Pelleistä ja pamputtamisesta

Takkiraudassa kirjoitettiin katupartioista ja Loldiers of Odinista. Olen tässä hyvin samaa mieltä siitä että natsiaatteen sijaan syynä on uhkan kokeminen. "Katupartiot ovat merkki siitä, että hallintoalamaisten turvallisuudentunne on heikentynyt ja he kokevat, ettei valtion väkivaltakoneisto enää kykene sitä turvaamaan." (Tämä ei tietenkään lupaa hyvää. Olen huomannut uhan kokemisen olevan usein peruste aggressiolle. Ja minulla on ID -liikkeen kohdalla asiasta ns. "henkilökohtaisiakin kokemuksia".)

Samoin minusta on oleellista huomata että katupartio on laaja käsite. Ja laajana se itse asiassa ei ole vaarallinen tai edes vastustettava asia. Sitä kritisoidaan usein sen suppeammasta käsitteestä. Ja toisaalta taas tämän suppean käsitteen mukaiset ryhmät hakevat oikeutusta juuri siitä että kukaan ei voi kieltää kaduilla kävelyä. Katupartiot määrittelevätkin itseään juuri tämän laajan kautta. Tosiasiassa keskustelu ei ole siitä mikä on kiellettyä vai sallittua vaan siitä mitä nämä katupartiot ovat ikään kuin olemuksellisesti. On selvää että on puolueellista kysyä asiaa katupartiolaisilta itseltään. Samoin kuin pelkästään heidän vastustajiltaan.

Siksi onkin kenties terveellisempää kiinnittää huomiota siihen mikä signaali katupartiot ovat joka tapauksessa. Ja historiallisesti katsoen tiedetään että ilmiö on signaali hyvin huolestuttavista asioista. Onkin huvittavaa ajatella että moni ihminen joka arvostaa slippery slopea siinä että homoseksuaalien avioliitto johtaisi väistämättä moniavioisuuteen ja eutanasia mummomurhiin ja eugeenisiin projekteihin, ovat usein juuri niitä joilla on syviä vaikeuksia nähdä että katupartioiden normalisoiminen on  askel kohti sitä että yhteiskunnan turvallisuuden takaaminen hoidetaan poliisille rinnakkaisella järjestelmällä. Josta taas ei ole menneisyydessä seurannut mitään kovin hyvää. Sillä jos järjestelmä toimii pro bono, sen oikeuttamisena on jonkinlainen aatteen palo. Joka ei johda reiluuteen. Lisäksi katupartioiden kohdalla haasteena on se, että ne helposti johtavat korpilakiin joka taas rikkoo Montesquieun vallan kolmijakoa kohtaan. Joka taas on käytännössä sama kuin länsimaisen sivistysvaltion totaalinen hylkääminen ja jengivaltaan siirtyminen.
1: Samoin on turhaa uskoa että katupartiot olisivat täysin riskittömiä. On selvää että Soldiers of Odin ei ole valinnut nimeään ja jäseniään sattumalta. Tiedetään että viinkinkeihin liitetään tiettyjä mielikuvia väkivallasta. Samoin on selvää että viikinkimyytillä oli tärkeä osa natsiaatteessa. Ja samoin tässä johtohahmojen väkivaltarikoshistoria on sekin arvokas vihje siitä millä asenteilla, arvomaailmalla ja keinoilla asiaa edistetään.

Pelleistä:

Mielenkiintoisempaa onkin kenties katsoa sitten Loldiers of Odinia. "Ehkä yksi typerimpiä reaktioita on tullut vasemmistolaiselta LOLdiers of Odin -pelleryhmältä, joka on yrittänyt suhtautua katupartiointiin aggressiivisen vihamielisesti, riitaa haastaen sekä provosoiden. Ruukinmatruunassa tuo porukka herätti vain hirvittävän vaivautumisen tunteen: he eivät tiedä, minkä kanssa he pelleilevät. Pellet yrittivät provosoida Tampereella Soldiers of Odinin jäseniä muun muassa heittämällä tulipalopakkasessa nestettä partioijien päälle."

Olen itse ollut Loldiersejen kohdalla jotain muuta kuin vaivautunut. On toki kiinnostavaa katsoa sitä miten sanavalinnoilla voidaan vaikuttaa asioihin ns. argumentoinnin ohi. Onkin ollut kiinnostavaa huomata miten ennen "poliittisen korrektiuden" vastutajat ovat korostaneet sitä miten sananvapaus on tärkeää. Että ei saa vaientaa. Ja tässä voidaan käyttää monenlaisia keinoja. Nyt keskustelu on mennyt siihen että vaaditaan poliittista korrektiutta, jopa hyvin vahvaa sellaista. Tätä oikeutetaan kansan vallalla. Josta tehdään demokratiaa sillä ajatuksella että selitetään että demokratia olisi typistettävissä vain ja ainoastaan enemmistön vallaksi. (Millä on toki jännittäviä yhteyksiä tiettyihin nimeltään ylikäytettyihin poliittisiin ilmiöihin. Minkä ei pitäisi yllättää ketään.)

Mielestäni itse pelleily ei ole ongelma. Ongelmana on se mikä tuntuu vaivaavan useita vasemmistolaisia muutenkin. Siinä missä katupartio hakee oikeutustaan sitä kautta että et voi kieltää useaa ihmistä kävelemästä yhdessä kadulla, Loldiers tekee siitä performanssin. Kriittinen performanssi muuttuu taas hyvin helposti mielenosoitukseksi. Ja sellaiset pitäisi ns. ilmoittaa etukäteen. ; Tässä mielessä en ole ottanut kovin vakavasti sitä että poliisia on syytetty epäreiluksi vaikka sen vuoksi että se ottaa kiinni sellaisia ihmisiä jotka ovat ottaneet osaa ei-ilmoitettuun mielenosoitukseen mutta ei ota kiinni sellaisia ihmisiä jotka ottavat osaa periaatteessaan arvomaailmaltaan vastenmielisempään mutta ilmoitettuun mielenosoitukseen. Poliisin ei tule vahtia mielipiteitä vaan toimintaa.

Ja luultavasti tässä onkin se isoin ongelma. Nykyaikana asioita katsotaan vain identiteettien kautta. Ja tästä poikkeaminen johtaa omituisuuksiin. (Ja yleensä vain vastapuolen omituisuudet nähdään. Sama tyyppi joka ihmettelee miksi feministiaktivistit välttelevät taharrush gamaeta voivat olla samoja tyyppejä jotka vaikenevat aivan yhtä aktiivisesti VOK -vandalismista ja muusta polttopullojen heittelystä. Jokainen joka tekee näin on idealistinen idiootti. Ilman ainuttakaan poikkeusta. Ja valitettavasti on vaikeaa sanoa koskeeko tämä poikkeuslausunto itse asiassa koko Suomen Kansaa. Vai pelkästään sitä idealististen idioottien määritelmää...)

Jos katsotaan vaikka "Kansan Uutisten" näkemystä, on selvää että heitä oikeutetaan asialla. Tämä jesuiittamainen päämäärä oikeuttaa keinot -ajattelu on hyvin huolestuttavaa. ; Onkin mielenkiintoista huomata miten Kari Hotakaisesta leivotaan natsien ns. "hyödyllinen idiootti". Kertomalla että katupartioiden väkivaltaisuus on 1:1 äksyimmän maahanmuuttoa koskevan vihapuheen kanssa. Samalla voidaan unohtaa että pakkasilmalla kastelu on kaikkea muuta kuin harmiton huvittava pieni temppu. Se on vaarallista.

