Kyllä mä nyt nään sinistä!

Vaihdoin toissapäivänä puulle ruukun ja ostin sille kasvilampun. Olohuoneemme vaikuttaa juna-asemien vessoilta, niiltä joissa on värivaloa jotta narkomaanit eivät näe piikittää suoneen.

Nyt puu ajatellee että on kevät. Minä en.

Sisältä vai ulkoa?

Kuvassa nuija (kaksikin). Käteensopiva, helppokäyttöinen vemmel.
Sillä voidaan ohjailla, kurittaa, tuomita ja jopa tuhota ulkopuolelta.
Kätevää tahoille jotka eivät keskustele tai kuuntele tai muutoin tottele.

Osallistuin aikanani wikipedia-artikkeleiden kirjoittamiseen. Tämä oli kuitenkin melko turhauttavaa, esimerkiksi muotoseikoista nyyläämisen vuoksi ; Kirjoitin juttuja, enkä esimerkiksi ollut "luokkatietoinen", eli muut joutuivat kirjaamaan luokkia ja muotoiluhakasia teksteihini. Tästä ei pidetty. (Kuten ei myöskään tavastani kirjoittaa pienissä osissa. Eli en kirjoittanut artikkelia yhdeltä istumalta, vaan saatoin pitää tuumaustauon ja tallentaa välistä ja jatkaa editointia. Tämä koettiin Vakavana Vandalismina.) Siinä vaiheessa projekti oli - toki jo hyvässä alussa - mutta kuitenkin kohtuu pieni. Sittemmin se on Paisunut.

Kasvun mukana tulee väistämättä tarve kasvavalle hierarkialle ; Anarkistinen tietosanakirjamaailma ei yksinkertaisesti pysy kasassa. (Hikipedia on opettanut minulle, jos ei mitään muuta niin aikakin sen.) Kun käyttäjämäärä ylittää Dunbarin luvun, ei ole edes teoriassa mahdollista tuntea muitai ihmisinä joten kokonaisuutta käsitellään ja ohjaillaan massana. Koheesio syntyy normistoista. Tämä alkoi näkymään ja poistuin. En pidä siitä että kuulun isoihin komplekseihin joissa oletetaan sosiaalista käyttäytymistä.

Kaiken kaikkiaan wikipedia on kuitenkin myös kohtuu hyvä. (Miten se voi olla läpeensä huono? Siellä on minun kirjoittamia lepakkoartikkeleita lähes siinä muodossa mihin jätin ne? Tiedän tehneeni kelpo luonnontutkijantyötä niiden kanssa!)

Se ei ole vapaa ongelmistakaan. Tuoreesti "Uudessa Suomessa" oli hieman tästä Wikipedian valtapeli -aiheesta. Esimerkiksi Petteri Järvinen on moittinut siitä että "Wikipediaa tehdään kirjoittajien ehdoilla ja vastaavasti perinteiset tietosanakirjat tehdään lukijoiden ehdoilla. Järvinen epäilee myös, että Wikipedian nopeus ei ole niin tärkeää kuin tiedon oikeellisuus." Myös vallan jakautuminen perustuu enemmän kirjoitusintoon kuin asiantuntemukseen ;Jari Lindholm oli esittänyt että "Miten Wikipedia voi kehittyä, jos aidon asiantuntemuksen sijasta ansiona pidetään sitä, kuinka monta hakusanaa on käynyt muuttelemassa?" Se, että on ongelma on sitten jotain jota tietysti pitää korjata. Artikkelin varsinainen helmi on tietenkin siinä että tähän haetaan ratkaisua eri tein. Ja molemmissa on jonkin verran järkeä "Yliopistomaailman suhtautuminen Wikipediaan on pysynyt monilta osin ristiriitaisena. Monissa yliopistoissa kehotetaan opiskelijoita pidättäytymään Wikipedian käytöstä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan oikea vastaus on pidättäytyä Wikipedian muokkaamisesta, kun taas toisten mukaan paras tapa on liittyä mukaan ja pyrkiä puuttumaan mahdollisiin ongelmiin sisältä käsin."

