Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nye. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nye. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. toukokuuta 2014

Kreationismista ; kuinka sylki tuo suuhun vedenpaisumuksen

"Naistenlehdistä tuttu elämänmuutosklisee. Kun tunnettu henkilö kokee kriisin, häntä haastatellaan, jotta hän voisi sanoa (ks.) pysähtyneensä miettimään ja laittaneensa asiat tärkeysjärjestykseen. Yleisin uusi arvojärjestys on 1. julkisuus, 2. työ, 3. ystävät, 4. perhe. Tarkoituksena on saada kyseisen henkilön vastailmestyneen tunnustuskirjan ostajat pohtimaan elämän tosiasioita vakavasti. Tai ainakin ostamaan kyseisen henkilön vastailmestyneen tunnustuskirjan."
(Pasi Heikura, "Näissä merkeissä - Suomen kansan latteimmat sanonnat", "Laittaa asiat tärkeysjärjestykseen")

Puutarha on todellakin kunnossa.
YLE kertoi siitä miten tietoisuuden suhde puhumiseen ei ainakaan aina ole sellaista mitä sen helposti ajatellaan olevan. "Puheen ajatellaan yleensä syntyvän tietoisen prosessin kautta niin, että puhujalla on etukäteen selkeä ajatus siitä, mitä hän aikoo sanoa. Ruotsalaistutkijoiden vastikään julkaisemien tutkimustulosten mukaan osa puhutun viestin merkityksestä valkenee ihmisille kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun he kuulevat itsensä äänessä. Puhujalla ei ehkä olisikaan ennalta kirkasta käsitystä siitä, mitä hän on aikeissa sanoa, vaan ymmärrys muodostuu osittain vasta kuullun perusteella." Tämä varmasti omalta osalta selittää paljon asioita minusta, Teuvo Hakkaraisesta ja monesta muusta ihmisestä.
1: Sinänsä ajatus siitä että ihmisellä on aktio ennen tietoista päätöstä ei yllätä. ; Esimerkiksi Eaglemanin "incognito" pitää sisällään pääasiassa yhden viestin ; Hyvin moni asia jota pidämme tietoisena onkin alitajuista ja tietoinen selitys on vain jotain joka "heitetään päälle" jälkikäteen. Arkiajattelussa vapaata tahtoa ei tietysti koeta tämänlaiseksi.

Puhumisen ja tietoisuuden kohdalla on hyvä viitata Pat Robertsoniin. Hän on tuoreesti moittinut nuoren maan kreationisteja. "You have to be deaf, dumb and blind to think that this Earth that we live in only has 6,000 years of existence". Hän noudattaa tässä valistushenkistä ajattelua jossa ajatellaan että tietoinen ajattelu johtaa ihmiset tekemään järkeviä päätöksiä ja typerä päätös johtuisi mietinnän puutteesta. On toki huomattavaa että Robertson käyttää tässä varsin empirianmakuisia sävyjä. Näkökyvyn puute (blind) kuurous (deaf) ja muut aistinelimet liitetään tietoisen ajattelun puutteen (dumb) yhteyteen selitykseksi siitä miksi nuoren maan kreationisti on nuoren maan kreationisti. ; Ken Ham on sitten ottanut tähän reaktiota tavalla joka muistuttaa siitä, että olivatpa YEC:it sitten näkökykyisiä vai eivät, niin ainakaan mykkiä he eivät ole. Reaktioksi lausuntoon hän haastoi Robertsonin livedebattiin."I wonder if Pat Robertson, who is allowed to state these things so publicly through CBN will agree to have his statements publicly challenged and tested!"
1: Valitettavasti Ken Ham ei vastaa "hikipedian" "Suomen kuurosokeat ry" -kirjoitukseen liitettyyn syvään ja äärimmäisen epäkohteliaaseen mutta sitä aidompaan ongelmaan. "Hahahahaa Aivan hillitöntä! Miten helvetissä yhdistystoiminta oikein luonnistuu? Voihan sitä naputella nettisivuston, joo, mutta kun ei vittu näe." Hänellä olisi varmasti jonkinlaista käsityskykyä siitä miten pärjätä varsin hyvin taloudellisesti sellaisella kognitiolla jossa kengännauhojen solmiminen on saavutus. Ainakin mikäli Pat Robertson on oikeassa. Ja miksi ei olisi. Kun olen hänen juttujaan seurannut, niin sokeudessa, tyhmyydessä ja kuuroudessa hänellä on lausuntonsa takana syvä ns. kokemusasiantuntijuus.

