Rumia puhuvat tohtorit

Iltalehti nosti esiin tapauksen jossa Alf Rehn oli kutsunut hallituksen talouspolitiikan tekijöitä "saatanan tunareiksi". Häntä on moitittu koska "a) sanon liian poliittisesti, b) sanon liian rumasti, c) sanon liian paljon, ja d) sanon väärin ihan muuten vaan" Rehnistä professorien tulisi kommentoida, ja tässä vedetään esiin yliopiston autonomisuuteen ja vastaaviin liittyviä teemoja. Rehn tiivistää näitä heittämällä että "Joten jos ette pidä siitä mitä sanon, tai tavasta jolla sitä sanon, voin professorin arvoon nojaten todeta: Haistakaa paska, ja tietäkää sitä paskaa haistaessanne, että tämä on sitä että edustan professorin tittelin aidointa ja syvintä olemusta. Meidän työtehtävämme on olla hankalia, ja vittumaisia, ja olla piittaamatta ihan kaikista jotka haluavat rajata tapaamme olla ja sanoa."

Toisaalta katolinen Edward Feser on sanonut, että Christina van Dyken tulisi erota akateemisesta virastaan siksi että hän oli kovasanaisesti haukkunut Swinburnea. Swinburne oli ajanut kristillistä perinteistä seksuaalimoraalia. Ja tähän liittyen van Dyke oli sanonut omalla facebooksivullaan, että "Fuck those assholes. Seriously." Häntä oli vaadittu pyytämään anteeksi. Pääargumenttina oli se, että facebook on julkinen tila ja tätä kautta hän olisi vastuussa samalla tavalla kuin jos olisi sanonut sen päin naamaa jossain akateemisemmassa yhteydessä. Ja tämän seurauksena van Dyke reagoi seuraavalla tavalla "I really wish now I hadn’t said that!! I PROFOUNDLY regret not using much harsher language and saying what I really think of anyone who uses their religion to promote homophobia, you know that sickness that has led people for thousands of years to kill my fellow human beings for their sexual preferences. Like you know, pink triangles and the Holocaust. I am really, truly, embarrassed by the fact that my mild comment “F*ck those assholes” is being spread. This wildly understates my actual sentiments towards homophobic religious proponents of evil like Richard Swinburne, who use their status as professional philosophers to oppress others with less power. I am SO SORRY for using such mild language."

Haukkuminen on siitä mielenkiintoinen, että sitä ei mielikuvissa liitetä lainkaan akateemisten ihmisten keskusteluun. Tässä menevät osittain sekaisin;
1: Se, että ihmisten täytyisi olla jotenkin kaikenkattavasti jotain. Eli esimerkiksi professorius tarkoittaisi kaikenkattavaa ja myös arjessa näkyvää älykkyyttä. Viisaus yhdessä asiassa ei tarkoita ylivuotavaa sivistystä kaikessa.
2: Toisaalta tässä sekoittuu tyyli ja äly. Eli kun kiroilua pidetään huonotapaisena ja barbaarisena niin sitten se tarkoittaisi jotain sen tyylistä että sanotun sisällössä ei voisi olla mitään. Eli kiroileva ihminen olisi myös väärässä, riippumatta siitä olisiko hänellä - joko kiroilun yhteydessä tai jossain muualla - aiheesta ihan kunnon argumentteja.

Tosin hyvätapaisuus kuuluu jossain määrin akateemiseen työntekoon sillä tiedeyhteisö on "työyhteisö". Ja siinä mielessä on esimerkiksi muotoiltava kritiikkiä hieman eri tavalla. (Tosin facebook tuskin edustaa tätä yhteistyöntekoa. Se ei esimerkiksi ole vertaisarvioitu lehti.)

Joka tapauksessa potkujen vaatiminen tämänlaisesta on ylilyönti. Joka vihjannee että takana on jotain enemmän. Jotain sellaista joka ei tosiasiassa ole sitä että suututaan loukkauksesta vaan siitä että kun jostakusta ei pidetä ideologiansa vuoksi niin tätä kyylätään ja vahditaan ja kun tämä tekee yhdenkin virheen niin tämä nostetaan sitten esiin. Sensuuria olisi ikävää vaatia kiroillen. Mutta tällä keinoin se onnistuu kyllä.

