Nykyään tulee muistaa, että kristinusko ei ole taikauskoista. Esimerkiksi demoneihin uskomista pidetään typerehtimisenä.
Kuitenkin Luther itse oli toista mieltä. Lutherin kerrotaan heittäneen hänet keskellä yötä herättänyttä paholaista rohkeasti mustepullolla. Wartburgin linnassa on jopa ollut seinässä tahra tinaa, jota on ylläpidetty, ilmeisesti juuri musteenviskelytarinan viehättävyyden vuoksi. Tahra on siis tullut mustepullosta eikä sen sisällöstä. Joka on kiinnostavaa koska ainakin minulle mustepullosta mieleen tulisi nimenomaan lasinen pullo. Mutta seinässä oli ollut tinasta jäänyt jälki.
Nykyisin Wartburgin seinässä ei kuitenkaan ole tahraa. On jäänyt hieman auki onko tahra vain yksinkertaisesti kadonnut ajan saatossa. Vai onko se pyyhitty hienovaraisesti pois, ihan sen vuoksi että tahran synty on voinut olla pelkästään tarinaa, se on voinut olla jopa väärennetty.
Lisäksi tahra seinässä voi kertoa tarinaa jota ei haluta kertoa. Ajatus siitä että Luther olisi symbolisempi ja olisi ajanut demonin sillä musteella joka on Raamatun kansien välissä on moderniin mieleen viehättävämpi. Toisaalta se että tahra on ollut seinässä kertoo sekin omaa rumaa tarinaansa. Pullo ei selvästi osunut demoniin. Koska muuten tinainen tahra olisi demonissa eikä seinässä. Tämä taas kertoisi noloa kertomusta Lutherin sihdistä.
Nykyään ei saa nähdä demoneja jos haluaa saada kunnioitusta. Minä kuitenkin heitin varmuuden vuoksi seinää printterin mustekasetilla. Jos minusta vaikka tulee suurmies, vastoin kaikkien odotuksia ja yhteis- sekä ihmiskunnan parasta. Seinään ei tullut tahraa vaan naarmu.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste demoni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste demoni. Näytä kaikki tekstit
tiistai 15. syyskuuta 2015
sunnuntai 29. kesäkuuta 2014
Kuin Kuola suupielestä vilahtaa ; Voi helevetin helevetti.
Järvenpää on mukava keskikokoinen Etelä-Suomessa oleva kaupunki jossa kasvoin valtaosan lapsuudestani. Se on urbaani kaupunki, puistobluesin kaupunki. Kaupunki johon monien on vaikeaa liittää uskonnollista fundamentalismia ja ääriliikkeilyä. Kaupunki jossa liberaali Heikki Ruokonen tekee hienoa nuorisotyötä kirkossa. Siksi osasta tuntuu aivan käsittämättömältä, että tämänlaisessa kaupungissa voi 2000 -luvun vaihteessa törmätä ns. saatanapaniikkiin jossa vastustetaan roolipelaamista suorana tienä Helvettiin. (Suunnilleen osoitekartan kera.) Mutta kaupunkiin on vaikuttanut esimerkiksi ns. Hyvinkään paloittelusurma, johon liitettiin saatananpalvonta. Ja siksi ei pitäne hämmästyä jos tämä aikaansaa paniikkia.
Demonstroidakseni sitä miten "monivivahteinen" Järvenpää on näissä asioissa, voidaan ottaa esille Järvenpääläinen juttu vuodelta 2014.
Paholaisen Asianajajan facebookryhmän kautta sain kuulla henkilöstä joka on minulle ns. "nimeltä tuttu - ja vähän naamaltakin". Järvenpääläinen Arto Lehkamo, "virtuaalisaarnaajaksi" itse itseään tituleeraava veikko, kirjoitti uuteen suomeen siitä miten Helvetti on todella olemassaoleva paikka. Ei metafora. Eikä pelkästään metafyysisessä yliluonnollisessa maailmassa sijaitseva paikka. Vaan jokin jolla on ns. lokaatio. Maantieteellinen lokaatio:
"Missä helvetti on:
Helvetti on fyysisesti maan sisällä sijaitseva polttavan kuuma, pimeä, meluisa, rikinhajuinen ja pelottava paikka josta ei ikinä pääse pois. Helvetistä puuttuu armo, sympatia, myötätunto, hyvyys, kauneus ym. Siellä on vain tuskaa, vihaa, syytöstä, pelkoa ja kidutusta. Helvetti ei ole jokin symbolinen metafora tai mielentila, vaan konkreettinen ja hyvin todellinen paikka maan sisällä. Kerrotaan erään venäläisen öljynporausryhmän poranneen todella syvän reiän aina helvettiin asti ja laskeneen sinne mikrofonin. Ennenkuin mikrofoni suli, se ehti tallentaa miljoonien ihmisten karmaisevia tuskanhuutoja."
Muotoilut eivät ole minun. Ne vahvistavat viestiä ja sitä asennetta jolla väite on esitetty.
Ja mikä mielenkiintoisinta, ne viittaavat tunnettuun uskovaisten huijaukseen ja urbaaniin legendaan. Olen kuullut sen aiemminkin, esimerkiksi katujulistajalta. Eikä ihme. "Well to hell -hoax" löytyy jopa englanninkielisestä wikipediasta. Kuin myös suomenkielisestä. Kari Kuula on maininnut helvetin äänien nauhoittamista. Ja xkcd -sarjakuvassakin sille on vitsailtu. Tämä kaikki kertoo siitä että tarina on suosittu ja levinnyt.
Skeptoidissa tätä on ruodittu enemmänkin. Suosion syy ei ole laadussa, vaan levittelyn määrässä. Ongelmat ovat suuria. Ja näin ollen on surullista että väite on niin levinnyt, kun otetaan huomioon miten tyhmä, huono ja ilman kunnollista perustaa se on. Esimerkiksi mitään suoraa varmistettavaa lähdettä tälle ei ole. ; "Christian newsletters were more skeptical, noting not only the factual errors in the story, but also Trinity Broadcasting Network's lack of verifiable sources for their story. Christianity Today ran an article debunking the Well to Hell in July of 1990 (which we'll talk more about in a moment), as did Biblical Archaeology Review two months later." Ja tarinan alkuperän kaivaminen johti melko epätyydyttävään lopputulokseen. "TBN had said on the air that their source was a Finnish newspaper called Ammennusastia which they described as a respected journal. An evangelical minister in Texas, R. W. Schambach, had come across it and sent it to TBN. It turns out that Ammennusastia was not a scientific journal at all, but was a small Evangelical Lutheran magazine that was published in Finland between 1974 and 1989. When Buhler contacted them to ask about the story, they reported that a staff member had written it from memory, having read the story in the daily Finnish newspaper called Etelä-Suomen Sanomat in a section that was for readers to contribute anything they liked, without verification. That reader had seen it in a Finnish paranormal newsletter called Vaeltajat. "
Eli kaiken kaikkiaan on vain väite ja tarina joka on kasvanut matkan varrella - ja jota varioidaan siten että sama tarina tapahtuu eri paikoissa, kuten anonyymillä öljynporauslautalla - ja joita sitten esitetään totena ja ehdottomana todisteena helvetin olemassaolosta. Muuta ei ole. Esimerkiksi mitään varmistettavaa nauhaa ei ole, josta voitaisiin todella varmistaa että äänet ovat todella ihmisiä. Tai että niitä on ollut olemassa juuri tuossa paikassa.
Karkeasti sanoen tarinan varmistettava aineisto tiivistyy siihen että Kuolan niemimaalla todellakin on porattu syvä porausreikä joka on todellinen. Porauksen jatkaminen lopetettiin sittemmin, kun tekniikka petti. Tarina demoneista sen sijaan pyörii vuosikymmeniä sen jälkeen kun poraaminen on lakannut. Eikä siihen liittyvää tarinaa yhtään tarkisteta. Sitä korkeintaan varioidaan.
1: Toki tästä on ääniä. Mutta kuuntelemalla aiheesta tehtyjä nauhoituksia, on epäselvää onko lähde todellakin kaivoskuilusta. Tämä lähdekritiikittömyys on tarpeen, sillä kyseinen ääninauha on jäänyt kiinni siitä että se on tosiasiassa saatu "Verinen Paroni" -elokuvasta. Tätä tietoa ilmankin olisi selvää, että tuontyyppinen ääni ei vielä todistaisi mitään. On vaikeaa nähdä miksi se vaatisi vain ja ainoastaan ihmisten karjuntaa, kun porausreikä reikä maan kuumaan ytimeen. Sen voi kuulla omin korvin, että äänet ovat vakuuttavampia paperilla kuin nauhalla. Helvetinreikä -urbaanilegendan ääninäytteet ja vastaavat ovatkin itse asiassa niin heikkoja että jopa kreationistijärjestö ICR pitää sitä humpuukina.
Loppukaneetti.
Mikä ei tietysti ole mitenkään ainutlaatuista noissa piireissä. Onhan esimerkiksi eräs vakiokäännytyslappu pidetty vuosikymmeniä pyörimässä ja ketään ei kiinnosta tarkistaa lapun taustoja. Eli anekdootti muuttuu silminnäkijäkertomukseksi ja luotettavaksi lähteeksi heti kun vain sen sanoma on omalle uskonvakaumukselle suotuisa. Tämänlaatuisen läpimeneminen vaatiikin niin syvää kritiikinpuutetta kaikelle vähänkin kristinuskoa puolustavalle, että sen jälkeen ei ihmetytä miten Lehkamo on tehnyt "Young Love" -elokuvan, joka on Suomen mittakaavassa "hyvin erikoinen" teos. Ja miten hän levittelee tositarinana ja kriittisesti kultakolikolla todeksi todistetun tyttärensä kertomuksen. (Ja samalla tämän tarinan yhteydessä valittaa lastensuojeluun ilmoittamisesta jonka tekemisessä ei oltu otettu vanhempien maailmankuvaa huomioon.)
Nämä samat ihmiset sitten selittävät että evoluutio on maailmankuvallinen oppi jota tuetaan just so -tarinoin joita ei varmisteta tieteellisen varovaisesti. Ja nämä samat tyypit selittävät miten Piltdownin ihminen on vakava ongelma ja todiste siitä miten evoluutiota tuetaan valehteluin. Kontrasti näistä "evoluutiokriittisistä" puheista kaiken maailman Helvettitarinoihin ja sielunmittaustarinoihin on vähintään komediallinen. Selvästi tässä purematta niellään huijauksia joka on pyörinyt jo vuosikymmeniä. Toisin kuin sen Piltdownin kohdalla johon ei ole viitattu sen jälkeen kun se on petokseksi osoitettu. Itse tiedän että huijauskäännytyslappu ja satu helvettiin asti poratusta reiästä ovat läsnä ja kiertämässä vielä minun lastenlastenkin ikäluokalle.
Evoluutikot eivät selvästi ole tekemässä heitä naurunalaisiksi. He tekevät sen aivan itse. ; Itse asiassa koko asia on niin komediallinen että en voi muuta kuin lopettaa tämän maininnan Michael Stephensiin. Se loppuu kysymykseen, joka on retorinen.
Demonstroidakseni sitä miten "monivivahteinen" Järvenpää on näissä asioissa, voidaan ottaa esille Järvenpääläinen juttu vuodelta 2014.
Paholaisen Asianajajan facebookryhmän kautta sain kuulla henkilöstä joka on minulle ns. "nimeltä tuttu - ja vähän naamaltakin". Järvenpääläinen Arto Lehkamo, "virtuaalisaarnaajaksi" itse itseään tituleeraava veikko, kirjoitti uuteen suomeen siitä miten Helvetti on todella olemassaoleva paikka. Ei metafora. Eikä pelkästään metafyysisessä yliluonnollisessa maailmassa sijaitseva paikka. Vaan jokin jolla on ns. lokaatio. Maantieteellinen lokaatio:
"Missä helvetti on:
Helvetti on fyysisesti maan sisällä sijaitseva polttavan kuuma, pimeä, meluisa, rikinhajuinen ja pelottava paikka josta ei ikinä pääse pois. Helvetistä puuttuu armo, sympatia, myötätunto, hyvyys, kauneus ym. Siellä on vain tuskaa, vihaa, syytöstä, pelkoa ja kidutusta. Helvetti ei ole jokin symbolinen metafora tai mielentila, vaan konkreettinen ja hyvin todellinen paikka maan sisällä. Kerrotaan erään venäläisen öljynporausryhmän poranneen todella syvän reiän aina helvettiin asti ja laskeneen sinne mikrofonin. Ennenkuin mikrofoni suli, se ehti tallentaa miljoonien ihmisten karmaisevia tuskanhuutoja."
Muotoilut eivät ole minun. Ne vahvistavat viestiä ja sitä asennetta jolla väite on esitetty.
Ja mikä mielenkiintoisinta, ne viittaavat tunnettuun uskovaisten huijaukseen ja urbaaniin legendaan. Olen kuullut sen aiemminkin, esimerkiksi katujulistajalta. Eikä ihme. "Well to hell -hoax" löytyy jopa englanninkielisestä wikipediasta. Kuin myös suomenkielisestä. Kari Kuula on maininnut helvetin äänien nauhoittamista. Ja xkcd -sarjakuvassakin sille on vitsailtu. Tämä kaikki kertoo siitä että tarina on suosittu ja levinnyt.
Skeptoidissa tätä on ruodittu enemmänkin. Suosion syy ei ole laadussa, vaan levittelyn määrässä. Ongelmat ovat suuria. Ja näin ollen on surullista että väite on niin levinnyt, kun otetaan huomioon miten tyhmä, huono ja ilman kunnollista perustaa se on. Esimerkiksi mitään suoraa varmistettavaa lähdettä tälle ei ole. ; "Christian newsletters were more skeptical, noting not only the factual errors in the story, but also Trinity Broadcasting Network's lack of verifiable sources for their story. Christianity Today ran an article debunking the Well to Hell in July of 1990 (which we'll talk more about in a moment), as did Biblical Archaeology Review two months later." Ja tarinan alkuperän kaivaminen johti melko epätyydyttävään lopputulokseen. "TBN had said on the air that their source was a Finnish newspaper called Ammennusastia which they described as a respected journal. An evangelical minister in Texas, R. W. Schambach, had come across it and sent it to TBN. It turns out that Ammennusastia was not a scientific journal at all, but was a small Evangelical Lutheran magazine that was published in Finland between 1974 and 1989. When Buhler contacted them to ask about the story, they reported that a staff member had written it from memory, having read the story in the daily Finnish newspaper called Etelä-Suomen Sanomat in a section that was for readers to contribute anything they liked, without verification. That reader had seen it in a Finnish paranormal newsletter called Vaeltajat. "
Eli kaiken kaikkiaan on vain väite ja tarina joka on kasvanut matkan varrella - ja jota varioidaan siten että sama tarina tapahtuu eri paikoissa, kuten anonyymillä öljynporauslautalla - ja joita sitten esitetään totena ja ehdottomana todisteena helvetin olemassaolosta. Muuta ei ole. Esimerkiksi mitään varmistettavaa nauhaa ei ole, josta voitaisiin todella varmistaa että äänet ovat todella ihmisiä. Tai että niitä on ollut olemassa juuri tuossa paikassa.
Karkeasti sanoen tarinan varmistettava aineisto tiivistyy siihen että Kuolan niemimaalla todellakin on porattu syvä porausreikä joka on todellinen. Porauksen jatkaminen lopetettiin sittemmin, kun tekniikka petti. Tarina demoneista sen sijaan pyörii vuosikymmeniä sen jälkeen kun poraaminen on lakannut. Eikä siihen liittyvää tarinaa yhtään tarkisteta. Sitä korkeintaan varioidaan.
