Nävellin

Ns. "Fidget spinner" on vuoden 2017 muoti-ilmiö. Sille omistettuja youtubekanavia on valtavasti. Niitä kielletään kouluissa - joka liittyy jokaiseen muistamaani muotileluilmiöön. Se ikään kuin täytyy omistaa.

Se on muotilelu joka vertautuu 1950 -luvun hulahularenkaisiin ja 1990 -luvun tamagotcheihin. Niitä on myyty älyttömästi. Se on yksinkertainen lelu, periaatteessa kuulalaakerilla sormen varaan tuettu gyroskooppi jossa on pieniä ulokkeita joiden avulla sen voi pyöräyttää pyörimään. Tuote on mekaanisesti yksinkertainen ja muotileluksi melko edullinen. Tässä mielessä se eroaa esimerkiksi tamagotcheista jotka olivat sen verran hinnakkaita että muoti-ilmiöön saatiin mukaan ripaus vanhaa kunnon luokkajakohenkeä.

Tässä kohden on aika erikoista että lelun suosiota tahdotaan perustella psykologialla. Esimerkiksi PBS Idea Channel kuvastaa tätä asennetta. Siellä ehdotetaan, että kenties suosion takana on se, että nykyään on paljon sileitä pintoja ja että haluamme siksi fyysistä stimulaatiota. Yleensä ottaen tämänlaisissa muotileluissa on tavattu tarkastella asiaa tehokkaiden markkinointikampanjoiden kautta.
1: Video keskustelee myös siitä miten suhtautuminen näveltämiseen on muuttunut. Tämä onkin siitä kiinnostavaa, että itse olin lapsena kova näveltäjä. Tätä pidettiin ongelmakäyttäytymisenä josta minun piti luopua. Se ei ollut kovin onnistunutta. Koska jouduin keskittymään siihen että en nävellä sen sijaan että olisin keskittynyt niihin asioihin joihin piti keskittyä. Nävellys nähtiin mielenvian näkyvänä oireena ja terveys oli sitä että nämä piirteet piilotettiin. Toisaalta näveltäminen koettiin häiritsevänä, epänormaalina (siihen monokulttuuriaikaan suunnilleen häiritsevän synonyymi) ja epäkohteliasta käyttäytymistä joka vihjaa että asia ei kiinnosta. Tosin minä tarvitsin näveltämiseen vain sormeni. Olen aikuisena saanut asian kuriin käyttämällä sormuksia. Nyt tästä näveltämisestä on sitten yht'äkkiä tullut oppimistehostamista ja sosiaalisesti hyväksyttävää. Näveltäminen on siitä kiinnostava että minulle on epäilty autismin kirjoon kuulumista, diagnoosia minulla ei ole. Ja nykyään tähän tuntuu liittyvän jotain muodikkuutta ja autismin kirjoon kuuluminen on monille hieno tekosyy ja oikeutus kokea itsensä erinomaiseksi savannineroksi ja toisinajattelijaksi joka on niin uniikki lumihiutale. Ja että kirjoon itsensä ilman diagnoosia liittäminen oikeuttaa paskiaismaisen käytöksen netissä ja tästä huomauttava on vain tylsimysmäinen neurotyypillinen tyyppi joka syrjii mieleltään poikkeuksellisia erikoisihmisiä ja muita superneroja joita ties ketkäkin kokevat olevansa. Vaikka eivät osaa edes loogista totuustaulua täyttää...

Myös tuotteet itse markkinoivat itseään harvinaisen psykologisesti. Tuotetta myydään nimenomaan tarkkaavuus edellä. Että tarvitset keskittymistä, tämä lelu saattaa auttaa. Monet lelut markkinoivat sitä näihin liittyvin lupauksin. Mielenkiintoista on se, että tuotteen terveyslupaukset ovat keskittyneet erityisesti ADHD ja autismin kirjon huomioon samalla kun lelu on nimenomaan massailmiö jossa suurin osa ihmisistä ei ole ADHD:isia tai autisteja.

Tässä syynä on se, että tosiasiassa näille leluille ei ole tehty vielä tutkimusta. Tutkimus kun vie aikaa ja rahaa. Ilmiö on noussut niin nopeasti ja aika tyhjästä, että tutkimus ei ole vielä ehtinyt tarkastelemaan koko asiaa. Tätä kautta myyntilupaukset perustuvat enemmänkin siihen yhdistelmään, että (1) tuote itsessään on melko ilmiselvästi melko vaaraton - paitsi jos sitä laitetaan niihin paineilmapuhaltimiin ja muuta vastaavaa (2) on olemassa voi-olla perusteluja jotka koskevat autistejen ja ADHD:isten taipumukseen näveltää.