Pieni ajatus ; Vatun hyvä korvike

Ideastesia (ἰδέαἴσθησις) viittaa siihen että ihmiset aistivat erilaisia konsepteja ja määritelmiä. Kysymys on vahvimmillaan joissain synestesioissa. Mutta tavallisillakin ihmisillä on tähän viittaavia taipumuksia. Kirjaimien ja värien välille syntyy mielleyhtymiä jotka eivät ole täysin satunnaisia. Ehkä merkillepantavin piirre on bouba/kiki effect, joka koskee sanojen muotoa. Määritelmien sisältöjä ei ole kerrottu ja ne ovat tuntemattomia. Mutta silti ihmiset mielikuvissaan liittävät kiki -sanan teräväsärmäiseen muotoon ja bouban pyöreään.

Ideastesia on tärkeää. Sillä ostin kaupasta jäätelöä jossa oli makuna "rommi-rusina". Tämä toimii hyvänä kirosanana lasten läsnäollessa. Sana on vahva. Sorahtavia "ärriä" kuten omasa suosikissani. Suhahtava "ässä" kuten em. sanan suhahtavasti sähähtävässä synonyymissä. Etenkin jos jäätelön mallia tiivistää muotoon "rsn" siihen saa aggressiivisen sävähdyksen. Toimii siitä huolimatta että "rommi-rusina" tuskin on mikään kiertoilmaus "aikuisten kirosanoille". Se on tässä erilainen kuin vaikkapa "vattu".

Jäätelöpaketti sai itseni miettimään sitä mistä kiroilu saa voimansa. Toki en ole ainut joka on miettinyt tätä aihetta. (Jakamani linkki on hyvin opettavainen; "당신의 어머니는 일본어 전함을 충족하기 위해 밖으로 수영.") Ajatukseni oli tärkeä sillä olin ajatellut kiroilua hyvin yksinkertaisesti. Olin tehnyt sitä paljon ja ajattelin että kiroilu saa voimansa sanoista ja sisällöistä. Jos kiroilee pitää rikkoa jotain tabuja, kenties jopa manata tai tehdä jokin muu oman kulttuurin uskontoympäristön vastaista. (Viittaaminen sielunvihollisen moniin nimiin.) Viitata eritteisiin (uloon monet muodot) tai sinänsä miellyttäviin mutta julkisessa elämässä piilotettuihin sukupuolisiveellisyysasioihin (niin miehiset kuin naiselliset).

Kysymys ei ole vain sanoista ja niiden määritelmien nieltävyydestä ja muusta sanan koosta. Kyse on siitä miten niitä käyttää.

Soveliaasta puheesta (jota et ehkä löydä tästä kirjoituksesta)

Kalervo Niementaus paheksui kiroilukulttuuria. Hän kuvasi kirosanavetoista kulttuurista "suvaitsevaksi alennustilaksi". Ymmärrän toki sen, että kiroilua pidetään pahana. Mutta poliittisten blogien kontekstissa on hieman omituista törmätä siihen että asiaan vedottiin ensi sijassa "huolestuneena, näin neljän lapsen isänä". Ja korostettiin, että "Nuorena poikana oltiin kovia kun uskallettiin se sanoa, nykyisin se lähinnä huvittaa..aikuisen ja eritoten naisen kirjoittamana lähes naurattaa." Tässä ei selvästi ole kysymys enää hyvistä tavoista. Kysymys on moralismista. Kun kirosanan käyttöä kiinnitetään ikään ja sukupuoleen, on selvää että kiroilussa on kyse paitsi siitä että kiroillaan niin myös siitä ketkä kiroilevat.

Pekka Pihlanto viittasi kiroilun kohdalla myös siihen ajatukseen että kiroilu on älyn puutetta. "Joka joutuu turvautumaan törkeyksiin, osoittaa paitsi sivistymättömyytensä myös sen, että asia-argumenttien pakki on tyhjä." Teoria on yleinen. Ja se varmasti johtuu siitä, että kiroiluun usein turvaudutaan kun muunlaiset sanat loppuvat. Joten tämä sitten koskisi kiroilua noin kategorisesti. ; Oli mielenkiintoista huomata myös miten kommenteista löytyi toinenkin suuri linjaus. Jorma Moll kertoi että "Väitetään myös että kiroileminen on osoitus epäselkeästä ajattelusta. Kun tuon aikanaan kuulin aloin seurata ihmisten puheita siltä kannalta. Nykyään yhdyn väitteeseen. Melkein samaa tekee mieli sanoa sivistyssanojen käytöstä, paitsi ammatti- ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä." Pihlanto tukee viestiä "Totta on - kun ajatus tökkii, ei keksitä muuta kuin kirosana. Se vastaa usein englanninkielisten well -sanaa tai muuta täytesanaa, joka antaa pienen hengähdystauon ajatella sopivaa vastausta. Sivistyssanojen käyttö on turhaa keikarointia tavallisessa keskustelussa." Niementauskin ilmaisee olevansa tästä samaa mieltä "Täällä toki kirjoittelee professoreja, sun muita oppineita, joilta asian jotenkin ymmärtää, mutta kun (kenties itseään korostaakseen?) sitä tekee "rahvaskin", niin se tuntuu huvittavalta. Toki sellaisen kirjoittajan vika ole se että itsellä vain kesken jäänyt keskikoulu, mutta jonkun verta potuttaa, kun pitää aina välillä googletella että tietää mistä toinen puhuu."

