Aihetodisteiden kertomaa ; eli Torinon käärinliinan omituisia piirteitä

Torinon käärinliina on kulttuurisesti merkittävä. Se on jonkinlainen jäänne ajalta jolloin ihmisillä on ollut ilmeinen tarve vahvistaa uskoa sen tapaisilla reliikeillä. Nykyään moni pitää sitä ihmeellisenä teoksena, mutta näiden argumenttien takana olevat asiat eivät ole olleet siihen aikaan yhtä vakuuttavia. Jossain määrin voidaan jopa sanoa että nykytieto tekee siitä erityislaatuisemman.
1: On oikeasti jännittävää huomata että nykyaikana juuri se, että kuva on negatiivi on vahva aitouden todistus. On toki selvää että intuitiivisesti oletettavampaa on että joku maalaa positiviikuvan. Valokuvaukseen sen sijaan liittyy negatiivit. Ja keskiajalla ei tunnettu valokuvausta. Tätä vastaan on tietysti hyvä huomauttaa siitä että kenties negatiivi kertoo enemmän kankaan valmistusmetodista. (Itse jopa kannatan sitä näkemystä jossa Torinon käärinliina on vaihtunut, vanha huonompi väärennös korvattiin myöhemmin paremmalla.) Mutta tämä ei ole kaikki. Se on vain tavallaan-negatiivi-kuva ; Negatiivikuvassa on hahmo jolla on vaalea parta ja tukka, ja tämä on hyvin poikkeukellista kolmikymppiselle juutalaismiehelle.

Tämä huomautus on tarpeen siinä mielessä että esineen provenienssi on varsin omintakeinen. Se on itse asiassa hyvin vajaa. 1357 se vain ilmestyy. Geoffrey de Charny ei oikein kerro mitään miten liina on hänen haltuunsa ilmestynyt. Ja hän näyttelee sitä näyttelyesineenä saadakseen tuloja. Tämä viittaa siihen että tuohon aikaan ihmiset ovat halunneet uskoa liinan aitouteen niin vahvasti että mikä tahansa on kelvannut.
1: Itse asiassa suurella osalla reliikeistä on kertomuksia esineen löytämisestä. Torinon käärinliinalla ei. Sen provenienssi on erityislaatuisen hatara. Ja tällä pohjalla pitäisi jotenkin kattaa se, että liina olisi aito ja ollut vain jossain 13 ja puoli vuosisataa. Tämä pahenee siitä että "Raamattu" ei mainitse ihmeenomaisesta kuvasta mitään. Tuon tasoisen ihmeen voisi luulla olleen keskeinen todiste. Etenkin kun liina selvästi ei ole tuhoutunut vuosituhansien aikana. Se, että kangas säilyy näin kauan vaatii suojaisia oloja. Joten on ihme miten käärinliinat ovat samanaikaisesti säilyneet, että eivät ole olleet yleisessä tiedossa jo aiemmin.

Tämä on asia joka voidaan sanoa riippumatta siitä onko liina aito vai ei. Nykyään joku voisi huomautella sellaisista pikkuasioista, kuten siitä että liinaa käytetään yhä sirkuksenomaisena reliikkinä. Itse uskon että jos liina olisi tiedemaailman eikä vatikaanin hallussa, ei edes olisi mitään keskusteltavaa. Nykyään liinan uskottavuutta suojaakin se, miten vähän ja vaikeasti liinaa pääsee tutkimaan. Nämä kannanotot ovat tietenkin korkeintaan aihetodisteita. Ne kuitenkin viitoittavat siihen liittyvän eetoksen ja intressit. (Jotka pätevät riippumatta siitä onko liina sitten aito vai ei.) Todisteiden vakuuttavuudesta saa tosin hyvän nyrkkituntuman jo sillä että Vatikaani ei edes oikein suostu antamaan kantaa liinan aitoudesta.

Joitakin muitain erikoisuuksia siitä voidaan sanoa. En tässä roimi liinaa kovin vahvasti, sillä ideanani on vain nostaa muutamia pointteja esille. Olen roiminut tästä aiheesta jo aikaisemmin, joten tarvetta toistamiselle ei ole. Otan ytimeen lähinnä sellaisia ajatuksia joiden pohjalla on kuvattu että liina kuvaisi jotenkin uskottavasti vuosituhannen alkuvaiheessa elänyttä juutalaista miestä.

On kenties syytä lähteä pelkästä kokokysymyksestä. Käärinliinan hahmo on ollut noin 179–181 cm pitkä ja hänellä on pitkä tukka, takahiukset ovat palmikolla (tai vain kiertyneet yhteen), ja parrassa on jakaus keskellä. Tässä on kaksi asiaa jotka tekevät siitä epätodennäköisen Jeesuksen ajan juutalaisen miehen:
1: Sillä tuohon aikan juutalaiset eivät tyypillisesti pitäneet pitkiä hiuksia. Tämän ajan hengestä on itse asiassa viitteitä Raamatussa asti. Paavalin ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä korostetaan että luonto itse opettaa että miehen pitkät hiukset ovat este. (1 kor. 11:14). Raamatunkohtaa on käytetty hippiliikkeen kritiikin aikaan, joten se ei luultavasti ole liian vieras jae nykyaikanakaan.
2: Toisaalta käärinliinan mies on varsin pitkä. Juutalaisten pituudesta ja ulkonäöstä voi sanoa sen verran että ne eivät vastaa käärinliinan kuvassa nähtyä. Itse asiassa Jeesus näyttää yllättävän vähän sen ajan juutalaiselta mieheltä ja yllättävän paljon myöhempänä aikana syntyneelle Jeesus -kuvastolle.
3: Hautauksen asento ei ole myöskään tyypillinen juutalainen hautaus. Kädet haaruksissa ei ole ollut sen ajan yleisen hautaustavan mukainen. Itse asiassa käärinliinaa käsitellään "Raamatussa" erikoisesti. Pietari mainitsee nähneensä haudassa käärinliinat, mutta ei mainitse kuviointia. (Luuk. 24:12) Toisaalta jo pääsiäisen tarinassa korostuu että käärinliina ei ole yksiosainen. (Johannes 20:3-7) On erikoista että jos kasvojen suojana on hikiliina, että kasvokuvat ovat niinkin selvät itse käärinliinassa. Itse asiassa ilman hikiliinaakin hämmästyttävin asia on juuri siinä että torinon käärinliinan kasvot ovat erityisen tarkat verrattuna muihin osiin ja kohtiin.
4: Jokainen liinaa käsitellyt tietää puhua kalansuomukudoksesta. Se ei ole ollut siihen aikaan kovin yleinen kudontatapa. Se oli kuitenkin yleinen keskiajalla.

Ylläolevat ovat luonnollisesti aihetodisteita. Ne koskevat suoraan sitä miten uskottavasti kyseessä on Jeesuksen aikana elänyt normijuutalainen mies. Tätä kontrastoi se, että Jeesus käärinliinassa muistuttaa yllättävän paljon keskiaikaista kansanperinnettä ; Raamattu ei esimerkiksi mainitse eksaktia määrää ruoskaniskuja joita Jeesus sai. Käärinliinan iskujen määrä vastaa kansanperinteen kertomaa. Samoin kuin puheet siitä kummassa kyljessä Jeesuksen ruumiiseen pistetty keihäänhaava on ollut.

Mutta tietenkin Jesus saattoi olla monella tavalla poikkeuksellinen. Pitkä, renessanssi-ihanteiden mukaan kaavoitetulla tavalla kaukasiidinoloinen, joka haudattiin poikkeuksellisella tavalla ja poikkeuksellisessa asennossa.

Kuitenkin on vielä eräs asia joka hämmentää. Sitä voi sanoa "siitepölyksi". Sillä sitä se on. Sitä voidaan pitää jossain määrin hyvänä todisteena liinan aitouden puolesta. Se tosin samalla myös vaikuttaa siltä että se on kenties enemmänkin syy epäillä liinan aitoutta. Max Frei on todellakin esittänyt että käärinliinassa on ollut Palestiinalaisten kasvien siitepölyä. Moni itse asiassa on kyseenalaistanut tämän löydöksen, mutta itse otan sen tässä vakavasti, jos en muuta niin ylenmääräisen luonteeni kiltteyden ja muun yleisen erinomaisuuteni vuoksi:
1: Siitepöly on jotain joka on voinut kontaminoida kankaan myöhemmin. Tätä on voitu tehdä vahingossa tai tahallaan. Keskiajalla ihmiset olivat käyneet alueella ja tiesivät mitä kasveja siellä kasvaa. Jos tämänlaisia kevään kasveja laittaa kankaan laskoksiin, se luo uskottavuutta tarinalle. Eikä vaadi sen aikaisen tietotaitotason ylittämistä. Sekä kirkonoppineet että ritarit ovat hyvinkin voineet tietää tähän tarvittavat tiedot. Ja toisaalta keskiajallakin kulkeminen kävi, ja kankaita siirrettiin niin euroopasta Palestiinaan kuin Palestiinasta eurooppaankin. Joten tässä mielessä siitepöly ei ole kovin erikoinen asia, vaadi välttämättä edes huijausteoriaa.
2: Siitepölyn tarkka rakenne itse asiassa kertoo lisätarinaa. Ensinnäkin oliivipuut olivat hyvin yleisiä, niistä oli mainintoja Raamatussa asti. Oliivipuun siitepölyä kankaasta ei kuitenkaan löydy. Sen sijaan ne kasvit joista löytyy jäämiä, ovat kiinnostavia. Frein listassa on 57 kasvia joista 32 on hyönteispölytteisiä. Niitä ei todennäköisesti ole puhaltunut luolaan. Ulkopuolinen kontaminaatio taas olisi pitänyt yllä tuulipölyteisiä kasveja.
3: Johanneksen evankeliumin 19:40 kuvaa sitä mitä käärinliinasta pitäisi löytyä. Siinä puhutaan tuoksuaineista joiden tehtävänä on peittää mätääntymisen hajua. Ne ovat olleet mausteita, joista ei ole jäämiä liinassa. Jos siitepölystä jää jäämiä, niin näistä pitäisi jäädä merkkejä. Ja niitä ei ole löydetty.

Toki myös vakuuttavana pidetty veri on erikoista. (En tässä tartu siihen että edes veren läsnäolo kankaassa ei ole mitenkään ilmiselvyys.) Sillä on korostettu lähinnä sitä että veri on valunut kankaalle tavalla joka ei onnistu pensselillä. Tämä ei ole ainut tapa levittää haluttuun kohtaan verta. Sitä voi esimerkiksi valuttaa. Ja näin saadaan identtisiä kuvioita sen kanssa mitä saadaan kun veri valuu. Käärinliinan kannalta hankalaa onkin se, että vaikka Jeesus on varmasti vuotanut verta kun häntä on kidutettu, ihmisellä on sellainen erikoinen tapa, että verenkierto lakkaa siinä vaiheessa kun hän on kuollut. Tämän jälkeen paljaassa ilmassa oleva veri hyytyy. Onkin vaikeaa selittää miten tahrat eivät ole suttautuneet tavoilla joita voisi luulla jos verinen kuollut ihminen kääritään kankaaseen. Jos Jeesus onkin pesty ja kääritty tämän jälkeen, ongelmana on se miten veri on käärinliinaan tullut. Kenties tästä päästäänkin siihen salaliittoteorialta kuulostavaan näkemykseen jossa Jeesus ei noussut kuolleista vaan virkosi tajuttomuudesta. Tai sitten se todennäköisempi, kankaan kanssa on kikkailtu petos mielessä.

Tämä selitys voisi kertoa senkin, että käärinliinan miehen korvien puuttuminen kuvasta on ollut mysteeri. Samoin hämmennystä on herättänyt se, että kuvat eivät ole yhteensopivia ; Eli kun kuvan etupuoli ja takapuoli otetaan käsittelyyn ja yritetään saada ne sopimaan yhteen, tämä ei tahdo onnistua. Esimeriksi takakuva on pidempi kuin etukuva. Ja pää on takakuvassa leveämpi kuin edessä. Tätä korostaa tietty epäsuhtaisuus kuten se hauska detalji että kuvassa Jeesuksen käsivarret ovat keskenään eri mittaiset. Ja erikoisena detaljina on sekin että pitkät hiukset ovat kuvassa asennossa jossa ne olisivat pystyasennossa istuessa. Kuitenkin Jeesus on oletettavasti asetettu makaamaan vaakatasoon lattialle. Jos ei muuten niin verentahrojen vuoksi. Jeesuksen hiukset ovat siis tehneet oman ihmeensä liinaanjäämisprosessissa.

