Kuinka äkäpussi keskeytetään?

Manu Ryösö on tunnetusti hahmo jonka kanssa ei pidä keskustella ateismista, liberalismista tai vastaavista aiheista. (Hän lainaa ja kopioi aineistoa muilta uskon myrrysmiehiltä siihen sorttiin että on hyvin kyseenalaista voidaanko häntä lainkaan käsitellä ns. "yksilönä" sanan täydessä mielessä.) Hän on niitä ihmisiä jotka eivät välttämättä ole edes lukeneet - tai jos ovat niin eivät ole ainakaan ymmärtäneet - vastustamiensa ihmisten kirjallisuutta tai sanomisia. Hän lukee ja tulkitsee erilaisia asioita lähinnä sitä kautta minkälaista propagandaa hän on lukenut näiden vastustajilta.

Ryösö on niitä ihmisiä jotka muistuttavat että kenties teologi ei ole oikea ihminen keskustelemaan niistä jotka eivät ole teistejä. Ryösö on ainakin juuri niitä kristittyjä jotka kulkevat ympäriinsä kädessään vasara ja sitten he näkevät kaikki ongelmat ja filosofiset kysymykset nauloina. Tämä on tietenkin tuttua. Lähes kaikki ideologiat pyritäänkin tämänlaisten teologien kanssa muuttaa uskonnon analogeiksi. Tai "uskonnoksi". Esimerkiksi "evoluutiouskoksi".
1: Vaikka kyseessä olisikin joko filosofinen naturalismi tai jossain tapauksissa tämän ylittävä ideologinen liikehdintä. Kaikki uskonnot ovat ideologioita ja ideologioilla on varmasti jotain samanlaisia yksittäisiä piirteitä uskontojen kanssa tätä kautta. Mutta kaikki ideologiat eivät ole uskontoja.

Hänen uusin kirjoituksensa "Kotimaan" blogeissa ei ole tässä mielessä mikään yllätys. Hän kirjoittaa politiikassa tapahtuvista symbolisista "isänmurhista". "Muutama viikko sitten Ylen nettisivut julkaisivat Jussi Halla-ahon kritiikin Timo Soinia ja Perussuomalaisten nykyjohtoa kohtaan. - Halla-aho tunnetaan ankarasta maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen kohdistuvasta kritiikistään. – Tällä kertaa Halla-ahon kritiikin uutisoitiin suuntautuneen myös oman puolueen hallintotapaan ja Timo Soiniin. – Ylen toimittaja kutsuu tätä toimintatapaa isänmurhaksi. Toimittaja antaa uutisessaan ymmärtää, että vahvan johtajan seuraajan tulee tehdä tällainen isänmurha, jotta hän voisi onnistua vallanvaihdoksessa." ... "Jäin miettimään tätä ajatusta ja päätin ottaa sen logiikasta selvää. Pienen selvittelyn jälkeen näyttää sitä, että politiikassa on varsin laajalti hyväksyttyä ajatus puhua isänmurhasta. Samanlaisia termejä on käytetty myös muiden puolueiden valtapolitiikan arvioimisessa."

Hän kirjoittaa siitä miten "isänmurha" on teologinen ja darwinismin vika.

Ja merkki epäkristillisyydestä. "Teologina kutsuisin tällaista arvostettavien edeltäjien mitätöimiskulttuuria Jumalan käskyjä vastaan nousemisena, sanoohan myös Pyhä Raamattu: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” (5. Moos. 5:16) Huomaatko, että myös tässä puhutaan menestyksestä? – ja juuri menestystä hakevat noususta haaveilevat poliitikotkin! Raamatun mukaan menestyksen salaisuus kätkeytyy juuri päinvastaiseen logiikkaan kuin em. ajatuksessa isänmurhasta."

Hän taustoittaa nämä melko erikoisesti. Mukaan lasketaan hyvin laajalla skaalalla kaikenlaista. "Kyseisen teorian lanseerasi alkujaan Sigmund Freud. Freudia arvostetaan tutkijana ja psykoanalyysin kehittäjänä. On kiistämätöntä, että Freud osasi kuvailla monia ihmisen elämään liittyviä neurooseja ja toimintamalleja varsin osuvasti. – Kyky kuvailla jotakin ilmiötä on kuitenkin kokonaan eri asia kuin tehdä totuudenmukaisia johtopäätöksiä!"
1: Kritiikki saa hauskoja sävyjä kun Raamattua ja kreationisteja usein puolustava ja Puolimatkaa fanitteleva Ryösö selittää miten "On luonnollisesti niin, ettei Freudin keksimälle alkukertomukselle löydy mitään historiallista evidenssiä. Se on vain kuviteltu tarina. - Siitä huolimatta tämä tarina on alkanut elää monina erilaisina uskomuksina isänmurhan välttämättömyydestä. – Ja nyt näyttää siltä, että tämä freudilainen myytti on ostettu osaksi poliittista toimintakulttuuria." En itse kannata Freudin ajatuksia tai pidä niitä nykyajan tieteeseen kuuluvina. Jos joku kertoo minulle että hän nykyaikana kannattaa freudilaisuutta kuten Freud sen kuvaili, sanon vain että motherfucker! Se, että Freud on ateisti ja väärässä ei tarkoita että teistit eivät voisi tehdä aivan vastaavantasoisia hölmöilyjä. Ryösö todistakoot Jumalan luomiskertomuksen suoremmalla evidenssillä kuin Freud omansa. Eikä vain nojaa johonkin kirjaan jossa on kirjaimia.

Mukaan liitetään kaikkea muutakin. "Monet paljon tuhoa aiheuttaneet totalitaristiset ideologiat (kuten kommunismi ja natsismi) ovat kannattaneet kiihkeästi Darwinin ideaa lajien välisestä kilpailusta. Näiden aatteiden ihmiskuva on rakennettu johdonmukaisesti myytille, jossa kehityksen edellytyksenä nähdään kilpailu, jossa heikommat syrjäytetään. – Miten monta poliittista isänmurhaa onkaan tunnistettavissa esim. kommunismin piirissä! Tiedämme, että jo Stalin puhdisti bolševikkipuolueen johdosta Leninin ja Trotskin entiset suosikit ja läheiset työtoverit ja nimitti omat suosikkinsa heidän tilalleen.– On merkillepantavaa, että tämä näennäisesti kansalaisten välistä solidaarisuutta korostava ideologia rakentuu isänmurhan logiikalle."

Tässä hän selvästi niputtaa monenlaisia asioita yhteen. Kun ei ole kristitty on ei-kristitty. Ja sitten ne kaikki edustavat ilmeisesti samaa "perisynnin, liberalismin ja vastaavien" klimppiä. Että kun "näkemys A on ei-kristitty tai antikristillinen ja B on myös antikristillinen niin niitä voidaan pistää yhteen". Kas kun islaminusko ei tällä prosessilla pian muutu ateismiksi. (En ihmettelisi jos tähän mentäisiin. Ryösö nimittäin yhdistelee yhteen asioita jotka ovat hyvin hyvin hyvin erilaisia.)

Olen toki huomannutkin että konservatiiveilla on hämmentävä tapa puhua esimerkiksi "Punaviherstalinisteista" joissa termejä käytetään toisteisesti, kuin ne olisivat redundanttia informaatiota ja synonyymejä, sen sijaan että he analyyttisesti tunnistaisivat erilaisia osioita ja tunnistaisivat niiden ominaispiirteitä. Eli jossa "punainen" ei ole aivan sama kuin "vihreä". Luultavasti tätä käsittelyä tarvitaan koska jos on analyyttinen sitä saattaisi kenties joutua tunnustamaan että kenties kaikki filosofiset kysymykset, ongelmat, vastaukset ja suuntaukset eivät olekaan nauloja. Ja tämä tietenkin rajoittaisi arvon teologien valtaa olla muka relevantteja kannanottajia joiden erikoisosaamisalueella on kissanpierun vertaa väitelauseiden oikeinosaamisen todennäköistämisessä..

Tämän teorian moittiminen on helppoa. Aivan liian helppoa..

Ryösö on teologi joten hän on tässä amatööripohjalla kommentoimassa poliittista filosofiaa. Johon liittyvät lainauksetkin lienevät peräisin jostain, sanotaanko "Puolimatkalaisesta herätyskirjallisuudesta" kuin ne olisivat jotain jotka perustuisivat siihen että Ryösö olisi lukenut vaikka kommunistien teoksia tai Freudin teoksia, analysoinut niiden argumenttisisällön.

Tämä on toki tuttua sitä kautta mitä olen aiemmin kirjoittanut. Minulla onkin tähän aiheeseen niin paljon viittauksia ja kirjoituksia lähdeviittauksineen että lienee järkevintä muistuttaa hakusanoista mallia "eugeniikka", "sosiaalidarwinismi" ja "Lysenko". (Itse asiassa ihmettelin lähinnä sitä että hän ei rinnastanut sosiaalidarwinismia ja eugeniikkaa Hitlerin kauhutekoihihin asiavirheillä jotka ovat hyvin kliseisiä. Samalla unohtuu että tälläisiä ajatuksia kannattavina pitävät nykyään lähinnä Kent Hovindin kaltaiset kreationistit. Samoin ihmettelen että Nietzsche -asiavirhettä ei nostettu esiin. Ehkä Ryösöllä ei ollut tilaa kirjoittaa näistä. Sillä muutoin hän varmasti toistaa jokaisen kuulemansa asiavirheen heti jos se hänen omaa korvasyyhyään miellyttää.)

