Kuinka äkäpussi keskeytetään?

Manu Ryösö on tunnetusti hahmo jonka kanssa ei pidä keskustella ateismista, liberalismista tai vastaavista aiheista. (Hän lainaa ja kopioi aineistoa muilta uskon myrrysmiehiltä siihen sorttiin että on hyvin kyseenalaista voidaanko häntä lainkaan käsitellä ns. "yksilönä" sanan täydessä mielessä.) Hän on niitä ihmisiä jotka eivät välttämättä ole edes lukeneet - tai jos ovat niin eivät ole ainakaan ymmärtäneet - vastustamiensa ihmisten kirjallisuutta tai sanomisia. Hän lukee ja tulkitsee erilaisia asioita lähinnä sitä kautta minkälaista propagandaa hän on lukenut näiden vastustajilta.

Ryösö on niitä ihmisiä jotka muistuttavat että kenties teologi ei ole oikea ihminen keskustelemaan niistä jotka eivät ole teistejä. Ryösö on ainakin juuri niitä kristittyjä jotka kulkevat ympäriinsä kädessään vasara ja sitten he näkevät kaikki ongelmat ja filosofiset kysymykset nauloina. Tämä on tietenkin tuttua. Lähes kaikki ideologiat pyritäänkin tämänlaisten teologien kanssa muuttaa uskonnon analogeiksi. Tai "uskonnoksi". Esimerkiksi "evoluutiouskoksi".
1: Vaikka kyseessä olisikin joko filosofinen naturalismi tai jossain tapauksissa tämän ylittävä ideologinen liikehdintä. Kaikki uskonnot ovat ideologioita ja ideologioilla on varmasti jotain samanlaisia yksittäisiä piirteitä uskontojen kanssa tätä kautta. Mutta kaikki ideologiat eivät ole uskontoja.

Hänen uusin kirjoituksensa "Kotimaan" blogeissa ei ole tässä mielessä mikään yllätys. Hän kirjoittaa politiikassa tapahtuvista symbolisista "isänmurhista". "Muutama viikko sitten Ylen nettisivut julkaisivat Jussi Halla-ahon kritiikin Timo Soinia ja Perussuomalaisten nykyjohtoa kohtaan. - Halla-aho tunnetaan ankarasta maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen kohdistuvasta kritiikistään. – Tällä kertaa Halla-ahon kritiikin uutisoitiin suuntautuneen myös oman puolueen hallintotapaan ja Timo Soiniin. – Ylen toimittaja kutsuu tätä toimintatapaa isänmurhaksi. Toimittaja antaa uutisessaan ymmärtää, että vahvan johtajan seuraajan tulee tehdä tällainen isänmurha, jotta hän voisi onnistua vallanvaihdoksessa." ... "Jäin miettimään tätä ajatusta ja päätin ottaa sen logiikasta selvää. Pienen selvittelyn jälkeen näyttää sitä, että politiikassa on varsin laajalti hyväksyttyä ajatus puhua isänmurhasta. Samanlaisia termejä on käytetty myös muiden puolueiden valtapolitiikan arvioimisessa."

Hän kirjoittaa siitä miten "isänmurha" on teologinen ja darwinismin vika.

Ja merkki epäkristillisyydestä. "Teologina kutsuisin tällaista arvostettavien edeltäjien mitätöimiskulttuuria Jumalan käskyjä vastaan nousemisena, sanoohan myös Pyhä Raamattu: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” (5. Moos. 5:16) Huomaatko, että myös tässä puhutaan menestyksestä? – ja juuri menestystä hakevat noususta haaveilevat poliitikotkin! Raamatun mukaan menestyksen salaisuus kätkeytyy juuri päinvastaiseen logiikkaan kuin em. ajatuksessa isänmurhasta."

Hän taustoittaa nämä melko erikoisesti. Mukaan lasketaan hyvin laajalla skaalalla kaikenlaista. "Kyseisen teorian lanseerasi alkujaan Sigmund Freud. Freudia arvostetaan tutkijana ja psykoanalyysin kehittäjänä. On kiistämätöntä, että Freud osasi kuvailla monia ihmisen elämään liittyviä neurooseja ja toimintamalleja varsin osuvasti. – Kyky kuvailla jotakin ilmiötä on kuitenkin kokonaan eri asia kuin tehdä totuudenmukaisia johtopäätöksiä!"
1: Kritiikki saa hauskoja sävyjä kun Raamattua ja kreationisteja usein puolustava ja Puolimatkaa fanitteleva Ryösö selittää miten "On luonnollisesti niin, ettei Freudin keksimälle alkukertomukselle löydy mitään historiallista evidenssiä. Se on vain kuviteltu tarina. - Siitä huolimatta tämä tarina on alkanut elää monina erilaisina uskomuksina isänmurhan välttämättömyydestä. – Ja nyt näyttää siltä, että tämä freudilainen myytti on ostettu osaksi poliittista toimintakulttuuria." En itse kannata Freudin ajatuksia tai pidä niitä nykyajan tieteeseen kuuluvina. Jos joku kertoo minulle että hän nykyaikana kannattaa freudilaisuutta kuten Freud sen kuvaili, sanon vain että motherfucker! Se, että Freud on ateisti ja väärässä ei tarkoita että teistit eivät voisi tehdä aivan vastaavantasoisia hölmöilyjä. Ryösö todistakoot Jumalan luomiskertomuksen suoremmalla evidenssillä kuin Freud omansa. Eikä vain nojaa johonkin kirjaan jossa on kirjaimia.

Mukaan liitetään kaikkea muutakin. "Monet paljon tuhoa aiheuttaneet totalitaristiset ideologiat (kuten kommunismi ja natsismi) ovat kannattaneet kiihkeästi Darwinin ideaa lajien välisestä kilpailusta. Näiden aatteiden ihmiskuva on rakennettu johdonmukaisesti myytille, jossa kehityksen edellytyksenä nähdään kilpailu, jossa heikommat syrjäytetään. – Miten monta poliittista isänmurhaa onkaan tunnistettavissa esim. kommunismin piirissä! Tiedämme, että jo Stalin puhdisti bolševikkipuolueen johdosta Leninin ja Trotskin entiset suosikit ja läheiset työtoverit ja nimitti omat suosikkinsa heidän tilalleen.– On merkillepantavaa, että tämä näennäisesti kansalaisten välistä solidaarisuutta korostava ideologia rakentuu isänmurhan logiikalle."

Tässä hän selvästi niputtaa monenlaisia asioita yhteen. Kun ei ole kristitty on ei-kristitty. Ja sitten ne kaikki edustavat ilmeisesti samaa "perisynnin, liberalismin ja vastaavien" klimppiä. Että kun "näkemys A on ei-kristitty tai antikristillinen ja B on myös antikristillinen niin niitä voidaan pistää yhteen". Kas kun islaminusko ei tällä prosessilla pian muutu ateismiksi. (En ihmettelisi jos tähän mentäisiin. Ryösö nimittäin yhdistelee yhteen asioita jotka ovat hyvin hyvin hyvin erilaisia.)

Olen toki huomannutkin että konservatiiveilla on hämmentävä tapa puhua esimerkiksi "Punaviherstalinisteista" joissa termejä käytetään toisteisesti, kuin ne olisivat redundanttia informaatiota ja synonyymejä, sen sijaan että he analyyttisesti tunnistaisivat erilaisia osioita ja tunnistaisivat niiden ominaispiirteitä. Eli jossa "punainen" ei ole aivan sama kuin "vihreä". Luultavasti tätä käsittelyä tarvitaan koska jos on analyyttinen sitä saattaisi kenties joutua tunnustamaan että kenties kaikki filosofiset kysymykset, ongelmat, vastaukset ja suuntaukset eivät olekaan nauloja. Ja tämä tietenkin rajoittaisi arvon teologien valtaa olla muka relevantteja kannanottajia joiden erikoisosaamisalueella on kissanpierun vertaa väitelauseiden oikeinosaamisen todennäköistämisessä..

Tämän teorian moittiminen on helppoa. Aivan liian helppoa..

Ryösö on teologi joten hän on tässä amatööripohjalla kommentoimassa poliittista filosofiaa. Johon liittyvät lainauksetkin lienevät peräisin jostain, sanotaanko "Puolimatkalaisesta herätyskirjallisuudesta" kuin ne olisivat jotain jotka perustuisivat siihen että Ryösö olisi lukenut vaikka kommunistien teoksia tai Freudin teoksia, analysoinut niiden argumenttisisällön.

Tämä on toki tuttua sitä kautta mitä olen aiemmin kirjoittanut. Minulla onkin tähän aiheeseen niin paljon viittauksia ja kirjoituksia lähdeviittauksineen että lienee järkevintä muistuttaa hakusanoista mallia "eugeniikka", "sosiaalidarwinismi" ja "Lysenko". (Itse asiassa ihmettelin lähinnä sitä että hän ei rinnastanut sosiaalidarwinismia ja eugeniikkaa Hitlerin kauhutekoihihin asiavirheillä jotka ovat hyvin kliseisiä. Samalla unohtuu että tälläisiä ajatuksia kannattavina pitävät nykyään lähinnä Kent Hovindin kaltaiset kreationistit. Samoin ihmettelen että Nietzsche -asiavirhettä ei nostettu esiin. Ehkä Ryösöllä ei ollut tilaa kirjoittaa näistä. Sillä muutoin hän varmasti toistaa jokaisen kuulemansa asiavirheen heti jos se hänen omaa korvasyyhyään miellyttää.)

Kommunistien kohdalla on tärkeää muistaa miten kommunistit eivät olleet "biologeja" vaan "kasvatusopin" kannalla. Lähes kaikki on kulttuurista, ei geneettistä. Tässä mielessä onkin syytä muistaa että kommunistit vastustivat evoluutioteoriaa hyvin voimakkaasti. Heillä oli lysenkolaisuus johon liittyvä vernalisaatio liittyi kasvattavaan karaisemiseen, ei siihen että geneettisesti paremmat olennot yleistyisivät. Lysenko itse asiassa tunnettiin nimenomaan siitä että hän vastusti verevästi ja voimalla genetiikkaa, ja hänen näkemyksensä perustuikin hankittujen ominaisuuksien periytymiseen.
1: Näitä sävyjä on. kieltämättä joitakuita häiritsevässä määrin, mukana monessa paikassa nykykulttuuria. Jopa postmoderni feminismi on tässä mielessä läheisempää sukua kommunistien ajattelulle kuin sosiaalidarwinismi. Samoin lähelle menevät myös erilaiset kristittyjen homo-opit joissa homoseksuaalisuus on vain jotain joka kasvatetaan ihmisiin.

Itse asiassa jopa Ryösön oma lainaus näyttää että kenties vahvimman yksilön taistelutarina onkin jopa Freudilla korvautunut jollain muulla. ; "Freudin mukaan ihmiset elivät ennen apinalaumojen tavoin vahvimman uroksen hallinnoimissa laumoissa. Vahvin uros piti hallussaan kaikkia lauman naaraita ja hallitsi, tappoi tai ajoi pois kaikki muut urokset, omat poikansa mukaan lukien. Eräänä päivänä pois ajetut veljekset sitten yhdistävät voimansa, tappavat ja syövät isänsä, lauman patriarkan… Vaikka voimakas alkuisä on varmasti kaikkien veljesten kadehdittu esikuva" Snipetin kesken lauseen jääminen vihjannee että epämiellyttävä twisti on lainauksen kohdalla hyvinkin lähellä... Freud ei olekaan tullut tutuksi minään sosiaalidarwinistina. Avainsanana onkin "yhteistyö" jolla vallanpitäjä voidaan päihittää. Freud ei liittänyt tähän tarinaansa myöskään geneettistä teoriaa.

Itse asiassa on selvää että Ryösö ei selviäisi hänen lainaamiensa tahojen filosofian sisältöä deskriptiivisesti kuvaavien yliopiston  peruskurssien tenteistä noilla "tiedoillaan". Tosiasiassa hän ei saisi tehdä tämänlaisissa asioissa oikein mitään virheitä, hän on niin kovasti auktoriteettinsa edellä menevä vallankäyttäjä että hänellä pitäisi olla jotenkin "kovennettu vastuu". Hän ei ole mikään putkimies joka voi hoopotella asiavirheitä ja pitää kunnioitettavuutensa.
1: Ja tässä kysymys ei ole "samoista faktoista ja eri tulkinnoista" tai siitä että Ryösöllä olisi oma tulkintansa asiasta. Hän väittää että "kommunistit sanovat asiaa X" joka on deskriptiivinen väite. Ja jos näitä ei saa oikein kyseessä on moka, virhe, perseily, epäosaaminen, plagioitu virhe... Ja kun kyseesso ovat aivan yksinkertaiset perusasiat, on niissä asiavirheily jotain jota kuvaavat sellaiset termit kuin, yleinen epä-älyllisyys, oman akateemisen kompentenssittomuuden alleviivattu demonstrointi  - tai vain yksinkertaisesti "ryösöily". Valitettavasti tämä asia on yhtä paljon "keskustelu ja näkökulmakysymys" kuin jos keskusteltaisiin siitä onko 2+2=157 oikein suurilla kakkosen arvoilla..

Mutta eihän kysymys alkujaankaan tietenkään Ryösöllä ole tosiasioissa vaan niillä viestimisessä.

Sanoma on tärkein ja se miten se koristellaan on vain jotain jolla halutaan vahvistaa tätä tarinaa. Viesti edellä, tosiasiat ovat vain tätä tukevaa toimintaa tai jotain joka on syytä sysätä syrjään. Asenne on tuttu jokaiselle joka on esimerkiksi sanonut yhden lauseen Ryösön kanssa ei-pro-teistisessä näkökulmassa ikinä missään. (Rehellisesti sanoen: Hän on vastenmielinen ihminen joka olemassaolollaan todistaa että jos haluaa olla ei-hänenkaltaisensa on todennäköiseti jo kukonaskeleen päässä matkalla kohti älyllisesti rehellisempää ja ennen kaikkea moraalisesti parempaa ihmistä.)

