I'm dreaming of a White Christmas

Viime päivinä on kohuttu äärimmäisen paljon Olli Immosen sanomisista. Hän oli kirjoittanut facebookiin asioita. Ja tämän täytyy olla tärkeintä ikinä. Alkuperäinen lausunto on muotoa "I'm dreaming of a strong, brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in, will soon enough burst into a million little pieces. Our lives are entwined in a very harsh times. These are the days, that will forever leave a mark on our nations future. I have strong belief in my fellow fighters. We will fight until the end for our homeland and one true Finnish nation. The victory will be ours.", joka on käännetty "enkusta" suomeksi esimerkiksi Helsingin Sanomiin ; "Unelmoin vahvasta, urheasta kansakunnasta, joka voittaa tämän painajaisen, jota kutsutaan monikulttuurisuudeksi. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, poksahtaa pian miljooniksi pikku palasiksi. Elämämme ovat kietoutuneet todella ankarassa ajassa. Nämä ovat ne päivät, jotka lopullisesti jättävät jäljen kansakuntamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko kanssataistelijoihini. Me taistelemme loppuun asti kotimaamme ja yhden todellisen suomalaisen kansakunnan puolesta. Voitto tulee olemaan meidän." Tämä kohina Immosen ympärillä oli jopa niin suuri että puolisonikin tiesi että kuka on Immonen. (Ja puhumme henkilöstä joka toissa vaaleissa, niissä "jytkyvaaleissa" kysyi vakavasti että "kuka se Soini on"...) Minulla voisi olla jotain järkevää sanottavaa kohinasta. Mutta se kaikki on jo sanottu ja tiivistetty.

Koska minulla ei ole mitään järkevää lisättävää, teen sen mitä filosofi tekee. Kysyy tyhmiä mutta oleellisia kysymyksiä.

Siksi ajattelin ottaa esille oleellisen kysymyksen. "Miksi?" (Sen kysyminen on tässä poliittisessa tilanteessa helvetin tyhmää.) Päällimmäinen kysymys, jonka kysyin liittyi siihen että olisiko sama kohu tapahtunut jos jonkun muun puolueen kuin perussuomalaisten edustaja olisi kirjoittanut jotain samantapaista. Toisaalta tämä kysymys vaati täsmennyskysymykseksi sen, olisiko minkään muun puolueen valittu edustaja kirjoittanut mitään samantapaista. Tämä liittyy tietenkin siihen kysymykseen että ovatko perussuomalaiset provokatiivinen puolue jonka jäsenet laukovat tyhmiä asioita. Vai liimataanko heidän päälleen kohuja.

Breivik muutenkin kuin näöltään?

Ehkä oleellisin ja ensimmäinen käsiteltävä asia liittyy Anders Breivikiin. Immonen on siitä kiinnostava, että hän on jo ulkonäkönsä puolesta yllättävän samanlainen. Mutta teemana oli nimenomaan se, että mitä siellä pään sisällä liikkuu ja mitä sieltä suusta tulee ulos. Tämä tiivistynee parhaiten linkin takana olevaan kuvaan. Breivikin lausunto on muodossa "A multicultural society is only temporary. Sooner or later, we will return to a new monocultural society. It is essential for all cultural conservative resistance fighters to understand that we are in the middle of a war of perceptions. We must do everything possible to defend democracy. This can only be accomplished by overthrowing the current Western European multiculturalist regimes. This is the only way to safeguard democracy long term. Sure it can be bloody. But if democracy, our homelands, and people aren't worth certain sacrifices, then what is?" Lisäksi analogisuutta korostaa se, että Immonen julkaisi tekstinsä Breivikin tekemän terrori-iskun vuosipäivänä.

Selvästi esillä olevassa sanomisessa on hyvin samanlaisia sisältöjä. Kiinnostavaa onkin katsoa mitä tämä samanlaisuus tarkoittaa. Otan tässä esiin muutaman tärkeän teeman. Nämä teemat korostavat sitä että ei kenties kannata seurata liian vahvasti omia intuitioitaan.
1: Kaikkia ääriliikkeitä kuvaa se, että ne imitoivat maltillisempia käsityksiä. Esimerkiksi jos löytää islamilaisten terroristien ja maltillisten islamilaisten välistä samanlaisuuksia, ne kertovat yhteisestä kulttuuripohjasta. Immonen voidaankin perustellusti liittää maahanmuuttovastaiseen kansallishenkiseen liikehdintään. Itse asiassa voidaan sanoa että on käytännössä ilmiselvää, että ääriliikkeet ovat aina jotain jotka hyötyvät siitä että ne piilottavat retoriikkansa. Ongelmana ei siis välttämättä ole se, että Immonen esittää terroristin näkökantoja. Ongelma voi olla siinä, että Breivikin näkemykset hänen manifestissaan olivat maltillistettuja, ne ikään kuin osoittivat että ihmisten ampuminen olisi jotenkin täysjärkistä ja perusteltua. Ja tämä onnistuu teeskentelemällä maltillista käyttämällä maltillisien ilmauksia. (Pseudotieteilijät tekevät juuri samoin tehdessään idiotismistaan älykästä. Varastetaan ulkokuorta ja retoriikkaa tieteeltä.)

2: Toisaalta Immosen viestin "taistelu" on terminä jotain jota käytetään sekä metaforana että käytännön taisteluhenkisyydessä. Tämä onkin tullut kenties keskeisimmäksi osaksi aiheesta vääntämistä. ; Osa näkee että viesti voidaan tulkita konkreettiseksi taisteluunkutsuksi. Osa näkee että se voidaan tulkita vertauskuvalliseksi. Mielleyhtymät ja omat ennakkokäsitykset suuntaavat hyvin helposti mielipiteet tässä kohden.
3: Ei ole ihme jos maahanmuuttokriittisten "enkusta" löytyy samanlaisuutta Breivikin teksteihin. Sillä siinä on 1 516 sivua maahanmuuttokriittistä tekstiä. Kun aihe on sama, ei ole ihme jos jotain samanlaisuutta löytyy. Ja mikä parasta ; Breivikin manifesti on kokoelma. Hän ei suinkaan ole vain kirjoittanut sitä, vaan hän on lainannut katkelmia ja pidempiäkin osioita maahanmuuttokriittisten teksteistä. Esimerkiksi Breivik on lainannut Jussi Halla-ahoa. Tämä toki korostaa sitä että Breivik kuuluu samaan kulttuuripiiriin kuin Halla-aho - plagioinnin ottaminen omiin nimiin "luovalla suhteella tekijänoikeuksiin" on ihailun kenties vahvin ilmentymä. Mutta tämä palauttaa sen siihen että vaikka kristityistäkin löytyy ties mitä aborttiklinikoidenpommittajia, se ei vielä tee kristillisistä julistajista terroristeja. Ei, vaikka yhteinen kulttuuritausta tuokin paljon samanlaisuutta sanomisiin.

Toisaalta ylläoleva argumentaatio on "alkuun pääsevää mutta ei riittävää". Sillä tämä muistuttaa toisesta asiasta. Myös aidosti terroristiset lausunnot menisivät vastaavaan. Kysymys onkin siitä että aika moni Immosen puolustaja on melko lailla suoraan ajatellut että jos asioita voidaan jakaa eri kategorioihin, niin tästä seuraisi se, että voitaisiin vain päättää että Immonen ei kuulu siihen ikävään kategoriaan. ; Jos keskenään analoginen ilmiöluokka_X voidaan jakaa kahteen erilliseen lokeroon, Lokero_A ja Lokero_B, niin ei voida sanoa että jos kohde kuuluu ilmiöluokkaan_X niin se voitaisiin aina vain laittaa siihen Lokero_B:hen. Jos näin olisi, ei koko eri kategorioihin jakamisessa olisi mitään järkeä! Ja sitten kaikki olisivat taas sekaisin sen inhottavan ilmiön kanssa, kun siihenkin kuuluva asetettaisiin siihen samaan Lokero_A:han.

