I ink, therefore I am!

Tatuointeihin liitetään keskustelussa tavallisesti erilaisuus. Ne ovat kuitenkin varsin yleisiä, joten niiden ottaminen on hyvin tavallista. Ja itse asiassa myös tatuointimallit ovat hyvin klassisia. Valikoina pääkalloista tribaalin kautta nalleen voi ensi silmäyksellä tuntua hyvinkin vaihtoehtoja pursuavana. Mutta niissä on kuitenkin selviä trendejä. Näin, vaikka tatuoinnit liitetään joko "paheellisiin erilaisiin" niiden ottaminen nähdään kapinallisuutena, erilaisuuden ilmaisuna, niitä kuitenkin kuvaa myös tavanomaisuus. Tatuointimaailmaa kuvaakin yllättävän vahva "samalla tavalla erilaisia" -sävy. Tatuointi, vaikka ei enää viittaakaan suoraan merimiehiin, punkkareihin, jakuza-assassiineihin tai muihin "alakulttuureihin", ne kuitenkin ovat tietynlaisten ihmisten muoti-ilmiö.

Tatuoinneissa pysyvyys tekee niihin oman olennaisen viehätyksensä. Siinä missä ihoon voi maalata väliaikaisia viestejä, sen leimaaminen pysyväksi osaksi omaa ulkonäköä johtaa siihen että tatuointeja käytännössä sekä otetaan että ne käsitellään identiteetin ilmauksina. Tatuoinnin ottaja yrittää heijastella subjektiivisuuttaan muille ja tekee tästä jotain jaettavaa. Ja kun muut tietävät että joku on ottanut jotain pysyvää kuvitusta itseensä, he helposti ajattelevat että tatuoinnin kuva-aihe kertoisi jotain olennaista hänestä ihmisenä. Tämä subjektiivinen jaettavuus tietyllä tavalla yhdistääkin "erilaisuuden" ja "samanlaisuuden" ja synnyttää tatuointimaailman erikoisen luonteen. Tatuointi on symboli, joka voidaan nähdä, paitsi jonain nykytilana, myös jonain jota tavoitellaan. ~ Kaiken kaikkiaan symboleilla leikkimisen piirissä on vakiintuneita merkkejä, koska jaettavuus tekee viestistä ymmärrettävän. Lopputulokset ovat symboleilla leikkimisen vuoksi pahimmillaan yhtä esoteerisiä kuin mystikkojen sanoin kuvaamattomissa oleva Jumala jota he kuitenkin kuvaavat kirjoittamalla hyllytolkulla kirjoja.

Itse kävin tiistaina "leimattavana". Joku voisi ajatella että skeptikko ottaisi jonkinlaisen tiedetatuoinnin. Mutta minusta ajatus pysyvästä kaavasta olisi jotain joka sotisi koko tieteen itsekriittistä ajatusta vastaan. Ihoon hakataan muuttumatonta, jotain josta voisi uskaltaa tehdä dogman. Matematiikka olisi tässä tietysti turvallista, koska matematiikkakin on "ikuista". Mutta minulla ei ole kauhean kovaa innostusta logiikkaan logiikan vuoksi tai matematiikkaan matematiikan vuoksi. Siksi matematiikka on minulle jotain joka on arvokasta vain tieteen välineenä. Nekin suttautuisivat siksi tieteeseen, ja niiden ottaminen olisi siksi dogmien mukaan ottamista tai oman näkemyksen hylkäämistä ja itsepetosta. Siksi tiedetatuointi tai matematiikkatatuointi olisi kohdallani "right out".