Kommunistien kohdalla on tärkeää muistaa miten kommunistit eivät olleet "biologeja" vaan "kasvatusopin" kannalla. Lähes kaikki on kulttuurista, ei geneettistä. Tässä mielessä onkin syytä muistaa että kommunistit vastustivat evoluutioteoriaa hyvin voimakkaasti. Heillä oli lysenkolaisuus johon liittyvä vernalisaatio liittyi kasvattavaan karaisemiseen, ei siihen että geneettisesti paremmat olennot yleistyisivät. Lysenko itse asiassa tunnettiin nimenomaan siitä että hän vastusti verevästi ja voimalla genetiikkaa, ja hänen näkemyksensä perustuikin hankittujen ominaisuuksien periytymiseen.
1: Näitä sävyjä on. kieltämättä joitakuita häiritsevässä määrin, mukana monessa paikassa nykykulttuuria. Jopa postmoderni feminismi on tässä mielessä läheisempää sukua kommunistien ajattelulle kuin sosiaalidarwinismi. Samoin lähelle menevät myös erilaiset kristittyjen homo-opit joissa homoseksuaalisuus on vain jotain joka kasvatetaan ihmisiin.

Itse asiassa jopa Ryösön oma lainaus näyttää että kenties vahvimman yksilön taistelutarina onkin jopa Freudilla korvautunut jollain muulla. ; "Freudin mukaan ihmiset elivät ennen apinalaumojen tavoin vahvimman uroksen hallinnoimissa laumoissa. Vahvin uros piti hallussaan kaikkia lauman naaraita ja hallitsi, tappoi tai ajoi pois kaikki muut urokset, omat poikansa mukaan lukien. Eräänä päivänä pois ajetut veljekset sitten yhdistävät voimansa, tappavat ja syövät isänsä, lauman patriarkan… Vaikka voimakas alkuisä on varmasti kaikkien veljesten kadehdittu esikuva" Snipetin kesken lauseen jääminen vihjannee että epämiellyttävä twisti on lainauksen kohdalla hyvinkin lähellä... Freud ei olekaan tullut tutuksi minään sosiaalidarwinistina. Avainsanana onkin "yhteistyö" jolla vallanpitäjä voidaan päihittää. Freud ei liittänyt tähän tarinaansa myöskään geneettistä teoriaa.

Itse asiassa on selvää että Ryösö ei selviäisi hänen lainaamiensa tahojen filosofian sisältöä deskriptiivisesti kuvaavien yliopiston  peruskurssien tenteistä noilla "tiedoillaan". Tosiasiassa hän ei saisi tehdä tämänlaisissa asioissa oikein mitään virheitä, hän on niin kovasti auktoriteettinsa edellä menevä vallankäyttäjä että hänellä pitäisi olla jotenkin "kovennettu vastuu". Hän ei ole mikään putkimies joka voi hoopotella asiavirheitä ja pitää kunnioitettavuutensa.
1: Ja tässä kysymys ei ole "samoista faktoista ja eri tulkinnoista" tai siitä että Ryösöllä olisi oma tulkintansa asiasta. Hän väittää että "kommunistit sanovat asiaa X" joka on deskriptiivinen väite. Ja jos näitä ei saa oikein kyseessä on moka, virhe, perseily, epäosaaminen, plagioitu virhe... Ja kun kyseesso ovat aivan yksinkertaiset perusasiat, on niissä asiavirheily jotain jota kuvaavat sellaiset termit kuin, yleinen epä-älyllisyys, oman akateemisen kompentenssittomuuden alleviivattu demonstrointi  - tai vain yksinkertaisesti "ryösöily". Valitettavasti tämä asia on yhtä paljon "keskustelu ja näkökulmakysymys" kuin jos keskusteltaisiin siitä onko 2+2=157 oikein suurilla kakkosen arvoilla..

Mutta eihän kysymys alkujaankaan tietenkään Ryösöllä ole tosiasioissa vaan niillä viestimisessä.

Sanoma on tärkein ja se miten se koristellaan on vain jotain jolla halutaan vahvistaa tätä tarinaa. Viesti edellä, tosiasiat ovat vain tätä tukevaa toimintaa tai jotain joka on syytä sysätä syrjään. Asenne on tuttu jokaiselle joka on esimerkiksi sanonut yhden lauseen Ryösön kanssa ei-pro-teistisessä näkökulmassa ikinä missään. (Rehellisesti sanoen: Hän on vastenmielinen ihminen joka olemassaolollaan todistaa että jos haluaa olla ei-hänenkaltaisensa on todennäköiseti jo kukonaskeleen päässä matkalla kohti älyllisesti rehellisempää ja ennen kaikkea moraalisesti parempaa ihmistä.)

Toki Ryösön kohdalla on pakko mainita, että hän on niitä ihmisiä joiden viestinnässä ei oikeastaan koskaan ole kysymys historiasta. Ryösö ei tässäkään ole kiinnostunut historiasta tai siitä että ovatko hänen sanomansa totta. Hän on päinvastoin kuullut jotain joka on poliittista ja joka viehättää hänen omaa itseään. Ja siksi hän käsittelee sitä kuin se olisi totta. Ryösön kirjoitusten takana on itse asiassa hyvin yksinkertainen asia ; Se, kenelle hänen mielestään tulee jakaa valtaa ja millä tavalla valtaa tulee jakaa ja miten vallanvaihto tulee suorittaa. Hän ei pidä siitä että joku jakaa valtaa hänen kannaltaan epämiellyttävällä tavalla.

Hän on ilmeisen pahastunut siitä miten Halla-aho on kohdellut Soinia. Hän ei pidä siitä että suulaudestaan ja poliittisen epäkorrektisti oppositiosta valtaa vastaan käynyt Soini kohtaisi vastustusta. Ero onkin varmasti siinä että vaikka moni maahanmuuttokriitikko ei välitä siitä vastustetaanko maahanmuuttoa ateistin vai kristityn voimin, niin Ryösö on niitä jotka näkevät asiat aina uskonnollinen vakaumus edellä. Häntä harmittaa kuinka joku Halla-ahon ateisti tekee "isänmurhan" Soinille joka on sentään kristitty. Miten he kehtaavat? (Ateisti ei saisi Ryösön maailmassa kritisoida kristinuskoa vaan hänen tulisi kiittää ja palvella ja arvostaa sitä.)

Soini on ollut vuosia äkäpussi jolla on ollut valta puolueessaan. Valta on tarkoittanut sitä että puolueen jäsenillä on ollut omantunnonvapaus joka tarkoittaa sitä että heillä on ollut täysi vapaus olla samaa mieltä siitä mitä Soinin katoisen uskon dogmaattisten suuntausten parissa on muinaista kirjaa lukien todettu oikeaksi mielipiteeksi. Nyt tätä äkäpussia on sitten keskeyttämässä joku ... sanotaanko Yrjänäisittäin "kelmeä kuminatsi" ... ja tämä on se joka Ryösöä pelottaa. PerusSuomalaisuus ei pian tarkoitakaan sitä että voitaisiin harjoittaa rajatta ... sanotaanko mikaniikkomaisia ... kristillistämisiä ilman että tulee vastustusta puolueen sisältä. Ryösöä pelottaakin se että entä jos ateistinen Halla-aho johdossa joko vastustaa tai ei välitä jostain aborttikysymyksestä ja vastaavista. PS kun on ollut valtapuolue - toisin kuin kristillisdemokraatit jotka ovat aina sekoilleet marginaalissa. PS on ollut kristityille merkittävä vallanlähde juuri sen vuoksi että Soinin äkäpussia ei ole saanut keskeyttää. Nyt Ryösöä harmittaa että kristityt menettävät paljon valtaa. Tulevaisuudessa lain sisällöistä määräisikin enemmistö eikä vähemmistö joka on onnistunut soluttumaan merkittäville valta-asemille jollain ihan muulla kuin näillä uskontoteemoilla. (Soini on merkittävin uskonnollista valtaa politiikassa käyttänyt yksilö. Hän on kuitenkin noussut sinne maahanmuuttokysymyksellä.)

"Esimerkit Timo Soinista ja Sauli Niinistöstä puhuvat melko lailla samaa kieltä. Molemmissa tapauksissa on nähdäkseni kyse siitä, että nämä isähahmot ansaitsivat parempaa kohtelua. – Heille olisi syytä osoittaa kiitollisuutta. – Sen sijaan poliittista nousua tavoittelevat seuraajat pyrkivät mitätöimään heidän asemansa ja perintönsä ilman häpeää. Omituisinta tässä ilmiössä on se, että tällaista toimintamallia pidetään aivan yleisestikin poliittisen menestyksen reseptinä!"Totuus ja valhe ovat Ryösölle irrelevantteja. Paras tarina voittaa! "On tärkeää huomata, miten voimakkaita vaikuttajia ihmisen alkuperään liittyvät tarinat ovat. Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, millaisten tarinoiden varaan me rakennamme maailmankuvamme. On kokonaan eri asia miellämmekö itsemme Jumalan kuvaksi luoduiksi olennoiksi, joilla on tehtävä viljellä ja varjella tätä luomakuntaa, vai… katsommeko kehittyneemme ihmiseksi lajien välisen kilpailun kautta, jossa vahvin oikeutetusti voittaa ja heikot tapetaan/kuolevat (ja isänmurha on reaalipolitiikkaa)?"

Ryösö itse kuvaa vastustajiaan sellaisin olkiukoin että lienee vain tasapuolista ja reilua muistuttaa häntä siitä, että hän itse samalla logiikalla seuraisi moraalittomuustasoltaan ja reiluuskäsityksiltään ns. "aikamoista tarinaa" (kiertoilmaus rankalle psykopatialle ja mielisokeudelle ja hyvyyden puutteelle). Raamatun mukaan esimerkiksi varastaminen on paha asia: Sille on oma kieltonsa kymmenessä käskyssäkin. Raamatun oikeudenmukainen Jumala osoittaa että varastaminen ei kannata, sillä kuten länsimaisen aatemaailman ja tiedon olennaisin ydin, Raamattu osoittaa: Aatami ja Eeva söivät ilman lupaa puusta, he olivat varkaita. He olivat kelmejä jotka menivät ja söivät hedelmän puutarhurin suosikkipuusta. Ja kuten omenavarkauksissa yleensäkin, on tämä teko vaativa hyvityksen. Raamatun osoittama oikeudenmukainen hyvitys tapahtuu siten, että puutarhuri myrkyttää varkaan ja koko tämän suvun aina seuraaviin sukupolviin ad infinitum hitaasti tappavalla myrkyllä ja ruoskituttaa sekä teilaa oman poikansa kidutuspaalussa. Niin, että vakavasti pitää varastamisen syntiin suhtautuman. Ja tappaa varkauden uhrin jälkeläinen.

