Missä ovat nämä ihmiset?

Holokaustin kiistäminen, tai siihen liitoksissa oleva holokaustin merkityksen ja vakavuuden pienentäminen, on erikoinen pseudotiede. Se hakee usein epäilyttävyyttä vaikka viittaamalla siihen miten kaasutukseen käytettyjen tilojen ovet on kaavoitettu aukeamaan sisäänpäin, jolloin ovia ei voisi aukoa. Mutta paikan päällä saman rakennuksen ovet aukeavat ulospäin. Joka kertoo että ovet on modifioitu rakentamisen jälkeen. Tämä herättää kysymyksen "miksi". Ja vastauksen siihen on saanut jo revisionistilta yllä.

Mutta kenties tärkein ongelma on siinä että holokaustin kiistämiseen liittyy väestönlaskentapuoli. Se tiedetään että Saksa oli kykeneväinen pitämään kirjaa väestöstä. Myös puolijuutalaiset ja juutalaiset olivat rekistereissä. Saksalaiset tunnettiin järjestelmällisinä ja byrokraattisina. Tämä tarkoittaa sitä että ihmisistä on jäänyt "paperijälkiä". Yad Vashem -keskuksella on 4,5 miljoonan nimen lista uhreista. Toisin sanoen uhreja on yksilöity. Joukkosurma ja sotatila johtavat tietenkin siihen että kaikkia ei varmasti löydetä. Mutta jo tämä kertoo että luku on aivan minimillään tämä, ja todennäköisesti paljon suurempi.

Ja tästä syntyy seuraava "miksi" -kysymys. Revisionismin kohdalla tärkein kysymys on juuri siinä että jos juutalaisten joukkotuhontaa ei tapahtunut, niin miksi paperijäljet niin monista ihmisistä ovat kadonneet? Miksi revisionistit eivät etsi ja löydä näitä ihmisiä? Ja ennen kaikkea ; Miksi ihmeessä natsit lavastivat itsensä syyllisiksi keräämällä, kirjoittamalla, kokoamalla ja luomalla tämänlaisen paperijäljen?

Itse lakkaan uskomasta holokaustiin kun tällä nimilistalla olleiden henkilöiden kohtalo kartoitetaan ja heidät löydetään jostain muualta kuin keskitysleirien joukkohaudoista.

Miten niin Ockham?

"Takkirauta" -blogissa vedottiin Ockhamin partaveitseen/Occamin partaveitseen hyvin erikoisessa kontekstissa. "Occamin partaveitsen mukaan yksinkertaisin ratkaisu on todennäköisin ratkaisu. Auschwitz merkitsee teodikean totaalista multihuipentumaa. Ruukinmatruunan ratkaisu on, että Jumala voi olla kaikkivaltias ja kaikkitietävä mutta ei kaikkihyvä eikä Rakkaus. Kaikkitietävyys- ja kaikkivaltiusdogmista lähtee se postulaatti, että Jumala joko aktiivisesti aikaansai Auschwitzin tapahtumisen - hän samanaikaisesti sekä tahtoi sitä että myötävaikutti sen tapahtumiseen. Joko Jumala on paha - josta päästään misoteismiin, jolloin ihmisen velvollisuus on aktiivisesti vihata häntä ja kamppailla häntä vastaan, vaikka se olisikin toivotonta - tai sitten Jumala yksinkertaisesti vain ei välitä, jolloin hän ei ole kunnioittamisen arvoinen."

Tässä tilanteessa ongelmana on se, että mitä tässä kontekstissa tarkoittaa "yksinkertaisin". Olen itse hyvin parsimoniakeskeinen, joten kysymys on tältä osin relevantti, kiinnostava ja ehdottoman tieteenfilosofinen. Kommenttinani on oikeastaan se, että periaattetta käytetään tuolla "Ruukinmatruunan tavalla" myös skeptikkopiireissä. Ja tällöin on syytä kutsua heitä pseudoskeptikoiksi.

Tilanteen ytimessä on se, että tieteellinen realismi tai malliriippuvainen realismi korvataan naiivilla realismilla. Ja tässä prosessissa todennäköisyyttä ja tavallisuutta korvaavat kokemusperäiset tiedot muuttuvat sellaisiksi että omat ennakkoluulot ja ennakkokäsitykset vaikuttavat niin että "omaelämänkokemuksellinen" intuitio määrää mikä on todennäköistä ja mikä ei.

Tieteessä asiat sidotaan joko suoraan todennäköisyyteen. Eli siihen että tapahtumilla on tietyt mahdollisuusarvot joita tunnetaan ja joita vertaillaan. Toisaalta kyseessä voi olla ei-todennäköisyysarvioon perustuva induktio jossa tunnetusta ilmiöstä oletetaan että se jatkuu tulevaisuudessa samanlaisena kuin menneisyydessä. Ja tästä poikkeaminen nähdään yksinkertaisuutena. Parsimoniaa voidaan toki lähestyä myös aivan sitä kautta kuinka monta toimijaa niihin vaaditaan ja kuinka "eksoottisia" nämä ovat.

Takkirauta ei selvästi tee tätä. Hän sen sijaan katsoo mikä on hänestä uskottavaa. Eli mitä intuitio pitää mahdollisena ja yksinkertaisena. En itsekään pidä monista pahan ongelman korjaamisideoista tai pidä niitä kovin vakuuttavina. Mutta tämän ytimessä on yleensä se, että ne vaativat hyvin maailmankuvallisia premissejä kuin siitä että niiden todennäköisyys tiedettäisiin. (Tai joskus ne voivat olla jopa non sequitureja. Kuitenkin premissisaivartelu - jossa paistaa se, että ensin on valittu haluttu lopputulos ja sitten etsitään tähän sopivat premissit - on se yleisempi.)

Ongelma on suuri. On esimerkiksi niin, että monista olisi epäuskottavaa että pelkurimainen "kukonlaulu" Pietari voisi rohkeasti henkensä uhalla saarnata Jeesuksesta tämän kuoleman jälkeen jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista. Tässä unohdetaan, että samainen Pietari "Raamatunkin" mukaan hyökkäsi Jeesusta pidättäneen roomalaisjoukon kimppuun miekalla, tunnetussa korviarepivässä tarinassa. Kenties hän ei ollutkaan niin pelkuri. Toisaalta mitä on havaittu, esimerkiksi epäonnistuneiden maailmanlopun ennustusten kohdalla, on se että ihmiset eivät suinkaan ole analyyttisiä. Epäonnistuneet ennustukset itse asiassa paradoksaalisesti vahvistavat monien uskoa. Ei siis ole mitenkään ilmiselvää että tuo selitysvaihtoehto olisi jotenkin yksinkertaisempi.

Tätä kautta "yksinkertaisuus" on jotain joka viittaa psykologi Lee Rossin havaintoihin. Hän huomasi että monet ihmiset luottavat omiin intuitioihinsa ja elämänkokemukseensa sellaisella tavalla jossa he uskovat kokevansa maailman totena. Ja tämä kokemus on sama kuin harkittu ja punnittu miettiminen. Tässä intuitiivisuus ja ilmiselvyyden kokemus korvaavat kuitenkin juuri tämän harkinnan ja punnitsemisen. Tässä kontekstissa syntyy naiivia realismia.

Kun arkijärki ja omat subjektiiviset uskottavuusarviot korvaavat tieteellisen analyysin, on Occamin partaveitseen viittaaminen sama kuin sanoisi että "johan sen sanoo terve järkikin, että". Se on väite eikä argumentti. Itse asiassa jos itsestäänselvyyteen ja järjenmukaisuuteen viitaten kritisoidaan jotain näkemyksiä, se on rakenteeltaan horse laugh. Se vain kätketään sivistyssanan taakse. Se näyttää olevan vähemmän väärin. Mutta tosiasiassa siinä paitsi tehdään horse laugh, myös demonstroidaan että Occamin partaveitsen sisältöä ei ole ymmärretty. Eli se on tavallaan enemmän väärin. (Ja kenties manipulatiivisempaakin.)

"Aseistautuminen" ja sen "rationaalisuus".

"Hallintoalamaiset eivät ole tyhmiä?"
Puhukaa vain omasta puolestanne.
Tämä hallintoalamainen on ainakin
helvetin hölmö!

"Takkirauta" -blogissa otettiin kantaa siihen miten poliisin mukaan ihmiset ovat ostaneet sokaisevia turvasumutteita hämmentäviä määriä. Poliisi ei osaa selittää ilmiötä. Onneksi meillä on asiantuntijoiden lisäksi blogisteja jotka eivät saa käsiinsä samaa määrää kuin poliisivirkamiehet ja jotka kykenevät luomaan tämän ei-datan puolesta parempia induktioita. Esimerkiksi "Ruukinmatruuna osaa selittää. Hallintoalamaiset eivät ole tyhmiä." paistaa syväanalyysiä jossa näkyy aineistoon ja tilastoihin ja niissä tapahtuviin trendeihin tutustuminen.

No, siitä huolimatta pidän blogistin esittämää tulkintaa jokseenkin uskottavana. Perusselitys on "Ihmiset eivät luota valtioon vain siksi, että se sanoo olevansa heidän hallitsijansa ja se sanoo olevansa heidän järjestyksenpitäjänsä. Valtion on lunastettava tämä luottamus. Sen on lunastettava tämä luottamus joka päivä, joka viikko, joka kuukausi, joka vuosi. Pelkät sanat eivät riitä. Siihen tarvitaan tekoja." Tässä ajatuksessa on vähintään jonkinlaista viisautta. On selvää että ihmiset elävät jonkinlaisissa turvallisuustilanteissa. Jos esimerkiksi rikostilastot räjähtävät käsiin ja kaikkialla tehdään toistuvasti väkivaltarikoksia, ei auta että valtio selittää kaiken olevan kunnossa. "Takkiraudassa" tästä päästään jopa lynkkaamiseen asti "Vanha sosialisti Jukka Kemppinen totesi omassa blogissaan eräälle kommentoijalle, että "sinäkin voisit olla mukana lynkkausporukassa". Ruukinmatruunan on pakko tunnustaa, että niin ruukinmatruunakin voisi. Lynkkausporukat ovat signaali siitä, että yhteiskunnan omat järjestyksenpito-, rankaisu- ja väkivaltamekanismit ovat joko kyvyttömiä tai haluttomia hoitamaan tehtäväänsä. Tällöin suora seuraus siitä on, että vääryyttä kärsineet ottavat oikeuden omiin käsiinsä."

Valitettavasti tämä ei ole tosiasiassa asiantila. Rikostilastot eivät ole räjähtäneet käsiin. Itse asiassa kun katsotaan rikostilastoaineistoja, voidaan huomata että tällä hetkellä on vähemmän vakavaa väkivaltarikollisuutta kuin minun lapsuudessani. Siihen vain suhtaudutaan vakavammin. Samoin kun katsotaan rikosten tekijöitä, tilastojen valossa meidän pitäisi pelätä enemmän juopporemmiemme kavereita ja parisuhdekumppaneitamme kuin mitään muuta.

Rikostilastot eivät ole räjähtäneet käsiin maahanmuuton seurauksena. Sen sijaan meillä on kourallinen tosiasiallisia medianäkyvyyttä saaneita tapauksia joiden tilastollinen paino on hyvin pieni. Sellaisia kuin Tapanilan joukkoraiskaus. On toki selvää että joka ikinen yksittäinen rikos on ikävä asia. On toki myös selvää että Tapanilan joukkoraiskaus oli äärimmäisen törkeä rikos. Kuitenkin jos katsotaan ihmisten riskiä joutua rikoksen uhriksi, tämänlaiset eivät paina kovin paljoa.

Näenkin että tähän liittyvä pelko on samaa sukua kuin se, että ihmiset pelkäävät lentokoneella lentämistä enemmän kuin autolla ajamista. Vaikka auto-onnettomuusia tapahtuu sekä määrällisesti enemmän että tilastollisesti per matkustettu kilometri ja per matka enemmän kuin lentokoneella. Tämä pelon väärinasettuma on luonnollista. Ja se ei perustu tosiasioihin vaan kokemuksiin. Ja niitä levitetään narraatioilla eikä tilastoanalyyseillä. Esimerkiksi tälläisestä narraatiosta voi saada seuraavan luonnehdinnan em. linkatusta blogista "Siellä, missä on paljon yksinäisiä toimettomia nuoria miehiä, naiset ovat hengenvaarassa. Vielä pahempi tilanne on silloin, kun kyseiset nuoret miehet edustavat uskontoa, joka on tunnettu väkvialtaisuudestaan, sekä geeniklusteria, jonka keskimääräinen ÄO on suomalaista selkeästi alhaisempi sekä testosteronitaso korkeampi."Pelko ei siis kohdistu siihen että kostettaisiin kasvanutta ja toteutunutta rikollisuusmäärää.Se on enemmän pelkoa siitä mitä uskotaan tapahtuvan tulevaisuudessa. Joka taas on teoria joka vaatisi kunnollista aineistoanalyysiä.

Samaa narraatiota voi löytää lehdistöstä paljonkin. Esimerkiksi kun "Raivon ensyklopediassa" katsotaan Sari Heliniä journalistina, nousee esiin se miten ihmiset saadaan kokemaan sitä että rikoksiin ei puututa silloinkin kun niihin puututaan. On helppoa kirjoittaa, että "Helsingin käräjäoikeuden tuomiot Tapanilan raiskauksesta tarkoittavat maallikolle, että tekijöitä ei rangaistu. Naisen saa siis Suomen lain mukaan raiskata" ja unohtaa että "Rangaistus joko on tai ei ole. Rangaistus voi olla jonkun mielestä perustellusti tai perusteettomasti kohtuuton tai riittämätön, mutta se on kiistatta olemassa. Jos jokin on rangaistavaa, se ei ole luvallista eikä sallittua. Se on silloin kiellettyä. "Naisen saa siis Suomen lain mukaan raiskata". Kuinka hölmö tämän kirjoittaja oikein on? Millä logiikalla jokin on sallittua, jos siitä saa ehdollista vankeutta, joka on muuten suomalaisessa systeemissä varattu kohtalaisen vakaviin rikoksiin syyllistyneille?"