Olen seuraillut ulkomaalaisten kristittyjen teistisen evoluution kannattajien ryhmää. (Se on minulle vähintään yhtä luonteva paikka kuin kaikenmaailman ateistiryhmätkin. Sitäpaitsi nykyään kaikki oikeasti näkemysvirtauksista saatava tieto saadaan suljetuista tai puoliavoimista ryhmistä.) Siellä tähän debattiin on suhtauduttu hyvin negatiivisesti. Sitä pidetään turhana ja typeränä. Tämä on sinänsä mielenkiintoista että tämä ryhmä sentään esitti kohteliasta kiinnostusta Ken Hamin ja Bill Nyen väliseen debattiin. (Jonka jälkipuintiin reagoin aiemmin blogissani.) Teistisen evoluution kannattajat selvästi kunnioittivat Nyeä sillä Robertsonin ja Hamin välistä vääntöä pidettiin turhana ("pointless", "stupid"...) koska siinä oli vain vastakkain kaksi ääliötä. Keskustelu oli tässäkin hyvin valistushenkinen. Eli ajateltiin että on tärkeää että debatissa on vähintään yksi järkevä osallistuja.

Itse taas näen asian päinvastoin. Syynä on se, että ihmisten maailmankuvanmuutokset ovat hyvin harvinaisia. En näe että valistushenkinen lähestyminen ns. kannattaa. Jos katsotaan mitä Bill Nyen debatti teki, niin se teki monta asiaa. Ensinnäkin google trendsejä seuraava voi huomata että Hamin debatti nosti kreationismista kiinnostusta lyhytaikaisesti. Se oli hetken aikaa suositumpaa kuin esimerkiksi ateismi. Sitten tämä suosio lopahti. Tämä ei ole merkityksetöntä, koska
* ID -piirit yrittivät nostaa näkemyksen suosiota mutta se epäonnistui varsin koomisesti. Ken Ham onnistui yhdellä debatilla paljon paremmin.
* Kun aiemmin Hamin arkkiprojekti oli taloudellisissa vaikeuksissa, Nyen kanssa debatointi nosti hänen näkyvyyttään niin että arkkiprojekti kaikesta huolimatta onnistui. Nye ei tässä tienannut samalla tavalla ollenkaan.
* Nämä muistuttavat siitä että debatti on aina mainostamista ja puoltenottoa. Ja siksi jokainen pseudotiede, kreationismi erityislaatuisen voimakkaasti, suosii livedebatteja akateemisen argumentoinnin sijasta. Debatit ovat mainostamista joka on karismaperäistä eikä asiaperäistä. Ja siksi valistusnäkökulma - jota Robertson, teistisen evoluution ystävät ja Bill Nye kannattavat - on oikeastaan väärä.

