Pölhöyttä ; Uhittelusta ja sukupuolesta

Olen mukana yhdessä puujalkavitsiryhmässä. Siellä sattui ja tapahtui. Tapahtui asioita jotka ovat sittemmin jääneet moderoinnin jalkoihin. Asia alkoi ei-minun esittämästäni vitsistä. Jossa on musliminainen burqassa ja sitten kehutaan tämän lapsia. Kuvassa on jätesäkkejä. Kyseessä on mauton visuaalinen vitsi jonka poistamista en kannattanut. Korostin että vitsi on huono mutta että se ei riko mitään.

Tästä seurasi sitten kaikenlaista. Esimerkiksi kerrottiin miten on mukavaa että MV -lehden tyylistä materiaalia levitetään kaikkialla. Ajatus sai siis kannatusta muunakin kuin mauttomana vitsinä. Mikä on tietysti huolestuttavaa mutta ei sensuuria ansaitsevaa.

Kommentoinnin sävyssä nousi sitten esiin se, miten erästä kommentoijaa moitittiin hänen sukupuolensa kautta. Onelinerit olivat mallia "pese vittusi". Älykkyystaso tai huumorintaju eivät siis olleet kovin korkealla. Ja mielestäni tämä demonstroi sitä mikä internetissä on yleistä ; Tosiasiassa ihmisiä harvemmin vastustetaan sukupuolen vuoksi. Mutta jos sinulla on väärä mielipide ja olet nainen, se vaikuttaa siihen mitä argumentteja esitetään. Naiset kohtaavat raiskauspuheita ja pimppiviittauksia varsin kevyesti.

Minä palauttelin tästä hieman. Tartuin vitsiin ja selitin että mies varmasti onkin vittupää ja hänkin on tainnut jättää intiimihygieniansa jollekin tasolle, kun haistelee niitä mitä haistelee. (Minulla on tällä hetkellä profiilikuvassani armeijanostalgiointiviikon vuoksi kaasunaamarikuva. Antamassa demonstrointia millä voimin tuollaista MV -lehden fanien pimpanhajua kestän.)

Vastaus mieheltä oli että minä se olen homoseksuaali eikä hän. Ja koska en vastannut viiteen minuuttiin, oli voitonriemuinen kommentti että "olen itkemässä" jossain kun en uskalla. Voitonriemu "oot homo" -huudon päälle oli kieltämättä huvittavaa. Mutta en toki malttanut olla vastaamattakaan. (Olen niitä "viimeinen sana" -ihmisiä aika usein muutenkin.)

Johon vastasin että en väittänyt häntä homoksi, koska olen aivan varma että hän ei ole edes miesten mieleen. Että hänestä pitää puhua enemmän alempitasoisena miehenä jonka olemassaolo on niin suuri ongelma evoluutioteorialle että Henry Laasasta on tarvittu luomaan teoria sille miksi hänenlaisiaan on. Ja että tämä em. pimpin pesemättömyys on yksi syy sille että hän läsnäolollaan kerran toisensa jälkeen demonstroi miksi hän ei saa seksiä keneltäkään.

Sitten vein keskustelun siihen suuntaan että olen luullut että islam on paha uskonto siksi että heillä tapetaan pervoja. Ja että kristityt eivät ole tälläinen "rauhan uskonto". Ja että MV -lehden omistaa intiaanipäällikkö Shitting Bull.

En tiedä osuiko mikäkin loukkaus kaikista arimpaan paikkaan. (Joka uhittelijoilla on kenties fysisesti melkoisen pieni mutta virtuaalisesti sitäkin herkempi, pikkumaisemmista kipeytyvä.) Mutta keskustelussa tuli vastaan se mitä tälläiset suupaltit tekevät. Sukupuoli vaikuttaa. Ja koska minulle ei voinut heittää pimppivitsejä, hän sen sijaan palasi paikalle kertomalla että hän tietää missä asun. Ja paitsi että missä asun hän myös aivan oikein kertoi asuinalueeni. Joka oli oikea asuinalueeni. Hän kertoi että minun kaltaiset odottelijat (5 min) ovat stalkereita ja että heilläpäin tälläiset pervot tapetaan. Mikä on tietenkin hyvin aggressiivis-aggressiivinen uhkaus, etenkin kontekstissa jossa on ilmaistu että tiedetään asuinpaikka.

Suhtaudun uhkauksiin jossain määrin vakavasti. En ole sensuristi, mutta jokainen minulle nykyään tuleva tappouhkaus päätyy odotusarvoisesti poliisille. Tässä tapauksessa en kuitenkaan voi tehdä näin koska tekijä on pseudonyymi. Nimimerkkiä tuskin saa kiinni helposti, henkilöntunnistus voi olla vaikeaa. En siis tässä suhteessa voi kuin odottaa ja antaa asian todennäköisesti raueta tyhjyyteen ja onttouteen josta kyseisen tyypin uho on noussut.

Onhan minua aikaisemminkin uhattu. Mutta silloin on kyllä hermostuttanut enemmän. Mieleen on noussut tietty paranoia. Tässä tapauksessa kuitenkin tunsin enemmän oloni valppaaksi ja ilahtuneeksi. Ilmaisinkin tekijälle hyvin tarkasti että jos hän on tulossa tappotöihin niin hänen itsensä kannattaa kyllä ilmoitella poliisille ennalta että minne on lähdössä ketäkin tappamaan. Ihan sen takia että ei ole mukavaa varmasti hänen omaisilleen jos äijä vaan katoaa. Minun suhteeni asiaan on tietenkin epämääräisen passiivinen. Katoamisen olosuhteet ja tekijät siihen liittyen ovat hyvin abstrakteja, ympäripyöreitä ja tulkinnanvaraisia. Ainakin siihen asti kunnes eivät ole. Että tervetuloa ottamaan selvää.

Pieni ajatus ; Seliselibaatti

Joskus keskustelu menee hiustenhalkomiseksi. Joskus siihen on tarvettakin. Jouduin pieneen keskusteluun jossa ihmiset moittivat siitä että puhuin "pakkoselibaatista". Heistä käsite oli ristiriitainen koska selibaatti tarkoittaa tahdonalaista päätöstä olla ilman seksiä. Mielestäni "pakko" -etuliite on nimenomaan tämän vuoksi tarpeen. Että tiedotetaan täydennyksestä.

Tätä miettiessä tuli kuitenkin toinen, omituisempi, ongelma. Mitä tehdä jos haluaa puhua yhdellä käsitteellä ihmisistä jotka eivät saa seksiä vaikka haluavat? Näyttää siltä että yleistä käsitettä tähän ei ole.

Itse asiassa itse voisin nähdä että olisi olemassa laaja "siveys" -käsite joka kattaa tahdonalaista seksittömyyttä. Se kattaisi laajakirjoisesti harvaseksisyyttä, seksittömyyttä että jonkinlaista etiketinmukaista käyttäytymistäkin. Ilman seksiä vastentahtoisesti jäävät eivät ole kuitenkaan kovin hyvin tämän termin mukaisia.

Sitten voidaan ajatella että on aseksuaaleja jotka eivät halua seksiä. He ovat jossain määrin selibaatteja. Mutta käsite on tarkempi joten on kenties syytä käyttää tätä koska se on eksaktimpi. Selibaatti ei ole väärä ilmaisu, mutta aseksuaali kuvaa tilannetta paremmin. Tästä ihanteesta voidaan jopa päätellä että jos selibaatti -sanaa ehdottomasti tarvitaan se viittaa juuri niihin joilla on seksuaaliset halut mutta jotka elävät ilman seksiä.

Käsitteellisesti hankalin sitten on se selibaatti. Käsitteen ympäristö on siitä vaikea että on hankalaa nähdä missä määrin se on todella vapaaehtoista. Esimerkiksi historiallisen painolastin kautta voidaan muistaa että monessa aatelisperheessä nuorempia lapsia lähetettiin luostareihin jossa taas komennettiin selibaattiin ideologia edellä. Tottelevaisuus ja kuuliaisuus on jossain määrin hankala aihe aina kun käsitellään vapaasti valintaa. Selvästi tässä on tilaa manipuloinnille. Joten kenties selibaatissa onkin eivapaaehtoisia konnotaatioita.

Jos pakkoselibaattia ei siis saa käyttää niin mikä käsite sitten sopisi? En ole keksinyt muuta kuin "lassukan". Joka tietenkin viittaa Henry Laasasen ajatuksiin siitä että naisten seksuaalinen valta pakottaa jonkun elämään ilman seksiä. Ja tämän "alempitasoisen miehen" ympärille on kehitetty vahva "uhrina olevien miesten diskurssi". Joten rassukka+Laasanen=lassukka. Tämä tosin tuntuu kuvaavan leimallisesti nimenomaan miehiä. (Mikä on omituista koska käsite on uussana eikä mikään vakiintunut termi.) Joten millä helvetin sanalla minä sitten saan viitata pakkoselibaatteihin?

Ainakin minä tarvitsen tämän jälkeen terapiaa.

"Keski-Uusimaa" kertoi Järvenpääläisestä kristillisestä terapiasta. Tässä Raamatun tulkintaa ja psykologiaa yhdistävässä terapiassa on kasvua. "Lahjoituksilla ja terapiamaksuilla toimintaansa pyörittävä yhdistys kouluttaa parhaillaan sielunhoitajiksi lähes viittäkymmentä ihmistä eri puolilta Uuttamaata. Joukossa on evankelis-luterilaisen kirkon ja vapaaseurakuntien jäseniä. Toiminnassa on tiiviisti mukana myös Tuusulan ja Järvenpään seurakuntien jäseniä. Virallista yhteistyötä seurakunnilla ja Kristillisellä Terapiapalvelulla ei ole. Keravan ja Järvenpään kirkkoherrat suhtautuvat kristilliseen terapiaan varauksella." Olen kasvanut Järvenpäässä ja sen seurakuntatoiminta on tullut merkittävän tutuksi. Ja tuo kokonaisuus on jotain joka kertoo että kyseessä on hyvin samanlainen Järvenpää kuin minun aikanani.

Anu Markkanen toi kuitenkin "Paholaisen Asianajaja" -facebookryhmän kautta tietooni vielä enemmän. Sellaista jota ei välttämättä ole hirvittävän kohottavaa lukea. Järvenpäässä on myös diakonien ammattikorkeakoulu Diak. Ja siellä on sosionomin opinnäytetöitä. Niistä yksi on Minna Lappalaisen "Seksuaalisen eheytymisen kokemuksia - Homoseksuaalisuuden muutoksen kokemuksia". Se on vuodelta 2009.
1: Tässä on oltu yhteydessä Aslan -eheytysohjelman kanssa tekemisissä olleiden ex-homoseksuaalejen kanssa. Haastateltuja on viisi. (Ja niitä selaillen voi huomata että aseksuaalisuus on saavutus!) Joka on toki pieni määrä jos ilmiöstä halutaan sanoa jotain tieteellistä. Mutta uskottavaa ottaen huomioon että käännettyjä homoseksuaaleja ei ole runsaasti eikä jokainen heistä halua tämänlaisiin haastateltavaksi.
2: Markkasta, kuten minuakin, vaivasi lähteistys. Opinnäytetyössä vaivaa eniten se että materiaali koostuu pääasiassa uskonnollisten järjestöjen materiaaleista. Mukana on myös pamfletteja. Kaikki on asetettu samaan linjaan. Aslan on erityisen keskeisessä roolissa ja Lappalainen itsekin on osallistunut Aslanin koulutukseen. Kriittistä puolta edustaa SETA joka on sitten hyvin pinnallisella tasolla. Pelkästään nettisivuihin on tunnustettu.
3: Mielenkiintoisin huomio on Anu Markkasen huomio "Tekijä kertoo käyttäneensä haastattelujen analysoinnissa Joe Dallasin muutosprosessiteoriaa, josta tekijä toteaa, että ei ole sitä itse saanut käsiinsä!! Siis AMK lopputyön tärkeänä teoriana käytetty teoriaa, joita tekijä ei ole itse omin silmin lukenut!" On melko relevanttia myös huomioida että mainittu Joe Dallas on "Genesis Counselingin" perustaja. Hän on luonut homojen eheyttämisen liikkeen. Hän on lähteenä toki oleellinen. Samaan tapaan kuin on tärkeää tutustua Erich von Dänikeniin jos ottaa kantaa muinaisiin avaruusolentoastronautteihin. Mutta Dallasin ajatukset ovat tässä kuitenkin enemmän "lähde joka tekee eheytysasiasta professionaalista" eikä "lähde jonka sanomisia arvioidaan jotta voidaan havaita onko eheyttäminen professionaalista". Ero on varsin oleellinen.

Onkin varsin mielenkiintoista että saamieni tietojen mukaan moni ihastuttava kristitty heiluttaa jopa tätä mainittua AMK -työtä internetissä todisteena että homoseksuaali voi eheytyä. Viiden anekdootin voimin, anekdootin joiden oikeudellisuutta ja valehtelemisen syvyyttä ja tasoa ei ole tässä opinnäytetyössä kartoitettu. (Mihin on todellakin tarvetta. Sillä suoranaiset valehteluskandaalit ja vähemmän vilpilliset ex-ex-homot ovat hyvin tuttu osa homojen eheytysliikettä, ja etenkin sen menestystarinoita. Jotka ovat usein anekdootteja, eli tarinoita. Wayne Besenin "Anything but Straight: Unmasking the Scandals and Lies Behind the Ex-Gay Myth" joka kartoittaa tätä maailmaa.) Ja jonka otos tämä ohittaenkin on niin pieni että siitä siitä ei voi sanoa mitään tieteellistä. Joten hihkuminen tältä pohjalta kertoo enemmän heiluttajan kognitiivisesta vajauksesta kuin eheytysasian tehokkuudesta ja hienoudesta. Heille voi olla rakentavaa lainata suoraan opinnäytetyötä. Sen kirjoittana sanoo suoraan "Minä uskon Raamatun sellaisenaan todeksi ja uskon, että Jumala kertoo meille tahtonsa Raamatussa. Kerron tämän avoimesti siksi, koska se vaikuttaa tutkimukseeni. Vaikka kuinka yrittäisimme tehdä tutkimusta puolueettomasti omat näkemyksemme vaikuttavat aina." Hän myöntää ettei hänen opinnäytetyönsä voi edes lähtökohtaisesti sisältää mitään kristillisen vakaumuksen kanssa ristiriidassa olevia löydöksiä. Teos on maailmankuvallinen. Itse tosin huomioin että jos kaikki on maailmankuvallisuutta niin ei tietenkään ole mitään tiedettä jota kristinusko voisi erityisesti paljastaa todeksi. Mutta kristityt pelaavat tätä peliä mielellään. Pelataan sitten. Sen verran vihjaan että en usko että tiede olisi pelkästään maailankuvallisuutta, mutta että osa on maailmankuvallisempaa kuin toinen. Ja Lappalaisen opinnäytetyö on sitä lokeroa jossa osuvinta kuvausta maailmasta on tuo kuvaus opinnäytetyön itsensä objektiivisuudesta.
1: Itse uskon että homoseksuaalisuudella on heritabiliteettia. Eli se on perinnöllinen siinä mielessä kuin kaikki. Periytyvyysaste on tilastollinen asia joka vaatii enemmän ja tarkempaa analyysiä kuin se että haastattelee viittä saman ideologian jakavaa aateveljeä. Ei "yksi eheytetty falsifioi homoseksuaalisuuden synnynnäisyysteorian" ole tässä kontekstissa edes argumentti.

