Tom of Finlandin suosion syitä

Tom of Finland on todella suosittu. Hänestä on tullut jonkinlainen symboli. Hänestä tehdään elokuvaa. Hänen piirroksensa kelpaavat kahvipaketteihin, postimerkkeihin ja lakanoihin. Häneen liittyviä mainoksia on valtavan kokoisina Helsingin metroasemalla. Samoin Turussa kävin taidenäyttelyssä jossa oli esillä Tom of Finlandin piirroksia, kirjeitä ja muuta materiaalia. (Tom of Finlandin musiikkipuolikin on kiinnostavaa. Jos ei muuten niin on hauskaa että hän on ollut musiikkiyhtye "Kulkusissa". Olen niitä ihmisiä jotka nauttivat tämänlaisista "yhteensattumista ja sanaleikeistä".)

Tom of Finlandia on niin kaikkialla, että tekisi mieli jopa tarjota joitain vastakuvaa sille kuvalle mitä siitä nyt tarjoillaan aluiisti iloisena ja kivana "suomalaisena menestystarinana". Jo ihan sen vuoksi että hän näyttää saavan ällistyttävän paljon tilaa mediassa ja tuotemyynnissä. (Yleensä kun symboli on markkinavoimallinen muoti-ilmiö on siinä takana jotain jota kannattaa kyseenalaistaa. En sano tätä siksi että vihaisin markkinavoimia. Itse asiassa tällä hetkellä olen määräaikaisessa työsuhteessa ja työnkuvani on sen tyylinen että olen tavallaan "pieni Donald Draper"..)

Tässä mielessä kannattaa vähintään vilkaista Hankamäen tuoretta kirjoitusta jossa hän puhuu "uusrenessanssista". ) Hän viittaa tässä mm. siihen että jopa perussuomalaiset ovat ehdottaneet Tom of Finland -patsasta. Hänellä on mielestäni hyvä teoria Tom of Finlandin homoikonisuuden syistä. "Touko Laaksosen piirtämät maskuliiniset hahmot auttoivat räjäyttämään myytin homomiesten ”naismaisuudesta” ja ”neitimäisyydestä”." Mutta hän valitettavasti laajentaa tästä liian pitkälle. Toisin sanoen hänellä rakentuu mielestäni oleellisen väärä kuva nykyajan suosioiden syistä. "Tom of Finlandin kuvat elävät jälleen renessanssia, sillä homot pyrkivät vapautumaan nykyisestä seksuaalivähemmistöliikkeestä. Feministien valtaan ajautunut seksuaalivähemmistöliike on pitkään pyrkinyt kieltämään homoseksuaalisuuteen liittyvän maskuliinisuuden." ... "Tomin kuvat ja heteromiesten halu puolustaa omaa maskuliinisuuttaan liittyvät yhteen – eivät tosin suoraan vaan feminismin kautta välittyneinä ja feminismin ehdoilla. Koska maskuliinisena miehenä olemista pilkataan ja solvataan feministien toimesta niin julkisessa sanassa kuin tieteenä esiintymään pyrkivissä tutkimuksissakin, Tom of Finlandin kuvista on muodostunut heteromiehille poliittisesti korrekti maskuliinisuuden esittämismuoto."

Oma näkemykseni on oleellisesti erilainen.

Hankamäen oma homoseksuaalisuus on kenties saattanut hänet tilaan jossa kaikki tulkitaan vain tästä viitekehyksestä. Teoria laajentuu mielestäni ylipitkälle. Itse näen että Tom of Finlandin suosion takana on oleellisesti nimenomaan se että "olemme hyvin juurettomia". On siis turhaa vetää aatehistoriallista yhteyttä Tom of Finlandin kuvaston alkuperäisen sanoman ja nykyisen suosion välillä.

Mielestäni tämä näkyy hyvin vahvasti siinä (1) minkälaiset ihmiset hyvin usein saavat mediatilaa Tom of FInlandin kannattamisesta ja (2) minkälaiset ihmiset vastustavat tätä. Tässä eteen tulevat jotkut Vesa Linja-ahon tyyliset feministimiehet ja sellaiset hahmot kuin Helsingin mainoskampanjassakin näkyvä Maria Veitola. Minutkin Touko Laaksosnäyttelyyn kutsui nainen joka on aika vahvasti feministi-identiteetillä liikkeellä.

Hankamäki puhuu siitä että Tom of Finland on poliittisesti korrektia kuvastoa. Ja hän viittaa että tästä on hyötyjä joita voidaan sitten soveltaa hänen kuvaamillaan tavoilla homoseksuaalisti tai "maskuliinis-heterollisesti". Mutta nämä ovat seuraus Tom of Finlandin poliittisesta korrektiudesta nykyaikana. Eivät sen syy. Ja nähdäkseni tämä tekee siitä aika huonon selityksen. Tom of FInlandin suosiosta on kasvanut kenties asioita jotka ovat juuri kuten Hankamäki kuvaa. Mutta tosiasiassa Tom of Finlandin suosion takana on enemmänkin se, että mm. feministit ovat hyväksyneet sen aika vahvasti. ; Tom of FInland ei ole noussut valtavirraksi Hankamäen mainitsemista syistä. Itse asiassa suosion takana olevat voimat ovat niitä joita Hankamäki näkee Tom of Finlandin kritiikin kohteiksi.

Tom of Finland on symboli.

Itse näen että on tarpeen irtautua aika monista perinteistä asian parissa. Tom of Finland on tässä mielessä hieman kuin Che Guevara. Häntä painetaan monenlaisiin tuotteisiin, kuten T-paitoihin. Ja näitä kuvia kannetaan vapauden ja kapinallisuuden ja vastaavien symboleina. Ja tässä mielessä kantajat eivät ole liitoksissa esimerkiksi siihen kaikkeen tappamistyöhön jota hän eläessään teki. Ne eivät ikään kuin kuulu kokonaisuuteen. Symboli ei enää ole liitoksissa ns. klassisiin normaaleihin tosiasioihin. Ja nähdäkseni täsmälleen sama on Tom of Finlandissa. Hänen teoksensa saavat suosiota koska ihmisillä on kanta homoseksuaalisuuteen ja hän oli homoseksuaali.

Vastustuspuolella on sama. Tässä mielessä kun joku kristillis-homokriittinen vastustaa vaikka Tom of Finland  -kahvipaketteja, paheksunnassa on kysymys suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen eikä siitä onko teos todella "pornografinen". (Hankamäki näpsäyttikin asiasta melko hienosti "Lasten ”suojeleminen” homoseksuaalisuudelta on tarpeellista vain siinä tapauksessa, että homoseksuaalisuus sinänsä arvotetaan kielteisesti, aivan niin kuin kaikenlaiset moralistit ovat käsi poskellaan tehneet.") Näin ollen Tom of Finlandin kohdalla homoidentiteetti on tärkeämpi kuin se minkälaista homokuvaa hänen teoksensa kysenalaisti tai kyseenalaistaa. ; Jopa se perussuomalaisten Tom of Finland -patsasehdotus oli nivottu verbaalisesti siihen yhteyteen miten se ärsyttäisi islaminuskoisia. Ja se ärsyttäisi islaminuskoisia koska tässä uskonnossa on tietty suhde homoseksuaalisuuteen. ; Tom of Finland -tuotteita on vastustettu tyypillisesti nimenomaan siitä näkökulmasta että ne ovat "etiikan vastaisia". (Joka sanoo että kritiikin mukaan taide esittää väärää mielipidettä väärässä kontekstissa mutta ei halua sanoa tätä ääneen koska haluaa muualla leikkiä sananvapauden sankaria joka sietää ja tukee ja kannattaa poliittista epäkorrektiutta...) Tom of Finlandin tukeminen ei ole hänen teoksiensa pitämistä kuin sekundaarisesti. Ideologiset syyt pikemminkin heijastavat sitä miten hänen kuvansa tulisi kokea. Ja pitäminen tai dissaaminen ovat enemmänkin ideologinen kannanotto kuin jokin joka liityy hänen teoksiensa taiteellisiin ansioihin tai epäansioihin.

Toisin sanoen teoksen tukeminen ja vastustaminen ei ole filosofista vaan sidottu tekijän identiteettiin. Niillä otetaan symbolisesti kantaa homoseksuaalejen kannattamiseen ja vastustamiseen. Ja tässä on itse asiassa aika vähän tekemistä sen kanssa mitä Tom of Finland teki eläessään tai mitä hän yritti taiteellaan sanoa.

Tom of Finland on tylipuhdasta kitchiä.

Tämä ei tosiasiassa riitä. Nähdäkseni Tom of Finlandin identiteetin ja maailmankuvan lisäksi tarvitaan se, että hänen teoksensa eivät ole tosiasiassa mitenkään kovin haasteellisia. Ne ovat visuaalisesti kitchiä. Ne ovat ihan kivoja ja niissä on iloista asennetta. Mutta lasken ne taiteellisesti samantyyliseen luokkaan kuin Rudolf Koivun joulukortit ; Ne ovat kauniita mutta ne eivät ole minulle tyydyttävää taidetta. ; Tässä nähden Tom of Finlandin taiteessa näkyy toki sellaista kuvastoa jota sellaisenaan mielletään rujoksi. Kuvissa on esimerkiksi paljastettuja pippeleitä, erektioita ja spermaa. Mutta näiden kohdalla on käynyt kuten kitchiytyneelle pääkallokuvastolle. Ne on kuvattu sellaisessa muodossa jossa tämä mielletty rujous piilotetaan ja jätetään käsittelemättä. Näin ne eivät haasta käsitystä näihin liitetyistä rujosta mielikuvista. Näen tämän asioiden lakaisuna maton alle.

Ja tässä ei ole takana ristiriitaa.

Moni voi ajatella että ideologia on sanomaa ja että kitchissä ei ole sanomaa. Tämä on ymmärretty puoliksi. Usein kitchissä on jotain sanomaa. Tämä sanoma vaan on yksinkertaistettu, muutettu onelinermuotoon ja levitetty kyseenalaistamattomina väitelauseina, jotka ovat toteavia eivätkä esilletuotuja premissejä sanan perinteisessä ja täydessä merkityksessä.

Tämä on itse asiassa kenties liitoksissa siihen miksi Tom of Finlandista on tullut suosittu ... sanotaanko ... "tietynlaisessa ideologisessa väännössä". ; Sillä propaganda on yleisesti ottaen kitchiä. Kitch mielletään pinnalliseksi ja tässä mielessä siitä helposti riisutaan sanomallisuus. Mutta tosiasiassa eivät ne useimmat ideologiset sanomatkaan ole kovin paljoa muuta kuin kitchiä.

Ideologia valitsee siihen sopivaa kuvastoa ja lopputulos on jonkinlainen "aforismiteksti-jättiperhoskuva" -kombinaatio. Jopa silloin kun kitchin sisältö on astetta synkempää. ; EIlen Yle Teemalta katsomani taidehistoriaohjelma käsitteli kreikkalaista estetiikkaa. Siinä puhuttiin myös siitä miten Natsisaksassa arvostettiin kreikkalaista klassista muotokieltä hyvinkin runsaasti. Tämä oli mielestäni arvokas muistutus. Sillä moni haluaa aina tuomita natsit aivan jokaisessa attribuutissaan. (Sama on toki siinäkin että jos joku sanoo että Che Guevara oli hyvä johtaja niin tämä tarkoittaisi samaa kuin että kannattaisi kansansurmia. Ikään kuin asiat olisivat joko läpihyviä tai että pahuus jotenkin turmelisi aivan kaiken mitä nämä ihmiset tekvät.) Moni pitää natsiutta jotenkin rumana. Asiaa ei tietysti auta se, että natsit vastustivat ns. rappiotaidetta. On kuitenkin nähtävä, että natsien sensuuri johtui juuri siitä että heillä on vahva esteettinen standardi. Natsit rajoittivat muotoa nimenomaan siksi, koska heillä oli mielikuva siitä miltä piti näyttää. Asia on kuten Philippe Lacoue-Labarthen ja Jean-Luc Nancyn kirja "Natsimyytti" esittää ; Natsit olivat esteetikkoja par excellence, hyvin vahvasti symbolejen ja koristelujen varaan koko ideologiamyyttiään rakentavia. Natsit päin vastoin loivat patsastelukulttuurin, jossa symbolit, tervehdykset, paraatit ja vastaavat olivat liikkeen olennaisinta ydintä. Siksi Hitler oli epäonnistunut taiteilija. Siksi tarvittiin Hitlerin arkkitehti Speer luomaan natsipaatosta jolla kannateltiin natsieetosta.

Voisin jopa väittää että taiteen ei pitäisi palvella selvää alleviivattua poliittista agendaa tai tukea katsojan arvoja. Koska tämä tekee siitä propagandistista. Sen sijaan taiteen tulisi käsitellä maailman asioita ja saada meidät haastamaan itsemme. Tässä mielessä voisi kenties oikoa Platonin kautta niin, että perustaksi voidaan laittaa totuus, hyvyys ja kauneus. Kitsch on kauneutta ilman totuutta. Se on falskia, valheellista, teeskenneltyä vaikka se muodollisesti on kaunista ja miellyttävää.

En toki tässä lähde selittämään PeruSuomalaiseen Mika Niikon ja Teuvo Hakkaraisen malliin että Tom of Finland -kuvissa olisi jotain natsisymboliikkaa. (Hankamäki tuntui jostain syystä unohtaneen tämän episodin. Kenties siksi että se ei oikein tue hänen esittämäänsä teoriaa.) Näen että Tom of Finland on samantyylistä kitchiä joka viehättää itseäni vaikkala "L.A.Noire" -playstationpelissä tai "Mad Men" -televisiosarjassa ; Ne ovat toki paikoin syvällisempiä mutta monin paikoin ne ovat enimmäkseen visuaalisesti "nättiä".

Näenkin että on turhaa etsiä Tom of Finlandin suosiosta sen suurempia taustasyitä. En ole optimistinen siinä mielessä että olettaisin että muoti-ilmiöiden takana olisi aina jotain suurempaa kuluttajien ajatteluprosessia, analyyttisyyttä, harkintaa, reflektiota tai muutakaan ymmärrystä. Asioista tulee symboleita ja sitten ne painetaan T-paitoihin. Ja jos joku viittaa siihen asiasisältöön, niin T-paidan kantaja järkyttyy tai närkästyy koska sanottu ei vastaa sitä miksi hän itse sitä T-paitaansa kantaa.