Toki Ryösön kohdalla on pakko mainita, että hän on niitä ihmisiä joiden viestinnässä ei oikeastaan koskaan ole kysymys historiasta. Ryösö ei tässäkään ole kiinnostunut historiasta tai siitä että ovatko hänen sanomansa totta. Hän on päinvastoin kuullut jotain joka on poliittista ja joka viehättää hänen omaa itseään. Ja siksi hän käsittelee sitä kuin se olisi totta. Ryösön kirjoitusten takana on itse asiassa hyvin yksinkertainen asia ; Se, kenelle hänen mielestään tulee jakaa valtaa ja millä tavalla valtaa tulee jakaa ja miten vallanvaihto tulee suorittaa. Hän ei pidä siitä että joku jakaa valtaa hänen kannaltaan epämiellyttävällä tavalla.

Hän on ilmeisen pahastunut siitä miten Halla-aho on kohdellut Soinia. Hän ei pidä siitä että suulaudestaan ja poliittisen epäkorrektisti oppositiosta valtaa vastaan käynyt Soini kohtaisi vastustusta. Ero onkin varmasti siinä että vaikka moni maahanmuuttokriitikko ei välitä siitä vastustetaanko maahanmuuttoa ateistin vai kristityn voimin, niin Ryösö on niitä jotka näkevät asiat aina uskonnollinen vakaumus edellä. Häntä harmittaa kuinka joku Halla-ahon ateisti tekee "isänmurhan" Soinille joka on sentään kristitty. Miten he kehtaavat? (Ateisti ei saisi Ryösön maailmassa kritisoida kristinuskoa vaan hänen tulisi kiittää ja palvella ja arvostaa sitä.)

Soini on ollut vuosia äkäpussi jolla on ollut valta puolueessaan. Valta on tarkoittanut sitä että puolueen jäsenillä on ollut omantunnonvapaus joka tarkoittaa sitä että heillä on ollut täysi vapaus olla samaa mieltä siitä mitä Soinin katoisen uskon dogmaattisten suuntausten parissa on muinaista kirjaa lukien todettu oikeaksi mielipiteeksi. Nyt tätä äkäpussia on sitten keskeyttämässä joku ... sanotaanko Yrjänäisittäin "kelmeä kuminatsi" ... ja tämä on se joka Ryösöä pelottaa. PerusSuomalaisuus ei pian tarkoitakaan sitä että voitaisiin harjoittaa rajatta ... sanotaanko mikaniikkomaisia ... kristillistämisiä ilman että tulee vastustusta puolueen sisältä. Ryösöä pelottaakin se että entä jos ateistinen Halla-aho johdossa joko vastustaa tai ei välitä jostain aborttikysymyksestä ja vastaavista. PS kun on ollut valtapuolue - toisin kuin kristillisdemokraatit jotka ovat aina sekoilleet marginaalissa. PS on ollut kristityille merkittävä vallanlähde juuri sen vuoksi että Soinin äkäpussia ei ole saanut keskeyttää. Nyt Ryösöä harmittaa että kristityt menettävät paljon valtaa. Tulevaisuudessa lain sisällöistä määräisikin enemmistö eikä vähemmistö joka on onnistunut soluttumaan merkittäville valta-asemille jollain ihan muulla kuin näillä uskontoteemoilla. (Soini on merkittävin uskonnollista valtaa politiikassa käyttänyt yksilö. Hän on kuitenkin noussut sinne maahanmuuttokysymyksellä.)

"Esimerkit Timo Soinista ja Sauli Niinistöstä puhuvat melko lailla samaa kieltä. Molemmissa tapauksissa on nähdäkseni kyse siitä, että nämä isähahmot ansaitsivat parempaa kohtelua. – Heille olisi syytä osoittaa kiitollisuutta. – Sen sijaan poliittista nousua tavoittelevat seuraajat pyrkivät mitätöimään heidän asemansa ja perintönsä ilman häpeää. Omituisinta tässä ilmiössä on se, että tällaista toimintamallia pidetään aivan yleisestikin poliittisen menestyksen reseptinä!"Totuus ja valhe ovat Ryösölle irrelevantteja. Paras tarina voittaa! "On tärkeää huomata, miten voimakkaita vaikuttajia ihmisen alkuperään liittyvät tarinat ovat. Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, millaisten tarinoiden varaan me rakennamme maailmankuvamme. On kokonaan eri asia miellämmekö itsemme Jumalan kuvaksi luoduiksi olennoiksi, joilla on tehtävä viljellä ja varjella tätä luomakuntaa, vai… katsommeko kehittyneemme ihmiseksi lajien välisen kilpailun kautta, jossa vahvin oikeutetusti voittaa ja heikot tapetaan/kuolevat (ja isänmurha on reaalipolitiikkaa)?"

Ryösö itse kuvaa vastustajiaan sellaisin olkiukoin että lienee vain tasapuolista ja reilua muistuttaa häntä siitä, että hän itse samalla logiikalla seuraisi moraalittomuustasoltaan ja reiluuskäsityksiltään ns. "aikamoista tarinaa" (kiertoilmaus rankalle psykopatialle ja mielisokeudelle ja hyvyyden puutteelle). Raamatun mukaan esimerkiksi varastaminen on paha asia: Sille on oma kieltonsa kymmenessä käskyssäkin. Raamatun oikeudenmukainen Jumala osoittaa että varastaminen ei kannata, sillä kuten länsimaisen aatemaailman ja tiedon olennaisin ydin, Raamattu osoittaa: Aatami ja Eeva söivät ilman lupaa puusta, he olivat varkaita. He olivat kelmejä jotka menivät ja söivät hedelmän puutarhurin suosikkipuusta. Ja kuten omenavarkauksissa yleensäkin, on tämä teko vaativa hyvityksen. Raamatun osoittama oikeudenmukainen hyvitys tapahtuu siten, että puutarhuri myrkyttää varkaan ja koko tämän suvun aina seuraaviin sukupolviin ad infinitum hitaasti tappavalla myrkyllä ja ruoskituttaa sekä teilaa oman poikansa kidutuspaalussa. Niin, että vakavasti pitää varastamisen syntiin suhtautuman. Ja tappaa varkauden uhrin jälkeläinen.

On selvää että tämänlaisilla ei käydä älykästä keskustelua koska siitä puuttuu (1) äly (2) keskustelu. ;Mutta toisaalta ; Kuka muka haluaisi keskustella jonkun Ryösön kanssa? Ja jos haluaisikin, missä hän kuvittelee olevan se mahdollinen maailma jossa tämä tahto voisi myös toteutua?

Mockumentarismi ja reagointipakko

Kreationismista on tulossa dokumentti "We Believe In Dinosaurs". Nimeäminen on kiinnostava, sillä kreationistit eivät ole pääasiassa teorioita dinosauruksista. Mutta toisaalta kreationismissa on kova fiksaatio dinosauruksiin. Ja tätä kautta nimi kuvaa oleellisesti ideologiaa juuri sillä tasolla jolla se toimii. Jostain syystä virallinen kuvaus ideologiasta ei pidä sisällään dinosauruksia yhtä paljon kuin se paketti jolla kreationismi kääritään. Ja kun käärepaperin avaa, on sielläkin usein hämmentävä määrä dinosauruutta. (Vaikka Raamatussa niillä onkin hämmentävän pieni osuus kokonaisuudessa ja sivumäärässä.)

On tavallaan hauskaa vilkaista Pauli Ojalan dinoglyfejä joiden perusviesti on siinä, että ihmiset ovat eläneet dinosaurusten kanssa ja tarinat lohikäärmeistä ovat dokumentteja ja silminnäkijäkertomuksia dinosauruksista. Kreationistit ovat pykänneet myös omia nähtävyyksiään joissa kertovat maailmankuvastaan. Ja ne tuppaavat olemaan dinosauruspuistoja. Jos Kent Hovind on "Dr Dino" niin ID -piirien kirjat evolutionismin maailmankuvasta voidaan kuvittaa vihaisilla tyrannosauruksilla. (Dinosaurus on symbolina leimaamassa evolutionisteja julmiksi.) Dokumentissa on kuitenkin otettu keskiöön dinopuistot. Mukana on ainakin Ken Ham, ja jossain määrin hänen Nooan arkki -projektinsa.

Ham on ollut mukana dokumenttiin liittyvissä haastatteluissa. Mutta toisaalta hän on sittemmin tuominnut dokumentin ennen kuin on sitä nähnyt ; Syynä on se, että dokumentissa on haastateltu mm. entisiä kreationisteja. Hamin mielestä dokumentti on tältä pohjalta "mockumentary". (Koska tätä sananvapaus ja eri puolten kuuntelu tarkoittaa niille, jotka siitä kaikista koviten huutavat.) Reagoinnin voimakkuus on jännittävä, koska Ham ei ole edes voinut nähdä kyseistä dokumenttia vielä.

Panda's Thumbissa on tähän liittyen kirjoitus. Ham oli pahastunut kun hänen teoriansa dinosauruksista oli kuvattu väärin. Washington Post oli sanonut että Hamin mielestä dinosaurukset olivat kuolleet tulvassa. Ham on reagoinut tähän voimakkaasti. Hänen mukaansa dinosaurukset olivat arkissa, mutta kuolivat pian tulvan jälkeen. "To most of us, it might not seem to make much of a difference whether he’s claiming dinosaurs died during the mythical flood or immediately after, but to stridently religious creationists like Ham, the Post article might as well have claimed he believes in the world of Harry Potter." Ilmeisesti "dinojen mahtuminen arkkiin" on niin vanha ja kulunut pilkka että siitä irtautuminen on kreationisteille tärkeää. Vaikka suurimmalle osalle ero on hyvin mitätön.

Hamilla on muutenkin ollut sellainen tapa, että hän on usein tarkka medianäkyvyydestään. Hän ilmaisee itseään omien kanaviensa kautta. Mutta toisaalta hänellä on ollut tapana jakaa informaatiota heti asiavirheen edessä. Kommenteissa muistetaankin siitä, miten näin on käynyt aikaisemminkin; "When the media incorrectly reported that tax payer dollars were going towards the building of the ark, he spent an inordinate amount of time explaining exactly how it was being funded and the tax breaks they would receive etc. It just made him look even worse."

Ham on mielestäni tässä hyvin inhimillinen. Kenelläpä ei olisi jonkinasteista kokemusta SIWOTI -syndroomasta - siitä että on korjattava jotain kun joku on väärässä internetissä. Itse olenkin huvittunut siitä miten tätä voidaan käyttää hyväkseen. Esimerkiksi eräs hikipediatoverini on aktivoinut keskustelua ja perusteluyhteyttä ilmastonmuutosdenialistien kanssa siten, että on epäillyt näitä kommunisteiksi. (Koska hän tiedostaa että ilmastonmuutosdenialismi korreloi vahvasti juuri kommunismia vihaavien ideologioiden kanssa.)

Itsekin olen huomannut että parhaita ja systemaattisimpia vastauksia ei saada kysymällä. Kysymällä ihmiset tuottavat lyhyttä kiertelyä, epämääräisyyksiä - tai parhaimmillaan jonkin "ideologisesti korrektin" mallivastauksen joka kuvaa hämmentävän vähän heidän toimintaansa käytännössä. Sen sijaan kun käyttää provokaatiota ja trollausta kuulusteluvälineenä, saa hyvinkin osuvaa kuvausta siitä miten ihmisen maailmankuva oikeasti jäsentyy.

Intelligent Designiä on yhä vaikeampaa erottaa kreationismista

ID on siitä hauska teoria että se ei ole keksinyt uusia tieteellisiä konsepteja sitten Dembskin "No Free Lunch" -teoksen. Sen näkyvyys on hyvin pientä. On tavallaan hauskaa seurata, miten kreationistit tuottavat yhteistyöprojekteina silloin tällöin kirjoja. Mutta ne ovat yhä populaarimpia, suuremmalla fonteilla kirjoitetumpia, ohuempia ja sisällöltään toisteisempia. ; Dembski ja Behe sentään kirjoittivat paksuja ja vaikeita teoksia joissa he hioivat klasissia kreationistiargumentteja niiden parhaimpaan mahdolliseen muotoon.

Tästä kenties vahvin esimerkki on Douglas Axen "Undeniable: How Biology Confirms Our Intuition That Life Is Designed". Teos on jotain joka selvästi alleviivatusti korostaa sitä että se on käytännössä täysin ja peittelemättä perinteinen kreationistiteos. Kirja ei ota kantaa maan ikään joten voidaan sanoa että se osuu johonkin joka voi olla joko YEC tai OEC -kreationismia. Mutta se on selvästi nimenomaan perinteistä kreationismia.

Douglas Axe ei teoksessaan itse asiassa tunnu edes yrittävän peitellä tätä. Kirjassa ei ole uusia argumentteja. Sen sijaan se on tyylillisesti ja filosofisesti paitsi yksinkertaisempi niin myös selvästi paluuta kohti perinteistä kreationistista kirjoittelua. Se on ohut kirja jossa on pilakuvia ja kevyttä tyyliä. Ja lisäksi teos on avoimesti kristusta evankelioiva. Axen teoksessa luoka on alleviivatusti ja eksplisiittisesti kristittyjen Jumala. Ei Behehenkistä saivartelua siitä että Jumala voisi olla avaruusolento. Tämä on kiinnostavaa koska ID -yhteisö on perinteisesti korostanut että ID ei ole uskontoa koska se ei ota kantaa Suunnittelijan persoonaan.

Toisaalta perinteistä kreationismia muistuttaa myös lähestymisessä käytetty tiedonfilosofia; ID saattoi joskus kevyesti sanoa että evoluutio on maailmankuva. Ja että kyseessä on maailmankuvien taistelu. ID:llä oli perinteisesti hyvin postmoderni ydin. Phillips Johnson käynnisti itse asiassa ID -liikkeen melkolailla sen ajatuksen perusteella että darwinismia dekonstruoitiin. Axe on sen sijaan perinteinen kreationisti. ; Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota, eli aivan kuten 1980 -luvun kreationistimateriaalissa. Huomattavaa on myös se, että tieteenfilosofia on ehdollistunutta muutenkin hyvin kiinnostavalla tavalla. Axen teos on sarjakuvilla levitetyä asenteilua jota on totuttu tapaamaan evankeelisessa kreationistimateriaalissa. Toisaalta tässä on tuttua paluuta siihen että evoluutio on massiivinen salaliitto. (Eli aivan kuten esimerkiksi Kent Hovindilla.) Evoluutio ei siis ole vaan maailmankuva vaan ilmiselvästi väärässä oleva asia. Sellainen jonka väärässäolo on ilmiselvää kaikille joita ei ole täysin aivopesty.