On toki jossain määrin rauhoittavaa, sellaisella ahdistavalla tavalla, tietää että vaikka maailma muuttuu niin Järvenpään hengellinen elämä pysyy. Järvenpää on Etelä-Suomessa sijaitseva kaunis kaupunki jota ei varmasti ensimmäisenä liitä mielikuvissaan pahimmaksi uskonnolliseksi alueeksi. Mutta siinä on kuitenkin suuria ja vaikutusvaltaisia puolia joka tuottaa kaltaisiani vihaisia uskontokriitikoita. Heitä voi kutsua kokonaisvaltaisiksi kokemusasiantuntijoiksi. Kenties tällä statuksella ja riittävällä kavereiden ja aateveljien lainaamisella saa itselleen jopa tutkinnon!

---

Jos eheytymisen oikeutus on siinä että se ei ole pakotettua kun moni kärsii homoseksuaalisuudestaan. Niin eikö se kerro siitä että (a) homoseksuaaleja kiusataan ja (b) ei ole mitään homosaatiota joka homorummuttaisi ihmiset kääntymään homoiksi. Sillä jos näin olisi jossain olisi ahdistuneita heteroita jotka väkisin yrittäisivät kääntyä homoiksi. Ja joille voitaisiin tarjota Asslan -teoriaa. Vaikka Armeijassa.

Sanattoman sopimuksen sopimusrikkomus

Ilta-Sanomissa erikoislääkäri Marja Metsä-Heikkilä otti kantaa haluttomuuteen "Monet tulevat gynekologin vastaanotollekin hakemaan lupaa haluttomuudelle. Mielestäni parisuhde on kuitenkin sanaton sopimus seksuaalisesta kanssakäymisestä, ja haluttomuus on sopimusrikkomus. Jos nainen katsoo oikeudekseen kieltäytyä seksistä vastoin puolison toiveita, hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset." Lausunto on monella tavalla mielenkiintoinen. Asian ytimessä on ainakin modernin medikalisaation erikoinen piirre ; Lääkäreistä on tullut eräänlaisia "modernin maailman pappeja". Tämän taustavoima on ilmeisesti siinä että heillä on pääsy sellaisiin konsepteihin kuin "luonnollisuus" ja "tavallisuus". Ja nämä nähdään eettisinä konsepteina. Siksi lääkäri käyttääkin haluttomuuspuheessaan kieltä joka on sekä juridinen että eettinen. Sopimusrikkomus ei ole lääketiedettä vaan jotain muuta.

Itse olen tässä kohden Michel de Montaignen kannalla. Hän huomautti että ajatus normaalin ja eettisyyden yhteydestä on enemmänkin eräänlainen harha. Tottumus ja yleisyys eivät tee asioista ja teoista eettisiä tai epäeettisiä. Näin ollen haluttomuuden kohdalla lääkäri ei ole se taho jolta edes pitäisi "hakea lupaa" haluttomuuteen. Haluttomuus voi olla tavallista - itse asiassa Ilta-Sanomien tekstistä voi rivien välistä lukea että tämä on niin tavallista että lääkäri on siitä oikein ilmiön rakentanut. Lääkäri on tässä osin astetta paremmassa tilanteessa. Hänen selityksessään haluttomuuden yleisyys ei ole sen eettinen oikeutus.

Hän kuitenkin nähdäkseni astuu mielenkiintoiselle alueelle sillä hän määrittelee parisuhteen etiikan. Joka siis on siitä mielenkiintoinen, että parisuhde tuskin on lääketieteellinen tila. Lääkäri kuitenkin ottaa vallan määritellä parisuhteen luonteen hyvinkin vahvasti. Ja mikä erikoisinta ; Hänen lausunnossaan on jo valmiiksi liitettynä hyvin erikoislaatuinen ad hoc -puolustus. Hänestä parisuhde on sopimus seksiin liittyen. Ja jos tämänlaatuista sopimusta ei tehdä sillä ei ole väliä koska sopimus on tehty implisiittisesti.

Tämänlaatuiset implisiittiset sopimukset ovat hyvin jännittäviä. Minäkin voisin generoida sellaisen ajatuksen että minulla on implisiittinen sopimus jonka mukaan en hakkaa ihmisiä kunhan nämä eivät auo minulle vittumaisesti turpaansa silloin kun olen kännissä nakkikioskijonossa. Ja turvan aukominen on tämän sanattoman ilmiselvän sopimuksen rikkomista ja ihminen saa kärsiä sitten seurauksista vastuullisena yksilönä.

Tämä lausunto on toki hieman epäanaloginen lääkärin määräyksen kanssa siinä mielessä että pahoinpitely on lain edessä rikos. Mutta lääkärikin käyttää juridiikan läpitunkemaa kieltä joten hän sanoo että seksin torjuminen on jonkinlainen rike josta sitten voi seurata jotain. Ilmeisesti sopimuksen kariutuminen eli avioero tai vastaava. Ja kyllä hänen sanomisissaan on varmasti sen verran perää että seksittömyydellä saattaa olla seurauksia. Kenties mies ei halua seksitöntä parisuhdetta joten hänellä on lupa purkaa suhde. (Eroamiseen ei kaiken kaikkiaan ylipäätään tarvita kovin kummoisia perusteita. Naama ei miellyttänyt lienee yllättävänkin yleinen.) Siksi käytinkin nakkikioskivertausta. Jokainen terve ihminen tietää että jos nakkikioskilla vittuilee, siitä on odotettavissa seurauksia. Mutta silti turpaan saaminen on rikoksen uhrina olemista, ei jonkinlaista vastuullista rikokseen osallisuutta. (Vaikka enemmistölle pahoinpitelijöistä se tuntuneekin suunnilleen tältä.)

Itse en usko mihinkään "implisiittisiin sopimuksiin". Jos se ei ole eksplisiittinen se on jotain jota noudatetaan vapaaehtoisesti tai sattumalta. Ei siksi että se olisi mikään sopimus. Sanattomat viestit kattavat kanssakäymisen ja moni järkyttyy jos niitä ei noudateta. Mutta he vain sekoittavat normaalin eettiseen. Ja heidän ajattelun joustamattomuutensa on heidän ongelmansa eikä asioita paremmin tai eri lailla näkevien rike.

Itse näen että seksuaaliseen haluttomuuteen voisi liittää Immanuel Kantilta napatun ajatuksen. Hänestä se että joku sanoo että jotain pitäisi tehdä (ought) tarkoittaisi että se pitäisi voida  tehdä (could). Näin ollen jos käskynä on rakastaa toista vastoinkäymisissä tämä tarkoittaa että rakastaminen on tahdonalaista toimintaa jonka voi vain päättää. Sama koskee tietysti niitä jotka rakastelevat myötämäessä tai keittiön pöydällä. Seksuaalinen haluttomuus ei ole tahdonalainen asia joten siitä on tuskin syytä tehdä ongelmaa.

Toki asia on tätä mutkikkaampi.
1: Jos tutustuu aseksuaalien materiaaliin, siellä käsitellään paljonkin parisuhdeasioita. Aseksuaalit kun voivat olla parisuhteessa romanttisin, ei seksuaalisin, syin. Tämä aikaansaa luonnollisesti ongelmia jos toinen osapuoli ei ole aseksuaali. Siksi aseksuaalit voivat harrastaa seksiä toista miellyttääkseen. Tai koska he haluavat lapsen. (Aseksuaalien seksi onkin usein täydellisen klassisen katolisen uskovaisen seksiä. Tehdään lisääntymisen eikä huvin vuoksi.) Haluttomuus on tunnetasoa, mutta sukupuolielimien, käsien ja muiden vaihtoehtoisten keinojen valikoima on silti käytössä. Kun tämä could on, voidaan kysyä onko tässä silti jonkinlainen ought.
2: Teoriassa hormonitoiminnalla voi vaikuttaa tunteisiin. Ja tätä kautta haluttomuus voi muuttua lääketieteen ratkaistavissa olevaksi ongelmaksi. Ajatuskokeena tämänlainen rakenne on tuttu. Ties mitkä "mustalaismuijat" ovat tarinoissa myyneet ties mitä lemmenrohtoja. Niiden avulla haluton muuttuu halukkaaksi. Itse en kykene näkemään hirvittävän suurta eroa näiden valmisteiden ja treffiraiskaushuumeiden välillä. Mutta kenties olen saastuttanut mieltäni "Bible Blackin" kaltaisella hentailla jossa tämänlainen tunteidensytytysrakenne toimii demonisilla voimilla. Ja joissa vapaa tahto otetaan manipuloitavaksi, tavalla joka rikkoisi Kantin autonomisuutta korostavan ajatuksen kanssa.

Itse kuitenkin näen että seksittömyys on jotain muuta kuin sopimusrikos. Itse asiassa tämän ilmiselvyys on sen verran kova että se näkyy jo siinä että on ylipäätään tarve tehdä tästä sopimuksesta sanaton, implisiittinen, ilmiselvyys. Tämänlaatuinen vihjaa siitä että väitteen takana on hegemoninen diskurssi, dogma jota ei edes nähdä jonain jolle voisi olla vaihtoehtoja. ; Toki tässä on sen verran perää että seksittömyys taatusti vaikuttaa suhteeseen. Ja että parisuhteessa on tyypillisesti jonkinlainen seksuaalinen elementti. (Muutenhan ei olisi tarvetta keskustella vaikkapa heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden suhteesta avioliittoon.)

Multifunktionaalisuus, luonnollinen etiikka ja homoseksuaalisuuden oikeuttaminen

Joku kenties muistaa erään blogissani melko paljon luetuksi tulleen tekstin joka käsitteli sukupuolielinten käyttöä. Sen lähtökohta oli hyvin vanhoillinen, eli jo keskiajan teologiasta tuttu ajattelu luonnollisuudesta. Se otti myös aineksia Intelligent Designistä tutuista moderneimmista piirteistä joissa tarkastellaan funktioita ikään kuin Jumalan Suunnittelijan insinöörinäytteenä. Ja penis olisi jonkinlainen hilavitkutin, mahdollisesti hydrauliikka-alan insinöörin tekemä. Se myös minun argumentissani päätyi siihen että homoseksuaalisuus voisi olla hyväksyttävää, peräti luonnollista.

Olen aina silloin tällöin leikitellyt tämän ajatuksen ympärillä. Mielestäni rakentavinta on ollut korostaa sitä että funktiot ovat yleensä dispositioita. Eli jotain joka on potentiaali ja mahdollisuus, mutta jota ei usein aina toteuteta koko ajan. Mielestäni tämä on seksuaalisuuden kohdalla erityisen osuvaa, koska seksi ei ole kuin hengittäminen. ; Hengittämistä tapahtuu "käytännössä koko ajan" ja sitä ei ajatella juuri ikinä. Seksiä taas ajatellaan "käytännössä koko ajan" ja sitä ei kuitenkaan harrasteta juuri ikinä.
1: Tämä on tärkeää koska homoseksuaalien avioliittoon käytetty hedelmällisyysargumentti on siitä mielenkiintoinen että sitä ei sovelleta steriileihin aikuisiin. ; Itse olen joskus ihmetellyt miksi joku oikein tiukasti homovastainen ei vain ottaisi tätä huomiota vastaan ja toteaisi ykskantaan, että steriilien ja lisääntymisiän ylittäneiden ihmisten avioliitot pitäisikin mitätöidä. Logiikka tarjoaa tämän mahdollisuuden, mutta sitä ei sovelleta eikä juuri kukaan halua tätä. Kenties siksi, että se koetaan vääräksi. Kenties siksi, että tämän väittäminen marginalisoisi homoseksuaalisuuden vastustamisen hyvin pienen klikin asiaksi, kun taas homokeskustelun päätavoitteet ovat demokraattis-poliittisia joissa haetaan mahdollisimman suurta suosiota. Tai kenties nämä iskevät kättä tässä asiassa.
2: Tämä on tärkeää myös siltä kannalta, että funktioden käyttämättä jättäminen koskee myös selibaattia. Joka taas nähdään uskonnollisessa kontekstissa hyväksyttävänä vaikka siinä jää täsmälleen yhtä monta lasta syntymättä. Homojen kohdalla kuullaan toistuvasti siitä miten yhteiskunta tarvitsee lapsia jatkuakseen, mutta selibaatin elämäntapanaan valinneiden tai aseksuaalien kohdalla tätä huomautusta ei tule ; Molemmat ovat kuitenkin tilastollisesti melko pieni määrä koko väestöstä.
3: Toisaalta hyvin harva enää nykyään tuomitsee masturbointia. Toki kristityissä piireissä voi tämänlaista vastahankaisuutta olla, mutta nämä näkökohdat korostavat eroa muuhun yhteiskuntaan ja niiden ottaminen mukaan olisi poliitisesti tyhmähkö veto.

Dispositionäkökulma on jotain joka itse asiassa koskettaa myös itseäni, aivan heteroseksuaalisessa suhteessa. Meidän kohdalla on nimittäin tehty se, mikä huolestuttaa monia. Nykyisin lasten hankintaa lykätään tai jopa jätetään tietoisesti kokonaan väliin. Ehkäisy on tähän hyvin helppo, edullinen ja kätevä keino. Augustinolaisessa mielessä päädytään katoliseen linjaan jossa ehkäisy on synti. Voidaan kuitenkin ajatella että ehkäisyssä käytetään Jumalan lahjaksi antamia ominaisuuksia. Jumala on antanut seksiin myös nauttimisen lahjan. Lisääntyminen jätetään dispositionaalisesti väliin. Tämä on samanlaista funktion käyttämättä jättämistä kuin selibaatinkin kohdalla. Teko on siis perustaltaan passiivinen, eikä aktiivinen. Homoseksuaalisuudessakin käytetään joitain sukupuolielinten funktioita ja toisia jätetään käyttämättä.

