Jos tädillä olis munat...

Yksi filosofisten keskustelujen ongelmallisimmista tilanteista ovat seurausta perspektiivien pluralismista. Niissä ihmisillä on eri oletuksia jotka tuottavat erilaisia johtopäätöksiä. Mutta johdonmukaisesti. Joskus näistä voidaan selvitä ; osa oletuksista voidaan hylätä huonoina. Mutta usein ei.

Tämä juttu yrittää selittää ymmärrettävästi miltä tälläinen tilanne näyttää. Siksi se hieman yksinkertaistaa asioita.

Oletetaan että meille on syntymässä lapsi. Kuvitellaan että syntyjän sukupuoli kiinnostaa jostain luonteeltaan epäpedofiilisistä ja ehdottoman epäinsestillisistä syistä kovasti. Voimme rakentaa seuraavanlaisen rakennelman:
Kohta 1: Lapsi on joko tyttö tai poika, mutta ei molempia.
Kohta 2: Pojilla on penis ja tytöillä on vagina.

Tällä rakenteella vastaa kätilöltä, kun tältä kysytään olennainen kysymys "tuliko tyttö vai poika?". Ja hän vastaa yllä olevan logiikan mukaisesti. Jos lapsella on penis, "falsifioituu" tyttövaihtoehto mahdottomaksi ja poikaversio "verifioidaan". Paljastuu kuitenkin että syntyjä on tyttö.

Hieman myöhemmin mukaan tuleekin sitten geenitutkija, joka huomaa että tytöksi kutsutulla syntyneellä onkin erikoinen kromosomisto. Hänellä onkin yksi X -kromosomi ja yksi Y -kromosomi. Sukupuolielimet ovat seurausta pienestä mutaatiosta SRY -geenissä. Hän on sitä mieltä että syntyjä on kaikesta huolimatta poika. Hän on vaihtanut logiikanpaikkansa kohdan 2 siihen että kromosomi on sukupuolen tunnistuskeino sukupuolielinten sijasta. Niiden välillä on toki korrelaatio, mutta ne eivät ole sama asia. Tutkija muistuttaa parrakkaista naisista, joilla oleva piirre on (XY -kromosomistoisille) miehille tyypillinen ja naisella harvinainen. Mutta parrakkaat naiset ovat silti naisia. Näistä oletuksista sukupuoli vaihtuukin.

Vanhemmat ovat tässä asiassa melko ekstremistejä. He myöntävät tutkijan esityksen, mutta haluavat kuitenkin että myös kätilö olisi oikeassa. Näin ollen syntyjällemme rakennetaan sukupuolenvaihdosleikkauksen kautta uudenlaiset sukupuolielimet. Joku voisi sanoa että tässä rakennettu penis varmistaa sukupuolen joka näkyy kromosomikartoituksessakin.

Kuitenkin löytyy luonnollisuuden nimeen esiintyvä hengellinen taho. Hänestä kehon muokkaus on vastemielistä, koska siinä puututaan Jumalan suunnitelmaan. Hänestä premissiä 2 täytyy täsmentää sillä että penis tarkoittaa alkuperäistä rakennetta. Geenitutkija on tämän vuoksi väärässä, koska juuri penis on miehisen sukupuolen tunnusmerkki. Geenit ovat vain ohje, jolla Jumala on ohjelmoinut maailman tekemään miehiä ja naisia. Hän muistuttaa että "kenties erilaisilla resepteillä voidaan tehdä mansikkakakkuja."

Vanhempana syntyjämme liittyy vanhaan uskonnolliseen ja äärimmäiseen kulttiin jonka jäsenet ovat eunukkeja. Tämän vuoksi suoritetaan toimenpide. Osa muistaa kromosomit ja pitää leikkoa miehenä. Osa muistaa synnynnäiset rakenteet ja pitää häntä naisena. Osa muistaa alkuperäisen suunnitelman jota on jo kahdesti muokattu ja on sitä mieltä että sitä on keinotekoisesti ja kerettiläisesti muutettu jo kahteen kertaan, jolloin koko sukupuoli olisi ihan pätevää jopa kieltää koska luonnotonta muokkailua harjoittanut olisi toimiessaan menettänut oikeutensa minkäänlaiseen sukupuolistatukseen.

