"Tuskin siinä mitään filosofiaa on ollut takana. Jos se olisi ollut suunnitelmallisempi ja tehokkaampi, niin ehkä sitten" ... "Ei tällä mitään väestöräjähdystä ratkaista."
(Pentti Linkola)
Olen itse käynyt armeijassa ns. sotilasvalan. Olin valaa vannoessani ateisti. Olisin voinut helposti erota kirkosta ja välttää esimerkiksi kenttäjumalanpalvelukset ja elämäni vaivaannuttavimman tunnin jossa sotilaspastori kertoi miten "Raamattu" sallii sotimisen. Tai ei oikeastaan perustellut, joka oli se joka teki asiasta vaivaannuttavan. Jos itse kykenisi kehittämään paremman argumentin ja sitomaan sen edes jotenkin teologiaan, on hyvä kysyä miksi kyseinen ihminen opetti yhtään ketään tässä aiheessa.
Valitsin helpon tien. Uskonnollinen höpötys ei erottanut ryhmästä. Osittain siksi, että ateistina minulla oli jotain jota Pentti Linkola kutsui tuoreesti "skeptikon tragediaksi". Hän siis halusi uskoa, mutta ei voinut. Kun pääsin tästä vaiheesta läpi, minusta tulikin hyvin irrallinen agnostikko. Jumalakysymys on otettava erikseen vakaumuspuolesta. En usko enkä edes halua. Korkeintaan pyristelen sitä vastaan, että tiettyjä melko vahvoja ajatusratoja on koodautunut päähän. Koin tästä "skeptikon tragediastani" huolimatta sotilasvalan tyhjäksi. Ja se oli yksi tärkeimmistä syistä käydä se. Ei minua hävettänyt läpikäydä höpöhöpöhokemaa johon en itse usko, kun se liittyy paikkaan ja ilmiöön johon minut pakotettiin. Vakuutus olisi ollut relevantimpi lupaus. Joten olin tyytyväinen että valaan annettiin mahdollisuus.
Meidän kohdallamme asia oli sikäli onnellinen, että armeijassa järjestettiin erillinen sotilasvakuutus. Sitä kautta moni halusi kenties ihan oikeasti puolustaa Suomea aseellisesti. Osa on kokenut tämän erottelun pahaksi. Segregaatiolla on paha kaiku. Tästä esimerkin saa tuoreesta Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksesta, jossa painotettiin sitä että sotilasvakuutusta tekevät eriytetään ryhmästä. Tämä on kieltämättä ongelmallista.
* Jos sotilasvalasta poistetaan uskonto, se ei toki ole ateistinen koska ei siinä kiistetä Jumalaa. Mutta poistaminen vaikuttaa kuitenkin kristittyjen mieliin. Heistä uskontoneutraalius on samaa kuin ateismi. Jos ei ole pro-uskonto, se on anti-uskonto. Tässä kulmassa on Sartren eksistentialismin mukaan järkeä. Kovin monella muulla tavalla ei. ; Aivan kuten ateismilla on merkitystä ajatuksena siitä että miten maailma eroaa Jumalaideaan nähden, on ajatus juhlasta jossa on uskontoa verrokkina joka luo merkitystä suhteessa siihen mitä tehdään.
* Jos uskonto pidetään joku joutuu vannomaan valan Jumalan nimeen. Tämä voi haitata jos Jumala on jonkun toisen uskonnon Jumala. Jos se on ainut tapa, se myös jollain tavalla vihjaa vääräuskoiset huonoiksi kansalaisiksi. Että maan kulttuuri ja tapa on yksi, ja tästä poikkeava on marginaalikansalainen, jonka arvostuksista ei tarvitse välittää.