Prima facial

Ylläoleva kepeähkö pohjustus voi olla tarpeen kun mietitään klassista ajatusta seksuaalisuudesta ja luonnollisuudesta. Koska maailma oli Jumalan luoma, oli niissä tieto siitä mikä oli funktion tarkoitus. (Mikä etäännyttää tämän ID -ajattelusta. Tosin moni ID:läinen ei tässä kohden välitä vaan ihan suoraa viittaavat tietävänsä mitä Suunnittelija on halunnut funktiolla. Tämä on jännittävää koska ID -teoreetikot aina toistaa että tämä ei ole mahdollista.) Tämä tekee siitä funktiosta normatiivisen.

Jos siis rakenteen X tehtävä oli tehdä Y:tä, niin se, että yrittää estää X tekemästä Ytä tai saa X tekemään Z:aa on prima facie väärin. Tämä on sitten muotoiltu homoseksuaalien avioliittoa vastaan juuri korostamalla lisääntymisen funktiota. Modernimmissa versioissa tätä on toki muotoiltu siten että on korostettu abstraktisti "hyvää" ja "ihmiselle luontaista" ja "ihmisen parhaaksi". Joka homoseksuaalisuuskeskustelussa on synnyttänyt alagenrejä joissa moralisoidaan ja nimitellään erimielisiä perversseiksi, joka selittää homo religiosus -ihmiskuvan ja siihen sidottujen seksuaalisuutta koskevien dogmistojen kautta erimieliset vammaisdiskurssiin ja sen jossa homoseksuaalisuus olisi peräti yhteiskunnalle tuhoisaa.

Sivistyssanoin naamioidussa versiossa tämä asenne toki muotoillaan siten,e ttä avioliitto yhdistää partnerit useilla eri tasoilla jotka kaikki vahvistavat toisiaan. On sosiaalinen taso joka vaatii eksklusiivista ja pysyvää rakkautta, on fyysinen taso jossa mies ja vaimo "tulevat yhdessä" lihaksi, ja on taso jossa perhe kasvaa ja on taso jossa liitto ei ole parisuhde, vaan suhde yhteisön edessä - ja jopa Jumalan kanssa.

Tässä korostuu usein "kaikki tai ei mitään" -henki. Tämä on hieman erikoista jos ajattelemme että jokainen näistä tasoista olisikin jonkinlainen Jumalan ohjelmoima funktio. Funktiot ovat dispositionaalisia. Ja elämässä hyvin harvoin törmää siihen että täydellinen kohtaisi todellisuuden. Käytännössä jokainen parisuhde on vajaa, vajain syin toteutettu. Seksikään ei aina toimi. Siksi olisikin hyvin erikoista kieltää muut kuin täydelliset suhteet.

Voimme varsin hyvin uskoa että homoseksuaalit kykenevät sosiaaliseen suhteeseen. Ja tiedetysti homomiehillä ja lesbonasilla on fysikaalinenkin puoli. (Ja jos joku pitää tätä perverssinä, on hyvä muistaa mitä kaikkea monien kekseliäiden heteroseksuaalien taloissa tapahtuu. Miettiä tuleeko heidän liittonsa kieltää tämän vuoksi vai ei.) Ja jos heitä verrataan "tarkoituksella ilman perheenlisäystä" oleviin, kuten vaikka meidän perheeseemme, voimme varsin helposti päätyä siihen että tosiasiassa jos homoseksuaalien suhde ei täyty riittävän monella tasolla, niin sitten valitettavasti meidän ja monien muidenkin heteroseksuaalisessa parisuhteessa olevien avioonmeno pitäisi kieltää ja jo legalisoidut avioliitot kenties purkaa.

Itse asissa tämä nostaa esille sen, että homoseksuaalien avioliittoa vastustetaan mutta sen argumentistoa ei sovelleta muualle kuin juuri tähän tiettyyn asiaan. Tämänlaatuinen domeenispesifisyys korostaa joko sitä että homoseksuaalien avioliiton vastustaminen on
1: Argumentistoltaan sisäisesti epäkoherenttia ja epä-älyllistä : Kaikille seksuaalisuuksille ei anneta samoja ehtoja vaan aivan selvästi halutaan lähinnä päättää miksi tämä homoseksuaalisuuskysymys on tietty ja sitten raavitaan presuppositionistisesti eteen mitä tahansa, riippumatta siitä miten se toimii muualla. Ja koska asia on itse asiassa hyvin moraaliton, se ei löydä kuin tälläisiä puutteellisia ja ristiriitaisia argumentistoja.
2: Tosiasiassa ajetaan yhä vanhaa Augustinoksen ajan näkemystä jossa lisääntyminen on ainut funktio, nauttiminen syntiä ja masturbointi itsesaastutusta. Jos haluaa tämänlaiselle kulmalle suosiota poliittisessa ilmapiirissä ja yhteiskunnan yleisessä arvomaailmassa niin toivotan onnea vaan. Lopputulos tiedetään jo nyt jos tilanne on tämä.

Sillä kumpi kohdista on se oleellinen ei ole oikeastaan minulle kovin kiinnostavaa. Homoseksuaalien avioliiton vastustajat ampuvat itseään jaloille - vai pitäisikö sanoa kasvoille - tässä asiassa.

Avioliiton ydinmehu ; Tyttö ja helmikaulanauha?

Me voimme kuvitella että meillä on seuraava argumentti:
P1: Avioliitto on "perustavasti hyvä". Se on monitasoinen naisen ja miehen välinen suhde johon kuuluu myös lisääntyminen.
P2: Samaa sukupuolta olevien seksissä ei voida lisääntyä.
J: Näin ollen homoseksuaalien avioliitto ei ole "perustavasti hyvä".

Tämä ei ole tietysti sama kuin väittäisi että samaa sukupuolta olevien avioliitto ei voisi olla sosiaalisesti hyväksytty tai jopa laillinen. Nämä vaatisivat lisäpremissejä. Kuten seuraavia konjugaatioita:

K1: Avioliitto kuuluu vain "perustavasti hyville".
KJ: Homoseksuaalien ei kuulu mennä avioliittoon.

Ilman konjunktioita argumenttia voisi pitää "suvaitsevana versiona" jossa korosteaan sitä että ei ole mitään homoja vastaan, vaan että perhe on täydellisimmillään tietyssä versiossa. Tässä hengessä voisi jopa sanoa että minun ja puolisoni parisuhde on "hyvä mutta ei täydellinen", eli sekään ei olisi "perustavasti hyvä" liitto.

Silti moni kokee että tämä olisi jotenkin epäreilu steriileille pariskunnille. Toki tässä voidaan korostaa sitä että nämä perheet kärsivät lapsettomuudesta, joten selvästi heillä on jonkinlainen kaipuu "perustavasti hyvään" perheeseen. Mutta monet "tietoisesti lapsettomat" sitten voivat loukkaantua kun heidän perhettään pilkataan. Jostain syystä lapsettomuus on arka asia ja moni "perustavasti hyvää" perhemallia edustava ajattelee että tuomitsemisen sijaan olisi hyvä olla lohduttava.

He joutuvat siis kohtaamaan jotain seuraavankaltaista:
P1: Jos avioliitto on "perustavasti hyvä", monitasoinen naisen ja miehen välinen suhde johon kuuluu myös lisääntyminen.
P2: Steriilien perheissä ei synny lapsia
J: Näin steriilien avioliitto ei ole "perustavasti hyvä"
K1: Avioliitto on vain "perustavasti hyville".
KJ: Avioliitto ei siis kuulu steriileille.
O1: Mutta kuitenkin steriilien avioliittoa pidetään arvokkaana, syvänä ja tärkeänä asiana, jolle avioliitto kuuluu.

Josta huomataan sisäinen ristiriita joka vaatii joidenkin premissejen poistamista. Vahviten uhan alla ei tietysti ole se, että steriilien perheissä ei synny lapsia ; Hedelmättömyys on kuitenkin lääketieteellinen tosiasia. Heikoilla on sen sijaan K1 ja P1. Siis joko avioliitto sopii muillekin eikä homoseksuaalienkaan avioliittoa voida näin torpata. Tai sitten "perustavasti hyvään" ei kuulukaan lisääntyminen. Kummassakin tapauksessa homoseksuaalisuus "painaa väkisin takaportista sisään".

Mikä on hupaisaa on se, että tässä argumentaatiossa steriilien avioliittoa ei olla kyseenalaistamassa homoseksuaalien avioliiton vastustajien puolella. Sen sijaan he ovat aivan oikeasti iskeneet hampaitaan siihen että steriiliys ei ole yksinkertainen asia. Ja että Jumalan ihme voi tehdä hedelmälliseksi vuosien turhan yrittämisen jälkeen. Kristitylle tämä on siis koettelemus joka pitää ottaa haasteena ja ateistille tämä on kehotus kääntyä uudelleensyntyneeksi kristityksi jolloin Herra ihmeenomaisesti paikkaa kivekset, ja kohtu lakkaa olemasta kuin rutikuiva aavikko. Tähän ei voi sanoa juuri mitään, paitsi se että keinot ja saivartelut ovat monet kun ihmisen maailmankuva on uhattuna. Assimilaation voima on ällistyttävä.

Akateemisista ihmisistä tähän löytyy astetta hienostuneempia versioita; Esimerkiksi Corvino on käyttänyt vertausta jossa on Einstein ja Bohr. He olivat keskustelleet fysiikan teoreettisista ongelmista jolloin heillä oli intellektuelli perustavanlaatuinen hyve, totuus. Älyllinen suhde oli aito ja kulki kohti syvää tyydytystä. Ja tämä päti vaikka lopullista tietoa ei voisikaan saada. Ja kenties he olivat jotenkin rajallisia. Ja näin steriilit parit jotka yrittävät saada lasta voivat olla luonnollisen hyvän seksuaalisuuden alla vaikka lasta ei tulisikaan. Tämänlainen on kenties tarpeen kun mietitään sitä, että lasta yritetään joskus kauankin. On siis paljon seksiä jossa ei ole seurauksena lisääntymistä, mutta tämän eteen on tehty kaikki.

Tämä on tietysti siitä miellyttävä argumentti, että sen piilossaolevissa implikaatioissa seksi loppuu vasta kun mies saa orgasmin, joka ei luonnollisestikaan voi tapahtua minnekään muualle kuin yhteen reikään. Rajoittuneisuudestaan huolimatta se tarkoittaa sitä, että seksiä pitää, poikkeuksetta, jatkaa siemensyöksyyn asti, joka on tietysti hyvin miellyttävää ja miehelle mieluista. Naiselle orgasmi ei tietysti - tai siis tässä kontekstissa "luonnollisesti" - ole yhtä tärkeä tai oleellinen. Kuitenkin samalla tämä argumentti on hyvin ... epätyydyttävä, koska
1: Sen ongelmana on se, että se kaatuu välittömästi jos pari tietää olevansa steriili. Jos naisen kohdusta esimerkiksi löytyy syöpä ja tämä joudutaan leikkaamaan pois. (Ja tunnetusti Jumalan ihmeet ovat monenlaiset, mutta hänellä on jotain erittäin pahasti hampaankolossa amputoituja vastaan.) Miesten kohdalla vastaan tulee erektiohäiriö, joka tietysti estää laukeamisen. Toki he eivät enää harrasta seksiä muutenkaan, mutta tämä on irrelevanttia ; Argumentissa ei ole eroteltu sitä saavatko homoseksuaalit mennä naimisiin jos lupaavat elää selibaatissa. Kuitenkin jos sinulla on erektiohäiriö, saat nykyään mennä naimisiin jos olet heteroseksuaali.
2: Toisaalta argumentin heikkoutena on myös se, että Corvino ylistää Einsteiniä ja Bohria, kahta miestä joiden luonnollisen ilmiselvästi hyvä ja monitasoinen suhde ei johtanut lisääntymiseen. Kenties homoseksuaalisuuskin voisi olla "perustavasti hyvä" jollain muulla tavalla? Ei selvästi ole yhtä ihanteellisuuden kaavaa, joten miksi ylipäätään pakottaa keskustelua sellaiseen.

Vedätkö velvollisuudesta ; kuivilta aviollisesti kelpaamattomaksi:

On erikoista, että seksuaalisuudesta puhuttaessa lisääntyminen on nostettu vahvasti esiin. Tässä saattaa olla takana toisenlainenkin historiallinen jäänne. Nimittäin vanhoillinen ajatus siitä voiko avioliitossa raiskata. Lisääntymistä korostavassa näkemyksessä kun helposti ohitetaan se, onko seksi ollut molempien osapuolien haluamaa.

Toki modernit versiot, kuten Corvinon argumentisto, korostavat asennetta. Ja tässäkohden se vihjaa suoraan että tämä vanha asenne ei ole oikein. Mutta se tuo itse asiassa esiin aivan uuden, joskin hyvin vähän käytetyn, argumentin. Nimittäin siihen, pitäisikö avioliitto kieltää niiltä ihmisiltä joiden mielestä avioseksi on naisen velvollisuus jossain määrin, ja että seksiä tulisi antaa puolison vuoksi vaikka ei yhtään huvittaisi. ; Heidän voidaan nähdä rikkovan avioliiton monitasoisessa ihanuudessa sosiaalista tasoa. Se on siis aivan yhtä luonnotonta ja perverssiä kuin homouskin. (Ja kyllähän tämäkin olisi tasa-arvoinen siinä mielessä että sama laki koskisi kaikkia. Saisi sitä mennä naimisiin heti kun ei olisi tuota mieltä. Mielipidettä voi vaihtaa ja eheytyä, jopa helpommin kuin homoseksuaalit Aslanissa.)

Loppukäteenyhteenveto:

Jos seksuaalisuutta pidetään monitasoisena, monipuolisena ja monifunktioisena, on pakko korostaa ajallisuutta. Usein ajatellaan että rakkaus on ikuista. Mutta sama ei koske erektioita. Funktioille on monesti luonnollista se, että niitä ei käytetä pitkään aikaan. Pora jolla porataan reikä seinään kerran vuodessa on pora joka hoitaa hommansa vaikka pölyttyisi lopun aikaa varaston hyllyllä. Samoin kaikkia toimintoja ei tarvitse käyttää koskaan. Pora on hyvä pora vaikka sen lisäosavempeleiden funktioista käytettäisiin hyväksi vain osaa.

Tätä korostaa se, että jos tästä luovutaan ja asiaa lähestytään eidispositionaaliselta kannalta, päädytään monenlaisiin omituisiin umpisolmuihin ja kaksoisstandardeihin. Argumentit eivät näytä koskevan kaikkea aihetta koskevaa vaan osuvan vain toisiin. Lisäksi se tuntuu ylikorostavan täydellisyydentavoittelua tavalla ja tasolla joka on arkielämälle ja sänkykamarille vierasta. Ja jopa sellaisella tasolla että sitä voitaisiin pitää kohtuuttomana.