Tieteessä yksi tutkimus painaa kuitenkin enemmän kuin tuhat viitteellistä voi olla -sovellusta. Siksi fidget spinnereidenkin kohdalla on oikeasti oleellisia asioita jotka tarjoavat toiseen suuntaan esittävät perusteet ; Ensimmäinen kysymys onkin siinä että voidaanko "ei-neurotypaalisten" oireilla todella perustella "neurotypaalisten" muotilelua. Toinen kysymys on se, että pyörimiset ovat itse asiassa visuaalisia ja tätä kautta ne kohdistavat keskittymistä toisaalle joka on tarkkaavuuden häiritsemistä ja heikentämistä. Kolmas on se, että fidget spinnereissä on minun lapsuuteni jojoihin liittyvä ilmiö; Niissä tärkeää on tehdä temppuja ja näyttää tätä kautta taitavuutta. Taidot ovat tietenkin hieno asia. mutta se vihjaa siihen että kyseessä ei ole mikään passiivinen nävellin vaan jokin johon huomiota kiinnitetään. Se, että laite "toimisi oikein käytettynä" ei paina jos suurin osa käyttää laitetta nimenomaan "väärin". (Tosiasiassa leikkiminen ja temppuilu voivat olla laitteen "oikea käyttötapa" mutta tällöin medikalisoitu näkökulma on ikään kuin pakko hylätä.)

Voidaankin sanoa että tuotteeseen liittyy leikkimiselementin lisäksi psykologisilla termeillä ja ajatuksilla täydennettyä puhetta. Ja tässä kohden tuote joko toimii tai ei toimi. Selvästi asiaa ei ole tehty tutkimus ja tieto edellä. Viitteenomaisuus tehokkuuden kohdalla ei ole skeptikkoa miellyttävä asia. Erikoista on sekin että tuotteen psykologisuus näyttää johtavan siihen että tuotteen ilmestymistä halutaan perustella  PBS -kanavan tapaan siten että keskitytään siihen että tuote tyydyttäisi jonkin ympäristömme juuri aiheuttaneen aktuaalisen tarpeen. ; Tamagotchien kohdalla samanlaista selitystä ei nähty rationaaliseksi - ei ajateltu että olisi tarpeen selittää urbaanin elämän eläimistä etääntymisestä ja tähän liittyvästä psykologisesta tarpeesta. Sen sijaan nähtiin että markkinointi ja muoti ovat tarpeen luontia itsessään. Toisin sanoen tarve oli sosiaalinen eikä ympäristöllinen. (Fidget spinnerkin poistunee muodista. Jos se olisi ympäristöstä johtuvaa, tarve ei katoaisi mihinkään.)

Fidget spinner onkin tavallaan samallainen ilmiö kuin takavuosien aikuisten muoti-ilmiö, tasapainoranneke. Tasapainorannekkeiden markkinointi perustui tuotteen ilmiselvän vaarattomuuden, placeboilmiön ja markkinoinnin ympärille. Erityisesti urheilijat saatiin mukaan mainostamaan tuotetta. Tuote ei tietenkään selvinnyt tutkimuksista. Mutta siinä vaiheessa muoti-ilmiö oli joka tapauksessa tullut tiensä päähän. Tässä mielessä onkin selvää että ihmiset eivät yleisesti ottaen ole tutustuneet psykologiatieteeseen ja perehtyneet tehoihin ja vaikutuksiin. Sen sijaan he näkevät että monilla ihmisillä on sitä ja sen kerrotaan vaikuttavan ja se saattaa vaikuttaa. Koska tuote on harmiton ja tavallaan kiva - tosin jopa minun sukupolvelle hyrrät olivat lameja leluja - ja hinnaltaan halpa, on mukaan tuleva riski pieni ja joka tapauksessa tärkein tuotteesta tuleva etu on sosiaalinen ; Näytät kuuluvasi porukkaan.

Fidget spinner on siitä kiinnostava että lapset näyttävät käyttävän tätä perusteena mutta aikuiset eivät oikein vakuutu. Kun samaa asennetta saataisiin aikusitenkin pseudotieteellisesti perusteltuihin laitteisiin, olisi maailma huomattavasti hienompi paikka.

"Ajax", vahvempi kuin keikkalaiset

"Ajax - Stronger than Grease" -pesuaineslogan viittaa antiikin kreikan mytologioihin. Ajax oli kaikista kreikkalaisista vahvin. ("Stronger than all of Greece".) Mainoslause on siis sanaleikki. Olin pitänyt asiaa yleissivistyksenä. Mutta ilmeisesti näin ei ollut. Mitäköhän siellä historiantunneilla oikein on opetettu kun tämänlaiset asiat eivät ole ilmiselviä?

