Päivän oksymoroni : "itsepuolustusaseet".

Aseiden kantamista suosivia tahoja on etenkin USA:ssa, ja jonkin verran Suomessakin. Heistä lupa aseiden keräilyyn ja käyttöön vaikkapa ampumaradoilla ja metsästäessä ei riitä. Heistä niitä pitää saada myös kantaa mukana julkisesti. He esittävät säännönmukaisesti, että kun rikollisilla on aseita, jäljellä olevia käytetään itsepuolustukseen. Asiassa korostetaan myös ennaltaehkäisyä.

Aseen käyttö itsepuolustuksessa on kuitenkin melko epäuskottava skenaario. Normaali ihminen ei jengitoimintaan kuulumisen ulkopuolella juurikaan kohtaa sellaista tilannetta, jossa hän edes ehtisi käyttää asetta. Todellisuudessa väkivalta on nopeaa ja yllättävää. Siihen varustautuminen aseilla voi antaa psyykkisen näennäisturvallisuuden tunteen silloin kun väkivaltaa ei ole läsnä.

Itse asiassa tämä on helppoa todeta.
1: Yllätyshyökkäyksen edessä puolustusase ei toimi, koska toinen ehtii keskimäärin juosta ja lyödä toista seitsemän metrin etäisyydeltä ennen kuin keskivertoisesti ehditään reagoida ja vetää ase esiin.
2: Jos joutuu aseella, vaikka "vain" puukolla tuliaseen sijasta, ryöstön uhriksi, olisi oman aseen esiin vetäminen on typerin asia, jonka tehdä. Siinä vaiheessa kun käsi menee vyölle, ehtisi jo itse tehdä nivellukon. Ja tosiasiassahan veitsellä uhkailija tuskin odottelee rauhassa paikallaan seisten että toinen saa vedettyä aseen esiin. Kun olen joskus demonstroinut tämän vaikutusta koejärjestelyllä, joka on tehty rauhassa, ja aseenpitäjällä on ollut tavallinen muovikuula -ase, on tulos aina ollut järkytys. Asetta ei ehdi vetää ennen kuin on saanut pari kolme kertaa puukosta. Huomaamaton turvaliivi on tässä kautta fiksumpi varuste. (Jos sen näkee, voi yksinkertaisesti tähdätä päähän)
3: Jos toisella on ampuma -ase, ja olet hyökkäyksen kohde, se on luultavasti kuolema. Ihminen ei väistele luoteja, ainakaan jos ei tiedä tilanteesta ennalla.
4: Ennaltaehkäisevässä väkivallassa kohde ammutaan ennen rikosta. Nämä näyttävät ulospäin murhilta ja kouluammuskeluilta.
5: Jos tilanne on uhittelua kyse ei ole väkivallasta vaan jostain muusta. Jos joku uhittelee, se on enemmän reviirikäyttäytymistä. Silloin siitä on luontevaa erota ilman tappelua. Se on silloin myös mahdollista koska se ei ole sitä mitä väkivallantekijä haluaa. Ryöstötilanne voi helposti eskaloitua väkivallaksi, jos "itsepuolustusta" aletaan soveltamaan. Ja valitettavasti voittaja ei ole edes puolessa tapauksista se joka alkaa "itsepuolustamaan".

Olen esimerkiksi voinut esitellä täysin vaaratta tikarilla tehtävää kampailua. Syy on yksinkertaisesti se, että konkreettisesti tilanne, jossa toisella on veitsi ja sinulla on veitsi ei toteudu. Veitsillä käyty kamppailu on käytännössä vain jännää macho -bullshittiä. Syy on se, että vaikka kannat veistä vyöllä, on hyökkääjällä se jo kädessään. Ryöstöhän ei mene siten että esiin astuu tyyppi jolla on veitsi vyöllä, ja joka ilmoittaa että tämä on ryöstö, antaa uhrille sekunnin reagoimisaikaa ja vasta tämän jälkeen alkaa vetämään tuota vyöllään olevaa veistä esiin. Ritariaikana kaksintaistelu ja muu tilanne sen sijaan saattoi johtaa niiden käyttötarpeeseen. Nykyään ei sovita ennalta että "näillä mennään tässä paikassa".

