"Internetpersoona",
Vsauce -kanavan ylläpitäjä, Michael Stevens on esittänyt että ihmiset rakastavat tietoa. Tämäntyyppinen lausunto on helposti jotain jonka voi luokitella siihen luokkaan väitteitä joita usein kuulee. Niitä kuten "nykyaikana tieteellä on ylivaltaa". Ja moni skeptikko esittääkin että valtaosa ihmisistä on sen verran ignorantteja, että olisi epäuskottavaa että ihmiset haluaisivat tietää. Ja kun lukee vaikkapa eurobarometreista ihmisten tiedekäsityksistä, ne tuottavat aina melkomoisia pettymyksiä. Ihmiset eivät yksinkertaisesti osaa. Ja aivan yksinkertaisimmissa perusasioissakin virheitä tehdään uskomattomia määriä, muutama kymmenen prosenttia saadaan tekemään virheitä lähes mihin tahansa tiedeaiheiseen.
Olen
tunnetusti skeptikoksi varsin kyyninen veikko koska en optimistisesti luota ns. valistusaatteeseen kuuluvaan ajatukseen jossa ihmisiä pitää lähestyä optimistisesti, ajatella että he vain oivaltavat ja tietävät itsekseen ja ovat älykkäitä ja viisaita. Eli en esitä että ihmiset olisivat rationaalisia olentoja jotka tekisivät järkeviä päätöksiä vain saatuaan sopivat tiedot. Nykymaailmassa tätä optimismia ajavat hyvin monenlaiset tahoa hyväntahtoisuuden periaatetta korostavista humanisteista "klassisen taloustieteen" kannattajiin ja niihin warrant -uskovaisiin teologeihin joista Jumala on antanut meille järjen ja aistit jotta ne olisivat luotettavia ja voisimme käyttää niitä. Siksi en esimerkiksi usko että argumentointi, debatointi tai skeptinen bloginkirjoitus "käännyttäisi" taikauskosta oikeastaan ketään. Tämänlaatuinen on toki mahdollisuuksien rajoissa mutta hyvin poikkeuksellista. Enkä jaksaisi motivoitua tämänlaisen mahdottoman tavoittelusta.
Olen kuitenkin ehdottomasti Stevensin puolella. Väitän aivan suoraan, että ihmiset rakastavat tietoa. Ihmiset nauttivat tiedosta. Syynä on se, että eurobarometrin osaamistestit mittaavat taitoa eivätkä asennetta. Ja ero näiden väliin on relevantti montaakin eri kautta.
Aivojen käyttämistapa.
Michael Stevens esitti, että moni ihminen sanoo että hän ei arvosta tietoa. Tässä syynä on kuitenkin se, että opiskelu on heistä tylsää ja työlästä. Siksi hän itse yrittää saada ihmiset oppimaan ikään kuin huomaamatta. Tämä huomio on melko uskottava jos otetaan esille vaikkapa
1: Kahnemanin huomiot ihmisten tavoista ajatella ; Ihmisellä on nopea, vaivaton, kohtuullisen hyvä mutta runsaasti virheitä tekevä intuitiivinen systeemi 1 ja looginen, vähän virheitä tekevä hidas, työläs ja reagointia hidastava systeemi 2. Kun koemme matematiikan tylsäksi, se johtuu siitä että systeemi 2 on hidasta ja aikaavievää. Ihmiset kokevat intuitiivisen ajattelun automaattisena ja moni nauttiikin intuitiotyyppisestä ajattelusta. Ihmiset eivät siis vihaa tietoa vaan puurtamista. Tietyllä tavalla voidaankin sanoa, että monesti skeptikko j
outuukin painimaan sen kanssa, että vastapuoli nauttii tiedosta ja osaamisesta, mutta suostuu myöntämään vain intuitiiviselle ajattelulle arvoa.