Tulevaisuudessa tilanne ei varmasti ole yhtä synkeä. Sillä yliopistoja ja koulutusta on ohjattu politiikan avulla uuteen suuntaan. Sipilä leikkaa rahoitusta ja on sanonut että välttämättömyys on paras innovaation lähde. Tämä innovatiivisuus näkyy jo nyt. Suomen Akatemian sivuilta voi lukea Tapio Lokin ajatuksia ja huomioita. "... huhtikuussa näin kävi, kun Tampereen yliopistossa oli avoinna kolme yliopistotutkijan paikkaa. Hakuilmoituksessa ei pyydetty tutkimussuunnitelmaa, ainoastaan suunnitelma tutkimusrahoituksen hankkimiseksi. Eli olemmeko jo tulleet siihen pisteeseen, että on aivan sama, mitä tutkii, kunhan hankkii rahaa taloon – ja mielellään mahdollisimman paljon?"

Moni on tietenkin iloinen koska näin tutkittavaa tulee vain sellaisiin aiheisiin joille tulee sovelluksia joita todella tarvitaan. Tämä käytännöllisyys ja ei-käytännöllisyys onkin monelle se jakolinja aidon tutkimuksen ja nollatutkimuksen välillä. Näkemys on toki siitä kiinnostava, että kun Michael Faradayn sähkömagneettisten ilmiöiden tutkimuksen relevanttia lähestyttiin, teoreettisuus vaivasi. Faradayn kerrotaan sanoneen, että kenties sähköä voidaan joskus kuitenkin verottaa.

Samalla tässä unohtuu, että tutkimusaiheiden lisäksi voi olla motiiveja vaikuttaa lopputuloksiin. Tieteellinen integriteetti iskee joskus rahoitukseen. Esimerkkinä tästä olkoot se kun Euroopan Panimoliitto tilasi olutmyönteisen tutkimuksen. On selvää että tämänlaiset asiat ovat merkittäviä jos tiedettä tehdään ennen kaikkea ja käytännössä vain rahoitus edellä. Rahoittaja antaa aiheen ja rahoitusehdot. "And beggars can't be choosers." Keikkatyöläisiksi muuntuneet tiedemiehet eläisivät pätkätöissä tutkimussuunnitelmasta ja rahoitussuunitelmasta toiseen. Tai jäisivät työttömiksi erilaisten työllistävien tukitoimien alaisiksi.

Mutta historiasta tullee kuitenkin yleissivistävämpää. Voin jo kuvitella mielessäni miten meille opetetaan miten jo muinaiset Roomalaiset tiskasivat Ajaxilla koska kreikkaa vahvempi pesuaine takasi maksimaalisen tehon minimaalisella vaivalla. Kun lapset ovat kasvaneet tässä kulttuurissa he tietävät varmasti kaikki "vahvempi kuin kreikkalainen" -vitsit. Kun sitten ei tule noloja "ei munkaan jälkikasvu tuotakaan tiennyt vaikka luulin yleissivistykseksi" -hetkiä sosiaalisessa mediassa niin voi joskus illan liken klikkailun päätteeksi huokaista tyytyväisenä, että olipa hyvä että silloin 2016 yhtiöitettiin koulutus. Nykyajan historian on paljon parempia, ja meillä on kotonakin tosi puhtaat lautaset!

Rohvessoori-tietäjän pikatahtinen jälleensyntymä ja ikuinen paluu

Buddhalaisessa ja hindulaisessa perinteessä kuolleet inkarnoituvat. Jälleensyntymiseen liittyy monia hieman erilaisia näkemyksiä. Mutta niitä yhdistää kuitenkin ajatus jonkinlaisesta paluusta. Joskus maailma näyttää inkarnoituvan mahtavaa tahtia.

Joku kenties muistaa rohvessoori Karamon, kansainvälisen selvänäkijän. Ja hän näyttää keksineen keinon harjoittaa äärimmäisen nopeaa inkarnoitumista. Buddhalainen ei toki ylpeilisi sillä että on tehnyt samaa jo ties kuinka monta elämänkiertoa. Sillä vapautuminen eikä ikuinen paluu maallisuuden vankilaan on heillä tavoitteena. Toisaalta tämä näkökulma voi olla tarpeen, sillä jos ihminen toimillaan kerää tietynlaista karmaa, voi olla mahdollista syntyä samanlaiseksi halveksittavaksi alhaiseksi olennoksi kerran toisensa jälkeen.

