Evoluutiolla on yhä enemmän selitettävää...

Kreationismin kohdalla on klassikkovitsi/vasta -argumentti. Se koskee välimuotoja. Ja se vastasi melko lailla sitä kokemusta mikä syntyi kreationistien kanssa keskustelusta. Kreationisti ensin selitti että välimuotoja asian A ja B välillä ei ollut. Ja sitten kun tähän toi esiin välimuodon, selityksenä oli että välimuoto ei ollut validi. Tarkassa analyysissä kun tämä välimuoto pitäisi selittää liittämällä se niihin pääsuuntiin. Ja näin ollen jokainen löydetty välimuoto lisäsi kaksi aukkoa todistustaakkaan. Toki kreationistit itse eivät ajatelleet asiaa näin, mutta argumenttien takana oleva henki oli juuri tämä. Jokainen välimuoto oli siis entistä suurempi ongelma evoluutiolle.

Ajattelin että tämä oli vaipunut niiden kliseiden joukkoon joita ei käytännössä enää käytetä. Mutta sitten luin Paul Myersin blogia. Aiheena on Paul Nelson päivän sankari, Paul Nelson. "Paul Nelson, Philosopher of Biology at the Discovery Institute, is a real corker. He has decided that nematodes could not possibly have evolved, because scientists (real ones, not creationist pseudoscientists) have produced an extremely detailed literature documenting their development."

Idea on sama. Kun ensin on vaadittu että evoluutiohistoria täytyy selittää, on evoluutiohistorian luominen pohjana jollekin jossa evoluutiolla onkin paljon enemmän selitettävää. Nelsonin retoriikka iskeekin siihen että jokainen uusi datapiste on uutta tietoa ja nyt tätä käytetään pohjana sille että tunnettu kohde onkin "kompleksi". ; Tähän liittyen tuon esiin pari ajatusta/huomiota. (Myersin kritiikki Nelsonille kannattaa lukea koska se on opettavainen ja tämä blogaus ei ole referaatti.)

Tämä luultavasti liittyy siihen että kreationistien maailmassa ollaan hyvin vahvasti lukkiuduttu siihen että vain deterministinen selitys on selitys. He vaativatkin evoluutikoilta selitysmalleja joissa pitäisi selittää miksi evoluutio on tuottanut juuri tuolla tunnetulla tavalla tuon tunnetun piirteen. Evoluutikot itse harvemmin nojaavat tähän. Sillä jos prosessissa on satunnaisuutta, tämän vaatiminen on yhtä järkevää kuin vaatisi että lottoarvonnan jälkeen selitettäisiin miksi juuri tietty lottorivi eikä jokin toinen selitys toteutuisi. Ja kaikki tästä poikkeava nähtäisiin antiselityksenä. (Mikä toki pakottaisi ajatuksia kohti "älykkäästä suunnittelua" koska vain huijaus voi tarjota selitysken jossa kerrotaan miksi juuri tietty henkilö on voittanut. Peli on pakosti eisatunnainen, eiarvonta ja sitä kautta jotain muuta kuin lottoarvinta.)

Tämä ei toki ole vierasta ID -piireille. He lainaavat yleisesti Stephen Gouldia. Ja Gould on useastikin nostanut esiin sen että evoluutio ei ole prosessi joka "toistuisi samanlaisena" jos ajassa voitaisiin mennä taaksepäin ja aloittaa jostain aiemmasta pisteestä uusiksi. ID -piirien probleema tässä onkin se, että he yrittävät tehdä evoluutioteoriasta ristiriitaista ja he tuntuvat hokevan "ei olla synnytty sattumalta" -tyylisiä asioita. Mutta sitten he luovat evoluutioon ristiriitoja joiden perusoletuksena on että evoluutio olisi ultimaattisesti täysin ei-satunnainen.

Lisäksi on toki hupaisaa katsoa CSI -konseptin rappiota. Aluksi sitä myytiin lajittelevana filtterinä joka tunnistaa kohteesta onko se Suunniteltu. Kontekstia ei tarvittu. Sattuma ja lainomaisuus eliminoitiin. Jos kohde oli kompelsi ja spesifi, se oli Suunniteltu. Siihen liittyi monia omituisia asioita kuten (a) Dembski näytti käyttävän aina erilaista metodia näiden arviointiin ja monet tavat olivat keskenään ristiriitaisia. Jolloin jokainen kohde saadaan kompleksiksi tai spesifiksi. (b) Hyvin usein kun katsottiin spesifioivaa patternia se olikin itse asiassa lainmukainen, jopa äärimmäisen lainmukainen, (näistä kenties pahin klassikkoesimerkki on ns. Caputo -case joka koostui lainomaisesta kolikonheittotulosrivistä). Ja kun patternin täytyi olla ei-lainomainen selvitäkseen eliminoivasta filtteristä oli tilanne hyvin omituinen. Eli asian täytyi olla samanaikaisesti keskenään ristiriitaisia asioita.

Näistä virheistä on, ihme ja kumma, otettu opiksi sen verran että niistä on joustettu. Nykyään spesifiys onkin todellakin alkanut näyttää siltä mitä Myers sanoo "“Specified”, as they use it in the term “specified complexity”, means something entirely different. It means built to a plan or specification; it implies a pre-existing blueprint that lays out the instructions to produce a desired end result. In the case of intelligent design creationism, it attempts to turn an assumption into evidence." Eli jos jokin nähdään spesifinä niin esioletetaan että kohde on suunniteltu. Suunnitellut kohteet ovat spesifejä ja spesifit kohteet ovat suunniteltuja. Näin joudutaan tekemään koska muuten paha evolutionisti antaa esiin pahoja salakirjoitustehtäviä. Jotka ovat kuitenkin helpompia arvioitavia kuin biologinen DNA -rimssut, joiden informaatiomäärät hyvät ID -soturit tunnistavat ilman matematiikkaakin.

Selvää on että Nelsonin logiikalla evolutionisteilla on koko ajan enemmän ja enemmän selitettävää. Valitettavasti samanaikaisesti on yhä vaikeampaa olla ajattelematta että Nelson on asioissaan aivan pihalla. En tiedä, jos hän on tuijottanut liikaa ontogeneettisiin syvyyksiin ja sitten tämä ontogeneettinen syvyys on tuijottanut häntä takaisin.

Neutraalisti voittajia!

"It is the great irony of modern evolutionary genetics that the spirit of explanation has moved more and more towards optimal adaptation, while the technical developments of population genetics of the past 30 years have been increasingly to show the efficacy of non adaptive forces in evolution."
(Richard Lewontin, "A natural selection", 1989)

Tämän vuoden "Crafoord Prize" on jaettu. Palkinto on kenties vähemmän tunnettu kuin Nobelin palkinto. Mutta se on arvostettu. Ja se on mennyt aivan oikeille henkilöille. "The Royal Swedish Academy of Sciences has decided to award the 2015 Crafoord Prize in Biosciences to Richard Lewontin, Harvard University, Cambridge, MA, USA, and Tomoko Ohta, National Institute of Genetics, Mishima, Japan “for their pioneering analyses and fundamental contributions to the understanding of genetic polymorphism”."

Heidän tutkimuksensa on ollut merkittävää siinä mielessä että ne ovat pakottaneet tunnustamaan että luonnonvalinta ei selitä meissä olevia kaikkia piirteitä. Toki tämä lausunto täytyy kontekstoida tarkasti. P. Z. Myers on muistanut korostaa tätä; "Those results don’t contradict the theory of natural selection - they simply say that selection isn’t the sole source driving changing allele frequencies in populations." Tämä on tärkeää sillä joskus ihmisten on tapana liioitella neutraaliteoriaa niin että tämän opin mukaan luonnonvalinta olisi kumottu. Sen sijaan kysymys on mittakaavasta. Osa piirteistä on adaptiivisesti yleistyneitä. Suuri osa ei. Ja näiden lukumäärän arviointi ei ole mielipidekysymys. Näin ollen idea tiivistyy siihen miten paljon mikäkin prosessi vaikuttaa tilastollisesti. Ja tämän voi tiivistää pitkään mutta siistiin lainaukseen Tomoko Ohtalta. "The ‘neutral theory’ proposed that most evolutionary changes at the molecular level were caused by random genetic drift rather than by natural selection. Note that the neutral theory classifies new mutations as deleterious, neutral, and advantageous. Under this classification, the rate of mutant substitutions in evolution can be formulated by the stochastic theory of population genetics. Kimura's theory was simple and elegant, yet I was not quite satisfied with it, because I thought that natural selection was not as simple as the mutant classification the neutral theory indicated, and that there would be border-line mutations with very small effects between the classes. I thus went ahead and proposed the nearly neutral theory of molecular evolution in 1973. The theory was not simple, and much more complicated, but to me, more realistic, and I have been working on this problem ever since."

Ja tässä isketään ns. adaptationistiseen koulukuntaan jonka mukaan jos luonnossa havaitaan jokin piirre, sen takana olisi ikään kuin pakko olla jokin hyöty. Tämä harha vaivaa joitakuita evoluution kannattajia. Kuten myös niitä kreationisteja joiden evoluutiokritiikki muodostuu "en voi ymmärtää mitä hyötyä on puolikkaasta [lisää jokin piirre tähän]:ästä". Jos minulta kysytään niin neutraaliteoria on eräs tärkeimmistä elementeistä jota evoluutiossa on. Ja se on myös noin yleisesti ottaen sen vähiten tunnettu alue.

Onkin kenties hyvä laajentaa juhlintaa muutamaan tuoreehkoon juttuun jotka sivuavat tätä aihetta syvästi.
1: Tuore tutkimus "Evolutionary cell biology: Two origins, one objective" esittää että luonnonvalinta on johtanut ajatteluun jossa perimässä olisi hirveästi funktionaalisuutta, jopa sellaisella tasolla että jos jokin osa DNA:sta ei tee jotain niin oletetaan että se johtuu siitä että niiden adaptiivista luonnetta ei tunneta. Kuitenkin populaatiogenetiikasta oppimamme on johtanut siihen että luonnonvalinnan "kaikkivoipaisuutta" rajoittaa moni asia. Luonnonvalinnan maksimietehokkuus määräytyykin esimerkiksi populaation koon kaltaisten voimien kautta. Geneettinen ajautuminen lisää variaatiota ja kohinaa genomiin. Ja nämä ei-adaptiiviset voimat ovat jopa takana kun genomiin syntyy kompleksisia funktionaalisia osioita.
     1.1: Tästä on keskusteltu Larry Moranin "Sandwalk" -blogissa. Siellä itseäni kiinnostavin asia koski populaation kokoa ja adaptoitumiskykyä. Siellä nimittäin puhuttiin jo hieman siitä miten populaatio kestää geneettistä taakkaa (genetic load). Siellä sivutaan Lenskin bakteeritutkimuksia. "Lenski is talking about variation in mutational robustness - the ability of populations to cope with the mutational load imposed by u - rather than population-dependent variation in the mutation rate itself. Of course, there will possibly be a 3-way relationship, as the degree of robustness encountered will affect the fitness benefit of changes to u." Josta päästään aasinsillan kautta seuraavaan kulmaan.
2: Dan Graur on kirjoittanut geneettisestä taakasta ja sen suhteesta geenien lukumäärään. Tällöin puhutaan siitä miten populaatio voi ajautua virhekatastrofiin, jossa luonnonvalinta ei kykene korjaamaan virheitä. Luonnonvalinnalla on tilastotieteellinen "hinta". Evoluutio ei voi adaptiivisella tasolla edetä miten nopeasti ja tämä asettaa rajoja myös sille miten nopeasti genomi voi muuttua pelkästään hyödyllisillä mutaatioilla. Karkeasti ottaen monissa tilanteissa geneettinen taakka on luonnonvalinnan hinta. Ja kun katsotaan populaation kelpoisuutta tarkastellaan kaavaa w=(1-µ)ⁿ jossa µ on mutaatiotahti, keskimääräinen populaation kelpoisuus on w.ja n on genomissa olevien lokusten määrä. Mutaatiotahdin osuus kaavassa on hyvinkin arkijärkeenkäypää. Mutta Graurin korostama huomio on helppo vasta jos osaa peruslaskutoimitukset matematiikassa ja ymmärtää pinnallisesti mitä ne tarkoittavat. Koska n on potenssissa siitä seuraa se, että geenien lukumäärällä on valtava vaikutus siihen minkä "hinnan" populaatio maksaa. Siksi jos meillä on "human genome projectin" estimoima 20 000-30 000 geeniä populaatio selviytyy luonnonvalinnan hinnasta sillä että ihmisillä on keskimäärin 2 ja puoli lasta. Tällöin geneettinen taakka on helposti hoideltavissa. Näin populaatio on stabiili ja voi varsin hyvin edistyä adaptiivisesti jos syntyviä jälkeläisiä on vain kolme per ihminen. (Koska tämä on itse asiassa aika paljon yli 2 ja puoli.) Jos genmista 80% on funktionaalista jokaisella ihmisellä pitäisi olla 7 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 jälkeläistä. Eli määrä joka tuntuu liioitellulta jopa pahimissa lestadiolaisperheissä.
     2.1: Aiheesta on keskusteltu Myersin "Pharyngula" -blogissa. Itse pidän tätä tärkeänä, sillä se korostaa sitä että olipa asiat miten tahansa, genomissa suurin osa on roskaa. Tämä on hyvin erikoinen asia koska tämä on sitä materiaalia jossa kreationistit ovat oikeassa tavalla joka on äärimmäisen epämiellyttävää kreationismille. He nimittäin puhuvat mielellään rappeutumisesta. Heillä on periaatteessa yksinkertainen teologinen tausta-ajatus jossa eliökunta oli ensin maksimaalisen hieno ja sitten syntiinlankeemus ja muu vastaava ajoi sen rappeutumaan. (Nopeammin kuin ehdit sanoa terpodynamiikan toinen pääsääntö.) Heillä on tämä perusidea ja sitten he sovittavat kaikkia siihen vivahtavia teorioita silloinkin kun näitä ei oikein voi sovittaa. Sillä he ajattelevat tämän lähtökohdan kautta ja katsovat mikä kuulostaa siltä että se sopii siihen. Tämä vahvistusharhainen ajattelutapa on toki hauskaa seurattavaa.
        2.1.1: Mutta jos lähdetään siitä että kreationistit ovat todella oikeassa siinä että jos eliökunta olisi aluksi megakompleksinen niin tiedetyt mikroevoluutiovoimat rappeuttaisivat eläinkunnan nopeasti sille tasolle että geneettinen taakka kestetään. Tämän kreationistit ottavatkin esiin kun he kritisoivat evoluutioteoriaa geneettisen taakan periaatteita mainiten. Mutta evoluutioteorian sisällä ei ajatella, että eliökunta olisi ollut aluksi tämänlainen. Joten on hyvin vaikeaa ymmärtää miksi tämä argumentti olisi muuta kuin olkiukko. Sen sijaan voidaan huomata että samat kaavat näyttävät että evoluutio on hyvinkin tehokas jos tilannetta muutetaan ja geenien määrä on pienempi. (Kuten se on jos evoluutio on lähtenyt pienestä ja yksinkertaisesta.)
        2.1.2: Sen sijaan kreationistien ongelma onkin siinä että he ovat jostain syystä päätyneet vastustamaan kaikkea "roska-dna":ta verisesti. Heille on tärkeää että genomissa ei ole mitään eifunktionaalista. Samoin kuin heille on tärkeää että valaiden surkastumille on funktio nykyisissä valaissa. Heitä ei kiinnosta mikä on evoluutioteorian määritelmä surkastumalle, vaan heitä vaivaa enemmänkin ajatus siitä että epätäydellinen luonto on kytköksissä Pahan ongelmaan. Eli teologiaa tungetaan tässäkin tapauksessa sinne minne se ei kuulu. Jos kreationistien rappeutumismallien kohdalla niin ihannoidut geneettisen taakan kaavat ovat tosia, kuten ne ovat, on ilmiselvää että perimässä olisi paljon eifunktionaalisia osasia. Tämä tosiasia iskee sekä adaptationisteihin että kreationisteihin. Mikä tietysti ilahduttaa minua lähes yhtä paljon kuin alussa mainitsemani ansaittu palkinto.

