Natsinski Berlinski

"And so I believe today that my conduct is in accordance with the will of the Almighty Creator. In standing guard against the Jew I am defending the handiwork of the Lord."
(Adolf Hitler, "Mein Kampf", chapter II)

Kun kreationisti puhuu evoluutiosta, on natsikortti vain ajan kysymys. Tämä on tietysti merkki totaalisesta tarpeesta demonisoida vastustaja. Evoluution kannattaja on paitsi tyhmä niin myös läpeensä paha. Tämänlainen asenne on toki riskinä itse kullekin. Esimerkiksi Richard Dawkinsin tapa lyödä kaikkiin kreationisteihin leima voidaan nähdä täsmälleen saman asenteen peilikuvaksi. Hänhän on sanonut että "It is absolutely safe to say that if you meet somebody who claims not to believe in evolution, that person is ignorant, stupid or insane (or wicked, but I’d rather not consider that)." Kyseessä on kuitenkin jonkinlainen aste-ero. Dawkins pyrkii liittämään mahdollisimman vähän näitä negatiivisia attribuutteja, kun taas kreationistien mediastrategiana on ollut "iskeä täysilaidallisella".
1: Dawkins on toki mainettaan leppoisampi. Esimerkiksi "Jumalharha" ei kerro että ilman uskontoa ei olisi raiskauksia, murhaamisia ja varkauksia. (Jotka taas ovat uskovaisilla yllättävän yleisiä "vetoja" ateisteille, ja silti ateisteja pidetään suvaitsemattomina.) Itse asiassa Dawkinsin kirjaan "Root of All Evil?" liittyy taistelu jossa kirjanjulkaisija ja Dawkins olivat erimielisiä kirjan nimestä. Dawkins vastusti tätä otsikkoa, mutta provokatiivinen otsikko on myyvempi. Ja "kompromissina" teokseen sitten laitettiin otsikon perään kysymysmerkki. Tämä kertoo mediasta. Ja valitettavasti jonkin verran myös ateisteista.

Kenties pahiten tätä luokkaa ilmentää David Berlinski. Hän on hyvin erikoinen hahmo. Koska hän kiistää olevansa kreationisti (kuten jokainen Intelligent Designin kannattaja) ja korostaa olevansa agnostikko. Ja kaikki mitä hän sanoo näyttää olevan kuitenkin mitä klassisinta kreationismia. Hän on kirjoittanut Dawkinsin "God Delusion" -kirjan nimeä seurailevan teoksen otsikolla "The Devil's Delusion". Siinä hän selittää mikä on syy natsien kauhutekoihin. Otan pitkähkön lainauksen, koska se kontekstoi hänen asiansa erinomaisesti.

"Dawkins is prepared to acknowledge the facts while denying their significance. Neither the Nazis nor the Communists, he affirms, acted because of their atheism. They were simply keen to kill a great many people. Atheism had nothing to do with it. They might well have been Christian Scientists. In the early days of the German advance into Eastern Europe, before the possibility of Soviet retribution even entered their untroubled imagination, Nazi extermination squads would sweep into villages, and after forcing the villagers to dig their own graves, murder their victims with machine guns. On one such occasion somewhere in Eastern Europe, an SS officer watched languidly, his machine gun cradled, as an elderly and bearded Hasidic Jew laboriously dug what he knew to be his grave. Standing up straight, he addressed his executioner. “God is watching what you are doing,” he said. And then he was shot dead. What Hitler did not believe and what Stalin did not believe and what Mao did not believe and what the SS did not believe and what the Gestapo did not believe and what the NKVD did not believe and what the commissars, functionaries, swaggering executioners, Nazi doctors, Communist Party theoreticians, intellectuals, Brown Shirts, Black Shirts, gauleiters, and a thousand party hacks did not believe was that God was watching what they were doing. And as far as we can tell, very few of those carrying out the horrors of the twentieth century worried overmuch that God was watching what they were doing either. That is, after all, the meaning of a secular society."

Tässä näkemyksessä korostuva etiikka on hyvin vahvasti Kohlbergin moraalihierarkiassa sitä alkeellisinta eettisyyttä. Ja psykologisesti kiinnostavaa on sitten se, miten tässä korostetaan ns. kyylääjäjumalaa. Mutta tämä on kuitenkin koristelua. Sillä kenties erikoisempia asioita saadaan kun katsotaan itse natseja. Ja vähän muitakin asioita.

Mitä natsit tekivät?

Aloitin varsin provokatiivisesti ottamalla sitaatin "Mein Kampfista". Se kuvastaa erästä jännittävää puolta natsiliikkeessä. Siitä toki puhutaan yllättävän harvoin. Se oli nimittäin hyvin teistinen. Tämä voi tulla yllätyksenä ID -piireille, joiden huojentavina piirteinä on se että he eivät tavaa natsioppeja. (Koska se tekee heistä ei-natseja.) Valitettavasti tämä johtaa moniin asiavirheisiin. Hitler ei promotoinut ateismia. Ja "Mein Kampf" pitää sisällään viittauksia Jumalisuuteen.

SS -vyönsolki.
Mitä se sanoo Darwinista?
Katso ihmeessä, jos kielitaito
ei riitä, apuja löytyy kyllä ;
saksa-suomi -sanakirjasta.

1: Ja rotuopin kohdalla korostettiin varsin kreationistisia oppeja lajien pysyvyydestä ; Natsit eivät kehittäneet rotua vaan puhdistivat sitä ja yrittivät estää sen rappeutumista. Kuten asian voi lukea Suomeksi "Taisteluni" -kirjasta (vol II kappale XI) "Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet." Tätä et pikku evosuista kuule tänä päivänä. Jotkut muut tahot kyllä käyttävät tämänlaista sitä enemmänkin. Osaatko esimerkiksi nimetä tämän tahon?

Hitler tarjosikin yleisölleen "jotain ihan muuta" ; Norman Baynesin "The Speeches of Adolf Hitler, April 1922 – August 1939" on tärkeä dokumentti siltä kannalta jos haluaa tietää mitä Hitler on sanonut. (Kaikenlaiseen ryönään sitä voi joutua tutustumaan jos viittaa natsejen tekoihin, sillä tietäminen vaatii tutustumista.) Sen antama oppi on yllättävä. Sen sivulla 378 on puhe jossa führer itse kertoo ateismista vuonna 1933. "Without pledging ourselves to any particular Confession, we have restored faith to its pre-requisites because we were convinced that the people needs - and requires - this faith. We have therefore undertaken the fight against the atheistic movement, and that not merely with a few theoretical declarations: we have stamped it out." Myös Christian Smithin "Disruptive Religion: The Force of Faith in Social-movement Activism" kertoo että natsit vastustivat kommunismia ja tätä kautta ateismia. Ankaruus tässä kohden yllätti itseänikin. Mutta tarkemmin ajatellen sen olisi pitänyt olla ilmiselvää. Suomi oli natsien kanssa liitossa sodassa koska meillä oli yhteinen vihollinen, Neuvostoliitto. Ateismi oli kätevä tapa erottautua.