1: Toki tästä on ääniä. Mutta kuuntelemalla aiheesta tehtyjä nauhoituksia, on epäselvää onko lähde todellakin kaivoskuilusta. Tämä lähdekritiikittömyys on tarpeen, sillä kyseinen ääninauha on jäänyt kiinni siitä että se on tosiasiassa saatu "Verinen Paroni" -elokuvasta. Tätä tietoa ilmankin olisi selvää, että tuontyyppinen ääni ei vielä todistaisi mitään. On vaikeaa nähdä miksi se vaatisi vain ja ainoastaan ihmisten karjuntaa, kun porausreikä reikä maan kuumaan ytimeen. Sen voi kuulla omin korvin, että äänet ovat vakuuttavampia paperilla kuin nauhalla. Helvetinreikä -urbaanilegendan ääninäytteet ja vastaavat ovatkin itse asiassa niin heikkoja että jopa kreationistijärjestö ICR pitää sitä humpuukina.
Loppukaneetti.
Mikä ei tietysti ole mitenkään ainutlaatuista noissa piireissä. Onhan esimerkiksi eräs vakiokäännytyslappu pidetty vuosikymmeniä pyörimässä ja ketään ei kiinnosta tarkistaa lapun taustoja. Eli anekdootti muuttuu silminnäkijäkertomukseksi ja luotettavaksi lähteeksi heti kun vain sen sanoma on omalle uskonvakaumukselle suotuisa. Tämänlaatuisen läpimeneminen vaatiikin niin syvää kritiikinpuutetta kaikelle vähänkin kristinuskoa puolustavalle, että sen jälkeen ei ihmetytä miten Lehkamo on tehnyt "Young Love" -elokuvan, joka on Suomen mittakaavassa "hyvin erikoinen" teos. Ja miten hän levittelee tositarinana ja kriittisesti kultakolikolla todeksi todistetun tyttärensä kertomuksen. (Ja samalla tämän tarinan yhteydessä valittaa lastensuojeluun ilmoittamisesta jonka tekemisessä ei oltu otettu vanhempien maailmankuvaa huomioon.)
Nämä samat ihmiset sitten selittävät että evoluutio on maailmankuvallinen oppi jota tuetaan just so -tarinoin joita ei varmisteta tieteellisen varovaisesti. Ja nämä samat tyypit selittävät miten Piltdownin ihminen on vakava ongelma ja todiste siitä miten evoluutiota tuetaan valehteluin. Kontrasti näistä "evoluutiokriittisistä" puheista kaiken maailman Helvettitarinoihin ja sielunmittaustarinoihin on vähintään komediallinen. Selvästi tässä purematta niellään huijauksia joka on pyörinyt jo vuosikymmeniä. Toisin kuin sen Piltdownin kohdalla johon ei ole viitattu sen jälkeen kun se on petokseksi osoitettu. Itse tiedän että huijauskäännytyslappu ja satu helvettiin asti poratusta reiästä ovat läsnä ja kiertämässä vielä minun lastenlastenkin ikäluokalle.
Evoluutikot eivät selvästi ole tekemässä heitä naurunalaisiksi. He tekevät sen aivan itse. ; Itse asiassa koko asia on niin komediallinen että en voi muuta kuin lopettaa tämän maininnan Michael Stephensiin. Se loppuu kysymykseen, joka on retorinen.
perjantai 17. tammikuuta 2014
Saatana ei ole lelu
Ovatko tähdet olleet oikeassa asennossa? Oletko 6. kesäkuuta piirtänyt omalla verelläsi pentagrammeja HIMin soidessa taustalla? Oletko kokeillut "Harry Potterin" kuvaamia taikoja tosielämässä? Keinot ja tilanteet vaihtelevat, mutta yksi pysyy. Arjessa, ja todennäköisesti asunnossasi, on demoni. Tätä ei pidä hävetä. Demonit ovat yllättävän yleisiä ja usein demonin hankintaan ei liity mitään hävettävää ; Osa summonoi, osa menee sellaisen kanssa avioon, ja joskus demoni nousee viemäreistä, seuraa pientä lasta ja tämän vanhemmat antavat lapsen pitää sen.
On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että demoni ei ole lelu. Se on elävä olento, jota ei saa jättää heitteelle. Toki maailmassa on monia aktivisteja jotka intoilevat että demonit ovat antropomorfistisina olentoina analogisia ihmisten kanssa ja siksi niillekin kuuluisi ihmisoikeudet. Mutta aivan tolkunkin ihminen tietää että heitteelle jätetty demoni riutuu ja päätyy nälissään yrittämään tunkeutumista ihmisten pihoille ja korkeisiin poliittisiin virkoihin.
Ongelmat ja haitat ovat niin suuria että demonien heitteellejättö on ennaltaehkäistävä. ; Menneessä ajassa erityiset eksorsistit ajoivat kaduilla ja pyydystivät demoneja haaveilla häkkeihin. Ihmiset myös teurastivat demoneja enemmän omin käsin. Kuka laittoi demonin säkkiin yhdessä tiiliskivien kanssa ja heittä järveen. Kuka hakkasi demonia pajavasaroilla ja kaatoi niiden päälle pyhitettyä kastevettä. ; Nykyään tuota viimeiseksi mainittua pidetään vesikidutuksena joka on epä-epäinhimillistä eikä siksi sovellu humaaniin demonien käsittelyyn. Ja siksi siitä onkin tehty laitonta.
Toki demonien pitämiseen liittyy nykyäänkin väärinkäytöksiä. Esimerkiksi rikollisjengeihin hankitaan usein demoneita vahtimaan vaikka huumelaboratorioita. Demonit sopivatkin luonteensa vuoksi tähän tehtävään hyvin, mutta asiaan liittyy lieveilmiöitä ; Usein demonien korvia muotoillaan ja niiden hännät typistetään. Tämä toki osoittaa että näillä rikollisjärjestöillä on terve suhtautuminen vammaisuuteen, mutta hieman omituinen suhde terveeseen järkeen ja etiikkaan. Sanoohan sen jo järkikin että kovimmat soturit eivät ole amputoituja. Lisäksi demonien häntä on oleellinen demonienvälisessä kommunikaatiossa, joten hännän typistäminen on paitsi turha ja kivuliaisuutensa vuoksi julma prosessi. Se rajoittaa ja heikentää demonien elämänlaatua. Toki nämä toimenpiteet ovat laittomia, mutta rikollisjärjestöjen suhde lakiin on muutoinkin sen verran joustava, että tämä ei estä ilmiötä.
Moni ihminen ei tajua että demoni on hierarkinen olento. Siksi sen ei saa antaa olla pomo. Huonosti koulutettu demoni saattaa sytytellä paikkoja, leimahtaa eitoivottuina hetkinä liekkeihin, piinata postimiestä ja yrittää tehdä diilejä joissa vaihdat sielusi johonkin sopimukseen johon liittyy jokin kiero juristimainen koukku. Ne saattavat myös pureksia tohveleita ja nukkua ilman lupaa sängyssäsi päivisin kun olet poissa - ja joskus jopa kun olet paikalla.
Siksi onkin tärkeää ottaa johtajan, ns. alfasaatanan, rooli. Tällöin tulee toki tiedostaa demonin luonnolliset tarpeet. Demonien tulee saada riittävästi liikuntaa. Niillä on myös viehätys tuleen ja asioiden tökkimiseen kuumilla hiilihangoilla. Jos näitä tarpeita ei tyydytetä, se saattaa ilmentyä epätoivottuna stressitoimintona, kuten päivisin töissäollessasi tapahtuvina naapureitasi ahdistavina äänekkäinä mustina messuina, joita demoni suorittaa ikävissään.
Siksi onkin hyvä, jos talosi lämmitetään vanhalla tavalla polttamalla puuta. Pätsin ääressä demoni viihtyy. Eikä sinun tarvitse enää koskaan miettiä sitä, millä talosi lämmitetään. On kenties parempikin että et mieti mistä polttoaine hankitaan.
Hyvin hoidettu demoni on mukava toveri ja perheenjäsen. Niiden kanssa voi esimerkiksi pelata tietokonepelejen moninpelejä. Ne ovat kömpelöitä ja melko huonoja pelaajia, joka tuottaa iloa ja onnistumisen riemua omistajille. Hyvin hoidetun demonin voi myös pukea vaatteisiin ja viedä ihmisten ilmoille. (Uteliaimmillekin selitykseksi riittää että mainitsee että hänellä on jokin harvinainen ihosairaus.) Demonit viihtyvät hyvin esimerkiksi kädenvääntökilpailuissa, skeptikkojen kokouksissa ja poliittisten puolueiden kokouksissa, joissa ne saavat usein kohdata lajitovereitaan.
On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että demoni ei ole lelu. Se on elävä olento, jota ei saa jättää heitteelle. Toki maailmassa on monia aktivisteja jotka intoilevat että demonit ovat antropomorfistisina olentoina analogisia ihmisten kanssa ja siksi niillekin kuuluisi ihmisoikeudet. Mutta aivan tolkunkin ihminen tietää että heitteelle jätetty demoni riutuu ja päätyy nälissään yrittämään tunkeutumista ihmisten pihoille ja korkeisiin poliittisiin virkoihin.
Ongelmat ja haitat ovat niin suuria että demonien heitteellejättö on ennaltaehkäistävä. ; Menneessä ajassa erityiset eksorsistit ajoivat kaduilla ja pyydystivät demoneja haaveilla häkkeihin. Ihmiset myös teurastivat demoneja enemmän omin käsin. Kuka laittoi demonin säkkiin yhdessä tiiliskivien kanssa ja heittä järveen. Kuka hakkasi demonia pajavasaroilla ja kaatoi niiden päälle pyhitettyä kastevettä. ; Nykyään tuota viimeiseksi mainittua pidetään vesikidutuksena joka on epä-epäinhimillistä eikä siksi sovellu humaaniin demonien käsittelyyn. Ja siksi siitä onkin tehty laitonta.
Toki demonien pitämiseen liittyy nykyäänkin väärinkäytöksiä. Esimerkiksi rikollisjengeihin hankitaan usein demoneita vahtimaan vaikka huumelaboratorioita. Demonit sopivatkin luonteensa vuoksi tähän tehtävään hyvin, mutta asiaan liittyy lieveilmiöitä ; Usein demonien korvia muotoillaan ja niiden hännät typistetään. Tämä toki osoittaa että näillä rikollisjärjestöillä on terve suhtautuminen vammaisuuteen, mutta hieman omituinen suhde terveeseen järkeen ja etiikkaan. Sanoohan sen jo järkikin että kovimmat soturit eivät ole amputoituja. Lisäksi demonien häntä on oleellinen demonienvälisessä kommunikaatiossa, joten hännän typistäminen on paitsi turha ja kivuliaisuutensa vuoksi julma prosessi. Se rajoittaa ja heikentää demonien elämänlaatua. Toki nämä toimenpiteet ovat laittomia, mutta rikollisjärjestöjen suhde lakiin on muutoinkin sen verran joustava, että tämä ei estä ilmiötä.
Moni ihminen ei tajua että demoni on hierarkinen olento. Siksi sen ei saa antaa olla pomo. Huonosti koulutettu demoni saattaa sytytellä paikkoja, leimahtaa eitoivottuina hetkinä liekkeihin, piinata postimiestä ja yrittää tehdä diilejä joissa vaihdat sielusi johonkin sopimukseen johon liittyy jokin kiero juristimainen koukku. Ne saattavat myös pureksia tohveleita ja nukkua ilman lupaa sängyssäsi päivisin kun olet poissa - ja joskus jopa kun olet paikalla.
Siksi onkin tärkeää ottaa johtajan, ns. alfasaatanan, rooli. Tällöin tulee toki tiedostaa demonin luonnolliset tarpeet. Demonien tulee saada riittävästi liikuntaa. Niillä on myös viehätys tuleen ja asioiden tökkimiseen kuumilla hiilihangoilla. Jos näitä tarpeita ei tyydytetä, se saattaa ilmentyä epätoivottuna stressitoimintona, kuten päivisin töissäollessasi tapahtuvina naapureitasi ahdistavina äänekkäinä mustina messuina, joita demoni suorittaa ikävissään.
Siksi onkin hyvä, jos talosi lämmitetään vanhalla tavalla polttamalla puuta. Pätsin ääressä demoni viihtyy. Eikä sinun tarvitse enää koskaan miettiä sitä, millä talosi lämmitetään. On kenties parempikin että et mieti mistä polttoaine hankitaan.
Hyvin hoidettu demoni on mukava toveri ja perheenjäsen. Niiden kanssa voi esimerkiksi pelata tietokonepelejen moninpelejä. Ne ovat kömpelöitä ja melko huonoja pelaajia, joka tuottaa iloa ja onnistumisen riemua omistajille. Hyvin hoidetun demonin voi myös pukea vaatteisiin ja viedä ihmisten ilmoille. (Uteliaimmillekin selitykseksi riittää että mainitsee että hänellä on jokin harvinainen ihosairaus.) Demonit viihtyvät hyvin esimerkiksi kädenvääntökilpailuissa, skeptikkojen kokouksissa ja poliittisten puolueiden kokouksissa, joissa ne saavat usein kohdata lajitovereitaan.
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Syntisiä poltettavaksi
Elokuva "Ghost Rider - aaveajaja" (2007) on itsessään kenties kornein supersankarielokuva pitkiin aikoihin. Elokuva näyttää koostuvan pääasiassa visuaalisuudesta, joka on niin täynnä cool -elementtejä että se muuttuu huvittavaksi, pömpöösiksi, kitchiksi. Tätä voi odottaa kun sankarina on surmanajaja joka muuttuu öisin itsensä saatanan palkkasoturiksi, ja tämä öinen hahmo sitten koostuu lähinnä siitä että nahkatakkiin pukeutunut liekehtivä luuranko ajaa moottoripyörällä.
Kuitenkin tällä elokuvalla on sisällä jonkinlainen teologia. Tätä ei pidä ihmetellä, kun se kuitenkin kylvää ympäriinsä kristillistä symboliikkaa haudankaivajista demoneihin ja helvetinliekkeihin.
Ehkä päällimmäisin huomio on se, että aaveajajaa ei ole possessoitu, hän ei ole tahdoton olento vaikka saatana onkin sopinut että hän omistaa Johnny Blazen sielun. Hän voi jopa kapinoida käskyttäjäänsä vastaan koska "He may have my soul but he doesn't have my spirit." Tämä selittää myös sen, miksi "intiaaninimi liekehtivä kallo" ei voi polttaa demoneja erikoiskatseellaan. Demoni Blackheart selittää "Your Penance stare won't work on me. I've no soul to burn." Toisin sanoen henki (spirit) on asenne joka pitää elossa. Sielu (soul) taas on jotain muuta, jotain joka ilmeisesti on tuonpuoleiselle elämiselle jotenkin oleellisen tärkeää, se on ikään kuin spirit kuolemanjälkeistä elämää varten.
Ja tämä katse onkin sitten hieman erikoisempi. Se nimittäin toimii selvällä toimintaperiaatteella ; Tämä selviää kohtauksessa jossa penance stare kohdistetaan ryöstäjään ; "Look into my eyes. Your soul is stained by the blood of the innocent. Feel their pain!" Se siis polttaa sielun syntisiltä väärintekijöiltä, ja tekojen seuraukset lasketaan viattomien uhrien kärsimykset palauttamalla, ikään kuin karmisena tasapainona.