Toki tässä on syytä varoa liiallisuuksiin menemistä. Se on helppoa. Takkirautakin hulahtaa tästä läpi. "No, vasemmistolaiset ovat tunnettuja siitä, että he lällättelevät vakavilla asioilla, kaivavat verta nenästään ja haastavat riitaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden heidän ei pitäisi. Jos joku tästä pellejengistä saa a) pampusta b) dunkkuunsa, ruukinmatruuna lupaa katsoa toisaalle." Sepäs oli buddhalaista. Sepäs oli sivistysvaltiohenkistä. (NOT.) Poliisin ei tule olla mielipidepoliisi. Ja myös vasemmistolaisiin kohdistuva väkivalta on väkivaltaa. (On toki mielenkiintoista ja enemmän kuin hieman huolestuttavaa huomata miten maahanmuuttokeskustelu on muuttunut siten että yhä useampi puhuu siitä miten myös "suvakkeja" tulee rangaista samalla tavalla. Eli kyse ei ole enää valkoisesta suomesta siinä mielessä että ajettaisiin suomen kansalaisten asiaa. Vaan valkoisesta suomesta siinä 1918 -teemoituksessa.)

Sivuun katsomisen lupaaminen kertoo siitä että tässä arvotetaan. Itsekin ymmärrän että jos vinoileee nakkikioskissa yöllä voi seurauksena olla turpaansa saaminen. Tämä odotettava seuraus ei kuitenkaan ole kaikki. Itse asiassa näen että jos joku pelle saa S.O.O. -jengiläisen tai vastaavan provosoitumaan ja lyömään tätä kyseistä pelleä, niin se näyttää että miten tämä turvaajajoukko ei kenties stressinsietokyvyltään olekaan kovin riskitön ilmiö. Samalla se demonstroi miten ylilyöntejä ja väkivaltaa voidaan oikeuttaa vaikka keksimällä sille oikeutuksia ja selityksiä. Se että kaivaa verta nenästään johtaa varmasti veren nenästä vuotamiseen. Mutta tämä on ns. paljastavaa. Ja paljastuksen kohde ei olekaan se hakattu vaan se joka (a) lyö (b) katsoo sivuun (c) lupaa katsoa sivuun.

Mieleen tulee vertaukseksi lähinnä vanha Prideen kohdistunut kaasutteluisku. Se, miten moni selitti että kulkue on provokatiivinen. Ja jossa korostettiin esim Uusitalon voimin sitä, miten hassunhauska ja harmiton asia kaasuttaminen on. On aivan selvää että Soldiers of Odin on provokatiivinen mutta sen jäsenten päälle ei silti saa heittää nesteitä pakkasessa. Samoin Loldiers of Odin on provokatiivinen mutta heitä ei pidä hakata. Jos he tekevät rikoksen, on poliisin tehtävä sakottaa tai heittää putkaan. Dunkkuun vetäminen on rikos. Ja itse asiassa pahoinpitelytilanteessa sivuun katsominen on sekin itse asiassa sellainen että se rapsuttelee teemoja joita varten on varattu Suomen rikoslain 21 luvun 14 §.

Minä lupaan että jos joku pieksee Ruukinmatruunan, niin tämä uskonnoton moraaliarvotyhjiötyyppi ei katso sivulle vaan vähintään kutsuu ambulanssin paikalle. Tätä en tee maailmankuvan vuoksi vaan siitä huolimatta. Vedoten johonkin yleiseen ihmisarvoon ja elämän kunnioittamiseen. Ihan siksi että kuvittelen että tätä tarkoittaa se, että on länsimaisen sivistysmaan ihminen ja kansalainen. Jos haluaisin tukea muunlaista toimintaa voisin saman tien avata maan ISIS -järjestölle. (ISIS tosin osaa polttaa taloja vähemmin mokailuin ja vie asenteet niiden johtopäätökseen järkähtämättömämmin ja toimivat pitkäjänteisesti ja järjestelmällisesti ja muutenkin älykkäämmin. Vertaukseni ei tässä mielessä ole täysin asiallinen.)

E(rinomaisuus)myytti

Mannerheim, tuo libertaristinen yli-ihminen,
erinomainen harvinaislaatuinen lumihiutale,
kuin Gandalf - yksi harvoista,
komentaa kuuliaisia terrakottarobottiammattilaisiaan
kohti suuruutta ja erinomaisia suorituksia
ja riskialtista maksimikilpailutettua palkkaa.

Kirjoitin vähän aikaa sitten puolillaan vitsin vuoksi väännetyn tyhmän pienen blogauksen johon kuitenkin sain kiinnostavia kommentteja. Joskus tekstejä täytyy kirjoittaa tunteiden purkamiseksi. Sain siihen liittyen kuitenkin vihjeen siitä miten armeijan testituloksia on (toki anonymisoidusti) käytetty kansantalouden tutkimuksessa. Linkkinä oli Roope Uusitalon "Essays in Economics of Education". Esseet olivat periaatteessa kiinnostavia. Kommentoija oli kuistenkin myös Kysyjä. Kysyjä halusi minulta siihen liittyen jotain, mahdollisesti metodologista kommentointia. En pidä referaattien tekemisestä, joten siinä mielessä suosittelen lukemaan itse tekstin. Lisäksi valittu aihe haiskahti sen verran politiikalta, että kaltaiseni "luottavainen persoona" alkoi haistelemaan ansaa. Joka tietenkin motivoi tarttumaan asiaan entistä vahvemmin. (Palkalla minua ei motivoi yhtä hyvin kuin ansalla. Joitain kärpäsiä ei pyydetä hunajalla vaan heitä pyydetään blogikommenteilla.)

Siinä on ytimessä sellainen poliittinen kulma että miten paljon koulutuksella saa rahaa takaisin. En ole lähestynyt tietoasiaa sillä tavalla. Olen siinä mielessä idealisti. Tai oikeastaan en ole. En vain ole riittävän markkinahenkinen ja rahanahne. Pidän muita tavoitteita kiinnostavimpana. En myöskään kuulu niihin ihmisiin joiden mielestä yhteiskuntaa pitäisi ylipäätään ohjailla kuin se olisi "Monopoli". (Joskin ymmärrän jollain tasolla että on syytä miettiä että valtio ei mene konkurssiin.) En kuitenkaan näe ongelmaa siinä että joku tutkii asiaa ja tekee siitä päätelmiä. On vaikeaa olla eri mieltä esimerkiksi seuraavan lausuman kanssa : "Nature allocates people with different amounts of talent and opportunities. Nature has no need to be fair. Using such natural experiments and economic theory, some inferences on the causal relationships can be drawn." Minua ei myöskään ihmetytä osa sanotusta "In the second essay we take seriously the Becker schooling model, which states that people decide on the schooling investments based on the marginal costs and marginal benefits of education. We note that if the marginal returns vary across individuals, there is no single parameter for the return to schooling. Instead, the appropriate model is a variant of a random coefficients model."

Mutta esseiden joukosta on tietenkin vaikeaa seuloa yhtä asiaa. Päätin tarttua yhteen detaljiin. (Koska kun minulta pyytää jotain, ei koskaan tiedä saako. Ja jos tietää että saa niin ei tiedä mitä saa ja haluaako tätä.) Siinä käsitellään taidon ja palkan suhdetta. Tässä havaitaan että instituutioilla on vaikutusta. Ammattiliitot ja muut taistelevat palkkojen nousulla tavoilla jotka eivät liity taitoihin. Taitojen ja palkan suhde onkin selittänyt joskus enemmän kuin nyt. "Single-skill model performs best in explaining changes in the period from 1983 to 1989." Toisaalta vaikka nykyään korostetaan ammattitaidon merkitystä "Most interestingly, very little evidence of increasing demand for skills is found in this study. At least changes in the demand for skills do not show as widening skill related wage differences." Tämä johti minut sivupoluille. Ja tämän sivupolun tulen tarjoamaan.