Kuitenkin minä hyvin ymmärrän että aseistautuminen todennäköisesti selittyy tällä uhan kokemisella. Olen nimittäin omakohtaisesti siitä hauskassa tilanteessa että minut todennäköisesti voidaan laskea "asehamstraajaksi" jossain mielessä. Jos Takkiraudan blogistilla tilanne on seuraava : "Meillä on kellari täynnä kylmiä aseita, kiitos historianelävöittämisharrastuksen, ja molemmilla meillä roikkuu parisängyn tolpassa bowiepuukko. Sillä tavoin, että sen saa unenpöpperössäkin siitä irti. Lisäksi posti toi meille taannoin kaksi gladiusta, puoliso osti balisongin ja ruukinmatruuna itse pusherin." niin minä en jaksa edes luokitella talossamme olevia teräaseita. On käytännössä mahdotonta kulkea talossamme metriä ilman että käsillä on jokin lyömäase. Ne ovat pääasiassa koristekäyttöön.

Ja jollain tavalla miekkailuharrastukseni voidaan myös sitoa uhan kokemiseen. Kaiken alkuna ja juurena on jossain mielessä "se tietty" saamani tappouhkaus. Se kannettiin anonyymisti postilaatikkoon, ei postitettu. Se oli hyvin jännittävä saada koska näin välitetty viesti kertoo enemmän kuin pelkkä postitettu viesti. Viestin tuoja todella tiesi missä asun. Ja halusi demonstroida tämän konkreettisesti.

Koska uhka oli tuntematon, suhtauduin siihen varsin vainoharhaisesti. Lopetin internetinkäytön omalla nimellä joksikin aikaa tyystin. Lopetin kreationismidebatin - uhkauksen saannin syyn. (Hikipedistin urani muuten alkoi siksi että tarvitsin muuta ajankulua. Ja siksi siellä olevaa nimimerkkiäni ei voi sitoa vakioihini, se on eri kuin mitä muualla käytän. Vaikka minulla on "legendaarisen sitoutunut suhde" omiin nimimerkkeihini. That's the reason!) Lisäksi muutaman viikon kannoin koko ajan teräaseita. Tämä sitten jalostui siihen että koin tarpeelliseksi harjoitella taitoja jotka saattavat tulla tarpeeseen. Nykyään keskustelen uskonnosta sitten tavalla joka demonstroi sitä että ryppyilystä on seurauksia. Se on varoitus niille jotka haluavat yrittää aggressiota. Ja vaikka minusta on helppoa saada tietoja, olen ollut hyvin tarkka siitä että puolisostani ei ole mitään linkkiä minuun internetissä. Ei yhteiskuvaa, ei mitään. Yhteytemme internetissä ovat "olematontakin olemattomat". Ja tämä ei ole vahinko.

Kun uhkailija sitten paljastui, ja johti siihen että tienasin itselleni gauntletit, paljastui että uhkailija oli luuseri. Olisin todennäköisesti voinut hakata hänet ennen harjoitteluakin. Toki tämä demonstroi siihen että "kristittyyn kreationistiin ei pidä luottaa". (Hän oli käynyt meillä jopa kylässä!) Uhka oli koettu ja tätä kautta relevantti. (Moni selittää että tappouhkaus ei merkitse mitään. No, yleensä ihmiset projisoivat omaa itseään erilaisiin tulkintoihin. Ja itse elän sen mukaan että lupaus on lähes sama kuin teko. Luotettavuus on juuri sitä että sen tekee mitä lupaa. Ja näin ollen tappouhkaus on minulle lähes sama kuin murha. Toki kunniattomia ihmisiä on. Mutta en pidä sitä lähtökohtaisena ja todennäköisimpänä skenaariona koska en itse ole sellainen. Haluan myös pelata varman päälle.) Onkin itse asiassa hauskaa huomata miten nukkumapaikan varustaminen on "Ruukinmatruunalle" tärkeää. Tosiasiassa kotiin tunkeutuminen on hyvin hyvin harvinainen rikos. (Edes Tapanilan joukkoraiskaajat eivät ulkopuolelta tukeutuneet kotiin kun uhri oli nukkumassa.)

Tämä viittaa siihen että tarve on enemmänkin suojella ideaa kodista ja turvallisesta paikasta. Ja tällöin on luontevaa varustaa se paikka jossa itse on avuttomin ja heikoin. Eikä se jossa hyökkäys todennäköisimmin tulee. (Koska tunteet ja narraatiot, eikä tosiasiat ja tilastoanalyysit.) Nauraisin, ellen tekisi itse täsmälleen samaa. (Minulla tosin on hukari. Koska bowiepuukko on mielestäni liian heppoinen. Hukari on täydellinen ahtaissa tiloissa taisteluun. Jos nukkuisin avoimessa maastossa varustautuisin varmaan jollain vielä isommalla. Koska suuri ase kertoo omanlaisensa narraation.)

Tässä mielessä epäluottamus maahanmuuttajiin on varmasti samaan tapaan "semirationaalista" kuin oma varautuneisuuteni. Se on jossain määrin sidottu johonkin tosiasia-aineistoon. Mutta tosiasiassa keskustelua johdetaan tunteilla (etenkin pelon tunteilla) ja siihen sidotuilla narraatioilla joiden tehtävänä on lähinnä validoida niitä tunteita niillä joilla niitä on. Näin keskustelu helposti vetoaa mutta ei argumentoi. Eli perustelut ovat uskottavia vain niille jotka uskovat johtopäätökseen jo valmiiksi.

Tämä ei toki ole samaa kuin absurdi epäjärkevyys. Itse asiassa voidaan nähdä että uhantunteiden lietsonta on tämänhetkisen Pers/Kusta -hallituksen pääteemoja. Taloudellinen uhka taas on sidottu lähes kaikkiin konflikteihin. Uhan kokemus voi olla perusteltu tai ei. Sen kohde on sitten hieman oma lukunsa. On selvää että kun natsi-saksassa syntyi juutalaisten tuhoamisvimma, sitä oikeutettiin sillä että Saksan kansa oli uhattuna. Kokemus uhasta oli varmasti aito. Näin ollen lynkkausmentaliteetti oli ymmärrettävissä. Ei 6 miljoonaa juutalaista (plus bonus) tuhottu ilkeyttä. Asenteet tekijöillä vertautuivat varmasti "korpilakiin" ja "itsesuojeluun".

Asia on siitä kiinnostava että viime vuosien arvokeskustelua seurattuani olen tavallaan helpottunut siitä että en ole maahanmuuttaja. Tämä olisi "tavallaan mahdollista". Menneinä vuosina on nimittäin paniikkipuhuttu erilaisista ihmisryhmistä. Muutama vuosi sitten uhaksi ei koettu maahanmuuttoa - itse asiassa monet maahanmuuttokriitikot kertovat miten heillä oli vaikeaa löytää samanmielisiä. Vihat kohdistuivat esimerkiksi uskonnottomiin. Eikä heidän puolustamiseensa nähty relevanssia.

Silloin taloustilanne oli parempi eikä valtio heitellyt uhkapuhetta. Nyt heittää. Ja arvokeskustelun ollessa eri asennossa ei uskonnottomia pidetä uhkana. Onkin tässä mielessä erikoista lukea vaikka siitä SPR:n kerääjän saaneesta uhkailusta. Siinä kun uhittelija kertoo siitä miten moni varustautuu ikään kuin sisällissotaa varten. Aivan avoimesti. Samoin on tietenkin kiinnostavaa kuulla siitä miten pakolaiskeskuksia vastaan on isketty tulella. (Esim. Lammilla ja Kouvolassa.) Näyttää siltä että maahanmuuttajia pelkäävät ovat päättäneet harjoittaa "ennaltaehkäisevää väkivaltaa" ja "kostamista ennen kuin tekoa on ehditty tekemään". Ja näin ollen toimivat juuri kuten pelkäävät maahanmuuttajien tekevän heille. Tämä on tietenkin asenteellisesti hieman omituista. Sillä miten tällä tavalla voidaan suojella joltain joka muistuttaa heitä itseään? Uhan kokemisen kautta reaktio on kuitenkin ymmärrettävä.

Nyt tätä tapahtuu maahanmuuttajille. Jos ulkopoliittiset asiat olisivat toisin, uhan kokemus todennäköisesti siirtyisi toiseen suuntaan. Esimerkiksi niitä vastaan joiden nähtäisiin tuhonneen yhteiskunnan yhtenäisyyden tai rahavarat vaikka sosiaalituin. Ennen, kun tilanteet olivat lievemmät, myös teot olivat polttopulloja pienempiä. Siksi esimerkiksi Prideen iskettiin kaasuaseella eikä polttopulloilla koska silloin arvokeskustelun uhkapuhe kohdistui homoseksuaaleihin ja näin "yksittäistapaukset joista ei saa yleistää" nousivat todennäköisemmin tästä aiheesta käsin. Dan Koivusaloa puukotettiin kirjastossa, koska siihen aikaan tämä oli uhkakeskustelua. Ei ole sattumaa myöskään se, että kun "Vapaa-ajattelijat" vaihtoivat Raamattuja pornoon, tilaisuuden järjestäjiä tappouhattiin. Koska arvokeskustelu kohisi silloin tästä.

Kun katson nykyistä "rationaalisena pidettyä" lynkkauskulttuuria tiedostan että muutama iteraatio sitten se saattaisin olla minä. Jeejee! Tässä mielessä minun on tietenkin tehtävä se mikä rationaalista on. Eli ostaa itselleni taas uusi teräase. Roikkumaan kotona seinällä. Koska sehän se minut pelastaa Helsingin pahamaineisilla asuinalueilla hetkenä kun joku kreationismista innostunut Suomen Vastarintaliikkeen uusnatsi tunnistaa naamani blogista.

Kunnes elämä meidät erottaa (hoipertelua holokaustin ajatusvirtaisissa raunioissa)

"There is Auschwitz and so there cannot be God"
(Primo Levi)

Ylläoleva sitaatti on hyvä huomioida jos mietitään holokaustia. Lause on kristillisessä mielessä omituinen. Jossain määrin sitä koskee sama mikä kaikkea pahan ongelmaan liittyvää. Kristinuskossa on paljon erilaisia selityksiä sille miksi holokausti ei sodi Jumalan kaikkihyvyyttä ja kaikkivaltiutta vastaan. Vastauksia siihen miksi tuo lause olisi virheellinen uskonnoille joissa on kaikkihyvä ja kaikkivoipa Jumala on askarruttanut kristittyjä Swinburnesta Craigiin. Mutta samalla kova tarve selitellä asiaa vihjaa että haaste on arka ja kova ja tätämyöten myös relevantti.

Laajemmassa teistisessä mielessä kysymys on erikoinen koska Levi ei oikein määrittele Jumalaa. Joku voi kuvata että Jumala on rakkaus. Ja tällöin voidaan kyllä huomata että pahan ongelman ratkaisijat ovat erikoisia. Sillä Levin lause on ilmiselvä puolitotuus jos "holokausti tarkoittaa että ei ole rakkautta". Siinä on jotain totuutta mutta ei riittävästi. Mutta sitten kun katsoo niitä ihmisiä jotka sanasaivartelevat teologiaa ja määrittelevät hyvyyttä tavalla jossa holokausti on jotain jonka hyvä ja kaikkivaltias Jumala voi tehdä, niin voi huomata että noissa piireissä on hyvin hyvin vaikeaa nähdä rakkautta. Nämä ihmiset määrittelevät mitä vain miksi tahansa heidän uskontonsa sanoo. Ja luulevat että tämä muuttaa maailman. Se muuttaa kuitenkin vain sanat.

Itse elän kuitenkin sellaisessa maailmankuvassa että voin hyvillä mielin hokea sellaisiakin iskulauseita kuin "In Soviet Russia God Created Humans." Mutta minun huomioni menee enemmän siihen suuntaan että lauseessa on kaksi väitettä, joista toinen on käytännössä varmasti totta ja toinekin on aivan validi mahdollisuus. Mutta näiden välissä oleva syy-seuraussuhde ei ole kovin relevantti. Perusteluyhteys non sequiturissa on lisäksi valitettavaneksplisiittisesti ja tämä on kuitenkin aika toiveajattelun makuinen. Kenties jopa egoistinen koska siinä asetelmana on enemmänkin se, että Jumalaa ei ole jos se ei ole minun ja minun viiteryhmäni puolella.

Tosin on ymmärrettävä että pahan ongelma on kristillisyyttä ja minun kantani Jumalan mahdolliseen luonteeseen on yleisluonteisemmin teistinen. Levi on kuitenkin juutalainen. Hän ei puhu mistä tahansa Jumalasta vaan juutalaisten Jumalasta ; Juutalaisen uskon kohdalla lausumassa on paljon sisältöä. Juutalaiset kun näkevät itsensä valittuna kansana. Ja Toora on täynnä tarinoita joissa Jumala astuu väkivaltapoliittiselle sodankäynnin alueelle ja kukistaa Juutalaisten viholliset. Ja tätä on tapahtunut juuri kun juutalaiset ovat olleet epätoivoisissa tilanteissa ja ylivoimaisia vihollisia vastaan. Jolloin on pakko hämmästellä sitä miten juuri heille tapahtui niin hirveitä.

Tosin holokaustin kohdalla itse asiassa toivon että se tarkoittaisi juuri sitä että Jumala on olemassa. Sillä tällöin asiaa voidaan lähestyä "Syytettynä Jumala" ("God on Trial") -elokuvan hengessä. Jossa juutalaiset haastavat Jumalan oikeuteen holokaustiin liittyen. Olemassaolematonta kun ei voi tuomita ja halveksua. Olisi mukavaa olla periaateateisti, sellainen joka uskoisi Jumalaan mutta kiistäisi tämän olemassaolon ihan sen vuoksi että let's face it ; Kun maailmaa, uskontoja, kirkkoja, uskovaisia ja uskovaisten normeja seuraa edes pinnallisesti voi niistä vetää huomioita. Joiden pohjalta on käytännössä eslvää että Hän ei ole palvontamme arvoinen olisi ollut parempi. Että ignoroidaan vaikka periaatteesta.