On hyvin omituista, miksi tämänlainen ominaisuus on jotain jonka Saatana antaa ikään kuin "epäarmolahjana" seuraajalleen. Luultavasti tämä ajatus siitä että syntiset saavat armonsa mukaan onkin liitetty hahmoon sen takia että se koettaisiin moraalisesti oikeutetuksi. ; Se noudattaa USA:ssa yleistä oikeistokonservatiivikristillistä (kalvinismin sävyttämää) koston tematiikkaa jossa Helvetti on osa oikeusjärjestelmää. Saatanan vallassa oleva hahmo sankarina olisi luultavasti liian väkevää materiaalia jotta se voisi menestyä pintakulttuuria hivelevässä elokuvassa, joten tämä on luultavasti se miksi syntisten rankaisu on laitettu elokuvaan. ; Se vihjaa, että sitä kuitenkin oltaisiin hyvisten puolella.
Mutta luterilaiselta kannalta asia muuttuu mutkikkaammaksi. Itse asiassa sitä kautta voi oikeastaan ymmärtää miksi Saatana kylvää tämänlaisia asioita maailmaan. Elokuvahan itse asiassa korostaa sitä että sielut ovat hyvin arvokkaita demoneille. Elokuvassa haluttuna kohteena on "Contract of San Venganza", joka on sopimus jossa on tuhannen ihmisen saatanalle myymää sielua.
Teologisesti luterilaisuudessa taas on kysymys armosta. Jumalan kannalta jokainen penance starella helvettiin lähetetty sielupolo menettää mahdollisuuden katumukseen ja uskoontuloon joka johtaa pahimmallakin syntisäkillä pelastukseen. Saatana on siis vain ahne "antaessaan oikeuden toteutua". Tämä huomio selittääkin paljon kalvinisteista, oikeistokonservatiivisen kristillisyyden "hyveellisyydestä" ja heidän näkemyksestään "oikeudenmukaisuudesta". Ja tämän tiedostaminen taas selittää kokolailla paljon heidän käyttäytymisestä, toiminnastaan ja siitä miten he voivat aamuisin katsoa itseään peiliin tekemättä itsemurhaa puhtaasta häpeästä (vaikka ovat kalvinisteja).
Kuitenkin tällä elokuvalla on sisällä jonkinlainen teologia. Tätä ei pidä ihmetellä, kun se kuitenkin kylvää ympäriinsä kristillistä symboliikkaa haudankaivajista demoneihin ja helvetinliekkeihin.
Ehkä päällimmäisin huomio on se, että aaveajajaa ei ole possessoitu, hän ei ole tahdoton olento vaikka saatana onkin sopinut että hän omistaa Johnny Blazen sielun. Hän voi jopa kapinoida käskyttäjäänsä vastaan koska "He may have my soul but he doesn't have my spirit." Tämä selittää myös sen, miksi "intiaaninimi liekehtivä kallo" ei voi polttaa demoneja erikoiskatseellaan. Demoni Blackheart selittää "Your Penance stare won't work on me. I've no soul to burn." Toisin sanoen henki (spirit) on asenne joka pitää elossa. Sielu (soul) taas on jotain muuta, jotain joka ilmeisesti on tuonpuoleiselle elämiselle jotenkin oleellisen tärkeää, se on ikään kuin spirit kuolemanjälkeistä elämää varten.
Ja tämä katse onkin sitten hieman erikoisempi. Se nimittäin toimii selvällä toimintaperiaatteella ; Tämä selviää kohtauksessa jossa penance stare kohdistetaan ryöstäjään ; "Look into my eyes. Your soul is stained by the blood of the innocent. Feel their pain!" Se siis polttaa sielun syntisiltä väärintekijöiltä, ja tekojen seuraukset lasketaan viattomien uhrien kärsimykset palauttamalla, ikään kuin karmisena tasapainona.
On hyvin omituista, miksi tämänlainen ominaisuus on jotain jonka Saatana antaa ikään kuin "epäarmolahjana" seuraajalleen. Luultavasti tämä ajatus siitä että syntiset saavat armonsa mukaan onkin liitetty hahmoon sen takia että se koettaisiin moraalisesti oikeutetuksi. ; Se noudattaa USA:ssa yleistä oikeistokonservatiivikristillistä (kalvinismin sävyttämää) koston tematiikkaa jossa Helvetti on osa oikeusjärjestelmää. Saatanan vallassa oleva hahmo sankarina olisi luultavasti liian väkevää materiaalia jotta se voisi menestyä pintakulttuuria hivelevässä elokuvassa, joten tämä on luultavasti se miksi syntisten rankaisu on laitettu elokuvaan. ; Se vihjaa, että sitä kuitenkin oltaisiin hyvisten puolella.
Mutta luterilaiselta kannalta asia muuttuu mutkikkaammaksi. Itse asiassa sitä kautta voi oikeastaan ymmärtää miksi Saatana kylvää tämänlaisia asioita maailmaan. Elokuvahan itse asiassa korostaa sitä että sielut ovat hyvin arvokkaita demoneille. Elokuvassa haluttuna kohteena on "Contract of San Venganza", joka on sopimus jossa on tuhannen ihmisen saatanalle myymää sielua.
Teologisesti luterilaisuudessa taas on kysymys armosta. Jumalan kannalta jokainen penance starella helvettiin lähetetty sielupolo menettää mahdollisuuden katumukseen ja uskoontuloon joka johtaa pahimmallakin syntisäkillä pelastukseen. Saatana on siis vain ahne "antaessaan oikeuden toteutua". Tämä huomio selittääkin paljon kalvinisteista, oikeistokonservatiivisen kristillisyyden "hyveellisyydestä" ja heidän näkemyksestään "oikeudenmukaisuudesta". Ja tämän tiedostaminen taas selittää kokolailla paljon heidän käyttäytymisestä, toiminnastaan ja siitä miten he voivat aamuisin katsoa itseään peiliin tekemättä itsemurhaa puhtaasta häpeästä (vaikka ovat kalvinisteja).
torstai 26. syyskuuta 2013
Onko Helvetissä enkeleitä?
Tämä blogaus ei käsittele sitä, onko Helvetti olemassa tahi ei. Se vain käsittelee sitä niinkuin se olisi olemassa. (Lausunto joka itsessään esittää eksplisiittisesti että Helvetti on hyvinkin relevantilla todennäköisyydellä kuvitteellinen skenaario.) Se on myöskin kristinuskon mädättämä läpitunkema.
Viime päivinä kohistiin Helvetin Enkeleistä tehdystä dokumentista. Arto Nyberg teki ohjelmaa Helvetin Enkelien arjesta. Moni näytti pettyvän kun ohjelma antoi moottoripyöräjengistä kohtuullisen rauhanomaisen kuvan. Kun kuvattu elämä ollutkaan sitä mitä "The Sons of Anarchy" kuvaa fiktiossa. Nybergiä kuvattiin muun muassa "hyödylliseksi idiootiksi". Ymmärrän tämän siltä kannalta, että kyseessä on rikollisjärjestö. En kuitenkaan ole kovin yllättynyt siitä että dokumentti on sitä mitä se on ; Jos elämä olisi yhtä surmaa ja jengisotaa, oltaisiin vankilassa tai kuolleina sitä tahtia että systeemi ei pyörisi. Ja tosiasiassahan tämänlainen vierailunäkökulma ei ylipäätään anna kovin kokonaisvaltaista kuvaa mistään järjestöstä. Se kuva mikä syntyy Helvetin Enkeleistä tuokin omaan mieleeni melko vahvasti Jehovan Todistajat ; Molemmilla on ns. rakkaus keskuudessaan, eli tietynlainen ryhmäasenne. Vierailijalle ei näytetä kaikkea sitä muuta. Kaappeihin jää muuta. Tämän tiedostamisen pitäisi riittää. Dokumentti ei ollut siksi suoraan huono. Se on sellainen, mitä tällä lähestymistavalla saadaan. Se on yksi näkökulma ja aspekti Helvetin Enkeleistä. Ja se on siitä kiinnostava, että sitä ei yleensä tuoda esiin - osa kiistää sen olemassaolon ikään kuin mahdollisuudenki tasolla ja siksi ollaan järkyttyneitä. Helvetin enkelit halutaan demonisoida.
Mutta koska olen mies, jonka huomiot keskittyvät oleellisiin, eivätkä detaljeihin, ryhdyin miettimään kysymystä enkeleistä ja Helvetistä. Kun moottoripyöräjengi sanoo olevansa Helvetin Enkeli, niin mihin tämä nimi noin teologisesti viittaa. On toki selvää, että kerhoa tuskin on perutettu Raamattu toisessa ja eksegetiikan kirja toisessa kädessä. Mutta ei tämä näkökulma huvitti hieman itseäni.
Helvetti on siitä mielenkiintoinen paikka, että tavallaan siellä on kovin tarve enkeleille. Toisaalta se on viimeisimpiä paikkoja jonne kuvittelisi enkelin. On ikään kuin sotarintamalinja, jossa demonien päämaja on helvetti ja enkeli taas on taivaassa. Sotavankilaitokset taas eivät tässä henkimaailman sodassa tule oikein edes mieleen.
Helvetin kohalla arkijulistus onkin hankaluuksissa. Osa tuonelassakäymiskertomuksista kertoo miten ihminen on seikkaillut Helvetissä. Sieltä ollaan pelastuttu huutamalla Jeesusta avuksi. Enkelivoimat ovat josksu liittyneet suoraan asiaan. Näidenhoureiden silminnäkijätodistusten mukaan olisi siis enkeleitä jotka kävisivät Helvetissä. Tämä tukee sitä ajattelua jossa Jumala olisi tukevana ja auttavana voimana etenkin siellä missä on vaikeaa. Että Pahan ongelma ratkeaisi ikään kuin siten että hyvyys on ihmisen sisällä olevaa toivoa ja iloa - ja ulkoinen pahuus on vain irrelevanttia materiaa. Tämä selittänee kaikkihyvään rakastavaan Jumalaan uskovien mieltymyksiä sellaisiin sloganeihin kuin "Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja." Sekä ne kertomukset joissa hyvinä aikoina näkyy kahdet jäljet ja pahoina aikoina yhdet, koska vaikeina aikoina enkelit kantavat. Helvetin enkeli olisi siis suuri pelastajasankari. Varmasti monesta kiinnostava syy nimetä itsensä Helvetin Enkeleiksi. Mutta on aika vaikeaa uskoa että tästä on kysymys.
Toisaalta Helvettiä on kuvattu nimenomaan ikuiseksi rangaistukseksi josta ei ole pelastusta. Ateistien pelottelu uskovaiseksi huutelemalla sellaisia ideoita kuin "joudut helvettiin kunnes rukoilet Jumalaa avuksi" olisi varsin erikoinen. Sillä jos moni olisi ateisti koska ei ole nähnyt Jumalaa, niin liekeissä oleminen ja muutaman demonin näkeminen konkreettisesti omin silmin saisi varmasti valtaosan ateisteita tekemään todennäköisysyarviot uusiksi. Helvetistä ei siis haeta. Katolinen kirkko edustaa tätä muissakin kristillisissä suuntauksissa suosittua näkemystä selittäen että helvetti on "a state of definitive self-exclusion from communion with God and the blessed." Helvetti olisi siis varsin yksinäiseltä tuntuva paikka, ainakin jos Jumala ja enkelit lasketaan seuraksi. Itse asiassa Helvettiä onkin monesti kuvattu juuri Jumalan ja jumalisuuden puutteen kautta. Helvetissä oleva enkeli olisi siis oksymoroni. Helvetin Enkelit olisi siis ironinen "meitä ei ole" -vitsi.
Toisaalta kun mietimme mitä demonit ovat teologisesti, huomaamme miten ulkonäkökuvasto voi hämätä. Enkelit ja demonit kuvataan usein hyvinkin erinäköisiksi. Kuitenkin "Raamatun" koko idea on se, että demonit ovat langenneita enkeleitä. Helvetin enkelit ovat siis langenneita enkeleitä, eli itse piruja miehiksi. Luultavasti tämä on se tematiikka jolla moottoripyöräjengi on lähtenyt nimeään hakemaan. Se on itse asiassa yllättävän syvällinen tullakseen moottiripyöräjengiltä - taholta joita ei yleensä liitetä sivistyksen ja intelligentsian ydinjoukkoon kuuluvaksi poppooksi.
Eikä teologisointi edes jää tähän. Kristillinen doktriini nimittäin ei pidä sisällään kovinkaan konsistenttia helvettikuvaa. Itse asiassa uusi testamentti pitää sisällään kaksi kreikkalaista sanaa (Tartarus & Hades) ja hepreankielisen sanan (Gehenna). Erot eivät ole vain sanavalintoja ja synonyymejä.
* Hades on hyvin samanlainen kuin Vanhan Testamentin Sheol, joka on yksinkertaisesti kuolleiden paikka. "Unger's Bible Dictionary" kertoo tästä jotain yllättävää ; Hades ei ole erotteleva. Se ei erottele hyviä pakanoista, ja sinne ikään kuin joudutaan joka tapauksessa. Tässä määrittein Helvetin enkeli on hyvinkin mahdollinen, arvoneutraali. Rikollisjengiin kuulunut liivijengiläinen ikään kuin olemuksella alleviivaa ja korostaa, että kaikki pääsevät taivaaseen.
* "The New Schaf-Herzog Encyclopedia of religious Knowledge" kertoo, että Gehenna viittaa Hinnonin laaksoon, joka oli itse asiassa konkreettinen paikka Jerusalemin lähellä. Karkeasti sanoen se oli kaupungin kaatopaikka. Tässä kohden helvetti kuvaa vain sitä että kuollaan synnissä ilman toivoa ja pelastusta. Tähän ei liittynyt rangaistusta vaan poisheittämisen tematiikka. Helvetin enkeli siis viittaa jo enemmän siihen, että "siihen mihin puu kaatuu, siihen se maatuu."
* Tartaros taas löytyy vain yhden kerran uudesta testamentista. (2 Pietari 2:4), jossa sitä kuvataan rangaistuksen paikaksi jossa on 200 langennutta enkeliä. Merkittävää on, että tämä ei mainitse mitään ihmissieluista. Raamattu ei siis esitä että ihmisten sielut kuoltuaan joutuisivat Tartarokseen. Helvettimielikuvat ja helvettikuvasto taas nojaavat juuri Tartarokseen. Helvetin Enkelit ovat itseään nimetessään tuskin liittäneet itseään jonkinlaiseksi sadomasokistipoppooksi.
Viime päivinä kohistiin Helvetin Enkeleistä tehdystä dokumentista. Arto Nyberg teki ohjelmaa Helvetin Enkelien arjesta. Moni näytti pettyvän kun ohjelma antoi moottoripyöräjengistä kohtuullisen rauhanomaisen kuvan. Kun kuvattu elämä ollutkaan sitä mitä "The Sons of Anarchy" kuvaa fiktiossa. Nybergiä kuvattiin muun muassa "hyödylliseksi idiootiksi". Ymmärrän tämän siltä kannalta, että kyseessä on rikollisjärjestö. En kuitenkaan ole kovin yllättynyt siitä että dokumentti on sitä mitä se on ; Jos elämä olisi yhtä surmaa ja jengisotaa, oltaisiin vankilassa tai kuolleina sitä tahtia että systeemi ei pyörisi. Ja tosiasiassahan tämänlainen vierailunäkökulma ei ylipäätään anna kovin kokonaisvaltaista kuvaa mistään järjestöstä. Se kuva mikä syntyy Helvetin Enkeleistä tuokin omaan mieleeni melko vahvasti Jehovan Todistajat ; Molemmilla on ns. rakkaus keskuudessaan, eli tietynlainen ryhmäasenne. Vierailijalle ei näytetä kaikkea sitä muuta. Kaappeihin jää muuta. Tämän tiedostamisen pitäisi riittää. Dokumentti ei ollut siksi suoraan huono. Se on sellainen, mitä tällä lähestymistavalla saadaan. Se on yksi näkökulma ja aspekti Helvetin Enkeleistä. Ja se on siitä kiinnostava, että sitä ei yleensä tuoda esiin - osa kiistää sen olemassaolon ikään kuin mahdollisuudenki tasolla ja siksi ollaan järkyttyneitä. Helvetin enkelit halutaan demonisoida.