Asian ratkaiseminen on vaikeaa, koska se ei katso puoluekantaa. Esimerkiksi jos katsotaan vasemmistolaista aatetta, voidaan muistaa että se puhuu luokkataistelusta. Se puhuu luokkasodasta. Se puhuu vallankumouksesta. Kommunisteilla tämä oli alun perin aivan konkreettista ja rehellistä puhetta. Kun puhuttiin sorron yöstä nousemisesta ja vallankumouksesta sekä sorto että vallankumous olivat kuvauksia konkreettisista asioista. Sittemmin kun olemme päätyneet hyvinvointiyhteiskuntaamme - joka on kenties alasajossa juuri nyt, mutta vielä olemassa - nämä ovat vähitellen muuttuneet symbolisiksi. Nykyään sorto viittaa rakenteisiin joita pidetään epäreiluna, vaikka kyseessä olisikin ns. first world problem. Vallankumouksellisuuskin tarkoittaa suunnilleen mitä tahansa jonka uskotaan jotenkin yleistyvän muodikkaaksi. Kieli on samaa, asenne. Not so much.

Ratkaisevinta onkin konteksti.

Tämä on siitä hämmentävä asia, että tässä todellakin asia riippuu siitä kuka sanoo, keille sanoo ja missä yhteydessä. ; Kun retoriikan sanamuodot ja perustelurakenteet ovat identtisiä, erot ovat merkitystä koskevia. Ja merkitys syntyy klassisen retoriikan käsitteiden mukaan sanojasta, yleisöstä ja käytetystä viestistä. Kun katsotaan itse puhe (logos), puhujan luonne (ethos), ja puhujan mielentila tai tunteiden ilmaisu (pathos), saadaan kokonaiskuva.

Moni perussuomalainen onkin miettinyt että ollaanko heille epäreiluja. Eli jos jonkun muun puolueen edustaja olisi sanonut samoja sanoja, olisiko hänet tuomittu. He ymmärtävät asian tavallaan puoliksi. On syytä katsoa asiaa eikä ihmistä. Paitsi viestinnässä joskus on syytä ihan oikeasti katsoa kuka sanoo ja mille yleisölle. Koska tämä on se taso jolla se sisältö rationaalisesti punnitaan. Perussuomalaisuus on tässä kohden oleellinen konteksti. Se luo ideologisen viitekehyksen jonka sisällä perustermit on sitten ladattu. (Samoin kuin esimerkiksi hindu ymmärtää "jumala" -sanan hyvin eri tavalla kuin islamin kannattaja. Kulttuurikonteksti on tärkeä! Myös aika voi olla tärkeä! 1918 kommunistin "taistelu" on jotain ihan muuta kuin nykyisen intellektuellihipsterin "taistelu" - johan sen näkee hartioista, tai niiden puutteesta!)
1: Tämän ymmärtäminen on tietenkin haasteellista esimerkiksi MV -lehden lukijoille. Siellä kun selitettiin että musta mies voi sanoa mitä vain ja Immonen ei. Sillä Abdirahim Husu Hussein kirjoitti Immos -kohun käynnistyttyä ivamukaelman ja parodian viestistä. Moni katsoi että kun tätä ivamukaelmaa ei paheksuttu, niin maassa olisi KAKSOS STANDAARI (tjsp.) Mitä tuollaisille ihmisille voi sanoa? Kysyä että jäikö ilman happea synnytyksessä?

Moni on sävyttänyt tämän kontekstin melko vahvasti. Korostetaan että Immonen pitäisi liittää kulttuuriin jossa mukana on Suomen Vastarintaliikkeen taannoin kokoama "laiton henkilorekisteri" aka tappolista, johon esimerkiksi eräs hikipedian ylläpitäjä päätyi. (Kuten myös Panu Höglund.) Heille vain ilmoitettiin poliisista että nyt näin. Myös Pride -isku, kirjastopuukotukset ja vastaavat pitäisi nähdä hänen taakseen. Tämä argumentointi on siitä kiinnostavaa, että se huomaa analogisuuden näiden äärisuuntausten ja Immosen viestinnän kanssa. Se muistuttaa siitä että on olemassa sellainen "paha Lokero_B" johon voidaan kuulua ja johon mitä ilmeisemmin ei haluta kuulua. Mutta lokeron olemassaolo ei tässäkään yhteydessä tarkoita suoraan sitä että Ilmiöluokassa_X oleva viesti kuuluisi tähän. Kun on se asiallisempikin vaihtoehto johon se voi kategorisoitua. Tämä perustelu on yhtä petitio principii -rakenteinen kuin se ajatus että Immosen viesti ei ole syrjivä jos on olemassa mahdollinen tulkintakulma jossa se ei ole syrjivä.

Konteksti ei selvästi ole ainakaan läpeensä viaton. Seurauseettisesti voidaan ajatella että Immonen saattaa olla vastuussa sitä kautta että hän tietää tai hänen olisi pitänyt tietää, että moni innostuu hänen lausumastaan. Panu Raatikainen demonstroi hienosti kuvalla sitä, miten tietyt nimeltä mainitut henkilöt ovat reagoineet Immosen lausuntoihin. Esimerkiksi Jarkko Heino on sanonut, että "Sitten kun niskalaukaukset tulee taas muotiin tiedän mistä aloitetaan :) Kaivetaanko jo saunan taa kuoppa valmiiks vihervassareille." Kommenteissa puhutaan myös rotusodasta. Osa siis selvästi tulkitsee Immosen juuri siten kuin moni on korostanut että Immonen ei ole tulkittavissa.

En kuitenkaan ota näitä sinänsä laittomia ilmauksia kovin vakavasti. Koska jos käyttää analogista viestintää, voi ihminen tulkita sen väärästä viitekehyksestä. Tästä voi seurata sitä että asiallisen papin saarna onkin kristohihhuleiden seuraavan internetvittuilun ytimessä. Ja skaala tässä vain voi olla paljon pahempi kuin tässä pikkuruisessa esimerkissäni.

Facebook -kommentin tuskin odottaa olevan "viikon uutisaihe". (Minäkään en haluaisi elää maailmassa jossa näin on.) Siksi onkin syytä katsoa Immosen facebooktiliä ja ennen kaikkea tämän ketjun saaneita kommentteja. Kommenteissa on alkupuolella Henri Kuosmasen kommentti ; "Vaikka olen Immosen kanssa aika samanmielinen niin eikö tää oo aika provokatiivinen? Vai kuuluukinko olla?" Tämä kertoo että hän on maltillinen maahanmuuttokriitikko. Immonen kommentoikin että "Kuuluukin olla." Kun ketjua katsoo pidemmälle, voi huomata että kommentit koostuvat lähinnä luokkaan "Kiistaton tosiasia valitettavasti on kuitenkin se, että tällä hetkellä Suomea tuhotaan enemmän ja tarkoituksellisemmin sisältä kuin ulkoapäin...", "Annetaanko me kommunistien tuhota 12 000 vuotta vanha sivistys? Ei saatana!!", "Vähän hassua, että kirjoitit englanniksi Olli. Kuitenkin täysin samoilla linjoilla kanssasi, monikultturismi ei toimi ja monikultturistiset kokeilut Euroopassa tulisi lopettaa". Vähemmistössä ovat Raatikaisen esiinnostamat yliampuvat kommentit (jotka kyllä löytyvät ketjusta ainakin vielä.) Niihin löytyy reagointeja kuten "Aikamoisia on puheet. En uskalla antaa mielikuvitukselle valtaa mitä tapahtuisi jos saisitte päättää."

Kokonaisuus tässä yhteydessä ei vaikuta kovin huolestuttavalta. Vastenmielisiä ihmisiä joilla on minusta väärässäolevia mielipiteitä. Mutta se on enemmän yleistä nurinaa ja moraalista närkästystä kuin jotain jossa ollaan lataamassa tuliaseita.