Mielen virkistykseksi onkin kenties syytä nähdä Karamon reinkarnoituminen Professori Omariksi, kansainväliseksi selvänäkijäksi. Kuten voidaan huomata, lapun yksityiskohdat ovat hyvin samanlaiset. Huomattavaa on että vain nimi ja puhelinnumero ovat muuttuneet. Tämä näyttää miten vuoden sisään voidaan lainata paljonkin kokemusta aikaisemmasta elämästä. Eikä siinä vielä kaikki.

Sillä tuorein tutustuminen inkarnaatioihin kertoi seuraavaa;

On selvää, että kansainvälinen ennustaja vaihtaa tyyliä mutta perussapluuna on yhä sama. Mr. Turma on tietenkin hyvin viehättävä nimi superpahikselle. Huomiota voi kiinnittää myös siihen miten puhelinnumero vaihtuu nimen mukana. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan enää väitä olevansa professori. Muutoin sanamuodot ja ilmaisu on pysynyt samana.

Ilmeisesti kansainvälisen selvänäkijän inkarnoitumistahti kertoo siitä miten aikaa ei enää ole hankkia uutta tutkintoa. Ala on selvästi vaarallinen ja ainut millä sitä ehtii harrastamaan on se, että kykenee säilyttämään muistissaan menneiden elämien oppimat salaisuudet ja tiedot. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin se, että kyseessä on huijari joka esiintyy väärällä nimellä ja prepaid -puhelimella jotta pystyy lypsämään rahaa hädäss olevilta ihmisiltä joilla on vaikka ihmissuhdevaikeuksia ja tarvetta lakiasioiden tarvitsijalle. Ja kun prepaid -linjaa vaihtaa tarpeeksi usein ei poliisi pysy anonyymin tyypin perässä ja toimintaa voidaan jatkaa kauemmin.

Rohvessoori

Olin kulkemassa kotiin, kun tumma mies antoi melo diskreetisti ja kysymättä lapun. Ajattelin että hän on jokin Jeesustyyppi, otin lapun enkä ajatellut sitä sen pidemmälle. Lappu oli käyntikorttimainen.

Kenties siksi että se kai yrittää olla sellainen. Siinä on ainakin nimi (Karamo), titteli (Professori) ja työnkuva (kansainvälinen selvännäkijä). Ja oikein kaksikin puhelinnumeroa, yksi kummallekin n:älle "selvännäkijässä". Kahden puhelinnumeron syytä voi vain arvailla. Ehkä ihmisen saa niin paremmin kiinni. Kansainvälisyyttä tuetaan sillä että vastapuolella on melkein sama englanniksi. (Tosin lapun eri puolet antavat eri ehdot sille milloin maksu tapahtuu. Eikä se kerro paljonko tämä maksu on.)

Oli selvää että se oli myös mainos. Sillä se mainostaa monenlaisesta erikoisesta hyödystä. Se auttaa rakkaus ja suhde asioihin, joskaan ei ehkä oikein kirjotukseen. En tiedä minkälainen setä auttaa ihmisiä lapsensaanti vaikeuksissa ja oikeustapauksissa. Oikeusavun antaminen kun viittaisi lakimiehen tutkintoon ja lapsensaanti biologian puolelle. Kummatkaan eivät kuulu tavalliseen "selvännäkijän" repertuaariin. Toki selvänäkijätkin tykkäävät yhdistellä erilaisia ammattiosaamisiaan selittämällä vaikkapa että he ovat "energiaparantajia", "tarot -asiantuntijoita" ja "intuitiivisia ennustajia".

Kuitenkaan ei tarvita selvänäkijää, saati kansainvälistä sellaista tietämään että lapussa on enemmän epäuskottavuutta kuin uskottavuutta.
1: Ensimmäinen ja päällimmäinen asia on se, että professoreilla on tutkimus- ja opetustehtäviä sekä hallinnollista vastuuta yliopistolla. Heillä on luultavasti hyvin vähän aikaa tehdä tämänlaisia. Toki on huomattava että yliopistoihmisissä on kaikenlaisia höyrähtäneitä. Esimerkiksi legendaarinen Hannu Rauhala, aka "Voodoopapittarien kouluttama" "LASER-clitori-stimulance". Mutta hänkin oli dosentti. Ilmeisesti sellainen dosentti joka ei enää edes päivystä.
2: Yleensä ihmiset käyttävät etu- ja sukunimeä. Tässä on vain yksi nimi. Google ei paljasta suomessa toimivia Karamoita.
3: Ihmiset eivät ole vain professoreita. He ovat tietyn alan professoreja. Tuo ei paljasta mistä oppilaitoksesta virka on saatu. (Tai missä yliopistossa on valmistuttu tohtoriksi.) On helppoa kirjoittaa paperille "professori", mutta noin epämääräisenä se ei kerro mitään relevanttia.
4: Lakiasioissa ja hedelmällisyydessä auttaminen viittaa kahteen tai useampaan tutkintoon. Tämänlainen saavutus rupeaa yleensä jo näkymään. Näkymään googlessa.
+: Voisin käsitellä sitä miten hupsulta kortin ulkoasu näyttää mutta tämä on irrelevanttia. Se toki jollain tasolla vähentää uskottavuutta, mutta se on tunteellista uskottavuutta. Se kuitenkin luo atmosfäärin.