"ei-välttämättä-jumalten" (voi olla avaruusolentokin) hämärä

"And the people bowed and prayed / To the neon god they made. / And the sign flashed out its warning / in the words that it was forming. / And the sign said / the words of the prophets are written on the subway walls / and tenement halls. / And whispered in the sound of silence."
(Simon & Garfunkel, "Sounds of Silence")

Kenneth Miller kirjoitti vähän aikaa sitten siitä miten Behen argumentti on muuttunut aikojen saatossa. Viesti ei ollut Behen kannalta kovin iloista luettavaa. Tämä nostatti paljon kommentteja. Myers korosti että Beheen ollaan väsyneitä. Larry Moran taas korosti että Behen argumentin heikentyminen ja heikentyminen on merkittävää koska Behen argumentti oli tieteellisin ja paras Intelligent Design -liikkeen parissa nousseista esityksistä. (Että kun paras on noin heikoilla, ei muullakaan mene kovin hyvin.)

Tämä on toiminut jonkinlaisena lähtölaukauksena monille. "The Skeptical Zonessa" nostettiin esiin koko ID -liikkeen raju heikkeneminen Ytimessä on Elizabeth Liddlen lausunto siitä että ID on kuolonkorinoissaan. Liddlen pointti nousee Beheä laajemmasta ilmapiiristä. Hän korostaa että Dembski on jäänyt täysin vaille näkyvyyttä. Häntä ei löydy kristillisten opistojen puolelta. Hänen viimeisin kirjoituksensa "Design Inferencessä" on yli vuoden alla. Meyerin kirjaa yritettiin markkinoida väkevästi mutta se ei saanut kiinnostusta tai kehittänyt ID:tä eteenpäin. Behellä ei ole paljoa mitään sanottavaa. "Uncommon Descent" -blogi on muuttunut echo chamberiksi kun kaikki kriitikot on vihdoin onnistuttu bannaamaan. Ja tämän rakentava voima näkyy siinä että sivu näyttää 6 vuotta vanhoja juttuja "uutisina". "Biologic Institute" esittelee valikoituja tutkimuksia joilla ei ole mitään tekemistä "Biologic Instituten" kanssa. "Bio-Complexityn" rappiotilasta ei ole edes miellyttävä puhua. Isoilla nimillä ei ole debatteja tai julkisuuskierroksia. Pienemmät taas pysyvät omissa suljetuissa ryhmissään joissa on vahva sensuuri ja konsensus. Ja he eivät poistu sieltä. ID -keskustelu jota ID -läiset käyvät koostuu siitä että he puhuvat uskonnosta ja kolikonheitosta.

Tämä alamäki on tietenkin ollut näkyvissä jo kauan. Eikä suunta ole näyttänyt muuttuneen. Ylläoleva kuvaa laajakirjoisesti sitä miten ID ei ole ottanut tuulta tieteessä eikä kulttuurissa. Vaikka se rakennettiin näiden asioiden uudistamiseksi. ID:n nykytila muistuttaakin pahinta pulushakkia. Jos tästä on ollut mitään epäselvyyttä aikaisemmin, niin kannattaa vierailla Jeffery Shallitin "Recursivity" -blogissa ja lyhyesti vilkaista että mitä "Uncommon Descentin" näkyvin kirjoittaja, Barry Arrington, on tehnyt. Hän on ensin demonstroinut sitä että hän ei ymmärrä miten matemaatikot käsittelevät informaatio -käsitettä. Hän ei tiedosta miten Kolmogorovin ja Shannonin informaatiomallit eroavat toisistaan. Hän ei ymmärrä mikä on todennäköisyyden ja satunnaisuuden suhde. Ja tältä pohjalta hän julistaa itsensä voittajaksi. Ja kun hän on niin huono että asialle ei voi mitään, hän yrittää salata asiat puoleltaan poistamalla taktisia kirjoituksia. Jotka onneksi löytyvät internetin tallenteita nappaavista uumenista niin että sinä ja minä voimme milloin vain halutessamme lukea niitä ID -argumentteja joita ID -läiset ensin korskeasti mainostava, pitäen niitä kaiken kritiikin kestävinä neronleimauksina. Ja joita he eivät sitten anna kritisoida. Ja sitten kun kritiikit syntyvät muualle he poistavat omilta sivuiltaan nämä voitokkaat argumentit jotta voivat syyttää kriitikoita siitä että he panevat sanoja heidän suuhunsa. Niin että näitä virheettömiä neronleimauksia ei enää kykene lainkaan löytämään. Paitsi tietysti silloin kun voidaan.

Vuosikausia asiaa seuranneena ei voi sanoa oikein muuta kuin että tätä on ID. Ja tätä se on ollut aikojen varrella yhä enemmän ja enemmän. Tätä on ID. Siis sen lisäksi että se on uhkailevaa torjumista ja torjuvaa uhkailua. Ei siinä ole mitään opittavaa tai nähtävää. Intelligent Designin luonne ei ole kovin vaikeasti ymmärrettävä. Se ei ole opettavaista eikä sivistynyttä. Eikä pelissä pärjää olemalla sivistynyt, koska he vetävät sinut tasolleen ja yrittävät voittaa silkalla kokemuksella. ID on vähän kuin autokolari josta ei vain voi olla katsomatta pois.

"I am just a poor boy. / Though my story's seldom told, / I have squandered my resistance / for a pocketful of mumbles, / Such are promises. / All lies and jest. / Still, a man hears what he wants to hear / and disregards the rest."
(Simon & Garfunkel, "The Boxer")

Kuinka monta kiinalaista tarvitaan korvaamaan aivosolu?

P. Z. Myers käsitteli Michael Egnorin mielenfilosofista argumenttia. Egnor on yksinkertaisesti selittänyt että aivot eivät voi tallettaa muistoja. Että se on täysi mahdottomuus. "It’s helpful to begin by considering what memory is - memory is retained knowledge. Knowledge is the set of true propositions. Note that neither memory nor knowledge nor propositions are inherently physical. They are psychological entities, not physical things. Certainly memories aren’t little packets of protein or lipid stuffed into a handy gyrus, ready for retrieval when needed for the math quiz. The brain is a physical thing. A memory is a psychological thing. A psychological thing obviously can’t be “stored” in the same way a physical thing can. It’s not clear how the term “store” could even apply to a psychological thing." Ei vaadita kovinkaan syvämietteistä ajattelijaa tajuamaan että tämä kannanotto on varsin laaduton. Siinä perimmiltään väitetään että muisti on jotain ja vain väitetään että se on aivan eri asia kuin se mitä aivot tekevät. Kokonaisuus koostuu väitteistä joita ei itse asiassa perustella. "argument consists of defining memory as a certain category of thing, and then asserting that that particular category is "obviously" incapable of being represented in a physical matrix. How does he know this? It suits his thesis, so he simply insists on it." Tästä ei tietenkään saa kiinnostavaa argumenttia blogiini. Koska tämänlainen kikkailu nyt ei veny tämän pidemmäksi. Se on kuopattu minilyhärillä ja kumouksen argumenttirakenne paljastuu yhden sitaatin lainaamisella.
1: Ei sillä mitään. Minun ei ole kovin vaikeaa uskoa että Egnorilla on jonkinlaista kokemusasiantuntijuutta mukana. En usko että hän tarvitsee aivosolujaan kovin paljoa. Hän ei joko käytä niitä tai sitten hän vähintään väärinkäyttää niitä. Egnorin tekstien lukeminen toisaalta myös laskee ihmiskunnan keskimääräistä älykkyysosamäärää kovaa vauhtia. Yksi lukija kerrallaan. Tai näin ainakin sarkasmilandiassa.

Naturalistilla on sentään puolellaan se, että tietyt aivovammat aikaansaavat muistihäiriöitä. Intelligent Designin puolella ei ole edes kummituksia todisteena siitä että tietoinen muisti voisi olla eiaivollisessa tilassa. Voisin johdattaa mietteet algoritmihuoneen suuntaan. Mutta en tee sitä. Sillä on kiinnostavaa huomata että Egnorin ajattelutapa on melko yleinen. Se ei tunnu vaativan Intelligent Design -epätieteeseen uskomusta. Kun kirjoitin muutama päivä sitten Pekka Pihlannon kannanotoista joiden mukaan tekoäly ei voi saavuttaa viisautta, on Pihlannon tekstin kommenteissa käynyt selväksi että hän lähinnä kokoaa mitä tahansa eri ihmisten sanomisia jotka tuntuvat tukevan hänen mielipidettään. Ja hän ei katso ovatko nämä lausunnot keskenään ristiriitaisia ja miten nämä nivoutuvat yhteen. Meno on varsin assosiatiivista.
1: Esimerkiksi samanaikaisesti korostetaan että fenomenaalinen tietoisuus, kvaliat, ovat teknologian ulottumattomissa. Tässä käytetään kiinalaisen huoneen ajattelutapaan nojaavia argumentoijia jotka korostavat että toimi ja tietoisuus ovat eri asia. Ja sitten selitetään että ilman tietoisuutta koneet eivät voi tehdä mitä ihmiset tekevät koska jos ne tekevät näitä asioita niin ne ovat tietoisia. Että ilman tietoisuutta asioita ei voida tehdä. Joka taas väittää että jos koneet ovat tietoisia, niin niiden toiminnasta tasan tarkkaan löydetään se. Argumentti toki koetaan induktiona jossa ensin todistetaan että kone ei saa kvalioita. Ja sitten todistetaan että kvaliat tarvitaan jotta voidaan olla teknologisia. Mutta valitettavasti viitatut viisaat argumentteineen eivät sano mitään tämänlaista. Niiden yhteenlaittaminen on vain jättimäinen kontradiktio. Tämä on yleistä sillä yleensä ihmisillä on tärkeämpää tekemistä kuin esimerkiksi opetella kognitiotiedettä ja mielenfilosofiaa. Ihminen voi oikeasti tehdä paljon relevantimpiakin asioita elämällään.

Mutta rehellisesti sanoen osa mielenfilosofiastakaan ei ole kovin hyvää. Jos otamme perinteen jossa on sellaisia kunniakkaita ja tärkeitä konsepteja kuin filosofinen zombie, Searlen kiinalainen huone tai Comptonin ongelma, on niissä kysymys argumenteista joihin on nähtävissä jonkinlaista argumentatiivista sisältöä. Toki näissä mielikuvia ohjataan ja leikitään intuitioiden eikä suoran todistamisen keinoilla. Mutta valitettavasti kaikki tämän perinteen filosofit eivät tyydy tekemään Nagelin tapaisia kysymyksiä siitä "millaista on olla lepakko?". He voivat luoda jotain hyvin omituista. He eivät ole Chalmerseja, mutta sen sijaan heillä on asiasta mielipide joka on Chalmersin johtopäätösten kanssa yhtenevä. Ja päästä tästä huolimatta jonkinlaiseksi klassikoksi. Vaikka niiden argumentaatio on suoraan Michael Egnorin kynästä. Tämä itkettää minua paljon enemmän kuin se että joku kaappikreationistinen helppoheikki sanoo jossain jotain typerää. (Siis jos sieluttomat liharobotit itkisivät, that is.)

Kyseessä on ajatuskoe jossa kiinalaiset päästetään kaapista. Ned Block loi vertauksen jossa otetaan koko kiinan kansa. Heidät laitetaan kasaan. Ja jokainen heistä teeskentelee olevansa yksi neuroni. Heillä on käytössään matkapuhelimia joiden kautta he voivat olla yhteydessä moneen muuhun kiinalaiseen. Sitten he simuloivat hermosolua. Block kysyy että onko kiina tätä kautta muuttunut tietoiseksi entiteetiksi joka kokee vaikkapa vihreän värin aistimuksia?