On selvää että tämänlaisilla ei käydä älykästä keskustelua koska siitä puuttuu (1) äly (2) keskustelu. ;Mutta toisaalta ; Kuka muka haluaisi keskustella jonkun Ryösön kanssa? Ja jos haluaisikin, missä hän kuvittelee olevan se mahdollinen maailma jossa tämä tahto voisi myös toteutua?

Oletko sinäkin biospenseristi?

Herbert Spencerin teos "Social Statics" kirjoitettiin muutamia vuosia ennen Charles Darwinin "Lajien syntyä". Spencerin oppia kutsutaan nykyään sosiaalidarwinismiksi. Usein tämä nähdään myös muodossa sosiaalidarvinismi. Tämän ajoituspuolen vuoksi on kenties väärin puhua sosiaalidarvinismista. Sen sijaan evoluutiosta pitäisi historiallisesti katsoen puhua biospencerisminä. Jota nähtäisiin myös muodossa biospenserismi.

Epämoraalinen kompassi ; Eli "darwinismin" metaetiikkaa

"Epäluonnollinen valitsija" kartoittaa epämoraalisella kompassilla
seuraavaa paikkaa jossa tapahtuu murhaamista.
Toki vain "Red Dead Redemption" -pelissä.

Henry Morris kertoo "Scientific Creationism" -teoksessaan että darwinismin etiikka tiivistyy sosiaalidarwinismiin. Hänen mukaansa evoluutio-oppi johtaa ajatukseen jossa heikkojen tulisi kaatua ja kuolla. Ja näin julmuus olisi suoraan seuraus. Hyvin monen kreationistin ajatus onkin, että luonnonvalinta suorastaan ohjaa "might make it right" -iskulauseeseen. Ja tämän sanotaan suoraan olevan evoluution implikaatio, (tain englannissa "imply"). Eli tilanteessa olisi nimenomaan looginen suhde. Ateistinen evoluutio ja materialismi ja naturalismi sanoisi että tämä olisi eettisyyden ytimessä. Tämä henki kumpusi Pekka-Eric Auvisen Jokelan surmista keskusteltaessa. Apologeetikot usein korostivat sitä että Pekka-Eric Auvinen oli nimenomaan rationaalinen. Että hän "veti evoluutioajatuksen päätelmät luontevaan johtopäätökseensä", kuten minulle asia hienosti muotoiltiin. Samaa asennetta löytyy toki myös ei-kreationististen humanistien puolelta. Esimerkiksi Schalanskyn medianäkyvyyttä saanut "Kirahvin kaula" -kirja yhdisti evoluutioon eksistentiaalisen ytimen jossa tarjottiin samanlaisia lopputulemia kuin kreationisteilla.

Ajatus on luonnollisesti melko höpöä. Syitä on monia. Naturalistinen virhepäätelmä - jota tässä tekevät ne jotka "naturalismia" eniten vihaavat - muistuttaa yhden osan totuudesta. Ja lisäksi on hyvä nmuistaa että sosiaalidarwinismin ytimessä ei ollut Charles Darwin vaan Herbert Spencer. Ja Spencer ei ollut oikeastaan kovin syvässä yhteydessä evoluutioteoriaan. Tästä hyvänä esimerkkinä olkoot Ernst Mayr, jonka "The Growth of Biological Thought" kuvaa sivulla 386 miten Spenverin panos evoluutioteorialle on käytännössä nolla. Itse asiassa Spencerin ajatus on yhdistettävissä lähinnä protestanttiseen nonkonformistiseen teoriaan joka on sidottavissa sellaisiin filosofeihin kuin Hobbes ja Malthus. Spencerin ajatukset luonnosta taas olivat lamarkistisia. Tai jopa vanhempaa perua. Hänen periytyvyysmallissaan oli hyvin paljon ajatuksia jotka ovat peräisin Hippokrateen ajatuksesta miten ihmiset saavat ominaisuutensa (pangenetic heredity). Filosofisesti suurin analogisuus Charles Darwinin ja sosiaalidarwinismin välillä on nimilapussa. Eugeniikan ja evoluutioteorian vahvin yhteys taitaakin olla se, että eugeniikan parissa puuhanneista löytyy Charles Darwinin serkku Francis Galton. Argumentti sukulaisuuden kautta on tietenkin vähintään heikko, epätoivoisenoloinen mielikuvanrakentelu.

Mutta ajatus on kuitenkin hyvä ottaa hieman vakavasti.

Onhan viime päivinä moni esittänyt että Dawkinsin lausuma aborteista olisi jotain joka on suoraan se mitä evoluutikon voi odottaa sanovan. Dawkins esitti suoraan että "Abort it and try again. It would be immoral to bring it into the world if you have the choice." Dawkins on herättänyt mietteitä monessa paikassa. Toinen näkyvä uusateistinen evoluutioajattelun äänitorvi P. Z. Myers on paheksunut Dawkinsin aborttilausumaa. Olen itsekin kantanut oman paheksuntani kekoon, ja ajattelin jo että asiaan ei edes kannattaisi palata. Mutta sitten lukaisin melko nuoren kristityn, Miika Soinisen, "uskona vain, uskon avain" -blogia. Tässä eipakkomielteisesti päivittyvässä maltillisessa, joskin varsin tavanomaisia kristillisiä argumentteja toistava blogi otti tämän asian esiin. Ja sen ytimessä oli kysymys "Milläköhän tavalla Richard Dawkinsin mielestä mahtaa moraaliton teko olla se, että Down-lapsen jättää tappamatta?" Hyvä filosofi kysyy, ja kenties blogistinkin olisi kannattanut jättää siihen. Sillä yhden tweettaamisen taakse ei kannata ruveta arpomaan argumentteja. Ei ainakaan jos ei ole isoa viittausaineistoa kyseisen miehen kirjoihin ja muuhun tuotantoon.

Arvailemalla saatetaan tuoda esille lähinnä spekulatiivisia tulkintoja ja erilaisia olkiukkokyhäelmiä. Mutta kysymys oli silti hyvä. Ja sen vuoksi googlailin että miten Dawkins on puolustanut minusta läpityhmää ajatustaan. Dawkinsilta löytyykin puolustus jossa hän korostaa että ihmisillä on kenties mennyt pikkaisen kova tulkintavaihde päälle aiheesta. Että sanoma on ehkä enemmän kuvaus siitä mitä ihmiset ajattelevat Dawkinsista kuin mitä hän on oikeasti tarkoittanut tekstillään. Dawkinsin yli 140 merkin vastaus - joka on luettavissa linkin takaa - on jo sitten jotain jonka kuuleminen ei ole nykyaikana mitenkään poikkeuksellista. Keskustelu onkin kieltämättä äärimmäistynyt, ja aika harva näyttää huomioivan edes sitä että Dawkins esittää vastauksen kysymykseen eikä vain läimi statementia suoraan päivitykseen. Sosiaalinen media on vaikeaa ja ylitulkitseminen asennevammaisena on helppoa. Toisaalta  Dawkins on pälli jos ei tiedosta tätä.

Dawkinsin alkuperäisestä twiitistä on kuitenkin otettava esille se, että se on moraalinen lausuma. Itse asiassa se on muotoiltu lausumaksi josta itse Immanuel Kant olisi ylpeä. Se on absoluuttisesti muotoiltu lause jonka henkenä on se, että jos se on oikein tehdä kerran se on lupa tehdä aina. Kantin ajatuksissa on usein nähty äärimmäisyyttä, että jos on väärin valehdella niin ei sitten saisi valehdella edes silloin kun natsi kysyy että mihin juutalainen on piiloutunut. Mutta siitä huolimatta Dawkinsin tweet voidaan nähdä "imperatiiviksi" joka on varsin "kategorinen".

Selvästi ateisti-evoluutikko voi tehdä moraalilauseita, mutta onko se ateismi-evoluutiota?

Ja jos tämä on evoluutioaatteen todellinen sanoma ja evoluutiomaailmankuvan hedelmä, ja luonnonvalinta-ajatuksesta johdettu koherentti implikaatio jonka jokainen järkevä evolutionisti tekee, niin tästä päästään Soinisen blogin toiseen blogaukseen. Siinä Soininen tiivistää ajatuksen joka on tällä hetkellä kristittyjen valtavirtaa. "Ilman Jumalaa ei itse asiassa kenelläkään ole minkäänlaista moraalitajua, koska moraalilakia ei voi olla, jos sillä ei ole Luojaa. Ilman Jumalaa ihmisellä ei voi olla mitään käsitystä hyvästä ja pahasta. Jos olemme kehittyneet evoluution tuloksella, me kyllä toimisimme tiettyjen periaatteiden mukaisesti, mutta meillä ei pitäisi olla mitään älyä siitä, onko toimintamme oikein vai väärin." Jos ateismista ei voi vetää eettisiä johtopäätöksiä, on Soinisen ensimmäinen kysymys yhä järkevä. Miten Dawkins voi vetää tweet -imperatiivinsa jossa leikkii jonkinlaista uusimmanuelia? Jos evoluutioajattelu ei anna pohjaa moraalilakien formulointiin, miten eugeniikka voisi olla evoluution johtopäätös?

Vastaus on luonnollisesti se, että se ei voikaan. Tosiasiassa ihmisen on pakko valita jompi kumpi. Jos eugeniikka on evoluution implikaatio, se kertoo että evoluutiosta voi johtaa moraalilauseita. Jos taas sen pohjalta ei voi vetää mitään ja se on arvotyhjiötä ja nihilismiä niin ei siinä voida olla oikeutetussa vihassa tekemässä yhtään mitään. Jos arvoja ja moraalia ei voida vetää, ei eugeniikka ole moraali-implikaationa mahdiollinen. ~ Tässä monesti sekoitetaankin keskenään moraalilakien miellyttävyys ja se että ovatko ne moraalilakeja. Kristitty ei helposti tiedosta että Dawkinsin tweetti on moraalifilosofian mukaan arvolausuma, koska se on sisällöllisesti niin epämiellyttävä että itsekin leimaan sen melko suoralta kädeltä epäeettiseksi.