Itse asiassa Hitler kielsi ateistisia järjestöjä. Tässä toiminta eteni vaiheittain. Heike Bock kertoo kirjassaan "Secularization of the modern conduct of life? Reflections on the religiousness of early modern Europe" (s. 157) että aluksi Hitler vastusti lähinnä vasemmistolaisia ateisteja. Heidän järjestötoimintansa kiellettiin, tehtiin laittomaksi. Sellainen oli poliittisesti epäkorrektia, kun piti ajaa kansallisvaltion elintilan asiaa. Oikeistolaisia ateisteja katsottiin sen sijaan paremmin. Hitler loi jopa kieleensä tietyn käsitteen, sanan gottlosenbewegung, jota hän moitti ja joka oli juuri vasemmistolaista ateismia. Ernst Helmreich, "The German Churches Under Hitler" (s. 241) kertoo miten vuonna 1933 Hitler oli tekemisissä katolisen kirkon kanssa ja esitti aivan suoraan että sekulaareja kouluja ei voida sallia koska niissä elää jumalattomuus. Vastustus ei siis ollut enää pelkästään vasemistolaisia ateisteja kohtaan, vaan vastustuksen ytimeen laitettiin sekularismi ja ateismi laajemminkin.

Siksi seuraa se joka muuten voisi olla yllättävää. (Se oli yllättävää ainakin minulle.) Natsisaksassa ateisteja oli sikavähän. Richard Evans onkin tuonut asiasta tilastotietoa kirjassaan "The Third Reich at War". (Tämänlainen onnistuu koska natsit olivat byrokraattisia, joka on sekin perustietoa.) Ja tässä selvisi että natsien toiminnan aikana ateistien määrä oli vain 1,5%. Osasyynä voi toki olla "kaapissaolo", sillä natsit eivät todellakaan katsoneet ateismia hyvällä. Esimerkiksi vaikeasti kristilliseksi nähtävään natsiokkulttisoopaan hurahtanut Himmler, joka kannatti ns. gottgläubig ("believers of god") -liikettä jota edusti 3,5% saksalaisista, esitti aivan suoraan että ateismi olisi riski koska siitä seuraisi tottelemattomuutta. Saksa koostui pääasiassa (95%) katolisista ja protestanteista, eli kristityistä.

Miksi tällä on väliä nykyajassa? (Ja ennen kaikkea miten.)

Tässä kohden itse asiassa varhaisajan Hitlerin oppien analogisuus nykyaikaiseen Suomeen on selvä. Moni perussuomalainen suhtautuu ihan suvaiten ateisteihin jotka eivät edusta "punavihermädättäjiä" vaan jotka ovat oikeistolaisia ateisteja. Sellaisia kuin internetvaikuttaja Peter Pyykkönen. Tämä muistuttaa hieman siitä miten joku aikanaan vertasi PerusSuomalaisten puolueohjelman sisältöä kansallissosialistien vastaavaan ja suuri osa tavoitteista oli samoja mitä natseilla oli puolueen alkuaikoina. Tämä ei toki paina hirveästi, koska julmuudet tulivat vasta paljon myöhemmin. Ja on aika idioottimaista maalata slippery slopeja näkemällä jotain "historiallisia tendenssejä" paranoidisilla asennevammaisilla silmälaseilla. Mutta niin on tuttua sekin että kerrotaan että "Koti, Uskonto, Isänmaa" ovat kolmikko josta "Uskonnon" poisottaminen uhkaa muitakin kolmikon kohtia. Ja kuinka meille kerrotaan että ateistit ovat itsekkäitä eivätkä suostu kuolemaan itseään suurempien asioiden vuoksi, josta seuraa kuuliaisuusongelmia. Ja miten juoksuhaudoissa ei ole ateisteja. Elämme kulttuurissa jossa Jussi Keskinen kertoo evoluutio-oppia kouluille. Ja tässä kohden lainataan Berlinskiä ja hänen ajatuksiaan. Ja Berlinskikin mesoaa.

Mutta rikkoakseni slippery slopen, otan varovaisen kommentin. Sekin on nykysuomesta. Tänään keskustelua on herännyt paljon siitä kuinka islamistit ovat tuominneet islamtutkijan kuolemaan. Tässä kritiikin henkenä on ollut se, että "Aika onneton islamin tutkija on jos ei edes ymmärrä eroa islamismin (Poliittinen ideologia) ja islamin (Uskonto) välillä. Ja tähän väliin disklaimeri että islamismi on tietenkin totaalista paskaa, kuten muutkin teokraattiset poliittiset liikkeet." Teokratiat ovatkin hyvin huono asia. Toissa viikolla Netanyahu ilmoitti suoraan, viitaten palestiinalaisiin, että "saastoilla ei ole oikeutta elää". Sionismi on rasistinen ja imperialistinen poliittinen liike. Tätä on sitten törkeää rinnastaa suoraan juutalaisiin (kansa) tai juutalaisuuteen (uskonto). Erottelu "fundamentalisteihin ja muihin" onkin tältä osin tärkeä jako tehdä. Moni tietysti näkee että islamilaiset "tekevät sen itse" ja että jossain vaiheessa yksittäistapauksista tulee tilasto joka merkitsee sitä että maahanmuuttokritiikki on perusteltua. Syytös on kieltämättä viehättävä. On helppoa vastustaa teokratiaa. Ja tosiasiassa jos islaminusko on "vain poliittinen ase kusipäiden käsissä" niin se tarkoittaa likimain sitä että islamin kanssa kusipäät ovat aseistettuja kusipäitä.

Mutta silti, ennen kuin Todellinen Skotti Laulaa, voimme sanoa että "Haloo! Että Vatikaanin kardinaalit ovat ymmärtäneet kristinuskon väärin, samoin IRA Pohjois-Irlannissa, USA:n republikaanit, putinistit! Adolf Hitler on ymmärtänyt kristinuskon väärin, LRA Ugandassa, Ku Klux Klan USA:ssa, kristityt teokraatit Nigeriassa, Ugandassa, USA:ssa, Venäjällä, ne kaikkiko ovat ymmärtäneet kristinuskon väärin? Ehkä vika on sittenkin teoriassa." Mutta tämä tosin vahvistaa mielessäni sitä alkuperäistä sanomaani niistä aseistetuista kusipäistä. Dawkiksin uskontokritiikin ytimessäkin on juuri se, että uskonto on väline politiikanteossa ja sen pahempi uskonnolle. "Väärinkäsitys dogmatiikasta" on sivuseikka koska valtaosa uskovaisista ei ole dogmatiikan mestareita.

Itse asiassa voidaankin nähdä että mikä on se syy miksi islamistiterroristi suostuu sitomaan pommin itseensä ja menemään bussiin räjäyttämään itseään. Koska Jumala katsoo häntä. Samoin Berlinskin anekdootissa esiintynyt Hitleriä kannattaneen natsin tekemä juutalaisen ampuminen on jotain johon tätä on hyvä rinnastaa. Ampuja on 95% todennäköisyydellä ajatellut että juutalainen on ollut oikeassa huutaessaan siitä että Jumala näkee. Ja hän on tästä ollut iloinen ja ylpeä. Sillä hän on puolustanut uskoaan harhaoppista vastaan. Jokaiselle joka selittää miten kristitty ei voi tappaa joutuu kohtaamaan William Lane Craigin joka perustelee teologisesti miksi on kristinuskolle soveliasta että Jumala Raamatussa käskee kansanmurhaan. Ja ei, tämä tulkinta ei jää papereille vaan sitä sovelletaan nykyaikanakin esimerkiksi israel -kysymyksen kohdalla. Kristittyjen apologeetikkojen suosiossa oleva Craig opettaa myös asioita jotka käsittelevät eläimien hyvinvointia varsin mielenkiintoisessa valossa. Selvästi kristitty voi tehdä vaikka mitä ilman että se vääjäämättä rikkoisi uskontoa vastaan. Joka tekee uskonnosta tämänlaisia tekoja haluavan kädessä vaarallisen aseen. (Ilman uskontoa hän mitä luultavimmin olisi aseeton kusipää, mutta sen kanssa aseistettu kusipää.)

