Katsoessani aikaisemmin Hilvon itsestäänselvyyksiä, olin yksimielinen siitä että täällä on varsin turvallista harrastaa ikonoklasmia ja ilmaista kriittisiäkin mielipiteitään uskonnosta ja uskovaisista. Syynä oli valitsemani näkökulma, se että de jure on miten asioiden byrokraattien illuusioissa pitäisi olla ja de facto on se maailma jossa me kaikki elämme. Syynä oli tietenkin se, että Hilvo viittasi ateistejen oikeuksiin. Ja todellinen ongelma on siinä että asiat eivät ehkä tosielämässä mene yhtä sievästi.
Kuitenkin jos tämän näkökulman vie aivan loppuun asti, niin voi huomata että se ei pidä paikkaansa. Syynä on laki. Hilvo puhui muutoin oikeuksista varsin juridiikkamielessä. Joten hänen jutussaan oli tässä kohden erikoinen epäkonsistenttius. Että kun muissa kohdissa katsotaan lain kirjainta eikä katsota maailmaa, niin tässä sitten katsotaan maailmaa eikä lakia. Asia on pieni, mutta vihjaa siitä että kenties asiaa ei käyty ihan puhtaasti. Että kenties johtopäätökset oli lyöty pöytään ensin ja vasta sitten mietitty miten tätä johtopäätöstä voitaisiin tukea, keinolla millä hyvänsä. Ja paras keino tähän on valita useita erilaisia - jopa keskenään ristiriitaisia - lähestymistapoja ja valita niistä aina se joka on omalle asialle suopein. Se ei ole hyvää argumentointia mutta se on tehokasta politikointia ja ihmisten mielipiteiden manipulointia.
Suomessa on de facto -tasolla tämä asia varsin hyvällä mallilla. Sillä laissa on "käytännössä kuollut kirjain" jota ei noudateta. Uskonrauhan rikkomisessa on kysymys jos "julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta." Ja siinä missä minä ymmärrän että elämöinti muiden tilaisuudessa on jotain joka on syytä kriminalisoida riippumatta siitä onko aiheena uskonto, niin ongelmana on se pykälän alkuosa.
Nähdäkseni esimerkiksi tämä blogi on teknisesti julkinen. (Ja toisin kuin hikipediassa, joudun noudattamaan muuta kuin Kanadan lakeja.) Ja Jeesuskristus jota blogissani usein vaivaan ikävästi on varmasti jotain jota uskonnolliset yhteisöt pitävät pyhänä. Käytännössä alkuosan pykälää ei toki noudateta joten tästä ei käytännössä tule mitään suurta ongelmaa.
Mutta tätä pykälää ei käytetä kunnes sitä käytetään. Kuolleella kirjaimella on sellainen jännittävä ominaisuus että se voi nousta haudastaan kuin Lasarus tai Feenix -lintu tuhkasta. Ja tästä on itse asiassa näyttöä. Luulen että Hilvo on hieman liian vahvasti jumiutunut siihen että hän ei ymmärrä että emme elä Tanskassa. Siellähän Jyllands-Postenin sarjakuva aikaansai muslimeissa raivonrypäsäytyksen ja siksi piirtäjiä on pitänyt suojella monin eri tavoin. Mutta jos otamme Suomesta vastaavan kulttuuria vastaan kohdistuvan hyökkäyksen, saamme kaivettua Naftaliinista Suomen "Mestarin", "Hermann Boringin", eli erään nimeltä mainitsemattoman kelmeän kuminatsin joka tunnetaan Jussi Halla-ahona. Hänet tuomittiin uskonrauhan häirinnästä.
Ja jos asiaa katsotaan tarkasti, voidaan huomata että molempia islamiin kohdistuneita tuotoksia voidaan pitää provokatiivisina ja huonoa makua osoittavina. Jyllands-Postenin pommiturbaani tai Halla-ahon tyyli kutsua islamia pedofiiliuskonnoksi ovat kieltämättä häijysanaisia ja iskevät tiettyä ideologiaa vastaan tasolla jota voisi kuvata ilkeäksi, jopa teini-ikäisten standardeilla. Mutta asiallisuus ei olekaan tavallaan se pointti vaan se, miten näihin provokaatioihin on sitten reagoitu. Ja tältä osin oikea lausunto olisi kenties se, että Suomessa ei tosiasiassa puolusteta ateisteja jotka päättävät tehdä jotain provokatiivista, rivoa ja törkyistä jonka aiheena on uskonto. Suomessa tästä annetaan sakkoja tai jopa puoli vuotta vankeutta. Sitä on vaikea nähdä jonain jossa "sinulla on todellakin oikeus - ja tämä on ilmiselvää". Tosiasiassa oikeutta ei ole koskaan de jure tasolla, ja de facto -tasollakin sitä joka kerran ottaa pienen riskin. Kristityillä samaa ei ole. Darwinia voi verrata profeettaan, ja sitä voi hokea että ateismikin on vain uskonto. Mutta totuus paljastuu viimeistään siinä vaiheessa kun tiedostetaan että Darwin -pilakuva ei voi koskaan olla uskonrauhan häirintää ja ateisteistakin saa sanoa ihan mitä tahansa. Silloin voi huomata että ateismi on ideologia, ja että tämän vuoksi uskonnon ilmaisulla on aivan erilaiset vapaudet kuin uskontokritiikillä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hilvo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hilvo. Näytä kaikki tekstit
torstai 28. elokuuta 2014
tiistai 26. elokuuta 2014
Itsestäänselvyyksiä
Heikki Hilvo luokitteli monia asioita joita ateisti voi tehdä Suomessa. Hän kutsui niitä itsestäänselvyyksiksi. En voinut sanoa hänen listastaan muuta kuin että "söpöä". Söpöä siksi että Hilvo uskonee sanomaansa itse. Mutta lista on sitten kuitenkin aivan saatanan naïvi. Sellainen jota pitää ilmiselvänä lähinnä kristitty jolle yhteiskunnan de jure ja de facto ovat samoja asioita. Moni kristitty onkin Hilvun tapaan "viaton", eli totaalisen ignorantti, vihjeetön ja pihalla siitä mitä ateistina eläminen on. Kenties heidän kannattaisi ensin kokeilla muutama vuosi aktiivista ateismia ja palata asiaan sen jälkeen! Sillä on vaikeaa nähdä miten kukaan joka on ateismia kokeillut voisi uskoa riskittömään uskonnonvapauteen Suomessa. Hilvon argumentti on vahvimmillaan suhteellisena argumenttina. Ateisteilla todellakin menee muualla vielä huonommin kuin täällä. Mutta tämä ei tietysti tarkoita sitä että asiat menisivät hyvin. Tai siten kuin Hilvo niiden väittää menevän.
Kirjaimellista, liian kirjaimellista.
Hilvo -polo luulee että teologisesti korrekti taso riittää. Ja että elämänmeno on sitä mitä laki sanoo. Tosimaailmassa tilanne muistuttaa buddhalaisuutta ja toista maailmansotaa. Japanissa oltiin buddhalaisia, ja buddhalaiset eivät vahingoita eläviä olentoja. Joten katsoessaan heidän toimiaan sotarikosaiheessa ei voida kuin päätellä että ilmeisesti ihmiset eivät ole eläviä olentoja. Aivan samoin uutisissa törmää hyvin toistuvasti siihen miten länsimaiset kristilliset pastorit ehdottovat esimerkiksi ateistejen ja homojen tappamista.
Olen hieman yllättynyt siitä miten lujassa Hilvo on illuusioissaan. Kun nimittäin otetaan huomioon esimerkiksi Päivi Räsäsen taannoinen avautuminen omantunnon ja lain suhteesta. Tämä johti esimerkiksi mittaukseen jonka mukaan 28% suomalaisista on valmis rikkomaan lakia omantuntonsa puolesta. Ja tässä keskeisenä käsitteenä ei ole laki vaan provokaatio. Ja uskonnonvapauslaki on tässä aivan varmasti ensimmäisiä jossa joustetaan. Ja tässä kohden avainsanana on se, minkä taakse valtaosa ateistien vihaamisesta laitetaan. Avainsana on "liberalismi". Uskonnottomuus liitetään tiettyyn leiriin mielikuvissa. Ja tästä hyvänä esimerkkinä on homokulkueeseen tehty kaasutusisku. Se rikkoi montaa lakia ja oli pahoinpitely. Silti Suomesta löytyi ihmisiä joiden pääviesti oli korostaa mistä pitäisi puhua. Linjan aloitti itse Päivi Räsänen selittämällä että "Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?" Eli Räsänen ymmärsi tekijää korostetusti. Kysymys on selkeästi laajemmasta asiasta kuin homoista. Tätä korostaa Maaselän tilanteesta tekemä kolumni. Hän sai Keskisuomalaiseen, eli ihan yleiseen sanomalehteen, lausunnon jossa selitettiin pelisäännöt. Pelissä jossa on kaksi puolta "vähemmistö" ja "enemmistö". "Helsingin Pride-paraatiin tehdyn kaasuiskun jälkeen ollaan huolestuttu Suomen sivistysmaa-asemasta, imagosta ja brändistä. Myös Keskisuomalainen vaati pääkirjoituksessaan 6.7. puolueita tilille tapahtuneesta. Paremminkin tulisi kysyä mistä väkivalta kumpuaa ja mitkä syyt johtavat väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Keskustelussa unohdetaan se, että Pride-paraati on myös provokaatio perinteisiä arvoja vastaan. Provosoimalla yleensä halutaan sitä, että eri näkemystä edustavat provosoituvat." Astrologi Tuija Uusitalon mukaan kaasuisku oli peräti hupaisa asia, komiikkaa. Ja homot terroristeja.