On hämmentävää kuinka näyttää siltä että Karamo on halunnut tehdä itsestään vaikeasti löydettävän. Hän ei kerro mitään jonka voisi tarkistaa. Etunimi ja sukunimi auttaisivat kohdentamaan henkilöä vaikka missä. (Fonecta löytää nimihaulla Helsingistä vain yhden herra Karamon. Hän työskentelee kalustekierrätyksessä. Joten ei varmasti ole etsimämme herra. Ja koko maastakin löytyy vain muutama Karamo. Suurin osa niin kaukana että eivät jaa mainoslappuja Helsingissä.)

Lapussa on kuitenkin jotain johon verikoira voi tarttua. Nimittäin ne puhelinnumerot. Puhelinnumerot ovat nimittäin siitä jännittäviä että kun niitä hakee saa helposti tietää etunimen ja sukunimen. Tai jos kyseessä on yritysnumero, niin sen tiedot saa yritysrekistereistä ja muuta kautta laillisesta puljusta saa tietää jopa firman suuruusluokan. Että montako ihmistä on töissä. Tavallista astetta hienompi numerohaku (sellainen josta joutuu jo vähän maksamaan) ei löydä kummallekaan numerolle mitään tietoa. Ei mitään. Ei yksilönumerona eikä yritysnumerona. Se on siis erikseen salattu. Tämä on omituista ihmiseltä joka jakaa nimeään ja puhelinnumeroa jokaiselle vastaantulijalle. (Kirjaimellisesti.)

Toki voisin tehdä vielä yhden asian. Soittaa. Kuitenkin on hyvä tiedostaa että paikallisessa sanomalehdessä on muutoinkin ennustajaeukkoja aivan normaaleilla gsm-numeroilla. Niissä kuitenkin kerrotaan vieressä että soittaminen maksaa niin ja niin monta euroa minuutissa. (+ppm). Näin tehdään koska maksullinen 0700/0600 -alkuinen numero toimii kuukausimaksulla eikä moni pienellä soittomäärällä itselleen lisätuloja hankkiva ennustaja voi tehdä sellaista. Toki kun laskutusta ja hintaa ei ole erikseen mainittu niin puhelusta laskuttaminen olisi laitonta. (Tosin mikä on tämä "käynti" on? Onko soittaminen sellainen? Hintaa ei joka tapauksessa ole mainittu.) Mutta jos lasku tulee, ihminen helposti maksaa. Ja laskun riitauttaminen vie lakimiehiä ja voimavaroja. Ja jos käsissä on teoriassa tyyppi joka koijaa itselleen tittelin, niin kyllä hän olisi valmis mitä erikoisempiin maksullisuustemppuihinkin.

Kaiken kaikkiaan tämä lappu herätti hyvin paljon epäilyä. Paljon enemmän epäilyä kuin normaali yli-innokas lapunjakouskovainen ja "omin käsin tekemiä herkkuja" kauppaava HareKrishna.

Tekoälyn voitto on lähellä!

Mitä pahaa minä olen tehnyt? Facebookin mainokset tarjosivat minulle vaihtoehtoa "osta tyylikäs naisten katetri". Jeesus. Tuossa on nyt sellainen kombinaatio jota en halua mieleeni. Sanakolmikko on sellainen että kykenen juuri ja juuri ymmärtämään kaksi sanaa. Ja olipa kolmas sitten mitä tahansa niin kokonaisuus on jotenkin särkevä. Lopputulos on aina sama, mutta särkevyys on kuitenkin eri. Ja etenkin "Tyylikäs" on se sana joka iskee johonkin, syvälle.

Kaupallisuus on kohta huonompi ja kauhistuttavampi stand-up -koomikko kuin minä ikinä!

Naisten alusvaatteet - paras lahja mieheltä miehelle?