Tosiasiassa aseitaan hapuileva muuttuu ryöstäjän edessä vaaralliseksi, mahdollisesti jopa tappavaksi uhaksi. Ja siihen reagoidaan sen mukaan. Jos siis joku uhkaa sinua puukolla ja lähdet vetämään asettasi vyöltä, älä ihmettele jos sinä hetkenä kun käsi on vyöllä, vasta tavoittelemassa asetta, on toisen puukko jo mahassa. Siinä vaiheessa kun aseen saa eteensä, toinen ehtii lyödä vielä kerran. (Huvittavinta on se, että tämän jälkeen nopea ja taitava teoriassa ehtii peräti disarmaamaan sen käsiaseen, jonka jälkeen ryöstäjällä on ryöstetyn ase. Toki kaikki ryöstäjät eivät osaa esimerkiksi Kraw Magan tuliaseenriistotekniikoita. Mutta jotkut osaavat.)

Yleensä on vain fiksumpaa antaa se lompakko. Koska se on se, mitä se ryöstäjä haluaa. Hengellä on arvoa vain itselle. ("Mutkalla" on arvoa vain jos sanoo erikseen ryöstäjälle että "hei, tässä mun vyöllä on Teille lisää ryöstösaalista, jonka voit helposti realisoida rahaksi "teidän piireissä".)

Ennaltaehkäisyn teho ei ole kovinkaan uskottava. USA:n ghetoissa jokaisella "niggagangstalla" on "mutka". Se ei ole mitenkään rauhoittanut asujaimistoa, siellä ei tapahdu mitenkään "erityisen vähän" rikoksia. USA:ssa rikas oikeisto välttyy tältä väkivallalta pääasiassa asumalla eri alueilla ja ajamalla autolla paikasta toiseen. Sekä sillä että hankkii aitoja, turvakameroita ja muita vastaavia välineitä. Varsinainen rikkaan perheen hyökkääjää vastaan puolustautuminen ei ole kovin yleinen. Ainakaan jos vertaa mustien ghettojen tilanteeseen. Ghetossa aseet näyttävät isompaa roolia.

Ennaltaehkäisy onkin tässä kohden normaali argumentti aseiden kannon ystäviltä. Tosiasiassa he eivät mieti väkivallan todellista luonnetta. Se on heille sankarillista ja seikkailullista televisioväkivaltaa. Osanaan tätä mielikuvaa voi ajaa myös lehdistö. Sehän uutisoi usein kuvottavistakin rikoksista. Mutta ne ovat itse asiassa yllättävän kliinisiä. Väkivalta on niissä ulkoistettua ja viileää, tunteistaan ja tuskastaan eristettyä. Lisäksi USA:ssa vaikuttaa tietysti lehmipoikamyytti, joka sekin tosin on suurelta osin elokuvateollisuuden kautta opittua.

Tosiasiassahan ryöstämisen lähtökohtana voi olla vaikkapa se, että ihminen tarvitsee rahaa huumeisiin. Vartijana kohtasin myös huumeidenkäyttäjiä. He ovat siitä erikoista sakkia, että he kuolevat ennemmin kuin joutuvat elämään ilman huumetta.(Tai ainakin toimivat siten kuin näin olisi.) Eli kun on vaikka otettu tavaraa hieman liikaa tai epäpuhtaana ja ambulanssia ollaan soittamassa miltei tajuttomalle, he ovat pari sekuntia "tikkana", että "ei olisi tarvetta". Mitä siis tekee tämänkaltainen ihminen, josta on uskottavaa että toisella ei ole asetta? Hän ottaa puukon. Entä jos hän olettaa että toisella on pesäpallomaila, no sitten hommataan mutka. Että saadaan kamaa. Jos toisella on ase, sitten otetaan mukaan kaverikin. Varustautumiseen on siis helppoa ja luontevaa vastata varustautumalla. Itse asiassa jokainen, jolla on atominkaan verran "streetwisea" tietää tämän. Varustautuminen on luonteva reaktio myös rikollisille. Itse asiassa jopa USA:n ja Suomen aseenkannon ystävien oma reaktio on juuri tällainen varustautumisreaktio. Ihmettelenkin miten he olettavat että muilla ei ole sitä. He ilmeisesti ajattelevat että ryöstäjät eivät miettisi sitä vaihtoehtoa että uhri pistäisi vastaan. Tosiasiassahan jo veitsellä varustautuminen ryöstäjän toimesta on juuri sitä että toinen oletetaan kyvykkääksi puolustamaan itseään. He miettivät. Ja siksi ryöstötilanne harvemmin perustuu reilun tai kaksintaisteluun rinnastettavan tilanteen rakentamiseen, se on käytännössä aina epäreilu. Aloitteen tekijällä on aina vahva etuasema. Uhrille rikos on yllätys.