Maailmassa on nimittäin muutamia myyttejä joista en pidä. Kun olin nuori, kysyin isältäni että mikä on hänen mielestään nykyajan myytti. Hän lähestyi asiaa mielenkiintoisesti. Sillä moni korostaa että uskonnonvapauteen ja vastaaviin liittyisi myyttejä. Tai että seksiin liittyy myyttejä. Mutta tosiasiassa nämä eivät ole erityisen vahvoja myyttejä koska (a) ne eivät oikeasti ohjaa elämäämme niin paljoa (b) ja niistä puhutaan aika paljon. Hänestä aikamme myytti oli se, miten tehdä rahaa. Ajatus on kiinnostava, koska yhteiskunnassamme kaikessa puhutaan rahasta. Itse asiassa jopa paljon puhuttu uskonto on puolustuksissaan uskomiseen uskomista, eli ajatusta jossa yhteiskunta tai yksilö hyötyy siitä että on uskovainen. Hyötyajattelussa on kyse rahasta tai siihen rinnastettavista asioista. Sen lisäksi jos rahan tekemisestä keskustellaan, on selvää että asiasta loukkaannutaan syvästi poliittisin syin. Joko siksi että on epäkohteliasta kertoa yrittämisestä kommunisteille. Tai kertoo siitä että sukupuolikiintiöt ja ammattiliitot johtavat siihen että palkkaa ei saada oikeastaan enää "tehdystä työstä" tai "taidoista" sanan vahvimmassa mielessä. Tai siksi että libertaristi itkee kun hänelle kerrotaan että tilastojen mukaan varmin keino rikastua ei olekaan yrittää ahkerasti ja työskennellä ja yrittää. Vaan se, että valitsee isovanhempansa ja vanhempansa joilta saa pesämunan jolla opiskella ja sosiaalisen verkoston ja siihen sopivat käyttäytymismallit.
1: Minulla oli muuten hirvittävästi hyötyä siitä että isäni on hyvä vartija. Ei pelkästään siksi että hänen nimellään saisi työpaikkoja, vaan sen takia että hän on kertoillut jonkin verran työjuttuja jotka ovat itse asiassa välittäneet tietotaitoa ja hiljaista tietoa siitä millä metodein ja millä asenteella työt tulevat hyvin tehdyksi. Vartijan hommista ei vain saa palkkaa. Ja duuni on perseestä ja sopii vain ihmisille joilla on jotain pahemman kerran vialla päässä. Kaikella kunnioituksella isälleni tämä. Idea on kuitenkin sama.

Tässä kohden mielestäni tärkeimmät myytit eivät kuitenkaan ole poliittisesti kiinnostavia. Uusitalon aiheet varmasti kiinnostaakin niitä joilla on jonkinlainen puoluepoliittinen asenne. Ei siksi että hän esittelisi poliittisesti vääristeltyä aineistoa ja pseudotiedettä. Vaan siksi että aiheet ovat niitä joita puoluepoliittisesti miettivät miettivät. Minulle tämä on hieman vierasta. Ja siksi otankin esille toiset myytit.
1: Ensimmäinen on essentialismi. Tässä on monta osa-aluetta. Ensimmäinen niistä on "älykkyysmyytti". Siinä ajatellaan että älykkyys tarkoittaa suunnilleen samaa kuin toteutuneet taidot. Lahjakkuus on kuitenkin hyvä erottaa taidosta. Niiden välillä on usein ahkeruuden kokoinen kuilu. Lahjakkuus auttaa mutta ei vie perille. Ja ilman lahjakkuuttakin voi usein päästä perille. (Joskin jalattomat amputoidut eivät voi voittaa juoksukilpailuja paitsi joissain erityisissä paralympialaisissa.) Tätä sitten levitetään sen tyylisissä sarjoissa kuin "Skorpion". Toisaalta olen ollut havaitsevinani että sama henki ympäröi myös MBTI -luokituksia. Niiden tuloksista luetaan ikään kuin suositus. "Olet INTJ joten sinulla varmasti olisi lahjoja tiedeuralle". Tämä ei kuitenkaan ole edes itse testin tarkoitus. Sosiaalisissa piireissä tämä jatkotulkinta ikään kuin liimataan päälle. Aivan samoin kuin älykkyydenkin kohdalla. Ajatus ihmisen essenssistä, joko aidosta tai kuvitellusta ominaisluonteesta, muuttuu taidoksi kuin simsalabim. Potentiaalinen muuttuu aktuaaliseksi vaikka nämä ovat eri konsepteja.
2: Toinen on taitomyytti. Michael Gerber on kirjoittanut kirjan "The E Myth" joka käsittelee sitä miten moni pieni yritys kaatuu. Syynä ei ole välttämättä se, että niissä tehtäisiin työt huonosti. Mutta aina se ei johdu myöskään ammattiliitoista tai muusta kommunismista. Usein yrittäjät tekevät bisnessuunnitelmia joissa ollaan liian sitoutuneita myyttiin siitä että jos yrittäjä ja hänen palkkaamansa työntekijät osaavat tehdä jotain, niin se tarkoittaisi sitä että he myös osaavat tehdä siitä bisnestä. Eli jos osaat kirjoittaa, osaat kirjoittaa tavalla josta tulee rahaa.

Pelottavaa onkin, että usein älykkyysmyytti kombinoidaan erinomaisuusmyytin kanssa. Silloin syntyy jotain sellaista jonka eetos on liiaksikin nykyaikaa. Esimerkiksi itse varmasti hämmästytän joitakuita ihan sillä miten hienosti ja kaikenkattavasti osaan alisuoriutua rahallisesti. Minulla toki on työpaikka josta tulee ihan palkkaa. Mutta toisaalta on huomioitava että kirjoitan hyvin paljon sellaista josta tulee lähinnä miinusta tilille. (Vähintään siten että työ pitäisi tuntipalkkaistaa jotenkin.) Puolisoni esimerkiksi kävi kuuntelemassa stand-uppia ja selitti että ei se oikein eronnut siitä mitä meillä on kotona koko ajan. (Hän ei korostanut sitä että olisin erityisen hauska, vaan nimenomaan sitä että stand-upin ammattilainen itse asiassa pärjää rahallisesti varsin "kohtuullisella" tai "inhimillisellä" taitotasolla.) Mutta olihan siinä valtava ero. Minä en elä paskanjauhannallani, teen sen ikään kuin omalla kustannuksellani. Minulla ei ole bisnesmallia enkä voi vain kuvitella että voisin vitsailemalla muuttaa tilanteen niin että simsalabim rahaa alkaa tulemaan ovista ja ikkunoista.

Itsestäänselvyyksiä

Heikki Hilvo luokitteli monia asioita joita ateisti voi tehdä Suomessa. Hän kutsui niitä itsestäänselvyyksiksi. En voinut sanoa hänen listastaan muuta kuin että "söpöä". Söpöä siksi että Hilvo uskonee sanomaansa itse. Mutta lista on sitten kuitenkin aivan saatanan naïvi. Sellainen jota pitää ilmiselvänä lähinnä kristitty jolle yhteiskunnan de jure ja de facto ovat samoja asioita. Moni kristitty onkin Hilvun tapaan "viaton", eli totaalisen ignorantti, vihjeetön ja pihalla siitä mitä ateistina eläminen on. Kenties heidän kannattaisi ensin kokeilla muutama vuosi aktiivista ateismia ja palata asiaan sen jälkeen! Sillä on vaikeaa nähdä miten kukaan joka on ateismia kokeillut voisi uskoa riskittömään uskonnonvapauteen Suomessa. Hilvon argumentti on vahvimmillaan suhteellisena argumenttina. Ateisteilla todellakin menee muualla vielä huonommin kuin täällä. Mutta tämä ei tietysti tarkoita sitä että asiat menisivät hyvin. Tai siten kuin Hilvo niiden väittää menevän.