Mutta koska olen mies, jonka huomiot keskittyvät oleellisiin, eivätkä detaljeihin, ryhdyin miettimään kysymystä enkeleistä ja Helvetistä. Kun moottoripyöräjengi sanoo olevansa Helvetin Enkeli, niin mihin tämä nimi noin teologisesti viittaa. On toki selvää, että kerhoa tuskin on perutettu Raamattu toisessa ja eksegetiikan kirja toisessa kädessä. Mutta ei tämä näkökulma huvitti hieman itseäni.
Helvetti on siitä mielenkiintoinen paikka, että tavallaan siellä on kovin tarve enkeleille. Toisaalta se on viimeisimpiä paikkoja jonne kuvittelisi enkelin. On ikään kuin sotarintamalinja, jossa demonien päämaja on helvetti ja enkeli taas on taivaassa. Sotavankilaitokset taas eivät tässä henkimaailman sodassa tule oikein edes mieleen.
Helvetin kohalla arkijulistus onkin hankaluuksissa. Osa tuonelassakäymiskertomuksista kertoo miten ihminen on seikkaillut Helvetissä. Sieltä ollaan pelastuttu huutamalla Jeesusta avuksi. Enkelivoimat ovat josksu liittyneet suoraan asiaan. Näiden
Toisaalta Helvettiä on kuvattu nimenomaan ikuiseksi rangaistukseksi josta ei ole pelastusta. Ateistien pelottelu uskovaiseksi huutelemalla sellaisia ideoita kuin "joudut helvettiin kunnes rukoilet Jumalaa avuksi" olisi varsin erikoinen. Sillä jos moni olisi ateisti koska ei ole nähnyt Jumalaa, niin liekeissä oleminen ja muutaman demonin näkeminen konkreettisesti omin silmin saisi varmasti valtaosan ateisteita tekemään todennäköisysyarviot uusiksi. Helvetistä ei siis haeta. Katolinen kirkko edustaa tätä muissakin kristillisissä suuntauksissa suosittua näkemystä selittäen että helvetti on "a state of definitive self-exclusion from communion with God and the blessed." Helvetti olisi siis varsin yksinäiseltä tuntuva paikka, ainakin jos Jumala ja enkelit lasketaan seuraksi. Itse asiassa Helvettiä onkin monesti kuvattu juuri Jumalan ja jumalisuuden puutteen kautta. Helvetissä oleva enkeli olisi siis oksymoroni. Helvetin Enkelit olisi siis ironinen "meitä ei ole" -vitsi.
Toisaalta kun mietimme mitä demonit ovat teologisesti, huomaamme miten ulkonäkökuvasto voi hämätä. Enkelit ja demonit kuvataan usein hyvinkin erinäköisiksi. Kuitenkin "Raamatun" koko idea on se, että demonit ovat langenneita enkeleitä. Helvetin enkelit ovat siis langenneita enkeleitä, eli itse piruja miehiksi. Luultavasti tämä on se tematiikka jolla moottoripyöräjengi on lähtenyt nimeään hakemaan. Se on itse asiassa yllättävän syvällinen tullakseen moottiripyöräjengiltä - taholta joita ei yleensä liitetä sivistyksen ja intelligentsian ydinjoukkoon kuuluvaksi poppooksi.
Eikä teologisointi edes jää tähän. Kristillinen doktriini nimittäin ei pidä sisällään kovinkaan konsistenttia helvettikuvaa. Itse asiassa uusi testamentti pitää sisällään kaksi kreikkalaista sanaa (Tartarus & Hades) ja hepreankielisen sanan (Gehenna). Erot eivät ole vain sanavalintoja ja synonyymejä.
* Hades on hyvin samanlainen kuin Vanhan Testamentin Sheol, joka on yksinkertaisesti kuolleiden paikka. "Unger's Bible Dictionary" kertoo tästä jotain yllättävää ; Hades ei ole erotteleva. Se ei erottele hyviä pakanoista, ja sinne ikään kuin joudutaan joka tapauksessa. Tässä määrittein Helvetin enkeli on hyvinkin mahdollinen, arvoneutraali. Rikollisjengiin kuulunut liivijengiläinen ikään kuin olemuksella alleviivaa ja korostaa, että kaikki pääsevät taivaaseen.
* "The New Schaf-Herzog Encyclopedia of religious Knowledge" kertoo, että Gehenna viittaa Hinnonin laaksoon, joka oli itse asiassa konkreettinen paikka Jerusalemin lähellä. Karkeasti sanoen se oli kaupungin kaatopaikka. Tässä kohden helvetti kuvaa vain sitä että kuollaan synnissä ilman toivoa ja pelastusta. Tähän ei liittynyt rangaistusta vaan poisheittämisen tematiikka. Helvetin enkeli siis viittaa jo enemmän siihen, että "siihen mihin puu kaatuu, siihen se maatuu."
* Tartaros taas löytyy vain yhden kerran uudesta testamentista. (2 Pietari 2:4), jossa sitä kuvataan rangaistuksen paikaksi jossa on 200 langennutta enkeliä. Merkittävää on, että tämä ei mainitse mitään ihmissieluista. Raamattu ei siis esitä että ihmisten sielut kuoltuaan joutuisivat Tartarokseen. Helvettimielikuvat ja helvettikuvasto taas nojaavat juuri Tartarokseen. Helvetin Enkelit ovat itseään nimetessään tuskin liittäneet itseään jonkinlaiseksi sadomasokistipoppooksi.
torstai 2. toukokuuta 2013
munaaja
Tämä on sinänsä erikoinen lähestymistapa, että perintiesen "ateistologian" kohdalla on usein viitattu nimenomaan pahan ongelmaan.
Tämä tiivistyy siihen että joku sanoo:
P1: Kaikkivaltias ja Kaikkihyvä Jumala on olemassa
P2: Jos (P1) Jumala on, tarpeetonta pahaa ei ole olemassa.
P3: Maailma on niin julma ja karuja tapahtumia täynnä että on helppoa nähdä että tarpeetonta pahaa on olemassa.
J: (P1)Jumalaa ei ole.
Tämä on se teema josta on muunnelmia. Toki tämä argumentti ei jää ilmaan roikkumaan. Pahan ongelma voikin tarkoittaa montaakin asiaa. (1) Se voi liittyä moraaliin. Silloin esiin nousee vaikkapa kysymys "Mitä me voimme tehdä jotta pahuutta ei olisi maailmassa?". (2) Se voi olla eksistentiaalisen kriisin ilmaisu, jolloin se on pohjimmiltaan kysymys "Kuinka voimme elää maailmassa joka on näin paha?" (3) Ja se voi olla jopa este uskonnolliselle uskolle, jolloin se esiintyy uteluna "Muinka muka voisimme uskoa Jumalaan joka antaa näiden asioiden tapahtua, hän ei joko ole hyvä tai kovin kyvykäs joten hän joko ei ole tai ei ansaitse palvontaamme?"
Mutta kysymyksen ytimessä on kuitenkin argumentti joka alkaa pahan olemassaolosta ja päätyy tulokseen siitä että ei ole kaikkivaltista. Argumenttiin voidaan suhtautua muutamalla tavalla.
1: Uskovaisen on helppoa ajatella että pahuus on jotenkin tarpeellista pahuutta. Hän voi vedota vaikka universumin hienosäätöön joka on ikään kuin pahan ongelman antiteesi. Uskova voi nähdä että antrooppiseen periaateeseen ja biologiseen kompleksisuuteen ID -mallilla viitaten hienosäätöargumentit painavat hyvyyden plussan puolelle ja että pahuus on siksi näennäistä.
2: Ateistin on helppo nähdä että joko julmuus kertoo siitä että maailmassa ei itse asiassa ole tarkoitusta - mielekkäät moraalimallit nimenomaan falsifioidaan - tai sitten se kertoo siitä että maailmassa on suoraan pahuutta.
Tästä itse asiassa päästään hyvin erilaiseen suuntaan kuin mihin Manaajan logiikka viittaa. Nimittäin pahan ongelma muuttaa kuvioita. Jos uskot että Jumala on, on sinun pakko uskoa että maailmassa ei ole aitoa tarpeetonta pahaa. Ja jos taas olet ateisti sinun on uskottava pahaan.
1: Demonit sopivatkin kristittyyn maailmankuvaan lähinnä sitä kautta että niitä ei pidetä "tarpeettomana pahana". Ne eivät siis ole aitoa pahaa joka kutsuisi vastavoimansa pakko-olevaksi.
2: Ateistin tilanne on vaikeampi sillä tosiasiassa demoni on myös sen tyypin olento joita on perinteisesti pidetty jonain joiden olemassaolon ateistit kieltävät. Ateistien kohdalla ei siis riitä että maailmassa on pahaa tai että toditaa että maailmassa vallitsee "hyvyyden puute". Näiden tulee lisäksi olla luonteeltaan tietyn tyyppistä.
+: Molempien puolien ongelmana on enemmänkin se, että "Manaaja" korostaa demonia. Demoni todistetaan. Tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan suuressa välttämättömässä syyseuraussuhteessa hyvän olemassaolon kanssa. Onhan esimerkiksi Lovecraftin maailmassa Suuria Muinaisia, jotka ovat joidenkin tarinoiden mukaan kenties enemmänkin "ulottuvuuksien välisiä tähtivaeltaja-avaruusolentoja". Hänen maailmassaan ei hyvyyttä vastapainoksi ole. Tämä on periaatteessa mahdollista. Demonin empiirinen todistaminen itsessään todistaa demonin olemassaolon, eikä se tarkoita että siihen sidottu uskomusjoukko olisi kauttaaltaan tosi. Onhan joku voinut kohdata demonin ja koska tämä on pahuutta ja ihminen on sen edessä avuton, hän on toiveajatellut itselleen "näkymättömän ystävän" joka voi tämän päihittää.
torstai 7. maaliskuuta 2013
Nefilit
Nefilit ovat monille nykyajan nuorille tuttuja lähinnä "DMC" -pelistä (Devil May Cry:n amerikkalaistettu versio.) Puolienkelit ja puolidemonit kuvataan siinä hyvin vahvoina olentoina. Nefilit ovat sellainen puoli kristillisyyttä joka ei ole tuttu monillekaan. Mutta hyvin moni uskoo nefileihin. Esimerkiksi Jouko Piho on kertonut uskovansa että maailmassa on yhäkin nefileitä. He ovat ulkoisesti ihmisiä mutta sisäisesti demonisia. ; Nefileillä ei ole sielua.
Tämä ei ole itsessään omituista, ellei sitten itse kristillisyys ole omituista ; "Raamattu" kertoo enkeleistä, demoneista ja nefileistä. Joten jos on kristitty on aivan luontevaa uskoa niihin. Eikä tässä ole itselleni mitään ongelmaa. Itse en usko niitä enkä siksi ota vakavasti yhtään argumenttia joka nojaa niiden olemassaoloon. Mutta toisten uskomukset eivät ole rehellisesti sanoen minulta pois. Jos et tunge uskontoasi minun nenäni eteen, en kohtele sinua ikävästi ja tylysti. Don't push me and i don't push you.
Joskus nämä ovat kuitenkin ongelmallisia. Esimerkiksi moni kristitty tuntui järkyttyvän siitä että aikuiset ihmiset uskoivat Jalovaaran puheita. Hän puhui demoneista. Jos tässä voi kenties ehkä olla jotain eettisesti pelottavaa, niin nefileiden kohdalla tilanne on erityisen ongelmallinen. Sillä nefilit ovat puoliksi ihmisiä. Ne ovat ihmisistä syntyneitä. Näin ollen nefiliksi syyttäminen on teoriassa vahva tapa demonisoida ihminen sanan vertauskuvallisessa ja konkreettisessa mielessä.
Moni on yhdistänyt nefilit vain aikaan ennen vedenpaisumusta. Tämä on Raamatullisesti järkevää, sillä nefileiden maahantulo oli yksi niistä monista syistä jonka vuoksi koko maailmantuho piti aikaansaada. Esimerkiksi Jehovan Todistajat - sekä monet ihan peruskristitytkin - uskovat että jättiläiset kuuluivat vain tulvaa edeltävään maailmaan. Heistä nefilit joko hukkuivat vedenpaisumukseen tai joutuivat vähintään hylkäämään liharuumiinsa ja siirtymään henkiruumiseen, joka esti heitä sukupuoliseksittelemästä naisten kanssa joka vaikeutti sitten nefilien syntyä maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen.
Kuitenkin nefiliuskolla paikataan monia vaikeuksia. Esimerkiksi sillä voidaan oikeuttaa Raamatussa mainittuja Jumalan käskemiä kansanmurhia. Annan hartaan uskovan, Minna Puukilan, valistaa pakanoita, ateisteja ja muita idiootteja, sokeita kanoja ja moraalittomia sodomiitteja. Hän nimittäin ystävällisesti jakoi maailmalle seuraavan viisauden, joka puolustaa "Raamatun" "hyviä kansanmurhia" jotka erovat natsien ja stalinin "pahoista kansanmurhista" koska nefilejä oli olemassa tulvan jälkeen:
"Moni voi kysyä miten on mahdollista, että vedenpaisumuksen jälkeen voi olla jättiläisiä, sillä Nooan arkissa oli vain hänen perhekuntansa ei muita ihmisiä. Langenneet enkelit ovat pahoja henkiä, jotka vedenpaisumuksen jälkeen yhtyivät uudestaan ihmisten tyttärien kanssa. Langenneita enkeleitä ei rajoita ihmisruumis ja sen kuolema, koska he ovat pahoja henkiolentoja, langenneet enkelit eivät kuolleet vedenpaisumuksessa, vaan jatkoivat ihmisten eksyttämistä synnillä myös vedenpaisumuksen jälkeen. Koska Raamattu puhuu vedenpaisumuksen jälkeen esiintyneistä jättiläisistä ja heidän jälkeläisistään, niin se tarkoittaa sitä että langenneet enkelit ovat yhtyneet uudestaan ihmisten tyttärien kanssa. Näistä syntyi maan päälle jättiläiskansoja, joista vanha testamentti kertoo. Ennen vedenpaisumusta kun langenneet enkelit ja ihmisten tyttäret yhtyivät toisiinsa synnin pahuus sai kauheat mittasuhteet. Raamatun sanan mukaan Jumala käski hävittämään niitä kansoja, jotka olivat vedenpaisumuksen jälkeen polveutuneet langenneista enkeleistä ja ihmisistä sekä niitä kansoja, jotka olivat omaksuneet heidän tapojaan. " Näin ollen jotkut kansanmurhat olivat sallittuja koska kohteet eivät olleet ihmisiä. "Raamatussa ei ole muualla käskyä hävittää kansoja, vaan ainoastaan näitä demoneista ja ihmisistä polveutuneita kansoja. Tämäkin ohje oli annettu tiettyyn aikaan ja tietyille kansoille, ei kaikille kansoille. Uuden Liiton aikana ei tietenkään ole tällaista opetusta ja ohjetta. Monet sanovat, että eivät ymmärrä Jumalan käskyä hävittää noita kansoja, jotka polveutuivat langenneista enkeleistä, vaan syyttävät siitä Jumalaa. Jos Jumala ei olisi hävittänyt niitä kansoja, niin nykyään maailmassa olisi kansoja, jotka tekisivät paljon pahaa ja polttaisivat omia lapsiaan uhreina epäjumalille, eli saatanan pimeyden joukoille. Jos Jumala ei olisi hävittänyt näitä kansoja, niin samat ihmiset jotka syyttävät Jumalaa niiden kansojen hävittämisestä syyttäisivät Jumalaa siitä jos Hän ei olisi hävittänyt noita hirvittäviä kansoja, jotka polttavat omia lapsiaan tulessa. He olisivat sanoneet, että kuinka Jumala sallii tällaista toimintaa eikä tee mitään. Jumala teki kuitenkin oikein hävittäessään nuo kansat riippumatta siitä, vaikka jotkut Häntä siitä syyttävät."
