Tapiolan Vainioilla Pölhön kanssa debattiin lyön

Tapiolan Seurakunta mainostaa ; "Meillä täällä Tapiolan kirkolla alkaa Alfa-kurssi. Alfa on kymmenen viikon mittainen kurssi, jolla tutustutaan kristinuskon perusteisiin avoimessa ja rennossa ilmapiirissä luentojen ja ryhmäkeskustelujen kautta. Alfa-kurssi on tarkoitettu elämän tarkoitusta etsiville, epäilijöille ja niille, jotka haluavat syventää kristinuskon tuntemustaan." Mainoksen ohessa on myös kuvallinen mainos jonka laitan sitaattioikeuteen viitaten oheen.

Tälläisissä mainoksissa on aina jotain hyvin omituista. Yhdeksi syyksi voidaan tietenkin nähdä se, että mainonnalla on jokin kohderyhmä joka en ole minä. Tämä selitys on minulle tarjottu esimerkiksi siinä miten kirkollinen viestintä jossa reagoidaan uskonnottomuuteen vaikuttaa asenteelliselta ja omituiselta. Kirkko on miettinyt viestinnän lukijan mukaan.

Itse näen että mainos on omituinen. Ei siksi että siinä laiha nainen kysyy että "söinkö liikaa?". Vaan siksi että mitä nuo kuvassa olevat kysymykset ovat. On melko selvää että tässä esitetään mielikuvaa jossa ihmiselämässä on pinnallisia kysymyksiä. Ja että kirkko tarjoaa vaihtoehdon tälle. Tämä on hyvin yleinen asennoitumistapa. Nähdään että kirkon ulkopuolella on vain keskakulutusta, alkoholin väärinkäyttöä, haureutta ja vastaavaa. Virhe on siinä että jos kirkko moralisoi niin sitten kirkon ulkopuolella ei voisi olla näiden dogmien mukaista käytöstä.

Muutenkin tämä asenne on sellainen että siinä vedetään pinnallinen-syvällinen -jakolinjaa jossa uskonnollinen vakaumus on se joka ajaa huonosta laatuun. Tämä vähintään väheksyy ellei peräti halveksu uskonnottomia. Saisivat tulla minulle päin naamaa tulla sanomaan että en mieti riittävän syviä kysymyksiä. (Tunkekoot kurssinsa keskiverron syvällisen alphalaisensa sitten siihen rinnalle ja sitten, vittu, vertaillaan. Akateemisen filosofian ja teologian kriteereillä. Aiheiden monipuolisuudella ja käsittelyn haastavuudella. Ja sillä kumman asenne on ajallisesti lähempänä kokonaisvaltaista elämäntapaa. I fucking dare you!)

Toki tämä varmasti iskee koska mainoksen kohderyhmänä on kristilliset nilli-nörpöt. Ne, jotka todella ajattelevat olevansa vakaumuksensa ansiosta ja sen vuoksi jotenkin syvähenkisempiä kuin kaikki muut. (Jos ihminen ylipäätään luulee että syvällisyys on aiheen valinta ja oikea vakaumus niin se kertoo heidän syvällisyydestään vain aivan kaiken.) Tässä mielessä minä en tietenkään ole kohderyhmää joten ei ihme jos mainos ei iske. (On minullakin toki vankasti taipumusta tiettyyn arroganttiin brassailuhenkeen ja olen varmasti nilli-nörppö; Mutta vähintään en ole kristillinen nilli-nörppö.)

Toisaalta tämä ei vähennä sitä että ymmärrän tämän näkökulman. Juuri tämä näkökulman ymmärtäminen tekee viestinnästä asenteellisen ja ärsyttävän. Tässä mielessä mainoksen rajaama kohderyhmä on hyvinkin väärä. Siinä ei puhuta kristillisestä vakaumuksesta vaan "kristinuskon tuntemuksen syventämisestä" (jota teen jatkuavasti ja joka on btw. pääsyitäni miksi en ole kristitty.) En kykene ymmärtämään miten yksikään "epäilijä" tarttuisi näin asenteelliseen ja loukkaavuushenkiseen mainokseen.