Ja tästä päästään siihen ateismiosuuteen. Ateismi ärsyttää monia ihan saatanasti. Mielipiteen ilmaisu provosoi äärimmäisen monia ja äärimmäisen vahvasti. Se nähdään aika usein osana "arvoliberalistista kehitystä". Ja näin ollen on merkittävää miten ero de jure ja de facto -tasojen välillä on. (Ero on toki myös maantieteellinen. Hilvo kontulalaisena tuskin on tutustunut esimerkiksi pohjanmaalla olevaan toimintaan. Suomessa on "raamattuvyöhyke" urbaanin ja ruraalin välillä. Ja ongelmat keskittyvät sinne missä on kristittyjen enemmistö.) Ateisteja voidaan sitten kaupungistuneemmillakin alueilla pitää "Takkiraudan" tapaan vapaamatkustajina. Henkilöinä jotka nauttivat uskonnon tuomista eettisistä hyödyistä tuomatta mitään tilalle. Samoin kun keskustellaan vaikka siitä että miksi ateistit ovat USA:ssa eniten vihattu ja vähiten luotettu vähemmistö, syynä on se että ateistit eivät ole luotettavia. Tämä voidaan sanoa aivan suoraan. Ateistit koetaan epäluotettavina ja ärsyttävinä.
Esimerkiksi kun mietimme miten suvivirsi on monissa paikoin "kansalaisuustesti", sen moottorina ei ole se, että julkisesti kaikki kristityt lähtisivät talikko kädessä ateistijahtiin. Sen sijaan se toimii siten että joukko kohisee ja valittaa ja loukkaantuu jostain ateistien toiminnasta. (Kuten julkisesti esilletulosta.) Ja tämä luo yleisen ilmapiirin. Siinä eläminen ei ehkä ole miellyttävää, mutta se ei ole rikollista. Ongelma onkin siinä että jos on vaikka pienessä pitäjässä se, että jos koulussa lauletaan "Suvivirsi", niin ihmiset seuraavat ympäristöä. Jos poistuu paikalta, jää mieleen. Jos ei laula, pistää helposti silmään. Ja sitten kun ollaan sopivassa humalatilassa, on tämä laulamattomuus tai poistuminen sitten se kauhea provokaatio. Ja näin sitten tulee turpaan. Lopputulos menee rikostilastoihin pahoinpitelynä eikä viharikoksena joka olisi asiaankuuluva tuomio. Tämän määrää on siksi vaikeaa myös arvioida. Mutta arvaisin että se on niin suuri että jos siitä voitaisiin tietää, niin hyvin moni hämmästyisi. Ja sitten jos tämän jälkeen toivoo että ei laulettaisi sitä laulua jonka vuoksi tulee joko rikkoa vakaumus tai saada turpaan, niin sitten sanotaan suoraan, että on ajamassa militantisti ateistivaltiota ja että pitäisi painua Pohjois-Koreaan. Itse asiassa kaikki yritykset muuttaa tilannetta vaativat ateistisen mielipiteen ilmaisua ja se taas johtaa tilanteen pahenemiseen. Sillä asia tulkitaan jotakuinkin niin että "kansanperinne on vaarassa - ja vieläpä Jouluna!"
Ateistien ilmaisunvapaus;
Hilvu esittää että jos on ateisti "sanoa sen julkisesti, ääneen ja myös levittää ajatuksiasi". Tässä on kuitenkin mielenkiintoisia seuraamuksia. Lain mukaan on mahdollista mutta käytännössä vastassa on monessa paikassa ja väärässä seurassa luvassa paljon vaikeuksia. Adressit.com keräsi kristityt ajamaan ateistilasten pakkokastamista. Ihmiset ovat myös ajaneet sellaista asiaa kuin pakkouskonnon ajaminen ateistien lapsille. Joka on itse asiassa käytännössä täysin turhaa sillä julkinen totuus on että uskonnonopetusasialla kikkaillaan aivan sikana. Pääasiassa toki säästösyin eikä uskonnonjunttaus mielessä. Mutta sekin kertoo miten vähän ateistejen vakaumuksesta välitetään kun tämänlaisesta voidaan säästää.
Mutta kenties vahviten asian saa esille vertailulla. Jos mietitään sitä että metroissa on viime aikoina ollut Herzogin mainoksia, sitä ennen muun muassa iso "Mahdollisuus Muutokseen" -kristillinen kampanja. Myös uskonnollisia kirjoja on mainostettu. Ne herättävät aivan eri mittakaavalla närkästystä kuin mitä "Jumalaa tuskin on" -bussikampanja herätti monissa huolestuneissa kansalaisissa. Asiasta tehtiin jopa kanteluita, joka kertoo siitä että vaikka ateistit todella saivat ilmaista mielipiteitään niin kiitos tästä ei kuulu kristityille. Jos heistä moni saisi päättää niin se olisi turpa kiinni. Samaa linjamaa puhuu myös pahamaineinen pornonvaihtokampanja. Nykyisin moni tietää "uusateisteista" lähinnä tämän. Kampanjaa paheksutaan. Mutta se mistä ei sitten koskaan puhuta on se, miten kampanjan järjestäjät saivat tappouhkauksia. Tämä ei ole kohinan ja paheksunnan arvoista. Ja silti ; Jos mielipiteenilmaisu on de jure laillista mutta saat de facto tappouhkauksia ei sinulla ole mitään sananvapautta. Ja vaikka suurin osa ei ole lähettänyt tappouhkausta, paheksunnan trendi on selvä. Pornonvaihtosokorassa ateistit, eivät tappouhkailijat, ovat vakavampi ja tärkeämpi asia. Joten selvästi mielipiteenilmaisu ei ole missään suhteessa samanarvoista.
Lisäksi on huomattava, että tosiasiassa ateistien sananvaltaa ei suinkaan ajeta. Hyvin moni "leppoisistakin" kyseenalaistaa sen miksi ylipäätään sanoa mitään. Ateistiblogit saavat usein sen tyyppisiä juttuja kuin "Miksi ihmeessä niin moni ateisti ja agnostikko niin monella kristilliselläkin foorumilla edelleenkin pyrkii käännyttämään uskovaisia... Ymmärrän kristittyjen missionaarisuuden, mutta mikä potkii näitä muita eteenpäin." Ja tämä on sitä leppoisista leppoisinta linjaa. Pauli Ojala on itse asiassa tullut tunnetuksi siitä miten hän utelee ateisteilta sitä että miten nämä motivoituvat ylipäätään puhumaan. Että jos on ateisti niin sitten pitäisi olla hiljaa. Itse olen saanut evoluutioteoriaa koskevasta sivustostani esimerkiksi sen tyylisiä lausuntoja että "Miksi kerron asioista vaikka joku voi menettää uskonsa?" Kirjeissä on yleensä ollut "mielipiteenvapautta" sen tyylisessä sävyssä että "Mikset ole hiljaa vaikka itse evoon uskotkin?" Näissä takana ei toki ole väkivallan uhkaa. Mutta niiden perussävy on sama. Ateistin mielipiteenvapaus pitää kuin erikseen perustella. On ikään kuin lupa olla mieltä kunhan on hiljaa. Mistä päästäänkin listan seuraavaan kohtaan.
Ateistien ei-ilmaisunmahdollisuus
Hilvo sanoo suoraan että "tai voit pitää sen täysin omana tietonasi". Tämä on kenties suurinta fuulaa ikinä. Tosiasiassa vakaumusta udellaan hyvinkin tiiviisti ja tiukasti ja usein. Itse asiassa on varsin tavallista törmätä siihen että uskonasiat ovat niin yleisinhimillisiä että jokaisella on velvollisuus ilmaista vakaumuksensa. Nämä puheet ovat hyvin yleisiä. Ja niitä löytyy aivan valtavirran edustajiltakin. (Esimerkiksi maltillisen "Oljenkortta veistämäsä" -blogin uumenissa kirjoittaja on esittänyt sen suuntaisia lausuntoja.) Homo religiosus -ihmiskuva on tässä hyvin usein leimallisena. Tämä on toki tungettelua ja maanittelua. Jossa kantaaottamattomuus tulkitaan pahimmalla mahdollisella tavalla (mitä se sitten sattuu olemaankin). Teknisesti tämä siis ei ole pakottamista vaan vain hyvin lähellä sitä.
Ja tämä palautuu siihen suvivirteen ja tappouhkailuun. On vaikeaa olla ilmaisematta vakaumusta, jos siitä tehdään yhteisrituaali josta poistuminen tai osallistuminen ovat näkyviä tekoja. On selvää että ateisti voi olla ilmailsematta vakaumusta. Mutta tämä vaatii sitten väkisin omantunnon vastaisen teon tekemiseen. Tässä kohden asiat ovat kuitenkin paremmin kuin tuon sananvapauden ilmaisun kohdalla.
Uhkailu.
"sinua ei pakoteta puukko kurkulla mihinkään uskoon" Tämä on sitten se todella omituinen puoli. Ensinnäkin Hilvo on itse toistuvasti valittanut ateistien uskontosensuurista. Ja tässä hän ei ole asettanut mitään tämänlaista puukkokriteeriä. Tämä herättää ihmetystä, ja muistuttaakin siitä miten eri ehdoin kristinusko on militanttia verrattuna siihen milloin ateismi on militanttia.