Tältä pohjalta uskallan sanoa että käärinliina on, jos ei suoraan huijaus, koijaus ja väärennös, niin ainakin se on hyvin epäuskottava. Erikoista onkin että väärennös on tehty taidolla, ja sen tekemisen mekaniikka on ollut ihailtavaa. Mutta sen suuret linjat kuvassa kertovat sitten hyvin suurista omituisuuksista. Eräässä mielessä asia onkin niin että lujin luottamus on saatu sillä että sitä on käsitelty - niin akateemisten hyväksymillä kuin vähän vajaammillakin - moderneilla tutkimustavoilla. Mitä enemmän katsoo sivistyssanojen ohi ja suoraan esillä oleviin asioihin ja siitä oleviin varmoihin ja eiriidanalaisiin tietoihin, sitä epäilyttävämmältä liina näyttää. Tämänlainen uskottavuus-ongelma -yhdistelmä on erikoinen ja kiinnostava.

Turinin testi

Negatiivista asiaa.

Torinon käärinliina (Shroud of Turin) on kuuluisimpia reliikkejä. Se kilpailee lähinnä sellaisten mystisten esineiden kuten "Graalin malja" kanssa. Se on 4 metriä pitkä, 1,1 metriä leveä kangas. Se ilmestyy kirjallisiin lähteisiin 1350. Historiassa tunnetaan useita vastaavia liinoja, esimerkiksi Belgradissa, kirkkotaiteen museossa on 1282 ja 1320 välisellä ajalla tehty saman näköinen kuva. Vuonna 1989 se ajoitettiin - aiemmin katolinen kirkko oli kieltäytynyt koska vanhemmat ajoitusmenetelmät vaativat melko paljon testattavaa ainetta. AMS -menetelmällä ainetta tarvittiin melko vähän. (Tutkiminen on usein tuhoamista.) Ja tieteellisen analyysin tulokset päätyivät mediaan ja yleiseen tietoisuuteen. Tulos oli 689+-16 BP. Eli Suomeksi : Se asettuu ilmakehän kalibrointikäyrien avulla vuosien 1275 - 1381 väliin. Se ei ollut 2000 vuotta vanha vaan seitsemisen sataa vuotias.

Ei kulunut kauaakaan kuin käärinliinan ihmeenomaisuuden puolustajat ohittivat tämän testin. Syyksi ehdotettiin aluksi epäpuhtauksia. Lähteiksi esitettiin esimerkiksi se tosiasia että käärinliinassa on palopaikkoja. Myös bakteeritoiminta voi vääristää tuloksia. Ongelmana näissä oli se, että kontaminaatiota vaadittaisiin niin paljon että se näkyisi paljaalla silmälläkin - niin raskaassa tärveltymiesessä ei voitaisi ihmetellä että miten se on värjäytynyt vain ohuesti pinnalta. Hiilestä 64 % olisi pitänyt korvautua uudestaan. Se, että tämänlaatuinen dramaattinen tapahtuisi kankaan merkittävästi lahoamatta vaatisi suoranaisen ihmeen.

Myöhemmin nostettiinkin esiin se, että käärinliinassa on myös paikkoja. Tämä on tietyllä tavalla jo loukkaus tutkijoita kohtaan, koska kankaan paikkauskohdat näkyvät. Ja itse asiassa Chris Turney kertoo "Luut, kivet ja tähdet - iänmäärityksen tiede" -kirjassa siitä, miten tutkittu ja ajoitettu kangaspala oli tietynlaista kudosta. Ajoitukseen otettiin "kalanruotokuvioinen" palanen. Olisi hyvin epätodennäköistä että ajoitus olisi väärä.

Karkeasti ottaen tämä olikin yleinen kanta. Tietysti on aina ihmisiä jotka ovat ideologian sokaisemia ja jotka kuluttavat valtavasti aikaa siihen että yrittävät todistaa jotain joka on jo falsifioitu. (Hence kreationismi.) Tietysti on aina ihmisiä jotka yrittävät puolustaa ihmettä toisella ihmeellä - esimerkiksi selitettiin että Jeesuksen ylösnousemus oli erityisen säteilevä. Neutronipurskauksen tyylinen säteily olisi lisännyt radiohiiltä roimasti ja näin ajoitus tuottaisi liian nuorta. (Tämäkin on tosin periaatteessa selvitettävissä koska säteily kankaalla on selvästi epätasaista - siinä on kuvio. Jos kuvan syntyminen liittyy tähän säteilyyn kuten väitetään, pitäisi merkkaantuneiden kohtien olla huomattavasti nuorempia kuin värjäytymättömien alueiden.) Ajoitusmenetelmien tuottama tulos vaiensikin vakavasti otettavia lausuntoja.

Ja monia muitakin detaljeja!

Kunnes tuli "Pray Codex". Se on historiallinen teos joka piti sisällään melko mielenkiintoisia yksityiskohtia Torinon käärinliinasta. Kuvassa on Joosef Arimatialainen, Nikodemus ja kolmas henkilö, ilmeisesti apostoli Johannes. He käärivät Jeesusta kalanruotokuvioiseen liinaan. (Joka on merkittävä samanlaisuus). Sen lisäksi;
1: Jeesus on alasti. Keskiajalla tämä on ollut erikoista.
2: Kädet on asetettu ristiin vyötäisille.
3: Jeesuksen oikea käsi on vasemman käden päällä.
4: Oikeassa ranteessa on veritahra.
5: Peukalot ovat näkymättömissä.
6: Jeesuksen sormet ovat hyvin pitkät.
7: Siinä on L -muotoon asettuvia pyöreitä reikiä (4kpl)

Nämä ovat merkittäviä yksityiskohtia, koska ne ovat juuri kuten Torinon käärinliinassa. Ratkaisevaa onkin se, että tämä manuaali on tiedetysti vanhempi kun ajoitustestin antamat tulokset. Se on vuosilta 1192-1195 Tämänlainen luonnollisesti siirtää pakkaa aivan uudestaan. Merkittävää on, että kaikki yhteydet eivät ole sellaisenaan saatavilla Raamatusta. Näin ei ole yhteistä lähdettä josta yksityiskohdat voisi kärsivällisellä pänttäämisellä saada oikein. Kun yhteydet ovat tämänlaisia, on tutkija hieman kuten poliisi joka kuulee jonkun henkilön - hovimestarin, "matkoilla olleen aviomiehen, ennustajaeukon... - kertovan tarkkoja yksityiskohtia murhasta. Ja vieläpä nimenomaan sellaisia tietoja joita ei ole vuodettu lehdistölle vaan joita on pidetty ns. "tutkinnallisista syistä" salassa. Poliisin on pakko ajatella että ennustajan on oltava murhaan osallinen.

Ajatus siitä että väärentäjä olisi tehnyt väärennöksen vaatisi siis vähintään sen, että tekijä olisi tietoinen tästä vanhemmasta manuaalista ja olisi kopioinut tiedot siitä. ; Koska "Pray Codex" oli olemassa siinä vaiheessa kun käärinliinaa väärennettiin, tämä on teoriassa mahdollista. Se on tosin myös aika epätodennäköistä. Ajoitusmenetelmän tulos oli vahvin kritiikki liinan aitoudelle joten sen kyseenalaistaminen antoi monille luvan katsoa että käärinliina olisi vähintään 1190 -luvulta ellei varhempi. Ja tässä ajattelussa ei tietysti ole mitään vikaa. Se, että tietoja puuttuu vielä 1190 vuoden varrelta ennen on ongelma provenienssille, mutta se ei väistämättä falsifioi sitä. Se, että tämänlainen ihmeelinen esine olisi ollut  - paitsi että kuvio on jäänyt mainitsematta Raamatusta - herättämättä huomiota ennen kyseistä ajankohtaa on epätodennäköistä, se vaatisi hyvän selityksen sille miksi ja miten liina olisi tuhat vuotta kateissa ilman että se olisi samalla tuhoutunut dramaattisesti.

Sama - mutta parempi.

Kuitenkin itse katson että ajoitus on oikein. Se päin vastoin tukee omaa teoriaani liinasta. Se on itse asiassa "teoria kahdesta liinasta". Tämä on liitoksissa etenkin siihen hypoteesiin joka liitetään Leonardo da Vinciin. (Itse tosin en sido sitä niin vahvasti henkilöön vaan aikaan. Renessanssin aikaan riitti kokeilijoita jos jonkinlaisia.) Tämän teorian vahvuus on siinä että provenienssi on itse asiassa "varsin hauras kapistus". Esineen historia voi katketa. Se, että kaksi eri esinettä liitetään yhteen on liitettävissä siihen että joku sanoo niiden olevan samoja tai joku päättelee niiden olevan olennaisesti samoja.

Aiemmassa historiansa vaiheessa Torinon käärinliinaan kohdistui vakavia väärennysepäilyjä. Piispa Henri de Poitiers varoitti paavi Clement VII:tä (vuonna 1389) siitä, että se oli maalattu ja väärennös. Tästä oli saatu itse maalariksi tunnustautuneen sana. Kyseessä oli siis tunnustettu väärennös. Tämä ei tietysti ole kovin ihmeellistä : Katolinen kirkko on - jopa ansiotaan vahvemmin - kuuluisa siitä miten ihmisiä saadaan tunnustamaan monenlaisia. Mutta toisaalta katolisella kirkolla ei ollut hirvittävän vahvaa intressiä puuttua reliikkeihin. Sillä tuohon aikaan asenne oli enemmänkin niin että "kirkko ilman reliikkiä ei oikeastaan ole kirkko ollenkaan."

Varhaisempi versio oli kuvattu maalatuksi. Tämä mielessä tutkijat olivat tietysti menneet tutkimaan Torinon käärinliinaa ajoitusvempeleidensä kanssa. Tutkimusryhmän juutalainen jäsen esitti että hän oli odottanut näkevänsä pensselinvetoja ja vastaavia jälkiä. Kuitenkin jälki oli aivan erilaista ; Uutta versiota ei ole voitu maalata. Myöskään siinä olevaa verta (tai muuta punaista) ei ole voitu levittää pensselillä.

Torinon käärinliinan uudelleenväärentäminen - Leonardo da Vincin nimissä - sopii siihe että kun Torinon käärinliina päätyi Savoyn perheen haltuun 1453 se katosi 50 vuoden ajaksi. Artista Leonardo olisi voinut tässä vaiheessa tuottaa sen valottamalla camera obscuran ja elohopeasulfidin tai vastaavan väriin reagoivan aineen kanssa. Uusi väärennös oli siis oleellisesti parempi. Ja siinä on täsmälleen samat yksityiskohdat kuin "Pray Codexissa". Sillä Leonardolla oli käsissään sama lähde. Torinon alkuperäinen käärinliina. Näin hänen ei tarvinnut tietää jostain kätköissä pölyttyneestä "neverheard" -manuaalista joka oli melko kaukanakin. Palojälkien ja vastaavien kopioiminen ei ole mahdotonta. Jos haluaa että esine sekoittuu vanhaan esineeseen juuri tämänlaisia yksityiskohtia siitä kopioidaan. Leonardo olisi siis tehnyt "saman mutta paremmin".

Tässä teoriassa merkittäviä vahvuuksia on se, että hopeasulfaatti ja muut valoon reagoivat aineet tekevät negatiivikuvia. Väärentäjä joka maalaisi teoksen tekisi helpommin "positiivin". Suurin ongelma teoriassa on se, että edellä mainittu radiohiiliajoitus ajoittaa liinan ajalle ennen Leonardo da Vincin elinaikaa. Tämä ei tosin ole kovin suuri ongelma, sillä jos joku haluaa väärentää vanhalta näyttävän kankaan, hän ei välttämättä ota nuorta kangasta suoraa kangaspuista vaan hankkii käyttöönsä hieman iäkkäämpää kangasta. Näin ollen Torinon käärinliinan iässä ei ole niin suurta ongelmaa :
1: Jos joku ottaa itsestään valokuvan viime torstain lehden kanssa, kuva voi olla tältä samalta päivältä. Mutta on selvää että se ei ole viime keskiviikolta. Siksi kiristäjät ottavat kuvia kaapatuista jotka pitävät sen päivän lehteä. Jos kuvassa olisi viime torstain lehti, kuvan saaja voisi ihmetellä onko kaapattu enää elossa, vaikka periaatteessa ei ole mitään ihmettä siinä että "Miten hän muka olisi voinut saada käsiinsä viime torstain lehden". Ajoitusmenetelmissä on tässä kohden episteeminen epäsymmetria ajassa.

Lisäksi Torinon käärinliinasta löydettiin - paitsi punaväristä punaokraa - niin myös vermillionia joka on elohopeasulfidia. Tässä kohden keskustelun alle nousee se, että miksi kankaasta löytyy taiteilijavärijäämiä. Tähän syy voi olla aivan viaton. Kuten se, että Torinon Käärinliinaa on kopioitu maalaten kankaalle ja tätä on painettu Originellin Reliikin päälle jotta piispa voisi siunata ja näin "tartuttaa" ihmeenomaisuutta myös tähän kopioon. (Joka ei jostain syystä ole väärennös. Koska teologia.) Tässä voi tarttua väriä. On kuitenkin mielenkiintoista, että jäämissä valokuvatekniikkaan juuri sopivia kemiallisia ominaisuuksia omaavia aineita. - Tosin samantapainen ad hoc -mylly voidaan liittää myös siihen onko liinasta löydetty verta vai ei. Koska on havaittu muutamia veren ainesosasia, voidaan huomauttaa että esimerkiksi albumiinia saa niinkin eksoottisesta lähteestä kuin kananmuna!