Kuva -aihe on siksi luonnollisesti "ehtaa Fiorea"; Aihe on yksityiskohta Fiore dei Liberin "Flos Duellatorumin" sivusta "La Scuola Della Spada" (Pisani-Dossi fol 17B, vuosi 1410), jossa leijona kuvaa asiaankuuluvaa miekkamiehen audatia -asennetta (karkea kuvaus "rohkeus" on melko lähellä mutta ei kuitenkaan aivan täysin 1:1.) Kuvavalinta heijastelee melko paljon sitä, "missä tarinassa haluan olla mukana".
1: Paikka vasemmassa hartiassa ei luonnollisesti ole sattumaa, vaan se kuuluu systeemiin, vasenta kättä käytetään hieman eri tavalla kuin oikeaa. Eikä ole sattumaa että leijona on manuaalissakin vasemmalla puolella. Hartia on myös yleensä piilossa ihmisten katseilta, joten tämä ei ole kauhean voimakas viesti ulkomaailmalle. Toisin kuin vaikka kämmenselkään tai naamaan laitettu tatuointi.
2: "Leima" ei minun kohdallani kuvaa väitettä että seuraisin tätä hyvettä erityisesti, mutta se on hieman kuin tatuoisi "Keep Calm and Carry On":in otsaan, siis jonkinlainen muistutus. (Lisäkonnotaatioilla "tai natsit voittavat".) Kenties jopa muistutus siitä että ei ole täydellinen. Minun ison egon kanssa eläminen vaatii myös muistutusta erehtyväisyydestä. Ja tatuointi, ikuinen kuva, joka venyy ja rutistuu kun vanhenee on jotain, joka on myös hieman kuin viesti jota voi näyttää vanhana vanhainkodissa. "Ai, sinä vaan väität että olit nuorena idiootti. Kattoppa mitä näyttöä minulla on asiasta!"
3: Koska "audatia" on sisällöltään kompleksinen ja itsessäänkin symbolinen, sen sisältämä viesti tietysti jäsentyy elämän aikana. Siksi uskoisin että tulevaisuudessa näen ilmiön hieman erilaisena kuin nykyään, mutta osaan silti erilaisen näkemyksen kautta löytämään sen sisällön johon olen valmis sitoutumaan. Esoteerisyys on tästä kautta hyväkin ominaisuus. Olen tässä tavallaan keksinyt dogman joka muuttuu, mahdollistaa elävyyden!
4: Tatuointi itsessään oli tietysti ensimmäinen, ja päällimmäinen huoli oli siinä että "tekeekö se sitten aivan saatanan kipeää". Kivunsietoni kun on varsin ailahtelevaa, toisia kipuja en edes huomaa vaikka sitä olisi paljonkin ja toiset taas ovat sietämättömiä jo pienissä määrin. Tämä perustila ja lhtökohta oli itse asiassa yksi osa viestiä. En ole - ainakaan vielä - niitä ihmisiä jotka kykenevät rohkeuteen joka on pelon puutetta. Siihen asti joudun toteuttamaan rohkeutta joka on toimintaa pelosta huolimatta. Näin leimaaminen on osa viestiä. Muistutus siitä että on menty ja heittäydytty ikuiseen ja pysyvään ainakin kerran. Ja ehkä tälläisenä se kannustaa. Näinollen myös tatuoinnin tekotapa itsessään on osa viestiä jota tatuoinnilla halutaan kertoa (itselle ja muille).
___4.1: Tatuoinnissa ensimmäiset sekunnit tuntuivat hieman ikävältä, mutta normaaleissa harjoituksissa tehtävät käsilukot voivat satuttaa enemmän ja pahemmalla mallilla. Sen jälkeen se oli vähän kuin hierontaa. Ja olinkin koko loppuillan aivan särytön; En siis ollut kivuton vain hartiasta, vaan en tuntenut kipua niissä paikoissa missä minulla on muutoin kremppoja. (Trust me. I always have them.) Tämä antoi minulle uskoa akupunktioon, mutta ei akupunktioon liitettäviin meridiaaneihin.

---

Alempi kuva on tuoreesti leimatusta, joten se ei ole kovin siisti tai erottuva. Nyt kuva on siisti, vähän kuin tussilla piirretty, ylemmässä parantunut tatuointi.

Pistely.

Akupunktio on lääketieteellisesti katsoen hyvin monisyinen ilmiö. Usein siihen suhtaudutaan vahvasti ääripäisesti:
1: Joko siihen luotetaan koska se on perinteistä kiinalaista lääketiedettä. Silloin sillä uskotaan olevan lähes ihmeenomainen voima. Sen vaikutusten uskotaan olevan kokonaisvaltaisia ja hyvin moneen - ellei peräti miltei kaikkeen - auttava keino. Akupunktion toiminta selitetään vitalistisilla voimilla, energiakentillä, chi -voimilla/Ki -energialla.
2: Akupunktio nähdään taikauskona, jolla on vain placebovaikutus.