Ja lisäksi, kuten blogissani olen toistuvasti esiintuonut, korostuu se että puukkokysymyskin on itse asiassa hyvin hyvin hyvin erikoinen. Jos tappouhkailu lasketaan puukoksi niin se on suorastaan standardi. Eli Hilvon lausuma on epätosi. Kristityt kohkaavat internetissä varsin mielenkiintoisesti. Ja tosiasiassa ateistit pääsevät osalliseksi muunlaisistakin ilmiöistä jotka liittyvät kristinuskoon. Jos esimerkiksi tarkastellaan tapausta jossa Leo Mellerin toimia kritisoinut Juntunen kohtasi vaikeuksia, puhutaan yleisemmästä ilmiöstä kuin pelkästä ateismista. Jokainen uskonnollisten vallankäyttäjien kriitikko saattaa törmätä tilanteeseen jossa uskonherrojen rikokset valkopestään julkisessa mielipiteessä "Kannattajilleen Meller sai käännettyä rikossyytteet vainoksi Raamattujen salakuljettamisesta. Mutta eihän Suomen laki ole milloinkaan pitänyt Raamattujen kuljettamista rikoksena, Juntunen sanoo." ja sen jälkeen on aika rangaista. "Ja minullahan on uhrien kertomukset. Olen kuunnellut ihmisiä, joita on uhkailtu ja huijattu seksuaaliseen kanssakäymiseen ja seurusteluun.
Eräänä päivänä Juntunen huomasi, että hänen autonsa renkaat oli puhkottu. Ensimmäinen ja vielä toinenkin kerta menisi yleisen ilkivallan piikkiin, mutta viisitoista kertaa on Juntusenkin mielestä liikaa. - Tekijöitä ei ole saatu kiinni. En osaa yhdistää tätä muuhun kuin taisteluuni hengellistä väkivaltaa vastaan." Tämä koskee tietysti vahvasti ateisteja, koska ateistit ovat yleensä ottaen kritisoimassa uskonasioita. Muutakin provosoitumista voi olla edessöä. Onhan Suomessa esimerkiksi pahastunut Helluntailaisnuori yrittänyt polttaa City -lehden toimituksen.
Mutta haluan tietenkin todeta että minua ei ole uhattu puukolla. Minua on sen sijaan esimerkiksi uhattu abstraktisti kotiin kannetulla kirjeellä. Ja siinä on abstraktisti uhattu hengenlähdöllä. Mikä on sääli koska jos yrittää uhata minua puukolla, se on helposti käsitettävää. Ja sanotaan näin että se olisi myös taitosettini huomioiden kohtuullisen tehoton, tyhmä ja henkilölle itselleen riskaabeli strategia. Oli helpompaa uhata anonyyminä jolloin uhkassa oli enemmän arvailun varaa. Joten itse asiassa mielenterveydelleni olisi kenties parempaa jos minua todella olisi uhkailtu puukolla sen sijaan mitä nyt on jo tehty.
Mutta Hilvo ei tietysti laske tämänlaisia miksikään. Jonka vuoksi hän itsekin varmasti häpeissään vaikenee siitä miten ateistit yrittävät sensuroida uskontoa niin kauan kuin häntä itseään ei ole uhkailtu puukolla. Mutta tottakai hän on itkemässä "uskontoallergiasta" ja siitä miten joku sanoo silla ikävästi ja kuinka tämä on uskonnon sensuroimista. Sillä voi kristityn vittu vainottu kyynel. Sillä hänhän tietää ilmiselvyytenä että "sinua ei vainota, painosteta eikä alisteta ateismisi takia". Hän on teknisesti oikeassa. Sillä ateisteja painostetaan ja alistetaan heidän harhaoppisuutensa vuoksi. Samasta syystä kuin kristitty naispappi Pirkko Lehtiö sai tappouhkauksia. Hilvon blogauksiaan lukien taas voisi saada kuvan että kristityt olisivat jotenkin saarrettuja. Mutta puukkoa ei aseteta tällöin kriteeriattribuutteihin. (Uskon että kyseessä on jo tarkkaanvalittu kaksoisstandardi, jokin ketunhäntä tässä on pakko olla kainalossa.) Ja tämä kohta sitten kaiken kaikkiaan ampuukin alas listan loppupuolelta pari kohtaa "voit myös vapaasti sanoa mielipiteesi uskovaisista - ja todellakin, sinulla on siihen oikeus!" Kenties tämä on teknisesti totta. Mutta sen noudattamisesta on edessä sen verran runsaasti vaikeuksia että en suosittele. Jopa tämä minun blogini pitäminen on helvetin huono peliliike joka vihjaa tietystä tilannetajuttomuudesta. Odotettavissa tästä ei ole kuin paskaa.
Seurakuntaan kuuluminen
"voit silti halutessasi kuulua kirkkoon tai synagoogaan" Tämä itse asiassa pitää paikkaansa. Itse asiassa näyttää että tämä olisi jopa miltei jonkinlainen velvollisuus. Sillä jos ei kuulu kirkkoon joutuu ottamaan kantaa repertuaariin vasta-argumentteja. Mukaanlukien kirkon humanitaarinen hyvä työ. Joten kyllä. Ateisti saa maksaa prosentin rahaa järjestölle jonka johdossa esimerkiksi viidesläisillä on yliedustus ja joiden näkökannat ovat hyvin samanlaisia kuin Päivi Räsäsen kannat jotka eivät edusta kirkon virallista kantaa (de jure) mutta jotka ovat isossa osassa kirkon sisäistä päätöksentekoa, rahankäyttöä ja muuta hallintaa (de facto). Tästä pitäisi tulla sitten hyvä fiilis?
Yhteisö.
"olet arvostettu yhteisön jäsen" Väittäisin että suurissa linjoissa tämä on täysin epätotta. Ateisteja ei arvosteta. Ellei arvostukseksi lasketa sitä että heitä ei tapeta ja silvota ja heitetä katuojaan. (Paitsi uhkauksissa.) Pienissä linjoissa tämä tietysti riippuu yhteisöstä. Ja esimerkiksi etelä-suomessa asiat ovat melko hyvin. Toki esimerkiksi omaa mieltäni on pahoittanut se, miten ensimmäiseen työpaikkaani joku arvon riemu-uskovainen otti yhteyttä varmistaakseen että palkanneet tietävät mitä olen. Johtajan välinpitämättömyys ja huvittuneisuus tästä asiasta on toki lohduttanut tämän edestä. Häiritsevää on toki tiedostaa se, että asia on yleistä. Esimerkiksi internetajattelijaksi luokiteltavissa oleva TJT on ottanut yhteyttä erinäköisten ihmisten työpaikoille ja häiriköinyt. Ateistien ja uskonnottomien työnsaannin kannalta on tämä mielessä pitäen jännittävää miettiä sitten vaikka erilaisia lestadiolaisalueita.
On hyvin vaikeaa uskoa että siellä ei palkattaisi uskontovereita. Työpaikan saaminen "jos ateismi ei haittaa niin kristinusko on kuitenkin aina bonus" -hengessä on melkolailla standardi. Kuuluuhan näillä alueilla myös televisioantennit kätkeä. Päin vastoin. Jos olet ateisti ja sanot sen ääneen olet "militantti". Sinua arvosteaan ateismista huolimatta ja halveksutaan siltikin tästä piirteestä. Ateismi yksinkertaisesti ärsyttää hyvin hyvin monia.
Eikä ihme. Onhan nämä asenteet nähtävissä jo koulussa. Lestadiolaisilla alueilla on tavallista että vääräuskoisten kanssa ei leikitä. Ja ateisti saa kuulla että hänellä ei ole nimeäkään koska häntä ei ole kastettu. Virallisesti lestadiolaiset eivät myönnä tämänlaisia arvoja kannattavansa. Mutta lapset kuitenkin noudattavat niitä. Sosiaalinen eristys toimii. Se ei toki ole laitonta. Mutta jos aiheena on kunnioitus on syytä huomata että kunnioituksen puutekaan ei ole laitonta. Kunnioituksen puuttuminen on kuitenkin epäkunnioitusta.
Ikonoklasmi
Tässä kohden on kuitenkin otettava esille se, että Hilvo on oikeassa listan kahdessa kohdassa. Ne eivät ole kenties kaikille ilmiselvyyksiä vaan nimenomaan olen aivan itse koetellut asiaa korkeimman omakätisesti ja olen itse niistä vakuuttunut. "Voit tehdä mistä tahansa jumalasta pilakuvan ja sinua suojellaan - voit polttaa Raamatun ja Tooran ilman pelkoa". Olen nimittäin todellakin tehnyt epäkohteliaan Raamatunpolttokokeen. Tekoa paheksuttiin, kuten varmaan kuuluukin. Toki tässä on hyvä huomata että minua suojelee poliisi eikä kristittyjen yhteisö. Tässä ero on melkoisen suuri. Itse asiassa väitän että jos poltan Raamatun, niin kristityt eivät polttaisi minua vaan ymmärtäisivät pride provokaation hengessä sitä joka minulle sitten tekisi sitä mitä sattuisikaan tekemään.
Loppukaneetti
Suoraselkäisten fundamentalistien toimintatavoista on syytä ottaa oppia. He ovat tarmokkaasti korostaneet sitä miten uskonto on etiikan ydin. Käytännössä he opettavat miten on asiallista toimia ateisteja ja ketä tahansa muuta kohtaan, jos sen perustana on vilpitön usko ja vakaumus. Lisäbonuksena on se, että Hilvon kaltaiset uskovaiset usein korostavat miten he ovat reiluja ateisteille. Ja fundamentalistit ovat samaa mieltä. Että hekin kohtelevat muita täysin asiallisesti. Ateistit sen sijaan ovat militantteja ja uhkaavat länsimaista tulevaisuutta tuhoamalla länsimaisen kulttuurin perustan, Suvivirren ja ajamalla ranskan vallankumouksen giljotiineja. Julkisessa maailmassa puhutaan yhdenvertaisuudesta, mutta käytännössä tämä on korvattu jollain aivan erinäköisellä asialla. Tarjolla on lähinnä laimeita lohdutuspalkintoja, kuten lupa maksaa kansankirkolle prosentti tuloista - Joka on kenties säälittävin kompensaatio ikinä.