Kirjaimellista, liian kirjaimellista.

Hilvo -polo luulee että teologisesti korrekti taso riittää. Ja että elämänmeno on sitä mitä laki sanoo. Tosimaailmassa tilanne muistuttaa buddhalaisuutta ja toista maailmansotaa. Japanissa oltiin buddhalaisia, ja buddhalaiset eivät vahingoita eläviä olentoja. Joten katsoessaan heidän toimiaan sotarikosaiheessa ei voida kuin päätellä että ilmeisesti ihmiset eivät ole eläviä olentoja. Aivan samoin uutisissa törmää hyvin toistuvasti siihen miten länsimaiset kristilliset pastorit ehdottovat esimerkiksi ateistejen ja homojen tappamista.

Olen hieman yllättynyt siitä miten lujassa Hilvo on illuusioissaan. Kun nimittäin otetaan huomioon esimerkiksi Päivi Räsäsen taannoinen avautuminen omantunnon ja lain suhteesta. Tämä johti esimerkiksi mittaukseen jonka mukaan 28% suomalaisista on valmis rikkomaan lakia omantuntonsa puolesta. Ja tässä keskeisenä käsitteenä ei ole laki vaan provokaatio. Ja uskonnonvapauslaki on tässä aivan varmasti ensimmäisiä jossa joustetaan. Ja tässä kohden avainsanana on se, minkä taakse valtaosa ateistien vihaamisesta laitetaan. Avainsana on "liberalismi". Uskonnottomuus liitetään tiettyyn leiriin mielikuvissa. Ja tästä hyvänä esimerkkinä on homokulkueeseen tehty kaasutusisku. Se rikkoi montaa lakia ja oli pahoinpitely. Silti Suomesta löytyi ihmisiä joiden pääviesti oli korostaa mistä pitäisi puhua. Linjan aloitti itse Päivi Räsänen selittämällä että "Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?" Eli Räsänen ymmärsi tekijää korostetusti. Kysymys on selkeästi laajemmasta asiasta kuin homoista. Tätä korostaa Maaselän tilanteesta tekemä kolumni. Hän sai Keskisuomalaiseen, eli ihan yleiseen sanomalehteen, lausunnon jossa selitettiin pelisäännöt. Pelissä jossa on kaksi puolta "vähemmistö" ja "enemmistö". "Helsingin Pride-paraatiin tehdyn kaasuiskun jälkeen ollaan huolestuttu Suomen sivistysmaa-asemasta, imagosta ja brändistä. Myös Keskisuomalainen vaati pääkirjoituksessaan 6.7. puolueita tilille tapahtuneesta. Paremminkin tulisi kysyä mistä väkivalta kumpuaa ja mitkä syyt johtavat väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Keskustelussa unohdetaan se, että Pride-paraati on myös provokaatio perinteisiä arvoja vastaan. Provosoimalla yleensä halutaan sitä, että eri näkemystä edustavat provosoituvat." Astrologi Tuija Uusitalon mukaan kaasuisku oli peräti hupaisa asia, komiikkaa. Ja homot terroristeja.

Ja tästä päästään siihen ateismiosuuteen. Ateismi ärsyttää monia ihan saatanasti. Mielipiteen ilmaisu provosoi äärimmäisen monia ja äärimmäisen vahvasti. Se nähdään aika usein osana "arvoliberalistista kehitystä". Ja näin ollen on merkittävää miten ero de jure ja de facto -tasojen välillä on. (Ero on toki myös maantieteellinen. Hilvo kontulalaisena tuskin on tutustunut esimerkiksi pohjanmaalla olevaan toimintaan. Suomessa on "raamattuvyöhyke" urbaanin ja ruraalin välillä. Ja ongelmat keskittyvät sinne missä on kristittyjen enemmistö.) Ateisteja voidaan sitten kaupungistuneemmillakin alueilla pitää "Takkiraudan" tapaan vapaamatkustajina. Henkilöinä jotka nauttivat uskonnon tuomista eettisistä hyödyistä tuomatta mitään tilalle. Samoin kun keskustellaan vaikka siitä että miksi ateistit ovat USA:ssa eniten vihattu ja vähiten luotettu vähemmistö, syynä on se että ateistit eivät ole luotettavia. Tämä voidaan sanoa aivan suoraan. Ateistit koetaan epäluotettavina ja ärsyttävinä.

Esimerkiksi kun mietimme miten suvivirsi on monissa paikoin "kansalaisuustesti", sen moottorina ei ole se, että julkisesti kaikki kristityt lähtisivät talikko kädessä ateistijahtiin. Sen sijaan se toimii siten että joukko kohisee ja valittaa ja loukkaantuu jostain ateistien toiminnasta. (Kuten julkisesti esilletulosta.) Ja tämä luo yleisen ilmapiirin. Siinä eläminen ei ehkä ole miellyttävää, mutta se ei ole rikollista. Ongelma onkin siinä että jos on vaikka pienessä pitäjässä se, että jos koulussa lauletaan "Suvivirsi", niin ihmiset seuraavat ympäristöä. Jos poistuu paikalta, jää mieleen. Jos ei laula, pistää helposti silmään. Ja sitten kun ollaan sopivassa humalatilassa, on tämä laulamattomuus tai poistuminen sitten se kauhea provokaatio. Ja näin sitten tulee turpaan. Lopputulos menee rikostilastoihin pahoinpitelynä eikä viharikoksena joka olisi asiaankuuluva tuomio. Tämän määrää on siksi vaikeaa myös arvioida. Mutta arvaisin että se on niin suuri että jos siitä voitaisiin tietää, niin hyvin moni hämmästyisi. Ja sitten jos tämän jälkeen toivoo että ei laulettaisi sitä laulua jonka vuoksi tulee joko rikkoa vakaumus tai saada turpaan, niin sitten sanotaan suoraan, että on ajamassa militantisti ateistivaltiota ja että pitäisi painua Pohjois-Koreaan. Itse asiassa kaikki yritykset muuttaa tilannetta vaativat ateistisen mielipiteen ilmaisua ja se taas johtaa tilanteen pahenemiseen. Sillä asia tulkitaan jotakuinkin niin että "kansanperinne on vaarassa - ja vieläpä Jouluna!"

Ateistien ilmaisunvapaus;

Hilvu esittää että jos on ateisti "sanoa sen julkisesti, ääneen ja myös levittää ajatuksiasi". Tässä on kuitenkin mielenkiintoisia seuraamuksia. Lain mukaan on mahdollista mutta käytännössä vastassa on monessa paikassa ja väärässä seurassa luvassa paljon vaikeuksia. Adressit.com keräsi kristityt ajamaan ateistilasten pakkokastamista. Ihmiset ovat myös ajaneet sellaista asiaa kuin pakkouskonnon ajaminen ateistien lapsille. Joka on itse asiassa käytännössä täysin turhaa sillä julkinen totuus on että uskonnonopetusasialla kikkaillaan aivan sikana. Pääasiassa toki säästösyin eikä uskonnonjunttaus mielessä. Mutta sekin kertoo miten vähän ateistejen vakaumuksesta välitetään kun tämänlaisesta voidaan säästää.