Nähdäkseni segregaatio on hyvä tapa hoitaa asia. Toki ihmettelen hieman sitä minkä takia Jumala nähdään niin relevanttina juuri tässä sota-asiassa. Sillä kuten sotilaspastorin opetuksestakin jäi mieleen se miten ontuvaa tappamisen ja kristillisyyden yhdistäminen on hyvin helposti. Valtio ei ole uskonto ja virallisen tiedon mukaan maassamme "ei ole valtionkirkkoa", joten oikeastaan mitään perustelua uskontosävytteisellä sotilasvalalla ei ole. En ole itse hirveän tyytymätön nykyiseen tilanteeseen.
Kuitenkin on hyvä huomata että vaihtoehdollekin on tilaa.
Ensinnäkin uskonnollisen sävytyksen korostamisen takana on huolestuttava vinkki. Uskonnollisuus on muutakin kuin symboli. Se on markkeri yhteiskunnan eettisestä, taloudellisesta ja muutenkin toimivuudesta. Tarkalleen ottaen siten että uskonto määrää eniten heikoissa yhteiskunnissa. Teokratiat ovat huonoja yhteiskuntia. Suomessa kukaan ei tietysti kannata teokratiaa suoraan. Ainakaan nimeltä. Uskonnollinen sotilasvala josta selvästi segregoidaan näkyvimmästä juhlan osasta ihmisryhmä sivuun vakaumuksen vuoksi on symboli siitä että Suomi ei kenties olisikaan maa joka olisi puolustamisen arvoinen. (Asia johon en usko itse, ja jota en halua viestittääkään kenellekään.)
* Lisäksi jos mietitään uskonnonvapauskeskustelua, on hyvä huomata että nykyään oikeistolaiskristillinen ajatustapa uskonnosta tarkoittaa sitä että heillä on lupa tuputtaa sitä muille samalla kun muiden pitää olla mahdollisimman varovaisia jotta eivät loukkaa heidän arvokkaita arvojaan ja tunteitaan. Vastapuolella on siis vapaus kuunnella ja vapaus vaihtaa mielipidettä. Toki uskonnosta kertominen on positiiviseen uskonnonvapauteen liittyvä oikeus. Ja lupa väistää itseä loukkaavia asioita taas on negatiivista uskonnonvapautta. Mutta se ei ole uskonnonvapautta että positiivisella ja negatiivisella uskonnonvapaudella pelataan niin paljon että sitä vaihdetaan aina niin että se on oman ideologian tunkemiselle mahdollisimman kätevää. Toisella ei käytännössä ole samaa oikeutta kikkailuun. Ja tähän liittyen on muistettava että Suomen ajatusmaailma on nykyään hyvin suurelta osin copy-pastea jossa vaikutteet saadaan valtameren tuolta puolen. Siellä ajatus USA:sta kristillisenä maana on ajanut moneen syyhyn vihata ateismia. Ja aivan samoin Suomessa ajatus siitä että Suomi olisi kristillinen maa on sekin hyvin juurtunut ajatus. "Suvivirsi" on herättänyt niin paljon pikkumaista metelöintiä - taatusti keskustelurintaman molemmin puolin - että sitä kautta voidaan oppia miten se monista kuuluu kulttuuriin, ja sen korvaaminen jollain muulla olisi kauheaa. Tätä kautta saadun opin kautta voin varsin hyvin kuvitella sitä mitä tapahtuisi jos sotilasvala korvattaisiin sotilasvakuutuksella jossa ei mainita Jumalaa. Voin jo kuulla siitä miten puhuttaisiin siitä että sotilasvakuutus ei ole neutraali vaan "ateistinen". Ja se että nykyinen on "kristillinen" ei ole kuitenkaan mikään syy torpata sitä. Jos tasa-arvo ei voi toteutua, voidaan kysyä miksi se on aina kristittyjen asia joka saa sanomansa läpi. Kun virallisesti meillä ei ole teokratiaa, valtionkirkkoa ja kaikki mukamas kannattavat uskonnonvapautta. Se tarjoaa tilaa tämänlaisen viestinnän esilletuomiseen. Että paras
Suomalainen Sotilas on myös Kristitty, koska Suomi on Kristillinen Maa. On ykkös- ja kakkosluokan kansalaisia. Ja tärkein ryhmänjakokriteeri on uskonnollinen vakaumus.
