Hitlerin katolisuudesta

"Opus Dein" jäsenen pitämä asiallinen blogi nimeltä "Atheists Are Idiots" nimeää meemiksi kuvan jossa korostetaan että ateistit ovat tyhmiä koska he eivät usko Jumalaan ilman todisteita. Mutta nielevät vakavissaan sen, että Hitler oli katolinen. On toki hämmentävää että henkilö kutsuu neverheard-blogiinsa itsensä kyhäilemiä kuvia jotka eivät ole ns. viraalisia meemeiksi vain siksi että niissä on kuva ja tekstiä.l Mutta kaikkea ei voi odottaa ihmisestä joka profiilissa laskee meriitiksi sen että resitoi joka päivä vulgataa latinaksi ja ääneen.

Mutta kysymys on toki relevantti ja tärkeä. Ja se on itse asiassa yllättävän mutkikas. Ei sillä että natsismin uskontosuhde olisi ollut mikään mysteeri. Se oli itse asiassa äärimmäisen teismin puolella. Itse asiassa hänen teoksensa voidaan luokitella siihen aikaan suosittuun kristilliseen ajatusmalliin, muscular christianityyn. Eli oppiin jota esimerkiksi J.R.R. Tolkien ja C. S. Lewis kannattivat. Samoin kuin minun jossain määrin fanittamani eksentrinen itsepuolustuksen opettaja Barton-Wright. Hitler korosti tätä kulmaa "My New Order" -teoksessaan (1941) sanomalla että "My feelings as a Christian points me to my Lord and Savior as a fighter. It points me to the man who once in loneliness, surrounded by a few followers, recognized these Jews for what they were and summoned men to fight against them and who, God's truth! was greatest not as a sufferer but as a fighter."

Tämän vastapainoksi on kuitenkin syytä ottaa huomiot siitä että nämä ovat julkisia puheita. On täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että Hitler ei nimenomaan ajatellut näin, vaan että nämä uskontopuheet ja ateistien toiminnan rajoittamiset olivat keino saada kansa omalle puolelle. Nämä puheet siis kertovat toki natsismin aatteen sisällön. Sillä kansa seuraa ideologiaa joka heille ääneen sanotaan. Eikä se liiku sanomatta jäävien asioiden puolesta ja kannata niitä. Kysymys onkin siis tavallaan siinä onko Hitler vähemmän uskonnollinen kuin liikkeensä. (Natsismi ei ole sama kuin Hitlerin henkilökohtaiset ajatukset, vaikka moni näin tietysti yleistääkin.)

On kenties hyvä lähteä aivan alusta. Eli siitä millä perustein Hitler olisi katolinen. Vastaus lähtee suunnilleen siitä että hänen vanhempansa olivat katolisia. Michael Rissmann kuvaa "Hitlers Gott" -teoksessaan että Hitler myös kasteella ja hänet liitettiin katoliseen kirkkoon jonka sakramenttehihin hän osallistui. Guenter Lewy on "The Catholic Church And Nazi Germany":ssä nostanut esiin että Hitler myöskään ei koskaan eronnut katolisesta kirkosta. Ja häntä ei myöskään erotettu katolisesta kirkosta elossa ollessaan.

Hän myös maksoi "kirkollisveronsa" eli katolisen kirkon jäsenyyteen liittyvät maksut. Tämä on erikoista mieheltä joka esimerkiksi kieltäytyi maallisista veroista. Ja esimerkiksi "Mein Kampf" -kirjan rahallisesti merkittävän suuret veromaksut hän tyynesti jätti nekin maksamatta, koska hänet ikään kuin armahdettiin verorästeistä, kun hän vähän vihjaisi asiasta.

Tämä kertoo minulle kuitenkin melko vähän. Yhtenä syynä on se, että katolisesta kirkosta on ylipäätään vaikeaa päästä eroon. Tämä jäsenyys kertoo että nimellisesti Hitler oli katolinen. Samalla tavalla kuin meillä ollaan tapaluterilaisia, hän on hyvin todennäköisesti ollut lähinnä tapakatolinen. Tämän puolesta puhuu se, että Albert Speerin päiväkirjoissa on maininta siitä miten Hitleriltä puuttui aito sitoutuminen katoliseen kirkkoon.

Hitlerin pään sisälle päästäkseen on kenties hieman katsottava myös natsiliikettä.