Holokaustissa juutalaisille kauheinta näyttääkin jossain määrin olleen henkiinjääminen. Kuolleet eivät kärsi, mutta hengissäselviytyneet sitten kärsivät sitäkin suuremmin. Jäljelle on jäänyt yksinäisyyttä ja maailmankuvan romahtamista, jotka ovat raastavia vain niillä jotka ovat selvinneet elossa. Samoin ideologioihin ja uskontoihin luottamus karisee. Kun ideologiat ensin rakentavat holokaustin. Ja sen jälkeen rakkaudelliseen lempeään Jumalaan uskovat kuluttavat pirusti aikaa, kahvia ja tupakkaa sen selittämiseen että tämä holokausti on jotain jota Mahtava ja Hyvä Jumala todella voisi sallia.

Tässä mielessä olen sitä mieltä että E. O. Wilson on jännittävä hahmo. Hän sai vähän aikaa sitten näkyvyyttä lausunnollaan jossa hän korosti että hän ei ole ateisti mutta hän pitää uskontoja vaarallisena. Hän itse asiassa halusi jotain jota uusateistit eivät aja. Nimittäin hän ajatteli että koko uskonto pitäisi raastaa pois. "I'm not an atheist but religion should be eliminated." Osa ateisteista reagoi tähän siten että Wilson tekisi virheen ; "Eli vähän niinkuin muutama sata tuhatta naista Suomessa: "En mä todellakaan ole mikään feministi, mutta kyllä naisten kuuluu saada päättää omasta kehostaan ja saada yhtä paljon palkkaa samasta työstä kuin miesten."" Se ei kuitenkaan tavallaan ole virhe. Wilson menee toki ajatuksissaan mielestäni liian pitkälle, mutta ajatus uskonnon pahuudesta liittyy yhtä väistämättä teismiin kuin ajatus holokaustin olemassolosta johtaisi pakkoateismiin. (Ja samoin feminismissä ongelmana on se, että feminismi ei ole aina samaa kuin tasa-arvo eikä tasa-arvo ole aina samaa kuin feminismi. Ne toki liittyvät usein yhteen, ja osuvat napakasti toisiaan tukemaan kuin ateismi ja uskonnonvastaisuus. Että lausuttu analogia pätee, mutta eri tavalla kuin sanoja on tarkoittanut.)

Hitlerin katolisuudesta

"Opus Dein" jäsenen pitämä asiallinen blogi nimeltä "Atheists Are Idiots" nimeää meemiksi kuvan jossa korostetaan että ateistit ovat tyhmiä koska he eivät usko Jumalaan ilman todisteita. Mutta nielevät vakavissaan sen, että Hitler oli katolinen. On toki hämmentävää että henkilö kutsuu neverheard-blogiinsa itsensä kyhäilemiä kuvia jotka eivät ole ns. viraalisia meemeiksi vain siksi että niissä on kuva ja tekstiä.l Mutta kaikkea ei voi odottaa ihmisestä joka profiilissa laskee meriitiksi sen että resitoi joka päivä vulgataa latinaksi ja ääneen.

Mutta kysymys on toki relevantti ja tärkeä. Ja se on itse asiassa yllättävän mutkikas. Ei sillä että natsismin uskontosuhde olisi ollut mikään mysteeri. Se oli itse asiassa äärimmäisen teismin puolella. Itse asiassa hänen teoksensa voidaan luokitella siihen aikaan suosittuun kristilliseen ajatusmalliin, muscular christianityyn. Eli oppiin jota esimerkiksi J.R.R. Tolkien ja C. S. Lewis kannattivat. Samoin kuin minun jossain määrin fanittamani eksentrinen itsepuolustuksen opettaja Barton-Wright. Hitler korosti tätä kulmaa "My New Order" -teoksessaan (1941) sanomalla että "My feelings as a Christian points me to my Lord and Savior as a fighter. It points me to the man who once in loneliness, surrounded by a few followers, recognized these Jews for what they were and summoned men to fight against them and who, God's truth! was greatest not as a sufferer but as a fighter."

Tämän vastapainoksi on kuitenkin syytä ottaa huomiot siitä että nämä ovat julkisia puheita. On täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että Hitler ei nimenomaan ajatellut näin, vaan että nämä uskontopuheet ja ateistien toiminnan rajoittamiset olivat keino saada kansa omalle puolelle. Nämä puheet siis kertovat toki natsismin aatteen sisällön. Sillä kansa seuraa ideologiaa joka heille ääneen sanotaan. Eikä se liiku sanomatta jäävien asioiden puolesta ja kannata niitä. Kysymys onkin siis tavallaan siinä onko Hitler vähemmän uskonnollinen kuin liikkeensä. (Natsismi ei ole sama kuin Hitlerin henkilökohtaiset ajatukset, vaikka moni näin tietysti yleistääkin.)

On kenties hyvä lähteä aivan alusta. Eli siitä millä perustein Hitler olisi katolinen. Vastaus lähtee suunnilleen siitä että hänen vanhempansa olivat katolisia. Michael Rissmann kuvaa "Hitlers Gott" -teoksessaan että Hitler myös kasteella ja hänet liitettiin katoliseen kirkkoon jonka sakramenttehihin hän osallistui. Guenter Lewy on "The Catholic Church And Nazi Germany":ssä nostanut esiin että Hitler myöskään ei koskaan eronnut katolisesta kirkosta. Ja häntä ei myöskään erotettu katolisesta kirkosta elossa ollessaan.

Hän myös maksoi "kirkollisveronsa" eli katolisen kirkon jäsenyyteen liittyvät maksut. Tämä on erikoista mieheltä joka esimerkiksi kieltäytyi maallisista veroista. Ja esimerkiksi "Mein Kampf" -kirjan rahallisesti merkittävän suuret veromaksut hän tyynesti jätti nekin maksamatta, koska hänet ikään kuin armahdettiin verorästeistä, kun hän vähän vihjaisi asiasta.

Tämä kertoo minulle kuitenkin melko vähän. Yhtenä syynä on se, että katolisesta kirkosta on ylipäätään vaikeaa päästä eroon. Tämä jäsenyys kertoo että nimellisesti Hitler oli katolinen. Samalla tavalla kuin meillä ollaan tapaluterilaisia, hän on hyvin todennäköisesti ollut lähinnä tapakatolinen. Tämän puolesta puhuu se, että Albert Speerin päiväkirjoissa on maininta siitä miten Hitleriltä puuttui aito sitoutuminen katoliseen kirkkoon.

Hitlerin pään sisälle päästäkseen on kenties hieman katsottava myös natsiliikettä.

Mutta protestantit ottivatkin Hitlerin katolisia paremmin vastaan. Richard Steigmann-Gall on kertonut "The Holy Reich. Nazi Conceptions of Christianity" -kirjassaan, että protestantit ottivat Hitlerin opit hyvin vastaan. Natsismi nähtiin hyvänä kristillisenä liikkeenä heidän silmissään. Paul Althaus, joka oli hyvin arvostettu protestanttinen teologi, esimerkiksi juhlisti natsioppia. Myös Hermann Göring oli protestantti. (Göbbels taas oli katolinen joka potkittiin pois katolisesta kirkosta. Hänet, toisin kuin Hitler, ekskommunioitiin.) Protestanttien suhde johtui osittain Lutherista itsestään. Sillä hän kirjoitti "Juutalaisista ja heidän valheistaan" varsin tanakkaa tekstiä. Tämä toki koski juutalaisuutta uskontona eikä rotuna. Mutta ihmiset ovat internetajalla tyhmiä ja vääristelevät detaljeja. Ja juuri näin kävi laajassa mitassa myös hyvien luterilaisten natsien pienissä ja yhä pienenevissä mielissä.

Ja protestanttiuteen liittyi kahta asiaa jotka voivat selittää sen miksi Hitleriä pidetään ateistisena ja uskonnonvastaisena. Protestanttiuteen nimittäin liittyy helposti vastahankaisuus papistoa kohtaan. Ja toinen, kenties hieman yllättävä, asia on se että katolisen kirkon nähtiin edustavan internationaalisuutta. Natsioppi taas korosti kansallistunnetta myös tässä asiassa. Protestanttius oli germaanisempaa ja jotenkin aidommin saksalaista. Nämä asenteet voidaan nähdä uskonnonvastustuksena ja ateistisina. Mutta ne eivät ole.

Itse asiassa tässä kohden on hyvä korostaa että natsivaltio ei ollut suuri yhtenäinen asia. Päin vastoin. Sen piirissä harrastettiin tiukkaa paikallispolitiikkaa. Hitlerin valtapiiristä löytyi myös yksi vannoutunut ateisti. Martin Bormann. Hänen valta-alueellaan, Warthegaussa, kirkko erotettiin valtiosta. Ja katolisen kirkon omaisuus otettiin hallintaan. Bormannin ei kuitenkaan sallittu puuttua kirkkojen toimintaan muutoin. Kirkkoja ei siis purettu eikä seurakuntaelämää saanut purkaa. ; Tämä on oleellisesti erilainen asenne kuin mitä tehtiin esimerkiksi kommunistien valta-alueilla. Jossa kirkot saatettiin polttaa tai rakentaa niihin ateismin museoita.

Kuitenkin natseilla oli jotain josta protestantitkaan eivät pitäneet. Nimittäin eutanasia. Steigmann-Gall kertoo miten papit eivät nostaneet asiasta mitään meteliä julkisesti. Mutta vastarinta muutoin oli melko voimakasta. Tämä johti siihen että natsipuolueessa ryhdyttiin muuttamaan teologiaa. Se perusti Forschungsheim für Weltanschauungskunden (~Maailmankuvan Tutkimuskeskuksen). Sen pääideana ja tarkoituksena oli korostaa että Jumala todistettaisiin tieteen avulla. Ja se oli itse asiassa hyvin tarkka siitä että tavoitteena ei ollut edes deismi. Vaan se, että Jumala olisi historian elävä Herra, jokin joka ohjaa kansoja ja kohtaloita sen sijaan että vain loisi maailmankaikkeuden ja nukkuisi sen jälkeen. ; Tämä evidentialistinen näkökulma jota instituutti ajoi on itse asiassa tuttu modernista nykyisestä teologiasta. Sitä löytyy hitusen evidentialisteista, eli logiikkakeskeisistä apologeetikoista ja empirismikeskeisistä kreationisteista ja vastaavista. Mutta vahviten FfW:n oppi on hyvin lähellä Alister McGrathin ja Alvin Plantingan näkemyksiä siitä että uskonto make sense ja ilman sitä mikään ei.
1: Tieteellistä maailmankuvaa sen sijaan ei oikein saanut sopimaan natseihin. Heillä oli ties mitä onton maiden teorioita joiden perustalla he rakensivat jopa sotasuunnitelmia. Einsteinin teorioita pidettiin juutalaisena ajatteluna, ja tätä ajatusta levittivät esimerkiksi Philip Lenard, joka päätyi Deutsche Forschungsgemeinschaftin johtoon. Ja niin edes päin. Natsismi oli evidentialistis-teologinen ideologiapuuro joka on opillisesti megapaljon lähempänä Tapio Puolimatkaa kuin Richard Dawkinsia.

Miten tämä liittyy Hitlerin pään sisältöön?

Hitlerin oppia sovellettiin hyvin laajasti. Myös poliittisesti epäkorrekteja asioita, kuten vaikka tuhoamisleirit, toteutettiin. Puolueen julkisuuskuva oli eri kuin puolueen toiminta. Josta voidaan huomata se, että jos Hitler halusi jotain hän myös toteutti sen. Holokaustin toteuttamisesta ei ole suoraa Hitlerin käskyä. Mutta sen sijaan tiedetään että Hitler on ollut mukana masinoimassa sitä. Hitlerin ateistisesta innosta ei sen sijaan ole oikein mitään aineistoa.

Toki tämä on syvän historiallisen uudelleenkirjoittamisen aihe. Ja itse asiassa Hitlerin ateistisuudesta pyörii hirvittävästi materiaalia. Se vain on yhtä historiallista kuin holokaustin kiistäminen. (Eli ei ollenkaan.) Kyseessä on yritys kirjoittaa historiaa uudestaan. Ja tässä mielessä se muistuttaa kovasti sellaisia pseudotieteitä kuin kreationismi. (Jonka kannattajat muuten usein harjoittavat virheilyään ja huonoa ajatteluaan myös historian kohdalla.)

On kuitenkin uskottavaa että Hitler ei ollut erityisen uskonnollinen. Hän uudelleenkirjoitti uskontoja tilanteen mukaan. Kansan kristillisyys onkin siksi paljon tärkeämpi syy natsismin kristilliseen jargoniin ja sen runsauteen kuin Hitlerin uskonto. Itse asiassa Hitler oli henkilökohtaisesta vakaumuksestaan hyvinkin diskreetti. Päälähde kaikkiin Hitlerin ateistisuuksiin onkin käytännössä jäljitettävissä Hermann Rauschningiin. Ja hän oli natsi joka 1935 lopetti natseilun ja kääntyi natsejen viholliseksi. Tältä osin hän oli hyvä mies. Mutta hänen suuhunsa on liitettävissä Hitlerin henkilökohtaisiksi sanotut ateistiset asiat. Historioitsijat ovat yleisesti sitä mieltä että Rauschning ei ollut koskaan Hitlerin lähipiiriä ja että nämä puheet ovat yleistä propagandaa ja sepitettä jota on luotu jotta natseista saataisiin huonompi kuva. Nämä puheet kertovatkin enemmän siitä että ateisteja halveksittiin ihmisinä tuohon aikaan kuin siitä että Hitler oli ateisti. ; Steigmann-Gall korostaakin että Hitler ei missään lähteessä ole suoraan tunnustautunut ateistiksi tai edes agnostikoksi. Erilaisia puheita tahdosta ja suuresta suunnitelmasta sen sijaan löytyy.

Hitlerin surmayrityksistä seuranneet lausunnot vihjaavat ainakin minulle siitä että suuruudenhullu Hitler itse asiassa ilmeisesti piti itseään jonkinlaisena Jumalan valittuna, joka taas on hitusen hankala uskomus ateistille. Hän ei selvästi ollut uskontoinstituutioiden ystävä, ilmeisesti hänen oma vakaumuksensa ja omatuntonsa kertoi Totuuden ja erimielinen kirkko oli vain vastenmielinen porttokirkko. Hän oli vähäisissä määrin uskonnollinen ja katolisen kirkon jäsen. Mutta oliko hän katolinen? En oikein jaksa uskoa tätä. Tässä mielessä Opus Dein sokeakin saattaa joskus löytää jyvän.