Nähdäkseni islamilaiset kulttuurit ja islamilaiset teokratiat ovat olemassaolollaan demonstroineet että ne tuottavat varsin sitkeän kulttuurin. Siinä missä pohjoismaissa ei ole viikinkihenkistä ryöstelyä eikä italiassa enää viitsitä ristiretkeillä edes perheen kanssa, islamilaisissa maissa yritetään rakentaa innolla kalifaatteja. Nämä teokratiat ovat myös varsin kenkkuja asua. Ja tässä mielessä sitkeys ja kulttuurin hengissäpysyminen on eettiseltä kannalta sivuasia ; Kulttuurievoluutio kertoo korkeintaan miksi se on säilynyt, ei että se olisi oikein. (Mikä on uusateistisen liikehdinnän monimuotoisuudessa se kanta joka Dawkinsilla on etiikkaan.) Nämä kulttuurit ovat olemassaolollaan demonstroineet että ne ovat perseestä. Islamistinen monokulttuuri ei siis toimi. Kuten ei kristillinen monokulttuurikaan. Pluralistisissa kulttuureissa sen sijaan näyttää menevän paremmin. Mikään monokulttuuri ei toimi, joten on kokeiltava vaihtoehtoja.

Siksi jos minulta kysytään että miten agnostikkona - kuten Berlinskikin ; voiperkeleenjumalauta - rakennan moraalini ilman avoimen teistisiä oppeja vastaan hieman eri tavalla kuin Berlinski. Haen tähän avuksi lainauksen Wilkinsiltä, joka on myös agnostikko. Hän on tähän kysymykseen vastannut seuraavalla tavalla : (Tiedostaen että ateismikortti viuhahtaa kaikille eiteisteille ja ohittaen tämän roskana johon on valitettavsti jo turruttu ja totuttu.) "A while back I gave a talk to a group of theologians on the question of Darwinian accidents. It had no ethics content. The first question I was asked was “If you are an atheist, how can you have moral rules?” Like many others who talk about Darwin and evolution, I have been asked this a lot, and my answer is always the same: “I am an ape. That is what apes do.” Social apes (arguably all the apes) are evolved to function in social groups and norm-following is a crucial aspect of this. It would be remarkable if humans, who evolved from the other apes, did not follow group norms, not that they do."

Vihalla uskovaksi - entä jos sittenkin?

"Minulle annettiin Raamattu. Heitin sen seinään ja hyvä kun en vetänyt päälle turpaan."
( ID -mies Matti Leisola ; Aviisi 16/2010, "Tieteen musta lammas".)

Juttelin viime viikolla Helsingissä melkoisen rupeaman erään julistajan kanssa. Hän on sellainen vanhempi setä, jonka kohdalla olen tavannut tehdä poikkeuksen. Rehellisesti sanoen ; hän ei vain ärsytä minua millään lailla koskaan. Hän on reilu uskovainen mies, eikä siinä ole sen enempiä vaikeuksia.; Rupeamamme aikana keskusteluun kuitenkin livahti myös toinen uskova. Tässä ei tietysti ole mitään hirvittävän pahaa. Ovathan julistajat keskenäänkin kavereita eikä mukaantulossa itsessään ole ongelmaa.

Tässä kohden huomiotaherättävää oli, että tätä toista kiinnosti kovasti se, että olenko uskossa. Hän teki tiukkaa päätelmää vakaumuksestani. Esimerkiksi se, että keskustelu sujui leppoisasti oli hänestä huolestuttava merkki. (Kuvitelkaa. Tuomo, uskontokeskustelu ynnä se että uskova esittää tilanteen olevan leppoisa. Tätä voi olla vaikeaa uskoa huolella rakentamani itseäni lähes täysin muistuttavan blogi-imagon takaa!) ; Hänen mukaansa potentiaalinen uskoon kääntyvä on vihainen. Ihmettelin tätä, mutta hän kertoi että tämä perustui kokemukseen. Kaikki hänen tietävänsä uskovaiseksi kääntyneet ovat olleet vihamielisiä uskoa kohtaan. Jumalanikävän ensitunne on hänestä jumalanviha. Ja olo tuntuu pahalta koska synnintunto.

Toki tämä väite on siitä erikoinen että se on psykologiaa. Ja tässä kohden tilanne ei ole kovin mairitteleva ; On aivan selvää että viha on yleensä vastustamisen ja loittonemisen merkki. Se johtaa sosiaalisten suhteiden repimiseen ja irtautumiseen. Toki tälle löytyy muutama selitys;
1: Seurakunta on loppujen lopuksi pieni. Yleisin tapa tulla uskoon on perheen kautta kasvamalla, ei ulkopuolelta kääntymällä. Tutkimuksissa käytetään yleensä isoja otoskokoja sen vuoksi että muuten epätodennäköiset tapahtumakulut voivat näyttää yleisiltä. Tilastosattumat näkyvät pienissä otoksissa. Eli kenties julistaja puhui totta ja kyseinen pikkuseurakunta on vain poikkeuksellinen sattumalta.
2: Tarinat ovat "liioiteltuja" tai todellisuuta muokataan "uuden maailmankuvan viitekehyksestä katsoen". Ihmiset värittävät helposti anekdootteja. Esimerkiksi pelkkä erimielisyyden sanomninen voi vääntyä "vihaksi". Samoin se, mitä "olin ateisti" tarkoittaa on kokemuksienikin mukaan tulkittu hyvin laajalla skaalalla. Elämäntapaluterilaisuus ja materialistinen töihin-kotiin-oravanpyöräelämä on ateismia. Ja jopa New-Ageokkultismiin kuulunut on näiden uskovaisten silmiin jotain joka oikeuttaa sanomaan "olin okkultismiin uskova ääriateisti." (Lausunto ei ole keksitty.) Eli kääntyminen kuin kääntyminen näyttää helposti vihan korostamiselta.
3: Anekdootit eivät itse asiassa ole koskaan kovin luotettavia. Niissä on usein seassa juoruilujen vääristämiä kuulopuheita tai ne keksitään tai niitä kaunistellaan lennosta. Tai koko tarina on keksitty. Ihmiset valehtelevat ainakin joskus,  ja myös uskovaiset ovat ihmisiä. Ergo : on olemassa tietty mahdollisuus.
4: Kenties käännytysstrategia on tietynlainen. Eli kun koko liike käyttää tietynlaista lähestymistapaa, ei ole erikoista että se päästää läpi vain tietynlaiset ihmiset. Esimerkiksi vaikka pitämäni herrasmies on hyvin asiallinen, tämä keskusteluun livahtanut oli sen tyyppinen että hän näytti hakevan jonkinlaista provokaatiota. Provokaatiossa ihmiset yleensä "taistelevat tai pakenevat tai ignoroivat" ja vain taistelijaluonteet palaavat tilanteeseen uudestaan. Ja vain heidän kanssaan voidaan onnistua.
5: Käännyttäjät rakentavat itseään toteuttavan ennustuksen ; Jos ideologian virallinen kaava on että viha on tärkeää käännyttämiselle, tunnereaktioiden, etenkin vihantunteiden, synnyttäminen on tällöin käännyttäjälle "positiivinen markkeri" eikä se mikä se muunlaisille ihmisille on. Kun terve ihminen ei jatka kun toinen suuttuu, nämä oikein innostuvat. Neutraali ja laimea ei heille kelpaa. Eli kenties tämä kertoo ideologian toimintatavoista eikä todellisuudesta. Valitettavaa tässä on tietysti se, että normaali psykologia opettaa että vihaiset eivät käänny. Joten seurakunta on kenties pieni siksi että se on ajautunut "varmistusharhaan" jossa viha nähdään käännytysonnistumiseksi ja se perustellaan sillä että mukanaolevat ovat olleet vihaisia. Ja siksi ollaan itsekritiikittömästi menty toimimattomaan ja huonoon ja potentiaalisia uskovaisia poisajavaan tehottomuusstrategiaan jossa työlle saadaan vain vähän tulosta ; Onnistuminen on tilastopoikkeus, joka johtuu siitä että psykologiset menetelmät ylipäätään ovat vain perusteltuja yleistyksiä, tilastollisia korrelaatioita, eivätkä ole sellaisia että ne toimisivat 100% ihmisissä. Muilla tavoilla saataisiin useampi (100% ei voitaisi käännyttää koskaan, mutta tilastollisesti enemmän kyllä.)