Toisin sanoen Ham vs. Nye -debatissa lähinnä haaskattiin yhden ihmisen aikaa ja talenttia (ja nämä eivät ole Hamin). Sen sijaan Robertson vs. Ham olisi täydellistä viihdettä jota jokainen voisi seurata ilman pelkoa minkäänlaisesta kognitiivisesta dissonanssista. Täydellistä viihdettä samalla tavalla kuin ne slapstick -komediat joissa joku liukastuu banaaninkuoreen ja satuttaa jalkovälinsä. Eihän se kovin sivistynyttä ole. Mutta rehellisesti sanoen en ole oikein ymmärtänyt niitä jotka ylipäätään pitävät mitään livedebatteja opettavaisina ja sivistävinä. Kyllä oppi haetaan enemmänkin huolella tehdyistä dokumenteista ja ammattitaitoisista tiedekirjoista ja popularisointiteoksista. Livedebatti on sen sijaan älyllisen keskustelun alinta astetta. Kun kreationismin syvä ydin on siinä että puhutaan mitä sylki suuhun tuo, ja tehdään tämä toistelemalla jonkinlaisia kliseitä ja iskulauseita, on sille syvästi eduksi jos muut pakotetaan mahdollisimman lähelle vastaavantasoista tilannetta. Siksi kreationistit pärjäväätkin "suhteellisesti parhaiten" internetin keskustelufoorumeilla ja heikoin menestys heillä on yliopiston kirjallisessa maailmassa.

Osittain varmasti siksi että debatissa sitä joutuu sanomaan heti mitä sylki suuhun tuo. Ja jos vastassa on Ken Ham, hänellä on tästä paljon enemmän kokemusta siitä että miten puhua mitä sylki suuhun tuo ilman että karisma karisee prosessissa. Hän onkin, kiistatta, eräänlainen vedenpaisumusten suurmestari tällä saralla. 

torstai 6. helmikuuta 2014

Debatin viemää


Radio Deissä oli harjoitettu kreationimin parissa suositulle asialle. Eli livedebatoinnille. Matti Leisola ja Atte Korhola väittelivät radiossa. Minun ei varmasti tarvitse kertoa kenellekään sitä miten syvästi en välitä mistään yleisöväittelyistä. Ne ovat promootiota, jossa pelataan enemmän karismalla kuin sisällöllä. Kannatan tieteellistä debatointia, mutta kirjallisena. Siinä kun pelataan substanssilla eikä viestintäosaamisella.

Monista on aina yhtä kiinnostavaa
saada kuulla rautakautisista
ideoista jotka esitetään uusina
modernin tieteen huippukeksintöinä.
Suomessa nämä debatit eivät nykyään jaksa kiinnostaa edes skeptikoita. Kreationismi on laimeaa sisäpiirin puuhastelua joka ei tunge yleiseen tietoisuuteen samalla mallilla jolla siitä kaahotettiin vuosituhannen alkupuoliskolla. "Myyrävuosien" jälkeistä alamäkeä kuvaa hyvin symbolisesti syntyessään korskeasti rummutetun "Luominen" -lehden loppuminen. 

Amerikoissa libedebateilla on kuitenkin seuraajia. Tästä hyvänä esimerkkinä on hyvin tuore kreationismiväittely jossa itse Ken Ham väitteli Bill Nyen kanssa. Väittelystä oltiin sen verran kiinnostuneita, että siihen jopa valmistauduttiin asiaankuuluvasti. Debatilla oli paljon seuraajia. Väittelyn jälkeen mm. kreationisteiksi identifioituvat saivat lähettää viestejä evoluutiosta tietäville.
1: Josta en tähän laita sen enempää kuin sen, että viestin "vastaanottajana" asiassa on vain yksi millään tavalla kiinnostava ja relevantti asia. Se, että muutama kreationistinaisista oli melko sieviä ja jopa seksikkäitä. Mutta yhdessä tekstien typeryyden ja siihen omalla kohdallani vahvasti liittyvän turn-off -vaikutuksen vuoksi kikkelini on hyvin hyvin hämmentynyt. Ja siinä kaikki mitä sain. Osa skeptikoista on erimielisiä ja näkevät asiassa jotain muun reagoimisen arvoista. Mutta he ovat väärässä. Väärässä!

