Unien tulkinta

Näin viime yönä seuraavan unen;

Olin oppitunneilla, todennäköisesti yliopistolla. Ja kesken kaiken huomaan, että minulla ei ole housuja jalassa. Pusero oli, mutta ei housuja. En mieti miten olen päässyt luokkaan asti ilman tätä tiedostamista. Mutta tilanne ei ollut minulle ollenkaan nolo koska kaikki muutkin akuankkailivat.

Tämä on malliesimerkki klassisesta unesta. Tämänlaiselle on oikein oma nimensäkin; Se on melko tavallinen mutta ei hirveän yleinen. Mutta niin yleinen että sen nimeäminen on nähty järkeväksi.

Termi on; Enneuni.

Kuinka Piho on huono profeetta

Jouko Piho on huono profeetta. Tämä on objektiivinen tosiasia, ainakin psykologian kannalta. Jos mietitään erinomaisen nimekkäitä profeettoja tai tulevaisuuden näkijöitä, olisi syytä ottaa enemmän mallia Nostradamuksesta. Nostradamuksen ennustukset kun olivat taiteellisesti korkealaatuisia ja sisällöltään äärimmäisen ympäripyöreitä ja ylimalkaisia. Hyvää profeettaa ennustuksineen ei voi falsifioida.

Piho sen sijaan meni tekemään ennustuksen joka on sidottavissa lähitulevaisuuteen. (Jos ennustat maailmanloppua, älä ennusta sitä ensi viikoksi koska näytät nololta päivänä maailmanlopun jälkeen.) Tältä osin Piho toimikin huonosti. Hän on esittänyt että seuraava presidentti on Jumalan valitsema. Tämä ei tietenkään tarkoita että Piho itse olisi seuraava presidentti, vaan että suomen lait tullaan seuraavan presidentin kaudella muuttamaan Jumalan tahdon mukaiseksi. Eikä presidenttiä vastaan voi olla kukaan vaikka yrittäisi.

Tässä on kuitenkin aina olemassa se riski että seuraava presidentti on jokin Tarja Halosen analogi. Itse olisin toki huvittuneempi jos seuraava presidentti olisi lähempänä jotain Pekka Haavistoa. Jos seuraava presidentti on arvoiltaan sekulaari tai homoseksuaali, Piho joutuu hyvin hankalaan tilanteeseen. Ja jos seuraava presidentti ei ole suoraan fundamentalistinen ja hänen kaudellaan Suomen lain muutokset eivät muutu voimakkaasti fundamentalistisempaan suuntaan, on Piho silti hankaluuksissa. Sillä Raamattu sanoo aivan suoraan varoitteluja vääristä profeetoista. (5.Moos.18:22) "Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä." Selvää on, että ainakaan minä en anna Pihon unohtaa tätä profetiaansa jos hän sen tekemisessä erehtyy. Sillä jos epäonnistuminen on inhimillistä niin Jumala ei erehdy. Ja profeetta on Jumalan vaikutusvallan alla. Joten aito profeetta ei ole jotain jonka epäonnistumisia voidaan käsitellä samalla tavalla kuin vaikka minun epäonnistuneita tulevaisuudenskenaarioita. Profeetta ei voi oppia virheistään. Sillä profetia on suoraa yhteyttä epäonnistumattomuuteen.

Eli jos seuraava presidentti ei olekaan kristillinen arvojohtaja vaan hänen aikanaan saadaan vaikka transsukupuolisia koskevia lakeja läpi eduskunnassa, niin Pihon olisi joko tunnustauduttava vääräksi profeetaksi. Tai sitten selitettävä että tosiasiassa juuri nämä lainmuutokset ovat sitä mitä Tosi Kristityn olisi toteltava ja seurattava. Sillä ne ovat Jumalan tahtoa. Uskoisin että Pihon olisi hankalaa lähteä kummalekaan näistä esitetyistä teistä.

Itse nyt vihjaan, että lainmuutokset viimeisen 20 vuoden ajalta eivät viittaa siihen että arvot olisivat suuressa määrin fundamentalistisoituneet. Ja SSS -hallitus on tuottanut paljon pettymyksiä jotka ovat ropisseet pois niiltä tahoilta (puolueet, yksittäiset poliitikot, lobbausryhmät..) jotka ovat yleisesti olleet kristillisen politiikanteon ystäviä. Näin ollen vihjaan että Pihon profetia on paitsi falsifioitavissa, niin se hyvin todennäköisesti falsifioituu. Pihon tulevaisuudennäkymät ovatkin toki ennenkin olleet kivikkoiset.

---

Profeetta on oppinut virheistään sentään sen, että hän ei enää selitä ääneen sellaisia vaihtoehtoja joissa jos hän itse saa seuraavissa vaaleissa eniten niin sitten hänestä itsestään tulisi pääministeri..

Rohvessoori-tietäjän pikatahtinen jälleensyntymä ja ikuinen paluu

Buddhalaisessa ja hindulaisessa perinteessä kuolleet inkarnoituvat. Jälleensyntymiseen liittyy monia hieman erilaisia näkemyksiä. Mutta niitä yhdistää kuitenkin ajatus jonkinlaisesta paluusta. Joskus maailma näyttää inkarnoituvan mahtavaa tahtia.

Joku kenties muistaa rohvessoori Karamon, kansainvälisen selvänäkijän. Ja hän näyttää keksineen keinon harjoittaa äärimmäisen nopeaa inkarnoitumista. Buddhalainen ei toki ylpeilisi sillä että on tehnyt samaa jo ties kuinka monta elämänkiertoa. Sillä vapautuminen eikä ikuinen paluu maallisuuden vankilaan on heillä tavoitteena. Toisaalta tämä näkökulma voi olla tarpeen, sillä jos ihminen toimillaan kerää tietynlaista karmaa, voi olla mahdollista syntyä samanlaiseksi halveksittavaksi alhaiseksi olennoksi kerran toisensa jälkeen.

Mielen virkistykseksi onkin kenties syytä nähdä Karamon reinkarnoituminen Professori Omariksi, kansainväliseksi selvänäkijäksi. Kuten voidaan huomata, lapun yksityiskohdat ovat hyvin samanlaiset. Huomattavaa on että vain nimi ja puhelinnumero ovat muuttuneet. Tämä näyttää miten vuoden sisään voidaan lainata paljonkin kokemusta aikaisemmasta elämästä. Eikä siinä vielä kaikki.

Sillä tuorein tutustuminen inkarnaatioihin kertoi seuraavaa;

On selvää, että kansainvälinen ennustaja vaihtaa tyyliä mutta perussapluuna on yhä sama. Mr. Turma on tietenkin hyvin viehättävä nimi superpahikselle. Huomiota voi kiinnittää myös siihen miten puhelinnumero vaihtuu nimen mukana. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan enää väitä olevansa professori. Muutoin sanamuodot ja ilmaisu on pysynyt samana.

Ilmeisesti kansainvälisen selvänäkijän inkarnoitumistahti kertoo siitä miten aikaa ei enää ole hankkia uutta tutkintoa. Ala on selvästi vaarallinen ja ainut millä sitä ehtii harrastamaan on se, että kykenee säilyttämään muistissaan menneiden elämien oppimat salaisuudet ja tiedot. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin se, että kyseessä on huijari joka esiintyy väärällä nimellä ja prepaid -puhelimella jotta pystyy lypsämään rahaa hädäss olevilta ihmisiltä joilla on vaikka ihmissuhdevaikeuksia ja tarvetta lakiasioiden tarvitsijalle. Ja kun prepaid -linjaa vaihtaa tarpeeksi usein ei poliisi pysy anonyymin tyypin perässä ja toimintaa voidaan jatkaa kauemmin.

Rohvessoori

Olin kulkemassa kotiin, kun tumma mies antoi melo diskreetisti ja kysymättä lapun. Ajattelin että hän on jokin Jeesustyyppi, otin lapun enkä ajatellut sitä sen pidemmälle. Lappu oli käyntikorttimainen.

Kenties siksi että se kai yrittää olla sellainen. Siinä on ainakin nimi (Karamo), titteli (Professori) ja työnkuva (kansainvälinen selvännäkijä). Ja oikein kaksikin puhelinnumeroa, yksi kummallekin n:älle "selvännäkijässä". Kahden puhelinnumeron syytä voi vain arvailla. Ehkä ihmisen saa niin paremmin kiinni. Kansainvälisyyttä tuetaan sillä että vastapuolella on melkein sama englanniksi. (Tosin lapun eri puolet antavat eri ehdot sille milloin maksu tapahtuu. Eikä se kerro paljonko tämä maksu on.)

Oli selvää että se oli myös mainos. Sillä se mainostaa monenlaisesta erikoisesta hyödystä. Se auttaa rakkaus ja suhde asioihin, joskaan ei ehkä oikein kirjotukseen. En tiedä minkälainen setä auttaa ihmisiä lapsensaanti vaikeuksissa ja oikeustapauksissa. Oikeusavun antaminen kun viittaisi lakimiehen tutkintoon ja lapsensaanti biologian puolelle. Kummatkaan eivät kuulu tavalliseen "selvännäkijän" repertuaariin. Toki selvänäkijätkin tykkäävät yhdistellä erilaisia ammattiosaamisiaan selittämällä vaikkapa että he ovat "energiaparantajia", "tarot -asiantuntijoita" ja "intuitiivisia ennustajia".

Kuitenkaan ei tarvita selvänäkijää, saati kansainvälistä sellaista tietämään että lapussa on enemmän epäuskottavuutta kuin uskottavuutta.
1: Ensimmäinen ja päällimmäinen asia on se, että professoreilla on tutkimus- ja opetustehtäviä sekä hallinnollista vastuuta yliopistolla. Heillä on luultavasti hyvin vähän aikaa tehdä tämänlaisia. Toki on huomattava että yliopistoihmisissä on kaikenlaisia höyrähtäneitä. Esimerkiksi legendaarinen Hannu Rauhala, aka "Voodoopapittarien kouluttama" "LASER-clitori-stimulance". Mutta hänkin oli dosentti. Ilmeisesti sellainen dosentti joka ei enää edes päivystä.
2: Yleensä ihmiset käyttävät etu- ja sukunimeä. Tässä on vain yksi nimi. Google ei paljasta suomessa toimivia Karamoita.
3: Ihmiset eivät ole vain professoreita. He ovat tietyn alan professoreja. Tuo ei paljasta mistä oppilaitoksesta virka on saatu. (Tai missä yliopistossa on valmistuttu tohtoriksi.) On helppoa kirjoittaa paperille "professori", mutta noin epämääräisenä se ei kerro mitään relevanttia.
4: Lakiasioissa ja hedelmällisyydessä auttaminen viittaa kahteen tai useampaan tutkintoon. Tämänlainen saavutus rupeaa yleensä jo näkymään. Näkymään googlessa.
+: Voisin käsitellä sitä miten hupsulta kortin ulkoasu näyttää mutta tämä on irrelevanttia. Se toki jollain tasolla vähentää uskottavuutta, mutta se on tunteellista uskottavuutta. Se kuitenkin luo atmosfäärin.

On hämmentävää kuinka näyttää siltä että Karamo on halunnut tehdä itsestään vaikeasti löydettävän. Hän ei kerro mitään jonka voisi tarkistaa. Etunimi ja sukunimi auttaisivat kohdentamaan henkilöä vaikka missä. (Fonecta löytää nimihaulla Helsingistä vain yhden herra Karamon. Hän työskentelee kalustekierrätyksessä. Joten ei varmasti ole etsimämme herra. Ja koko maastakin löytyy vain muutama Karamo. Suurin osa niin kaukana että eivät jaa mainoslappuja Helsingissä.)

Lapussa on kuitenkin jotain johon verikoira voi tarttua. Nimittäin ne puhelinnumerot. Puhelinnumerot ovat nimittäin siitä jännittäviä että kun niitä hakee saa helposti tietää etunimen ja sukunimen. Tai jos kyseessä on yritysnumero, niin sen tiedot saa yritysrekistereistä ja muuta kautta laillisesta puljusta saa tietää jopa firman suuruusluokan. Että montako ihmistä on töissä. Tavallista astetta hienompi numerohaku (sellainen josta joutuu jo vähän maksamaan) ei löydä kummallekaan numerolle mitään tietoa. Ei mitään. Ei yksilönumerona eikä yritysnumerona. Se on siis erikseen salattu. Tämä on omituista ihmiseltä joka jakaa nimeään ja puhelinnumeroa jokaiselle vastaantulijalle. (Kirjaimellisesti.)

Toki voisin tehdä vielä yhden asian. Soittaa. Kuitenkin on hyvä tiedostaa että paikallisessa sanomalehdessä on muutoinkin ennustajaeukkoja aivan normaaleilla gsm-numeroilla. Niissä kuitenkin kerrotaan vieressä että soittaminen maksaa niin ja niin monta euroa minuutissa. (+ppm). Näin tehdään koska maksullinen 0700/0600 -alkuinen numero toimii kuukausimaksulla eikä moni pienellä soittomäärällä itselleen lisätuloja hankkiva ennustaja voi tehdä sellaista. Toki kun laskutusta ja hintaa ei ole erikseen mainittu niin puhelusta laskuttaminen olisi laitonta. (Tosin mikä on tämä "käynti" on? Onko soittaminen sellainen? Hintaa ei joka tapauksessa ole mainittu.) Mutta jos lasku tulee, ihminen helposti maksaa. Ja laskun riitauttaminen vie lakimiehiä ja voimavaroja. Ja jos käsissä on teoriassa tyyppi joka koijaa itselleen tittelin, niin kyllä hän olisi valmis mitä erikoisempiin maksullisuustemppuihinkin.