Ystävänpäivään liittyy mainontaa. Minullekin mainostettiin naisten alusasuja. Eikä varmasti siksi, että oletuksena olisi että käyttäisin niitä itse vaan siksi että ystävänpäivää piristää aina se, että ostaa naiselleen alusasut, joista sitten helposti tulee sanomista olivatpa nämä liian pieniä tai liian suuria. ~ Kuitenkin alusasuihin liittyy vahvasti sellainen henki, että niiden ostaminen on itse asiassa lahjan ostamista itselle. Eli mies ostaa alusasuja saadakseen tästä itse jotain. ; Tällöin kyseessä on naisen esineellistäminen ; Naisen ruumista käytetään välineenä jotta saataisiin irti jotain hyötyä itselle.

Mutta onko asia näin?

Jos katsotaan ajatusta välineellistämisestä voidaan huomata vahva Kantilainen henki. Sen mukaan ihmistä ei saa käyttää välineenä. Tämä on monien kannattama eettinen periaate. Joten alusasusyytöksessä on jotain perää. (Pun intended intended.)

Se mihin alusasuargumentti tiivistyy erityisen vahvasti ovat reduktiivisia. Jotkut pitävät reduktiota itsessään pahuutena, jolloin redusointia pitää vastustaa teiteenfilosofiassakin. Mutta tässä kohden on hyvä painottaa että tässä reduktio on sidottavissa nimenomaan välineellistämiseen. Joten tässä kyseisessä tapauksessa yhteys voi olla validi vaikka sitten kannattaisikin reduktionismia noin yleisesti ottaen. Nainen redusoidaan joko ruumiiseensa (reduction to body) tai pelkästään ulkonäköönsä (reduction to appearance) ja tätä kautta naisen kehosta ja ulkonäöstä tulee keino jolla saadaan itselle erektio. Näin ollen voi olla että seksikkäät alusvaatteet ovat sovinistista esineellistämistä.

Mutta tästä huolimatta perustelussa pilkottaa aukkojen alla paljasta perustelematonta pintaa enemmän kuin bikiniuimarissa. Sillä tosiasiassa samantapainen logiikka voitaisiin siirtää muille elämänalueille. Voitaisiin esimerkiksi sanoa että ihminen ylipäätään antaa muille lahjoja vain jotta saisi itselleen hyvän mielen. Tämä on usein puolitotuus. Ja siksi oli tärkeää ottaa esiin reduktio. Reduktion ideana on se, että ihminen ikään kuin latistetaan yhteen tai muutamaan ominaisuuteen. Kuitenkin tosiasiassa alusvaatteet voivat olla enemmänkin "korostamista" ja "alleviivaamista" kuin "yliviivaamista". Ei naiselta tarvitse poistaa persoonaa sillä että hän pukeutuu jollain tavalla.

Voidaankin sanoa että lahjan antamisen asenne ja lahjan saaja ovat merkittävämpiä kuin pelkkä alusvaate. Ydinteemana on ajatus vaihdettavuudesta (fungibility). Jos nainen redusoidaan ulkonäköönsä ei ole väliä kuka tämä nainen on ; Jos seksikkään ruumiin voi vaihtaa toisen naisen seksikkääseen ruumiiseen, tilanne on selvästi välineellinen. Ja vaihdettavuus todistaa tämän. Mutta luultavasti suurin osa ostaa kuitenkin seksikkäitä alusvaatteita nimenomaan omalle kullalleen jolloin vaihdettavuutta ei ole. Kyseessä on siis lähinnä se, kohdellaanko lahjan saajaa persoonana vai vaatetelineenä.

Mutta ongelma on silti suoraan ystävänpäivän ytimessä.

Jotta voisimme ymmärtää asian syvyyden voimme huomata että suuri osa ystävänpäivästä keskittyy rakkauden muotoon jota antiikin kreikassa kutsuttiin erokseksi. Eros oli seksuaalista rakkautta. Näiden lisäksi kreikkalaisilla oli agape -rakkaus ja filia -rakkaus.

Agape -rakkaus on siitä mielenkiintoinen että siinä ei ole lainkaan kysymys ominaisuuksista. Toisin sanoen kohdetta rakastetaan riippumatta siitä minkälainen hän on. Tämä on sitä rakkautta jota kristinuskon Jumala kokee ihmistä kohtaan, ainakin monien teologien mukaan. (Tosin jos meidän täytyy uskoa Jumalaan pelastuaksemme, asia on oikeasti debatinalainen kysymys.) Kyseessä on ehdoton rakkaus, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. Moni pitää tätä puhtaana rakkauden muotona.