Karkeasti ottaen pensselillä tekeminen tuntuu olevan se teoria jota uskovaiset pääasiassa debunkkaavat. Syy on selvä. Tätä on melko helppo kumota. Jälkiä ei näy - veritahrojen tekotavaksi tosin voidaan kuvitella varsin helposti esimerkiksi pipetin kaltainen laite, joka ei ole kovin mystinen tai ihmeellinen. Eikä aito verikään ole mikään rajoitettu luonnontuote joka olisi väärentäjän kykyjen ulottuvilla (oikein millään ajalla, edes kivikaudella siitä ei ollut pulaa.) Mikään pensselisetä ei ole liinaa tehnyt, ja se on helppo uskoa.

Kuitenkin kaikista omituisin selitys on se ihmeselitys.

Kyllä se siitä suttaantuu?
... oikein epävakuuttavaksi
mustetahratestiksi.

Käärinliinassa on paljon omituisia piirteitä. Niiden perusteella voidaan sanoa muutamia asioita. Ehkä tärkein on se, että se ei ole käärinliina. Kasvot ovat hyvin kaidat ja se, mikä on silmiinpistävää on profiiliosan puute. Kääriessä kasvot ja korvat tulisivat mukaan ja kasvokuvan sijasta olisi levinnyt lettupannu. Tämä tarkoittaa sitä että liina on ollut vaakasuorassa selän alla ja tasaisena levynä päällä ilmassa killien. Tämänlaiset olosuhteet ovat melko epätodennäköiset jotta niitä voisi tapahtua haudassa makaavalle. Että kangas ei kaareudu päälle, vaan olisi kun sitä olisi taputeltu siististi yläpuolelta. Eroa voi demonstroida viereen laittamani pikkukuva jossa olen värjännyt patsaalla. Ylempi on leveämpi, koska siinä värjätyn päälle on asetettu paperi. Se on saanut vajua omalla painollaan väriin. (Tätä ei ole kääritty. Käärityt versiot ollivat vain levinnyttä suttua ilman kiinnostavia yksityiskohtia.) Alempi on lähempänä sitä mitä Torinon käärinliina esittää. Siinä patsaan korkuiset tuet ja niiden väliin jännitetty paperi jota on taputeltu ylhäältä varovasti patsasta kohden ovat keränneet kuvan joka on "valokuvamaisempi".

Onkin huomion arvoista, että juuri valokuvatekniikan tyylinen tuo tämän piirteen. Samoin kuin negatiivin. Sen sijaan se, että kangas olisi kääritty ympärille tuottaisi hyvin erilaisia kuvia. Selitykseksi jää se, että Jeesuksen ylösnousemuksessa säteily olisi ollut, tuntemattomalla mekanismilla, ihmeenomaisesti juuri tälle kuvan syntymiselle sopivaa. Jumalan tiet ovat toki ihmeelliset, mutta tämä ei ole pohjimmiltaan mikään selitys. Se on jotain jonka laisia tarvitaan jos ja vain jos todisteet omalle teorialle ovat epätoivoisen epäsopivia, sellaisella tasolla ja tavalla, että niiden ohittamisesta tulee pääasia.

Kyllä ne hyvällä tahdolla saa sopimaan,
kunhan muistaa katkaista nilkoista.

Toinen asia on tietysti koko. Tässä ei tarvitse kuin mennä alkuun laittamaani "negatiivikuvaan" jossa kuvio näkyy selvemmin kuin "positiivikuvassa". Kysymys mikä tässä voidaan kysyä, on se, että eivätkö ne näytäkin aivan eri mittaisilta? Ei ole mahdollista että yksilö olisi eripituinen itsensä kanssa. Tämä onkin aivan relevantti vaihtoehto. Tosin itse tein kuvan kanssa ahkeraa sovitustyötä ja generoin mallin jonka sisällä on mahdollisuuden rajoissa että pituus on molemmilla puolilla sama. Syy tähän on se, että kuva on - oikeastaan kasvoja lukuunottamatta - melkoisen epäselvä. On vaikeaa sanoa missä on mitäkin. Kuitenkin annan tälle tilaa.

Kuitenkin tästä huolimatta tiedetään että pään ja ruumiin suhteet eivät voi toimia; Kääritty Jeesus on erikoisen pitkulainen. Se viittaa goottilaiseen maalaustyyliin. Leonardo da Vincin yhdistäminen kuvaan on perusteltua koska kasvojen mittasuhteet ovat hänen käyttämänsä ihmisideaalin mukaisia. Ja luonto ei tässä kohden seuraa "Pyhää geometriaa" niin tarkasti kuin renessanssiherrasmiehet ovat ajatelleet. Esimerkiksi miekkailumanuaaleista voidaan poimia miekan mittojen symmetriaa. Capo Ferron manuaalissa kuvataan että oikea miekan pituus sovitetaan miekkailijan mukaan. Hän antaa erilaisia ruumiin mittasuhteisiin perustuvia mittoja. Joiden mukaan minä joutuisin käyttämään kolmea aivan eri pituista miekkaa. Syy on selvä : Emme ole "Vitruviuksen mies". Itse asiassa Torinon käärinliinassa anatomia on jännittävä aihe. Sillä uskovaiset puhuvat aina detaljeista. Sitä miten pikselikään ei mene ohi ja miten ohut värikerro son. Siihen miten sormet ovat taipuneet juuri sillä tavalla millä ristiinnaulituilla oikeastikin on. Ja miten selässä on oikea määrä reikiä jotta ne syntyisivät roomalaisella ruoskalla jolla lyödään niin monta kertaa kuin Raamatussa sanotaan.
1: Leonardo da Vinci tahi muu varmasti miettii tälläisiä. Jos minä väärentäisin Torinon käärinliinaa, sormet voisivat mennä ohi mutta ruoskaniskujen jälkien laskeminen ei koskaan! Ja minä en ole panostanut asiaan niin hirveästi. Vakavasti väärentämään lähtenyt miettii tälläisiä. Se, jonka tavoitteena on selittää että sitä ei voi väärentää sen sijaan kärsii tässä kohden huomaamisamnesiasta ja ällistyshalusta.

Suuria linjoja he eivät uskalla katsoa. Sillä vaikka hyväntahtoisesti sovitinkin kuvan niin että Jeesuksen ei tarvitse olla kahden pituinen, niin se mikä kuvasta tiedetään on se, että se ei ole anatomisesti korrekti. Sen pää on 5% liian suuri (ja lisäksi se jostain syystä on paljon paremmin valottunut kuin muu osa liinasta. Tämä sopii siihen jos se on valokuvattu ja naamalle on annettu lisävalotusaikaa.) Lisäksi sen nenä on epäsuhtainen ja kädet ovat luonnottoman pitkät. Jeesus olisi minuakin sairaalloisempi pitkulainen pitkäraajainen ruipelomutantti. (Minulla on suhteettoman pitkät raajat suhteessa ruumiinpituuteen, itse asiassa siinä määrin että tämä johtaa jopa vammautumisiin silloin tällöin. Mutta tämä minun mittasuhdehirvitys ei ole vielä riittävää. Jeesus oli enemmän, tässäkin asiassa!) Itse asiassa mittasuhteet ovat sen verran pielessä, että voisin sanoa vain että kuvassa oleva Jeesus on yhtä luonnollinen kuin mitä Barbie kuvaa aitoa elävää naista. (Suunnilleen samoista syistä vieläpä! Mittasuhteet ovat vääristyneet juuri pitkulaisuuteen ja suuripäisyyteen päin myös Barbienukeilla!)

Mittasuhdekysymys on oleellinen. Itse asiassa se on niin vakava, että kaikki ne väärennösteoriatkin jotka perustuvat ajatukseen siitä että apuna olisi käytetty aitoa ruumista (joko ristiinnaulittua tai haudasta ryöstettyä jolle olisi tehty ristiinnaulitsemisen vammoja) ovat aivan varmasti fuulaa.

 Nähdäkseni Torinon käärinliinan selityksen olisikin pidettävä sisällään kaikki. Detaljien tuijotus on siitä kätevä että sillä keinoin Torinon käärinliina näyttää arvoitukselta jossa eri maailmankuvat antavat eri tulokset. Sillä ihmiset valitsevat eri detaljit. Suuret linjat ovat kuitenkin varsin kiistattomat ja selvät. - Selviä kuin Barbie -nuken epäterveellinen ruumiinrakenne. Ja selviä kuin se, että Barbie ei ole valokuva ja 1:1 -mittasuhteilal tehty malli jostakusta tietystä elävästä ihmisestä. Tai ylipäätään kenestäkään elävästä ihmisestä.

Ajoitusmenetelmien tulokset, kemialliset tulokset, "Pray Codex", vääristyneet mittasuhteet, se että kuva on negatiivi eikä positiivi. Ja se, että mittasuhteet eivät ole levinneet siten kuin käärimällä syntyisi. Kompositio jossa kaikki on mukana johtaa nähdäkseni ensi sijassa yhteen tulokseen. Ja se ei ole maalaamalla väärentäminen. Muut jätän kotitehtäväksi.

Oma kantani on se, että "Sindonologia" eli Torinon käärinliinan ihmenomaisuudesta tehty "tiede" on siitä häijyä että se ei selitä mitään, vaatii muilta kaiken todistamista mutta itse hyväksyy tietämättömyyden ja yksityiskohdattoman ad hoc -liitetyn "ihmeen" todisteeksi. Ja lisäksi se todellakin on sitä että yritetään tukea jotain joka on jo falsifioitu.

---

Turingin testi mittaa sitä onko tekoäly aidosti älykäs. Tämä Turinin testi (oikeasuomenkielisesti "Torinon testi", mutta se ei olisi yhtä "vitsikäs") ... se tekee jotain samantapaista.

Nyt ei pidä repiä persettä

Ylläoleva kuva on rajattu palanen ns. Torinon käärinliinasta. Yleensä kankaasta rajataan naama, mutta käärinliinassa on kokovartalokuvat sekä edestä että takaa. Tämä on rajattu siitä ahterin tienoolta. Kuva on riittävän selkeä, ja siitä erottuvat pakarat. (Ja hyvät pakarat ovatkin, itselläni on suunnilleen saman malliset. : Minulla onkin jumalainen perse.) Halusin jakaa tämän vähemmän tarkastellun yksityiskohdan, joka on vähintään yhtä ihmeenomainen kuin muukin kuvaosuus Hänen Pyhyydestään.

Joku voisi ajatella että tämänlainen pyllyn näyttäminen olisi julkeaa jumalanpilkkaa. Uskallan kuitenkin ottaa tämän esimerkiksi jostakin joka ei nimenomaan ole jumalanpilkkaa. Käyttämäni näkökulma on teologis-spekulatiivinen, eli en edes lähesty asiaa ateistis-materialistin näkökulmasta.

Ensin voisi ajatella että jos aiheeksi ottaa Jeesuksen persauksen, se riittäisi pilkkaamiseen. Mutta tosiasiassa teologiassa aihe ei vielä tarkoita paljoa. Sillä esimerkiksi Jeesuksen esinahasta on käyty kovaa teologista vääntöä. Ongelmia tuotti kun Jeesuksen pyhäinjäännöksiin ilmestyi ristinnaulojen lisäksi esinahkoja (jopa useita kappaleita.) Kun Jeesus nousi kuolleista, oli kysymys se, nousiko myös esinahka kuolleista. Kannanotoiksi esimerkiksi Pyhä Katariina Siennalainen käytti Jeesuksen esinahkaksi kutsuttua reliikkiä sormuksena. Edes tätä pippelinsormeiluaktiota ei nähty jumalanpilkkana, vaan kunnioittavana tekona.
1: Teologinen kysymys myös siitä regerenroiko Jeesuksen esinahka ylösnousemuksessa vai säilyikö tämä ihmisen tekemäksi ruumiinvammaksi luokittuva asia ylösnousemuksessa on mielenkiintoinen. Oma arvaukseni on, että niille kävi kuten ristiinnaulitsemisrei'ille. Kun muistamme että Tuomas sai kuolleista heränneen Jeesuksen ristinnaulan jättämiä reikiä tökkiä, herää tästä mielenkiintoisia ja teologisesti tuhoisia implikaatioita ateistien kysymykseen "Why don't God heal amputees?" Jumalan kaikkihyvyys on tässä ilmiössä selvästi säilyttämisen kannalla eikä kaikkivoipuus siksi toteudu.

Koska kyseinen kuva on Torinon käärinliinasta, on sillä kaksi vaihtoehtoa.