Kaiken kaikkiaan tämä lappu herätti hyvin paljon epäilyä. Paljon enemmän epäilyä kuin normaali yli-innokas lapunjakouskovainen ja "omin käsin tekemiä herkkuja" kauppaava HareKrishna.

Väistämätön

Animesarjassa "Chrno Crusade" on sarja jonka päähenkilönä on nunna Rosette Christopher. Sarjan loppupuolella hän paljastuu eräänlaiseksi Magdalan Marian inkarnaation tapaiseksi olennoksi. Sellaiseksi jota länsimaissa kutsutaan profeetaksi tai pyhimykseksi. Hänet on määritelty hyvin erikoisella tavalla. Koska sarja käsittelee sivujuonteena yllättävän paljon ajan filosofiaa. (Kuten nimestä saattaa arvata.) Ja jo juonen pinnallisinkin taso pitää sisällään ajan manipulointia, kuten ajan pysäyttämistä.

Tämän blogauksen kannalta kiinnostavaa on lähinnä se, että Marian inkarnaatio kuvataan tyhjäksi astiaksi johon voidaan ammentaa. Syynä on se, että hänellä ei ole yhtä menneisyyttä eikä yhtä tulevaisuutta. Näin ollen hänellä ei ole muistoja vaan näkyjä menneisyydestä. Ja sama koskee myös tulevaisuutta. Vain muutamat asiat ja tapahtumat, jotka usein koskevat toista päähenkilöä, demoni Chrnoa, ovat väistämättömiä. Eli ne ovat väistämättömiä asioita jotka tapahtuvat välttämättä jokaisessa mahdollisessa tulevaisuudessa.

Ajatus on hyvin erikoinen. Tavallisesti ajan kohdalla on ajateltu että menneisyys olisi pysyvä. Eli tulevaisuus olisi avoin. Jotain jota m(u)okataan valinnoilla. Ja menneisyys taas on jotain joka on pysyvä mutta johon liittyvät asiat kenties unohdetaan. Eli siis eletään maailmassa jossa indeterministikin näkee että menneisyys on deterministinen, indeterminismi koskee vain tulevaisuutta. Epävarmuus menneisyydestä ja nykyisyydestä kasvaa symmetrisesti. Mutta tämä ero on episteeminen, eikä aina ontologista tasoa koskeva. (Tulevaisuuden kohdalla epäselvyys on ontologistakin, menneisyydessä ei.)

Näin moni ajattelee vaihtoehtoiset maailmat suppilona joka lähtee ensimmäisestä ajan hetkestä ja joka sitten laajenee erillisiksi vaihtoehtotodellisuuksiksi jotka eivät ole toistensa kanssa missään tekemisissä. "Chrno Crusaden" kohdalla taas on enemmänkin niin että se mikä on on nykyhetki. Ja siihen voi päätyä monesta eri menneisyystodellisuudesta ja tämä avaa teitä moniin muihin tulevaisuustodellisuuksiin.

Huomioita.

Japanilaiset piirretyt eivät ole totta. Eivät vaikka niissä olisi kohtuullisen paljon ns. fan serviceä. Lisäksi aikarakenne on jotain jota ei yleisesti kannateta. Tämänlaatuinen epäintuitiivinen rakennelma on kuitenkin kätevä ajatuskokeiden tuottamiseen. Niiden avulla ainakin itse sain jäsennettyä asioita jotka koskevat modaalilogiikkaa. (Ja jonka avulla voi suhtautua hieman modaalilogiikkaa ja modaalista realismia suppeampaan multiversumin konseptiinkin.) Koska esille tulee vaihtoehto voidaan vähintään huomata mitä piilo-oletuksia näihin ajatusmalleihin kulkeutuu ikään kuin huomaamatta. Tämän kannalta relevantit huomiot voidaan kasata vaikka listaksi:
* Modaalien miettimisessä on usein oletuksia fysiikasta. Eli aikaan otetaan kantaa. On aivan mahdollista että nykyhetki voi olla väistämätön ja kaikki muu voi olla epävarmaa. Eli modaaliseen päättelyyn sujahtaa hyvin helposti maailmankuvallisuutta.
* Rosette ei ole Jumala mutta hän vastaa tässä maailmassa täysin teologista konseptia, ns. välttämätöntä olentoa (necessary being).
* Väistämättömät tapahtumat ovat nekin välttämättömiä (necessary being).
* Kaikki väistämättömät asiat ja ennustukset tulevaisuutta koskien ovat dogmeja. Ei tiedetä miten ne toteutuvat mutta tiedetään että ne toteutuvat. Niitä ei voi kyseenalaistaa. Sillä jos niille olisi vaihtoehto ne eivät olisi välttämättömiä.

Tämä lähtökohta tarjoaa hauskoja välineitä "vakavastiotettavaan sofistikoituneeseen teologiaan". ; Asian voisi tiivistää siten että Moni pitää modaaliseen realismiin liittyviä jumalatodistuksia filosofisesti hienostuneina. Mutta näiden kohdalla korostuu se että nämä jumalatodistukset ovat kaikista dogmaattisimpia. Voidaan jopa sanoa että näiden kohdalla voidaan sanoa että teismi on dogmaattista mutta ateismi ei. Sillä ollakseen mielekäs ei riitä että välttämätön olento (necessary being) -mallinen Jumala olisi mahdollinen. Jos on yksikin mahdollinen maailma jossa Jumalaa ei ole, niin tämäntyylinen Jumala muuttuu kertaheitolla eiolevaksi. Näin ollen ainut tapa uskoa tämänlaiseen on itse asiassa torjua ateismin mahdollisuuskin. Sen sijaan jos ajattelee että on edes mahdollista että Jumalaa ei ole, tämäntyylinen Jumala kumoutuu joten se ei vaadi kovin dogmaattista todellisuussuhdetta. Mikä tahansa epäily pyyhkii välttämättömän olennon mitättömyyksiin.

Tämä iskee melko kovasti esimerkiksi Alvin Plantingaan. Hän on kirjoittanut moraalirealismia koskevan argumentin. Apologiaa jossa käsitellään myös välttämättömiä olentoja. Tässä otan erityisesti esimerkiksi Plantingan artikkelin "NATURALISM, THEISM, OBLIGATION AND SUPERVENIENCE". Hän on puolustautunut että teismi antaa ateismille reilun mahdollisuuden juuri koska välttämätön olento on hauras kritiikille. Kuitenkin hänen argumenttejensa kohdalla on huomattava että hänen argumenttinsa nojaa siihen että naturalismi kumotaan modaalisen realismin malleilla. Kuitenkin tässä herää jopa sellainen kysymys että miksi naturalisti ylipäätään olettaisi että ajan ja todellisuuden rakenne nojaisi niitä oletuksia joita vaihtoehtomaailmojen tulkinta ylipäätään ajaa. Voidaan sanoa että jos järjestelmät käyttävät eri perustelutapoja niiden tulokset ovat yhteensopimattomia. Se että eri perustelujärjestelmien perustelutavat liitetään filosofisessa analyysissä yhteen ovat ongelmallisia jo sen takia että niissä yhteismitattomia perustelurakenteita käytetään kuin ne olisivat yhteismitallisia.

Tämä kaikki oikeastaan korostuu jos lukee Rick Peelsin vastineen Plantingalle. Hän on kirjoittanut artikkelin nimellä "Are naturalism and moral realism incompatible?" Ja se paljastaa että Plantingan argumentin heikkous on oikeastaan siinä että Plantingan argumentti jumalan puolesta nojaa siihen että Frank Jacksonin argumentti on väärässä. Plantinga jättää huomioimatta että Jacksonin argumenttia on korjailtu niin että sille on vaihtoehtoja jotka selviävät Plantingan esittämistä haasteista. Ja tämän lisäksi naturalismilla on monia muita vaihtoehtoja joita kaikkia Plantinga ei suinkaan kumoa. Ja hänen pitäisi sillä jos sitoutuu siihen että Jumala on välttämätön olento ei riitä että se on mahdollinen jossain vaihtoehtoisessa maailmassa. Ei riitä että se selviää yhdestä argumentista. Todellinen väistämättömyys on edessä vasta kun on todistettu että kaikki vaihtoehdot ja mahdollisuudet väistämättä tuottavat saman tuloksen. Tätä Plantinga ei tee. Joten edelleen on tilaa epäilylle. Ja me kaikki tiedämme mitä tämä tarkoittaa välttämättömälle olennolle...

---

Kirjoittaja edustaa kantaa jossa ainut mahdollinen ja filosofisesti eidogmaattinen välttämätön olento on olemassaolo. Muut ovat kenties tosia mutta ne ovat joltain kohden väistämättä eiarguemntatiivisia. Joten konsepti kertoo lähinnä uskomuksen vahvuudesta ja muiden argumenttien puutteesta.

Aitojen profetioiden tukemisesta

Lueskelin Rolf Dobellin "Selkeän ajattelun taito" -kirjaa. Joka on melko tavanomainen luettelointi psykologisista ajatusvirheistä jotka läpitunkevat arkemme. Siinä mainittiin muun muassa ihmisten vahvistusharha ja muiden syyttäminen ja yleinen asioiden sovittaminen itselle parhain päin. Otin tästä mielenkiintoisen sovelluksen profetioihin. ; Normaalistihan profeettojen koko maine ja toiminta ratsastaa nimenomaan sen varassa että epäonnistuneet profetiat ohitetaan ja unohdetaan. Onnistumisia sen sijaan luetteloidaan. Ja näin riittää että ihminen ehdottaa riittävän monta kertaa niin joku arvaus väkisinkin osuu oikeaan. Ja näin ihmisen mieli saa hänet uskomaan että hän on todella profeetta.

Tätä vastaan voidaan taistella. Siihen on hyvinkin käytettyjä temppuja. Niiden avulla psykologisia harhautumisia voi väistellä. Kokosin niistä profetiakysymykseen sopivan yksinkertaisen toimintaperiaattesikermän jota voisi jossain määrin sanoa minun ammatikseni.

Olen harkinnut profeettojen tukemista. Oikeiden profeettojen. Vääriä profeettoja en sen sijaan halua tukea ja petosmaakarit saavat joutua vastuuseen. Siksi ehdotan toimintaperiaatetta jossa profeetta ennustaa jotain, hänen on ennustettava jotain lähiaikoihin liittyvää mahdollisimman eksaktisti. Sitten profeetta antaa ennustuksen. Sen jälkeen tästä profetiasta tulee julkinen. Ensin se on "varmennettava profetia" ja sen jälkeen profetia luokittuu "vääräksi profetiaksi" ja "onnistuneeksi profetiaksi" jotka molemmat ovat sitten internetissä julkisesti näkyvissä profeettojen ja puoskarien nimet ja ennustelujen ja profetioiden sisältö mainiten.

Ja kun normaalisti epäonnistuneet profetiat unohdetaan niin tässä järjestelmässä epäonnistuneet profeetat maksavat vääristä eksakteista ennustuksistaan 2000 euroa per kipale. Koska Jumala ei epäonnistu ei riskiä tähän tietenkään ole. Jos taas onnistuu niin sitten saa erityisen luokituksen "aito ennalta tiedetty profetia". Eli ei tässä ole riskejä minullekaan. Paitsi maailmankuvan muuttamisen verran.

Tässä ytimessä on juuri se että profetia annetaan etukäteen, sitä ei voi siis vain kertoa jälkikäteen ja juhlia onnistumistaan. Toisaalta tässä profetiat luokittautuvat onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin näkyvästi. Näin ihmiset voivat huomata josko onnistuneet profeetat ovat myös epäonnistuneet usein. Rahamäärä on huima mutta ei älytön. Se on sellainen että ihminen joka ei luota ennustuksensa voimaan ei lähde sitä riskeeraamaan. Näin ollen ollaan varmoja että profeetta tietää ennustusta antaessaan että ennustus on aito ennustus eikä arvailua tai huijausta.

Itse profeetta Jouko Piho onkin ehtinyt kommentoida ehdotustani. "Tuomo Hämäläinen, profetiat ja raha eivät kuulu yhteen." Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Aito profeetta ei ole rahanahne. Siksi aito profeetta saakin näkyvyyttä. Jouko Pihon omasta toiminnasta tiedämme että profeetat eivät välttämättä välttele mediajulkisuutta. Sillä näkyvyys tuo pelastettuja sieluja oikeaan maailmankuvaan. Profeetta tarvitsee yleisön varoituksille. Sen sijaan väärät profetiat ja raha kuuluvat yhteen. Ja tässä kohden sillä tavalla että väärä profeetta maksaa. Oikea profeetta ei maksa joten niiden kohdalla kysymys ei ole rahasta.

Oma virallinen kantani jatkoa varten on se, että minua kiinnostavat kaikki ne profetiat joiden sanoja on valmis kertomaan asiansa näillä ehdoin. Jos näihin ehtoihin ei ole valmis, minua ei kiinnosta ja henkilö voi painua sanomansa kanssa muualle. Eihän hän itse edes luota siihen kun ei selvästi uskalla riskeerata. Toivoisin että mahdollisimman moni tulisi mukaan tämänlaiseen järjestelmään. Sekä maksavina profeetoina että maksua vaativana yleisönä. Maksetaanhan mainoksistakin.