Kysymys on tietenkin hyvin kiinnostava. Sillä se nojaa hyvin tärkeään tilanteeseen. Jotta analogisuus kiinalaisen ja hermosolun ja aivon ja kiinan välillä olisi validi, pitäisi vertauksen toimia niin että välissä ei ole relevantteja epäanalogioita. Ja Blockin vertauksesta näitä ei ole vaikeaa löytää.
1: Ensimmäinen asia on siinä että kiinalaisia on paljon vähemmän kuin ihmisellä on neuroneja. Tämä ei kuitenkaan ole kovin relevantti seikka siinä mielessä että mielestäni tietoisuus ei vaadi yhtä monta hermosolua kuin ihmisellä on. Kenties kiina simuloi vaikka kärpästä. Tämä on tärkeä tuoda esiin lähinnä siksi että se on oireellinen vihje siitä että Block ei ole muuallakaan miettinyt sitä mitä neuronien ja aivojen simuloiminen kaiken kaikkiaan tarkoittaisi.
2: Toinen asia koskee sitten neuronien yhteyksiä. Tosiasiassa kiinalaisten reaktioaika on melko hidas ja se että he voisivat juuri oikein vaikuttaa toisiinsa vaatisi juuri jotain antenniteknologian kaltaista. Joka tekee siitä hyvinkin sellaista että on vaikeaa nähdä mitä niillä kiinalaisilla on tekemistä asian kanssa.
3: Block käsittelee aivoja. Mutta samalla kun hän kysyy että aistiiko aivo vihreän kokemuksen, on mukana jo aistien läsnäolo. Tämä on "imputkysymys". Eli olisi ratkottava miten kiinalaiset aivot saisivat realistiset ärsykkeensä jossa on kaikki vihreän aistimiseen tarvittava informaatio. Miten tästä tehdään kiinalaisanalogia. Tämä on kuitenkin oleellinen osa vihreän värin kokemusta joten selvästi havaitsemisen ja kokemisen prosessia ei ole mietitty kovin tarkasti. Vaikka tämä on argumentti nimenomaan tästä aiheesta.
4: Itse asiassa virheenä on jo sellaiset asiat kuin viive ja mittakaava. Jo veneiden ja vastaavien kohdalla tiedetään että leluveneen toimivuus ei vielä takaa toimivaa täysikokoista laivaa. (Kun kokoa kasvatetaan, tilavuus kasvaa eksponentiaalisesti kun taas sitä kantava rakenne kasvaa vain lineaarisesti joten yhä vähempi tukee yhä enempää.) Kiinalaisten kohdalla mittakaavaero on älytön. Tämä ongelma on itse asiassa tuttu mind uploading -kysymyksessä. Kysymyksessä johon minulla on aika vahva kanta. Olen itse kovasti sitä mieltä että oikea analogi ihmistietoisuudesta saadaan kopioimalla mielen rakenne. Mutta jos mietitään mikä toimii samalla tavalla kuin hiiliatomi voidaan huomata että se on "toinen hiiliatomi".
5: Toisaalta kaikista erikoisin huomautus on se, että Block ei itse asiassa argumentoi että kiina ei olisi tietoinen. Hän vain pitää intuitiivisesti ilmiselvänä että näin on. Tämä herättää erikoisia kysymyksiä. Sillä kenties jos imitaatio tehtäisiin täydellisesti niin kiina todellakin olisi tietoinen. Kenties intuitio-onglma syntyykin siitä että ihminen olisi tästä kiinan älykkyydestä yhtä vähän tietoinen kuin yksittäinen neuroni olisi tietoinen laajemmasta aivojen tuottamasta tietoisesta mielestä.
6: Kuitenkin kenties pelottavin puoli Blockin argumentissa on se, että hän korostaa että kiinalaisista koostuva verkosto ei olisi tietoinen. Hän nimittäin tekee reduktionismia vastustavan argumentin. Tällöin ajatellaan yleensä niin että eitietoinen asia ei voi koota tietoista asiaa. Tämä argumentti osoittaa että vaikka todellisuus olisi perimmiltään panspykismin tapaan tietoista, niin siitä huolimatta kokonaisuus ei välttämättä olisikaan tietoinen. Block siis tavallaan tekee argumentissaan kiinalaisen huoneen jossa huone jossa on kiinalainen ei tuota tietoista vastausta. (Ja mikä pahinta : Kiinalaisia on monta ja he eivät edes ole kaapissa. Tätä argumenttia ei enää mikään tasa-arvoinen avioliittolaki pelasta. Se on aivan yhtä fakta kuin että tarvitaan kahden miehen pari jotta lapsella voisi olla isä ja isä, tähän kombinaatioon ei heteroparit pysty!)
+: Plussana voi sanoa että hermosolunkorvausargumentteja on myös fysikalistien puolella. Klassikko on ajatuskoe jossa jokainen neuroni muutetaan yksi kerrallaan koneeksi, ja tässä todella onnistutaan, ja tämän koneen rakenne kopioidaan, ei koneaivoille tarvitsisi edes antaa elämänkokemusta koska ne olisivat suoraan rakenteessa. (Jonka eri puolet käsittelin siinä mind uploading -linkissä) Tämä on jotain joka on ilmiselvää jos aivot tuottavat tietoisuuden. Ja se on mahdotonta jos ja vain jos aivoilla ei ole mitään tekemistä tietoisuuden kanssa. Michael Egnor sentään luottaa avoimesti sieluun. Mutta moni lähinnä väistää näitä puolia koska vaikka esitetään että tietyt asiat ovat aivoille tai tekoälylle mahdottomia, niin samalla esitetään että sielukysymys on uskonasia eikä tieteenasia. Vaikka näitä konsepteja tarvitaan jotta se "mahdottomuus" ylipäätään tapahtuisi niissä argumenteissa joita sitten pidetään hyvinkin valideina ja eiuskonnollisina argumentteina. Block väistää tätä kysymystä tekemällä hermosoluista kiinalaisia. Huomio ikään kuin siirtyy muihin teemoihin tällä rajauksella.

Väite-intuitio-tunnemanipulointi-mielikuvaohjailu-toiveajattelu. Sillä voi tehdä uraa paitsi teologiassa niin myös mielenfilosofiassa. Ja tämä on surullista. Chalmers ei tee minua surulliseksi sillä hänellä on mielenkiintoinen epistemologinen kysymys. Thomas Nagel tuottaa jotain jonka haluaisin olla totta (ja johon heikkona päivänä uskonkin olevan totta) ja Searle asettaa vähintään tärkeän haasteen kumottavaksi. Block taas lähinnä tappaa hermosoluja. (Eli jossain mielessä hän asettaa jossain kiväärejä pienten kiinalaisten päänmenoksi, että "ei noilla kommarivinosilmillä tee mitään Michael Egnorkaan". Samperin rasisti! Murhaaja! Proletaatin vihollinen!)

Vain a-teismia?

P. Z. Myers blogasi siitä miten monet ateistit eivät pidä hänestä. Tämä on kenties yllättävä kuultava eräästä nimekkäimmästä uusateismin edustajasta. Myersiin suhtaudutaan usein ärsyyntyneesti sillä hän ei suostu ajattelemaan että ateismi olisi pelkästään jumaluskon puutetta. Että ateistiliikkeeseen liittyy moraalisia kannanottoja joita ei voi redusoida pelkästään siihen että ei olla teistejä.

Myers oli itse asiassa yllättynyt siitä että hän löysi jonkun joka olisi hänen kanssaan tässä kohden hyvin samanmielinen. James Croft on esittänyt että ateismissa on käytännössä vahvojakin eettis-poliittisia yhteyksiä. Ne vain kiistetään tiettyjen spesifien kysymysten kohdalla. Ydinteesi on osuva ; "Simply being an atheist does not perforce commit you to caring about racial injustice, it is true. But nor does it follow from strict philosophical atheism that one must care about science education, secularism, or even the advancement of atheist acceptance in society." Myös syitä tälle asenteelle arvaillaan. "These individuals wish to limit the purview of organized atheism to only the issues they personally feel comfortable about, and which they personally wish to support. They like science education and secularism, so support for those issues can be marshaled under the atheist banner. They don’t like being called on to fight for racial equality, so that’s an illegitimate expansion of the atheist cause. The pseudo-philosophical argumentation – “atheism requires no value positions! We must keep atheism pure (except for those issues I like)” – becomes a hypocritical cover for their own discomfort with some social causes."

Blogini pitkäaikaiset lukijat saattavat olla tarkkaavaisia. He voivat huomata että olen itse korostanut että uusateismin lähestymiseen hedelmällisin lähestymistapa on nimenomaan sosiologinen. Pidän uusateismia hyvin vahvasti anonyymejen (anonymous) kaltaisena löyhänä järjestönä jossa ei ole keskusjohdettua dogmaa mutta jossa tietyt tempaukset ovat "sille tyypillisiä" ja toiset taas "eivät oikein liity siihen". Klassisella ideologia-analyysillä ja perusteosten kahlaamisella ei saa kuin kalpean pintaviittauksen. Joskin tämä on tarpeen jotta ilmiöstä saa jotain otetta. Mutta kovin pitkälle tällä ei pääse.
1: Mikä varmasti onkin yksi syy siihen että jopa akatemisesti koulutettujen kristittyjen uusateismianalyysit ovat hyvin huonoja. Ne ovat yhtä osuvia kuin nuorekasta väkisin teeskentelevät vanhukset. Jotka ovat noloja, eivät suinkaan siksi että siilitukka naisella olisi nolo tai kielletty. Vaan siksi että usein tässä nimenomaan imitoidaan alakulttuurin muotia ilman tämän alakulttuurin tälle antamaa kontekstia. Imitaatio on siis pinnallisten symbolien lainaamista ilman niiden sisältöä. Lopputulos on parodia. Ihmisen tulee tiedostaa että jossain mielessä tukkamuoti on "poliittinen aktio".

Tämä ei tietenkään ole "ristiriidassa ateismin kanssa" koska a-teismi sallii monenlaiset aktiot. Kysymys onkin siitä että a-teismin alle voidaan laittaa erilaisia ateismin suuntuksia. Esimerkiksi jos on uusateisti, on käytännössä sanottava että hän kannattaa luonnontieteellistä ajattelua ja sekularismia. Jos hän ei kannata näitä hän on toisenlainen ateisti. Vaikkapa eksistentialistinen ateisti jos tiede ei innostakaan vaan tuntuu päinvastoin ikävältä. Ja jos sekularismi ei kiinnosta voidaan valita jopa monien varhaisten ensyklopedistien ja libertiinien kannattama näkemys jossa ateismi sopi vahvoille ja älykkäille jotka osaavat olla hyveellisiä ilman auktoriteettia. Ja että yhteiskuntarakenne vaati kristinuskoa jotta tyhmät lampaat eivät murhaa toisiaan.

Kysymys ei siis ole siitä mikä on ristiriidassa ateismin kanssa vaan mikä on ristiriidassa uusateismin kanssa. ; Tästä toisaalta seuraa se että voidaan sanoa että joku on tai ei ole uusateisti. Ja toisaalta vaikkapa Stalinin kommunismin aikaansaannokset ovat uusateistien ongelma aivan yhtä paljon kuin hindulaistugeenien kuristusryöstökultti on ongelma kristinuskolle vain siksi että molemmissa uskotaan jumaluuskonseptiin.

Kaatuuko ateismi misogyniaan?

Mark Oppenheimer nosti Buzzfeedissä esiin sen, miten monet nimekkäät uusateistit ovat nostaneet päätään ns. antifeministisinä ja sovinistisina. Esille nousi esimerkiksi Shermer. Mainituksi tulee myös Rebecca Watson ja ns. elevatorgate. Nämä ovat aivan oikeita tapahtumia ja itse asiassa asiasta on keskusteltu viime aikoina uusateistien omilla kanavilla varsin runsaasti. P. Z. Myers on toki aikaisemminkin reagoinut esimerkiksi moittimalla Richard Dawkinsia joka ilkkui elevatorgaten tasa-arvo -ongelmia mitättömiksi verraten niitä siihen miten muualla ja muiden uskontojen kuin kristittyhen parissa tapahtuu paljon pahempaa. (Se siitä Dawkinsin ja uusateistien fatwakateudesta.)

Myers on kuitenkin tuoreemmin kritisoinut Sam Harrisia. Harris kun on selittänyt ateistien sukupuolittunutta kannattajajoukkoa. Harrisin lausunto "I think it may have to do with my person slant as an author, being very critical of bad ideas. This can sound very angry to people..People just don’t like to have their ideas criticized. There’s something about that critical posture that is to some degree instrinsically male and more attractive to guys than to women" ... "The atheist variable just has this – it doesn’t obviously have this nurturing, coherence-building extra estrogen vibe that you would want by default if you wanted to attract as many women as men." on nähty sovinistisena. Liikehdintä on sen verran suurta ja selkeää että Myers kysyy jopa "leikillään" että olisiko tässä naisvihamielisessä asenteessa kyseessä jokin tarttuva. Ateisteja kenties vaivaa liiallinenkin "Spock-mielikuva".

Tämän tasapainoksi onkin pakko huomauttaa, että Parrott on moittinut ateisteja äärimmäisen feministisiksi. Että näitä liberaaleja ja feministisiä näkökulmia ei edes saisi kritisoida. Hän nojaa tässä varmasti aitoihin kokemuksiinsa siitä että kun tietyistä asioista puhutaan, niin saadaan paljon kritiikkiä ateistien sisältä. Mutta hän sekoittaa tämän samaksi kuin dogmaattiseksi mielipidekuplaksi. Oppenheimerin korostus muistuttaakin siitä että Parrottin päätelmät dogmaatisesta feminismistä ovat enemmän tai vähemmän alasammuttuja.