Kuvan aasi ei osallistu
julkkisväittelyihin, mutta
jos se osallistuisi, se tekisi
parempia argumentteja
kuin Ken Ham ikinä.
Yleinen arvio on se, että debatti oli Ken Hamille kauhea epäonnistuminen. "Red Letter Christianissa" korostettiin että Ken Ham ei edusta monienkaan kristillisyyttä. "Every time Ken Ham repeated his position that “Creationism is the only viable option…”, my jaw dropped in awe at the arrogance of that statement. Because the version of Christian faith that Ken Ham espoused tonight is not the version of Christianity that I am a part of. Ham’s understanding of what it means that the Bible is God’s inspired word is very different from what that phrase means to me." Christian Todayssä äänestettiin ja kristittyjen yleinen mielipide kallistui siihen, että Ham hävisi ja Nye voitti debatin. Mikä onkin hyvin universaali näkemys siitä, miten debatissa kävi. Myös Pat Robertson, itsekin kuuluisa kreationisti, irtautui Hamin rökälemäisestä mediatappiosta. "“Let’s be real,” Robertson begged, “let’s not make a joke of ourselves.”" Kun tämä tulee Robertsonilta, joka tunnetusti suhtautuu tieteellisyyteen "vähintään joustavasti" saadaan kuva siitä miten matalalla oikein käytiin. Robertsonin matalan standardin taso on olemassa ja Ken Ham paljasti sen. Keskustelun huonoksi puoleksi oikeastaan jäikin se, että Hamin huonous korostui niin paljon, että ihmisiltä jäi huomaamatta mistä kreationismissa on perimmiltään kysymys.

Tämänlaisissa debateissa huolena on se, että niillä annetaan kreationismille näkyvyyttä. Toinen tärkeä huoli on se, että tosiasiassa dogmaattiset ihmiset eivät hevillä muuta mielipiteitään - itse asiassa edes tavalliset ihmiset, aivan ilman pakkomielteitä, eivät muuta mielipiteitään kovinkaan helposti. Slatessa oleva "skeptikon yhteenveto" käydyn debatin mediapelistä onkin mielenkiintoinen. Ennen debattia oli ollut jonkinlaista huolta "I was torn about the event; I think it’s important that science get its advocacy, but I also worry that by even showing up to such a thing, Nye would elevate the idea of creationism as something worth debating."
Älyllisyyden riemuvoitto.
Että Hurraa!
Mutta sen jälkeen ollut ilmapirii korosti Nyen tiedostaneen jotain jonka jokainen pseudotieteilijä on tiedostanut. "I suspect that what’s wrong is our messaging. For too long, scientists have thought that facts speak for themselves. They don’t. They need advocates. If we ignore the attacks on science, or simply counter them by reciting facts, we’ll lose. That much is clear from the statistics. Facts and stories of science are great for rallying those already on our side, but they do little to sway believers." 

Tässä kristillinen enemmistö onkin tärkeässä osassa. Sillä kuten jo aiemmassa korostettiin sitä miten Ken Ham ei nuoren maan kreationisminsa kanssa edusta kovinkaan montaa kristittyä ihmistä, voidaan evoluutiodenialismin taakse nähdä vahvempi ja kaikenkattavampi vääristyminen. Vääristyminen jossa väärinymmärrettynä ei ole vain tiede vaan myös uskonto. Uskonnon ja dogman tasolla evoluutiota pidetään ateistisena näkemyksenä joka "naturalisminsa" vuoksi on yleisesti uskontoa vastaan. Kuitenkin evoluutio ei vastusta uskontoa yleensä, vaan pelkästään muutamia hyvin pieniä ja loppujen lopuksi merkityksettömiä suuntauksia. "Ham is insidiously wrong on one important aspect: He insists evolution is anti-religious. But it’s not; it’s just anti-his-religion. This is, I think, the most critical aspect of this entire problem: The people who are attacking evolution are doing so because they think evolution is attacking their beliefs. But unless they are the narrowest of fundamentalists, this simply is not true." Jos itse muotoilisin asian, korostaisin että "evolution is not against religion in general, but as any scientific theory, it can contradict certain religious beliefs. So it can be against religion in particular."

Tästä huolimatta tiedekysymyksiä ei ratkaista käsiäänestyksillä tai livedebateilla. Koskaan.