Pieni ajatus ; Paiskontaparadoksi ja tutkintaohjelmat

Ääretön viehättää teologeja, mutta sitä ei arvosteta fysiikassa. Henkenä on se, että fyysinen maailma toimii äärellisessä ajassa, joten siinä ei edes periaatteessa voisi tapahtua äärettömiä ajatuksia. Ja tätä pidetään "järjenmukaisena" ja "ilmiselvänä". Kuitenkin jos otetaan fysiikka, voidaan sen avulla tuottaa hyvin erikoisia tuloksia. Esimerkiksi sitä hyväksikäyttäen voidaan saavuttaa tilanne jossa kappaleet kiihdyttäisivät äärellisessä ajassa äärettömään nopeuteen.
Tulos on epäintuitiivinen. Ja oikeasti se on "irrelevantilla tavalla ääretön". : Jos otetaan kaksi kappaletta joiden välillä on gravitaatiota ja laitetaan ne lepotilaan, ne vetävät toisiaan kohti. ja Take two gravitational attracting point particles and set them at rest. Kappaleiden nopeus saadaan äärettömäksi (∞) äärellisessä ajassa. Gravitaatioon liittyvä potentiaalienergia käyttäytyy Newtonin fysiikassa erikoisesti. Fyysikko Xia "The Existence of Noncollision Singularities in Newtonian Systems" tuottaa viiden kappaleen gravitaatioon liittyvän interaktion jossa kappaleet alkavat oskilloimaan yhä nopeammalla tahdilla ja lopulta tämän amplitudi ja frekvenssi menevät äärettömäksi äärellisessä ajassa. John Barrow on kuvannut tätä ilmiötä kansanomaisesti, mikäli hieman tarkemmat yksityiskohdat kiinnostavat. (Mukana hänen tekstissään on myös helppo koripallolla ja pingispallolla tehtävä leikki ja fysikaalinen temppu, jolla voi ilahduttaa sukulaisiaan arvokkaissa juhlissa joissa on paljon kristallia.)

Tosiasiassa Barrow ei tietenkään todista että ääretön nopeus olisi realistinen. Päin vastoin, hän kuvastaa sitä miten suhteellisuusteoria on tarpeen. "This example solves an old problem posed by philosophers as to whether it is possible to perform an infinite number of actions in a finite time. Clearly, in a Newtonian world where there is no speed limit, it is. Unfortunately (or perhaps fortunately), this behaviour is not possible when relativity is taken into account. No information can be transmitted faster than the speed of light and gravitational forces cannot become arbitrarily strong in Einstein's theory of motion and gravitation. Nor can masses get arbitrarily close to each other and recoil. When two objects of mass M get closer than a distance 4GM/c² , where G is Newton's gravitation constant and c is the speed of light, then a "horizon" surface of no-return forms around them and they form a black hole." Tämänlaiset esimerkit voivat siksi itse asiassa osoittaa että Newtonin fysiikka vaatii korjaamista. Ja tämä on peruste suhteellisuusteorian hyväksymiselle.

Itseäni tämänlaisissa asioissa viehättää se, että sekä Newtonin maailma että Einsteinin maailma ovat sisäisesti koherentteja. Ne ovat matemaattisia malleja sellaisessa mielessä, että niiden tulokset seuraavat niiden aksioomista. Kari Enqvist vertaakin "Suhteelisuusteoriaa runoilijoille" -kirjassaan, miten rationaalisella tasolla suhteellisuusteoria on matemaattinen konstruktio jonka sisäisen eheyden kannalta ristiriidat vastaavat samaa kuin jos yrittäisi todistaa että 1+1 ei ole 2. Ja että kaikki todelliset kysymykset ovatkin siksi aina sellaisia, että katsotaan noudattaako maailma samoja aksioomia kuin suhteellisuusteoria.

Ja tämä erottaa mielestäni hyvin oleellisesti rationalistin ja empiristin. Rationalistille riittää sisäinen koherenssi. Ja tällöin tilanne siirtyy helposti "mahdollisten maaimojen filosofiaan" jossa katsotaan voiko systeemi olla koherentti jossain järjestelmässä. Ja tässä mielessä esimerkki Newtonin maailmasta näyttää että mahdollisten maailmojen filosofian kannalta äärettömässä ajassa saatu ääretön nopeus ei ole ilmiselvästi väärä ajatus.

Kuitenkin fysiikan kannalta oleellisempaa ei ole se, onko malli koherentti. Se on välttämätön mutta ei riittävä ehto. Oleellista ei ole myöskään se, miten hyvin malli sovitetaan havaintoihin, koska tämän voi tehdä pelkillä ad hoc -oletuksilla ja muilla sovittamisilla ja venkoiluilla. Sen sijaan fysiikassa erilaisia malleja tutkitaan ja kiinnostavaa aineistoa on se, jossa tutkitaan tilannetta X ja malli_A ennustaa että siinä tapahtuu jotain ja että malli_B ennustaa samassa tilanteessa X jotain ihan muuta. Eli mallit eroavat toisistaan eivätkä salli samoja tuloksia. Ja näin tästä saadaan aineistoa kokeelle ja vertailuille. On tuloksia  verrataan ja katsotaan kumpi sopii tilanteeseen paremmin. (Ja näin esimerkiksi voidaan selvittää onko maailmassa jossain tilaisuuksissa syntynyt äärettömiä nopeuksia vai mustia aukkoja.) Tämä ennustusten vertailu taas on helposti rationalistille vierasta. Sillä mahdollisten maailmojen tutkimisen tai uskomusten perustelemisen (justification of beliefin) näkökulmista tämänlainen on usein turhaa.

---

Kirjoittaja ymmärtää että moni käyttää rationaalista ihmistä tieteellisesti ajattelevan synonyyminä.

Unen hyödyllisyys

Ylläolevassa sisareni täyskaima, joskaan ei sisareni, on unissapuhuja. Itse olen unissakävelijä. Huomiotaherättävää molemmissa on unohtaminen. Unissapuhuja joutuu aina palaamaan nauhoitukseen. Ja itse en muista kävelyretkistäni muuta kuin seuraavan aamun sotkut. Tämä unohtamisen yksityiskohta on mielestäni relevantti yksityiskohta.

Otetaan ytimeksi evolutiivinen näkökulma. Unia lähestytään tällöin hyödyn kautta. Näistä ei ole yksimielisyyttä, mutta tästä huolimatta eri mallit voidaan karkeasti ottaen jakaa kahtia ; Osa korostaa suoraa hyötyä (adaptation) ja osa korostaa epäsuoraa vaikutusta (epiphenomenon).
1: Suoraa hyötyä edustaa esimerkiksi valmistautumisteoria, jonka mukaan unet ovat usein negatiivisia koska niissä valmistaudutaan tuleviin koitoksiin ikään kuin ellanta. Tai teoria jonka mukaan unet jäsentävät aivoja ja kertaavat tapahtuneita jotta niistä voidaan oppia.
2: Epäsuoraa etua taas ajavat teoriat joissa nukkuminen on vain sitä varten, että ei oltaisi valveilla ja kuljettaisi pimeässä petojen syötävänä. Ja unet olisivat vain sivutuote tästä. Tai teoria jossa uni on palauttava tapahtuma, johon liittyvä aivotoiminta johtaa siihen että satunnaiset purskaukset tulkitaan ja näin syntyy unia.

Osa hyvin keskeisistä uniteorioista eivät tietysti ole suoraan evolutiivisia. Sigmund Freudin mallissa unet ovat tiedostamattoman toimintaa. Tämä ei kerro suoraan siitä onko uni suoraan hyödyllistä kertaamista vai aivotoiminnan sivutuote. Tämä malli on siis neutraali evoluution kannalta, joten voidaan eräässä mielessä katsoa että niissä evolutiivinen kanta hakee toisen kulman uniin. Evoluutio koskee syntyä ja Freudin teoria tämän kautta syntynyttä psykologiaa. (Siis jos, toisin kuin itse, uskoo Freudin teorioihin.)

On kuitenkin yksi malli joka käytännössä vaatii evoluutioteorian kumoamista. Eli se ei ole evolutiivinen malli, mutta ei evoluution suhteen neutraali. Tämä on parapsykologinen unikäsitys. Siinä unet ovat jaettua tietoisuutta. Ja tästä seuraavat esimerkiksi enneunet. Näin unia tulkitsemalla yritetään esimerkiksi ennustaa tulevia tapahtumia. Tässä näkemyksessä korostuu usein se, että jokaisen unet ovat arvokkaita ennustamisen kannalta.

On toki selvää että enneunet olisivat valtavan hyvä adaptaatio. Tässä mielessä voidaan sanoa että jos enneunet ovat totta, niin evoluutio tukisi niitä todella vahvasti. Ja tässä mielessä evoluutio voisi jopa selittää miksi unet ovat enneunia. Jos tulevaisuuteen näkee, se hyödyttää hengissä selviämistä, sukulaisten auttamista ja uhkien ennakointia.

Ongelmana on kuitenkin se, että unien muistaminen on pirun vaikeaa. Itse asiassa tiedetysti näemme unia joka yö, tai aina kun nukumme riittävän pitkiä aikoja. Mutta emme juurikaan muista uniamme. Lisäksi näyttää siltä, että unet unohtuvat muutenkin harvinaisen tehokkaasti. Unen voi muistaa jos herää kesken unen joko siksi että pelästyy tai koska herätyskello soi. Mutta jos tätä ei erikseen kirjoita ylös tai paina mieleen, se unohtuu hyvin tehokkaasti.

Jos evoluutio olisi onnistunut kehittämään - vaikka kvanttimekaniikkaan vedoten, kuten kvanttimystiikkaan hupsahtaneet parapsyykikot mielellään tekevät - ennaltauneksimisen lahjan, sellaisen muistaminen olisi valtavan tehokas adaptaatio. Siksi onkin ällistyttävää että meillä olisi tälläinen kyky, mutta ei minkäänlaista niiden muistamisen taitoa. Ja tässä mielessä enneunien kohdalla on lähes ilmiselvää, että nimenomaan unien unohtamisen vahvuus vihjaa että aitoja enneunia ei ole. Että ne ovat enemmän jotain tauhkaa jonka hyödyt saavutetaan joko jo uneksiessa - jos silloinkaan.

Πρῶτος μεταξὺ ἴσων ~ Autuaampia ovat ensimmäiset syyllisten osoittajat

Tervetuloa suosikkipoteroon

En tiedä, pitäisikö Oulun puukotuksesta kirjoittaa lainkaan. Sillä näissä tapahtumissa on copycatluonne ja niihin aina omituista "gloriaa". FBI ei esimerkiksi enää listaa halutuimpia rikollisia numerojärjestyksessä. Sillä "Valtion vihollinen numero yksi on ykkönen jossain." Montaa innostaa tämänlainen maine. Siksi pitäisikin kai mainita puukotuksesta jotain vähättelevää. Jotain sellaista kuin "Lupasi tappaa kaikki - onnistui puukottamaan vain neljää, laskutaito ei ilmeisesti riittänyt pidemmälle. Yhtä mainio onnistuminen kuin Natsejen tavoite tuhatvuotisesta valtakunnasta!" En jaksa, eikä etiikka taivu. Toisaalta tekisi mieli kehua asiaan puuttuneita "siviilejä", jotka eivät jääneet kauhun tai katsojavaikutuksen alaisiksi vaan toimivat rohkeasti. Se ei ole helppoa!

Onneksi asian sijasta voi katsoa ihmisiä jotka puhuvat asiasta. Ja tässä ollaan tutuissa merkeissä. Jälkiviisaudessa ja syyllisten hakemisessa. "Kotimaassa" kirjoitettiinkin siitä, miten "Suunta, johon nähtävästi tragedioiden jälkeinen aika on viemässä, on todella hankala niin nuorten kuin nuorten kanssa työskentelevien aikuistenkin näkökulmasta. Nuoria pitäisi leimata riskinuoriksi ja kun jotakin tapahtuu, aikuisten olisi pitänyt tietää ja nähdä jostain kristallipallosta etukäteen. Vaikka nuorten elämään puututtaisiin heti, kun he ovat ensimmäisen kerran haukanneet happea, emme voi estää Myllytullin, Kauhajoen tai Jokelan kaltaisia tragedioita. Maailma ei ole hallittavissa. Aina tulee se, josta kaikki sanovat: "En olisi ikinä uskonut hänestä"." Jälkiviisaudessa on aina kysymys epäsymmetrian purkautumisesta ja ns. hallinnan harhasta. Asiat ovat yleensä jokseenkin ymmärrettäviä. Ja ihmiset sekoittavat tämän samaksi kuin deterministisyys. Että pitää tietää ennalta. Kun merkit voidaan lukea jälkikäteen, ajatellaan että niiden tunnistaminen etukäteen olisi jotenkin helppoa. Kuitenkin elämä on tiedon ja epätiedon kanssa kuten pokeri. Peli jossa taito vaikuttaa ennustamiseen, mutta jossa jälkikäteen tapahtuva tilastojen selittäminen on kuitenkin helpompaa kuin ennustaminen etukäteen.