Joskus tekisi mieli ottaa oppia kristityistä. Mutta jos kristittyjä kohtelisi "yhtä mulkkuisasti" joutuisi valitettavasti kuulemaan aika vahvaa kritiikkiä siitä miten tämänlainen käytös olisi militanttia. Ja mikä pelottavinta ; Jos sitä toimisi juuri näin, niin siinä tapauksessa syytökset militanttiudesta pitäisivät täysin paikkaansa!
Kirjaimellista, liian kirjaimellista.
Hilvo -polo luulee että teologisesti korrekti taso riittää. Ja että elämänmeno on sitä mitä laki sanoo. Tosimaailmassa tilanne muistuttaa buddhalaisuutta ja toista maailmansotaa. Japanissa oltiin buddhalaisia, ja buddhalaiset eivät vahingoita eläviä olentoja. Joten katsoessaan heidän toimiaan sotarikosaiheessa ei voida kuin päätellä että ilmeisesti ihmiset eivät ole eläviä olentoja. Aivan samoin uutisissa törmää hyvin toistuvasti siihen miten länsimaiset kristilliset pastorit ehdottovat esimerkiksi ateistejen ja homojen tappamista.
Olen hieman yllättynyt siitä miten lujassa Hilvo on illuusioissaan. Kun nimittäin otetaan huomioon esimerkiksi Päivi Räsäsen taannoinen avautuminen omantunnon ja lain suhteesta. Tämä johti esimerkiksi mittaukseen jonka mukaan 28% suomalaisista on valmis rikkomaan lakia omantuntonsa puolesta. Ja tässä keskeisenä käsitteenä ei ole laki vaan provokaatio. Ja uskonnonvapauslaki on tässä aivan varmasti ensimmäisiä jossa joustetaan. Ja tässä kohden avainsanana on se, minkä taakse valtaosa ateistien vihaamisesta laitetaan. Avainsana on "liberalismi". Uskonnottomuus liitetään tiettyyn leiriin mielikuvissa. Ja tästä hyvänä esimerkkinä on homokulkueeseen tehty kaasutusisku. Se rikkoi montaa lakia ja oli pahoinpitely. Silti Suomesta löytyi ihmisiä joiden pääviesti oli korostaa mistä pitäisi puhua. Linjan aloitti itse Päivi Räsänen selittämällä että "Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?" Eli Räsänen ymmärsi tekijää korostetusti. Kysymys on selkeästi laajemmasta asiasta kuin homoista. Tätä korostaa Maaselän tilanteesta tekemä kolumni. Hän sai Keskisuomalaiseen, eli ihan yleiseen sanomalehteen, lausunnon jossa selitettiin pelisäännöt. Pelissä jossa on kaksi puolta "vähemmistö" ja "enemmistö". "Helsingin Pride-paraatiin tehdyn kaasuiskun jälkeen ollaan huolestuttu Suomen sivistysmaa-asemasta, imagosta ja brändistä. Myös Keskisuomalainen vaati pääkirjoituksessaan 6.7. puolueita tilille tapahtuneesta. Paremminkin tulisi kysyä mistä väkivalta kumpuaa ja mitkä syyt johtavat väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Keskustelussa unohdetaan se, että Pride-paraati on myös provokaatio perinteisiä arvoja vastaan. Provosoimalla yleensä halutaan sitä, että eri näkemystä edustavat provosoituvat." Astrologi Tuija Uusitalon mukaan kaasuisku oli peräti hupaisa asia, komiikkaa. Ja homot terroristeja.
Ja tästä päästään siihen ateismiosuuteen. Ateismi ärsyttää monia ihan saatanasti. Mielipiteen ilmaisu provosoi äärimmäisen monia ja äärimmäisen vahvasti. Se nähdään aika usein osana "arvoliberalistista kehitystä". Ja näin ollen on merkittävää miten ero de jure ja de facto -tasojen välillä on. (Ero on toki myös maantieteellinen. Hilvo kontulalaisena tuskin on tutustunut esimerkiksi pohjanmaalla olevaan toimintaan. Suomessa on "raamattuvyöhyke" urbaanin ja ruraalin välillä. Ja ongelmat keskittyvät sinne missä on kristittyjen enemmistö.) Ateisteja voidaan sitten kaupungistuneemmillakin alueilla pitää "Takkiraudan" tapaan vapaamatkustajina. Henkilöinä jotka nauttivat uskonnon tuomista eettisistä hyödyistä tuomatta mitään tilalle. Samoin kun keskustellaan vaikka siitä että miksi ateistit ovat USA:ssa eniten vihattu ja vähiten luotettu vähemmistö, syynä on se että ateistit eivät ole luotettavia. Tämä voidaan sanoa aivan suoraan. Ateistit koetaan epäluotettavina ja ärsyttävinä.
Esimerkiksi kun mietimme miten suvivirsi on monissa paikoin "kansalaisuustesti", sen moottorina ei ole se, että julkisesti kaikki kristityt lähtisivät talikko kädessä ateistijahtiin. Sen sijaan se toimii siten että joukko kohisee ja valittaa ja loukkaantuu jostain ateistien toiminnasta. (Kuten julkisesti esilletulosta.) Ja tämä luo yleisen ilmapiirin. Siinä eläminen ei ehkä ole miellyttävää, mutta se ei ole rikollista. Ongelma onkin siinä että jos on vaikka pienessä pitäjässä se, että jos koulussa lauletaan "Suvivirsi", niin ihmiset seuraavat ympäristöä. Jos poistuu paikalta, jää mieleen. Jos ei laula, pistää helposti silmään. Ja sitten kun ollaan sopivassa humalatilassa, on tämä laulamattomuus tai poistuminen sitten se kauhea provokaatio. Ja näin sitten tulee turpaan. Lopputulos menee rikostilastoihin pahoinpitelynä eikä viharikoksena joka olisi asiaankuuluva tuomio. Tämän määrää on siksi vaikeaa myös arvioida. Mutta arvaisin että se on niin suuri että jos siitä voitaisiin tietää, niin hyvin moni hämmästyisi. Ja sitten jos tämän jälkeen toivoo että ei laulettaisi sitä laulua jonka vuoksi tulee joko rikkoa vakaumus tai saada turpaan, niin sitten sanotaan suoraan, että on ajamassa militantisti ateistivaltiota ja että pitäisi painua Pohjois-Koreaan. Itse asiassa kaikki yritykset muuttaa tilannetta vaativat ateistisen mielipiteen ilmaisua ja se taas johtaa tilanteen pahenemiseen. Sillä asia tulkitaan jotakuinkin niin että "kansanperinne on vaarassa - ja vieläpä Jouluna!"
Ateistien ilmaisunvapaus;
Hilvu esittää että jos on ateisti "sanoa sen julkisesti, ääneen ja myös levittää ajatuksiasi". Tässä on kuitenkin mielenkiintoisia seuraamuksia. Lain mukaan on mahdollista mutta käytännössä vastassa on monessa paikassa ja väärässä seurassa luvassa paljon vaikeuksia. Adressit.com keräsi kristityt ajamaan ateistilasten pakkokastamista. Ihmiset ovat myös ajaneet sellaista asiaa kuin pakkouskonnon ajaminen ateistien lapsille. Joka on itse asiassa käytännössä täysin turhaa sillä julkinen totuus on että uskonnonopetusasialla kikkaillaan aivan sikana. Pääasiassa toki säästösyin eikä uskonnonjunttaus mielessä. Mutta sekin kertoo miten vähän ateistejen vakaumuksesta välitetään kun tämänlaisesta voidaan säästää.
Mutta kenties vahviten asian saa esille vertailulla. Jos mietitään sitä että metroissa on viime aikoina ollut Herzogin mainoksia, sitä ennen muun muassa iso "Mahdollisuus Muutokseen" -kristillinen kampanja. Myös uskonnollisia kirjoja on mainostettu. Ne herättävät aivan eri mittakaavalla närkästystä kuin mitä "Jumalaa tuskin on" -bussikampanja herätti monissa huolestuneissa kansalaisissa. Asiasta tehtiin jopa kanteluita, joka kertoo siitä että vaikka ateistit todella saivat ilmaista mielipiteitään niin kiitos tästä ei kuulu kristityille. Jos heistä moni saisi päättää niin se olisi turpa kiinni. Samaa linjamaa puhuu myös pahamaineinen pornonvaihtokampanja. Nykyisin moni tietää "uusateisteista" lähinnä tämän. Kampanjaa paheksutaan. Mutta se mistä ei sitten koskaan puhuta on se, miten kampanjan järjestäjät saivat tappouhkauksia. Tämä ei ole kohinan ja paheksunnan arvoista. Ja silti ; Jos mielipiteenilmaisu on de jure laillista mutta saat de facto tappouhkauksia ei sinulla ole mitään sananvapautta. Ja vaikka suurin osa ei ole lähettänyt tappouhkausta, paheksunnan trendi on selvä. Pornonvaihtosokorassa ateistit, eivät tappouhkailijat, ovat vakavampi ja tärkeämpi asia. Joten selvästi mielipiteenilmaisu ei ole missään suhteessa samanarvoista.
Lisäksi on huomattava, että tosiasiassa ateistien sananvaltaa ei suinkaan ajeta. Hyvin moni "leppoisistakin" kyseenalaistaa sen miksi ylipäätään sanoa mitään. Ateistiblogit saavat usein sen tyyppisiä juttuja kuin "Miksi ihmeessä niin moni ateisti ja agnostikko niin monella kristilliselläkin foorumilla edelleenkin pyrkii käännyttämään uskovaisia... Ymmärrän kristittyjen missionaarisuuden, mutta mikä potkii näitä muita eteenpäin." Ja tämä on sitä leppoisista leppoisinta linjaa. Pauli Ojala on itse asiassa tullut tunnetuksi siitä miten hän utelee ateisteilta sitä että miten nämä motivoituvat ylipäätään puhumaan. Että jos on ateisti niin sitten pitäisi olla hiljaa. Itse olen saanut evoluutioteoriaa koskevasta sivustostani esimerkiksi sen tyylisiä lausuntoja että "Miksi kerron asioista vaikka joku voi menettää uskonsa?" Kirjeissä on yleensä ollut "mielipiteenvapautta" sen tyylisessä sävyssä että "Mikset ole hiljaa vaikka itse evoon uskotkin?" Näissä takana ei toki ole väkivallan uhkaa. Mutta niiden perussävy on sama. Ateistin mielipiteenvapaus pitää kuin erikseen perustella. On ikään kuin lupa olla mieltä kunhan on hiljaa. Mistä päästäänkin listan seuraavaan kohtaan.