Nuo ihmiset ovat ääliöitä. Loppu.

Mitä tämä tulkintaviitekehys tarkoittaa? Kun katsotaan Immosen Ollin toilailuista analyyttisesti tämän viattoman kontekstin löytämisen jälkeen, voidaan se kontekstoida kupliin. Tämä on siitä ironista että Immonen itse asiassa mainitsee kuplat tuossa tekstissään. Tämä liittyy aiempaan "kuplakeskusteluun" joka on tietenkin perustaltaan aivan käsittämättömän typerä. Siinä on ensin ollut arkinen yksinkertainen tosiasia, joka on sitten muutettu hyväksi ideaksi ja pilattu tämä ymmärtämättä että sosiaalisuus on symmetristä.

Immosen viesti on vahvaa poteroitumista. Hän on tyhmä koska hän ei ole Breivikin analogi vaan Krista Kososen analogi. Hän on tyyppi joka ei hae kontaktiyhteyttä monikulttuurisuuteen. Tämä nähdään pelkästään vihollisuuden kautta. Tämä on toki korostunut kun on katsottu internetpäivityksen yhteyteen syntynyttä liikehdintää.

Mielenosoitus/tähtimuusikkojen kasaama kokoontuminen - jossa ei esimerkiksi ruiskuteltu ihmisiä kaasuaseella ja kutsuttu sitä hassunhauskaksi tempaukseksi - oli jotain jota ei pidetty reiluna kun perussuomalainen ei saanut kehuja esityksensä päätteeksi. (Samat ihmiset sitten voivat selittää että heistä on pirun epäreilua kun YLE ei ota heitä esittämään omien auktoriteettiensa kantoja "Aidosta Avioliitosta" ilman "SETA:n sensuuria" eli vastaanväittäjiä.) Nähdäkseni kokoontumisvapaus, myös spontaanisti jonkun helvetin facebookpäivityksen ympäriltä, on laillista ja kuuluu mielipiteenilmaisuun. Kuten myös se että ihminen taputtaa sille kelle taputtaa. Se on mielipiteenilmaisua. Immosen ystävät ovatkin tässä nyt mielestäni omituisia. Jos Immosella on sananvapaus sanoa provokatiivisia ärsyttäviä asioita, se tarkoittaa sitä että hän saa sen sanoa. Se, että 15 000 ihmistä päättää kävellä Immosta vastaan, katsoa häntä silmiin ja kätellä ja sanoa rauhallisesti "haista paska, ääliö", se on provokatiivista, ärsyttävää ja sananvapauden mukaista.

Ylenmääräiset vertaukset esimerkiksi Lapuan liikkeeseen ja väkivaltaan ovat tässä yhteydessä täsmälleen yhtä järkeviä ja perusteltuja kuin se, että Olli Immosen vain suoraan lokeroisi väkivaltaa kutsuvaksi sodanlietsojanatsiksi. (Eli ei juuri yhtään.) Puhutaan rauhassa Lapuan liikkeestä siinä vaiheessa kun konkreettista muilutushenkeä alkaa ilmenemään. Esimerkiksi sitten kun antifa -tyypit puukottavat jonkun kirjastoesitelmässä.
1: Timo Hännikäisellä on uusi kirja, miksi häntä ei ole puukotettu koskaan jos hänen vastustajansa ovat niin kauheita? Kai sitä nyt Hännikäinen on kovemmin hampaissa kuin joku hiton epäkiinnostava Dan Koivulaakso! Toisaalta ihmettelen miksi homosaation vainoamia hetero-pride -kulkuelaisia ei kaasutettu kaasuaseilla kesken mielenosoituksen kun se oli hassunhauskaa kun oli Pride -provokaatio. Heitähän vainotaan pahemmin!

Pieni ajatus : Salaliittoteoriat ja "false flagejen" suosio

Ei tarvitse seurata kovin paljoa salaliittoteorioita, kun kuulee että ties minkä takana on ns. false flag -isku. False flag tarkoittaa lavastettua hyökkäystä. Eli on tehty operaatio, jonka tekijäksi lavastetaan jokin vihollinen. Tarkoituksena voi olla esimerkiksi saada aikaan vihollisuuksia, hankkia oikeutus tai kansan suosio omalle toiminnalle, tai mustamaalata poliittista vastustajaa.

Esimerkkeinä kuuluisista false flag -operaatioista voi mainita vaikka Mainilan laukaukset. Neuvostoliitto lavasti tykistöiskun Mainilan kylään ja "provosoitui" tästä niin että rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen. Selvästi niitä siis voidaan tehdä. Lisäksi on intuitiivisesti vetoavaa ajatella että tekemällä oma isku johonkuhun voitaisiin mustamaalata vastustajaa. Siksi ei ole yllättävää että esimerkiksi Dan Koivulaakson kokema kirjastopuukotusvälikohtaus tulkittiin Juho Eerolan mielessä false flag -operaatioksi. Eli kun vastustetaan äärioikeistoa, on houkuttelevaa joutua rikoksen uhriksi jotta vastapuoli mustamaalautuisi. Ja siksi olisi järkevää lavastaa joku oikeistolaiseksi ja saada tämä hyökkäämään.

Keskustelin rippusen näistä asioista sellaisen ihmisen kanssa jolla on varsin paljon ammattitaitoa tiedustelusta. Hänen mukaansa false flag -iskujen onglemana on se, että ne ovat kaikista vaikein isku tehdä onnistuneesti sellaisella tavalla että niillä olisi samanaikaisesti laajuutta että vaikutusta.
* Ensimmäinen asia on tietysti se, että false flag vahingoittaa aina "sitä asiaa jota itse kannatetaan". On toki kenties houkuttelevaa tehdä jostakusta oman puolen tyypistä marttyyri. Mutta jos tapat jonkun liikkeen merkittävän jäsenen, niin tämä haittaa myös omaa liikettänne. (Dan Koivulaakson kuolema haittaisi äärioikeiston vastustamista koska hän tietää aiheesta paljon ja voi eläessään esimerkiksi luennoida ja tuottaa kirjoja.) Tämä tarkoittaa sitä että jos suunnitelma menee läpi ja false flag -isku otetaan vakavasti, niin siitä huolimatta luulon tulisi olla kannattavampi kuin se tila ennen tätä. Toisaalta jos isketään johonkuhun pikkutekijään, isku menettää vaikutusvaltaansa. Pikkutekijöiden kuolema ei ole yhtä selvää ideologiaa vastaan hyökkäämistä. (Kirjastoisku liitettiin äärioikeistoon mainetta suttaavasti vain koska kyseessä oli Koivulaakso ja tämän kirja.)
* Toisaalta vakoilussa tiedetään että organisaatiolle on syytä tehdä tietynlainen rakenne. Tämä on tuttua myös terroristeille. Perusongelma koskee tiedon vuotamista. Ja sen vuoksi täytyy luoda klusterimainen hallittu rakenne. False flag -iskussa ongelmana on se, että joko suunnitelma on muutaman tekijän puuhaama juttu jolloin se ei ole mittakaavaltaan välttämättä relevantti. (Pari puukottajaa ovat poikkeus josta ei voi yleistää.) Isompi joukko tuo uskottavuutta mutta toisaalta salaliitto laajenee niin suureksi että informaatio vuotaa väkisinkin läpi.
* Perusongelma false flagissa on se, että sen pitää teeskennellä olevansa jokin muu järjestö. Ja tämä ei onnistu kovin automaattisesti. Sillä yhteyksistä ja niiden puutteesta kertyy tietoa. (Koivulaakson puukotus oli relevantti vain koska tekijöillä oli tunnettuja kytköksiä oikeistoon. Toki heidät on teoriassa voitu soluttaa oikeistoon ikään kuin kaksoisagentteina, mutta soluttaminen vaatii työtä ja riskejä. Eli on vaikeampaa soluttaa kuin olla soluttamatta. Ja kaikki nämä liittyvät siihen miten vaikeaa ja helppoa false flag on tehdä.)
* Itse asiassa kun katsotaan onnistuneita false flageja, niissä onkin yleensä Mainilan laukauksista tuttu efekti. Tosiasiassa maailmassa oli riittävästi tietoa siitä että iskut olivat lavastettuja. Venäjää ei hämätty, se ei oikeasti huijaantunut. Eikä oikein kukaan muukaan. Se olikin julkinen tekosyy, politiikan vuoksi rakennettu. Ei siksi että kukaan oikeasti luulisi asiaa tosissaan.