Mutta kenties vahviten asian saa esille vertailulla. Jos mietitään sitä että metroissa on viime aikoina ollut Herzogin mainoksia, sitä ennen muun muassa iso "Mahdollisuus Muutokseen" -kristillinen kampanja. Myös uskonnollisia kirjoja on mainostettu. Ne herättävät aivan eri mittakaavalla närkästystä kuin mitä "Jumalaa tuskin on" -bussikampanja herätti monissa huolestuneissa kansalaisissa. Asiasta tehtiin jopa kanteluita, joka kertoo siitä että vaikka ateistit todella saivat ilmaista mielipiteitään niin kiitos tästä ei kuulu kristityille. Jos heistä moni saisi päättää niin se olisi turpa kiinni. Samaa linjamaa puhuu myös pahamaineinen pornonvaihtokampanja. Nykyisin moni tietää "uusateisteista" lähinnä tämän. Kampanjaa paheksutaan. Mutta se mistä ei sitten koskaan puhuta on se, miten kampanjan järjestäjät saivat tappouhkauksia. Tämä ei ole kohinan ja paheksunnan arvoista. Ja silti ; Jos mielipiteenilmaisu on de jure laillista mutta saat de facto tappouhkauksia ei sinulla ole mitään sananvapautta. Ja vaikka suurin osa ei ole lähettänyt tappouhkausta, paheksunnan trendi on selvä. Pornonvaihtosokorassa ateistit, eivät tappouhkailijat, ovat vakavampi ja tärkeämpi asia. Joten selvästi mielipiteenilmaisu ei ole missään suhteessa samanarvoista.

Lisäksi on huomattava, että tosiasiassa ateistien sananvaltaa ei suinkaan ajeta. Hyvin moni "leppoisistakin" kyseenalaistaa sen miksi ylipäätään sanoa mitään. Ateistiblogit saavat usein sen tyyppisiä juttuja kuin "Miksi ihmeessä niin moni ateisti ja agnostikko niin monella kristilliselläkin foorumilla edelleenkin pyrkii käännyttämään uskovaisia... Ymmärrän kristittyjen missionaarisuuden, mutta mikä potkii näitä muita eteenpäin." Ja tämä on sitä leppoisista leppoisinta linjaa. Pauli Ojala on itse asiassa tullut tunnetuksi siitä miten hän utelee ateisteilta sitä että miten nämä motivoituvat ylipäätään puhumaan. Että jos on ateisti niin sitten pitäisi olla hiljaa. Itse olen saanut evoluutioteoriaa koskevasta sivustostani esimerkiksi sen tyylisiä lausuntoja että "Miksi kerron asioista vaikka joku voi menettää uskonsa?" Kirjeissä on yleensä ollut "mielipiteenvapautta" sen tyylisessä sävyssä että "Mikset ole hiljaa vaikka itse evoon uskotkin?" Näissä takana ei toki ole väkivallan uhkaa. Mutta niiden perussävy on sama. Ateistin mielipiteenvapaus pitää kuin erikseen perustella. On ikään kuin lupa olla mieltä kunhan on hiljaa. Mistä päästäänkin listan seuraavaan kohtaan.

Ateistien ei-ilmaisunmahdollisuus

Hilvo sanoo suoraan että "tai voit pitää sen täysin omana tietonasi". Tämä on kenties suurinta fuulaa ikinä. Tosiasiassa vakaumusta udellaan hyvinkin tiiviisti ja tiukasti ja usein. Itse asiassa on varsin tavallista törmätä siihen että uskonasiat ovat niin yleisinhimillisiä että jokaisella on velvollisuus ilmaista vakaumuksensa. Nämä puheet ovat hyvin yleisiä. Ja niitä löytyy aivan valtavirran edustajiltakin. (Esimerkiksi maltillisen "Oljenkortta veistämäsä" -blogin uumenissa kirjoittaja on esittänyt sen suuntaisia lausuntoja.) Homo religiosus -ihmiskuva on tässä hyvin usein leimallisena. Tämä on toki tungettelua ja maanittelua. Jossa kantaaottamattomuus tulkitaan pahimmalla mahdollisella tavalla (mitä se sitten sattuu olemaankin). Teknisesti tämä siis ei ole pakottamista vaan vain hyvin lähellä sitä.

Ja tämä palautuu siihen suvivirteen ja tappouhkailuun. On vaikeaa olla ilmaisematta vakaumusta, jos siitä tehdään yhteisrituaali josta poistuminen tai osallistuminen ovat näkyviä tekoja. On selvää että ateisti voi olla ilmailsematta vakaumusta. Mutta tämä vaatii sitten väkisin omantunnon vastaisen teon tekemiseen. Tässä kohden asiat ovat kuitenkin paremmin kuin tuon sananvapauden ilmaisun kohdalla.

Uhkailu.

"sinua ei pakoteta puukko kurkulla mihinkään uskoon" Tämä on sitten se todella omituinen puoli. Ensinnäkin Hilvo on itse toistuvasti valittanut ateistien uskontosensuurista. Ja tässä hän ei ole asettanut mitään tämänlaista puukkokriteeriä. Tämä herättää ihmetystä, ja muistuttaakin siitä miten eri ehdoin kristinusko on militanttia verrattuna siihen milloin ateismi on militanttia.

Ja lisäksi, kuten blogissani olen toistuvasti esiintuonut, korostuu se että puukkokysymyskin on itse asiassa hyvin hyvin hyvin erikoinen. Jos tappouhkailu lasketaan puukoksi niin se on suorastaan standardi. Eli Hilvon lausuma on epätosi. Kristityt kohkaavat internetissä varsin mielenkiintoisesti. Ja tosiasiassa ateistit pääsevät osalliseksi muunlaisistakin ilmiöistä jotka liittyvät kristinuskoon. Jos esimerkiksi tarkastellaan tapausta jossa Leo Mellerin toimia kritisoinut Juntunen kohtasi vaikeuksia, puhutaan yleisemmästä ilmiöstä kuin pelkästä ateismista. Jokainen uskonnollisten vallankäyttäjien kriitikko saattaa törmätä tilanteeseen jossa uskonherrojen rikokset valkopestään julkisessa mielipiteessä "Kannattajilleen Meller sai käännettyä rikossyytteet vainoksi Raamattujen salakuljettamisesta. Mutta eihän Suomen laki ole milloinkaan pitänyt Raamattujen kuljettamista rikoksena, Juntunen sanoo." ja sen jälkeen on aika rangaista. "Ja minullahan on uhrien kertomukset. Olen kuunnellut ihmisiä, joita on uhkailtu ja huijattu seksuaaliseen kanssakäymiseen ja seurusteluun.
Eräänä päivänä Juntunen huomasi, että hänen autonsa renkaat oli puhkottu. Ensimmäinen ja vielä toinenkin kerta menisi yleisen ilkivallan piikkiin, mutta viisitoista kertaa on Juntusenkin mielestä liikaa. - Tekijöitä ei ole saatu kiinni. En osaa yhdistää tätä muuhun kuin taisteluuni hengellistä väkivaltaa vastaan." Tämä koskee tietysti vahvasti ateisteja, koska ateistit ovat yleensä ottaen kritisoimassa uskonasioita. Muutakin provosoitumista voi olla edessöä. Onhan Suomessa esimerkiksi pahastunut Helluntailaisnuori yrittänyt polttaa City -lehden toimituksen.

Mutta haluan tietenkin todeta että minua ei ole uhattu puukolla. Minua on sen sijaan esimerkiksi uhattu abstraktisti kotiin kannetulla kirjeellä. Ja siinä on abstraktisti uhattu hengenlähdöllä. Mikä on sääli koska jos yrittää uhata minua puukolla, se on helposti käsitettävää. Ja sanotaan näin että se olisi myös taitosettini huomioiden kohtuullisen tehoton, tyhmä ja henkilölle itselleen riskaabeli strategia. Oli helpompaa uhata anonyyminä jolloin uhkassa oli enemmän arvailun varaa. Joten itse asiassa mielenterveydelleni olisi kenties parempaa jos minua todella olisi uhkailtu puukolla sen sijaan mitä nyt on jo tehty.