Toisaalta jos Behe ja Dembski ja ID korostivat sitä että demarkaatio-ongelma on vaikea ja haastava ja tässä on erimielisyyttä, Axe pitää kysymystä helppona. Hänen ajatuksensa on se, että intuitio on tieteentekoa. Axen tiedonfilosofia on kuvattavissa lyhyellä suoralla lainauksella ; "We tend to overlook two key facts. One is that everyone validates their design intuition through firsthand experience. The other is that this experience is scientific in nature. It really is. Basic science is an integral part of how we live." Intuitio on tietenkin päätynyt myös teoksen nimeen. Tämä tieteen määrittely on hyvin lähellä sitä mitä YEC -kreationisti Ken Ham on käyttänyt vuosia materiaalissaan. Axe sanookin suoraan että kreationismin suosio on todiste siitä että se on tieteellistä. "Because everyone practices common science, public reception of scientific claims is arguably the most significant form of peer review. For professional scientists to assume that public skepticism toward their ideas can only be caused by public ignorance is just plain arrogant." Itse olen toki huvittunut koska suurin osa tieteestä on hyvinkin epäintuitiivista. Ja lähes kaikkeen löytyy denialismia joka on suositumpaa kuin (ID)kreationismi nykymaailmassa...

Oikeastaan ainut asia jota Axen kirja todistaakin on se, että ID on nykyään yhä vahvemmin kahta asiaa (1) huonoa tiedettä kun kreationismin kansansuosio katoaa ja katoaa vähintään samaa tahtia kuin ID -kirjallisuuden aivojen rasittavuustasot (2) ID on nimenomaan vakaumuksellista kreationismia jota yritettiin myydä myydä jonain muuna strategisena vetona poliittisista syistä kun esimerkiksi haluttiin vaikuttaa evoluution ja luomisopin opettamiseen kouluissa.

Nämä asiat tosin tiesin jo ennen kirjan avaamista. Ja Axen oman kirjan logiikan mukaan tämä on vähintään ironista. Hän nimittäin korostaa että uskottavuusarviointi on ihmisillä niin verissä että evoluution voi tuomita ilman että osaa evoluutioteorian konsepteja tai osaa sen teorioita tai edes ymmärtää niitä matemaattisia sääntöjä joilla esimerkiksi populaatiogenetiikkaa mallinnetaan. Axen logiikalla tämä oli tietoa. Toki kun tuomitsen kirjan näin joku voisi tuomita tämän intuitioni asennevammaksi. Mutta tälle tielle ei kannata mennä. Koska sen kanssa Axen tämä teoskin edustaisi pelkkää asennevammaa evoluutioteoriaa kohtaan. Asennevammaa joka johtuu siitä että evoluutioteoria ei sovi yhteen sen kristillisen maailmankuvan kanssa jota uskomaan hänet on tietenkin aivopesty, koska muutenhan hän tietenkin ymmärtäisi että se on lähtökohtaisesti naurettava...

Turmeleeko raha kaiken?

Hyvin usein ajatellaan että raha korruptoi asioita. Tässä korostetaan usein nimenomaan eettistä kulmaa. Eli sitä että jos ihmiset toimivat kuten heidän pitääkin, on parempi että heitä ohjaa jokin ylevä hyve tai velvollisuusetiikka.

Talousmiehet ovat sitten toisaalta tässä korostaneet näkymätöntä kättä. Siinä käy tavallaan niin, että moralistien valitus muuttuu heikkoudesta voimaksi ; Raha saa asioita tapahtumaan. Ja seurauseettisesti on aivan yksi ja sama miksi asia tapahtuu, kunhan se tapahtuu. Raha ohjaa toimintaa, ja motiivit voivat olla miten likaiset tahansa, niin seuraukset kuitenkin ovat hyviä ja kestäviä. Ahne ihminen esimerkiksi voi perustaa hyvän yrityksen jossa ihmiset saavat palvelua tai tavaroita. Ja näin tapahtuu vaikka pyytettömyys ja auttamishalu olisivat kaukana. Näin useampi voi tehdä hyviä seurauksia.

Tässä talousajattelussa on kenties likaisia puolia, mutta jossain mielessä siinä on jotain äärimmäisen vapauttavaa. Vapauttavaa siinä mielessä, että hyve-etiikassa hyveet on usein nähty ihmisten omaksi asiaksi. Ihmiset tekevät hyveitä itsensä kautta. (Tämä korostuu erityisesti kristillisessä kontekstissa. Kristitty haluaa "pelastaa muita" julistamalla, mutta tosiasiassa kyseinen uskonto on oppi henkilökohtaisesta pelastuksesta. Love your neigbour and everybody for themselves.) Näkymätön käsi jättää henkilökohtaisen henkilökohtaiseksi. Seurausetiikan kannalta taas motiiveja ei pidetä niin relevantteina joten talousmaailma ohjaa sen kannalta hyvään.

Tässä mielessä huomio onkin kenties keskittynyt vääriin asioihin. Nähdäkseni hyveellisyyden tahraavan korruption sijasta pitäisi puhua muista asioista. Jos raha korruptoi jotain, niin taidot. Näkisin että nimenomaan eettisyyden kannalta ongelmalliset asiat eivät ole niitä jotka pinnallisesti liitetään ensivilkaisulla etiikkaan. Ongelmat tulevat esimerkiksi siitä että taidot ohitetaan lompakolla. Koulu joka monetarisoi arvosanansa olisi teoriassa mahdollinen. Siinä kokeet korvattaisiin sillä että saa sen arvosanan mitä maksaa. Kurssin saisi läpäistyksi tietyllä rahalla ja hyvä arvosana vaatisi enemmän rahaa. Ajatus ei ole täysin mahdoton siinäkään mielessä että USA:ssa on monia "diplomimyllyjä" joista voi ostaa tutkintoja. Tutkintoja jotka vaativat kenties muodollisen tohtorintutkinnon. Sellaisen jotka alkavat vaikka sen tyylisillä kukkasilla kuin "Hello, My Name is Kent Hovind".

Jos jokin asia pitäisi saada meriiteillä, eikä sillä että on "valinnut isovanhempansa", niin se on eettisyyden kannalta ongelma. Tätä kannattaa muistaa silloin kun kuulee siitä miten yksityiskoulujen perustamisella halutaan pitää huoli koulutuksen laadusta. Sillä taataan että ehkä yksi tai kaksi lahjakasta köyhää saa hyvän koulutuksen jollain stipendillä (ehkä) kun taas rikkaiden lapset saavat parhaan mahdollisen opetuksen, sellaisen joka ei kenties hyödytä heidän kognitiivisesti vajaita aivojaan samalla tasolla kuin vaikka keskivertoa satunnaisotannalla kadulta valittua pöljää. Mutta joka siitä huolimatta pärjää tämän koulutuksensa ansiosta paremmin kuin nämä.

Tuhmageenien eliminointia Herran lailla

Hyvin usein kreationistit korostavat että eugeniikka on darwinistinen projekti. Evolutionismia liitetään tähän hyvin vahvasti. Evoluutiota näytetään kuoleman oppina. Ja siksi korostetaan että hyvä kristitty on elämän puolella. Kun taas evoluutiossa heikot voidaan tappaa vahvojen tieltä. Ja tämä liitetään aborttiin, eutanasiaan ja jo mainittuun eugeniikkaan.

Kuitenkin kun asioita hieman kaivelee, ei voi olla huomaamatta että melkoisen usein eugeenisia ajatuksia ja niiden kannattamista nykypäivänä löytyy vaikeasti evoluution kannattajien mutta sitäkin useammin oikeistolaisten konservatiivien puolelta. Ja tässä kulmassa kytkökset uskontoon ja kreationismiin ovat olemassa.

Tästä hyvänä esimerkkinä on fundamentalistikristitty ja kreationismin levittäjä Kent Hovind, joka vankilasta käsin tekemässään haastattelussa kertoo kuolemanrangaistuksesta. Hän puolustaa "Vanhassa Testamentissa" määrättyjä kuolemanrangaistuksia. Ja puolustus nojaa vahvaan mikroevolutiiviseen periaatteeseen. Periaatteeseen siitä että käyttäytyminen on vahvasti geneettistä. "I think it's something in their genetic code that deals with dispositions towards gentleness or meanness." ja siksi rikollisten, murhaajien ja vastaavien teloittaminen on hyvä koska sitä kautta ihmiskuntaan jää vähemmän ilkeitä geenejä ("mean genes.") Kuolemanrangaistuksista Hovind sanoi että "It's just, it's right".
1: Toki tässä on erikoista huomata se linkissä mainittu homoseksuaalisuuspuoli että vanhassa testamentissa homoseksuaalejakin halutaan teloittaa, ja se taas ei ole fundamentalistikristittyjen mielestä geneettistä vaan valinta. Ja sen yhteys siihen miten pastori kehuu sitä että Raamattu käskee tappamaan homoseksuaalisesti toimivat koska se on "cure for AIDS" sen sijaan että tuhlattaisiin miljoonia dollareita.

Selvää on että kun johonkin asiaan sidotaan uskonto, syntyy kaikkea mielenkiintoista. Ja hyvin harvoin asioita puolustetaan kokonaisuutena. Hovindkaan tuskin suostuisi muuttamaan pro life -näkemystään abortista koska siitä on hänen uskonnossaan tehty Jumalan käsky. Ei vaikka se tehtäisiin geenitestillä jossa on ilkeitä geenejä. Sillä kyseessä ei ole koherenttius tai se että luotaisiin järkevä kokonaisuus jossa noudatetaan tiettyjä periaatteita. Kyseessä on uskonnon puolustaminen tiettyjä argumentteja vastaan. Ratkaisua haetaan vain tässä yhdessä kontekstissa ja siitä miltä kokonaisuus näyttää ei välitetä.
1: Hovindin tilanne kuolemanrangaistuksen kanssa tuokin jossain määrin mieleen William Lane Craigin ongelmat ns. hyvien kansanmurhien kohdalla. Hän kun toisaalta puolustaa objektiivista moraalia, mutta toisaalta hänen täytyy puolustaa Jumalaa joka on vanhasta testamentissa käskenyt surmaamaan kaikki, miehet, naiset ja lapset ja halkaisemaan raskaana olevat naisetkin.

Tieteen rajat ja miten ne leimataan aiheisiin

Jokainen "skientismin" tai "tiedeuskon" kriitikko tietää että loogisen positivismin kaipaama ihannetodellisuus ei ole mahdollinen. Eli ajatus siitä että voitaisiin tehdä tiedettä täysin ilman metafysiikkaa. Tästä saadaankin sellainen ajatus jossa tieteellä on rajat. Omituista kyllä tämä päätyy usein siihen miten nämä rajat sijaitsevat tietyissä paikoissa. Mikä taas ei ole sitten lainkaan niin yksinkertaista. On hämmentävän tavallista että esitetään että esimerkiksi tietoisuus tai Jumala olisivat tieteen rajojen ulkopuolella. Ja siksi tiede tutkii eri asioita.

Sävy on nähdäkseni enemmän siitä että tieteeseen noin yleensä luotetaan ja kuitenkaan ei haluttaisi luopua uskonnosta. Ja siksi itse asiassa luotetaan että olisi olemassa. Toisin sanoen tosiasiassa ihmiset eivät ole luopuneet loogisen positivismin ideaaleista vaan kokevat ja luottavat tieteeseen monissa asioissa. Tiedettä ei vihata siksi että se olisi huonoa vaan sen takia että omat tietyt maailmankuvalliset näkemykset eivät ole tieteellisiä.

Asiaa voi lähestyä kohtuullisen argumentatiivisestikin.

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä miten kreationisteilla on vahvasti sellaisia näkemyksiä että (a) Jumalaan liittyvät asiat ovat vahvasti todistettuja ja tieteellisiä kysymyksiä. (b) Samanaikaisesti tiede ei voi tutkia edes historiallisia kysymyksiä.

Jos katsotaan kreationistien tapaa jakaa tiede, voidaan huomata että heillä on naïvin realismin mukainen maailmankuva. He luottavat Raamattuun koska se on heille silminnäkijäkertomus ja kaikkea mitataan Hovindin tyylisellä "were you there" -meiningillä. Eli historiassa katsotaan silminnäkijätodistuksia. Tämä tietysti sopii siihen että uskovaiset kannattavat kertomuksia. Anekdootit ovat heille vahvaa todistusmateriaalia.

Tehtävänäni ei ole ruotia tämän ajattelun aukkoja, pääasiassa siksi että olen tehnyt sitä valmiiksi jo aiemmin aivan riittämiin, riittämiin jotta kehtaan selittää että noissa piireissä "tiedeuskoa" vihataan lähinnä koska tiede sotii arkijärkistä todellisuuskäsitystä vastaan maailmankuvallisesti ikävistä syistä. Niiden kaikkien ongelmat tiivistyvät kuitenkin samaan henkeen kuin ID -teoriankin kohdalla. Nimittäin siinä miten niissä suhtaudutaan demarkaatiokriteereihin. Intelligent Design korostaa että metafysiikatonta tiedettä ei ole. Ja sen vuoksi demarkaatiokysymys on väistämättä joltain osiltaan avoin kysymys. Ei ole mitään täydellistä maailmankuvatonta tietoa siitä mitkä ovat demarkaatiokysymyksiä ja mitkä eivät.

Kuitenkin se, mitä tästä lähtökohdasta todistetaan on päinvastaista. He ottavat hyvinkin vahvasti kantaa demarkaatiokysymyksiin. Jos väitteenä on, että tieteellä ei ole demarkaatiokysymyksiä on sisäisesti ristiriitaista väittää että on ilmiselvä tosiasia, että tiede ei voi tutkia menneisyyden tapahtumia. Moderni kreationismi on induktiokammonsa ja menneisyydentutkimuskieltoineen tieteenfilosofiassaan sisäisesti ristiriitainen. Se on kuin taruolento jota ei sen omien kriteerien mukaan voi ollakaan.

Tällä on syvempiäkin yhteyksiä.

Kreationistit ovat siitä hauska rinnastuskohta, että vain melko harva on kreationisti. Enemmistö sitten puolustaa tunteenomaisesti asioita jotka ovat hyvin samanlaisia kuin ne asiat joita kreationistit puolustavat tunteenomaisesti.

Kirjoitin tuoreesti mielenfilosofiasta, tarkalleen ottaen Chalmersin P-zombimaailmasta. Chalmersin ajatukset ovat sen tyylisiä että moni ottaa ne vakavasti ja niiden älyllistä rehellisyyttä ei kyseenalaisteta. Niitä pidetään hienoina. Monille sellaisille joista on naurettavaa että kreationistit torppaavat evoluutioteoriaa koska siinä ei ymmärretä tieteen ja uskon suhdetta on aivan luonnollista ja älykästä korostaa että tiede ei voi selittää tietoisuutta.