On selvää että kysymys ei ole kohteliaisuudesta, pelkästä kohteliaisuudesta. Tai itse asiassa kohteliaisuudesta lainkaan. Tämä toki paistaa kommenteista joissa selvästi kiroilijoita käsitellään tavalla josta on haastavaa löytää sivistystä, saati sydämen sivistystä. Selvästi tässä ei niinkään ajeta sinänsä monesti tarpeellisiakin hyviä tapoja. (Tätä tietysti voi olla vitun vaikeaa uskoa minun sanomakseni. Mutta ei tämäkään paskaperse nyt vittu ihan kaikkialla perkele kiroile. Saatananvittu sitä pitää tietää mitä jumalauta laukoo helvetti kellekin.)

Olen paikoitellen erittäin samaa mieltä kirosanoista. Kun kirosanat jättää pois, on ilmaisuun käytettävissä oleva sanasto suurempaa. Tai oikeastaan ei ; Tutkimuksissa ne jotka keksivät paljon kirosanoja tuntevat muitakin sanoja enemmän. (Kirosanat ovat osa sanavarastoa joten tämä nyt tuskin mullistaa kenenkään mieltä.) Mutta onhan se miellyttävämpää.

Samoin on hyvä tiedostaa että kieli on kommunikaation väline. Ja jos viesti ei tule ymmärretyksi on syytä miettiä johtuuko tämä siitä että viestiä ymmärtämätön ei ole viestin tarkoitettua yleisöä. Vai siitä että viestijä on huono. Tosin jos jokin minun tekstini saa ihmisen oikeasti menemään sanakirjan ääreen, niin sitten olen tyytyväinen. Sillä se tarkoittaisi sitä, että tekstistä on opittu vähintään tuo yksi sana. Ja kiinnostusta sanan oppimiseen on ollut joten se on varmasti kunniakasta elinikäistä oppimista korostavan yhteiskuntammekin silmissä. (Tosin en usko että sanakirjaan oikeasti mennään. Sanotaan vaan tl;dr. Joskus ei voi kuin ihmetellä miten tiedottomassa tilassa on mahdollista ylipäänsä näpytellä kasaan tekstiä. Tekstiä joka ilmeisesti ei läpäisisi vanhan keskikoulun seulaa.)

On kuitenkin melko selvää että kun isketään sekä sivistyssanoihin että kirosanoihin, on kysymys enemmän kielen "normalisoinnista". Tai oikeastaan kielen keskiluokkaistamista. Paheksumalla tiettyjä puhumisen tapoja luodaan hyvien tapojen ja "huolestuneen vanhemman" harrastamalla lasten suojelulla ilmapiiri joka normittaa hyvin monia ihmisiä. Sitä on helppoa viitata sivistykseen kuuluviin hyviin tapoihin ja etikettiin samalla kun unohtaa että sanavarasto kuuluu yleissivistykseen. Ja että ihmisten alentaminen paarialuokkaan väärän sanavalinnan kautta on kohtuu vahvasti ns. sydämen sivistyksen vastaista.

Itselleni, jolla -erityisesti "livenä"- joka toinen sana on sivistyssana ja joka toinen kirosana on törmännyt tähän ongelmaan. Saan kuulla siitä miten on syytä siistiä puheita. (Yllättävän harvoin tosin.) Ja toisaalta saan kuulla siitä miten teitittelu ja muut vastaavat muodolliset läsnäolon tapani ovat "etäännyttäviä". ; Mutta mitä minä tälle voin. Aloitin lukemisen hyvin nuorena ja turmelin mieleni lapsesta lähtien korkeakulttuurikirjallisuudella. Olisi turhaa väittää että tämä ei olisi vaikuttanut siihen miten käsitän "kielen käyttämisen". Kiroilemaan opin vasta melko kypsässä iässä. (Olin lukioon mennessäni tunnettu siitä että en kiroile.) Mutta sitä on sitten tullut harjoitettua sellaisissa elinympäristöissä joissa kiroilu on toinen äidinkieli.