Lisäksi huomiota herättää se, miten diskurssi tuntuu fiksoituneen. Lapsen saaminen ylikorostuu vähintään yhtä pahaksi ylilyöntistandardiksi kuin vähäpukeisuus "yliseksualisoidussa" kulttuurissa(mme). Kenties tämä yliseksualisoituminen näkyy siinäkin että perhe määritetään vain seksin seurauksen kautta.

Ja itse asiassa jopa romantikon voisi olla vaikeaa hyväksyä tätä seksifiksoituneen perhemallin täydellisyydentavoittelua. Sillä se on kuitenkin sellaista joka on hyvin altis onnettomuuksille, sattumalle ja muulle. Ikuinen, vakaa ja luotettava rakkaus ei voi toteutua sellaisessa tilassa jossa erektiohäiriön tai sukuelinten silpoutumisen tai kohtusyövän vuoksi suhteen ikuinen ja syvä arvo jotenkin mitätöityisi. Hyvin haurasta on se rakkaus, joka ei kestä ajatusta siitä että kieroutunut haltiatar ottaisi avioparin, ei muuttaisi muita attribuutteja paitsi toisen sukupuolielimet. Jos tässä sanoo "hyi" ja menisi pois, tiedämme miten syvällistä, kestävää, vakaata ja luotettavaa suhde voi olla, jos kaikki roikkuu yhdessä pienehkössä  lihanpalassa. Tämänlaatuisessa suhteessa imeytyminen on pientä, eikä pureksittavaa jää niille jotka kaipaavat suurempaa ja syvempää liikehdintää suhteeseen.

Tuntuu että tämänlainen näkemys on niin ilmiselvästi väärä että sen on pakko olla jotenkin oleellisesti luonnotonta ja perustavaa luonnollista hyvää vastaan. Kansanäänestys ollee samaa mieltä, ja lajityypilliseksi asenteeksi väitetty seksuaalisuusmalli tuntuukin marginalisoituvan pienen klikin sisäiseksi pöhinäksi. Siellä ne pervoilee, keskenään, luonnottomat. Ovat niin pervoja, että löytänevät tästäkin tekstistä ties miten monta kaksimielisyyttä vaikka tämä on täysin siveä juttu!

halu vs. kiihotus

Normaalielämässä seksuaalisuus on monen asian summa. Ei voida erottaa seksiä ja romanttisia tunteita ja vastaavia toisistaan ilman että tehdään kokonaisuudelle jotain hallaa. Näin ollen asian redusoiminen pienempiin osasiin voi tuntua jopa väärältä kategorisoinnilta. Että asiaa on katsottava holistisena kokonaisuutena jossa kokonaiskuva on enemmän kuin osiensa summa.

Kuitenkin erottelussa on myös järkeä. Tämä tulee esiin heti kun astutaan normaalielämän ulkopuolelle. Kun oma kokemusmaailma ei yleensä kata tälläisiä, vastaan tuleekin helposti yllätyksiä. Otan tässä kaksi ääripäätä:
1: Uudessa Suomessa tiedeuuutisisssa kerrottiin erikoiselta tuntuvasta havainnosta ; Siitä että raiskauksiin liittyy seksuaalinen kiihottuminen. Moni raiskattu on jopa saanut orgasmin. Tämänlaisista asioista on usein jätetty puhumatta julkisuudessa, sillä raiskausta ympäröi muutenkin vaarallisia kliseitä jotka saisivat voimaa tämänlaisista havainnoista. Moni nimittäin syyttää raiskattuja heidän olevan yliseksuaalisia ja siveysnormeja rikkoviksi. Ja osa jopa menee astetta pidemmälle ja väittää, että moni raiskattu haluaisi tulla raiskatuksi. Nimen omaan reduktiivinen osa-alueisiinsa pilkkominen auttaa tässä paremmin kuin raiskatun näkeminen fenomenologisena kokonaisuutena ; "Ihmisen seksuaalinen kiihottuminen voi viimeisimpien tutkimusten mukaan olla fyysisen ja henkisen kiihotuksen yhdistelmä tai vain jompaakumpaa näistä. Kiihottumisella ei siis välttämättä ole mitään tekemistä seksuaalisen halukkuuden tai nautinnon kanssa. Tukinaisen Kuukarin mukaan fyysinen kiihottuminen nousee kriisiterapiassa useimmiten esiin lapsena hyväksikäytön uhriksi joutuneiden ihmisten kertomuksissa. Keho reagoi tiettyyn kosketukseen tietyllä tavalla. Siinä ei ole kyse seksuaalisesta nautinnosta."
 2: "Skeptics Play" -blogi taas käsittelee omakohtaisemmin aseksuaalisuutta. Siellä aiheena on aseksuaalisuuden olemassaolo tästä riippumaton aseksuaalisuuden pysyvyys sekä ennen kaikkea aseksuaalisuuden suhde romanttisiin suhteisiin. Vaikeutena on tietysti se, että moni näkee seksittömän romanssin samana kuin kaverisuhteen. "For example, is sexual attraction a required component of romantic relationships? The answer is no, because some asexuals want romantic relationships. In fact, asexuals frequently speak of a "romantic orientation" such as heteroromantic, homoromantic, biromantic, panromantic, and aromantic. Romantic orientation specifies which genders you're interested in romantically, or if you're not interested at all. Is there a difference between a strong friendship and a romantic relationship, besides the sex that is usually involved? Yes there is, and it's quite clear to some people. But there are also asexuals who have trouble distinguishing the two, and who don't identify by a romantic orientation for that reason. Does a lack of romantic feelings impact other emotions as well? No, clearly not. Aromantic people can certainly feel connected to people, and don't lack emotion." Minäkin näen että ystävyys ja seksi ei johda romanttiseen suhteeseen vaan korostan, että kaverisuhde jossa on seksiä on "friends with benefits" eikä romanttinen suhde.

Nähdäkseni tässä erottelussa olisi potentiaalia jopa erääseen vaikeaan dilemmaan. Nimittäin siihen mikä on erotiikan ja pornon välinen ero. Karkeasti sanoen nykyään erotiikaksi kutsutaan pornoa joka on suunnattu naisille. Ja vaikka termejä voi tietysti määritellä miten tahansa, niin erotiikan positiiviset konnotaatiot jotka erottavat sen oleellisesti pornon negatiivisista konnotaatioista ei ainakaan aja tasa-arvoa. Kenties olisikin hedelmällisempää lähestyä asiaa sitä kautta että pornografia on usein virallisesti nähty seksuaalisen kiihottumisen välineenä. Tässä on hyvä korostaa sitä että pornografiassa tunneside helposti katkaistaan. Eli pornossa on kohde jota ei nähdä ihmisenä. Erotiikka on sitten sitä joka herättää romanttisia tunteita, ja tähän seksuaalinen kiihottuminen ei sitten välttämättä edes kuulu.

Tämä modifikaatio on siitä mielenkiintoinen että se muuttaa asioita. Moni asia jota nykyään pidetään pornona paljastuukin enemmänkin miesten erotiikaksi. (Pornokuvissa ihmisen ilmeillä ja vastaavilla on merkitystä.) Ja toisaalta moni erotiikkana naisille myyty paljastuu aivan puhtaaksi pornoksi. Tällä jaottelulla en halua tuomita, vaan lähinnä korostaa sitä että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Nykyään pornohäpeä kun on omittu ikään kuin "miesten jutuksi" ja vastaavaa harrastavat naiset voivat olla avoimen ylpeitä erotiikan ja sensuelliuden ystäviä.

agnostismi, aseksuaalisuus ja miten "kaikki identiteetit ovat poliittisia"

"Skeptic's Play" -blogissa oli käsitelty aseksuaalisuutta. Sen kirjoittaja on aseksuaali nainen jolla on poikaystävä. Tämä oli johtanut erikoiseen tilanteeseen jossa hänen poikaystävältään oltiin kyselty asioita. Erityisen suuria ongelmia tuli siitä että poikaystävä ei ole aseksuaalinen. "My boyfriend felt very uncomfortable, because he felt put on the spot to defend the legitimacy of our relationship to his friends. He felt like he was in a double-bind. First they assumed that we're in a sexless relationship, and then they questioned the legitimacy of sexless relationships. My boyfriend wanted to inform them that our relationship is sexually active, but also didn't want to imply that sexless relationships were somehow less legitimate. That's what bothered my boyfriend the most, but I was more bothered by the larger pattern of behavior. They pounced on him when I wasn't there."

Tässä kohden tilanne on tietysti hyvin hankala. Sitä voidaan kysyä että onko selibaattia viettävä pari enemmänkin filia -ystävyyden kuin eros -rakkauden alaisia. Että miten tämä seksitön yhdessäolo eroaa kaverisuhteesta. Ja siinä vaiheessa jos seksiä harjoitetaan nousee pöytään myös rankempi puoli. Raiskauskortti iskeytyy esille helposti. Kysymykset siitä minkälainen mies voi harjoittaa seksiä naisen kanssa joka ei siitä nauti on tässä oleellisin ja keskeisin kysymys. Se nousee myös kommenttien puolella "I really don't think that I would enjoy having sex with my girlfriend unless I knew that she was "into it". I've actually asked her numerous times whether she gets sexual gratification when we engage in certain sex acts because I wouldn't like to think that she was participating just to please me. For me, sex is all about having a shared sexual experience."

Itse en toki ole kokenut aseksuaalia elämää tai aseksuaalin kanssa elämistä. Kykenen kuitenkin ymmärtämään hiemn siitä, miten aseksuaalien seksidynamiikka toimii. Ihan omakohtaisuuden kautta. Enkä puhu tässä mistään platonisesta rakkaudesta, josta olen tietyissä yhteyksissä jopa kuuluisa. Konteksti on aivan seksuaalis-penetratiivinen sanan rankimmassa mielessä. ; Ymmärtämisen taustana on se, että heteroseksuaalit, jopa kaltaiseni pervertikot, eivät aina jaksa harrastaa seksiä. Tuskin kukaan on sellainen että on koko ajan pelkkää himon ja aistimusten puutarhaa jossa kiima puskee valtoimenaan hekuman rikkaruohoa. Monesti viettien puutarha on kuitenkin lähinnä lietelannan peitossa.

Tämä tarkoittaa sitä että halut eivät aina kohtaa. Tämän vuoksi tarvitaankin konsepti kahden kiimassa olevan ja raiskauksen välille. Vapaaehtoinen seksi voi tapahtua monella tavalla ja monista syistä. Joskus asiat hoidetaan vaikka vaihtoehtoisella tavalla jos ei satu huvittamaan. - Ja tämä Ei Tietenkään Tarkoita että olisi aina ja joka kerta kumppanin halutessa pakko "sulkea silmät ja ajatella isänmaata", joka on käytännössä avioraiskauksen legitimointia. Sillä vapaaehtoisuus on sitä että on vaihtoehto sanoa "kyllä" ja "ei" ja sanoo "kyllä" eikä mukana ole ollut merkittävää painostusta tai manipulointia jolla vain toinen vastauksista hyväksytään tai mahdollistetaan. (Jos naisen logiikka on sitä että ei on ei ja kyllä on kyllä paitsi silloin kun kyllä on ei ja ei on kyllä. Niin raiskarisovinistin logiikassa ei tarkoittaa "se leikkii vaikeasti tavoiteltavaa".)

Lisäksi aseksuaalisuuteen liitetään erikoisia muitakin puolia. "There's also an extra dimension added by the fact that they're gay. They're used to all sorts of political opponents, and it's not hard to imagine asexuals as some sort of ex-gay or celibate gay movement." Liberaalikin puoli voi pitää aseksuaalisuutta huolestuttavana, koska se nähdään ikään kuin "eheytyneen" homon siveydessäelämisratkaisuna. Siveys, selibaatti ja aseksuaalisuus sotketaan siis konsepteina yhteen. Agendoja saa nähdä koska aseksuaalisuus nähdään identiteettinä. Ja yleinen teema on, että "All identities are political."

Tämä korostaa sitä että nykymaailmassa ihmisiä "kannustetaan siveyteen". Mutta aseksuaalisuutta ei kuitenkaan hyväksytä. Ihmisen identiteetti sidotaan pääasiassa uskonnolliseen vakaumukseen ja seksuaalisuuteen. Nämä eivät ole vakaumuksia tai ihmisen tiloja. Nämä ovat identiteettejä. Ja identiteetit ovat poliittisia eivätkä yksityisiä asioita. Seurauksena on torppaamista ja väärinymmärtämistä ja latistamista joka alkaa lausujan synnit pesevällä lausunnoilla.
1: Lausunnot voivat olla sitä että "en toki ole tätä mieltä mutta kuitenkin floodaan tätä mielipidettä ja ymmärrän sitä ja kerron miksi rationaalinen ihminen voisi uskoa juuri niin mutta en tietysti ole tätä mieltä" kuten "I can understand why people might think that" tai "on the surface it seems strange that someone who self-identifies as asexual would choose to" tai "Nevertheless, I think that this is at least a plausible explanation of your boyfriend's friends' behaviour and certainly reflects conclusions I might draw myself if not for my tendency to reserve judgement when conscious of my own ignorance and biases" tai "Now, PLEASE don't see anything I've written as attacking or accusatory. I've merely attempted to explain a line of thinking that at least makes SENSE to me, even if I don't necessarily agree with it." Älkää ottako tätä loukkaavana tai herjaavana, mutta mitä noiden vitun pälliääliöiden aivosoluissa muka tapahtuu? Haluan tietysti vain kysyä tämän kysymyksen ja ymmärtää, joten esitän tämänlaisia vittumaisia kysymyksiä!

Tosiasiassa seksuaalisuus on muutakin kuin identiteetti. Samoin myös uskonto. Nykyään onkin surullista että evoluution kannattajien selityksiä ihmisten tunteisiin ja käyttäytymiseen pidetään redusoivina. Ja näitä syytöksiä esittävät ihmiset jotka nojaavat likimain pelkästään siihen että identiteetti on jotain jonka kautta valta tekee ihmisillä asioita. Ihmiset redusoituvat identiteettiinsä. Tämä redusoi ihmisen pelkästään poliittis-julkiseksi kielenkäyttökoneeksi.
1: En voi nähdä syvempää ja latistavampaa reduktiota. Sillä identiteetti ei ole ihmisen ydin. Se on liehuva lippu. Identiteetin sekoittaminen ihmiseen on sama kuin sekoittaisi hillopurkin etiketin hilloon - jos teet näin, ei pidä ihmetellä jos maistuu paperilta.