---

Pari päivää kirjoittamiseni jälkeen asiasta tuli myös palautetta. On kyllä hienoa että reagointeja nykypäivänä voi saada. Etenkin kun viestini "lajityyppi" ei ole sieltä kohteliaimmasta päästä. Ja vastine on kuitenkin hyvin asiallinen, eikä "samaa lajityyppiä". Tämänlaisen pistää kyllä mieleellään ja ilolla merkille.

Se on tuossa yllä. Viestintä on vaikeaa, koska usein mukaan tulee sellaisia sisältöjä joita ei ole tarkoittanut. Tässä mielessä on kuitenkin hieman passiivis-aggressiivista reagoida siten, että antaa ohjeet mainoksen näkymisestä. Tämänlaisissa kysymyksissä ei ole usein syynä pelkästään se, että jonkin asian näkyminen ärsyttää. Kysymys on myös siitä, että tämänlainen viestintä kuljettaa viestejä ja asenteita - olivatpa ne viestijän tavoitteissa tai eivät. Ja näiden kanssa esimerkiksi uskonnottomat joutuvat elämään. Näin ollen ei ole täysin reilua hoitaa asiaa siten, että poistetaan mainoksen näkyvyys. Se on vähän sama kuin SVL -kohuun olisi reagoitu siten että PS:t olisivat antaneet kikkoja joilla SVL:n mainosten ja kommenttien näkemisen voisi torjua omassa sosiaalisessa mediassa raksimalla yksitellen. Ja että siksi asiaa ei saisi moittia. Näitä tehdään jotta niistä opittaisiin ja tulevaisuudessa samaa virhettä ei toistettaisi. Ja mahdollisesti jopa niin että jos virhe tapahtuu niin siihen reagoidaan muutenkin kuin ilmoittamalla että mainonta katkeaa sitten kun mainoskampanja loppuu..

---

Kyllä. Päivän relevanteimmat jutut tähän. Mitään tämän tärkeämpää ei ole tapahtunut missään. Ei voi tapahtua. Tämä mainos on universumin merkityssisällön multihuipentuma.

Kirkon päivystävät viestijät

Naruton ja sähkötön kirkonkello, joka kutsuu hiljaisuudella ja
jonka äänetön sointi muistuttaa ihmisiä Herran sanasta ja Kirkon paikasta.

Kotimaan blogissa käytiin parantavaa "palaa kirkkoon" -keskustelua jota on melko vaikeaa kuvitella tapahtuvaksi missään. Pääargumenttina oli kohta "Minä olen ajatellut, että kirkon jäsenenä voin vaikuttaa sisältäpäin. Eivät minkään suunnan äärihörhöt saa valtaa, kun mukana on ihan tavallisia ihmisiä." Tämä on jotain joka tuntuu hyvinkin vieraalta. Kirkon pääongelma on nimittäin se, että on vaikeaa nähdä onko sen ongelmana se, että valtaosa sen jäsenistä nimenomaan ei saa ääntään kuuluviin vaan on pelkkänä passiivisena maksajana. Vai onko kirkon ongelmana se, että aktiivit ovat mitä ovat. On toki tärkeää että kirkon penkeillä on aina edes joku kuuntelija. Mutta ongelmana on myös se, että vaikka vain 6% kirkon jäsenistä on viidesläisiä heitä on kuitenkin 74% vallankäyttäjistä. Ja juuri tämä tilastollinen epäjakauma kertoo itsessään ja yksinäänkin vahvaa viestiä siitä että tosiasiassa tavalliset ihmiset eivät paina kirkon linjauksissa juuri mitään.

Sisäistä vaikuttamista korostetaan retorisissa puheissa. Mutta käytännössä ihmisellä ei ole juurikaan muuta mahdollisuutta kuin osallistua jumalanpalveluksiin. (Ja sen voi rehellisesti sanoen tehdä maksamattakin.) Jos esimerkiksi haluat yrittää sisäisen vaikuttamisen mahdollisuutta, voit kysyä että mitä sinä voisit tehdä jotta vuoden kuluttua homoseksuaalit menisivät naimisiin kirkossa tai että kirkko lopettaisi "Nuotta" -järjestön  seksuaalimateriaalin levittämisen rippikouluissa tai että pappejen ei annettaisi vaihdella työvuoroja "omantunnonkysymyksin" siten että eivät joutuisi työskentelemään naispappien kanssa. Samoin jos halutaan rajoittaa niiden toimijoiden tekemisiä jotka saavat rahaa valtionkirkolta, tie nousee pystyyn sillä kirkolla ei tälläistä valtaa kuulemma ole. Sillä on vain valta maksaa kirkollisveromaksuista näille. Suosittelen ihan rehelliseti jokaista kirkkoon kuuluvaa kokeilemaan. Sitä nimittäin on yritetty ja nämä aktiivikysymykset johtavat ihmeelliseen ärmätykseen ja venkurointiin. Se kertoo että vaikuttamisen mahdollisuutta ei ole. Kysymys on pohjimmiltaan vain siitä kuinka paljon 74% vallasta käyttävälle 6% annetaan.