Ateistien ei-ilmaisunmahdollisuus
Hilvo sanoo suoraan että "tai voit pitää sen täysin omana tietonasi". Tämä on kenties suurinta fuulaa ikinä. Tosiasiassa vakaumusta udellaan hyvinkin tiiviisti ja tiukasti ja usein. Itse asiassa on varsin tavallista törmätä siihen että uskonasiat ovat niin yleisinhimillisiä että jokaisella on velvollisuus ilmaista vakaumuksensa. Nämä puheet ovat hyvin yleisiä. Ja niitä löytyy aivan valtavirran edustajiltakin. (Esimerkiksi maltillisen "Oljenkortta veistämäsä" -blogin uumenissa kirjoittaja on esittänyt sen suuntaisia lausuntoja.) Homo religiosus -ihmiskuva on tässä hyvin usein leimallisena. Tämä on toki tungettelua ja maanittelua. Jossa kantaaottamattomuus tulkitaan pahimmalla mahdollisella tavalla (mitä se sitten sattuu olemaankin). Teknisesti tämä siis ei ole pakottamista vaan vain hyvin lähellä sitä.
Ja tämä palautuu siihen suvivirteen ja tappouhkailuun. On vaikeaa olla ilmaisematta vakaumusta, jos siitä tehdään yhteisrituaali josta poistuminen tai osallistuminen ovat näkyviä tekoja. On selvää että ateisti voi olla ilmailsematta vakaumusta. Mutta tämä vaatii sitten väkisin omantunnon vastaisen teon tekemiseen. Tässä kohden asiat ovat kuitenkin paremmin kuin tuon sananvapauden ilmaisun kohdalla.
Uhkailu.
"sinua ei pakoteta puukko kurkulla mihinkään uskoon" Tämä on sitten se todella omituinen puoli. Ensinnäkin Hilvo on itse toistuvasti valittanut ateistien uskontosensuurista. Ja tässä hän ei ole asettanut mitään tämänlaista puukkokriteeriä. Tämä herättää ihmetystä, ja muistuttaakin siitä miten eri ehdoin kristinusko on militanttia verrattuna siihen milloin ateismi on militanttia.
Ja lisäksi, kuten blogissani olen toistuvasti esiintuonut, korostuu se että puukkokysymyskin on itse asiassa hyvin hyvin hyvin erikoinen. Jos tappouhkailu lasketaan puukoksi niin se on suorastaan standardi. Eli Hilvon lausuma on epätosi. Kristityt kohkaavat internetissä varsin mielenkiintoisesti. Ja tosiasiassa ateistit pääsevät osalliseksi muunlaisistakin ilmiöistä jotka liittyvät kristinuskoon. Jos esimerkiksi tarkastellaan tapausta jossa Leo Mellerin toimia kritisoinut Juntunen kohtasi vaikeuksia, puhutaan yleisemmästä ilmiöstä kuin pelkästä ateismista. Jokainen uskonnollisten vallankäyttäjien kriitikko saattaa törmätä tilanteeseen jossa uskonherrojen rikokset valkopestään julkisessa mielipiteessä "Kannattajilleen Meller sai käännettyä rikossyytteet vainoksi Raamattujen salakuljettamisesta. Mutta eihän Suomen laki ole milloinkaan pitänyt Raamattujen kuljettamista rikoksena, Juntunen sanoo." ja sen jälkeen on aika rangaista. "Ja minullahan on uhrien kertomukset. Olen kuunnellut ihmisiä, joita on uhkailtu ja huijattu seksuaaliseen kanssakäymiseen ja seurusteluun.
Eräänä päivänä Juntunen huomasi, että hänen autonsa renkaat oli puhkottu. Ensimmäinen ja vielä toinenkin kerta menisi yleisen ilkivallan piikkiin, mutta viisitoista kertaa on Juntusenkin mielestä liikaa. - Tekijöitä ei ole saatu kiinni. En osaa yhdistää tätä muuhun kuin taisteluuni hengellistä väkivaltaa vastaan." Tämä koskee tietysti vahvasti ateisteja, koska ateistit ovat yleensä ottaen kritisoimassa uskonasioita. Muutakin provosoitumista voi olla edessöä. Onhan Suomessa esimerkiksi pahastunut Helluntailaisnuori yrittänyt polttaa City -lehden toimituksen.
Mutta haluan tietenkin todeta että minua ei ole uhattu puukolla. Minua on sen sijaan esimerkiksi uhattu abstraktisti kotiin kannetulla kirjeellä. Ja siinä on abstraktisti uhattu hengenlähdöllä. Mikä on sääli koska jos yrittää uhata minua puukolla, se on helposti käsitettävää. Ja sanotaan näin että se olisi myös taitosettini huomioiden kohtuullisen tehoton, tyhmä ja henkilölle itselleen riskaabeli strategia. Oli helpompaa uhata anonyyminä jolloin uhkassa oli enemmän arvailun varaa. Joten itse asiassa mielenterveydelleni olisi kenties parempaa jos minua todella olisi uhkailtu puukolla sen sijaan mitä nyt on jo tehty.
Mutta Hilvo ei tietysti laske tämänlaisia miksikään. Jonka vuoksi hän itsekin varmasti häpeissään vaikenee siitä miten ateistit yrittävät sensuroida uskontoa niin kauan kuin häntä itseään ei ole uhkailtu puukolla. Mutta tottakai hän on itkemässä "uskontoallergiasta" ja siitä miten joku sanoo silla ikävästi ja kuinka tämä on uskonnon sensuroimista. Sillä voi kristityn vittu vainottu kyynel. Sillä hänhän tietää ilmiselvyytenä että "sinua ei vainota, painosteta eikä alisteta ateismisi takia". Hän on teknisesti oikeassa. Sillä ateisteja painostetaan ja alistetaan heidän harhaoppisuutensa vuoksi. Samasta syystä kuin kristitty naispappi Pirkko Lehtiö sai tappouhkauksia. Hilvon blogauksiaan lukien taas voisi saada kuvan että kristityt olisivat jotenkin saarrettuja. Mutta puukkoa ei aseteta tällöin kriteeriattribuutteihin. (Uskon että kyseessä on jo tarkkaanvalittu kaksoisstandardi, jokin ketunhäntä tässä on pakko olla kainalossa.) Ja tämä kohta sitten kaiken kaikkiaan ampuukin alas listan loppupuolelta pari kohtaa "voit myös vapaasti sanoa mielipiteesi uskovaisista - ja todellakin, sinulla on siihen oikeus!" Kenties tämä on teknisesti totta. Mutta sen noudattamisesta on edessä sen verran runsaasti vaikeuksia että en suosittele. Jopa tämä minun blogini pitäminen on helvetin huono peliliike joka vihjaa tietystä tilannetajuttomuudesta. Odotettavissa tästä ei ole kuin paskaa.
Seurakuntaan kuuluminen
"voit silti halutessasi kuulua kirkkoon tai synagoogaan" Tämä itse asiassa pitää paikkaansa. Itse asiassa näyttää että tämä olisi jopa miltei jonkinlainen velvollisuus. Sillä jos ei kuulu kirkkoon joutuu ottamaan kantaa repertuaariin vasta-argumentteja. Mukaanlukien kirkon humanitaarinen hyvä työ. Joten kyllä. Ateisti saa maksaa prosentin rahaa järjestölle jonka johdossa esimerkiksi viidesläisillä on yliedustus ja joiden näkökannat ovat hyvin samanlaisia kuin Päivi Räsäsen kannat jotka eivät edusta kirkon virallista kantaa (de jure) mutta jotka ovat isossa osassa kirkon sisäistä päätöksentekoa, rahankäyttöä ja muuta hallintaa (de facto). Tästä pitäisi tulla sitten hyvä fiilis?
Yhteisö.
"olet arvostettu yhteisön jäsen" Väittäisin että suurissa linjoissa tämä on täysin epätotta. Ateisteja ei arvosteta. Ellei arvostukseksi lasketa sitä että heitä ei tapeta ja silvota ja heitetä katuojaan. (Paitsi uhkauksissa.) Pienissä linjoissa tämä tietysti riippuu yhteisöstä. Ja esimerkiksi etelä-suomessa asiat ovat melko hyvin. Toki esimerkiksi omaa mieltäni on pahoittanut se, miten ensimmäiseen työpaikkaani joku arvon riemu-uskovainen otti yhteyttä varmistaakseen että palkanneet tietävät mitä olen. Johtajan välinpitämättömyys ja huvittuneisuus tästä asiasta on toki lohduttanut tämän edestä. Häiritsevää on toki tiedostaa se, että asia on yleistä. Esimerkiksi internetajattelijaksi luokiteltavissa oleva TJT on ottanut yhteyttä erinäköisten ihmisten työpaikoille ja häiriköinyt. Ateistien ja uskonnottomien työnsaannin kannalta on tämä mielessä pitäen jännittävää miettiä sitten vaikka erilaisia lestadiolaisalueita.