Toisaalta syyllisten hakemisen kohde kertoo paljon kertojastaan. Lähinnä sen, mitä hänen ideologiansa vihaa, vastustaa ja pelkää. Ratkaisut taas kertovat siitä mihin luotetaan. Ja suomalaiset tuntuvat luottavan valtioon. Jos otetaan kombinaatio selityksistä ja avuista saadaan kohtuu yleiset kombinaatiot "Loogisia selityksiä ovat esimerkiksi huonot kotiolot, kaltoinkohtelu, koulukiusaaminen tai jopa se, että henkilö on ollut syrjäänvetäytyvä. Kun loogiset selitykset on kartoitettu, pannaan asialle ennaltaehkäisevä tiimi. Siihen kuuluu moniammatillinen työryhmä, jossa on poliiseja, opettajia, lastensuojelun väkeä, ehkä seurakunnan työntekijä, koulukuraattori, koulupsykologi ja nuorisopsykiatrian edustus." Luterilaisuus on etatistinen. Ja siksi yhteiskuntamme on hyvin syvästi uskonnon hallitsemaa ; Valtionuskonnon kiistämisargumentaatiosto perustuukin osittain siihen, että tätä valtaa ei tunnusteta tai tunnisteta. Kriisit kuitenkin näyttävät, että kenelle valta on annettu muutoinkin. Kirkon kohdalla historia näyttää mistä tämä saattaa johtua ; Kirkolla on ollut yllättävän paljon toimintaa joka on vasta melko myöhään siirretty valtion hoitoon. Ja tästä huolimatta kirkko toimii monesti de facto valtion muiden järjestelmien paikkajärjestelynä. Eli jos valtio ja kunnat eivät hoidakaan jotain joka pitäisi, niin kirkko tulee auttamaan. Ja sillä on arvokeskustelussa lausunnongeneroimislupa. Kirkon etatistinen vaikutusvalta ei ole kovin institutionalisoitunutta. Instituutio on näkyvillä ja vallassa lähinnä symbolein ja verkostoitumissuhtein
1: Esimerkiksi Piispa Kari Mäkisen "keskiluokkaisuuskannanotto" nosti aikanaan ansaittua ihmettelyä. hänen vuosiansionsa olivat edellisenä vuonna 111 667 euroa ja arkkipiispana hän on Suomen valtiollisen protokollan kohdalla sen ylimmässä päässä. Etenkin jälkimmäinen muistuttaa että valtio ja kirkko ovat hyvinkin tiiviissä yhteistyössä. Ja valtaosa kirkon toiminnasta menee siihen että se keksii tämänlaisia "keskiluokkaisuuskannanottoja" joilla hämärretään varallisuus-, status- ja valtasuhteita. Ja kirkon kohdalla näitä yleensä vähätellään raskaasti.

Tosin ihmettelen hieman sitä, että kotimaassakin etsittiin ratkaisuja syrjäytymisen ehkäisemisestä. "Ennaltaehkäisyä on se, että on nuoren elämässä on riittävästi turvallisuutta, rakkautta ja toimintaa. Kahta ensimmäistä yhteiskunta ei voi tarjota, vaikka nuoren ympärillä hääräisi kuinka moniammatillinen tiimi. Jälkimmäistä voi. Palkattakoon siis koulupsykologien sijaan nuorisotyöntekijöitä ja lakkauttamisen sijaan perustettakoon nuorisotaloja. Tyttöjen taloja. Poikien taloja. Tarjottakoon harrastusmahdollisuuksia." Jos esimerkiksi katsotaan minun elämääni, niin harrastukset ja niiden puute eivät olleet se ongelma. ; Uskoisin että syrjäytymisen, kiusaamisen ja väkivaltaan aktivoitumisen välillä on yhteyksiä. Ja argumentit avun suunnasta ovat näitä siksi että tämä yhteys tunnistetaan.
1: Tosin en ymmärrä miten turvallisuus on yhtään mitään muuta kuin poliittista ihmisjoukkoilua. Jota taas on klassisesti hoidettu esimerkiksi poliisein, katutietoisuuden, ensiapukurssein, itsepuolustuskurssein ja varashälyttimin ja monen muun vastaavan keinon kautta. Yhteiskunta ei voi torjua jokaista rikosta, mutta turvallisuuteen se pystyy kuitenkin hyvinkin merkittävissä määrin. Kenties koulun pihan vartija jolla on lupa pamputtaa ja kaasuttaa olisi monellakin tavalla hyvä keino kontrolloida koulukiusaajia.

Osa selityksistä on hallinnan harhaa ja osa ratkaisuehdotuksista voi taas olla ihan pelkkä rauhoittelustrategiaa. Jos ihmisillä on turvaton olo, valtion voi kannattaa valehdella heille ja viitata asioihin jotka tuovat lohtua sitä kautta että niiden uskotaan toimivan sen sijaan että viittaisivat johonkin objektiiviseen väkivaltaisuuden vähentämiseen. Asiapohjatasolla nämä viittaussuhteet voivat olla hyvin erikoisia. Korrelaatio viittaa yhteyteen, mutta se ei ole kausaatio. Kausaation ratkaisu onnistuu yleensä vasta verkostoituneemmassa korrelaatioiden sumastossa.

Mieleeni tulee vertaustilanne uskontojen rikollisuuteen. Tilastot näyttävät että rikolliset alueet ovat keskimääräistä uskonnollisempia. Uskonto tuskin ajaa mitenkään automaattisesti rikoksiin. Turvattomuus alueella sen sijaan voi ajaa ihmisiä hakemaan lohtua uskonnoista. Samoin kiusaamisessa on huomattava se, että kiusaaminen itsessään aikaansaa syrjäytymistä jota on hyvin vaikeaa parantaa harrastustoiminnalla. Muistan omilta kouluajoilta sitä, miten kaverit välttivät seuraa koulussa ja julkisilla paikoilla koska siitä voi seurata sellainen asia kuin itsekin kiusatuksi tuleminen. Harrastuspuoli oli kunnossa, mutta se ei ikään kuin helposti kykene pureutumaan. Lisäksi jos on riskinä tulla kiusatuksi joko:
1: Nuorisotalolla jossa on paljon nuoria. Ja jos siellä on aidosti kivaa, myös kiusaajat haluavat sinne. Vahtiminen on vaikeaa. Opettajat tietävät että vartijan hommat ovat taitolaji. On helppoa vaatia valvontaa ja vastuuta opettajille, mutta tosiasiassa tupakointi ja kiusaaminen voidaan tehdä syrjemmälle sysien ja piilottaen. Itse asiassa keskiverto kiusaaja tekee juuri näin. Toki asiantunteva ja noheva nuorisotyöntekijä tai opettaja voi auttaa paljonkin. Se vain vaatii sen taidon.
2: Mielestäni oleellisin, kiusatuille ilmiselvä ja muille kenties vieraampi, kulma on se, että koulumatkat ovat käteviä paikkoja saada turpaan. Monenlaista voi tapahtua matkalla sinne tai sieltä pois. Ja tätä valvomaan on vaikeaa saada nuorisotyöntekijöitä, muuttuu syrjäytymisen, harrastusaktiviteetin ja kiusaamisenkin suhteet erikoisesti.

Näkisin että harrastusaktiviteetti on hyvä muille nuorille paitsi kiusatuille. Se varmasti auttaa syrjäytymiseen. Ja tämä yksinään on riittävä argumentti rakentaa niitä. Kuitenkin samalla ajatus siitä että älyllinen ja aktiivinen nuori voisi olla kiusaussolmussa tuntuu olevan monille käsittämätön. Ja tässä tulee vääristymä jossa tila nähdään ratkaisuna sellaiseenkin mitä se ei ratkaise.
1: Syy lienee siinä että aikuisten maailmassa taidoilla tekee jotain. Lasten maailmassa nörtit taas ovat klassinen kiusaamisen kohde.  Harrastaminen on kivaa, mutta se ei poista ongelmia. Kiva on ikävän vastakohta, mutta kiva ei ole samaa kuin ongelmien ratkaisu.
2: Toinen syy lienee se, että ns. fyysisen väkivallan maailma on hyvin suurelle osalle ihmisistä täysin vieras. Neuvoja tulee ihmisiltä joiden kokemusmaailma ei ole edes raapaissut ilmiöiden pintaa. Tällöin ihminen helposti siirtää itsensä ongelmaan ja sen ratkaisuun ja ratkoo ongelmia aivan eri kontekstissa olevan elämän ratkaisupakoilla. Ja juuri tämän vuoksi ihmiset hakevat ratkaisut ja syylliset sillä tavalla kuin hakevat. Projisoimalla.

Kenties kiusattujen tuomitseminen potentiaalisiksi murhaajiksi auttaa. Se nimittäin tuo sen ainoan pelotteen jonka kiusaajat tunnistavat. Kiusaajat käyttävät väkivaltaa ja tämän maailman kielipelit ovat niitä jotka he tuntevat ja jota he noudattavat. Muu on mahdollista, mutta enemmän bonus kuin jotain jota kannattaa olettaa. Se toki tuottaa lisää ikävää kiusaajien elämään. Mutta toisaalta heillä on joka tapauksessa helposti perusasenne, jossa maailma potkii potkittua ja että aikuinen on vain vihollinen joka naivin hyvää tarkoittaen kuvittelee että soosoopuhe kansliassa tarkoittaisi muuta kuin sitä että kotimatkalla tulee entistä pahemmin turpaan.

Ja tämä on se minun poteroni. Se ei kenties ole absoluuttinen totuus, mutta se muistuttaa siitä syvästä epäluottamuksen ja varovaisuuden kulttuurista jonka ihminen oppii melko pian väkivaltaympäristössä. Luottamus on se, joka ensimmäisenä menee. Ja avun hakemisessa sitä vaaditaan, ikään kuin omana aktiivisuutena. Valitettavasti luottamus on se, joka palautuu viimeisenä jos ollenkaan. Ja jos strategia nojaa sen varaan, se ei oikeasti ole mikään toimiva strategia vaan kiusaamiseen puuttuvien oman mielen hyvitystä. Että on tehty edes jotain. Sillä, autetaanko vai häselletään ei ole tässä kontekstissa väliä.

Tässä häseltäjien valtakunnassa kiusatun kantilta maailma näyttää siltä että siellä on kahdenlaista valtaa (a) sitä joka napataan vaatimalla luottamusta illusionaariseen joskin hyväntahtoiseen apuun vedoten (b) sitä valtaa joka hankitaan rakentamalla oikeutettua pelkoa. Itse olet tässä vain pelinappula, muiden tarpeiden täyttäjä - sekä kiusatun että auttajan.

---

On tavallaan kiinnostavaa, että pohjimmiltaan kiusaaja tukee ja vahvistaa yhteisön arvomaailmaa montaakin kautta ; Kiusatuksi päätyy tavallista helpommin olemalla "outo" tai "poikkeava". Eli arvojen noudattamattomuus johtaa kiusaamiseen. Toisaalta kun kiusaaja tuottaa turvattomuutta ympärilleen, ihmiset selittävät ja hakevat helposti ratkaisuja vakiintuneista ennakkonäkemyksistään. Muutos tästä nähdään syyksi kiusaamiselle, vaikka tosiasiassa vika on lähtötilassa ja sen suvaitsemattomuudessa. Ja auttajat häseltävät omilla arvoillaan niitä vahvistaen, ja muut näkevät mitä arvoja auttamishaluiset hyväntekijät noudattavat ; Tehokkuus auttamisessa - No, sitä taas on vaikeampi nähdä.

Järki ja tukka (Can you spot the not)

Tatuointiprojektini on nyt valmis. Ylläolevassa kuvassa on viimeinen Fiore dei Liberin esittämä miekkamieshyve, "Prudentia". Sitä symbolisoimaan on asetettu ilves. Fioren aikaan niitä pidettiin yhdentyyppisinä susina ja siksi Pisani-Dossi -manuaali kuvaa sen nimellä louo cervino, joka viittaa suteen. Kuva selvästi täsmentää sitä, että hyve kuvastaa nimenomaan "ilvestyyppiseen suteen" liitetty. Esimerkiksi pilkuttaminen on ollut tärkeä keino jolla muutoin karrikatyyrimäiset eläimet on voitu erottaa  toisistaan hyvin pienin vihjein. Ilveksenä hedaldinen eläin korostaa tarkkaa näkökykyä, huomiokykyä ja oveluutta enemmän kuin se tavallisempi susi.¹
Tätä tietysti korostaa se, että sen käteen on laitettu hyveen symboli joka on harppi, työväline joka ei ole selvästi perusluonteeltaan sotainen.² Tämä on tietysti helppoa liittää geometriaan, joka liittyy etäisyyksien arvioimiseen. Tämä taas on konkreettisesti yhteydessä miekailutaitoon jossa etäisyyden arvioiminen on tärkeää. Kuitenkin prudentia luonnollisesti hyveenä ilmenee muutoinkin ; Fiore dei Liberin aikaan geometria on kuitenkin ollut sen ajan hienoimpaa tiedettä jota arvostettiin valtavasti, se kuvastaa siis yleisempää viisautta. Itse asiassa Fiorekin aivan yksiselitteisesti monisäikeistää hyveen, koska hän liittää sen ennaltanäkemiseen, kykyyn arvioida asioita ennalta. Näin ollen esimerkiksi vastustajan tulevan toiminnan ennustaminen ja ohjaaminen tiettyyn tulokseen on ollut osa tätä hyvettä.