Kreikkalaiset olivat kuitenkin hyvin käytännönläheisiä. Sillä filia -rakkaus ja eros olivat heillä jossain määrin sidoksissa ihmisen ominaisuuksiin. Aristoteles neuvoi esimerkiksi sitä minkälainen on hyvä ystävä. Tämä tarkoitti sitä että oli hyviä ystäviä ja huonoja ystäviä. Ja nämä liittyivät ihmisen ominaisuuksiin. Tämä tekee filiasta vähintään osittain vaihdettavaksi (fungible). Ja eroksen kohdalla tilanne oli vielä vakavampi. Sillä Platon näki että ihminen näkee suoraan toisessa olevaan kauneuden ideaan. Siksi ihminen esimerkiksi kykeni rakastumaan ensi silmäyksellä, tietämättä mitään toisen persoonasta. Kauneuden ominaisuudet olivat sidoksissa ideamaailman kauneuteen ja eros oli puhdasta ominaisuutta.
1: Aseksuaalisuuskeskusteluissa halutaan usein erottaa seksi mutta säilyttää eros. Eli suhdetta ei nähdä ystävyytenä. Tämä itse asiassa tiivistää filian ja eroksen hyvin lähelle toisiaan. Pitkään jatkunut ja seksinhimosta lauhtunut parisuhde vihjaa että asia on vähintään jossain määrin uskottava.

Ja tämä ongelma on oikeastaan kaikessa ystävänpäivän ytimessä. Etenkin alusvaatteissa. Eroksen maailmassa kaikessa on kysymys ominaisuuksista. Ja ainut mikä tässä sotkee asioita on vastavuoroisuus. Jossa molemmat hyötyvät. Jos nainen kokee itsensä hyväksi ollessaan seksikäs ja saadessaan näin miehen ihastumaan ja tekemään mitä itse haluaa, on kyseessä vastavuoroisuus. Jos rakastelu toimii niin että molemmat nauttivat, ihmiset jossain määrin välineellistävät toisiaan. Ja se mikä perhe-elämästä on tärkeää oppia on se, että raha ja kotityöt ovat yleisiä riidan aiheita.

Tosin niin ovat tiettävästi toiselle valitut seksikkäät alusvaatteetkin. Kenties siksi että ne kertovat vaatimuksista tai odotuksista. Tai siitä että valinnat kertovat lahjan saajalle siitä minkälaisena lahjan antaja heitä pitää.

Mestarin merkki?

Monissa, etenkin pistomiekkoja koskevissa, elokuvissa miekkamestarin tunnistaa yleensä siitä että hän on se joka tekee paljon aseistariisuvia tekniikoita. Tämä tarkoittaa sitä että disarm on se joka tekee miekkailijan. Pidän tätä hieman erikoisena, koska aika usein näyttää siltä että elokuvien mestaruus tarkoittaa sitä että taistelee vain sellaisia henkilöitä vastaan jotka eivät halua pitää miekkaa kädessään. Eli mestaruus koskisi enemmänkin sopivaa vihollisen valintaa kuin tekniikanhallintaa.

Älkää ymmärtäkö minua väärin. On hieno taito osata valita vastustajansa tai osata provosoida vain tietynlaisia ihmisiä. Samoin on olemassa moniakin erilaisia disarmtekniikoita, joita todella voidaan käyttää ja joiden käyttäminen vaatii taitoa ja osaamista. Kuitenkin itse pidän disarmia lähinnä yhtenä tekniikkajoukkona muiden seassa. Se on fragmentti siitä mitä pitää osata. (Tikarillakin voidaan tehdä monia asioita. Viisi tärkeintä taitoa sen kanssa ovat ovat "hit, disarm, lock, break, takedown". Ja jokaisen sanan takana on kasa erilaisia tekniikoita.)

Olenkin ollut tästä disarmtekniikkafiksaatiosta jopa hieman huvittunut. Mutta toisaalta tämä teema muistuttaa aivan vakavastiotettavasta henkilöstä joka palauttaa mietteet 1700 -luvulle. Domenico Angelo Tremamondo niminen henkilö, joka tuli tunnetuksi käyntikortissaan jossa oli vain yksi nimi "Angelo" oli niin maineikas että hänelle riitti vain yksi nimi. Angelo oli alkujaan opetellut miekkailua Ranskassa. Vuonna 1755 hän avioitui englantilaisen naisen kanssa ja päätyi Lontooseen. Ja vasta Lontoossa hän sai maineensa.

Irlantilainen lääkäri Keynes ei pitänyt Angelosta. Syynä oli luultavasti "geneettinen viha", joka on mielestäni enemmän kuin ymmärrettävää. (Minulle britti joka ei vihaa ranskalaisia on kuin Suomalainen joka ei vihaa "ryssiä". Eli ihan tavallinen tervemielinen ja vakavastiotettava tyyppi, mutta...) Angelo itse oli tästä kiukusta tietämätön. Siksi Angelo suostuikin vuonna 1760 St. James Streetillä käytävään näytösomaiseen miekkailuotteluun Keynesin kanssa. Siihen aikaan tämänlainen miekkailu nähtiin suunnilleen samalla tavalla kuin erilaisten itsepuolustuslajien näytösottelut nykyään. Eli odotettavissa ei ollut verenvuodatusta.