Kuitenkin näissä argumenteissa tapahtuu juuri kuten tuossa Chalmersin maailmassa. Kun yleinen tieteenfilosofian täydellisyyden ongelma muutetaan silmänkääntötempulla yleisestä (general) ongelmasta tiettyä aihetta koskevaksi (particular) ongelmaksi, prosessissa käytetään maailmankuvallisia taustaoletuksia joista voidaan olla erimielinen. Systeemissä itse asiassa käytännössä väistämättä onkin metafysiikkaa. Koska jos ei olisi, looginen positivismi eläisi ja hengittäisi hyvin.

Kun joku selittää että tietoisuutta ei voi tutkia koska se ei ole fysikalistisen ohjelman piirissä, oletetaan että
1: Tiede voi olla rajoittunut vain fysikalistiseen maailmaan - joka taas on eri asia kuin vaikkapa korostaa että tiede voi tutkia vain sellaista mitä ihmiset voivat havaita niitä (enkelit ja Jumalat tarjoavat itsestään näkyjä muuttumatta fysikalistisiksi) ja
2: Mielellä on tietty rakenne. Chalmersin taustafilosofian kautta tarkalleen ottaen mieli ei ole fysikalistinen koska meillä olisi kvalioita. Jos meillä on tietoisuus ja kokemus, voimme tietää siitä Rene Descartesin Cogito -oivalluksen kautta vain sen että on kokija. Emme voi ilman metafyysisiä maailmankuvallisia oletuksia tietää onko tämän kokijan kokemus (aka. tietoisuus) rakenteeltaan sitten mitä. Jos havainto voi olla demonin kiero hallusinaatio niin aivan yhtä hyvin voimme tietää että meillä on tietoisuus, mutta ajatus siitä että se koostuisi kvalioista ei ole metafysiikaton.

Tästä taas seuraa ihan oikeasti se, että jotta voidaan sanoa että mieli olisi jotenkin eri tavalla tutkittavissa kuin tiiliskivet ja maan vetovoima, niin niihin ladataan erilaisia rajoittavia maailmankuvallisia oletuksia. Ja suurimmat osat näkemyseroista fysikalistien ja ei-fysikalistien välillä on juuri siinä että näihin metafyysisiin oletuksiin suhtaudutaan eri tavalla.

Miten itse suhtaudun tähän ongelmaan?

Minulla on immersiivinen suhde todellisuuteen, siinä mielessä että olen vahvasti sitoutunut pragmatismin asenteeseen. Jos "Platonin luolan ulkopuolella ei ole mitään", voin suhtautua asiaan tutkimusohjelmina. Jos joku sanoo että "mieli koostuu materiasta" hänen näkemyksestään ainakin voidaan tehdä tutkimusohjelma. Ja jos hän on oikeassa, tästä tullaan myös saamaan löytöjä. Vastapuoli on merkittävä jos se saa omista asioistaan tehtyä tutkimusohjelmallisen.

Kirjoitin tähän liittyen aiemmin Popperista ja tämän suhteesta tietoon. Siinä esitin hänen kuvaamansa ajatuskokeen. Jos kuvitellaan tietojen ja taitojen tuhoutuvan, ja toisessa skenaariossa käytettävissä on kirjasto ja toisessa ei, niin onnistuisiko esimerkiksi maataloustaitojen kehittäminen näiden kirjojen pohjalta paremmin kuin ilman. Jos vastaus on kyllä, niissä ei ole ehkä ehdotonta totuutta eli universumin parasta mahdollista maataloudenhoitotapaa. Mutta niissä on kuitenkin tietoa. Kysymys ei tavallaan edes ole siitä onko mieli materiaa vai ei. Vaan siitä että että tutkitaan asioita. "Tiede ei voi tutkia" on tiedepysäytin, jarru tiedon etsimiselle. Eikä oikeastaan mitään muuta.

Se on demarkaatiokriteeriksi väitetty asia. Ja jos sillä ei ole perustaa se on enemmän pelkkä maailmankuvallinen sensuristinen heitto kuin jokin joka kertoo tosimaailmasta. Tämä pakottaa huomaammaan esimerkiksi sen miksi "Aukkojen Jumala" -argumenttia puolustetaan syyttämällä vastapuolta väärin "Aukkojen Naturalismista". Tavoilla joita olen aiemmin hupsuksi todennut. Niissä on tämä sama henki. Tieteen rajoitteet muutetaan "yleisestä" "tiettyyn" oletuksin. Ja tämä tehdää jotta voidaan korostaa sitä miten ollaan niin hiton varmoja siitä oman itselle rakkaan maailmankuvan erehtymättömyydestä.

Ajan pyörä (tai ainakin kehä)

En ole kirjoittanut hirvittävän paljoa ajan teoriasta. Toki aiemmin kirjoitin esimerkiksi A ja B -teoriasta. Syynä on tavallaan "se väärä". Minulla ei ole hirvittävän vahvoja antipatioita kumpaakaan näkemystä kohtaan. Mutta on kuitenkin kenties oleellista nostaa esiin jännittävä seikka. Sellainen joka osuukin sitten niiden ärsytysasioiden keskelle.

Jos otetaan ajatus universumin synnystä ja teologiasta, on siellä joukossa monenlaisia näkemyksiä siitä että syy-seuraus sidotaan tapahtumien alkuun. Näiden alkusyyargumentit on sitten rakennettu erilaisia argumentteja. On Platonin ensimmäistä syytä, kosmologisia argumentteja ja causa sui -näkemyksien yhteyteen. Näiden joukossa on myös William Lane Craigin Kalam -argumentti.

Tässä keskityn erityisesti viimeksimainitsemaani, en kuitenkaan tekemällä siät mitä olen sen kanssa tehnyt aiemmin. Tässä blogauksessa en nosta esiin sitä että miten tämä argumentti on sisäisesti väärässä, vaan nostan fokuksen siihen mitä tämä tarkoittaa kokonaisuuden kannalta. Sen sijaan otankin vahvemmin kantaa siihen että Kalam -argumentti itse asiassa olettaa hyvin tietynlaisen aikakäsityksen. Ja tällä on hyvin suuria vaikutuksia, yllättäviä. Alkusyyargumentit toimivat käytännössä väistämättä ajan A -teoriassa.

A -teoria, alkusyyargumenttejen premissi.

Kertauksen vuoksi.
* Ajan A teorian mukaan vain nykyhetki on tosi. Tulevaisuutta ei ole vielä olemassa. Tulevaisuudella ei ole mitään olemassaoloa ennen kuin etenevä aika saavuttaa sen. Tulevaisuus ei ole olemassa, olemassaoleva nykyhetki vain muuntuu ja näin olemassaoleva muuttuu ja nykyhetkestä tulee erilainen. Ei siis ole mitään tulevaisuutta johon olisimme matkalla.
* Ajan B -teorian mukaan jokainen ajanhetki tulevassa ja menneessä ovat olemassa. Ihminen havaitsee nykyhetken, mutta ihminen muutenkin havaitsee asioita jotka ovat "lähellä". Ja havaitsee vain osan havaittavista asioita. Nykyhetki ei tässä kosketa lainkaan sellaista kysymystä kuin olemassaolo. Tulevaisuus ja menneisyys ovat todellisia.

Syy-seuraussuhde on A -teoriassa olemassaoloon vahvasti liittyvä näkemys. Kausaalisuhde vaikuttaa ja tekee asioita. Asiat ovat olemassa koska niillä on aikaisempi syy. Itse asiassa alkusyyargumenteissa ei ajatella että asiat vain putkahtavat esiin, vaan niissä oletetaan hyvin spesifi A -teorian muoto. Sellainen jossa asiat eivät putkahda ilmoille ja katoa ilmoilta ilman syytä. Aika on siis paitsi A -teoriallinen niin myös kausaalinen.

B -teoriassa ajalla ei ole mitään tekemistä olemassaolon kanssa. Siksi on luontevaa että alkusyyargumenteissa nojataan tiettyyn ajan teoriaan. Tavallisesti tätä ei kuitenkaan nosteta kovin voimakkaasti esiin. Kyseessä on sitoutuminen tiettyyn ajan teoriaan. Tällä ei tietenkään ole kovin suurta vaikutusta minun kaltaisilleni ihmisille jotka pitävät A -teoriaa hyvänä ja joista syy-seuraussuhde on aivan järkevä periaate siitä huolimatta mitä Humen ajatukset induktion ongelman kanssa tekevätkin induktioille ja luonnonlakiajattelulle. B -teorian kannattajalla ei sen sijaan ole mitään syytä uskoa alkusyyargumentiperheiden monenlaisiin toisistaan hieman poikkeaviin argumentteihin.

Oleellista on kuitenkin tiedostaa että toimiakseen alkusyyargumenttejen täytyy ensin olettaa tämä tietty ajan teoria. Se on suoraan tämän asenteen ja argumentaation premisseissä. Jos tätä oletusta ajasta ei tehdä, koko argumentti romahtaa. (Alleviivaan kohdan, koska tämä on tärkeässä osassa aivan pian.) Mutta niillä on paljon merkitystä. William Lane Craig on itse asiassa miettinyt tämän vuoksi paljon ajan filosofiaa. Hän on itseasiassa korostanut A -teorian hienoutta tässä asiassa. Hän korostaa että B -teoriassa ensimmäisessä ajanhetkessä ei ole mitään kovin erityistä olemassaolon kannalta. Ja tämä tarkoittaa sitä että hän on hyvin tietoinen siitä miten oleellista on hyväksyä A -teoria a priori ennen kuin Kalam -argumentti toimii. Tämän Craig toki voi tehdä, koska loogisissa argumenteissa on premisseistä vedetyt johtopäätökset. Ja A -teoria ei ole huono. Oleellista onkin lähinnä se, että tämä premissi A -teoriasta on tehty. (Alleviivattu kohta on tärkeä.)

Suhteellisuusteoria, alkusyyargumenttien vaatiman A -teoriamallin syvä haastaja

Suhteellisuusteoria kuitenkin tuottaa tyylipuhtaalle A -teorialle syvin vaikeuksia. Suhteellisuusteoriassa tapahtuu nimittäin erikoisia asioita samanaaikaisuuden kanssa. Tästä on esitetty hauska paradoksi jossa juna menee tunneliin. Jos juna on pysähtyneenä tunnelissa se on hieman tunnelia pidempi. Jos juna sen sijaan menee eteenpäin, tilanne muuttuu. Jos joku katsoo tunnelissa lähes valon nopeudella kiitävää junaa, hänen näkökulmastaan juna kiitää heitä kohti ja tämä kutistaa junaa. Siksi yhtenä ajanhetkenä koko juna voikin olla tunnelissa. Samalla junassa istuva kuitenkin kokee että juna pysyy samana ja heitä kohtaan syöksyvä tunneli sen sijaan kutistuu, joten nyt juna onkin huomattavasti pidempi kuin tunneli. Jos siis otetaan hetki jolloin tunnelin ovet sulkeutuvat täsmälleen samanaikaisesti niin että ovi avautuu juuri ennen junan nokan siihen törmäämistä, niin onko tämä mahdollista ajoittaa niin että sulkeutuva ovi ei leikkaa junan viimeisintä vaunua tai jopa kahta vaunua erikseen? Ongelmana on tietenkin se, että fysikaalisesti joko juna selviää ehjänä tai ei. Joko seuraa ruumiita tai ei.

Tämä ongelma on ratkaistu. Se on näitä klassisia suhteellisuusteorian haasteita jotka ällistyttävät. On kenties vain helpompaa opetella niiden erikoiset ratkaisut ulkoa, mutta vastaukset ovat kuitenkin suoraan siinä mitä suhteellisuus tarkoittaa. Ratkaisu koskee sitä että "samanaikaisuutta" ei itse asiassa ole olemassa fysiikassa samassa mielessä miten se tapahtuu arkijärjen mukaan. Yhdessä referenssissä samanaikaiset tapahtumat eivät ole samanaikaisia toisessa. Ovien avaaja-sulkija joutuu joko katsomaan asiaa olemalla junankäyttäjän näkökulmassa tai itse tunnelin näkökulmassa. Ja nämä eivät ole keskenään identtiset. Se mikä on toisessa samanaikaista onkin toisessa jotain jossa ensin tapahtuu jotain ja sen jälkeen jotain muuta. Ja tässä välissä ei vaihdeta mitään todellisuuksia, asiat tapahtuvat siten kuten ne tässä universumissamme tapahtuvat.

Ajan A -teoriassa tämä näkökulma on omituinen. Sillä jos yhdessä ajan referenssissä asiat tapahtuvat samanaikaisesti ja toisessa peräkkäin, syntyy omituinen ajatus jossa toinen asioista on samanaikaisesti sekä olemassa että ei-olemassa ; Näkökulmassa jossa asiat tapahtuvat samanaikaisesti molemmat ovat olemassa. Mutta siinä näkökulmassa jossa ne tapahtuvat peräkkäin on tilanne jossa ensimmäinen tapahtuma on olemassa ja jälkimmäinen ei. Tämä on hyvin vakava ristiriita, sillä yleensä ajatellaan että olemassaolo on sellainen että asia ei samanaikaisesti ole olematon ja olemassa. Ei voi olla niin että asia on todellinen ja epätodellinen samanaikaisesti. Jokin asia on joko tosi tai epätosi. (Tai itse asiassa voidaan täsmentää että jos tämänlaisen ratkaisun kehittää niin sitten emme tarvitse mitään alkusyyargumenttiakaan. Joka on tämän blogauksen perusargumentin kannalta kiero täsmennys.)

B -teorialle tässä ei tietenkään ole mitään ongelmaa koska aika ei ole suhteessa olemassaoloon tai totuusarvoon. Suhteellisuus hyväksytäänkin tässä mallissa paljon sujuvammin. William Lane Craig tunnustaa tämän tilanteen aivan avoimesti. Hän onkin tehnyt ratkaisun jota monet ihmettelevät ; Hän kyseenalaistaa mielellään koko suhteellisuusteoriaa. Hänestä suhteellisuusteoriaa on syytä epäillä. Hän korostaa että hänellä on A -teorian mukainen näkemys, jossa on ohitettu suhteellisuus. Ihmisen kannalta suhteellisuus on illuusio. Craigista on kuitenkin absoluuttinen aika, Jumalan aikareferenssi. Ihminen ei kenties tunnista tai tiedä tätä referenssiä mutta se on olemassa. Craig palauttaakin - fyysikoista vanhentunutta - Lorenzin aikanäkemystä omiin argumentteihinsa. Ja näin suhteellisuus esimerkiksi junaesimerkissä on illuusio.