Nostin aseksuaalisuusesimerkin ilmi lähinnä sen vuoksi että agnostikkoja kohdellaan suunnilleen samalla tavalla kuin aseksuaalisia. Aseksuaaliset nähdään helposti selibaattikontekstissa, eli heidät nähdään seksuaalisina olentoina. Agnostikot luokitellaan taas uskonnon kontekstissa samalla tavalla ; Sitä pidetään joko mystissävyisenä etsivänä hengellisyytenä tai vaihtoehtoisesti kohteliaana tai pelkurimaisena ateismina jossa ollaan ateisteja mutta ei tunnusteta tätä identiteetiksi.

Siinä missä aseksuaalien kohdalla asian ymmärtäminen on monille vaikeaa. Sen puolia voi kuitenkin purkaa ja ruotia. Agnostismin selittäminen ja sen erottaminen gnostikoista, mystikoista ja ateisteista kohtaa lähinnä turhauttavan ymmärtämättömyysseinän jossa sinulta kysytään aivan liian monta kysymystä joissa on omituisia lievennyslauseita joilla kysyjä pesee omaa vastuutaan kysymyksestään mutta kuitenkin yrittää velvoittaa minut vastaamaan niihin kysymyksiin jotka goddamit tarvitsevat tämänlaisia liennytyskysymyksiä ollakseen mitenkään korrekteja!
1: Josta saadaan yleissääntö ; Jos tarvitset liennytyksen kysymykseen, älä kysy ollenkaan! Kysymyksillä kysyminen helpotetaan kysyjälle mutta ei vastaajalle. Jos on pakko kysyä epäkohtelias kysymys, niin kysy se ilman liennytyksiä. Ole avoimesti e röyhkeä paska joka oletkin älä leiki mitään "ei millään pahalla" -leikkiä, jolla toki lähinnä tunnustat itsekin tiedostaneesi kysyväsi perkeleen loukkaavaa ja röyhkeää kysymystä, mutta teet sen halveksuttavalla "kädet vastuusta pesevällä" tavalla.

Kysymyksistä tehdään tieysti myös identiteettikysymyksiä ja ne luonnollisesti politisoidaan. Tätä sitten vain kutsutaan "keskusteluksi" ja "vuorovaikutukseksi".

Toki agnostismita keskustelu voisi teoriassa olla kiinnostavaa. Mutta kun sitä korostetaan ensin että on kiinnostavaa saada tietoa erilaisista maailmankuvista - lue minun täytyisi kuunnella eri ideologiaisen agnostismikritiikkiä, mutta hänen ei tarvitse alistaa omia pyhiä tuntemuksiaan "loukkaamiselle" eli vastakritiikille. Sitten tämä kritiikki koostuu siitä että on rakennettu totaalinen olkiukko agnostismista ja tätä sitten piestään, kuuntelematta että mikä se minun kantani asioihin oikeastaan on.

Esimerkiksi vähän aikaa sitten liberaalina teologina puuhaileva perusleppoisa kristitty koki selvittäneensä minut kolmen facebook -kommentin jälkeen ja tulkitsi minut nimenomaan ateistiksi joka on uskossa, ja jolle nimenomaan ateismi on, paitsi uskonto, niin vieläpä lisäksi juuri minun oma uskontoni. Hän yritti jopa masinoida pientä facebookpilkkapiiriä aiheen parissa - että voisi näyttää miten ikäviä uusateistit ovat. Olikin tavallaan hupaisaa - ja tavallaan surkuhupaisaa - että minut, joka olen ihmisvihainen ryhmiä välttävä äreä agnostikko, masinoitiin uusateistisen ihmisryhmän jäseneksi ja sen parissa toimivaksi ryhmän etua ajavaksi ihmiseksi. Kun vähän morkkasin hänen näkemyksensä onttoutta, hän pyyhki lausuntonsa pois ja toimi kuin asiat olisivat täten anteeksiannetut. Eiväthän ne ole. Miksi olisivat?

Toki minun sekoittaminen ateismiin on "ymmärrettävää". Samalla tavalla kuin aseksuaalit on "ymmärrettävää" tulkita "ujouden" kautta, eli nähdä heidät seksuaalisina olentoina jotka ovat arkoja. Tai nähdä heidät siveinä jotka kilvoittelevat selibaatissa vaikka hengellisistä syistä jolloin he ovat seksuaalisia mytta häveliäitä. Tai nähdä heidät eheytyneinä homoina jotka eivät toteuta seksuaalisuuttaan. Eli "ymmärrettävää" siinä tasossa että ymmärtää että maailmassa on yllättävän tyhmiä ihmisiä jotka eivät mieti mitään ja jotka joutuvat siksi "kommunikaation ja kiinnotuksen nimissä" halukkaita kysymään muilta loukkaavia itsestäänselvyyksiä joita ei edes pitäisi tarvita kysyä, jos asia oikeasti "kiinnostaisi" sen verran että siitä tietäisi edes karuimmat alkeet.
1: Kiinnostuksen ja kunnioituksen ytimessä on halu nähdä vaivaa toisen puolesta ja paneutua toisenkin asiaan. Tämänlaiset kysymykset ovat tämän vastakohtaa. Niissä päästään olemaan itse suuna päänä ja velvoitetaan toinen tekemään kaikki työt. Tässä tasossa kaikki kohteliaisuuskommervenkit ovat vain kuplaa. Aivan kuten ilman rakkautta enkelten kielillä puhuminen on vain kulkusen kilinää. Liennytyslauseilla luodaan kupla jolla yritetään peittää se, että kysyjän ihmisyyden oma ydin on aivan rakkaudeton ja läpimätä.

Jeesus oli homo(mielinen)

Jeesuksen suhde homoseksuaalisuuteen on erikoinen. Hän ei ole suoraan lausunut mitään tähän liittyen. Kuitenkin moni pitää ajatusta homoseksuaalisuuden vastustamisena niin vahvana teemana kristillisyydessä, että et voi olla kristitty ja kannattaa sitä samanaikaisesti. Toki moni on täysin päinvastaista mieltä, ja heistä esimerkiksi "luonnottomuus" "perversio" näkemykset voidaan päin vastoin osoittaa Raamatunvastaisiksi.

Jeesuksen homomyönteisyyden ääripäätä edustamaan saadaankin sitten Jukka Hankamäki jonka näkemyksen mukaan Jeesus on ominaisuuksiltaan vahvasti homoseksuaalisen oloinen. "Jeesuksessa todellistuivat kaikki yhteisön ulkopuolisen homomiehen piirteet. Hän oli kielletty mies, joka tarvittiin veljeslauman toimeenpanemasta isänmurhasta seuranneen tunteiden ambivalenssin sovittamiseen. Hänen sosiodynaaminen funktionsa kristinuskon sisällä oli samanlainen kuin homoseksuaalisuuden asema heteroseksuaalisessa valtakulttuurissa. Hän vieläpä iski seuraajikseen nuoria, kauniita miehiä." ... "Hän oli naisten iskemiseen osallistumaton ulkopuolinen, ja niinpä hänet voitiin uhrata sovitukseksi isälle." Ajatus tuntuu sopivan huonosti kristittyjen homojen vastustamiseen, mutta Hankamäki pitää tätä peittelynä ; Jo vahvaa irrottautumista ei tulisi, moni uskoisi Jeesuksen olevan homo ; "kristilliset papit ja piispat pelkäävät oman uskontonsa homoseksuaalisen dynamiikan paljastumista. He eivät halua Kristuksen homoseksuaalisuuden tulevan esiin ja näkevät paljon vaivaa osoittaakseen, että Jeesuksen agape-rakkaus on muka eri asia kuin seksuaalisempana pidetty Eros-rakkaus."

Tämä näkemys on tietysti hieman pitkälle viety. Uskonnollisille mieslaumoille löytyy muitakin syitä kuin seksuaalisia. Jeesus onkin enemmän aseksuaalinen tai antiseksuaalinen olento kuin joku jonka seksuaalisuus olisi avoimesti esilletuotua. Jeesuksen seksuaalisuus (kuten heterous ja homous) jäävät toteutuksen puuttuessa pohjimiltaan mysteereiksi. (Toki monet kultit keräävät miehen ympärille suuren määrän naisia.) Kuitenkin Jeesuksen homomyönteisyys on sitten mielenkiintoisempi kulma ; Raamatun alkukieltä ja etymologiaa tarkastellen on nimittäin huomattu erikoinen seikka eräässä Jeesuksen parantamiskertomuksessa ; Jeesus pelastaa siinä aivan eksplisiittisesti homoseksuaalin miehen. Tarina on Suomen kouluissakin tuttu kertomus roomalaisesta sotilaasta joka lähettää palvelijansa pyytämään Jeesusta tulemaan parantamaan. Jeesus parantaa sotilaan edes käymättä hänen luonaan ja kiittää häntä vakaumusta. Tällä on korostettu uskon voimaa ja osuutta ; Jeesus ei välittänyt siitä että parannettu ei ollut juutalainen ja/tai sotilas. Pelkkä usko oli syy parantamiseen. Tarinassa mielenkiintoista onkin se, että "But pais does not mean "servant." It means "lover." In Thucydides, in Plutarch, in countless Greek sources, and according to leading Greek scholar Kenneth Dover, pais refers to the junior partner in a same-sex relationship. Now, this is not exactly a marriage of equals. An erastes-pais relationship generally consisted of a somewhat older man, usually a soldier between the ages of 18 and 30, and a younger adolescent, usually between the ages of 13 and 18." Pais -sana ei siis viittaakaan palvelijaan vaan poikarakastajaan.

Tämä on selvästi jotain joka hämmentää. Jeesus tekee tässä sukupuolineutraalin parantamisen. Mielenkiintoista on se, että seksuaalisuuskaan ei ole este vaikka se ilmitulisi noinkin konkreettisesti ja mainitusti. Moni voisi ajatella että tämä olisi jonkinlainen oikeutus myös homoseksuaalien avioliitolle. Toisaalta harva kuitenkaan esittäisi samaa roomalaisen uskonnosta ; Yleisesti ottaen ajatuksena on se, että sielun pelastus vaatii kristittynä olemista. Näin ollen parantaminen ja pelastus voidaan erottaa ja sanoa että Jumala saattaa aivan täysin auttaa homoseksuaalejakin vaikkapa ihmerukouksilla mutta että pelastus on aivan eri asia; Näin ollen ihmeparanemisen omakohtaisesti kokenut ei suinkaan saa mitään todistetta taivaspaiakstaan tai oikeaoppisuudestaan.

Roomalaistarina opettaa joka tapauksessa pitkämielisyyden hyvettä jota tulisi soveltaa ammattisotilaisiin, eri maalaisiin, eri rotuisiin ja eri seksuaalisuuksiin. Tällä opilla luulisi olevan kysyntää aikoina jolloin roomalaisia sotilaita avoimen pedofiilisissä homosuhteissa on vähemmän. Mutta kaikkea muuta kirjoa sitten onkin hieman enemmän.

Friends without benefits?

"NCIS rikostutkijat" -sarjassa on jakso "Caught on Tape", jossa sivujuonena on käsitellä sitä, voivatko eri sukupuolta olevat olla "vain ystäviä" (jossa sanassa "vain" ei ilmeisesti ole vähättelyä) vai onko se aina jonkinlainen romanssisuhde. Sarjassa maskuliinisuutta hieman sovinistisuuteen asti edustava Tony edustaa tiukkaa kiistävää kantaa. Ryhmän "yhdeksi pojaksi muiden joukkoon" asettumaan pyrkivä naisagentti Kate taas on sitä mieltä että se onnistuu hyvinkin. Ryhmän gootin, Abbyn, riemukas vastaus on myöntää, mutta kuitenkin hän näki tarpeelliseksi kysyä tarkentava kysymys. Se, että harjoitetaanko tässä suhteesa seksiä. Jos ei, niin Abby piti sitä mahdottomana. (Sarjan fanit pitävät tätä kohtausta tärkeänä todisteena Abby&McGee -romanssiteoriassaan. Sarjahan ei suoraan ota kantaa asiaan.)

Tilanne on tietysti osa nykypäivää. Historiallisesti sekasukupuolikaveruus on ollut harvinaista. Tasa-arvoistumisen myötä se on tietysti helpottunut. Näin ollen ei ole tavatonta että ihmisillä on eri sukupuolta olevia ystäviä. Itselläni on ollut elämässä jopa vaihe, jossa enemmistö ystävistäni oli naisia. Ja jäljellä olevista mieskavereistakin enemmistö oli homoseksuaaleja. Tästä havainnosta seurasi jopa pieni kriisi, koska jouduin käsittelemään sen vaihtoehdon että onko miellyttävyyteni jo sillä rajalla että kykenen pitämään vain sellaisia ystäviä joilla on ns. muita intressejä. (Nykyisin, asiaa reflektoituani tiedän että vastaus on valitettavasti "kyllä". Mutta kestän tämän koska minun ympäristössäni pyörii aika paljon ihmisiä....)

"Research Digestissä" kuvattiin asiaan liittyvää tuoretta tutkimusta. Siinä havaittiin että Tony-Kate -näkökannat eivät ole sattumaa ; Platonisissa suhteissa on tapana olla niin että miehellä on vahvempia romanttisia tunteita naista kohtaan kuin tällä miestä kohtaan. Miesten kokemus naisen ajattelusta oli myös yliarvioivampi. Miehet yliarvioivat naisen kiinnostuksen itseensä. Naiset taas aliarvioivat viehätysvoimaansa miehen silmissä. Miesten tunteet eivät myöskään katoa yhtä voimakkaasti jos naiskaveri seurustelee vakavasti. Naisilla tunteet vastaavassa tilanteessa vähenivät. Tätä eroa selitetään evolutionaarisilla lisääntymisstrategioilla ; "men have more to gain from short-term sexual encounters, whereas women, who invest more in their offspring (in terms of gestation and child-birth), are more selective."

Paradoksaalinen tilanne on se, että tavallaan tilastollisesti Platoninen ystävyyssuhde onnistuu jos olet nainen. Mutta koska ystävyys on kahden kauppaa, platoninen suhde olisi mahdoton koska vastavuoroisuus puuttuisi. Platoninen suhde muuttuisi tällöin miehen yksisuuntaiseksi romanssiksi naisen kanssa, jossa seura nähdään vain totaalista erossaoloa parempana vaihtoehtona. Toki ihmiset yksilöinä eivät ole stereotypioita tai keskiarvoja (toisin kuin NCIS -sarjan hahmot jotka ovat.) Näin ollen psykologisesta tutkimuksestakin uutisoitiin että platoniset suhteet ovat mahdollisia, mutta mutkikkaita.