Wikipedian kohdalla poisjättäytyminen ja boikotti murentaa arvostuspohjaa. Se muuntuu korostetusti amatöörien puuhasteluksi. Tekstejä voi siis suoltaa jos kukaan ei ota sitä vakavasti. Toisaalta taas wikipedialla on yleiseti uskottavuutta, joten voisi ottaa osaa sisältäpäin. Tässä kohden ylläpitäjät kannustavatkin juuri tähän. Virallinen Totuus sanoo että jos löytää asiavirheen ja lähteen tälle, niin muutoksen saa tehdä. Tämä onkin hyvä tapa ja esimerkiksi sinne on floodattu kreationistimateriaalia jonka debunkkaus lähteiden kautta oli sekä nautinnollista että tehokasta. Ongelmana on kuitenkin se, että jos lähtee tälle tielle joutuu alistumaan vallitsevan vallankäytön sääntöjen alle. Joten sosiaalisen puolen ja valtepeliongelmien korjaaminen voi olla hyvinkin vaikeaa ellei peräti mahdotonta.

Tämä kysymys ei ole helppo. Kuitenkin täsmälleen sama onglema on oikeastaan muuallakin. Esimerkiksi valtionkirkon kanssa. Siihenkin on kannustettu kahta muutostietä. Se, että kirkko joutuu muuttumaan kun ihmiset eroavat. Ja toinen on se, että kirkkoa muutetaan sisältäpäin valtakeskustelussa. Kirkko tietysti ehdottaa jälkimmäistä aivan kuten wikipedian ylläpitäjät kannustavat siihen että wikipedian valtarakenteet muutetaan alistumalla wikipedian ylläpitäjien vallan alla olevaan muokkausprosessiin.

Boikotin kannattajat korostavat sitä että valta ei muuta tosiasiatilaa. Kirkko jatkaa inertialla, eikä ole dynaaminen ajassa elävä illmiö. Näin ollen nähdään kirkon sisältä vaikuttamisen olevan tehotonta ellei peräti mahdotonta.

Kuitenkin toisaalta voidaan aivan yhtä hyvin sanoa että kirkko saa valtansa hyvin erikoisesti. Kirkko itse harjoittaa mielellään businesskieltä ja puhuu esimerkiksi kohderyhmistä jargonissaan. Olisi kuitenkin virhe pitää sitä yrityksenä. Sillä on hyvin vähän tekemistä esimerkiksi palvelualojen tulonsaannin kanssa. Tämä tarkoittaa sitä että kirkon suhde asiakkaisiinsa on hyvin erikoinen:

Jos katsotaan kirkon tuloja, se saa sijoitustoiminnasta, vuokraamalla, seurakuntatoiminnasta saaduista maksuista, kolehdeista ja maaomaisuuden myynnistä ja vastaavista vain jonkin verran tuloja (vuonna 2009 143 miljoonaa euroa). Luvut ovat suuria "normaaliyrityselämään" tottuneella. Mutta kirkon menot ovat valtavat. Suurin menoerä on henkilökulut ja nekin ovat moninkertaiset verrattuna näihin tuloihin, ja kaikkiaan kulut ovat moninkertaiset (Vuonna 2009 oli 978miljoonan kulut). Valtaosa tulee jäsenmaksuista eli ns. kirkollisverosta (Vuonna 2009 se oli 953 tuhatta euroa.)
1: Yhteisöverotusta en tässä laske mukaan koska laskutapani mukaan yhteisövero tuo Kirkolle suunnilleen saman verran rahaa kuin mitä sen hautauskuluihin menee. Näin ollen näen että kirkolla ei ole lupaa valittaa kalliista hautauksesta koska hautaustoimi on ikään kuin julkispalvelu jonka kulut valtio sille maksaa yhteisöverotuksen nimellä. Tämän jälkeen suljetaan suut nurinoilta siitä että hautaaminen maksaa kirkon jäsenille saman kuin muille. Kirkon jäsenet saavat sen kirkon toiminnan niillä veroillaan. Kiitos ja olkaa hyvä. Tällä ei ole isoa merkitystä argumentaation kanssa, mutta halusin vähän näpäyttää. Jos et pitänyt näpäyttämistä kivana, unohda se sillä se ei ole niin merkittävä argumenttini kannalta. Argumentissani ideaa kantavat suuruusluokat, eivät nilliyksityiskohdat.