False flagin luonteena onkin juuri se, että se ei ole onnistuneesti hämännyt mitään informoitua tahoa. Tieto voidaan sitoa aineistoon. Ja siksi false flag -syytös ilmaanheitettynä ei ole argumentti. Se on argumentti vasta kun aineisto ja tiedot ovat esillä. Sitä kuitenkin käytetään salaliittoteorioisa ad hoc -selityksenä jolla havaintoaineisto voi olla mahdollinen. Sen ympärille rakennetaan tarina joka sopii havaintoaineistoon. Sen sijaan että todistettaisiin että isku todella on false flag. ; Itse asiassa jos joku hokee toistuvasti false flagista, hän korostaa lähinnä sitä että hän ei ole hirveän osaava tiedustelusta. Itse asiassa nolasin itseni, kun kysyin aivan suoraan että kun salaliittoteoreetikot puhuvat false flageista, niin miten voi erottaa oikean false flagin väärästä. Että miten niitä voidaan käyttää onnistuneesti. Sävy oli se, että false flagit ovat niin vaikeita verrattuna muihin strategioihin, että kaikki false flag -puheet ovat hevonpaskaa ellei esillä ole erityisen hyvää argumenttia teorian puolesta. Muut vaihtoehdot ovat lähtökohtaisesti uskottavampia.

On äärimmäisen vaikeaa saada false flag sekä tehokkaaksi että kannattavaksi ilman että tästä on ilmoilla niin paljon tietoa että data itse näyttää että se on roskaa. Salaliittoteorioita kuunnellessa saattaa syntyä käsitys että kaikki koko ajan tekevät false flag -iskuja. Mikä pohjimmiltaan tarkoittaa että he pitävät Suurta Maailmanvaltaa huonona kähmijöinä, vakoilijoina ja propagandan tekijöinä. (Vakoiluasiat "toimivat paranoialla" ; Siis ei sillä että hyvät tekisivät vaikeiten onnistuvia, vaan juuri siten että parhaat vakoilijat varmistavat onnistumista ja minimoivat epäonnistumista parhaansa mukaan. Parhaat vakoilijat eivät siis tee näkyvimpiä stuntteja. Amatööriä ne voivat innostaa, mutta he jäävätkin kiinni.) Salaliittoteorioissa yleisin strategia on se harvinaisin. Salaliittoteoreetikot ovatkin innokkaita amatöörejä joiden tiedustelupuolen osaaminen näyttää olevan täynnä lähinnä Dunning-Kruger -efektiä ja egon täyttämää luottamusta salaliittoteoreetikon omaan oveluuteen ja taitoon tunnistaa salakavaluuksia.

No, voiko tätä ihmetellä, kun minullekin ajatus siitä että false flag olisi jotenkin erityisen relevantti ja ovela strategia tuntui "uskottavalta" ja "ilmiselvältä". False flag tuntuu intuitiiviselta, ja rehellisesti sanoen joltain sellaiselta jota itse voisin ihan oikeasti lähteä tekemään. Mutta minä olenkin vakoilu-propaganda -akselilla amatööri. Ammattilaisen, asiantuntijan ja minut tälläisissä asioissa erottaakin juuri se, että ammattilaiset eivät tee mikä amatööristä tuntuu kätevältä ja ovelalta juonelta. Ammattitaidolla on yleensä väliä. Juuri siksi että hommat eivät mene siten kuten jossain amatöörien foliohattufantasioissa.

---

Siksi Ken Ham ei ole evoluutikoiden soluttama tyyppi jonka tehtävänä on pilata uskovaisten maine. Hän oikeasti on idiootti joka vastustaa NASA:n ulkoavaruuden elämän mahdollisuuden tutkimusta ja korostaa että oikeaa tiedetttä tuetaan siten että rakennetaan enemmän koko perheen nähtävyyksiä, luomistieteen museoita. Vaikka on kyllä epäintuitiivista uskoa että joku voisi tosissaan olla noin tyhmä. Hän on. Ja niin on suuri osa ihmisistä. Myös oikeistolaiset kirjastopuukottajat kuuluvat aivan uskottavasti tähän kategoriaan.

hurskastelevaisehkollaismaisekkuudellisuuksissaan

Erittäin moni uskovainen kristityt elävät maailmassa jossa kristinusko samastuu vainottuna olemiseen. Tässä fantasiassa on erikoinen jännite. Jännite joka perustuu siihen että valtion samanaikaisesti nähdään olevan kristillinen, että valtaosa ihmisistä seuraa kristillistä moraalia ja että arvomaailmamme on suurelta osin kristillinen. Ja samalla kristinusko on marginaalissa, ja että vain harva seuraa kristillisiä arvoja ja että tässä ollaan menossa tuhon tietä. Kysymys on "vainottuna enemmistönä" olemisesta.

Toki osa tästä on enemmänkin nostalgista marttyyriyttä jossa muistutetaan sitä miten Roomalaiset syöttivät kristittyjä leijonille. Se ei ole syytös kanssa eläjiä kohtaan. Mutta esimerkiksi viime aikojen keskustelussa kristityt elävät kuin heitä itseään vainottaisiin jotenkin relevantisti. ; Hekumointi marttyyriajatuksella on se, mitä korostetaan jos homot pääsevät naimisiin tai naispapit saavat saarnata. Kyseessä on kuitenkin vainoamisilluusio, joka johtuu siitä että ärsytystä ja vainoa ei osata erottaa toisistaan.

Tosiasiassa ateistit tai viranomaiset eivät ole rajoittaneet uskovien kansalaisoikeuksia. Se, että nainen saa olla pappina ei kiellä kristittyä olemasta tiettyä mieltä naispappeudesta. Naispappi saa vain ihan itsekin valita että onko tämä hänestäkin totta. Kristityt eivät joudu kantamaan mitään hihamerkkiä ulkona liikkuessaan. Heillä ei ole erillisiä bussivuoroja ja heidän lapsensa pääsevät esimerkiksi yliopistoon opiskelemaan sen sijaan että se eriytettäisiin muille. Kristityn omaisuutta ei tuhota eikä heille lähetetä tappouhkauksia. Kristittynä olemisesta ei yleisesti pahoinpidellä, raiskatta tai tapeta uskon tähden. Ja jos he joutuvat näiden rikosten kohteiksi, niin yhteiskunta yrittää tuomita tekijät. (Ainoana poikkeuksena esimerkiksi lestadiolaisten parista paljastunut armokäytänne jossa uhri velvoitetaan antamaan anteeksi ja sitten piilotellaan tekijän rikosta kun asia on tapahtunut. Mutta tämä ei ole ideologian ulkopuolelta tulevaa kristittyjen vainoa vaan sitä että kristityt vainoavat toisiaan.)

Tosiasiassa kysessä on ärsytys. He kokevat vainona ja suvaitseamttomuutena sen, että kaikki eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan, ja ennen kaikkea ovat ääneen erimielisiä uskoa koskevista kysymyksistä. Eli esimerkiksi Räsäsen vainoa on se, että hänen toimiaan poliitikkona arvostellaan sen sijaan että tarjolla olisi vain kehua.