Ensimmäinen on se, että Torinon käärinliina on Jumalallinen ihme. Silloin itse Jumala on maagisin ihmisen tutkimukselle tuntemattomin koronapurkauksin tuottanut meille tarkan kuvan Jeesuksesta. Tarkkuus on ollut valtava, ja se ylittää ihmismaalarin tarkkuuden. Sama hartautta herättävä Jumalallisen tarkka resoluutio on siis piirtänyt myös Jeesuksen takamuksenkuvan kankaaseen. Jumala olisi voinut sensuroida persustanpaikan, mutta hän ei selvästi ole tehnyt sitä. Koska sekä ahteri itsessään on Jumalallisen designin tuotos, ja Jumala on omahenkisesti säteilyttänyt kyseisen painauman, niin mikä minä olen sanomaan Hänen ihanaisesti kuvattua peppuaan saastaksi ja ryönäksi? Jos käärinliina on aito, meidän päin vastoin tulee hartaasti ja ihaillen hiljentyä tämän perseenkuvan äärellä. (Mikä ei kieltämättä ole vaikeaa. Kuvan takamus on, kuten jo mainitsin, sekä teologisessa että esteettisessä mielessä, jumalainen.)

Toinen vaihtoehto on se, että kyseessä on ovelan, mahdollisesti alkeellista valokuvausmenetelmää käyttäen tehty hienostunut väärennösrätti. Silloin tätä kuvaa voidaan käyttää todisteena siitä että rätti ei ole aito. On nimittäin olemassa suurikin määrä uskovaisia, joiden mukaan Torinon käärinliina on porttokirkko katolisuuden esineenpalvontaa varten rakennettu tuotos. Ja että on loukkaavaa pyhäinhäväistystä ajatellakaan että aito Jeesuksen takamus piirtyisi johonkin kankaaseen joksikin epäilyttävästi pakanamaan karttaa muistuttavaksi. Heistä Jumala ei tekisi tätä, joten Jeesuksen ahterin kuvassaolo nimenomaan todistaa sen, että joku julkea pilkkaaja on tehnyt kankaan. Vain rienaava taho voisi väittää nakupelleä Jeesukseksi. Kuva kuvateksteineen on tällöin jumalanpilkan sijasta provokaatioon toimintansa perustava todiste siitä makaaberiudesta joka torinon käärinliinaan itseensä on tehty. ; Tämä hätkähdys jonka perse synnyttää ei siis pilkkaa Jumalaa vaan päinvastoin etäännyttää kuvaan uskomisesta, jolloin ihminen voi siirtyä epäpyhien väärennöskuvien palvonnasta elävän Jumalan palvelemiseen.

Ei minulla muuta. Paitsi tietysti se, että on perin ikävää että Jeesusken kädet eivät ole ristissä selän takana peittämässä ahteria. Sen sijaan kädet tunnetusti ovat ristissä edessä. Jos kädet olisivat olleet toisella tavalla klassinen teologinen esinahkaongelma olisi kenties helpostikin ratkaistavissa.

SSSS (IRVI)

"Often times when I meet atheists and we talk about the God they don't believe in, we quickly discover that I don't believe in that God either."
(Rob Bell [kristitty])
 
Hiltunen kuvaa "Valokuva Jeesuksesta? Torinon käärinliina tieteen, historian ja Uuden testamentin valossa" modernismia neljällä termillä jotka ovat sille oleellisia. Modernismia kuvasi (1) sekularismi eli uskon ja valtiojärjestelmän välillä, (2) synkretismi, eli erilaisten oppien sisältöjen sekoittaminen yhteen ja niiden sisällöstä valikoiminen (3) skientismi eli tiedeusko ja (4) skeptismi eli epäily ja todistamisen vaatiminen.

Toisaalta esimerkiksi Mark Rowlands käsittelee modernismia neljällä termillä. Ne ovat (1) individualismi jossa hyvä elämä keskittyy oman itsen kehittämiseen, ja jossa toisten vallan alle alistuminen ja itsepetos on pahinta, (2) relativismi jossa yksilö saa valita mitä itse on ja muut eivät yritä elää toisen puolesta. (3) voluntarismi, jossa erilaisten asioiden välinen valintatilanne on juuri se asia joka rakentaa merkityksen. Merkitys tulee siinä että on vaihtoehto ja päätetään ottaa toinen ja toista ei, sekä (4) instrumentalismi jossa on tärkeää miettiä asiaa tavoite mielessään niin että toimet todella johtavat kohti päämäärää.

Tämänlainen tilanne kuvaa modernismia hyvin voimakkaasti. Erilaisia määritelmiä on annettu. Valitsin tarkoituksella Hiltusen ja Rowlandsin, koska he mielestäni onnistuvat tuomaan esiin hyvin selvästi sen, miten modernismiin voidaan suhtautua eri tavalla. Hiltunen on vakaumuksellinen kristitty ja hänelle modernismi on usein nimenomaan vastustettava asia. Hän tarkastelee asiaa ulkopuolelta. Rowlands taas on itse modernisti.

Tässä tilanteessa on hyvä huomata että Hiltusen ja Rowlandsin henki vaikuttaa hyvin erilaiselta. Usein tämänlaisissa tilanteissa moni katsoo että vain sisäpiiriläinen on oikeassa. Taustalla on ajatus siitä että henkilöllä olisi jotenkin erityisoikeus määritellä oma ideologinen sisältönsä ja sen viitekehys. Ja jos joku on erimielinen, tämä on väärinilmoittamista ja väärintulkintaa. Tämä on hyvin yleistä. Ateistit eivät pidä siitä miten uskovaiset heitä tarkastelevat. Ja leppoisanliberaalit kristityt ovat esimerkiksi perustaneet seuraamani facebookryhmän nimeltä "Christians Tired of Being Misrepresented" Tämänlainen lausuma syntyy usein jo pelkästään siitä että henkilö ei koe että määritelmä osuisi häneen itseensä.

Minun olisi tässä tilanteessa tietysti helppoa ja kevyttä vain sanoa että Hiltunen on väärässä. Minua kuvaa vain hyvin harva ideologinen käsite. Mutta "modernisti" on taatusti yksi niistä jotka kuvaavat. Mutta tämänlaisessa heittelyssä olisi silti jotain aivan käsittämättömän esimodernia (kerettiläisyyskulma jossa oma oikeaoppisuus määrittää harhaopin) tai postmodernia (totuus minulle on vain minussa, eikä kenelläkään ole mitään nokankoputtamista.) Olen siis moderni. Korostan siksi että Oikeasti tilanne ei nimeomaan ole että vain sisäpiirin sana painaa. Ideologioiden määritteet ja sisällöt on selvitettävissä. Ja usein niissä tarvitaan sekä sisäistä että ulkoista viitekehystä. Totuus on puolivälissä. Dogmanomistaja tai laatikon ulkopuolelta huuteleva vapautunut ja irrallinen ei kumpikaan ole objektiivisen totuuden lähteillä. Kaikki ovat (yksin) väärässä, mutta se ei haittaa jos tätä kautta voidaan olla hieman oikeassa (yhdessä).

Tämä katsantokantaero on mielenkiintoinen, koska se iskee kipinää juuri näissä määritelmissäni.
1: Rowlandsin instrumentalismi solahtaa toki näppärästi välineelliseen järkeen ja todistamiseen pitäen sisällään tieteen arvostamisen ja todistustaakan. Näin ollen skeptismi ja skientismi ovat ikään kuin tässä sisällä. Eli puolet Hiltusen määritelmistä nasahtaa tähän Rowlandsin neljäsosaan. Tämä on mielenkiintoinen asia, koska Hiltunen näyttää painottavan tämän painoarvoa antamalla sille useampia määritteitä. Lisäksi etenkin skientismi on terminä sekä huomattavasti suppeampi että konnotaatioiltaan negatiivisempi kuin puhdas instrumentalismi. Rowlandsin modernismi on tätä kautta kokonaisvaltaisempi eikä perussävyiltään ollenjaan yhtä positivistinen kuin Hiltusen.
2: Hiltusen sekularismi taas osuu kohtuullisen hyvin yhteen Rowlandsin iindividualismin ja relativismin kanssa.
3: Se, mikä yllättää onkin se, että synkretismi ei oikeastaan osu juurikaan yhteen Rowlandsin relativismin kanssa. Tämä johtuu siitä että relativismi -sanaa käytetään usein hieman eri tavalla. Hiltunen kirjassaan korostaa että esimerkiksi New Age on vahvasti synkretismiä. Rowlands taas voisi pistää tämän modernismin sijasta postmoderniin puoleen. Sillä jos oltaisiin totaalisen postmodernisti relativisteja, Rowlandsin tärkeänä kriteerinä pitämä instrumentalismi olisi mahdotonta.
___3.1: Hiltusen kanta synkretismistä onkin ongelmallinen, koska siitä itse asiassa seuraa omituinen pieni asia ; Se ei oikeastaan ole modernismia kuvaava piirre, vaan sen mahdollinen seuraus. Tilanne onkin niin että kun Rowlandsin relativismi ja sekularismi iskevät yhteen, ja jokainen harkitsee, voi käydä niin että joku oikeasti tekee (väärän päätelmän) ja uskoo että New Age on supertieteellistä (kvanttimystikoitsa heitä ei ole vaikeaa edes etsiä.) Tästä yhdistelmästä voi siis olla seurauksena synkretismi. Mutta tosiasiassa modernisti voi olla myös oikeaoppinen kristitty.
___3.2: Hiltusen kanta onkin selvästi hyvin uskontokeskeinen. Rowlandsin käsitteet eivät määritä modernismia uskonnon kautta, koska modernismissa on mahdollista irtautua uskonnoista. Relativismin mukaan ihmisen ei tarvitse sitoa itseään uskontoon tai Jumalakäsitteeseen. Ja sekularismi kieltää sen että joku Hiltusen kaltainen tulisi kertomaan että hänen pitäisi miettiä uskonnollisia asioita ollenkaan. Hiltusen kanta on ymmärrettävissä sitä kautta että jos olet uskovainen joka kannattaa vahvasti (ellei peräti fundamentalistisesti) oikeaoppisuutta uskonvalinnassa, se, että näet että joku ei harjoita yhtä tiettyä uskontoa vaan yhdistelee niitä on tämä hyvä vihje siitä että on modernisti.

Kaiken kaikkiaan ; Hiltusen kriteeristö onkin tehty sitä varten että oikeaoppinen uskovainen osaa erottaa vääräoppisen modernistin tietyistä asioista jotka ovat eri tavalla kuin kristityillä. Näistä monet ovat epäsuoria seurauksia, eli ne johtuvat jonkun mutkan kautta modernistien aidoista peruslähtökohdista ja joskus nämä viitteet ovat peräti eiautomaattisia tai harvinaisia piirteitä, jotka ovat erottelussa tärkeitä koska oikeaoppisten keskuudessa tätä ei tehdä käytännössä koskaan. Rowlandsin kriteeristö taas koostuu ilmiön takana olevista määritteistä. Rowlandsin näkemykset ovat sellaisia, että jonkun ihmisen tunnistaminen niiden avulla voi kuitenkin olla vaikeaa. Oikeaoppisen ja vääräoppisen erottaminen ei onnistu, mutta tämä onkin oikeastaan enemmän ohje sisäpiiriläisille siitä että mitä kriteereitä noudattamalla voi ikään kuin "kuulua tähän joukkoon". Ulkoinen määritelmä perustuu erottelulle, ja sisäinen noudattamiselle.

---

Kuva on Hämeenlinnalta, vanhaa saha -aluetta. Rakennuksista on jäljellä vain osa perustuksia ja betonisia tukipaaluja.

de Vinci -huijaus

Katselin SUB tv:ltä tulleen dokumentin jossa pengottiin Torinon käärinliinaa ja sen alkuperää.(Kyseinen dokumentti on tietysti päässyt hieman uutisiinkin.) Loppupäätelmänä oli, että kangas olisi todennäköisesti Leonardo da Vincin tekemä taidonnäyte ; camera obscura -tekniikalla tehty kuva, jonka kaltaisia voidaan tehdä hopeasulfaattiliuoksessa kastettuun kankaaseen.

Nykyään on tietysti hyvin muodikasta liittää Leonardo da Vinci likimain mihin tahansa. Ja jo tämän vuoksi olen hieman tavallista tuomitsevampi tämänlaisiin dokumentteihin ; Lisäksi en pitänyt siitä että dokumentissa annettiin tilaa kuva-analyysille jossa Leonardo da Vincin omakuvasta saadut kasvot on liitetty Mona Lisaan ja ne havaittiin samanlaisiksi ja pääteltiin että tämä olisi ollut da Vincin huvittava jekku. ; Yhtenevät mittasuhteet kun voivat kertoa taideteknisestä ratkaisusta joka ei renessanssiaikana ollut omituinen. Eli että olisi ideaalikasvojen pohja, kasvojen mittasuhteet, jonka ympärille yksityiskohdat sitten maalattiin. Näin ollen yhteneväisyys ei välttämättä kerro samasta ihmisestä, vaan samasta taideteknisestä ratkaisusta. ; Tämä ongelma tietysti muuttuu käärinliinan kohdalla hieman ongelmallisemmaksi, koska taideteollisen selityksen hyväksyttyäänkin olisi selitettävä se, miksi ja miten kuvassa olivat juuri Leonardo da Vincin suosima kasvojen mittasuhteikko.