Mutta tästä huomiosta on hyvä jatkaa siihen miten moni nykyään vihaa ateisteja.

Vihapuhe muotoutuu ajan mittaan. Ja esimerkiksi Morris on jo niin 80 -lukua, että takatukka vilkkuu discovalojen loisteessa. Nykyajan tapa vastustaa ateismia on se, että ateismi johtaa arvotyhjiöön ja tuhoaa yhteiskunnan. Ateisti siis kykenee etiikkaan mutta ateismi on kauhea ilmiö. Nykyään kristityt kiistävät että ateismi olisi pahuutta, ja korostavat että ateismilta puuttuu moraalifilosofian pohja. Tällöin evoluutiolla ei tietenkään ole implikaatioita eikä Dawkins voi johdonmukaisesti väittää yhtään mitään.

Tämä ajatus on metaetiikkaa, eikä kuvaa ateistien käytöstä. Tätä pidetään nykyään kristittyjen parissa ilmiselvyytenä. Jos otetaan esimerkiksi William Lane Craig, hän on sanonut ateisteista seuraavaa. Mutta tämä ei sovi blogauksen aiheeseen yhtä nasakkaasti kuin hänen ajatuksensa ateistien moraalista. "But wait! It would, indeed, be arrogant and ignorant to claim that people cannot be good without belief in God. But that was not the question. The question was: can we be good without God? When we ask that question, we are posing in a provocative way the meta-ethical question of the objectivity of moral values. Are the values we hold dear and guide our lives by mere social conventions akin to driving on the left versus right side of the road or mere expressions of personal preference akin to having a taste for certain foods or not?"

Tässä näkökulmassa ateismia ei vastusteta vihaamalla ateisteja, vaan vastustamalla ideologiaa. Ideologia on tuhoisaa. Ateismin vastustuksesta tuleekin tätä kautta hakea pohjaa vaikka Tapio Puolimatkalta jonka mainioksi ovenpönkäksi ja portaaksikin kelpaava teos "Usko, tieto ja myytit" tiivistää asian seuraavasti "Jos on olemassa täydellisen hyvä Jumala, silloin on luonnollista, että hänen olemuksensa määrittelee sen, mikä on hyvää ja arvokasta. Jos taas oletetaan pelkän luonnonvalinnan ja sattuman pohjalta etenevä evoluutio, on kyseessä prosessi, joka toteutuu luonnontilassa ilman arvoja, merkitystä tai tarkoitusta. Kyse on vain eloonjäämisestä ja luonnonvalinnasta. Tästä käsin on vaikea perustella objektiivista moraalia ja ihmisen itseisarvoa. Evoluution pohjalta tulee myös vaikeaksi olettaa, että moraaliset intuitiomme antaisivat meille luotettavaa tietoa siitä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin, hyvää tai pahaa, koska nämä intuitiot ovat oletettavasti kehittyneet vain siksi, että ne ovat auttaneet ihmislajia säilymään hengissä. Hengissä säilymisen kannalta tarkoituksenmukainen toiminta on eri asia kuin moraalinen toiminta." Puolimatka moittii ateistista kulttuuria hyvin väkevästi. Esimerkkinä tästä innosta saa vaikka sen miten hän syyttää Eric Piankaa siitä että tämä yrittäisi tuhota 95% ihmiskunnasta ebolaviruksella. Into sanoa asia, no anteex nyt vaan, on kätevä tapa yhdistää ateismin vaarallisuus arvotyhjiöön.

Mutta hänellä syynä on tietenkin yhteiskunnallisuus. Sillä tässä vihataan ideologiaa eikä ihmistä. Apologetiikkawikin mainion neutraali "koulumassamurhat" opettaa että miksi murhat oikeasti tapahtuivat. Alussa on kuitenkin disclaimer joka ansaitsee huomioita "Tämä artikkeli pyrkii osoittamaan, että äärimmäiset kauheudet voivat olla ateismin puitteissa täysin rationaalisia tekoja, mitä ne eivät olisi esimerkiksi buddhalaisuuden tai kristinuskon puitteissa. Tämä artikkeli sen sijaan ei pyri osoittamaan, että kaikki ateistit olisivat potentiaalisia massamurhaajia, että ateismi itsessään saisi ihmiset tekemään hirveyksiä, tai että ateisti hyväksyisi hirveydet. Ateisti voi hyvinkin pitää arvossa korkeita moraalisia ihanteita myös kristinuskon mittapuulla, ja ateisti voi samoin elää hyvin johdonmukaisesti periaatteidensa mukaan. Kuitenkaan ateismi itsessään ei estä henkilöä pitämästä äärimmäistä julmuutta rationaalisena, kun taas moni muu maailmankatsomus jo itsessään estää tällaisen toiminnan johdonmukaisilta seuraajiltaan."

En toki ymmärrä miten logiikka voi olla johdonmukaista ilman metaeettistä ydintä. Mutta tämä korostus on tarpeen muistaa. Sillä apologetiikkawiki kertoo "Aksiologisen argumentin" kohdalla asian ytimen. "Sosiologi Pitirim A. Sorokinin mukaan materialismin varaan rakentuva kulttuuri lopulta hajoaa, koska siltä puuttuvat älylliset lähteet, joiden pohjalta se pystyisi tarjoamaan perustaa tiedolle arvoista, kuoleman jälkeisestä elämästä ja Jumalasta, se ei tarjoa edellytyksiä elää viisasta ja hyveellistä elämää." ... "Jopa yksinkertaisen kipuaistimuksen selittäminen on ongelmallista naturalistisesta lähtökohdasta, koska naturalismin on vaikea yleensä selittää tietoisuutta, joka on laadullisesti täysin erilainen todellisuuden ulottuvuus kuin fysikaalisten hiukkasten vuorovaikutus. Ateistit olettavat, että maailma koostui alun perin pelkistä fysikaalisista hiukkasista ja fysikaalisista voimista, ilman elämää. Ateisteilla ei ole mitään selitystä sille, miten aineelliset kappaleet olisivat itsestään voineet kehittyä tietoiseksi elämäksi. Ateistit eivät edes tiedä mistä tai kuinka aloittaa näiden ilmiöiden selittämistä."

Argumentti on odotettavissa joltakulta jonka tieteenfilosofia ja luonnontieteiden hallinta on kaiken kaikkiaan varsin heikko. Argumenttihan on sisäisesti hyvin rikki. Se on argumenttina jotain joka romahtaa väistämättä:
1: Jos asiaa lähestytään suoraan, niin tosiasiassa naturalisti nimenomaan olettaa että tietoisuus on redusoituvissa aineeseen. Argumentti on siis kehäpäätelmä jossa ensin oletetaan että mieli ei ole ainetta ja sitten tätä perusoletusta käytetään siihen että eliminoidaan se että mieli olisi ainetta ja päätellään että aineellisuusteoria ei riitä. Valitettavasti jos ei hyväksy tätä ensimmäistä premissiä niin se on siinä. Ja vaikka hyväksyisikin niin kehäpäätelmä ei ole argumentti
2: Muutoin se kaatuu ekvivokaatioon. Selitys -sanaa käytetään tässä monimerkityksellisesti. Ensimmäinen selitys on "make sense" -henkinen. Intuitiivisesti asioiden välille voidaan kietoa jonkinlainen tarina. Tieteelliseltä tasoltaan teologia on yksi tapa "make sense". Sielukonseptia on käytetty tähän varsin suositusti. Mutta se, mitä nyt olen mielenfilosofiasta ja kognitiotieteestä arvosanaani hankkiessani selvittänyt, niin tieteelliseksi selitykseksi tätä ei ole saatu. Ja täsmälleen sama koskee itse asiassa naturalismiakin. Sillä on kyllä "make sense" -selitystarina. Todistaminen tieteellisesti on kuitenkin todellakin "vielä kesken". Kuitenkaan ei ole mitään ristiriitaa naturalismin ja nykytiedon kesken. Aukkojen Jumala ei ole argumentti. Se, että emme tiedä tieteellisillä testeillä miten tietoisuus syntyy fysikaalisesti  ei tarkoita että selitystä ei voitaisi saada. Ja on ristiriitaista ajattelua ajatella että "emme tiedä miten siis se on Jumala". Ja näin ollen argumentin voima on siinä että "tietoisuutta ei ole selitetty fysikalistisesti" muuttuu argumentiksi vain kun "selitys" -sanan määritelmää vaihdellaan lennosta. Tämä on hyvin alkeellista ja syvää virheilyä, ja jos tätä tekee työkseen sen pahempi työpaikalle.

Mutta tämä argumentatiivinen muistutus ei tietenkään poista sitä että tämä argumentti kuvaa varsin hyvin sitä miten uskovaiset nykyään suhtautuvat ateismiin ja ateisteihin. Iskulause "vihataan syntiä ei syntistä" kuvaa asennetta jossain määrin. Ja kuten monet ehkä huomaavatkin, tästä on suora tie erääseen jännittävään dokumenttiin. ID:n parissa surullisenkuuluisa "Wedge -dokumentti" asetti ID -liikkeen tavoitteet. Sen ideana oli se, että kunhan paha tieteeseen soluttautunut darwinismi saadaan tuhottua, isketään syvimpään ytimeen jolla kaadetaan suurempi ongelma. Materialismi on paha. "The cultural consequences of this triumph of materialism were devastating. Materialists denied the existence of objective moral standards, claiming that environment dictates our behavior and beliefs." Ja tätä vastaan tarvitaan ID:tä. "Discovery Institute's Center for the Renewal of Science and Culture seeks nothing less than the overthrow of materialism and its cultural legacies." Tarkalleen ottaen ateismi haluttiin sysätä syrjään tieteestä ja kulttuurista taiteita myöten. On vaikeaa nähdä miten tämä on tieteellinen projekti. Ja tämän valossa on helppoa ymmärtää miksi kotimaiselta ID -tieteen pääsivustoilla löytyy esimerkiksi moraalianalyysiä Pekka-Eric Auvisesta. Se, että tässä teologiassa torjutaan ajatus ateistien vihaamisesta on itse asiassa taustana vahvasti teokratiahenkisessä ajattelussa. Sellaisessa, jossa uskonnonvapaus on olematonta tai näennäistä. Ateismi nähdään riskinä yhteiskunnalle, joten tätä vastaan on sitten aivan soveliasta taistella.