Tosin on paha nähdä sitäkään mitä väliä Hitlerin yksittäisellä mielipiteellä on. Jos esimerkiksi mietitään aforistiikkaa, niin "Takkiraudan" luettelo diktaattorien hyvistä ja positiivisista sanomisista auttaa kontekstoimaan asiat. Ei  voi olla niin että jos Hitlerillä oli jokin mielipide, kuten teismi, että hänen mielipiteensä jotenkin välittömästi saastaisi koko teismin. Siksi en näe että natsismi tuomitsisi vaikkapa McGrathin, joka on tietämäni mukaan "lempeä ja hurskas mies" myös näin uskonnottoman silmiin. Vastaavanlaista värittämistä kun kohtaa lähinnä kokonaisuuden kannalta halveksuttavammilta idiooteilta. Kuten Tapio Puolimatkalta, joka heiluttaa ahkerasti natsikorttia tehdäkseen evoluutio-opista huonoa tiedettä ja ateisteista ideologiansa perustalta moraalittomia ihmisiä jotka voivat olla hyviä vain jos kristitty opettaa heille arvot.

Natsinski Berlinski

"And so I believe today that my conduct is in accordance with the will of the Almighty Creator. In standing guard against the Jew I am defending the handiwork of the Lord."
(Adolf Hitler, "Mein Kampf", chapter II)

Kun kreationisti puhuu evoluutiosta, on natsikortti vain ajan kysymys. Tämä on tietysti merkki totaalisesta tarpeesta demonisoida vastustaja. Evoluution kannattaja on paitsi tyhmä niin myös läpeensä paha. Tämänlainen asenne on toki riskinä itse kullekin. Esimerkiksi Richard Dawkinsin tapa lyödä kaikkiin kreationisteihin leima voidaan nähdä täsmälleen saman asenteen peilikuvaksi. Hänhän on sanonut että "It is absolutely safe to say that if you meet somebody who claims not to believe in evolution, that person is ignorant, stupid or insane (or wicked, but I’d rather not consider that)." Kyseessä on kuitenkin jonkinlainen aste-ero. Dawkins pyrkii liittämään mahdollisimman vähän näitä negatiivisia attribuutteja, kun taas kreationistien mediastrategiana on ollut "iskeä täysilaidallisella".
1: Dawkins on toki mainettaan leppoisampi. Esimerkiksi "Jumalharha" ei kerro että ilman uskontoa ei olisi raiskauksia, murhaamisia ja varkauksia. (Jotka taas ovat uskovaisilla yllättävän yleisiä "vetoja" ateisteille, ja silti ateisteja pidetään suvaitsemattomina.) Itse asiassa Dawkinsin kirjaan "Root of All Evil?" liittyy taistelu jossa kirjanjulkaisija ja Dawkins olivat erimielisiä kirjan nimestä. Dawkins vastusti tätä otsikkoa, mutta provokatiivinen otsikko on myyvempi. Ja "kompromissina" teokseen sitten laitettiin otsikon perään kysymysmerkki. Tämä kertoo mediasta. Ja valitettavasti jonkin verran myös ateisteista.

Kenties pahiten tätä luokkaa ilmentää David Berlinski. Hän on hyvin erikoinen hahmo. Koska hän kiistää olevansa kreationisti (kuten jokainen Intelligent Designin kannattaja) ja korostaa olevansa agnostikko. Ja kaikki mitä hän sanoo näyttää olevan kuitenkin mitä klassisinta kreationismia. Hän on kirjoittanut Dawkinsin "God Delusion" -kirjan nimeä seurailevan teoksen otsikolla "The Devil's Delusion". Siinä hän selittää mikä on syy natsien kauhutekoihin. Otan pitkähkön lainauksen, koska se kontekstoi hänen asiansa erinomaisesti.

"Dawkins is prepared to acknowledge the facts while denying their significance. Neither the Nazis nor the Communists, he affirms, acted because of their atheism. They were simply keen to kill a great many people. Atheism had nothing to do with it. They might well have been Christian Scientists. In the early days of the German advance into Eastern Europe, before the possibility of Soviet retribution even entered their untroubled imagination, Nazi extermination squads would sweep into villages, and after forcing the villagers to dig their own graves, murder their victims with machine guns. On one such occasion somewhere in Eastern Europe, an SS officer watched languidly, his machine gun cradled, as an elderly and bearded Hasidic Jew laboriously dug what he knew to be his grave. Standing up straight, he addressed his executioner. “God is watching what you are doing,” he said. And then he was shot dead. What Hitler did not believe and what Stalin did not believe and what Mao did not believe and what the SS did not believe and what the Gestapo did not believe and what the NKVD did not believe and what the commissars, functionaries, swaggering executioners, Nazi doctors, Communist Party theoreticians, intellectuals, Brown Shirts, Black Shirts, gauleiters, and a thousand party hacks did not believe was that God was watching what they were doing. And as far as we can tell, very few of those carrying out the horrors of the twentieth century worried overmuch that God was watching what they were doing either. That is, after all, the meaning of a secular society."

Tässä näkemyksessä korostuva etiikka on hyvin vahvasti Kohlbergin moraalihierarkiassa sitä alkeellisinta eettisyyttä. Ja psykologisesti kiinnostavaa on sitten se, miten tässä korostetaan ns. kyylääjäjumalaa. Mutta tämä on kuitenkin koristelua. Sillä kenties erikoisempia asioita saadaan kun katsotaan itse natseja. Ja vähän muitakin asioita.

Mitä natsit tekivät?

Aloitin varsin provokatiivisesti ottamalla sitaatin "Mein Kampfista". Se kuvastaa erästä jännittävää puolta natsiliikkeessä. Siitä toki puhutaan yllättävän harvoin. Se oli nimittäin hyvin teistinen. Tämä voi tulla yllätyksenä ID -piireille, joiden huojentavina piirteinä on se että he eivät tavaa natsioppeja. (Koska se tekee heistä ei-natseja.) Valitettavasti tämä johtaa moniin asiavirheisiin. Hitler ei promotoinut ateismia. Ja "Mein Kampf" pitää sisällään viittauksia Jumalisuuteen.

SS -vyönsolki.
Mitä se sanoo Darwinista?
Katso ihmeessä, jos kielitaito
ei riitä, apuja löytyy kyllä ;
saksa-suomi -sanakirjasta.

1: Ja rotuopin kohdalla korostettiin varsin kreationistisia oppeja lajien pysyvyydestä ; Natsit eivät kehittäneet rotua vaan puhdistivat sitä ja yrittivät estää sen rappeutumista. Kuten asian voi lukea Suomeksi "Taisteluni" -kirjasta (vol II kappale XI) "Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet." Tätä et pikku evosuista kuule tänä päivänä. Jotkut muut tahot kyllä käyttävät tämänlaista sitä enemmänkin. Osaatko esimerkiksi nimetä tämän tahon?

Hitler tarjosikin yleisölleen "jotain ihan muuta" ; Norman Baynesin "The Speeches of Adolf Hitler, April 1922 – August 1939" on tärkeä dokumentti siltä kannalta jos haluaa tietää mitä Hitler on sanonut. (Kaikenlaiseen ryönään sitä voi joutua tutustumaan jos viittaa natsejen tekoihin, sillä tietäminen vaatii tutustumista.) Sen antama oppi on yllättävä. Sen sivulla 378 on puhe jossa führer itse kertoo ateismista vuonna 1933. "Without pledging ourselves to any particular Confession, we have restored faith to its pre-requisites because we were convinced that the people needs - and requires - this faith. We have therefore undertaken the fight against the atheistic movement, and that not merely with a few theoretical declarations: we have stamped it out." Myös Christian Smithin "Disruptive Religion: The Force of Faith in Social-movement Activism" kertoo että natsit vastustivat kommunismia ja tätä kautta ateismia. Ankaruus tässä kohden yllätti itseänikin. Mutta tarkemmin ajatellen sen olisi pitänyt olla ilmiselvää. Suomi oli natsien kanssa liitossa sodassa koska meillä oli yhteinen vihollinen, Neuvostoliitto. Ateismi oli kätevä tapa erottautua.

Itse asiassa Hitler kielsi ateistisia järjestöjä. Tässä toiminta eteni vaiheittain. Heike Bock kertoo kirjassaan "Secularization of the modern conduct of life? Reflections on the religiousness of early modern Europe" (s. 157) että aluksi Hitler vastusti lähinnä vasemmistolaisia ateisteja. Heidän järjestötoimintansa kiellettiin, tehtiin laittomaksi. Sellainen oli poliittisesti epäkorrektia, kun piti ajaa kansallisvaltion elintilan asiaa. Oikeistolaisia ateisteja katsottiin sen sijaan paremmin. Hitler loi jopa kieleensä tietyn käsitteen, sanan gottlosenbewegung, jota hän moitti ja joka oli juuri vasemmistolaista ateismia. Ernst Helmreich, "The German Churches Under Hitler" (s. 241) kertoo miten vuonna 1933 Hitler oli tekemisissä katolisen kirkon kanssa ja esitti aivan suoraan että sekulaareja kouluja ei voida sallia koska niissä elää jumalattomuus. Vastustus ei siis ollut enää pelkästään vasemistolaisia ateisteja kohtaan, vaan vastustuksen ytimeen laitettiin sekularismi ja ateismi laajemminkin.

Siksi seuraa se joka muuten voisi olla yllättävää. (Se oli yllättävää ainakin minulle.) Natsisaksassa ateisteja oli sikavähän. Richard Evans onkin tuonut asiasta tilastotietoa kirjassaan "The Third Reich at War". (Tämänlainen onnistuu koska natsit olivat byrokraattisia, joka on sekin perustietoa.) Ja tässä selvisi että natsien toiminnan aikana ateistien määrä oli vain 1,5%. Osasyynä voi toki olla "kaapissaolo", sillä natsit eivät todellakaan katsoneet ateismia hyvällä. Esimerkiksi vaikeasti kristilliseksi nähtävään natsiokkulttisoopaan hurahtanut Himmler, joka kannatti ns. gottgläubig ("believers of god") -liikettä jota edusti 3,5% saksalaisista, esitti aivan suoraan että ateismi olisi riski koska siitä seuraisi tottelemattomuutta. Saksa koostui pääasiassa (95%) katolisista ja protestanteista, eli kristityistä.

Miksi tällä on väliä nykyajassa? (Ja ennen kaikkea miten.)

Tässä kohden itse asiassa varhaisajan Hitlerin oppien analogisuus nykyaikaiseen Suomeen on selvä. Moni perussuomalainen suhtautuu ihan suvaiten ateisteihin jotka eivät edusta "punavihermädättäjiä" vaan jotka ovat oikeistolaisia ateisteja. Sellaisia kuin internetvaikuttaja Peter Pyykkönen. Tämä muistuttaa hieman siitä miten joku aikanaan vertasi PerusSuomalaisten puolueohjelman sisältöä kansallissosialistien vastaavaan ja suuri osa tavoitteista oli samoja mitä natseilla oli puolueen alkuaikoina. Tämä ei toki paina hirveästi, koska julmuudet tulivat vasta paljon myöhemmin. Ja on aika idioottimaista maalata slippery slopeja näkemällä jotain "historiallisia tendenssejä" paranoidisilla asennevammaisilla silmälaseilla. Mutta niin on tuttua sekin että kerrotaan että "Koti, Uskonto, Isänmaa" ovat kolmikko josta "Uskonnon" poisottaminen uhkaa muitakin kolmikon kohtia. Ja kuinka meille kerrotaan että ateistit ovat itsekkäitä eivätkä suostu kuolemaan itseään suurempien asioiden vuoksi, josta seuraa kuuliaisuusongelmia. Ja miten juoksuhaudoissa ei ole ateisteja. Elämme kulttuurissa jossa Jussi Keskinen kertoo evoluutio-oppia kouluille. Ja tässä kohden lainataan Berlinskiä ja hänen ajatuksiaan. Ja Berlinskikin mesoaa.

Mutta rikkoakseni slippery slopen, otan varovaisen kommentin. Sekin on nykysuomesta. Tänään keskustelua on herännyt paljon siitä kuinka islamistit ovat tuominneet islamtutkijan kuolemaan. Tässä kritiikin henkenä on ollut se, että "Aika onneton islamin tutkija on jos ei edes ymmärrä eroa islamismin (Poliittinen ideologia) ja islamin (Uskonto) välillä. Ja tähän väliin disklaimeri että islamismi on tietenkin totaalista paskaa, kuten muutkin teokraattiset poliittiset liikkeet." Teokratiat ovatkin hyvin huono asia. Toissa viikolla Netanyahu ilmoitti suoraan, viitaten palestiinalaisiin, että "saastoilla ei ole oikeutta elää". Sionismi on rasistinen ja imperialistinen poliittinen liike. Tätä on sitten törkeää rinnastaa suoraan juutalaisiin (kansa) tai juutalaisuuteen (uskonto). Erottelu "fundamentalisteihin ja muihin" onkin tältä osin tärkeä jako tehdä. Moni tietysti näkee että islamilaiset "tekevät sen itse" ja että jossain vaiheessa yksittäistapauksista tulee tilasto joka merkitsee sitä että maahanmuuttokritiikki on perusteltua. Syytös on kieltämättä viehättävä. On helppoa vastustaa teokratiaa. Ja tosiasiassa jos islaminusko on "vain poliittinen ase kusipäiden käsissä" niin se tarkoittaa likimain sitä että islamin kanssa kusipäät ovat aseistettuja kusipäitä.