On selvää että kaikki ovat johdonmukaisia omille oletuksilleen. Ja on mahdotonta sanoa onko jokin tietty näistä olennaisesti oikeampi kuin toinen taas ei. Tämän jälkeen ei ole ihme jos näyttämölle astuu joku queer -feministi joka selittää että koko puhe sukupuolesta on vain ja ainoastaan kulttuurisidonnainen performanssi. Ja käyttää todisteena sitä että on listannut kaikki eri lausunnot ja eri logiikat ylös ja näyttää että ne ovat erilaisia.

Kuitenkin keskiössä on se, että kaikilla on "jotain näkemystä" asiaan. Selvää on että lopputuloksena on erimielisyyttä, joka kiivasta maailmankuvaväittelyä, jossa ei puhuta asiasta vaan siitä miten sitä saa ja ei saa katsoa. Jotain joka ei kiivaudestaan huolimatta ei koskaan ikinä missään johda mihinkään edistymiseen.

Erittely.

Melko usein puhetaidon kirjoissa esitellään tapoja, joilla voi voittaa toiset väittelyssä tai kuinka puhutaan vakuuttavasti. Ne tarjoavat keinoja, joilla voidaan etsiä tukea omille näkemyksille ja saada niille näin suosiota. Monessa suhteessa argumentaation pitäisi olla jotain päinvastaista; Analyyttisessä argumenttien pilkkomisessa yritetään päästä harhaanjohtavan, vääristä syistä uskottavan, taakse. Toisaalta tämä on osa myös rekonstruktiivista näkökulmaa: Siinä tälläinen menettely nähdään vallankäyttönä, joka on suorastaan se 1. asia, jota siinä vastustetaan koska se pyrkii tarkoitukselliseti rajaamaan näkökantoja.

Eli siinä, missä tavallinen vaikuttamiskirja tarjoaa keinoja, joilla voittaa keinolla millä hyvänsä, yritetään tarjota keinoja joilla tämä huomataan. Hyvässä argumentaatiossa onkin tätä kautta kolme elementtiä. Niitä ei ole helppoa saavuttaa. (1) Argumentin esittäjä on rehellinen, eli hän ei esitä perusteluja ja taustaoletuksia joihin hän ei itse usko. (2) Argumentin esittäjä tekee parhaansa jotta esittäisi kaikki relevantit oletukset. (3) Argumentin tekijä pyrkii välttämään virheargumentteja ja huonoja argumentteja. (4) Argumentin tekijä on valmis tunnustamaan virheensä, ja mahdollisesti jopa luopumaan näkemyksestään. (5) Argumentin esittäjä ymmärtää tai kokee ymmärtävänsä kommentoimaansa aihepiiriä, eikä sen vuoksi esimerkiksi esitä kritiikkiä aihepiiristä jota ei ymmärrä riittävän hyvin. (6) Toisaalta argumentit tulisi kohdistaa yleisölle, eli oletuksena on että argumentti ei ole niin esoteerinen että yleisö olisi jotenkin sen moittimisen yläpuolella.

Tavallaan hyvä argumentaatio koostuukin edellisen noudattamisesta, että taidosta huomata kun itse tai joku muu ei tässä aivan pysy. Oikea tapa olisi tietysti kannustaa muuttamaan tilanne. (Tosin itsekin olen usein tässä kohdassa tiettyyn pilkkaan ja naureskeluun syyllistynyt.) Tärkeä huomio on, että ehtojen toteutuessa kyseessä on enemmän tai vähemmän epäreilu argumentaatio. Silloin takana on jonkinlainen manipulaatio. Joskus tavoitteellinen huijaaminen, ja joskus vain omien väärässäololuulojen levittämistä.