Lääketieteessä akupunktiota on tutkittu yllättävän paljon. Tässä kaksoissokkotutkimus on ollut hieman vaikeaa. Sillä neulanpistohoitoa ei voi verrata kalkkitablettiin. Ihmiset myös tietävät pistetäänkö heitä neulalla vai ei. Tähän on keksitty kaksi tapaa kiertää
1: On tehty kaksi ryhmää joista toista pistetään akupisteisiin ja toisia pistetään satunnaisesti. Tämä näkökulma ei tutki neulahoitoa itsessään, vaan sitä onko asiat liitettävissä juuri tiettyjen pisteiden hoitoon.
2: Toisessa taas käytetään erikoisvalmisteisia neuloja, jotka eivät pistä, vaan painuvat kokoon, niin että pistettäessä neula lyhenee ja näyttää painuvan ihon sisään. Näin voidaan tutkia pistojen vaikutusta.

"Cochraine Collaboratiorion" -järjestö on tarkastellut näin tutkien saatuja tuloksia. Esimerkiksi nivelrikon kohdalla he huomasivat, että akupunktio toimii hieman tehokkaammin kuin lumehoito. Tehokkuus tosin nousee esiin vasta kun tutkimuskausi on useita viikkoja. Itse asiassa akupunktio toimii monissa kohdin. Toisaalla he havaitsivat myös sen, että riippuvuuksien hoidossa, kuten tupakkariippuvuudesta irti pääsemisessä, akupunktio ei toimi placeboa paremmin. Tämä on olennaista, koska akupunktiota "myydään" usein tähän tarkoitukseen jopa Suomessa.

Toiminta ei siis ole mitenkään kokonaisvaltaista. Se toimii osaan asioista, mutta se ei ole mikään yleinen toimivuus. Siksi ei pitäisi oikeastaan puhua siitä "toimiiko akupunktio vai ei". Kysymys on siitä, onko akupunktio olennaisesti toimiva jossain tietyssä tilanteessa. On tajuttava että akupunktio toimii johonkin, mutta ei toiseen asiaan.
1: Itse asiassa akupunktion tehokkuus on vaikutukseltaan niin pientä, että sitä ei itse asiassa suositella ainoana hoitona. Kivunlievityksessäkin, johon akupunktion toimivat osat liittyvät aina, neulat tarjoavat ikään kuin vain lisäapua. Akupunktio on muuta hoitoa tukeva hoito, ei ainut hoito.

Lääketieteen kannalta tilanne on se, että verisuonet, imusuonet ja hermosto tunnetaan. Samoin itse asiassa kipua aiheuttavat pisteet ovat tunnettuja. Ne ovat ihmisillä samoissa paikoissa, ja itsepuolustuslajeissa tunnetaan atemi, jossa niihin vaikutetaan, eikä kyseessä ole mikään taikausko ja placebo. Niiden toiminta vain on sidottavissa hermoston ja muun vastaavan toiminnan kautta. Ne ovat toki monet samoilla paikoilla kuin akupisteet, mutta tämä ei liene yllättävää : On luultavaa että pisteet on tunnettu ja niihin on liitetty vaikutuksia. Ja ilmiö on selitetty jollain, joka ei ole myöhemmin kestänyt tieteellistä silmää. Ilmiö ja selitys liittyvät akupunktion kannattajilla vain vahvasti yhteen. Eli toisin sanoen kipupisteet on sidottavissa "länsimaiseen lääketieteeseen" ja meridiaanikentät ovat tuntemattomia. Akupunktioon vahvasti liitetty filosofinen perusta on joka tapauksessa taikauskoa.

Ansaittu neulalla tökkääminen.

Andrew Wakefield on tunnettu rokotteita vastustava toimija. Hän on saanut paljon julkisuutta, ja häneen vedotaan hyvin usein erilaisten vaihtoehtohoitajien piirissä. Wakefieldin perusväite on, että rokotteet ovat "savuava ase", joka on aiheuttanut autismia.