Mutta silti, ennen kuin Todellinen Skotti Laulaa, voimme sanoa että "Haloo! Että Vatikaanin kardinaalit ovat ymmärtäneet kristinuskon väärin, samoin IRA Pohjois-Irlannissa, USA:n republikaanit, putinistit! Adolf Hitler on ymmärtänyt kristinuskon väärin, LRA Ugandassa, Ku Klux Klan USA:ssa, kristityt teokraatit Nigeriassa, Ugandassa, USA:ssa, Venäjällä, ne kaikkiko ovat ymmärtäneet kristinuskon väärin? Ehkä vika on sittenkin teoriassa." Mutta tämä tosin vahvistaa mielessäni sitä alkuperäistä sanomaani niistä aseistetuista kusipäistä. Dawkiksin uskontokritiikin ytimessäkin on juuri se, että uskonto on väline politiikanteossa ja sen pahempi uskonnolle. "Väärinkäsitys dogmatiikasta" on sivuseikka koska valtaosa uskovaisista ei ole dogmatiikan mestareita.

Itse asiassa voidaankin nähdä että mikä on se syy miksi islamistiterroristi suostuu sitomaan pommin itseensä ja menemään bussiin räjäyttämään itseään. Koska Jumala katsoo häntä. Samoin Berlinskin anekdootissa esiintynyt Hitleriä kannattaneen natsin tekemä juutalaisen ampuminen on jotain johon tätä on hyvä rinnastaa. Ampuja on 95% todennäköisyydellä ajatellut että juutalainen on ollut oikeassa huutaessaan siitä että Jumala näkee. Ja hän on tästä ollut iloinen ja ylpeä. Sillä hän on puolustanut uskoaan harhaoppista vastaan. Jokaiselle joka selittää miten kristitty ei voi tappaa joutuu kohtaamaan William Lane Craigin joka perustelee teologisesti miksi on kristinuskolle soveliasta että Jumala Raamatussa käskee kansanmurhaan. Ja ei, tämä tulkinta ei jää papereille vaan sitä sovelletaan nykyaikanakin esimerkiksi israel -kysymyksen kohdalla. Kristittyjen apologeetikkojen suosiossa oleva Craig opettaa myös asioita jotka käsittelevät eläimien hyvinvointia varsin mielenkiintoisessa valossa. Selvästi kristitty voi tehdä vaikka mitä ilman että se vääjäämättä rikkoisi uskontoa vastaan. Joka tekee uskonnosta tämänlaisia tekoja haluavan kädessä vaarallisen aseen. (Ilman uskontoa hän mitä luultavimmin olisi aseeton kusipää, mutta sen kanssa aseistettu kusipää.)

Nähdäkseni islamilaiset kulttuurit ja islamilaiset teokratiat ovat olemassaolollaan demonstroineet että ne tuottavat varsin sitkeän kulttuurin. Siinä missä pohjoismaissa ei ole viikinkihenkistä ryöstelyä eikä italiassa enää viitsitä ristiretkeillä edes perheen kanssa, islamilaisissa maissa yritetään rakentaa innolla kalifaatteja. Nämä teokratiat ovat myös varsin kenkkuja asua. Ja tässä mielessä sitkeys ja kulttuurin hengissäpysyminen on eettiseltä kannalta sivuasia ; Kulttuurievoluutio kertoo korkeintaan miksi se on säilynyt, ei että se olisi oikein. (Mikä on uusateistisen liikehdinnän monimuotoisuudessa se kanta joka Dawkinsilla on etiikkaan.) Nämä kulttuurit ovat olemassaolollaan demonstroineet että ne ovat perseestä. Islamistinen monokulttuuri ei siis toimi. Kuten ei kristillinen monokulttuurikaan. Pluralistisissa kulttuureissa sen sijaan näyttää menevän paremmin. Mikään monokulttuuri ei toimi, joten on kokeiltava vaihtoehtoja.

Siksi jos minulta kysytään että miten agnostikkona - kuten Berlinskikin ; voiperkeleenjumalauta - rakennan moraalini ilman avoimen teistisiä oppeja vastaan hieman eri tavalla kuin Berlinski. Haen tähän avuksi lainauksen Wilkinsiltä, joka on myös agnostikko. Hän on tähän kysymykseen vastannut seuraavalla tavalla : (Tiedostaen että ateismikortti viuhahtaa kaikille eiteisteille ja ohittaen tämän roskana johon on valitettavsti jo turruttu ja totuttu.) "A while back I gave a talk to a group of theologians on the question of Darwinian accidents. It had no ethics content. The first question I was asked was “If you are an atheist, how can you have moral rules?” Like many others who talk about Darwin and evolution, I have been asked this a lot, and my answer is always the same: “I am an ape. That is what apes do.” Social apes (arguably all the apes) are evolved to function in social groups and norm-following is a crucial aspect of this. It would be remarkable if humans, who evolved from the other apes, did not follow group norms, not that they do."

Mitä ihmisten tulisi oppia kaltaiseltani "ympärileikkaamattomalta pseudojuutalaiselta"

Jotkut, luultavasti hyvin harvat, ovat huomanneet käytöksessäni pienen juutalaismyönteisen sävyn. Olen toki kiukkuinen monista Israel -asioista, ja vastustan alaikäisten ympärileikkausta kovasti. Mutta muilta osin juutalaisuus on minulle varsin positiivinen uskonto. Sen sosiaalisuusmalli on erilainen kuin kristinuskon kulttuurissa. Ja se sopii paljon paremmin mieleni rakenteelle.

Juutalaisista on sanottava se, että se ei ole käännytysuskonto. Tämä on sen vanha piirre. Ja toinen mikä siihen liittyy, on tuoreempaa perua. He eivät pidä listoista. Koska holokausti. Kun saksassa kehitettiin hihamerkit, juutalaiset kantoivat niitä aluksi ylpeinä. Ihmisille on normaalia että he tuovat esiin identiteettiään. Siksi alakulttuurit pukeutuvat tietyillä tavoilla. Ihminen haluaa sekä kuulua joukkoon että erottautua. Hihamerkki toimi tässä mahtavasti. Kunnes se toimi liiankin hyvin. ; Holokaustiin liittyy tärkeä opetus. Nimittäin se sama minkä Stalinin hirmuteot ja noitavainotkin opettavat. Nimittäin sen, että identiteetti voi johtaa listoihin, listat valvontaan ja valvonta siihen että joku kuolee. Ja samalla opitaan se, että asiat voivat muuttua nopeasti. (Ja otin Stalinin esille siksi että hän liittyi kommunistiseen puoleen ja hänet voidaan nähdä ateistisiipeen liittyvänä. Kysymys ei siis ole siitä että uskonnot olisivat jokin erityinen paha.)

Ja tämä on aivan oikeasti vahva syy negatiiviselle uskonnonvapaudelle. Olinkin aikanani jopa Sipilän puolella siitä että hän ei halunnut korostaa vakaumusasioitaan. Häneltä tentattiin tietoa hyvinkin ankarasti. Jostain syystä Suomen humanistit ja fundamentalistit ovat siitä yhteisiä että heille kaikessa on kysymys "värin näyttämisestä". Esimerkiksi varsin leppoisanoloisista uskovaisistakin hengenasiat ovat niin yleisinhimillisiä, että ihmisellä olisi ikään kuin velvollisuus ottaa niihin kantaa.

Juuri näinhän ei ole. Lakikin tuntee sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden. Ja laki koskee kaikkia. Maailma ei pyöri pelkän positiivisen uskonnonvapauden varassa uskovaisten ehdoin. Perustuslaki ;11 §" ; "Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."

Sami Liedes edustaa kuitenkin toista kantaa. Hän ymmärtää, mielestäni aivan oikein, uskonnonvapauden vaikutuksen. Myös YK:n arvot muistuttavat että ihmisellä on oikeus myös kertoa omasta uskonnostaan. Lähetystyö ja julistus ei ole laitonta, vaikka se olisi ärsyttävää. "Lähetystyötä ei tarvitse erikseen "sallia"; se kuuluu sananvapauden piiriin ja on lähtökohtaisesti jokaisen oikeus myös koulussa, vaikka jotkut eivät siitä pidäkään (ja muutenkin oikeusvaltioissa yleensä se mikä ei ole erikseen kiellettyä on sallittua). Tietty on jossain määrin eri asia, mitä koulun työntekijä saa työajallaan tehdä, mutta tässäkin uskonnoton katsomus on vain samalla viivalla muiden katsomusten kanssa." Ja tähän liittyy tietysti se, että toisen vakaumusta ei tarvitse rapsuttaa. Ateismia ja uskontoa saa siis myös kritisoida, eikä moitetta tarvitse erikseen oikeuttaa. (Mikä näyttää olevan vierasta monille jotka suuttuvat kun pääsiäisen aikaan tulee uutisointeja joissa Jeesuksen tarinan jotain historiallista puolta raotetaan tavalla joka vihjaa että tarina ei ehkä olekaan täysin tosi.) Siksi minäkin saan sanoa että kristinuskosta lisäkuuntelu kiinnostaa yhtä paljon kuin omien pallien tunkeminen tehosekoittimeen ilman puudutusta.
1: Tosin tämän päivän Helsingin Sanomat kertoi miten joissain kouluissa oli vietetty päivä rummutellen afrikkalaisessa hengessä. Moni kristitty oli järkyttynyt lasten puolesta. Hyvin monesta lähetystyö koskeekin vain kristittyjä, eikä esimerkiksi "islamilaisia pakanoita".

Liedes on kuitenkin hieman pulassa negatiivisen uskonnonvapauden kohdalla. Hän esittää että "Negatiivinen uskonnonvapaus lienee merkittävämpi vain uskonnottomien näkökulmasta. Olen pahoillani, mutta maailma ei pyöri teidän ehdoillanne. Kyllä se ihan yhtä paljon, väitän vielä että enemmänkin nykyilmapiirissä, koskettaa meitä kristittyjä, kun joudumme kieltäytymään osallistumasta johonkin, mikä on selvästi vakaumuksemme vastaista. Johan silloin ollaan vaatimassa äänekkäästi lääkärien ja ministerien eroa." Ihmettelen reaktiota muutamastakin syystä.

Ensimmäinen voisi olla se, että aiheena on ilmeisesti ne joissa uskovainen ei ole halunnut palvella homoseksuaalia, tai jos lääkäri ei ole halunnut tehdä aborttia. Näissä on kysymys siitä että kouluihin joudutaan kun synnytään. Abortteja joutuu tekemään jos ja vain aktiivisesti itse valitsee työn jossa niitä joutuu tekemään. Esimerkiksi minä olisin ollut varsin omituinen jos olisin vartijan töissäni päättänyt että en pamputa ketään koskaan. Toki minut tunnettiin älyttömänä voiman alikäyttäjänä, sinä tyyppinä joka kertoo paskan vitsin siinä vaiheessa kun muut olisivat jo pamputtamassa. Mutta kun valitsee tietyn työn, niin tietää tai pitäisi tietää mitä siinä joutuu tekemään. Ja näin kysymys ei ole enää siitä onko negatiivinen uskonnonvapaus toteutunut vaan siitä onko ihminen rationaalinen priorisoija joka miettii tekojensa seurauksia. Ero pikkumaisuuden ja asiallisen uskonnonvapauden välillä on tällä kohden melko selvä.

Mutta sitten toisaalta. Olen itsekin korostanut että työpaikat hoitavat usein asioita sisäisin ratkaisuin. MTT:llä oli esimerkiksi sikojen kastrointiin liittyviä eettisiä rajoitteita. Tööitä oli paljon, joten ne jotka eivät tätä suostuneet tekemään tekivät jotain muita töitä. Asiat pyrittiin sumplimaan. Ja ratkaisut olivat sellaisia että niistä tuskin voisi tehdä mitään yksiselitteistä lakia jolla toteuttaa asiat kaikkialla. Ja siksi itse asiassa symppaan jossain määrin lääkäreitä jotka eivät halua aborttia tehdä vaikka se kuuluukin heidän työhönsä.
1: Pienemmässä määrin olen huolestunut siitä että abortinteko on kuitenkin proseduuri jossa kognitiivinen dissonanssi voi johtaa huonontuneeseen työtulokseen ihan ilman mitään pahoja intentioita. Ja virheet ovat pahimmillaan vammautumisia tai kenties jopa kuolemaa. Ja vain minimaalisessa määrin mietin mahdollisuutta jossa uskovainen ei voi sietää potilaana olevaa ateistia ja päättää tehdä jotain joka on analoginen niille teoille jossa fundamentalistikristitty ryntää kiväärin kanssa aborttiklinikalle. En pidä tätä kovin relevanttina mahdollisuutena.

Ja itse hakisin itse asiassa diplomatiaa tätä kautta. Liedes on toki tapansa mukaan kylvämässä epäsopua ja riitelyä. (Mikä on ihan hauskaa puuhaa, ei siinä mitään.) Ja siksi hänen argumenttinsa on rakennetta "kristityt ovat todellisia uhreja ja negatiivinen uskonnonvapaus on turhaa uskonnottomillakin". Mutta tosiasiassa Liedes varmasti kykenee ymmärtämään että näissä kohdin juuri uskonnon luoma tabu on arvokas. Kenties neutraalius ei olekaan sitä että kaikki tekevät kuten perinteisesti on ollut tapana. Kenties neutraalius onkin enemmän pluralistista häsläämistä jossa "sian kuohitseminen" ikään kuin vaihdetaan "paskaraapan korjaamiseen", tai mikä tilanteen mukaan sitten soveliasta onkin. Ja tätä kautta voidaan huomata että negatiivinen uskonnonvapaus olisi hoidettu Suomessa kaikilta erityisen heikosti. Ja tämän korjaaminen hyödyttäisi sekä uskovaa että ateistia.

Mutta ei. Sen sijaan Sami Liedes empaattisesti selittää että "Vielä ei olla meidän kristittyjen osalta niin pitkällä Suomessa että tarvitsisi pelätä paljon muuta kuin työnsä tai virkansa menettämistä, mutta ei siitä ilmapiirin perusteella kovin kaukana olla. Ah, vaikeus kun joutuu ilmaisemaan uskonnottomuutensa, hahhah" Jostain syystä sen jälkeen kun aloitin vuonna 2004 uskontokeskustelun luullen uskontoa kohtuu turvallisena alueena, olisin ottanut asian vakavammin. Mutta sen jälkeen kun sain tappouhkauksen siitä syystä että minulla oli julkisesti väärä mielipide evoluutioteoriasta, on naurattanut merkittävästi vähemmän. Etenkin kun tapaukseni ei ole mitenkään erityisen uniikki. Uhkailuja on saatu aika absurdein syin. Eikä siinä ole mikään ihme, koska ilmiön takana on kokonainen alakulttuuri.