Tämä on lähinnä täydennys hyvin yleiseen ilmapiiriin jossa tietyt aiheet ovat tärkeitä ja jaettuja. Jossa niistä kannattaa olla samaa mieltä kuin muutkin. Kun retoriikkakin pitää sovittaa muottiin, on hyvin vaikeaa löytää sitä osaa kielenkäytössä jolla sitten voisi oikeasti tehdä sitä mitä varten kieli on. Eli ajatusten välittämiseen. Tuntuu että kommunikointia normitetaan niin paljon että viestintä tavallaan loppuu. Olen muutenkin erityisen kiinnostunut siitä miten ns. "kunnon ihmisillä" on oikeasti tapana määrittää sallittu kieli hyvinkin tarkasti. Eihän tässä voi kuin lainata Stephen Frytä joka esitti asian ytimekkäästi "The sort of twee person who thinks swearing is in any way a sign of a lack of education or a lack of verbal interest is just f*cking lunatic."

Kun "kohteliaisuus" on tekosyy jolla syytellään ja moititaan ihmisiä esimerkiksi typeriksi tai huvittaviksi briljeeraajiksi pelkästään siksi että he käyttävät jotain omasta mielestä vääriä sanoja. Sanoja jotka tuntuvat liian banaaleilta tai oman käsityskyvyn ylittäviltä. Kun tälläinen haukkumisasenne nousee esiin, on selvää että kyse ei ole ystävällisyydstä, kohteliaisuudesta ja siitä että pyritään olemaan toisille decent human being. Kun retoriikkaantarttujien asenne on näin haukkumiskeskeistä ja ihmiseenkäyvää, on selvää että vastavuoroisuuden nimissä syntyy into vastata samalla epäkohteliaalla linjalla takaisin.

Mutta niinhän se on. Kuolemaa ei tarvitse pelätä. Koska kun on elossa sitä ei ole ja kun se on kohdalla siitä kärsivät muut. Tyhmyys, kusipäisyys, asenteellisuus, huono sanavarasto ja pikkumainen asenne ovat vähän samanlaisia.

Sekulaari

Ilkka Pyysiäinen kertoi "Helsingin Sanomissa" että ateistitkin rukoilevat. Hän ei tässä nojaa siihen että ateistit jollain omituisella tavalla uskoisivat Jujmalaan. Vaan se, että "Ihmisillä on kaksi tapaa ajatella, tietoinen ja spontaani." Mikä viittaa siihen että intuitiivinen ja spontaani tapa toimia ei vastaa niitä maailmankuvallisia uskomuksia joita ihmisellä on. Se toki kertoo jotain siitä miten ihmisten aivot yleensä toimivat luonnostaan. Antropomorfismi on meille luontaisaa.

Tosin itselleni rukoilu on hyvin vierasta. Se on aina ollut. Olen toki rukoillut, joskus jopa ihan avoimesti uskonnottomana koska "tilaisuus" ja "kunnioitus" ja muu "sosiaalinen" on sitä mielestäni jotenkin vaatinut. Lapsena on iltarukousasioita läpikäyty. Mutta se on tuntunut tyhjältä ja omituiselta. Rukoillessa tulee vain aivan sikatyhmä olo. Eikä sillä tavalla että epäilisi ateismiaan, vaan sellainen olo että olisi järkevämpää jutella puhelinpylväille sillä puhelinpylväillä on sellainen etu että ne ovat olemassa.

Mutta jotain toki on. Siinä missä Kserkses antoi sillanrakennuksen epäonnistuttua käskyn ruoskia meren aallot ja mestata rakentajat, minä saatan kiroilla lagittavalle tietokoneelle. Ja kun kiroilen puheeni on taatusti uskonnollisesti sävytettyä. Se on kristillisen kielen läpitunkemaa. Minä kiroilen käyttämällä sanoja kuten "perkele" ja "helvetti". Mielestäni kristinusko onkin tuonut kulttuuriimme arvokkaimman lisän juuri kirosanojen osassa. Kristilliset kirosanat ovat vaan niin hienoja, että niitä tulee käytettyä. Helvettiin saa hyvän etupainon ja "perkele" sorahtaa vahvasti.