Hänen touhujaan on ollut mielenkiintoista seurata. Skeptikot ovat seuranneet asioita, esimerkiksi Leinivaara on kirjoitellut Wakefieldin touhuilusta useamman postauksen voimin. Sieltä saa nopean yleiskatsauksen tilanteeseen, jonka voi referoida seuraavasti. Wakefield julkaisi näkemyksensä Lancet -lehdessä. Se on vakavasti otettava lääketieteellinen lehti. Wakefield esitti tutkineensa autistien suolistoa ja löytäneensä täältä lähteen, MPR -rokotteen. Mekanismina oli se, että rokote vaikutti tuhkarokkoon, joka aiheutti tulehduksen suolessa. Tätä kauta tuhkarokkovirus pääsi verenkiertoon ja sieltä aivoihin. Todisteena Wakefield esitti lapsien suolista poimittuja näytepaloja, jotka sisälsivät tuhkarokkovirusta. Wakefieldin huomattiin manipuloineen tuloksia. Tutkimuksessa oli käytetty huonoja laboratorioita. Sairastuneet potilaat näyttivät myös autismin merkkejä jo ennen rokottamista. Lancet perui tutkimustuloksen. Hänen lääkärilupansa kiellettiin.

"Acciciated Pressin" mukaan on itse asiassa melkoisen selvää, että Wakefieldin Lancet -julkaisu oli nimen omaan tavoitteellinen huijaus. Toisin sanoen asiat ovat edenneet. Aikaisemmin tiedettiin sen verran että Wakefield oli toteuttanut lääkäreiden eettisiä sääntöjä rikkovia tutkimuksia joissa oli ollut puutteellinen datanhakeminen ja käsittely. Ja tiedettiin että hän oli käyttänyt epäluotettavia lähteitä ja tahoja. Nyt on varmistunut että hän on tavoitteellisesti manipuloinud dataa, jolloin kyseessä ei ole pelkkä intrestien välinen konflikti. Wakefield sai rahaa jotta hän saisi tietyt johtopäätökset. Nyt on siis tehty tutkimuksen luotettavuuden kannalta irrelevantti mutta etiikan kannalta erittäin relevantti hyppäys inkompetentista huijariksi.

Myers huomauttikin tänään siitä, miten Wakefield itse suhtautuu asiaan kuitenkin vähättelevästi, vaikka asiasta syntyneen rokoteparanoian seurauksena on tilastollisesti katsoen kuollut enemmän lapsia kuin mitä hän on pelastanut.

Tätä miestä täytyisi tökätä neulalla. Hän olisi ansainnut sen. Tosin sama koskee montaa viatonta lastakin.

Rokotepelotteluun osallistuneet eivät ole kantaneet vastuuta osallisuudestaan asiaan. Sillä heille kyseessä on vain jonkinlainen mielipideasia. Tämä takaa sen, että he ovat valmiita tekemään saman uudestaan. Onkin erikoista, miten tämänlaista arvokeskustelua tärkeistä asioista voidaan tehdä ilman vastuuta. Olen elänyt käsityksessä että jos asioilla on vaikutusta ja merkitystä, se tekee niistä keskustelun oikeasti tärkeäksi. Muuten kyseessä on vain mielipide, josta saa olla mitä mieltä vain, koska se mielipide ei oikeasti muuta mitään, ei rakentavassa eikä tuhoavassa mielessä.

Ratkaisevaa onkin oikeasti se, että tietoa on aikanaan ollut. Wakefieldin virhe ei ollut mikään vahinko, tai senaikaiseen tietoon perustuva, joka olisi kumoutunut myöhemmässä datassa. Tällöin täyttyisi vilpittömän mielen ehto "Ei tiennyt eikä pitänytkään tietää." Koska kyseessä oli tavoitteellinen huijaus, ja moni aiheesta ollut tutkimus on kertonut juuri päinvastaista, on asiasta kuitenkin ollut riittävät tiedot jo rokoteparanoian aikaan. Silti salaliittoteorioita on kannatettu. Osa on sitä mieltä että tämänlainen valehteluunkin perustuva järjestelmä on hyväksyttävää, koska se taistelee "vallitsevaa systeemiä" ja "koululääketiedettä" astaan. Heille "oikea maailmankuva" ylittää tärkeydessään faktat sekä elämän ja kuoleman. En tiedä mitä tämänlaisista ihmisistä pitäisi sanoa.