Kliseinen vaihtoehto ylläolevalle luettelolle.

Ylläolevat näkökulmat ovat jotain josta jokin tai jotkin pitävät paikkaansa. Kenties jopa useampi. Kuitenkin mieleeni juolahti että psykologian maailma tuntee yhden tavan jolla viha liittyy oleellisesti kääntymiseen. Tämä vaihtoehto on jotain josta olen yleensä pyrkinyt pysymään erossa. Olen halveksinut tämän käyttämistä tässä yhteydessä. Sitäkin suuremmalla syyllä että kyseinen ajatus on nimenomaan klisee, joka voidaan nähdä leimakirvesargumentiksi.

Ei, kyseessä ei ole Pyhän Hengen vaikutus. Kyseessä on aivopesu. Streatfeildin "Brainwash" -teos läpikäy varsin mukavasti sitä mitä psykologiassa aivopesun alueelta tiedetään. Tärkein menettelytapa on kolmen portaan toiminta. Ensin toisen minuus rikotaan. Tämän jälkeen rakennetaan uusi persoona. ja sen jälkeen sitä on ylläpidettävä tai muuten toimitus helposti peruuntuu.

Tässä vaiheessa on hyvä huomata että minuuden rikkominen pitää sisällään vaiheen jossa tyypillistä ovat vihan ja aggression tunteet. Kognitiivinen dissonanssi joka estää mielipiteenmuutokset kohdataan siinä vaiheessa maksimaalisesti. Aivopesun ongelmana on vain se, että yleensä ihmiset eivät suostu siihen vapaaehtoisesti, eli rikkomisvaiheessa pitäisi olla jotenkin avuton, esimerkiksi vangittu.

Tässä mukaan tulee se, että kyseinen pieni seurakunta korostaa myös erilaisten ihmeparanemisten merkitystä. Mukana on entisiä huumeidenkäyttäjiä ja vastaavia. Näitä tarinoita on helppoa pitää ylidramatisoimisena, koska anekdootti julistustyössä ei ole koskaan virallinen varmistettavissa dokumentti vaan sitä kerrotaan vetoavana tarinana jonka tehtävänä on suostutella ja mainostaa mahdollisimman tehokkaasti. Anekdooteista tehdään tämän vuoksi yleensä jotenkin "henkilökohtaisia" niin että niiden epäilijää syytetään "ad hominem" -argumentaatiosta välittömästi jos hän vaatii todisteita ja perusteluja sille että tarina todella on tosi.
1: Oma kantani tosin on että jos joku tekee niin että argumentaation ja perustelun tason mukaantullessa heittää "sanotko minua valehtelijaksi" -kortin on helvetin todennäköisesti juuri valehtelija joka sanoo noin juuri siksi että hänellä ei ole mitään substanssia tarinansa takana..

Mutta jos nämä ottaisikin dokumentteina. ne opettavat että uskontoihin yleensä liittyy epätoivoisia ihmisiä. Jos uskonto on ainut mikä tarjoaa lohtua ja mahdollisuuden esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen, ihmiset ovat "avuttomia ja vangittuja". Näin ollen heidän saamisensa aivopesuprojektiin ei ole mahdotonta.
1: Tämä ei tarkoita että nämä uskovaiset olisivat väkivaltaisia ja julmia ihmisiä. Ryhmäpaine ja rakkauspommitus ovat jotain jotka tekijöistä voivat tuntua ystävällisyydeltä, mutta jotka ovat kohteelle hyvin rankka ja raskas mielen eheyden rikkoja. Se on ikään kuin lyömistä joka ei tunnu lyömiseltä.
2: Itse haluaisin tosin myös lieventää tätä aivopesuprosessin luonnetta. Se, että ihmiset ovat epätoivoisia on jo itsessään rikkonut heidän mielensä eheyden. Toisin sanoen katujulistajien ja uskonmiesten ei välttämättä aina edes tarvitse tehdä sitä. He siirtyvät vain prosessissa suoraan vaiheeseen 2 ja 3. Tosin se, miten tässä ilmenisi sitä vihaa jää auki. Eli jos uskomme että viha on oleellinen merkki kääntymisessä, se kertoo että tämä vaihe on puutteellinen.

Rehellisesti sanoen haluaisin kuitenkin uskoa toisin. Eli uskoa että anekdootit ovat lähteenä jotenkin biased. Tämä ei tietysti vaadi kovin suurta (~lue "ei yhtään") mieleni uudelleenorganisoimista koska en ole kannattanut aivopesuteoriaa koskaan ja toisaalta olen hyvin tietoinen lähdekritiikin tärkeydestä ynnä siitä että anekdootin todistusarvo on olematon, koska se voi olla valehtelua tai tulkinta vääristeltyä (tavalla jossa virheitä on vaikeaa ellei mahdotonta varmistaa ja korjata) ja vaikka se ei olisikaan niin anekdooteista ei saada käytännössä koskaan tilastolliseti merkittävää otosta irti.

Kuitenkin tilanne on niin että "vihalla kääntymisessä" en näe mitään sellaisia seikkoja joihin uskovaisten kannattaisi vedota. Heidän ei kannattaisi puhua tästä koska mikä tahansa selitys on uskolle ja uskovaisille PR -tappio. (Siis jos ymmärtää hieman oman maailmankuvan luomin ennakkoluuloihin perustuvan kyökkipsykologian ulkopuolella olevan kunnon psykologian perusteita, tämä on.)

Loppuun jokerikortti.