Mutta Hilvo ei tietysti laske tämänlaisia miksikään. Jonka vuoksi hän itsekin varmasti häpeissään vaikenee siitä miten ateistit yrittävät sensuroida uskontoa niin kauan kuin häntä itseään ei ole uhkailtu puukolla. Mutta tottakai hän on itkemässä "uskontoallergiasta" ja siitä miten joku sanoo silla ikävästi ja kuinka tämä on uskonnon sensuroimista. Sillä voi kristityn vittu vainottu kyynel. Sillä hänhän tietää ilmiselvyytenä että "sinua ei vainota, painosteta eikä alisteta ateismisi takia". Hän on teknisesti oikeassa. Sillä ateisteja painostetaan ja alistetaan heidän harhaoppisuutensa vuoksi. Samasta syystä kuin kristitty naispappi Pirkko Lehtiö sai tappouhkauksia. Hilvon blogauksiaan lukien taas voisi saada kuvan että kristityt olisivat jotenkin saarrettuja. Mutta puukkoa ei aseteta tällöin kriteeriattribuutteihin. (Uskon että kyseessä on jo tarkkaanvalittu kaksoisstandardi, jokin ketunhäntä tässä on pakko olla kainalossa.) Ja tämä kohta sitten kaiken kaikkiaan ampuukin alas listan loppupuolelta pari kohtaa "voit myös vapaasti sanoa mielipiteesi uskovaisista - ja todellakin, sinulla on siihen oikeus!" Kenties tämä on teknisesti totta. Mutta sen noudattamisesta on edessä sen verran runsaasti vaikeuksia että en suosittele. Jopa tämä minun blogini pitäminen on helvetin huono peliliike joka vihjaa tietystä tilannetajuttomuudesta. Odotettavissa tästä ei ole kuin paskaa.

Seurakuntaan kuuluminen

"voit silti halutessasi kuulua kirkkoon tai synagoogaan" Tämä itse asiassa pitää paikkaansa. Itse asiassa näyttää että tämä olisi jopa miltei jonkinlainen velvollisuus. Sillä jos ei kuulu kirkkoon joutuu ottamaan kantaa repertuaariin vasta-argumentteja. Mukaanlukien kirkon humanitaarinen hyvä työ. Joten kyllä. Ateisti saa maksaa prosentin rahaa järjestölle jonka johdossa esimerkiksi viidesläisillä on yliedustus ja joiden näkökannat ovat hyvin samanlaisia kuin Päivi Räsäsen kannat jotka eivät edusta kirkon virallista kantaa (de jure) mutta jotka ovat isossa osassa kirkon sisäistä päätöksentekoa, rahankäyttöä ja muuta hallintaa (de facto). Tästä pitäisi tulla sitten hyvä fiilis?

Yhteisö.

"olet arvostettu yhteisön jäsen" Väittäisin että suurissa linjoissa tämä on täysin epätotta. Ateisteja ei arvosteta. Ellei arvostukseksi lasketa sitä että heitä ei tapeta ja silvota ja heitetä katuojaan. (Paitsi uhkauksissa.) Pienissä linjoissa tämä tietysti riippuu yhteisöstä. Ja esimerkiksi etelä-suomessa asiat ovat melko hyvin. Toki esimerkiksi omaa mieltäni on pahoittanut se, miten ensimmäiseen työpaikkaani joku arvon riemu-uskovainen otti yhteyttä varmistaakseen että palkanneet tietävät mitä olen. Johtajan välinpitämättömyys ja huvittuneisuus tästä asiasta on toki lohduttanut tämän edestä. Häiritsevää on toki tiedostaa se, että asia on yleistä. Esimerkiksi internetajattelijaksi luokiteltavissa oleva TJT on ottanut yhteyttä erinäköisten ihmisten työpaikoille ja häiriköinyt. Ateistien ja uskonnottomien työnsaannin kannalta on tämä mielessä pitäen jännittävää miettiä sitten vaikka erilaisia lestadiolaisalueita.

On hyvin vaikeaa uskoa että siellä ei palkattaisi uskontovereita. Työpaikan saaminen "jos ateismi ei haittaa niin kristinusko on kuitenkin aina bonus" -hengessä on melkolailla standardi. Kuuluuhan näillä alueilla myös televisioantennit kätkeä. Päin vastoin. Jos olet ateisti ja sanot sen ääneen olet "militantti". Sinua arvosteaan ateismista huolimatta ja halveksutaan siltikin tästä piirteestä. Ateismi yksinkertaisesti ärsyttää hyvin hyvin monia.

Eikä ihme. Onhan nämä asenteet nähtävissä jo koulussa. Lestadiolaisilla alueilla on tavallista että vääräuskoisten kanssa ei leikitä. Ja ateisti saa kuulla että hänellä ei ole nimeäkään koska häntä ei ole kastettu. Virallisesti lestadiolaiset eivät myönnä tämänlaisia arvoja kannattavansa. Mutta lapset kuitenkin noudattavat niitä. Sosiaalinen eristys toimii. Se ei toki ole laitonta. Mutta jos aiheena on kunnioitus on syytä huomata että kunnioituksen puutekaan ei ole laitonta. Kunnioituksen puuttuminen on kuitenkin epäkunnioitusta.

Ikonoklasmi

Tässä kohden on kuitenkin otettava esille se, että Hilvo on oikeassa listan kahdessa kohdassa. Ne eivät ole kenties kaikille ilmiselvyyksiä vaan nimenomaan olen aivan itse koetellut asiaa korkeimman omakätisesti ja olen itse niistä vakuuttunut. "Voit tehdä mistä tahansa jumalasta pilakuvan ja sinua suojellaan - voit polttaa Raamatun ja Tooran ilman pelkoa". Olen nimittäin todellakin tehnyt epäkohteliaan Raamatunpolttokokeen. Tekoa paheksuttiin, kuten varmaan kuuluukin. Toki tässä on hyvä huomata että minua suojelee poliisi eikä kristittyjen yhteisö. Tässä ero on melkoisen suuri. Itse asiassa väitän että jos poltan Raamatun, niin kristityt eivät polttaisi minua vaan ymmärtäisivät pride provokaation hengessä sitä joka minulle sitten tekisi sitä mitä sattuisikaan tekemään.

Loppukaneetti

Suoraselkäisten fundamentalistien toimintatavoista on syytä ottaa oppia. He ovat tarmokkaasti korostaneet sitä miten uskonto on etiikan ydin. Käytännössä he opettavat miten on asiallista toimia ateisteja ja ketä tahansa muuta kohtaan, jos sen perustana on vilpitön usko ja vakaumus. Lisäbonuksena on se, että Hilvon kaltaiset uskovaiset usein korostavat miten he ovat reiluja ateisteille. Ja fundamentalistit ovat samaa mieltä. Että hekin kohtelevat muita täysin asiallisesti. Ateistit sen sijaan ovat militantteja ja uhkaavat länsimaista tulevaisuutta tuhoamalla länsimaisen kulttuurin perustan, Suvivirren ja ajamalla ranskan vallankumouksen giljotiineja. Julkisessa maailmassa puhutaan yhdenvertaisuudesta, mutta käytännössä tämä on korvattu jollain aivan erinäköisellä asialla. Tarjolla on lähinnä laimeita lohdutuspalkintoja, kuten lupa maksaa kansankirkolle prosentti tuloista - Joka on kenties säälittävin kompensaatio ikinä.