Oppenheimerinkin näkemykset ateistiliikkeen hajoamisesta ja lopusta ovat nähdäkseni äärimmäisen heikoilla kantimilla. Sen takana on luultavasti enemmänkin halu ja tarve luokitella ateismi dogmaattiseksi keskusohjatuksi liikkeeksi. Tässä mielessä asenne nivoutuu osittain kristittyjen tekemään "korvaushoitoon" jossa he ymmärtävät oman ideologiansa ja katsovat muita ideologioita liikaakin tämän yhden ideologian kautta. Tällöin Darwin rinnastuu profeettaan ja ateismikin on "vain uskonto". Tällöin saattaa olla ymmärrettävää miksi ateismikritiikki näyttää fiksoituneen Richard Dawkinsin moittimiseen. (Tai tarkalleen ottaen kritiikki keskittyy siihen että on luettu Alister McGrathin ja muutaman vastaavan apologeetikon tulkintoja Dawkinsista. Tätä kautta syntyy lausuntoja joista läpipaistaa se, että itse Dawkinsin teoksiin ei ole tutustuttu.) Mutta sosiologisesti tarkastellen uusateismi on aivan erilainen liike. Kuten Taunton asiaa puntaroi, uusateismi on ymmärrettävä ruohonjuuritasolla. Uusateismia voi ymmärtää vain "ateistiskenen" kautta lähestymällä. Ja tätä ymmärtämiselle tärkeää skeneä eivät voi määrittää kristityt kirjanoppineet. Ei vaikka heitä kuinka ystävällisiksi ja lempeiksi kuvataan. Uusateismin tutkimus vaatii sitä että kulttuuria lähestytään samaan tapaan kuin antropologi. Tähän toki pystyy kristittykin. (Mutta hyvin harva on tähän valmis. On helpompaa lukea McGrathia ja paheksua.)

Itse asiassa kristillisessä kulttuurissa tiedetään vastaavaa.

Jos me mietimme kristityissä protestantteja, se on jakautunut useisiinkin erilaisiin lokeroihin. Nämä ovat usein keskenään lujastikin erimielisiä. Hyvin harva kuitenkaan on esittänyt että kristinopin ajat olisivat lopussa heti kun prostestanteissa onkin yht'äkkiä vaikka luterilaisia ja kalvinisteja. Harva näkee että Jehovan Todistajien irtautuminen seitsemännen päivän adventisteista tuhoaisi adventismin. Päinvastoin.

Itse asiassa tämän lohkoutumisen vaihtoehtona olisi teokraattinen kirkkoinstituuttiohjattu dogmaattisuus. Jos uskonto korostaa omantunnon tärkeyttä, sen parissa erimielisyyksillä on tilaa kasvaa ja tämä johtaa helposti samanmielisten irtautumiseen uudeksi alakulttuuriksi. Uusateistejen "ruohonjuuritasolta nouseva" rakenne ja sen yhdistäminen "sapere aude" -valistusihanteisiin aikaansaavat juuri samanlaisia seurauksia. "Vanhat ateistit" vain puhuvat "vapaa-ajattelusta" ja uusateistit korostavat individualismia ja kutsuvat mielipiteenmuodostamistaan ihanteissaan "omilla aivoilla ajattelemiseksi", eivätkä omastatunnosta. Mutta seuraukset ovat samoja kuin omantunnon korostamisessa.

Joten itse asiassa tuo jakautuminen näyttää että asia on monille tärkeä ja sen parissa keskustelua pidetään verevänä ja että skene elää jossain muunlaisessa keskustelukulttuurissa kuin echo chamberissa. Ryhmittymä ei tätä kautta voi olla esimerkiksi kulttityyppinen. Ja itse asiassa ideologioiden jakautuminen pienempiin klustereihin liittyy myös kannattajamääriin. Luultavasti ateisteja alkaa olemaan niin hirveitä määriä että jakautuminen pienempiin alakulttuureihin on suorastaan väistämätöntä. Tätä on tapahtunut kristinuskonkin parissa koko ajan. Tuhon säveliä ei ole toitotettu. Vaan itse asiassa on yritetty korostaa että mielipide-erot ovat rikkaus joka kertoo että asia on suuri ja tärkeä ja että monenlaisia ihmisiä mahtuu mukaan, eikä saa siksi leimata "kaikkia kristittyjä tietynlaisiksi". Ateisteihin ei jostain syystä olla valmiita soveltamaan näitä samoja argumentteja.

Dogmaattinen militanttiateistiklusteri tai ei ateismia ollenkaan?

Itse pidän esimerkiksi Shermeriä hyvänä skeptikkona. (En mieti onko hän hyvä ateisti koska ajatus tälläisestä on hieman vieras, toisaalta en itse ole ateisti ja ennen kaikkea jos ateismin sisältö määräytyy "skenessä" on tätä Shermerin oikeaoppisuutta hyvin vaikeaa lähteä arvioimaankaan.) Korostan että feminismi on etiikkaa, joten erimielisyys tässä ei ole rinnastettavissa vaikkapa Kent Hovindin tiedevirheisiin. Ja Harrisin lausunnossa ei mielestäni ole mitään niin verevää että siitä jaksaisin välittää. Harrisin lausunto on kuitenkin jotain jota olen tottunut kuulemaan - itse asiassa paljon vahvemmissa muotoiluissa - erilaisilta oikeistokristityiltä. Ja tämä antaa minulle hitusen toivoa.

Olen nimittäin melko turhautunut siihen että sekä ateistien että kristittyjen ideologiat ovat polarisoituneet ja poteroituneet. Ja tämä taas johtaa helposti siihen että ideologioiden sisällöt alkavat muotoutumaan ns. vastaankirjoittamisen periaatteella. Ja tässä prosessissa käy helposti niin että "jos NE on jotain mieltä asiasta" niin sitten pitäisi itse olla erimielinen tästä asiasta, "vaikka ihan periaatesyistä". Tämä prosessi muotoilisi äärimmillään ateismista jotain joka ilmenee erilaisissa ateisteja koskevissa pilkallisissa stereotypioissa. Mieleeni tulee ainakin liberaalimaineisen Jaakko Heinimäen "Metro" -kolumni jonka ydin oli siinä että ateismi ei voi olla vapaa-ajattelua ja että otsikko on harhaanjohtava koska ei se että on täsmälleen erimielinen fundamentalistien kanssa johda yhtään erimielisempään ja rikkaampaan kokonaisuuteen. Shermer ja Harris korostavat tässä kenties jotain jota moni ateisti ei halua "omissaan" nähdä. Mutta samalla he todellakin demonstroivat että ateismia ei "kirjoiteta" eikä sen suuntauksia rakenneta tällä parjatulla "vastaankirjoittamisen periaatteen tavalla". Samalla tietenkin sekin että Shermeriä ja Harrisia moititaan laajasti uusateistien omilla palstoilla kuvaa sitä että ateismi ei taivu auktoriteettiuskoiseen rakenteeseen jossa "Ei ole yhtään Jumalaa ja Richard Dawkins on hänen profeettansa, korjaan, todennäköisesti ei ole yhtään..."

Kokonaisuuden kannalta näyttääkin siltä että ateistien kriitikoilla on kovia vaikeuksia. He yrittävät selittää että ateismi on militantti dogmaattinen klusteri jossa fanittavat seuraajat tottelevat auktoriteettejaan ja ovat vihaisia ja kaikessa ehdottomasti kristittyjä vastaan eivätkä koskaan yksimielisiä. Tämä kuva näyttää olevan jopa niin vahva että mitä vahvemmat merkit osoittavat tätä kannanottoa vääräksi, sitä valmiimpia nämä ihmiset ovat näkemään että ateismi olisi jotenkin tuhoutumassa. Tämä on melko komediallista.

Epämoraalinen kompassi ; Eli "darwinismin" metaetiikkaa

"Epäluonnollinen valitsija" kartoittaa epämoraalisella kompassilla
seuraavaa paikkaa jossa tapahtuu murhaamista.
Toki vain "Red Dead Redemption" -pelissä.

Henry Morris kertoo "Scientific Creationism" -teoksessaan että darwinismin etiikka tiivistyy sosiaalidarwinismiin. Hänen mukaansa evoluutio-oppi johtaa ajatukseen jossa heikkojen tulisi kaatua ja kuolla. Ja näin julmuus olisi suoraan seuraus. Hyvin monen kreationistin ajatus onkin, että luonnonvalinta suorastaan ohjaa "might make it right" -iskulauseeseen. Ja tämän sanotaan suoraan olevan evoluution implikaatio, (tain englannissa "imply"). Eli tilanteessa olisi nimenomaan looginen suhde. Ateistinen evoluutio ja materialismi ja naturalismi sanoisi että tämä olisi eettisyyden ytimessä. Tämä henki kumpusi Pekka-Eric Auvisen Jokelan surmista keskusteltaessa. Apologeetikot usein korostivat sitä että Pekka-Eric Auvinen oli nimenomaan rationaalinen. Että hän "veti evoluutioajatuksen päätelmät luontevaan johtopäätökseensä", kuten minulle asia hienosti muotoiltiin. Samaa asennetta löytyy toki myös ei-kreationististen humanistien puolelta. Esimerkiksi Schalanskyn medianäkyvyyttä saanut "Kirahvin kaula" -kirja yhdisti evoluutioon eksistentiaalisen ytimen jossa tarjottiin samanlaisia lopputulemia kuin kreationisteilla.

Ajatus on luonnollisesti melko höpöä. Syitä on monia. Naturalistinen virhepäätelmä - jota tässä tekevät ne jotka "naturalismia" eniten vihaavat - muistuttaa yhden osan totuudesta. Ja lisäksi on hyvä nmuistaa että sosiaalidarwinismin ytimessä ei ollut Charles Darwin vaan Herbert Spencer. Ja Spencer ei ollut oikeastaan kovin syvässä yhteydessä evoluutioteoriaan. Tästä hyvänä esimerkkinä olkoot Ernst Mayr, jonka "The Growth of Biological Thought" kuvaa sivulla 386 miten Spenverin panos evoluutioteorialle on käytännössä nolla. Itse asiassa Spencerin ajatus on yhdistettävissä lähinnä protestanttiseen nonkonformistiseen teoriaan joka on sidottavissa sellaisiin filosofeihin kuin Hobbes ja Malthus. Spencerin ajatukset luonnosta taas olivat lamarkistisia. Tai jopa vanhempaa perua. Hänen periytyvyysmallissaan oli hyvin paljon ajatuksia jotka ovat peräisin Hippokrateen ajatuksesta miten ihmiset saavat ominaisuutensa (pangenetic heredity). Filosofisesti suurin analogisuus Charles Darwinin ja sosiaalidarwinismin välillä on nimilapussa. Eugeniikan ja evoluutioteorian vahvin yhteys taitaakin olla se, että eugeniikan parissa puuhanneista löytyy Charles Darwinin serkku Francis Galton. Argumentti sukulaisuuden kautta on tietenkin vähintään heikko, epätoivoisenoloinen mielikuvanrakentelu.

Mutta ajatus on kuitenkin hyvä ottaa hieman vakavasti.

Onhan viime päivinä moni esittänyt että Dawkinsin lausuma aborteista olisi jotain joka on suoraan se mitä evoluutikon voi odottaa sanovan. Dawkins esitti suoraan että "Abort it and try again. It would be immoral to bring it into the world if you have the choice." Dawkins on herättänyt mietteitä monessa paikassa. Toinen näkyvä uusateistinen evoluutioajattelun äänitorvi P. Z. Myers on paheksunut Dawkinsin aborttilausumaa. Olen itsekin kantanut oman paheksuntani kekoon, ja ajattelin jo että asiaan ei edes kannattaisi palata. Mutta sitten lukaisin melko nuoren kristityn, Miika Soinisen, "uskona vain, uskon avain" -blogia. Tässä eipakkomielteisesti päivittyvässä maltillisessa, joskin varsin tavanomaisia kristillisiä argumentteja toistava blogi otti tämän asian esiin. Ja sen ytimessä oli kysymys "Milläköhän tavalla Richard Dawkinsin mielestä mahtaa moraaliton teko olla se, että Down-lapsen jättää tappamatta?" Hyvä filosofi kysyy, ja kenties blogistinkin olisi kannattanut jättää siihen. Sillä yhden tweettaamisen taakse ei kannata ruveta arpomaan argumentteja. Ei ainakaan jos ei ole isoa viittausaineistoa kyseisen miehen kirjoihin ja muuhun tuotantoon.

Arvailemalla saatetaan tuoda esille lähinnä spekulatiivisia tulkintoja ja erilaisia olkiukkokyhäelmiä. Mutta kysymys oli silti hyvä. Ja sen vuoksi googlailin että miten Dawkins on puolustanut minusta läpityhmää ajatustaan. Dawkinsilta löytyykin puolustus jossa hän korostaa että ihmisillä on kenties mennyt pikkaisen kova tulkintavaihde päälle aiheesta. Että sanoma on ehkä enemmän kuvaus siitä mitä ihmiset ajattelevat Dawkinsista kuin mitä hän on oikeasti tarkoittanut tekstillään. Dawkinsin yli 140 merkin vastaus - joka on luettavissa linkin takaa - on jo sitten jotain jonka kuuleminen ei ole nykyaikana mitenkään poikkeuksellista. Keskustelu onkin kieltämättä äärimmäistynyt, ja aika harva näyttää huomioivan edes sitä että Dawkins esittää vastauksen kysymykseen eikä vain läimi statementia suoraan päivitykseen. Sosiaalinen media on vaikeaa ja ylitulkitseminen asennevammaisena on helppoa. Toisaalta  Dawkins on pälli jos ei tiedosta tätä.

Dawkinsin alkuperäisestä twiitistä on kuitenkin otettava esille se, että se on moraalinen lausuma. Itse asiassa se on muotoiltu lausumaksi josta itse Immanuel Kant olisi ylpeä. Se on absoluuttisesti muotoiltu lause jonka henkenä on se, että jos se on oikein tehdä kerran se on lupa tehdä aina. Kantin ajatuksissa on usein nähty äärimmäisyyttä, että jos on väärin valehdella niin ei sitten saisi valehdella edes silloin kun natsi kysyy että mihin juutalainen on piiloutunut. Mutta siitä huolimatta Dawkinsin tweet voidaan nähdä "imperatiiviksi" joka on varsin "kategorinen".

Selvästi ateisti-evoluutikko voi tehdä moraalilauseita, mutta onko se ateismi-evoluutiota?