Itse näkisin että tämä viha -argumentaatio on kuitenkin jotain joka liittyy pääasiassa uusateismin nousun jälkeiseen aikaan. Aiemmin tämä selitys oli harvinaisempi. Julistusstrategiat ja tarinat elävät ajassa kuten muukin eikirjallinen kertomaperinne, joten tämä ei itsessään ihmetytä.

Vielä 10-15 -vuotta sitten kääntymiskertomukset korostivat osittain samoja asioita kuin nykyäänkin ; Tarinoissa korostui muutos. Juoposta tulee raitis, väkivaltaisesta lauhkea, ja syöpäkin katoaa prosessissa ja erimittaiset jalat venyvät rukouksella ainakin 15 senttiä. Taustalla oleva henkinen asenne korosti kuitenkin enemmän hällävälismiä kuin Jumalavihaa. "Elin materiaalista elämää, ajattelin olevani onnellinen mutta jotain puuttui" -hengessä. Vihan sijasta ateismiin yhdistettiin itsevarmuus. "Olin itsevarma, ajattelin että jokaisen kreationistin kumoan logiikalla ja tieteellä" -tyyppiset lausunnt olivat muotia.

Tämä muutos kertoo siitä että "vastustaja" on muuttunut. Muutoskertomus pahasta hyväksi on uskonnollisen kääntymisanekdootin perusrakenne jota sävytetään ajanmukaisilla painotuksilla. Tärkeintä ei ole se, että onko tarina täysin totta, vaan enemmänkin se, että sinänsä mahdolliset tosiseikat väritetään ja painotetaan sopivasti. Vastustajana on ennen pidetty "passiivista uskoa" ja materiaalista kevyttä pinnalliseksi miellettyä elämäntapaa. Tämä ei ole vihainen vaan ignorantti. Siksi se näkyy muutostarinassa, joka toimittaa kahta funitiota ; Se kertoo muutoksesta jossa on muutos parempaan. Ja se määrittelee mikä on toivottava vaihtoehto ja samalla esittelee sen mitä sillä hetkellä pidetään kovimpana vastustajana. Ja mitä attribuutteja tähän vastustajaan liitetään.

Uusateismin kohdalla on kuitenkin nostettu esiin sen poliittinen aktiivisuus on johtanut kysymykseen "mikä tarve on ilmoittaa että ei usko johonkin johon ei usko". Jolla on yritetty eslittää että uskonto on hyvin tärkeä ateisteille. (Eikä uskonnon ylitulvinta politiikassa, sitä että tietyt aiheet kuten abortti ovat sellaisia että niistä ei voi keskustella ilman että olisi aivan pakko ottaa kantaa uskntoon, se että odotetaan että ihminen vain osallistuu uskonnollisiin rituaaleihin ja tilaisuuksiin rippijuhlista omiin häihinsä asti, se, että uskonnottomaksi ilmoittautuminen johtaa siihen että toinen vaatii perusteluja ja heittää päähän jumalatodistuksella ja julistuspaskalla joiden sisältö on se, että olet ilman Jumalaa moraaliton ja onneton paska.) Jonka taas nähdään tukevan homo religiosus -ihmiskuvaa. Ja tämä teologinen väännös on vain ponnahtanut puheisiin ja menneisyys on uudelleenväritetty sen valossa. (Mikä on sinällään  omituista koska siinä ateisteille ei anneta mitään mahdollisuuksia, eli asiaa ei käsitellä loogisena vaihtoehtona vaan se torpataan apriorisesti ilman perusteluja ; Ateisti on joko nihilisti joka ei välitä eikä siksi voi suuttuakaan tai sitten ateisti onkin sisimmissään kääntyvä uskova kun suuttuu ja siksi pitää Jumalaa niin perkeleen tärkeänä. Huonojen ihmisten nihilointistrategia on tämä ; Se lähinnä ennustaa että joku kritisoi ja lakaisee kriitikon merkityksen ennalta, kuulematta tämän sanomisia ja arugmentteja, vääriksi ja turhiksi ja uskoa ja uskontoa ja Jumalaa todistaviksi.)

 Uusateistit kun olivat äänekkäästi julkisuudessa ja se on aikaansaanut muoti-ilmiön jossa uusateistien toiminta on tulkittu aina vihaksi. Lisäksi tämä kritiikki on ollut näkyvää. Hieman kuten Brotherus asian ilmaisi : "... syy uusateismi-termin käytölle liittynee ateismin vastustajiin, aktiivisiin uskonnollisiin ihmisiin. Nimetty vihollinen on parempi joukkojen mobilisoimiseksi ja uusi ja erilainen vihollinen herättää paremmin vastatoimiin kannustavaa pelkoa kuin vanha ja tuttu. Uusateismi-termiä ovatkin innokkaasti levittäneet ja laajentaneet kristinuskon teologit ja saarnamiehet. Uusateismi -termi mahdollistaa ateismin lähestymisen pikemminkin ilmiönä ja liikkeenä, jolloin se on uskovaiselle helpompi sivuuttaa kuin jos ateismi nähdään aidommin joukkona käsityksiä, perusteluja ja evidenssiä. Pelkoa ja vastareaktioita onkin syntynyt laajalti. 2000-luvun populaariateismi on saanut monen uskonnollisen kirjoittajan puntit tutisemaan: Yksinomaan Dawkinsin Jumalharha -kirja on kirvoittanut uskonnollisilta kirjoittajilta yli kaksikymmentä täyspitkää kohdettaan kritisoivaa kirjaa, kuten Eric Reitan "Onko Jumala Harha?" ja David Berlinskin "Paholaisen harha". Kun lasketaan mukaan muiden ateimikirjojen kritiikki-kirjat sekä niitä täydentävät lukemattomat www-sivut, radio- ja televisio-ohjelmat, voidaan sanoa että ateismin uuden aallon vastustus on todellakn mobilisoinut kristityt ennennäkemättömällä tavalla. Uusi termi antaa ateismia vastustaville kirjoittajille myös paremmin mahdollisuuden "olkinuken" rakentamiseen: älylliseen epärehellisyyteen, jossa uusateismin sisältöä ja uusateistien olemusta pikku hiljaa hivutetaan vastenmielisempään ja helpommin kritisoitavaan suuntaan."

Heidän kohdallaan kukaan ei selitä, että jos uusateismi ei ole tärkeä vaan naurettava ja sen argumentit ovat huonoja, niin miksi sen kumoamiseen tarvitaan noin paljon eri kirjoja. Eikä kysellä että miksi uusateismi innostaa kritisoimaan jos parempaakin tekemistä on ; Asiallinen ja reilu ja filosofisesti merkittävä keskustelu kun käydään parhaita argumentteja käsitellen. Se, että uskova heittää huonon argumenttivirheen todistaakseen Jumalan ei vakuuta filosofia koska jumalatodistuksissa on tätä fiksumpia ja laadukkaampia vaihtoehtoja. Tätä ei tehdä, sillä ihmiset ovat tässä kohden riittävän fiksuja ymmärtääkseen että vakavasti otettavuus ei ole ainut vastareaktion syy. Ja että kritiikin olemassaolo ei tarkoita samaa kuin sitä, että tämä kritisoitu asia nyt olisi erityisen uskottava kun sitä varten täytyy tiedemiesten niin kovasti hyökätä.