Tämä rahanjako ei ole pankkiirintarkka ja siinä joustetaan ja oiotaan. Sillä tarkoituksenani ei ole analysoida rahaa itsessään, vaan korotaa sitä että kirkko elää ja kuolee kirkollisveron mukana. Tämä tarkoittaa sitä että kirkko ei halua ärsyttää. Toistan. Kirkko ei halua ärsyttää. Sen olemassaolo nimittäin riippuu siitä että se ei ärsytä ihmisiä. Homoillan jälkeinen kirkostapako nimittäin iski uhkaa koko sen olemassaolon jatkuvuuden kannalta olennaisimpaan. Boikotti iski kukkaroon.

Moni voisi hurrata tässä vaiheessa että boikotti on erinomainen keino hallita. Kuitenkin, kuten huomasimme, boikotti intouttu kirkolliset lähinnä pikareagoimaan suusanalliseti. Se tuotti ns. rauhoittelevaa jargonia jossa pohjimmiltaan luvattiin asioiden muuttumista ja sitä että vanhoillinen homoseksuaali kanta ei ole kirkon kanta. Tämä oli pohjimmiltaan muutosvastarintaista Hyssyttelyä. Syynä on se, että kirkko ei halua ärsyttää. Esimerkiksi fundamentalisteja ja vanhoillisia kirkollisia.

Itse asiassa voidaan sanoa että mitä tiukemmalle kirkon taloutta vetää, sitä vähemmän sillä on pelivaraa. Sitä enemmän kirkko joutuu hyssyttelemään. Sitä vähemmän se voi olla ideologinen kannanottaja joka moittii vaikkapa valtion päättäjiä tai kirkkonsa alalahkoja. Sillä sillä ei ole varaa menettää varoja. Jos se menettää, on leikattava omasta olemassaolosta. Kirkko haluaa siis entistä vähemmänkin ärsyttää. Ja tämä johtaa keskustelun muuntumiseen entistä enemmän pelkäksi villakerrokseksi jonka tehtävänä on imeä kritiikin ja soraäänten vaikutus ennen kuin ne osuvat kirkon rakenteisiin.

Boikotti on siis perusteltu ratkaisu jos haluaa tuhota kirkon. Boikotti ei pakota kirkkoa muuttumaan vaan sen sijaan pistää sen ahtaalle, tilaan jossa ei oikeastaan ole kuin muutosvastarinnan mahdollisuus. Siellä ahtaalla pienikin virheliike haittaa ja kirkon koko olemassaolo vaarantuu. Jos sen sijaan tehtävänä on Lutherin tapaan muuttaa kirkkoa sisältä, olisi oltava todella äänekäs. Tämä on tietysti hyvin vaikeaa. Sillä kirkon vallankäyttörakenne on sellainen että siellä on yhtä vaikeaa rivijäsenen saada isoa valtaa kuin mitä on tulokkaan saada valtaa wikipedian sosiaalimylläkässä.

Sisältä vai ulkoa? Tuho vai uudelleenrakennus? Think about it. Kirkko on niin suuri kulttuurillinen ja historiallinen kolhoosi jolla on äänivaltaa arvokeskustelussa ja medianäkyvyyttä politiikka -aiheissakin, että kysymys on liian tärkeä papeille jätettäväksi.

Bonsain koulimisruukku. Ylimitoitettu multamäärä
sallii taimen vahvistumisen ja kasvamisen.
Toimii, jos liian ahdas ruukku vaikeuttaa puun elämää.
Pienessä mullassa kastelun, juurten nipsimisen ja muun
pitää onnistua koko ajan ja joka kerta.
Iso ruukku antaa pelivaraa, jos halutaan että puu varmasti elää,
sen sijaan että niuhotettaisiin sen kanssa
miten oikeaoppinen bonsai se on.

Abdullah

Ylläoleva kuvasarja kuvaa muutaman viikon jaksoa jossa olen kasvattanut pientä bonsaitammea. (Nimi Abdullah ei tule siitä että puu olisi maahanmuuttaja. Se on ihan kotimainen kotoperäinen Tammi. Kuten muuten myös se Abdullah josta nimi on tullut.) Tällä hetkellä sen lehdet ovat melko suuret. Aitojen bonsaiden kohdalla niitä kääpiöidään leikkelemällä, mutta tammi on vielä niin pieni, että en ole lähtenyt tähän.