Suomalaiset kristityt eivät yleensä tunne vainoa, koska se on niin etäällä heidän omista kokemuksistaan. Tämä on surullista koska nykyaikanakin kristittyjä vainotaan aivan oikeasti. Ja hyvin raskaastikin. Vainoamista tapahtuu esimerkiksi Irakissa, Pakistanissa, Intiassa ja Nigeriassa ja monessa muussakin maassa. Siksi on irvokasta että arvon kotimaan nyssykät sekoittavat pahan mielen synnyttämän itsesäälin ulkopuoliseksi vainoksi. On irvoksta kun joku väittaa olevansa vainottu ja hän teke tekee tämän turvallisesti (0 tappouhkausta) neljän seinän sisällä asunnossa (ei palanut) läppärin (ei takavarikoitu) äärellä istuen (koska ei ole hakattu petipotilaaksi) omassa kodissa (koska omistaminen sallitaan) rauhallisessa tilassa (ei ovellakolkuttelijoita), josta voi milloin tahansa lähteä ulos (koska ovia ei ole lukittu ja vaarallisen mielipiteen vuoksi laitettu kotiarestiin) ja voi lähteä vaikka muiden sekaan ostoksille Prismaan (sen sijaan että olisi vain tietty kauppa johon saisi mennä jotta pysyisi erossa terveestä kansalaisesta).

Nähdäkseni Suomessa vainoa on tullut sellaisilta tahoilta jotka esimerkiksi
* Ryhmätason vainoamisena ; Hyökkäävät kaasuaseen kanssa Suomen Lakia omantuntonsa vuoksi rikkoen aivan laillisen kulkueen kimppuun ja saa tästä ministeritason kristityltä ymmärrystä hakevan lausunnon Pride-provokaatiosta.
* Ryhmätason vainoamisena ; Äärioikeistolaiset yrittävät puukottaa Dan Koivulaaksoa äärioikeistosta kertovan kirjan esittelytilaisuudessa - ja monen reagointi tähän on sitä että tämän pitäisi osoittaa miten äärioikeistolaisia on jo moitittu liikaa.
* Semisosiaalinen ideologiaan kytköksissä oleva vainoaminen ; "Uncommon Descent" -blogi tekee misquoten Piankan eräästä tekstistä. Ja väittää tämän virheen vuoksi että tämä suosittelee sitä että valtaosa ihmiskunnasta tuhottaisiin ebolaviruksella ja että hän olisi ehdottanut tätä vakavasti otettavana ratkaisuna. Tämä juttu leviää ja esimerkiksi Tapio Puolimatka painaa sen kirjoihin ja kansiin tarkistamatta mitä Pianka on todella sanonut. Lopputuloksena on vihan provosoituminen ja hän saa runsaasti häiriösoittoja ja häntä ja hänen perhettään uhkaillaan. Mukana on myös tappouhkauksia.
* Yksilötason vainoamisena lähettävät tappouhkauksen suoraan laatikkoon kantaen vain siksi että ihmisellä on väärä epäkristillinen näkemys evoluutioteoriasta.
* Yksilötason vainoamisena se, että auttaa itsemurhaa yrittänyttä goottia ja on kiinnostunut roolipeleistä johtaa siihen että auttamista yritetään rajoittaa soittelemalla epämääräisiä vihjailuja saatananpalvonnasta. Tilanne peräti pahenee sen jälkeen kun rajoitteet toimivat sen verran hyvin että em. itsemurhaa yrittänyt onnistuu.
* Yksilötason vaonoamisena se, että yrittää mennä töihin ja saa hyvän työpaikan, johtaa siihen että paikallinen seurakuntaihminen soittaa työpaikalle että pitää olla varovainen kun henkilö on ateisti ja kaikkea.

Kristityillä ei yleensä ottaen löydy mitään tuon suuntaistakaan;
* He yleensä tuntevat vastenmielisyyttä ja pelkoa jotain tahoa kohtaan ja sekoittavat tämän pelon vainotuksi tulemsieen. Tämä on kuitenkin lähempänä vainoharhaa ja paranoijaa. Esimerkiksi islamkriitikot jotka ovat tehneet kritiikkiään vuosia ovat elossa. Edes Timo Soinia ei ole kertaakaan edes hakattu. Tässä mielessä islamin kristittyjen vainoa ja vaarallisuutta vakavampi uhka yhteiskunnassa on tällä hetkellä se väkivalta mitä äärioikeistosta negatiivisesti kirjoittelevat kohtaavat. Että otetaan se islamin peikko esille sitten kun se on vainonnut saman verran tai enemmän kuin.
* Paras on se, että eräs  ihminen selitti että hän on uskonvainottu. Tosiasiassa hän oli koulukiusattu joka sekoitti sen, että hän oli kristitty ja häntä hakattiin siihen että häntä hakattiin kristinuskon vuoksi. Itsekin koulukiusattuna tiedän että koulukiusaaminen on vainoamista. Mutta se ei ole ideologisista syistä kiusaamista. Oma kiusaamiseni ei ollut ideologista kiusaamista vaikka yhtenä kiusaajana olikin "kirkkoihmisen poika".

Vainoamista on tietysti montaa astetta. Kenties onkin hyödyllistä miettiä asioita seuraavalla jaottelulla;
* Esimerkki ärsytyksestä ; Samuel Taylor Coleridge oli ooppiumpöllyssään tekemässä runoa Kubla Khanista. Hänen ovellaan soi ovikello. Innokas vakuutusmyyjä keskeytti Coleridgen luovuusputken ja runo jää ikuiseksi ajoiksi kesken. Tämä toki rajoittaa jossan määrin ihmisen toimintaa, ja sillä on vaikutusta sananvapauteen. Se on myös häiritsevää ja ärsyttävää. Mutta tämä ei ole vainoa. Tämän vuoksi ovikelloa pimputtava Jehovan Todistaja on ärsyttävä, mutta hän ei kiusaa tai vainoa. Ei vaikka kiistelisi oven ulkopuolella kanssasi Jumalan olemassaolosta ja olisi kriittinen asioihin jotka ovat mielipiteenvapauden ja uskonvapauden asioita.
* Esimerkki vainoamisesta ; "Seinfeld" -sarjassa Kramer osallistuu AIDS -kävelyyn. Hän rekrytoi osallistujia, levittää AIDS -tietoutta ja osallistuu kävelyyn. "Talk the talk and walk the walk." Hän ei kuitenkaan halua kantaa AIDS -nauhaa jota hän pitää pinnallisena ja laiskana hyväntekeväisyysaktina jossa motivaationa on ylpeys. Hän tekee teot juuri ilman että mainostaa tehneensä ne itse, koska muu olisi jotenkin väärin. Hänen nauhattomuudestaan huudellaan, häntä vaaditaan kantamaan sitä, ja kun hän ei suostu hänen väitetään olevan AIDS -epidemian taistelun turhuuden kannattaja. Lopulta hänet hakataan.

Nyrkkisääntönä on se, että jos sinua vainotaan, olet uhri ja silloin on syytä puuttua asioihin. Kyseessä on harm principleen viitaten tehty toisen tekojen sensuroimisvaatimus. Tämä on toisen vapauteen ja itseilmaisuun puuttumista sen vuoksi että seuraukset vahingoittavat ja mahdollisesti jopa tappavat muita ihmisiä. Jos taas kohtaat ärsyttävyyttä, niin ohjeena on että suck it up. Koska jos tässä kohden lähdet vaatimaan sensurointia, olet itse vainoaja. Joudut tyytymään valittamiseen ilman marttyyristatusta. Joudut tyytymään valittamiseen siihen vedoten että olet moralisoiva kusipää. Suck it up ja tunnusta kusipäisyytesi - niin me muutkin joudutaan tekemään!

Suomessa ei ole äärioikeistoa, toistan. Suomessa ei ole äärioikeistoa.

