Nefilit

Nefilit ovat monille nykyajan nuorille tuttuja lähinnä "DMC" -pelistä (Devil May Cry:n amerikkalaistettu versio.) Puolienkelit ja puolidemonit kuvataan siinä hyvin vahvoina olentoina. Nefilit ovat sellainen puoli kristillisyyttä joka ei ole tuttu monillekaan. Mutta hyvin moni uskoo nefileihin. Esimerkiksi Jouko Piho on kertonut uskovansa että maailmassa on yhäkin nefileitä. He ovat ulkoisesti ihmisiä mutta sisäisesti demonisia. ; Nefileillä ei ole sielua.

Tämä ei ole itsessään omituista, ellei sitten itse kristillisyys ole omituista ; "Raamattu" kertoo enkeleistä, demoneista ja nefileistä. Joten jos on kristitty on aivan luontevaa uskoa niihin. Eikä tässä ole itselleni mitään ongelmaa. Itse en usko niitä enkä siksi ota vakavasti yhtään argumenttia joka nojaa niiden olemassaoloon. Mutta toisten uskomukset eivät ole rehellisesti sanoen minulta pois. Jos et tunge uskontoasi minun nenäni eteen, en kohtele sinua ikävästi ja tylysti. Don't push me and i don't push you.

Joskus nämä ovat kuitenkin ongelmallisia. Esimerkiksi moni kristitty tuntui järkyttyvän siitä että aikuiset ihmiset uskoivat Jalovaaran puheita. Hän puhui demoneista. Jos tässä voi kenties ehkä olla jotain eettisesti pelottavaa, niin nefileiden kohdalla tilanne on erityisen ongelmallinen. Sillä nefilit ovat puoliksi ihmisiä. Ne ovat ihmisistä syntyneitä. Näin ollen nefiliksi syyttäminen on teoriassa vahva tapa demonisoida ihminen sanan vertauskuvallisessa ja konkreettisessa mielessä.

Moni on yhdistänyt nefilit vain aikaan ennen vedenpaisumusta. Tämä on Raamatullisesti järkevää, sillä nefileiden maahantulo oli yksi niistä monista syistä jonka vuoksi koko maailmantuho piti aikaansaada. Esimerkiksi Jehovan Todistajat - sekä monet ihan peruskristitytkin - uskovat että jättiläiset kuuluivat vain tulvaa edeltävään maailmaan. Heistä nefilit joko hukkuivat vedenpaisumukseen tai joutuivat vähintään hylkäämään liharuumiinsa ja siirtymään henkiruumiseen, joka esti heitä sukupuoliseksittelemästä naisten kanssa joka vaikeutti sitten nefilien syntyä maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen.

Kuitenkin nefiliuskolla paikataan monia vaikeuksia. Esimerkiksi sillä voidaan oikeuttaa Raamatussa mainittuja Jumalan käskemiä kansanmurhia. Annan hartaan uskovan, Minna Puukilan, valistaa pakanoita, ateisteja ja muita idiootteja, sokeita kanoja ja moraalittomia sodomiitteja. Hän nimittäin ystävällisesti jakoi maailmalle seuraavan viisauden, joka puolustaa "Raamatun" "hyviä kansanmurhia" jotka erovat natsien ja stalinin "pahoista kansanmurhista" koska nefilejä oli olemassa tulvan jälkeen:

"Moni voi kysyä miten on mahdollista, että vedenpaisumuksen jälkeen voi olla jättiläisiä, sillä Nooan arkissa oli vain hänen perhekuntansa ei muita ihmisiä. Langenneet enkelit ovat pahoja henkiä, jotka vedenpaisumuksen jälkeen yhtyivät uudestaan ihmisten tyttärien kanssa. Langenneita enkeleitä ei rajoita ihmisruumis ja sen kuolema, koska he ovat pahoja henkiolentoja, langenneet enkelit eivät kuolleet vedenpaisumuksessa, vaan jatkoivat ihmisten eksyttämistä synnillä myös vedenpaisumuksen jälkeen. Koska Raamattu puhuu vedenpaisumuksen jälkeen esiintyneistä jättiläisistä ja heidän jälkeläisistään, niin se tarkoittaa sitä että langenneet enkelit ovat yhtyneet uudestaan ihmisten tyttärien kanssa. Näistä syntyi maan päälle jättiläiskansoja, joista vanha testamentti kertoo. Ennen vedenpaisumusta kun langenneet enkelit ja ihmisten tyttäret yhtyivät toisiinsa synnin pahuus sai kauheat mittasuhteet. Raamatun sanan mukaan Jumala käski hävittämään niitä kansoja, jotka olivat vedenpaisumuksen jälkeen polveutuneet langenneista enkeleistä ja ihmisistä sekä niitä kansoja, jotka olivat omaksuneet heidän tapojaan. " Näin ollen jotkut kansanmurhat olivat sallittuja koska kohteet eivät olleet ihmisiä. "Raamatussa ei ole muualla käskyä hävittää kansoja, vaan ainoastaan näitä demoneista ja ihmisistä polveutuneita kansoja. Tämäkin ohje oli annettu tiettyyn aikaan ja tietyille kansoille, ei kaikille kansoille. Uuden Liiton aikana ei tietenkään ole tällaista opetusta ja ohjetta. Monet sanovat, että eivät ymmärrä Jumalan käskyä hävittää noita kansoja, jotka polveutuivat langenneista enkeleistä, vaan syyttävät siitä Jumalaa. Jos Jumala ei olisi hävittänyt niitä kansoja, niin nykyään maailmassa olisi kansoja, jotka tekisivät paljon pahaa ja polttaisivat omia lapsiaan uhreina epäjumalille, eli saatanan pimeyden joukoille. Jos Jumala ei olisi hävittänyt näitä kansoja, niin samat ihmiset jotka syyttävät Jumalaa niiden kansojen hävittämisestä syyttäisivät Jumalaa siitä jos Hän ei olisi hävittänyt noita hirvittäviä kansoja, jotka polttavat omia lapsiaan tulessa. He olisivat sanoneet, että kuinka Jumala sallii tällaista toimintaa eikä tee mitään. Jumala teki kuitenkin oikein hävittäessään nuo kansat riippumatta siitä, vaikka jotkut Häntä siitä syyttävät."

Tämäkin on ymmärrettävää. Kristityillä on nimittäin kova tarve syyttää eikristittyjä kansanmurhista, mutta toisaalta kun Raamattu käskee tekemään niitä on asia vaikeasti selitettävissä. Nefilit ovat tässä hyvä keino. Se, että niitä ylipäätään halutaan käyttää kertoo siitä että ihmisiä ei haluta murhata pakanoina. Se kertoo näitä puolustuksia käyttävistä kristityistä. Ja se ei ole eettisesti pahaa sanottavaa. Se on kenties monienkin silmiin lähinnä venkoilua ja historian uudelleenkirjoittamista. Mutta tässä kohden olen ihan mielelläni antamassa joustoa. Tälläisiä kertova ei ole pahantahtoinen. Sillä saa jo paljon löysää.
1: Etenkin kun siinä ei ole sitä outoutta mitä Pat Robertsonin näkemyksessä jossa tapettu vauva on parempi kuin synnissä elävä ja varmasti kadotukseen menevä ihminen. Etenkin kun Wielenberg osoitti että W.L. Craigin objektiiviseen moraaliin liittyvät rakennelmat ovat ristiriitaisia (ja niiden korjaaminen johtaa moraalin sisällön katoamiseen ; Se ei enää ristiriitainen mutta ei enää sitten toisaalta ohjeista että onko kansanmurha hyvä vai paha asia.)
2: Tosin itseäni häiritsee enemmän kuin hieman se, että monesti uskovaiset selittävät että he eivät ole tuomitsemassa eriuskoisia automaattisesti pahoiksi. He korostavat että ateisteillakin on omatunto, joka on todiste Jumalasta. Eli objektiivinen moraali ei tarkoita että ilman Jumalauskoa olisit paha, vaan että Jumala on moraalin lähde ja hyvin toimiva ateisti toimii Jumalassa. Kuitenkin samat tyypit mielellään viittaavat Hitleriin ja Staliniin ja yhdistävät nämä ateismin rapauttavaan voimaan. Sorry nyt vaan, ette voi saada molempia.

... jonain jonka nimikirjoituskin
tehdään verellä ja joka purskahtaa
sen jälkeen liekkeihin.

Kuitenkin nefileissä on toinen ongelma. Nimittäin se, että moni näkee että niitä elää nykypäivänäkin. Puukila näkee että nefilit on tuhottu ja siksi uusi testamentti ja uusi liitto ei pidä nefileitä relevantteina. Ja siksi esimerkiksi minua ei saa vain paukauttaa hengiltä jonain "Devil May Cryn" Dantena tai sen kaltaisena ...