Kaikki muslimit eivät ole terroristeja mutta joskus yli puolet terrorismista pidätetyistä ovat muslimeita

Teuvo Hakkarainen joutui vaikeuksiin sanottuaan sellaisia iskulauseita kuin "Kaikki muslimit eivät ole terroristeja mutta kaikki terroristit ovat muslimeita." Olen kuullut samanlaisia iskulauseita itsekin. Ja väitettä on pidetty totena jopa sen jälkeen kun tarjolla on ollut tilastoja jotka sanovat suoraan jotain aivan muuta.

Tilastoja on helppo esitellä ; Europol on pitänyt julkisia tilastoja terrorismista jo aika kauan. (Vuosi 2006 on ensimmäinen vuosi joka on tilastoitu ja julkisesti tarkasteltavana.) "EU Terrorism Situation & Trend Report TE-SAT" on hyvä paikka hakea terrorismia koskevaa tietoa. Esimerkiksi sellaista tietoa, että separataistinen terrorismi - jota on vaikeaa liittää islamismiin - on ollut pitkään ehdottomasti yleisin terrorismin muoto.

Mukavasti kotisohvalla istuen tiedoista voi myös tehdä excel -kaavioita ja tehdä niistä kuvia. Ja koska meitä ei tietenkään kiinnosta separatismi vaan muslimiterrorismi - koska se kaikkia nykyään kiinnostaa - niin voidaan sitten ottaa esiin tähän liittyvät luvut joka vuodelta ja tehdä niistä seuraava kuvaaja;

Ja koska tämä ei välttämättä kerro riittävästi, voidaan lisäksi ottaa modifioitu pätkä sellaisesta joka tuottaa kaikista maahanmuuttokriittisten kannalta miellyttäviä lukusuhteita. Ja laittaa tähän lisäviiva joka näyttää sen missä menee puolet terrorismista. Koska vaikka moni maahanmuuttokriitikko laittaa "kaikki terroristit" kovin korkeaksi tavoitteeksi, riittää monille varmasti puoletkin.

Huhtasaaren kansanryhmä

Laura Huhtasaari puolusti Teuvo Hakkaraista sanomalla, että "Itse ajattelen, että muslimit eivät ole kansanryhmä. Heitä on 1,7 miljardia. Muslimit eivät myöskään ole kansanryhmä Suomessa, vaikka osa heistä kuuluu uskontoon nimeltä islam." Jos Huhtasaari olisi oikeassa, muslimeilla ei olisi tietenkään missään olosuhteissa minkäänlaista suojaa ns. kansanryhmää vastaan kiihottamista vastaan. Kiihotus kansanryhmää vastaan taas on puhetta tai kirjoitusta, jonka tarkoitus on halventaa tai pelotella kansanryhmää tai lietsoa väkivaltaista tai syrjivää toimintaa kansanryhmää kohtaan.

Huhtasaaren lausunnossa on outouksia; Ensinnäkin miten se että joitakuita on 1,7 miljardia ei tee heistä kansanryhmää? Olen käsittänyt että kansanryhmä koostuu useammasta kuin yhdestä yksilöstä jolla on jokin tunnistettava piirre. Tässä kohdassa Huhtasaaren lausuntoa tuskin onkaan mitään järkeä.

Mutta sitten tulee se "osa heistä kuuluu uskontoon nimeltä islam". Täysjärkisen ihmisen ensimmäinen reaktio on yksinkertaisesti kysyä ironisesti että mitä uskontoa ne muut muslimit sitten kannattavat? Tässä kohden Huhtaari on todennäköisesti kuitenkin jossain määrin perillä jostain. Hyvin epäintuitiivisella tavalla mutta kuitenkin.

Tässä keskustelussa voidaan tuoda esiin Martti Lutherin "Juutalaisista ja heidän valheistaan". Kirjan kohdalla on usein tarkasteltu sitä vihataanko siinä juutalaisia uskontoja vai juutalaisia etnisenä ryhmänä. Tässä osa on jopa puolustanut Lutheria selittämällä että teksti ei ole lainkaan antisemitistinen, vaan antijudaistinen. Ja että Luther käy siinä judaismia, siis uskontoa, vastaan. Kysymys ei ole rodusta. Toisin kuin vaikka natseilla joilla oli kyse rodusta. Tässä kohden henkenä näyttää olevan se sama asenne jota voidaan havaita nykyään monilla maahanmuuttokriitikoilla jotka selittävät että he eivät ole rasisteja vaan moittivat islamia uskontona. He vastustavat islamismia. Tämänlaatuiset erot kiinnostavat joitakuita suunnattomasti. (Itselleni on aivan sama mikä on se syy jolla ihmistä kohdellaan. Se tapa jolla kohdellaan painaa enemmän kuin taakse asetetut argumentit. Tässä kohden laki on hyvin samoilla linjoilla. Kansanryhmäksi kelpaa uskonto, rotu, vammaisuus, sukupuolinen suuntautuminen ja oikeastaan miltei mikä tahansa jos se voidaan jotenkin rinnastaa tai nähdä rinnastettavana näiden kanssa; Kategorinen kansanryhmyyden kielto onkin suuressa määrin sama kuin väittäisi että jotkut eivät edes ole ihmisiä ja että heille eivät siksi kuuluisi ihmisoikeudet.. Jotenkin epäilen että Huhtasaari ei ihan tarkoittanut tätä...)

Huhtasaaren tuottama ongelma on tietenkin siinä että jos muslimit ovat rotu ja islam uskonto, niin muslimien kritisoiminen ei sitten enää olisikaan automaattisesti ei-rasismia. Tässä mielessä Huhtasaaren lausunnossa on omituinen twisti. Sitä on hyvin vaikeaa nähdä tolkullisen ihmisen lausuntona. Ja se on kohdistettu maahanmuuttokriitikkoon joten maahanmuuttokriitikolla olisi ideologisia syitä vääntää Huhtasaaren lausunto parhain päin. Mutta jos hän tekee tämän, niin hän avaa takaportin rasisimisyytteille.

Muslimiksi kutsuminen onkin siitä kiinnostava asia, että se on käänteistä uskonnollistettua etnisyyttä.

Edward Wilson on kutsunut uskonnollistetuksi etnisyydeksi toimintaa jossa etninen ryhmä saa etua kulttuurirelativistisessa ympäristössä ; Kun mielipiteenvapaus ja uskonnonvapaus ja kulttuurirelativismi antavat ideologioille oikeuksia, on etnisen ryhmän kannattavaa ideologisoida piirteitään. Tekemällä tekemisistään uskonnon asia muuttuu kulttuuriksi jota tulee kunnioittaa ja jolle tuleee suoda vapauksia. Jos uskonto saa erityistä suojelua ja vapauksia niin rotu sitten luo suojaa kritiikiltä. Ja näin ollen rasistien kannattaa naamioida rasismiaan mahdollisimman paljon ideologiaan kohdistuvaksi kritiikiksi. Islaminusko on tietenkin sitten virallisesti se asia jota kritisoidaan, mutta islam sitten tunnistetaan etnisen alkuperän, ihonvärin ja vastaavien piirteiden kautta. Kun uskonto nähdään naamasta..

Hei, katsos tätä!

Monilla miehillä on erityinen selfie-munakuvagalleria. Tämä ei ole missään nimessä homoseksuaalia. On vain yksinkertaisesti hyvä olla valmiina jotta voi tarvittaessaan viestiä tunteitaan naisille nopeasti, tilanteessa missä hyvänsä. Bussissa ei esimerkiksi voi spontaanisti vilautella ja ottaa selfieitä. Ja siksi monessa arkisessa tilanteessa onkin oltava valmista materiaalia lähetettäväksi spontaanisti vaikka siksi että kuulee ensimmäisen kerran jostakusta omasta mielestään sievästä naisesta internetissä.

Lisäksi hyvän pippelikuvan ottaminen on vaikeaa. On mietittävä asentoa ja kompositiota. Aivan liian moni ottaa amatöörimäisiä salaman ylivalottamia kuvia jotka on lähinnä otettu suuntaamalla kameraa housunkauluksesta sisään. Kunnon kikkelikuva on vaikeaa ottaa selfienä, varsinkaan jos ei ole selvin päin. Siksi Teuvo Hakkarainen ei ollut ollenkaan homoseksuaali selitellessään omia kikkelikuviaan. ; On aivan asiallilsta pyytää ystävän apua jotta saa tehtyä omasta kikkelikuvastostaan mahdollisimman houkuttelevan ja mainostavan ja miellyttävän.

Hyvässä kikkelikuvassa on mietittävä asentoa, kompositiota ja sitä minkälaisen viestin haluaa sillä kertoa. Esimerkiksi kontrastia ja väritasapainoa säätelemällä  saa kikkelin näyttämään kovalta ja suuremmalta. Toisaalta "airbrushaamalla" ja pehmeillä suodattimilla ja sopivasti valaisemalla peniksestä saadaan suuren, pehmoisen ja puhtaan näköinen. Sopivalla kuvankäsittelysuotimella kuvaan saa myös tarkempia asenteita, jotka on syytä miettiä yksityiskohtaisesti ja tilannekohtaisesti. On oltava harkittu jokaista kuvaa tehdessä. Ja niistä on syytä tehdä itselle erityinen kansio jossa on erilaisia viestejä välittäviä kikkelikuvia. Sillä aivan kuten kikkeli voi tyydyttää jokaista naista eri tavalla erilaisina yksilöinä, on tämän saman viestin ja yksilöllistämisen syytä näkyä lähetetyissä kikkelikuvissa.

Kuvakulmilla ja esinahan asennoilla voidaan välittää viestiä. On aivan eri asia näyttää täydessä ojossa olevaa lähes tulkoon orgasmiin runkattua penistä kuin näyttää pullottelevaa elintä jonka esinahan uumenista terska vain hieman kurkistaa, ikään kuin leikkisästi kutsuen.

Liian usein peniskuvissa näkee ruttuisia, kenties jopa tahraisia, vaatteita. Tausta voi olla valkoinen, koristeellinen tai muuten kiinnostava. Peniksen voi myös asetella mielenkiintoisesti. Kultturellisti viinilasissa lepäävä penis nahkakantisten kirjojen ympäröimänä antaa erilaisen viestin kuin penis jolle on leikkisästi kiedottu pieni kravatti terskan ympärille.

Tai siis helvetti vieköön ei.

Tänään Marko "Fobba" Forss kirjoitti facebookiin viestin peniskuvien jakamisesta. Viesti keskittyy ns. sextortioniin. Eli siihen että erilaiset palvelut ovat erikoistuneet siihen, että "Kun se iloittelu siellä kameran edessä on suoritettu, alkaa kiristäminen. Maksa summa X tai Facebook-kaverisi ja kaikki muut mahdolliset tuttusi pääsevät seuraamaan kyseisen iloittelun YouTubeen ladatun videon kautta." Samalla korostetaan että tilanteita provosoidaan "Ihmettelet ehkä sitä, miksi tämä kuvankaunis nuori neito ehdottaa lähempää seksuaalista nettikanssakäymistä hetken nettikeskustelun jälkeen, koska et muista niin käyneen villeinä poikamiesvuosinakaan. Ehkä se johtuu siitä, että netissä ollaan rohkeampia? Eikähän tällaista tilaisuutta voi jättää käyttämättä, eihän?"

Forssin tekstiin reagoinnit ovat olleet erikoisia. Esimerkiksi Samuli Suonpää korosti, että "Poliisi varoittaa miehiä lähettämästä lapsille peniskuvia. Kun sitten miehiä voitais kiristää." Ja hän huokailee asialle. Muutenkin on tullut kommentointia mallia "Tarvitaan SuomenPoliisi kertomaan, miksi alaikäiselle ei saa lähettää kikkelinkuvia. Ettei joudu kiristetyksi."

Pedofilian toistuminen oli erikoinen, koska Forssin viesti koski ennen kaikkea nuoria, jotain parikymppisiä, naisia joille ennen kaikkea keski-ikäiset miehet lähettelevät peniksenkuvia. Viestin aiheena oli enemmän aikuisiin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän twistautuminen sekstailija-irstailijaan takaisin palaavasta kiristyksestä kuin pedofiliasta. Toisaalta kiristys toimii varmasti vielä paremmin pedofiileihin. Joskin heidän löytämisensä voi olla vaikeampaa ja tämä tekee siitä sellaista että ilmiöstä ei synny samanlaista tienaus-ammattialaa kuin tästä em. ansaintamallista.

Teemana on pedofiliatwistin lisäksi ollut se, että moralisoinnin sijasta kiristetyksi joutuminen olisi jotenkin oleellisen väärä näkökulma. Itsekin olen sitä mieltä että terveen ihmisen kannattaa hillitä kikkelinkuvien lähettelyä ensisijassa kaikista muista syistä paitsi tässä mainitusta. Mutta toki, jos sitä on jo seksuaalinen häiritsijä tai halujaaan toteutteleva pedofiili niin kenties ainut mikä menee läpi senlaatuiseen mieleen on "ei pidä lähettää kikkelinkuvia kun se voi kiristää sillä"... Valitettavasti moni ihminen ei välitä etiikasta vaan siitä mitä reaktioita tästä saa.

Peniskuvien kohdalla Forssin näkökulma on lisäksi kenties ainut asia joka toimii ja tehoaa muutenkin. En puhu pedofiliasta vaan normaalimmasta pervoilusta. Sillä nykyaikana moni suhtautuu seksuaalisuuteen tavallaan yllättävän luontevana osana elämää. On niin avomielinen ja luonteva ja avoin että muu yhteiskunta ei ole ikään kuin vielä vapautunut tabuistaan ollakseen valmis niihin. (Toinen vaihtoehto on toki se, että ollaan niin konservatiiveja että erilaiset seksuaalisen häirinnän puolet nähdään feministisenä propagandana, jonain josta on hyötyä lähinnä silloin jos voidaan viitata siihen että seksuaalinen häirintä on yleistynyt tai yleistymässä maahanmuuttajien vuoksi.)

Kikkelilähetystyö tekijäänsä kiittää?