Joskus tekisi mieli ottaa oppia kristityistä. Mutta jos kristittyjä kohtelisi "yhtä mulkkuisasti" joutuisi valitettavasti kuulemaan aika vahvaa kritiikkiä siitä miten tämänlainen käytös olisi militanttia. Ja mikä pelottavinta ; Jos sitä toimisi juuri näin, niin siinä tapauksessa syytökset militanttiudesta pitäisivät täysin paikkaansa!

Avioliiton ilmeneminen.

Ari Peltonen haastatteli uutta arkkipiispa Kari Mäkistä. Kun kysymys oli "Pitäisikö homojen saada mennä naimisiin?" oli vastaus "Olisi hyvä, jos heidän liittonsa voitaisiin siunata kirkossa, mutta avioliitto on miehen ja naisen liitto." Tämä on mielestäni erikoinen vastaus, koska mielestäni uskonnon tehtävänä ei ole määrätä minkälaisia lakeja eiuskovaisiin sovelletaan - tätä tarkoitusta varten on kehitetty esimerkiksi sellainen laitos kuin "eduskunta". Vihkiminen sen sijaan on hyväksymisen symboli. Siksi voisin aivan täysin hyväksyä sen, että kirkko ideologisista syistä kieltäisi vihkimisen koska se on sen uskon vastainen, jos se viisaaksi katsottaisiin.

Avioliitto juridisena ilmiönä on kuitenkin jotain aivan muuta kuin symboli. Esimerkiksi itse olen vuosia elänyt avoliitossa ja voin taata että elämä on ollut hyvin avioliittomaista. Toisin sanoen symbolinen avioliitto ei näyttäydy elämässäni minkäänlaisena muutoksena. Kuitenkin minun on lähes väistämättä mentävä naimisiin koska siihen liittyy lainsäädäntöä esimerkiksi omaan kuolemaan liittyen. Koska avoliitto eroaa juridisesti avioliitosta, on vaihtaminen tärkeää.

Samoin rekisteröity liitto, joka homoseksuaaleille mahdollistetaan, on juridisesti parempi kuin avoliitto. Ne ovat samankaltaisempia mutta eivät samanlaisia. Tätä kautta homoseksuaalit hakevat ihan oikeita oikeuksia, jotka ovat juridisia eroja avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välillä. Nämä vaikuttavat käytännön elämässä asioiden hoitamisessa, joten selvästi kyseessä ei ole pelkkä symbolinen väninä.

Silti tuntuu että homoseksuaalisten avioliitto -oikeutta käsitellään usein nimen omaan symbolina. Käytännön asiat lakaistaan maton alle koko aiheen parissa tehdystä keskustelusta : Homoseksuaalien puolustajat kertovat vain että "eivät pääse naimisiin", mutta tästä ei selviä mitä ero käytännössä tarkoittaa. Ja vastustajat pitävät avioliittoa pelkästään symbolisena asiana, jonain joka kulttuurillisista syistä ja symbolina on vain miehen ja naisen parisuhteen välinen asia. Hekään eivät myönnä että ero olisi merkittävä - tämä on toki ymmärrettävää, koska tämän tunnustaminen vaatisi sen, että he tunnustaisivat että vaihdoksessa olisi jotain merkittävää ja tärkeää. Että muutoksen takana olisi jokin aito epätasa -arvoisuus.

Tästä hyvänä esimerkkinä on Pauli Vahteran kirjoitus. Siinä esimerkiksi kerrotaan että "Avioliiton perinteiset muodot ovat murentumassa ja tuhannet ja taas tuhannet heteroparit elävät avoliitossa. Olisivatko homoparit aidosti onnettomampia, jos heille ei suotaisi kirkollista vihkimistä, eikä adoptio-oikeutta. Jos luonto olisi muuta tarkoittanut, miehet synnyttäisivät. Miksei meillä voisi olla ikiaikaisia traditioita, joissa avioliitto on naisen ja miehen välisen rakkauden sinetti - vaikka niin suuri osa avioliitoista päätyy eroon. Tuskin homoparit tulevat olemaan tässä suhteessa erilaisia: heistäkin suuri osa tullee eroamaan."

Minun on vaikeaa ymmärtää tekstistä sitä, miten heteroseksuaalien eroaminen ei ole ongelma mutta homoliittojen ei. Avioliittojen seurauksena on toki avioeroja, eikä avioliitto ole mikään parisuhdetta, sen laatua, läheisyyttä tai yhteiseloa muutenkaan parantava taikakikka. (Se vain muuttaa esiaviolliset ilot aviollisiksi velvollisuuksiksi - jos sitäkään.)

Voisin kuitenkin ymmärtää tekstistä paljon jos kyse olisi vihkimisestä, joka on symbolinen, suorastaan taikauskoinen, rituaali jolla ei ole juridisia seurauksia. (Jos siellä olisi edes miekkailua, voisi tilaisuudessa nähdä jotain järkeä.)

Avoliitossa eläminen on toki varsin mainio ja vaivaton tapa. Homoseksuaalitkin voivat asua samassa asunnossa. Tätä kautta avioliittolaki ei muuttaisi arkielämää kovinkaan paljoa. En siksi voisi olla Vahteran kanssa enempää samaa mieltä. Mutta valitettavasti homotkin kuolevat, sairastuvat ja heidän omaisuuttaan käsitellään elämän ja kuoleman aikana ; Avioliittolainsäädäntö muuttaa käytäntöä suhteessa avoliittoon. Muutos rekisteröidystä parisuhteesta avioliittoon on toki paljon pienempi, mutta ero on olemassa. Tätä kautta Vahteran tekstinpätkä muuttuu selvästi red herringiksi, jossa aiheen käsittelyä hämärretään heittämällä mukaan asiaa hämmentävää mutta perustelun kannalta irrelevanttia tavaraa. Aihe ikään kuin "vahingossa vaihtuu" matkan varrella. Vahteran teksti näyttääkin kollaasilta "en tykkää homoista ja liitän kaiken mahdollisen vähänkin homoihin liittyvän mukaan", toisin sanoen hän ei pysy aiheessa.

Siksi on typerää että avioliittoa käsiteltäisiin jonain symbolina. Vihkiminen rituaalina joka suoritetaan kirkossa voisi olla asia erikseen - esimerkiksi ateistejen vihkioikeus kuulostaisi minun korvaani varsin oudolta keksinnöltä. Minua ei haittaisi jos tätä symbolia pidettäisiin uskonnon sisäisenä symbolina.
1: Vahteran teksti tuo esiin toki hienosti sitä, miten joistain asioista vaietaan ja toisista ei. Esimerkiksi homojen ruiskuttelu pippurisumuttimella saa kovan tuomion ja ulkomaalaisen tekemästä surmateosta tai raiskauksesta ei saisi yleistää. Toki voisin puolustaa Halosta vaikka sillä, että ulkomaalainen raiskaaja tuskin huutaa tekoaan tehdessään islamistisia iskulauseita. Se, mistä teko kumpuaa on tätä kautta erilainen. Mutta silti on hyvä pohtia juuri näitä epäsymmetria -asioita.
___1.1: Tosin se, että tekstiä maustetaan slippery slope -argumentaatiolla vähentää tekstin arvoa. Se, että homoseksuaalisuuden lainsäädäntöä muutetaan ajaa suvaitsevaisuutta ajavat lopettamaan tämän aiheen, joten keskustleluissa alkaa näkymään uusia aiheita on tietysti totta. Mutta se, että homojen avioliitto automaattisesti johtaisi eläinten kanssa avioon meneminen on tietysti liioiteltua. Itse asiassa demokratian ydin on siinä että laista keskustellaan. Siksi asioiden esiintuleminen ei ole huono asia - ja itse asiassa moniavioisuuskysymys onkin hyvin mielenkiintoinen koska asia on kuten Vahterakin mainitsee : On kommuuneja joissa eletään moniavioisesti. Lainmuutos ei tässä kohden muuttaisi näitä tekoja, se vaikuttaisi rahanjakoon ja muihin vastaaviin asioihin. Kommuuneissakin elävät kuolevat. Heidän rahoilleen tapahtuu jotain heidän kuolemansa jälkeen. Asiassa on jälleen sama mutta: Kyseessä ei ole vihkimisen tapainen romantiikkaa tihkuva symboli vaan juridinen ja tylsä asia. Kenties helpompaa olisikin muuttaa koko avoliittolainsäädäntö ja karsia koko avioliiton juridinen erityisasema näissä käytännön asioissa!