* Kuitenkin samanaikaisesti Suomi on melkoisen hyvä maa. Ja psykologisten tutkimusten kautta on hyvä huomata että tällä on erikoinen yhteys maallistumuseen, kuten ateisteihin. Toimivat yhteiskunnat, joissa on paljon koulutettuja ihmisiä, tuppaavat kokoamaan ison joukon ateisteja. Heidän huomioimisensa on tietyssä määrin symboli siitä miten suuri määrä heitä on. Ja näin asialla on syvempikin luonne kuin pelkän teokratialeiman välttäminen. Kaikille yhteinen sotilasvakuutus ilman Jumalaa tai darwinin nimeen huutamista olisi tätä kautta viesti maan taloudellisesta tilasta.
Argumentti uskonnollisesta sotilasvalasta (aka. nykytilasta) on hyvä tiivistää johonkin. Jos pitää perustella miksi uskonnollinen sotilasvala on normi josta poikkeaminen on segregaation kautta tapahtuva marginaalille varattu poikkeustoimenpide, tiivistynee tunnelma pääosin sanaan "perinne". Argumentaation takana ei ole pääasiassa ajatus kiusaamisesta ja muusta. (Joita toki esillenostin tuossa ennen. Ne ovat viestejä mutta eivät se pääuoma jonka varassa sotilasvala normina kulkee.)
* Perinne tarkoittaa yleensä sitä että tapaa on harjoitettu kauan aikaa. Joka ei Suomen kohdalla voi missään tapauksessa olla merkittävän pitkä aika. Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Mitään tuhatvuotisia tai muuten ikiaikaisia perinteitä sotilasvalalle ei ole.
* Toisaalta perinteiden kohdalla argumentti olisi pätevä jos puhuttaisiin "elävästä perinteestä". Mutta se vaatisi sitten jo vahvempia argumentteja. Eikä selitä sitä miksi asiasta pitää nostaa skismaa. Elävä perinne joka yhdistäisi kansakunnan - jota esimerkiksi sotatilassa vaaditaan - ei nostattaisi tämänlaista pölypilveä. Nähdäkseni ihanteellinen sotilasvala olisi sellainen että siinä ei konfliktia syntyisi. Maa joka vaatii kansalaisiaan rikkomaan omaatuntoaan vastaan tai jonka sotilasvalan vannominen jakaa kansakunnan toistensa kurkkuun hyppääviksi erillisiksi klustereiksi ei aja sitä funktiota joka sillä on.
Kaiken kaikkiaan
Olen harhautunut ymmärtämään, että ateistit kelpaavat tykinruuaksi, ja he ovat myös asevelvollisia. Ja olen harhautunut ymmärtämään myös että armeijan tarkoitus on maanpuolustus eikä esimerkiksi kristillisen valtakunnan ja siihen liittyvien ideologisten symboleiden boostaamista asevoimin. On vaikeaa ymmärtää miksi sotilasvalan ja sotilasvakuutuksen aikana ihmiset täytyy jakaa ryhmiin kun armeijan pääviesti on yhdistäminen. Etenkin kun armeija muutoin tekee tässä hyvää työtä arpomalla tupiin hyvinkin satunnaisotoksen ikäryhmästä. Ja siinä on sitten pakko tulla toimeen. Meidänkin tuvassa oli esimerkiksi yksi julistajahihhuli, yksi varsin avoimesti kaappihomo, yksi syöppö ja yksi runkkari. Ja minä, joka tarjosin kyllä oman osani äimistystä ja ällistystä ihmisten armeija -aikaan.