Moni reagoi tähän varmasti suunnilleen samaan malliin kuin minäkin. Craig on esiintynyt julkisuudessa moittimassa kreationisteja. Evoluution kiistäminen on hänestä pelleä mutta hän itse on valmis hyväksymään suhteellisuusteoriadenialismin. Mielenkiintoista on toki se, että Craigin tapa tehdä tämä suhteellisuusteorian torjunta ei perustu siihen että hän suoraan osaisi nähdä asioita tämän "Jumalan aikapreferenssin kautta". Hän vain olettaa että jokin sellainen on. Tämä on tieteelliseti katsoen hyvin samantyyppinen asenne mikä on niillä joillain - jopa kreationistien mittapuulla kahjoilla - tyypeillä, jotka selittävät että fossiiliaineisto on joko Jumalan tai eksytysdemonien voimasta haudattu kallioihin jotta maailma vaikuttaisi siltä että se olisi vanha.
1: On selvää että Craigin syyt eivät koske fysiikkaa tai fysikaalista ajan tutkimusta. ; Kun huomioidaan että tässä käytännössä hylätään empiirisen fysiikan tämän hetken vahvin paradigma. Ja tämä tehdään falsifioimattomissa olevalla ajatuksella siitä että vaikka aikareferenssit toimivat suhteellisuusteorian kaavoilla eikä oikeaa aikareferenssiä voida erottaa tieteen avulla muista, niin jokin näistä kuitenkin on kuitenkin oikea. Suhteellisuusteoria vain illuusio koska Craig uskoo niin jostain ei-fysikaalisista syistä.

Craig siis tunnustaa tämän inkonsistenttiuden suhteellisuusteorian kanssa. Joten tätä ei tietenkään kannata nähdä kovin merkittävänä moitteena. Craig itse asiassa sekä tunnistaa haasteen että käsittelee sitä. Ja tämä on se mielenkiintoinen asia. Sillä tämä hänen soveltamansa strategia on erikoinen. Craig nimittäin argumentoi miksi hän kannattaa Lorenzin näkemystä. Syy ei ole fysikaalinen vaan maailmankuvallinen. Mutta argumentti on yksinään koherentti ja sellainen jonka aivan järkevä filosofi voi tehdä. Se, mikä tässä onkin kiinnostavaa on kokonaisuus.

Kun peruskysymys on se, miksi Craig ei hylkää A -teoriaa suhteellisuusteorian ongelmista riippumatta, on siihen vastaus. (Kysymys tässä ei ole suoraan suhteellisuusteoriasta vaan siitä miksi hän ei luovu A -teoriasta suhteellisuusteorian tulosten vuoksi. Vasta kun hän ei luovu A -teorista hän tarvitsee Lorenzin näkemyksiä. Tässä on syytä olla erityisen tarkkana.) Craig argumentoi että hänellä on vahvat syyt luottaa siihen että on olemassa yksi absoluuttinen näkökulma. Se on se, että Kalam -kosmologinen argumentti on niin voimakas. Craigista kaikista tärkein ongelma on universumin alun selittäminen. Ja tässä Kalam on hänelle rakas ja tärkeä argumentti. Ja Kalam -argumentti osoittaa että täällä on olemassa Jumala. Joten on aivan järkevää olettaa että Jumala on kuten ihmiset ja tunneliin syöksyvät junat. Että hänelläkin on aikareferenssi. Joka tarkoittaa sitä että Craig oikeuttaa ajan A -teorian Kalam -argumentilla.

Heitä, teologi, voltti.

Se mitä tässä tarvitsee tehdä on se, että otetaan alleviivatut kohdat yhteen. Craigin on pakko premissoida ajan A -teorian voidakseen todistaa Kalam -argumentin. Ja oikeuttaakseen ajan A -teorian hän joutuu premissoimaan Kalam -argumentin. Kyseessä on hyvin omituinen, pitkällinen ja raastava kehäpäätelmä. Jossain mielessä Craigin ongelma onkin jossain muussa kuin pelkästään niissä tosiasioissa että (a) hänen Kalam -argumenttinsa on itse asiassa varsin huono argumentti ja (b) hänen ajan teoriansa on hyvin ad hoc ja jos ei huono niin ainakin heiveröinen. Hänen ongelmansa ylittää tämän. Kun hänen ajatuskuvionsa pistetään yhteen syntyy jättimäisen kokoinen ja täysin falsifoitavuuden ulkopuolella oleva virhepäätelmä. Huonot osaset laitetaan yhteen ja rakennetaan vielä suurempi virhe. Eräässä mielessä voisi jopa onelineröidä ; Craigin maailmankuvassa kokonaisuus on huonompi kuin osiensa summa.

Jossain määrin onkin surullista että Craigia ihaillaan niin pidäkkeettömästi. Luultavasti syynä on se, että he innostuvat erilaisista sanapeleistä siinä vaiheessa kun evidenssit oman asian puolesta ovat loppuneet. Jossain määrin tämän innostuksen voi nähdä samaan tapaan miten kreationistien intoilu "Kent Hovindin parhaista". Kun ollaan varmoja omien dogmien oikeellisuudesta, eikä parempia argumentteja oman asian puolesta ole, ja on samalla hirvittävä into julistaa ja olla oikeassa yli muiden, niin tässä kombinaatiossa kelpaa vähän heikompikin argumentti. Oikeastaan mikä tahansa menee läpi tässä eetoksessa.

Mistä tiedät että Raamattu on historiallinen dokumentti? Olitko katsomassa?

Ken Ham on ottanut "Answer in Genesis" -sivullaan kantaa tieteenfilosofiaan. "Observational science deals with the present and is observable, repeatable, and testable. It’s what produces our technology and our medical innovations. Creationists and evolutionists can both agree on this kind of science. Now, historical science deals with the past. It is not testable, repeatable or observable. What you think about historical science is based on your starting point. Do you begin with God’s Word or man’s ideas? Well, I would like to show you how to recognize the difference between these kinds of sciences by looking at this news item that is reporting a scientific study."

Jaottelu ei tietenkään ole mitenkään uusi. Se on hyvin klassista kreationismia. Ham asettautuu tässä jaloon perinteeseen Kent Hovindin kanssa. Hovindin klassinen kysymys kaikkeen häntä vaivaavaan on vaatia silminnäkijätarinaa. "Were you there?" Ja jostain syystä hän ei hyväksy vastaukseksi vastausta "kyllä". Miten hän tietää tämän vaihtoehdon absurdiksi? Oliko hän siellä? Jos hän oli paikan päällä näkemässä kuinka matelijat muuttuivat nisäkkäiksi, niin miksi hän epäilee tätä? Ehkä hän oli väärässä paikassa oikeaan aikaan!

Olen esimerkiksi blogannut siihen liittyvästä tieteenfilosofiasta jo aiemmin. Näen tämän olevan liitoksissa siihen että kreationismi ei arvosta induktiivista päättelyä. Joka tarkoittaa sitä että kreationismi ei tosiasiassa ole lainkaan luonnontieteellisen tai empiristisen ajattelun mukaista vaan on enemmänkin klassista klassisinta rationalismin perinnettä. Jossa on toki aina viitattu myös "maailmassa oleviin asioihin". Kreationismi ei tältä osaltaan ole erkautunut teologiasta. Se ei puhu empiriasta.

Tässä kohden ongelmia nouseekin niinkin kaukaa kuin Hamin omasta esimerkistä. "A study has shown that tenrecs, hedgehog-looking creatures, have an amazing ability to hibernate (observational science) so the scientists inferred that the tenrecs must have hibernated through the dinosaur extinction (historical science)!" Tämä on itse asiassa hyvin erikoinen esimerkki koska tässä väitetään että tanrekien ("tenrec" suomeksi) hibernaatiokysymys viime vuodelta ei olisi historiallista tiedettä. Ja tästä päädytään täyteen kysymykseen. Kysymykseen siitä että miksi ei ole? Tosiasiassa aina kun otamme kantaa vaikkapa tankrekien talviuneen, ei riitä että on tavattu yksi tanrekki nukkumassa talviaikaan. Lajin useita yksilöitä on täytynyt tarkkailla pidemmän aikaa. Tämä tekee talviunesta ajallisen kysymyksen. Kysymyksen jossa otetaan kantaa siten että kun tanrekit ovat nukkuneet talviunta viime vuosina, niin tänä vuonna tämän lajin yksilöt ovat tekemässä samoin. Tulevaisuus, kuten vaikka ensi talvi ja viime talvi ovat molemmat "ei suoraan havaittavissa". Ne ovat Hamin määritelmissä "historiallista tiedettä".

Sama ongelma herää tietenkin kreationistien klassisimmissa kysymyksissä.
1: Kun kreationistit kysyvät evoluutiokysymyksen kohdalla että "miksi kissat eivät muutu koiriksi" he pitävät tätä haasteena evoluutiolle. Koska eivät ymmärrä että tämä havainto suorastaan kumoaisi evoluution vaan sen sijaan he ajattelevat toisella tavalla. Kreationistien logiikkana on tietenkin se, että se mitä tapahtuu nyt ja mitä nähdään suoraan nykyajassa on jotain joten maailma on toiminut aina. Ja tiedätkö mitä tämä on? Tämä on Hamin määritelmien mukaan historical science.
2: Vielä vakavammin tämä ajallisuus näkyy YEC -kreationistien klassikossa, kuupölyargumentissa. Siinä ajatellaan että kuupölyä kasautuu tietyn verran havaitusti nykyään. Joten pölyn määrä on ollut koko menneisyyden verran sama. Ja sitten kuupölyä ajatellaan olevan liian vähän. Ja näin ollen on paremmin perusteltua että maa olisi nuori kuin että se olisi vanha. Näitä ja vastaavia esitetään aina "nauloina darwinistien arkkuun". Mutta nämähän ovat juuri sitä samaa "nyt on näin joten menneisyydessä on tapahtunut samalla tavalla" -logiikkaa jota kreationistit vihaavat Huttonin ja Lyellin kohdalla uniformitarianismissa jonka mukaan maan geologiset tapahtumat on ymmärrettävissä ajatuksella jossa nykyisyys on menneisyyden avain. Nuoren maan kreationistit halveksivat tätä logiikkaa syvästi evoluution ja maantieteen kohdalla.
3: Mutta annas olla kun aiheena on suolan määrä meressä joka perustuu samanlaiseen perustelurakenteeseen. Siinä vaiheessa esimerkiksi AiG kunnioittaa argumenttia. Ja tätä ei myydä historiallisena tieteenä ja maailmankuvallisuutena. Vaan kyseessä on laadukas kova tiede. "If the world’s oceans have been around for three billion years as evolutionists believe, they should be filled with vastly more salt than the oceans contain today." Ja kun he laskeskelevat he pitävät että tämä on "Best Evidences From Science That Confirm a Young Earth". Ei sanaakaan siitä että tämä on maailmankuvallista tulkintaa. Sen sijaan korostetaan että tässä tietty asiantila todistetaan.

Tämä jaottelu "operationaaliseen" ja "historialliseen" on itse asiassa hevonpaskaa. Empiriassa on kysymys induktiivisessa päättelystä. Ja kreationistit eivät hyväksy perustelurakennetta silloin kun se antaa heille epämiellyttäviä tuloksia. Silloin induktiolta vaaditaan deduktion ehtoja. Muutoin, silloin kun tulokset miellyttävät, se on kreationisteille nerokasta ajattelua. Kysymys ei siis ole tieteenfilosofiasta siinä mielessä että mietitään prosesseja joilla selvitetään asioiden oikea laita. Vaan siitä että sopivat argumenttirakenteet valitaan sen mukaan että niillä saadaan sanottua niitä asioita jotka rapsuttavat omaa maailmankuvallista agendaa. Kreationistien tiede edistyykin siten että he yrittävät varmistaa mitä he jo tietävät valmiiksi. Ensin on johtopäätös ja sitten mietitään millä premisseillä tähän päädytään. Jos näin ei olisi ei voitaisi ymmärtää miksi he samanaikaisesti halveksuvat Lyelliä ideologisena jargonina jolla ei ole tieteen kanssa mitään tekemistä. mutta pitävät merien suolapitoisuusargumenttia nerokkaana.

Ja tätä kautta voidaankin oikeastaan korostaa että miksi tanrekien hibernaatiota ei pidetä historiallisena tieteenä. Syynä on se, että kreationisteilla on varsin konsistentti suhde kirjoituksiin. He luottavat niihin aivan älyttömästi. Koska "Raamattu" on historiallinen dokumentti he eivät kyseenalaista näiden todistusvoimaa. (Jota tietenkin korostaa luottamus silminnäkijäkertomuksiin ja vastaaviin omakohtaisiin anekdootteihin ; Ja siksi viime vuoden talviunet ovat operationaalista tiedettä.) Kreationisteista emme voi genomista nähdä mitä miljoonien vuosien aikana siellä on tapahtunut. Sellainen ei heistä kuulu kokeelliseen luonnontieteeseen vaan uskomuksiin. Matti Leisola onkin aiheeseen nähden selittänyt että vastaukset tämänlaisiin kysymyksiin löytyy vain kirkonkirjoista. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa isyystestit ; Itse asiassa genomi on ainoa luotettava todistaja. Silminnäkijät helposti valehtelevat ja sanovat samoja asioita mitä rehellisetkin sanovat.

Mutta vaikka tämä olisi tottakin, on jäljellä suurin kysymys. Mistä tiedämme että esimerkiksi vanhat "Raamatun" kirjoitukset ovat "säilyneet muuttumattomina vuosituhansia"? Ollakseen operationaalista tiedettä täytyisi nähdä kuka kirjoittaa ja milloin kirjoittaa. Muutoin joudutaan esimerkiksi ajoittamaan dokumentteja. (Suuressa osassa historiallisia dokumentteja on lähinnä löytöpaikka, eikä niissä ole edes väitettyjä kirjoituspäiväyksiä. Vaikka sellaisetkin voisi valehdella helposti.) Muun muassa niillä ajoitusmenetelmillä joita kreationistit halveksivat maailmankuvallisena historiantulkintana. Kreationistit pitävät kirjoituksia luotettavina.