Tästä varovaisuudestani huolimatta, en voinut olla ihmettelmättä sitä, että dokumentti onnistui itse asiassa kiertämään klassiset Torinon käärinliinaa koskevat keskustelukuopat;
1: Tavallisestihan sitä nimittäin puututaan sellaisiin asioihin kuin onko ajoitusmenetelmä otettu oikein ; Liinan ajoitus keskiajalle selitetään mielellään pois korjauspaloilla ja kontaminaatioilla ja sen jälkeen keskustellaan siitä onko mittaus asiallinen vai ei ja asia jää vellomaan ikuiseen suohon. Dokumentti ei panostanut tähän aineistoon juurikaan, sen perustelut nojasivat muualle.
2: Toinen vakiokuoppa on juuttua keskustelemaan verestä. Ongelmanahan on se, että verestä ei ole saatu suoraa näyttöä. Bilirubiini ja albumiini viittaavat paitsi vereen, myös tiettyihin aineksiin, esimerkiksi temperavärejen käyttöön. Lisäksi aidon veren on vaikeaa selittää esimerkiksi löydettyä okraa. Dokumentti ohitti spekulaatiot suoraan sillä, että Leonardo da Vinsi, kuuluisa ihmisten ruumiiden leikkelijä ja taidemaalari on hahmo jolla oli tietotaito camera obscuran rakentamiseen ja pääsy sekä väreihin että ihmisvereen. Näin tahrojen perimmäinen luonne ei ole ollenkaan ratkaisevaa.
3: Keskustelu kuvan negatiiviluonteesta on yleinen. Osasta tämä on vakuuttava todiste siitä että liina olisi aito. Väärentäjän mieleen tulisi helposti tehdä "suoraan kuva", ei vääristää värejä negatiiveiksi. Osan mielestä omituista on että Torinon käärinliinan hahmolla on valkoinen parta ja hiukset nimenomaan kun kuva on käännetty negatiiviksi ; Kankaalla "negatiivissa" ne ovat tummat. Se viittaisi siihen että Jeesus olisi ollut blondi.
4: Usein kankaan kanssa keskustellaan siitä miten pinnassa kuva on. Usein tätä kuvataan sellaiseksi että vain ohut ylin kerros on kuvaa. Tämänlaisen tuottaminen polttamalla nähdään vaikeaksi, kuva palaisi liian syvälle joten se ei voisi olla väärennös. Hopeasulfaattiteorian kohdalla pinnallisuus on kuitenkin jotain jota peräti odotetaan. Valotusreaktio todellakin polttaa kuvan kankaaseen, mutta valotusaikojen pitäisi silti olla hyvin pitkiä. Näin ollen pinnallinen palaminen olisi suorastaan ennustettavaa.

Dokumentin perustelut nojasivat erikoisiin asioihin, jotka ovat kaikki havaittavissa kankaasta ilman kovin kummoistakaan lähestymistä. Esille nostetaan antropologin lausunto kankaan miehestä ; Kankaassa on anatomisia omituisuuksia.

Ensinnäkin kuva ei näytä siltä joka syntyy jos kangas olisi kääritty ympärille ; Sen mittasuhteet ovat samat kuin normaali-ihmisellä. Kuitenkin jos pyöreän kappaleen käärii kankaaseen, mittasuhteet paisuvat. Jos kuva olisi tarttunut lähellä Jeesuksen kasvoja olevaan käärittyyn kankaaseen, olisivat esimerkiksi kasvot "venyneet" ja näyttäisivät epäluonnolliselta ; Aitoa naamakuvaa joka syntyisi tällä tavalla ei kukaan pitäisi aitona ensisilmäyksellä, sen verran paljon mittasuhteet muuttuvat jos kyseessä ei ole vain littanalle kankaalle heijastunut kuva vaan ympärille kääritty kangas.

Pää on väärän kokoinen ruumiiseen. Sormet ovat liian pitkät. Ja ennen kaikkea vaikka ihmisillä voi olla omituisen kokoisia päitä ja sormia, he ovat kuitenkin yhden pituisia. Torinon käärinliinan mies on sen sijaan eri mittainen selkäpuolelta kuin etupuolelta. Valokuvausteoria selittää tämän siten, että kuva on tehty kolmessa osassa. Ensin on kuvattu ruumis edestä, sitten takaa. Ja kolmannessa kuvassa on nähty paljon vaivaa pään kanssa. Tämä yksityiskohta selittää sen, miksi kasvot ovat käärinliinassa suhteettoman selvät verrattuna muuhun ruumiiseen.

Oikeastaan ainut teorian heikkous on sen anakronistinen luonne. Käärinliinasta kun kerrotaan jo ennen Leonardo da Vincin aikoja. Tämä kierrettiin dokumentissa varsin näppärästi ; Torinon käärinliina on vaihdettu. Se, mitä nykyään pidetään Torinon käärinliinana ei ole se esine jota aiemmin pidettiin em. liinana. Varhaisempi liina voidaan liittää varhaisiin epäilyihin ja jopa tunnustuksiin liinan väärentämisestä. Leonardo da Vinci oli siksi osana rakentamassa parempaa väärennöstä jolla paikattiin varhaisempi ja vähemmän luotettava ja uskottava liina. Varhaisempi versio on sitten voitu vaikka tuhota. Esineen historia on siksi erilainen kuin muutoin on uskottu.

Toki tässä on se, että tämä yhdistää kaiken aineiston (jopa saadut ajoitustulokset näyttävät tässä järkevältä. Kenties vaikka se olisi otettukin "liitospalasta" on mahdollista että keskiaikaista kangasta oli paikattu keskiaikaisella tilkulla...) Varsinainen juttu on tietysti siinä että tämänlaiset teoriat tekevät paitsi tässä yllä mainittuja tosiasioiden liimaamisia, niin se myös ennustaa jotain asioita joita voidaan löytää tulevaisuudessa. (Aineistojen liittäminen yhteen jälkikäteen ei sisällä riskiä ja siksi se on hieman enemmän sepittämistä kuin jos tulos saadaan jälkikäteen. Toki aineistoon sidottu sepittäminen on vähemmän tarinallista kuin jos asia vain perustuisi pelkkään kertomukseen.) Tämän dokumentin teorian ennuste oli se, että liinasta löydettäisiin syvältä jäänteitä hopeasta. (Tämän varmistamisen ainut ongelma on tietysti se, että vatikaani pelkää pyhäinjäännöksen kestävyyden puolesta eikä siksi kovin mielellään anna tutkia tämänlaisia vaihtoehtoja.)

Kuvan mahti

Iltalehti (tuo tieteellisen kirjallisuuden huippulähde) uutisoi pääsiäisen takia hieman ajankohtaisen uutisen. Siinä käsitellään teoriaa pääsiäisestä. Sen ytimessä on agnostikko jonka mukaan Jeesuksen ylösnousemus olisi "optinen harha". Uutinen on tässä mielessä minulle tietysti kannustava. Etenkin kun uskovaisten parissa syntyi paheksuntaa siitä että tämä teoria olettaisi että apostolit olisivat olleet hörhäytettäviä typeryksiä ja että teoria olisi siksi halveksuva.

Odotin siis että jollakulla olisi teoria jolla selitetään "Raamatun" olennaisia tapahtumia. Olen tottunut siihen että Raamatun ihmeitä yritetään muuttaa luonnonlakien hyväksymäksi ; Uskovaiset selittävät tämänlaisilla usein että uskonto ei ole taikauskoa vaan etsii selityksiä esimerkiksi sille miten esimerkiksi egyptin vesien pakeneminen voisi johtua kangastuksesta. Tai miten jää auttoi kävelemään vetten päällä. Näin selitetään että ihme olisi tositapahtumiin perustuva mutta ei. Ja toisaalta ateistit selittävät täsmälleen samanlaisilla yksityiskohdilla että kyseessä on luonnontieteellinen tapahtuma eikä ihme. Näin tämä sopisi "agnostiseen viitekehykseen."

Valitettavasti joka ikinen odotuksistani pettyi. (Myös se pilkallisuus uskovaisia kohtaan paljastui uutisankaksi, olen pahoillani vähintään tästä.)

Teoria on kuitenkin karkeasti se, että torinon käärinliina uskotaan todeksi ja että silminnäkeminen tarkoittaa sitä että käärinliina on nähty. ... "todellisuudessa apostolit näkivät vain käärinliinaan piirtyneen kuvan Jeesuksen kasvoista ja pitivät sitä merkkinä ylösnousemuksesta."

Teoria sidotaan siihen että kuvilla on ollut voimaa. Kun Jumalan nimi nähtiin voimakkaana seemiläiset suojasivat sensuurilla. Jumalankuvien tekemistä kiellettiin osittain siksi että kuvat ovat voimallisia. "Apostolit todella näkivät jotain poikkeuksellista, kuvan kankaalla. Siihen aikaan ihmiset eivät olleet yhtä tottuneita näkemään kuvia, kuten taidehistorioitsijat ja antropologit tietävät. Kuvat olivat harvinaisia ja niitä pidettiin paljon erityisempinä kuin nykyisin." Nimenomaan tämä tulkinta herätti närää monissa, sillä sen nähtiin olevan huonoa suhtautumista vanhan maailman ajattelutapaan. Tämä ei kuitenkaan ole periaatteessa sen kummallisempaa ajattelua kuin se, että selittää siitä että vanhan testamentin aikana oli oikein pistää raiskaaja avioon raiskatun kanssa koska vaihtoehtona oli se, että nainen ei kelvannut kenellekään ja jäisi siksi ilman elättäjää ja huoltajaa. ~ Tämä taas on nomadikulttuureissa iso asia, helposti elämän ja kuoleman kysymys. ; Se voi tuntua nykyajan silmissä omituiselta mutta se on maailmankuvan lähtökohtien kautta kohtuullisen uskottava.

Teoria ei todellakaan oleta uskovaisia typeriksi ; Arkiajattelussa toki ajatellaan usein että menneenajan tieteen virheisiin viittaaminen antaisi ylenmyydentunnetta nykyaikaan kun tiedämme nyt enemmän. Kuitenkin tosiasiassa tämä ei ole ihmisten tyhmyyttä vaan yhteiskunnan ja kulttuurin kehittämistyön määrää. Lisäkulmaa asiaan saa siitä että nykyäänkään ei ole vaikeaa löytää ihmistä joiden mielestä Torinon käärinliinan olemassaolo on itsessään konkreettinen todiste. Moni ihminen uskoo nykypäivänäkin sen nimenomaan todistavan kiistatta ylösnousemusihmeen. Kuva on siis selvästi vakuuttava eikä se että uskoo ihmisen voivat ottaa sen todisteena ole osoitus siitä että ihminen olisi erityisen typerä. Hänen ajatusratansa eivät vain seuraa tieteellisen ajattelun tyypillisiä polkuja. (Tämä muute yhdistää muuten modernin nykyajan ihmisiä että rautakautisia ystäviämme yllättävän monissa paikoissa.)

Siksi siinä että kristitty kokee tämän selityksen loukkaavana tuntuukin itse asiassa hyvin erikoiselta. ; Sen taakse voi kuvitella suunnilleen ainoastaan Lewisin trilemman kaltaisen konseptin jossa oletetaan että joko Jeesus on ehdottoman jumalainen, psykopaatti tai mielisairas. ja että Jeesusta ei voi pitää minään muuna kuin jonain näistä, esimerkiksi viisaana opettajana. Tällöin opetuslastenkin ajattelua punnitaan ikään kuin modernin tieteen kautta ja uskotaan että he ovat joko ajatelleet täysin oikein tai sitten he ovat olleet nimenomaan mielisairaita. (Kuva on aito joten he eivät ole valehtelijoita mutta ilman konkreettista Jeesusta hän ei ole kovin jumalallinen kun jättää vain sen kuvan.)

Tämä on tietysti turhankin dikotominen näkemys. Tosiasiassa selitys on siinä mielessä uskottava että jos Torinon käärinliina olisi aito, niin olisi uskottavaa että apostolit olisivat ottaneet sen konkreettisesti ja tosissaan. "Kuva" olisi muuttunut niin että logiikkaloikkaa voidaan kutsua löyhässä mielessä "optiseksi illuusioksi", kun ajatus harhautuu arkijärjen/intuition vaikutuksesta harhaan ilman että analyyttinen käsitteellis-tieteellinen ajattelu olisi iskenyt skeptistä kulmaansa väliin. Tämä ei tarkoita mielisairautta. Nykyaikanakin se tarkoittaa korkeintaan huonoa kouluttautumista tai ajattelullista laiskuutta.