Mutta Piho ja monet muut ovat tästä nefilien tuhoutumisesta erimielisiä. Tämä on ymmärrettävää, koska he uskovat demonien vaikuttavan maan päällä nykyäänkin. Nefilien synnyssä on huomioitava se, että liharuumisvaihe on vain yksi osa nefiliyttä. Se syy joka salli ensimmäisen demonin yhtyä ihmisnaiseen ei ole kadonnut. Nefiliys voidaan siis ainakin teoriassa aloittaa uusiksi. Osa uskookin että jotain tämäntapaista on tapahtunut, ja siksi he voivat uskoa nefileihin tänä päivänäkin.

Ja tällä on luonnollisesti implikaatioita ; Jos kansanmurha tällä ehdoin oli ennen luvallinen ja eettinen, jopa velvollisuus, niin olisi aivan sama velvollisuus ja oikeus nykyajassakin. Ja tässä kohden nefiliteoria on vähän huolestuttava. Toki esimerkiksi Piho kannattaa niitä, eikä hän ole ollenkaan vaarallinen tai kannustamassa mihinkään. Mutta maailmassa on kaikenlaista. Kun tiedämme että ihmiset uskovat nefileihin ja että tätä käytetään selityksenä miksi kansanmurha on hyvä kansanmurha, se tarkoittaa de facto sitä että moni ihminen uskoo että maailmassa on ihmisiä joilla ei ole sielua ja joiden kuolema ei ole murha. Eikä siinä vielä kaikki. Puukila on nimittäin korostanut jättiläiskasvua nefilejen tunnuspiirteenä "Jättiläiskansojen alkuperä oli saatanallisen liiton kautta syntynyt langenneitten enkelien ja ihmisten tyttärien yhtymisen seurauksena. Heidän sisällään asui pahuus ja he elivät saatanallisessa jumalattomuudessa, koska heissä vaikutti pahojen henkien siemen, eli jättiläisgeeni. Tämän tähden Jumala hävitti heidät." Puukilakaan ei tietysti ole julma murhanhimoihminen. Mutta jos katsotaan mitä hänen opetuksensa implikoivat niille jotka uskovat että nefileitä on yhä nykypäivänäkin maan päällä ; Heille maailmassa on nyt tänä päivänä ihmisiä joiden tappaminen ei ole murha koska ne eivät ole de facto ihmisiä vaan demoneja. Ja tämä peräti sidotaan tiettyihin ulkonäköpiirteisiin, syntynee ongelmia. Esimerkiksi armaan puolisoni suku on Kainuusta. Ja ennen kaikkea he ovat hyvin kookasta sukua ; Olen itse yli 180 senttinen, eli en koe olevani kääpiö. Heidän sukujuhlissaan olen lyhyempi kuin valtaosa suvun aikuisista naisista.
1: Kainuun kuninkaista taas puhuu esimerkiksi Jukka Nieminen "Suomen mysteerit" -kirjoissaan. Hän korostaa että jättiläisyys on tarkoittanut juuri suurta kokoa, ja että mielikuvissa koko vain on illusionaarisesti ylipaisunut kuin täyserektiossa oleva penis miesten itsekehupuheissa. Hän ei toki edusta tyylipuhdasta kristillisyyttä eikä siksi ole mikään auktoriteetti fundamentalisteille. Mutta tämänlaiset ajatukset ovat jotain jotka voivat ponnahdella esiin eri ideologioissa. Ja tätä kautta riski hullujen murhanhimoisten ideoiden saamiseen yksilöiden ja ideologisten ryhmittymien päähän on inhimillisen ajattelun rajoja miettien mahdollinen. ; Lisäksi moni fundamentalisti (kuten muutkin ihmiset) harjoittavat eri lähteistään lukemiensa asioiden yhdistelyä, joten ajatus siitä että Niemisen kirjaan painettu suoraan johtaisi ajatusfuusioon on mahdollinen. (Goddamit, minäkin tein sen näin ; Luin kaksi lähdettä, näin analogisuutta ja yhdistin.)