Uskovat tuskin kokevat että tämä suuttumus ja mielenkiinto tarkoittaisi että ihmiset olisviat pohjimmiltaan uskontokriittisiä ja epäileviä - tai peräti ateisti-ihmisiä - ja että suuttumus tarkoittaisi että "kohta nuo kristityt kääntyvät". Sillä tosiasiassa kyse on juuri päin vastoin. Mitä kovempi mekkala, sen kovempi maailmankuvalinen kuori. Ja sitä vaikeammin siitä mihinkään käännytään. (Paitsi jos on mahdollisuus aivopesuun, tämä on.)

Onnettomuuksien Jumala

"Suomen kieli eroaa esimerkiksi englannin kielestä siinä, että meillä sana "uhri" tarkoittaa sekä omasta tahdosta riippumatonta uhria että vapaaehtoista uhrautumista. "Victim" ja "sacrifice" ovat melko lailla eri asioita. Meillä "onnettomuus vaatii uhreja", mikä asian vakavuudesta huolimatta on hilpeyttä herättävä ilmaus. Aivan kuin onnettomuus olisi tietoinen olento, joka esittäisi vaatimuksia ihmisille."
("ilonakoo", "Turha kuolema?")

Ylläoleva lainaus käsittelee kielessämme olevaa teleologiaa. Tässä ei sinänsä ole mitään poikkeuksellista. Puhutaanhan esimerkiksi onnenkantamoisesta tai onnenpotkusta, vaikka onni ei tietysti ole mikään tekijä joka kantaa tai potkii yhtään mitään. Vastaava teleologia löytyy siis myös katastrofien maailmasta.

Tämä on hauska ottaa esille aivan sen vuoksi, että kristityn maailmassa Jumala on usein kuvattu hyvänä ja ystävällisenä olentona. Näin ollen huomio keskittyy helposti siihen että eletään ja nautitaan elämästä. Kuitenkin maailman kärsimykset tuottavat monille ongelmia. Ja toisaalta mielekäs elämä on kuitenkin toisaalta ongelma ; Se helpottaa ns. maallistumista. Tämä on kristillisyyden mukaan helposti samaa kuin pinnallistuminen.

Tästä uskovaiset tietysti varoittelevat melko usein. Esimerkiksi tänään (3. syyskuuta 2012) "Metro" -lehden tekstiviestipalstalta löytyy seuraava lausunto : "Ihmiset eivät usko, että Jumala puuttuisi ihmisten ja maailman asioihin. Vaikka selvät merkit on nähtävissä ja vaikka maailma tuntuu sortuvan ympärillä. Ihmiset elävät omaa itsekästä elämäänsä paljoakaan ajattelematta. Mutta vedenpaisumus on hyvä esimerkki. Tätä Raamattu käyttääkin esimerkkinä. JA ESIKUVANA" Huomattavaa on, että merkit Jumalasta nähdään nimen omaan katastrofeissa.

Ja toki tässä on mukana myös halveksiva kulma jossa esimerkiksi ateismi nähdään pinnallisena hedonismina ja ylpeytenä. Siitä huolimatta että "ateistologian" tylsyyteen asti toistuvana perustunnusmerkkinä on se, että kärsimys nimenomaan nähdään ja tiedostetaan. Pahan ongelma nähdään relevantiksi juuri koska kaikki tämä sortuminen nähdään. ; Samalla unohtuu että valtaosa kristillisyydestä on nähdäkseni pehmoilua. Ties kuinka moni uskovainen on tullut esimerkiksi minulle kertomaan että olen liian kyyninen ja synkistelevä. Itsemurhateemassa korostuu usein se, että "elämä on lahja" ja että "Jumala ei anna kenellekään enempää kuin tämä jaksaa kantaa." Ja kertovat positivisista ja rakentavista ihmeistä, kuten jos vaikka syöpä paranee rukouksella, erimittaiset jalat pitenevät silmänkääntötempunomaisesti, kuolleet heräävät vaikka heidät on jo leikattu ja formaliinissa uitettu. Ja jopa HIV poistuu elimistöstä. (Joka ikinen edellisistä väitteistä on esitetty minulle vakavalla naamalla.)

Kristillistä Pessimismiä on kuitenkin hyvä lietsoa vielä lisää sillä siitä kristillisyydestä on monien mukaan kysymys. "Discovery Institute" nimittäin kirjoitti "Malicious Intelligent Design and Questions of the Old Testament God" tarttuu tähän vakavaan aiheeseen innolla johon pystyy vain ja ainoastaan taho joka omien sanojensa mukaan korostaa että ei ole uskonnollista. Innolla johon kykenee ID joka sensuroi kohdat joissa ID -myönteinen taho esittää että liitos uskontoon on ID:n piirre, mutta ei silti sensuroi uskontoa ja uskonnollista materiaalia jota liitetään ID:seen.

Tämän artikkelin ydinkohdaksi voidaan laittaa se, että se vastaa Richard Dawkinsin esittämään Jumalan kuvaamiseen. "The God of the Old Testament is arguably the most unpleasant character in all fiction: jealous and proud of it; a petty, unjust, unforgiving control-freak; a vindictive, bloodthirsty ethnic cleanser; a misogynistic, homophobic, racist, infanticidal, genocidal, filicidal, pestilential, megalomaniacal, sadomasochistic, capriciously malevolent bully." Tämä selvästi näyttää siltä että Dawkins näkee kärsimyksen eikä elä elämäänsä hedonistisen itsekkäästi miettimättä asiaa.

Dawkinsille vastineeksi tulee erityisestä neutraaliudestaan maineekkaaksi tulleeseen ID -hahmona - joka erityisellä neutraaliudellaan oikein alleviivatusi korostaa että ID ei ehdottomasti ole uskontoa - tutuksi tulleen David Berlinskin huomautus joka on, kuten jo aiemmin mainitsin, uskonnollisesti aivan ehdottoman neutraali : "David Berlinski responded, "These are, to my way of thinking, striking points in God's favor."" Berlinskin mukaan kärsimys on jotain jota kristinuskon Jumala tuottaa. (Mikä kertoo että hän ei viittaa vain nimettömään Suunnittelijaan joka voi olla Vorlon, vaan nimenomaan kristinuskon Jumalaan.) Se ei ole vain perimmiltään pahaa. Kärsimys ja paha on siis vain erotettava toisistaan. Muu on hedonismia. "Given that the Old Testament is full of examples of God sending (if not creating) cruel plagues, it stands to reason, from a theological standpoint, malicious design exists. Even in the New Testament, Jesus describes all sorts of malicious Intelligent Design visiting humanity in the form of plagues. Death being visited on Ananias and Saphira, blindness descending on Elymas the Sorcerer, worms eating Herod, and all the plagues of the Apocalypse. So from the standpoint of Christian theology, God creates malicious designs. If you’re not a Christian, then trying to solve problem of malicious design and the notion of a loving God isn’t a problem. But if you are a Christian, then the explanation of why all the bad things in the world are happening cries out for an answer. I’ve stated before, that one possible explanation is that this is God’s makes heaven more meaningful by making the present world miserable. (See 2 Cor 4:17 and Romans 8:20)."