Tämäkin on ymmärrettävää. Kristityillä on nimittäin kova tarve syyttää eikristittyjä kansanmurhista, mutta toisaalta kun Raamattu käskee tekemään niitä on asia vaikeasti selitettävissä. Nefilit ovat tässä hyvä keino. Se, että niitä ylipäätään halutaan käyttää kertoo siitä että ihmisiä ei haluta murhata pakanoina. Se kertoo näitä puolustuksia käyttävistä kristityistä. Ja se ei ole eettisesti pahaa sanottavaa. Se on kenties monienkin silmiin lähinnä venkoilua ja historian uudelleenkirjoittamista. Mutta tässä kohden olen ihan mielelläni antamassa joustoa. Tälläisiä kertova ei ole pahantahtoinen. Sillä saa jo paljon löysää.
1: Etenkin kun siinä ei ole sitä outoutta mitä Pat Robertsonin näkemyksessä jossa tapettu vauva on parempi kuin synnissä elävä ja varmasti kadotukseen menevä ihminen. Etenkin kun Wielenberg osoitti että W.L. Craigin objektiiviseen moraaliin liittyvät rakennelmat ovat ristiriitaisia (ja niiden korjaaminen johtaa moraalin sisällön katoamiseen ; Se ei enää ristiriitainen mutta ei enää sitten toisaalta ohjeista että onko kansanmurha hyvä vai paha asia.)
2: Tosin itseäni häiritsee enemmän kuin hieman se, että monesti uskovaiset selittävät että he eivät ole tuomitsemassa eriuskoisia automaattisesti pahoiksi. He korostavat että ateisteillakin on omatunto, joka on todiste Jumalasta. Eli objektiivinen moraali ei tarkoita että ilman Jumalauskoa olisit paha, vaan että Jumala on moraalin lähde ja hyvin toimiva ateisti toimii Jumalassa. Kuitenkin samat tyypit mielellään viittaavat Hitleriin ja Staliniin ja yhdistävät nämä ateismin rapauttavaan voimaan. Sorry nyt vaan, ette voi saada molempia.
Kuitenkin nefileissä on toinen ongelma. Nimittäin se, että moni näkee että niitä elää nykypäivänäkin. Puukila näkee että nefilit on tuhottu ja siksi uusi testamentti ja uusi liitto ei pidä nefileitä relevantteina. Ja siksi esimerkiksi minua ei saa vain paukauttaa hengiltä jonain "Devil May Cryn" Dantena tai sen kaltaisena ...
Mutta Piho ja monet muut ovat tästä nefilien tuhoutumisesta erimielisiä. Tämä on ymmärrettävää, koska he uskovat demonien vaikuttavan maan päällä nykyäänkin. Nefilien synnyssä on huomioitava se, että liharuumisvaihe on vain yksi osa nefiliyttä. Se syy joka salli ensimmäisen demonin yhtyä ihmisnaiseen ei ole kadonnut. Nefiliys voidaan siis ainakin teoriassa aloittaa uusiksi. Osa uskookin että jotain tämäntapaista on tapahtunut, ja siksi he voivat uskoa nefileihin tänä päivänäkin.
Ja tällä on luonnollisesti implikaatioita ; Jos kansanmurha tällä ehdoin oli ennen luvallinen ja eettinen, jopa velvollisuus, niin olisi aivan sama velvollisuus ja oikeus nykyajassakin. Ja tässä kohden nefiliteoria on vähän huolestuttava. Toki esimerkiksi Piho kannattaa niitä, eikä hän ole ollenkaan vaarallinen tai kannustamassa mihinkään. Mutta maailmassa on kaikenlaista. Kun tiedämme että ihmiset uskovat nefileihin ja että tätä käytetään selityksenä miksi kansanmurha on hyvä kansanmurha, se tarkoittaa de facto sitä että moni ihminen uskoo että maailmassa on ihmisiä joilla ei ole sielua ja joiden kuolema ei ole murha. Eikä siinä vielä kaikki. Puukila on nimittäin korostanut jättiläiskasvua nefilejen tunnuspiirteenä "Jättiläiskansojen alkuperä oli saatanallisen liiton kautta syntynyt langenneitten enkelien ja ihmisten tyttärien yhtymisen seurauksena. Heidän sisällään asui pahuus ja he elivät saatanallisessa jumalattomuudessa, koska heissä vaikutti pahojen henkien siemen, eli jättiläisgeeni. Tämän tähden Jumala hävitti heidät." Puukilakaan ei tietysti ole julma murhanhimoihminen. Mutta jos katsotaan mitä hänen opetuksensa implikoivat niille jotka uskovat että nefileitä on yhä nykypäivänäkin maan päällä ; Heille maailmassa on nyt tänä päivänä ihmisiä joiden tappaminen ei ole murha koska ne eivät ole de facto ihmisiä vaan demoneja. Ja tämä peräti sidotaan tiettyihin ulkonäköpiirteisiin, syntynee ongelmia. Esimerkiksi armaan puolisoni suku on Kainuusta. Ja ennen kaikkea he ovat hyvin kookasta sukua ; Olen itse yli 180 senttinen, eli en koe olevani kääpiö. Heidän sukujuhlissaan olen lyhyempi kuin valtaosa suvun aikuisista naisista.
1: Kainuun kuninkaista taas puhuu esimerkiksi Jukka Nieminen "Suomen mysteerit" -kirjoissaan. Hän korostaa että jättiläisyys on tarkoittanut juuri suurta kokoa, ja että mielikuvissa koko vain on illusionaarisesti ylipaisunut kuin täyserektiossa oleva penis miesten itsekehupuheissa. Hän ei toki edusta tyylipuhdasta kristillisyyttä eikä siksi ole mikään auktoriteetti fundamentalisteille. Mutta tämänlaiset ajatukset ovat jotain jotka voivat ponnahdella esiin eri ideologioissa. Ja tätä kautta riski hullujen murhanhimoisten ideoiden saamiseen yksilöiden ja ideologisten ryhmittymien päähän on inhimillisen ajattelun rajoja miettien mahdollinen. ; Lisäksi moni fundamentalisti (kuten muutkin ihmiset) harjoittavat eri lähteistään lukemiensa asioiden yhdistelyä, joten ajatus siitä että Niemisen kirjaan painettu suoraan johtaisi ajatusfuusioon on mahdollinen. (Goddamit, minäkin tein sen näin ; Luin kaksi lähdettä, näin analogisuutta ja yhdistin.)
On selvää että tämä ei ole mikään toteutunut vainotila, vaan enemmänkin riski ja potentia. Sitä on kuitenkin hyvä miettiä siltä kannalta että todellako kristinusko suojelee ihmisiä siten että hyviä kansanmurhia ei voida sen kautta ollenkaan mitenkään perustella. Sanon suoraan että ainakin teoriassa voi. Se kertoo siitä että jos yrittää todistaa loogisesti mahdottomaksi sen että kristillinen kansanmurha olisi mahdollinen, tekee pakosti jotain väärin. Vastaesimerkki näyttää konkreettisesti että logiikassa on käytännössä pakko olla jokin virhe.
Tosin minua huvittaa nefileissä sekin, että jos otamme Intelligent Designin kannattajien perusryhmäopin käyttöön, muistamme että perusryhmä tunnistetaan suorien ja epäsuorien lisääntymisten kautta. Nefilit ovat ihmisen ja demonien ja enkeleiden risteymiä. Eli olemme samaa perusryhmää. Ajatus siitä että Saatana ja Arkkienkeli Mikael kuuluvat samaan perusryhmään on kiinnostava. Että "samaa lajia ollaan". Tämä tietysti laajentaa kysymyksiä siihen suuntaan että todellako nefilien - laajassa mielessä lajikumppaniemme - surmaaminen olisi sittenkään automaattisesti oikeutettua. Tämä tietysti poistaisi riskit nykyajan kansanmurhilta mutta ei toisaalta pesisi vastuusta menneisyydessä tapahtuneisiin Jumalan käskemiin kansanmurhiin.
Tämä ei ole itsessään omituista, ellei sitten itse kristillisyys ole omituista ; "Raamattu" kertoo enkeleistä, demoneista ja nefileistä. Joten jos on kristitty on aivan luontevaa uskoa niihin. Eikä tässä ole itselleni mitään ongelmaa. Itse en usko niitä enkä siksi ota vakavasti yhtään argumenttia joka nojaa niiden olemassaoloon. Mutta toisten uskomukset eivät ole rehellisesti sanoen minulta pois. Jos et tunge uskontoasi minun nenäni eteen, en kohtele sinua ikävästi ja tylysti. Don't push me and i don't push you.
Joskus nämä ovat kuitenkin ongelmallisia. Esimerkiksi moni kristitty tuntui järkyttyvän siitä että aikuiset ihmiset uskoivat Jalovaaran puheita. Hän puhui demoneista. Jos tässä voi kenties ehkä olla jotain eettisesti pelottavaa, niin nefileiden kohdalla tilanne on erityisen ongelmallinen. Sillä nefilit ovat puoliksi ihmisiä. Ne ovat ihmisistä syntyneitä. Näin ollen nefiliksi syyttäminen on teoriassa vahva tapa demonisoida ihminen sanan vertauskuvallisessa ja konkreettisessa mielessä.
Moni on yhdistänyt nefilit vain aikaan ennen vedenpaisumusta. Tämä on Raamatullisesti järkevää, sillä nefileiden maahantulo oli yksi niistä monista syistä jonka vuoksi koko maailmantuho piti aikaansaada. Esimerkiksi Jehovan Todistajat - sekä monet ihan peruskristitytkin - uskovat että jättiläiset kuuluivat vain tulvaa edeltävään maailmaan. Heistä nefilit joko hukkuivat vedenpaisumukseen tai joutuivat vähintään hylkäämään liharuumiinsa ja siirtymään henkiruumiseen, joka esti heitä sukupuoliseksittelemästä naisten kanssa joka vaikeutti sitten nefilien syntyä maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen.
Kuitenkin nefiliuskolla paikataan monia vaikeuksia. Esimerkiksi sillä voidaan oikeuttaa Raamatussa mainittuja Jumalan käskemiä kansanmurhia. Annan hartaan uskovan, Minna Puukilan, valistaa pakanoita, ateisteja ja muita idiootteja, sokeita kanoja ja moraalittomia sodomiitteja. Hän nimittäin ystävällisesti jakoi maailmalle seuraavan viisauden, joka puolustaa "Raamatun" "hyviä kansanmurhia" jotka erovat natsien ja stalinin "pahoista kansanmurhista" koska nefilejä oli olemassa tulvan jälkeen:
"Moni voi kysyä miten on mahdollista, että vedenpaisumuksen jälkeen voi olla jättiläisiä, sillä Nooan arkissa oli vain hänen perhekuntansa ei muita ihmisiä. Langenneet enkelit ovat pahoja henkiä, jotka vedenpaisumuksen jälkeen yhtyivät uudestaan ihmisten tyttärien kanssa. Langenneita enkeleitä ei rajoita ihmisruumis ja sen kuolema, koska he ovat pahoja henkiolentoja, langenneet enkelit eivät kuolleet vedenpaisumuksessa, vaan jatkoivat ihmisten eksyttämistä synnillä myös vedenpaisumuksen jälkeen. Koska Raamattu puhuu vedenpaisumuksen jälkeen esiintyneistä jättiläisistä ja heidän jälkeläisistään, niin se tarkoittaa sitä että langenneet enkelit ovat yhtyneet uudestaan ihmisten tyttärien kanssa. Näistä syntyi maan päälle jättiläiskansoja, joista vanha testamentti kertoo. Ennen vedenpaisumusta kun langenneet enkelit ja ihmisten tyttäret yhtyivät toisiinsa synnin pahuus sai kauheat mittasuhteet. Raamatun sanan mukaan Jumala käski hävittämään niitä kansoja, jotka olivat vedenpaisumuksen jälkeen polveutuneet langenneista enkeleistä ja ihmisistä sekä niitä kansoja, jotka olivat omaksuneet heidän tapojaan. " Näin ollen jotkut kansanmurhat olivat sallittuja koska kohteet eivät olleet ihmisiä. "Raamatussa ei ole muualla käskyä hävittää kansoja, vaan ainoastaan näitä demoneista ja ihmisistä polveutuneita kansoja. Tämäkin ohje oli annettu tiettyyn aikaan ja tietyille kansoille, ei kaikille kansoille. Uuden Liiton aikana ei tietenkään ole tällaista opetusta ja ohjetta. Monet sanovat, että eivät ymmärrä Jumalan käskyä hävittää noita kansoja, jotka polveutuivat langenneista enkeleistä, vaan syyttävät siitä Jumalaa. Jos Jumala ei olisi hävittänyt niitä kansoja, niin nykyään maailmassa olisi kansoja, jotka tekisivät paljon pahaa ja polttaisivat omia lapsiaan uhreina epäjumalille, eli saatanan pimeyden joukoille. Jos Jumala ei olisi hävittänyt näitä kansoja, niin samat ihmiset jotka syyttävät Jumalaa niiden kansojen hävittämisestä syyttäisivät Jumalaa siitä jos Hän ei olisi hävittänyt noita hirvittäviä kansoja, jotka polttavat omia lapsiaan tulessa. He olisivat sanoneet, että kuinka Jumala sallii tällaista toimintaa eikä tee mitään. Jumala teki kuitenkin oikein hävittäessään nuo kansat riippumatta siitä, vaikka jotkut Häntä siitä syyttävät."
Tämäkin on ymmärrettävää. Kristityillä on nimittäin kova tarve syyttää eikristittyjä kansanmurhista, mutta toisaalta kun Raamattu käskee tekemään niitä on asia vaikeasti selitettävissä. Nefilit ovat tässä hyvä keino. Se, että niitä ylipäätään halutaan käyttää kertoo siitä että ihmisiä ei haluta murhata pakanoina. Se kertoo näitä puolustuksia käyttävistä kristityistä. Ja se ei ole eettisesti pahaa sanottavaa. Se on kenties monienkin silmiin lähinnä venkoilua ja historian uudelleenkirjoittamista. Mutta tässä kohden olen ihan mielelläni antamassa joustoa. Tälläisiä kertova ei ole pahantahtoinen. Sillä saa jo paljon löysää.
1: Etenkin kun siinä ei ole sitä outoutta mitä Pat Robertsonin näkemyksessä jossa tapettu vauva on parempi kuin synnissä elävä ja varmasti kadotukseen menevä ihminen. Etenkin kun Wielenberg osoitti että W.L. Craigin objektiiviseen moraaliin liittyvät rakennelmat ovat ristiriitaisia (ja niiden korjaaminen johtaa moraalin sisällön katoamiseen ; Se ei enää ristiriitainen mutta ei enää sitten toisaalta ohjeista että onko kansanmurha hyvä vai paha asia.)