"Mythopoeiassa" käsiteltiin Pierre Bayardin "Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut" -kirjaa. Olen itse hieman viehättynyt Bayardin perusteesiin siitä että lukemisen ja eilukemisen välillä ei ole selvää jakolinjaa. (Vaikka en olekaan subjektivisti tai postmoderni.) Kirjoittaja ottaa tähän varovaisemman kannan. "Arvosteluihin ja muiden kommentteihin luottaminen toimii siis vain jos ne toiset ovat todella lukeneet ne teokset ja tietävät mistä puhuvat. Valitettavan usein näin ei ole ja siksi kehotan edelleen ihmisiä lukemaan itse ennen kuin muodostavat mielipiteensä. Yleinen mielipide on toki arvokas sinänsä, mutta en suosittele sitä kenellekään henkilökohtaiseksi mielipiteeksi." Tästäkin puolesta on vaikea olla erimielinen.

Tämä teema on mielestäni oleellinen kun katsastetaan tuoretta "Äärioikeisto Suomessa - vastarintamiehiä ja metapolitiikkaa" -kirjan ympärillä pyörivää kohinaa. On mielenkiintoista, että kirjan otsikkoon on pulpahtanut sana "metapolitiikka". Sillä sen parissa on käyty tänään ahkeraa kirjoittelua. Kirjoittelua kuvaa lähinnä Bayardin "eilukeminen" joka on itse asiassa jonkinlaista metalukemista. Asiasta luodaan mielikuva muuta kautta kuin suoraan aineisto lukemalla.

Aihe nousi nopeasti julkisuuteen kun kirjan esitystilaisuuteen oltiin isketty "puukkoojen ja puntaareitten" kanssa. "Patriooteiksi" luonnehditut tahot olivat päättäneet ottaa osaa tilaisuuteen keskustelun ja vittuilun sijasta väkivallalla. Kirjan kirjoittamiseen osallistunut Dan Koivulaakso kohtaisi jo aiemmin väkivaltaista kritiikkiä, silloin häneen kohdistettiin kaasutusta. Keskustelussa väkivalta on kimmottanut muutaman pääteeman. Kirja on siitä mielenkiintoinen, että perusteemana äärioikeistoon on ollut se, että "Suomessa ei ole äärioikeistoa".

Periaatteessa en tässä ota nyt heti alkuun tiukkaa kantaa tähän. Sen sijaan voidaan tutustua erilaisiin kantoihin joita kirja on synnyttänyt.

Osa kimmokkeista ovat sellaisia että ne ovat eilukemista, mutta niissä ei ole oikein mitään arvostettavaa. Esimerkiksi kaikki sellaiset argumentit jotka perustuvat siihen että jos kirja provosoi väkivaltaan, niin kirjan tulisi olla sisällöllisesti oikeassa. Tämä on yleinen strategia joka on tuttu esimerkiksi vain jokaiselle skeptikolle ; Ideana on ajaa tilanne siihen että jos toinen ei sano mitään niin oma kanta on järkevä ja jos toinen kritisoi, niin tämä provosoituu ja tämä antaa itsessään tukea ja uskottavuutta. Maailma ei tietenkään toimi tällä tavalla:
1: Hyökkäys tuskin kohdistuu kirjaan itseensä. Sitä ei ole myyty ja luettu niin paljoa että olisi tervettä uskoa että kirja olisi sisällöltään tuttu. Sen sijaan hyökätään kirjan kirjoittajien persoonaa ja kirjasta olevaa mielikuvaa vastaan.
2: Hyökkäyksiä ja suuttumisia voi tulla myös asiattomasta pilkasta. Kun joku valehtelee sinusta paskapuheita, se on varsin ymmärrettävä syy tuohtua. Vihan syy voisi siis olla se, että kirja on epätosikin. (Tosin jos vihaa oikeutetaan sillä että kirja on epätosi, olisi tämä argumentoitava huolella, eikä se siltikään toimisi minään tukena sille että väkivalta olisi juuri se oikea ratkaisu.)

Osa on sitten jo hieman lähempänä. Niissä on vähintään jokin idea ; Kirjaa on arvioitu esimerkiksi (aina niin ehdottoman luotettavalla) "Vauva" -foorumilla seuraavalla tavalla "Varmasti nousee nyt ääriaineksella viha vasemmisto ym. kohtaan vaan lisää. Kyllä minuakin ärsyttäisi jos ihminen, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, kirjottaisi minusta analyysia: hän ei ymmärtäisi minua ollenkaan, halveksunta paistaisi tekstistä läpi väkisinkin. Lisäksi siitä heräisi kysymys MIKSI; miksi tämä ihminen on niin kiinnostunut minusta että alkaa ruotimaan ajatuksiani ja mielipiteitäni? Ja tosiaan, kun kirjoittajat ovat parikymppisiä, niin eipä se ainakaan fiiliksiäni nostaisi." Tässä arviona ei ole kirja ja sen käymä argumentaatio vaan se tarttuu suoraan kirjan tekijään. Akateemisessa maailmassa tutkimuksen puolella ideologialla ei ole kovin suurta merkitystä.

Uskontokeskustelussakin esimerkiksi Teologisen Instituutin parissa toimiva Eskola on moittinut ateisteja. Hänen kritiikkinsä toki osuu ohi maailstaan tavalla jotka herättävät samoja teemoja kuin mitä "vauva" -foorumillakin on esitetty. Mutta kirjan puute on sen argumenttirakenteessa eikä siinä että Eskola edustaa ja kannattaa jotain ideologiaa. Ruotsila, joka kirjoittaa fundamentalismista joka on hänen omaa maailmaansa, tekee mainiota työtä, mutta ei siksi että on fundamentalisti. On ad hominem -argumenttivirheilyä tarttua tekijän ideologiaan, sen sijaan pitäisi katsoa kirjaa ja arvioida sitä sen kautta. ~ Kuitenkin uskallan väittää että tämä kertoo jotain. Tekijän ikä, persoonallisuus, ideologia ja vastaavat antavat viitteitä teoksen kulmasta. Sen "genre" on arvattavissa.

Kuitenkin jos arvioita pitäisi arvioida nimenomaan siten että miten hyvin perusteltuja ne ovat, lähtisin liikenteeseen siitä miten keskustelin asiasta tänään erään armeijataustaisen ihmisen kanssa. (Joka ei haua nimeään tähän yhteyteen.) Itse en ole lukenut Koivulaakson kirjaa. Hän sen sijaan on. Hän sanoi että kirjasta kieltämättä paistaa kirjoittajien ideologisuus ja aatteellisuus. Ja tässä mielessä se on otettava "with a pinch of salt". Mutta kirjassa ei ole isompia vikoja. Se on käsitelty hyvin. Lähdeluettelo näyttää sen, että se on käsitellyt monipuolista aineistoa, eli asiantuntijoita ei ole cherry pickattu. (Joka on muuten eräs varmimpia ja helpompia keinoja kartoittaa onko kirja uskottava. Salaliittohörhöt ja kreationistit esimerkiksi lainaavat korostetun painotetusti hyvinkin tarkasti seulottuja "omia valikoituja mestareitaan". Lähteiden cherry pickaaminen on itse asiassa jotain josta yksinäänkin oppii yllättävän paljon.) Lisäksi laaja aineisto on käsitelty sen verran hyvin että näkee että siihen on tehty työtä. Ja se työ on tehty ihan hyvällä tasolla. Kirja ei itse asiassa edes väitä mitään kovin provokatiivista tai ihmeellistä.

Tämä antoi tietysti itselleni jonkinlaisen tiedon kirjasta ja sen teemoista ja sisällöstä. Ihan lukematta teosta kykenin saamaan pienen määrän tietoa teoksesta. Ja se perustui argumentaatioon jota pystyn tarkistelemaan lukematta ilman teosta. Viitatut lähdekritiikin keinot itse asiassa tarjoavat keinoja saamani lausunnon arvioimiseen. Olen siis kaverin "auktoriteetin varassa", joka on kenties itsessään hoopoa, ja aika vähän oman mielipiteen perustaksi, mutta kuitenkin siinä on samalla mielenkiintoinen keino koetella lausunnon osuvuutta.