Kun moni lähettää kikkelinkuvia, he eivät ajattele sitä kuten vastaanottaja sen kokee. Syynä on osittain se, että lähettäjä ei kykene irtautumaan itsestään. Hänelle itselleen hänen oma peniksensä on tärkeä ja hieno. Tämän kautta oma penis ja sen lähettäminen rinnastuu helposti (1) seksikkäisiin kuviin joita saataisiin itse naisilta (2) siihen että oman peniksen erektio on jonkinlainen kehu vastaanottajalle, koska onhan imartelevaa jos on niin seksikäs että tuottaa iloa niin paljon että tulee erektio, jonka evidenssi tuo lähetetty kuva on.

Tässä tosin helposti unohtuu se, että seksikuvissa mieleen ei tule keskiverto seksikuva keskiverrosta naisesta vaan enemmänkin pornofantasioiden kuvia. Tämän voi huomata kun katsoo niitä asenteellisia viestejä joissa miehet eivät halua nähdä heille yllätetysti näytettyä mummopornoa tai vastaavaa. Tosiasiassa eroottisille kuville oletetaan konteksti. Ja tätä ei tiedosteta koska rinnastuskohteen piilo-oletuksia ei tiedosteta. Ja toisaalta ainakaan minä en juurikaan nauti mistä tahansa vaginakuvasta. Tissikuvat eivät itse asiassa oikeastaan edes rinnastu kikkelikuviin vaan paidattomana otettuihin kuviin.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä kikkelikuvatrollaustapauksessa josta kirjoitin aiemmin. Mies lähetti kikkelikuvan ja kehui naisen silmiä. Ja oli yllättynyt kun nainen ei pitänyt kikkelinkuvista. Hän ei pitänyt takaisin saamistaan kikkeleistä. Ei varsinkaan kun niiden lähetettyjen kokoa ja sitä miten niissä ei ollut omituisia muhkuroita, toisin kuin hänen lähettämässään peniksen kuvassa oli.. Oli selvää että lähettäjä luuli olevansa leikkisä tyyppi jolle seksuaalisuudessa ei ole tabuja ja joka korosti hauskanpitoasennetta. Mutta vastaanottaja koki tämän seksuaalisena häirintänä. Tavalla joka täysin ylitti kikkelinkuvien lähettäjän ymmärryksen. (Toki naisilla on monia muitakin hauskoja tapoja reagoida epämiellyttävään yllätysmunaan.)

Valtaosa kikkelikuvien lähettäjistä on varmasti aivan samalla tavalla pihalla. Totaalisen pihalla tavalla joka rinnastuu mielessäni lähinnä aatteeseensa liikaa uppoutuneilta ties minkä ideologian edustajilta. Juuri niiltä joilla on aina päivän paras ad hoc -selitys sille miksi heidän systeeminsä on järkevää ja asiallista. Mikään todistusaineisto tai selittäminen tai argumentointi päinvastaisesta ei muuta näiden ihmisten mielipidettä.

Vastaanottajan näkökulmaa - ja hieman evoluutiotakin

Naisnäkökulma, eli kikkelikuvanvastaanottajan näkökulma, on aina tärkeä. Viestinnässä on aina muistettava lähettäjä, lähetysmedian rakenne ja vastaanottaja. Ne kaikki ovat tärkeitä. Kun aloitin tämän tekstin kikkelikuvantuotantotaiteella, tein tämän pelkästään lähettäjän näkökulmasta. Laajensin siinä olevaa ideaa eteenpäin. Eli otin lisäksi kuvanottovälineen ja valokuvan mediana huomioon. Tämä on tärkeää puhuttaessa viestinnästä. Ja jo tämä taso, ilman vastaanottajan tasoa demonstroi että kikkelikuvien lähettely ei ole kovin harkittua. Sillä jos se olisi harkittua siitä tulisi juuri tuon kuvaamani kaltaista. Ja se taas vaikuttaa varmasti absurdilta myös heistä jotka lähettävät kikkelikuvia.

Vastaanottajan näkökulmaa voi olla vaikeaa tavoitella näin miehenä. Mutta onneksi Alina Välimäki kirjoitti yllätysmunista juuri tarvitsemastani vastaanottajanäkökulmasta naisena. Kutsuessaan "yllätysmuniksi" näkökulma pitää sisällään, paitsi yhden pisteen vitsin, niin myös muistutuksen siitä että kikkelinkuva tulee yllättäen. ; Tämä on merkittävää. Sillä vaikka itsekin olen periaatteessa joviaali ja kykenen olemaan luonteva ympäristössä jossa on alastomuutta, olen kovin häiriintynyt yllätystisseistä. Eli jos en ole varautunut alastomuuskontekstiin, sattumalta nähdyt tissit tuovat pienen shokin. Joka ei ole pelkästään miellyttävä.

Ongelma on laajempi ; Kikkelikuvien lähettäminen kuvastaa hämmentävän monille kuvia lähettäville jonkinlaista ystävällisyyttä ja luottamusta. Heidän kannattasi muistaa että jos puhutaan aidosta ystävällisyydestä, niin esimerkiksi monia uskonnollisia julistajia pidetään häiritsevinä juuri siksi että he harrastavat ystävyyteen liittyviä ulkoisia piirteitä ilman että he olisivat ansainneet nämä. Tämä koetaan tunkeiluna. Mennään liian henkilökohtaiselle tasolle liian nopeasti. Näin ollen ystävällisyys ei ole argumentti jos siihen ei liity ystävyyteen liittyvää läheistä suhdetta ja tuttuutta.

Välimäki kirjoittaa siitä, miten kikkelinkuvat ovat sukupuolittuneet erityisellä tavalla "Mielenkiintoisinta tässä on se, että naiset ja miehet ajattelevat sukuelinkuvista täysin erilailla. Toisin kuten miehet ehkä kuvittelevat, naiset eivät ajattele lersseistä ruudullaan, että ”oi kun pääsisin istumaan tuon päälle” tai ”voi kun saisin tuon jötkäleen suuhuni”. Usein nainen vain tuijottaa ruutuaan etsien kuvasta outoja pilkkuja tai paiseita, kauhistellen ja punastuen miettiessä karvoja hampaiden välissä." ; "En tiedä yhtään naista, jota munakuvat kiihottaisivat – päin vastoin! Suurimman mokan miehet tekevät silloin kun muutaman viikon kestäneen tekstailun jälkeen potentiaalinen heila lähettää seisovasta nautintonakistaan kuvan naiselle."

Välimäki myös tuo esiin kasan erilaisia lainauksia jotka demonstroivat juuri sitä miten miehet tuntuvat kokevan munakuvat aivan asiallisina. Otan näistä lauseista esiin ne jotka ovat mielestäni argumentaatioltaan sosiaalisia ja vastavuoroisuusajatuksen mukaisia. "Jos haluan nähdä tytön alasti, lähetän hänelle munakuvan. Toivon että hän lähettää minulle kuvan itsestään takaisin." ... ”Kun näen kauniin naisen, lähetän hänelle munakuvan koska minulla ei ole hajuakaan mitä voisin sanoa hänelle.” ... ”Koen melkeimpä kaikki naisten ruumiinosat kiihottavina, joten miksi hän ei kokisi munaani kiihottavana?” ... "Eikö nainen ilahtuisi ajatuksesta, kuinka kovaksi hän minut tekee?" Tämä aikalailla demonstroi miten vihjeettömiä miehet ovat. Limaisesta pervosta ja seksuaalisesta häiritsijästä saa helposti kuvan ilkeänä ja itsekkäänä. Mutta he eivät ainakaan perustele asiaa itselleen näin.

Itse olen miettinyt asiaa siltä psykologiselta kannalta että tilastollisella tasolla miehet ovat usein visuaalisempia kuin naiset. Kenties kikkelikuvan lähettäjän ei pitäisikään miettiä naista miehen kanssa identtisenä? Kenties vika olisi jo tässä. Media on vastaanottajan kannalta väärä.

Välimäki sen sijaan hakee jonkinlaista samanlaisuudenhakemista kuviin. Hän lähestyy naisena asiaa evoluutio mielessään. "Pohdiskelin alkukantaisia, evoluution jättämiä tekijöitä, jotka saavat meidät lähettelemään alastonkuvia. Naiset nimittäin ottavat usein kuvia takamuksistaan sekä tisuleistaan kertoen miehille olevansa hedelmällisiä. Tässä on jotain järkeä, eikö? Näin ollen esimerkiksi miesten käsivarsista otetut kuvat kertoisi naiselle miehen olevan voimakas sekä turvallinen kumppani suvun jatkamiseen. Jormalla ei pitkälle pötkitä, joten miesten on turha rakentaa itsetuntoaan sen ympärille." Onkin mielenkiintoista miettiä asiaa evolutiivisesti. Tässä saattaa tulla mieleen monia piirteitä ; Evolutiivisesti tiedetään että miehet eivät jonota spermapankkiin koska miesten lisääntyminen on menneisyydessä liittynyt alastomien naisten vartaloiden näkemiseen. Toisaalta kun miettii omia seksuaalisia kokemuksia, seksin aikana tulee konkreettisesti yleensä nähtyä rintoja ja kasvoja - kenties jopa takamuksia asennosta riippuen - kuin itse sukuelimiä. Näin ollen ei ole mikään ihme jos miesten - ja miksipä samoista syistä naistenkin - visuaaliset preferenssit eivät keskity sukuelinten näkemiseen. (Toki on sitäkin mahdollista nähdä lähietäisyydeltä, asentokysymys. Näissä asennoissa lisääntyminen voi tosin olla kovasti estynyttä.)

PerusSuomalaisten postmodernisoitumisesta

PerusSuomalaiset eivät ole perinteisesti halunneet olla poliittisesti korrekteja. He haluavat että asioista puhutaan oikeilla nimillä. Pitäisi katsoa vain sanojen sisältöä eikä nillittää pilkuista ja sanavalinnoista. Siksi ihminen joka sanoo "neekeri" ei ole rasisti ellei hän käytä sanaa omasta mielestään rastistisesti.

Tässä mielessä poliittinen korrektius hikipediassa on hyvä kuvaus siitä mitä he ovat vastustaneet. Poliittinen korrektius näyttää naurettavalta koska sanavalintojen kohdallekin vanhat asenteet kuitenkin livahtavat mukaan. Ei auta, että puhutaan "väkevän uskon ihmisestä" kun kaikki tietävät että tarkoitetaan "hihhulia". Ja siksi "tummaihoinen" tai "afrikkalaistaustainen" tunnistetaan "neekeriksi".

Tavallaan on turhaa puhua myös "poliittisesta korrektiudesta" kun saman tien voitaisiin puhua "sensuurista". Mikä onkin alku jonkinasteiselle päänsärylle. Sille miksi käyttää tälläistä kiertoilmausta. (Syy: Se on lainattu ulkomailta eikä mietitty juurikaan sen taustoja. Kun Trump puhuu puheissaan poliittisesta korrektiudesta ja kauhistelee sitä että Obama ei puhu Orlandon verilöylyn yhteydessä islamilaisesta fundamentalismista hän ei lainaa PerusSuomalaisilta vaan kohdistaa sanaa tietylle poliittiselel suuntaukselle USA:ssa.)

Toki tästä saatiin omituista näyttöä jo kun PS sai valtaa. Kun mietitään asennetta Putkosten mustien listojen takana, muistetaan miten pahastuneita PS -piireissä oltiin kun media ei hännystellytkään heitä. Jos aiemmin median valtapuolueiden puolustelu oli kauheaa ja osoitus sensuurista, nyt nähtiin että jos media ei ollut heille myötämielinen niin se johtui siitä että se ei kuunnellut "kansan tahtoa". Selvästi syy ei ollut siinä että vastustetaan poliittista korrektiutta ja sananvapautta. Kysymys oli siitä olivatko nämä viestit omien mielipiteiden mukaisia vai eivät.

Nyt PS -piireissä moni juhlikin "suurta voittoa"; Teuvo Hakkarainen on tyytyväinen ja PS -puolueen yhteistyöstä tyytyväinen Sampo Terho korostaa miten tälläinen vaikutus on saatu. "Parlamentaarisen Yle-työryhmän tiedotustilaisuudessa selvisi, että monikulttuurisuus-sanan tilalla käytetään jatkossa termiä kulttuurien moninaisuus." Monikulttuurisuus on muuten PS -kannattajien käyttämä sana. On erikoista että se torjutaan YLE:ssä. Mutta paljon näkee kun keski-ikäiseksi elää.

Kun tätä taustaa katsoo ja lukee mitä PS:n politically and every other way incorrect -asenne sitten näkee tämän oikeasti merkitsevän on hupaisaa. Vesa-Matti Saarakkala on esittänyt tätä suurena voittona. "Monikulttuurisuuden aika Ylessä on ohi" ... "Ideologiaksi tunnistettu ja tunnustettu monikulttuurisuus siirrettiin yksissä tuumin pois Ylen tehtävistä ja johtotähdeksi lakipykäliin otettiin kansallinen kulttuurin vaaliminen kulttuurien moninaisuuden terveellä tavalla tunnustaen." Hän myös korostaa että YLE:n julkaisupolitiikkaa tarkastellaan. "Perussuomalaiset valvovat kansanvaltaisilla mandaateillaan, että Ylen uusi strategia myös toteutuu – se on meidän oikeutemme ja velvollisuutemme. Lakimuutoksen on tultava lihaksi eli näyttävä ja kuuluttava myös Ylen ohjelmistossa." Sille prosessille jossa valtiovalta ja politiikka määrittää mitä media saa ja ei saa sanoa. Sille pitkälle mandaateilla jne. toimimiselle oli olemassa jokin lyhyempi käsite. Jokin jolla se voidaan korvata ilman että merkitys muuttuu..

Valitettavasti-ei-nukkuvien puolue

Viime päivinä on ihmetelty PerusSuomalaisten suosion romahtamista. SDP on tämän hetken kannatetuin puolue. Syiksi arvioidaan esimerkiksi sitä että monet ovat siirtyneet nukkuvien puolueeseen.

Syitä suosion vähenemiseen on varmasti useita. Yksi on se, että on helpompaa huudella oppositiossa. Aiemmin PS on voinut välttää vastuuta ja vaan moittia. Nyt se on sitten päästetty näyttämään. Ja tulokset eivät ole olleet monista kannustavia. Vastaavasti SDP on päässyt nauttimaan siitä hyödystä mikä tulee siitä että voi moittia ilman että on vastuun valokiilassa.