Mutta tosiasiassa he voivat luottaa niihin vain siksi että hekin jossain syvällä sisällään tietävät että "induktofobinen" ajattelu jossa jaetaan tiede "operationaaliseen" ja "historialliseen" on itse asiassa täyttä hevonpaskaa. Jaottelu "oikeaan operatiiviseen tieteeseen" ja "maailmankuvatulkinnalliseen historiatieteeseen" perimmiltään kyseenalaistaa kysymyksen siitä voidaanko historiaa mitenkään tieteellisellä otteella tutkia. Ja kreationistit pitävät historiasta "aivan liikaa" jotta he voisivat käydä valitsemansa menneisyydestä tietämisen kyseenalaistamisen sen johdonmukaiseen loppuun asti.

Kaatuuko ateismi misogyniaan?

Mark Oppenheimer nosti Buzzfeedissä esiin sen, miten monet nimekkäät uusateistit ovat nostaneet päätään ns. antifeministisinä ja sovinistisina. Esille nousi esimerkiksi Shermer. Mainituksi tulee myös Rebecca Watson ja ns. elevatorgate. Nämä ovat aivan oikeita tapahtumia ja itse asiassa asiasta on keskusteltu viime aikoina uusateistien omilla kanavilla varsin runsaasti. P. Z. Myers on toki aikaisemminkin reagoinut esimerkiksi moittimalla Richard Dawkinsia joka ilkkui elevatorgaten tasa-arvo -ongelmia mitättömiksi verraten niitä siihen miten muualla ja muiden uskontojen kuin kristittyhen parissa tapahtuu paljon pahempaa. (Se siitä Dawkinsin ja uusateistien fatwakateudesta.)

Myers on kuitenkin tuoreemmin kritisoinut Sam Harrisia. Harris kun on selittänyt ateistien sukupuolittunutta kannattajajoukkoa. Harrisin lausunto "I think it may have to do with my person slant as an author, being very critical of bad ideas. This can sound very angry to people..People just don’t like to have their ideas criticized. There’s something about that critical posture that is to some degree instrinsically male and more attractive to guys than to women" ... "The atheist variable just has this – it doesn’t obviously have this nurturing, coherence-building extra estrogen vibe that you would want by default if you wanted to attract as many women as men." on nähty sovinistisena. Liikehdintä on sen verran suurta ja selkeää että Myers kysyy jopa "leikillään" että olisiko tässä naisvihamielisessä asenteessa kyseessä jokin tarttuva. Ateisteja kenties vaivaa liiallinenkin "Spock-mielikuva".

Tämän tasapainoksi onkin pakko huomauttaa, että Parrott on moittinut ateisteja äärimmäisen feministisiksi. Että näitä liberaaleja ja feministisiä näkökulmia ei edes saisi kritisoida. Hän nojaa tässä varmasti aitoihin kokemuksiinsa siitä että kun tietyistä asioista puhutaan, niin saadaan paljon kritiikkiä ateistien sisältä. Mutta hän sekoittaa tämän samaksi kuin dogmaattiseksi mielipidekuplaksi. Oppenheimerin korostus muistuttaakin siitä että Parrottin päätelmät dogmaatisesta feminismistä ovat enemmän tai vähemmän alasammuttuja.

Oppenheimerinkin näkemykset ateistiliikkeen hajoamisesta ja lopusta ovat nähdäkseni äärimmäisen heikoilla kantimilla. Sen takana on luultavasti enemmänkin halu ja tarve luokitella ateismi dogmaattiseksi keskusohjatuksi liikkeeksi. Tässä mielessä asenne nivoutuu osittain kristittyjen tekemään "korvaushoitoon" jossa he ymmärtävät oman ideologiansa ja katsovat muita ideologioita liikaakin tämän yhden ideologian kautta. Tällöin Darwin rinnastuu profeettaan ja ateismikin on "vain uskonto". Tällöin saattaa olla ymmärrettävää miksi ateismikritiikki näyttää fiksoituneen Richard Dawkinsin moittimiseen. (Tai tarkalleen ottaen kritiikki keskittyy siihen että on luettu Alister McGrathin ja muutaman vastaavan apologeetikon tulkintoja Dawkinsista. Tätä kautta syntyy lausuntoja joista läpipaistaa se, että itse Dawkinsin teoksiin ei ole tutustuttu.) Mutta sosiologisesti tarkastellen uusateismi on aivan erilainen liike. Kuten Taunton asiaa puntaroi, uusateismi on ymmärrettävä ruohonjuuritasolla. Uusateismia voi ymmärtää vain "ateistiskenen" kautta lähestymällä. Ja tätä ymmärtämiselle tärkeää skeneä eivät voi määrittää kristityt kirjanoppineet. Ei vaikka heitä kuinka ystävällisiksi ja lempeiksi kuvataan. Uusateismin tutkimus vaatii sitä että kulttuuria lähestytään samaan tapaan kuin antropologi. Tähän toki pystyy kristittykin. (Mutta hyvin harva on tähän valmis. On helpompaa lukea McGrathia ja paheksua.)

Itse asiassa kristillisessä kulttuurissa tiedetään vastaavaa.

Jos me mietimme kristityissä protestantteja, se on jakautunut useisiinkin erilaisiin lokeroihin. Nämä ovat usein keskenään lujastikin erimielisiä. Hyvin harva kuitenkaan on esittänyt että kristinopin ajat olisivat lopussa heti kun prostestanteissa onkin yht'äkkiä vaikka luterilaisia ja kalvinisteja. Harva näkee että Jehovan Todistajien irtautuminen seitsemännen päivän adventisteista tuhoaisi adventismin. Päinvastoin.

Itse asiassa tämän lohkoutumisen vaihtoehtona olisi teokraattinen kirkkoinstituuttiohjattu dogmaattisuus. Jos uskonto korostaa omantunnon tärkeyttä, sen parissa erimielisyyksillä on tilaa kasvaa ja tämä johtaa helposti samanmielisten irtautumiseen uudeksi alakulttuuriksi. Uusateistejen "ruohonjuuritasolta nouseva" rakenne ja sen yhdistäminen "sapere aude" -valistusihanteisiin aikaansaavat juuri samanlaisia seurauksia. "Vanhat ateistit" vain puhuvat "vapaa-ajattelusta" ja uusateistit korostavat individualismia ja kutsuvat mielipiteenmuodostamistaan ihanteissaan "omilla aivoilla ajattelemiseksi", eivätkä omastatunnosta. Mutta seuraukset ovat samoja kuin omantunnon korostamisessa.

Joten itse asiassa tuo jakautuminen näyttää että asia on monille tärkeä ja sen parissa keskustelua pidetään verevänä ja että skene elää jossain muunlaisessa keskustelukulttuurissa kuin echo chamberissa. Ryhmittymä ei tätä kautta voi olla esimerkiksi kulttityyppinen. Ja itse asiassa ideologioiden jakautuminen pienempiin klustereihin liittyy myös kannattajamääriin. Luultavasti ateisteja alkaa olemaan niin hirveitä määriä että jakautuminen pienempiin alakulttuureihin on suorastaan väistämätöntä. Tätä on tapahtunut kristinuskonkin parissa koko ajan. Tuhon säveliä ei ole toitotettu. Vaan itse asiassa on yritetty korostaa että mielipide-erot ovat rikkaus joka kertoo että asia on suuri ja tärkeä ja että monenlaisia ihmisiä mahtuu mukaan, eikä saa siksi leimata "kaikkia kristittyjä tietynlaisiksi". Ateisteihin ei jostain syystä olla valmiita soveltamaan näitä samoja argumentteja.

Dogmaattinen militanttiateistiklusteri tai ei ateismia ollenkaan?

Itse pidän esimerkiksi Shermeriä hyvänä skeptikkona. (En mieti onko hän hyvä ateisti koska ajatus tälläisestä on hieman vieras, toisaalta en itse ole ateisti ja ennen kaikkea jos ateismin sisältö määräytyy "skenessä" on tätä Shermerin oikeaoppisuutta hyvin vaikeaa lähteä arvioimaankaan.) Korostan että feminismi on etiikkaa, joten erimielisyys tässä ei ole rinnastettavissa vaikkapa Kent Hovindin tiedevirheisiin. Ja Harrisin lausunnossa ei mielestäni ole mitään niin verevää että siitä jaksaisin välittää. Harrisin lausunto on kuitenkin jotain jota olen tottunut kuulemaan - itse asiassa paljon vahvemmissa muotoiluissa - erilaisilta oikeistokristityiltä. Ja tämä antaa minulle hitusen toivoa.

Olen nimittäin melko turhautunut siihen että sekä ateistien että kristittyjen ideologiat ovat polarisoituneet ja poteroituneet. Ja tämä taas johtaa helposti siihen että ideologioiden sisällöt alkavat muotoutumaan ns. vastaankirjoittamisen periaatteella. Ja tässä prosessissa käy helposti niin että "jos NE on jotain mieltä asiasta" niin sitten pitäisi itse olla erimielinen tästä asiasta, "vaikka ihan periaatesyistä". Tämä prosessi muotoilisi äärimmillään ateismista jotain joka ilmenee erilaisissa ateisteja koskevissa pilkallisissa stereotypioissa. Mieleeni tulee ainakin liberaalimaineisen Jaakko Heinimäen "Metro" -kolumni jonka ydin oli siinä että ateismi ei voi olla vapaa-ajattelua ja että otsikko on harhaanjohtava koska ei se että on täsmälleen erimielinen fundamentalistien kanssa johda yhtään erimielisempään ja rikkaampaan kokonaisuuteen. Shermer ja Harris korostavat tässä kenties jotain jota moni ateisti ei halua "omissaan" nähdä. Mutta samalla he todellakin demonstroivat että ateismia ei "kirjoiteta" eikä sen suuntauksia rakenneta tällä parjatulla "vastaankirjoittamisen periaatteen tavalla". Samalla tietenkin sekin että Shermeriä ja Harrisia moititaan laajasti uusateistien omilla palstoilla kuvaa sitä että ateismi ei taivu auktoriteettiuskoiseen rakenteeseen jossa "Ei ole yhtään Jumalaa ja Richard Dawkins on hänen profeettansa, korjaan, todennäköisesti ei ole yhtään..."

Kokonaisuuden kannalta näyttääkin siltä että ateistien kriitikoilla on kovia vaikeuksia. He yrittävät selittää että ateismi on militantti dogmaattinen klusteri jossa fanittavat seuraajat tottelevat auktoriteettejaan ja ovat vihaisia ja kaikessa ehdottomasti kristittyjä vastaan eivätkä koskaan yksimielisiä. Tämä kuva näyttää olevan jopa niin vahva että mitä vahvemmat merkit osoittavat tätä kannanottoa vääräksi, sitä valmiimpia nämä ihmiset ovat näkemään että ateismi olisi jotenkin tuhoutumassa. Tämä on melko komediallista.

kanooppi

Viikonloppuna meillä vieraili Jehovan Todistajia, sellainen vanha ihan kohtelias pariskunta. Ulkona oli sadetta, ja satuin olemaan lempeällä tuulella. En kertonut heille erikoisstatuksestani, siitä että Jehovan Todistajat eivät puhu allekirjoittaneelle "luopiokäsittelyn" vuoksi. Luonnollisesti he tietävät vain yhden tavan olla ihmisten kanssa, joten kuuntelin heidän puheitaan heidän uskostaan. Keskustelu oli melko vapaamuotoista, en "lukenut keskustelua paperista".

Tämä oli melko hauskaa. He kertoivat miten taivasoppiin ei oikeasti usko kukaan kristitty ja että tämä näkyy hautajaisissa. Että ihmiset itkevät. Jos heti henkiinnousu paratiisiin olisi totta, niin iloitsisivat. Että tässä on selvä kaksoisstandardi ja ristiriita. En malttanut olla sanomatta että kyllähän sitä voi surra ystävää joka ei edes kuole vaan muuttaa Lappiin. Tähän Jehovan Todistaja kertoi että kuolema on vähän eri asia, että Lapista pääsee sentään vierailemaan, kuolleista ei kukaan tule. Mielestäni tämä epäanalogia vahvensi argumenttiani, mutta JT -pariskunta nyökytteli siihen tahtiin että päättelin että heidän logiikassaan se että sanoo mitä tahansa erimielisyyttä on sama kuin vastaus. En hennonut moittia heitä kovin vahvasti.

Kohteliaisuuteni kuitenkin petti siinä vaiheessa kun perheen herra otti esille vesikehäteorian. Siis teorian jonka mukaan vedenpaisumus selittyy sillä, että ennen tulvaa oli erityinen vesikehä, joka peitti ilmakehän ylimmät kerrokset ja kuinka se satoi maahan vedenpaisumuksessa ja selitti sen mistä tulvaan tarvittava vesi tuli. ; Tämä on sinänsä mielenkiintoista koska vesikehäteoria on melko vahvasti sidoksissa nuoren maan kreationismiin (YEC). Jehovan Todistajat sen sijaan ovat klassisista klassisemman vanhan maan kreationismin kannattajia (OEC).

Tämä muistuttaa siitä että kreationismia voidaan katsoa kahdesta kulmasta ; Avomielisyys ja argumenttien laajuuden kannalta. Eräässä mielessä Intelligent Design on avomielisin ja YEC tiukkapipoisin. Voidaan ajatella että YEC olisi pieni fraktuuri "ID:n suurta telttaa" ("big tent"). Kuitenkin toisaalta voidaan nähdä että YEC esittää laajakirjoisimmin erilaisia argumentteja eri aiheista. Ja suopeammat kreationistit jättävät vain osan näistä pois. Näin esimerkiksi OEC -kreationismi on argumentatiivisesti nuoren maan kreationismia josta on jätetty osa maan ikää koskevista kysymyksistä pois. ID tiivistyy vain muutamaan perusargumenttiin joiden peruslogiikka on vahvsti sidoksissa jo YEC -kreationismissa esitettyihin argumentteihin.