On selvää että tämä ei ole mikään toteutunut vainotila, vaan enemmänkin riski ja potentia. Sitä on kuitenkin hyvä miettiä siltä kannalta että todellako kristinusko suojelee ihmisiä siten että hyviä kansanmurhia ei voida sen kautta ollenkaan mitenkään perustella. Sanon suoraan että ainakin teoriassa voi. Se kertoo siitä että jos yrittää todistaa loogisesti mahdottomaksi sen että kristillinen kansanmurha olisi mahdollinen, tekee pakosti jotain väärin. Vastaesimerkki näyttää konkreettisesti että logiikassa on käytännössä pakko olla jokin virhe.

Tosin minua huvittaa nefileissä sekin, että jos otamme Intelligent Designin kannattajien perusryhmäopin käyttöön, muistamme että perusryhmä tunnistetaan suorien ja epäsuorien lisääntymisten kautta. Nefilit ovat ihmisen ja demonien ja enkeleiden risteymiä. Eli olemme samaa perusryhmää. Ajatus siitä että Saatana ja Arkkienkeli Mikael kuuluvat samaan perusryhmään on kiinnostava. Että "samaa lajia ollaan". Tämä tietysti laajentaa kysymyksiä siihen suuntaan että todellako nefilien - laajassa mielessä lajikumppaniemme - surmaaminen olisi sittenkään automaattisesti oikeutettua. Tämä tietysti poistaisi riskit nykyajan kansanmurhilta mutta ei toisaalta pesisi vastuusta menneisyydessä tapahtuneisiin Jumalan käskemiin kansanmurhiin.

JUDICA! ~Kun Hyvä ja Paha onkin vain Ruma

Olen ollut hieman huvittunut siitä että William Lane Craig suhtautuu holokaustiin hyvin omituisesti. Se, miten holokaustikortti ilmestyy hänen puheisiinsa nimittäin kertoo aina melko tarkasti siitä, mitä hän on puolustamassa ; Karkeasti ottaen jos hän puolustaa objektiivisen moraalin tärkeyttä hän perustelee että Jumalaa tarvitaan koska ilman häntä holokausti olisi moraalisesti oikein jos natsit olisivat voittaneet sodan ja aivopesseet kaikki. Jos hän puolustaa pahan ongelman merkityksettömyyttä, hän taas vetoaa Jumalalliseen komentoon ja tällöin holokausti voi ajaa suurempaa hyvää. Holokausti ei siis olekaan tässä kohden ehdoton paha, vaikka objektiivisen moraalin puolustamisen kohdalla näin voisi luulla.

Olen naureskellut sitä että Craigin Jumala näyttää sallivan "hyvät kansanmurhat" mutta kuitenkin Jumalaa tarvitaan koska muuten joku voitaisiin aivopestä uskomaan "hyviin kansanmurhiin". Olen kuitenkin ollut tässä kohden varsin pinnallinen. Huomioni on jäänyt tähän yhteen kohtaan. Olen nähnyt pelkän kaksoisstandardin yhdessä asiassa. Ja koska kyseessä on enemmänkin esimerkki, olen itse asiassa antanut asian mennä ohitse merkityksettömänä. Huono esimerkin valinta kun on jotain jolle voi vähän huvittuneesti hihkua, mutta jonka nyylääminen sen enemmän olisi nillittävää ja erittäin epäfilosofista.

Eric Wielenberg on kirjoittanut siitä miten Craigin argumentaatiossa on syvä sisäinen ristiriita. Sen logiikka on sama kuin holokaustin takana olevissa reaktioeroissa. Tämä perustuu siihen että tämä ei itse asiassa ole "vain esimerkki", vaan se heijastelee Craigin käyttämää päälogiikkaa. Holokausti on tämän jälkeen vain yksittäistapaus joka kuvaa hyvin pääsääntöä. Ja tämä on aivan eri asia kuin se, että holokausti olisi vain epäonnistunut esimerkinvalinta joka otetaan esille koska Godwinin laki.
1: Yksi pääsyy lienee siinä että Wielenberg on minua fiksumpi. Itse haluaisin kuitenkin lieventää kokemaani tuskaa ja selitellä asiaa sillä että Wielenberg tarkastelee moraalista realismia ja vertailee Craigin tapaa käsitellä eijumalallista moraalista realismia ja teististä moraalista realismia. Itse en ole pitänyt moraalista realismia oikein missään muodossa relevanttina. ~ Toisin kuin vaikka uusateistien nokkamies Sam Harris joka perustaa "Moraalisen maiseman" sellaisen pohjalle.