Toisaalta voidaan nähdä että monet ovat pettyneet Soiniin. Tämä ei ole toki mitenkään erityisen uusi tai ihmeellinen asia. On kuitenkin syytä tiedostaa että "jytkyn" takana oli se, että PS onnistui kokoamaan yhteen hyvinkin keskenään erilaisien näkemysten kannattajia. Yhteinen maahanmuuttokriittinen linja yhdisti. Puolue saavutti menestystä, ei niinkään sillä että kaikilla olisi yhteiset asiat joita ajetaan, vaan sillä että kaikki vastustivat yhtä asiaa yhdessä. ; Nyt tämä on muuttunut. PS on fragmentoitunut. Ei olekaan enää (kovalla puoluekurilla) koheesiota rakentanut Soinin puolue. Sen sijaan on noussut ties mitä Muutospuolueita ja vastaavia. Jotka ovat hankkineet jäseniään pääasiassa entisistä Perussuomalaisten kannattajista. Tämä tietenkin johtaa vallan jakautumiseen joka vaikuttaa suoraan siihen miten suuri PS on. (Riippumatta siitä ovatko ihmiset itse asiassa jotenkin oleellisesti muuttaneet mieltään tai eivät.)

Lisäksi koko maahanmuuttolinjamassa on näkyvissä hyvin laajaa kyllästymistä poliittisiin keinoihin. Ja tämä itse asiassa näkyy hyvin siinä minkälaisia ihmsiä on kauhisteltu ; Jos taannoin oli niin että kauhistelun ytimessä oli joku poliittinen päättäjä Soini, Halla-aho, Hakkarainen tai Hirvisaari, ei tilanne enää ole sama. Nyt pitää kauhistella erityisesti Ilja Janitskinia. Jos ennen oli niin että maahanmuuttokritiikissä poliitikot konstruoivat mielipiteitä joita media jakoi seuraajille, on nyt käynyt niin että vaihtoehtomediat luovat ja levittävät mielipiteitä joita poliitikot sitten korkeintaan kommentoivat esimerkiksi facebooksyötteissään. Samalla kritiikki on laajenutnut. Jos ennen oltiin politikoinnissa lähinnä häijykielisiä ja poliittisesti epäkorrekteja, on nyt ilmaistu että politiikkaa voidaan ikään kuin jatkaa. Hakkaamisella ja raiskaamisella uhkaaminen ja polttopullojen käyttäminen ja vandalismi ovat nousseet vaihtoehdoiksi. (Mikä ei yllätä jos on menettänyt uskonsa poliittisiin keinoihin.) Tätä linjamaa kuvaa toki myös se, että jos mietitään mitä katupartiot ovat, niin ne ovat poliisin kanssa rinnakkainen mutta erillinen toimija. Politiikan sijaan yhteiskuntaan luodaankin "rinnakkaisia järjestelmiä" joilla on samantyylisiä oikeutuksia ja funktioita mutta joiden keinovalikoima voi olla hyvinkin erilainen.

Jos jotain hyvää Soinista voi sanoa niin ainakin sen, että hän olisi voinut lähteä populistina komppaamaan sitä aggressiivisempaa pro-väkivalta - linjaa mutta hän ei ole tehnyt niin. Soinihan ei ole myöskään rasisti - hän on vain erityisen hyvä suvaitsemaan rasisteja.

Kyllähän he kuitenkin syövät leivoksia

Tuore hallituksen leikkauslinja on kiukuttanut monia, mukaanlukien itseäni. Yleisesti ottaen keskustelu on pyörinyt sen ympärillä että oikeisto pitää leikkauksia välttämättömänä koska edellinen hallitus on töpeksinyt rahat ja vasemmisto on ajanut hyvinvointivaltion alas. Vasemmisto taas näkee että pitäisi päinvastoin elvyttää.

Itseäni hämmästyttää hieman velkakartta. Sen mukaan Suomi on hyvin vähän velkaantunut. Tälle vasta-argumentiksi voi kuitenkin sanoa sen, että yleisen taantuman kautta voi syntyä illuusio ; Kun muilla menee vielä huonommin voi näyttää että itsellä ei mene hyvin. Lisäksi oikeisto ei suoranaisesti ole huolestunut jo olevasta velasta vaan velan kehityksen suunnasta. Pitkän tähtäimen tavoitteille tuo säästäminen onkin ymmärrettävää.
1: Itse asiassa luonnonsuojelutahojen voisi luulla ymmärtävän pitkän tähtäimen logiikan. Luonnonvarojenkin kohdalla ei voida katsoa pelkästään sitä miten hyvin luonnonvaroja on saatu. On katsottava myös sitä mitä on varastossa ja liikakäyttö johtaa ongelmiin. Lyhyen jänteen "kannattavuus" on tässä hyvinkin samanlainen velan kehittymissuunnan kanssa. Ja tässä on tavallaan turhaa miettiä miksi taantuma on olemassa (talouskuplan jälkeen on pelattu dominoa). Velkaongelmien syntymisen syyn lisäksi on velkaongelman ratkaisun syyt jotka on käsiteltävä ainakin jossain määrin erikseen.

Minua on tässä ärsyttänyt aivan muu kuin oikeistoa ja vasemmistoa. Itseäni on ärsyttänyt se, että linjaa on ikään kuin kaupattu jonain jossa kaikki kärsivät. Kuitenkaan esimerkiksi minä ja kaltaiseni eivät oikeasti kärsi. Minua kiinnostaa se, mistä leikataan, ja mistä ei. Nyt kun leikataan koulutuksesta ja sosiaaliturvasta, mutta veroparatiiseihin ei puututa, voidaan selvästi nähdä mihin ihmisryhmiin se vaikuttaa, kehen se ei vaikuta. Ja nähdä minkä viestin tämä kaikki lähettää. ~ Olen ihmetellyt sitä miten leikkauksia on myyty "kipeinä päätöksinä" jotka koskevat kaikkia. Ikään kuin kyseessä olisivat jotkut yhteistalkoot. Kun tosiasiassa ne eivät sitä ole. Tässä mielessä Sipilä on toki esittänyt oikeansuuntaisen signaalin, hän on halunnut leikata omaa palkkaansa. (Itse nauttisin eduskunnan ihmisistä minimipalkalla vaikka tämä kyllä kutsuisi ihan vääränlaisia ihmisiä johtamaan maata kun fiksummat tekisivät aivan mitä muuta tahansa. Minua kohtuullisempi sitoisi kansanedustajien palkan vaikkapa mediaanipalkkaan.) Toki tässä signaalissa voi hämärtyä se, että säästävä rikkaisto on silti olemassa. Ja se, että Sipilän vapaaehtoisuus on ikävä temppu. Kuten Kari Mäkinen asiasta totesi : "... on kohtuutonta, että hyväosaiset voivat vapaaehtoisesti valita osallistumisensa, kun samanaikaisesti jo erittäin lujilla olevat ihmiset joutuvat pakosta kiristämään vyötä entistäkin tiukemmalle. – Oikeudenmukainen yhteiskunta ei synny hyväntekeväisyyden kautta, vaan oikeudenmukaisten päätösten kautta."

Voinen kuitenkin tiivistää uuden strategian muotoon "kehitysmaastrategia"

Jos mietitään uutta linjaa, se leikkaa koulutuksesta ja sosiaalipuolesta. Sen sijaan tie ja muu infrastruktuuri saavat tukea. Tuon tyylinen strategia on tyypillinen nouseville kehitysmaille. Maille jotka itse asiassa ovat markkinataloudellisesti kilpailukykyisiä. ; Näiden maiden strategiana on tuottaa hyvin halvalla työtä. Mikä tarkoittaa huonosti palkattuja töitä. Tämä tekee tuotteista tietenkin kilpailukykyisiä viennin kannalta. Ja näin saadaan urakoita hoidettavaksi.

Tämänlaista strategiaa koulutukseta leikkaaminen tehostaa. Sillä opiskelu on investointi.
* Sipilä - kuten moni muukin eduskunnassa oleva - on vielä kuulunut siihen sukupolveen jolla opiskelu on ollut hyvä investointi. On voitu ottaa opintolainaa koska sillä saa työpaikkoja. Tämä kannustaa yrittämiseen eikä opintoja välttämättä hoideta vanhempien rahoilla koska on varaa ottaa velkaa.
* Minun aikanani asia oli jo niin että opiskelu oli riskibisnestä. Saattoi olla että koulutetun alan töitä ei enää ole sen jälkeen kun valmistuu. Opiskelu oli mahdollista köyhillekin koska opintotuki mahdollisti (hyvin) minimielintason. Riski oli varaa ottaa koska opiskeluajan kärvistelyllä sai mahdollisuuden.
* Nyt ehdotettu leikkaus johtaa siihen että opiskelu on riskibisnes jonka eteen on de facto otettava velkaa. Tämänlainen riski on mahdollista ottaa vain jos vanhemmilla on pätäkkää. Tässä mielessä koulutus tulee tulevaisuudessa olemaan helposti "ei kykyjen vaan syntyperän mukaan" tehtävää. Tilanne muistuttaa se mikä on yrittäjillä joilla on hyviä liikeideoita. Jos meillä on köyhästä perheestä oleva innovaattori, ja liikeidea on todennäköinen hän voi investoida mutta hänen on onnistuttava kerralla. Köyhällä on helposti vähemmän takaajia ja lainansaanti jne. ovat vaikeampia. Rikkaan perheen yrittäjällä saadaan epäonnistuminen tai kaksi lisää varastoon. Hän voi tuottaa yhtä hyviä ideoita kolme tai neljä eikä ensimmäisellä yrityksellä tarvitse onnistua. Kun tämä sama tulee myös koulutukseen on selvää että on turhaa puhua "jokainen vaan yrittää" -maailmasta.

Huvittavaa tässä oli vieläpä se että vaikka opiskelujen "epäkäytännöllisyydessä" korostetaan usein sitä että yliopistosta tulee hassuja graduja joltain postmoderneilta filosofeilta (mikä on kyllä totta) niin tosiasiassa työelämä-teollisuusvetoinen tekninen puoli on kärsinyt aivan samalla tavalla. Kuitenkin esimerkiksi minun puolisoni opiskeli tietojenjäsittelytiedettä - peräti mobiiliteknologiaan ja hajautettuihin järjestelmiin erikoistuen. Tämä on teknistä IT -puolta jonka uskottiin kasvavan. Valitettavasti nykymaailma muuttuu nopeasti. Nykyään on valtavan paljon IT -osaajia joilla ei ole työpaikkoja. Puolisoni on alansa töissä, mutta selvästi hän on ollut onnekas ruletissa jossa on aikamoinen määrä epäonnistujia. "Koulutuksesta on varaa leikata" -henkiset ihmiset saattavat huomata että ties millä "kukkienasettelugraduilla" ei itse asiassa säästetä kokonaistasolla merkittäviä määriä. Leikkaukset kohdistuvat myös peruskouluun. Työn alle tulevat vähemmän absurdit kouluaineet. (Peruskoululaisia on paljon, ties mitkä postmodernit hupsuilijat ovat tähän ihmismassaan verrattuna hyvin harvassa. Opintotukien leikkaus taas iskee kaikkiin, myös teknisten alojen opiskelijoihin joiden hyödyllisyyttä korostetaan.)

Asiaa ei tietenkään auta sekään että teknologistuminen - eli se hyöty mitä moni teknisen alan koulutettu ihminen tekee - on johtanut siihen että ilman koultuusta saatavia mekaanisia töitä on saatavilla vähän. Moneen niistä on nykyään kone. Tämä on toki siitä hyvä että se on leikannut tarvetta monelle fyysisesti kuluttavalle, toistuvalle, tylsälle ja ihmisarvoa alentavalle työlle. Kehitysmaastrategiassa tosin yritetään kasvattaa työntekijöiden määrää joten käytännössä olisi pakko joko
1: Taistella teknologistumista vastaan ja vähentää nykyään hyödylliseksi kutsuttujen teknisten alojen tukemista.
2: Alentaa mekaanisia töitä tekevien ihmisten palkkaa niin alas että ihmistyö on halvempaa kuin konetyö. Jonka jälkeen erilaiset kehitysprojektit ovat samaan tapaan halpoja kuin orjatyöllä rakennettujen temppeleiden rakentaminen on ollut edullisia monissa muinaisissa kulttuureissa.

Kehitysmaastrategiassa ideana on tuottaa paljon työtä joka on hyvin vähän kannattavaa ja josta voidaan siksi maksaa pientä palkkaa. Hakkaraisen ehdotus siitä että työttömälle osoitettaisiin yritys jonne hänen pitäisi mennä tukee tätä strategiaa. Tämän kriitikoita moititaan varsin omituisilla tavoilla. (Ikään kuin automaattisesti tämän paheksunnan vaihtoehtona olisi se että pitää siitä että työtön saisi vain loisia ja olla edes yrittämättä hakea töitä.) Olen toki siitä huvittava että tiedän että käytännössä hallituksella ei olisi mitään työpaikkaa mihin osoittaa. (Kun menee avoimiin työpaikkoihin voi huomata että Suomessa on enemmän työttömiä kuin niissä on avoimia työpaikkoja.) ~ Tätä nykyistä  kokonaisuutta voisi parantaa enää sillä että lisättäisiin maahanmuuttoa jotta saataisiin kova kilpailu niihin pakkotöihin. Kun lisätään kilpailua raskaaseen ja mekaaniseen työhön, hinta saadaan tallattua hyvin kilpailukykyiseksi lisäämällä tarjontaa työntekijäpuolelle.

Kokonaisuudesta saisi täydellisen sillä että maassa keskityttäisiin pelkkin resursseihin - kuten kaivostoimintaan ja metsänkaatoon - ilman raaka-aineiden jatkojalostusta. Se olisi täydellinen kilpailukykyisen kehitysmaan strategia. Tosin Teuvo Hakkaraisen saha olisi kenties liian edistyksellinen tähän kontekstiin. Ja maassamme täytyy kehua teknillisten alojen valmistuneita osaajia, koska se kuuluu maan tapoihin. Mutta muutoin strategia on hyvinkin tuttu. Ymmärrettävää toki, koska jos tässä säästölinjalla ollaan niin kilpailukykyisissä kehitysmaissa ei sielläkään ole rahaa.