Mielestäni näitäkin ihmisiä pitäisi tökätä neulalla. Kun sitä kutsuisi akupunktioneulaksi, he voivat luulla että se on auttamista. Mutta oikeasti minä vain toteuttaisin sadistisia mieltymyksiäni.

Taikauskolla terapiaa.

Usein ennustamiseen liitetään paranormaalit selitykset. Eli esimerkiksi horoskoopit olisivat kosmista yliluonnollista järjestystä ja tähdet määräisivät elämästämme. Samoin tarot -kortit kertoisivat tosiasioita ihmisistä koska korttejen symboleissa on kyky hankkia tämä tieto maailmankaikkeudesta.

Tällöin ennustuksiin ja luokituksiin uskomisen takana nähdään tälläiset selitykset. Näin ollen on oikein puhua taikauskosta ja pseudotieteellisyydestä. Mutta on mielenkiintoista etsiä jotain hyvääkin näistä taikauskoista.

Aloitan työn hyppäämällä lyhyesti akupunktiooon. Vaihtoehtohoidoissa akupunktio liitetään kehon energiavirtoihin. Suomen lääkäreiden akupunktioyhdistys sen sijaan viittaa paljon epämääräisempään versioon : Neuloja ei laiteta tiettyihin pisteisiin. Ja hoitoa käytetään kiputiloihin. Sen tehonkin katsotaan saavan vaikutuksensa samasta, mitä käy kun vaikkapa lyö nyrkin seinään : Muut kiputilat jäävät tiedostamatta uuden ärsykkeen vuoksi. Neulat vain tuottavat vähemmän vahinkoa.
1: Tässä mielessä minä olen tavallaan toistuvasti "akupunktioterapiassa ilman piikkejä". Sen jälkeen kun aloitin käsien kovettamisharjoittelun jalkani ei ole ollut kipeänä. Nyrkkien lyöminen säkkiin aikaansaa saman aktivoitumisen.

Tämä uusi näkemys ei kuitenkaan mitenkään tue vaihtoehtohoitajien näkemystä ; Akupunktion sisältö vaihtuu. Tämä ei toki ole ainutlaatuista. Ja yllättävän usein samoilla termeillä on eri sisältöjä eri konteksteissa. Näiden sekoittaminen keskenään on ekvivokaatio. Eli jos (ja kun) vaihtoehtohoitoakupunktion kohdalla lainataan lääkäreiden akupunktion saman näköistä sanaa ja pidetään sitä samana kuin omaa, syntyy virhepäätelmä.

Samaan tapaan asiat ovat mutkikkaita myös horoskooppejen ja muiden vastaavien kohdalla. Tarot ja horoskoopit voidaan "mutkan kautta" nähdä perusteltuina apuvälineinä. Silloin niissä on järkeä - mutta ne eivät mitenkään tue perinteisiä näkemyksiä, vaan pikemminkin sanovat että "tässä termissä on järkeä vasta kun perinteisestä määrittelystä luovutaan ja sisältö vaihdetaan uuteen".

Tarot ja horoskoopit voidaan nimittäin nähdä assosiaatioiden tuottamisvälineenä, jota voidaan käyttää oman elämän ja itsen tutkimisessa.

Tällöin temppu tavallaan toimisi juuri sen kautta, joka tekee esimerkiksi horoskooppien taikaominaisuudet epäuskottaviksi. Toiminnan nimittäin takaa Forer -efekti ; Ihminen yksinkertaisesti hyväksyy persoonallisuutensa kuvauksena heppoisin perustein. Kuvaus joka on epämääräinen tulkitaan siten että se sopii itseen ja muut tulkinnat unohdetaan ja tulos näyttää tarkalta. Näin moniselitteinen ja hyvin yleispätevä lausuma tuntuu juuri itseen sopivalta. Näin tarotistunnossa saataisiinkin monimerkityksellisiä, symbolisia ja epämääräisiä tulkintoja joille asiakas sitten rakentaisi merkityksen ja sisällön mielessään. Tämä tarkoittaa sitä että tarot ja horoskoopit innostaisivat itsetutkiskeluun. Oikea tulkinta on oikea, ei siksi että taivaankappaleiden asennot tuottavat sen, vaan siksi että ihminen valitsee sopivan ja itseensä sopivan tulkinnan ja mietiskelee tätä.