Tämä tatuointi oli hyvä jättää viimeiseksi. Tämä voi olla omituista, koska filosofianharjoittajana kyseinen hyve on kenties eniten harjoituksessa. Tämä on kuitenkin tavallaan yksi syy jättää hyve viimeiseksi ; Tatuointihan on sellainen että sen voidaan nähdä paitsi kuvaavan sitä mikä on, niin ennen kaikkea se voi heijastaa sitä mitä toivoisi itsensä olevan. Siksi esimerkiksi audatia on jotain jota minun on luonteva korostaa eniten - koska en ole perusluonteeltani kovinkaan rohkea, se kuvastaa sitä mitä haluan enemmän harjoittaa itsessäni.³
Yksi syy tähän on tietysti se, että koska olin alusta asti päättänyt liittää kyseisen heraldisen eläimen siihen olennaisesti liittyvään ruumiinosaan, oli päähän tatuointi jollain tavalla dramaattisin veto kaikista. Sitähän on sanottu että tatuoinnissa paikka kertoo paljon. Että jos sen saa piiloon vaatteiden alla, sitä halutaan antaa radikaalia kuvaa mutta ei olla radikaaleja ja ahterin yläpuolelle laitettu "tramp stamp" kertoo että antaa ensimmäisillä treffeillä. Päähän laitettu tatuointi taas kertoo ihmisille, että ei ole koskaan tekemässä veronalaista työtä. ⁴ Se kuitenkin tehtiin.⁵
Tämä on maksimaalista paradoksaalisuutta, koska kun älyä korostetaan älyttömimmällä mahdollisimmalla tavalla, päädytään luultavasti tekemään päätatuointi jossa arvostetaan viisautta ja arvostelukykyä. Tämä ambivalenssi tietyllä tavalla viehätti. Kuitenkaan teko ei ollut niin rebellious⁶ kuin voisi luulla. Pääasiassa siksi että tosiasiassa tatointi jää hiusten alle piiloon. Toisin sanoen tämä tatuointi on käytännössä näkymätön.⁷ Tätä näkymättömyyttä korostaa - toisesta näkökulmasta - myös se, että se on nimenomaan takaraivossa. Siinä missä pystyn peilin kautta katsomaan helposti hartiatatuointeja, ja jopa "tramp stamp" -norsua pystyy katsomaan tätä kautta, takaraivo on sellainen paikka että sinne ei yksinkertaisesti näe suoraan tai edes yhden peilin avulla. Tarvitaan ulkopuolista silmää. ; Tämä näkymättömyys yhdistettynä viisauteen onkin tärkeä muistutus ; Ihmisen on helppo nähdä itsensä viisaana, mutta tämä sortuu helposti dogmaattiseen egoiluun, joka vaikka tuntuukin aivan viisaudelta on itse asiassa sen vastakohta. Se, että viisaus on näkymätön on tärkeä muistutus itselle.

Siksi, kun puolisoni kysyi että mitä järkeä on tehdä tatuointi jota kukaan ei näe (itse ei näe ja hiukset peittävät muiltakin), vastaukseni oli että siksi että tiedän että se on siellä jossain. Ehkä.

---

1 Jota moni voisi pitää coolimpana kuin ilvestä. They are just plain wrong!
2 Se ei ole kulmamitta kuten jotkut salaliittoteoreetikot ovat esittäneet. He kun haluavat liittää jopa Fioren osaksi vapaamuurareita ja liittää tätä kautta jopa tämän aiheen ties mihin uusiin maailmanjärjestyksiin. Selkeästi korostetun terävät kärjet korostavat että se on nimenomaan harppi.
3 Toisin sanoen ; Minusta on yksinkertaisesti helpompi lähestyä itseäni ja kaikkia muita niiden puutteiden ja epäonnistumisten kautta.
4 Ajattelin kyllä käydä töissä, mutta jos verovapaus on tälläisestä luvassa niin antakaa suomen byrokraatit tulla vaan! Kyllä minä aina yhden verottomana elämisen kestän.
5 Itse tatuointitilannekin oli mielenkiintoinen. Tatuoija oli esimerkiksi valinnut taustamusiikiksi "Reverend Bizarre" -bändin. Saatanallinen tuomio goddamit Lohjalta. Joka laulaa-ääntelee esimerkiksi siitä että se vaan on sillä lailla että tässä maassakin on paljon mälsää. Kyseinen bändi on tausta-asenteeltaan sen verran omintakeinen, että sitä on mukava kuunnella kun samalla joku hakkaa koneellisella neulalla sarjatulitahdilla päähän ja pitää itsen pysyä paikallaan ja olla esimerkiksi nauramatta.
6 Lue: konventionaalisesti tyhmää.
7 Tarkennukseksi; Se on kyllä oikeasti aseteltu siten että hiukset peittävä kaiken paitsi sen kädessä olevan harpin. Se on siis vain lähes näkymätön. Se muistuttaa tältä osin erästä korvan takana ollutta tatuointia joka oli yhdellä tuntemallani tyypillä jonka kanssa aiemin tein töitä. Se, että joku asiakas huomasi kyseiset tatuoinnit oli merkki siitä että kyseessä oli tarkkaavainen tyyppi. Näin tämä on pieni huomiotesti ihmisille. Ja tarjoaa minulle mahdollisuuden huomata heidän erinomaisen tarkkaavuutensa.

Lotto-ongelma

Hyvin usein ennustuksiin uskovat, erityisesti Nostradamuksen kannattajat ja Raamatun ennusteita kaivelevat, harjoittavat hyvin ymmyrkäistä logiikkaa. Ennusteet ovat moniselitteisiä ja epätarkkoja tai perustuvat yleistyksiin jotka toimivat joka tapauksessa. Tämä on vain huonoa päättelyä.

Harvinaisen kriittisen kulman ennustamiseen löytyy Niemisen "Suomen mysteerit" -kirjasta sivulta 107 alkavassa tekstissä "Aidosti yliluonnollinen juttu", jonka hän sanoo olevan "..tässä kirjassa ainut tarina joka on aidosti yliluonnollista tavaraa." Hän esittääkin tarkkoja kriteereitä joiden mukaan ennusteita olisi analysoitava. Hän esimerkiksi varoittaa monitulkintaisuudesta. Jos ennustuksen sisältö ei ole eksakti, se ei oikeastaan ole ennuste ollenkaan. Hän varoittaa myös "varman päälle pelaamisesta", jossa ennustetaan asioita jotka tapahtuvat usein. Ne eivät ole hänestä aitoja ennusteita. Lisäksi Holmberg muistuttaa valikoinnista, jossa ihmiset usein valitsevat vain osuneet arvaukset ja unohtavat epäonnistumiset.

Lisäksi hän esimerkiksi muistuttaa arvailusta "Tietenkin aina väliin jotkut onnistuvat. He kertovat jonkun ennusteen joka kuin vahingossa menee oikein. Sellaista sattuu aina toisinaan, ja silloin on syytäkin hymyyn. Iloa tuskin pilaa se että kyse on aina yhdestä ennustuksesta, ei sarjasta jotka menisivät peräkkäin oikein juuri kuten ennustettiin. Lisäksi he eivät onnistu toista kertaa. Jo se yksikin onnistunut ennuste syntyy äärimmäisellä riskillä ja toisinaan sen otto kannattaa, mutta mikään ei kieli että kyse olisi muusta kuin arvaamisesta."

Tätä lähtökohtanaan Nieminen esittelee (mahdollisesti pseudonyymisen) Wolmar Holmbergin ennustuskirjan "Ennustuksia Suomen tulevaisuudesta" vuodelta 1923. "...jyrkimmin kriteerein voidaan näyttää, että hän on osunut yli kymmenen kertaa peräkkäin oikeaan, ja korostetaan että hänen ennusteensa käsittelevät hyvin suuria linjavetoja. Todetaan vielä erikseen, että tässä ei ole lukuisista ennustuksista ronkittu onnistuneimmat, vaan kaikki on tässä luetteloitu. Epäonnistuneita ennustuksia ei piilotella. Lisäksi hänen ennustuksensa ovat helppolukuisia, ne eivät piileksi sanahelinän takana ja jokaisen ennusteensa hän on koristanut vuosiluvulla, tai ainakin sitä kykenee seuraamaan kontekstista."

Niemisen mukaan kaltaiseni skeptikon
pitäisi näyttää tältä

Nieminen on varma asiastaan ja lopettaa viittauksella skepsis RY:hyn. "Skepsis ry on tunnetusti luvannut muhkean rahapalkkion yliluonnollisen ilmiön tuottajalle, ja paha kyllä tämä kirja ei sääntöjen mukaan sovi kandidaatiksi, koska ei ole ketään jolle palkkion voisi edes osoittaa, ja toisekseen ehdot puhuvat henkilökohtaisesta kyvystä, eikä kirjasesta vuosisadan takaa. Olen kuitenkin varma että mikäli tämä kelpaisi, se voisi hyvinkin panna rahat pulitukseen." Rohkeita sanoja ja alku näyttää lupaavalta. Tässä on kuitenkin muutama ongelma. Jos mainittu kirjanen olisi todellakin todiste, niin jokainen lottovoittaja voisi laittaa vaatimuksena palkkion pulitukseen. Nieminen on toki ansiokkaati käsitellyt asiaa yksittäisenä tapauksena. Mutta hän on unohtanut aihepiiriin liittyvän meta-analyysin. On nimittäin suorastaan odotettavissa että hyviä ennuskirjoja löytyy. Syynä on se, että niitä tehdään paljon. Nieminen on toki viisas kun osaa varoa cherry pickingiä yhden lähteen sisällä. Mutta hän unohtaa ennuskirjailmiön kokonaisuutena ja cherry pickaa sen sisältä.

Nieminen unohtaa sen, että todennäköisyyttä arvioidessa on aina konteksti. Kysymys ei ole pelkästään yksittäistapauksen tarkkuudesta, vaan mukana on aina myös otoskoko. Lottovoitto juuri tietyllä kupongilla on ihme, mutta kun pelejä pelataan paljon, se että joku niistä voittaa on hyvinkin odotettavissa.
Lottovoittoja syntyy koska arvaajia on paljon. Nieminen jopa korostaa kirjan kirjoittajasta (s 108) "...Hän vain toteaa kuuluvansa yliaistillisia ilmiöitä tutkivaan seuraan, joita 1900 -luvun alussa varmaan oli kuin sieniä sateella, sillä nehän olivat aikansa muoti-ilmiö." Harrastuneisuus tarkoittaa sitä että aivan tosissaan olevat ihmiset tulkitsivat uniaan ja tekivät muuta vastaavaa mihin heidän maailmankuvansa ja muodin seuraaminen ajoi. Paljon ennusteita tarkoittaa sitä että mukaan mahtuu hyviäkin.

Toinen huomio jonka lotto helposti tuo mieliimme on siinä että Nieminen korostaa useiden peräkkäisten arvausten merkitystä. Kuitenkin "Skepsis ry" aivan taatusti tietää että ratkaisevampaa ei ole useiden peräkkäisten arvausten määrä, vaan kokonaistodennäköisyys. Toki perättäiset arvaukset ovat epätodennäköisempiä koska todennäköisyydet on tällöin kerrottava keskenään. Mutta mistä muusta lotossa on kysymys kuin siitä että osaa arvata useita perättäin tulevia numeroita? (Lottovoiton epätodennäköisyys on juuri tämän ilmiön ansiota.)

Joku voisi sanoa että tässä olisikin sitten se kammottava maailmankuvan ja kiistämisen seinä. Että mikään ei antaisi mahdollisuutta. Tosiasiassa näin ei ole. Tilannetta voidaan verrata siihen, että voisimmeko tietää jos joku huijaisi lotossa. Tämä on mahdollista selvittää. Mutta se vaatisi meta-analyysin voimakasta käyttämistä. Pelkästään lottovoiton epätodennäköisyys ei ole todiste siitä että voitto on ohjautunut vaikka illuminatin käden kautta määrätylle voittajalle. (Tai ole todiste siitä että kun lottovoittaja kertoo saaneensa numerot unessa, että tämä todistaisi unien paranormaalin voiman.) Voittomääriä voidaan arvioida pitkällä tähtäimellä voittojen odotusarvojen mukaan. Jos voittoja alkaa ropsahtelemaan enemmän kuin odotusarvot antavat odottaa normaalivariaation sisään tulevan, on syytä epäillä huijausta.

Toinen asia, joka koskee erityisesti ennustamista, on se, että after the fact tiedosta seulominen on yksinkertaisesti väärä tapa. Niemisen löydös on seurausta Niemisen ahkeruudesta ja perslihaksista. Hän on jaksanut penkoa ja kuunnella muiden töiden tuloksia, joten lopputuloksena on sitten tämä kiistatta hyvin osuva löytö. Kuitenkin ennustamisen kohdalla olisi olennaista että asioita ei todettaisi vain after the fact. Ennustelija joka ennustaa mitä tapahtuu ensi viikolla asettaa itsensä riskiin, mahdollisesti naurunalaiseksi. Tämä riski puuttuu kun vain pengotaan arkistoja yrittämättä ennustaa löytöhetken jälkeisiä tapahtumia. Tämäkin ennuskirja olisi parempi jos se ennustaisi vielä vaikkapa ensi vuoden tapahtumia.

Tämä voidaan liittää mukavasti meta-analyysiin.Kun ennuskirjoja olisi epäonnisesti käyty läpi useita, olisi lopputulos, yksi onnistuminen, selvästi arvausluonteisempi. Näin ollen Holmberg olisi näkyvästi metaisessa kontekstissa esimerkiksi satojen muiden ennusteluvihkosten kanssa ja se, että yksi niistä osuisi oikeaan ei olisi kovin suuri ihme. Nyt taas, kun katsotaan pelkkää onnistumista after the fact, nämä kilpailijat jäävät amatöörien töhertelynä ja arvailuna ohitetuiksi eikä niiden osuutta kokonaisuuden kannalta huomata kovin helposti.

Siksipä näytänkin tämänlaiselta
illuminaatti-sodomiitilta.