Ongelmana onkin se että tosiasiassa torinon käärinliinan aidoksi olettaminen on perusheikkous josta seuraa myös joitain varsin kummallisia seurauksia ; Torinon käärinliinaa kuvansäilöjänä ei mainita "Raamatussa" ja se on muutoinkin juutalaisille epätyypillinen niin hautausasentonsa kuin muidenkin vastaavien johdosta. Näin ollen käärinliina sidotaan paikkaan varsin lennokkaalla ad hoc -oletuksella. Silminnäkijäkuvaukset olisivatkin nyt liinannäyttämistapauksia kun apostolit näyttäisivät "universumin ihaninta pakanamaan karttaa" toisilleen.
1: Itse asiassa historiallisesti katsoen Torinon käärinliinan vakavasti ottaminen on varsin huono veto. Jo tämä lähtökohta on hyvin heikko. Vaikka moni korostaakin että Torinon käärinliinaan uskominen olisi vain kannanotto siitä että Jeesus olisi historiallinen, on sen takana kuitenkin hyvin paljon muutakin. Aiheeseen voi tutustua eikä ole vaikeaa huomata, että Torinon käärinliinan oikeaksi kannattajat (a) eivät tee historiallisen alkuperän varmistamisen kannalta olennaisinta eli sido liinaa aikaan ja paikkaan vaan sen sijaan pyrkivät ad hoc selittämään miksi saadut todisteet eivät kelpaisi. He eivät siis ole ajoittaneet liinaa ajanlaskun alkuun vaan keksivät syitä miksi ajoitus antoi "väärän tuloksen" keskiajalle. Ja sama koskee ajan lisäksi paikkaa. (b) He koristelevat väitteitä valehteluilla ja kuulopuheilla. Esimerkiksi liinasta on yritetty etsiä merkkejä verestä, mutta tästä ei ole suoraa havaintoa saatu. Saati että siitä oltaisiin saatu DNA -näytteitä kuten eräät kuulopuheet ovat väittäneet. Käärinliinan ihmeeksi perusteleva strategia onkin aina omituista tietämättömyyteen vetoamista ja todisteiden arvonvientiin perustuvaa kikkailua.

Tosin jos Torinon käärinliinaa pitää aitona on pakko ottaa kantaa sen syntytapaan, siihen onko kyseessä Jumalallinen vai ihmisen väärennösaktio. Se nimittäin värittää sitä ovatko apostolit pettäjiä jolloin harha ei ole illuusio, ovatko he erehtyneet kun liinalla on luonnollinen synty tai joku muu kuin he itse ovat väärentäneet, vai onko Jeesuksen ihmesyntymä se joka on luonut koko käärinliinan jolloin puhe "illuusiosta" muuttuu hieman omituiseksi. - Etenkin viimeisin herättää keskustelua Jeesuksen voimatasoista ; Jos hän on todella Jumala ei kuolemanjälkeinen visiitti ole enää kovin ihme, mutta jos Jeesus on vain yksinkertaisempi taikamies, hän voi kenties tehdä vain torinon käärinliinan kaltaisia pienempiä ihmeitä jolloin on kyllä syytä miettiä etty why bother.

---

Kirjoittaja ihmettelee uskovaisia jotka samanaikaisesti selittävät että erilaisille tulkinnoille pitää antaa tilaa ja niitä pitää kunnioittaa hyväntahtoisuuden periaatteen mukaan vaikka olisi erimielinenkin, koska siitä syntyy keskustelua ja että maailmankuvat tuottavat eri tulkintoja joita ei pidä ahtaa tietyn metodologisen normiston läpi. Mutta jotka sitten näkevät tämänlaisten juttujen kirjoittamisen tarkoitushakuisena pääsiäisenpilaavana ikonoklasmina ja joista tämänlaisia teorioita ei olisi oikein hyvä tehdä ollenkaan ja tekevät tämän käyttämällä viittauksia metodologisiin periaatteisiin.

Jos asiasta tehdään henkilö

Uskonnollisessa keskustelussa kritiikin irrelevantisointi toimii hyvin monella tavalla. Nihilaatio on hyvin yleinen keino ; Siinä vastustajasta tehdään ihmiskuva, johon asetetaan sellaisia asioita kuin "ylpeys", "maailmankuvaansa liittyminen pakkomielteenomaisesti". Ja sitten katsotaan että nämä psykologiset elementit ajavat ihmistä kritiikkiin. Kun kritiikin olemassaolo näin "ennustetaan" nin kritiikin sisältö voidaan ohittaa, koska teko kuitenkin vain heijastaa ateistin maailmankuvaa. Ajatellaan että uskonto saa empiiristä tukea kun ennustaa kritiikkinsä olemassaolon. Tämänlainen on ad hominem -argumentointia, jossa keskitytään ihmiseen asian sijasta.

Tätä pidetään jostain syystä leppoisana. Tätä korostavat esimerkiksi mystiikalta vivahtavat suuntaukset, joissa korostetaan että esimerkiksi pareidolia -ilmiössä ei ole relevanttia että ihmisen psykologia näkee kasvoja. He korostavat ihmisen saamaa kokemusta, jossa yksilön autenttinen subjektiivinen kokemus on keskiössä ja asian autenttinen laita on turhaa. Tästä sain esimerkin eilen katsoessani televisiosta matkailuohjelman dokumenttia Jerusalemista. Siinä oli ihminen joka oli iloissaan ollessaan Via Dolorosalla. Sillä ei hänestä ollut merkitystä että tie ei välttämättä ole juuri se historiallinen tie jota Jeesus aikanaan aidosti kulki. Hänestä ajatus riitti että hän oli samalla alueella kuin Jeesus aikanaan. Tässä onkin helppo huomata tiettyjä henkilökohtaisia asenteita jotka eivät ole lä

Kylähullun päiväkirjassa asia esitetään seuraavalla tavalla : "Torinorätin epäonnistuneet ja aina uudet ja uudet yritykset rekonstruoida väärennystapa jaksaa myös hämmästyttää. Jos haluaa ihmetellä ja ehkäpä jopa uskoa, niin näistä voisi joillakuilla kiinnostus lähteä alkuun. Ovatko tällaiset ihmiset arvottomia, kun heitä varten ei kyseisiä näkökulmia haluta esillä pitää, jos vaikka itseä ei satukaan kiinnostamaan?"

Hänen kannaltaan ikävää on se, että Torinon käärinliinan toisintaminen keskiaikaisilla menetelmillä on onnistunut itse asiassa todella hyvin. "Turhiksi" todisteita heittelevät vain uskovat joilla ei ole mitään todistetta omalle kannalleen. Heidän ainut lähesytmistapansa ilmiöön on denialismi, jossa he heittävät hatustaan sellaisia käsitteitä kuin "ei tarpeeksi hyvä". Tässä tapauksessa uskovaiset ovat selittäneet että vaikka saman asian voi tehdä huijaamalla, niin se ei tarkoita samaa kuin ihmeen mahdottomuus. Tässä kriitikko tietysti asetetaan kummalliseen tilanteeseen koska ihmeitä väitetään falsifioimattomissa oleviksi, mutta niiden kumoamista kuitenkin vaaditaan.

Väärennösten tekeminen taas on relevanttia koska tieteenfilosofiassa konsilienssi on hyvin tärkeää. Monesti uskovaiset kikkailevat sillä että "Yksinkertaisin ratkaisu" on mielipidekysymys, mutta tosiasiassa asia on kuten Valtaoja on joskus tokaissut. Siihen että ihminen uskoo että lapio on kätevä työkalu ei tee hänestä lapiouskovaista. Koska vastakkain on huijausteoria ja yliluonnollisen ihmeen teoria, on väärennöstavan kehittäminen painava teorioiden paremmuusvertailun painottaja. Olen maininnutkin tästä asiasta aiemmin. Tieteenfilosofisesti juuri tämänlaiset asiat ovat tärkeitä. Uskovaisten parissa "voi olla" -selitys sen sijaan tuntuu riittävän.

Kriittisessä analysoinnissa asiakokonaisuus on osattava katsoa ja huomattava esimerkiksi "Raamattu". "Joh 20:6-7" kuvaa olennaisen asian Jeesuksen käärinliinasta "Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä." Torinon käärinliina on yksi kappale, jossa näkyyy koko Jeesus, kun taas Uuden Testamentin mukaan Jeesuksen kasvot olisivat jääneet erilliseen hikiliinaan. Samoin ihmetystä on herättänyt Torinon käärinliinan miehen pitkätukkaisuus sekä se, että tämä pitää käsiään ristissä sukupuolielinten edessä. Kumpikaan kun ei vastaa Juutalaisia hautaustapoja. Jeesuksen ajan juutalaisilla miehillä vain nasiireilla oli pitkät hiukset. Ja nasiirit eivät saneet juoda alkoholia, ja Jeesus taas oli tunnetusti viinimiehiä.

Kaikista inhottavin asia tässä on tietysti se, että tosiasiatasolta on itse asiassa hypätty täysin ihmistasolle. Asenne on se, että vaikka kritiikki olisi miten perusteltua, se ei olisi eettisesti oikeutettua, koska moni ihminen kiinnostuu uskonnosta ja tulee uskovaiseksi tämänlaisten esineiden ja reliikkien kautta. Tässä asiasta ei keskustella vaan ihmisistä. Ja kun joku ihminen sitten sitoo identiteettinsä asiatasolle, tosiasiatason ohittava tietysti kokee että asian kritisointi on vain tämän ihmisen kritisointia. Koska ihminen oli tärkeä, ei perustelu.

Onneksi olen keksinyt loistavan vastaiskun näille ihmisille. Jos ihmisillä ja autenttisuudella on oikeasti merkitystä, niin voi aina kysyä että "Jos haluaa ihmetellä ja ehkäpä jopa olla skeptiko, niin näistä voisi joillakuilla kiinnostus lähteä alkuun. Ovatko tällaiset ihmeitä kyseenalaistavat, niitä kriittisesti miettivät ja vaihtoehtojakin läpikäyvät ihmiset arvottomia, kun heitä varten ei kyseisiä näkökulmia haluta esillä pitää, jos vaikka itseä ei satukaan kiinnostamaan?" En tee tätä siksi että minusta pitäisi puhua ihmisestä vaan asiasta. Vaan siksi että nämä ihmiset eivät hyväksy kuin yhden lähesytmiustavan ja he haluavat puhua ihmisestä. Heitä on hauska muistuttaa.

Tavoite ; Sarjakuvahahmoa viisaammaksi

Eräässä "Aku Ankka" -sarjakuvassa on tarina Loch Nessin hirviön tapaisesta merihirviöstä. Tarina etenee niin, että tarinoita kuullaan mutta niitä ei oteta vakavasti. Sen jälkeen Aku näkee hirviön vilahduksella yöllä, mutta olettaa että on nähnyt vain unta. Sen jälkeen hirviö näyttäytyy päivänvalossa ja Ankat alkavat uskomaan hirviöön. Tässä sarjakuvassa skeptinen proseduuri on täsmälleen oikein ; Kryptozoologian kannattajien silmissä tämänlainen ajatuskoe näyttää, miten skeptinen suhtautuminen on huono koska totuudeksi paljastuu loppujen lopuksi se epätodennäköinen. Heistä olisi siksi hyvä ottaa jo kansanperinteen tarinat tosissaan.

Kuitenkin tosiasiassa tieteenfilosofisesti ajatteluketju menee suunnilleen noin. "Ajatuskoe mallia Ankka" itse asiassa näyttää miten skeptinen menetelmä on ylivoimainen verrattuna sen epäskeptiseen ja herkkäuskoiseen vaihtoehtoon ; Se on periaatteessa kumottavissa. On mahdollista laittaa eteen evidenssiä, joka pakottaa muuttamaan mielipiteitään. Sen sijaan jos uskot Loch Nessin hirviöön, havaitsematta jääminen ei todista mitään.

Tämä asenne ei jää kryptozoologiaan.

Otan tästä esimerkiksi "Bélmezin kasvot", kuuluisan paranormaalin ilmiön. Sitä pidetään nykyäänkin monin paikoin jopa tärkeimpänä, todistusvoimaisimpana, paranormaalina ilmiönä : Vahvin todistusketju tälle näyttää seuraavalta "Many believed the faces were faked and that they had been painted. But thorough examination of the hearth it showed the faces were in the cement rather than painted on top. This seemed to prove that the faces were a real phenomenon and one scientist proclaimed it was "without doubt the most important paranormal phenomenon this century"." Skeptikoiden epäilys siitä että kuvat on maalattu ovat osoittautuneet vääriksi ja tämä "tärkein vaihtoehtoinen teoria" eliminoiden se nähdään todisteeksi paranormaalista toiminnasta. Kuitenkin "Journal of the Society for Psychical Researchissa (July 1993)" julkaistiin tutkimus, jossa paljastui maalin sijasta jotain hieman muuta ; Lattiassa oli muun muassa sinkkiä ja lyijyä, jotka viittasivat siihen että betonilattiaa oli vaalennettu kemikaaleilla. (Toisin sanoen maalaamisen sijaan sille oltiin tehty hieman samaa mitä peroksidiblondaajat tekevät hiuksilleen ; Ei maalata tai värjätä, vaan..)