Tälläisellä on taatusti ainakin terapeuttista arvoa, tai sitten kyseessä on taiteellinen inspiraatio ja luomistila. Tämä on minusta ihan sopiva perustelu vaikkapa käyttää horoskooppeja elämän suuntauksen apuna.

Ongelmaksi tässä kohdassa tulee kuitenkin se, että "tarotin terapeuttinen arvo" helposti sidotaan tarinaan. Eli Tarotille saadaan käyttötapa, - se että tämä toimii jollain tavalla tietyssä kontekstissa - antaa jotenkin luvan uskoa myös niihin taikauskoisiin tarinoihin joissa tarotissa on maagisia kykyjä. Tätä oikeutusta ei kuitenkaan tapahdu.

Esitetty toimintatapa horoskoopille ei vahvista tähtien taikaa.

Hyvän nimissä & taikauskoa levittämässä.

Sain käsiini nuorille tarkoitettua "ASENNETTA" -lehteä. Lehden avulla levitetään huumetietoisuutta nuorille. Asia on tietysti tärkeä ja hyvä. Lukaisemani lehdet olivat yleisesti "riittävän virheettömiä", niissä kerrottiin huumeista suhteellisen asiallisesti ja haastateltiin julkkiksia. Sisältö oli positiivista ja kepeää.

Mutta kuitenkin yksi juttu tökkäsi pahasti skeptikon silmään. Yksi juttu ei kokonaisuutena ole kovin paljoa, eikä tämä siksi ole mikään iso moite lehdelle tai mitään. Mutta sen mukana on muutakin. Menen asiaan, siihen yhteen juttuun.

Piikkiä suonen sijasta korvaan.

Juttu oli akupunktiosta. Siitä on tehty ratkaisu heroiiniriippuvuuteen. Otsikko on ironisesti laitettu "ASENNETTA 2/2010" -lehteen nimellä "Piikeillä eroon piikeistä - akupunktio on hyvä hoitomuoto päihdeongelmissa". Jutussa kerrottiin aluksi että akupunktiossa tarkoituksena on saada keho tasapainoon vaikutuksia haetaan lääketieteeltä vivahtavalla kielellä "vaikuttavat aivojen endorfiinijärjestelmään: ne rentouttavat , lievittävät kipuja ja ahdistuneisuutta, vähentävät päihdemielitekoja" ... ja taikamaailmasta "nostaa vähitellen energiatasoa parantaen näin myös keskittymiskykyä, stressin sietokykyä ja unta."

Tämän jälkeen lehti "ottaa kritiikin huomioon". Se viittaa jo tylsäksi (toisten mielestä klassikoksi) olleeseen Cochrale Libraryn tutkimukseen jonka mukaan akupunktio ei tehoa lumehoitoa paremmin. Otan tämän käsittelyn tarkempaan syyniin.

Argumenttitaso.

Lehti muuttaa placebon luonteen : "teho perustuu niin sanottuun placebo-vaikutukseen." Juttu kertoo miten "lumehoito oli aivan yhtä tehokasta kuin oikeaoppinen hoitokin." Juttu muistuttaa että konkreettinen toimenpide saa ihmisen uskomaan että jotain tapahtuu - toisin kuin terapiassa. Ja kun ei ole lääkkeitä ja kemikaaleja, niin potilas uskoo että hän itse on muutoksen lähde. Ja muistutetaan että edellisten lisäksi on vielä se että potilas voi uskoa hoitoon Ja tietenkin korostetaan että "Mielen voimaa ei siis tule vähätellä."

Placebovaikutus kuitenkin kokonaisuutena perustuu siihen että mikä tahansa toimii. Siksi akupunktio on aivan yhtä huono kuin terapia, kemikaali tai mikä tahansa muu jonka potilas uskoo auttavan. Luettelona eri sanoin tilanne vaikuttaa tehokkaammalta. Placebosta saadaankin "oikea hoito".

Kokeellisen lääketieteen ymmärryksen ydin on se, että jos jokin hoito toimii yhtä hyvin kuin placebo, se tarkoittaa että lääke ei toimi. Se ei tarkoita että lääke toimii "mielen voimalla", kuten tästä jutusta saa kuvan.