Itse asiassa jokainen pahoinpidellyksi joutunut tietää tämän. Tilanteen nopeus, suoraviivaisuus, ja se että uhri tuskin edes saa mitään aloitteentekomahdollisuutta, on yllätys.

Tosiasiassa ainut tapa jolla esimerkiksi pistooli on ase, on hyökkäysase. Itsepuolustusase on myytti, levinnyt legenda. Sen kohdalla on muistettava se, miten itsepuolustuksen ja itsensä kuolemaan provosoinnin välillä on ero. Ja se ero on se ero mikä tulee kun katselee väkivaltaisia sankarimyyttejä ja kuvittelee itsensä niiden sijaan tosielämässä. Ja sen välissä mitä todellisuus on. Siksi on erityisen tärkeää huomata, että näissä itsepuolustusaseita ihannoivat tarinat esitettyine skenaarioineen eivät ole käytännön katuväkivallan kohtaamisen kautta syntyneitä ja sen koettelemia. Ne ovat kuvitelmia, jotka perustuvat väkivaltaa kokemattomien "kermaperseiden" (asian kohdalla pumpulissa eläneiden) näkemykseen väkivallasta, jonka sisältö tulee suuresti viihteestä ja omasta suuruudenhulluudesta ja sankaruuden ja mestariuden ylistyksestä. Ne toki hivelevät egoa, kuten sankarikuvitelmat ylipäätään. Ne eivät vain ole käytännössä kovinkaan uskottavia.
1: Ehkä siksi niitä kannattavatkin myös USA:n rikkaat, jotka tuskin kohtaavat väkivaltaa päivittäin muualla kuin televisiossa. Se, mikä heillä on realistista on se, että joskus sitä joutuu rikoksen uhriksi. Poliisi ja laki ja ambulanssi auttaa jälkeenpäin, ei rikoksen aikana. Rikoksetonta yhteiskuntaa ei ole.

On turhaa luulla että väkivalta poistuu valistuksella.

Tosin myös aseita rajoittavien toimet ovat outoja. USA:n ghettoja ei saada puhdistettua aseista sillä että ne kiellettäisiin. Se, joka luopuu aseesta ei ole siellä fiksu, ainakaan jos kuuluu jengiin, joiden välienselvittelyssä on joskus sellaisia tilanteita että molemmilla puolilla on reagointiaikaa. On ryhmä, jota ei kokonaan saada yllätettyä kerralla ja ammuttua saman tien alas, ja reviirikiistat ovat jopa sovittuja kokoontumisia. (Joka muuttaa tilanteen dynamiikan täysin.) Jos väkisin halutaan keksiä pistoolin käytölle sovellutus, se on jokin autoryöstö tai muu vastaava, jossa ryöstäjä haluaa auton. Siinä on aikaa reagoida. Ongelmana tässäkin on se, että jos tämä tilanne tulee kohdalle, kyseessä on todennäköisesti se että auto halutaan. Sitä ei haluta rei’itettynä eikä verisenä. Silloin hengellä ei ole vaaraa. Ampumisen aloittamisen jälkeen on parasta osua, koska sen jälkeen se on ihan mahdollista. (Autoahan ei juurikaan ryöstetä veitsellä. Kun ovi on kiinni, siitä ei ole riskiä. Vain ovesta tulemalla veitsimiehestä on riskiä. Ampuma -ase on sen sijaan relevantti uhka aina.)

Yllätys kaikille. Suomessakin rikollisilla on aseita. Eikä ne roiku kotona seinillä koristeena. Eikä niitä ole hankittu laillisia kanaviakaan pitkin, kuten keräilijät tekevät. Valistus siitä mitä aseet tekevät eivät vaikuta. He tietävät kyllä. Ja yllätys! Juuri sen vuoksi he niitä kantavat mukanaan.

Suosittelen ihmisiä tutustumaankin aiheeseen, esimerkiksi "No nonsense self -defence" -sivustoon, jonka ideana on konfliktien hallinta, johon liittyy olennaisesti reaalielämän väkivalta niin perheessä kuin ulkonakin. Sen kannanotoissa se on muutakin kuin perinteistä tekniikkavetoista "skenaariopohjaista turpaanvetämistä" : "What you say and do has a major influence on finding yourself involved in violence. This fact does not magically disappear because you are upset, angry or arguing. When you are emotionally caught up in a conflict, it is easy to not only provoke an attack from someone else, but it is appalling easy for you initiate the physical violence." ... "Because so much violence arises from conflict, it seriously complicates the subject of self-defense. If you participated in the creation, escalation and mutual physicality of the situation, that isn't self-defense. It's a fight."