2: Tosin itseäni häiritsee enemmän kuin hieman se, että monesti uskovaiset selittävät että he eivät ole tuomitsemassa eriuskoisia automaattisesti pahoiksi. He korostavat että ateisteillakin on omatunto, joka on todiste Jumalasta. Eli objektiivinen moraali ei tarkoita että ilman Jumalauskoa olisit paha, vaan että Jumala on moraalin lähde ja hyvin toimiva ateisti toimii Jumalassa. Kuitenkin samat tyypit mielellään viittaavat Hitleriin ja Staliniin ja yhdistävät nämä ateismin rapauttavaan voimaan. Sorry nyt vaan, ette voi saada molempia.
 |
| ... jonain jonka nimikirjoituskin tehdään verellä ja joka purskahtaa sen jälkeen liekkeihin. |
Mutta Piho ja monet muut ovat tästä nefilien tuhoutumisesta erimielisiä. Tämä on ymmärrettävää, koska he uskovat demonien vaikuttavan maan päällä nykyäänkin. Nefilien synnyssä on huomioitava se, että liharuumisvaihe on vain yksi osa nefiliyttä. Se syy joka salli ensimmäisen demonin yhtyä ihmisnaiseen ei ole kadonnut. Nefiliys voidaan siis ainakin teoriassa aloittaa uusiksi. Osa uskookin että jotain tämäntapaista on tapahtunut, ja siksi he voivat uskoa nefileihin tänä päivänäkin.
Ja tällä on luonnollisesti implikaatioita ; Jos kansanmurha tällä ehdoin oli ennen luvallinen ja eettinen, jopa velvollisuus, niin olisi aivan sama velvollisuus ja oikeus nykyajassakin. Ja tässä kohden nefiliteoria on vähän huolestuttava. Toki esimerkiksi Piho kannattaa niitä, eikä hän ole ollenkaan vaarallinen tai kannustamassa mihinkään. Mutta maailmassa on kaikenlaista. Kun tiedämme että ihmiset uskovat nefileihin ja että tätä käytetään selityksenä miksi kansanmurha on hyvä kansanmurha, se tarkoittaa de facto sitä että moni ihminen uskoo että maailmassa on ihmisiä joilla ei ole sielua ja joiden kuolema ei ole murha. Eikä siinä vielä kaikki. Puukila on nimittäin korostanut jättiläiskasvua nefilejen tunnuspiirteenä "Jättiläiskansojen alkuperä oli saatanallisen liiton kautta syntynyt langenneitten enkelien ja ihmisten tyttärien yhtymisen seurauksena. Heidän sisällään asui pahuus ja he elivät saatanallisessa jumalattomuudessa, koska heissä vaikutti pahojen henkien siemen, eli jättiläisgeeni. Tämän tähden Jumala hävitti heidät." Puukilakaan ei tietysti ole julma murhanhimoihminen. Mutta jos katsotaan mitä hänen opetuksensa implikoivat niille jotka uskovat että nefileitä on yhä nykypäivänäkin maan päällä ; Heille maailmassa on nyt tänä päivänä ihmisiä joiden tappaminen ei ole murha koska ne eivät ole de facto ihmisiä vaan demoneja. Ja tämä peräti sidotaan tiettyihin ulkonäköpiirteisiin, syntynee ongelmia. Esimerkiksi armaan puolisoni suku on Kainuusta. Ja ennen kaikkea he ovat hyvin kookasta sukua ; Olen itse yli 180 senttinen, eli en koe olevani kääpiö. Heidän sukujuhlissaan olen lyhyempi kuin valtaosa suvun aikuisista naisista.
1: Kainuun kuninkaista taas puhuu esimerkiksi Jukka Nieminen "Suomen mysteerit" -kirjoissaan. Hän korostaa että jättiläisyys on tarkoittanut juuri suurta kokoa, ja että mielikuvissa koko vain on illusionaarisesti ylipaisunut kuin täyserektiossa oleva penis miesten itsekehupuheissa. Hän ei toki edusta tyylipuhdasta kristillisyyttä eikä siksi ole mikään auktoriteetti fundamentalisteille. Mutta tämänlaiset ajatukset ovat jotain jotka voivat ponnahdella esiin eri ideologioissa. Ja tätä kautta riski hullujen murhanhimoisten ideoiden saamiseen yksilöiden ja ideologisten ryhmittymien päähän on inhimillisen ajattelun rajoja miettien mahdollinen. ; Lisäksi moni fundamentalisti (kuten muutkin ihmiset) harjoittavat eri lähteistään lukemiensa asioiden yhdistelyä, joten ajatus siitä että Niemisen kirjaan painettu suoraan johtaisi ajatusfuusioon on mahdollinen. (Goddamit, minäkin tein sen näin ; Luin kaksi lähdettä, näin analogisuutta ja yhdistin.)
On selvää että tämä ei ole mikään toteutunut vainotila, vaan enemmänkin riski ja potentia. Sitä on kuitenkin hyvä miettiä siltä kannalta että todellako kristinusko suojelee ihmisiä siten että hyviä kansanmurhia ei voida sen kautta ollenkaan mitenkään perustella. Sanon suoraan että ainakin teoriassa voi. Se kertoo siitä että jos yrittää todistaa loogisesti mahdottomaksi sen että kristillinen kansanmurha olisi mahdollinen, tekee pakosti jotain väärin. Vastaesimerkki näyttää konkreettisesti että logiikassa on käytännössä pakko olla jokin virhe.
Tosin minua huvittaa nefileissä sekin, että jos otamme Intelligent Designin kannattajien perusryhmäopin käyttöön, muistamme että perusryhmä tunnistetaan suorien ja epäsuorien lisääntymisten kautta. Nefilit ovat ihmisen ja demonien ja enkeleiden risteymiä. Eli olemme samaa perusryhmää. Ajatus siitä että Saatana ja Arkkienkeli Mikael kuuluvat samaan perusryhmään on kiinnostava. Että "samaa lajia ollaan". Tämä tietysti laajentaa kysymyksiä siihen suuntaan että todellako nefilien - laajassa mielessä lajikumppaniemme - surmaaminen olisi sittenkään automaattisesti oikeutettua. Tämä tietysti poistaisi riskit nykyajan kansanmurhilta mutta ei toisaalta pesisi vastuusta menneisyydessä tapahtuneisiin Jumalan käskemiin kansanmurhiin.
lauantai 3. joulukuuta 2011
Diili
Se, mikä demoneista ja Saatanasta opitaan, on se, että he tekevät diilejä.
1: Esimerkiksi"Faust" on suorastaan malliesimerkki siitä että vaikka Saatanan kanssa pelaamisella saisi ymmärrystä, viisautta ja tietoa, ei tällä siltikään päästäisi pitkälle. Näiden tarinoiden ytimessä on se, että Saatana on juristin kaltainen byrokraatti joka osaa saivarrella itselleen etua sopimuksissa olevien porsaanreikien kautta. Tämänlaisia sopimuksia on tarinoissa tehty myöhemminkin, melkoisen usein ja laajasti.
2: Juha Leinivaaran blogissa oli suomalaista kansanperinnettä, muun muassa juttuja joissa tavallinen suomalainen metsämies huijasi Saatanaa onnistuneesti. Tämänlainen tarina voi olla yllättävä, koska hyvin tavallisesti saatanan kanssa sopimusten tekemisessä on vakava varoittamisen ja pelottelun henki. Näin kansantarinan hengeksi voidaan nähdä jonkinlainen rienaava "ihminen on ovelampi kuin petosten prinssi." Tämä kansantarinatyyppi on toki yleinen. Esimerkiksi lapsena minua viehätti kansanastu "Kolme kolikkoa" jossa huijattiin siinäkin itseään Saatanaa - sadussa jopa taivaaseen päästiin vetämällä Pyhää Pietaria nenästä. Tämänlainen tarinaperinne onkin jopa yllättävän yleinen ja perinteinen.
Näissäkin tarinoissa on selvä "juristin henki" ; Ansasta selvitään jotenkin juonittelemalla. Saatana piestään tässä juuri siinä pelissä josta aikaisempi tarinatyyppi varoitteli mahdottomana.
3: Lisäksi on pakko ottaa esiin kolmas tarinatyyppi. Saatana onkin kuvattu hallittavissa olevana esimerkiksi elokuvassa "The Devil Went Down to Georgia" Saatana tekee sopimuksen kultaisesta viulusta. Elokuvassa Saatanan ideaksi kuvataan sielun anastaminen, mutta häntä ei voi ollenkaan kuvata epäreiluksi tai edes juonittelevaksi. Saatana pitää viulukilpailut, ei edes anna soittotaitoa sielua vastaan, soittaa huonosti ja antaa hyvän viulistin pitää kultaisen viulun. Näissä tarinoissa on usein se henki, että Saatana ikään kuin varoittaa liiankin alleviivaavasti olemassaolostaan. Näistä tarinoista nousee aina vahvasti sellainen henki, että Saatana ikään kuin enemmänkin varoittaa olemassaolostaan ja ajaa ihmiset muutokseen. Eli toimii juuri siten kuin hän ei haluaisi niitä sieluja, vaan toivoisi että ihmiset menisivät taivaaseen. Sielu Helvetissä olisi siis ikään kuin lohdutuspalkinto Saatanalle.
Tämä näyttää että tarinaperinne Saatanasta on hyvinkin monivivahteista. Erilaisia tarinoita näyttääkin yhdistävän lähinnä Saatanan omituinen reiluuskäsitys. Sopimuksia tehdessä demoni ei suinkaan riko sopimuksia vahvimman lailla. Pykäläntuijotus ja pilkunviilaus sekä saivartelu kuvaavatkin näiden tarinoiden luonnetta paremmin. Juristien ja postmodernien filosofien kannalta lienee mielenkiintoista että korkein paha esitetään tässä muodossa. ; Se on implisiittinen kannanotto jossa pahuus on byrokraatti.
Onkin arvattavaa että vaikka Saatana on kristillinen hahmo, on mukaan tullut perinnettä muualta. Etelänmaiden tarinoissa voidaan taatusti nähdä ainakin Islamilaisia vaikutteita ; Siellähän Satan on enemmän neutraali jinni, joka kieltäytyi kumartamasta Allahia ja joka kokosi taakseen niskuroivia jinnejä ja pahoja henkiä. Tämä eroaa kovasti kristillisestä tematiikasta jossa Saatana yrittää - ainakin likimain - syöstä Jumalan valtaistuimelta.
Kaikki tarinat voidaan tietysti sovittaa yhteen. Ja siihen löytyy hyvä välineistö nykyisestä viihdemaailmasta. "Tosi-TV" -ohjelmista esiin voidaan ottaa ainakin diili. Siinäkin on menestyjiä ja häviäjiä. Tämän tulkinnan jälkeen hävinneiden tarinat eivät kuvaa "mahdoton voittaa" -tilannetta vaan muistuttavat riskeistä. Voittajien tarinat ovat taas harvinaisia mutta suuresti mediatilaa ja rahaakin tuottavia. Saatanatarinoissa onkin aina kysymys siitä antaako Hjallis potkut vai ei. (Saatana on tällöin vain Hjallis Harkimon metafora.) Tämä selittää miksi epäonnistuminen oveluudessa ratkaisee - ja miksi juristin mieli tarvitaan voittamisessa - on niin tärkeää.
1: Esimerkiksi"Faust" on suorastaan malliesimerkki siitä että vaikka Saatanan kanssa pelaamisella saisi ymmärrystä, viisautta ja tietoa, ei tällä siltikään päästäisi pitkälle. Näiden tarinoiden ytimessä on se, että Saatana on juristin kaltainen byrokraatti joka osaa saivarrella itselleen etua sopimuksissa olevien porsaanreikien kautta. Tämänlaisia sopimuksia on tarinoissa tehty myöhemminkin, melkoisen usein ja laajasti.
2: Juha Leinivaaran blogissa oli suomalaista kansanperinnettä, muun muassa juttuja joissa tavallinen suomalainen metsämies huijasi Saatanaa onnistuneesti. Tämänlainen tarina voi olla yllättävä, koska hyvin tavallisesti saatanan kanssa sopimusten tekemisessä on vakava varoittamisen ja pelottelun henki. Näin kansantarinan hengeksi voidaan nähdä jonkinlainen rienaava "ihminen on ovelampi kuin petosten prinssi." Tämä kansantarinatyyppi on toki yleinen. Esimerkiksi lapsena minua viehätti kansanastu "Kolme kolikkoa" jossa huijattiin siinäkin itseään Saatanaa - sadussa jopa taivaaseen päästiin vetämällä Pyhää Pietaria nenästä. Tämänlainen tarinaperinne onkin jopa yllättävän yleinen ja perinteinen.
Näissäkin tarinoissa on selvä "juristin henki" ; Ansasta selvitään jotenkin juonittelemalla. Saatana piestään tässä juuri siinä pelissä josta aikaisempi tarinatyyppi varoitteli mahdottomana.
3: Lisäksi on pakko ottaa esiin kolmas tarinatyyppi. Saatana onkin kuvattu hallittavissa olevana esimerkiksi elokuvassa "The Devil Went Down to Georgia" Saatana tekee sopimuksen kultaisesta viulusta. Elokuvassa Saatanan ideaksi kuvataan sielun anastaminen, mutta häntä ei voi ollenkaan kuvata epäreiluksi tai edes juonittelevaksi. Saatana pitää viulukilpailut, ei edes anna soittotaitoa sielua vastaan, soittaa huonosti ja antaa hyvän viulistin pitää kultaisen viulun. Näissä tarinoissa on usein se henki, että Saatana ikään kuin varoittaa liiankin alleviivaavasti olemassaolostaan. Näistä tarinoista nousee aina vahvasti sellainen henki, että Saatana ikään kuin enemmänkin varoittaa olemassaolostaan ja ajaa ihmiset muutokseen. Eli toimii juuri siten kuin hän ei haluaisi niitä sieluja, vaan toivoisi että ihmiset menisivät taivaaseen. Sielu Helvetissä olisi siis ikään kuin lohdutuspalkinto Saatanalle.
Tämä näyttää että tarinaperinne Saatanasta on hyvinkin monivivahteista. Erilaisia tarinoita näyttääkin yhdistävän lähinnä Saatanan omituinen reiluuskäsitys. Sopimuksia tehdessä demoni ei suinkaan riko sopimuksia vahvimman lailla. Pykäläntuijotus ja pilkunviilaus sekä saivartelu kuvaavatkin näiden tarinoiden luonnetta paremmin. Juristien ja postmodernien filosofien kannalta lienee mielenkiintoista että korkein paha esitetään tässä muodossa. ; Se on implisiittinen kannanotto jossa pahuus on byrokraatti.
Onkin arvattavaa että vaikka Saatana on kristillinen hahmo, on mukaan tullut perinnettä muualta. Etelänmaiden tarinoissa voidaan taatusti nähdä ainakin Islamilaisia vaikutteita ; Siellähän Satan on enemmän neutraali jinni, joka kieltäytyi kumartamasta Allahia ja joka kokosi taakseen niskuroivia jinnejä ja pahoja henkiä. Tämä eroaa kovasti kristillisestä tematiikasta jossa Saatana yrittää - ainakin likimain - syöstä Jumalan valtaistuimelta.
Kaikki tarinat voidaan tietysti sovittaa yhteen. Ja siihen löytyy hyvä välineistö nykyisestä viihdemaailmasta. "Tosi-TV" -ohjelmista esiin voidaan ottaa ainakin diili. Siinäkin on menestyjiä ja häviäjiä. Tämän tulkinnan jälkeen hävinneiden tarinat eivät kuvaa "mahdoton voittaa" -tilannetta vaan muistuttavat riskeistä. Voittajien tarinat ovat taas harvinaisia mutta suuresti mediatilaa ja rahaakin tuottavia. Saatanatarinoissa onkin aina kysymys siitä antaako Hjallis potkut vai ei. (Saatana on tällöin vain Hjallis Harkimon metafora.) Tämä selittää miksi epäonnistuminen oveluudessa ratkaisee - ja miksi juristin mieli tarvitaan voittamisessa - on niin tärkeää.
perjantai 27. elokuuta 2010
Langennut mutta ei enkeli.