Se, että tavallisen ihmisen on vaikeaa vaikuttaa on yksi vahvimmista syistä erota kirkosta. Jopa Päivi Räsänen on illuusio sillä monissa seurakunnissa ei esimerkiksi lähetetä uuteen kaupunkiin muuttaville seurakuntalaisille ystävällistä tervetulokirjettä kirkosta. Sillä se muistuttaa kirkon olemassaolosta ja jokainen tälläinen johtaa kasvaneisiin eroprosentteihin. Tässä mielessä kirkon kannattaakin olla hiljaa. ~ Tätä kautta huvittavaa onkin että kirkko vaatii jäseniltään virheensietoa. Ja liittää tämän opiksi epätäydellisyyden sietämiseksi. Kuitenkin tämän keskustelun pääpointti näyttää olevan se, että esimerkiksi homojen naimisiinmenon vastustajat eivät vastaavaa epätäydellisyyttä sietäisi ja he eroaisivat heti jos epätäydellisyyttä kirkosta löytyy. Jostain syystä kirkko tomertaa tiettyjä ihmisiä mutta ei toisia. Ilmeisesti osasyynä on se, että kirkko näkee että sille on tärkeää jokin muu kuin se, että se tekee nuorisotyötä. Sille on tärkeää se, että seurakuntalaiset käyvät aktiivisesti kuuntelemassa Herran sanaa. Tämä on aivan asiallinen prioriteetti uskonnolliselle instituutiolle. Siitä olisi vain kaunista olla rehellinen. Mutta tietysti rehellisyys vaatisi viestintää josta seuraisi paradoksaalista kyllä kasvaneita eroamismääriä.

Kirkon viestinnässä on kuitenkin omituisia sävyjä. Sillä he eivät todellakaan ole vain hiljaa. Kotimaan blogin kirjoitus "päivystävä eetikko" kuvaa tätä henkeä melko hyvin. "Luterilainen kirkko on ottanut tänä vuonna etäisyyttä kahteen vahvaan naiseen: rukoilija-Pirkkoon ja poliisiministeri-Päiviin. Pirkko Jalovaara visioi kirkoissa helmikuuhun asti, mutta sitten seurakunnat päivittivät sananvapauden rajoja temppeleissään. Heinäkuussa Päivi Räsänen pohdiskeli avoimesti, ja hänkin ärsytti lomailevaa kirkkoa. Luterilaiset teologit ovat pärjänneet heikosti keskusteluissa totuttuja ajatuskulkuja haastavien kanssa. Teologeilta tuntuu puuttuvan jotain, mitä vastustajilta löytyy, eli innostusta, uskallusta ja uskoa. Uskalluksen puute ja harmistunut arroganssi näkyivät selvästi niissä kommenteissa, joita kirkon väki Räsäs-jupakassa julkisuudessa esitti. Kirkon pelastus oli arkkipiispa Kari Mäkinen. Hän uskalsi avata Räsäsen pohdintoja syvemmälle. Toivotaan, että arkkipiispa Mäkisestä tulee luterilaisille Martti Lindqvistin paikan täyttävä päivystävä eetikko."

Mäkistä pidetäänkin jotenkin ikään kuin kannustavana hahmona. Itse taas näen Mäkisen syvimpänä syöpäkasvaimena. Se, että kaltaiseni "paatunut kirkonvihaaja" - tai ainakin sellaisen maineessa oleva, totuus nimittäin lienee tätä leppeämpi - korostaa toistuvasti sitä viestiä että Räsänen ei ole edes niin paha ja että Kari Mäkinen edustaa kaikkea sitä mikä kirkossa on pielessä pitäisi vihjata jotain.