2: Toistaalta faktojen pänttääminen on työlästä mutta niiden mielestäpalautus onnistuu paremmin. Pänttääminen on siis se, jota vastustetaan, ei sitä että tieto itsessään olisi huono asia. Kun tieto on hallinnassa, ihmiset nimenomaan nauttivat tietojensa näyttämisestä ja jakamisesta. Kouluttamattomat ja ignorantinmaineiset ihmisetkin nauttivat pubitietovisoista. Skeptikko voi kenties ajatella että knoppien heittely ei ole kovin hyvää tietoa, koska oikeasti viisas osaa soveltaa eikä vain muistaa ulkoa. Mutta tässä kyseessä onkin sitten jokin muu kuin se arvostetaanko tietoa - kysymyshän käsittelee enemmän tiedon soveltamista ja tiedonkäytön taitoja.
3: Suurin jarru ei ole usein ymmärryksessä vaan halussa. Suurin osa ihmisistä on aivan oikeasti ns. "riittävän älykkäitä". Tiedän että 80 älykkyysosamäärällä voidaan päästä akatemiatutkijaksi, ahkeralla opiskelulla. Sen sijaan ihmiset harvoin haluavat saada tietoa joka rikkoo heidän maailmankuvaansa vastaan. Tiedetäänkin että maailmankuva tarjoaa ihmiselle ikään kuin intuitiivisen viitepohjan jota kautta toiset asiat ovat todennäköisempiä kuin toiset eivät. Ja jos tosiasiat sotivat näitä ennakkonäkemyksiä vastaan syntyy ahdistava hetki, kognitiivinen dissonanssi. Ja ihmiset paikkaavat tämän helposti assimiloimalla, keksimällä jonkin
ad hoc -selityksen joka suojelee tätä heidän maailmankuvaansa. ;
Pseudotieteilijäcrankit ovat useimmiten yllättävän älykkäitä ja juuri tämä ajaa heidät solmuun. He ovat
"fiksuja idiootteja", tavalla jonka ymmärtäminen on täysin tiedetyn psykologian mukaista.
Karkeasti sanoa että jos pitää arvioida tilannetta joka käydään skeptikon ja pseudotieteilijän välillä, kysymys ei ole siitä että skeptikko rakastaa tietoa ja pseudotieteilijä ei. Syynä on enemmän se, että pseudotieteilijät käyttävät intuitiivista päättelyä eivätkä tieteellisempää päättelyä. Ja koko keskustelua läpitunkee käsien heiluttelun virta.
Asiaa voisi kuvata behavioral economicsin kautta. Siinä tunnetaan käsite nimeltä
endowment effect. Tässä periaatteessa kysymys on ikään kuin
"pyy pivossa on parempi kuin kymmenen oksalla" -sanonnassa. Ihminen arvostaa omistamaansa asiaa enemmän kuin asiaa jota hän ei omista. Siksi esimerkiksi hinnoittelussa jos jonkun pitää päättää mikä olisi hyvä hinta vaikka kupille,
hinta-arvio riippuu rajusti siitä onko koehenkilö saanut samanlaisen kupin ilmaislahjaksi. Jos kupin on saanut lahjaksi, hinta-arviosta tehdään paljon suurempi. (Oikeasti kyse on kyllä hieman vajaasta kolmesta linnusta, ihminen arvottaa sen verran arvokkaammaksi saman esineen joka hänellä on verrattuna siihen mitä hänellä ei ole.) Kaupankäynnissä myyjän ja ostajan välillä onkin syvä ristiriita sen vuoksi, että heidän välillään on
"egocentric empathy gap". ; Jos tästä tehdään analogia maailmankuvista keskusteluun, ihminen arvostaa maailmankuvaansa, tietoa ja jo tehtyjä mietintöjä "joka hänellä jo on" enemmän kuin uutta tietoa. Hän arvostaa toki molempia, mutta omaansa huomattavasti enemmän - jopa moninkertaisesti enemmän. Koska toinen osapuoli tekee samoin, on helppoa nähdä vastapuolen vaatimukset ja näkemykset kohtuuttomina. Kohtuuttomuus johtuu kuitenkin kuilusta ja arvostuserosta.