Ja näin voidaan palata aiemmin blogaamaani ajatukseen, nousi esille se miten vastahakoisia kristityt ovat sanomaan että ateistit olisivat ihmisinä pahoja. Annoin asialle kuitenkin teologista tilaa.On hieman ironista nostaa tämä esiin nyt. Sillä esimerkiksi ID-piirien "Expelled" osasi kyllä ottaa oman osansa siitä miten natsiaate oli juuri evolutionistien hommia. Mutta, kuten aiemmin kirjoitin, Hitleriin - ja ennen kaikkea häntä ympäröivään yhteiskuntaansa ja natsimin julkiseen luonteeseen - liittyy jännittävissä määrin teististä toimintaa. (Kun taas evolutionisti Haeckelin kirjoja löytyy natsien kirjaroviolle joutavien teosten listoista.) Ja tämä natsismi on tärkeä taustasyy. Sillä se on ohjannut teologisia tulkintoja hyvinkin vahvasti.

Tomi Karttunen blogasi "kotimaan" blogissaan "luonnollisesta" ja "raamatullisesta" laista. Ja tässä ytimessä on se, että "II MS:n jälkeen, kun "luonnollisen lain" tulkittiin myötäilleen natsi-ideologiaa." Ideologisessa mielessä kysymys oli kristinuskon valkopesusta ; Historiaa haluttiin luonnollisesti tulkita niin että natseja auttaneet kristityt eivät olisi oikeita kristittyjä. Ja tämän kautta on värittymiä esimerkiksi Lutherin lukutapaan "Olennaista on toki se, että Luther ymmärsi luonnollisen moraalilain teologisesti eikä vielä Hugo Gtoriuksen tapaan etsi deus non daretur eli Jumala-uskosta riippumattomaksi." Ateisteja ei haluta tuomita pahoiksi, eikä ajatella että ateismi olisi merkki moraalisokeudesta.

Moraalifundamentti

Olen toki huvittunut aina kun kristitty kertoo että ihmisten murhaaminen ei mitenkään voi olla se johon kristitty suostuu. Onhan William Lane Craig tullut oikein tunnetuksi ajatuksistaan ns. hyvistä kansanmurhista. Selvästi tämä ajatus siitä että kristinusko ei voisi missään olosuhteissa tappaa toista on väärä. Jos ehdot ovat mahdollisia Raamtun skenaariossa, ne ovat mahdollisia myös nykyajassa. Itse asiassa tämä ei ole mitenkään tavatontakaan, esimerkiksi Israelkysymyksessä siviiliuhrien elämän absoluutti ei paina niin paljoa koska edessä on utilitaristiset ajatukset joissa arvoa annetaan esimerkiksi Israelin valtiolle. Tämän tarkoituksena ei ole pilkata kristittyjä. Sillä tosiasiassa elämän arvon suhteellisuus on läsnä jatkuvasti. Esimerkiksi jos mietitään oikeutettua sotaa, ei kristillisyys aina tarkoita samaa kuin totaalinen pasifismi. Sodan oikeutuksia mietitään esimerkiksi siten että puolustussota sallitaan. Lisäksi natseja voi ampua jos nämä yrittävät tuhota useamman elämän. Joka tarkoittaa sitä että elämä ei ole Absoluuttinen Pyhä vaan neuvoteltavissa oleva asia. (Mitä moni ID:läinen harrastaakin kiitettävällä aktiivisuudella. Ja kristityt ovat toki muutoinkin aika innokkaita tällä rintamalla.)

Mutta tämä epävarmuus nostaa esille tärkeän seikan. Sen miten darwinisti voi tuomita hyvän kansanmurhan pahaksi. Tämä iskee suoraan asian ytimeen Soinisen jo aiemmin viittaamani blogaus kuvaakin tätä kysymystä siten, että hän esittää lausuman:

"Tarkoituksenmukainen toiminta on täysin eri asia kuin moraalinen toiminta. On eri asia toimia evoluution asettamien vaistojen ja opittujen tapojen varassa kuin toimia oikeasti moraalisesti.
Moraalisen ulottuvuuden olemassaolon pystyy jokainen testaamaan vaikka heti:
Onko mielestäsi varastaminen väärin?
Entäpä murhaaminen?
Onko raiskaaminen väärin?
Onko pedofilia tuomittavaa?
Jos vastasit jokaiseen kysymykseen kyllä, olet samanlainen kuin valtaosa ihmisistä. Joku ihminen saattaisi vastat kysymyksiin myös kieltävästi. Kuitenkin se, että jonkun omatunto on vaurioitunut, ei pidä estää meitä muita kokemasta jotain, minkä koemme niin selkeästi. Samalla tavalla kuin joku voi olla fyysisesti sokea, mutta se ei tee meistä kaikista muista sokeita."

Jos tuomitsee Craigin teologisesti perustellun hyvän kansanmurhan, tekee arvolauselman. Sellaiselle olisi hyvä saada perustelu. Ja kun edessä on vakuuttava lista vastenmielisiä asioita, on selvä että jopa minulla on "moraalinen kompassi". Tämä ei toki todellakaan todista että olisi olemassa objektiivinen moraali. Se kertoo että meillä on moraalisia tunteita. Tosiasiassa objektiivinen moraali tuntuu ainakin minun silmiini joltain jolla yritetään laajentaa omasta subjektiosta ikuisuuteen. En pidä tämänlaisesta hybriksestä.

Tosiasiassa nämä moraalitunteet tulee kuitenkin selittää. Niiden selittämiseen ei vain tarvita ikuista objektiivista moraalia. Ihmisen moraaliset tunteet taas ovat jotain jota evoluutikot ovat tutkineet huru mycket. Yhteistyö ja altruismi ovat jotain johon esimerkiksi Matt Ridleyn "Jalouden alkuperä" ottaa kantaa. Tässä kohden on itse asiassa monia eri tahoja ja syitä.
1: Sukulaisvalinta selittää miksi yhteisö ja lähisukulaiset ovat suosittavia. Jopa Dawkinsin "itsekäs geeni" selittää miten yksilötason egoismista pitä luopua ja huomata että geenit jotka monistuvat ovat yleisempiä riippumatta siitä mikä kopio yleistyy. (Tämä ymmärretään usein idioottimaisesti väärin jonain joka sanoo että evoluution mukaan kannattavin strategia olisi olla itsekäs. Konseptien sisältö kannattaisi opetella ennen suun avaamista, kritiikin minimivaatimus on kritiikin kohteen tunteminen.)
2: Peliteorian kautta taas löytyy paljonkin muita avuliaisuuden muotoja, joissa mahdollistuu esimerkiksi lajien välinen symbioosi ja laajojen ei keskenään lähisukuisten yhteistyö.

Olenkin tämänlaisessa tilaisuudessa korostanut sitä miten jos yhteistyö, avuliaisuus ja se että vastustamme murhaamista on se mitä pitää selittää niin mitään ongelmaa ei ole. Evoluutionäkökulma pureutuu näihin ilmiöihin, eikä sellaisten pienten tutkimusten kuin "Replicator Dynamics for Optional Public Good Games" ole vaikeaa löytää. Evoluution ja altruististen strategioiden kautta voimme tietää miksi teemme yhteistyötä.

Ja tässä kohden on hyvä muistuttaa että evoluutio ei välitä siitä miten koemme asian. Soinisen ajatus näyttää mukailevan sitä henkeä että evoluutio voisi selittää toiminnan mutta ei tunteita. Mutta tosiasiassa evoluutio ei välitä suuntaan tai toiseen siitä että millä tavalla asia tapahtuu kunhan se tapahtuu. Joten tunteiden olemassaolo tai niiden puute ei ole mikään ongelma kyseiselle teorialle. Mekaaninen refleksi ja tunnereaktio ovatkin itse asiassa molemmat koeteltuja ratkaisuja. Ihan sen takia että evoluutio ei välitä mekanismin rakenteesta vaan toiminnasta. ; Tämä on toki hyvä myös jos ajatellaan Soinisen vaikuttajana olevaa Puolimatkaa. Puolimatkahan nojaa warrant -ideaan, jossa evolutionisti on todennäköisesti aistiensa huijaama. Argumentin ydinhän on juuri siinä että jos tämänlainen illuusio astuu päälle, ei ole mitään keinoa tunnistaa tätä harhautumista. Koska jos siitä saataisiin tieto, meillä olisi taas warrant.
1: Toki ongelmat ovat tässä kohden teismin suunnassa. Warrantin taustamatematiikka pakottaa valikoimaan Jumalan mahdollisten Jumalien joukosta niin tarkasti että teismin valikoima on suurempi haaste kuin ateismin. Ja warrant -argumentissa ei tosiasiassa käsitellä ateismia vaan ateismin yhteensopivuutta teistisen maailmankuvan aksioomiin, joten argumentti ei sano naturalisteista mitään. Naturalisteista kysymys taas on enemmän kuin värin, se on irrelevantti. Mutta tämä ei ole tärkeää sillä tämä blogaus käsittelee sitä teistien argumenttimaailmaa. He uskovat siihen vaikka se olisi miten aukkoista ja virheellistä.