Tämänlainen esimerkki toki näyttää sen yhden tärkeimmistä asioista ; Monesti skeptikot ja paranormaalin kannattajat ovat sitä mieltä että paranormaali on falsifioimattomissa. Heidän suhtautumisensa asiaan on vain erilainen ; Skeptikot muistuttavat Popperin tieteenfilosofiasta ja kertovat että tämä tarkoittaa samaa kuin automaattinen pseudotieteellisyys. Paranormaalin ystävien mielestä taas tämä mahdottomuus todistaa vääräksi antaa heille ikään kuin luvan uskoa asiaan ilman että asiaa on todistettu. Heille (epistemologinen) mysteeri on todiste (ontologisesta) mystisestä taustasta. Tietämättömyydestä tulee heillä todiste tuntemattomasta ja enemmän vaatimista pilkataan viitaten ilmiön falsifioimattomissa olevaan perusluonteeseen.

Kuitenkin tässä on paranormaalin ja yliluonnollisen välinen olennainen ero ; Jos joku väittää paranormaalisti että rukous parantaa ihmisiä, että tarotkortit ennustavat tulevaisuutta, että lausumalla loitsuja voidaan ampua toista jalkaan tulipallolla, on kyseessä jokin joka voidaan selvästi havaita maailmassa. Niissä on likimain aina väite jostain konkreettisesti vaikuttajasta joka tekee jotain todella konkreettisia asioita nykyaikana ja nykymaailmassa.

Näin kummitus vaikuttaa samalla tavalla kuin "Aku Ankan" Loch Nessin hirviö polskii - tavalla joka on mahdollisesti tosi, mutta on silti Bélmezin kasvojen tapaan bullshittiä. Siinä missä yliluonnolliset ilmiöt ovat falsifioimattomia ja muutoinkin tieteellisesti hedelmättömiä "ei edes väärässä" olevia käsityksiä, ovat nämä "mahdollisesti hedelmällisiä mutta in facto toimimattomia" tutkimusohjelmia. Loch Nessiä voidaan lähteä metsästämään lauma valokuvauskameroilla ja verkoilla varustautuneita tyyppejä ja heidän "kalaretkiensä" epäonnistuminen kerran toisensa jälkeen kertoo jotain olennaista, tarjoaa evidenssiä olemattomuuden puolelle.

Loikkaus ns. tunnetasolle.

Näin olisi luontevaa toimia kuten "Skeptoid" tekee Bélmezen kasvoista. Hän ihmettelee miksi ihmiset uskovat tälläisiin ja mietiskelee tätä. Hänestä se on typerää ja vastuutontakin - kyseessä ei ole pelkkä harmiton kansantarina vaan siitä on rakennettu huijaus jossa on mm. rahaa ja jossa ihmiset ottavat maailmankuvansa kenties liian vakavasti..Itselleni on sen sijaan varsin helppoa ymmärrtää, että monet ihmiset uskovat tämänlaisia asioita. Sillä itse aikanani olin aikamoisen vakuuttunut juuri näistä kasvoista. Siinä missä ulkomailla kasvoihin liitetään vahvasti thoughtography -ilmiö, eli elävän ihmisen kyky projisoida mielestään asioita, Suomessa se ilmeni tyylipuhtaana kummitustarinana. (Kuulin thoughtography -ilmiöstä vasta hyvin vanhana, tutustuessani "Ring" -elokuvan fanittajana siihen liittyviin asioihin kohtuullisen laajasti.) Maalaamisen kiisto ja poispyyhkimisen mahdottomuus vakuuttivat. Tuntui oudolta että kuva oli syvällä betonissa (vaikka tiesin jo silloin että betoni on ns. huokoista materiaalia.) Kasvotkin olivat pelottavia, ja niitä katsoessa kylmät väreet kulkivat selkäpiissä. Ja jostain kummallisesta syystä se, että naamat antoivat näitä tuntemuksia olivat se viimeinen ja olennainen vahvistus siitä että kuvat olivat aitoja. Mieleni väittä että pelkkä kuva ei olisi yhtä kauhistuttava.

Tästä ylöskasvuun vaadittiin itse asiassa useamman vuoden verran työtä. Siksi minä en vieläkään pidä siitä että juuri tästä yksittäisestä asiasta vitsaillaan. Oma, mennytkin, tyhmyys on tässä jotenkin arka paikka. Kenties juuri siihen liittyneen vahvan - jopa mystiseksi liitettävän - tunne -elämyksen vuoksi. Loukkaantuminen tulee, vaikka olenkin muuttanut mieltäni ja pidän nyttemmin ilmiötä tavoitteellisena huijauksena - ja todistetusti sellaiseksi. Monelle ihmiselle Loch Nessin hirviö on varmasti samanlainen arka paikka - etenkin jos siihen uskoo paraikaa. Ja Jeesus. On helppoa kuvitella miksi moni ihminen on kuvannut katsoneensa Torinon käärinliinaa ja kokeneensa mystisiä kokemuksia - jopa kokemuksia siitä kuin "suomut olisivat pudonneet silmistä".

Tämänlainen muistuttaa että on itse asiassa hyvin vaikeaa olla yhtä viisas kuin Aku Ankka.

Murtamaton linnake.

Torinon käärinliinasta on tehty kopio. Eli samankaltainen tuote on valmistettu keskiaikaisilla menetelmillä. Tämä tarkoittaa likimain sitä, mitä Juha Leinivaara asiasta ilmoitti: "Torinon kääreliinasta valmistettiin kopio. Se ei sinällään ole uutinen. Vaikka joku valmistaa väärennöksen esineestä x, niin se ei tarkoita, että x olisi itse väärennös." ... "se ei tarkoita, että kaikki nähdyt aaveet olisivat lavastettuja. Mutta niiden olemassaololle ei toistaiseksi ole kovin vakuuttavia todisteita."

Tässä kahtiajaossa on tietynlainen järki, jota voidaan lähestyä sitä kautta että sekä kummitusten että Torinon käärinliinan kohdalla kyseessä on vastakkain kaksi näkemystä: Näkemys inhimillisestä valmistajasta ja näkemys paranormaalista valmistajasta.

Kun arkeologiassa tutkitaan jonkun ajan työmenetelmiä. Iskosjälkiä vertaillaan ja saadaan tietoa siitä millä välineillä ja miten esine on tehty. Kun arkeologiopiskelija tekee samanlaisen asian, kyseessä on toisintaminen, rekonstruktio. Ei väärennös. Kun jollain työkalulla ja menetelmillä saadaan samannäköistä tulosta, tiedetään miten kivikirves todennäköisesti on valmistettu. Sen sijaan väärentämiseksi kutsutaan sitä että arkeologiaoppilas väittäisi tuotostaan kivikautiseksi siksi että se on erehdyttävän paljon saman värinen. Tämä koskee tietysti myös rahanpainantaa. Toisinnettu kolikko voi kertoa kolikonvalmistuksesta, mutta toisinnon väittäminen aidoksi rahaksi on väärentämistä. Itse asiassa taideväärentämisessäkin täytyy tuntea väärennettävän ajan värejenkäyttöä ja maalarin pensselöintitapoja hyvinkin tarkasti. Väärennetty kolikko ei ole aito, mutta menetelmät ovat olennaisesti samanlaisia. (Pahimmillaan rahanväärennös tarkoittaa sitä että setelipainoista voidaan varastaa osia, kuten painolevyjä, joilla sitten tehdään väärennöksiä.)

Kummitusten ja paranormaalien liinojen kohdalla tilanne on tietysti olennaisesti erilainen. Niissähän syntymenetelmä oletetaan olennaisesti erilaiseksi. Eli samaan tulokseen päästäisiin eri keinoin.

Tässä kohdassa tilanne kuitenkin sortuu ns. "positiivisen casen puutteeseen". Asialla ei ole positiivisia todisteita, vaan tarjolla on vain "voi ollaa" ja rationalisointeja, jotka selittävät miten ongelma voidaan lakaista maton alle. Tämä taas on sitä, mihin Imre Lakatos viittaa "protective belt:issään. Huono tiede ei synnytä heuristista ja tuloksellista tutkimusta, vaan keskittyy selittämään sitä, miten havainnot voidaan sovittaa logiikkakiemuroilla niin että näkemys on "mahdollinen".

Kun inhimillistä lähtökohtaa tutkiva saa aikaan toisintoja, ja tätä kautta selittää miten tämä hänen esityksensä on voitu tehdä - eli miten se on mahdollinen ja osoittaa tämän evidentiaalisesti - on kyseessä arkeologian tutkimukseen verrattavissa oleva teko. Kummitusten kannattaja voi vain selittää että "voi olla että tuo samannäköinen juttu voisi syntyä toisella tavalla". Mutta häneltä ei synny samankaltaista tulosta.

Toisinnot kuitenkin iskevät paranormaalien ystävien suosittuja argumentteja kohtaan toisellakin tapaa : Esimerkiksi Torinon käärinliinaa on väitetty "mahdottomaksi tehdä". Sen negatiivivalosluonne on usein kuultujen esitysten mukaan "mahdottoman vaikea tehdä edes nykytekniikalla", saati menneen ajan. Sen täytyy tietysti tarkoittaa "divine interventiota", ja liina toimii puheiden mukaan jopa todisteena Jeesuksen jumalallisuudesta, koska normaalisti ruumiit "eivät jätä tuollaisia merkkejä". Tässä Torinon käärinliinaa (tai toisissa kohdin kummittelutapausta) on väitetty "murtamattomaksi linnakkeeksi", jota ei voi valloittaa. (Kummitusten ystävien kanssa on tyypillistä että ilmiölle pitää keksiä luonnollinen selitys tai se on todiste kummittelusta. Tästä seuraa erikoinen tilanne, jossa esiintyy lauma videoita jotka pitäisi osoittaa väärennöksiksi tai muuten kummituksiin pitää uskoa. Ja kun selitys löydetään) Kun valloitus tehdään, väite "murtumattomuudesta" katoaa. Jos tätä eliminointijärjestelmää pitää järkevänä, se heikentää vahvasti paranormaalin vaikuttajan uskottavuutta.
1: Tietenkin se heikentää paranormaalien ystävien argumentteja vain, jos tuota "mahdottomuutta" on pitänyt minkään arvoisena todistuksena alun perinkään. Siksi paranormaalin ystävät, jotka suhtautuvat kädenhuitaisuilla itse asiassa kertovat että argumentilla ei ole painoarvoa edes alussa, koska sen kumoutuminen ei muuta tilannetta mitenkään. Vain arvottoman ja huonon ja merkityksettömän argumentin kumoutuminen ei haittaa mitään. Kuitenkaan arvoa ei tarvitse nähdä alussa : "mahdottomuus" on melkoisen usein pohjimmiltaan vain väite, joka perustuu "en tiedä miten" -asetelmaan. Jos "mahdottomuudessa" haluaa pitää mitään logiikkaa, ajatus perustuu siihen, ihan mahdolliseen lähestymistapaan, jossa ilmiön vaikutuksen rajat tunnetaan. Ihmisillä on rajoitteita. Ihan kaikkeen emme ole vielä pystyneet. Kivikauden ihmiset eivät käyneet kuussa, koska heillä ei ollut siihen vaadittavaa tekniikkaa - jos olisi ollut, olisi kivikirveiden käyttö ollut melko outo asia. Ihmisen "ei voi tehdää" voidaan jossain tilanteissa osoittaa, ja inhimillinen älyllinen toimija voidaan eliminoida. Se ei kuitenkaan tietenkään ole tässä muodossa "positiivinen case" vaikka avaruusolennoille, sillä niiden osuus on jäänyt osoittamatta.

Vaikeutena on tietysti se, että usein ihminen ajattelee että vasta -argumentti aina kumoaa totaalisti sen argumentin mitä se on kumoamassa. Jos joku valmistaa Torinon käärinliinan kaltaisen esineen tai aidon näköisen kummitusvideon, ja viitataan että ehkä kummitukset tai Jeesuksen säteilevä kuolleistaherääminen toimii eri tavalla ja tulokset vain näyttävät samalta, se ei suinkaan tee mahdottomaksi sitä että alkuperäinen olisi ihmisten tekemä. Sehän vain yrittää osoittaa että vaikka evidenssi onkin vakuuttavaa, ehkä olisi kuitenkin pienen "voi ollan" verran tilaa sille että takana kuitenkin olisi paranormaaleja voimia. Se itse asiassa onnistuu tässä. Se ei kuitenkaan täysin kumoa kopioinnista saatua tukea "sille toiselle näkemykselle". Ja paranormaali tämänkin jälkeen vain mahdollisuus, jota ei ole todistettu. Se on pikemminkin "testitila jota ei ole tehty".

Tässä kohdassa onkin hyvä miettiä että kumpi on vähemmän "extraordinary" ja enemmän "extra ordinary". Pyhäinjäännösten väärentäjiä on ollut pitkin matkaa. Samoin tiedämme monta aivan varmasti väärää kummitusvideota. Sen sijaan emme ole kausaalisesti osoittaneet yhtään paranormaalia tapausta. Tämä ei kumoa että paranormaalia ei ole. Mutta kyllä se, että taikurit käyttävät silmänkääntöä ja sorminäppäryyttä on todiste sen puolesta että eimaagista temppuilua tapahtuu. Siksi onkin odotettavissa "positiivista casea" aidosti maagisista tempuista.