Wielenbergin huomio perustuu siihen että Craig perustelee objektiivisen moraalin ihmiselämään soveltamisen "God Command Theorylla", eli näkemyksellä Jumalisesta käskystä. Craig puolustautuu argumenteissaan usein nimenomaan Euthyfronin dilemmaa vastaan ; Jos Jumala on hyvä määritelmällisesti hyvä niin mikä tahansa voi olla pahaa tai hyvää, vaikka holokausti. Jos taas hyvyys on Jumalaa korkeampi voima, niin sitten Jumalalla on hyvät perusteet etiikalle, mutta toisaalta voisimme viitata tähän korkeampaan periaatteeseen ja ohittaa Jumalan.
1: Euthyfronin dilemma on maineeltaan hyvin ateistinen, mutta tosiasiassa se on oleellinen myös kristillisessä perinteessä. Vanha Testamentti nimittäin tuntee tarinan jossa Jumala käskee Moriaan (ei Keski-Maassa) ja surmaamaan poikansa Iisakin, jota Aabraham rakastaa. Aabraham tottelee, ja vain se että Jumala viime hetkellä pysäyttää hänen kätensä estää uhritoimenpiteen. Usea kristitty ohittaa tilanteen selittämällä että Jumala pysäytti eikä ketään tapettu. Mutta kuten holokaustiesimerkki näyttää, kysymys ei ole todellakaan niin yksinkertainen. Toisaalta selvää on että vaikka euthyfronin dilemman alkuperä on antiikin kreikassa ja ateistit lainaavat sitä, sen kysymys ei ole peruasetelmaltaan kristinuskolle vieras. Itse asiassa kristityt tekevät tämän kysymyksen esittämisen - ja tietenkin etenkin siihen vastaamisen - puolella ahkerasti töitä.

Craigin tapa on ollut jakaa Jumalan käskyt aitoihin käskyihin ja eiaitoihin käskyihin. Jumalan käskyt eivät siis välttämättä heijastele Jumalan ominaisuuksia. Tietyt käskyt ovat Jumalan oman luonnon vuoksi selviä, loogisesti väistämättömiä. Mutta jos Jumala käskee raiskaamaan, se olisi "N-Command". Filosofisesti ja teologisesti tällä jaottelulla on merkitystä vaikka käytännössä tämä johtaa ihmisen tiedon tasolla hyvin syvään epätietoisuuteen, koska holokaustia voi nyt perustella väittämällä että se on suoraan sidottu Jumalan luonteeseen. Riittää että uskovat aivopestään uskomaan tähän ja siitä tulee heidän silmissään Oikeus, peräti Jumalan Määräämä Oikeus.

Tämä selitys on kuitenkin hankala muuta kautta Craigin pääargumentti eiteististä moraalista realismia kohtaan on se, että hän pitää sitä presuppositionistisena. Craig halveksuu sitä koska se on hänestä ostoslistametodin käyttöä ("shopping list approach"), jossa ensin oletetaan moraaliset totuudet tietyiksi, oletetaan että ne vain ovat kyseenalaistamattomasti moraalisesti perusteltuja ja sitten perustellaan että miksi. Wielenbergin peruslähtökohta onkin huomata, että Craigin Jumalan luonto tekee täsmälleen saman teistiselle objektiiviselle moraalille. Toisin sanoen vaikka Craig rakentaa omalle näkemykselleen puolustuksen, se ei selviä siitä kritiikistä ja niistä ehdoista joita Craig vaatii kanssaan erimielisiltä.

Wielenbergin argumentaatio voidaankin tiivistää siihen että hän puolustaessaan teististä objektiivista moraalia Craig kritisoi eiteistejen moraalista realismia viittaamalla siihen että se vain olettaa tietyt oletukset joille se ei voi antaa oikein mitään tukea. Craig taas tukee teistejen objektiivista moraalia viittaamalla että Jumalallinen Komento pitää sisällään tiettyjä vaaditavia premissejä, mutta hän ei oikeastaan anna mitään tukea näille. Tätä voisi pitää tasapelinä, kunnes huomataan että Craigin argumenteille molemmat ovat vaadittavia. Jos toinen puuttuu, Craigin argumentti ei toimi. Koska sekä kritiikki että Jumalan komentoteoria ovat molemmat vaadittavia elementtejä, Craigin argumentti on yksinkertaisesti sisäisesti ristiriitainen. Siis väärä.