Ilman tämänlaisia meta-analyysin käsittelyjä Skepsis ry:n palkinto muuttuisi lottoarvonnaksi. Olisi selvää että jos Holmbergin kirja olisi "kuitattavissa", se muuttaisi palkinnon luonteen. Skepsis ry haluaa korostaa että takana olisi aito yliluonnollinen ilmiö, eikä jokin joka olisi todennäköisyyksien lakien mukaan tapahtuva ennemmin tai myöhemmin. Siksi uskoisin että Niemisen perustelu ei riittäisi vielä alkuunkaan. Meta -analyysitaso puuttuu siitä täysin. Ja rehellisesti sanoen en ihmettele. (a) Metataso ei tule helposti mieleen ja (b) jos tulisikin, ja jos haluaisin todistaa yliluonnollisesta, vihaisin sydämeni pohjasta tämänlaisia seiniä. Niemisen yleisen asenteen - hän on hieman parodiahorisontissa ja pitää selvästi itseään siinä, kutsuu itseään "huuhologiksi" ja vitsailee asialla muutenkin - vuoksi uskon että hän on ollit nimenomaan tätä a -tyyppiä. Hän on toki crank, mutta sellaisella hyvällä tavalla jota arvostan.

---

Valokuvat Daniil I.

Joona

Kenellekään ei liene yllätys, että en pidä valtaosasta evankelioivia fundamentalisteja. Pääsyynä ei ole edes se, että katson heidän kannattavan epätotta maailmankuvaa. On toki totta, että en ymmärrä miksi minun pitäisi kunnioittaa irrationaalista ja epätotta, mutta valtaosa on siinä tunteessa joka tulee heidän kanssaan ollessaan. Heillä on yksinkertaisesti samantapainen asenne kommunikaatioon kuin "Stargate" -sarjan "maailmojen tuhoajalla". Hänellä on suora mieli, jossa on tavoite ja sitten hän suoraviivaisesti pyrkii tekemään tämän. Kritiikki ja vastustus ovat esteitä. Ei jotain jota harkitaan jotta tavoite muuttuisi vaan jotain josta on päästävä läpi.

Näin ollen hahmon kommunikaatio muistuttaa pumpuliin käärittyä talttaa. Toinen sanoo, että älä lyö ja hän selittää että hän vain vähän pumpulilla pyyhkäisee. Hahmo on niin ovelasti rakennettu, että jopa muistinmenetysjaksossa tämä piirre on esillä. Hahmo ei ole tällöin kostonhimoinen koska häneltä puuttuu muistin kautta kauna. Eikä hän ole tekemässä julmia asioita koska hän on unohtanut tavoitteensa. Mutta tämä asenne näkyy kaikessa muussa mitä hän milloinkin kokee haluttavaksi tavoitteekseen.

Tämänlainen pömpöösi asenne on toki jotain joka solahtaa sujuvasti suomalaiseen perivakavaan mielenmaisemaan. Mutta tämä asenne on vieläkin vahvempana amerikoissa. Kalvinismi on sävyltään perivakavaa ja peritotista ja perisuoraviivaista. Lopputuloksena syntyy omituinen ambivalenssi joka näkyy esimerkiksi siinä miten suomessakin voi olla niin että henkilö kertoo kuolleen olevan nauttimassa kivoista oloista paratiisissa mutta hän samalla haluaa välttää tätä ahdistavaa vaihetta. Ja toisaalta he seuraavat maailmanloppua riemukkaana asiana ja jokainen katastrofi ja paha tapaus on ennakointi tästä ja tässä on jotain omituista mukasyvällistä besserwisseristisen riemun paikkaa. Ja kirkossa uskovat jotka kuulevat ilosanomaa Jeesuksen ylösnousemuksesta eivät jaksa riemastua edes haukotukseen.

Tämä asenne kulminoituu suhtautumiseen profeetoihin. Tietyn sortin uskovaiset asettavat profeetan klassiseen tarinankerronnalliseen rooliin, jossa sääntönä on se, että profeetta hankkii jotenkin viisauden, voittaa epäilyt tai pääsee viimeistään sanomaan viimeisen sanan joka on hieman sama kuin viimeisenä nauramista, mutta nauruvertaus olisi tähän asenteeseen liian vakava. Profeetta on siis besserwisser -tietäjä. Tämän vuoksi profeetallisuuteen liittyy aina tietty ikään kuin itsetarkoituksellisesti omituinen pömpöösi sankarieetos.

Profeetta suhtautuu kritiikkiin hyvin "maailmojen tuhoajan" asenteella ja vallalla näyttää olevan kompensationaarinen taustaoletus siitä että kun profetia toteutuu saa profeetta nauraa takaisin potut pottuina ja kyllä niitä kriitikoita sitten hävettää. Tämänmallinen karisma-status -oletus profetioinnin takana tekeekin tästä armolahjasta tai ominaisuudesta hyvän keinon saavuttaa statusta uskovaisten yhteisössä.

Kuitenkin kun katsotaan "Raamatusta", voisi olla kaikista hedelmällisintä vilkaista tarinaa Joonasta. Joonan tarina nimittäin näyttää miten profeetta ei välttämättä saa mitään kunniaa ennustuksestaan. On turhaa odottaa kompensaatiota kärsimyksistä joita profetian välittämiseksi on tehty. Koska ihminen ei voi aina olla varma siitä onko vaikeus sitä että maailma ja etenkin Saatana vastustaa. Vai johtuuko se siitä että ihminen on itse puusilmäinen, tyhmä ja tunkee asioita väkisin haluamaansa suuntaan.

Se on hyvin lyhyt tarina. Ihmiset muistavat Joonasta lähinnä sen että hän oli pinokkion tapaan valaan vatsassa. Mutta tarinakokonaisuus on itse asiassa mahtavan surkuhupaisa. Joona todellakin saa Jumalalta tehtävän mennä valistamaan ihmisiä ylimaallisesta totuudesta. Totuus on vakava koska se varoittaa odottavasta totaalituhosta. Jumala uhkaa nukettaa kokonaisen kaupungin muusiksi. Hän osaa ennakoida tämän suuttumisensa (kenties Hänellä osaa odottaa Taivaan Rouvan PMS -oireita). Varoitus on siis tarpeen, jotta ihmiset voisivat lepyttää Jumalan tai ainakin paeta kaupungista johonkin paikkaan jonne Herran raivo iskee kenties vasta seuraavalla viikolla.

Mutta Joona suhtautuu tähän "oh shit oh shit" -asenteella. Hän lähtee täsmälleen päinvastaiseen suuntaan ja mahdollisimman kauas. On vaikeaa tietää, onko Joonan tavoitteena paeta niin kauas Jumalan Jerusalemin temppelistä että Jumala ei jaksa lähteä häntä kotoaan noutamaan, vai onko Joona vain niin vastahankainen tehtävän suorittamisesta että hän laittaa oman ruumiillisen rajoittuneisuutensa Jumalan tehtävän esteeksi. Jos hän on jossain aivan muualla kuin pitää, ja hän ei kuolevaisena osaa itse olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, niin tehtävä jää toteuttamatta. Tarinan sisäisen logiikan mukaan Jumalaa pakeneminen niin kauas että olisi todella Jumalan selän takana on tietysti mahdottomuus. Absurdi pakomatka on siksi lopputulokseltaan vääjäämätön. Auki jää vain se, mitä Jumala tekee kun Hänen tahtonsa toteutuu.

Joonan laiva joutuukin myrskyyn. Merimiehet ovat hädissään ja rukoilevat omia Jumaliaan. Meri ei tyynny. Joonaa taas ei uskonto vähääkään kiinnosta, ja hän haluaa nimenomaan välttää Jumalan huomaamaksi tulemista, pakomatkallahan ollaan. Ja niin hän nukkuu. Kun muu toivo on menetetty, merimiehet tarttuvat mielellään viimeiseen oljenkorteen. Kun käytössä on enää vain yksi Jumala, niin se alkaa tässä epätoivossa tuntua erityisen haluttavalta. Joonan asenne vaikuttaa suorastaan stoalaiselta joka lisää tämän Jumalan karismaa. Eli Joona joka oli erityisen vastahankainen oli juuri maksimaalisen tehokas käännyttäjämies.

Lopulta Joona pyytää että merimiehet heittävät hänet pois. Tässä itsemurhassakin on nähtävissä keskisormen näyttämistä Jumalalle. Että hukun sitten, että yritäppä siinä sitten teetättää minulle jotain juoksupojan hommia, oi taivainen Partaukko! Meri tyyntyykin tämän jälkeen ja Joona joutuu valaan nielaisemaksi. Tässä vaiheessa Joona sitten valaan vatsassa kertoo omituisen hyvin uskovaisen psalmin. Tämä on vahvassa kontrastissa kaikkeen tarinassa aikaisemmin olevaan (ja rehellisyyden vuoksi se liittyy loppuosan tarinan Joonan luonteenheikkouteen johon palaan myöhemmin). Kenties tämä rukous on epätoivoinen keino teeskennellä Jumalalle hyvää uskovaa. Joona näyttääkin ylistyksessään esittää itsensä olosuhteiden uhrina, eikä suinkaan omien pakoretkiensä vuoksi tehtävästä harhautuneelta.

Jumala päättää antaa valaan oksentaa Joonan maalle. Tämä on varsin irvokas pelastus. Etenkin kun Joona juuri ennen oksentamista kertoo että vain Jumala voi hänet tästä pulasta pelastaa. Saastasta toivon mukaan siistiytynyt Joona viekin sitten sen saamansa viestin kaupunkiin. Ja nyt tulee se paras juttu. Jumala päättää armahtaa kaupungin. Toisin sanoen Joona saa viestin siitä että kaupunki tuhoutuu. Laskuri tikittää eikä ole mitään ihmemies MacGyveriä joka tämän pommin purkaa. Ja sitten hän välittää varoitusviestin ja ihmiset ottavat sen vakavasti. Ulkoisen arjen tasolla maailmassa ei tapahdu mitään muutosta. Taivaalla ei häämöttänyt mitään meteoriittia jonka varjo olisi kaupungin yllä ja joka olisi häipynyt. Maailma ennen Joonan viestiä ja Joonan viestin jälkeen näyttävät täsmälleen samalta. Ainut ero on siinä että ihmiset osaavat kenties arvostaa aikaa Joonan jälkeen koska heidän mielessään on käynyt "ehkä huomenna aurinko ei nouse".

Joona tekee tässä vaiheessa sen, mitä jokainen ihminen tässä vaiheessa tekisi. Hän menee lähivuorelle odottamaan että se kaupunki tuhoutuu. Hän on vihainen siitä että maailma on sama ja viesti ei muuttanut mitään konkreettista. Hän näyttää houkalta. Profetia epäonnistui koska mitään loppua ei tullut. Täällä vuorella Joona nauttii kasvin varjosta ja katselee kaupunkiin. Seuraavana päivänä hän raivostuu ja toivoo omaa kuolemaansa kun tämä sattuu kuihtumaan.

Kun katson Joonan tarinaa, siinä on jotain jonka kristityt tuntuvat unohtaneen. Se on se, että profeetta on houkka. Kun katselen nykykristittyjen kenttää, siellä ei ole nähtävissä tämänlaisia surullisen hahmon ritareita. He ovat kaikki sitä pömpöösiä besserwisserismiä pullollaan olevia henkilöitä joiden kesken unia herätyt ja muistetut unet muuttuvat joksikin jonka mukaan pitäisi vakavasti suunnitella tulevaisuus.

Tai siis kaikki paitsi Jouko Piho. Minun on joskus vaikeaa sanoa onko mies trolli vai ei, sen verran sekapäisiä ja mielipuolisia hänen profetiansa paikoin ovat ; Mutta hän on kuitenkin, profetiointiennustustensa mahtipontisuudesta huolimatta, samalla kaikkea muuta kuin pömpöösi. Hänet voi todellakin kuvitella Pähkinänsaaren rauhan rajan kohdalle istumaan. (Hänen kannattamansa profetiaperinne näyttää jostain syystä ajavan sitä että Suomi ajataan todellakin alkuperäiseen minisuomeen eli että Venäjä valloittaa pohjois-Suomen ja raja muotoutuu sinne pähkinäsaaren rauhassa määritettyyn.) Piho siellä istuisi jollain harjulla aurinkotuoleineen odottamaan ja ihmettelemään että miksei se Venäjä jo hyökkää. Että hyökkäis jo!

Aavemainen salamurhaaja

Näin viime aamuna unta, jossa olin palaamassa töistä, tarkalleen ottaen olin "piritorilla" menossa Sörnäisten metroasemalle, kun matkantekoni esti joukko matkalipuntarkastajia. He olivat jo siinä esiasema-alueella estämässä sen, että pääsisin portaisiin. Minulla oli jopa sininen matkakortti jota näytin mutta eivät päästäneet minua silti sisälle. Siksi päädyin kiipeämään Sörnäisten metroasemalle katon kautta, joka olikin nyt hirvittävän korkea. Huomasinkin pian että olin oikeasti niin ylhäällä että olinkin Helsingin metroasemalla kompassin kohdalla katossa. Katossa oli sellaista ristikkopalkkia, jonka varassa kyykötin. Katselin ja vaanin sieltä matkalipuntarkastajia. Käsissäni oli gauntletit, sellaiset ritarien metalliset hansikkaat. Heräsin tässä vaiheessa koska minulle soitti puhelinmyyjä (paikasta josta minulle oli soitettu tällä viikolla jo kolme kertaa.)

Tämä episodi muistuttaa muutamasta asiasta. Esimerkiksi siitä että meillä on yhteiskunnassamme ns. päivärytmi jota pitäisi seurata väkisin vaikka työajat saisi suunnitellakin oman kyöpelöinnin tahtiin. Lisäksi se muistuttaa siitä, että unet muistaa lähinnä vain jos herää kesken unien. Jos olisin nukkunut loppuun asti, olisin luultavasti elänyt jonkinlaisessa harhamaailmassani oikeutta jakavana Ezio Auditorena ja koska unissa "nothing is true - everything is permitted" olisin mukavasti unohtanut koko asiaankuuluvan matkalipuntarkastajien teurastamissessioni. (Tai mitä sitten olin tekemässäkin, unen jatko jäi minulle tosiaan arvoitukseksi. Mutta toivon että tämä olisi ollut jatko. Se olisi ollut viihdyttävää. Puhelinmyyjä olkoon kirottu hamaan huomiseen.)