Keskustelun "metautumisessa" kuitenkin on Koposen mainitsemia syvällisiä ongelmia. Kun kritiikki ei kohdistu kirjaan, vaan sen viitekehykseen, se kieltämättä tuntuu ohipuhumiselta. Ei puhtua kirjasta vaan kirjaan liittyvistä imagokysymyksistä. Tämä johtaa siihen että metakeskustelu ajautuu yleisempään arvokeskusteluun.

Meta-analyysistä omaan mielipiteilyyn asiaan liittyvästä väkivallasta ; Aka. totta vitussa Suomessa on äärioikeistoa.

Metakeskustelusta voidaan siirtyä siihen että puukkohippastelu oli itse asiassa sekin metakannanotto kirjasta. Se on metalukemisen piirissä. Tässä se on liitettävä laajempaan, muualta tiedettyyn, ympäristöön. Tarkalleen ottaen ääriliikkeet, oikeistolaisuus ja vastaavat ovat nostettavissa mukaan. Itse valikoin jotain huomioita jotka kontekstioivat tätä kirjaa (jota en ole siis lukenut) syvemmälle muuhun. Tässä tavallaan puhutaan yhä vähemmän kirjasta ja yhä enemmän muusta. Mutta kuitenkin itse teos nivoutuu tähän maailmaan jotenkin.

Äärioikeiston olemassaolosta saa selvästi viitteitä kun mietitään sitä mitä maailmassa on tapahtunut. Homokulkueet saivat aikanaan kaasusta. Koivulaaksokin on kokenut kovia. Puukkoisku on selvästi ylilyövää väkivaltaa joka ei kuulu demokraattiseen keskustelukenttään. Uuden suomen oikeistolainen puolustus teemoittuu muutamaan päästrategiaan.

Ensimmäinen on se, että korostetaan että perussuomalaiset ei ole väkivaltapuolue. Tämä voi näkyä esimerkiksi siinä että vaaditaan että joku antaisi Halla-ahon blogiin lähdeviittauksia joissa tämä tukisi väkivaltaa. Tämänlainen puolustus toki unohtaa sen, että esimerkiksi armeijassa simputtaminen on virallisen totuuden vastaista, eli ohjeet kieltävät sen. Kuitenkin sitä tapahtuu ja joissain maissa (jotka ei kyllä ole Suomi) tätä voidaan katsoa sormien läpi koska se "kuuluu koulutukseen ja on aina kuulunut". Virallinen totuus on sosiologiassa aina liitettävä toimintaan ja korrelaatioihin ja tilastoihin siitä mitä tietyn ideologian kannattajat tekevät usemmin kuin muut eivät. (Päättelyn keinoina ei ole se että etsitään suoria käskyjä, jotka yleensä on piilotettu jos ne ovat huonoa PR:ää. Yliedustukset ja aliedustukset, muutokset trendeissä jne. ovat ne joita katsotaan) Kuitenkin pidän tätä puolustusta periaatteessa hyväksyttävänä. Se nimittäin kertoo viestin siitä että kyseinen henkilö ei kannata väkivaltaa ei virallisella eikä epävirallisella tasolla. Selitys kun ei ole se miten väkivalta oli oikeutettua, vaan miten väkivalta on jotenkin vääräoppista tahi ei vähintään ole "oikeaoppista".

Olen joskus maininnut siitä että jos joku ei kiistä väkivallan olemassaoloa vaan tunnustaa sen tapahtuneen ja sitten yrittää irrottaa itsensä ja viiteryhmänsä tästä väkivaltaisuudesta, se tarkoittaa sitä että hän ei hyväksy väkivaltaa eikä halua katsoa sitä sormien läpi tai pitää jonain lieventävien asianhaarojen lieventämää motiiveiltaan järkevää ja ymmärrettävää.

Provokaatio -argumentaatio on sen sijaan huolestuttavampi.
* Se kun pitää sisällään viestin siitä että joidenkin tahojen olisi vaiettava. Tämä teema on ollut hyvin toistuva (esimerkiksi Vauva -foorumin lainaukseni edustaa tätä.) Siinä ymmärretään tekijää ja selitetään että se oli jotenkin odotettavaa. Tämä teema itse asiassa kertoo että liikkeeseen liittyy oleellista väkivaltaisuutta. Ei kenties siten että kaikki nämä olisivat väkivaltaisia tai väkivaltaan kannustavia ihmisiä. Yhteys on enemmänkin viesti väkivallantekijöille. Viesti on se, että "ei me sulle niin suututa ja temppua niin pahana pidetä kuitenkaan". Tämä on siis hieman sama kuin vaikkapa raiskausvitseissä. "raiskauskulttuuria ja naisvihamielistä kulttuuria ylläpitävät kaikki ne, jotka eivät puutu epäasialliseen käytökseen tässä suhteessa. Suurin osa ihmisistä on kunnollisia ja jotkut jopa tasa-arvon puolella, mutta ongelman muodostavat nimenomaan nämä, jotka raiskaavat, koska he olettavat, että kaikki muutkin tekevät niin. Esimerkiksi raiskausvitsejä kertova miesporukka saattaa pääosin koostua täysin normaaleista miehistä, jotka heittävät vain hyvin huonoa ja epäasiallista läppää, mutta raiskaajille tämä kaikki on vahvistusta siitä, että muutkin tukevat hänen näkemystään."
* On hoopoa että perussuomalaiset - jotka ovat yleensä mainostaneet että poliittinen korrektius on perseestä ja että sananvapaus myös vaikeissa kysymyksissä ja repivissä asioissa tulee hyväksyä vaikka se kuinka ärsyttäisi ja provosoisi - ovat vaatimassa tässä hiljenemistä.
* Tämä argumentaatio kuitenkin ennen kaikkea ampuu omaan jalkaan. Sillä se voidaan liittää "fatwaenvy" -tyyppiseen rakenteeseen. Monihan moittii ateisteja siitä että he moittivat kristinuskoa eivätkä islamissa ja selittävät että tämä johtuu siitä että islamilaiset provosoituvat ja ovat vaarallinen ja väkivaltainen liike. Jos perussuomalaiset ovat todella sellaisia että asioita ei saa sanoa koska on "ymmärrettävää että tietyt mielipiteet provosoivat väkivaltaa", niin siinä vaiheessa jopa väitteet siitä että se olisi natsipuolue olisi jo paljon vahvemmalla pohjalla.
* Argumentti siitä että provosointi johtaa väkivaltaan ei sovi länsimaiseen demokraattiseen ajatteluun. Moni peittää tämän eron piilottelemalla sanan "väkivalta" muotoon "provosoituminen". Kuitenkin jos ajatellaan poliittista keskustelukenttää, provosoituminen on sitä että keksii verbaalisen vastaiskun tahi mahdollisesti suuttuu ja vittuilee esittäjälle. Kenties pistää mielenosoituksen pystyyn, kantaa panderollia. Tämä on klassista provosoitumista. Ja se on itse asiassa kannustettava asia. Itse asiassa sitä pitäisi kenties jopa provosoitua enemmän jos provosoidaan. Väkivalta ei ole provosoitumista.
* Syy-seuraussuhdetta väkivallan ja suututtamisen välille ei sosiologiassa voida vetää jos kyse on yksittäistapauksesta. Yksi hullu uskovainen ei tee uskonnosta pahaa. "Provosoitumisen uskottava seuraus" -selitykset ovat intuitiivisesti ihmisiin iskeviä, mutta näitä päätelmiä tehdessä unohtuu helposti se, että se voidaan vetää jos ja vain jos se on uskottava ja odotettava seuraus eikä jonkun yhden anomaliakahjon temppu ja ylilyönti. Jos siis jos kirjan kirjoittajien olisi pitänyt tietää tämä, ja harkita asiaa ennalta johtaa takaisin "fatwaenwy" -myllyyn.