Lutkaillen

Näin naisten päivän kunniaksi sitä voisi kenties kirjoittaa jotain kaunista naisista ja siitä miten heitä viimein arvostetaan. Tämänlainen ajatus on kuitenkin hieman omituinen, koska juuri tällä hetkellä olisi aika kirjoittaa jotain erittäim rumaa. Tämän takaa USA:n presidenttivaalit. Vaaleissa on ollut omituista se, miten seksuaalisuusteema on ollut voimakkaassa roolissa. "Nyt" kuvasi asiaa seuraavalla tavalla : "Republikaanien presidenttikisa Yhdysvalloissa on kiihkeää, eikä ääniä ole varaa menettää. Konservatiiviset ehdokkaat ovat kuitenkin joutuneet ongelmiin naisäänestäjien kanssa, sillä abortti ja ehkäisy ovat nousseet vaalien kuumaksi kysymykseksi. Lutkien ohella. Viime viikolla patavanhoillinen radioääni Rush Limbaugh haukkui ohjelmassaan aktivisti Sandra Fluken "lutkaksi" ja "prostituoiduksi". Syynä loukkauksiin oli, että Fluke tuki presidentti Barack Obaman esitystä tuoda ehkäisypillerit sairausvakuutuksen piiriin. Lutka-sanan (slut) maininnat amerikkalaismediassa ponnahtivat huikeaan nousuun."

Tämä muistuttaa siitä, miten konservatiivien klassiset vastustusaiheet abortista homoseksuaalisuuden kautta ehkäisyyn ovat seksuaalikeskeisiä. Taustalla on perheen määritelmä, jossa olennaisessa roolissa on heteronormatiivinen pariskunta joka harjoittaa seksiä vain ja ainoastaan lisääntymistarkoituksessa. Siksi kieltojen joukossa on monenlaista esiaviollisesta seksistä masturbointiin.

Patakonservatiivien/fundamentalistien vastustajat tulkitsevat tämän hyvin usein "Tämän Päivän" malliin. Eli he kokevat nämä rajoitteet seksuaalisuuskielteisinä. Esimerkiksi aborttia ei vastusteta sen "elämän puolustamisen" vuoksi vaan siksi että vastustetaan seksuaalisuutta. "Käsitys että seksi on pahaa ja siitä on saatava rangaistus on syvästi upotettu syvällä kristinuskon uskontojen filosofiaan. Kuukautiset ovat rangaistus naisille heidän pahuudestaan, synnytyksen tuskat ovat Eevan synnin rangaistus joka on kärsittävä. Seksistä on saatava rangaistus on keskeisin viesti" Tämä näkemys toki tiivistää asiat siihen, mitä usein kuulee.

Kuitenkin pidän tämänlaista analyysiä jonain joka menee vain puolitiehen. Siinä nähdään (itsessään tosiasia) että pääosa rajoitteista koskevat seksuaalisuuden ilmentämistä ja tästä päätellään että itse seksuaalisuus olisi paha asia. Näkisin kuitenkin että tässä on taustalla nimenomaan valtava arvostus jonka patakonservatiivi/fundamentalistinen maailmankuva perheelle ja seksuaalisuudelle antaa. ; Tilanne on pikemminkin niin että taustalla oleva perheen ja seksuaalisuuden uskonnollistaminen ei nimenomaan vihaa seksuaalisuutta. Päin vastoin, se arvostaa seksuaalisuutta hyvinkin paljon. Se antaa sille niin suuren arvon, että pitää sitä palkkiona kuuliaisuudesta. ; Perhe ja seksuaalisuus (toisiinsa nivotut konseptit) ovat jotain niin arvokasta että siitä on haluttu tehdä kontrolliväline ~ Perhe on privileegio, jotain joka on niin arvokasta että se halutaan mahdollisimman voimakkasti riistää niiltä jotka eivät ole kuuliaisia "oikealle maailmankuvalle" ja sen määrittämälle valtakoneistolle.

Tämä korostaakin sitä, miten aborttia ja syövältä suojelevaa rokotetta vastusteaan ; Ne nähdään luonnon antamina rangaistuksina kuuliaisuuden puutteesta. Syövältä suojaavasta rokotuksesta ehkäisyn kautta moniin muihin vastaaviin alueisiin liittyvä vastustus kumpuaa siitä, että niiden kautta yritetään livahtaa ansaitusta rangaistuksesta. (Toki taustaoletuksella että Amerikan Yhdisvaltojen mallinen konservativiis-fundamentalistinen maailmankuva on koherentti eikä vain epämääräinen kasa keskenään ristiriitaisia asenteita, eli että he ovat rationaalisia ihmisiä. Tämä on kieltämättä iso oletus.)

Tämä asenne näkyy jopa siinä, miten eri tavalla maailmankuvan sisällä reagoidaan eri asioihin. Naisten synnytystuskat toki selitetään maailmankuvan kautta syntiinlankeemuksella ja Eevan erityise aktiivisella osalla siinä. Mutta kun asioista keskustellaan, on äksyinkin fundamentalisti välttämässä esiinnostamasta aktiivisesti sellaisia puheenaiheita kuin "lapsivuoteeseen kuoleminen" synnytyksen yhteydessä. Toisin kuin abortin kauheudet, tässä "oikeaoppinen selitys" on aivan erilaisessa suhteessa maailmankuvan harjoittamiseen. Ideaaliperheessä synnytykseen liittyvät riskit ovat "hieman tiellä", ne rikkovat ideaalikuvaa. Siksi se on vain tarpeen vaatiessa esiinnostettava asia. Ehkäisy ja muut vastaavat on helpompi nostaa aggressiivisesesti - tai vähintään aktiivisesti. Jos maailmankuva olisi seksuaalisuutta vastustava, lapsivuodekuolemat ja raskauden vaivat olisivat kätevä keino ajaa ihmisiä siveän pidättyväiseen käyttäytymiseen. Näin ei tehdä, koska avioliitto ja avioseksi ja sen hedelmänä lapsi on perhekonseptin ja ideaalielämän ytimessä. ; Siveys, ei aseksuaalisuus, on se joka on vastustusten takana.

Toki kontrollia jatketaan myös avioliitossa ; Avioliitto on yksi privileegio, mutta avioliitossakin avioseksi oikeutetaan. "Klassisessa teologiassa" on painotettu sitä että lapsensaanti on seksuaalisuuden funktio. Ja siksi ehkäisyyn, suihinottoon ja muihin vastaaviin asioihin on annettu rajoitteita. Nämä ovat avioliittoa koskevia siveysrajoitteita joita ei pidä sekoittaa aseksuaalisuusihanteeseen. Päin vastoin ; Perheen osaksi on annettu yhteiskunnan ja ideologian jatkuminen. Lapsiensaanti on tässä maailmankuvassa rakkauden ja avioliiton hedelmä ; Lapsien kasvatus ajaa yhteiskunnan jatkuvutta ja pysyvyyttä. Lapset täydentävät perheen ja heidän kasvattamisensa kristityksi yhteiskunnan tukipilariksi on oleellinen perheen funktio. Seksiltä on viety hedonistinen nautintoarvo ja siitä on tehty arvokkaan asian funktio. Tämä ei ole arvonpoisvienti, vaikka se voi monista sellaiselta tuntuakin. Maailmankuvan sisällä seksi on äärimmäisen arvokas Jumalan lahja jota tulee käyttää juuri tietyllä tavalla. Näin se ei eroa muistakaan arvokkaiksi nähdyistä asioista joiden käsittelyyn on hyvin tarkasti säännellyt ohjeet. Vain seksin kohdalla tämä rajoittaminen tavataan nähdä seksin arvonviemisenä, kun "ritualisoimisen" taakse muuten nähdäänkin juuri asian tärkeänä pitämistä.

Sanon sen vielä kerran. Ei. Fundamentalistit/Konservatiivit eivät vastusta seksuaalisuuta. Se, mitä he tekevät, on jotain paljon kauheampaa.

Lasikatto vai ansalattia.

Tänään, 13. joulukuuta, Lucian päivänä, on maailmassa kuljeskellut yksi jos toinenkin tyttö kynttilät hiuksissaan. Tämän päivän tarinahan on melko makaaberi pyhimyslegenda - peräti katolinen pyhimyslegenda jota jostain taatusti ei luterilaiseen teologiaan sopivassa tyylissä esiintyy myös Suomessa - jossa sulholle kieltäytyminen itsensä silpomiseen asti nähdään ihailtavana.

Arhi Kuittinen onkin hieman ihmetellyt tätä asiaa. Hän näkee sen ensisijassa vanhempien lapsiin kohdistuvina odotuksina ja vaatimuksina "Aikuisten toiveiden täyttymys, ihannelapsi, joka tarkkailee vain aikuisten toiveita. "Viattomuus" kaikkien ihailtavana ja muiden hyväksynnän armoilla." - jotka sitten mitä ilmeisemmin yleistetään tottumuksesta aikuisuuteen kun näitä tarinoita jollain tavalla uskotaan silloinkin ; "Tuhat kertaa enemmän tällaiset juutalais-kristilliset obsessiot esim bulimiaa ja muuta ultraneuroottista itsetuhoisuutta tuottaa kuin naistenlehdet ja mediakuvat Lolita-seksuaalisuudesta." Hän muistuttaa jopa siitä miten tarinan makaaberius ei oikein osu tasa-arvoisuuteen "Ei varmasti Pohjoismaissa juhlittaisi juhlavana joululegendana sellaista tarinaa, jossa nuori mies tekisi itsemurhan ennemmin kuin suostuu seksiin!"

Olen Kuittisen kanssa hieman eri linjoilla. Sillä uskon että symbolit muuttuvat/"elävät" kulttuurissa ja niiden tarinat tosiasiassa unohtuvat, vääristyvät ja muuttuvat. Siksi nykyinen joulu ei ole samaa kuin pakanaaliset juhlat vaikka niissä on samaa symbolistoa. Kun nykyään ihmisten mieleen tulee Luciasta mieleen juhla valosta ja naiseuden ylistämisestä, uskallankin väittää että tarinan ihanne on muuttunut. - Vanha tarina ja sen makaaberiudet aiheuttivat itse asiassa ihmetystä meidän työpaikallammekin. Ihmiset ovat vieraantuneet alkuperäisestä tarinasta, joten symboli on muuttunut eikä provenienssiin tuijottamisesta ole niin paljoa hyötyä.

Tai jos tarina vaikuttaakin, se vaikuttanee eritoten teini-ikäisiin, joiden seksuaalisuudessa on jotain potentiaalia suitsittavuuteen (Ilman halua ei tavallaan ole jotain merkittävää mitä kieltää). Näin Kuittisen ajatus bulimian ja tämänlaisten naisten virheettömän ihannekuvan toteuttamiseen ei ole välttämättä totaalisen väärä. Mutta aikuisissa sitä ei juurikaan nähdä.

Itse asiassa väittäisin että nyky -yhteiskunnassa naiseuden kuvaa on seksuaalistettu hyvinkin voimakkaasti. Nykyajan nainen on aktiivinen. Tämä on tasa-arvokuvan ansiota. Tätä kautta voidaan kuitenkin pompahtaa toiseen aiheeseen. Siihen, miten nyky-yhteiskunnan seksuaalisoituminen oikein toimii. Tämä tarina on siksi eräänlainen kertomus siitä miten Lucian päivää tarvitaan koska 264 päivää ovat "antilucianpäiviä". (Ainakin aikuisilla naisilla.) - Esitän että yleisesti ottaen koko ihmiskuvaa on seksualisoitu niin paljon että aseksuaalisuus nähdään usein vain mielenterveysdiskurssin osana ja että naisilta odotetaan ristiriitaista suhtautumista jossa ollaan "seksikkäitä ilman seksiä". Aseksuaalisuus on siis "kiellettyä".

Naiset valitsevat ja naiset hallitsevat - miehet ovat "vain" riettaita jotka pettyvät usein.

Otan apuvälineeksi evoluutioteorian suurimman loukkauksen perinteistä sukupuolikuvaa kohtaan, eli käsityksen sukulaisvalinnasta. Tämä on tässä kertomuksessa enemmän analogia kuin väite suorasta perinnöllisyydestä. Kulttuurillista vaikutusta korostavammat voivat korvata sen kysynnän ja tarjonnan lailla jossa mies ja nainen voidaan nähdä tarjoamassa seksiä ja kysymässä sitä. Ja kun toisesta on aktiivisemmin tarjontaa, tästä rajoittavammasta tulee se joka määrää miten kauppaa käydään. Uskon että tämän kirjoitelman logiikka näissä ehdoissa miellyttää sekä biologiseen että kulttuuriseen käytöskuvaan viehättyneitä. Tämän tekstin tulkinnan kannalta voi olla oleellista lukaista vanha juttuni jossa käsittelen tämän kanssa olennaisesti samnlaisia teemoja. Siellä kerron ja taustoitan myös paljon sellaista, jota en jo pelkän tekstimäärän vuoksi tässä toisinna.
1: Esimerkiksi sen, että evolutiivinen kuvaus on asiantilan kuvaus ja siinä kelvollisen strategianvalinnan esittelyä, ei sitä että tämä asiantila olisi "luonnollisuutensa vuoksi samaa kuin oikeutettu". Se kuvaa käytettävää strategiaa ja voi olla lukijasta riippuen viittaus "ihmisen lajityypillisestä käytöksestä" kuin "syvärakenteessa olevasta vainosta".
2: Ja tällä kertaa en yritä riidellä "nature vs. nurture" aiheesta, eli yritän - niin poikkeuksellista ja omituista kuin se minulle onkin - olla ns. rakentava. Tosin tämä teksti sitten riiteleekin sekä ensimmäisen aallon feminismin kanssa ETTÄ toisen aallon feminismin kanssa, joten tämän riitelyn kautta lienen kykenevä tämänlaiseen epäaggressiivisuuteen.

Siinähän korostetaan sitä, että koiraiden soidinmenot, pullistelu ja aggressiivisuus on jotain jolla tavoitellaan naaraiden suosiota. Jos suosio saataisiin ilman, ei tämänlaisiin suorituksiin tarvitsisi ryhtyä. Koiraat lisääntyvät potentiaalisesti enemmän joten naaraat ovat ne jotka ovat valitsijoita. Tämä näkyy lisääntymistilastoissa siten että osa miehistä on "alfauroksia" jotka lisääntyvät erityisen ahkerasti ja suuri osa on "häviäjiä" jotka eivät pääse lisääntymään. Naaraiden lisääntymisvarmuus on vakaampi.