1: Toki kyseessä on vain analogia, mutta rehellisesti sanoen en ihmettelisi hirvittävästi jos
endownment effectin ja assimilaation väliltä löydettäisiin jokin syvällinen yhteys. Tämä on kuitenkin minun intuitiota, eikä mikään todistettu fakta, joten siihen on syytä suhtautua vertauskuvana eikä maailman tilana.
Siksi luokittelen Stevensin lausunnon eri luokkaan kuin ajatukset siitä että tieteellä olisi ylivalta. - Olen jopa suoraan sanoen ihmetellyt miten moni uskonmies korostaa että tiede olisi muuttunut joksikin "yleiseksi huoraksi", ja että tieteellinen ajattelu köyhdyttää ja että sillä on ylivalta. Päin vastoin, tiedettä kyllä jossain määrin arvostetaan mutta sitä pidetään "eksistentiaalisesti köyhänä" ja "elämän kannalta riittämättömänä". Kultturissamme miltei kaikki käyvät rippikoulun, mutta juuri kukaan ei jaksa päntätä tiedekysymyksiä. Mutta on kuitenkin helppoa huomata, että ihmiset rakastavat tietoa. He eivät vain ole kovin hyviä sen tunnistamisessa ja soveltamisessa. Ongelmana ei ole se, että tietoa ei arvosteta, vaan se, että maailmankuvallisuus, dogmaattisuua ja asioiden yliyksinkertaistus laiskuuden vuoksi, yli-intuitiivisuus ja muut vastaavat ongelmat johtavat siihen, että omia ennakkoluuloja pidetään "itsestäänselvyyksinä", eikä niitä siksi osata erottaa eri luokkaan kuin tieteellisiä perusteluja.
Mitä merkitystä tällä on käytännön tasolla?
Kun mietitään pseudotiedettä, klassinen tyhmyys -taso on riittämätön. On helppoa haukkua tyhmäksi. Mutta syy on muussa kuin tiedon vihaamisessa ja älynlahjojen puutteessa. Syynä on dogmaattisuus ja maailmankuva. Ja tätä oikeutetaan hyvin vahvasti nykykulttuurissa ; Tieteelle asetetaan usein eksistentiaaliset ehdot.
"Oliko jumalten kuolema suuri voitto" -teksti esimerkiksi heijastaa asennetta jossa tiede on "tärkeää mutta ei todella tärkeää". Eli se ei ole eksistentiaalisesti hyvälle elämälle riittävää. Tämä on toki kenties tottakin, mutta on erikoista miten tämän tyyppinen diskurssi läpitunkee sellaisia asioita kuin että "onko avaruusolennot tai asia X tieteenmukainen vai ei". Todellisuus ei ole antroposentrinen, eikä asia muutu todeksi tai epätodeksi sen mukaan onko se ihmisen elämän kannalta miellyttävää. (Systeemi 1 mukaiset asiat olisivat miellyttäviä, oman maailmankuvan dogmia hyväilevät asiat olisivat miellyttäviä. Jo osatut faktat ovat miellyttäviä Muut.
Not so much.)
Tieteellisyyskeskustelussakin on eksistentialistinen ylivalta. -
Joka on siitä erikoista, että eksistentialistit loukkaantuvat jos "skientistit" marssivat vaikka psykologian alueelle selittämään miksi uskoisimme pseudotieteellisiin asioihin vaikka ne eivät olisikaan totta - kuten esimerkiksi Wiseman on tehnyt.