Tu Quoque -pohjainen puolustus jossa selitetään että on olemassa myös äärivasemmisto. Tässä puolustuksessa voidaan nähdä piirteitä jotka tekisivät tästä yhden "provosoitumisargumentin" alatyypin. Mutta mielestäni sillä on muutamia oleellisen omia piirteitä, jotka tekevät siitä jotain joka on syytä käsitellä erikseen.
* Joskus se perustuu siihen että jos on toinen ääripää niin olisi myös toinen ääripää. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Esimerkiksi natseilla ei ollut vastassaan mitään äärijuutalaisia eikä tämä estänyt heitä kohkaamasta. Päin vastoin, juuri tämä äärijuutalaisuuden puute teki holokaustista helpompaa.
* Siinä sekoitetaan usein asioita pahemman kerran. Karkeasti ottaen on olemassa iso määrä innokkaita vasemmistolaisia, jotka esimerkiksi blogaavat joka päivä. Heillä voi olla monomania. Tämä ei tee heistä ääriliikkeen kannattajia. Sama olisi tietysti oleellista muistaa myös perussuomalaisten kohdalla. Moni heistä lähinnä rageilee netissä koska ovat niin avuttomia nysviä jotka eivät viitsi yrittää saa mitään aikaan livenä. He ovat vihaista passiivistoa eivät aktiivista ääriliikkeistöä.
* Usein tässä myös sekoitetaan "suhteellinen äärimmäisyys" ja "absoluuttinen äärimmäisyys". Voidaan sanoa että vasemmistossa ja oikeistossa on variaatiota. Ja koska on jakauma, on gaussin käyrällä päitä jotka ovat kaukana keskiarvosta. Tämä on suhteellista äärimmäisyyttä. Käytännössä se ei merkitse kovin paljoa. (Fundamentalistit ovat "äärikristittyjä", he ovat marginaalia ja ottavat harvinaisen tosissaan asiansa. Mutta valtaosa heistä ei ole ns. vaarallisia.) Sen sijaan jos katsotaan kokonaisuutta voidaan puhua absoluuttisesta äärimmäisyydestä. Esimerkiksi natsipuolue sakassa oli ääriliike, vaikka valtaosa saksalaisista kuului siihen. Samoin Ku Klux Klan oli ääriliike, ja tämä näkyy juuri keskiarvoa katsoen. Itse asiassa "suhteellinen äärimmäisyys" viitattuna kohteena kertoo että väkivalta on anomaalisempaa. Jos liike on "absoluuttisesti äärimmäinen" sen toiminta on dramaattista muillakin tasoilla eikä liikettä tarvitse yrittää mustamaalata näitä kautta. ~ Tässä kohden tärkeintä onkin huomata että äärioikeistolaiset iskut ovat kohtuu yleisiä. Ja niille tyypillistä on aggressio joka kohdistuu ihmishenkeen. Vasemmistolainen anarkia taas kohdistuu omaisuuteen. Anteeksi röyhkeyteni, mutta pidän molempia aivan oikeasti ääriliikkeenä sanan absoluuttisessa mielessä. Toisaalta näidenkin välissä on selkeä laatuero, ja koska arvostan ihmiselämää omaisuuden yli, näkisin näissä oleellisen suuren eron. Toisen äärityypit ovat äärimmäisempiä kuin toiset. Ero on jo laadullinen, ruumiillinen koskemattomuus, henki  liikkuvat eri tasoilla kuin omaisuus, näyteikkunat ja autojen maalipinnat.
* Tu Quoque -argumentaatio tunnustaa implisiittisesti sen, että se omakin puoli on ääriliike eli halveksuttava. Tämä johtaa ja palauttaa sen "fatwaenvy" -kohtaan siinä provokaatioargumentaatiossa.

Itselleni aihe on sellainen että pyrin pysymään siitä vähän etäällä. Syynä on se, että olen tottunut vain (ID)kreationisteihin. Ei millään pahalla, mutta tässäkin on taipumuksia ääriliikemäisyyteen. Sen parissa nimittäin sataa tappouhkauksia. Kreationistit eivät yleensä kuitenkaan puolusta näitä aktioita. He eivät yleensä selitä provokaatioargumentaatiolla että "mitäs eevokki provosoit". Sen sijaan he selittävät miksi tappouhkaileva kreationisti rikkoo Jumalan sanaa vastaan. (En tosin ymmärrä miten se voisi rikkoa ID:n virallisen totuuden mukaan mitään arvomaailmaa vastaan koska ID:hän ei ole välttämättä kristinuskon Jumala. Ainiin, onhan se, tätä ei vain tunnusteta.) Näitä uhkauksia on maailmassa aika paljon ja ne kertovat että uhkailu on enemmän kuin sattumaa. Se ei kuitenkaan tee tästä "riittävän äärimmäistä jotta minulla menisi pelosta paskat ihan koko ajan housuun". [Kreationistit ja evolutionistit ovat jatkuvasti kritisoimassa toisiaan, ja ideologiapuhe paistaa myös siellä "älkää lukeko tuota lähdettä, sen kirjoittaja edustaa vääräoppista kantaa X" on aivan liian yleinen heittä sielläkin. Kuitenkin tuossa skenessä nimenomaan erimieliseen keskittyminen on jotenkin oleellisesti mukana.]

Äärioikeistolaisessa puolessa väkivaltaisuus näyttää olevan samantapainen "tyypillinen anomalia" mikä tappouhkaus on kreationistipiireissä. Eli niitä tulee vastaan epäsäännöllisen säännöllisesti mutta toistuvasti. Ja näihin iskuihin ollaan tartuttu huomattavasti löysemmin rantein kuin mitä kreationistit tarttuvat omiin tappouhkailijoihinsa. Provokaatioargumentaatio tuntuu olevan oikeistolaisissa ja perussuomalaisissa normina. Se on huomattavasti sallivampi kanta kuin se, että väkivaltailijat torpattaisiin suoraan harhaoppisiin ja heidät työnnettäisiin syrjään. Seuraava aste vakvauudessa olisi jo se, että niitä alettaisiin pitämään jonkinlaisina vitseinä. Ja tästä ei ole enää pitkä matka siihen että väkivalta olisi hyväksyttävää. En siis ota yleensä äärioikeistopuoleen kantaa, koska en kykene pieksemään ja viipaloimaan niin monia tyyppejä spontaanisti kuin haluaisin. Äärioikeiston kanssa paskahalvauksesta tulisi arkipäivää.

Siksi toivoisinkin että esimerkiksi PerusSuomalaisten VPJ yrittäisi tehdä irtiottoa jossa määrittäisi vahvasti perussuomalaiset eri planeetalle äärioikeiston kanssa. Ja yrittäisi leikata puoluetta pois natseista niin että korostuu että perussuomalaiset eivät olisi natsipuolue ja että tavoitteina on, että se ei olisi edes natsien puolue. Mutta ei. Sen sijaan hän väittää jotain aivan muuta. Väkivallan ohittaminen ja kutsuminen "red flag" -operaatioksi jossa uhri olisikin manipuloija on joko varsin asenteellista. Tai sitten se on yritys piilottaa väkivallan ikävät PR -puolet, joka itse asiassa toimii väkivallan lietsojana ; Väkivaltaa ei usein käytetä koska se tekee marttyyreitä, ja uhreille ollaan sympatiseeraavia. Jos väkivaltaa voidaan harjoittaa ilman negatiivisia vaikutuksia omalle asialle, on taattua että se ei ainakaan vähennä tämänlaisten tekojen houkuttelevuutta.

---

Omituisin puukottaien puolustus on ollut "Keskustelun puute" -argumentti on omituisin kaikista, koska puukko kädessä ei keskustella. Niitä on tosin tullut vastaan vain yksittäistapaus, joten ei tästä sen enempää. Tämänlaiset "argumentit" ovat liian "haluamme vain herättää keskustelu" -henkeä jotta niitä voisi edes ottaa vakavasti. Kun sanoma ja teot ovat kuin eri planeetalta, ei argumentille voi oikein antaa arvoa.