Toki minun uskonnottomuuteni pelastaa se, että eniten käytän aivan täysin maalliseenkin suuhun sopivaa "vittua" jota on joskus rasvattu ja joskus ei. On kuitenkin pakko myöntää että kirosanaksi se on hieman vento. Siihen ei oikein saa voimaa koska siinä ei ole kovia konsonantteja ja sanan on vahvimmillaan keskellä tupla t-n kohdalla. ja turhan positiivisilla konnotaatioilla sävytetty. Tämän asian kristityt kyllä hoitavat paremmin.

Vaanivaa tekoälyä - eli dataroskan syövereistä

Puolisoni vanhojen pelien pelaamiseen tarkoitettu tietokone piti fiksailla käyttökuntoon ja pois netistä koska sen käyttöjärjestelmä (Windows XP) lopettaa päivittymisensä. Monet vanhoista peleistä eivät toimi uudemmilla järjestelmillä, joten säilöminen oli tarpeen. Siksi jouduimme muun muassa etsimään asennuslevyjä ja muuta johon voidaan tallentaa koko tietokoneen levypohja. Ja tähän liittyen tuli sitten esimerkiksi haettua erilaisia diskettejä ja muita tallenteita kotoa.

Kävin aikani kuluksi läpi omia vanhoja varmuuskopioitani ja diskettejäni. Vanhoja koulutehtäviä. Keskeneräisiä raapustuksia. Niitä oli kertynyt aika paljon. Osa oli muistoja, osaa en muistanut kirjoittaneeni vaikka tekstien sanavalinnat viittasivat vain yhteen tiettyyn tekijään. Ne olivat joskus hyviä, useammin omituisia ja mielipuolisia. (Tältäkö tuntuu lukea minun blogiani?)

Eräs, kenties mielenkiintoinen, oli Helsingin yliopiston kognitiotieteen puolella yhdelle kurssille tehty tekoälytehtävä. Siinä työn alla oli äänen avulla toimiva kahviautomaatti. Puolisoni yritti opettaa laitteelle omaa puhettaan, mutta kone ei ehkä ottanut selvää hänen korostuksestaan. (Hänen puhetapansa on painotuksiltaan ja äänneasuiltaan hieman omintakeinen.) Minäkin annoin oman äänijänteitä värisyttävän panokseni projektille. (On huolestuttavaa jos minä edustan "jotain normaalimpaa" yhdellekään data-aineistolle. Nyt todella kävi näin.)

Se ei edistynyt hirvittävän hyvin, sillä raportissa luki, että puolisoni ei saanut kahvia tilattua. Sitten minä yritin, eikä tästä tullut oppia. Aikani tuskailtuaan aloin kiroilemaan. "Saatana! Perkele! Jumalauta!". Tietokone oli heti skarppina. "One latte." Puolisoni muisti tapahtuman hyvin, itse olin sen aivan tyystin unohtanut.

---

Projekti on kuitenkin kenties sittemmin saanut tuulta alleen. Olen huomannut sittemmin saman algoritmin olevan käytössä niissä joissain kahviloissa, niissä robotinomaisissa androidipalvelijoissa.

Kolkutellaan ja muristaan (Vittuile mulle, beibe!)

"Ridicule is the only weapon which can be used against unintelligible propositions."
(Thomas Jefferson)

"Paahtoleipä" -blogissa oli esillä Pat Condellia, ja päälle haettiin kriittistä mutta positiivista kulmaa uskonnoista. Condell on brittiaksenttia ja kilttejä sanoja lempeällä äänellä lausuva ateisti. Hänestä sai tunteita "mm" (Henkilö, joka vierailee tässäkin blogissa kommentoimassa.). Lausunto on kuvaava "Minulle sinun suomalainen versiosi pikkupiruiluineen oli rehellisempi versio. Hymyilevä jenkki minkä tahansa asian takana tuottaa outoja fiboja." En voi olla enempää yksimielinen "mm:n" kanssa. Condellin tyyli, jossa sivistynyt ulkokuori pitää sisällään melko häijyn sisällön, on ärsyttävä.

Moneen tämänlainen charmi kuitenkin puree. Syynä on luultavasti se, että moni sekoittaa sivistyssanatyylin eettisyyteen. Minun tekisi mieli sanoa niille, joista kohtelias tyyli on keskustelevaa ja ystävällistä, että "You're thinking that using polished words is same as being polite. And think that having educated vocabulary is same as being nice or even good." Ei pitäisi. Tämänlainen ajattelutapa tuntuu kuitenkin kovin yleiseltä. Kuitenkin terävimmät saavat "mm:n tapaan" kylmiä väreitä pintasiloitellusta epäkohteliaisuudesta ja häijyydestä.