Enkä tässäkään lähde lietsomaan mitään "meitä kiusataan, ei teitä" -henkeä. Sillä argumenttini ei ole se, että uskovaiset olisivat pahoja. (Henkeni on, että uskovaiset ovat ihmisiä. Ja ihmisissä on variaatiota. Ja tämän vuoksi uskovaisissakin on variaatiota. Ja myös variaatiota helvetin pahaan suuntaan. Kuten muissakin ihmisryhmissä. Ideologia ei valkopese ihmistä.) Päin vastoin, korostan sitä että mitään negatiiviseen uskonnonvapauteen liittyviä päätöksiä ei saa tehdä jos oma perse ei ole tulilinjalla. Esimerkiksi jos Liedes kokee että hänen työpaikkansa olisi uhattuna jos hän mainitsee väärät mielipiteensä, en minä pakota häntä niitä kertomaan. En vaikka julistus olisikin minun positiivisen uskonnonvapauteni mukaista. Samoin jos pelkää saavansa turpaan kertomalla vääriä mielipiteitä rasismista, maahanmuutosta tai mutiaisista, on se aivan riittävä oikeutus pitää suu kiinni. (Mikä on aivan eri asia kuin sensurististen käytänteiden salliminen. On eri asia antaa lupa vaieta, kuin pakottaa hiljaiseksi. Mielipiteen saa siis sanoa vaikka se on provosoiva ja vaikka sanomisen jälkeen saisi turpaansa.)

Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sinänsä viaton "Suvivirsi" voi olla jossain kansalaisuustesti, vaikka se Helsingin alueella tuskin onkaan. Ja tällöin on aivan oikeasti relevanttia miettiä sitä että miten voi toteuttaa samanaikaisesti kaksi asiaa (a) sen, että ei halua osallistua uskonnolliseksi kokemaansa tilanteeseen vasten omaatuntoaan ja (b) ei joudu ilmaisemaan vakaumustaan ääneen.

Itse asiassa Lieteen ja minun ero onkin havaittavissa siitä että hän juoksee ympäri internettiä ateistejen suljetuillakin palstoilla vittuilemassa. Minä taas keskityn lähinnä (a) ateistejen palstoille tai (b) hyvin julkisiin paikkoihin. Jos Liedes kokisi todellista vainoa, hän olisi viettänyt öitään paskahalvauksessa kotonaan. (Itselläni on jopa pari vuotta totaalista anonyymiä internetaikaa sen takia että en uskaltanut sanoa yhtään mitään yhtään missään.) Negatiivisen uskonnonvapauden arvon ymmärtää nimenomaan ja vain vainottu.

Siksi on hyvä kysyä juutalaisilta. Juutalainen tietää että sankarillinen juutalainen tunnustaa identiteettinsä saksalaiselle keskitysleirinkerääjälle. Mutta ovela juutalainen on se joka välttää tilanteen. Ja oppii myös sen, että haudat täyttyvät niistä sankareista. ; Sankarin määritelmä onkin tavallaan se, että ihminen tekee enemmän kuin terve järki ja velvollisuus vaativat. Ja olisi julmaa tehdä sellaisia uskonnonvapausnormeja joiden vuoksi ihmiset voidaan pakottaa sankaruuteen. Se olisi yksinkertaisesti liiallista.

Siksi en esimerkiksi pidä siitä kun Liedes aprikoi ateistejen puolesta syitä miksi he eivät halua että lapsi "käy tutustumassa" uskontoon. Eli mahdollisuus jäädä pois jumalanpalveluksista nähdään hänestä pikkumaisina. "Miksi haluatte niin kovasti estää lapsia tutustumasta muihin maailmankatsomuksiin kuin omaanne? Joku hysteria siitä, että ihmiset valitsevat väärin?" Kysymys on melko absurdi. Siinä on suunnilleen mitään järkeä jos ja vain jos kysyjä ei kykene irtautumaan kristillisestä viitekehyksestään. Kristitty ajattelee varmasti että ateisti pelkää että lapsi kääntyy. Että jumalanpalvelus on kipinä joka kääntää kohti Kristuksen rakkautta. Tämä ei ole kovin vahva pelko. Kristityt eivät kieltäydy joogasta siksi että kääntyisivät hinduiksi vaan siksi että tämä ei heistä ole oikein. Kristityksi kääntymisen pelko ei ole se ongelma. Se on se, että uskonnon kokee omaa vakaumusta vastaan sotivaksi ongelmaksi.

Sami Lieteeltä ei tähän löytynyt argumentiksi oikein muuta kuin sen että ateistien vakaumus ei olisi yhtä arvokas kuin kristittyjen koska eihän ateisteilla edes ole Jumalaa joka rankaisisi väärintekemisestä. "Mitä muuta kesken survivirren poistuminen sitten on uskonnottomille kuin tapa ilmaista vakaumuksenne? Mikä pakko teillä on poistua, jos ette halua sitä ilmaista? Ei kai teillä ole jossain joku jumala, joka olisi rankaisemassa teitä lähtemättä jättämisestä?" En sano muuta kuin että ateistien uhat ovat maallisempia. Ja Sami Liedes, kuten muutkin uskovaiset ovat olemassa. Ja joku heistä on kognitiivisesti niin kehittynyt että osaa juuri ja juuri mahdollisesti kolkuttaa ovea kirveen kanssa. ; Ja kuten Sami Liedes itse otti kantaa kuolemantuomiota koskevan teologisen artikkelin kohdalle; "Yleensäkin kuolemanrangaistuksen vastustaminen Raamatun perusteella tuntuu yleensä perustuvan joko vahvaan päätelmään kääntäjän valitsemasta sanasta ("älä tapa"; alkukielessä sana tarkoittaa nimenomaan oikeudetonta tappamista) yhdistettynä muiden raamatunkohtien huomiotta jättämiseen tai älyttömän laajentavaan tulkintaan Jeesuksen ja aviorikoksesta kohdatun naisen kertomuksesta. Minä vastustan kyllä kuolemantuomiota, mutta en parhaalla tahdollanikaan voi väittää tämän aatteen nousevan suoraan Raamatusta kuin ehkä tangentiaalisesti, lempeyteen ohjaavien periaatteiden osalta. Historiallisesti taas kuolemantuomio on minusta ollut ihan paikallaan. Miten muuten vakavista rikoksista käytännössä voisi rankaista vaikkapa jossain painentolaiskulttuurissa, jossa vankeus ei vain ole vaihtoehto (ellei sitten mennä johonkin sharia-tyylisiin käsien katkomisiin)?" Tuollaisten jälkeen on turha ihmetellä, että miksi uskonnoton ei välttämättä halua paljastaa vakaumustaan. Joku voi oikeuttaa ateistin tappamisen ihan täysin. Eikä rikota Raamattua vastaan yhtään.

Hihamerkkiä en pakota ketään ottamaan. Ja olen valmis identifioitumaan uskonnottomaksi jotta muiden ei tarvitse. Niin, että kenties joskus kantaa ei tarvitse ottaa. Eli vakaumusta ei ole pakko kenenkään paljastaa. Pidän tätä ulostuloani typeränä riskinottona, pulmien hankintana sellaisella tavalla jota joku minua romanttisempi tyyppi kutsuisi sankaruudeksi. Syynä on kuitenkin enemmänkin se, että olen valmis pakenemaan uskoni puolesta rajalle heti kun sota syttyy. (En tosin sille rajalle josta on vihollinen tulossa..) ; En ole valmis kuolemaan vakaumukseni puolesta, mutta itsepuolustukseksi olen valmis käyttämään tarvittavan määrän väkivaltaa. Sen kanssa ei ole mitään vaikeuksia.

Natsit eivät tappaneet kuutta miljoonaa ihmistä.

Toisen maailmansodan kohdalla puheet siirtyvät natsismiin. Ja natsien hirmutekojen ylisymboliksi on muodostunut holokausti. Ja holokaustista opimme sen, että natsit tappoivat juutalaisia. Ja kuusi miljoonaa. Tätä me haluamme muistaa, ja tämän muistamista me pidämme tärkeänä. Sillä emme saa unohtaa.

Minulla on tähän "kuuteen miljoonaan juutalaiseen" ja heidän kuolemansa tiedostaviin iskulauseisiin vain yksi sanottava. Fuck you. Jokainen joka uskoo ylläolevaan kokonaisuutena, ilman mitään lisättävää, on kammottava kaksinaamainen ignorantti ihminen.

Sillä on yksi asia joka natseista on tiedettävä. Kuusi miljoonaa. Se on aivan älytön numero. Se tuntuu ajatuksena täysin mahdottomalta. Tehot joilla ruumiita on ollut pakko käsitellä on uskomaton. Tappotahti on hirvittävä. Mutta se ei kerro koko totuutta. Sillä meille ei oikeasti kerrota ja opeteta totuutta holokaustista. Ja olen melko varma, että tässä on kyseessä salaliitosta, harhautuksesta ja huijauksesta.

Sillä holokaustista valehdellaan 5 miljoonan verran. Enkä väitä että natsit tappoivat 1 miljoonaa juutalaista. (Joka olisi silti karsea määrä ihmisiä.) Sillä he tappoivat 11 miljoonaa ihmistä. Tämä on karsea määrä. Ja silti, kun puhutaan natseista, esiin nousee aina luku 6 miljoonaa. Kun kysyt ihmisiltä holokaustista, he tietävät mainita ääneen luvun 6 miljoonaa juutalaista. Tämä on törkeää vähättelyä, mutta se johtuu siitä että huomio halutaan vetää juutalaisiin. Natsit eivät olleet kovin valikoivia. Karkeasti sanoen kaikki jotka eivät sopineet muottiin kelpasivat keskitysleirille lähtevien joukkoon.

He tappoivat poliittisista syistä ranskalaisia vastarintataistelijoita ja ideologisista syistä puolalaisia intellektuelleja. Kun norjalaisista kouluopettajista löytyi iso joukko ihmisiä jotka eivät suostuneet opettamaan natsien doktriineja kouluissa ja menivät lakkoon, hekin päätyivät keskitysleirille. Mielenterveydellisistä syistä ihmiset laitettiin rotua pilaamasta, ja mukaan päätyi masennuksesta kärsiviä, skitsofreenikoita ja vastaavia. Holokaustissa tuhottiin myös Jehovan todistajia ja homoseksuaaleja. ...

Ja jos ajattelet että juutalaiset olivat erikoisia koska muut olivat "hankittuja ominaisuuksia" kun taas "rotu on jotain jonka kanssa synnytään" (1) Unohdat mustalaiset, joita lähetettiin keskitysleirille, sekä natsien puheet slaavilaisista ali-ihmisistä. (2) Ja ennen kaikkea, tämän syntyperäkysymyksen kohdalla osoitat että sinulla on enemmän kuin hieman omituisesti värittynyt kuva ihmisyydestä. Itse asiassa se on niin vääristynyt ja perverssi, että koen että jopa minulla - joka en ole tunnettu korkeasta moraalistani ja hyvyydestäni ihmiskuntaa kohtaan - on varaa olla ylenkatseellinen.

Rasismi ei ole mikään erityispaha. Mikään syy jonka natsit antoivat holokaustille ei ollut hyvä tai järkevä. Ei voi olla niin, että jos nähdään iso kasa ruumiita, että ensin kysytään että ovatko ruumiit juutalaisten, tummaihoisten vai homoseksuaalien. Ja sitten jos kyseessä on uskonnollinen vaino tai rodullinen vaino se olisi jotenkin enemmän väärin. Lopputulos on aina kuollut ihminen. Ja se on se, minkä pitää painaa. Pelkkä ruumiskasan vilkaisu riittää, kuolleita ei tarvitse identifioida. Riittää että tietää että ihmisiä kohdeltiin pitkään huonosti, teloitettiin julmasti ja joskus jopa molempia.

Siksi holokaustia ei saa muistaa iskulauseella "kuusi miljoonaa juutalaista" vaan muodossa "yksitoista miljoonaa ihmistä". Sillä "kuusi miljoonaa juutalaista" on vahvasti liitoksissa siihen, että uhriutta käytetään poliittisena lyömäaseena. Ja tämän vuoksi on ikään kuin kätevää unohtaa tietyt uhrit. Moderni USA:lainen vanhoillispatriootti voi innolla nähdä kaiken israelin moittimisen natsien sympatiseeraamiseksi. Ajatuksenaan, että juutalaiset eivät tee valtakuntana virheitä. Että juutalaiset eivät ole koskaan väärässä koska natsit. Ja selittää mikä yhteys tällä on juutalaisten toimien kritisoimiseen. Mutta he voivat olla hyvin loukkaantuneita natsikortista jota heille heilutellaan homokysymyksessä. Vaikka kysymys on ihan samantasoisesta asiasta. ; Joko temppu on oikein tai väärin. Molemmat ovat yhtä faktuaalisia ja niissä on sama taustalogiikka. Ja temppu on molemmissa kohdissa sama. Muilta vaaditaan sympatiaa ja tottelemista, sillä tietyt ihmisryhmät ovat marttyyrinkruunun ansainneet. Eli tietyissä asioissa myös ne jotka eivät itse ole olleet holokaustissa ovat ikään kuin ansainneet uhristatuksensa. Ja siksi toiset uhrit halutaan myös unohtaa. ; Uhrejen määriä ja numeroita käytetään siis pääasisassa muuhun kuin holokaustin muistamiseen. Heitä käytetään poliittis-ideologiseen peliin, jossa oikea oppi ja oikea politiikka on tärkeämpi kuin se, että tässä on tapettu ihmisiä ihan saatanasti.