Tässä keskityn erittelyyn. Analyysissä on tärkeintä
1: Eritellä mistä argumenteissa on kyse. Tämä on erityisen tärkeää, koska siinä määritellään mitä argumentoija tarkoittaa. Tässä on oltava huolellinen, koska eri asiat voivat tarkoittaa eri konteksteissa hieman eri asiaa.
___1.1: Määritelmät ovat tärkeitä, koska ne rajaavat aihepiirin joita väitteet koskevat. Jos esimerkiksi tapahtumalla ei ole muotoa, kohdetta tai ei kumpaakaan, asia ei tule ymmärrettäväksi. Määritelmä koskee siis kissan tapaisia kohteita, että jopa tapahtumia kuten putoamista. Lisäksi ne voivat olla sopimuksenvaraisia, kuten vaikkapa miehuuden saavuttaminen initiaatioriitissä. (Argumenteissahan voidaan käsitellä monia aihepiirejä.) Määritelmässä tulisi huomioida monia asioita.
_____1.1.1: Siinä on oltava sisältöä, eli määritelmä sisältää jotain tietoa siitä mitä kohteita siihen kuuluu. Etenkin pseudotieteissä törmää usein määritelmiin joille ei ole laitettu sisältöä. Ne on vain nimetty tavalla jolloin siihen tulee assosiatiivisia merkityksiä. Näin esimerkiksi New Agen tuntemattoman voiman nimeäminen "energiaksi" vihjaa kuin sillä olisi niitä ominaisuuksia mitä fysiikka sille antaa, mutta tosiasiassa tätä ei ole määritelty - saati tutkittu. Usein tätä selitetään siten että ihminen ei voisi ymmärtää sitä. Seuraus tästä on tietenkin hankalasti havaittava ristiriita: Henkilö nimeää "energian" sisällöksi "ei ymmärrettävissä", ja tämän jälkeen käyttää sitä kuin tämä nimeäminen tekisi asiasta jotenkin ymmärretyn ja hallitun.
_____1.1.2: Informatiivinen, eli määritelmän tulisi olla sellainen, että se rajaa tutkittavaa aluetta riittävästi ja järkevästi, eikä sisältäisi monimerkityksellisyyttä ja tulkinnanvaraisuutta. Tässä kohdassa otetaan huomioon se, että joskus argumentteihin on jätetty kikkailuvaraa; Se sisältää paljon tulkinnanvaraisuutta, joka sallii ongelmapaikan kohdatessa vaikkapa lausahduksen "En minä mitään tuollaista ole väittänyt." Tällöin argumentti muuttuu "saippuoiduksi", eli siihen ei voida kohdistaa kritiikkiä. Vaikka tämä on keskustelussa erittäin tehokasta, ja aikaansaa nopeasti päänsärkyä asiaa seuraaville, se ei ole hyvä asia. Itse asiassa se vihjaa siitä että asia on huono. Tällöin väitettä pitää vähintään tarkentaa ja selventää, eikä vain jättää sellaisekseen. Näin tulkinnanvaraisuus vähenee ja argumentista tulee tämän muutoksen jälkeen parempi.
___1.2: Argumentin oletukset ovat toinen tärkeä keskittymisen kohde. Oletuksissa on otettava huomioon sekä niiden määrä että niiden laatu. Mitä tahansa väitteitä voitaisiin saada perusteltua jos vain sallittaisiin ääretön määrä oletuksia. Lisäksi jotkut oletukset ovat oudompia kuin toiset eivät. Siksi oletusten olisi oltava paitsi oletuksia, myös hyväksyttyjä. Ne ovat joko aikaisemmin hyväksyttyjä tai ainakin runsaasti vähemmän outoja kuin johtopäätös. Jos oletuksia on paljon ja ne ovat erittäin huonoja, voisi olla perustellumpaa vain olettaa se johtopäätös ja pitää tätä väitteenä.
_____1.2.1: Esimerkiksi Occamin partaveitsi on periaate, jonka mukaan pitäisi valita pienempi määrä oletuksia. Einsteinin kovasin taas on tästä hieman parempi versio: Oletuksia tulisi ottaa mahdollisimman vähän jotta asia saadaan selitettyä. Mutta ei tämän vähempää.