Itse asiassa moni sekoittaa kiroilun ad hominem -argumentaatiovirheeseen. Näinhän ei edes ole ; Ad hominem tarkoittaa tietynlaista rakennetta, jossa toisen habitus tarkoittaa että hänen argumenttinsa on väärässä. On ad hominem sanoa että "Edustat skeptikoita joten et osaa tai voi ymmärtää todellisuutemme syvällisiä rakenteita joita uskonto käsittelee, joten teologiaa koskevat lausuntosi ovat varmasti väärin". Sen sijaan ei ole ad hominem sanoa että "olet siis laskenut että 2*3=54, mutta kun katsomme tarkemmin laskukaavoja, on tulis 6 -Vähäx oot ääliö." Ensimmäinen on kenties kohteliaan sävyinen, mutta se on ad hominem. Jälkimmäinen on ihan oikea argumentti jota on koristeltu epäkohteliaalla villin kurituksella.

HARVASSA KYPSIÄ

Tämä alustus johtaa Jeremy Stangroomiin. Myers nosti tietoisuuteeni hänen projektinsa. Hän on yksinkertaisesti kirjoittaja, joka kerää ateistejen sanomia epäkohteliaita lausuntoja. Tämän hän ajattelee johtavan johonkin. Että tässä olisi jotain merkitystä ja että hän jotenkin osoittaisi tällä että ateistit ovat ilkeitä. Tai että ne ovat edes ilkeämpiä kuin muut. Hänen tiedonhakumekanisminsa näyttävät varsin tarkoitushakuisilta. ; Hän otti muun muassa hampaisiinsa Russell Blackfordin, joka on hyvin ystävällinen. Häneltä oli kuitenkin luikahtanut yksi epäkohtelias lausunto 2 vuotta aikaisemmin. Joten juuri tämä tietysti päätyi Stangroomin blogiin. On selvää että otos ei vastaa keskiarvoa.

Itse asiassa tämänlainen "tarkkuus" on yksi osa mikä uskontokeskusteluissa usein ja helposti ärsyttää. Ihminen tekee usein jokusen hairahduksen, joten aineistoa tällä tavalla cherry pickaten tietysti löytyy. Sanaan palataan kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ja kritisoiminen ja vastaannouseminen koetaan pilkkaavana. Lausuntoihin viittaavilla on perusväitteenä, että hänen aiheenahan on vain se, että uskontoa ei saa pilkata, ja tämälaiset ateistien lausunnot ovat epäkohteliaita ja niitä vastaan pitää nousta! Ja kontekstin huomautus koetaan samana kuin antaisi luvan sanoa näitä herjaavia asioita.

KISKOMATTOMAT UKKELIT

Tämänlainen toiminta tunnetaan uskontokeskustelujen piirin ulkopuolella, laajemmin sitä kutsutaan nimellä "tone trolling". Uskovaisten tone trollingissa yleistä on, että sama epäkohteliaisuus sallitaan uskovaisten puolella. Esiin saattaa tulla esimerkiksi seuraavia lausuntoja "These atheists are as bad as Pat Robertson .... who I will not be discussing because he is not an atheist." Tämänlaista harjoittavat yllättävän usein nimen omaan "kiltit tai sellaisena esiintyvät uskovaiset", joita epäkohteliaisuus huolettaa jos ja vain jos se tapahtuu ateisteilla, koska uskovaisilla on sentään oikea vakaumus - eikä kristitty tietysti pilkkaa toista uskovaa koska toinen on kuitenkin samalla pelastustiellä.

"Tone trollingin" ongelmallinen seuraus on tietysti se, että yritys olla kohtelias ei riitä, koska pienikin epätäydellisyys nostetaan valtavan ja pitkäaikaisen metelin kohteeksi. Jos tauon jälkeen menee vilkaisemaan juttuja, on tuttu vimma vastassa.

Suoraan sanoen se toimii parhaiten, että on suoraan ja rehellisesti häijy ja vastaa mainittuun "Tone Trollingiin" röyhkeästi, että pilkassa oli jopa jotain terää, mutta nyt kun asia tuodaan esiin, niin sen olisi tietysti kertoa vielä vähän röyhkeämmin. Kun pannaan menemään ja kyyditellään turpaa, voi toinen puoli kylmentää varpaansa ja jää kämpille piristymään sen sijaan että leikkii jotain kunnan sovitteluelintä. Tälläisessä tolkuttomassa muljotiksessa tulee helposti tervalla kypsytetyksi ; Ei yksinkertaisesti auta olla tuhiseva rassukka.