"Esiin nostetaan aina se, mille vähiten huomiota haen. / Minussa ei mitään vikaa, se mitä näet on pintalikaa vain." ... "Kevät peittää, kevät paljastaa, ehdin kesän alta pois. / Perustun uskomuksiin - nauran lapsellisuudelleni."(Absoluuttinen nollapiste, "Jälkivaatimus")
Ihania naisia verrataan usein enkeleihin. Minäkin ajattelin tehdä tämän. Ja koska olen minä, kertomukseni ei aiheestaan huolimatta ole kovin ihastuttavaa. Minulla on toisenlaista, astetta synkempää, kerrottavaa. Ja tässä käytän apunani kahta kertomusta.
Ensimmäinen kertomus.
Televisiosarjassa "Life" on erinomaisen hieno jakso "the Fallen Woman" , jossa Charlie Crews tutustutetaan muun muassa sarjan pahaan mafiapäällikköön. Keskitän huomioni jakson erääseen keskeiseen henkilöön, nimittäin jaksossa murhattuun jonka murhaa ollaan selvittämässä. Hänen tarinansa on hyvin keskeinen ja tarinan kannalta tämä tekee hänestä yhden jakson elävimmistä hahmoista.
Tarina alkaa sulasta. Se leijailee maahan. Pian taivaalta tipahtaa nainen jolla on enkelin siivet. Charlie Crews miettii missä määrin kyseessä on aito enkeli. "Maybe it's a real angel with fake wings." Sillä eihän se, että hänellä ei ollut siipiä tarkoittanut että hän ei olisi enkeli. Crewsiä kuitenkin kiinnosti enkeliys ikään kuin symbolisena. "I know she wasn't an angel, on-a-cloud-with-a-harp-angel, but maybe she was angel in the way we all might be angels."
Tarinan edetessä selviää että nainen oli naimisissa, mutta pian selviää myös että nainen oli mafian maahantuoma prostituoitu. Prostituutiosta Crews muistutti että että "I knew a prostitute at Pelican Bay whose name was Angel." Murhattu nainen oli lisäksi naimisissakin ns. "maksua vastaan". Mies maksoi kuukausimaksuja ja avioliitto jatkui, jos maksut jätetään maksamatta, lähtee nainen toiselle aviomieheksi.
Mafialla ei tietenkään ollut syytä tappaa tuottavaa rahanlähdettä. Ja mies maksoi tunnollisesti. Taiteilijamies oli kuitenkin nähnyt naisen kauneuden ja hyvyyden ja maalasi hänestä kuvia enkelipuvussa. Nainenkin oli lämmennyt. Tarkoituksena rakastavaisilla oli paeta. Siksi mafia tappoi naisen.
Loppujen lopuksi jäi auki se, missä määrin nainen oli ollut enkeli. Symbolisesti.
Toinen tarina.
Tämän tarinan vastapainoksi haluan tuoda Gogolia. Tarkemmin sanoen hänen tarinansa "Nevsky Prospect". (Joka on eräs Pietarin iso katu.) Tarinassa esiintyy nimittäin taiteilija, joka näkee kadulla ihanan naisen. Hän seuraa tätä ja paljastuu että kyseinen nainen on huora.
Tämä on taiteilijalle kauhea, koska hän on kaunosielu hän idealisoi asioita hyvin vahvasti : Hänelle kauneus tarkoittaa samaa kuin hyvä ja jalo. Ja kyseinen nainen on todella virheetön. Prostituutio taas on tahra, joka edustaa rumuutta.
Taiteilija assimiloi tilanteen uskottavasti : Hän alkaa näkemään unia tästä naisesta. Unissa nainen on enkeli, joka on langennut kohtalon julman kolhun vuoksi, eikä suinkaan omasta tahdostaan.
Unet kehittyvät ajan kanssa, ja pikku hiljaa naisesta muotoutuu hänen vaimonsa, joka maalaa. Taiteilija vakuuttuu naisen ihanuudesta ja "syvästä puhtaudesta". Prostituutio onkin tässä erikoistapauksessa vain pintalikaa.
Siksi taiteilija menee ja pitää pitkän moraalisaarnan naiselle. Hän muistuttaa paheellisuudesta hyvin pitkästi, vuolasti ja monisanaisesti ja päättää tämän kosimalla huoraa. Hän kuvaa mitä hän voisi tarjota ja kuvaa vaimonsa tekemässä sieviä käsitöitä. Nainen loukkaantuu siitä että häntä verrataan ompelijaan. Taiteilija järkyttyy tästä voimakkaasti ja tappaa itsensä.
Idealisoitu ihanne.
Yllä olevissa tarinoissa on molemmissa tärkeä teema. Ihmiset muodostavat toisista hyvin nopeasti erilaisia mielikuvia. Ja he odottavat jotenkin että nämä ihmiset noudattavat niitä. Kummassakin esiin tulee esimerkiksi oletus "noin hyveellinen ja ihana ei ole huora".
Ja kun todellisuus näyttää että ihminen on kompleksisempi kuin mikään näistä kuvitelmista, ihminen loukkaantuu helposti - etenkin jos kuvitelmat ovat kovin ruusuisia. Kun ihminen kokee itsensä petetyksi joko vihastuu ja haluaa tuhota ideaalin kohteen, koska tämä ei ole ideaali. (Kuten mafiapomo.) Tai sitten hänen oma maailmankuvansa romahtaa. (Kuten taiteilijalla.)
1: Tästä löytyy tavallaan esimerkki kristinuskon puolelta. Demoni, äärimmäistä pahaa palveleva voima, on nimen omaan langennut enkeli. Alkuperä tekee pahuudesta tavallaan entistä pahempaa: Demoni kun ei ole syntynyt pahaksi, vaan on luopio. Tätä kautta petturuus on lisätty ominaisuuslistaan.
___1.1: Tavallaan tässä näkyy myös se, että kyseessä ei ole sävyltään kauniista luopumisesta, vaan luopiona olemisesta. Eikä asian katsota olevan pettymystä Jumalaan, vaan petturuudesta Jumalalle. Näin paha saadaan kuvattua entistä pahempana.
Tämänlainen ideaali on tavallaan toisen ihmisen luoma rooli, josta ei välttämättä ole edes kerrottu asianomaiselle. Tälläisten stereotypioiden käyttö on tietenkin jossain määrin arkipäivää, ja niiden kenties valheelliset ihmiskuvat kuitenkin helpottavat elämää. On kätevää ajatella kaupan kassa asiakaspalvelijan roolissa eikä koko monimutkaisena itsenään. Ja kenties maailmassa on tälläisen epätoden kuvittelun ja luokituksen kautta enemmän enkeleitä. Tosin kenties siellä on samalla enemmän pirujakin.
perjantai 13. marraskuuta 2009
Monoteismin ja polyteismin ero.
Monoteismin ja polyteismin rajat tuntuvat helpoilta. Lasketaan vain jumalia. Siinä missä monoteistillä ei ole valinnanvaraa, voi polyteisti kuullessaan kysymyksen "Palvo Jumalaa koko sydämestäsi", kysyä että "mitä niistä?". Polyteisteillä kun on enemmän vaihtoehtoja josta valita.
Tietenkin rajat ovat hieman tätä mutkikkaammat.
Islaminuskossa kristinuskoa esitetään usein kolmijumalaisena. Kristitystä tämä on tietysti erikoista koska on kolmiyhteisyys, jossa kolme on yksi. Islamilaisista tämä logiikka ei vakuuta koska kolme on kolme ja yksi on yksi. Asian voi kiertää ymmärrettävästi vaikka roolituksen idean kautta : Jumala on kuin henkilö virallisessa puvussa virallisessa paikassa, jolloin päätetään asioista. Jeesus takapihalla rennoissa mutta kätevissä työvaatteissa jotka kestävät sotkua. Ja Pyhä Henki jotain muuta. (Hänen luonteensa on jäänyt erikoislaatuisen tyhjäksi. Raamatussa ei ole ainuttakaan sanaa jonka tuo Pyhä Henki -persoona olisi lausunut ääneen. Jeesus ja Jumala puhuvat omilla nimillään useinkin.) Kyseessä on kuitenkin sama tyyppi. Ihminen vain korostaa niitä erilaisia vaatteita ja sitä miten tyyppi on silti sama, jolloin pinnallisesti voi näyttää että yksi on kolme.
Kuitenkin kristinuskossa on laajemminkin monijumalaisuuden makua: Pahasta syytetään Paholaista, joka on voimakas olento. Tämän luonnetta selitetään siten että tämä on langennut enkeli. Ja enkeli ei ole jumala. Enkelit eivät ole Jumalia koska nämä ovat Jumalan luomuksia. Niillä on kuitenkin suuria voimia, ja ne ovat kuolemattomia. Ihmiset ovat niihin verrattuna voimattomia. Superhumaaneja kuolemattomia. Moni voisi kutsua heitä Jumaliksi. Ja moni polyteismikin muuttuisi enkelien määrittelyllä monoteistiseksi. Onhan hindulaisilla Brahma, Jumala jonka luomuksia ja jonka alla muut jumalat ovat. Enkeleilläkin on jopa nimiä, kuten hindulaisuudessakin tietysti on nimiä eri jumalille.
Olen jopa törmännyt sellaiseen kristittyyn, jonka mielestä vieraiden maiden jumalatarujen takana voi hyvinkin olla totuuspohjaa. Että jumalat ovat vain yksittäisiä demoneja jotka ovat hämmentäneet. Eli ihminen on kohdannut vaikka apinannäköiseksi naamioituneen Saatanan seuraajan, ja tämän vuoksi alkanut uskomaan Hanumaniin. Tämä tarkoittaa sitä että metafyysisessä maailmassa Hanuman ja demoni on olennaisesti samankaltainen. Eroja on siis oikeastaan vaikea vetää.
Kristinusko on pohjimmiltaan monoteistinen vain koska enkeleitä ei kutsuta Jumaliksi. Pääsyy on se, että näitä enkeleitä ei saa palvoa, ne ovat vain Jumalan palvelijoita tai tämän vastustajia (jolloin niillä on sama laatu mutta erilainen käytös ja niitä kutsutaan demoneiksi.) Jakoa monoteismiin ja polyteismiin ei oikeastaan ratkaise itse jumaluuksien määrä vaan enemmänkin se "sallittujen palvottavien määrä".
Tietenkin rajat ovat hieman tätä mutkikkaammat.
Islaminuskossa kristinuskoa esitetään usein kolmijumalaisena. Kristitystä tämä on tietysti erikoista koska on kolmiyhteisyys, jossa kolme on yksi. Islamilaisista tämä logiikka ei vakuuta koska kolme on kolme ja yksi on yksi. Asian voi kiertää ymmärrettävästi vaikka roolituksen idean kautta : Jumala on kuin henkilö virallisessa puvussa virallisessa paikassa, jolloin päätetään asioista. Jeesus takapihalla rennoissa mutta kätevissä työvaatteissa jotka kestävät sotkua. Ja Pyhä Henki jotain muuta. (Hänen luonteensa on jäänyt erikoislaatuisen tyhjäksi. Raamatussa ei ole ainuttakaan sanaa jonka tuo Pyhä Henki -persoona olisi lausunut ääneen. Jeesus ja Jumala puhuvat omilla nimillään useinkin.) Kyseessä on kuitenkin sama tyyppi. Ihminen vain korostaa niitä erilaisia vaatteita ja sitä miten tyyppi on silti sama, jolloin pinnallisesti voi näyttää että yksi on kolme.
Kuitenkin kristinuskossa on laajemminkin monijumalaisuuden makua: Pahasta syytetään Paholaista, joka on voimakas olento. Tämän luonnetta selitetään siten että tämä on langennut enkeli. Ja enkeli ei ole jumala. Enkelit eivät ole Jumalia koska nämä ovat Jumalan luomuksia. Niillä on kuitenkin suuria voimia, ja ne ovat kuolemattomia. Ihmiset ovat niihin verrattuna voimattomia. Superhumaaneja kuolemattomia. Moni voisi kutsua heitä Jumaliksi. Ja moni polyteismikin muuttuisi enkelien määrittelyllä monoteistiseksi. Onhan hindulaisilla Brahma, Jumala jonka luomuksia ja jonka alla muut jumalat ovat. Enkeleilläkin on jopa nimiä, kuten hindulaisuudessakin tietysti on nimiä eri jumalille.
Olen jopa törmännyt sellaiseen kristittyyn, jonka mielestä vieraiden maiden jumalatarujen takana voi hyvinkin olla totuuspohjaa. Että jumalat ovat vain yksittäisiä demoneja jotka ovat hämmentäneet. Eli ihminen on kohdannut vaikka apinannäköiseksi naamioituneen Saatanan seuraajan, ja tämän vuoksi alkanut uskomaan Hanumaniin. Tämä tarkoittaa sitä että metafyysisessä maailmassa Hanuman ja demoni on olennaisesti samankaltainen. Eroja on siis oikeastaan vaikea vetää.
Kristinusko on pohjimmiltaan monoteistinen vain koska enkeleitä ei kutsuta Jumaliksi. Pääsyy on se, että näitä enkeleitä ei saa palvoa, ne ovat vain Jumalan palvelijoita tai tämän vastustajia (jolloin niillä on sama laatu mutta erilainen käytös ja niitä kutsutaan demoneiksi.) Jakoa monoteismiin ja polyteismiin ei oikeastaan ratkaise itse jumaluuksien määrä vaan enemmänkin se "sallittujen palvottavien määrä".
maanantai 5. tammikuuta 2009
Täti toiveen toteuttaa.
"Mr.and Mrs. Arthur Castle, gentle and infinitely patient people, whose lives have been a hope chest with a rusty lock and a lost set of keys. But in just a moment that hope chest will be opened, and an improbable phantom will try to bedeck the drabness of these two people's failure-laden lives with the gold and precious stones of fulfillment. Mr. and Mrs. Arthur Castle, standing on the outskirts and about to enter the Twilight Zone."
("Twilight zone",ep. "The Man in the Bottle")
Tarinoissa yksi yleinen teema on toivomusten toteuttava voima, joka pilaa jollain tavalla toivojan elämän.
1: Ensimmäisessä versiossa toiveet tulevat demonilta ja toiveisiin liittyy jokin ikävä kontrahti. Yleensä sielu myydään paholaiselle jostain ehdosta kuten rikkauksista. Kuuluisin ja kliseisin esimerkki on tietysti kirja jolla on kammottavan pitkä nimi eli "Kertomus Tohtori Johann Faustenista, laajalti tunnetusta Noidasta ja Taikurista, Miten hän tiettynä aikana myi itsensä Paholaiselle, ... kunnes hän vihdoin sai hyvin ansaitun Palkkansa." jossa Faustus opiskelee okkultistiksi ja vaihtaa sielunsa paholaiselle tiedosta ja palveluista. Faust saa vartijakseen Mefistofeles -demonin, ja sovitun 24 vuoden ajan Faust oppii kaiken astrologiasta almanakantekoon ja silmänkääntöön ja tietoon taivaan ja maan asioista. Häntä ei pelasta rukoukset eikä mikään koska Saatana ei halua muuttaa tavuakaan sopimuksesta.
2: Toisessa versiossa toivomuksen antajalla on vain lähinnä mahtia. Hän ei ole paha, mutta toiveista tulee silti vain ikävyyksiä, koska ihmisten toiveet ovat epätäsmällisiä, väärin muotoiltuja ja niistä seuraa sellaisia asioita mitä nämä eivät ole tarkoittaneet. Tästä esimerkkinä on Aku Ankan taskukirjan "henki korkealla" nimijutussa pullon hengelle asetetut toivomukset tuottavat Akulle vaikeuksia, koska henki on eräänlainen pilkunviilaaja. X -filesissä jaksossa "Je Souhaite" djinni antaa toivomuksia, ja onnettomuudet johtuvat siitä että toiveita ei ole kunnolla määritelty : Näkymätön mies jääkin rekan alle. Hänet takaisin toivova saakin eräänlaisen puhumiskyvyttömän zombien ja niin edes päin. Näissä tarinoissa henki on enemmänkin neutraali toteuttava voima, ja rangaistus tulee tyhmyydestä.