Vihje tulee seuraavan, Kamera ja Kynä -blogissa esitetyn kokeilun, opetuksesta. Jos esimerkiksi edustaa moderneja arvoja ja todella haluaisi estää kirkon fundamentalistumisen ja haluaa vaikuttaa kirkkoon sisältä päin on oleellista tietää mitä pieni ihminen voi tehdä. Ja tätä on todellakin kokeiltu käytännöllisellä, ajankohtaisella ja taatusti kysymyksenasettelultaan relevantilla tavalla ; "Teen pienen kokeen. Lähetän kaikille Suomen piispoille Desmond Tutun innoittamana kysymyksen: menisivätkö he mieluummin helvettiin kuin suostuisivat palvomaan homovastaista Jumalaa?" Tässä siis tehdään sitä mitä esimerkiksi Irja Askola on kehottanut. "Helsingin piispa Irja Askola oli karanneista lampaista pahoillaan. Helsingin Sanomien haastattelussa hän toivoi, että eronneet mieluummin jäisivät kirkkoon ja haastaisivat sen kriittiseen keskusteluun. Askola ihmetteli, miksi "kirkko näyttäytyy niin monelle ankarana ja ehdottomana, kun sen sanoma on armo ja avoimuus?"" Merkittävää oli, että piispat tietysti edustavat kirkkonistituuttia. Jos he eivät edusta kirkon virallista kantaa, niin kuka? Merkittävää on se, että moni piispa vastaa. Tämä on sinänsä kaunista, sillä totaalinen vastaamattomuus olisi se pahin vaihtoehto.
1: Toki hiljaisuuttakin riittää ; Tällä hiljaisuuden tiellä, kenties lomien, kenties muun asennevammaisuuden vuoksi, on nimiä joista osa on sellaisia että heidän paikallaolonsa vaikenijoiden listalla ei yllätä, ihan siksi että he puhuvat puhumisesta mutta kun pitäisi toimia ja joku ruopeaakin vuoropuheluun, heillä on hirmuinen kiire olla muualla. "Arkkipiispa Kari Mäkinen, Espoon piispa Tapio Luoma, Kuopion piispa Jari Jolkkonen, Lapuan piispa Simo Peura, Mikkelin piispa Seppo Häkkinen, Oulun piispa Samuel Salmi ja Tampereen piispa Matti Repo eivät vastanneet kysymykseen. Turun piispa Kaarlo Kalliala ilmoitti olevansa lomalla." ; Se, että vastauksia kuitenkin saadaan on riittävän kannustavaa.

Saatujen viestien sävy on erikoinen. Ne kannattaa käydä lukemassa suoraa antamastani linkistä. Niitä kuvaa saivarteleva kikkailu joissa ei itse asiassa vastata kysymyksiin vaan yritetään peitellä sitä että niihin ei olla vastattu. Kommenttien henki tiivistyy kuvaukseen Askolasta ; "Askola arvostaa Desmond Tutua suuresti, mutta ei valitse kumpaakaan hänen esittämistään vaihtoehdoista. Sen sijaan Askola vetoaa eroihin puhujien retoriikassa. Toisaalta on helppo uskoa piispan vilpittömyyteen, kun hän kieltäytyy jakamasta taivaspaikkoja. Alan silti kallistua Tuomas Saloniemen kannalle: kirkon edustajat varovat liikaa suututtamasta ketään, eivätkä siksi kerro mielipiteitään. Jos sellaisia on, ne hautautuvat sovittelevan retoriikan alle."