Toki

On ilmiselvää että ylläoleva strategia on siinä mielessä virheellinen että se katsoo sitä mitä tapahtuisi jos "kaikki töihin vaikka millä palkalla" - "koulutus riski-investoinniksi" -kombinaatio jatkuisi hyvin kauan. Olen toki niitä ihmisiä jotka nauravat ironista synkeää nihilistinnaurua aina kun valtio tai hallitus perustaa "väliaikaisen veron" tai "väliaikaisen leikkauksen". Niillä on omituinen tapa olla pitkäaikaisia.

Koulutus on siitä hauska että se pysyy. Näin ollen jo kouluttautuneet ihmiset eivät muutu kouluttamattomaksi työvoimaksi. Tiukennukset koskevat niitä joilla koulutusta ei vielä ole. Ja ihmisten elämä - ja tarkalleen ottaen se aika jonka ihmiset ovat työkykyisiä - on pitkä. On selvää että leikkauslinja ei tule olemaan kovin pitkäaikainen. Seuraavissa vaaleissa tilanne tulee iskemään lujasti. Perussuomalaisista monet ovat varmasti ajatelleet että puolue olisi vähätuloisten asialla, mutta Soinin ja Hakkaraisen asenteet kertovat jostain muusta. (Soinilta mikään ei yllätä. Mutta Hakkarainen kyllä ällistytti. Hän on vaikuttanut "jalat maassa ja taju köyhien elämässä" -ihmiseltä.) On aivan selvää että tämä vaikuttaa mielipiteisiin esimerkiksi sanotaan nyt vaikka Jakomäen suunnalla.

Lyhytaikaisena laastarina asia voi kenties ehkä toimia. Tosin on ironista että hallituksen säästölinjaa on ajateltu pitkä aikajänne mielessä. Kun sitten käytäntöä katsoo on selvää että ratkaisut nojaavat temppuihin jotka perustuvat sen ajatuksen varaan että jänneväli on hyvinkin lyhyt ja haitat väliaikaisia. Tätä ristiriitaa pitkän jänteen asenteen ja lyhyen jänteen ratkaisun välillä minun on vaikeaa ymmärtää.

Nykyhallituksen kanta työttömyyteen ja opiskeluun onkin se, että jos joku valittaa köyhyyttä ja elinkustannusten nousua, he ihmettelevät että "eivätkö he syö leivoksia". Historia näyttää Maria Antoinetten kohdalla demonstroinut sen, mitä tämänlaisten lausujille on tavannut käydä..

---

Ei maailma kuitenkaan läpeensä paha ole ; Päivi Räsänen ja Tiina Rosenberg ovat jättäneet tehtävänsä.

mea cupla

Kieleen on ilmiselvästi pesiytynyt uusi sana, "kupla". Se sai alkunsa kun Krista Kosonen selitti että vaalitulos ei edustanut hänen Suomeaan. Hän korosti tässä sitä miten hän ei tunne ketään perussuomalaista äänestänyttä. (Mikä on epistemologisessa mielessä erikoinen väite maassa jossa on vaalisalaisuus.) Tästä seurasi sitten se, että
1: Tahot ja alakulttuurit jotka käyttävät toistuvasti patriotismia lyömäaseenaan suuttuivat. Kristityt konservatiivit ovat toistuvasti selittämässä että "Suomi on kristillinen maa". Hyvänä kansalaisena olemista kyseenalaistetaan mitä ihmeellisemmillä asioilla. (Perussuomalaiseen denialismiklikkiin liittyen on kiinnostavaa että "oletko edes Suomalainen" on heitto jota on sanottu siihen liittyen että ei pidä fluorihammastahnan käyttämistä vaarallisena lasten myrkyttämisenä joka kohtaa idiotismiin. Ei vaikka nämä "fluoriskeptikot" olisivatkin sitten käyttäneet hammastahnaa.) Nyt he tiedostivat että maassa pitää olla maan tavalla silloinkin kun tulee väärä vaalitulos. Ja että demokratia, keskustelu, kaikki kuuluu maahan nössössöö. Jonkun muun sanomana tässä olisikin jotain uskottavuutta.
2: Kosonen muuttui koko etelässä olevan kulttuurin analogiksi. Kosonen ei ollutkaan yksittäistapaus vaan exemplar joka ikään kuin edusti ja kuvasi koko "punaviherstalinistimamuhyysäriskeneä".

En ole hirveästi puuttunut tähän keskusteluun.

Syyni vaikenemiseen on helppo. Olen pitänyt sitä retorisena käsitteenä. Sellaisella tavalla josta olen yleensä melkoisen epäkiinnostunut. "Raivon ensyklopediassa" kuplan perusolemus on kuvattu loistavan raivotautisesti. "Tässä vähä-älyisessä loiskuplimisessa ei ole muuta ideaa kuin keksiä epäanalyyttinen nimi sille huimalle ilmiölle, että eri puolilla maata äänestetään eri tavoin ja että kaupungeissa eletään eri tavalla kuin haja-ajutusalueella ym. Ukko Ylijumalan selän takana. Jumpe, että on rapsakkaa analyysiä; kyllä tästä kannattaa lässyttää radiossa puoli tuntia putkeen." ... "Perin jännää on, että kommentaarin perusteella vaikuttaa siltä, että kupla on vain yhtäällä, nimittäin kaupungeissa ja eritoten inhotussa Helsingissä. Kaikkein estottomimmin keskustelussa on lyöty juuri kaupunkilaisia, jotka elävät väärin ja joiden koko maailmankuva ja eettinen järjestelmä voidaan redusoida siihen, etteivät he tiedä mitään "oikeasta" todellisuudesta. Kuulemma kaikki muut kuin kepulaiset ja perussuomalaiset ovat ylimielisiä. Tätä viestiä ovat somessa toitottaneet erityisesti persuaktiivit. En puhuisi ylimielisyydestä kovin syvällä rintaäänellä, jos kannattamani puolue pitäsi kansainvälisenä nimenään sellaista konstruktiota kuin "The Finns". Kuka ei edusta kenenkään Suomea?"

Lainaukset heijastavat sitä miten näen asian itsekin. Ensimmäinen lainauspätkä on deskriptiivinen. Se kuvaa sitä että on jokin ilmiö joka tapahtuu maailmassa. Se on tässä tapauksessa induktiivinen ja tilastollinen tapa. Se ei ole uusi, vaikea, kovin kontroversiaalinen yllättävä tai oikeastaan kiinnostava. Toinen osa on sitten arvottava ja alentava. Kupla on pejoratiivinen luokitelma jossa tietyt ihmiset ovat kuplassa ja toiset sitten eivät. On selvästi luokiteltu "Oikea Järkevä Tapa" ja sitten se "Surkea Vajaa Tapa".

"Kupla" on siis terminä joka arvottaa asioita ja ottaa kantaa siihen mitä asia on ikään kuin "ontologisesti". Tämänlainen kinastelu vaikuttaa olevan nykyään äärimmäisen muodikasta. Esimerkiksi:
* Skeptikkopiireissä pitäisi ilmeisesti olla sitä mieltä että vaihtoehtohoito -sanan sijasta kannattaisi käyttää uskomushoito -sanaa. Vaihtoehtohoitojen kannattajat taas selittävät että tosiasiassa pitää puhua "perinnehoidoista" jotka ovat paikallisia ja sitten "vaihtoehtohoidoista" jotka ovat peräisin muualta. Eli "kiinalainen poppaparannus" on kiinassa perinnehoito ja suomessa vaihtoehtohoito. Minä käytän vittuuksissanikin sanaa vaihtoehtohoito sellaisessa muodossa että kyseessä on vaihtoehto hoidolle. Se ärsyttää kaikkia maksimaalisesti.
* Jos mietitään sukupuoltaan muuttavaa ihmistä on selvästi nähty että osalle prosessi on sukupuolenvaihdosleikkaus ja toisille sukupuolenkorjausleikkaus. Toisen sanan käyttämistä pidetään loukkaavana tai tolvanana. Molemmissa otetaan kantaa siihen onko käsite perimmiltään mitäkin. Jos joku näkee että sukupuolta vaihdetaan keskittyy siihen että sukupuoli on perimmiltään "kikkeli ja kromosomit" -näkökulmainen kun taas sukupuolenkorjaus -termin käyttäjät korostavat että anatomia korjataan muuttumattomaan sisäiseen kokemukseen omasta sukupuolesta. Minä käytän näitä sanoja aina keskustelukumppaneiden mukaan niin että käytän "väärää termiä". Se todellakin ärsyttää kaikkia maksimaalisesti.

Näen että nykyajan keskustelusta turhankin suuri osa käytetään tämänlaiseen retoriseen kikkailuun. Kyseessä on valtataistelusta jota ei käydä argumentein vaan sitä kautta että saadaan oma käsite ja sen nimitys yleisesti käyttöön. Se jonka sanaa käytetään aina, voittaa. En mene tälläiseen pelleilyyn. ; Esimerkiksi osa Teuvo Hakkaraisen "uliuliuli, sitä on hauskaa kuunnella" -kohusta johtui siitä että hän käytti vääriä sanoja. Nähdäkseni tuo lausunto ei heijastanut mitään ikävää eetosta. Hakkaraisen eetosta voi kalibroida vaikka sitä kautta mitä hän on Hondurasissa tehnyt. Nykyaikana suuri osa internetkeskustelusta menee siihen mitä voisi odottaa vain "postmoderneilta ylikoulutetuilta saivartelevilta mielisairastuneilta käsiteanalyytikoilta jotka ovat aloittaneet LSD -kuurin". Mutta valitettavasti tätä termirunkkausta tapahtuu maalaiskonservatiivienkin parissa. Itse asiassa jos jokin nykyaikaa näyttää yhdistävän yli puoluerajojen on se että tarraudutaan retoriikkaan tavalla jossa ylikeskitytään yksittäisiin sanoihin ja katsotaan vain vähän yleiseetosta ja kokonaisuutta. (Olen muuten huomannut että aika moni näyttää kokevan "argumenttiketjun" "listana". Joka tarkoittaa sitä että "statementin" ja "päätelmän" ero on hyvin hyvin hämärissä valtaosalta ihmisistä.)

Asiaa ei tietenkään ole haitannut sekään että suuri osa "kuplakeskustelusta" näyttää muuttuneen joksikin jota on vaikeaa erottaa vitsistä. Esimerkiksi feissarimokien "espoolaisesta kuplasta tehty bussimatka" on hilarious. Uusavuttomuusvitsit ovat saaneet uuden ilmiasun. Olin luullut että tämä oli jäänyt historiaan. 1980 -luvulla Suomessa vielä pilkattiin vähemmistöjä sketsiviihteessä. Nyt hienostuneena nähdään amerikkalaisen kriittisen Stand Upin suosimaa tapaa pilkata nimenomaan enemmistöä ja valtaapitäviä. Ainakin sellaisen mukaan joka on kuluttanut aikaansa "kuollut vauva -vitsien kokoelmaan" (jotka olivat meemiytyneet aikaa ennen kuin niitä kokoilin) ja luonut tyhjästä "alempitasoinen mies" -vitsit (joiden toivoisin meemiytyvän). Tässä ilmapiirissä minulla ei ole roolia. Ihmiset trollaavat toisiaan ja itseään ja nolaavat viiteryhmiään aivan itse joten väliintuloani ei tarvita. (Minulla on roolini tässä elämässä selvänä.) Lopputuloksena on jotain josta on mahdotonta tietää onko se yhteiskunta-analyysiä, mielipidekirjoittelua vai puujalkavitsien generoimista. Minun kannaltani tämä on mahtavuutta. (Mikä kertoo ainakin siitä että olen vastenmielinen kieroutunut likainen paskiainen. Mutta jokaisella on oltava jokin rooli maailmassa.)

Olenko minä Krista Kososen analogi?

Valitettavasti "kupla" ei kuitenkaan tehnyt sitä mitä sen odotin tekevän. (Odotin sen menevän pois.) Siitä on päin vastoin tullut "uusi standardi". Jos edustat mitä tahansa liberaaliksi miellettyäkään mielipidettä, on reaktiona se että "olet kuplassa". ; Tämä on ollut jokseenkin ällistyttävää.

Esimerkiksi se, että en halaa "suvivirttä" oli luontevaa koska en "kestä erilaisuutta" koska olen kuplassa. Jos olen erimielinen Sipilän linjausten kanssa "en kestä toiseutta" koska elän "kuplassa". Jotenkin asia on mennyt niin että jos sinulla on väärä mielipide, tämä mielipide ignoroidaan sillä että kerrotaan että mielipiteen kertoja on kuplassa. Ja tätä pidetään sananvapauden ja mielipiteenvapauden puolella olevana. Väärä mielipide sammutetaan ja ohitetaan ja tämä on sananvapaustemppu jolla asetutaan sensuristista asennetta vastaan. Kokonaisuus on enemmän kuin ironinen.

Tässä kohden minua tietenkin alkoi kiinnostamaan se, että miksi se että asun kaupungissa ja minulla on monia liberaaleihin usein liitettyjä mielipiteitä tekisi minusta "kuplassa elävän". Tästä heräsi ihmettely että miksi analogiksi on valittu juuri Krista Kosonen, eikä esimerkiksi liberaaleja mielipiteitä ajava Etelä-Suomessa vaikuttava Arman Alizad. Miksi minua rinnastetaan konetulitasolla Krista Kososen mutta ei Arman Alizadin analogiksi?

Kysymys on kiinnostava koska näen että minua yhdistää Krista Kososen tyyliseen ihmiseen lähinnä se että molemmista on vaikeaa nähdä olemmeko mitään muuta kuin jonkinlaisia sketsihahmoja itsekin, paitsi työltämme niin myös ihmisinä. Muutoin taas koen olevani enemmänkin Arman Alizadin asenneilmapiirillä liikkeellä. Toki tätä yhteyttä Alizadiin voi olla vaikeaa sanoa tyypistä joka tuskin poistuu 30 kilometrin ympyrästä ja jolla tuntuu olevan krooninen raivotauti.