Sen takia minulla ei löydy kunnioitusta revisionisteille, eli ihmisille jotka eivät usko holokaustiin ja pitävät sitä propagandavääristelynä. Sillä natsien tekemistä tuhoista kaikista massiivisin todiste on siinä, että tosiasiassa sen ajan ihmisistä on paperijälki. Ja kun natsien holokaustissa tuhottiin niin valtava määrä ihmisiä, se jätti jälkensä arkistoihin. Kaikki mitä revisionistien tarvitsisi tehdä, on löytää ne ihmiset joiden paperijälki on kadonnut. Eikä edes kaikkia, sillä jos 11 miljoonaa ihmistä on kadonnut, heitä pitäisi putkahdella esiin väkisinkin sieltä täältä kohtuu helpolla työmäärällä. Ja jo tämä helppos viittaisi että holokausti olisi roskaa. Tätä ei tehdä. Holokaustin kiistäjillä on ollut vuosikaupalla aikaa, mutta he eivät näytä löytävän näitä "kadonneita". Ja minä tekisin jo yksin tästä omat, hyvin tietyt, johtopäätökseni. Sen, että nämä ihmiset ovat kuolleita ja heidän ruumiinsa on hävitetty järjestelmällisellä tavalla. Tavalla joka selittää esimerkiksi tuhoamisleirien läheisyydessä olevien alueiden kemialliset ominaisuudet, sekä sen miten luunsirpaleet ja tuhka tuntuvat olevan yllättävän yleisiä löytöjä noilla mainituilla alueilla.
1: Holokaustin kiistäjien ei siksi pitäisi ollenkaan miettiä kysymyksiä kuten "Cyclon B oli hyönteismyrkkyä, ei sillä ihmisiä tapeta" -henkisiin lausumiinsa joissa unohdetaan se, että kyseinen kaasu toimii siten että se tuottaa syanidia, joka kyllä tappaa ihmisiä. Heidän ei tarvitse viitata keskitysleirien tappotilojen alkuperäisiin piirustuksiin ja selittää että niiden ovet aukeavat sisäänpäin, joten massatuhontaa ei voida tehdä, kun kaikki mitä heidän tarvitsee tehdä on mennä paikan päälle ja nähdä miten tiloja on korjattu siten että ovet aukeavat ulos päin. Eli piirustukset on rakennettu ja tiloja on käytetty siten että muutokset on pakko tehdä. Revisionisteilla on toki oikeus mielipiteisiinsä, mutta historia ei ole tiukassa mielessä mielipideasia, vaan tiedekysymys. Ja siksi heidän mielipiteensä on epätosi, asenteellinen ja tyhmä.

Minulla ei siis ole kunnioitusta holokaustin kiistäjiä kohtaan. Mutta kykenen kuitenkin jollain tasolla sympatiseeraamaan heitä. Sillä jos oikeasti mietit mitä tarkoittaa 6 miljoonaa ihmistä, määrä on aivan älytön. Ihmsiet eivät käsitä suuria numeroita kovin hyvin ja siksi moni nielee holokaustin. Mutta jos oikeasti mietit mitä 6 miljoonaa tarkoittaa ihan konkreettisesti, ensimmäinen luonteva ajatus on käsittää miten absurdin käsittämättömän valtava tämä luku on. Kykenen ymmärtämään tätä. Samoin kykenen ymmärtämään että jos maailmankuva sokeuttaa, niin se sokeutaa. Ja jos holokaustia pitää epätotena, niin käyttäytyy miten käyttäytyy.

Mutta sitten onkin vaikeaa ymmärtää niitä jotka tietävät puolitotuuden holokaustista. En ymmärrä, että ihmisten tappamista ensin kauhistellaan, sitten korostetaan miten tärkeää sen muistaminen on. Ja sitten unohdetaan hirveän monta ihmisryhmää jotka kuuluvat isoon numeroon. Ikään kuin olisi erityisen väärin tappaa juutalaisia ja homot olisivat jotenkin ymmärrettävämpiä. Näille ihmisille jotka ovat keskittäneet huomion vain yhteen ihmisryhmään. Heille minulta ei löydy ymmärrystä. Eikä keneltäkään muultakaan pitäisi. Ja muistellaan asiaa asiavirheillä joissa unohdetaan 5 miljoonaa ihmistä jotka ansaitsevat parempaa. Puhumme siitä miten tärkeää on muistaa, mutta samalla unohdamme lähes puolet. Mitä enemmän meille hoetaan 6 miljoonaa, ja mitä enemmän hoemme 6 miljoonaa itse, sitä selvemmin olemme tekemässä jotain todella järkyttävän pahaa ja kaksinaismoralistista.

---

Kirjoittajasta pääsiäinen on hyvä aika hiljentyä muistamaan muutakin kuin sitä yhtä juutalaista. Eiköhän sitä yhdestä kidutus kuolemasta ole jo iloittu ihan riittävästi.

Puheet poismenostanne ovat vahvasti liioiteltuja

Kulttuurimme elää maailmassa, jossa uhriuden status on suuri voimavara. Tämä tietysti ponnistaa kristillisestä kulttuurista ja sen varsin epätavanomaisesta suhtautumista pienuuteen, heikkouteen ja nöyryyteen. Kuitenkin nykymaailman uhiriutuminen on kristitylle vaikea asia. Sillä se nojaa (a) vähemmistönä olemiseen ja (b) länsimaalaisuuskeskeisyyteen jossa lokaali muuttuu globaaliksi.

Ei oikeasti ole tavatonta löytää ihmisiä jotka suhtautuva ajatukseen siitä, että kristityt voisivat olla vainon kohde horse laughilla. Toki samanlaisia ohitteluleimoja löytyy myös tasa-arvon puolella. "Lihaa syövien heteromiesten kokema vaino" on monista niin absurdi että sen ääneenmainitseminen muuttuu argumentin korvikkeeksi. Se jälkeen kun sanoo heh heh on argumentti valmis ja ohitettu.

Tämä aivan aito ongelma ja ajatusvääristymä korostuu kristittyjen kohdalla paljon vahvemmin kuin karnivoorin maskulinistin kohdalla. Sillä vaikka kristityt ovat enemmistössä länsimaissa, ja tilastollisesti katsoen kristinusko on valtavan suosittu uskonto globaalistikin, on silti lokaaleja alueita joissa kristityt ovat vähemistössä. Pasi Turunen korostaa sitä että kristittyjä kohtaa globaali vaino. Se johtuu siitä että lukumäärällisesti valtava määrä kristytyistä asuu vähemmistönä tai alueilla joissa kristityt ovat pääasiassa naisia tai eivalkoihoisia miehiä. Monet ateistis-kommunistiset maat ja islamilaiset valtiot ovat julistaneet kristinuskon torjuttavaksi asiaksi. Ja osassa alueista valtio on neutraali, mutta se ei ole aktiivinen ja suojele kristittyjä.

Toki "globaali vaino" on käsitteenä vahvasti liioiteltu. BBC toi esiin puheet siitä että kristittyjen vainottujen määrää on pidetty 100 000 ihmisenä vuosittain aina Vatikaania ja muita "aivan järkevinä pidettävien" tahoja myöten. Tässä luvussa on liioittelua. Usein asioiden tarkastelu johtaisi esimerkiksi siihen että kristityt vainoaisivat kristittyjä. Ja kaiken kaikkiaan kysymys on usein siitä, että jos ihminen kuuluu vähemmistöön jota vainotaan, ja hän on myös kristitty, niin hänet valjastetaan kristinuskon vuoksi vainotuksi.
1: Toki hieman vastaavaa olen havainnut täälä Suomessakin. Itse olin koulukiusattu ja kristitty. Mutta osasin pitää nämä asiat erossa toisistaan. Kiusaamisen syyt olivat muualla. Kuitenkin hyvin moni kristitty, heti kunhan vain kuuluu johonkin vähän täräkämpään suuntaukseen, näkevät että ainut syy josta heitä voidaan kiusata on se, että he ovat kristittyjä. Vastaava on tässä vain isommassa mittakaavassa.

Kristittyjä vainotaan, mutta se on määrällisesti yllättävän pientä. Kaikista surullisinta on kuitenkin se, että hyvin harva kristitty näyttää ottavan vainoamista siten kuin pitäisi. Esimerkiksi länsimaissa jonkun muun maan kristityn uhrius muuntuu kotimaan kristityn marttyyristatukseksi. Ja esimerkiksi jos kommunistinen venäjä vainosi kristittyjä, niin tästä saa humaani länsimainen uusateismikin sitten syyllisyyden. (Vastaavaa ei suostuta hyväksymään protestanttien tekemistä noitavainoista joita tehtiin esimerkiksi pohjoismaissa.) Lopputuloksena onkin se, että vainoja ei suinkaan lähdetä taistelemaan, vaan sen sijaan nipotetaan jostain jotka ovat enemmänkin "snobihtavia nettiääliöitä jotka sattuvat olemaan myös ateisteja".

Toki Turunen on tästä itse hieman koominen esimerkki.
* Hän on kauhuissaan jos islamisti sanoo kristityistä että "Apinat ovat sapattikansaa, juutalaisia; siat ovat Jeesuksen joukkoon kuuluvia vääräuskoisia, kristittyjä." Hän itse kuitekin levitteli vastaavia lausuntoja ateistien ideologian väkivaltaluonteesta Jokelan kouluampumisten jälkeen - teksti koki sittemmin sensuurin kun asiaa nostettiin esiin.
* Turunen ei tunnetusti kavahda jos evoluution kannattaminen liitetään holokaustiin ja siis aivan suoraan syytetään potentiaalisiksi kansanmurhaaksi. Turunen on tullut varsin tunnetuksi siitä että stalinkorttikin heilahtaa aina kun se vain on mahdollista. Hän ei vahingossakaan mainitse, että kristityt massoittain tappouhkailevat ateisteja, darwinisteja ja muita "samaan kerhoon niputettuja" ihan täällä länsimaissakin. (Mutta marttyyriydessään kierivät kristityt ovatkin usein niitä ihmisiä, joista vainoaminen sivistyssanoilla koristeltuna ei ole mitään vainoa ; Siksi he eivät välitä eugeniikka-natsismikytköksen tieteellis-historiallisista  puutteista vaan kokevat vainotuksi joutumiseksi sen, että eivät saa ilman rajoja ja vastaanpanemista kiusata darwinnatsihitlereitä jotka ovat vain uhka ihmiskunnalle ja koko yhteiskunnalle.)
* Turunen puhuu vainoista ja ihmisoikeuksista mielellään. Mutta vain kristittyjen kohdalla vainoaminen voi olla relevanttia. Hän ei ole niitä ihmisiä jotka nostavat esiin sen tutkimuksissa havaitun ilmiön, että länsimaissa ateistit ovat syrjityin vähemmistö. (Joka sai aikanaan julkisuutta, ja joka oli hyvin monen kristityn puheessa esillä lähinnä siten, miten epäluottamus ja työhönottamisessa ja muussa välttämisessä on takana oikeutus ja järki. Mikä kertoo oman sanansa siitä että tämä vainotilanne on aito ja todellinen ja syvärakennettu tiettyihin kulttuurimme piireihin.) Ja että ateistien vainot on sekin globaali ilmiö. (Ja jos kristittyjä sorretaan, niin kaikkia muunuskoisia sorretaan joten näissä maissa ateistitkin ovat vainottuja vähemmistöjä.)
* Turunen mielellään kertoo yksittäistapauksilla demonstroiden sitä miten kristittyjen uskonnollista kokontumista estetään ja että islaminuskoiset kohkaantuvat esimerkiksi siitä että kosketaan koraania likaisin käsin. Hän ei kuitenkaan jostain syystä mainitse miten kristinuskon noitavainot ja muut kohinat eivät ole menneisyyttä vaan jatkuvasti toistuva massahysteriailmiö, ja kuinka esimerkiksi kirkosta ulos viety ehtoollisleipä synytti länsimaissa kohua jossa ei tappouhkauksia säästelty.
* Turunen mielellään kertoo miten kristityt eivät saa kannustaa vakaumustaan, mutta ei kerro että Intelligent Designin päämajan "Discovery Instituten", toiminta nojaa "Wedge" -dokumentissa määriteltyyn toimintasuunnitelmaan jossa lopullisena päätavoitteena on että ateismi poistetaan yhteiskunnasta taiteita myöten.
* Turunen kertoo mielellään natseista ja holokaustista ja rinnastaa niihin, mutta jotenkin hän unohtaa sen, että "jumalaton kommunismi" oli natsien vihollinen siinä määrin että vasemmistolainen ateistinen vapaa-ajattelutoiminta kiellettiin natsien Saksassa.

Turunen edustaa tässä valtavirtaa. Hän ei ole mitenkään "erityisen paha". Itse asiassa valtava määrä - kenties jopa valtaosa - kristityistä ovat oikeasti asenteellisesti häntä paljon pahempia. Tämä ei lohduta. Se nimittäin alleviivaa sitä, että monesti ... sanotaan nyt julistushenkisten ... kristittyjen marttyyristatus elää vieraiden maiden kristittyjen vainomoottorilla, eikä länsimainen kristitty koe muuta vainoa kuin sitä että joku ei halua jatkuvasti kuunnella heidän julisteluaan eikä ole samaa mieltä heidän kanssaan. Lopputuloksena on se, että koska jossain toisessa maassa joku toinen kristitty kärsii kuin Jeesus siksi että joku käyttäytyy kuin Roomalainen, antaa kristityille luvan olla häijyläisiä täällä kotomaassa siten että he käyttäytyvät kuin roomalaiset ja kohtelevat muita kuin Jeesusta.

Suomessa fatwaenvy, fatwakateus, onkin siitä erikoinen, että sillä oikeutetaan asioita joita sillä ei pitäisi oikeuttaa. Se nimittäin nähdään lähinnä kristillisen kultuturin kritisoimisen kieltämiskeinona. Sen pitäisi olla syy aktivoitua ihmisoikeusrintamalla joka kohdistuisi niihin ulkomaihin jotka ovat tilastolliselta rakenteeltaan erilaisia kuin länsimaat. (Seikka jonka vuoksi ilmiötä ei tahdota huomata on se sama jonka vuoksi kristityt väärinkohdistavat nurinansa.) Sillä sanotaan että kristittyjen kritisoiminen on irrelevanttia. Islamin vakavat puolet ovat todellisia. Eimerkiksi (väitettyjä apologeetikkojen kauhistelupuheita huomattavasti vähälukuisempi, mutta kuitenkin olemassaoleva) kristittyjen vainottu joukko on asia jota ei saa painaa unohduksiin. Ei varsinkaan jos maailmankuva on niin lukossa ja länsimaalaiskeskeinen, että näkee hokea vain jotain sen tapaista kuin "sinulla ei ole lupaa puhua vainotuksi tulemisesta jos et ole ateisti." Kuitenkin moni kristitty ajattelee, että kristinusko ei olisi relevantti kritiikinkohde vain siksi että islam olisi jossain paikoissa julmempi. Että ateistit saavat niin lievää ja ihan vääränlaista vainoa jotta siitä pitäisi mitenkään välittää. Maailma ei toimi tämänlaisella logiikalla. Tai jos toimii, niin saan hakata ihmisiä ilman seuraamuksia koska joku muu tekee murhia.