Sillä muuten induktio sanoo omia julmia sanojaan : En minäkään voi väittää eläväni ikuisesti ja väittää että monet monet muut ovat kuolleet, mutta se ei tarkoita että kaikki kuolisivat. Voisin kertoa tarinoita vaeltavasta juutalaisesta, kuolemattomasta. Sanoa että mahdollisuutta ei ole eliminoitu.

500 metrinen Jeesus, Bussimatka Helvettiin ja Jumalan tietäminen.

Tieteellä tai logiikalla ei ole mitään sanottavaa yliluonnollisesta. Sen sijaan tieteellä voi olla valtavasti sanottavaa ihmeparannuksista, Torinon käärinliinan parantavista kyvyistä, ja monista muista vastaavista ilmiöistä. Näitä vain väitetään usein yliluonnollisiksi. Lähinnä sen takia että niiden kannattajien ei tarvitsisi olla vastuussa väitteistään. Koska tieteellä ja logiikalla ei ole mitään sanottavaa yliluonnollisesta. Mutkikkaaksi asian tekee se, että paranormaalista voidaan. Ja itse asiassa jos paranormaali tunnistetaan, siitä tulee tiedettä ja se tavallaan muuttaa koko paranormaalin luonteen. Kummitus joka voidaan havaita muuttuu tieteelliseksi.

Jos jostain löytyisi 500 metrinen Jeesus?

Uskovaiset saattaisivat tietenkin ylistää suoralta kädeltä ja pitää tätä todisteena jälleensyntymästä. He kuitenkin tekevät melko ylimalkaisia yleistyksiä. Esimerkiksi jos minä näkisin tälläisen Jeesuksen, ensimmäisenä alkaisin miettimään peilejä ja heijastuksia. Ihan vain sen takia että David Copperfieldin dokumentoitu taikatemppu, jossa hän kadotti vapaudenpatsaan ei vakuuttanut että kyseessä ei olisi yliluonnollisuuteen rakentuva taikatemppu. Pikemminkin se näytti mihin taikurit pystyvät ilman taikakykyjä. Jos saisimme kohteesta DNA:ta voisimme saada siitä tietoa, esimerkiksi onko se ihmisen DNA:ta, vai mitä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita muuta kuin että meidän edessämme on 500 -metrinen Jeesus. Nämä testit eivät todistaisi kolmiyhteisyyttä tai pelastusta. Kohde voi olla vaikka vain iso avaruusolento. Tai muuten jättimäinen.

Tämän voi verrata tarinoihin Jeteihin. Jos väitän että Himalajalla elää Jetejä, joilla on avaruusolentojen teknologiaa käytössään, ja tämä on suosittu näkemys, ei Jetien löytäminen, niin ihmeellistä ja ennalta -arvaamatonta kuin se onkin, todistaisi että myös avaruusolennot ja teknologia on totta. Nekin pitäisi löytää. Ja ne voidaan löytää, teknologiahan on tässä jotain jota voidaan jättää jonnekin ja jota voidaan omistaa ja käyttää. Yhteyden olettaminen, vaikka sitten suosittuun näkemykseenkin perustuva, ei välttämättä ole ainut vaihtoehto. Siksi "ei minkäänlaista Jeesusta" ja "parantaja ja pelastaja sekä ikuisen elämän antava Jeesus" eivät ole ainoat vaihtoehdot, eikä niitä saisi sellaisena ottaa.

Kuulostaa kovalta? Mahdollisesti, mutta yritän selittää miksi näin on. Mitä vaadittaisiin että ilmiöstä tulisi sellainen että se olisi tieteellisesti hyväksytty?

Se vaatisi jotain järjestelyjä, jotka eräällä tavalla luonnollistaisivat sen. Sen tulisi vastata propositionaalisiin kysymyksiin kokeiden kautta. Tässä on monenlaisia vaihtoehtoja, jotka suhtautuvat tähän ehtoon eri tavoin. Jotkut asiat eivät ole tiedettävissä, toisia väitetään sellaisiksi vaikka ne eivät ole sitä. Ja sitten on tietoa.
1: Yliluonnollinen olisi tässä kohden samaa kuin transsendenttius. Yliluonnollinen ei vaikuta minkään säännön mukaisesti, jolloin sitä ei voi havaittavasti tiivistää luonnontieteellisen havainnoinnin piiriin. Tällöin se ei perustu määritelmällisesti havaintoihin, se ei siis vaikuta maailmaan niin että se voitaisiin havaita. Tiede ei tietenkään voi käsitellä sitä. Koska silloinhan se tarjoaisi logiikan ja empirian käyttöön propositionaalista tietoa. Tällaisen väittäminen tieteelliseksi olisi sisäisesti ristiriitaista. Tällaisen konseptin järkevyys ei perustuisi siihen mihin filosofia, logiikka, tiede tai edes kieli voisi käsitellä.
2: Paranormaali taas olisi hyvinkin todistettavissa tieteelle. Jos esimerkiksi väitetään Torinon käärinliinan tai Papin parantavan, tälle voidaan asettaa aivan samanlainen testi kuin aspiriinille. Aspiriinin, tai Torinon käärinliinan, ei tarvitse parantaa kaikkia, mutta kaksoissokkokokeessa havaittavissa oleva ero on saatava esiin. Jos koejärjestelyt eivät tuota tulosta, ei koejärjestelyn moittiminen riitä vaan pitäisi rakentaa toinen koe, jossa tämä on otettu huomioon ja sitten saada siihen se ero. Käsilläparannus on lainomainen syy-yhteysväite jossa on esitetty konkreettinen tila johon liittyy joko tietty konkreettinen esine tai persoona, ja konkreettinen seuraus eli taudista paraneminen. Samoin, jos väittää että jossain paikassa kummittelee, tulisi tähän liittyvät ilmiöt ensin osoittaa olemassaolevaksi, ja sen jälkeen liittää kokeellisesti siihen aiheuttajaan joka ilmiölle oletetaan. Koska kummitukset tarinoissa esimerkiksi heittelevät esineitä, on se liitoksissa konkreettiseen maailmaan. Jolloin kummitus on joko sähköelektroninen tai muu vastaava voima, joka voidaan havaita. Tai sitten se toimii aineellisen universumin ulkopuolelta, jolloin sen tulee pakosti rikkoa aineen ja energian säilymislakia.
___2.1: Itse asiassa monet asiat ovat tätä kautta paranormaaleja. Esimerkiksi uskovien pelastus ei kautta ole yliluonnollinen vaan paranormaali väite. Nehän perustuvat propositionaalisiin väitteisiin siitä että Taivas ja Helvetti ovat olemassa, ja että on lainomainen yhteys tapahtuvan asiantilan ja lopputilan välillä. Jos me pääsemme tarkastelumatkalle Helvettiin, vaikka erikoisella bussilinjalla. Reissulla näkisimme kuika Saatana törkkää Darwinia tulisella hiilihangolla, ja saisimme tästä konkreettista aineistoa, se olisi hyvin konkreettinen todiste. Todistaminen paikan suhteen on samantapainen suhde kuin Tampereen todistaminen. Joskin se voi Helvetin kohdalla olla vaikeampaa. Mutta se on kuitenkin propositionaalinen väite. Koska väite ei pohjimmiltaan ole yliluonnollinen, vaan se on pikemminkin yliluonnollistettu : Sen väitetään sijaitsevan jossain joka on tietämisen verhon takana. (Vaikka olisikin muuten propositionaalista väitetietoa maailmasta.) Tämä on tietenkin suoja, joka niille on määritelty sen jälkeen kun niille ei vuosituhansien mietintöjen jälkeen ole saatu konkreettisia empiirisiä todisteita. Tätä selitystä esitetään kuin se olisi todistettua, vaikka se on vain todisteettomuuden selittämistä.

Itse asiassa on selvää, että melko harva kannattaa yliluonnollista Jumalaa, ja uskonto on melko harvoin yliluonnollista sisältävää. Se on useammin paranormaalia sorttia.

Yksi tapa pitää Jumala yliluonnollisena on esittää että Jumala ilmenee paranormaalisti, mutta on itse yliluonnollinen. Ongelmia tulee tietysti siitä, että jos Jumala toimii systemaattisesti, siitä näkyy luonnonlain kaltainen syy-yhteys. Kuten käsilläparantamisen yhteydessä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä suoraan viittaa yliluonnolliseen. Esimerkiksi jos joku uskonnollisesti uskoo että omenia pitää tökätä rautanaulalla, ja alueella on vähän anemiaa, on uskonnollisen suoritteen ja taudin vähenemisen välillä syy -yhteys, mutta syynä on se, että naulasta jää rautaa omenaan. Selitys paranemiselle on tämä rauta, eikä se että Kristuksen ristinnaulat rikkovat symbolisesti perisynnin omenan, ja tämä maagisesti pitää terveenä kaikki jotka näitä omenia purevat, näin nauttien omeniin tartutetun armon. Kun luonnosta löydetään syy -yhteys, sääntö, tai muu ilmiö, sen "kaavoittaminen" on itsessään tapahtumien selitys. Se rakentaa induktion jonka varaan useasta yksittäishavainnosta tiivistetään yksi ilmiö. (Jolloin Torinon käärinliinan parannusvoima selittyy liinan parantavalla voimalla, jolloin Jumala liitetään siihen vain ad hoc.) Tätä kautta käsilläparantamiseenkin yhdistetty havainto ei välttämättä todista sitä mitä se intuitiivisesti tekisi. Jumalan yhteys havaittuun ilmiöön jäisi peittoon. Kun löydettäisiin sääntö, ei voitaisi suoraan erottaa yliluonnollista sääntöä maallisista säännöistä. Tätä voi verrata siihen että jos meillä on teoria Zeuksesta salaman synnyttäjänä, voidaan helposti pilvien sähkövarauksia tutkien löytää ilmiöitä. Zeun kannattaja voisi vain liittää tämän lain näkemykseensä ad hoc ja sanoa että tutkimus on nyt löytänyt keinon, jolla Zeus hoitaa hommansa. Tämä ei kuitenkaan tunnu uskottavalta todisteelta (paitsi silloin kun puhutaan "siitä omasta Jumalasta". Mikä kertoo enemmän ihmisen psykologiasta kuin maailmankaikkeuden luonteesta.)
1: Perinteisesti tätä on väistetty määrittelemällä yliluonnollinen sellaiseksi joka ei seuraa lainomaisuuden ja sattuman sääntöjä. Se olisi silloin "omanlaistaan", jotain joka eroaa muusta. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä että Jumala olisi täysin mielivaltainen, sellainen jota ei mikään sääntö voisi selittää, ja on kyseenalaista miten tällainen ilmiö olemassaollessaankin voitaisiin havaita, sehän ei aikaansaisi mitään yhteyksiä tapahtumien välille. Lisäksi testaus tällaisen ilmiön ja Jumalan välille jäisi testaamatta.

Tietenkin edellä mainittujen lisäksi on se "luultavasti suosituin vaihtoehto". Eli Jumalasta puhuttasessa kieli on aina kuvainnollista. Silloin väitteet käsilläparantamisesta eivät olisikaan konkreettisia tapahtuneita asioita vaan jotain muuta. Tätä kautta joku voisi sanoa vain että käsilläparannuksesta tulee uskoville kiva mieli, ja tämä tarkoittaa taudin paranemista, syöpä ei lähde mihinkään mutta sen kanssa opitaan elämään. Silloin se ei enää ole sairaus, vaan ruumiintila. Tämä on tietysti aika erikoinen tapa lähestyä asiaa. Silloin se sisältää tarinoita: Kuvainnollisuus tarkoittaa että kyseessä on erilainen tieto. Minäkin voin kertoa tarinoita 500 metrin Jeesuksesta ja liittää tähän vaikka jotain opettavaista. Sitä voidaan tulkita eri tavoin. Konkreettisuus kuitenkin katoaa ja kuvainnollisuus tarkoittaa samalla sitä että jutusta tulee tarinankerrontaa ja tarinantulkintaa. Tältä kohdalta "Satuja Lapsille" sekä "Raamattu" sisältävät olemassaoloon viitaten yhtä hyvän lähtökohdan. Osa kutsuu tätäkin tiedoksi. Minä pidän sitä enemmänkin tulkinnaksi. Koska se ei käsittele niinkään sitä mitä on (is) vaan mitä pitäisi olla (ought), eikä tee tätäkään kovin yksiselitteisesti. Tarinantulkinnassa kun on tunnetusti aina monia erilaisia tapoja.

Näyttääkin siltä, että ihmiset jotka kertovat minulle että Helvetti on todellinen, pitää pyytää kiertoajelua. Moni onneksi uskoo minun sellaiselle pääsevänkin. Tosin mistään kiertoajelusta ei ole heidän mukaansa ollenkaan kysymys.