Ja jos tämä on evoluutioaatteen todellinen sanoma ja evoluutiomaailmankuvan hedelmä, ja luonnonvalinta-ajatuksesta johdettu koherentti implikaatio jonka jokainen järkevä evolutionisti tekee, niin tästä päästään Soinisen blogin toiseen blogaukseen. Siinä Soininen tiivistää ajatuksen joka on tällä hetkellä kristittyjen valtavirtaa. "Ilman Jumalaa ei itse asiassa kenelläkään ole minkäänlaista moraalitajua, koska moraalilakia ei voi olla, jos sillä ei ole Luojaa. Ilman Jumalaa ihmisellä ei voi olla mitään käsitystä hyvästä ja pahasta. Jos olemme kehittyneet evoluution tuloksella, me kyllä toimisimme tiettyjen periaatteiden mukaisesti, mutta meillä ei pitäisi olla mitään älyä siitä, onko toimintamme oikein vai väärin." Jos ateismista ei voi vetää eettisiä johtopäätöksiä, on Soinisen ensimmäinen kysymys yhä järkevä. Miten Dawkins voi vetää tweet -imperatiivinsa jossa leikkii jonkinlaista uusimmanuelia? Jos evoluutioajattelu ei anna pohjaa moraalilakien formulointiin, miten eugeniikka voisi olla evoluution johtopäätös?

Vastaus on luonnollisesti se, että se ei voikaan. Tosiasiassa ihmisen on pakko valita jompi kumpi. Jos eugeniikka on evoluution implikaatio, se kertoo että evoluutiosta voi johtaa moraalilauseita. Jos taas sen pohjalta ei voi vetää mitään ja se on arvotyhjiötä ja nihilismiä niin ei siinä voida olla oikeutetussa vihassa tekemässä yhtään mitään. Jos arvoja ja moraalia ei voida vetää, ei eugeniikka ole moraali-implikaationa mahdiollinen. ~ Tässä monesti sekoitetaankin keskenään moraalilakien miellyttävyys ja se että ovatko ne moraalilakeja. Kristitty ei helposti tiedosta että Dawkinsin tweetti on moraalifilosofian mukaan arvolausuma, koska se on sisällöllisesti niin epämiellyttävä että itsekin leimaan sen melko suoralta kädeltä epäeettiseksi.

Mutta tästä huomiosta on hyvä jatkaa siihen miten moni nykyään vihaa ateisteja.

Vihapuhe muotoutuu ajan mittaan. Ja esimerkiksi Morris on jo niin 80 -lukua, että takatukka vilkkuu discovalojen loisteessa. Nykyajan tapa vastustaa ateismia on se, että ateismi johtaa arvotyhjiöön ja tuhoaa yhteiskunnan. Ateisti siis kykenee etiikkaan mutta ateismi on kauhea ilmiö. Nykyään kristityt kiistävät että ateismi olisi pahuutta, ja korostavat että ateismilta puuttuu moraalifilosofian pohja. Tällöin evoluutiolla ei tietenkään ole implikaatioita eikä Dawkins voi johdonmukaisesti väittää yhtään mitään.

Tämä ajatus on metaetiikkaa, eikä kuvaa ateistien käytöstä. Tätä pidetään nykyään kristittyjen parissa ilmiselvyytenä. Jos otetaan esimerkiksi William Lane Craig, hän on sanonut ateisteista seuraavaa. Mutta tämä ei sovi blogauksen aiheeseen yhtä nasakkaasti kuin hänen ajatuksensa ateistien moraalista. "But wait! It would, indeed, be arrogant and ignorant to claim that people cannot be good without belief in God. But that was not the question. The question was: can we be good without God? When we ask that question, we are posing in a provocative way the meta-ethical question of the objectivity of moral values. Are the values we hold dear and guide our lives by mere social conventions akin to driving on the left versus right side of the road or mere expressions of personal preference akin to having a taste for certain foods or not?"

Tässä näkökulmassa ateismia ei vastusteta vihaamalla ateisteja, vaan vastustamalla ideologiaa. Ideologia on tuhoisaa. Ateismin vastustuksesta tuleekin tätä kautta hakea pohjaa vaikka Tapio Puolimatkalta jonka mainioksi ovenpönkäksi ja portaaksikin kelpaava teos "Usko, tieto ja myytit" tiivistää asian seuraavasti "Jos on olemassa täydellisen hyvä Jumala, silloin on luonnollista, että hänen olemuksensa määrittelee sen, mikä on hyvää ja arvokasta. Jos taas oletetaan pelkän luonnonvalinnan ja sattuman pohjalta etenevä evoluutio, on kyseessä prosessi, joka toteutuu luonnontilassa ilman arvoja, merkitystä tai tarkoitusta. Kyse on vain eloonjäämisestä ja luonnonvalinnasta. Tästä käsin on vaikea perustella objektiivista moraalia ja ihmisen itseisarvoa. Evoluution pohjalta tulee myös vaikeaksi olettaa, että moraaliset intuitiomme antaisivat meille luotettavaa tietoa siitä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin, hyvää tai pahaa, koska nämä intuitiot ovat oletettavasti kehittyneet vain siksi, että ne ovat auttaneet ihmislajia säilymään hengissä. Hengissä säilymisen kannalta tarkoituksenmukainen toiminta on eri asia kuin moraalinen toiminta." Puolimatka moittii ateistista kulttuuria hyvin väkevästi. Esimerkkinä tästä innosta saa vaikka sen miten hän syyttää Eric Piankaa siitä että tämä yrittäisi tuhota 95% ihmiskunnasta ebolaviruksella. Into sanoa asia, no anteex nyt vaan, on kätevä tapa yhdistää ateismin vaarallisuus arvotyhjiöön.

Mutta hänellä syynä on tietenkin yhteiskunnallisuus. Sillä tässä vihataan ideologiaa eikä ihmistä. Apologetiikkawikin mainion neutraali "koulumassamurhat" opettaa että miksi murhat oikeasti tapahtuivat. Alussa on kuitenkin disclaimer joka ansaitsee huomioita "Tämä artikkeli pyrkii osoittamaan, että äärimmäiset kauheudet voivat olla ateismin puitteissa täysin rationaalisia tekoja, mitä ne eivät olisi esimerkiksi buddhalaisuuden tai kristinuskon puitteissa. Tämä artikkeli sen sijaan ei pyri osoittamaan, että kaikki ateistit olisivat potentiaalisia massamurhaajia, että ateismi itsessään saisi ihmiset tekemään hirveyksiä, tai että ateisti hyväksyisi hirveydet. Ateisti voi hyvinkin pitää arvossa korkeita moraalisia ihanteita myös kristinuskon mittapuulla, ja ateisti voi samoin elää hyvin johdonmukaisesti periaatteidensa mukaan. Kuitenkaan ateismi itsessään ei estä henkilöä pitämästä äärimmäistä julmuutta rationaalisena, kun taas moni muu maailmankatsomus jo itsessään estää tällaisen toiminnan johdonmukaisilta seuraajiltaan."

En toki ymmärrä miten logiikka voi olla johdonmukaista ilman metaeettistä ydintä. Mutta tämä korostus on tarpeen muistaa. Sillä apologetiikkawiki kertoo "Aksiologisen argumentin" kohdalla asian ytimen. "Sosiologi Pitirim A. Sorokinin mukaan materialismin varaan rakentuva kulttuuri lopulta hajoaa, koska siltä puuttuvat älylliset lähteet, joiden pohjalta se pystyisi tarjoamaan perustaa tiedolle arvoista, kuoleman jälkeisestä elämästä ja Jumalasta, se ei tarjoa edellytyksiä elää viisasta ja hyveellistä elämää." ... "Jopa yksinkertaisen kipuaistimuksen selittäminen on ongelmallista naturalistisesta lähtökohdasta, koska naturalismin on vaikea yleensä selittää tietoisuutta, joka on laadullisesti täysin erilainen todellisuuden ulottuvuus kuin fysikaalisten hiukkasten vuorovaikutus. Ateistit olettavat, että maailma koostui alun perin pelkistä fysikaalisista hiukkasista ja fysikaalisista voimista, ilman elämää. Ateisteilla ei ole mitään selitystä sille, miten aineelliset kappaleet olisivat itsestään voineet kehittyä tietoiseksi elämäksi. Ateistit eivät edes tiedä mistä tai kuinka aloittaa näiden ilmiöiden selittämistä."

Argumentti on odotettavissa joltakulta jonka tieteenfilosofia ja luonnontieteiden hallinta on kaiken kaikkiaan varsin heikko. Argumenttihan on sisäisesti hyvin rikki. Se on argumenttina jotain joka romahtaa väistämättä:
1: Jos asiaa lähestytään suoraan, niin tosiasiassa naturalisti nimenomaan olettaa että tietoisuus on redusoituvissa aineeseen. Argumentti on siis kehäpäätelmä jossa ensin oletetaan että mieli ei ole ainetta ja sitten tätä perusoletusta käytetään siihen että eliminoidaan se että mieli olisi ainetta ja päätellään että aineellisuusteoria ei riitä. Valitettavasti jos ei hyväksy tätä ensimmäistä premissiä niin se on siinä. Ja vaikka hyväksyisikin niin kehäpäätelmä ei ole argumentti
2: Muutoin se kaatuu ekvivokaatioon. Selitys -sanaa käytetään tässä monimerkityksellisesti. Ensimmäinen selitys on "make sense" -henkinen. Intuitiivisesti asioiden välille voidaan kietoa jonkinlainen tarina. Tieteelliseltä tasoltaan teologia on yksi tapa "make sense". Sielukonseptia on käytetty tähän varsin suositusti. Mutta se, mitä nyt olen mielenfilosofiasta ja kognitiotieteestä arvosanaani hankkiessani selvittänyt, niin tieteelliseksi selitykseksi tätä ei ole saatu. Ja täsmälleen sama koskee itse asiassa naturalismiakin. Sillä on kyllä "make sense" -selitystarina. Todistaminen tieteellisesti on kuitenkin todellakin "vielä kesken". Kuitenkaan ei ole mitään ristiriitaa naturalismin ja nykytiedon kesken. Aukkojen Jumala ei ole argumentti. Se, että emme tiedä tieteellisillä testeillä miten tietoisuus syntyy fysikaalisesti  ei tarkoita että selitystä ei voitaisi saada. Ja on ristiriitaista ajattelua ajatella että "emme tiedä miten siis se on Jumala". Ja näin ollen argumentin voima on siinä että "tietoisuutta ei ole selitetty fysikalistisesti" muuttuu argumentiksi vain kun "selitys" -sanan määritelmää vaihdellaan lennosta. Tämä on hyvin alkeellista ja syvää virheilyä, ja jos tätä tekee työkseen sen pahempi työpaikalle.

Mutta tämä argumentatiivinen muistutus ei tietenkään poista sitä että tämä argumentti kuvaa varsin hyvin sitä miten uskovaiset nykyään suhtautuvat ateismiin ja ateisteihin. Iskulause "vihataan syntiä ei syntistä" kuvaa asennetta jossain määrin. Ja kuten monet ehkä huomaavatkin, tästä on suora tie erääseen jännittävään dokumenttiin. ID:n parissa surullisenkuuluisa "Wedge -dokumentti" asetti ID -liikkeen tavoitteet. Sen ideana oli se, että kunhan paha tieteeseen soluttautunut darwinismi saadaan tuhottua, isketään syvimpään ytimeen jolla kaadetaan suurempi ongelma. Materialismi on paha. "The cultural consequences of this triumph of materialism were devastating. Materialists denied the existence of objective moral standards, claiming that environment dictates our behavior and beliefs." Ja tätä vastaan tarvitaan ID:tä. "Discovery Institute's Center for the Renewal of Science and Culture seeks nothing less than the overthrow of materialism and its cultural legacies." Tarkalleen ottaen ateismi haluttiin sysätä syrjään tieteestä ja kulttuurista taiteita myöten. On vaikeaa nähdä miten tämä on tieteellinen projekti. Ja tämän valossa on helppoa ymmärtää miksi kotimaiselta ID -tieteen pääsivustoilla löytyy esimerkiksi moraalianalyysiä Pekka-Eric Auvisesta. Se, että tässä teologiassa torjutaan ajatus ateistien vihaamisesta on itse asiassa taustana vahvasti teokratiahenkisessä ajattelussa. Sellaisessa, jossa uskonnonvapaus on olematonta tai näennäistä. Ateismi nähdään riskinä yhteiskunnalle, joten tätä vastaan on sitten aivan soveliasta taistella.

Ja näin voidaan palata aiemmin blogaamaani ajatukseen, nousi esille se miten vastahakoisia kristityt ovat sanomaan että ateistit olisivat ihmisinä pahoja. Annoin asialle kuitenkin teologista tilaa.On hieman ironista nostaa tämä esiin nyt. Sillä esimerkiksi ID-piirien "Expelled" osasi kyllä ottaa oman osansa siitä miten natsiaate oli juuri evolutionistien hommia. Mutta, kuten aiemmin kirjoitin, Hitleriin - ja ennen kaikkea häntä ympäröivään yhteiskuntaansa ja natsimin julkiseen luonteeseen - liittyy jännittävissä määrin teististä toimintaa. (Kun taas evolutionisti Haeckelin kirjoja löytyy natsien kirjaroviolle joutavien teosten listoista.) Ja tämä natsismi on tärkeä taustasyy. Sillä se on ohjannut teologisia tulkintoja hyvinkin vahvasti.

Tomi Karttunen blogasi "kotimaan" blogissaan "luonnollisesta" ja "raamatullisesta" laista. Ja tässä ytimessä on se, että "II MS:n jälkeen, kun "luonnollisen lain" tulkittiin myötäilleen natsi-ideologiaa." Ideologisessa mielessä kysymys oli kristinuskon valkopesusta ; Historiaa haluttiin luonnollisesti tulkita niin että natseja auttaneet kristityt eivät olisi oikeita kristittyjä. Ja tämän kautta on värittymiä esimerkiksi Lutherin lukutapaan "Olennaista on toki se, että Luther ymmärsi luonnollisen moraalilain teologisesti eikä vielä Hugo Gtoriuksen tapaan etsi deus non daretur eli Jumala-uskosta riippumattomaksi." Ateisteja ei haluta tuomita pahoiksi, eikä ajatella että ateismi olisi merkki moraalisokeudesta.