Eugene

"Salaisten kansioiden" jakosviidakossa on kaksi jaksoa "Squeeze" ja "Tooms", jotka käsittelevät maksoja syövää mutantti-ihmishirviötä. Hän on niitä "ällöjaksojen täytettä" jota on helppo pitää vain sinä "miltei kauhuna" jota "Salaiset kansiot" monesti lajityyppinä edustaa. Kuitenkin itse näkisin että tässä on kysymys muustakin kuin pelkästä satunnaiskohtaamisesta tai "viikon hirviöstä". (Tai "kahden viikon hirviöstä", koska hän esiintyi useammassa jaksossa. Mikä johtuu pääasiassa siitä että hänen näyttelijänsä on tässä roolissa kauhean hyvä. Paino molemmilla sanoilla.)

Eugene Victor Tooms oli rankkuri, joka kykeni venymään ja puristumaan läpi hyvin pienistä tiloista. Tooms loi "suljetun huoneen arvoituksia" koska hän murtautui tiloihin savupiipun, ilmastointikanavien ja WC -pöntön kautta. Hahmon genetiikan kerrottiin olevan poikkeuksellista. Hahmon flegmaattinen luonne oli näkyvin ja yllättävin piirre. Toomsin katsottiin murhaavan muutaman ihmisen ja hibernoivan sen jälkeen erityisessä pesässä vuosikymmeniä. Hidas aineenvaihdunta selitti hibernaation ja kylmän olemuksen. Maksan selitettiin olevan kehon suodatinjärjestelmä ja että se tarjosi riittävästi ravinteita horroskausiin.

Tämä hahmo on hyvä esimerkki siitä, miten televisiosarjoihin usein piilotetaan tasoja jotka kiinnostavat "sivistyneempää yleisöä". Usein näissä on toki jonkinlainen huijauksen tuntu. Sarjoja tehdään massalle ja taiteellisuuden leima on tekosyy jolla ylevöittää sarjoja. "Salaiset kansiot" edustaa tätä lajityyppiä tavalla joka kuitenkin viehättää itseäni.

"Squeeze", jossa Toomsin hahmo esitellään, on härskin alleviivattu viittaus eugeniikkaan ja holokaustiin. Jaksossa Mulder haastattelee Toomsin tekemiä aikaisempia murhia. Ja tämä kertoo miten hänelle syntyi rikospaikoilla samanlainen olo kuin silloin kun hän ensimmäisen kerran kuuli holokaustista. Toomsin rikoksiin liitetään vuosiluvut 1903, 1933 ja 1963. Näistä kahdelle voidaan liittää merkityksiä. 1903 USA:an muutti pogomin ja siihen liittyvien väkivaltaisuuksien vuoksi valtava määrä juutalaisia. 1933 Herra Adolf Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi. Nämä ovat vihjeitä siitä että hänen nimensä ei ole sattumalta Eugene. Toki kysymyksessä voi olla sekin, että nimi Eugene on hyvin yleinen nimi 1900 -luvun alussa syntyneille. Ja tähän syynä on se, että eugeniikka käsite lanseerattiin vuonna 1883 ja se oli briteissä niin suosittua, että nimi Eugene yleistyi valtavasti. (Lisääntymisen kontrolloimista on tietysti harrastettu jo aiemminkin, aina spartasta ja Platonin valtiosta lähtien ; "Salaiset Kansiotkin" vihjaa että on mahdollista että Eugene Tooms on paljon vanhempi. Nämä ovat vain vanhimpia poliisirekistereissä olevia tapauksia.)

Joka tapauksessa "Squeeze" selkeästi rakentaa erikoista yhteyttä Eugene Toomsin ja eugeniikan välille. Tooms on korostetusti geneettinen mutantti. Hän ilmestyy muutamien vuosikymmenten välein ja tunkeutuu suojatuiksi luultuihin paikkoihin. Hän kylvää ympäriinsä limaa jota kutsutaan sapenkaltaiseksi. Mielikuvat eugeniikasta ovat kylmiä ja viileitä - eugeniikkahan ei ollut "vihaprojekti" vaan sitä ajettiin rationaalisuuden ja utilitarismiin tähtäävän tieteellisyyden nimissä ja siksi on luontevaa, että Eugene Tooms on kylmä kuin kala ja toimii säilyäkseen. Tässä välissä Tooms siten hibernoi pesässä joka on tehty paperista. Erikoista onkin, että kiinni jäätyään hän repii ja nuolee itseään koskevan artikkelin osaksi pesäänsä. ; Ironista on, että tieto siitä että Tooms on käytökseltään geneettinen ajaa miettimään, että jos eugeniikka olisi järkevää, kenties hänet pitäisi torpata geenipoolista. (Ja sama ironinen ajatus kieltämättä tulee mieleen niistäkin jotka ajavat kansakunnan parhaan nimissä eugeenisia projekteja historiassa että nykypäivänäkin. Eugeniikkaa tuntuu aina vaivaavan se, että sitä ajavat ihmiset kokevat itse olevansa säilyttämisen arvoisina, mutta he tuntuvat olevan juuri sitä ainesta joka ei ole kenties eniten eduksi ihmiskunnalle.) Jakso voidaan itse asiassa nähdä jopa jonkinlaiseksi kannanotoksi sosiobiologisten argumenttien paluusta tiedemaailmaan.

"Tooms" sitten käsittelee ihmisen duaalisuutta. Tässä korostuu se, että kohdellaanko häntä ihmisenä vai eläimenä. Erikoitsa kyllä, tässä Eugene on etunimi jota käyttävät ihmiset korostavat jaksossa varsin konsistentisti siihen että he luottavat siihen että Eugene Tooms voidaan kouluttaa ja kasvattaa ihmiseksi. Eugene on etunimi, ja sen käyttäminen tuntuu persoonalliselta. (Lisäksi Eugene on kuitenkin jollain tavalla hienostunut ja herraskainen nimi.) Tooms, sukunimi, taas on tässä edustamassa eläimellistä puolta. Sukunimi onkin käytettynä kliinisempi. (Ja Tooms ei sukunimenä ole mitenkään mainittava.) Ja kuten otsikkokin vihjaa, tässä eläimellisyys voittaa lopuksi. Ja inhimillisyyden teeskentelykin liittyy vain hänen yritykseensä lavastaa Mulder. Mutta jakso käsittelee duaalisuutta siihen asti ihan mukavasti. "Eugene Tooms" on sekä etunimensä että sukunimensä.

Huvittavinta on kuitenkin se, että Tooms itse asiassa jää statukseltaan "Toivottavasti kuolleeksi". Hän puristuu liukuportaisiin. Mutta toisaalta kun muistamme hänen erikoisominaisuutensa, kykynsä pusertua pienistä tiloista, on hyvinkin mahdollista että muutaman kymmenen vuoden kuluttua joku on nälkäinen ja kaipaa muutamaa tuoretta maksaa.

Ne vainoavat meitä kun eivät anna meidän kutsua heitä natseiksi

"Saunan valmistuttua suunnitelmassa havaitaan puute. Valas ei selvästikään ole niellyt riittävästi kuivaa polttopuuta. Kun sirkka putoaa kuulokäyrältä, ei omatunto enää soimaa. Kekkonen kolkkaa Pinokkion takaapäin." ... "Puunukesta saakin oikein kiperät löylyt."
(Matti Hagelberg, "Kekkonen")

Kreationismin perusteemana on kautta aikojen ollut yritys vaikuttaa kouluopetukseen. Kouluopetuksessa tavoite on yleensä (a) evoluutio -opetuksen kieltäminen tai (b) jonkinlaisen luomismallin opetus. Joskus molemmat. Osa keskusteluun osallistuvista kristityistä edustaa sitä linjamaa mitä Suomessakin kohtaa usein. He viittaavat de jure tilaan ja selittävät että asiat ovat kunnossa myös de facto. He ovat optimisteja joiden mukaan se, että kreationistit yrittävät saada lainmuutosta itselleen mieluisaksi ja sotivat epäonnistuen esimerkiksi Doverissa tarkoittaa sitä, että ei ole mitään ongelmaa.

On kuitenkin syytä muistaa, että hyvin moni kristitty tekee kuten Päivi Räsänen opettaa ; Omatunto ja laki, jos ne ovat ristiriidassa, ovat sellaisia että omatunto voittaa. Kunhan omatunto vain on kristillisesti oikeaoppinen. Tällöin lakimuutosta haetaan siksi että jo harjoitettu käytänne saataisiin hyväksyttäväksi. (Itse asiassa kouluissa tapahtuvissa uskonnontuputus-skandaaleissa toistuva teema on se, että uskonnollinen ikoni ja toiminta ovat koulussa "perinne" tai "pitkäaikainen käytänne" tai "tapa". Ikään kuin USA:n perustuslain rikkominen muuttuisi hyväksyttäväksi sillä että sitä tekee todella paljon. Se on argumenttina sama kuin yrittäisi vapautua murhasyytteestä viittaamalla että on tosiasiassa tappanut satoja ihmisiä!)

Siksi on hyvä ottaa esille ACE:n koulutusohjelma Texasissa. Accelerated Christian Education pyrkii opettamaan nuoren maan kreationismia (YEC). Taannoin ongelmia tuli kun paljastui että sen oppikirjoissa opetettiin faktana kaksivaiheista argumentaatiota jonka kumpaakaan kohtaa on hyvin vaikeaa nähdä millään tavalla rationaalisina ja hyvin perusteltuina. (1) Loch Nessin hirviö on olemassa. (2) Tämä Loch Nessin hirviön olemassaolo falsifioi evoluution ja tekee siitä mahdotonta. Nyt esille on noussut historia. Biologiankirjoissa voi miltei odottaa kreationismia, mutta kreationisteilla on myös oma historia. YEC on peräti kirjoittanut maailmanhistorian ja kosmologian uusiksi. (Koska moderneista tieteistä niin monet ovat heidän näkemyksiään vastaan.) Tällä kertaa kysymys ei ollut maan iästä, vaan siitä että historian oppikirjoissa opetetaan että evoluutioteoria ei ole vain epätiede, vaan myös vaarallista vaino-ideologiaa joka oli Hitlerin ideologian perusjalka ja holokaustin pääsyyllinen. ; Näkemys on jotain jota kreationistit mielellään toistavat. Ja olen kumonnut tämän darwinismi-natsismi yhteyden sen verran monesta eri näkökulmasta, että en näe sitä enää edes tarpeelliseksi tässä yhteydessä.

Ja kyllä. Kysymys on oppikirjoista joita esitetään lasten oppitunneilla siitä huolimatta että oikeussaleissa kreationistit ovat kärsineet tappioita jotka ovat saaneet heidät syyttämään järjestelmää heidän maailmankuvansa vainoamisesta.

Tästä ei voi kuin ottaa esille ID:n Dense LällällällälLearyn Denyse O'Learyn. Larry Moranin "Sandwalk" -blogissa ollaan ironisia siitä miten hän katsoo maailmaa. Eli miten käytännössä kaikki ID:n kannattajat katsovat maailmaa. O'Leary on ärsyyntynyt siitä että häntä kutsutaan herjaavilla pilkkaavilla nimillä. "Intelligent Design Creationists are upset when I call them IDiots. They don't realize that the easiest way to make me stop is for them to stop acting like ... well, idiots. The IDiots are fond of pointing out that they are all good Christians who would never stoop so low. They are all kind and gentle people who treat their opponents with respect and dignity. That's why they get so upset when we insult them." Kuitenkin maailma toimii omituisesti. Ja saatuaan valitettua herjaavista käsitteistä O'Leary jatkaa puhumalla siitä miten "darwinismi" on kauhea rasistinen ideologia ja vainoajien oppi. "Darwin’s racism was not adopted out of bad will but simply as the logic of Darwinism. That is the point that every Darwinist wants to miss or downplay." Se, että Darwin ei ollut mitenkään erityisen rasisti, ja että Hitlerkin viittasi "Mein Kampfissa" muuttumattomiin lajeihin, johtaa siihen että "evolutionistit" eivät suinkaan vesitä Darwinin rasismia hänen kieltämättä varsin hyväntahtoiseen luonteeseensa vedoten, vaan ID:läiset valehtelevat koko yhteyden vääristelemällä tosiasioita. Eihän tähän voi sanoa muuta kuin että "Do you see the problem. Those poor IDiots are being criticized unjustly for seeing the obvious; namely, that all Darwinists are racists. Doesn't your heart go out to them? Poor, poor IDiots." Mutta jos se olisi reilua, se ei olisi Intelligent Designiä. Siksi ne ID:n kivasti puhuvat sedät sekoittavat sivistyssanaretoriikkaa pilkkaamisiinsa. Koska sen tarkoituksena on vesittää se, että koko ideologian syvin merkitys on vääräuskoisten latistaminen kuten "Wedge" -dokumentti opettaa. Onkin erikoista, miten omaantuntoon vetoavat ihmiset ovat niitä joilla sellaista ei tunnu olevankaan. Ja miten muiden suvaitsemattomuudesta ja maailmankuvien avoimesta käsittelystä kiinnostuneet ovat kaikista dogmaattisimmin hakkaamassa "vääriä maailmankuvia" - jopa niin pitkälle, että tekevät tästä ylpeilynaiheen.

Asia onkin jotain johon ei voine vastata muuten kuin lainaamalla kaveriani ja hänen suhtautumistapaansa kreationistien natsikorttiin: "This lie is more of a proverbial "white flag." When creationists can no longer refute the evidence by redefining it on their own terms, they play the Hitler card - evolution is not only untrue, but evil, because it inspired Hitler. The next time you catch someone spouting this nonsense, you may want to ask them why Origin of Species was banned under the nazis."