Omia huomautuksia.

Itseäni tämänlainen rakenne ei yllätä. Se on tyypillinen silloin kun asiaa puolustetaan siten että halutaan debunkata kaikkia mahdollisia vasta-argumentteja ja tukea omaa kantaa keinolla millä hyvänsä miettimättä sitä miten kokonaisuus sopii yhteen. "Voitetaan taistelut mutta hävitään sota" -tilanne on itse asiassa uskontokeskusteluissa tyypillinen. Sofistikoitunut teologia - tai Craigin tapaan ei kenties niin sofistikoitunut mutta sitäkin lainatumpi, Craig kun on jonkinlainen "uskisten superstara" vaikka ei ole mainittavan hyvä - ajautuu yllättävän usein tämänlaisiin tilanteisiin.

Itse voisin huomauttaa myös siitä että Craig ei ole reilu kun hän syyttää siitä että eiteistinen moraali epäonnistuu jakamaan eroa pahuuden (moral badness) ja väärässäolon (moral wrongness) välille. Wielenberg ei itse nosta juuri tätä teemaa esiin,  mutta hän käsittelee ongelmaa jossa Craig ei kykene erottamaan vaadittavaa yhteyttä sen välillä että raiskaus on moraalisesti väärin ja sen kanssa että Jumala käskee meitä olemaan raiskaamatta. Mutta näen että asioilla on yhteys. Craigin argumentaatio "hämmentää" ja "jättää tyhjän päälle" kaikki moraalisen luokittelun perusteet ja jaottelut. Kaikki kritiikki jota hän kohdistaa kriitikoihinsa on kohdistettavisa häneen itseensä.

Weinbergin huomio voidaan siis asettaa vielä laajempaan kontekstiin. Teistinen vs. eiteistinen moraalinen realismi on vain osa laajempaa Craigin moitetta siitä että ei ole moraalia ilman Jumalaa. Niissä ytimessä on aina se, että Craigista asiat tehdään (a) puutteellisesti (b) pelkästään olettamalla (c) tai hänestä oleellisia moraalijakoja unohtaen. Koska Craig pohjimmiltaan vetoaa testaamattomissa olevaan tuntemattomaan Jumalan ominaisuuslistaan, hän voi selittää korkeintaan sitä miten moraali toimii tuonpuoleisessa. Mitään elämäntapaa tai käytännön ohjeita hänen moraalistaan ei kuitenkaan voida tehdä. Koska jos Jumala käskee, nousee aina esiin kysymys siitä onko tämä aito käsky vai epäkäsky. Jos meillä olisi Jumalan luonto tiedossa, emme edes tarvitsisi mitään käskyjä. Voisimme tarkistaa ne suoraan Jumalan ominaisuuksista. Tämä dilemma johtaa siihen että pohjimmiltaan dilemmaan (Euthyfronia on tavallaan hieman uudelleenmuotoiltu) ja tämän jälkeen voidaan esittää iso liuta kysymyksiä, jotka jäävät puutteellisina "vain ilmaan".

---

Otsikon judica tarkoittaa "hanki minulle oikeutta" ja se yhdistetään kristillisessä teologiassa etenkin pääsiäisenaikaan, korostetuimmin 5. paastonajan sunnuntaihin, ns. dominica passionisikseen, kärsimyksen sunnuntaihin. ; Yhteys on sinänsä tarkoitushakuinen, sillä (a) kun pyydetään oikeutta, vaaditaan jotain johon Craig ei pysty koska (a) hänen moraalissaan ei ole sovelluskelpoisuutta, ei voida tietää miten on oikein ja väärin toimia (b) hänen moraalillaan ei ole perustaa, vaan se on perustelemattoman päälle koherentisoitua presuppositionistista ennakkoluuloja puolustavaa saivartelua ja (c) se muistuttaa myös siitä että Jeesus teloitettiin, joka oli itse asiassa lain ja oikeuden mukaista, eikä sitä siksi pidety "murhana". Lain ja oikeuden välinen suhde revitään hajalle, ja voidaan kysyä onko Craigin moraalissa potentiaalia samaan. Ja kuten hänen holokaustilausunnoistaan pahan ongelman kohdalla voidaan huomata, kysymykseen on vastaus. Ja se on "Kyllä".