Jehovan Todistajat korostavat että he eivät ole kreationismia - kuten ID:läisetkin tekevät - mutta heidän parissaan on aivan klassisia nuoren maan kreationistien argumentteja. YEC on argumentatiivisesti laajin kreationismin muoto. Muut käyttävät vain osia sen argumenttivarastosta ja kiistävät yhteytensä muihin. Ja kutsuvat tämän jälkeen itseään "ihan eri asiaksi". Ja ylipäätään mikäli heidän kirjallisuuteensa on uskominen, Jehovan Todistajat ovat niin YEC kuin OEC voi olla. Heillä on jopa yleensä pelkästään YEC:läisten kannattamaa ajoitusmenetelmien kritiikkiä "Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tulos" -kirjassaan!

Käteni läimähti otsalle kuullessani vesikehästä . Se on ymmärrettävä refleksi. Sillä tämä on sitä kreationismia jonka olin jo olettanut täysin kadonneen. Esimerkiksi kreationismia vahvasti puolustava "Creation Ministeries" luettelee tämän ns. water canopy -teorian argumentiksi jota ei kannattaisi käyttää. "Canopy theory. This is not a direct teaching of Scripture, so there is no place for dogmatism. Also, no suitable model has been developed that holds sufficient water; but some creationists suggest a partial canopy may have been present." Teoriaa on aikanaan rakennettu "firmament" -sanan tulkinnan ympärille ja siitä on yritetty tätä kautta tehdä Raamatullinen. Mutta nykyään valtavirtakreationismissa tähän ei enää törmätä.

Itse asiassa argumentti on niin vanha ja unohtunut, että se on jonkinlainen jäänne jonka muistaminen vaatii erikoislaatuista kreationismiin tutustumista. Sitä ei edes oikein kritisoida skeptikoiden puolella. Pienen tiedustelun avulla sain tietää että vesikehäteoria on Jehovan Todistajien puolella melko yleinen. Se on joskus ns. kuulunut oppiin, sitä ei ole koskaan kumottu mutta sitä ei oikein enää opeteta. Virallisessa keskustelussa ja debatissa vesikehästä ei kuule. Se on enemmän asia jota kierrätetään JT:iden keskisessä keskustelussa. Ja se on jotain jota kohtaan ollaan enemmän kohteliaita kuin vakuuttuneita. Vesikehään uskovat JT:t kun ovat varsin iäkkäitä.

Vanhan polven kreationistit ovat oppineet Nooan tarinan. Ja tulvan on oltava todellinen. Pahimpia ongelmia ovat aina olleet konkreettiset kysymykset siitä mistä vesi tuli ja mihin se meni tulvien jälkeen. Vesikehäteoriaa tarvittiin epäilijöiden vaientamiseksi. Kun niin helppo kysymys kuin tulvaan tarvittavan veden alkuperä nousee esille, ei saa jäädä sormi suuhun koska muutoin joku voisi väittää että Genesiksen 7 luku jossa kerrotaan globaalista tulvasta joka ylitti korkeimmat vuoret olisi epäuskottava. Jehovan Todistajat eivät ole hyväksyneet ajatusta lokaaleista tulvista, kuten mustanmeren tulvasta muutama tuhat vuotta sitten, jota on epäilty tulvakertomuksen ytimeksi.

Vesikehässä on monia ongelmia.

Jo meillä vieraillut vanhempi herrasmies käytti pilviä analogiana. Onhan siellä ilmassa nykyäänkin vettä kerroksina ja tiiviisti. Tässä on tietysti monta ongelmaa. Tärkein niistä on tiedostaa se mitä tämä tekee näkyvyydelle. Vesikehäteorian suurin ongelma on valo. Jos vesi olisi sekoitteena ja höyrynä ei maan päälle pääsisi valoa. Olisi hyvin pimeää. Veden täytyisi olla yhtenäisenä massana ja kerroksena. (Toki vesi absorboi valoa muutoinkin uskomattomia määriä.) Ja tämänlaisen syntyminen vaatisi jotain hyvin ihmeellistä. Se rikkoisi termodynamiikan sääntöjä. Toki pilvet ovat tässä sinänsä hyvä esimerkki, että se muistuttaa siitä että maa on avoin järjestelmä jota termodynamiikan toinen pääsääntö ei koske. Taivaalla oleva vesi on termodynaamisesti samanlaatuinen asia kuin joki joka virtaisi ylöspäin. Mutta koska (a) aurinko säteilee ja (b) entropia on tilastollinen ilmiö käy niin että vaikka vesi kiehuu vasta 100 celsiusasteessa, niin sitä haihtuu jopa pakkaskelillä. Olisi kuitenkin hyvin vaikeaa selittää miten vesi pysyisi ilman päällä. Se on vastaavaa kuin saisi veden kellumaan rasvan päällä ; Vedellä ja rasvalla on tiheysero. Rasvaa täytyisi kylmentää tai vettä kuumentaa jotta erikoinen ja poikkeava kerrostuminen saataisiin aikaan. Ja jos vesikehä olisi ilman päällä, sen paine puristaisi ilmaa kasaan. Ja tätä veden painetta ei voi vähätellä. Syvänmeren sukelluksessa tapahtuu samanlaatuinen paineistuminen joka tapahtuisi jos vesikehä olisi kaasun päällä. Paine on lämpöä, ja tämä kuumentaisi kaasua jonka jälkeen sen pitäisi helpommin keikahtaa vesikehän yläpuolelle.

Jos otamme tässä lähtökohdaksi 1 Moos. 7:19 joka kertoo että Nooan tulva peitti korkeimmatkin vuoret, voimme arvioida että tulva olisi noin 9km korkuinen verrattuna nykyisen vedenpinnan tasoon. Ja tässä kohden riittää perusgeometria. Jos arvioimme ympyrän tilavuutta voimme ottaa maapallon tietoja avuksemme. Maan säde on 6 400 km. Tulvahuipun pitää olla tämä + 9km. Vaaditun veden määrä saadaan erotuksella jossa otetaan tämä 9 km korkeampi pallo ja vähennetään siitä se normaalimaapallo. Kun pallon tilavuuden kaava on:

V = (4* Pii * säde³) / 3
Saamme kevyesti laskettua että tulva vaatii 4.5 biljoonaa kuutiokilometriä vettä. Tämä määrä vettä on paljon. Jos haemme palloa jonka tilavuus olisi tulvan vaatima vesimäärä, vaadittaisiin pallon säteeksi noin 1000 kilometriä. Se olisi melko tarkkaan kuun kokoinen määrä pelkkää vettä. Tämä on merkittävä määrä. John Allen Paulos kertoi "Numerotaidottomuus" kirjassaan vesikehäteorian matemaattisista outouksista. Hän kuvasi että sademäärä vaatisi painetta joka upottaisi suuret lentotukialuksetkin. Tämä johtuu siitä että jos meillä on 40 päivää ja yötä sadetta, voimme ottaa keskiarvon siitä miten kovalla paineella veden pitäisi sataa. Kun meillä on annettu vesimäärä ja jaamme sen ajalle, ja muistamme että tämä paine jaetaan maan pinta-alalle joka lasketaan kaavalla:

A = 4 * Pii * säde²
Vettä tulisi yli 9 000 millimetriä sadetta tunnissa. Eli tunnin aikana taivaalta sataisi joka ikiselle maan pinnan kohdalle yli 9 metriä vettä. Sateisimmissa paikoissa maan pinnalla sataa vuoden aikana puolet yhden tunnin tulvan sateista. Tämänlaatuinen vedenpaine olisikin valtava.

Tulvaa koskevat ongelmat ovatkin syviä. Vesikehäteoria on niistä heikoin, koska selittäessään miten vesikehä olisi edes fysikaalisesti mahdollinen joudutaan ansaan jossa selittämättömäksi jää se miksi vesikehää ei nykyään enää muodostu. Kreationistien muut mallit eivät pidä sisällään tämänlaista ongelmaa. Esimerkiksi tulvaa on selitetty luovasti viittaamalla jääasteroidiin joka olisi tuonut veden. Ja että salamointi rikkoi vedyn ja hapen erikseen ja vety karkasi ulkoavaruuteen. Näin voidaan selittää mistä vesi tulee ja minne se meni jälkikäteen ilman että joudutaan selittämään miksi olosuhteet eivät toistu. Vesimeteoriitti on "one shot". Vesikehäteoria on surullista kuultavaa ihmisiltä jotka ensin selittävät termodynamiikasta ja siitä miten sitä ei voi ohittaa. Mutta jotka ovat sitten mielellään heiluttelemassa käsiä asiassa johon termodynamiikka sanoo varsin suorat sanat. Ja että nämä ongelmat ovat niin vahvoja ja ilmiselviä että jos vesikehä olisi mahdollinen, pitäisi selittää miksi se ei toteudu nykyään.

Toki valtaosalla tulvamalleista on ongelmana Paulosin mainitsema "paineongelma". Kun veden tulee tulla ylhäältä alas tietyssä ajassa, tästä seuraa samat vaikeudet. Se, mistä vesi tulee ja minne menee ovat itse asiassa pieniä osaongelmia. Suurimmat tiedevirheet tulevat sivutuotteena, asioissa joita ihmiset eivät mieti. Viat ovat fysiikkaa tunteville ilmiselvyyksiä, mutta arkijärjen kohdalla ne eivät vaikuta yhtä kovilta ongelmilta kuin se kysymys mistä vesi tulee ja minne se menee tulvan jälkeen.

Vesikehän on korvannut parempi (huono) malli.

Sen vuoksi nuoren maan kreationistit suosivat yleensä Walter Brownin hydroplate -teoriaa, joka on ollut kreationistien suosima ajatus vuodesta 1995 jolloin se esitettiin. Siinä ajatus on loogisempi. Vesi ei tule ylhäältä alas vaan alhaalta ylös. Näin paineongelma hellittää. Henkenä on se, että aikanaan maan kuori ei ollut irrallisina kelluvina laattoina, vaan yhtenä kokonaisena ja ehyenä kuorena. Tämän kuoren alla oli sitten vesi, syvyyksien vesi. Ja tulva johtui siitä että tämä vesi murtautui maan alta, purkautui mantereiden päälle. Tässä hyvänä puolena on se, että se selittää miksi Jumala lupasi että tulva ei toistu. (Mihin vesikehäteoria ei kykene.) Tämä malli ei ole sentään suoraan fysiikan vastainen ; Toki tässäkin mallissa on joitain hupsutuksia. Nämä tulevat esiin kun katsotaan millä ehdoin se on mahdollinen. Sillä tähänkin fysiikalla on jotain sanottavaa.

Hydroplate -teorian mukaan maan kuori kellui vesikerroksen päällä. Vesi oli kovassa paineessa koska vesi on tiivistä ja painavaa. Niinpä kuori ennemmin tai myöhemmin halkesi. Näin vesi tuli pinnalle. Ja paine purkautuu yleensä varsin voimakkaasti. Paine purskautti vettä korkealle ilmaan josta se gravitaation vetämänä satoi alas. Paine purkautui noin 40 päivää ja neljäkymmentä yötä. Ja tämän seurauksena maan kuorikin rutistui mutkalle ja rullalle (koska vettä ei enää ollut sen alla, se painui kasaan) ja vuoristot syntyivät. Vesi päätyi maan kuoreen syntyneisiin alangoille, kuoppiin ja syvänteisiin.

Jos otamme mallin ensimmäinen ja tärkein huomio on se, että kuoren täytyy olla vedenpitävä. Tämä tarkoittaa sitä että meteoriitit, maanjäristykset ja vastaavat eivät ole olleet vaivana ennen tulvaa. Maanjäristyksien kohdalla tilanne on mahdollinen siinä mielessä että maanjäristykset johtuvat laattatektoniikasta jota Brownin mallissa ei voi olla, kun ei ole mannerlaattojakaan.

Toisaalta kuoren täytyy myös kestää paine. Glenn Morton on arvioinut että jos vuoret koostuisivat kiviaineksesta, jolla on kiviaineksen tiheys, 4.1 kilometrin kuori tarvitaan jotta kuori ei murtuisi. Hän on huomioinut että jos olisi kilometrin korkuinen vuori, se taivuttaisi maan kuorta niin että syntyisi 830 metrin notkelma. Ja tämä todennäköisesti johtaisi kuoren välittömään halkeamiseen. Näin ollen on tietysti helppoa että tulva peittää korkeimmat vuoret, kun käytännössä maan kuoren pitää olla hyvin tasainen jotta vuorien ja mäkien vaikutus toisiinsa ei johtaisi kuoren murtumiseen. Tosin veden kohdalla turbulenssi tuottaisi ongelmia yhdistettynä sen tosiseikan kanssa, että pallomaiset kuoret kestävät kohtuu hyvin painetta ulkopuolelta sisälle, mutta että sisältä tunkeudutaan ulos paljon pienemmällä voimalla. (Siksi esimerkiksi linnut kuoriutuvat yllättävän hentoina, mutta muna suojaa ulkoisilta uhilta hyvin.) Näin ollen maan kuori olisi itse asiassa pitänyt pakosti rakentaa tukipylväsjärjestelmäksi jossa ytimeen vievät pilarit tukisivat kuorta niin että maan pyörimisliike ja veden kitka yhtenäistä kuorta vasten ei tuhoaisi maan kuorta.. Selvästi mahdollinen vaatii itsessään Jumalista ihmettä. Saman tien voisi selittää että Jumala vain loi vedet tyhjistä.

Tosin tässäkin ongelmassa tulvan vaatimat vedenpaineet tuottavat vaikeuksia. Sillä Brownin mallissa kovia vesisuikuja tarvitaan jotta tulvaan saadaan riittävästi vettä riittävän nopeasti. Mannerlaatat antavat tähän rajoitteita, sillä Brownin mallissa joka kohta ei vuoda, vaan vesi purkautuu raoista. Kun vesihöyry vie 814 kertaa enemmän tilaa kun se muuttuu vedestä kaasuksi. Kun vesi ylittää rajan jossa paine ei pakota sitä nesteeksi, se antaa valtavasti työntövoimaa koska tilavuus otetaan jostain. Vettä tarvitaan vetenä tietty määrä ja vesihöyry vetää hirvittäviä tilavuuksia. Maan pakonopeus on 11 kilometriä sekunnissa, eli tätä suuremmat nopeudet johtavat ulkoavaruuteen. Vesikehäteorian ongelmana on se, että veden painevaatimukset ylittävät tämän. Toisin sanoen jos maailma sattuisi olemaan juuri sopiva siihen että vesikehämaailma olisi syntynyt, purkaus olisi niin voimakas että vesi lentäisi ulkoavaruuteen, pakenisi maan vetovoimakentästä eikä koskaan sataisi maahan asti.