Mutta protestantit ottivatkin Hitlerin katolisia paremmin vastaan. Richard Steigmann-Gall on kertonut "The Holy Reich. Nazi Conceptions of Christianity" -kirjassaan, että protestantit ottivat Hitlerin opit hyvin vastaan. Natsismi nähtiin hyvänä kristillisenä liikkeenä heidän silmissään. Paul Althaus, joka oli hyvin arvostettu protestanttinen teologi, esimerkiksi juhlisti natsioppia. Myös Hermann Göring oli protestantti. (Göbbels taas oli katolinen joka potkittiin pois katolisesta kirkosta. Hänet, toisin kuin Hitler, ekskommunioitiin.) Protestanttien suhde johtui osittain Lutherista itsestään. Sillä hän kirjoitti "Juutalaisista ja heidän valheistaan" varsin tanakkaa tekstiä. Tämä toki koski juutalaisuutta uskontona eikä rotuna. Mutta ihmiset ovat internetajalla tyhmiä ja vääristelevät detaljeja. Ja juuri näin kävi laajassa mitassa myös hyvien luterilaisten natsien pienissä ja yhä pienenevissä mielissä.

Ja protestanttiuteen liittyi kahta asiaa jotka voivat selittää sen miksi Hitleriä pidetään ateistisena ja uskonnonvastaisena. Protestanttiuteen nimittäin liittyy helposti vastahankaisuus papistoa kohtaan. Ja toinen, kenties hieman yllättävä, asia on se että katolisen kirkon nähtiin edustavan internationaalisuutta. Natsioppi taas korosti kansallistunnetta myös tässä asiassa. Protestanttius oli germaanisempaa ja jotenkin aidommin saksalaista. Nämä asenteet voidaan nähdä uskonnonvastustuksena ja ateistisina. Mutta ne eivät ole.

Itse asiassa tässä kohden on hyvä korostaa että natsivaltio ei ollut suuri yhtenäinen asia. Päin vastoin. Sen piirissä harrastettiin tiukkaa paikallispolitiikkaa. Hitlerin valtapiiristä löytyi myös yksi vannoutunut ateisti. Martin Bormann. Hänen valta-alueellaan, Warthegaussa, kirkko erotettiin valtiosta. Ja katolisen kirkon omaisuus otettiin hallintaan. Bormannin ei kuitenkaan sallittu puuttua kirkkojen toimintaan muutoin. Kirkkoja ei siis purettu eikä seurakuntaelämää saanut purkaa. ; Tämä on oleellisesti erilainen asenne kuin mitä tehtiin esimerkiksi kommunistien valta-alueilla. Jossa kirkot saatettiin polttaa tai rakentaa niihin ateismin museoita.

Kuitenkin natseilla oli jotain josta protestantitkaan eivät pitäneet. Nimittäin eutanasia. Steigmann-Gall kertoo miten papit eivät nostaneet asiasta mitään meteliä julkisesti. Mutta vastarinta muutoin oli melko voimakasta. Tämä johti siihen että natsipuolueessa ryhdyttiin muuttamaan teologiaa. Se perusti Forschungsheim für Weltanschauungskunden (~Maailmankuvan Tutkimuskeskuksen). Sen pääideana ja tarkoituksena oli korostaa että Jumala todistettaisiin tieteen avulla. Ja se oli itse asiassa hyvin tarkka siitä että tavoitteena ei ollut edes deismi. Vaan se, että Jumala olisi historian elävä Herra, jokin joka ohjaa kansoja ja kohtaloita sen sijaan että vain loisi maailmankaikkeuden ja nukkuisi sen jälkeen. ; Tämä evidentialistinen näkökulma jota instituutti ajoi on itse asiassa tuttu modernista nykyisestä teologiasta. Sitä löytyy hitusen evidentialisteista, eli logiikkakeskeisistä apologeetikoista ja empirismikeskeisistä kreationisteista ja vastaavista. Mutta vahviten FfW:n oppi on hyvin lähellä Alister McGrathin ja Alvin Plantingan näkemyksiä siitä että uskonto make sense ja ilman sitä mikään ei.
1: Tieteellistä maailmankuvaa sen sijaan ei oikein saanut sopimaan natseihin. Heillä oli ties mitä onton maiden teorioita joiden perustalla he rakensivat jopa sotasuunnitelmia. Einsteinin teorioita pidettiin juutalaisena ajatteluna, ja tätä ajatusta levittivät esimerkiksi Philip Lenard, joka päätyi Deutsche Forschungsgemeinschaftin johtoon. Ja niin edes päin. Natsismi oli evidentialistis-teologinen ideologiapuuro joka on opillisesti megapaljon lähempänä Tapio Puolimatkaa kuin Richard Dawkinsia.

Miten tämä liittyy Hitlerin pään sisältöön?