Koska aihe on oikeasti tärkeä, ei voida hyssytellä ja pehmopiilotella ongelmaa. Mutta samalla riskejä ei saisi liioitella, suurin osa aseintoilijoista ei ole kokenut kovinkaan rajua elämää. Hyvä jos on naamassakaan yhtään arpea, vaikka maailman vaarallisuudesta kovasti puhuvat. Rikoksia tapahtuu tietenkin, ja niiden ratkaisuksi ei saisi ehdottaa mitään seikkailufantasioita. (Ei vaikka länsimainen miesihanne onkin sidottu soturi -ihanteisiinkin viihteen ja perinteiden kautta. Minusta ei vaikka olen peräti ensimmäisen persoonan tasolla juuri tämän soturi -ihanteen harjoittaja.) Harva ihminen toimii käytännössä kuvitelmiensa mukaan. Mutta he kuvittelevat toimivansa niin ja olevansa sellaisia. Tästä löytyy esimerkiksi harjoitteleva vartija, joka ensimmäisen konfliktitilanteen kohdalla "katosi", eli juoksi karkuun. Reagointi on luonnollinen, ja jotain jota hän itse ei odottanut. Kuvitelma on kuvitelmaa, eikä niillä ratkaista todellisia ongelmia. Niillä rakennetaan vain päänsisäisiä utopioita.

---

Jos laki sallisi, kirjoittaja pitäisi aina mukanaan miekkaa. Luultavasti kukaan ei kuitenkaan koskaan kuolisi. Se olisi nimittäin symboli, ikään kuin kristityn risti.

Aseet ja ihmiset.

Sitä sanotaan, että "aseet eivät tapa ihmisiä, vaan ihmiset tappavat ihmisiä." Tämä lausuma on hieman vajaa. Toki on aivan perusteltua esittää korrelaatiot ja sanoa että aina kun tapetaan, tappaja on ihminen, mutta tällä ei aina ole asetta. Tämän verran tuossa lausumassa on totta.

Sen sijaan aseet tekevät tappamisen todella paljon helpommaksi: Otetaan esimerkki. Minulla on varustuksenani puukko. Menen sen kanssa koululuokkaan ja minulla on murhanhimoinen mieli. Montako karkuun juoksevaa ja kiljuvaa teini -ikätoveriani voisin parhaimmillani saattaa autuaammille metsästysmaille? En kovin montaa, ne pitää myös juosta kiinni. Pistoolissa taas on "kaksikymmentä bulettii", eikä perässä tarvitse juosta. Tätä kautta pistoolin teho näkyy kuolintilastoja kasvattavasti. Aseet todellakin tappavat ihmisiä. Tai oikeastaan, ihmiset tappavat aseilla ihmisiä.

Ja lisäksi pistoolissa viidentoista minuutin harjoittelu tekee paremmaksi tappajaksi kuin 10 vuoden Kung -Futreenit. Tämä ei tietenkään kuitenkaan tarkoita että seista kiinnostuneet automaattisesti tappaisivat. Tiedän että useita kiinnostaa tarkkuusammunta tai metsästys. Meillä on töissä tyttö, joka haki juuri metsästyskortin ja haulikon. En pelkää. (Kaikkea en kuitenkaan ymmärrä: Jotkut haluaisivat vapaammin saatavia aseita. He perustelevat tätä sillä että rikollisilla on joka tapauksessa aseet. Heistä ase olisi hyvä itsepuolustukseksi ja pelottaisi rikollisia käyttämästä aseita. Kuitenkin olen huomaavinani, että alamaailma käyttää aseitaan lähinnä "sisäiseen toimintaansa". Sen sijaan laillisilla aseilla tehdään tälläisiä Kauha-Jokelalaisia tekoja, eivätkä tekijätkään ole olleet aikaisemmin rikollisia, vaan vaikuttavat päin vastoin ihan normaaleilta. Etukäteen. Valtiohan ei voi rajoittaa kuin menneisyyden tekojen mukaan. Lisäksi ihmettelen, minkälaista itsepuolustusta ampuma -aseilla voidaan ylipäätään harjoittaa. Käsittääkseni jos joudut yllättäen turpasaunaan ja tempaiset vyöltä tueksesi puukon, tilanne lakkaa Suomen Lain mukaan välittömästi olemasta itsepuolustusta. ; Jos puukko on valmiiksi kädessä, tilanne on toki toinen, mutta kuka ihme kulkisi varmistamaton pistooli valmiina kädessä kadulla?)