Loppuyhteenveto ; Käsi naamaan on perusteltu

On kuitenkin selvää että kaikkine omituisuuksineen maanalisen veden malli on ongelmistaan huolimatta parempi kuin vesikehämalli. Vesikehämalli olisi oikeastaan mitenkään mahdollinen vain jos olisi jonkinlainen Seppo Ilmarisen takoma kiinteä ja vedenpitävä taivaankansi jonka yllä olisi aikaisemmin ollut iso määrä vettä. Ja tämä kuori sitten olisi saanut reikiä ja näin vedet olisivat tunkeneet maahan valtavalla paineella ja tätä sitten käytettäisiin selittämään sitä että näin meillä on tähtitaivas.

Vesikehäteoria muistuttaa siitä miten paskalla on sävyjä. Vesikehäteoria onkin jäänyt eläkeläisjehovantodistajien ja Kent Hovindin kannattamaksi. Hän on muotoillut tästä jääkehämallin, jossa kohonnut ilmanpaine tuottaa lisäongelmia. Sillä hänen jäämallissaan vedenpaisumus, eli jääkuoren sulaminen, johtaa paineenmuutoksiin. Valtaviin painemuutoksiin. Vedenpaisumuksessa vesi ja hukkuminen olisivat pieniä ongelmia. Hovindin mallista väkisinkin seuraava paineen romahdus kun johtaisivat ongelmiin jotka sukeltajantaudissa ovat minimaalisissa mittakaavoissa esillä. On vaikeaa ymmärtää miksi eliöt arkissa eivät ole prosessin vuoksi räjähtäneet samalla tavalla kuin syvänmerenkalat jos ne nosteaan pikavauhtia meren pinnalle.

 Ei siis ihme että vesikehämalli on liian hölmö kelvatakseen edes peruskreationisteille, jotka ovat tässä kohden yleensä kovin joustavia.

---

Kanooppi on käsitteenä hauska koska englannin kielen canopy viittaa monenlaisiin kupuihin ja kuoriin. Suomessa kanooppi viittaa kuitenkin erityisesti muinaisen egyptin muumioiden sisälmysten säilyttämiseen tarkoitettuihin astioihin. Vesikehä on samantapaista ikivanhaa muumiomateriaalia jonka olin luullut kuolleeksi. Taikausko on kuitenkin yllättävän sitkeää. Näkemyksiä ei hylätä vaan niiden kannattajat menevät hautaan ja vievät jopa muiden pseudotieteilijöiden silmissä vanhentuneet taikauskot hautaan.

Kreationismin rahoitus - eli kuinka upottaa arkki ennen vedenpaisumusta

"Tee itsellesi arkki sypressipuusta, rakenna se huoneita täyteen ja tiivistä se maapiellä sisältä ja ulkoa. Tällaiseksi sinun tulee tehdä arkki: sen pituus olkoon kolmesataa kyynärää, leveys viisikymmentä ja korkeus kolmekymmentä kyynärää. Rakenna arkkiin katto ja tee siitä kyynärän verran kalteva, sijoita ovi arkin kylkeen ja rakenna arkkiin kolme kerrosta."
(1 Moos. 6:14-16)

Kun Jumala käski Nooan rakentaa arkin, hän vain "teki kaiken niin kuin Jumala oli häntä käskenyt". Temppu on kuitenkin valtaisa. Itse asiassa arkki on käytännössä mahdoton projekti ja jos olisin kreationisti, pysyisin siitä visusti erossa. Olen pitänyt Nooan arkkia joskus eräänlaisena haasteena. Kun minulle on kerrottu, miten urakka olisi mahdollinen, olen halunnut nähdä miten asia toteutetaan käytännössä. Arkin vesikelpoiseksi saaminen on sen laatuinen demonstraatio että se kyllä vakuuttaisi kaltaiseni paatuneen skeptikon. Haastetta on aina väistetty, ymmärrettävin syin. Projekti olisi pirun kallis. On kieltämättä hieman ilkeää vaatia megakallista demonstraatiota. Kuitenkin ongelmana on se, että tehdäkseen "Raamatusta" uskottavan olisi arkin oltava toteutettavissa. Mitä vaikeampaa se on, sitä enemmän vaaditaan ihmettä. Sitä enemmän se tarkoittaa että Jumala pohjimmiltaan teki arkin, Nooa jää vain korkeintaan vasaraa heiluttavaksi välikappaleeksi.

Australian lahja kreationisteille, Ken Ham, on kuitenkin rohkea. Hän haluaa toteuttaa arkkiprojektin. Jumala ei valitettavasti ole ilmeisesti kovin vahvasti siunannut tätä projektia, sillä hänellä on ollut sen kanssa vaikeuksia. Ehkä syy on teologinen. "1 Moos. 9:12-15" kertoo sateenkaaresta. "Jumala sanoi vielä: "Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää." Sateenkaari edustaa tässä uudenlaista armeliaisuutta. (Ei ihme, että sateenkaari kelpaa homojen symboliksi.) Se on siis hieman kuten punainen nuora sormeen sidottuna. Siltä varalta että kaikkivaltias ja kaikkitietävä muuten unohtaisi lupauksiaan. Tuhotulvaa ei enää tehdä.

Ken Ham on sen sijaan perustellut arkkiprojektia muutoin. Hän on perustellut sitä sitä kautta että maailmanloppu olisi hyvin samanlainen kuin tuhotulva. "Why is the time right to build another Ark? Well, today there is great rebellion against God and His Word in the land. With increasing homosexual behavior and a growing acceptance of abortion, God’s hand of judgment is being seen as He withdraws the restraining influence of His Holy Spirit." Ken Ham itse asiassa rakentaa pitkin perustelujaan hyvin vihjaavia vertauksia Nooan tulvaa edeltäviin päiviin ja nykyaikoihin. Ja vihjaa että reaktiot ovat samanlaisia. Ken Ham elää maailmanlopun toivossa ja riemussa, kuten hyvin suuri osa rakkaudellisista kristyistä, joiden maailmankuva ja toivo tulevaisuutta kohtaan rakentuu sen varaan, että kaikkivaltias tulee ja on oikeudenmukainen ja rankaisee oikein rajusti niitä jotka ovat erimielisiä uskonnosta. "There is no doubt God is judging America. And one major recent sign of God’s judgment is that homosexual behavior is permeating the culture as God gives “people up” (or turns them over), according to Romans 1:24,26. Many political leaders and judges are increasingly legalizing (and celebrating) same-sex “marriage,” which is an abomination to the Lord." Jos minä olisin Jumala, näkisin että analogian korostaminen voisi viitata siihen että olisin jotenkin pikkumainen termikikkailija. Että teknisesti sopimus on vain vedenpaisumuksesta, ja esimerkiksi meteoriitit, tulimeret, mustaan aukkoon imeytymiset, ilmakehän muuttaminen ihmislajin sukupuuttoon tuhoavaksi homokaasuksi ja kaikki muut vastaavat skenaariot olisivat aivan luvallisia. Tällöin sateenkaaren armeliaisuus muuntuisi hieman turhanpäiväiseksi. ; Kun "Raamattu" opettaa, että tulvaa ei tule, meidän täytyisi nyt hyväksyä kun uskonmies pyytää rahaa siihen, että rakennetaan projekti joka sanoo että tulva on juuri jotain jonka kaltaista tapahtuu.

Ken Hamin rahoitus onkin sitten hyvin kiinnostavaa luettavaa. Projektin kuvauksessa itsessän on suunnitelmia siitä mitä kaikkea arkki-dinosauruspuisto pitää sisällään. Myös se, mitä projekteja Ken Ham on aiemmin toteuttanut on hymyjä ja nauruja heristävää. Sen kutsuminen "edu-tainmentiksi" kun tuppaa loukkaamaan sekä koulutusta että viihdettä. Lapsille pitää kertoa visuaalisesti maailmanlopusta ja siitä miten homoille, liberaaleille ja evoluutiotiedemiehille, yli 10 000 vuotiaasta maasta kertoville huijarigeologeille ja vastaaville ateistisille saatananpalvontajuonijoille tapahtuu.
1: Tämä tuo mieleen sen herraisen lapsistavälittämiskulttuurin jota kuvaa samanaikaisesti Jehovan Todistajien "Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin" -tyylisten lastenkirjojen ja muun materiaalin levittely yhdistettynä siihen sensuristiseen nyyläilyyn jossa "Noidan käsikirja" on ehdottomasti kiellettävä koska siinä on liikaa kauhukuvastoa joka traumatisoi lapset koska se ei kerro siitä Jeesusasiasta eikä ole kristinuskoa.

Mutta se rahoituspuoli on kuitenkin valaisevampi. On ymmärrettävää, että projekti on hyvin riskialtis. Itse asiassa sillä on mennyt niin huonosti, että vaikuttaa kuin Jumala ei olisi mukana vaikuttamassa ollenkaan samalla tavalla kuin Nooan kanssa. Tämä on sinänsä ihmeellistä koska meillä on nykyään huipputeknologiaa, jota ei ole jäänyt fossiiliaineistossa yhdessä tyrannosaurusten fossiilien kanssa lillumaan niihin vain muutaman tuhannen vuoden ikäisiin sedimentteihin. "“to separate and to purify those who believe in Him from those who don’t,” as he wrote in his newsletter to supporters, he’ll need to actually build his ark-and three years after first announcing the project, he hasn’t even broken ground." Meidän ei auta muuta kuin olla iloisia että Jumala ei tee maailmanloppua tulvalla. Koska Ken Hamin arkki ei nykyvauhdillaan pelastaisi ketään. Ei edes häntä ja hänen perhettään. Ihmislaji olisi tuhoontuomittu jos Nooan nimi olisikin ollut Ken Ham. Rahoituksessa on lisäksi hyvin omituisia porsaanreikiä. Käytännössä Ken Ham ottaa rahaa vastaan ilman että hänellä on vastuuta tehdä mitään. Ken Ham on vähintään elämässä armotalouskaudella. "In addition to their lack of rating and a secondary market, the bonds are callable, meaning Answers in Genesis can collect on the bond at any point before it has matured. (The buyer has no such privilege.) Moreover, the bonds are secured only by the revenues and assets of the Ark Encounter project, not by Answers in Genesis itself. “Should the project be unsuccessful,” Yang notes, “AiG holds no responsibility in meeting the interest payments of these bonds and the bonds may default.” If the project falls through, in other words, investors won’t just lose their interest payments: They’ll lose their entire investment." Näillä rahoitusehdoilla lähtisin mukaan vasta kun Jumala itse henkilökohtaisesti käskisi rahoittamaan. Ehtojen huonous kun vihjaa siihen suuntaan että arkin valmistuminen on rakentajasta itsestäänkin niin epätodennäköistä ja riskialtista, että se on suoranainen ihme.

Kysymys siitä luottaako Jumalaan on tässä vaiheessa jäänyt sivuasiaksi. Pääasia on siinä, onko Ken Ham se henkilö johon kannattaa luottaa ja onko hän se joka tätä Jumalan sanaa edustaa. ; Oma vastaukseni kysymykseen on se, että jos Jumala on ja kun loppu näillä ehdoin tulee ja vedet (tai todennäköiseti jotain aivan muuta) nousee, tarraudun ennemmin Titanickin ankkuriin kuin Ken Hamin arkkiin. Haluan nimittäin edes yrittää selvitä hengissä. Haluan että minulla on edes rippunen sitä paljon kehuttua toivoa.

Vakavasti ottaen tämänlaiset projektit ovat kuitenkin kertomassa toista viestiä. Usein puhutaan megakirkoista. Kreationismissakin on pyörinyt esimerkiksi Kent Hovindin kaltaisia ihmisiä jotka ovat vankilassa talousasioista. He kun ovat olleet niin ahneita että ovat päättäneet, että siitä huolimatta mitä Jeesus sanoi siitä mikä keisarille kuuluu (Matt 22:15-21 ; Mark 12:13-17 ; Luuk 20:20-26), hän itse on verovelvollinen valtion sijasta Jumalalle. Ja että hän antaa rahat heti kun Jumala tulee henkilökohtaisesti pyytämään. Tämänlaisten koijareiden vieressä on helppoa unohtaa se, että uskonnolla ei mene kovin hyvin. Uusateismin kreationisteja ärsyttävin piirre taitaakin olla se, miten se iskee heidän johtajiensa tulotasoon. Ja jotenkin heti jos teologiassa on ripusenkin kalvinistisia sävyjä -ja esimerkiksi USAssa on "talon tapa" että näin on - uskonto on uhattuna koska lompakko on uhattuna. Kalvinisti näkisikin, että Nooaa Jumala siunasi ja siksi tämä sai prosessin valmiiksi. Epäonnistuminen, kuten Ken Hamin - ja jossain mielessä myös Kent Hovindin kohdalla - kävi taas kertoo siitä että Jumala ei ole tämän projektin takana.

Valitettavasti koska tiedemaailmassa menestystä ei ole tullut - kreationisteista vainon, minusta tiededenialismin vuoksi - on menestys rakennettava muulla keinoin. Tiedotus on kohdistettava tavallisille ihmisille. He heidän kiinnostamisessaan on pakko olla viihteellinen. Kreationistien perinne on ollut hype. On lietsottu optimismia siitä että pian loppuu, tämä uusin kreationistijuttu kumoaa evoluution ihan pian. Sitten menestystä ei tule ja kritiikot opettelevat tiedevirheet ja toistavat niitä ihan kaikkialla. Ja siksi mennään muutamaksi vuodeksi hiomaan uutta spektaakkelia. (Siksi kreationismin suosiota kuvaakin epävirallinen mutta kuvaava käsite "myyrävuodet") Tämä vaatii revittelyä. Kreationistit joutuvat tekemään isoja juttuja saadakseen lyhytjänteisten uskovaisten - ja mikä vaikeampaa uskonnosta kiinnostumattomat muut ihmiset - katsomaan heidän suuntaansa. Se vaatii rahaa. Ja sitä ei tahdo tulla.

Tässä tulee miltei paha mieli. Kunnes muistaa sen asennevammailun, vittuilun, metalliputkiteologian, ja muun yleisen paskamaisuuden joka kreationismiskenessä tuntuu olevan vakiovarusteena. Sitten tulee hyvä mieli. Sitä oikein toivoo, että tulee jokin TEOTWAWKI. Sillä ei se pahempi voi olla kuin nykymeno. Nykumaailmassa vartti kreationistien kanssa ja luulet olevasi jo Helvetissä.