Ennen kaikkea se kuitenkin muistuttaa siitä että unet liittyvät hyvin usein nimenomaan siihen mitä arkielämässämme teemme. Unessa olevat elementit olivat kaikki elämälleni tavallisia. Oli töitä, matkalipuntarkastajia ja vastaavia. Ja kiivettyäni spontaansti Johanneksenkirkon katolle, olen muutamana yönä sen jälkeen nähnyt erilaisia kiipeämis-putoamispainajaisia. Näin siis siitä huolimatta että kyseinen tempaus oli elämäni huikeimpia kokemuksia (joskin mahdollisesti laiton) ja allani oli kuitenkin viitisenkymmentä metriä vahvaa ja vakaata kiveä, joten mitään valtavaa riskiä kiipeilystäni huoltojoukoilta unohtuneiden turvavaljaiden kanssa ei tullut. (Vaikka kunnon päälle kävikin. 100 metriä tikkaita vaatii yllättävän paljon käsivoimia, etenkin jos korkeus jännittää yhtään.)

Richard Wiseman muistuttaakin tästä kirjassaan "Yliluonnollinen ilmiö". Hänellä on esimerkiksi luku joka käsittelee presidentti Lincolnin salamurhaa. Hänhän oli nähnyt unessaan että Valkoisessa talossa oli ollut joku ruumis joka oli ollut presidentti. Lincoln oli itse tulkinnut unen että unessa kuoli joku muu, kenties jonkin muun maan presidentti. Kirja käänsi lausuman muotoon "...näyttää että tuo aavemainen salamurhaaja iski kätensä johonkuhun muuhun." Merkittävä asia oli myös siinä että Lincolnin aikana turvallisuusasiat olivat olleet konkreettisesti esillä. Lincolnin asema oli vaakalaudalla ja oli alueita jotka vastustivat häntä syvästi. (Tämä ei ihmetytä kun muistaa mitä ideologioita ja asenteita pyöri ilmassa ennen USA:n sisällissotaa.) Lincolnia oltiin jopa yritetty murhata epäonnistuneesti ; Sala-ampuja oli ampunut vain hieman hutiin ja rei'ittänyt Lincolnin hatun. Tämä on varmasti stressaava kokemus jos se tehdään yllättäen ja silloin kun hattu on päässä. Näin ollen Lincoln oli nähnyt konreettisen riskin unessa koska se oli konkreettinen riski tosielämässä. Näin enneuni ei ollutkaan kovin yllätyksellinen vaikka se olikin sisällöltään vain vähän tulkinnanvarainen (kun Lincoln itse tulkitsi sen väärin, joten monitulkintaisuutta selvästi oli.)

Wiseman muistuttaakin siitä että unitutkimuksissa on havaittu että ihmiset näkevät usein yllättävän konkreettisia unia. Niissä toistuvat normaalit teot, kenties muunneltuina. Lisäksi unissa on yllättävän usein negatiivisia asioita. Syynä voi olla kaksi asiaa (a) joko aivomme harjoittelevat unessa jolloin valmistaudumme haasteisiin ja harjoittelemme ratkaisemaan elämässämme tulevia ongelmia. Tai tallennamme oppimamme ratkaisut syvempään muistiin. (b) Tai sitten uni on vain aivojen lepotila joka tuottaa satunnaisia pärskähdyksiä joiden sisällön tietoisuus rakentaa sen pohjalta mitä meillä on valmiina esillä. Näin esimerkiksi huolet voivat värittää unia vaikka niitä vastaan ei suoraan valmistauduttaisikaan.

Selitykset ovat erilaisia, mutta teema on sama. Ne selittävät miksi näemme tavallisista asioista unia. Toisaalta mukana on myös se, että unissa jotkut asiat muuttuvat tärkeiksi vasta kun muistamme ne ja niihin liittyviä asioita tapahtuu ; Näin ollen itsekin olisin saattanut ihmetellä jos juuri tänään olisi tullut matkalipuntarkastajia. Mutta ei tullut. Siksi se on helppoa ohittaa sattumana. Tosin uneni ilmeisesti ennusti että tänään kuljin piritorin läpi. Ja jos ensi viikolla tai ensi kuussa näen matkalipuntarkastajan, voisin arvata että uni tarkoitti juuri tätä.

Olin itse asiassa jollain tasolla hieman hämmästynyt kun töihin mennessäni katsoin kattoon ja huomasin että Helsingin metrosaseman päällä tosiaan on palkkimaista viritystä. Tosin se on niin korkealla että sieltä ei varsinaisesti vaanita ketään assassinaatioloikat mielessä. Ja niissä on lisäksi tiiviit metalliverkot (ilmeisesti pulujen vuoksi) jotka estävät tämänlaisia asioita. Kuitenkaan en ollut kiinnittänyt kattoon ennalta huomiota. Olin vain kulkenut alueella useita vuosia toistuvasti (joten tottakai alitajuntaani on jäänyt materiaalia tästä, ilmeisesti hieman vajaata tietoa tännekin kun ne metalliritilät puuttuivat.)

Siksipä unella on muutamia opetuksia. Ensinnäkin ei kannata vinoilla matkalipuntarkastajille ja kannattaa aina pitää matkakortti ladattuna. Toisekseen minut kannattaa päästää kotiin jos olen sinne matkalla koska tarpeen vaatiessa olen valmis kiipeämään niin korkealle että pääsen Sörnäisistä Helsinkiin. (En tosin tiedä miten tämä fysikaaliesti tapahtuu.) Sen lisäksi se opettaa että ei pidä pelata liikaa "Assassins Creediä", peliä jossa kiipeillään torneissa ja kattopalkeilla ja suunnitellaan assassinaatioloikkia viranomaisiin. Ei myöskään pidä kiipeillä kirkontorneihin. Jota taas voi vähentää se, että pelaa vähemmän pelejä joissa kiivetään paljon kirkontorneihin (eli sellaisia pelejä kuin "Assassins Creed".)

Lisäksi unen inspiroimana ajattelin ostaa lomarahoillani (rahat joiden olemassaoloa ei ole muistanut) itselleni hienot gauntletit. Perustelen tätä Jumalallisella informaatiolla joka mieleeni vuodettiin paranormaalisti unessa. Jos uniin vetoaminen antaa tietäjille ja profeetoille valtaa ja uskottavuutta, kai skeptikko saa jumalauta yhdet hanskat!

Ehdollista todennäköisyyttä vain ehdoilla

Apologetiikan ystävät ovat usein pahastuneet minulle, koska en pidä siitä tavasta jolla he käyttävät Bayesin kaavaa. Olen paatunut frekvenssitodennäköisyyden kannattaja, joten usein keskustelu vääntyy näiden näkemysten väliseen eroon. Usein tässä on perusongelmana se, että he kannattavat Bayesilaista todennäköisyyttä ehdoitta. Sillä kun sen käyttöä hyväksytään jossain, niin he haluaisivat hyväksyä sen kaikkialla.

Sitäpaitsi valtaosa heidän esittämistä laskelmistaan ovat jollain tavalla Bayesin kaavaa soveltavia. Swinburne käyttää sitä. Plantinga käyttää sitä. Unwin käyttää sitä. Ja tätä kautta on ymmärrettävää että heillä on emotionaalinen side kaavaan. Ja toisaalta - juuri tämä voitaisiin vastaavasti nähdä emotionaaliseksi siteeksi olla hyväksymättä sitä. ~ Itse asiassa yleinen vasta-argumentaatio onkin perustunut siihen että ennaltapäättäisin jonkin asian epätodennäköiseksi tai todennäköiseksi. Näin arvioni olisi maailmankuvallinen. Apologetiikot ovat siis kertoneet että ei saa määritellä asioita epätodennäköiseksi ja todennäköiseksi suoraan määrittelemällä ne ikään kuin mielivaltaisesti etukäteen a priori erisuuruisiksi esimerkiksi kieltämällä ihmeet irrationaalisiksi suoralta kädeltä. He korostavat että on hyvä katsoa todistusaineistoa ja antaa reilu mahdollisuus. Tämä on avomielisyyttä, ja sitä mitä käsitän heidän tarkoittavan avomielisyydellä näissä argumenteissa.

Tosin avomielisyyttä kaivataan myös siinä, että heidän perusmetodologiansa sisältää usein jonkinlaisen presuppositionaaliseen kehään perustuvan tutkimusstrategian jossa korostetaan havaintojen mukanaoloa. Ja he haluavat korostaa että tämä on tieteen tekemisen metodologia. Tästä strategiasta hyvän esimerkin saanee Myersin talteenottamasta kreationistisen tieteentekemisen kaavasta. Siinä ideana on se, että "Raamattu" tekee falsifioitavissa olevia tieteellisiä väitteitä. Näin ollen ensin tehdään Pyhän Kirjan tekstianalyysiä jotta saadaan selville mitä nämä kannanotot ovat. Tässä apuna käytetään esimerkiksi. Näin saadaan uskottava ja mahdollinen Raamatun kirjaimellinen Totuus. Sitten katsotaan havaintoja ja jos konflikti nousee, niin siinä tapauksessa (a) päätellään joko niin että dataa ei ole tarpeeksi, eli havaintoja tarvitaan lisää tai sitten jos tämä tie menee umpeen niin (b) mietitään että Raamatuntulkinnassa on tehty virhe ja palataan uudelleen tulkintatasolle. Tässä Raamattua ei tietysti koskaan kumota, mutta sen tulkitsemisesta tulee yhä faktojen kanssa yhteensopivampaa. Myers moittii tätä siitä että ensin oletetaan että kristillisyys on falsifioitavissa jos maialma olisi vaikkapa yli 10 000 vuotta vanha. Ja jos tiedemaailma sanoo että maa on vanhempi, niin silloin tiede sovitetaan dogmaan tai sitten tulkinnassa ei luovuta Raamatun totuudesta. Myers moittiikin tätä siitä että se on mukafalsifioitavissa "It's not really falsifiable if you’re going to automatically reject any evidence that falsifies it, is it." Kreationistit pitävät juuri tämänlaista julmana ja korostavat että tieto tarkentuu ja että Tulkinta on, paitsi yhteensopiva havaintoaineiston kanssa, niin myös sellainen että siitä tulee ajan mittaan spesifimpi. Tämä strategiavalinta on tärkeä, koska se on - kenties hieman yllättäen, mutta kuten tässä tekstissä selviää myöhemmin myös - olennaisesti yhdessä tässä käsitellyn aiheen kanssa.

Koska otan ihmiset vakavammin kuin mehukkaan verevistä sanoistani voisi kenties luulla, tarvitsen ehdottomasti, molemmanpuolisen epäkunnioituksen murtamiseksi ja sen yhdensuuntaiseksi muuttamiseksi, hyvän selityksen. Siksi päätinkin kirjoittaa tämän argumentin, joka perustuu pelkän Bayesin kaavan hyväksymiseen ja sitä kautta ponnistamiseen. Ja sen kautta näytän miksi (a) minä en pidä tästä kaavasta ja (b) jos pitäisin tästä kaavasta, olisin suorastaan velvoitettu ateismiin. (Luvassa on myös tieteenfilosofiaa.)

Bayesilaisen todennäköisyyden käyttö ateismin verukkeena:

Bayesin kaava perustuu ehdolliseen todennäköisyyteen. Kaava kuvataan muodossa P(BIA) = [P(AIB) * P(B)] / P(A) jossa P(A) on A:n a priori -mahdollisuus "riippumatta havainnoista". P(AIB) taas on A:n a posteriorinen todennäköisyys B:llä tapahtuen. P(BIA) taas on B:n mahdollisuus ehdolla A. Ja P(B) on apriorinen todennäköisyys B:lle. Tästä on tietysti hienompiakin liitoksia erilaisiin todennäköisyysarvioihin. Ja niiden käyttäminen on tullut uskontotieteilijöille, apologeetikoille ja miksei naturalisteillekin tutuksi.

Esimerkkinä tämäntapaisesta perusteluavaruudsta löytyy Mollerin artikkelista "a simple argument against design". Siinä perusargumentti on hyvin yksinkertainen. (1) Ehdollinen todennäköisyys on hyvä väline jolla voidaan selvittää asioita "We can conceive of the debate about design in terms of likelihoods: what we care about is the relationship ofP(EIH1) to P(EIH2)." (2) Jumala kuvataan kaikkikykyisenä, kun taas evoluutio on rajoitetumpaa. Näin ollen Jumala voi tehdä vapaammin asioita kun taas evoluutio ja luonnonvalinta ovat sidottuja paljon tiukempaan vaihtoehtokirjoon "God, as traditionally conceived, had many more options by which to bring about life as we observe it than were available to natural selection." ja (3) näiden yhdistelmänä voidaan havaita että "utterly mundane features of the world, like that the earth is old, are actually powerful evidence that the world was not designed, since that outcome was optional on H2 but nearly inevitable on H1" Ja että kombinoimalla erilaisia tämänlaisia tilanteita syntyy ikään kuin kumulatiivinen argumentti, joka sitten on lopulta hyvinkin vakuuttava. "Perhaps none of these points is individually impressive. But together they seem to generate an important challenge to the view that life was designed."