Itse asiassa jos katsotaan Sam Harrisin "moraalinen maisema" -teosta, siinä moraali oletetaan ihmisten lajityypilliseksi käytökseksi. Tämä on mitattavissa ja konkreettista. Ja itse asiassa, kuten listauksen ilmiselvyys osoitti, jotain joka on kaikkea muuta kuin kulttuurisidonnaista. Sillä on myös evolutiivinen tausta. Joten se tarjoaa ihan relevantin tavan. Toki ihmislaji muuttuu evoluution myötä ja näin moraali ei ole "ikuista ikuista". Mutta jos elää 10 vuoden perspektiivissä niin ei tarvitse oikeastaan muistaa muuta kuin se, että lajit kehittyvät, mutta yksilön genomi hänellä on elämänsä alusta sen loppuun asti. (Yksilöt eivät kehity evolutiivisesti, niillä on elämänvaiheita ja muutoksia kehossa mutta tämä ei ole evoluutiota. Paitsi lamarkisteilla. Niillä joita kristityt kehuvat kiehtoviksi ajatuksiksi heti kun epigenetiikka "haastaa adaptationismin" ja joka oli kytköksissä siihen eugeniikkaan Spencerin kautta. Ups.)

Tässä toki kierretään is-ought -ongelma koska moraali määritellään tietyllä tavalla. Ja jos tämä oletus on tosi, niin ajatukset ovat koherentteja. Ja samaa kiertotapaa joutuu käyttämään jokainen teisti joka selittää että Jumalan olemassaolosta voitaisiin päätellä moraalin olemassaolo. Moraali voidaan tällöin määrittää vaikka William Lane Craigin "God Command Theoryn" kautta ja saada näin oikeutuksia kansanmurhalle, jos ihmisellä on sen tyylinen mieli. Harrisilla on metaeettinen ydin. Se ei toki nojaa tiukalle ikuisuutta vaativalle teistien vaatimalle objektiiviselle moraalille. Mutta se on "varsin pysyvää" ja kaikkea muuta kuin kulttuurirelativistista. Naturalismin koherenttiutta katsotaan sen omista aksioomista, eikä esimerkiksi siten että vaaditaan sen olevan ristiriidaton jonkun muun maailmankuvan metaetiikkaa koskevien aksioomien kanssa. (Sama virhe joka on warrantissa. Miksi välittää jonkun toisen maailmankuvan premissejen kanssa yhteensopivuudesta kun ajatusjärjestelmien koherenssi katsotaan siitä miten sisäisesti koherentteja ne ovat!)

Näin ollen voidaan sanoa että väite siitä että ateisteilla ei voisi olla kestävää ja eikulttuurirelativistista etiikkaa on väärä. Tai jos se on väärä, niin teistit eivät millään kykene hoitamaan asiaa filosofisesti laadukkaammin. Eli naturalisteille asetettujen vaatimusten valossa omakin maailmankuva moraaliytimineen murskautuisi. Ateistit eivät toki ole hyvässä suhteessa teistisiin konsepteihin ja ateisteilla tuskin on esimerkiksi syntisyyttä tai ajatusta että jokin teko olisi syntiä. Mutta tämänlaisella ei ole väliä, koska synty nyt ei ole ateistisen etiikan aksioomia. Näin ollen Morris oli itse asiassa lähempänä totuutta kuin monet nykyajan hienoa metaeettistä teologiaa suoltavat ihmiset joista tämänlaiselle mahdollisuudelle ei olisi lainkaan tilaa. Morris teki vain sen virheen että hän ei ymmärtänyt evoluutioteoriaa vaan väänsi tämän epätoteen julmuutta korostavaan muottiin jossa olemassaolon taistelu ja itsekäs geeni on muutakin kuin metafora tai käsitteen nimi. Jotain joka kuvaa koko ilmiötä arkikielisesti. Morris oli siis etiikassa oikeassa mutta evoluutiossa väärässä. Tietyin ehdoin.

Ja jos nämä ehdot sitten eivät viehätä, on tietyt premissit hylättävä ja niiden valossa niin on pakko ajautua vähintään teistiseen skeptismiin, jossa jos objektiivinen moraali on olemassa, niin ihminen ei sitä voi mitenkään tietää. Ja näin darwinisteilla ei ole moraalista kompassia mutta ei kristityilläkään.

Oma kanta loppuun.

Koska olen soudannut ja huovannut muiden maailmankuvia. (En ole ateisti enkä teisti) on kenties reilua formuloida oma kiveenhakatty fundamentalistiagnostinen näkemykseni. Kuten joku kenties muistaa, olen irtautunut Sam Harrisista ja Lutherista. Tunnustan että moraalin perimmäinen luonne on minulle mysteeri. Eikä metaetiikka siksi herätä minussa hirveitä kiukunpuuskia tai muutakaan tunteita.

Minä tiedän että minulla on tiettyjä moraalisia tunteita samaan tapaan kuin tiedän cogito ergo sum, että ajattelen siis olen olemassa. Mutta kuten olen esittänyt kantani teismin ja ateismin välissä - warrant -argumentin ja malliriippuvaisen realismin ristitulessa - siten että en minä tiedä ovatko ateistit sokeita vai hallusinoivatko teistit. Minulla on immersiivinen suhde todellisuuteen. Elän kuin se olisi tosi, mukavuudenhalusta.

Sanon siis nöyrästi että moraalisen tunteen alkuperä on uskottavasti evoluutio, toki lähinnä jos moraali määritetään yhteistyöksi ja vastaavaksi. Itselleni moraalisuuden tunnuspiirre sopisi juuri siihen ; Jos asiaan liittyy yhteistyötä ja pitkän tähtäimen suunnittelua lyhytjänteisyyden yli, se tuntuu minusta eettiseltä. Mutta mitä etiikka sitten pohjimmiltaan on, on minulle hyvin suuri mysteeri. Se on kenties liian suuri kysymys ja se sopisi naulata WC:n seinälle ja kuluttaa aikaa ja blogiruudulla vilisevään tekstiin kulutettuja (sentti)metrejä johonkin rakentavampaan. Kuten masturbointiin. Ja tämä mysteerisyys tarkoittaa kuitenkin sitä että ei sen tietämättömyyden vuoksi kannata ryhtyä satuja kehittelemään peittämään tätä epätietoisuutta. Epätietoisuudesta ei voi päätellä että asia olisikin pakosti jokin tiedetty. Jos tämänlaista päättelee ajautuu ristiriitaan. Joten vaikka se olisi tosi, se rikkoisi sekä rationaalisuutta (logiikka) että empiiristä (tiede) ajattelua vastaan. Enkä pidä tätä hyveenä. Siksi mysteeri ei tarkoita samaa kuin tila sepusteluille.

Siksi en tiedä, eikä kukaan muukaan tiedä. Ja jokainen joka on kanssani erimielinen on likainen kerettiläinen. Olen pahoillani tuosta viimeisestä kohdasta. Mutta. Nämä. Ovat. Säännöt.

Pieni ajatus ; Miten evoluutiopsykologia toimii tasa-arvoistavana voimana

Usein kun evoluutiopsykologia mainitaan, mieleen tulee sosiaalidarwinismi. Eugeniikkamielikuvat ovat hyvin vahvoja. Tämä on hyvin ymmärrettävää. Sillä jos mietimme historiaa, vallalla on ollut eurooppalaisen kulttuurin ylivaltaa korostava linjama. Menneisyydessä ei ole ollut ollenkaan tavatonta korostaa että kristinusko on oleellisesti paras ideologia, eurooppalainen kulttuuri on valtavan hienoa verrattuna muihin. Ja kun geenit nousivat tiedeaiheeksi, keskustelussa korostui se, miten ihmiset olivat myös geneettisesti ylivertaisia.

Ja kaikki ylläolevat piirteet ovat jossain määrin nykykulttuurissakin. Sen vuoksi on ymmärrettävää miksi Tatu Vanhanen nosti aikanaan äläkkää. Hän tutki ainoastaan eri kansanryhmien älykkyyttä. Mutta keskustelu siirtyi rasismiin. Syynä on tietysti se, että jos rasismia on aiemmin oikeutettu sillä että eroja on, nähdään kaikki erojen etsimiset rasismina. Tämä on tietysti hieman tiukka tulkinta.

Lähestyn näiden kahden välistä eroa ottamalla askeleen taaksepäin.
1: Kun kapteeni Cook purjehti Australiaan, hän tutki ihmisiä hyvinkin tarkkanäköisesti. Hän esimerkiksi korosti että maorien kulttuuri oli suurien ja sotaisten ja vakavien ihmisten joukko. Aboriginaalejen elämäntapaa hän kuvasi individualistiseksi ja onnelliseksi. Nämä olivat huomioita joita hän teki ilman geneettisiä teorioita. Hänellä oli vain ihmistuntemusta ja oletus että kaikki ihmiset ovat suunnilleen samanlaisia.
2: Sarajevon laukauksista muistettu Franz Ferdinand ei kenties ansaitse tulla muistetuksi muutoin. Hänellä oli selvä näkemys siitä että toiset rodut ja kulttuurit olivat ylivertaisia. Siksi hän oppi maailmanympärimatkallaankin lähinnä sen, että Wien oli maailman paras paikka. Kaikkialla muualla oli omituisia, rumia ja tyhmiä ihmisiä. Tämän hän oppi tutustumalla eri kulttuureihin tästä viitekehyksestä.

On luontevaa nähdä että jos evoluutiopsykologia olisi Franz Ferdinandin tielle johtavaa, siinä olisi jotain eettisesti häiriintynyttä. Jopa siinä tapauksessa, että se olisi totta. Sitä ei kannatatisi ottaa etiikan ydinteesiksi, vaan korostaa humen giljotiinia, sitä että luonnollisuus ei tarkoita eettisyyttä. Kuten sitä, että vaikka Strykniinipuu (Strychnos nux-vomica) on luonnollinen, sen syöminen ei ole kovin kannattavaa koska siihen kuolee.