On hyvin vaikeaa uskoa että siellä ei palkattaisi uskontovereita. Työpaikan saaminen "jos ateismi ei haittaa niin kristinusko on kuitenkin aina bonus" -hengessä on melkolailla standardi. Kuuluuhan näillä alueilla myös televisioantennit kätkeä. Päin vastoin. Jos olet ateisti ja sanot sen ääneen olet "militantti". Sinua arvosteaan ateismista huolimatta ja halveksutaan siltikin tästä piirteestä. Ateismi yksinkertaisesti ärsyttää hyvin hyvin monia.
Eikä ihme. Onhan nämä asenteet nähtävissä jo koulussa. Lestadiolaisilla alueilla on tavallista että vääräuskoisten kanssa ei leikitä. Ja ateisti saa kuulla että hänellä ei ole nimeäkään koska häntä ei ole kastettu. Virallisesti lestadiolaiset eivät myönnä tämänlaisia arvoja kannattavansa. Mutta lapset kuitenkin noudattavat niitä. Sosiaalinen eristys toimii. Se ei toki ole laitonta. Mutta jos aiheena on kunnioitus on syytä huomata että kunnioituksen puutekaan ei ole laitonta. Kunnioituksen puuttuminen on kuitenkin epäkunnioitusta.
Ikonoklasmi
Tässä kohden on kuitenkin otettava esille se, että Hilvo on oikeassa listan kahdessa kohdassa. Ne eivät ole kenties kaikille ilmiselvyyksiä vaan nimenomaan olen aivan itse koetellut asiaa korkeimman omakätisesti ja olen itse niistä vakuuttunut. "Voit tehdä mistä tahansa jumalasta pilakuvan ja sinua suojellaan - voit polttaa Raamatun ja Tooran ilman pelkoa". Olen nimittäin todellakin tehnyt epäkohteliaan Raamatunpolttokokeen. Tekoa paheksuttiin, kuten varmaan kuuluukin. Toki tässä on hyvä huomata että minua suojelee poliisi eikä kristittyjen yhteisö. Tässä ero on melkoisen suuri. Itse asiassa väitän että jos poltan Raamatun, niin kristityt eivät polttaisi minua vaan ymmärtäisivät pride provokaation hengessä sitä joka minulle sitten tekisi sitä mitä sattuisikaan tekemään.
Loppukaneetti
Suoraselkäisten fundamentalistien toimintatavoista on syytä ottaa oppia. He ovat tarmokkaasti korostaneet sitä miten uskonto on etiikan ydin. Käytännössä he opettavat miten on asiallista toimia ateisteja ja ketä tahansa muuta kohtaan, jos sen perustana on vilpitön usko ja vakaumus. Lisäbonuksena on se, että Hilvon kaltaiset uskovaiset usein korostavat miten he ovat reiluja ateisteille. Ja fundamentalistit ovat samaa mieltä. Että hekin kohtelevat muita täysin asiallisesti. Ateistit sen sijaan ovat militantteja ja uhkaavat länsimaista tulevaisuutta tuhoamalla länsimaisen kulttuurin perustan, Suvivirren ja ajamalla ranskan vallankumouksen giljotiineja. Julkisessa maailmassa puhutaan yhdenvertaisuudesta, mutta käytännössä tämä on korvattu jollain aivan erinäköisellä asialla. Tarjolla on lähinnä laimeita lohdutuspalkintoja, kuten lupa maksaa kansankirkolle prosentti tuloista - Joka on kenties säälittävin kompensaatio ikinä.
Joskus tekisi mieli ottaa oppia kristityistä. Mutta jos kristittyjä kohtelisi "yhtä mulkkuisasti" joutuisi valitettavasti kuulemaan aika vahvaa kritiikkiä siitä miten tämänlainen käytös olisi militanttia. Ja mikä pelottavinta ; Jos sitä toimisi juuri näin, niin siinä tapauksessa syytökset militanttiudesta pitäisivät täysin paikkaansa!
tiistai 19. elokuuta 2014
"Uskontoallergia", eli miten erimielisyys tai kiinnostumattomuus määritetään täyssensuuriksi
Asun Keravalla jossa on useita pieniä aktiivisia ns. hihhulihtavia seurakuntia. Niiden olemassaolo ei minua haittaa. Ei, vaikka asunkin sen verran lähellä IRR -TV -kanavan tiloja, että voin soveltaa "Myrkky" -lehden muistutusta. Kun heiltä kysyttiin yhteystyötoiminnasta "MAD -magazinen" kanssa he kommentoivat että toimivat maantieteellisesti aivan limittäin. Että riittävän isolla pommilla olisi mahdollista päästä kahdesta inhottavasta tahosta eroon.
Tämä tarkoittaa sitä että joudun kohtuullisen usein kuulemaan Totuudesta. Tai tavallaan en. Sillä eihän Totuudesta julisteta. Jos menee Helsingin Rautatientorille kyselemään ihmisiltä että ovatko he kuulleet lepomassasta, tai kitkakertoimen määrittämisestä tieteellisellä menetelmällä, kysyjää pidetään vähintään hulluna. Sillä totuudet eivät ole keskustelunaiheita tai jotain josta julistetaan. Mielenkiintoista on toki se, että totuuksia ei julisteta vaikka harva oikeasti tuntee ja osaa niitä, kun taas kristinuskon dogmat ovat ihmisille valitettavankin hyvin tunnettuja ja muistettuja. Osaaminen on ihan ero tasolla teologiassa tai vaikka populaatiogenetiikassa. Ihminen osaa kymmenestä käskystä ainakin kolme neljä ihan spontaanisti. Mutta menepä ihmisiltä kysymään Kimuran neutraaliteorian kaavastoja, niin eivät ihmiset osaa niistä yhtä ainutta. Kimuran kaavoista olisi siis opettavaisempaa kertoa ja valistaa. Mutta ei minua ties mitkä harekristusjulistajat haittaa. Omaa aikaansa he lähinnä tuhlaavat. He ajattelevat Kimuran kaavoista vain että "ei ne ole Totuutta vaan Faktoja". Ja jatkavat pamfletinjakoa. Eikä siinä mitään. Minulla on jalat jotka tarvittaessa kantavat pois. Ja jos toinen tulee eteen väkisin estämään tätä mitä mainiointa prosessia niin myös potkivat heidät pois tieltä ennen kuin kantavat minut arvokkaasti pois paikalta.
Toki joskus minua myös häiritsee. Esimerkiksi tänään olin puolisoni kanssa menossa töiden jälkeen kauppaan. Menimme ihan omiamme. Kun eräs Herran Haltuunottama päätti asematunnelissa kommentoida meille siitä että miten "Herra tuntuu koko kehossa, Hallelujaa." En malttanut olla kohteliaasti ja tyynesti kysymättä, että "Myös kyrvässä? Eikö se ole aika homoa?" Jatkoimme matkaamme, ja puolisoani huvitti ja hävetti. (Hän on kyllä tottunut. Mutta ei kovin ylpeä.)
Joku voisi sanoa, että tämä on "uskontoallergiaa".
Ainakin Heikki Hilvo todennäköisesti ajattelisi niin. Hän on pahoittanut mielensä siitä mitä hänelle sanotaan "Ei Jumalaa näille sivuille. Jumala pysyköön Taivaassaan. Tai kirkossaan. Jumalasta puhuminen ei ole salonkikelpoista yhteiskunnallisilla forumeilla. Jumala-taruista on päästävä eroon. Jumala on keskiaikainen ufo." Sanomana hänellä on se, että uskonto olisi kuitenkin arvokasta ja että se sopii julkiseen keskusteluun. "Mielestäni Jumala on edelleen kiinnostunut ihmisten ja maailman hyvinvoinnista. Usko Jumalaan ei ole eskapistista pakenemista tuonpuoleisen paratiisin iloihin, vaan Jumalan hyvyyden tuomista läsnäolevaksi tässä ja tänään." Ja hän puhuu siitä millaista on täysateistisessa yhteiskunnassa jossa Jumala on täyssensuroitu. "En lähde saarnaamaan, älä pelkää. Kysäisenpä vain pari kysymystä. Millaista olisi elää täysin ateistisessa yhteiskunnassa? (Kuka muistaa Maon Kiinan?) Millaista olisi elää yhden uskonnollisen totuuden yhteisössä? (Halukkaita kokeilijoita uuteen kalifaattiin?)"
Kuitenkin hän näyttää puhuvan ihan muusta asiasta. Hän ei nimittäin demonstroi sitä että ateistit ajaisivat täyssensuuria. Vaan siitä miten ateistit reagoivat. "Uskonnosta puhuminen julkisesti koetaan kiusalliseksi, jopa ärsyttäväksi. Uskontoallergisessa Suomessa Jumalan ja uskonnnon mainitseminen saa helposti aikaan henkistä ihottumaa. Ns.maallisessa blogiviidakossa aiheen sivuaminenkin herättää kielteisiä reaktioita." Joka tarkoittaa sitä että Hilvo ei tosiasiassa olekaan pahastumassa uskontosensuurista vaan siitä että jollakulla on ärsyttävä ja loukkaava mielipide. Tässä mielessä hän on siis itse asiassa kieltämässä näitä mielipiteitä. Hilvo siis tulee sanomaan että tietyt tavat kokea asiat ovat kiellettyjä ja karseita. Tämä korostuu esimerkissä. Jos joku esittää mielipiteenä että Jumala ei ole hänelle tärkeä tai relevantti ja että hän pitää sitä UFO:na, niin se on mielipide Jumalasta.