Jokainen joka on tutustunut teologian "kumultaviitiseen argumenttiin" saa tästä tietysti jonkinlaisia kiksejä. Ajattelutapa on ilmiselvästi hyvin samantapainen. Tosin sillä erolla että esimerkiksi kysymys maapallon iästä on hyvin konkreettinen ja taatusti luonnontieteellinen asia. Teologit taas vääntävät mielipiteitä äärettömyyksien filosofiasta joiden tulokset ovat abstraktimpia ja enemmänkin "filosofisia makuasioita". Tämän argumentin ydin iskee muutoinkin valtavaan määrään teologisia argumentteja eikä siinä ole mukana sellaisia asioita jotka yleensä koetaan ateistisiksi asennevammoiksi. ~ Teologit rakastavat sitä että riittäisi että suunnittelu on yhteensopiva aineiston kanssa. (compatible). Tässä argumentissa ei kumota sitä että Jumala ei voisi tehdä asioita, jolloin kaikki "Good make sense" -teemaiset argumentit tulee käsiteltyä huonoiksi. Argumentaatio olettaa että Jumala voisikin aikaansaada näitä asioita. Tämä argumentti yksinkertaisesti perustuu siihen että "The core of the simple argument is that God had more options available to Him than did natural selection" ja tämä vaikuttaa siihen että evoluutio ennustaa tietynlaisempaa tilaa, joten näiden huomaaminen on spesifiyttä. Näin ollen ei riidellä siitä onko Jumala voi olla -tasolla yhteensopiva (compatible) vaan katsotaan pelkkää todennäköisyyttä (propability) Ja tämän ytimessä on yksinkertainen kaava "Bayes' theorem says:P(H1IE)=P(H1)P(EIH1)/P(H1)P(EIH1)+P(H2)P(EIH2)." - Ja samalla huomioidaan se, että tavallisesti uskovaisia järkyttää se, että ateistit nähdään rienaavina koska kuvaavat esimerkiksi tiettyjä elimiä kamalan huonosti toimiviksi. "the argument doesn't need to rely on strong assumptions other arguments must make, for instance appeals to vestigial organs or alleged examples of imperfect design."

Argumentin kannalta spesifiys riittää koska se liittyy olennaisesti A niin B -tyylisiin kohtiin. Itse asiassa jos tämä kohta otetaan pois, niin jäljelle jäisi vain se kammottava kohta jota apologetiikat selittävät maailmankuvallisen dogmaattisuuden kohdalla selittäessään että ateistit/naturalistit/ketkä tahansa heidän kanssaan erimieliset vain määrittelevät apriorisesti. Argumentti nojaa siis siihen että tämänlainen apriorisuus ohitetaan ja katsotaan pelkästään näitä toisistaan riippuvia todennäköisyyksiä. Kun nämä otetaan kaavaan mukaan, lopputulos todennäköisyysarviossa painottuu. Ja näillä ehdoilla ateisti todistaa Bayesin kaavalla että Suunnittelija on Se epätodennäköisempi selitys.

Tieteenfilosofina olen tämänlaisia argumentteja vastaan.

Koska olen nyt saanut kaikkien kiinnostuksen heräämään (ja ateistien into sammui tuohon otsikkoon) voin selittää miksi en pidä Bayesin kaavasta in first place. Syy on itse asiassa tavallaan jo yllä kuvatussa. Bayesin kaavassa on nimittäin kaksi osaa. On mielivaltainen maailmankuvallinen osa jossa määritetään apriorinen todennäköisyys. Ja sitten on aposteriorinen osa joka on sidottavissa mainiosti aineistoon, kuten tieteeseen. Mutta tämä tekee sen tavalla jossa korostetaan helposti pelkästään teorian ennusvoimaa ja spesifiyttä. Tästä sitten tehdään sama kuin teorian todennäköisyys.

Olen toki tieteenfilosofina sitä mieltä että mallintaminen on olennaista. Ja että teorialla täytyy olla ns. selitysarvoa ja ennustusvoimaa. Mutta en pidä tätä yksinään "koko totuutena". Bayesin kaavassa on nimittäin spesifiyden takana omituisia ongelmia. Ne tulevat hyvin esiin erilaisten salaliittoteorioiden mukana. Sillä salaliittoteorioissa on usein mukana "yleisen epämääräisen salaliiton" sijasta aineistoa joka sovitetaan havaintoaineistoon. - Näin ollen salaliittoteoreetikko voi sitoa tulkintoja aineistoon siten että vaikka salaliitto itsessään on ympäripyöreä, niin tulkintamyllyn pyörittämisen jälkeen salaliittolaiset ovatkin osa illuminatia joka tavoittelee maailmanherruutta kontrolloimalla luonnonvoimia. Tämänlaisilla näkemyksillä on yllättävän spesifi luonne. Ja ne usein referoivat johonkin olemassaolevaan. Näin salaliittoteoreetikko voi vaikka sitoa teoriansa kaikkiin erilaisiin luonnonkatastrofeihin. Nämä ovat toistuva luonnonilmiö, joten näihin sitominen tekee ennusteista "omituisella tavalla spesifin". Ja itse asiassa juuri tämä lienee se, joka viehättää salaliittoteoreetikkoja näissä teorioissaan.

Ja esimerkiksi Plantingan ajatus Jumalan tietynlaisesta luonteesta voidaan nähdä juuri vastaavanlaisen myllytyksen tuotos. Mutta tämä ei ole tämän jutun kannalta olennaista ydintä, vaan vinoileva huomautus. Jumala voisi olla minkälainen tahansa apriorisesti, mutta Plantinga selittää että Kristittyjen Jumalan on oltava juuri tietynlainen ja hän spesifioi tätä kautta Jumalan luonnetta, ei suinkaan sen mukaan mitä tiedämme Jumalasta, vaan sitä kautta mitä tiedämme maailmasta. Ja aivan ehdottomasti tämä strategia sopii 1:1 yhteen Myersin esiinnostaman kreationistisen tutkimuskehän luonteeseen.

Konsilienssikeskeisessä maailmassa noustaankin vielä tätä ylemmäs. Siinä nimittäin vaadittaisiin tutkimusohjelmaa joka liittyy näihin eroihin. Näin vastakkain onkin illuminatin maailmantuhokoneen löytäminen. - Jos tornadoalue USA:ssa on illuminatin tornadokoneen kokeilupaikka, niin etsikää se fucking masiina sieltä vaikka asevoimin! Silläaikaa "naturalistiset meteorologit" yrittävät saada havaintoja pilvistä ja matalapaineista. Tämä tekee selväksi sen, että vaikka onkin kiistämättä parannus että compatible -tason saivarteluista noustaan propabilityn todennäköisyysarviointiin, ei saisi tarttua pelkkään ennustusten spesifiyteen vaan arvioitava sitä miten tutkimusohjelmallisesti hedelmällinen näkemys on.

Ja tämä, hyvät herrat, on syy sille miksi en ole ateisti. (Eli miksi en luota Bayesin kaavaa, Swinburneen, Plantingaan tai Unwiniin.) Nähdäkseni ateismi ja teologia ovat aika vähän tutkineet ilmiöiden olemassaoloja. Ovat kiinnostuneempia lähinnä evoluutioon ja muihin luonnonilmiöihin liittyvistä tuloksista, jotka sitten yrittävät joko omia nämä teoriat ja kiittää niiden ansioista itseään. Tai kiistää ja kritisoida näitä näkemyksiä ja sitten kompata itseään tästä. Vaikka asiat eivät mitenkään olennaisesti edes liity toisiinsa.

Perustelutapa ja aika (Tietämisen epäsymmetria ajassa)

Usein ihmiset ajattelevat teoriaa jonain yhtenä ja samana mallina. Esimerkiksi perinteinen peittävän lain malli on ajassa symmetrinen ; On olemassa teoria, joka ennustaa miten asiat ovat ja eivät ole. Jos löydetään asia, joka ei sovi tähän malliin, ei ole väliä onko se tapahtunut menneisyydessä. Siinä ennuste tehdään ennen löytöä, ja sitten joko kaivetaan historiaa tai odotetaan tulevaisuutta.

Kuitenkin monet asiat muuttuvat olennaisesti ajan mukana. Kuvitellaan esimerkiksi, että ollaan tekemisissä rikosten kanssa. Joku voi ennustaa määrän jona rikoksia tapahtuu. Kuitenkin on hyvin vaikeaa ennustaa juuri tiettyä rikosta ennalta. Näin ollen rikostutkija joutuu tavallaan aina tekemisiin "epätodennäköisten asioiden kanssa". Rikos on jälkikäteen tapahtunut ja sen tapahtumistapa on selvitettävissä ja arvioitava jälkikäteen hyvinkin tarkasti. Etukäteen vastaavan tekeminen on mahdotonta. - Rikollisuutta käsittelevä skenaario antaa työkaluja käsittelemään yhteiskunnassa tapahtuvia rikoksia tilastollisesti, eikä tarkkuus käytännössä yllä "Minority Reportin" yksittäisten rikosten ennustamiseen ennalta. ~ Toki kaikki rikokset eivät ratkea. Koska esimerkiksi jokin tieto katoaa tai tuhoutuu. Mutta jälkikäteen rikoksen tapahtumisen yksityiskohtia voidaan selvittää todella suuremmalla tarkkuudella kuin sen ennustaminen ennalta.

Tämä epäsymmetria on yllättävän tärkeä asia. Se nimittäin johtaa siihen että menneisyyttä ennustavien tieteiden välineistö ja tavat eroavat huomattavasti niistä jotka yrittävät ennustaa tulevaisuudessa tapahtuvia asioita. Näin menneisyyttä tutkivat historioitsijat, astronomit, paleontologit, arkeologit (ja rikostutkijat) käyttävät hyvin erilaisia metodeja hyvin erilaatuisiin kysymyksiin vastaamiseen kuin tutkimuksen tuloksia ennalta arvioivat fyysikot, kemistit ja ilmastotutkijat.

Jos tämän unohtaa, päätyy helposti omituisiin tilanteisiin jossa toteutuneen tapahtuman todennäköisyyksiä arvioidaan "ikään kuin ilmassa". Tämä ajattelu johtaa itse asiassa hyvin usein taikauskoisiin näkemyksiin ; Sitä esimerkiksi päädytään laskemaan toteutuneen pokerikäden todennäköisyyttä jälkikäteen ja kun tulos on epätodennäköinen, ihmetellään syyksi joko huijausta tai sallimusta. Siinä unohtuu se erikoinen tosiasia, että jälkikäteen arvioitu maailma on tietynlainen ja aina epätodennäköinen verrattuna tulevaisuuden ennusteisiin. Skenaariot eri vaihtoehdoista karsiutuvat nykyhetkessä joksikin tietyksi. Ja sitten se on tietympi, jolloin se kattaa kapeamman osan. Tämä "pakollinen epätodennäköisyys" joka syntyy "ennalta mahdollisen vaihtoehtojoukon" ja "toteutuneen tietyn" välisestä erosta on väistämätön asia, eikä se tuota mitään sen laatuista "epätodennäköistä ihmettä" joka vaatisi sallimuksen kaltaisten konseptien kehittelyä.

Odotettavissa odottamattomuutta

Yhteensattumat innostavat hyvin monia ihmisiä. Ne tuntuvatkin harvinaisuutensa vuoksi mielenkiintoisilta. Näin voidaan esimerkiksi listata sarjakuvien "ennalta ennustamia" tapahtumia tai asioita joita scifikirjailijat ovat nähneet ennalta.

Samoin voidaan esimerkiksi etsiä ihmisiä jotka ovat osanneet "ennustaa taaksepäin". Tällöin puhutaan tietysti uudelleensyntymistarinoista. Esimerkiksi Dalai Lama tunnistetaan entisen Laman kuoltua näyttämällä tiettyyn aikaan syntyneiden lapsille Laman esineitä. Se, joka osaa muutamasta vaihtoehdosta valita Laman oikean omaisuuden päätyy uudeksi Lamaksi.

Samoin käy tietysti myös niille jotka kertovat menneistä elämistään. Jos he ennustavat eläneensä menneisyydessä ja tarina voidaan sitoa oikeisiin ihmisiin ja oikeisiin tapahtumiin, katsotaan helposti että kyseinen ihminen on jälleensyntynyt ja on entisessä elämässään ollut tuo ihminen, jonka elämästä hän on tiennyt asioita.

Näissä asioissa on tietysti mukana cold readingin ja warm readingin mahdollisuus. On esimerkiksi turvallista ennustaa maanjäristyksiä Japaniin, koska siellä maanjäristykset ovat yleisiä. Kun tämänlaisia osaa valikoida, ennusteet todennäköistyvät valtavasti. Mutta tosiasiassa aivan ilman huijauselementtejäkin on selvää että Dalai Lama löydetään ja hyvin osuvia kertomuksia menneestä ja tulevasta tulee.

Takana on tietysti todennäköisyyden luonne. Jos jonkin asian todennäköisyys on yksi miljoonasta, niin kun yritetään miljoona kertaa on itse asiassa hyvinkin mahdollista että tämä asia todellakin tapahtuu. Yksi miljoonasta osuminen voi tuntua ihmeelliseltä yhteensattumalta jos tätä ei huomaa.

On olennaista huomata, että mediassa epäonnistuneet ennustukset eivät saa tilaa. Onnistumisen pitää olla melko hyvä jotta pääsee Dalai Lamaksi tai dokumenttiin jälleensyntyneenä. Näin on hyvä huomata että ei saa jäädä siihen miten hyvin yksi yksilö on onnistunut, vaan on huomattava että kun yrittäjiä on paljon, sieltä löytyy joitakuita jotka onnistuvat jossain joka on hyvin epätodennäköistä.