Hitlerin oppia sovellettiin hyvin laajasti. Myös poliittisesti epäkorrekteja asioita, kuten vaikka tuhoamisleirit, toteutettiin. Puolueen julkisuuskuva oli eri kuin puolueen toiminta. Josta voidaan huomata se, että jos Hitler halusi jotain hän myös toteutti sen. Holokaustin toteuttamisesta ei ole suoraa Hitlerin käskyä. Mutta sen sijaan tiedetään että Hitler on ollut mukana masinoimassa sitä. Hitlerin ateistisesta innosta ei sen sijaan ole oikein mitään aineistoa.

Toki tämä on syvän historiallisen uudelleenkirjoittamisen aihe. Ja itse asiassa Hitlerin ateistisuudesta pyörii hirvittävästi materiaalia. Se vain on yhtä historiallista kuin holokaustin kiistäminen. (Eli ei ollenkaan.) Kyseessä on yritys kirjoittaa historiaa uudestaan. Ja tässä mielessä se muistuttaa kovasti sellaisia pseudotieteitä kuin kreationismi. (Jonka kannattajat muuten usein harjoittavat virheilyään ja huonoa ajatteluaan myös historian kohdalla.)

On kuitenkin uskottavaa että Hitler ei ollut erityisen uskonnollinen. Hän uudelleenkirjoitti uskontoja tilanteen mukaan. Kansan kristillisyys onkin siksi paljon tärkeämpi syy natsismin kristilliseen jargoniin ja sen runsauteen kuin Hitlerin uskonto. Itse asiassa Hitler oli henkilökohtaisesta vakaumuksestaan hyvinkin diskreetti. Päälähde kaikkiin Hitlerin ateistisuuksiin onkin käytännössä jäljitettävissä Hermann Rauschningiin. Ja hän oli natsi joka 1935 lopetti natseilun ja kääntyi natsejen viholliseksi. Tältä osin hän oli hyvä mies. Mutta hänen suuhunsa on liitettävissä Hitlerin henkilökohtaisiksi sanotut ateistiset asiat. Historioitsijat ovat yleisesti sitä mieltä että Rauschning ei ollut koskaan Hitlerin lähipiiriä ja että nämä puheet ovat yleistä propagandaa ja sepitettä jota on luotu jotta natseista saataisiin huonompi kuva. Nämä puheet kertovatkin enemmän siitä että ateisteja halveksittiin ihmisinä tuohon aikaan kuin siitä että Hitler oli ateisti. ; Steigmann-Gall korostaakin että Hitler ei missään lähteessä ole suoraan tunnustautunut ateistiksi tai edes agnostikoksi. Erilaisia puheita tahdosta ja suuresta suunnitelmasta sen sijaan löytyy.

Hitlerin surmayrityksistä seuranneet lausunnot vihjaavat ainakin minulle siitä että suuruudenhullu Hitler itse asiassa ilmeisesti piti itseään jonkinlaisena Jumalan valittuna, joka taas on hitusen hankala uskomus ateistille. Hän ei selvästi ollut uskontoinstituutioiden ystävä, ilmeisesti hänen oma vakaumuksensa ja omatuntonsa kertoi Totuuden ja erimielinen kirkko oli vain vastenmielinen porttokirkko. Hän oli vähäisissä määrin uskonnollinen ja katolisen kirkon jäsen. Mutta oliko hän katolinen? En oikein jaksa uskoa tätä. Tässä mielessä Opus Dein sokeakin saattaa joskus löytää jyvän.

Tosin on paha nähdä sitäkään mitä väliä Hitlerin yksittäisellä mielipiteellä on. Jos esimerkiksi mietitään aforistiikkaa, niin "Takkiraudan" luettelo diktaattorien hyvistä ja positiivisista sanomisista auttaa kontekstoimaan asiat. Ei  voi olla niin että jos Hitlerillä oli jokin mielipide, kuten teismi, että hänen mielipiteensä jotenkin välittömästi saastaisi koko teismin. Siksi en näe että natsismi tuomitsisi vaikkapa McGrathin, joka on tietämäni mukaan "lempeä ja hurskas mies" myös näin uskonnottoman silmiin. Vastaavanlaista värittämistä kun kohtaa lähinnä kokonaisuuden kannalta halveksuttavammilta idiooteilta. Kuten Tapio Puolimatkalta, joka heiluttaa ahkerasti natsikorttia tehdäkseen evoluutio-opista huonoa tiedettä ja ateisteista ideologiansa perustalta moraalittomia ihmisiä jotka voivat olla hyviä vain jos kristitty opettaa heille arvot.