Voidaankin nähdä, että Franz Ferdinandin virhe on tehty uudestaan. Se on tavallaan sama virhe, mutta käänteisenä. Tämä on Rousseausta lähtöisin oleva teoria jalosta villistä. Siinä ihmiset ovat hyviä kunnes kulttuuri ja normit kahlitsevat heidät. Tässä ajatellaan että länsimainen kulttuuri olisi jotenkin huonompaa kuin muut. Tämä ei luonnollisesti ole mitään muuta kuin rasismia ja kulttuurin epäkunnioitusta. Se perustuu siihen virheoletukseen että olisi jotenkin "ihmisiä" ja sitten aitoja hyviä ihmisiä. Ajatus tästä "käänteisestä rasismista" liittyy vahvasti postmodernismiin. Mutta toisaalta on hyvä täsmentää että Derrida moitti Lévi-Straussia siitä miten tämä on lukkiutunut jalon villin ideologiaan välttääkseen rasismia ja ollakseen avomielinen.
1: En ymmärrä miten ekologisuus liitetään metsästäjä-keräilijäkulttuuriin. Sitä kuvaa lähinnä tehottomuus ja tuhlailu. Se on vain niin tehotonta että väkiluku ei kasva. Jos asiaa katsotaan ympäristön kantokyvyn ja resurssien haaskaamisen näkökulmasta, niin ei tarvitse muistaa kuin se että jos metsästäjä törmää tiineenä olevaan villiin sikaan, tämä ampuu tämän iloisesti. Saalis sisältää ekstralihaa. Maanviljelijä sen sijaan kerää ison kasan sikoja ja tiineenä oleva sika säästetään. Näin siat kuolevat samalla ruokamäärällä sukupuuttoon monta kertaa vaikeammin.

Evoluutiopsykologian anti voidaankin nähdä sitä kautta, että ihmisten geneettinen variaatio on kohtuullisen pientä. Mutta olemassaolevaa. Tämä johtaa siihen, että on luontevaa ottaa Cookin lähestymistapa. Sellainen jossa ei mietitä kuka edustaa herrarotua ja kuka on ylväin jalo villi. Tasa-arvoistavaan voimaan voi saada itse asiassa iskulauseita jopa kreationisteilta. Sillä mitä evoluutionäkökulma tekee ihmis-eläin -filosofiassa? Jokainen kreationisti tietää loukkaantuneena huutaa että "me ei olla eläimiä", "ei olla apinoita". Nämä kertovat miten tasa-arvoistavia teemoja evoluutioon voi livauttaa, ikään kuin ihan huomaamatta.

---

Kirjoittaja ei aina jaksa miettiä sitä, että onko rasistista googlata "hot ebony tits" tai "cute asian porn" -tyylisiä hakusanoja. Saati sitä, onko tämä sovinistista. Tai sitä, että ihmisen esineellistäminen ikään kuin pyyhkii kokonaisvaltaisessa välineellistävässä misantropiassaan rotukysymyksen sivuseikaksi. Kerran elämässä pitäisi olla hetki jolloin ei ole paha ollessaan evoluutioon uskova keski-ikäinen valkoihoinen heteromies ja suihkurunkkari..

Eugeniikan kasvot

"Suomessa säädettiin vuonna 1935 laki, jonka mukaan vajaamielisiä ja mielisairaita voitiin pakkosteriloida tietyin perustein ilman kohteen omaa suostumusta. Vuonna 1950 säädetyn lain mukaan naisen oli halutessaan mahdollista keskeyttää raskaus, mikäli hänen itsensä tai lapsen isän vaikea perinnöllinen mieli- tai ruumiillinen sairaus periytyisi myös lapselle. Vuoden 1970 jälkeen sterilointi on ollut mahdollista vain asianomaisen pyynnöstä, tai hänen laillisen edustajansa hakemuksesta jos henkilö sairauden vuoksi on pysyvästi kykenemätön ymmärtämään steriloimisen merkityksen. Vuoden 1929 avioliittolain mukaan itsesyntyinen epilepsia oli esteenä avio­liitolle, paitsi jos tasavallan presidentti myönsi luvan. Kaksi synnynnäisesti kuuromykkää ei saanut mennä avio­liittoon keskenään. Nämä rajoitukset olivat voimassa vuoteen 1969 saakka. Nykyään mikään perinnöllinen sairaus ei ole avioeste."
(Wikipedia, "Eugeniikka")

Lauri "Tahko" Pihkala tuo monelle varmasti mieleen urheilun. Hän on mies, joka on luonut meille pesäpallon. Ja hänen ansiostaan minun syntymäpäiväni ovat aina loma-aikaan ; Hän toi meille hiihtoloman.

Hannu Lauerman "hyvän kääntöpuoli" korostaa hänestä toista puolta. Sitä, että hän kannatti eugeniikkaa. Esimerkiksi s. 175 Lauerma mainitsee "Lauri "Tahko" Pihkala (1888-1981), suomalaisista urheiluvaikuttajista kaikkien aikojen merkittävimpiä, pesäpallon ja koulujen hiihtolomien ideoija, oli huolissaan "sakkakerroksen ylivoimaisesta hedelmällisyydestä". Ajateltiin että sen vuoksi vankilat ja mielisairaalat täyttyisivät." Pihkalan veli Matti veti asiat vielä pahemmaksi - hän kun "kannatti suorasanaisesti pakkosterilointeja, eikä hän rajannut kohteita köyhiin ja vammaisiin, vaan katsoi että "elostelijat ja tärkkikauluksiset keppiherrat on puhdistettava suomalaista rotua pilaamasta"."

Myös wikipedia muistuttaa tästä puolesta "Poliittisilta mielipiteiltään Tahko Pihkala oli nykynäkemyksen mukaan äärioikeistolainen, joka tunsi vetoa muun muassa sosiaalidarwinismiin, eugeniikkaan ja rodunjalostukseen. Olennainen osa Pihkalan liikuntaideologiaa oli ajatus voimakkaan suomalaisen soturirodun luomisesta. Pesäpallon kehittäminen oli osaltaan sotilaskoulutuksen luontaista tukemista."

En ota tätä esille pilkatakseni. Otan tämän vastaan sitä kautta, että nykyaikana eugeniikka yhdistetään erityisesti "evolutionismiin" ja "ateismiin". Hyvin monen mielikuvissa eugeniikka on seurausta sydämettömyydestä johon päädytään kun Yhteiset Perinteiset Arvot unohdetaan. Tässä kuitenkin unohtuu se, että tosiasiassa eugeniikka on parhaimmillaankin soveltavaa evoluutiota, ihmisten jalostusta. Ja tämä tekee siihen tietyn yhteiskunnallisen kulman. Nimittäin sen, että eugeniikka on perustaltaan etatistista ja utilitaristista ; sen sijaan evoluutiomekanismeilla on tässä kohden pelkästään välineen rooli. Sen vuoksi on oleellista huomata, että oikeistolainen kansallistunne vetosi Pihkalaan, ja tämän yhteys eugeniikan kaltaisiin näkökulmiin ei siis ole sattumaa.

Itse asiassa nykyaikana eugeenisia helmiä ei tarvitse etsiä kaukaa. Oikeistolaisilla ja konservatiivisilla vaikutteilla on tähän yhä tänäkin päivänä jonkinlainen yhteys. Esimerkiksi "Jaskan Pauhantaa" -blogi sivaltaa muistutuksen "Etenkin koulutetuilla eli keskimäärin fiksummilla naisilla lapsiluku jää alhaisemmaksi, mikä merkitsee väestön geneettistä itsemurhaa." Takkiraudassa nostetaan esiin täsmälleen samaa ja esittää selitykseksi "Eikö jokaisen elollisen organismin halu ole lisääntyä ja täyttää maa? Eikö se ole syväkoodattu meidän geeneihimme? On - mutta älykkyys merkitsee suurempaa vapausastetta ja suurempaa kykyä ajatella järjellään tunteittensa sijaan." Takkiraudassa myös rotujen älykkyyserot ovat toistuvasti esillä. Hän sitoo rodut geneettiseen älykkyytteen ja tämän leveysasteisiin "On selvää, että älykkyys on suurimmaksi osaksi genetiikkaa, mutta siihen vaikuttavat myös ympäristötekijät. Ja ruukinmatruuna on jo melko varma veikkaamaan, että älykkyyteen liittyy hyvin vahva epigeneettinen komponentti." Ja kun käyttää googlea ja hakee rodun ja älykkyyden välistä suhdetta, päätyy "hommafoorumille". Ei suinkaan "ateistien allianssiin", tai "evonkelistojen naturalismipalstalle". Samassa paikassa moni korostaa että homoseksuaalisuus on luonnotonta ja että kristillinen kulttuuri on hyvä asia. ; Tämä muistuttaa siitä, että eugeniikka ei ollut nihilistiateistien vaan kristillisen oikeiston suosima asia. Tämä asettaa tietyn huvittuneisuuden siihen intoon jolla natsikorttia heilutellaan liberaaleihin ateisteihin fundamentalistisen oikeiston, etatistista kristillistä kulttuuria kannattavien, kristittyjen pseudotieteilijöiden ... puolella.

Jos meidän tulee etsiä eugeniikalle kasvoja, saamme siihen kristityn siveysintoilija Kelloggin, länsimaisen valkoihoisen rodun ihannetta ajavan Tarzanista tarinoivan Bourroughsin ja suomalaisen punaposkisen pesäpalloilija Pihkalan. Ideologinen kytkös pätee yhä. Ja samoin huolipuheet geenien rappeutumisesta ovat täsmälleen samoja joilla eugeniikkaa aikanaaan oikeutettiin.