Kun tosiasiassa valtaosa homokohuilijoista ajaa oleellisesti erilainen tarve. "Oikeat sanat valitakseen ei tarvitse kuitenkaan olla takarivissä eikä Päivi Räsänen. Ylen uutinen Desmond Tutun terävästä homolausunnosta on jaettu Facebookissa jo yli 11 000 kertaa. Kun arkkipiispa Kari Mäkinen pari kuukautta aiemmin puolusti homoseksuaalien parisuhteita, Facebook-jakoja kertyi 45 kappaletta. Retoriikka todella on toisenlaista. Ex-arkkipiispa Tutu julisti menevänsä mieluummin helvettiin kuin palvovansa homofobista Jumalaa, Mäkinen puolestaan toivoi kirkolta "henkisesti avointa tilaa, jossa erilaiset näkökulmat tulevat kuulluiksi ja jossa teologinen traditio ja ihmisten tämänhetkinen todellisuus pääsevät vuorovaikutukseen". Luterilaisella kirkolla ei näytä olevan Facebookissa jakoa. Kirkon munattomuus voi olla laskelmoitua tai pakotettua varovaisuutta, mutta yhtä hyvin se voi olla osoitusta vilpittömästä pyrkimyksestä ymmärtää ja ihmetellä kaikkea. Sellaistahan uskovan elämä on. Mutta onko se kristillistä?" Itse ainakin hymähtelen. Sillä kirkkoa pidetään moraalikompassin vartijana. Ja ihan oikeasti tuossa aiemmin linkittämässäni viestissä esimerkiksi Kari Mäkistä kuvataan "päivystäväksi eetikoksi". Ollakseen eettinen lausunto täytyy viestissä kuitenkin olla jokin eettinen sisältö.

Tosiasia on, että jos haluat tehdä asioille jotain, ja todella kannatat oikeuksia niin että haluat ne myös käytännössä saada esille, et voi tehdä mitään. Kirkko haastaa osallistumaan, eli syyttää ihmisiä passiivisuudesta kun kirkko on vituilla siksi että ihmiset eivät ole aktiivisia. Vastuu siirretään kirkkoon kuulujan niskaan, pois pappien touhuista. Tämä on sitä että kirkko ei ota vastuuta, eikä kantaa ja jos asiat menevät muuten kuin jäsenet katsovat eettiseksi, ja nämä eroavat, on syy siinä että eroaja ei osallistu. Käytännössä vaikuttaminen on kuitenkin hyvin työlästä. Jos meiltä vaikka tuhat yrittäisi kirkollishallitukseen, olisi pyrkiminen vaikeaa kun vastassa on kokemuksen karaisemat, valtapelin ja äänestyspolitiikan tällä hetkellä hallitsevat viidesläiset, vähemmistö joka on saanut valtaa organisoimalla sen 6% mahdollisimman tehokkaasti. Tälläisiä järjestelmiä ei voi purkaa kuin lekalla, jos silläkään. Kaikki haasteet "kriittiseen keskusteluun" ovat omituisia. Sanotaan näin että itsekin olen yrittänyt, mutta yrittämisestä tulee vain turhauma. Ja jos tämän turhauman esilletuo, on militantti ateisti tai ei ole yrittänyt ottaa ja vaikuttaa kirkkoon sisäisesti.

Ai, sinä haluat tietää mikä on
Kirkon Virallinen Kanta
erilaisiin aiheisiin ja haluat ottaa osaa niistä
käytävään kriittiseen keskusteluun,
jotta voisit vaikuttaa siihen mitä ne ovat?
Kannustamme tähän ja kerromme
mielellämme, että Räsänen ei edusta sitä!
Mitään muuta sinun ei pidä tietämän, sillä
mysteerisiä ovat Jumalan tiet ja kirkon arvot!
And behold! - Enkös osaakin tehdä jännän
silmänkääntötempun kirkollisverorahoilla?
Sinun rahoillasi! Lompakkosi on meille tärkeä!

Sillä ainoat kannat jotka sallitaan on Räsäsmäinen junttaaminen josta kirkko etääntyy koska sen virallinen kanta ei sano mihinkään yhtään mitään eikä siksi ole mitään missä on eettistä sisältöä ja kannanottoja. Räsäsen toimintaa ei kuitenkaan myöskään jarruteta ja tosiasia on, että hänen haluamansa tila esimerkiksi homojen naimisiinmenosta on tällä hetkellä vallitseva. On siis selvää että kirkko seuraa ja silittää Räsäsen ja hänen kannattajiensa tahtoa. Ilman muutosta se on suoraa tukea tälle vallitsevalle junttajärjestölle (6% mekastelijoista saa 74% vaikutusvallasta -hengessä.) Jos taas haluat esittää vastakkaista näkemystä ja muuttaa nykytilaa yhtään mitenkään, torppaavat liberaalit asian sillä että ei saa tällä tavalla veuhkata koska pitää sietää epätäydellisyyttä kirkossa ja että ei saa olla suvaitsematon suvaitsemattomille.