Kuitenkin mielestäni työhistoriani ja muu vihjaa että en ole "kovin turvallisuushakuinen". Olen entinen aktiivikristitty joka hangaroundaa uskonnottomien aktivismipiireissä. Puolisoni on sitä uskonnollis-hengellisempää sorttia joten en elä samaa ideologiaa kannattavan kanssa. Olen kaupungissa syntynyt ja kaupungissa kasvanut, mutta olen kuitenkin käynyt agrologikoultuksen jonka yhteydessä olen mm. teurastanut ja lihaaleikannut eläimiä. Samaan aikaan kävin kognitiotieteen kursseja avoimessa yliopistossa joka edustanee aikalailla täydellisesti toista rintamaa filosofis-teknisenä kompleksina. Välillä olin vartijana, maskuliinisessa työssä keskellä kohtuullisen raakaa itä-helsinkiä sen pahamaineisimmissa paikoissa. Ja kun en ollut vartijana olin bingoemäntänä joka ei ole kovin maskuliinis-pieksennällinen työ. (En kuvaa asioita aikajärjestyksessä vaan luodakseni tosiasioilla jännitteitä.)

Tämän jälkeen joku paskahousu tulee minulle kertomaan että minä meistä kahdesta elän kuplassa. Ja esimerkiksi kertoo vielä kovasti miten hän "ei voi ymmärtää" miten joku voi ottaa vaikka "suvivirrestä" nokkiinsa. Ylpeileekö hän siellä kuplassaan kovasti useinkin siitä että ei kykene samastumaan muuhun kuin omaan viiteryhmäänsä? (On eri asia ymmärtää ja olla erimielinen ja pitää epäloogisena paskana. Mutta analyysiin tietysti vaadittaisiin jotain analyyttisiä kykyjä. Ja sehän ei sovi sellaisille jotka tarvitsevat iskusanoja ja kliseitä, eli jotka ylipäätään viehättyvät "kuplan" tapaisista konsepteista. Tämän ymmärtäminen on tietenkin ylivoimaista.)

Lisähuvittavuutta asiaan olen saanut itselleni uhitteluvittuilulla. Koska Krista Kosonen on yksilö joka on "kuplassa" siksi että hän ei tunne yhden tietyn ajattelutavan (perussuomalaiset) henkilöä, niin eikö se tarkoita sitä että maaseudulla ollaan aivan täysin samanlaisessa kuplassa heti jos siellä on tyyppi joka ei tunne jonkun yhden vähemmistön edustajaa. Siksi minä voin esimerkiksi tentata kristityiltä että montako ateistia heillä on puolisoissaan kun elävät asiassa minua vähemmän kuplassa kerran. Samoin voin kysyä että montako homoseksuaalia, feministiä, "neekeriä" tai vihervasuria hänellä on ystäväpiirissään. Jos jokaista alakulttuuria ei löydy, niin sittenhän hänkin elää kuplassa. Eihän Krista Kososenkaan kohdalla kysytty että mitä muita ihmisiä hän tuntee.

Se, että oli yksi ihmisryhmä jonka kohdalla hän oli ignorantti teki hänestä kuplassaeläjän. Sama kriteeri koskee siis kaikkia jotka tätä kupla -sanaa Kososeen on liittänyt. Ja sitä voidaan läimiä induktiiviesti kaikille niille joille "Kupla" -sanan liittäminen vaivattomasti liittyy eteläsuomalaisiin tyyppeihin joilla on liberaali mielipide. Kun lähtee käyttäytymään noin antaa luvan sille että itselle tehdään täsmälleen sama. Jos ei ole väliä sillä että keskustellaan perustellen ja järkeviä konsepteja käyttäen niin sitten on ihan asiallista ja vastavuoroista muuttaa argumentointi ja keskustelu tuollaiselle asennevammailijalle kostamiseksi.

Maalta sinä et ole tuleva?

Syynä on ihan yksinkertaisesti se, että suuri osa Perussuomalaisista ei itse asiassa edes vastaa sitä "Raivon ensyklopedian" kuvausta. (Ja edes on tässä se että mainittu blogi antaa turhan mairittelevan kuvan ilmiöstä.) Jos kupla olisi keskustapuolueen asia, niin asia voisi mennä niin. Mutta PerusSuomalaiset ovat kuitenkin hieman toisenlainen asia. PerusSuomalaiset eivät ole maalaisten ja syrjäkylien ilmiö. Sillä on vankka kannattajakunta kaupunkilaisten parissa.

Ja tähän liittyy Panu Höglundin mainio "servaus". Menneisyysnostalgioiva perussuomalainen on helposti ideaaleissa eikä käytännössä. Monen perussuomalaisen suhde maatalouteen ja siellä olevaan konkreettiseen elämään on "Maalla nimittäin haisee lehmänpaska, eivätkä persunuoret tykkää sen hajusta sen enempää kuin muutkaan kaupunkilaiset. Siellä on vihaisia sonneja sarvet päässä ja muita vaarallisia, pelottavia tai ällöttäviä eläimiä. On hiiriä ja rottia – siksi siellä kissojakin pidetään. Siellä on vihaisia vahti- ja jahtikoiria. Siellä on sääskiä ja paarmoja ja muita purevia hyönteisiä. Jos mennään kauas itään, saattaa olla karhujakin. Karhut ovat oikeasti vaarallisia ihmisille. Eivät persunuoretkaan halua sellaisiin oloihin, kaupungissa kasvaneita kun kuitenkin ovat. Ei muuten halua suuri osa maaseudun asukkaistakaan. Siihen on syynsä, miksi nuori väki haluaa maalta isoihin kaupunkeihin." Perussuomalaisista moni on kaupunkilaisia jotka eivät kuulu "eliittiin". (Kososenkin vastustus voidaan nähdä siten että hyväosainen liberaali kaupunkilaisjuppi on "eliittiä". Joko edustaa tai tukee "vasemmistointellektuellismia" jota vihataan yleisesti.) Eli ovat suomeksi sanoen köyhälistöä ja mahdollisesti työtöntäkin. On itse asiassa ymmärrettävää että tälläisessä elintilanteessa turhautuu vallanpitäjiin. (Olenhan countrymiehiä itsekin.) Tosiasiassa suuri osa tämänlaisista PerusSuomalaisista elää erilaisissa echo chambereissa internetissä. Heille "neekeri" on todellakin kilpailija joka kilpailee samoista matalapalkkatöistä. Ja joka vie samoja sosiaalihuoltoresursseja kuin itsekin viedään.

Olen trollaillut lukuisilla sukkanukeilla ympäri internettiä ja olen huomannut asioita. Järkytän ensi sijassa kahdenlaisia ihmisiä. (Esitän omia kokemuksiani enkä ole toki läpiobjektiivinen. Kai tästä jonkin vihjeen kuitenkin saa.)
1: Jotain joka itse asiassa kuvastaa Krista Kososen stereotyypin kuvaa. He edustavat hyvin täsmällisellä tavalla kultturelleja ihmisiä. He seuraavat etikettiä ja he elävät yllättävän säädeltyä elämää ja toimintamallia. Tässä piirissä ollaan ystävällisiä ja liberaaleja. Elämäntapaan kuuluu kiinnostus joka koskee musiikkia, pukeutumista ja yhdessäoloa. Ideologiset konfliktit sen sijaan lakaistaan maton alle. Olen liittänyt tämänlaisen asenteen aikanani Frasier Crane -metaforalla elämäntapaan jossa ollaan hyvin kiinnostuneita kulttuurin pintarakenteesta ja tämä onnistuu jos ja vain jos kaikki ennakkosensuroivat syvärakenteita koskevat haasteet. Osa voisi nähdä tämän pinnallisena elämäntapana. Mutta minä näen sen vain preferenssikysymyksenä. Ei haluta muuttaa maailmaa, ja ollaan siksi enemmän kivoja ja sosiaalisia. Tämä ei ole oma elämäntapani mutta se ei ole välttämättä huono ratkaisu. Kulttuurissa on pintarakenteissa paljon kaikkea kiinnostavaa (kenties jopa HEMA menee siihen) joten tähän saa kyllä jonkinlaista syvällisyyttä ja intellektuellismia.
2: Konservatiiviset ryhmät. Etenkin uskonnolliset konservatiiviset ryhmät. Erityisesti oikeistolaiset uskonnolliset konservatiiviset ryhmät. Ja ironisen twistin mukaan konservatiiviset itseään räväkkänä pitävät uskonnollisesti sävyttyneet ryhmät jotka jo rakenteellisesti haluavat luoda koko Suomesta kuplan jossa ei ole esimerkiksi islamisteja ja "tietynlaisia maahanmuuttajia". (Ei sillä että itsekään innolla ottaisin kaikkia mukaan. Mutta toisaalta : Minä en kulje ympäri internettiä vittuilemassa siitä miten vähän elämää nähneitä "kuplassa olevia" he ovat verrattuna minun monikulttuuriseen maailmanmies-seikkailijaani verrattuna. Vaikka rehellisesti sanoen minulla olisi varaa tähän.) ; Konservatiiviset ryhmät hakevat yleisesti ottaen koheesiota. Uskonto luo yhtenäisyyttä. Tapakulttuuri ja perinteet ovat "kokeiltuja" ja ne luovat turvallisuutta. Siksi ne opetetaan ihmisille jotta heistä tulisi sopivalla tavalla monokulttuurisia. Tätä voi olla vaikeaa huomata koska etenkin perussuomalaisten ryhmissä ihmiset vaikuttavat rääväsuisilta ja kirosanoja käyttäviltä mutta keskenään samanmielisiltä. Eroa on retoriikassa, siinä saako sanoa perkele. Etiketti on hylätty ja keskustelu käydään juuri kulttuurin syvätasosta ja syvätasolla. Erimieliset vain bannitaan jotta yhteisen vihollisen haukkuminen voi jatkua. Tämä retorinen ratkaisu on sitten "poliittisen korrektiuden vastustamista". Koska "kupla" voi ilmeisesti olla vain "harhautuneiden liberaalien puolella".

Erimieliset poistetaan kommentoinnista. Bannivasara heiluu etenkin konservatiivis-uskonnollisella puolella. Tämä ei ole pelkästään "vastustamme sukupuolineutraalia avioliittoa" -ryhmän tapaisten klassikoiden temppu. Samaa asennetta löytyy kaikkialta. "Kotimaa" on itse asiassa tunnettu siitä että se on estänyt-lakaissut skismoja pois. Eli kommentointia ja liittymistä ja blogaamista ja artikkeleiden lukemista on vaikeutettu.
1: Tämä on "tavallaan sekularistinen" asenne. Siis siinä mielessä että sekularismissa uskonnollisen puheen halutaan siirtyvän pois "yhteisistä tiloista" koska se nähdään repivänä. Ja sellaisena se on ymmärrettävää. On kuitenkin hurskastelua ja valehtelua väittää että kyseessä ei olisi sensuuri jota tehdään sovun edestä. Tätä myydään kuitenkin yleensä juuri sananvapauden puolustamisena. Erimielinen nähdään "militanttina", ei siis keskustelukumppanina. Tämä on erityisen leimallinen kaikessa ateismissa. PerusSuomalainen joka voi dissata poliittista korrektiutta ja korostaa että räväkkä kielenkäyttökin on rempseää ja kansanomaista (vastaan norsunluutornin sensuristit) mutta heti kun ateisti esittää inhottavia mielipiteitä käyttäen häntä itseään loukkaavaa kieltä nousee esiin se että keskustelukumppani on "militantti". "Suojaamisargumentti" häivyttää sensurismin. Tämä on esimerkiksi "ateistit ovat militantteja" -lausunnon yleisin puoli.

Valitettavasti echo chamber on käsitteenä suljettu yhteisö. Se on määritelmällisesti likimain sama kuin kupla, kenties ilman negatiivisia konnotaatioita. (Mutta vain "kenties". Ja vaivoin tätäkään.) Tämän tiedostamattomuus näyttää häiritsevän
1: Niin "Pintaelitistiä" joka järkyttyy syvätason keskustelusta - tai kirosanoista. He hyväksyvät alakulttuureita niiden pintarakenteiden kautta. On toki helppoa ihailla islamin kulttuurin parhaita saavutuksia (tähtitieteestä ja matematiikasta musiikkiin) jos samalla saa ohittaa "irrelevanttina" islaminuskon lieveilmiöt jotka eivät tietenkään edusta "oikeaa islamia" yhtään enempää kuin tappouhkauksia tehtaileva nuoren maan kreationisti edustaa "oikeaa kristinuskoa".
2: Omasta mielestään radikaalit "perussuomalaishenkiset" kokevat taas asiaa muutoin. He puhuvat syvätasolla, mutta järkyttyvät debatin edessä. Tällöin käy hieman samalla tavalla kuin "ateismi on misogyniaa ja äärifeminismiä samanaikaisesti" -keskustelussa. Miesasia-ateistit (fedora soikoon!) kokevat että jos joku debatoi heitä vastaan ja kritisoi heidän mielipiteitään, että tämä tarkoittaisi sitä että ateistit ovat kritiikkiä kestämättömiä feministejä jotka sensuroivat. Ja samanaikaisesti moni feministi pahastuu uusateisteihin sen vuoksi että kun he kirjoittavat feminismiään niin joku on erimielinen joka taas tarkoittaa sitä että uusateismissa muhii kauhea naisviha! Onkin hämmentävää miten moni perussuomalainen näyttää samalta kuin kreationismin starat  siinä mielessä että molemmat korostavat sitä miten heitä sensuroidaan ja vainotaan. Kun kuitenkin samat tyypit saavat näkyvyyttä mediassa ja uutisoinnissa ja jokainen on kuullut heidän perusväitteensä. Kritiikin olemassaolo ei ole sananvapauden poissaoloa vaan sananvapauden edustamista. Tiettyjen kritiikkejen kieltäminen taas on by definition kuplan rakentamista poliittisen korrektiuden metodein.