Kenties armeijan valan ja vakuutuksen muokkaaminen voisi olla perusteltua. En toki pidä tätä maailman relevanteimpana asiana. Etenkään kun se tarjosi itselleni kätevän pakotien tilanteesta. Olen yhä sitä mieltä että mitään relevanttia lupausta en ole tehnyt. Ja tämä tarkoittaa sitä että Suomi joutuu ansaitsemaan sen, että kaltaiseni nykysodankäynnin kannalta täysin irrelevantteja taitoja hankkinut puolihullu menee saamaan kuulan kalloonsa itärajalle. Nähdäkseni tällä hetkellä Suomi on hoitanut asiansa yhteiskuntana sen verran hyvin, että se sen ansaitsee. Ja Putinin ilveilyt huomioon ottaen tämä on relevantti onnistuminen ja sanon statementini ajankohtana jolloin sillä on väliä. Mutta tämä onnistuminen on silti aina onnistumista for now, toistaiseksi. Perseilyllä luottamus voidaan menettää.
5 kommenttia:
Itse kannatan yhteiseen sotilasvakuutukseen siirtymistä, enkä pelkästään sen vuoksi, että Uudessa testamentissa periaatteessa kielletään valan vannominen.
Raamattu ei toki kiellä sotimista. Vanhan testamentin puolella sotiminen on usein tärkeä hyve. Uusi testamentti toki muuttaa kuvaa, voisi sanoa epämääräiseksi, vaikka sekään ei varsinaisesti kiellä sotimista. Sen linjaa voisi nimittää suhteellisen rauhanomaiseksi.
Kyl. Olen ajanut itse linjaa jossa tietyt teologit tulkintoineen sallivat kristillisen kansanmurhankin. Mikä toki tarjoaa tilaa tätä maltillisimmille väkivallan ilmaisuille.
Se sotilaspappi vaan ei oikeasti osannut. Ihan järkyttävää mutinaa. Siksi viittasin siihen, että olisin itse voinut tehdä asiansa paremmin. Enkä siis esittää vastasuuntaisia argumentteja paremmin vaan nimenomaan rakentaa hänen maailmankuvastaan hänen intentioitaan tukevan perustelun vahvemmaksi.
PS. Toki sotilasvalan kohdalla on huomattava se, että täysin kuollut perinne ei herätä tunteita, joten kyllä valalla monelle jokin arvo ja merkitys on.
Hmm, kyse on kait siitä että kaikkinaiset valat, siunaukset ja vakuutukset ovat pohjiltaan magiaa ja siten sopimattomia kristillisyyden curriculumiin?
Ideana valassa on kai se, että Jumala koetaan jotenkin suurempana kuin omatunto ja kunnia. Ne jälkimmäiset ovat kuitenkin toisille reaalisempia.
Vala ja vakuutus toki on yhteisöllisyyttä ja uskonto on perinteisesti mielellään kaapannut tämänlaisen omistukseensa. Itse en olisi niin varma. Näen aika ison eron valan ja taikauskon välillä. Siitä huolimatta että yhteisö on sosiaalinen konstrukti, ja sellaisena jonkinlaatuinen illuusio ja silmänkääntö.
PS. Ne tekevät Pride -paraatejakin yhdessä. Joten siinä on taatusti jotain epäilyttävää.
Siunaushan on käännetty kirous. Kohdistuu se sitten henkilöön tai ostoskeskukseen. Mutta vala perustuu tavallaan siihen että sen osapuolien on "pakko" uskoa valan olevan jotenkin tavallista lupausta merkittävämpi. Vänse sama kuin että merihädässä on "pakko uskoa" että itse toimii rationaalisemmin kuin muut uhrit, ja että se vielä kantaa hedelmää. Muuten ko. touhu olisi säälittävän naivia. Juurikin hyökkäämättömyys ja avunantosopimusten rustaamista ja niiden varjossa - muka turvassa - onanoimista.
Lähetä kommentti