_____1.2.2: Toinen merkittävä asia on laatu: Jos ensimmäinen perustelu vaatii kissan ja koiran ilmaantumisen ja toinen selittää saman tapahtuman kummituksen invaasiolla, on selvää että kummitusten olemassaolo on enemmän mielipidekysymys kuin kissojen ja koirien. Ongelman ratkaiseminen ei aina ole kovin yksinkertaista. Tätä voidaan kuitenkin hieman kiertää kahdella tavalla: (1) Käytetään vain sellaisia oletuksia joita sekä argumentin esittäjä että kuuntelija hyväksyvät. (2) Käytetään sellaisia oletuksia joille on saatu konsilienssiä, eli niitä käytetään yleisesti muualla tiedemaailmassa.
___1.3: Arvioidaan mikä on se linkki, joka sitoo väitteet johtopäätökseen. Se voi olla esimerkiksi laskutoimitukset, jossa lasketaan yhteen kohteita. Linkki voi olla myös viittaus yleisesti havaittuihin yhteyksiin, jolloin se on todennäköisyyksiin viittaava. Esimerkiksi kun perustellaan miksi Naapurin Misse kävi raatelemassa sohvan, eikä minulla ja minun miekallani ollut mitään osaa eikä arpaa kavalan teon kanssa, näytän vaikka kissankarvoja, jotka yhdistävät maukujan raatelujälkiin sohvassa, koska tiedämme että Missellä on punaiset karvat, kun minulla taas ei.
___1.4: Kolmas kohta on tietenkin se, että arvioidaan minkälaisia lisäoletuksia ja reunaehtoja argumentissa on mukana. Voi olla että Helsingin säätilan ennuste puolen tunnin päässä on hyvä ja toimii hieman Vantaallakin, mutta Kiinaan asti kuurosadetta tuskin voidaan venyttää vaikuttamaan. Lisäoletukset ovat usein ongelmallisia koska niitä on vaikeaa huomata. Jotenkin tuntuu että niiden keskeisyys tulee esiin suhteellisen helposti ainoastaan ihmissuhteita käsittelevissä tilanteissa. Muuallakin ne vaikuttavat, mutta niitä on vaikeampi huomata. Otan kuitenkin esimerkin ihmissuhteiden kautta: Oletetaan että Liisa on ihastunut Mattiin. Oletetaan että Liisa haluaa tavat Matin. Liisa tietää myös että Matti on menossa juhliin X. Tiedetään että Liisalla ei ole muuta menoa. Tästä voidaan kuitenkin päätellä sekä se, että Liisa menee juhliin, mutta tilanne voi muuttua jos onkin oletus että Liisalla on taipumus hermoilla ja menee tilanteesta niin paniikkiin että jääkin kotiin. Ehkä hän olisi muuten mennut juhliin ja tavannut Matin, mutta tieto asioista muutti koko jutun, vaikka Liisa ei haluaisi näin käyvän. Vastaava olisi rikostutkinnassa se, että joku huomaa tietynmerkkisen lenkkareiden jäljet ja nappaa jonkun tunnetun varkaan, kun oikea rikollinen onkin joku muu jolla vain sattumalta oli samanlaiset, sinällään harvinaiset, lenkkarit. Usein tälläisiä lisäehtoja on mukana, mutta niitä ei mietitä. Yleensä ne ovat epätodennäköisiä, mutta joskus ne voivat silti olla tärkeitä. Tämä kohta on siksi erityisen vaikea.
2: Tämän jälkeen jälkeen argumentin voimaa arvioidaan. Tärkeää olisi että prosessi tekisi argumentista ymmärrettävämmän ja että se auttaa sen hyvyyden tai huonouden huomaamisessa.
___2.1: Tässä kohdassa on hyvä huomata myös tietty suopeus: Tätä tarkoittaa hyväntahtoisuuden periaate: Olisi aina ajateltava että argumentoija on täysjärkinen, edes vähän. Ja että tämän pienet virheet, esimerkiksi kirjoitusvirheet, ovat merkityksettömiä argumentin kannalta. Tulkinnassa on kuitenkin kolme tapaa, joista vain yksi on tavoitetila.