Erilaisuudesta huolimatta molempia ryhmiä tuntuu yhdistävän tietty paskahousuisuus. (Josta toivon tulevan virallinen termi jolla näitä ihmisiä kutsutaan. Se on pejoratiivinen mutta sehän on vain muodikasta nykyretoriikkaa goddamit!) (1) Liberaali voi ihmetellä että miten minun kielellisillä taipumuksilla ja asenteilla voi elää minun elämäntavallani. Jos he joskus kokeilisivat syvärakenneseikkailua he tietäisivät että ystävällisyydellä ja antiaggressiivisuudella siinä tilanteessa joutuu lähinnä uhriksi. (2) Toisaalta se räväkämpi echo chamber -klikki sitten voi ihmetellä että miten monikulttuurista voi ahdistaa erimielisyys niin paljon. Ja sen takana on se että asenne-eroista huolimatta heitäkin yhdistää hyvin valtava vihjeettömyys.

Kumpikaan ihmisryhmistä esimerkiksi tuskin kovin usein tietää paniikkireagointitapaansa. Ja tämän tiedostamisen kautta heiltä puuttuu kaikki. (Suurin osa ihmisistä reagoi normaaleissa psykologisissa säikyttelytesteissä pakene -kaavalla. Taistele-pakene -reaktioissa noin 10% ovat sankareita. Suuri osa uskoo toimivansa sankarimaisesti. Ehkä koska niin televisio näyttää sankareiden toimivan.) Kun minä esimerkiksi Lontoossa seikkailin alueilla jonne taksi ei edes vie, en voinut mennä sinne provokatiivisesti vittuilemaan tai näyttämään varallisuutta tai omaa kulttuurisuuttani. Koska siinä tulee vain ryöstetyksi tai pahempaa. Kuitenkin jos vain nösväilee niin voi käydä huonosti. On mentävä reaktiivisella asenteella jossa ollaan valmiita monenlaiseen. Pitää olla diskreetti ja perusystävällinen mutta tarvittaessa julma. Ja rinkirunkkauspiireissä yleensä puuttuu vähintään toinen puoli kokonaisuudesta. (Ja tätä kautta kaikki.) Kun omissa alakulttuureissaan ja piireissään pyörivä ihmettelee että "miten" tuollaisella asenteella muka voi, hän kiinnittää huomiota piirteisiin jotka juuri oleellisesti mahdollistavat sen "miten".

Loppustatement.

Jokainen joka rinnastaa kupla-argumenttia sellaisella automaattituliaseella että kohdistaa sen minuun on ääliö joka ei joko tunne minua - tai mikä todennäköisempää - ei kykene ajattelemaan mitään itse. Joka kuplasta toista (tai ainakin minua) haukkuu, on itse! Ja tämän lisäksi ääliö! Virheen tehtyään (kohdalleni) armoa ei tietenkään saa, koska armo on, you know, kristillinen konsepti. Kompensaatioksi voisi toki olla vapaaehtoisen omalakisella proaktiivisella asenteella reilu ja vaikka hypätä järveen betonikengissä. Zarkusto on Hangon satama.

Suomen kauneimmat seksiviestit

Julkinen dekadenssi on aina ollut ylhäisön erityisoikeus. Siksi siinä missä köyhä saisi vain moralisointia ja paheksuntaa, sekä hiljaista vaikenemista, ylhäisö saa mediakohun lisäksi myös selkään taputtavaa ymmärrystä käytökselle joka rahvaan käsissä olisi sopimatonta ja saisi vain moitetta.

Haluathan sinäkin osoittaa elitismisi? Etkö kuitenkaan saa kylliksesi (korvillesi)? Oletko liian mielikuvituksekas tuottaaksesi kliseisiä kaksimielisyyksiä? Onko teinixpissisten twitteröinti mielestäsi korkeakulttuuria jota tasapainottamaan kaipaat maanläheisempää populaarimpaa taidetta? Onko sinulle käynyt sellaisia munauksia, että et ole päässyt pukille etkä (ministerin)pallille? Haluatko esittää korskeita seksiteemaisia toteamuksia, jotka teinipoikien lausumana olisivat todiste rehentelijän neitsyydestä, mutta jotka keski-ikäisellä miehellä tuovat mielikuvan limaisuudesta ja arvailuja siitä että kenties kaikesta huolimatta hän olisi sittenkin keksinyt keinon?

Jos vastaat näihin kysymyksiin myöntävästi, kirja "Kalapuikkoviiksi värähtää - kauneimmat suomalaiset seksiviestit" juuri tarpeisiisi. Teos takaa että elämäntapasi normalisoituu, joskaan ei ongelmia ratkaisemalla vaan tavalla jossa voit olla tyytyväinen näistä puutteista huolimatta, samanhenkisessä seurassa. Jokainen jonka tekemä nussiminen takaa hyvät unet jo seksin aikana ansaitsee ostaa ja lukea tämän kirjan. Koskaan aiemmin ei kalapuikkoviikseen vetäminen ole tuntunut yhtä pakottavalta!

Kirja yhdistää aforismien lyhyen tyylin pornolehtien syvällisyyteen. Suorasukaiset alatyyliset ilmaisut yhdistetään totutuimpiin vertauksiin tavalla joka tyydyttää aviossa olevan miehen haluja, juuri sellaisella tavalla joka kouraisee rinnasta sydäntä pinnallisemmalla tasolla. Kirjassa on kaikki ihanimmat seksiviestit, luokiteltuna kätevästi teemoihin. Klassisiin seksiviestiteemoihin kuten "puutarhanhoito", "käsityöt" ja "anestesiologia". Teoksen aforismit ovat peräisin alan taitajilta. (Joiden anonymiteetin suojelemiseksi heidän puoluekantansa on muutettu kristillisdemokraateista perussuomalaisiksi.) Sillä kuten aiheen harrastajat itse tietävät. "Once you got setämies you'll never go back." Eikä aina ole selvää onko kyseessä lupauksesta, uhkauksesta vai pelkästään totuudesta.

Iki-ihania näytteitä jotka kostuttavat naisien silmäkulmia (mutta eivät juuri muuta).

"Oletko lannoittanut perennoitasi?"

"Kerran heilahtaa Sam Sam Saulin Taikakaulin / Lokki / Meri / Kampela"

"Tuppeensahattua pilkettä silmäkulmassa, valmiina IKEA -kokemukseen matkalla kohti Kurosellista tulevaisuutta."

"Budjettiriihen tuoreimman puheenvuoroni luettuasi nukkuisit sikeästi."

"Minun käärme, sinun tikapuut."

"Rötösherra kuriin!"

"Mitäs tykkäsit mailittamastani valokuvaamastani elimestäni? Joka ei ollut hairahdus kun homoliittoja vastustava ystäväni (mies) otti sen kanssani."

"Kivat tissit, anna pillua." - "Varista hiekat ja tule hiekalle."

"Voiko vitunpuutokseen kuolla?"

"Tahdotko harrastaa kanssani?" - "Pian kaikki ovatkin koirien kanssa!"

"Meille vai meille?" - "Mutta kun hotellissa on niin yksinäistä!"

"Sillä tiellä, arvoisa hutsukka, Teitä tulee kyllä se köyrintä vastaan." - "Sen sitä saa kun menee tyrkyttämään itseään pimeällä johonkin pusikoihin."

"Pöö, teillä ei ole mitään pelättävää!"

"Tarjolla keski-ikäisen han -suomalaisen kulttuurillista, mahdollisesti geneettistä, erityispiirrettä."

"Anna mulle" - "Ai et? Huorrra!"

"On tietysti niinkin, että melonille ja omenalle ei sovi sama kortonki."

"Moni asia haisee hyvälle."

"Haluatko pamputusta Emmerdalen aikaan?"

"Lämpö on hiukkasten liike-energiaa. Kun kunnolla kuumenee niin ei pysäytä mikään."
 
"Tissit, tosi isot tissit, niin isot että ei enää mahdu palindromiin."

"Tahdotko tulla meille katsomaan postimerkkejäni?"

"Missä erektio, siellä ongelma."

"Saa nähdä, meneenkö taas ministerinpalli sivu suun."

Arvon mekin ansaitsemme (jos ei muuten niin tyhmillä teoillamme)

Alexander Stubb ei ole stubbisuu. Eilen hän oli stubbakkatauollaan soittanut spontaanisti Radio Suomipopin "Aamulypsy" -ohjelmaan. Hän reagoi siihen että "Jaajo" oli moittinut kokoomusta. Soitto oli Stubbin mukaan spontaani "Pakko oli soittaa, kaverit hälyttivät matkan varrella, että tuohon keskusteluun pitää puuttua, pääministeri sanoi." Tänään tämä uutinen täsmentyi. Stubb ei ollutkaan niin spontaani. Stubbin avustaja on valottanut : "Kuulimme keskustelunaiheesta etukäteen ja vinkattiin pääministeriä siitä." ... "Minä kilautin Suomipoppiin ja puhuin Aamulypsyn edustajan kanssa. En muista hänen nimeään, mutta Jaajon kanssa en puhunut. Heille passasi, että pääministeri ottaa yhteyttä."

Tämä on niin sanotusti "herättänyt keskustelua". Itse tapahtuma ja teko on sekä laillinen että mitätön. Se kuitenkin viestii asioita jotka ovat sen tyylisiä että ne tuovat assosiaatioita lähinnä Teuvo Hakkaraisen suuntaan. ; Hakkarainenkin kun on mennyt tekemään tyhmyyksiä, ja on sitten reagoinut syntyneisiin ongelmiin pahentamalla tilannettaan.

Tosin on epäreilua rinnastaa Stubbia Hakkaraiseen. Sillä Hakkarainen on omituisella pseudozeniläisellä avalla avoimesti ja rehellisesti se, no, mikä hän nyt on. Stubbilla taas näyttää olevan niin että koko tempaus oli laskelmoitua mediastrategiointia joka sitten yllättäen iskikin takaisin hyvin pahasti.

Hyvin moni näki asian niin että Stubbin soitto oli jonkinlaista puuttumista. Eli ei saa sanoa erimielisyyksiä kokoomuksesta tai muutoin Stubb soittaa kontrollipuhelun. Suomessa tämän tyylisiä temppuja taas saa tehdä vain Kekkonen, Urho Kekkonen.

Siksi Stubbin on tietenkin ollut tärkeää tiedottaa että tilanne oli alustettu. Koska silloin tämänlaista puuttumista ei ole tapahtunut. Valitettavasti tämä johti omituisuuksiin. Tässä uudessa selityksessä kun on tarjolla muutama kohta (a) ne kertovat että Stubb valehteli suorassa lähetyksessä väittäen spontaaniksi jotain joka ei sellaista ollut. (b) Toisaalta spontaanius oli niitä puolia jonka vuoksi puuttuminen voitaisiin antaa anteeksi. Ei ole kovin suuri ongelma jos vauhdikas ja reipas pääministeri haluaa ottaa yhteyttä ja keskustella ja on siksi harkitsematon (c) ja siitä huolimatta on selvää että radio-ohjelmien aiheita on katsottu ja niihin tarttuminen on nähty hyvin relevantiksi.

Tässä kohden on hyvä muistaa että terve poliitikko jalkautuukin kansan pariin. Toki olisi suositeltavaa että he tekisivät tätä koko ajan ja ennen vaalejakin. Mutta käytännössä tätä tehdään vain ennen vaaleja. (On muuten kiinnostavaa miten paljon ilmaista ruokaa saa pelkästään sillä että teeskentelee kuuntelevansa. Muina aikoina joudutaan pihiyspäissään popsimaan vapaaseurakuntalaisten hernekeittoja. Vaalikautena sapuskaa tungetaan ilmaiseksi suuhun niin että sitä monista puolueista kiinnostunut tiedostava äänestäjäkandidaatti ehtii hädin tuskin paskomaan kaikkea.) On tervettä keskustella tavallisten ihmisten kanssa ja näkyä turuilla ja toreilla.

Mutta mediaan, etenkin tämänlaatuiseen kommentoivaan-puuttuvaan sävyyn liittyy ongelmia. Stubbkin on ajatellut kenties sitä miten hän saisi mahdollisimman hyvää mainosta. Ajatukset ovat tuskin olleet pahat. Mutta sitten tämä viestintä on epäonnistunut ja epäonnistumiseen reagoimisessa on epäonnistuttu. Ja tästä seuraa ongelmia, niin paljon että joku voisi luulla että pääministerin nimi olisikin Stubido. (Entisenä koulukiusaajana hän on varmasti ansainnut kaikki tämänlaiset kypsät reaktiot ja nimivitsit.)

Mutta merkkittävin ongelma ei minusta ole kuitenkaan sensuuri. Kyseessä on nyrkkisääntö joka tulee Nassin Talebilta. Ihmisen merkitys näkyy hyvin vahvasti siinä miten merkittäviin kommentteihin hän vaivautuu vastaamaan. "laadun arvioimiseksi on katsottava korkeimman parjaajan kaliiberia ja alhaisimman parjaajan kaliiberia jolle kirjoittaja vastaa painetussa sanassa, mutta valitaan näistä alhaisempi." Jaajo on toki mainio miekkonen ja "Aamulypsy" ovat hauskaa viihdettä. Mutta on hyvin vaikeaa pitää ohjelmaa merkittävänä. Tähän tekee jo mieli heittää ironiataputuksia ja sanoa että "oh, snap snap snap"...

Kisat seis! (Arvailu alkakoot!)

PerusSuomalaiset ovat saaneet usein näkyvyyttä pilakuviin liittyen. Heillä oli takavuosina kuvitusta jossa oli varsin helppoa nähdä rasistisia sävyjä. Kalle Erkkilä otti samalla kantaa myös ilmastonmuutokseen. Toisaalta PerusSuomalaiset myös provosoituivat "Kirkko ja Kaupunki" -lehden pilakuvista.

Puolueen suhde huumoriin on toki muutenkin ollut häilyvää. Poen laki on ollut vahvana kun mediassa on puitu ns. sotilasjuntta -kommenttia sekä ns. hihamerkkikohua. Ne nostivat esiin sen että milloin heidän lausuntonsa ovat huumoria ja milloin vakavasti otettavia. Puolue oli ilmeisen pahoillaan siitä että heidän jäsentensä lausuntoja luettiin että ne otettiin kuin arvokeskustelijan ja vaikuttajan kommentteina. Teuvo Hakkaraisen kohdalla kukaan ei ilmeisesti jaksa enää edes yrittää ottaa selvää siitä millä naïvismin, sarkasmin ja ironian kertoimella on mentävä. Ja siksi hänet on jätetty ikään kuin heitteelle uppoamaan omaan parodiahorisonttiinsa.