Minä ja aika moni muu sanoo tälläiselle että "haistakaapa vaan paska". Eroamiseen on miljoona hyvää syytä. Liittymiseen vähemmän. Näitä käännytyslausumia kirkkoon vaikuttamisen kautta argumentoiden ei voi ottaa vakavasti, jos siis tuntee kirkkoa yhtään. Toki, rehellisesti sanoen se voi olla kirkolta ihan viisas viestintästrategia sillä se on ollut instituutiona jo vuosia niin epämääräinen ja etäännyttävä että koko instituutio on jäänyt valtaosalle ihmisistä niin vieraaksi, että kirkon edustaja voi väittää ihan mitä tahansa eikä kuulija osaa asettaa sitä mihinkään asialliseen kontekstiin jossa sen sisältöä voidaan arvioida. Tätä taitoa ei ole vaikka meillä on pakkouskontoa huru mycket. Erikoista on, että mikään pakkouskonnonkurssien tunku kouluun ei ole muuttanut tätä tietämättömyyttä. Luultavasti ihan siksi että sekin mukailee samaa viestintästrategiaa jota kirkon propaganda -agentit nykyään harrastavat.  Informaation sijaan kirkko tuottaa disinformaatiota. Lausuntoja joiden jälkeen tiedät kirkosta, sen arvoista, sen tulevaisuuden suuntaviivoista, sen toiminnasta ja tulevaisuusstrategioista vähemmän kuin ennen näitä lausuntoja.

Miltei kaikki viestit tulevatkin muuta kautta ja niistä voisi kenties ottaa oppia. Jos katsotaan mitä kirkko ei salli, voidaan katsoa vaikka tämän päivän uutista. Imatralla pappi poistettiin saarnastuolista. Syy oli se, että hän sanoi ääneen sen mitä 6% kirkon jäsenistöstä ja 74% valtaapitäjistä ajattelee päässään. Se, että jotain ei anneta saarnata kertoo nimenomaan siitä että tässä kohden kirkossa on tehty aito eettinen päätös. Tämäntapaisen huomion tekeminen on oleellista. Sen jälkeen voidaan vaikka siirtyä lukemaan mitä kyseinen pappi on sanonut. Ja voimme huomata että tämä saarna on internetissä ja on todennäköisesti luetumpi saarna kuin oikein mikään muu saarna missään muussa Suomen kirkossa - todennäköisesti edes joulusaarnat eivät saa yhtä suurta näkyvyyttä kirkolle. Tämä saarna kertoo mitä kirkko pitää asiattomana. Ja että se todellakin ei vain nysvää nurkassa heittämässä retoriikkaa suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta eli siitä miten suvaitsemattomuus on helvetin eettistä kun on kehittänyt alkeellisen sanoillaleikkimiskikkailun.

Jos minulta kysytään, niin tämän pastorin torjunta oli fiksumpaa viestintästrategiaa mitä olen kirkolta huomannut suunnilleen ikinä. Itse asiassa myös tuon Imatralaispapin vihapuhestrategia näyttäytyy eettisempänä ja suoraselkäisempänä kuin mikään mitä Kari Mäkinen on ikinä sanonut. Epäilen onko Mäkinen edes kyvykäs tuottamaan ymmärrettävää lausetta jossa olisi eettisiä ohjenuoria ja lausuntoja. Ainakaan sellaisia joita ei "olisi ymmärretty sillai ihan väärin" vain sen perusteella mitä sanoja hän on sattunut käyttämään ja miten tälläiset sanat nyt on totuttu suomenkielisessä ihmispuheessa tulkitsemaan vallitsevien kielipelisääntöjen valossa..
1: Mäkisen ja muiden vastaavien ongelmana näyttääkin olevan se, että he ovat tehtävässä joka vaatisi viestintätaitoja. Ja heillä ne ovat vielä huonommalla tolalla kuin allekirjoittaneella, jonka ulosanti on kaikkea muuta kuin selkeää ja yksinkertaista! Kenties heidän pitäisikin tajuta että heillä ei kenties ole riittäviä taitoja toimimaan siinä tehtävässä jossa he toimivat. Jo ennen kuin ottavat sen vastaan. Ymmärrän että palkka houkuttaa, mutta haluaisin että kirkon johdossa olisi ihmisiä jotka ovat siellä muutakin tarkoitusta varten kuin imemässä muutaman köyhän kirkollisverot palkkana omaan taskuunsa.