Anteeksi, Sir, tämä miekka
taitaa kuulua teille..

Keynes oli suurikokoinen ja vahva mies, ja hän tarttui smallswordiinsa vihaisesti. Hän rikkoi vakavasti sen ajan etikettiä vastaan ja hyökkäsi raivoisasti Angelon kimppuun. Angelo sen sijaan liikkui rauhallisesti ja teki miekkakontaktiin perustuvan disarmin. Keynes ei rauhoittunut vaan otti miekkansa uudestaan. Angelo disarmasi hänet uudestaan, tällä kertaa eri tekniikalla. Itse asiassa tämä taistelu olikin Angelolle erinomaista mainosta. Hän sai mainetta ja hänestä tuli kuuluisa nimenomaan erilaisten aseistariisumistekniikoiden hallinnan kautta.

Itse asiassa on luultavaa että Angelon menestyksellä on ollut vaikutusta siinä miksi pistomiekoissa, silloinkin kun smallswordin sijaan puhutaan rapiireista, on disarm jotenkin erityisen karismaattista ja hienoa. Angelo saikin maineensa avulla perustettua oman miekkailukoulunsa. Vuonna 1763 Angelo sai valmiiksi ja julkaistavaksi miekkailukirjansa "L'Ecole des Armes". Siiinä esitetään esimerkiksi tähän blogaukseen liitettyjä tekniikkakuvauksia. Valitsin jälkimmäisen siksi että se tunnettiin tekniikkana nimeltä "Angelo's deception" ja siinä käsilukkoa ja sen antamaa suuntaa tuetaan ja käytetään hyväksi siten että omalla miekalla voidaan lyödä selän takaa.

Tämänlainen on yleisesti ottaen "tarpeetonta kikkailua". Ja suhtaudun sentapaisiin enemmän leikkinä kuin taistelutoimiena. Edustan tässä sitä näkemystä jonka mukaan kamppailutaidon pitäisi olla systeemi jossa luotetaan toimintavarmuuteen sen sijaan että ollaan "akrobaattisia" vain siksi että ollaan niin taitavia että "voidaan olla akrobaattisia". Toki tämäkin on huikea taidonosoitus, mutta siinä on asenteeltaan jotain joka on minun maailmassani jotenkin syvästi väärin.

Ei tosin sillä, että eräässä puumiekoin käydyssä leikinomaisessa taistelussa teinkin ns. miltei "yleisön edessä" juuri tuon "Angelo's deception" -tekniikan tyylisen tempun. (Ihmiset olivat tosin tekemässä muuta kuin katsomassa näytöstä, koska leikimme ystävien kanssa puumiekoilla eikä kyseessä ollut mikään ennaltaohjattu tilaisuus tai minkään miekkakoulun promootio.) Ja tein sen pitkällä miekalla. Ja siten että siinä tilanteessa missä asetta käännetään oman selän takana, vaihdoin miekan gripin liikkeessä rystypuolelle jotta sillä voi pistää jotenkin miehekkäämmin. (Harrastin siinä vaiheessa vielä aika paljon miekkajongleerausta.) Se toki tuntui hyvin palkitsevalta. Mutta silti siinä oli jotain väärin. Se oli jotenkin väärin siitä huolimatta että tekniikassa miekka ei tuossa vaiheessa tee mitään muuta kuin siirtyy, eli se ei vastaa suojauksesta. Siitä huolimatta että jos olisin pudottanut miekan kesken tekniikan, niin olisin voinut jatkaa sen käsilukko -otteen avulla maahanvientiin, riisua vastustajan aseista ja lyödä tätä tämän omalla miekalla kun tämä on vielä maassa. Ja vaikka ihmiset hämmästyivät ja ihailivat tuota temppua. Se tuntui väärältä koska se oli väärin. Tein tahallani huonoa tekniikkaa vain siksi että se oli vaikeaa. Ja tämänlaiset tavat voivat johtaa siihen että sitä leikkii tekniikoilla silloin kun asia pitäisi ottaa vakavasti.

Näin ollen saatan silti suhtautua hieman huvittuneesti ajatukseen siitä että miekkamestarit tunnettaisiin valtavasta määrästä disarm -tekniikoiden tekemistä. Mutta ymmärrän miksi juuri ne viihdyttävät yleisöä mukavasti.