Moraalifundamentti

Olen toki huvittunut aina kun kristitty kertoo että ihmisten murhaaminen ei mitenkään voi olla se johon kristitty suostuu. Onhan William Lane Craig tullut oikein tunnetuksi ajatuksistaan ns. hyvistä kansanmurhista. Selvästi tämä ajatus siitä että kristinusko ei voisi missään olosuhteissa tappaa toista on väärä. Jos ehdot ovat mahdollisia Raamtun skenaariossa, ne ovat mahdollisia myös nykyajassa. Itse asiassa tämä ei ole mitenkään tavatontakaan, esimerkiksi Israelkysymyksessä siviiliuhrien elämän absoluutti ei paina niin paljoa koska edessä on utilitaristiset ajatukset joissa arvoa annetaan esimerkiksi Israelin valtiolle. Tämän tarkoituksena ei ole pilkata kristittyjä. Sillä tosiasiassa elämän arvon suhteellisuus on läsnä jatkuvasti. Esimerkiksi jos mietitään oikeutettua sotaa, ei kristillisyys aina tarkoita samaa kuin totaalinen pasifismi. Sodan oikeutuksia mietitään esimerkiksi siten että puolustussota sallitaan. Lisäksi natseja voi ampua jos nämä yrittävät tuhota useamman elämän. Joka tarkoittaa sitä että elämä ei ole Absoluuttinen Pyhä vaan neuvoteltavissa oleva asia. (Mitä moni ID:läinen harrastaakin kiitettävällä aktiivisuudella. Ja kristityt ovat toki muutoinkin aika innokkaita tällä rintamalla.)

Mutta tämä epävarmuus nostaa esille tärkeän seikan. Sen miten darwinisti voi tuomita hyvän kansanmurhan pahaksi. Tämä iskee suoraan asian ytimeen Soinisen jo aiemmin viittaamani blogaus kuvaakin tätä kysymystä siten, että hän esittää lausuman:

"Tarkoituksenmukainen toiminta on täysin eri asia kuin moraalinen toiminta. On eri asia toimia evoluution asettamien vaistojen ja opittujen tapojen varassa kuin toimia oikeasti moraalisesti.
Moraalisen ulottuvuuden olemassaolon pystyy jokainen testaamaan vaikka heti:
Onko mielestäsi varastaminen väärin?
Entäpä murhaaminen?
Onko raiskaaminen väärin?
Onko pedofilia tuomittavaa?
Jos vastasit jokaiseen kysymykseen kyllä, olet samanlainen kuin valtaosa ihmisistä. Joku ihminen saattaisi vastat kysymyksiin myös kieltävästi. Kuitenkin se, että jonkun omatunto on vaurioitunut, ei pidä estää meitä muita kokemasta jotain, minkä koemme niin selkeästi. Samalla tavalla kuin joku voi olla fyysisesti sokea, mutta se ei tee meistä kaikista muista sokeita."

Jos tuomitsee Craigin teologisesti perustellun hyvän kansanmurhan, tekee arvolauselman. Sellaiselle olisi hyvä saada perustelu. Ja kun edessä on vakuuttava lista vastenmielisiä asioita, on selvä että jopa minulla on "moraalinen kompassi". Tämä ei toki todellakaan todista että olisi olemassa objektiivinen moraali. Se kertoo että meillä on moraalisia tunteita. Tosiasiassa objektiivinen moraali tuntuu ainakin minun silmiini joltain jolla yritetään laajentaa omasta subjektiosta ikuisuuteen. En pidä tämänlaisesta hybriksestä.

Tosiasiassa nämä moraalitunteet tulee kuitenkin selittää. Niiden selittämiseen ei vain tarvita ikuista objektiivista moraalia. Ihmisen moraaliset tunteet taas ovat jotain jota evoluutikot ovat tutkineet huru mycket. Yhteistyö ja altruismi ovat jotain johon esimerkiksi Matt Ridleyn "Jalouden alkuperä" ottaa kantaa. Tässä kohden on itse asiassa monia eri tahoja ja syitä.
1: Sukulaisvalinta selittää miksi yhteisö ja lähisukulaiset ovat suosittavia. Jopa Dawkinsin "itsekäs geeni" selittää miten yksilötason egoismista pitä luopua ja huomata että geenit jotka monistuvat ovat yleisempiä riippumatta siitä mikä kopio yleistyy. (Tämä ymmärretään usein idioottimaisesti väärin jonain joka sanoo että evoluution mukaan kannattavin strategia olisi olla itsekäs. Konseptien sisältö kannattaisi opetella ennen suun avaamista, kritiikin minimivaatimus on kritiikin kohteen tunteminen.)
2: Peliteorian kautta taas löytyy paljonkin muita avuliaisuuden muotoja, joissa mahdollistuu esimerkiksi lajien välinen symbioosi ja laajojen ei keskenään lähisukuisten yhteistyö.

Olenkin tämänlaisessa tilaisuudessa korostanut sitä miten jos yhteistyö, avuliaisuus ja se että vastustamme murhaamista on se mitä pitää selittää niin mitään ongelmaa ei ole. Evoluutionäkökulma pureutuu näihin ilmiöihin, eikä sellaisten pienten tutkimusten kuin "Replicator Dynamics for Optional Public Good Games" ole vaikeaa löytää. Evoluution ja altruististen strategioiden kautta voimme tietää miksi teemme yhteistyötä.

Ja tässä kohden on hyvä muistuttaa että evoluutio ei välitä siitä miten koemme asian. Soinisen ajatus näyttää mukailevan sitä henkeä että evoluutio voisi selittää toiminnan mutta ei tunteita. Mutta tosiasiassa evoluutio ei välitä suuntaan tai toiseen siitä että millä tavalla asia tapahtuu kunhan se tapahtuu. Joten tunteiden olemassaolo tai niiden puute ei ole mikään ongelma kyseiselle teorialle. Mekaaninen refleksi ja tunnereaktio ovatkin itse asiassa molemmat koeteltuja ratkaisuja. Ihan sen takia että evoluutio ei välitä mekanismin rakenteesta vaan toiminnasta. ; Tämä on toki hyvä myös jos ajatellaan Soinisen vaikuttajana olevaa Puolimatkaa. Puolimatkahan nojaa warrant -ideaan, jossa evolutionisti on todennäköisesti aistiensa huijaama. Argumentin ydinhän on juuri siinä että jos tämänlainen illuusio astuu päälle, ei ole mitään keinoa tunnistaa tätä harhautumista. Koska jos siitä saataisiin tieto, meillä olisi taas warrant.
1: Toki ongelmat ovat tässä kohden teismin suunnassa. Warrantin taustamatematiikka pakottaa valikoimaan Jumalan mahdollisten Jumalien joukosta niin tarkasti että teismin valikoima on suurempi haaste kuin ateismin. Ja warrant -argumentissa ei tosiasiassa käsitellä ateismia vaan ateismin yhteensopivuutta teistisen maailmankuvan aksioomiin, joten argumentti ei sano naturalisteista mitään. Naturalisteista kysymys taas on enemmän kuin värin, se on irrelevantti. Mutta tämä ei ole tärkeää sillä tämä blogaus käsittelee sitä teistien argumenttimaailmaa. He uskovat siihen vaikka se olisi miten aukkoista ja virheellistä.

Itse asiassa jos katsotaan Sam Harrisin "moraalinen maisema" -teosta, siinä moraali oletetaan ihmisten lajityypilliseksi käytökseksi. Tämä on mitattavissa ja konkreettista. Ja itse asiassa, kuten listauksen ilmiselvyys osoitti, jotain joka on kaikkea muuta kuin kulttuurisidonnaista. Sillä on myös evolutiivinen tausta. Joten se tarjoaa ihan relevantin tavan. Toki ihmislaji muuttuu evoluution myötä ja näin moraali ei ole "ikuista ikuista". Mutta jos elää 10 vuoden perspektiivissä niin ei tarvitse oikeastaan muistaa muuta kuin se, että lajit kehittyvät, mutta yksilön genomi hänellä on elämänsä alusta sen loppuun asti. (Yksilöt eivät kehity evolutiivisesti, niillä on elämänvaiheita ja muutoksia kehossa mutta tämä ei ole evoluutiota. Paitsi lamarkisteilla. Niillä joita kristityt kehuvat kiehtoviksi ajatuksiksi heti kun epigenetiikka "haastaa adaptationismin" ja joka oli kytköksissä siihen eugeniikkaan Spencerin kautta. Ups.)

Tässä toki kierretään is-ought -ongelma koska moraali määritellään tietyllä tavalla. Ja jos tämä oletus on tosi, niin ajatukset ovat koherentteja. Ja samaa kiertotapaa joutuu käyttämään jokainen teisti joka selittää että Jumalan olemassaolosta voitaisiin päätellä moraalin olemassaolo. Moraali voidaan tällöin määrittää vaikka William Lane Craigin "God Command Theoryn" kautta ja saada näin oikeutuksia kansanmurhalle, jos ihmisellä on sen tyylinen mieli. Harrisilla on metaeettinen ydin. Se ei toki nojaa tiukalle ikuisuutta vaativalle teistien vaatimalle objektiiviselle moraalille. Mutta se on "varsin pysyvää" ja kaikkea muuta kuin kulttuurirelativistista. Naturalismin koherenttiutta katsotaan sen omista aksioomista, eikä esimerkiksi siten että vaaditaan sen olevan ristiriidaton jonkun muun maailmankuvan metaetiikkaa koskevien aksioomien kanssa. (Sama virhe joka on warrantissa. Miksi välittää jonkun toisen maailmankuvan premissejen kanssa yhteensopivuudesta kun ajatusjärjestelmien koherenssi katsotaan siitä miten sisäisesti koherentteja ne ovat!)

Näin ollen voidaan sanoa että väite siitä että ateisteilla ei voisi olla kestävää ja eikulttuurirelativistista etiikkaa on väärä. Tai jos se on väärä, niin teistit eivät millään kykene hoitamaan asiaa filosofisesti laadukkaammin. Eli naturalisteille asetettujen vaatimusten valossa omakin maailmankuva moraaliytimineen murskautuisi. Ateistit eivät toki ole hyvässä suhteessa teistisiin konsepteihin ja ateisteilla tuskin on esimerkiksi syntisyyttä tai ajatusta että jokin teko olisi syntiä. Mutta tämänlaisella ei ole väliä, koska synty nyt ei ole ateistisen etiikan aksioomia. Näin ollen Morris oli itse asiassa lähempänä totuutta kuin monet nykyajan hienoa metaeettistä teologiaa suoltavat ihmiset joista tämänlaiselle mahdollisuudelle ei olisi lainkaan tilaa. Morris teki vain sen virheen että hän ei ymmärtänyt evoluutioteoriaa vaan väänsi tämän epätoteen julmuutta korostavaan muottiin jossa olemassaolon taistelu ja itsekäs geeni on muutakin kuin metafora tai käsitteen nimi. Jotain joka kuvaa koko ilmiötä arkikielisesti. Morris oli siis etiikassa oikeassa mutta evoluutiossa väärässä. Tietyin ehdoin.

Ja jos nämä ehdot sitten eivät viehätä, on tietyt premissit hylättävä ja niiden valossa niin on pakko ajautua vähintään teistiseen skeptismiin, jossa jos objektiivinen moraali on olemassa, niin ihminen ei sitä voi mitenkään tietää. Ja näin darwinisteilla ei ole moraalista kompassia mutta ei kristityilläkään.

Oma kanta loppuun.

Koska olen soudannut ja huovannut muiden maailmankuvia. (En ole ateisti enkä teisti) on kenties reilua formuloida oma kiveenhakatty fundamentalistiagnostinen näkemykseni. Kuten joku kenties muistaa, olen irtautunut Sam Harrisista ja Lutherista. Tunnustan että moraalin perimmäinen luonne on minulle mysteeri. Eikä metaetiikka siksi herätä minussa hirveitä kiukunpuuskia tai muutakaan tunteita.

Minä tiedän että minulla on tiettyjä moraalisia tunteita samaan tapaan kuin tiedän cogito ergo sum, että ajattelen siis olen olemassa. Mutta kuten olen esittänyt kantani teismin ja ateismin välissä - warrant -argumentin ja malliriippuvaisen realismin ristitulessa - siten että en minä tiedä ovatko ateistit sokeita vai hallusinoivatko teistit. Minulla on immersiivinen suhde todellisuuteen. Elän kuin se olisi tosi, mukavuudenhalusta.

Sanon siis nöyrästi että moraalisen tunteen alkuperä on uskottavasti evoluutio, toki lähinnä jos moraali määritetään yhteistyöksi ja vastaavaksi. Itselleni moraalisuuden tunnuspiirre sopisi juuri siihen ; Jos asiaan liittyy yhteistyötä ja pitkän tähtäimen suunnittelua lyhytjänteisyyden yli, se tuntuu minusta eettiseltä. Mutta mitä etiikka sitten pohjimmiltaan on, on minulle hyvin suuri mysteeri. Se on kenties liian suuri kysymys ja se sopisi naulata WC:n seinälle ja kuluttaa aikaa ja blogiruudulla vilisevään tekstiin kulutettuja (sentti)metrejä johonkin rakentavampaan. Kuten masturbointiin. Ja tämä mysteerisyys tarkoittaa kuitenkin sitä että ei sen tietämättömyyden vuoksi kannata ryhtyä satuja kehittelemään peittämään tätä epätietoisuutta. Epätietoisuudesta ei voi päätellä että asia olisikin pakosti jokin tiedetty. Jos tämänlaista päättelee ajautuu ristiriitaan. Joten vaikka se olisi tosi, se rikkoisi sekä rationaalisuutta (logiikka) että empiiristä (tiede) ajattelua vastaan. Enkä pidä tätä hyveenä. Siksi mysteeri ei tarkoita samaa kuin tila sepusteluille.

Siksi en tiedä, eikä kukaan muukaan tiedä. Ja jokainen joka on kanssani erimielinen on likainen kerettiläinen. Olen pahoillani tuosta viimeisestä kohdasta. Mutta. Nämä. Ovat. Säännöt.