Ydinkysymys onkin se, että jos toinen vapaaehtoisesti tekee ihan itse jotain, niin voidaan kysyä onko tässä jotain jolla toinen ikään kuin "vapaaehtoisen pakon" kautta ohjailee toimintaa. Seksuaalivalinnassa naaraan halu johtaa siihen että koiras yrittää vapaaehtoisesti noudattaa naaraan halua, koska vain tätä kautta koiraan omat halut pääsevät toteutumaan. Näin, vaikka parisuhde kenties teoriassa yksilötasolla onkin symbioottinen ja molemmilla on valintatilanne (naaras valitsee koiraan ja koiras valitsee että loikkiako soidinmenoissa vai ei), on tässä silti mukana hallitsemista. - Tämä huomio on tärkeää, koska hyvin usein maskuliiniseksi vallankäytöksi esitetyt roolit voidaan nähdä jonain jolla koiras ensi sijassa kilpailee toisia miehiä vastaan. Tällöin naaras on vallassa ja koiras joutuu taistelemaan saadakseen aseman. Ytimessä on kysymys, miksi koiras muka viitsisi, kehtaisi tehdä mitä tekee.

Joku voisi ajatella että tämä ei toimisi ihmisissä. "Tämä Päivä" -blogi muistuttaa kuitenkin siitä, mikä on käytännössä kysynnän ja tarjonnan välissä. Naiset ja miehet pettävät tilastojen valossa yllättävänkin yhtä usein. Mutta miesten on vaikeampaa löytää itselleen naista. Tämä tarkoittaa sitä että osa miehistä on "useammassa naisessa juoksijoita", joka taas epätasaistaa tilannetta.

Tämä tilanne on tuttua Timo Hännikäisen "Ilman" -kirjasta. Sen sisäinen sanomahan on se, että kun parinvalintaa ei ole sidottu ja seksuaalisuus on vapailla markkinoilla, niin osa miehistä supermenestyy ja ylijäämä elää "pakosti selibaatissa". ~ Nainen joka haluaa seksiä saa todennäköisesti jonkun, miehelle vastaavaa ei tapahdu. (Luultavasti feministit eivät tämänlaiseen asiaan keskity, koska naisille tämä ei ole ongelma, harva nainen osaa sitä edes sisäistää.) Kirjan ideana onkin muistuttaa että liberaalius voi johtaa ulkoisesti samanlaiseen hierarkisuuteen kuin äärimmäinen institutionaalinen eriarvoistaminen ; Tilanne on siis hyvin samantapainen kuin Amerikan talouselämässä, jossa tuloero - joka on perinteisesti hierarkisen autoritäärisen luokkayhteiskunnan rakentama - onkin peräisin sääntöjen puutteesta ja tästä seuraavasta "vahvimman vallasta". - Tässä on vain rahan sijasta aiheena seksuaalisuus

Miesten maailmat ovatkin äärimmäiset ja naisten keskiarvoistavat. Sillä naisilla on esimerkiksi uralla esillä "lasikatto", joka estää heitä nousemasta johtajien joukkoon. Mutta toisaalta megaluuserit ovat tilastollisesti useammin miehiä, joten heidän kohdallaan on kysymys "ansoitetusta lattiasta". Tämä tarkoittaa sitä että miehissä on enemmän variaatiota ; Tämä muistuttaa logiikaltaan "Tämän päivän" kuvaamaa naisten ja miesten älykkyysosamäärätilannetta; Keskiarvo on sama, mutta jakauma erilainen. Näin kaikista älykkäimmissä on silti valtaosa miehiä, mutta niin on kaikista tyhmimmissäkin. Naiset saavat keskiarvoisemmin vakaamman tilan ja miehissä on enemmän variaatiota.

Kun naisten valitseminen korostuu, on hyvä tajuta että samalla kyseenalaistuu vakavasti se, että olisi jokin maskuliininen patriarkaatti joka jonkun "miesten pakottamana" ohjaisi naisia. Pikemminkin tilanne on niin, että naisilla on valinnanvaraa ja miehet vain yrittävät ahkerasti. Toki monesti tässä yhteydessä kritisoidaan "alfauroksen" määritelmää ; Se johtuu kuitenkin vain siitä, että afaurosta määritellään liian usein ulkoisten piirteiden kautta - ja tätä kautta siitä tulee hyvin monikirjoista. Kun huomio kiinnitetään evoluution kautta lisääntymismenestyksen, tajutaan että alfauroksen ulkoisiin ominaisuuksiin tuijottava määritelmä unohtaa helposti sen,e ttä esimerkiksi naisellisen näköinen akateeminen nörtti kun voi olla alfauros siinä missä se pullisteleva jääkiekkoilijakin.

"Takkirauta" nostaakin tässä yhteydessä esiin toisen asian. Hän miettii sitä, miten islamilaisissa maissa miesten sorto on institutionaalista, mutta että meidän yhteiskunnassamme naiset valitsevat itse toimintatapansa "Tärkein ero on siinä, että islamilaisessa maailmassa sorto perustuu institutionaaliseen väkivaltaan - sellainen nainen, joka islamilaisessa kulttuurissa osoittaa itsenäisyyttä ja omaa tahtoa, tapetaan hyvin suurella todennäköisyydellä, kun taas länsimaissa naiset tekevät sen ihan itse, omasta tahdostaan." Hän korostaa että naiset ryhtyvät pukeutumiseen ja käyttäytymiseen naisten sisäisen instituution ohjaamana "Kyse on parinvalinnasta - siitä, että parinvalinnassa se on nainen, joka aina päättää - ei ikinä mies." Hän näkee pukeutumisen ensi sijassa naisten välisenä kilpailuna, statuksenhakuna. "Nainen, joka ei tähän kilpailuun ryhdy, menettää statuksensa toisten naisten silmissä. Mutta ei miesten!" Hän korostaa että tässä syynä on se, että "mahdollisuudet alfakoiraan saamiseen kyllä menivät ja muut tytöt katsoivat pitkin nenänvartta, mutta hän huomasi että maailmassa on valtava määrä miehiä beetasta oomegaan ja useat heistä olivat jopa hyvää ja uskollista isäainesta." Hän esittää että "Pojaksi syntyminen merkitsee häviäjän osaa kaikille muille pojille paitsi niille harvoille, jotka koppaavat pääpotin ja voittavat kaiken. Ja jokainen nainen, joka lähtee mukaan tuohon riisumiskilpaan, tavoittelee juuri näitä harvoja alfakoiraita ja identifioi itsensä ja muut miehet heihin. Feministien mielissä patriarkaatilla on salaliitto ja miehillä dominanssi siksi, että jotkut harvat alfakoiraat ovat siinä asemassa."

Takkiraudan kohdalla on selvästi niin, että hän naisena kykenee selvästi huomaamaan jotain jota itselleni miehenä on ollut vaikeaa edes nähdä. Hän on elänyt naisena eikä joudu epämääräisesti samastumaan siihen. Muutoin tässä toki tuetaan sitä, minkä olen jo aikaisemmin esittänyt ; Hierarkian puute on johtanut vahvimman valtaan.

Mutta on kuitenkin hyvä myös hieman jatkaa prosessointia. Sillä tässä voidaan nähdä sävyjä feministisestä teoriasta jossa tasa-arvokeskustelu onkin pelkästään naisen sisäistä, eli jossa mies on irrelevantti. Ja koska en pidä tästäkään suutauksesta, ajattelin painottaa asiaa uudelleen. Sillä seksuaalivalinnankin kohdalla miesten roolina on itse asiassa "vapaaehtoinen pakko", ei institutionalisoitu velvollisuus - Mies nimenomaan heittäytyy vapaaehtoisesti naistenmetsästykseen, asettaa itsensä kaupaksi. Takkiraudan huomio on kuitenkin minulle tässä uudessakin kontekstissa hyvin arvokas, koska se huomauttaa että naisiin kohdistuu seksuaalivalintaa. Tämän seksuaalivalinnan ytimessä ei ole "miehet yleensä" ollenkaan samassa suhteessa kuin miten miehiin kohdistuvassa seksuaalivalinnassa on kyse "naisista yleensä". Tämän valinnan ytimessä ovat "alfakoiraat".

Toisin sanoen miehissä pieni määrä miehistä voi valita. Ja he itse asiassa valitsevat kuten naiset, kuorimalla mieluisimmat päältä. Ja koska tilastollisesti miehet ovat niitä "supervoittajia tai superhäviäjiä" on selvää että he kohdistavat valintaa jopa voimakkaammin kuin naiset.

Toisin sanoen naisten suorittama seksuaalivalinta on "massan voimaa" ; He valitsevat kaikista miehistä pienen määrän miehiä. Miesten suorittama seksualaivalinta taas on "elitismin suorittamaa valintaa" kun nämä naisten suosimat miehet (vähemmistö kaikista miehistä) sitten valitsevat naisista. Karkeasti tämä tarkoittaa sitä että "jokaisella" miehellä ei ole samanlaista seksuaalivalinnallista voimaa kuin "jokaisella" naisella.

Voidaankin kysyä onko tämä "alfaurosjärjestelmä" jotain joka on se "patriarkaatti" jonka valinnoista naisia todellakin ohjaillaan. - Jos nainen ei vetoaisi heidän mieltymyksiinsä valitsemalla tietynlaisia vaatteita, niin "naisten ei tarvitsisi hypätä". Näin maskuliininen vallankäyttö saadaan jollain tavalla palautettua järjestelmään. Mutta se on luonteeltaan hyvin erilaista, kuin miten se yleensä kuvataan.

Alfauros? Vanhastaan heitä kutsutaan "hyviksi puolisoiksi".

Samalla uskallan esittää että "evolutiivinen alfauroksen määritelmäni" auttaa ymmärtämään jotain puolia nykyisestä parinvalinnasta. - Oikeastaan riippumatta siitä onko kysymys kulttuurista vai genetiikasta, sillä logiikka on joka tapauksessa samantapainen.

Huomasin nimittäin varsin varhain että naisiin voi vedota montaa kautta. Mutta jokaista näistä tapaa yhdistää jonkinlainen esilletulo. Sillä ei ole oikeastaan väliä, oletko ahkera ja komea jääkiekkoilija vai onko sinulla ulkoinen kuva tulevasta akateemisesta koulutusarvosta ja hyväpalkkaisesta työstä. - Esimerkiksi tämän päivän iltalehdissä oltiin huolestuneita siitä miten hierarkinen nykyinen parisuhdejärjestelmä on ; Kaavana oli se, että menestyneet miehet pääsivät naimisiin ja huonommin koulutettujen oli vaikeampaa saada puolisoa. Kun parisuhteeseen mennään siten että on yksi nainen ja yksi mies, on valinnassa lopputuloksena se, että on iso määrä akateemisia naisia ja kouluttamattomia miehiä jotka eivät pääse/päädy naimisiin. Haastateltu Anna Kontula viittasikin aineistoon jossa muistutettiin siitä, että

Tässä haluaisin nostaa esiin Takkiraudan huomion "poikamiesbokseista" - ja jotain siitä, minkä huomaaminen voi naisille olla vaikeaa. "Miehet ovat hyvin rationaalisia olentoja, ja he osaavat arvioida erinomaisen hyvin sellaisen käsitteen kuin panos-tuottosuhde, ja tietävät, että kovalla työllä saa pääsääntöisesti vain rakkoja käsiin. Niinpä sinkkumiehet yleensä tekevät työtä täsmälleen niin paljon että saavat kuitattua sillä elämäntapansa ja harrastuksensa eikä heillä useinkaan ole ammatillista tai sosiaalista kunnianhimoa. He haluavat vain pitää hauskaa." Tämän huomion ongelmana on se, että esimerkiksi minä en ole koskaan elänyt "poikamiesboksissa". Tosiasiassa voidaan sanoa että vaikka en olekaan kovin monella kriteerillä attraktiivinen, on minulla kuitenkin ollut yritelmiä siinä määrin runsaasti, että olen päässyt "sarjatulipettymään". Tämä rooli kuulunee jollekulle joka on "miltei alfauros". Eli olen herättänyt monen naisen kiinnostuksen ja päässyt yrittämään. Mutta olen kuitenkin epäonnistunut. Nainen on siis päätynyt siihen että "en sittenkään vastaa odotuksia" ja jäänyt toiseksi kilpailussa jollekulle toiselle.

Tätä tukee sekin että olen saanut hyvin nuorena vakiintuneen puolisoni. Armeijassa suurin osa oli sinkkuja. Jouduin jopa kertomaan deittailuvinkkejä niille joilla ei ollut ketään. Minua asia ihmetytti, koska pidin itseäni epäonnistumisteni vuoksi luuserina jolta nyt kannattaisi viimeiseksi kysyä. Kuitenkin poikamiesboksiin päätyminen on jo "eräänlainen tappio", tai vähintään markkeri alfaurosrintamalla.

Ja kysyjät olivat usein minua komeampia. Kerroin että pidin asiaa tuurina. Kuitenkin voidaan sanoa että minulla oli siinä vaiheessa "tiettyjä lupauksia". En toki ollut urheilullinen tai erityisen komea. Mutta olin kuitenkin jossain määrin lahjakas, "fiksu kaveri" jota odottaa yliopistoura ja joka harjoitti kulttuuria ja kitaransoittoa sen sijaan että joiskentelisi viinaa.

Kun parisuhteen nyrkkisääntö - ei toki aina toteutuva luonnonlaki, mutta tilastollisesti merkittävä ilmiö - on se, että mies tarjoutuu ja naiset valitsevat, onkin itse asiassa uskottavaa että poikamiesboksien ja aviomiesten siisteystason välillä ei ole pelkästään naisten kotitöihin komentamista (joka sekin on toki merkittävä voima). Lisäksi voidaan sanoa niin että miehen siisteys johtaa parisuhteeseen. - Kuvitellaanpa että jos renttu panohalukas poikamies tuo sattumalta jonkun baarikeikan jälkeen naisen kotiinsa, on selvää että suttuinen koti johtaa todennäköisemmin seksin - tai ainakin parisuhteen - kariutumiseen. Sen sijaan siisti koti on kutsu ja lupaus enemmästä. Näin ollen miesten siivous voidaan nähdä yhdeksi seksuaalivalinnalliseksi suoritteeksi. (Tätä ei kannata aliarvioida.)

Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että minunlaiset ihmiset ovat juuri ne jotka edustavat ihan oikeasti sitä "patriarkaatin sortavaa valtaa".