Uskovaisten lausunnot asioiden esiinottamiseen on seuraava reaktio Myersin blogauksen kommenteissa; "Yes, perfect, a rude unpleasant atheist and the REST of his followers nodding in agreement. SAD INDEED. Maybe atheist should learn to be PLEASANT, you know? Perhaps give some to charities? Perhaps make the world better? Noooooooooooooooooo, we can't do that, we just Kill the WEAK and POOR, right? And then insult them. Sad indeed" Eli ateistejen nähtiin olevan jotain jotka eivät tee hyväntekeväisyyttä, haluavat tappaa heikot ja köyhät ja sitten pilkkaa heitä. Yleiskuva onkin se, että kohtelias ateisti on tietysti vain se, joka on kykenemätön moraaliin. Sitten ihmetellään että patut vihoittelee - tai lyö läskiksi ja kieriskelevät pimeässä.

Asia sisältää tietysti huvittuneisuutta, koska uskovaiset ovat usein kovasti selittämässä ateisteille miten he ansaitsevat Helvetin. Ja miten ateistit ovat pahoja. Lausunnon sisältö tiivistuyy "ThirdMonkey" -nimimerkin vuodatukseen. "As an atheist I have been told by my own president that I am not a true citizen and that I can't be a patriot. As an atheist I am routinely told that I am immoral. As an atheist I am constantly told that I will go to hell. As an atheist I am forced to tolerate religious practices during government functions and risk arrest if I complain." ... "And now I have to listen to you telling me that I must take all of this in stride and be polite and considerate of their feelings?" Tämä tiivistää omat kokemukseni - asia on sinänsä korni, sillä en ole ateisti. Minua vain kohdellaan suoralta kädeltä sellaisena, eikä joku agnostinen sävy oikeasti kiinnosta täsmentämisen jälkeenkään. - Eikä ihme, kun Matti Leisola laukoo kreationistiluennoillaan kuuntelijoille että "samaa jengiä".

KOPPIA HELISTÄMÄSSÄ

Kaiken kaikkiaan tämä tilanne on ajanut minut "Punk -asenteeseen". Tässä genressähän on aika usein varsin erikoinen fani-artisti -suhde. Punkkarien rillutteluissa artistit vittuilevat yleisölle ja niin kuuluukin tehdä, sillä pelin henki on että ei pidä olla rassukka tuvassa, sitä voi olla vaikka rillit kuvissa jos vaan huutelee suoraa. Tästä esimerkkinä on CMX -bändi, jonka fanisivujen kommunikaatio -osio koostuu siitä miten bändin pojat vastaavat asiattomuuksilla. Itse bändin kappaleet ovat (monesti) hyvin sivistyneitä. Olen itse ottanut saman suhtautumisen tähän blogiin. Teksteissä en vittuile hirveästi. Kommenttiruutu taas on sitä varten, että "annan palaa, kaasun kanssa en jarrun". Tästä syntyy minusta juuri oikea kombo.

---

Kirjoittajalle voi vittuilla tämän blogauksen kommenttiosiossa ; Kenenkään sanoja en muuttele.

Typografia- ja Ligatuurimerkkejä.

"Kumma juttu sinänsä, että kun on rahoille ja prosenteille ja ties mille muille jonninjoutaville hapatuksille tietokoneiden ja kirjoituskoneiden näppäimistössä oma merkki, niin kirosanoille ei ole edes yhtä merkkiä. Ajatelkaa tuttavianne: Kumpia käyttävät enemmän - merkkejä ½, £, ¤, $, # ja ~ vaiko kirosanoja? Tietysti kirosanoja! Toinen luonto totisesti ovat monille heistä ne! Kuinka usein he sähköpostia laatiessaan ovatkaan etsineet etusormi kysyvänä näppäimistöstä kirosananäppäintä, tuloksetta, ja katkerana päätyneet tuijottamaan hyödytöntä punnan, puolikkaan tai ¤ -merkkiä sydän turhaumaraivosta hakaten."...
(Markus Kajo, "Kettusen kannettava", "Koettelemuksista")

Kirosanat ovat puheessa olevaa täytettä. Usein ajatellaan, että kiroilu on paitsi rumaa, myös osoitus puhujan sivistymättömyydestä. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen kysymys, koska se tuo keskusteluun retorisia piirteitä. Ja tässä korostuu se, että retoriikka ei ole pelkkää sanan muotoilua ja sanajärjestystä, ja kykyä tuoda viesti selkeästi esiin. Siinä on mukaan myös etiketti, hyvät tavat.