Kuitenkin Vahteran teksti avaa uuden oven siihen mitä "homoseksuaalisuuden ilmeneminen" näyttäytyy. Hän puhuu seksuaalisesta ahdistelusta. Valitettavasti hän ei taida huomata että seksuaalinen häirintä on heteroillakin kiellettyä. Tämä ei ole sitä mitä homoseksuaalitkaan hakevat. Vahtera ei pidä julkisesta homostelusta, hänestä kaapissa eläminen olisi hyvä asia: "Jos julkihomoja ja -lesboja ei olisi, tavallinen kansalainen ei tietäisi asiasta paljoakaan. Sitä ihmettelisi, että missä ne homot ja lesbot oikein ovat. Asia selitetään sillä, että homot ovat joutuneet elämään kaapeissa. Mutta olisiko kyse myös siitä, että ihmiset ovat niin suvaitsevaisia, että he antavat ihmisten sukupuolisuuden olla yksityisasia. Arjen asiat hoitaantuvat, vaikkei tiedäkään, millainen sukupuolielämä asiakkaalla, virkamiehellä, naapurilla tai satunnaisella vastaantulijalla on." Tämä on itse asiassa mielenkiintoinen huomio - sillä tosiasiassa yhteiskuntamme ongelma on se, että se on muutenkin yliseksualisoitu. Joku voi väittää että heteroiden seksuaalisuus ei näy päälle päin. Mutta sitä pursuaa joka paikassa. Tänään näin useita julkisia heterosuuteloita, katsoin aamulla ennen töihin lähtöä jakson "Ihmemies MacGyveriä" jossa hänellä oli journalistinainen suutelossa. Töiden jälkeen pelasin hitusen "Devil may Cry III" -peliä, jossa esitetään suvaitsevasti puolidemoni Danten ja singolla ampuvan Ladyn välillä tihkuvaa seksuaalisuutta. Töissä kerroin parilla sanalla tutuille puolisostani. Tämä on normaalia. Mutta jos homoseksuaali kertoo työpaikalla samat asiat omasta puolisostaan, tämä olisi julkihomostelua. Minä en siis suinkaan kuvannut mitään omaa seksiaktiaan, ja kokemukseni homoseksuaaleista kertovat että hekään eivät anaaliryntäystarinoitaan levittele sen enempää.

Toisin sanoen homoihin liitetään automaattisesti seksi. Heidän suhteensa nähdään pornona. Heteroseksuaalisuudessa vastaava on vain parisuhdetta, jota ei nähdä kauttaaltaan kiiman sävyttämänä. Tätä kautta ongelma on jossain muussa kuin homoseksuaaleissa.

Piilottelun vastakohtaa esittelee tietysti astrologi Tuija Uusitalo - meidän kaikkien ehdoton auktoriteetti. Hän vaatii natsisaksan juutalaisien ja arjalaisten erottelua varten varattujen hihamerkkien kaltaisen keksinnön soveltamista. Ihan boikottisyistä ja avoimuuden vuoksi. "Seksuaalivähemmistöt haluavat avointa ja tasapuolista kohtelua, ilman salailua. Entäpä jos homot merkitään jonkinlaisin käsivarsimerkein, välttyisimme loukkaamasta heitä. Tällöin heterot voisivat valita oikean henkilön jonka kanssa he haluavat asioidessa yhteiskunnan tarjoamissa erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa. Avoimuus on lopulta tässäkin asiassa kaikkien etu!"

Kansanedustaja Hanna - Leena Hemming on korostanut että homoseksuaalisilla on etuoikeuksia, missä hän edustaa varsin suosittua puolustusstrategiaa. Samoin kuin Vahterakin muistutti että lainsäädäntöä ei tarvittaisi jokaiseen yksittäiseen ihmisen elämän asiaan. Kuitenkin on samalla pakko huomata myös se, että "Ja että etuoikeutetusti! Nyt sä jotenkin vahingossa annoit ymmärtää, että homot asetetaan muiden ihmisten yläpuolelle, jos niille annetaan samat oikeudet kuin kaikille muillekin, vaikka kysehän on juuri siitä, että tällä hetkellä näin ei ole! Homoja ei siis kohdella jo etuoikeutetusti, vaan huonommin kuin heteroja!" Kun sama lainsäädäntö sovitetaan kaikille, siinä vähenee lait: Rekisteröity parisuhdelaki katoaa, ja jää vain yksi avioliittolaki. Tämä on lainsäädännön yksinkertaistamista. Samalla katoaa homomyönteisten hyökkäys- ja lyömäkortit, kun mitään eriarvoisuutta ei voidakaan lainsäädännöstä kaivaa.

Kaiken kaikkiaan.

Yhteiskunta ja omat arvot tuntuvat menevän ihmisiltä sekaisin. Ainakin minä olen sitä mieltä että homoseksuaalien oikeuksien lisääjät eivät sensuroi kenenkään toimintoja. Heterotkin voivat mennä naimisiin. Ongelma on siinä että osalle toisten elämän masterointi on tärkeää - ja heistä parisuhde on yhteiskunnan asia. Toki ymmärrän homoja vastustavat ideologiat - ja sympatioin kiukuntunteita. Mutta valitettavasti elämme sellaisessa maailmassa jossa minäkin kohtaan inhottavia uskonjulistajia lappuineen. En voi sietää heidän olemassaoloaan. He ovat lisäksi vähemmistö, joka yrittää saada arvomaailmastaan enemmistön arvoja - esimerkiksi juuri homoseksuaalien avioliittolakien kaltaisten "kieltolakien" kautta. Mutta hei - minä en voi kieltää sitä. Minä voin vain marmattaa. Ja luonnollisesti annan saman marmatusluvan muillekin, niille jotka vastustavat niitä asioita joita minä kannatan.

Meidän yhteiskuntamme toimii riitelyllä, sitä kutsutaan demokratiaksi. Jos et pidä siitä, ongelmana on se että maan hallintomuoto on silti se. Heidänkin on elettävä demokratian vastustamisestaan huolimatta demokraattisessa maassa. Tai toki nämä antidemokraatit voivat aina muuttaa muualle, toisiin maihin joissa on vaikkapa kuningas ja kuningatar. Tällöin heillä ei ole mitään syytä valittaa täällä. (Toki minuakin joskus ärsyttää kun en saa aina olla oikeassa ja moraaliabsoluutti ja joku on erimielinen ja vaatii väittelyä. Mutta sen kanssa on elettävä.)

Homoseksuaalien avioliitossa ei ole kysymys symboleista vaan juridiikasta. Eikä sen kohdalla ole edes kysymys siitä ovatko homoseksuaalit hyviä kristittyjä vai eivät. Yhteiskunta on muillekin kuin kristityille. Tästä on merkkinä ihan sekin että äänioikeuden saa täysi -ikäisyyden kautta. Ei esimerkiksi kirkollisveron maksua vastaan.

---

Kirjoittaja on oikeasti äärihetero. Ja tämäkin juttukin on tulkittavan avoliittoasian läpi.