Ja Hilvon tulee ymmärtää että jos herättää keskustelua vapaassa yhteiskunnassa, niin pitää ymmärtää juuri se että vastaukset voivat olla ärsyttäviä. Hilvo ei näytä ymmärtävän sitä että uusateismi ei ole valloitusateismia vaan sekularismia, jossa uskonto on vähän kuten seksi. ; Ja tässä kohden esimerkiksi meille tänään Keravalla julistanut toimii hyvänä esimerkkinä. Monesti kikkeliasioita pidetään noloina, mutta minä tietysti vain esitin mielipiteeni jota täydensin kysymyksellä joka on käsiteanalyyttisesti aivan validi. Julistaja itse esittää asioita jotka minun silmissäni ovat äärimmäisen henkilökohtaisia ja vielä nolompia. Ja siksi julistajalla ei ollut mitään syytä pahastua. ; Oikeastaan päin vastoin. Hänen pitäisi olla ilahtunut siitä että minä oikeasti tarjosin hänelle hienon tilaisuuden tarkentaa näkemyksiäni teologiasta. Sillä jos puhutaan uskon kehollisuudesta on selvää että on määriteltävä keho ja tuntemukset. Seksuaalisuuskysymys voi olla aivan pelkkää dogmatiikkaa. On tavallista että joitain asioita vältetään siksi että ne nyt rikkoisivat jotain tärkeää asiaa. Esimerkiksi jos jokin teko oikeasti olisi homoilua, niin aivan moni vakavahenkinen hyvä kristitty tietysti välttelisi sitä pelkästään tämän seikan vuoksi.
Mutta valtaosa uskonnottomiin loukkaantumisesta onkin se, että uskonnoton:
1: Ei ole kiinnostunut, eikä koe itseään holhottavaksi ja jotenkin tilivelvolliseksi jollekin ventovieraalle tungettelijalle. Jos joku kysyy minulta henkilökohtaista vakaumustani, muistutan että jo aivan uskonnonvapauslakikin sanoo omia asioitaan tästä. Samoin kuin vakaumuksen vapaus. Negatiiviseen uskonnonvapauteen sisältyy myös oikeus olla ilmaisematta vakaumustaan millään tavalla, ei välillisestikään käyttäytymisellään. Minulla on oikeus sanoa "mitä vittua se sinulle kuuluu?" Suomessa on toki ollut liikkeellä ajatusta, että ihminen olisi homo religiosus jonka jonkinlaisena velvollisuutena olisi vähintään tutustua ja ottaa kantaa uskonasioihin. Mikä on toki jo ensivilkaisulta äärimmäisen omituista, koska esimerkiksi jääkiekosta tätä velvollisuutta ei ole. Ja siitä saa olla olematta kiinnostunut ja olla erimielinen ilman mitään erityistä. Uskonto on jotenkin erityisasemassa, joka on röyhkeää. Mutta jos todella esittää että olisi erityisen vakavastiotettavaa että jokaisella olisi velvollisuus ilmaista mielipiteensä uskonnosta, niin vaikka olisi kuinka filosofisesti perustellut asian itselleen, on tässä vaatimassa laittomia asioita eli on rikollinen tai rikokseen kannustava.
2: Esittää provokatiivisia, harhaoppisia tai muuten vääriä mielipiteitä. Jeesuksen vertaaminen Joulupukkiin tai UFOon tai vastaavaan voi tuntua herjaavalta. Monesti kristittyä varmasti häiritsee se, miten teologiassa on eritelty Jumala erikseen. Että Jumala on transsendentti kun pääsiäispupu ja Lord Kimbote ovat immanentteja. Mutta heitä on kenties hyvä muistuttaa siitä, että teologian taso ei ole mikään jarru sille mitä mielipiteitä saa olla ja ei saa olla. Ja korostan tätä siksi, että minulla pääsyy kieltäytymisistä erilaisiin teologisiin kysymyksiin on se, että julistajilla ei ole minulle mitään annettavaa. Blogiini laajemmin tutustuvat voivat huomata että he eivät kykene siihen teologisen keskustelun tasoon joka kiinnostaisi itseään. En siis hylkää heitä pääasiassa siksi että heillä on mielestäni vastenmielinen ja asenteellisesti kammottavassa muodossa ilmenevä vakaumus (joka on kyllä totta ja painaa jonkin verran) vaan siksi että heidän mielipiteensä nyt vain on yksinkertaisesti niin paskasti reflektoitua että hävettää heidän puolestaan. ; Hilvon nyt vain tulee ymmärtää että ateisteilla on ärsyttäviä ja teologisesti pinnallisia mielipiteitä jotka ovat tämän lisäksi ärsyttäviä. Mutta hänhän onkin sitten toisaalta itse ajamassa sitä että uskonnosta pitäisi saada puhua vaikka se ärsyttää monia. Näin se vain menee. Asiat ärsyttävät ja rajoja haetaan.
3: Tai osallistuu keskusteluun muuten siten että antaa toisen esimerkiksi käyttää uskonnollista retoriikkaa arvokeskustelussa ja sanoo sitten että olisi mukava kuulla sellaisia argumentteja jotka oman itsen ja oman viiteryhmän mielipiteenmuodostuksessa painaisivat vaikka kilinvitun verran. (Tieteellinen objektiivinen merkitysmittari.) Eli uskonnolliselle puheelle ei anneta automaattisesti myös valtaa ja kunniaa erivakaumuksellisten mielissä.
Ja nämä tasot ovat muuta kuin uskonnon täyssensuuria. Itse asiassa Hilvon keskustelussa onkin uskonnoissa yleinen strategia jossa oletetaan että ateismi ja kaikki kieltäytyminen nähdään vain uskonnon täyssensuurinäkökulmasta. Valitettavasti tämän seuraus on se, että sitten kaikki uskonnottomuuden mielenilmausoikeus katoaa, koska se on "sensurismia" joka halutaan juuri kieltää, koska sellaisen "paikka ei ole demokratia". Hilvo puhuu ateistivaltioista, mutta pahastuu siitä että ateisti sanoo ikäviä mielipiteitä ääneen ja paheksuu uskontoa ja esittää uskontovastaista puhetta jota vuodetaan vaikka oman blogin kommentteihin. (Jotka ovat eräänlaisia ihmisten olohuoneita. Ei niihin kannata tulla miten vaan lattioille kuseksimaan ja odottamaan sitten jotain päähäntaputtelua.)
Ja sen jälkeen ei tarvitse hakea yhden ideologian valtiomallia mistään kalifaatista. Koska se löytyy ihan täältä kotosuomesta. Ja rehellisesti sanoen se on yllättävän lähellä totuutta. On uskomatonta miten paljon vihaa ja vastustusta ja muuta vastaavaa kusipäisyyttä saakaan vain ilmaisemalla julkisesti olevansa uskonnoton. Vaikkapa vain sen vuoksi että kerran pari lipsahtaa kun joku suoraan kysyy. Jos vaikka ei halua innostua jostain yhteistapaamisesta tai yhteisrituaalista, kun on niitä tullut kuitenkin ihan riittämiin tullut tehtyä muutaman elämänajan edestä kiitos vaan.
Toki voisin muistuttaa siitä miten Hilvo on vaan niin söpö. Sellaisella tasolla joka sopii vauvoille mutta ei aikuisille vakavasti otettaville miehille.
Hän korostaa mitä kristinusko on parhaimmillaan. "Kristittyjen retoriikka Jumalasta parhaimmillaan ei ole jeesustelevaa hypetystä, eikä edes moralisoivaa legalismia, vaan ihmisarvoa ja -elämää sekä ihmisen vapautta kunnioittavaa kannanottoa, joka sopiii myös yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun." Tässä hänen tulisi tiedostaa miten näitä keskusteluja käydään.
Ensimmäinen asia on se, että moni keskustelijoista on oikeasti pahempaa kuin Hilvon mainitsema. Se muodostuu tämänlaatuisesta. Ja sitten jos esittää uskonnottomia mielipiteitä, saattaa kohdata pilkkaa. Esimerkiksi "Kirkko ja Kaupunki" -lehteen palkattu Ranta on tuoreessa kuvassaan vinoillut ja varsin banaalisti latistanut Syksy Räsästä siksi että tällä on vääriä mielipiteitä julkisessa keskustelussa. Kun uskova kertoo pyhistä kokemuksista kaukoputken ääressä niin niille pitäisi huulet hoomoilasena vääntää kunnioitusta ja ihailua. Mutta uskonnoton kohtaa toistuvasti tätä. Ja joskus sitä ei voi muuta kuin miettiä että miten pitkälle pitkävihaisuus ja uskonnottomuusallergia kulkee. Ainakin "Opettaja" -lehden palstoille.) On ihan oikeasti ymmärrettävää kieltäytyä keskustelusta jos siitä on tuonlaatuisia seurauksia. Ja on ihan oikeasti ymmärrettävää kieltäytyä keskustelusta jos kristinusko on esimerkiksi ollut nuoruudesta lähtien
Hilvo tietysti pahastuu. Hän kun itse tietää itsensä ja tulkitsee että hän on asiallinen hyvä kristitty. Mutta hän ei huomioi sitä että kun hän keskustelee toisen ihmisen kanssa, niin toinen ihminen aloittaa keskustelun melko lailla informaatiotyhjiössä. Sitä ei oikeasti tiedä mitä on vastassa. Ja potentiaalissa on sitten kaikenlaista josta valita. Ja Hilvo on tässä ottamassa riskiä ateistin puolesta. Itse en vaatisi ketään asettamaan itseään riskiin kysymyksessä jossa oma perse ei ole tulilinjalla. Mutta Hilvolle asia on ilmiselvyys. Ateistin tulee uhrata henkensä ja terveytensä uskovaisten kanssa keskustelun alttarille. Koska se nyt on asiallista "politiikantekoa" ja muuta kanssakäymistä.