_____2.1.1: Ylisuopea tulkitsija etsii vain hyvää. Hän jättää virheet huomioimatta ja katsoo vain sitä, mikä jutussa on järkevää. Tämä on erittäin yleistä ihmisillä, jotka lukevat itselleen tärkeää ideologiaa tukevaa asiaa tai joka moittii jotain, joka on heistä ikävä asia. Tämä on jokaisen ongelma, ja se että kokee olevansa jotenkin erityisen objektiivinen tarkoittaa hieman paradoksaalisesti usein juuri päinvastaista.
_____2.1.2: Ylikriittinen tulkitsija taas etsii vain huonoa. Hän huomioi vain virheet ja jättää vahvuudet huomioimatta. Tämäkin on yleistä ihmisillä, etenkin silloin kun he lukevat jotain joka kritisoi heidän kannattamaansa ideologiaa tai jos se kehuu jotain jota he pitävät huonona asiana. Tämäkin odottaa jokaisen nurkan takana.
_____2.1.3: Kriittinen tulkitsija taas tekee kriittisen arvioinnin; Tämä taas ei tarkoita aivan samaa, mitä se arkipuheessa tarkoittaa. Useinhan kriittisyys ymmärretään puhtaasti moittimisena, lyttäämisenä ja haukkumisena, tai ainakin asian vastustamisena. Kriittisessä arvioinnissa katsotaan sekä vahvuudet ja heikkoudet. Molemmat tunnistetaan ja tunnustetaan. Etenkin silloin kun ei yhtään tekisi mieli.
___2.2: Pitää arvioida linkin sitovuus: Ensin katsotaan onko tehty selviä päättelyvirheitä. Jos on, argumentti hylätään, vaikka johtopäätös olisi oikein. Jos ei, katsotaan vahvuutta : Tämä tarkoittaa sitä että jos väite koskee vaikkapa pulloja, ja kerrotaan että niitä on 1 tietynlaista, 2 toisenlaista ja 3 kolmannenlaista, eikä muunlaisia pulloja ole, voidaan varmasti sanoa että pulloja on 6 kappaletta. Tällöin linkki on sitova, koska sekä pullot että yhteenlaskuprosessi ovat meille hyvin määriteltyjä asioita, joiden seuraus on yksiselitteinen; Jos pulloja onkin vain 5kpl, tiedämme aivan täysin varmasti että että oletuksissamme on ollut vika. Ja jos oletukset ovat totta, tiedämme varmasti että pulloja on juuri tuo määrä. Usein linkki on kuitenkin propabilistinen; Kun vien tänään lottokupongin arvontaan, voin melko varmasti sanoa että hävisin rahaa. Tämä on järkevä looginen analyysi, joka perustuu siihen kuinka paljon keskimääräiseen lottokuponkiin menee rahaa, kuinka todennäköisesti pelilapulla voittaa ja kuinka paljon sillä voittaa rahaa. Tästä saadaan lottokupongin voiton odotusarvo, joka tyypillisesti on vähemmän kuin panoksen määrä. Kuitenkin lottovoittoja tapahtuu. Linkki on siis vähemmän sitova. Jos sen sijaan vien lottokupongin, sen aivan saman, pelikioskille ja sanon voittavani, tämä sidoskin on mahdollinen, mutta se on jo todella heikko. Se on itse asiassa niin heikko, että voidaan kysyä onko se lainkaan "järkevällä tavalla voi olla" -väite. Eli voidaanko sanoa että Lottovoittoon kannattaa järkevästi uskoa vasta kun se sattuu omalle kohdalle? - Tulkintaan liittyy tässä kohdassa selvästi pieni intuitiivinen lisä.
___2.3: Olisi lisäksi arvioitava jotenkin mahdollisuus loogiseen kömmähdykseen. Tämä on siitä erikoinen asia, että sitä tulee harvoin mietittyä. Tätä voi kuvata esimerkiksi rakentamalla aivan oikein yhteyden Miehet ovat ihmisiä -> Maija on ihminen -> Maija on mies. Väitelauseen rakenne on sinällään mahdollinen, eräässä mielessä se on oikein, mutta se tekee liian vahvoja yleistyksiä. Toki se toimii, vaihdetaan vaikka Maijan tilalle Matti ; Periaatteessa rationaalisetkin yhteydet voivat itse asiassa joskus tuottaa hassuja tuloksia. Tämän mahdollisuutta olisi jotenkin voitava arvioda.

Tästä seuraa se, että argumentti ei ole vain jotain joka tuntuu uskottavalta, vaan jossa asialle esitetään sitä vahvistavia asioita.