Huonous on nähtävissä laiskuudesta johtuvaksi, jonkinlaiseksi hankituksi ominaisuudeksi. Tai sitten se on nähtävissä dogmaattisuudesta ja omiin maailmoihin uppoamisesta. Ihmiset rakastavat selityksiä ja vihaavat tietämättömyyttä. Ja tämä läpitunkee käytännössä kaiken tiedekriittisyydenkin. Jos katsomme miksi "tiede on rajallista", syynä on se, että ihmisellä on selitys mysteeriin. Ja tiede ei vain tunne tätä selitystä tieteellisesti perustelluksi selitykseksi.
Neil deGrasse Tyson onkin kuvannut tätä asetelmaa avaruusolentokeskustelun kautta. Häntä ihmetytti se, miten ihmiset huomaavat taivaalla jotain tuntematonta, joka on sitten saanut nimen U.F.O. Mutta välittömästi ihmisen mieli hyppää avaruusolentoihin, eli ajatukseen jossa se lentävä kohde ei olekaan mikään "tuntematon lentävä esine" vaan josta on perusteltua sanoa että se olisikin avaruusolentojen alus, yhdenlainen "perustelluin syin tunnettu lentävä esine". Ja avaruusolennot ovat hyvä esimerkki sitä kautta, että ne ovat olleet eräänlainen muoti-ilmiö.
Christopher Chippindale on havainnut että ihmiset paikkaavat historiaa koskevia mysteerejä ja tietämyksen aukkoja usein avaruusolennoilla. Ja tätä ennen avaruusolentojen paikan olivat ottaneet atlantislaiset. Ja tätä ennen foininkialaiset. Toisin sanoen jos tutkitaan historiaa käsitteleviä pseudotieteitä niin foininkialaiset ovat eräänlaisia esiavaruusolentoja, ja selitykset ovat ajan mittaan muuttuneet yhä abstraktimmiksi ja vaikeammin kumottaviksi. Ja syynä tähän on se, että ihmisillä on kaikesta huolimatta halu selittää mysteeri.
Tietämättömyyden tunnustaminen ahdistaa omassa päässä ja nolottaa sosiaalisesti ja hävettää julkisesti. Josta päästään siihen miksi monet ovat niin ujoja kun heiltä tentataan tiedekysymyksiä ja miksi he vastaavat innokkaammin maailmankuvia koskeviin asioihin. Ihmiset tietävät että maailmankuvalliset kysymykset ovat enemmän mieltymysasioita. He eivät halua tunnustaa julkisesti tyhmyyttään. Ja he arvostavat tiedettä ja tietoa jossain määrin, ja näkevät että se on mukava asia omistaa (ei ehkä hankkia).
Ja kun moderneja pseudotieteitä katsotaan, on hyvä vilkaista vaikkapa ID:tä jonka menestyselementit ovat siinä, että se
1: Ei klassisen kreationismin tavoin esitä että "luonnontieteet eivät tunne evoluutiota", vaan vääntävät "naturalismista" jossa tiede on maailmankuvallista. Tällöin keskustelu määritellään arvokeskusteluksi. Näin ollen asia muuttuu helppoksi ja laittoman harva ID:läinen osaa yhtään mitään tieteestä jota kritisoi. Opiskelua ei tarvitse edes tehdä, koska se on sitä pahaa naturalismia, maailmankuvallista aivopesua ja propagandaa.
2: Se on denialistista eli se ei niinkään todista Luojaa muuta kuin aihetodistein, analogioin ja "voi ollin". Päävoima keskitetään siihen kun yritetään lietsoa epäilystä evoluutioteorian ylle.
+: Aukkojen Jumala ei keskitykään siihen että keskitytään Jumalaan, vaan siihen että ihmiset eivät pidä mysteereistä ja jokainen pienikin epätieto evoluution kohdalla nostetaan esiin mysteeriksi. Joka selitystä rakastavassa mielessä muuttuu intuitiomyllyn vaikutuksesta samaksi kuin epätyydyttävä tila ja syvin ja pahin mahdollinen ongelma.
Kuvat on napattu gravitaatiosimulaattorin avulla. Voit yrittää itse generoida oman aurinkokuntasi. Sillä on mukava leikkiä.