___2.1: Joskus toiveet toimivat kuten ennalta, mutta niistä päästään pälkähästä siten että jollain tavalla pistetään toiveet hyllylle: "Twilight Zone" -sarjan jaksossa "The Man in the Bottle" kuvioissa on lampun henki joka toteuttaa toiveita samaan tyyliin. Sitä päädytään Hitleriksi WWII loppuun. Ja lopulta sitä pelastutaan siten että viimeinen toive on muotoa "none of this ever happened." Vastaava tarina on lastensatuna jossa nälkäinen mies toivoo ensin makkaran, aikaansaa vaimonsa kanssa kinan siitä että tuollaiseen haaskataan arvokas toive, jonka jälkeen mies toivoo että makkara olisi vaimon nenässä. Viimeinen toive menee tietysti siihen että toivotaan makkara kadoksiin.
Toisin sanoen tarinan henki on kaikissa mainitsemissani tapauksissa sama. Sama jonka Terry Pratchett "eric" -kirjassa mainitsee seuraavalla tavalla: "Demonisten voimien käyttäminen omien tarkoitusperien ajamiseen olisi vähän sama kuin yrittäisi hakata hiiriä hengiltä elävällä kalkkarokäärmeellä." Sinänsä on erikoista, että tarinoissa demonologiassa mainitut pahat henget ja demonit eivät tarinallisesti aina eroa toivomuksia täyttävistä djinneistä tarinan tasolla. Näissä tyypeissä on kuitenkin olennaisena se ero, että kun demonit ovat kyseessä, useimmiten rankaistaan uteliaisuudesta, siitä että tungetaan nenää väärään paikkaan. Kun taas henkien kohdalla rankaisu tulee älyllisestä typeryydestä ja epätäsmällisyydestä. Ja tästä erosta seuraa se, että Faust ja muut vastaavat kertomukset ovat usein tragedioida, mutta henkien toiveiden kanssa kommeltelu on komediaa. Tosin nämä komediat seuraavat juonenrakentamisessaan tragedian kaarta, joten niitä voidaan pitää tragedioina jotka naurattavat.
Syynä on luultavasti se, miksi minä kyllästyn moniin nyt TV:ssä pyöriviin superhahmojen ympärille rakentuviin hahmoihin ("Siskoni on noidasta" "4400":aan ja "Heroesiin") : Niissä kun on vain (1) harjoitteluvaihe joka on kiinnostava, koska henkilöt yrittävät tulla toimeen ihmekykyjensä kanssa ja (2) tehosterymistelyvaihe, kun superkyvyt pistetään koetukselle superkonnien kanssa ja saadaan paljon räimettä. Minua ei vain tälläinen jostain syystä jaksa kiinnostaa. Backslash joka sen sijaan toivomuksiin on ikään kuin liitettynä on dramaattinen elementti.
Eroja voidaan kutsua tietysti sanomaksikin : Ne kertovat siitä mitä kirjailija on halunnut sanoa. Kirja on aika selvä kannanotto Faustin tuntemattomaksi jääneeltä henkilöltä, jonka on arvioitu olevan pappismies. Se kertoo siitä miksi Faustille käy lopulta huonosti, vaikka hän onkin jalossa totuuden etsimistyössä ja tiedonhalu mielessä kuvioissa. Hän edustaa itse asiassa hahmoa, joka on valmis selvittämään totuuden hinnalla millä hyvänsä, muiden mielipiteistä välittämättä. Se, että hän on tavallaan tarinan konna ja samalla itsensä uhri kertoo ehkä hieman siitä miten ajat ovat muuttuneet. Tai sitten eivät. Ainakaan kaikkien kohdalla. Faustuksen lähtökohta on nimen omaan "onnistuja".
"Ne miellyttivät Tohtori Faustia kovasti, hän pohti ja opiskeli niitä yötä päivää. Eikä hän halunnut sen jälkeen nimittää itseään teologiksi, vaan hänestä tuli maailmallinen ihminen, joka kutsui itseään lääketieteen tohtoriksi, ja ryhtyi astrologiksi sekä matemaatikoksi. Ja helposti hänestä tuli lääkäri, hän auttoi vakavasti ihmisiä rohdoksilla, yrteillä, juurilla, vesillä, juomilla, lääkkeillä ja peräruiskeilla. Sitäpaitsi hän oli kehumatta sanoen puheissaan rehellinen ja Jumalan Kirjaan hyvin perehtynyt"
Se, että Faustin kirjoittajaksi on arvioitu pastoria, jolla oli henkinen asema kertoo varmaan omaa osaansa siitä, miksi hänen tarinansa asetelma on se mikä se on. Toiveissa on varoiteltu esimerkiksi laiskuudesta: "Ei ole ilmaista lounasta", joten jos toive toimii helposti, siinä täytyy olla jokin vakava backslash. Toinen taas varoittelee "Frankensteinin hirviön" elokuvaversioiden tapaan siitä miten käy kun ihminen rupeaa leikkimään mahtavilla luonnonvoimilla joita ei ymmärrä. Antiikkisimmat versiot varoittelevat siitä että tuho tulee koska niiden tiellä palvotaan vääriä jumalia.
Toisaalta taas juuri nämä kammoksutut elementit ovat juuri niitä, jotka minua ja varmaan muitakin lukijoita kiinnostavat eniten. Henget ja demonit ovat jännittäviä ja pelottavia olentoja, ja kukapa ei olisi toivonut paljon rahaa tai kukapa rampa ei haluaisi kultaista rullatuolia helposti ja ilman vaivaa. Tässä kohden kritisoitu kohde ikään kuin kiehtoo, ja luulen että näiden varoittelujen sanoma ei sen vuoksi välttämättä mene läpi.
Toisaalta ne voivat toimiakin, koska varoittelut ovat monelta osin sellaisia että ne eivä synnytä matkimishalua tai ihailua; Käsittelemme demoneja samalla tavalla millä käsittelemme kummituksia. Emme halua olla niitä, vaikka ne kiehtovat meitä. Emmekä usko niihin mutta pelkäämme niitä silti.
Toivottavasti emme kuitenkaan pelkää toiveidemme toteutumista, koska suuri osa elämästä kuitenkin kuluu haaveksimiseen ja siitä pettymiseen että tavoitteet, eli toiveet, eivät toteudu täysmittaisesti tai lainkaan. Ne harvinaiset onnistumisen hetket voivat tietenkin olla myös negatiivisia pettymyksiä kun ne eivät annakaan odotettua tai paranna elämänlaatua kuten olimme luulleet. Mutta yrittämisen lopettamisessa olisi silti jotain aika masentavaa. (Miltei yhtä masentavaa kuin se, että tästä jutusta näytti tulevan jonkinlainen itsekasvuoppaasta lainattu luku.)
("Twilight zone",ep. "The Man in the Bottle")
Tarinoissa yksi yleinen teema on toivomusten toteuttava voima, joka pilaa jollain tavalla toivojan elämän.
1: Ensimmäisessä versiossa toiveet tulevat demonilta ja toiveisiin liittyy jokin ikävä kontrahti. Yleensä sielu myydään paholaiselle jostain ehdosta kuten rikkauksista. Kuuluisin ja kliseisin esimerkki on tietysti kirja jolla on kammottavan pitkä nimi eli "Kertomus Tohtori Johann Faustenista, laajalti tunnetusta Noidasta ja Taikurista, Miten hän tiettynä aikana myi itsensä Paholaiselle, ... kunnes hän vihdoin sai hyvin ansaitun Palkkansa." jossa Faustus opiskelee okkultistiksi ja vaihtaa sielunsa paholaiselle tiedosta ja palveluista. Faust saa vartijakseen Mefistofeles -demonin, ja sovitun 24 vuoden ajan Faust oppii kaiken astrologiasta almanakantekoon ja silmänkääntöön ja tietoon taivaan ja maan asioista. Häntä ei pelasta rukoukset eikä mikään koska Saatana ei halua muuttaa tavuakaan sopimuksesta.
2: Toisessa versiossa toivomuksen antajalla on vain lähinnä mahtia. Hän ei ole paha, mutta toiveista tulee silti vain ikävyyksiä, koska ihmisten toiveet ovat epätäsmällisiä, väärin muotoiltuja ja niistä seuraa sellaisia asioita mitä nämä eivät ole tarkoittaneet. Tästä esimerkkinä on Aku Ankan taskukirjan "henki korkealla" nimijutussa pullon hengelle asetetut toivomukset tuottavat Akulle vaikeuksia, koska henki on eräänlainen pilkunviilaaja. X -filesissä jaksossa "Je Souhaite" djinni antaa toivomuksia, ja onnettomuudet johtuvat siitä että toiveita ei ole kunnolla määritelty : Näkymätön mies jääkin rekan alle. Hänet takaisin toivova saakin eräänlaisen puhumiskyvyttömän zombien ja niin edes päin. Näissä tarinoissa henki on enemmänkin neutraali toteuttava voima, ja rangaistus tulee tyhmyydestä.
___2.1: Joskus toiveet toimivat kuten ennalta, mutta niistä päästään pälkähästä siten että jollain tavalla pistetään toiveet hyllylle: "Twilight Zone" -sarjan jaksossa "The Man in the Bottle" kuvioissa on lampun henki joka toteuttaa toiveita samaan tyyliin. Sitä päädytään Hitleriksi WWII loppuun. Ja lopulta sitä pelastutaan siten että viimeinen toive on muotoa "none of this ever happened." Vastaava tarina on lastensatuna jossa nälkäinen mies toivoo ensin makkaran, aikaansaa vaimonsa kanssa kinan siitä että tuollaiseen haaskataan arvokas toive, jonka jälkeen mies toivoo että makkara olisi vaimon nenässä. Viimeinen toive menee tietysti siihen että toivotaan makkara kadoksiin.
Toisin sanoen tarinan henki on kaikissa mainitsemissani tapauksissa sama. Sama jonka Terry Pratchett "eric" -kirjassa mainitsee seuraavalla tavalla: "Demonisten voimien käyttäminen omien tarkoitusperien ajamiseen olisi vähän sama kuin yrittäisi hakata hiiriä hengiltä elävällä kalkkarokäärmeellä." Sinänsä on erikoista, että tarinoissa demonologiassa mainitut pahat henget ja demonit eivät tarinallisesti aina eroa toivomuksia täyttävistä djinneistä tarinan tasolla. Näissä tyypeissä on kuitenkin olennaisena se ero, että kun demonit ovat kyseessä, useimmiten rankaistaan uteliaisuudesta, siitä että tungetaan nenää väärään paikkaan. Kun taas henkien kohdalla rankaisu tulee älyllisestä typeryydestä ja epätäsmällisyydestä. Ja tästä erosta seuraa se, että Faust ja muut vastaavat kertomukset ovat usein tragedioida, mutta henkien toiveiden kanssa kommeltelu on komediaa. Tosin nämä komediat seuraavat juonenrakentamisessaan tragedian kaarta, joten niitä voidaan pitää tragedioina jotka naurattavat.
Syynä on luultavasti se, miksi minä kyllästyn moniin nyt TV:ssä pyöriviin superhahmojen ympärille rakentuviin hahmoihin ("Siskoni on noidasta" "4400":aan ja "Heroesiin") : Niissä kun on vain (1) harjoitteluvaihe joka on kiinnostava, koska henkilöt yrittävät tulla toimeen ihmekykyjensä kanssa ja (2) tehosterymistelyvaihe, kun superkyvyt pistetään koetukselle superkonnien kanssa ja saadaan paljon räimettä. Minua ei vain tälläinen jostain syystä jaksa kiinnostaa. Backslash joka sen sijaan toivomuksiin on ikään kuin liitettynä on dramaattinen elementti.
Eroja voidaan kutsua tietysti sanomaksikin : Ne kertovat siitä mitä kirjailija on halunnut sanoa. Kirja on aika selvä kannanotto Faustin tuntemattomaksi jääneeltä henkilöltä, jonka on arvioitu olevan pappismies. Se kertoo siitä miksi Faustille käy lopulta huonosti, vaikka hän onkin jalossa totuuden etsimistyössä ja tiedonhalu mielessä kuvioissa. Hän edustaa itse asiassa hahmoa, joka on valmis selvittämään totuuden hinnalla millä hyvänsä, muiden mielipiteistä välittämättä. Se, että hän on tavallaan tarinan konna ja samalla itsensä uhri kertoo ehkä hieman siitä miten ajat ovat muuttuneet. Tai sitten eivät. Ainakaan kaikkien kohdalla. Faustuksen lähtökohta on nimen omaan "onnistuja".
"Ne miellyttivät Tohtori Faustia kovasti, hän pohti ja opiskeli niitä yötä päivää. Eikä hän halunnut sen jälkeen nimittää itseään teologiksi, vaan hänestä tuli maailmallinen ihminen, joka kutsui itseään lääketieteen tohtoriksi, ja ryhtyi astrologiksi sekä matemaatikoksi. Ja helposti hänestä tuli lääkäri, hän auttoi vakavasti ihmisiä rohdoksilla, yrteillä, juurilla, vesillä, juomilla, lääkkeillä ja peräruiskeilla. Sitäpaitsi hän oli kehumatta sanoen puheissaan rehellinen ja Jumalan Kirjaan hyvin perehtynyt"
Se, että Faustin kirjoittajaksi on arvioitu pastoria, jolla oli henkinen asema kertoo varmaan omaa osaansa siitä, miksi hänen tarinansa asetelma on se mikä se on. Toiveissa on varoiteltu esimerkiksi laiskuudesta: "Ei ole ilmaista lounasta", joten jos toive toimii helposti, siinä täytyy olla jokin vakava backslash. Toinen taas varoittelee "Frankensteinin hirviön" elokuvaversioiden tapaan siitä miten käy kun ihminen rupeaa leikkimään mahtavilla luonnonvoimilla joita ei ymmärrä. Antiikkisimmat versiot varoittelevat siitä että tuho tulee koska niiden tiellä palvotaan vääriä jumalia.
Toisaalta taas juuri nämä kammoksutut elementit ovat juuri niitä, jotka minua ja varmaan muitakin lukijoita kiinnostavat eniten. Henget ja demonit ovat jännittäviä ja pelottavia olentoja, ja kukapa ei olisi toivonut paljon rahaa tai kukapa rampa ei haluaisi kultaista rullatuolia helposti ja ilman vaivaa. Tässä kohden kritisoitu kohde ikään kuin kiehtoo, ja luulen että näiden varoittelujen sanoma ei sen vuoksi välttämättä mene läpi.
Toisaalta ne voivat toimiakin, koska varoittelut ovat monelta osin sellaisia että ne eivä synnytä matkimishalua tai ihailua; Käsittelemme demoneja samalla tavalla millä käsittelemme kummituksia. Emme halua olla niitä, vaikka ne kiehtovat meitä. Emmekä usko niihin mutta pelkäämme niitä silti.
Toivottavasti emme kuitenkaan pelkää toiveidemme toteutumista, koska suuri osa elämästä kuitenkin kuluu haaveksimiseen ja siitä pettymiseen että tavoitteet, eli toiveet, eivät toteudu täysmittaisesti tai lainkaan. Ne harvinaiset onnistumisen hetket voivat tietenkin olla myös negatiivisia pettymyksiä kun ne eivät annakaan odotettua tai paranna elämänlaatua kuten olimme luulleet. Mutta yrittämisen lopettamisessa olisi silti jotain aika masentavaa. (Miltei yhtä masentavaa kuin se, että tästä jutusta näytti tulevan jonkinlainen itsekasvuoppaasta lainattu luku.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)