Erityismaininta tulee tietysti myös siitä että aivojen endorfiinijärjestelmät mainitaan. Niillähän haettaisiin selitystä joka olisi astetta muu kuin placebo. Näin ollen niiden maininnasta jää helposti mielikuva kuin takana olisi jotain muutakin kuin lumevaikutukset. Virheelliset johtopäätökset ikään kuin ujutetaan "retorisesta takaportista". Kirjoittaja voi tälläisen edessä aina viitata subjektioonsa: "En tarkoittanut noin tulkittavaksi" tai "en sanonut niin". Tälläisellä epäsuoralla vakuuttamisen keinoilla on kuitenkin yleisesti ottaen valtava voima, ja minun silmissäni "en tarkoittanut" puolustus on kirjoittajan toteamus omasta ilmaisutaidottomuudestaan, tai sitten joskus jopa "valheellinen puolustus" jolla kiistetään se, että on oikeasti haluttu tuottaa juuri noita mielleyhtymiä.

Josta päästäänkin toiseen asiaan.

Retorinen taso

Lukiessa oli mielenkiintoista huomata, miten sanoja käytettiin. Tutkimuksessa selvinneeseen liitettiin alkuun neljä sanaa "saattaisi olla niin että". Myös tutkijoiden "yllättyminen" siitä että lumehoito toimi yhtä hyvin mainittiin oli mainitsemisen arvoinen. Ja se, miten akupunktio oli "oikeaoppinen hoito" eikä esimerkiksi "perinteenmukainen". Tämän jutun käsittely sisälsi hyvin paljon placebon merkitykseen liitettyjä vähätteleviä sanoja. Mielenkiintoista kyllä, tätä epäilyksen ja vähättelyn sävyjä kuljettavaa sanavarastoa ei liitetty ollenkaan akupunktiota kannattaviin tahoihin.

Liitteenä oli myös kurssitus, jossa opeteltiin korva -akupunktiota. Koulutusta oli kolmena päivänä, ja sen tavoitteena on oppia 5 pisteen korva -akupunktion käyttö. Osallistumismaksu on 360€. On kuitenkin ehdottomasti mainittava että mainittu kurssi oli sentään tarkoitettu ammattilaisille, eikä lehden lukijoille.

Yleistä yllä olevasta.

Yllä oleva lehti on suunnattu nuorille. Se ei ole tiedejulkaisu eikä teeskentele olevankaan. Siksi yllä olevat tiedevirheet ovat monista ns. "sallittuja". On esimerkiksi otettava huomioon yleisö, eikä tiedejuntta saa joka paikassa jyrätä toisinajattelijoita. Tässä on toki totuuden siemen.

Mielestäni aktivismi on tärkeää tälläisessä asiassa. Mutta se olisi tehtävä hyvin. Akupunktion hyvä puoli on siinä että se ei ole vaarallinen, sen riskit ovat olemattomat. Mutta placebonsuuruinen vaikutus kertoo myös siitä että niin ovat hoidon tehotkin. Huumevierotukseen tarvitaan toimivia keinoja.

Myös se, mikä tässä tulee ottaa huomioon on se, että lehteä kaupitellaan nuorille. Sen ulkoasu ja tekstimuoto on sen verran asiallinen, että en ihmettelisi jos esitelmiäkin tehtäisiin niihin viittaamalla. Minulle, paatuneelle skeptikolle, teksti oli täynnä vaihtoehtohoitojen kannattajien kliseitä. Mutta nuori voi ottaa ne tosissaan. Huumevalistus ei minusta tarkoita sitä että lapsille ja nuorille saataisiin myydä taikauskoa. Vaikka olisi kuinka hyvä tarkoitus.

Toinen asia tässä on tietysti se, että jos kritisoit tälläistä huumeidenvastaista työtä, sinut helposti tulkitaan huumemyönteiseksi. Tästä ei kuitenkaan ole ainakaan minun kohdallani kysymys. Minä en pidä huumeista, koska ne huonontavat esimerkiksi miekkailun tasoa ja heikentävät oveluutta jota filosofialla leikkimisessä tarvitaan. Skeptikon ja itsepuolustuksen harjoittajan on oltava skarppina.