Ihailtavia ihmisiä ja muita sankareita

USA:ssa on kauhisteltu sitä miten Darren Wilson ampui Mike Brownia keskellä päivää lukuisia kertoja. P. Z. Myers on löytänyt tästä ironisen puolen. Wilsonin puolesta on pidetty kulkueita. Poliisia on puolustettava, etenkin kun uhri oli ns. "neekeri". Tällä hetkellä detaljit ovat kovan poliittisen keskustelun ja konservatiivisen valkopesun alla, mutta tosiasia on että "Best case scenario, he executed a man for shoplifting; worst case, he’s a trigger-happy racist. There’s really no possible way to justify what he did." Ylireagointi on joka tapauksessa melkoisen suuri. Kuitenkaan tämä ei ole se ironinen puoli. Ironinen puoli on siinä että näitä kulkueita vahtivat poliisit, ja jos nämä olisivat kovin liipasinherkkiä niin nämä kulkueeseen osallistujat olisivat luultavasti hyvin hyvin vihaisia. "But just in case you’re worried that these citizens might get out of control, the police are on the case - riding bicycles. Hey, where are the armored personnel carriers and the assault rifles? Don’t they think those protesters deserve a few shots of CS gas?"

Tämä ei toki ole ainut tapaus jolloin sankariksi ja puolustuksen aiheeksi nostetaan ihmisiä ns. ideologisista syistä ja tosiasioita melko vahvasti valkopesten. Esa Riutta toi tietoisuuteeni "The Feminist Rag" -blogin jossa on vietetty tärkeän naisen vuosipäivää. "Remembering Aileen Wuornos & Keeping Her Strong, Brave Spirit Alive" Jos joku ei tiedä, niin Aileen Wuornos oli prostituoitu joka tuomittiin kuolemaan koska hän oli tappanut seitsemän miestä. Toki itsekin ymmärrän tämän laatuisen murhan motiivin. Prostituoiduilla ei tarkalleen ottaen ole kovin hyvää työehtosopimusta ja moni ajattelee että hinnalla saa mitä tahansa. Wuornos onkin vedonnut siihen miten häntä on raiskattu. Tämä tekee hänen rikoksestaan ymmärrettävän. Ei palvottavan sankariteon. (Tai jos tekee, niin jokainen "entinen koulukiusaaja surmaaja, kuten Pekka-Eric Auvinen pitäisi korottaa joksikin minun pienen mieleni supersankariksi, joka ikään kuin edustaa sitä ideaa jota koulukiusatuiksi tulleiden tulisi vaalia.)

Mutta koska tälle tielle on menty ja monelle itsensä feministiksi mieltävälle Wuornos on jonkinlainen itseään puolustava sankari, voin ottaa sitten ehdotuksia uusiksi feminismin sankareiksi. He ovat olleet ns. sikarohkeita ja aktiivisia naisia. Taatusti ovat pitäneet puoliaan yhteiskunnan normeista välittämättä.

Wuornosin alustamaa linjaa edustakoot rohkea nainen nimeltä Katherine Knight. Hän oli ensimmäinen nainen joka tuomittiin Australiassa tuomioon jossa ei ole mahdollisuutta ehdonalaiseen pääsystä. Hän koki kovaa seksuaalista väkivaltaa jo lapsena. Knightiä pidettiin yleisesti mukavana ja miellyttävänä ihmisenä, jolla oli hetkittäisiä raivon purkauksia. Viha saattoi syttyä pienestäkin ärsykkeestä ja yllättäen. Knightillä oli useita väkivaltaisia parisuhteita, joissa mies ei ollut se väkivaltainen osapuoli. Knight kykeni puukotuksiin, lemmikkieläimen tappamiseen pelkästään demonstraatioksi siitä mitä hypoteettisesta syrjähypystä kävisi miehelle itselleen. Vaatteiden polttamista. Knight tuomittiin kun hän puukotti kuoliaaksi miehen jonka kanssa hän oli halunnut naimisiin, mutta jonka kanssa oli tullut ns. Katherine Knightille tyypillisiä mutkia matkaan. Kuolema ei riittänyt ja Knight käsitteli ruumista kuten oppinut lihanleikkaaja. Ja hän valmistikin miellyttävän aterian kuolleen miehen omille lapsille. Ruoka myös katettiin pöytään. On selvää, että Knight oli uhri, uhri nimenomaan miehille. Ja oli selvää että hän kohdisti kostonsa nimenomaan miehiin. Näin hän kelpaa varsin mainiosti tasa-arvon lähettilääksi niillä erikoisilla kriteereillä joilla sankareita modernissa nykyajassa valitaan oikeisto-vasemmisto/liberalismi-konservativismi -linjamista juurikaan välittämättä.

Toista linjaa voisi sitten edustaa rohkea nainen joka käytti valtaa kuten aikansa miehet ja osoitti täten emansipoituneen tasa-arvoisuutensa mitä vahvimmalla tavalla, vaikuuttaen saavutuksillaan äärimmäisen maskuliiniseksi mielletyllä elämänalueella. Madame Delphine LaLaurie oli orjanomistaja 1800 -luvulla. Kunnon etelävaltiolaiseen seurapiirityyliin hän päätyi varakkaisiin naimisiin (kolmas kerta toden sanoo) ja sai tätä kautta runsaasti orjia. LaLaurielle ei toki riittänyt orjien omistaminen ja se, että näillä saattoi teetättää raskaitakin töitä. Hän oli tiukka rankaisija, joka piiskasi pienemmästäkin rikkeestä. Tämä oli toki melko tavallista, mutta LaLaurie oli rohkea jopa aikansa ihmisten mittapuulla. Kun eräs hänen orjistaan hyppäsi kuolemaan, LaLaurie piilotteli tämän ruumista. Mutta poliisi sai asiasta vihiä ja hänet tuomittiin myymään kaikki omistamansa orjat. Jotka LaLaurie sijoitti ovelasti nimellistä maksua vastaan ystäviensä ja sukulaisten huomaan. Josta nämä vaivihkaa palasivat hänen käyttöönsä hänen omaan huvilaansa. Kun arvokkaan Madamen huvila sitten eräänä päivänä syttyi palamaan, poliisi löysi vanhan orjan joka oli kahlittu keittiöön. Tämä kertoi että hän oli sytyttänyt tulipalon tahallaan kuollakseen ja täten välttyäkseen rangaistuksesta joka häntä oli odottamassa mitättömästä erehdyksestä. Suurin kauheus oli kuitenkin yläkerrassa. Tulipaloa sammuttamaan tulleet ihmiset löysivät sieltä erillisen huoneen, jossa oli muun muassa lukuisia orjia joilta oltiin amputoitu raajoja, ommeltu suita kiinni ja kohdeltu muutoinkin kaltoin mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. LaLaurie pakeni maasta ja eli elämänsä onnellisena loppuun asti Pariisissa.

Tässä muutamia vaatimattomia ehdotuksia joille "The Feminist Rag" voi perustella uusia juhlapäiviä. Tai sitten tästä kaikesta voidaan oppia se, että kenties ei pitäisikään sanoa että "feminismi on tasa-arvoa", tai että "on erikseen miesvihaajat ja feministit". Kenties pitäisi sanoa että "osa feminismistä tavoittelee tasa-arvoa" ja että "kaikki feministit eivät aja miesvihaa".

Kuinka Intelligent Design ei ole väkivaltakulttuuri.

"Actually it makes me feel like doing some pain experiments on PZ Myers. I don’t believe he feels pain. All the blood and screaming from my fists pounding his face to a pulp would be nothing more significant than an automobile engine leaking oil and bearings making noise from lack of lubrication. Of course I could be wrong."
(David Scott Springer, "Uncommon Descent", "PZ Myers Vies With Eric Pianka for Top Psycho Scientist Award")

Kirjoitin eilen ID:n oleellisesta lieveilmiöstä, sen uhkailukulttuurista. Tästä saattaa kuitenkin syntyä vääriä assosiaatioita. Yritän selittää asiaa mutkan kautta. Olipa kerran kristillistä uskonnollista metalcorea soittava bändi nimeltä "As I Lay Dying". Sen laulajana toimi mies nimeltä Tim Lambesis. Hänelle avioliittovala oli kova ja suuri asia. Avioero ei tullut kysymykseen. Onneksi Iso Kirja kertoi että avioliitto kestää "kunnes kuolema meidät erottaa". Joten hän keksi hienon tavan päästä vaimosta eroon. Hän päätti palkata ammattitappajan. Valitettavasti Lambesis ei ollut kovin fiksu. Steroidipäissään hän kyseli tappajan perään punttisalilla. Ja hän sattui palkkaamaan kirjallisella sopimuksella henkilön joka sattui olemaan lainvalvonnassa, peiteroolissa, jotta rikollisia saadaan kätevästi narautettua. Lambesis joutui vankilaan. Sen pituinen se.

Tässä tarinassa analogista ID:n kanssa oli se, että väkivallan henkeä oli ilmassa mutta kukaan ei kuollut. Lambesis on inkompetentti tasolla joka muistuttaa siitä että väkivaltakulttuuriksi ei voi leimata pelkästään ruumislukua katsellen. Kuitenkin Lambesiksen ja Intelligent Designin välillä on yksi oleellinen ero. Nimittäin se, että Lambesiksen toimintakonteksti korostaa väkivaltaa jotenin oleellisena. Hän on ympäröinyt itsensä macho bullshit -elementeillä. Intelligent Designin puolella väkivalta tai aggressiivinen maskuliinisuus ei ole ollenkaan tyypillistä. Sen kulttuurissa uhkailu on yksi väline joka otetaan käyttöön ikään kuin suurempien asioiden oikeuttamana. Lamvesiksen kulttuuripiirissä aggroilu taas on se suurempi asia. ; Roolipelivertauksella voisi sanoa että Lambesis on barbaari. Intelligent Design taas koostuu assassiineista tai rogueista.

Itse asiassa Intelligent Designissä toimineista lähinnä Dave Scott Springer on "barbaarimallinen" hahmo. Muut ID:läiset pääsääntöisesti ovat nähneet asiat ensi sijassa PR:än kautta. He ovat kulttuurisodassa. Siinä kontekstissa asiat hoidetaan. Vihollisten tuhoaminen ei ole pääasia. Monenlaiset keinot kuitenkin sallitaan koska ajattelutapa on utilitaristinen ; Suuremmat päämäärät ja kulttuurisodan voittaminen on monien mielissä oikeuttanut pahojakin tekoja. Ja siksi uhkailukulttuuria ilmiselvästi on. Mutta se ei ole itsetarkoituksellista väkivaltaa ihannoivaa kulttuuria. Tämänlainen ajatustapa on liitetty pääasiassa jesuiittoihin. Eikä sitäkään voi järin hyvänä pitää.

Ja tätä demonstroimaan laitoinkin Springerin erikoisen kommentin. Sehän on pinnallisesti melko väkivaltainen. Mutta sen taustalla on enemmänkin Descartesin kartesiolaisen dualismin henki. Ajatus että jos ihmisillä ei ole yliluonnollista sielua, he olisivat vain koneita. Toki ajatus on naturalistista hoopo sen vuoksi että (a) Intelligent Designin oma argumentaatio nojaa konemetaforaan joten sille ihmiset ovat koneita, evoluutikoille peruskäsite on eläin. Ja rotan rääkkäys on isompi paha kuin maljakon särkeminen. (b) Se on rakenteeltaan kehäpäätelmä ; Oikeasti vastapuoli selittää tietoisuuden eri tavalla, ei kiistä tietoisuuden olemassaoloa. Springer taas ajattelee että tietoisuus joko on selitetty hänen oman maailmankuvansa tavalla tai sitä ei ole olemassa. ; Lausunto on siis väkivallalla mässäilevä ja väkivallasta nautiskeleva. Mutta sekään ei kuitenkaan heitä väkivaltakulttuurin henkeä. Se on ehdottomasti törkeä ja uhkaava, mutta ei "riittävän raju" mennäkseen suoraan väkivaltakulttuuriksi.

Miten piinaamista suunnitellaan älykkäästi

Intelligent Design on siitä jännittävä, että se on mielellään vetämässä marttyyrinkruunua ylleen. Kuitenkaan sillä ei ole kovin meheviä tarinoita läpimentäväksi. Intelligent Designin tueksi tehty Ben Steinin naamalla levitetty "Expelled" -elokuva on varsin hyvä dokumentti siitä miten halu ilman todisteita on kova. (Se yrittää olla dokumentti evolutionistejen pahuuksista, mutta se lähinnä todistaa ID:piirien motivaation saada uhrikruunu itselleen keinolla millä hyvänsä. Se on siis arvokas dokumentti mutta ei sillä tavalla kuin tekijät halusivat.) Sen sijaan jos asiaa mietitään evoluutikon kulmalta marttyyrinkruunua ei oteta osaksi suurta viestintästrategiaa. Mutta sitten.

Jos esille otetaan Dennis Markuze (aka. "Dave Mabus"). Hänellä on ollut varsin erikoinen suhde Myersiin. Myers itse on kuvannut tätä Markuzen pakkomiellettä blogissaan. Ja Myers ei ollut ainut. Vaikka jo yksin hänen saamansa viestit olisivat olleet ahkeran obsessiivisen uhkailijahullun toimintakenttää, Myers oli vain jäävuorenhuippu. Markuzella oli useita kymmeniä sähköpostiosoitteita joiden kautta viestiä vihaansa itse kohteille henkilökohtaisesti. Mr. "Mabus" tunnusti stalkerointinsa ja tappouhkailunsa ja sai tuomion. Tästä on pari vuotta aikaa, mutta tuoreesti hän on palannut harrastuksiinsa. Darwinisteissakin on bipolaareja ja alkoholisteja joten on erikoista että moraalin rappeuttava darwinisti ei ole tehnyt vastaavaa nimekkäille ID -henkilöille. Jotka kuitenkin koko ajan itkevät vainotun statustaan kirjoissaan kuin maailman kovimpia kokeneet. Myös Michael Phillip Korn on ilahduttanut maailmaa tappuhkailemalla pahoja darwinisteja jotka eivät yksinkertaisesti oel yhtä eettisiä kuin teistit.

