Lumimadot - pahempia kuin korvamadot!

"Erilaisten lintujenhan / munista on koko ajan / ollut puhe / ymmärrätähän / ethän ole älyvajaa"
(M.A. Numminen, "munat jäi vetoketjun väliin".)

Toissapäivänä minulla oli kauhea korvamato. Mauri Antero Nummisen "munat jäi vetoketjun väliin". Ymmärsin, minkä vuoksi lääkäreiden saneluissa on seuraava kohta:

"Ainakin 2 pv päässä soinut "Tango kohtalon". Nyt tuskastunut niin päässä soivaan musiikkiin, että yrittänyt itsemurhaa."

Pääsin tästä onneksi eroon, ajan kanssa. Sitten tein erehdyksen ja vierailin Kari Tikkasen uusimmalla sivulla. Siellä esiintyi erikoinen luonnonilmiö, jonka hän oli nimennyt lumimadoiksi. Ne ovat lumipenkereen pieniä nauhamaisia muoto -osia, jotka päättyvät kivensiruun tai muuhun irtokappaleeseen.

Ensin tietenkin tein sen minkä jokainen tekee. Eli mietin itsestäänselvyyksiä. Hiekanjyvillä on jokin keskeinen rooli, koska ne ovat aina "madon" päässä. Jos ne olisivat uria, tilanne olisi helppo selittää turbulenssin avulla. Kun auto ajaa ohi, se heittää ilmavirtaa siten että muodostuu pyörteitä. Hiekanjyvällä on inertiaa ja se voi kaivertaa lumen pintaan kiemuraista uraa.

En vain osaa. Siispä tein sen, mitä pitikin. "Katsoin googlesta".

No, ei löytynyt. Paitsi selvisi että on olemassa sellaisia eliöitä joita kutsutaan nimellä snow worms kuten (Phylum Annelida) ja (Mesenchytraeus sp.). Ei lohduttanut, koska tästä ei selvästi ollut kyse.

Moni sanoo että jos sitä ei löydy googlella, sitä ei ole. Lumimadot kuitenkin olivat.

Katsoin tämän jälkeen hieman maanmuodostusjuttuja, tarkemmin dyyneistä. Jääkauden ilmiöt jätin syrjään sillä toisin kuin silokalliot, lumimadot ovat syntyneet hieman erilaisten syiden alla, silmiemme alla normaalitiellä. Sillä niissähän kyseessä on tuulen muodostamat ihmeen säännönmukaiset muoto -osat. Opin että dyynit eivät ole vain hiekkaa. Että niitäkin on luokiteltu: Puolikuumaiset dyynit syntyvät, kun tuuli puhaltaa usein (ei välttämättä aina samasta suunnasta) ja vähähiekkaisemmalla alueella. Tällöin hiekkajyvä joutuu nousemaan toisen jyvän yli päästäkseen eteenpäin. Tästä seuraa se, että muuodostuu kasa. Tuuli kuljettaa hiekkaa dyynin tuulenpuoleista rinnettä ylös. Toiselta puolelta hiekka taas valuu, romahtaa reunan yli. Toinen dyynityyppi taas syntyy harjanteeltaan tuulen suuntaiseksi. Siinä on pitkät, aaltoilevat, kyljet, joiden molemmat sivut ovat yhtä jyrkkiä. Näille on erilaisille dyyneille on sitten annettu nimiä, kuten barkaanidyyni. Dyynit ovat kuitenkin paljon erilaisempia kuin lumimadot. Huono bargain olisi jos ottaisi vastaan barkaanidyynin vastaukseksi.

Mutta tämä ei tuonut ongelmaa yhtään ratkaistummaksi.

Palasin siksi takaisin miettimään hiekkaa. En kuitenkaan dyynejä, niitä olikin tullut jo kalutuksi. Ajattelin että nimismiehen kiharoista voisi olla ratkaisua. Nehän ovat hiekkatiellä yleisiä. Opin että ne syntyvät sen takia että teillä on kuoppia ja autoissa on jouset. Syntyy aaltoja, jotka aikaansaavat sen, että rengas pompahtaa kuopasta ja palaa maan pinnalle samalla voimalla vähän ajan päästä. Kun autoja jousituksineen ajaa tästä usein, tie alkaa muodostamaan tasaista kuoppasarjaa.

Mutta tästäkään ei ollut hyötyä. Lumimadot olivat liian erilaisia sopiakseen tähän.

Siksi päätin tehdä huonon hypoteesin, joka perustui siihen että auto edelleen tekee turbulenssia. Kivi taas ei lennä yhtä kepeästi kuin lumi, koska se on tiheämpää. Yhdistin tämän siihen ajatukseen, että on luonnonmuodostelmia, joissa kova kivi on suojannut allaan olevaa kalkkikiveä siten että sade ja muut luonnonvoimat ovat rapauttaneet kallion, paitsi näiden kivien alta. Tästä muodostuu erikoisen, joskus suorastaan fallisen, näköisiä kivipylväitä. Niinpä kivi voisi toimia eräänlaisena suojana tässäkin tapauksessa. Toisin sanoen kivet eivät lentäisikään aina, vaan lumimato syntyisi kun turbulenssituuli puhaltaisi. Pieni kivi pysäyttäisi näistä virtauksista, joista osat ovat kiemuraisia, osan ja pakottaisi sen muualle ja suojaisi takanaan olevia.

Katsoin sitä hetken. Se näyttää todella surkealta.

Jos en tietäisi miten surkea perustelu aukkojen Jumala olisi, en voisi kuin ajatella että on olemassa pieni henki, jonka imbesillin älyn ainoana sisältönä on se, että tämä käy laittelemassa lumimatoja penkoille. Toisaalta jos suuri yliäly kerran sallitaan vakavasti filosofiassa -ja joidenkin mielestä jopa tieteessä- niin miksi ei tätäkin? Olisihan hauskaa esimerkiksi kirjoittaa kirja tämän lumimatohengen toiminnasta.

En siis vieläkään osaa ratkaista tyydyttävästi lumimatojen ongelmaa. Sanon tämän, vaikka tiedänkin että pian joku tulee viittaamaan tähän vuosien saatossa ja sanovat että "ei tiennyt tuotakaan", ja että siksi kaikki mitä sanon on tietenkin täysin epäluotettavaa.

Ja siksi lumimato on joka tapauksessa pahempi kuin korvamato. Korvamadosta pääsee eroon, lumimato ei koskaan katoa. Siellä se on tien pinnassa nytkin. Jossain. Siellä se vain on ja odottaa. Mikäli näin voidaan sanoa tiedottomasta, abioottisesta, kohteesta, ilman että joku tulee vihjaamaan että "jollain tasolla" sanavalinnat jotenkin kertovat ne salatut ajatukset.

Joka tapauksessa vietin koko päivän miettien tätä lumimatoasiaa. Aamulla menin jopa väärään junaan ja päädyin Haarajoelle, jossa juna kulkee oikeaan suuntaan kerran tunnissa. Taistelin urheasti (elottomia) lumimatoja vastaan. Ja kaikki mitä sinä sait, oli tämä blogiviesti.