Toisin sanoen maallinen elämä on täynnä kärsimystä jotta Jumala saisi aikaan kunnollisen kontrastin taivaan ja maallisen elämän välille. Muutoin ihmiset voisivat etääntyä Jumalasta ja elää nautinnollista ja hyvää elämää maan päällä. Jumala siis hyvyydessään tekee elämästä monin paikoin sietämätöntä jotta ihmisille tulisi Jumalanikävä. ; Näin ollen Jumala näyttäytyy varsin erikoisena. Jos minä haluan että minua pidetään rakkaudellisena ja hyvänä, en voi vain käydä räyhäämässä ihmisille. (Osa toki yrittää selittää että aggressioherkkyys tarkoittaa sama kuin "herkästi tunteva". Kusipäisyys on kuitenkin se oikea filosofinen termi tähän yhteyteen.) Ja jos minä menen hakkaamaan jonkun ihmisen hampaat katuun, tätä kutsutaan rikokseksi. Kun Jumala tekee tätä, se tarkoittaa sitä että Jumala tekee meille palveluksen.
1: Itse asiassa on ehdottomasti hengellisesti ja älyllisesti kasvattavaa huomata miten em. "Uncommon Descentin" artikkeli puolustaa myös Raamatussa tapahtuneita, esimerkiksi Jumalan käskemiä, kansanmurhia. Tämä on mielenkiintoista koska UD:n virallisena linjana on ollut se, että natsejen hirmutekoja, juutalaisten joukkotuhontaa, holokaustia, pidetään "darwinismin" seurauksena. Ja että "darwinismia" kannattaa esimerkillisen leimallisesti juuri em. Dawkins. On mielenkiintoista että darwinistien ideologinen kansanmurha on sellainen että sitä kammoksutaan darwinistien piirissä ; Dawkins ja vastaavat kun nimen omaan ja päinvastoin irtautuvat em. kansanmurhasta ja kiistävät sen olevan eettistä heidän maailmankuvassaan. Itse asiassa on erityisen mielenkiintoista että tässäkin artikkelissa Dawkinsin lausuma voidaan selkeästi nähdä jonain joka kammoksuu kansanmurhia. Kun taas UD:n artikkeli selittää miksi kristillisen ideologian mukaan on ihan OK tehdä kansanmurha tietyillä ehdoilla, jolloin ne ovat oikeaoppisia kansanmurhia eikä niitä voida siksi pitää minään eettisenä epäilyttävänä taakkaan ideologialle. Tämä ja monia muita kasvattavia ajatuksia ehtii nousemaan helpostikin mieleen. Ne kaikki herättävät luottamusta siitä että darwinismi on näistä kahdesta asiasta se joka on ehdottomasti epäeettisempi. Sekä tietysti sen, että ID ei mitenkään liity uskontoon eikä ole uskonnollisesti motivoitunutta eikä sen käsittely ole uskonnollista sisällöltään.

Samalla tämä korostaa sitä, että kristinuskon Jumala ei ole vain parantava ihmeitä tuottava Jumala. Ja kristillisyydessä on käytännössä olennaista joko kulkea laput silmillä ja todellisuuspakoisesti elää jossain pinnallisessa kuplassa jossa "Raamatun" kertomukset ja maailman tapahtumat ohitetaan ja unohdetaan. Tai sitten uskotaan todellakin niin että jokainen auto-onnettomuudessa kuollut on uhrilahja Jumalalle, ja että meidän siksi tulee olla ennen kaikkea kiitollisia tästä tapahtumasta joka lähentää meitä Jumalaan. Jos tämänlaisesta itkee ja katkeroituu ei ymmärrä että onnettomuus on ihana Jumalan taivaan ihanuutta korostava asia.

Kun nyt olemme oppineet kristinopista sen olennaisimman - eli pohjimmiltaan sen mitä sen opettama hyvyys tarkoittaa ja ei tarkoita - on minun pakko myöntää että koen siihen tiettyä vetoa. Sillä maailmassani sadomasokismi on kaunis asia. Valitettavasti vain melko harva ihmisistä on niin kieroutuneita korjaan ajattelevaisia, syvällisiä että he olisivat kanssani asiasta samaa mieltä.

Hevosen suusta

Tieteen popularisoinnissa tehokkaat vertaukset ovat hyödyllinen ja tärkeä elementti. Hyvin valittu kuvaava anekdoottikin voi valottaa asioita. Voidaankin siis sanoa että en ole vertauksia vastaan itsenään. En vain pidä tarinoista perustelumenetelmänä. Tarina on hyvä selventäjä, mutta se ei itse asiassa ole ollenkaan perusteluväline, vaan vetoamisen väline ; Anekdootti jota ei ole tuettu datalla on perusteluna hampaaton.

Toisin sanoen itse tarina ei ole juuri mitään ; Työ tehdään muualla ja vertaus on vain jokin joka tuo tämän muualla tehdyn työn ymmärrettävään muotoon.

Tämän vuoksi en juurikaan pidä esimerkiksi tavallisesti käytetystä julistusmekanismista ; Henkilökohtaisten elämäntarinoiden kertomisesta. Moni pitää tätä hyvänä ja vakuuttavana välineenä jossa on ripaus älyllisyyttä inhimillistä pehmeyttä unohtamatta. Ajatellaan että tämänlainen kertomus on itsessään silminnäkijän todenmukainen kuvaus, jokin jota tiede voi ikään kuin levittää mutta jota se ei voisi kritisoida. Tarinan katsotaan olevan kritiikki-immuuni fakta, jokin kyseenalaistamaton tosiasia jota tiede sitten ottaa sellaisenaan ja mallintaa.

Näkemys on tietysti hyvin naivi, sen taustalla on ajatus siitä että kertoja ei erehdy tai valehtele - ja että tämä tarkistaminen on jonkinlainen henkilökohtainen loukkaus eikä lähdekriittinen tosiasioiden luotettavuuden varmistaminen jota tieteessä muutoin tehdään - esimerkiksi mittausvirheiden mahdollisuuden huomioon ottaminen on tieteenteossa hyvinkin tärkeää, valtaosa metodologioista miettii esimerkiksi systemaattisten virheiden eliminoimista ja muita vastaavia asioita. Tämä taso jossa kaikki kritiikki on henkilöön kohdistuvaa johtuukin siitä että koko tarinan todistusvoima ei olekaan asiassa vaan sitä kertovan ihmisen auktoriteetissa. Tarinat nojaavatkin siihen että kertoja on superspesiaali alan syvä kokija, silminnäkijä ja harvinaisen tiedon omakohtaisesti kokenut tietäjä. Joku joka on tiedon hierarkiassa erinomaisempi totuusarvon arvioija kuin kuulija.

Kristillinen maailmankuva on anekdoottirakenteen läpitunkema. Ilmeisesti innostus siihen miten Jeesus käytti vertauksia on johtanut siihen että keksityistä tarinoinnista ja lähinnä oman näkemyksen perustelun sijasta esilletuovista vertauksista on tehty olennainen osa "skeneä". Näin esimerkiksi Lewisin "Mere Christianity" on kristillisten kehuma "pyhä lehmä" jota ei saa moittia. Se ei kuitenkaan oikeastaan perustele yhtään mitään. Se vain esittää ison joukon väitteitä jotka on kuvattu anekdoottien, tarinoiden, vertausten ja testaamattomissa oelvien ajatuskokeiden muodossa. Se on kuin jättimäinen kasa auktoriteettiin vetoavia tarinoita jotka mallintavat perusoletuksia todistamatta niiden oikeudellisuutta tai pätevyyttä mitenkään.