Potentiaali ja riskit ovat valtavia. (Oma tapani on epäillä kaikista ensin pahinta ja sitten kaikki muu ansaitaan. Vaikka sillä että ei olla mulkkuja.) Ja Hilvo ei tietämäni mukaan ole pelastanut ainuttakaan ateistia uskonnolliselta väkivallalta, joten hän ei ole sankaroimassa ja parantamassa asiaa. Pikemminkin pahentamassa ongelmaa lietsomalla totaalisensuuriparanoijaa. Siinä on vaikeaa teeskennellä tasapuolista ja reilua. Siinä vähän kuin syödään se sanoma että kristityt olisivat ylipäätään edes Hilvon tapauksessa mitenkään ystävällisiä. (Monet ovat, mutta tuo teksti on logiikaltaan sen verran rikkinäistä että siitä on pakko vetää johtopäätöksiä siitä että Hilvo kannattaa ateistien tunnereaktiot ja niihin liittyvät loukkaavat kommentit tyystin. Jos Hilvo ei ole niin tarkoittanut, niin sitten täytyy kyseenalaistaa rationaalinen kristitty, koska tuo sieltä tekstin rakenteista kuitenkin pomppaa. Ja teksti ei ole kovin pitkä.)
Toki olen yksimielinen yhdestä asiasta. "Aion siis vastakin blogeissani ottaa tämän huomioon, suostumatta kuitenkaan miekkalähetykseen." Miekkalähetystä eivät kristityt harrasta. (Ja vaikka Hilvo sellaista haluaisikin, mitä en toki usko, se ei muuttaisi mitään sillä eihän hän tiettävästi edes osaa lyödä. On helppoa olla eettinen väkivaltarintamalla jos ei oikein ole kompetenssia tehdä mitään.) Sillä kristillinen väkivalta on leimallisesti tappouhkailua, josta puuttuu rohkeus tarttua sanoista tekoihin. (Eli siis vähän kuin ISIS -tyylinen islam-väkivalta+epärehellisyys+pelkuruus.) Halua miekkalähetykseen olisi ilmeisen runsaastikin, rohkeutta sen tekemiseen sitten vain puuttuu.
Miekkalähetys olisikin sitten toki jotain jossa voisi olla jotain itselleni aidosti kiinnostavaa. Se loisi kontekstin jossa minä saisin ainutlaatuisen tilaisuuden toteuttaa miellyttäviä ja hauskoja asioita interaktiivisesti yhdessä näiden kristittyjen kanssa. Toki kuoleminen ja surmaaminen eivät ole rakkaimpia huvejani. Mutta ajatus miekoista ja lähetyksestä ovat silti jotenkin kiehtovia, verrattuna siihen kaikkeen mitä nykyään on tarjolla. Ainakin itseäni viehättää ajatus itsemurhasta ja kuolemasta yllättävästi jos vaihtoehtona olisi kuunnella eräitä arvon kristittyjä. Ja tämä ei ole vitsi.
perjantai 22. lokakuuta 2010
Urpåkoti.
Jokaisella ihmisellä joka on -edes joskus mistä tahansa aiheesta käytyyn- debattiin -tai muuhun kinaan tai erimielisyyteen- osallistunut on syntynyt varmasti jonkinlaisia antipatioita erimielisiä kohtaan. Aina ei osaa irrottautua aiheesta, ja silloin sekoittaa itsensä asiaan. Ja joskus toiset tekevät sen puolesta.Minullakin on käynyt mielessä, että sanonnan "Tyhmyydestä sakotetaan" pitäisi olla juridinen, ei kuvainnollinen. Eli idiotismirikollisuudesta tarjottaisiin jotain aivan oikeaa sakkoa. Idiotismirikollisuuteen on tietysti sitten luokittunut minun päivästä riippuen eri toimijat "turhista julkkiksista" pseudotieteilijöihin.
Joskus olen huvitellut jopa erillisestä typeryksille rakennetusta urpokodista, jonne idiotismirikolliset laitettaisiin säilöön. Urpokodin asukkailla olisi sisäinen internetyhteys, ja taideterapeutit psykoanalysoimassa tuloksia ja miettimässä mistä sairaudesta ne kertovat ja miten heidät voitaisiin eheyttää. Urpot olisivat vammaisiin rinnastettavia, eli heitä ei pilkattaisi. Paikka on melko ystävällinen, koska vaikka olenkin 70% ajasta "portinvartijana", on mukana 10% päiviä, jolloin tiedän että olisin kyseisen urpåkodin asukas.
1: Sillä minulla on usein sellainen olo, että olen supersankari, taistossa hyvän puolesta pahaa vastaan. Ja sitten niitä päiviä, kun tajuan että olen trikoisiin pukeutuva ihme hiippari, joka ei osaa edes pukeutua niin että pukisi alushousut ennen ja päällysvaatteet sitten. Supersankareillahan on usein kalsarit trikoiden päällä, mutta silti. Joskus mietityttää että olikohan Mustanaamiolla tälläisiä päiviä. Ei kai, kun piti keskittyä olemaan niin nopea että salama on hidas etana.
Joidenkin kuvitelmat ovat aggressiivisempia, kenties sen takia että heiltä puuttuu se minun 10% ; morkkispäivät. Tämäkään ei tietysti haittaa, koska ajattelu itsessään ei ole kovin iso ongelma. Iso ongelma on sen sijaan siinä, että näitä unelmia lähdetään toteuttamaan.
Tämä liittyy tietysti Päivi Räsäsen saamiin öisiin uhkailuihin. (Uhka -sanaa käytetään arkikielessä paljon, mutta tässä on kysymys nimen omaan fyysisestä uhkailusta jossa vihjataan ruumiillisen koskemattomuuden rikkomiseen, väkivallalla pelottelua.) Esimerkiksi Heikki Hilvo on ollut huolestunut, koska tämänlainen toiminta on laajempikin sensurismiaktio. Hän on tietysti konservatiivina uskovana Räsäsen puolella. Mutta minäkin - taatusti toisen rintaman jäsen - jaan hänen huolensa tässä asiassa. Räsäsen uhkailuiden yksityiskohdista ei itse asiassa ole keskusteltu kovin paljoa. Osa suhtautuu niihin vähätellen. Minä en.
1: Parhaimmillaan kuulin jonkinlaista vihjailevaa salaliittoparanoijaa, jossa Räsänen on kehittänyt koko uhkailutarinan PR -syistä. Tämä on ongelmallinen asia, koska todennäköisesti tämä ei kannusta olemaan aktiivinen kristitty, vaan olla hiljaa ja tehdä uhan vuoksi vastarintaa passiiviseti tai ei ollenkaan. Olen hyvin pettynyt että asia nähdään rintamalinjojen kautta. Kyseessä on ensisijassa väkivalta ja toissijaisesti se, onko se omalla puolella vai toisen.
Uhkailu on aina vakava asia. Omalta kohdalta Räsäsen sympatiointi on ikään kuin automaattinen reaktio. Jo sana "uhkailtu" riittää tähän. Sävähdys oli itse asiassa melkein kuin itseä oltaisiin uhattu. Uhkailussa on usei mukana laajempikin sensuurin paine. Sitä ikään kuin alkaa miettimään pitäisikö olla hiljaa ettei vaarannu.
Hiljeneminen sotii omaa keskustelunäkemystäni vastaan. Moni kenties mitää tapaani turhan suorana, aggressiivisena ja tätä kautta vihamielisenä. Mutta minulle sensuurin rajat ovat likimain samat kuin pelon rajat. Keskustelun pitäminen ja jatkaminen on aina luottamuksen osoitus. Se, että uskaltaa avoimesti käsitellä tabuaiheita - ja jopa se että tekee etikettivirheitä tai muita virheitä - on osoitus siitä että ei pelkää että tämä ratkaisu tuhoaa elämän. Toki asiaa kompensoi myös henkilöiden oma rohkeus. Joku ensimmäinen leikkii kovemmilla riskirajoilla kuin joku toinen.
1: Esimerkiksi huono käytös vaatii siksi joko sen että on itse niin pelottava että kukaan ei uskalla tehdä mitään. Tai sitten sen, että luottaa että mitään ei tapahdu. Tai sitten rohkeutta jolla kestää tämä pelko.
Kun debatti loppuu, on kolme vaihtoehtoa; Joko joku vaiennetaan jolloin kyseessä on jonkinasteinen sorto. Hiljentyjällä on jonkinasteinen pelkotila. Väkivalta alkaa, asiaa ei ratkaista puheella vaan muulla. Tällöin hyökkääjä lopettaa keskustelun ja aloittaa muun toiminnan. Aiheen arvo on viety, joka taas on sama kuin mielipiteiden merkityksellisyyden vähentäminen. ; Yleisesti ottaen ihmisillä kun tuppaa olenaan näkemyseroja. Ja he pitävät mielipiteitään tärkeänä. Jokin asia voidaan kenties ratkaista ja päätyä kompromissiin. Mutta aina on jotain.
Uhkailu on siitä inhottava vaikuttamiskeino, että se pyrkii vaientamaan sekä fyysisesti että henkisesti. (Uhkaus on aktiivisen väkivallan symboli.) Siihen liittyy myös yllättävän kovia tunteita, joita ei kykene täysin hallitsemaan. Esimerkiksi omakohtaisesti olen pari kertaa viettänyt uhkailun tapahtumisesta pitkän aikaa "puoliparanodissa paskahalvauksessa". Sellaisessa tilassa jossa ei ole kuin epäilyä ja jossa syöminen on vaikeaa. Tunteiden kontrolli ja sammuttaminen on hyvin vaikeaa.
Uhkailut näyttävät että urpåkodille on tarvetta. Onneksi yhteiskunnalla on järjestelmiä, jotka pitävät huolen siitä että moni urpoilun muoto tulee rangaistuksi. Yhteistä tekonimikettä näille ei ole. Joskus yhteiskunta sakottaa typeryydestä ja toiset pistetään erityisiin kalteroituihin urpokoteihin. Se on ihan oikein.
Kuvat on Tuusulanjärveltä, Järvenpäästä. Kuvattu sadepäivänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)