Näinkin PS -nuorten "Raavas" -lehden pilapiirroskilpailun osana tätä projektia. Tämä tapahtui, luonnollisesti "Charlie Hebdo" -iskun jälkimainingeissa. Pidin itse kilpailua hyvänä ajatuksena. Tosin en sitten toisaalta hirveästi luottanut siihen toteutukseen. Eli olin melko varma siitä että jos lehteen laittaa materiaalia joka ei ns. ole poliittisesti korrekti oikea mielipide PerusSuomalaisten kannalta, niin ei saisi voittorahaa tai luvattua etusivun paikkaa vaikka teos olisi miten uniikki ja miten hyvin tehty.

Tänään on sitten uutisoitu siitä miten tämä pilakuvakisa on lopetettu. Tämä on hyvin omituista koska itse elän sellaisessa maailmassa jossa kisan perustaminen on jonkinlainen lupaus. Mutta kaikki eivät tietenkään elä tämänlaisessa maailmassa. Arvailuja kilpailun lopettamisen syistä on ollut monenlaisia. Ja näitä arvailuja on lietsonut "tietty tietotyhjiö". Sebastian Tynkkynen kun on antanut kisan lopettamiselle syyksi "en kommentoi":ta.

Pahimmat PS -vastaiset ovat jopa ehdottaneet ennakkoon että tässä valmistellaan jotain omituista false flag -ohjelmaa. Että ilmoitetaan valheellisista uhkauksista kisan perustajille ja saadaan tällä sympatiaa. En jaksa uskoa tähän. Sillä jos uhkailuteema olisi nostettu esille se olisi nostettu esille toisin. Ja false flag on muutenkin surkein temppu kirjassa.

Omat teoriani asiasta ovat sellaiset että lähestyn tätä "Five Nights at Freddy":n soveltamallani strategialla. Eli puhtaalla parsimonian hakemisella. Tässä kohden taktiikanvalinta johtuu siitä että tietoa on vähän. Jotta voi sanoa asiasta mitään oletuksia pitää ikään kuin väistämättä tehdä tyhmiä yleistyksiä. Viisas olisi kenties ottamasta kantaa, mutta asiaa voi kuitenkin jollain tavalla lähestyä. Osa selityksistä on parempia. Osa selityksistä nivoo useat asiat yhteen paremmin. Sitten kun informaatiota tulee lisää tätä voidaan joutua korjaamaan radikaalistikin.

Nähdäkseni tärkein selitettävä asia onkin se, että tapahtuman tulee olla jotenkin sellainen että siitä ei haluta puhua. Ja tässä kohden vastaan tulee mielestäni kaksi uskottavinta teemaa:
1: Kilpailu pistettiin liikkeelle siten että asiaan liittyvää juridiikkaa ei ole mietitty loppuun asti. Koska kampanja oli näkyvä oli selvää että jos lakia rikottaisiin, kilpailun järjestäjät - ja mahdollisesti piirtäjäkin - joutuisi astumaan lakitupaan. On helppoa intoilla silloin kun oma perse ei ole uhattuna. Mutta tilanteessa jossa poliisit jututtavat kamarilla ja antavat vaihtoehdoiksi sakon tai lopettamisen on valinta melko ilmiselvä. Tässä mielessä ei ole kovin järkevää korostaa omia heikkouksia. "Hei, me mokattiin, ei tajuttu ottaa lakia huomioon". Ei lisää uskottavuutta. Josta poliittiset puolueet elävät.
2: Paavi. Tavallaan tuplapaavi, konkreettinen ja symbolinen. Katolisen kirkon johtaja nimittäin otti kantaa "Charlie Hebdo" -kohuun. Paavin kanta oli että väkivalta on tuomittavaa mutta ymmärrettävää. Ja muu on sitten "one cannot make fun of faith" ... "Pope Francis explained that "there is a limit" to freedom of expression, saying that "every religion has its dignity," and that dignity should be respected. While he condemned the Paris attacks, Francis also said that those who say inflammatory remarks are likely to experience retaliation" ... "If [a close friend] says a swear word against my mother, he's going to get a punch in the nose" ... "One cannot provoke, one cannot insult other people's faith, one cannot make fun of faith." Ja tämä on ainut mikä rajoittaa Timo Soinin islamkriittisyyttä. Perussuomalaiset ovat nimittäin imagoltaan kotimaisia ja poliittisesti epäkorrekteja ja tätä kautta rohkeita toisinajattelijoita. Mutta monesti minulle on jäänyt epäselväksi että missä kohden se ei ole jonkinlainen Opus Dein ilmentymä maassamme. Soini pitää tunnetusti kovaa puoluekuria. Joten tämä paavin lausunto sai hänet vastustamaan jyrkästi pilapiirrosasiaa jota hän muuten kenties dogmaattisen iloiten tukisi. Tätä ei tietenkään oikein voi nostaa esille, sillä perussuomalaiset ovat muutoin ottaneet strategisesti kaiken mahdollisen irti iskun islamkulmista.

Poen laki - ja hieman Godwininkin ; Kuka on oikea trolli?

Natsiateistejen pelossa
on syytä pitää mielessä
Poen laki. Ja Godwinin.

Touko Laaksosen kuvista tehdyt postimerkit ovat hermostuttaneet Teuvo Hakkaraisen. Hän päätyi tekemään eduskuntaan asti lausunnon jossa haluttiin vaikuttaa siihen mikä on poliittisesti korrektia postimerkeissä ja mikä ei. Hakkaraisen puheissa väitettiin koppalakkia natsisymboliksi jossa on rienaava Davidin tähti. Ja tämä sai monet huomaamaan miten sama salaliittoteoria oli Niilo Paasivirran parodiasivustolla. Hakkarainen on toki sittemmin selittänyt tehneensä löydön aivan itse. (Minkä tulee herättää valistuneessa ihmisessä huomio siitä että jos on vaikeaa erottaa amerikkalaista sheriffintähtihattuista poliisia koppalakkinatsista, niin ymmärrän miksi sekaannus voi tapahtua hyvinkin helposti. Sympatiani ovat Hakkaraisen puolella.)

Minun silmiini tilanne muistuttaa hyvin paljon sitä mitä taannoin tapahtui minun ja Jouko Pihon välillä. Pihon kuva oli Niilo Paasivirralta, mutta hän korosti ideologista eroavaisuutta. Että hän ei luullut parodiaa todeksi, vaan teki itse huomioita joita sitten kuvitti tällä idealla. Mielestäni Hakkarainen demonstroi varsin mainiosti sitä, miten tämänlainen tilanne on ongelmallinen. Nimittäin peruskysymys on pintatasollaan se, onko parodiaa luultu todeksi. Mutta syvätasolla jos jonkun ihmisen "ihan itse tehdyt" ajatukset ovat jotain joita parodioijat esittävät - ja joiden kuvitus osuu hämmästyttävän hyvin yhteen parodiamateriaalin kanssa - ei tämä ole oikeastaan mikään pelastus. Ei tässä tilanteessa usein auta, vaikka sanoisi että "vitsiähän se oli". Sillä Totuus paistaa kontekstista. Ja Totuus on se, että syy-seuraussuhteen tarkka analyysi on tarpeetonta jos analogisuus on niin vahvaa, että se sekoittuu usein samuudeksi.

Tässä mielessä on toki hyvä muistaa että parodian ja vakavastiotettavuuden välillä on kaksi ääripäätä. Jos paneudumme "trolliongelman" ytimeen, eli siihen miten erottaa onko joku kirjoittamassa vakavissaan vai pelleilemässä, on - ajatustenlukukyvyn rajallisuuden vuoksi - pakko tehdä todennäköisyysarvioita.
1: Haidtin huomioiden mukaan Poen laki, eli tilanne jossa "on mahdotonta tehdä parodiaa äärimielipiteistä tai fundamentalismista ilman, että joku erehtyy luulemaan parodiaa vilpittömäksi mielipiteeksi." johtuu usein siitä että liberaalit eivät ymmärrä konservatiiveja joiden moraalimallissa on useampia liikkuvia osasia. Ja jo omakin saamani eksistentiaalinen tuntumani fundamentalismiin ja uskontoon on "uskonto on vitsi joka ei naurata". Joka voidaan kenties laskea jonkinlaiseksi osoitukseksi tästä.
2: Kuitenkin Piho ja Hakkarainen näyttävät että hyvin usein Poen laki johtuu siitä että parodioijien on todella vaikeaa keksiä sen tyyppisiä asioita joita ideologistit tuottavat. Jos ihminen "ihan itse" nimenomaan keksii asiaa joka on parodian kanssa samannäköistä, on sitä tietysti hyvin vaikeaa erottaa parodiasta. Tämä johtaa taas siihen että osa Poen laista johtuukin ns. parodiahorisonttiin vajoamisesta. Tämä kulminoituu (kristityn eksistenttifilosofin) Torsti Lehtisen huomioihin siitä, että näennäistieteellisyys johtaa siihen että kritiikiltä suojaudutaan erialaisin saivarteluin siten, että loogisen ristiriidan kautta asiaa ei voi kritisoida. Ironia säilyttää kuitenkin tehonsa. Jossain vaiheessa näkemys sitten suojautuu myös tältä ja pian se on rakenteellisesti sellainen, että itse asia näyttää parodialtaan. Tämä on sitä materiaalia jonka vuoksi "Pahkasika" -lehti kuoli.

Olenkin ihmetellyt tässä sitä miten lehdistö ja ihmiset ovat tarttuneet Hakkaraisen tekemään lausuntoon. Esimerkiksi "Kukin kykyjensä mukaan" -tekstissä Paasivirtaa nimettiin trolliksi. "... Niilo Paasivirran nimellä tunnettu nettitrolli tavallisen yliampuvaan tyyliinsä jutussaan Homopornopostimerkit vievat Suomen tuhoon ..." Eikä tuo ollut ainut. Ajatus siitä että Hakkarainen olisi mennyt trollin ansaan oli toistuva. Ensimmäinen mielikuvani tästä asiasta oli kysymys. Kysymys malliin "Oliko Voltaire trolli?" Kysymys ei ole typerä, sillä Voltaire oli provokatiivinen kynänkäyttäjä. Yhtä hyvin kysymys olisi voinut olla satiirin mestarista Swiftistä. Jos huumorissa puolustetaan satiirisesti kantaa jota ei kannateta, joku voi ainakin pitää sitä trollauksena. ~ Itse asiassa trollaamiseksi voidaan nähdä satiiriset ja/tai parodiset teokset, jotka käyttävät välineinään ironiaa ja/tai sarkasmia.

Vaikein kysymys onkin siinä, tarvitseeko tekijän intentioita tietää. Itse pidän Niilo Paasivirtaa ennen kaikkea humoristina. Se tarkoittaa myös sitä että hän ei ole trolli. Toisaalta joku voisi pitää Hakkaraista, sarkasmia käyttävää supliikkimiestä, trollina. Hän on kuitenkin varsin vakavahenkisesti liikkeellä ja hänen retoriset keinonsa osoittavat lähinnä siihen että hänellä on tietynlainen, varsin omintakeinen joskaan ei välttämättä kovin kaunis, persoonallisuus. Jouko Pihoakaan en kutsuisi trolliksi vaan uskonnolliseksi crankiksi, jonka ideologia on aikapäivää sitten vajonnut parodiahorisontin syövereihin.

Minusta tämä on väärin, sillä "trollista" on tullut jonkinlainen yleissana. Pian sitä varten kehitetään varmaan joku erikoislaki jossa "Keskusteluryhmässä - tai nykyisin missä tahansa julkisessa foorumissa - käytävän keskustelun pitkittyessä toisen trolliksi kutsumisen todennäköisyys lähenee arvoa 1." Tämä on ikävää, sillä se vie arvostusta humoristeilta. Ja trollin käsite muuttuu lokeroksi johon kaikki outo voidaan dumpata välittämättä vastaviestittäjän intentioista.

Ja lisäksi se loukkaa kaltaisiani elitistitrollaajia, joka on panostanut trollaamisen perusfilosofiaan. Käytänkin, aivan avoimesti sen tunnustaen, melko usein trollaavia metodeja, jopa trollaamista kuulustelumenetelmänä. (Vaikka aito trolli ei tunnustakaan tämänlaista julkisesti, niin sukkanukkeni kyllä pitävät suunsa supussa..) Esitän provokatiivisia näkemyksiä joita en edes kannata, koska sitä kautta voidaan tuoda keskusteluun "laatikon ulkopuolelta" näkemyksiä jotka paljastavat ideologioiden piilopremissejä tai mielellään ohitettavia implikaatioita. Luomalla keskustelukumppaneiden päähän kognitiivista dissonanssia ja provosoimalla "rikkomalla jäätä" saadaan irti aivan oikeasti jotain sellaista tilanteen poteroiden purkamista ja sen seurauksena tapahtuu parhaimmillaan sentasoista yleistä pakkoälyllistämistä, että senlaista ei saa aikaan oikeastaan mitenkään muuten. ; On toki hyvä huomata, että moni trollaaja tekee trollaamistaan tyhmästi. Enkä kannata niitä vaikka minusta ylipäätään ihmiset voisivat trollata enemmän. Olenkin elitistitrollaaja, joka tekee muutakin kuin trollaa, ja soveltaa trollaamista päämääräsuuntautuneesti ja metodeja harkiten. (Että trololollot vaan sulle, homo!)

Toki tämä elitistinen näkemys muistuttaa että älyllinen trollaamisen muoto voidaan nähdä kohtuu samanlaisena narriperinteen kanssa. Satiirikot ja poliittisten parodioiden tekijät ovat tunnetusti hauskan ja älyllisen risteymäkohdassa. Ja he ovat osa tätä narriperinnettä. Tämä ei kuitenkaan nähdäkseni vielä tee heistä trolleja. Paasivirran kutsuminen trolliksi loukkaa satiirikkoja ja parodioidentekijöitä ympäri maan. Kenties se loukkaa Paasivirtaa itseäänkin, joskin hän on sen verran joviaali, että ei välttämättä ota käsitettä niin pahasti. Ja ennen kaikkea trolli -käsitteen varomaton levittely loukkaa minua henkilökohtaisesti. Ja trollia ei kannata ruokkia, eikä aina ärsyttääkään. (Are you talking to me?)