Mark Chu-Carrollin blogi "Good math/Bad math" käyttääkin usein kuvauksenaan lausetta "worst math is not math at all". Silloin kyseessä on usein siitä että tieteellistä tai sellaiselta näyttävää jargonia käytetään, mutta asiaa ei itse asiassa lähestytä kaavan ja tieteen kautta, vaan ne ovat enemmänkin jotain joka on liitteenä koristamassa tarinaa. Totuus tulee yhä todistamattomana tarinana hevosen suusta. Kaava on mukana jotta sen läsnäolo eikä sisältö toisi tieteellisen painoarvon tarinalle. Näitä menetelmiä on muutamia ja Chu-Carrollin teksteihin viitaten näytän niistä pari
1: Kenties helpoiten huomattavissa oleva strategia on Intelligent Design -miehen, David Berlinskin, harjoittama rutiini. Hän korostaa sanomaansa pudottamalla nimiä ihmisistä joita hän tuntee. Hän vetoaa useisiin alan asiantuntijoihin. "It is mostly content free - it consists of a whole lot of name-dropping, giving Berlinski a chance to talk about all of the wonderfully brilliant people he's close personal friends with. And, quite naturally, his close personal friends have told
him all sorts of things about what other famous mathematicians really thought about evolution." Strategia koostuu siitä että Berlinski viittaa siihen miten hyvin hän on verkostoitunut. Hän tuntee henkilökohtaisesti ihmisiä. Ja hänen ystävänsä tietysti tuntevat vielä kuuluisampia ihmisiä. Näiden salaiset mielipiteet Berlinski sitten tuo julki. Ongelmana on tietysti se, että esille tulevat vain nämä nimet, mutta heidän perustelujaan asialle ei silti putkahtele samalla innolla esiin tästä samaisesta "hevosen suusta". Kun tilanne jää tälle tasolle kuuluisat ihmiset ovat aukrotiteetteja eivät tiedettä.
___1.1: Jokainen joka on ollut Rauni-Leena Luukanen-Kilden UFO -luennoilla tietää miten hän vastaa kaikkeen kritiikkiin jotakuinkin sanomalla että "mene itse katsomaan" ja "korkea-arvoiset upseerit". Valitettavasti jos et ole samaa mieltä etkä ole kokenut UFOkaappauksia, et tietysti ole käynyt katsomassa tarpeeksi ja ne korkea-arvoiset upseeritkin osaavat itsesuojeluksi piilottaa itsensä.
___1.2: Lisäksi nämä nimiä tiputtelevat strategiat ovat yleisesti ottaen ongelmallisia. Esimerkiksi kun eräs suomalainen kreationisti tipautteli "hevosen suusta" -tarinan Svante Pääbosta ja siitä mitä hän todella uskoo evoluutiosta, yhteydenotot itse ihmiseen johtivat siihen että tarina paljastui ontoksi. Kreationisti koki tämän vainona, eikä tiedon tarkistuksena. Ongelma on toki tätä laajempi ; Jos tutkija vastaa olevansa erimielinen syynä on tietysti "darwinistinen vaino" - joka näkyy esimerkiksi siinä että Leisola ei ole saanut potkuja töistään tutkijana vaikka on ollut nimekkäin suomalainen kreationisti jo useamman vuosikymmenen ajan - jonka edessä henkilö suojaa näkemyksensä työpaikkansa pitääkseen. Ja jos tutkija on jo kuollut, voi olla vaikeaa kaivaa esiin sitä mitä mieltä hän "todella" on ollut asiasta. Nimi jääkin tätä kautta helposti auktoriteetiksi, ja itse sanomiseen luottaminen jää auktoriteettikysymykseksi. Ja sanomisen perustelut jäävät luonnollisesti vielä enemmän auki.
2&3: Granville Sewell taas osaa kombinoida kahta erilaista "hevosen suusta" -strategiaa. Ja tätä taitoa hän käyttääkin vain miltei joka kerta kun hän ottaa tietokoneen näppäimistön esiin. "Granville Sewell is up to his old hijinks. Sewell is a classic creationist crackpot, who's known for two things. First, he's known for chronically recycling the old "second law of thermodynamics" garbage. And second, he's known for building arguments based on "thought experiments" - where instead of doing experiments, he just makes up the experiments and the results." Hän on keksinyt että anekdootti on kätevä tapa tehdä kokeita ilman testaamista. Hän ottaa vain termodynamiikan kaavan ja liittää sen tarinaan jonka väittää kuvaavan sitä, ja lopputulos esitetään kuin se olisi täsmälleen sama kuin jos asia olisi oikeasti testattu. Valitettavasti hän käsittelee termodynamiikkaa jonain jota fysiikka ei sano sen olevan, eli termodynamiikan liittäminen asiaan on jo sisällöllisesti virhe. Tämä peitetään sillä että termodynamiikkaa mallinnetaan kielikuvana ja tätä korostetaan tarinoimalla vetoavalla ja kirjavalla kielellä. Koska Sewellin auktoriteetti ja ymmärrys on tehnyt ajatuskokeen, joka paljastaa totuuden kuin "hevosen suusta".

Kun "Panda's Thumb" ihmettelee sitä miten kreationistit käyttävät "samat havainnot eri tulkinnat" -lähtökohtaansa ja väittävät tekevänsä tiedettä samalla kun heidän puolensa ei tee tiedettä vaan käyttää runsaasti rahaa siihen että tehdään koko perheen dinosauruspuistoja. Eikä kyse ole edes budjetista - kreationismin ympärillä pyörii raha. "So for less than the cost of two huge, embarrassing testaments to ignorance and misinformation AiG could have funded something like the entire Cancer Genome Atlas. But then again, at the creation "museum" they have a Triceratops with a saddle!" Toki kreationistit ovat tehneet tutkimusohjelmanrakennusyrityksiä, joissa vertaisarviointi on "kreationistien sisäistä", mutta ne eivät silti tuota kovinkaan aktiivisesti tutkimuksia. Ja usein projektit latistuvat siihen että jos Nooan arkin uskottavuus vesikelpoisena välineenä kyseenalaistetaan, niin rakennetaan medianäkyvyyttä rakentamalla jättimäinen Nooan arkki maalle, varoen sitä että tämänlainen alus todella tehtäisiin merikelpoiseksi.

Onkin erikoista että etenkin Intelligent Design - joka on panostanut ajatukseen evoluutioteorian dekonstruoinnista joka paljastaa ties minkä ja minkä asian "evolutionistien narraatioksi" jonka takana ei ole tieteellisiä kaavoja - on juuri se taho joka eniten käyttää hevosen suusta tulevia narraatioita samana asiana kuin kovan tason todiste.

---

Otsikon sanonta on ravihenkinen ja se viittaa erityiseen luotettavuuteen -kuulopuheiden sijaan ravivihje saadaan itse hevosta tarkkailemalla. Mutta sanonnan voi tietysti nähdä myös konkreettisemmin. On aikamoinen ero jos joku kertoo kuulleensa ravivihjeen puhuvalta hevoselta.