Sitten on sellaisia vähemmän keskeisiä kuin Gabriel Tanejo, joka on toki pannut oman osansa tähän arvokkaaseen arvokeskusteluun. "Your sins are too mighty to repent for, our Father will send you all to hell when you die! I will hack into this website and destroy it; and find your personal information too, so I can blow up your house—but your destiny is so fucked up that I don’t know why I would bother! I may, however, hunt down your friends and family and slaughter them—that would cause you great pain, would it not? I have gotten signs from God that approve of doing this to all fucking atheists! Someday you may find a gun at your head, or cyanide in your drink, or a grenade in your home—but I will kill you, make no mistake! The sooner you go to your eternal punishment, the better!" Mieleeni tuleekin arvokas muistutus apologeetikko William Lane Craigilta. Hänhän on korostanut God Command Theorynsä kautta että Jumalan auktoriteetti on oikeuttanut jotkut harvat kansanmurhat. Ne jotka satutaan mainitsemaan "Raamatussa". Ja tässä tapauksessa Jumala on selvästi antanut auktoriteettikäskyä suoraan Tanejon päähän. Joten ihmisen vajaa mieli ei ehkä kaikkea ymmärrä. Kuten ei kanaanin kansanmurhaakaan. Mutta tämä ei tietysti ole Jumalan ja etiikan ongelma.

Myös Sara Ahlmark saa luvan edustaa kreationismin kannattajien standardinomaista internetkäytöstä. Hän on päätynyt oikein sitaattitallenteeksi. "Why is it still fuckin legal for those cock-licking homo pigs to maintain this nazi fucking LIE called evolution. Let tens of thousands of evil DEVILS of ETERNAL flames burns their grandchildren in concentration camps all over the planet. And if that doesn't shut down these cunt morons, I shall personally rip their intenstines through their GOD DAMN nosdrils!...I just get so fucking upset when I hear people talk about this gay shit piece of pussy EVOLUTION. I am NO son of a buttfucking God damn ape, and that's scientific enough for me! Hell yeah! We should decapitate all those bitch slapping freak loving idiots, who think God is dead and who uses the name of Jesus to wipe their infidel pedofile asses." Vaikka nautinkin toki ironiasta jossa homoseksuaalisuus kaivetaan homomiehien perseestä Jeesuksella (sukupuoli:mies) niin tässä artikkelissa on hitusen liikaa TJT:tä minun makuuni. (Tai sitten ei riittävästi.)

Otin nämä toki vain alustukseksi. (Ja vähän vaihteluksi. Minulla on ID -uhkailuista oma varhaisempi  ja luonteeltaan vakavampi blogaus.) Intelligent Designistä nyt vain saa sellaisen kuvan että ensin "Uncommon Descent" on O'Learyn voimalla valittamassa kiusaamisesta ja sensuurista kun ID:tä ei haluta kirjoihin. Ja sitten "Uncommon Descentin" ja etenkin O'Learyn panos sananvapauden puolesta näyttää olevan se, että olisi hyvä jos oltaisiin bannimassa evoluutio-oppi koulukirjoista.

Ja sitten sama arvostettava ja kiinnostava ID -nerojen pääviestintäkanava (jossa asialla tällä kertaa William Murray) ottaa aivan suoraan kantaa siihen että asiallinen käytös on jotain johon ID:läisillä ei ole varaa. Se alkaa tyypillisellä rakenteella. "I used to be one that diligently attempted to provide Darwinists charitable interaction. I tried not to ridicule, demean, or use terms that would cause hurt or defensive feelings." Joka itsessään kertoo että kun ennen oli jotain mieltä ja nyt on kontrastitermiä käytetty niin voi jo arvata lukemattakin mistä jatkossa on kysymys. Ja voi pojat että siellä onkin kysymys. "While pacifism is a laudable idea, it does not win wars. It simply gives the world to the barbarians." -lause kertoo että sitä vaaditaan aktiivisuutta. Vastustajat ovat kamalia ja uskovat ja kristityt ovat uhreja. "And that’s the problem; a lot of us don’t realize we’re in a war, a war where reason, truth, religion and spirituality is under direct assault by the post-modern equivalent of barbarians. They, for the most part, have no compunction about lying, misleading, dissembling, attacking, blacklisting, ridiculing, bullying and marginalizing; more than that, they have no problem using every resource at their means, legal or not, polite or not, reasonable or not, to destroy theism, and in particular Christianity (as wells as conservative/libertarian values in general)." Joten on syytä turvautua kaikkeen mahdolliseen. "There is no common ground between the universal post-modern acid of materialist Darwinism and virtually any modern theism. There is no common ground between Orwellian statism-as-God and individual libertarianism with freedom of (not “from”) religion. There is only war. One of the unfortunate problems of war is that certain distasteful methods must be employed simply because they are the only way to win." Ja siksi on syytä olla valmis monenlaiseen. "I would find it distasteful to pick up a gun in a ground war and have to shoot others to defend my family and way of life, but I would do so. Should I not pick up Alinsky’s Rules for Radicals and employ the weapons of my adversaries, if it is the most effective way – perhaps the only way – of winning the cultural war? There comes a point in time where all the high ground offers is one’s back against the precipice as the barbarian horde advances. Does it make one a barbarian if one employs the tactics of the barbarian to win the war?" Ja kun keinovarasto on esitetty, on syytä muistuttaa että kaikki ansaitsevat armon. Teoriassa. Mutta ei missään nimessä käytännössä. "So, the question isn’t, to paraphrase the TSZ heading, “do Darwinists deserve charity”; of course they deserve it. Everyone does. That’s part of our modern, moral, rational theistic morality. But the sad fact is, we cannot afford to give them charity, because to give them charity, IMO, is to give aid and comfort to an enemy bent upon our destruction, and the destruction of our way of life."

Ja ID:läisten välinevarasto onkin melko luova. Tom Willis on esimerkiksi rakentanut ihastuttavan vaihtoehdon jossa "evolutionisteilta" otettaisiin äänioikeus pois. Ja muutakin. "The arrogance displayed by the evolutionist class is totally unwarrented. The facts warrent the violent expulsion of all evolutionists from civilized society. I am quite serious that their danger to society is so great that, in a sane society, they would be, at a minimum, denied a vote in the administration of the society, as well as any job where they might influence immature humans, e.g., scout, or youth, leader, teacher and, obviously, professor. Oh, by the way… What is the chance evolutionists will vote or teach in the Kingdom of God?"

Ei tuohon kaikkeen voi tehdä muuta kuin lainata ID:läistä Uncommon Descentissä aikanaan vaikuttanutta "DaveScott"ia aka David Scott Springeriä. Miestä jonka keinovalikoima oli myös varsin avomielinen. "I would have done the same thing if I were Myers. Probably worse. The difference is that I freely admit I'm a sociopath. To thine own self be true..." Tämän kaiken jälkeen on ymmärrettävää että huvittavaa katsoa kaikenlaisia lausuntoja joissa uusateistit ovat militantteja. Nimittäin selviää se miksi näitä väitteitä sanotaan ID -piirissä konetuikanuunan tulinopeudella. (Koska tunnetusti hokema muuttuu faktaksi kun sitä hoetaan. Hitler nojasi pääosan retorisesta voimastaan tämän yhden tempun varaan. Tiedetysti.) Ja samalla selviää miksi ID itse vaikuttaa militantilta sen militantin määritteissä juuri sellaisella tavalla jossa tätä ei myönnetä.

Tämä valikoima on muistuttamassa siitä miten ID:llä on selvästi viestitty viestintäsuunnitelma. "Uncommon Descent" on ID:n keskeisimpiä viestittelykanavia. Sen perusongelmana on toki tunnetusti "404 -error". Eli sieltä poistetaan paljonkin materiaalia. Yleensä vasta kun se saa näkyvyyttä ja tästä seuraa ongelmia. Blogi aivan ilmiselvästi pitää sisällään kannustusta evoluutikoiden aggressiiviseen kohteluun. Ja kun katsoo ID:n seuraajia voi ymmärtää että näitä ohjeita myös totellaan ja seurataan. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. ; Astetta mielipuolisemmin toki. Mutta mikä "mr. Mabus" muka on muuta kuin joku joka tekee konkreettisesti juuri sitä mitä Murray on sivistyssanoin oikeuttanut. ID onkin jotain jonka johtoporras on erityisesti hionut itselleen strategian jossa asiat kiillotetaan sivistyssanoin. Muutos ei ole kuitenkaan etiikassa tai asiasisällössä vaan kysymys on asian retorisen puolen hiomisesta niin että paha vaikuttaa esteettiseltä. Ja juuri tämä luonne tekee Murrayn lausunnoista kohtuu vakavia.

En silti voi olla miettimättä vielä yhtä asiaa. Nimittäin sitä että William Dembski, Intelligent Designin kenties yksi suurimpia nimiä, ilmoitti Piankan syyttä suotta terroristiksi. Hän oli teostaan niin ylpeä että kirjoitti siitä Uncommon Descentiin viestin joka on yllättävää kyllä säilynyt. Tästä syystä Piankan toimista ja sanomisista tehtiin sitten tutkinta joka paljasti että hän ei ollut edes sanonut mitään sellaista. Dembski ja muut syyttäjät olivat fabrikoineet koko syytöksen kehittelemällä sanomia joita ei oltu sanottu. (Pianka sai tämän prosessin vuoksi paljon tappouhkauksia.) Tämä johti esimerkiksi Tapio Puolimatkan noloon tilanteeseen. Hän kun oli kopioinut UD:n väitteet sellaisenaan kirjaansa. (Mutta tätä Suomeen hyppäämistä ei pidä ihmetellä. Sillä uhkailukulttuuri on oleellinen osa suomalaista uskonelämää, näitä putkahtaa julkisuuteen sen tästä. Ja tämä kulma jostain syystä unohdetaan esimerkiksi "suvivirsikeskustelun" kohdalla ihan sujuvasti. Kreationismilla onkin tässä kohden januksenkasvot.)

Tämä kuvaa tilannetta USA:ssa. Siellä terrorismiin suhtaudutaan vakavasti. Ja asia on tietenkin tutkittava. Näin syntyy tila käyttää Murraun esittämiä "ideologisen sodankäynnin aseita" joita oli soveliasta käyttää barbaareita vastaan. Ja vaikka tutkimus paljastaa syyttömäksi, on siitä kuitenkin vaivaa ja kiusaa ja hämmennystä. Suomessa voi myös ilmiantaa ihmisiä poliisille, myös nimettömästi. Ja myös SuPolle. (Tästä aiheesta on itse asiassa kuulemani mukaan ollut viime aikoina "jotain" yleisessä arvokeskustelusta. Asia on mennyt itseltäni kuitenkin ohi joten tässä olen ihan kuulopuhepohjalla.) Tällä pohjalla voisikin olla ihan relevantti mahdollisuus että uhkailukulttuuria laajennettaisiin Dembski -henkisellä manööverillä missä väärän ideologian kannattajia ilmiannetaan vaikka SuPolle. SuPo on tässä hyvä koska sillä ei ole velvotteita kertoa tutkinnan syitä tai ilmiantajia nimeltä. Sitä saattaa vaikka spontaanisti joku saada kyydin ratakadulle töiden jälkeen. Ja jos näin kävisi, niin saattaisi olla että sitä voisi arvailla onko joku kaverin kaverin serkun kaveri sotkeutunut johonkin. Vai olisiko syynä sittenkin vain jonkun pikkumaisuus. Tämä ei välttämättä selviäisi koskaan. Joka tekisi ilmiannosta viehättävän. Sillä saa tehtyä kiusaa. Tuomiota ei toki tule koska SuPon pojat ovat asiallisia ja selvittävät onko rikoksia tehty. Mutta tutkintaan menee aikaa. En sano muuta kuin että kenties joku on mahdollisesti käynyt ratakadulla epämääräisissä olosuhteissa. (Tilanteesta ei selfietä.) Tämänlaatuinen vaihtoehto vaan tuppaa spontaanisti putkahtamaan mieleen jostain monia äimistyttävästä syystä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli tälläinen strategia mieleen. (Älkää kysykö enempää. Ette kuitenkaan meinaisi uskoa. En minäkään.)

Otin tämän teeman esille lähinnä siksi, että jos joskus on aikaa (aika on olemassa aina, koko ajan) ja miettii niin saattaa pään sisälle syntyä sellainen jännittävä vahva teleologinen tunnelma. Että on nyt jokin Suunnitelma asian takana. Että jumalauta, kaiken täytyy olla hemmetin testiä. Yhtä pirun kokeilua. Epäonnista säätämistä. Ei sellaista teleologiaa jossa kaikki päätyy hyvin ellei peräti ole paras mahdollinen maailma. Vaan jotain jossa asenteena on että sitä vaan pitää koettaa kestää, tämä on nyt tällainen kokeilu. (Ilmankos tekivät siitä väliaikaisen. Täydellisen kun olisi voinut pyörittää ikuisuuden verran.) Ja silloin on ihan lohdullista ajatella, että pian loppuu tämä paska. Että sinnitellään siihen asti.

Kyllä siinä meinaa mennä hermot, ja moni tuleekin lopullisesti hulluksi. Ja kenties kreationistit ovat jotenkin taipuvaisia putoamaan tähän kuiluun. Esimerkiksi kreationistiksi ryhtyy joku, pakotettuna koko loppuelämän tuottamaan sellaista materiaalia nettiin, että sen henkinen vaste on väriliiduilla kirjoittaminen. Mutta netti on siitä kätevä että näyttää Arialilta. Tai Comic Sansilta vähintään. Mutta jos tietoteknisen rajoitteen unohtaa, voi silti mielensä silmin nähdä sen väriliidun. Ja haistaa. Muuttuu silloin kokeilu pysyväksi, ja saa joku siitä pysyvän kokemuksen ikuisuudesta, jostain pysyvästä ja kestävästä. Silloin sitä ymmärtää miten maailma toimii ja mitä suuria ja tärkeitä periaatteita se noudattaa.