Sen sijaan olen yhden kerran halkaissut tammen kasvupisteen sen kärjestä. Syynä oli se, että siihen lähti kasvamaan kolme runkoa, mutta vain yksi niistä lähti venymään pituutta. Tässä on taustalla puiden yleinen tapa : Kasvupiste on latvassa ja muu osa puusta tietää sen läsnäolosta hillitä oksien kasvua. Jos latvan katkaisee, yläoksista jokin taipuu ylös ja nopeimmasta niistä tulee uusi runko. Tässä monesti syntyy myös monilatvaisia puita.

Kun halkaisin pisimmän varren kasvupisteen, toisiksi pisin varsi lähti välittömästi kasvamaan pituutta. Nyt se on ylemmän kärjen korkeudella. Myös halkaisemani kasvupiste on korjannut itsensä ja sekin kasvaa korkeutta. Lisäksi olen sitonut roikot yhteen, jotta ne kietoituisivat yhteen. Näin sain haluamani haarauman tammen juureen.

Joulupuu koko vuodeksi

En ole koskaan ollut "viherpeukalo". Kukkien kasvattaminen ei ole mahdollista talon allergioiden vuoksi, mutta viherkasvienkin kohdalla on meno ollut melko katastrofaalista. Itse asiassa tämän vuoksi minulle syntyi käyttämätön kukkapurkki. Sain kasvin joka eli lyhyen aikansa kunnes kuoli. Käytin tilanteen hyväkseni ja laitoin pari Sörnäisistä ohimennen nappaamaani tammenterhoa sen multiin. Yksi niistä lähti sitten kasvamaan.

Teknisesti ottaen en lähtenyt kasvattamaan tästä bonsai -puuta, sillä en noudata sen koulukuntia. Kuitenkin haluan kasvattaa tammea ruukussa, joten joudun luonnollisesti käyttämään monia bonsaipuun kasvattamiseen käytettyjä menetelmiä. Lopputuloksena syntyy "pseudo-bonsai", jos siis kaikki käy hyvin. Harhaoppisuuttani korostaa se, että tammia ei itse ole japanissa käytetty bonsaipuuna.

Käytännön syykin tuli varsin pian selväksi ; Tammia on pirunmaisen vaikeaa hoitaa. Tämä ei tietysti ole hyvä uutinen siinä mielessä että en yleensä näe vaivaa huonekasvien hengissäpitämiseksi. Mutta toisaalta puuta on "terhosta asti kasvattamisen kautta" aivan erilaista hoitaa kuin jotain sellaista jonka on hakenut "valmiina kaupasta". Olenkin jaksanut miettiä puun toimenpiteitä aivan eri mittasuhteissa. (Olen itse asiassa jopa tankannut bonsaiaiheisia kirjoja sen vuoksi.) Lisäksi olen aina pitänyt tammista. (Oravuus sisälläni ei kuole koskaan!)

Tammet kasvattavat paljon juuria. Siksi vaikka terho oli vain osittain multaan haudattuna ja ulospäin terhosta näkyi vain pieni silmua muistuttava uloke (kuvassa), sen ujuttama pääjuuri oli parikymmentä senttiä pitkä. Tammi taas on puuna hyvin herkkä juuristaan ; Moni muu puu kestää juurissaan kovempaa rökittämistä. Siksi jouduinkin toimimaan hyvin varovaisesti ja myydäntyönäni sainkin ujutettua tammen pääjuuren ruukkuun juuresta ylöspäin kiertäväksi spiraaliksi. Jouduin tekemään tämän siksi että juuret yrittivät tunkea ruukun rei'istä ulos ja tämä olisi ollut puun tuho.

Nyt puu on sitten päättänyt että juurta on riittävästi ja se on lähtenyt kasvamaan pikavautia pieniä varsia. On mahdollista että juurien uudelleenasettelu vaikutti puuhun jotenkin, sillä pelätessäni sitä miten se toipuisi kyseisestä toimenpiteestä, sen pituuskasvu suorastaan räjähti käyntiin. Kaksi päivää "juurihoidosta" muutos oli yläkuvasta tähän (kuvattu toissapäivänä). Tänään siinä on kolme ylöspäin puskevaa soiroa (jotka mahdollisesti sidon yhteen jossain vaiheessa jotta saan aikaan mielenkiintoisen näköisen yhden paksun rungon).