Ilmanpa ilman

En ole lukenut Timo Hännikäisen "ilman" -kirjaa. Olen kuitenkin kuullut siitä käytävää keskustelua sen verran että voinen seurata Pierre Bayardin "Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut" -teoksen vinkkejä. Meta-meta -maa on siis tässä mielessä antanut minulle vinkkejä siitä mitä teemoja kirjan sisällä läpikäydään. Toki tämä kuvaa enemmän sitä, miten kirjaa on tulkittu ja miten sitä on välineellistetty ideologiseksi apuvälineeksi ja miten siitä keskutellaan kuin itse kirjasta. Mutta nämä kaksi eivät yleensä etäänny "mahdottoman kauaksi toisistaan".

Teemanahan on se, että Hännikäinen kuvaa millaista on elää vuosikausia ilman seksiä. Nykyään seksin saaminen, seurustelu ja muut asiat ovat painotettuja. Toisten on helppoa saada ja toiset jäävät ilman. Seksuaalisuutensa toteuttaminen onnistuu toisilta ilman ponnisteluja ja toisille se on mahdottoman vaikeaa. Pelikenttä on rakennettu sellaiseksi ja kykenen muistelemaan omasta nuoruudestani erinäisiä vaikeuksia. (Empiiriset otokseni viittasivat vakavasti että kaikki naiset ovat joko varattuja tai lesboja.) Olen sinänsä onnekas, että vaikka olenkin ulkonäöltäni ja luonteeltani varsin epäattraktiivinen - nörttimäiset hullut autistiluurangot eivät ole oikein suosion huipulla niissä mielikuvien joukossa jota kutsutaan "attraktiivisiksi mieskuviksi" - mutta olin kuitenki sopivasti perverssillä tavalla karismaattinen että vetosin joihinkuihin naisiin. Enkä siksi ollut runsaasta epäonnestani huolimatta "täysin kokematon" seurustelulinjamalla. (Vaikkakin ehdin täyttää 20 vuotta ennen kuin harjoitin "seksiäseksiä".) Kykenen siis jossain määrin samastumaan "olosuhteiden pakosta ilman jääviin". Eikä tunne ole säälittely, vaan vittuuntuneisuus. (Joka on tietysti eräs minun perustunteistani, toisin kuin raivo joka on minulle likimain vieras tunne.)

Hamilo kertoo että kirja kritisoi. "kohteena on seksuaaliliberalismi, jonka ansiosta menestyvimmille miehille kasaantuu seksiä ja parisuhteita enemmän kuin olisi kohtuullista." Vastaavasti moni jää ilman. Tämä muuttaa tasa-arvokeskustelua siihen suuntaan, että kysymys ei ole "miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta" vaan siitä että sukupuolikonsepti harhauttaa keskustelun syrjään siitä että "miesten ja miesten välinen tasa-arvo on aika retuperällä". Hamilo analysoi myös kirjan kohtaamaa moitetta ; "Hännikäiselle irvailevat juuri ne samat kolmikymppiset feministit, jotka poksauttelivat samppanjapulloja, kun Ilkka Kanerva savustettiin ulkoministerin paikalta. Hännikäinenhän kaltaisineen jää ilman juuri siksi, että Ilkka Kanervan, Sauli Niinistön ja Matti Vanhasen kaltaiset menestyvät miehet tulevat Hännikäisen ikäluokkien seksi- ja parisuhdemarkkinoille."

Tämä huomiopari keskittää siihen että feministit näkevät Hännikäisen itse asiassa hyvin samantapaisena kuin he näkevät Kanervan. Asenne nähdään samana, onnistuminen on vain erilaista. Ja heistä asenne on tärkeä. Sekä Kanerva että seksiä naisilta haluava Hännikäinen nähdäänkin siksi jonain joka haluaa välineellistää naista. Naisen perusoikeudeksi katsotaan päättää se, mitä sukupuolielimillään tekee. Eli jos kukaan ei halua harrastaa seksiä jonkun ihmisen kanssa, niin sitten sitä jää ilman. Siksi perinteinen sukupuoliroolitus tai seksittömyyden ratkaisu bordelleilla ovat valtaakäyttäviä paheksuttavia keinoja.

Sen sijaan internetin maailmassa tytöille voidaan antaa seksuaaliseen aktiviteettiin rohkaiseviksi tarkoitettuja, sellaisiksi koettuja ohjeita, jotka nähdään positiivisina, kannustavina ja voimaannuttavina. Sellaisesta saa hyvän kuvan lukaisemalla "Löytyykö kumppani netistä" -tekstiä. Sieltä löytyy monenlaisia ohjeita, kuten "rima korkealle, lähesty rohkeasti kaikkein komeimpia (niitä joita ei koskaan uskaltaisi muuten lähtestyä), älä tunne sääliä nyssyköitä ja säälityksiä kohtaan, ole hauska ja vilpitön oma itsesi." Nettideittailu nähdäänkin naista vapauttavana. Samalla se tarjoaa ison valikoiman josta voi valita juuri tietynlaisia miehiä. On selvää että juuri tästä seuraa se miesten seksuaalisen attraktiivisuuden mukaan hierarkisoituminen, jossa yhdet saavat ylenmäärin ja toiset jäävät ilman.
1: Jos mies turvautuu tämänlaiseen se nähdään naisen objektisoinniksi. Syynä lienee lähinnä se että tulkinnoissa näyttää yllättävän usein korostuvan asioiden historiallinen painolasti, ei se miten asiat toteutuvat nykyaikana. Tämä tarkoittaa sitä, että mieskuva jossa mies valikoi ulkonäön mukaan on "maskuliininen seksuaalinormi" ja sen noudattaminen on stereotyyppistä ja paheksuttavaa. Kun nainen tekee saman, hän rikkoo "feminiinistä seksuaalinormia" ja se on siksi hyväksyttävää. Näin syntyy luonnollisesti "privileegiomaailma", jossa ei olekaan kyse siitä mitä ihmiset tekevät -tai edes millä asenteilla. Kysymys on sukupuolesta - ja eräässä mielessä historiallisten taakkojen "kostamisesta". (~Vähän kuin kostaisi keskitysleireistä tänä vuonna syntyneille saksalaisille.)

Toki monet feministit ovat pitäneetkin Hännikäisen kirjasta. Esimerkiksi Anna Kontulan kommentti teoksesta on "Kirja on tärkeä osa viimeisen parin vuoden aikana virinnyttä keskustelua siitä, miten myös heteroseksuaalisuus on poliittista, miten sen kautta ihmisiä palkitaan, kontrolloidaan, alistetaan ja emansipoidaan. Kiitos Hännikäisen meillä alkaa taas olla välineitä nähdä, miten yksityinen on poliittista." Tämä johtunee siitä että Hännikäinen korostaa sitä että yhteiskunnan seksualisoinnin kautta on käynyt niin että ilman omaa haluaan syrjään jääneiltä puuttuvat keinot vaikuttaa "Seksuaalisesti syrjäytyneiltä puuttuvat vastarin­nan keinotkin vielä täydellisemmin kuin työttömil­tä. Seksiä voivat käyttää vallan välineinä vain ne, jotka ovat seksuaalisesti haluttuja, kuten Lysistrate -näytelmän ateenattaret. Millaista olisi puuttees­sa elävien kansalaistottelemattomuus ja terrorismi? Uhkaisivatko he kastroida itsensä julkisesti, ellei pe­rustettaisi valtion rahoittamia bordelleja?" Ilman seksiä jäävä on siksi seksuaalisen vallankäytön kohde, mutta ei seksuaalisen vallan käyttäjä. (Bordellinrakentaminen tietysti muuttaisi asian, koska raha on haluttavaa ja rahaa voidaan käyttää vallankäytön välineenä.)

Kuitenkin haluaisin nostaa esille vielä erään seksin puuttumisen muodon. En tällä kertaa ota esiin esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen määräämää selibaattia joka voidaan nähdä joko yksilönvapauteen kohdistuvana luonteeltaan vakavana valtapelinä ja puuttumisena. Tai sitten sinä että yhteiskunnalle vain sanotaan että "tämä ei ole haluttava tyyppi" jolloin hänen on vain jäätävä ilman seksiä koska "eihän papille kukaan halua antaa".

Sillä aiheesta on vielä hauskempi esimerkki. Aseksuaalisuus. Sillä nykyinen yhteiskunta on sen verran vahvasti seksuaalisuuden värittämä, että seksin harjoittamattomuuskin nähdään helposti puutteena ja vajauksena. Kohtasin tähän liittyviä asioita epäsuorasti. Sillä eräs tuttuni tunnstautui varsin rohkeasti aseksuaaliksi. Hänen "kaapistatulemisensa" ilmeni keskustelun kautta. Hän kyseli miltä ihastumisen ja seksuaalisen vedon tunteet tunnistaa. Hän ihmetteli kuinka hän ei koskaan ollut tiennut kohdanneensa sellaisia, joten kenties hän ei vain tunnista tunteita kun ne tulevat vastaan. Ihmiset ajattelivat että sen vain tietää ja kuvailivat sitten jotain kokemuksiaan. Pääkaava oli kuitenkin se, että kun se osuu kohdalle, sitä ei oikein voi ohittaa.

Ja kun keskustelu jatkui, se kääntyi erikoisesti muotoon "kyllähän sulla sellasia tuntemuksia on ollut, valehtelet vain". Toisin sanoen toisen seksuaalisen kokemusmaailman totaalinen erilaisuus kyseenalaistettiin ja kiellettiin. Tämä tarkoittaa sitä että ihmisten seksualisuus oletetaan niin vahvasti että sen kyseenalaistaminen koetaan uskomattomana - jopa mahdottomana. ~ Samalla seksuaalisuuskysymys ajateltiin koskevan sitten koko sosiaalisuutta. Kyseinen ihminen pystyi tietysti esimerkiksi asumaan toisten ihmisten kanssa ja välittämään kovasti. Mutta suhde ei ollut silti koskaan seksuaalinen. Jostain syystä vaikka romanttisissa kuvissa rakkaus ei ole seksiä ja kiimaa, seksuaalisuuden poisto johtaa siihen että koko romanttisen rakkaudenkin rooli ajatellaan pois.

Tämänlaisen kuuntelu synnytti minussa vahvan samastumiskokemuksen. Sillä keskustelu tuntui samanlaiselta kuin jos joku uskovainen olisi homo religiosus -taustateoriaa käyttäen keskustellut ateistin kanssa ; Keskustelua tapahtuu varmasti säännönmukaisesti ja usein. Molemmissa tapauksissa se on tietysti hyvin röyhkeää. Nyky-yhteiskunnassa "liberaali linja" onkin rakentanut eräänlaisen homo sexualiksen, joka on korvannut perinteisen homo religiosuksen. Molemmat ovat kammottavia luokitelmahirviöitä joiden lonkeroita on vain suunnilleen jokapaikassa. Ne eivät aja seksuaalista vapautta tai uskonnollista vapautta - vaikka ne usein kulkevatkin nimenomaan näiden ideaalien nimissä. ("Ei pidä alistua" -teema sopii sekä seksuaaliteemaiseen luokitteluun että uskonnolliseen vallankäyttöön - ja "nuotan kautta" molempiin.)

Moni voisi nyökytellä tässä päätään, sillä kaikkihan puhuvat kulttuurin yliseksualisoitumisesta. "Homo sexualis" ei suinkaan ilmene sinä mistä yleensä puhutaan kun esiin nostetaan kulttuurin "yliseksualisoituminen". Tällöinhän esiinnostetaan yleisesti ottaen lähinnä se, miten pornografia ja erotiikka ovat ongelmia. - Itse asiassa tämä "kauhistelu" on yksi homo sexualis -kahlinnan keino jossa vain tietynlainen seksuaalisuusmalli hyväksytään ja jossa kontrolloidaan seksuaalisuuden näkyvyyttä - sen poliittisen ilmentymisen muotoja ohjataan tietynlaiseen. Yliseksualisoituminen on varoituskyltti joka ilmenee jos joku edustaa vääränlaista seksuaalisuutta (fundamentalistit käyttävätkin kikkaa kätevästi kun puhutaan vaikkapa homoseksuaaleista. Heistä jo se, että joku on julkihomo telkkarin sisustusohjelmassa on sukupuolikuvan vääristämistä ja yhteiskunnan yliseksualisoitumista ja perversioitumista.)

Homo sexualis on vaarallisuudeltaan jokin joka toimii täsmälleen yhtä vakavasti kuin homo religiosus ; Se kiistää että laatikon ulkopuolella voidaan esimerkiksi rakastaa. Että laatikon ulkopuolella ollaan onnettomia ja eletään olennaisesti huonompaa elämää. "Laatikon ulkopuolta" voidaan lähestyä vain "olemassaolon kiellon", "merkityksenpoiston" tai "sairauden ja säälin" kielellä. Joko aseksuaalisuus nähdään valehteluna tai sitten ongelmana josta olisi terapoitava itsensä vapaaksi, koska onnellisuushan siinä kärsii. ~ Aseksuaalista tehdään yhtä rakkaudeton kuin ateistista arvotyhjiössä elävä nihilisti. Tämä onkin huomionarvoisaa, koska tämä on osa järjestelmää. Ja tätä ongelmaa ei nähdä eikä tunnusteta.

Molemmat ovat yhtä vääriä ja kammottavia. Ja niissä ei ole enää kysymys pelkästä seksuaalisesta vallankäytöstä tai yhdestä mielipiteestä. Sillä yhteiskunnassakin esimerkiksi perhearvot ja jopa kansallismielisyys on puheissa uskonnollistettu, ja seksuaalisuusteemat värittävät nekin monia aiheita pukeutumisesta lähtien. Näin ollen jos kyseenalaistat koko "uskonnollisen laatikon" tai "seksuaalisen laatikon" et saa puhua enää suunnilleen mistään. Sillä likimain kaikissa aiheissa on sivujuonteena ja mausteena tämä aihe. Ja sen kyseenalaistaminen johtaa aina "suuriin kysymyksiin" joiden kyseenalaistaminen näyttää rikkovan aina jonkun ihmisen mielenrauhan.

Siksi aseksuaali tuttuni (jonka nimen jätän mainitsematta tässä) näyttäytyykin siksi enemmän rajojarikkovana kuin Hännikäinen. Myös ongelmat näyttävät olevan samantapaisia ; Aseksuaalit eivät oikein voi mennä barrikadeille tekemään mitään julkisia itsekastrointeja ; Yhteiskuntamme ajaa näkemystä jossa "positiivista" on halu ja uskonto ja niiden puute ei sitten ole mitään merkityksellistä. Uskonnottoman ainut valta tulee rahan kautta, kirkosta eroaminen ja kirkollisveron maksamatta jättäminen ovat keinoja hillitä, joskaan ei lopettaa, uskonnollista vallankäyttöä. Aseksuaalin vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin vielä pienemmät. Jättävätkö he maksamatta bordelleihin? Ja miten tämä sitten vaikuttaisi?