Tätä voidaan lähestyä kahdella tavalla:
1: Kiroilu on alakulttuuriin sidottua, eikä niillä ole yleensä lisäarvoa viestin sisällön ymmärtämisen kannalta. Tässä korostetaan sitä että retoriikka on elitististä, parempiosaisten. Ja toisaalta se, että kompakti viestintätapa on hyvä. Jos viestiin lisää turhaa, siitä tulee pidempi, ei parempi.
___1.1: Toki retoriikassa lauseissa korostetaan joskus monisanaisuutta (jolloin sitä kutsutaan kaunopuheisuudeksi tai kielelliseksi iloitteluksi), mutta niidenkin kohdalla tavoitteena on yleensä tuoda ihmisille tunteita jotka tukevat itse sanomaa. Kiroilu sen sijaan vain "särähtää korvaan". Kiroilu kun rikkoo "yleisiä normeja" ja sitä pidetään epäkunnioittavana. Tätä kautta niiden käyttö kertoo myös siitä että yhteisön normit eivät kiinnosta, ja että kunnioittaminen ideana voi olla puhujalta karussa.
_____1.1.1: Tämän kannalta hankalaa on kuitenkin se, että Jaakko Häkkisen vitsailu "aggressiivista" pitää paikkaansa. Hänhän loi levinneen vitsin, jossa kerrotaan miten suomeen on syntynyt uusi modus, joka tunnistetaan osamorfeemista "vittu". Aggressiiville tyypillinen käyttö toimii siten että osamorfeemia "vittu" käytetään välittömästi pronominisubjektin osana. (Vittumä sinne mene.) Vittu + pronomini -rakennetta taas seuraa kieltomuodon pääverbi. Oaitsi subjektittomissa lauseissa, jossa sillä on paikallissijamuotoinen kielteinen partikkelirakenne. (Vittusiellä ketään ole.) Tämä on paitsi hauskaa, myös viittaa siihen asiaan, että "osamorfeemin" runsas viljely on saanut sen menettämään teränsä. Se ei silloin enää riko sitä tabua, jota se on alun perin rikkonut. Se on siis menettänyt kirosanaluonnettaan.
2: Toisaalta sitä koskee kuitenkin se, että asiaa tulisi käsitellä sen sisällön kautta. On selvää, että kirosana ei poista argumentin sisältöä. "Vittu 1+1=2" ei ole väärä vastaus, se on vain epäkohtelias vastaus. Tätä kautta joku voisi sanoa että kyseessä on sanan sensuroiminen. Tämä pitää sinällään paikkaansa, koska kiroilua todellakin korvataan usein typografisilla ja ligatuurimerkeillä. Jos kirjoitan että &¤%(/"%" kaikki tietävät että se kohta tulee korvata kiroilulla.

Sosiaalisesti asiaa lähestyttäessä asia ei ole kovin suuri, koska käytännössä jos keskustelun kirosanat korvataan merkeillä, ja tekstistä valtaosa on sitä, tiedetään että keskustelussa on esimerkiksi "Tuomon viikonloppusuunnitelmat". Ja siitä tiedetään että mitään järin fiksua ei luultavasti ole luvassa. Kokemuspohjainen induktio ilmiöiden välillä on niin luja, että tätä kautta voidaan esittää että kirosanojen paljouden ja sisällön puutteen välillä on jännittävä korrelaatio.

Mutta koska minä, tunnettu ja armoitettu kiroilija, kirjoitan tästä, haluan tuoda siihen myös yksilön tuen. Kirjoilemiseen voi olla hyvä syy. Rumien sanojen hokemisella kun on myös kiroilijan tuskaa lieventävä vaikutus. Tämä näkyy myös psykologisissa testeissä: Jos henkilö kiroilee, hän kykenee pitämään kättään kylmässä vedessä kauemmin, kuin jos hän käyttää neutraalimpia sanoja. Siksi haluan lopettaa, kaikesta huolimatta, tämän jutun seuraavaan lauseeseen.

"Dr. Stephens, who is a lecturer in psychology at Keele University in England, said that swearing has its proper place. "I wouldn’t recommend it with little kids around," he said, "but it can be helpful and useful.""