Mutta tietenkin myös ihmiset tappavat. He saavat vaikutteita esimerkiksi televisiosta. Olen melko varma siitä, että se ei vaikuta sillä tavalla että televisiota katsovat tappaisivat enemmän. Luulen että konstit sen sijaan otetaan. Televisio tarjoaa ikään kuin lähteen kopiomurhille: Vaikka televisiossa teko on ollut näytelty, sen toiminta kopioidaan aivan kuin se olisi oikean murhaajan tekemä. (Kopiomurhaajia eli murhaajia jotka matkivat toista murhaajaa esiintyy. Väkivaltatutkijoidenkin mukaan tälläisissä tapauksissa kopiointi on odotettavaa.) Siksi kun ennen ihminen menisi ja puukottaisi, hän voi vaikkapa ammuskelua nähdessään tai tästä kuullessaan matkia tekoa. Kaikille ei välttämättä muutoin tulisi edes mieleen, että "teon voi tehdä noinkin". Katsoin kuitenkin heti kotiin tultuani digiboksiin nauhoitettua Amerikkalaista TV -viihdettä, "Criminal Mindsiä", siinä on väkivaltaa ja massamurhaajia. Moni katsoo tuota samaa sarjaa. En pelkää heitä.

Tässä viittaan siihen että sitten kun murha on tapahtunut, tästä tulee tietenkin yleisölle eräänlaista viihdettä. Uutisointi ei sellaista välttämättä ole, mutta "murhaajan ymmärtäminen", eli tämän motiivejen pengonta ja tapahtuman moralisointi täyttää kahvipöytäkeskustelut. Niissä ihmiset tulkitsevat murhaajan toimia ikään kuin tämä ei olisi patologinen ihminen, vaan normaali. He lähestyvät murhaajaa arkipsykologian keinoin, kuin tämä ajattelisi kuten ihminen joka on normaali. (Tämä taas voi toki olla perusteltuakin, mutta itse jättäisin auki myös mahdollisuuden että hänen psyykensä oli epänormaali. Syynä on se, että kun itse olin aikanani masentunut, en suinkaan ajatellut normaalisti vaan ajatukseni olivat epänormaalissa kehässä, jonka ymmärryshorisontti muiden ihmisten kanssa oli erittäin kapea. Puhuin vain näennäisesti samaa kieltä.) Syitä taas löydetään jo enemmän kyökkipsykologian keinoin. Jos et pidä Amerikkalaisista, syynä on tietenkin Amerikkalainen väkivaltaiseksi tekevä viihde. Jos et pidä ateismista, syynä on ateistinen kauhea ilmapiiri kulttuurissa. (Jokelan kohdalla ainoat tahot, joiden mielestä Auvisen teot oli rationaaliseksi ymmärrettäviä olivat fundamentalistikristityt. Heistä P-E Auvinen toimi kuten looginen evoluutikko toimisi.) Syylliseksi saadaan myös metallimusiikki. IRC -galleriassa Kauhajoen murhaaja esitti kiinnostuksen kohteekseen mm. kaljan ja aseet. Näitäkin voidaan tietenkin syyttää.

Tämä on kuitenkin jo sosiaalipornoa pahimmillaan.

Jätän "profiloinnin" profiloijille ja "psykologisoinnin" psykologeille, koska en näihin aiheisiin ole hirveästi tutustunut. Ja myönnän että tiedän vain kaksi asiaa:
1: En ymmärrä noiden tekojen taustamotiiveja. (Minun on mahdotonta ymmärtää Saaren ajattelua joka on muotoa "olen aina halunnut murhata mahdollisimman monta ihmistä." Itse ajattelen taas -raadollisen evolutionistisesti- että sukulaisvalinnan - onhan nuo uhrit minulle jotain kaukaista sukua - kautta tuossa laskee epäsuorasti omakin kelposuus.)
2: Joku jossain paraikaa selittää, miten taustamotiivit ovat jotenkin epäsuorasti minuun liitettävissä, minunkaltaisteni syytä. Onneksi sama koskee lähes kaikkia meistä.