Ja ei. Tästä ei seuraa sitä, mitä te luulette. Sillä kun oikeasti katsotaan ketkä erityisesti heiluttavat eugeniikkakorttia demonisoivin sävyin nykyään. Niin tahoksi nousee juuri samat tahot. Moni kristitty perussuomalainen inhoaa "kansalliset arvot unohtaneita liberaaleja", jotka ateismissa ja nihilismissään voivat tehdä mitä vain maan omille kansalaisille. "Takkirauta" -blogin kirjoittaja vihaa eutanasiaa koska se on hänestä portti eugeniikkaan. "Eutanasian jäljet todella pelottavat, ja se on kaikki tapahtunut jo yhden kerran. Jos joku nillittää jotain kaltevan pinnan argumentista, niin todettakoon, että se on täysin validi argumentti silloin, kun syy-seurausjatkumo on ilmeinen. Eutanasia käy käsi kädessä eugeniikan kanssa, ja se on eugeniikan ruma kaksoisveli. Ensimmäisenä eugeniikasta pohtivat valistusfilosofit, ja 1800-luvulla eutanasialiike oli Euroopassa valtavirta-ajattelua, mutta vasta Kolmas valtakunta todella meni sanoista tekoihin."

Onkin aivan väärin syyttää vaikka hommafoorumilaisia rodunjalostuksesta tai eugeenisista projekteista. He vihaavat eugeniikkaa syvästi. Vaikka vihan kohde ei ehkä ole oikein kohdistettu, ja tulkinnat eugeniikan taustasta ovat pahimmillaan pseudohistoriaa, tämä ilmiön demonisointi kertoo kaiken oleellisen. Sen, että asiaa ei olla kannattamassa.

Suuntaus ei ole rasistinen siinä sävyissä. Itse asiassa voidaan huomata että kaikki puheet jotka sävyttyvät eugeniikankaltaisuudella ovat itse asiassa jotain aivan muuta. Eugeniikassa kauhistellaan eniten ns. negatiivista eutanasiaa. Eli murhia ja pakkosterilointeja. Vähemmälle kauhistelulle on jäänyt positiivinen eugeniikka jossa yritetään enemmänkin kannustaa tiettyjä ihmisiä lisääntymään. Ja itse asiassa esimerkiksi "Jaskan Pauhanta" -blogi on siitä mainio esimerkki, että tässä blogissa ei edes sanota että positiviista eugeniikkaakaan tulisi harrastaa. Se tuottaa lähinnä huomioita.

Toki joku voisi sanoa että slippery slope olisi pätevä argumentti jos syyseuraus -yhteys on selvä ja väistämätön. Ja selittää, että yhteys on pätevä koska asia on jo kokeiltu ja nähty. Näin ei tietysti ole. Esimerkiksi itse korostan että eutanasia on individuaalista, se muuttuu eugeniikaksi jos ja vain jos yhteiskunnassa on etatistiset arvot, joissa keskusjohtoisesti ajatellaan "kansan parasta" ja tätä utiliteettia sitten lähdetään tavoittelemaan kannustuksin. Näin ollen eutanasian ja mummojen kansanmurhan välillä on täsmälleen sama kuilu joka estää perusoikeistokonservatiivia muuttumasta rotua jalostavaksi kansanmurhaajaksi. Kuilu on ylitettävissä, tämän historia näyttää. Mutta tosiasiassa kuilu on niin suuri, että minun on hyvin vaikea kuvitella että vaikkapa hommafoorum olisi oikeasti jokin holokaustisen kansanmusiikkijuhlaa suunnitteleva murhanhimotaho. Evoluutioteorian kannattajana olen tottunut että humanisti-liberaalipuolelta tulee helposti "jäljet pelottavat - siis slippery slope on perusteltu" -asenteista materiaalia. Ja tiedostan että yhteys on roskaa. Ja kykenen soveltamaan tätä huomiota perussuomalaisiin, siitä huolimatta että taho ei itseäni ns. "niin hirveästi miellytä". (Olisi toki miellyttävää jos he osaisivat palauttaa palveluksen ja tiedostaa mikä onkaan evoluution kannattamisen tai eutanasian kannattamisen epäyhteys eugeenisiin projekteihin.)

Utilitarismi iskee aika tehokkaasti yksilöihin, jopa silloin kun siitä on hyvin suuria kansanterveydellisiä hyötyjä. Jossain määrin jo positiivinen eugeniikkakin korostaa tätä puolta ; Jos koulutettu ihminen tiedostaa että ei halua lapsia ja tekee tälläisen päätöksen - kuten esimerkiksi meillä on tehty - yhteiskunnallinen utilitarismi voi korostaa että jatkossa tarvitaan veronmaksajia ja työntekijöitä. Tarve on kuitenkin yhteiskunnan eikä minun tarve. Itse asiassa yhteiskunta joka ajaa positiivista eugeniikkaa eräässä mielessä yrittää rangaista ja orjuuttaa yksilöitä omien etujensa vuoksi.
1: Tämä huomio on toki Suomen kannalta hieman ikävä, että maamme on arvoissaan ja tavoissaan nimenomaan hyvin etatistinen ja utilitarismi on strategiana meillä oleellisessa osassa yhteiskuntasuunnittelua. Ajamme "yhtenäisyyttä" ja tämän rinnastaminen "sosiaalisuuteen" on niin vahvaa että maallistuneen maamme "kansankirkko" onnistuu kellumaan lähes pelkästään tämän yhden asenteen varassa. Tässä mielessä suomi on eutanasian kannalta pahempi maa kuin belgia. Belgia, jonka eutanasiaan liittyviä riskejä on kieltämättä törkeästi, tarkoitushakuisesti ja valehtelua välttämättä, liioiteltu, on kenties huono vertailukohta siinä mielessä, että suomalainen kulttuuri on hyvin vahvasti "oman kansan murhaajamaa". Jos islam hyökkää vihollisia kohtaan ja katolinen kirkko on tehnyt uskonsotia, on protestanttisten uskontojen riesana olleet noitavainot joissa vainon kohteena ovat olleet oman yhteisön jäsenet. Tasapäistämisen henki on maassamme varsin väkevä. Siinä missä muissa kulttuureissa vääränlaiset kenties hakataan-kunniamurhataan, suomalainen kulttuuri piinaa ihmiset sosiaalisella eristämisellä ja kiusaamisella hirteen, itsemurhaan. (Jonka yhdeksi erikoistapaukseksi voidaan asettaa myös eutanasia.)

Luonnollisesti ymmärrän että jalostus onnistuu jos on genetiikka. Ja ymmärrän että älykkyydessä ja muissa ominaisuuksissa on eroja jotka ovat ainakin osittain geneettisiä. Ja tiedostan että eugeniikkaprojekti olisi mahdollista tehdä - se tosin täytyisi tehdä hyvin eri tavalla kuin miten se aikanaan toteutettiin ; Se, mitä tein omaa päättötyötäni (tuotantoeläinjalostus) tehdessäni opetti sen että eugeniikkaprojektissa ei ollut jalostusteknisesti oikein mitään järkeä. Se oli tehotonta puuhastelua jossa edistyminen oli minimaalisen hidasta suhteessa siihen panostettuihin resursseihin.

Mutta toisella tavoin toteutettuna ihmisten jalostus olisi hyvinkin mahdollista. Se, että näin voidaan tehdä ei tee siitä sen enempää oikein kuin siitä että ihminen voi haastaa riitaa tai räjäyttää ydinpommin on seurauksena että nämä teot olisivat oikein. Lähtisin tälläiseen projektiin vasta jos kannattaisin hyvin vahvaa etatismia ja utilitarismia. Olen "liian vähän kommunistinen tai monokulttuurinen" luottaakseni minkäänlaiseen yhtenäiskulttuuriin tai keskusjohtoisuuteen tämänkaltaisessa asiassa jossa vaaditaan katsetta tulevaisuuteen. (Esimerkiksi jo termi "älykkyys" ja sen sitominen "kansalliseen rappioon" vihjaa siihen että ominaisuuksia katsotaan evolutiivisesti katsoen melko tarkoitushakuisesti ja monomaanisesti.) Identiteetin käyttö tässä vaikka kansallistunteen ja sukuperimän kautta ovat lähinnä manipulatiivisia silmänkääntötemppuja joilla tätä yritetään toteuttaa ilman että kukaan kiinnittäisi siihen huomiota. (Kukaan minua tyhmempi ei ole oikeutettu minun johtamiseeni minkäänlaisessa käskytyksessä. Ja jokainen minua viisaampi on minulle korkeintaan potentiaalinen nenästä vetäjä ja siksi epäilyttävä.)

Teurastajan etiikka

Jussi Niinistön kirjassa "Isontalon Antti - Eteläpohjalainen jääkäri, värväri ja seitsemän sodan veteraani" kerrotaan kuuluisan häjyn sukulaispojasta ja täysnimikaimasta. Siinä kerrotaan myös lyhyestä vaiheesta jolloin Isotalo vieraili Australiassa. Vuonna 1924 suomalaissiirtolaisten perään lähetettiin kirje, jossa kerrottiin nimeltä satakunta suomalaista oikeistolaista "lahtaria". Heidän kerrottiin olevan butcher. Koska suomalaiset eivät jaksaneet jutella kyseisen sanan etymologiasta, päättivät australialaiset pitää suomalaissiirtolaisia nykyisissä töissään, koska alueelle ei voitu kovin helposti, kätevästi tai nopeasti järjestää työtä niin monelle liha-alan ammattilaiselle.

Tämä oli tietysti historiaan sidottu vitsi. Mutta siinä oli kuitenkin nostettu esiin teurastaja -sanaan liitetyt negatiiviset käsitteet. Teurastaja onkin tappoammatti. Siinä missä keskiajalla pyöveli teki yhteiskunnan tarvitsemaa työtä kuoelmanrangaistusten parissa, ja siitä huolimatta irotettiin irralleen yhteiskunnasta, on teurastamisen kohdalla hieman sama asia. Toki teurastajia ei laiteta kaupunkien ulkopuolelle ja kohdella paariana. Mutta teurastaminen halutaan ulkoistaa sitäkin vahvemmin. Ihmiset syövät lihaa eläimiltä joita eivät ole valmiita tappamaan.

Nähdäkseni teurastamisessa on kuitenkin eettisiäkin puolia. Yksi niistä ovat kesäkissat. Näin syysaikaan aihe nousee joka vuosi esille. Itse muistan lapsuudestani sen, miten kesäkissoista valistettiin. Kuitenkin kesäkissoja hylätään yhä. Ilta-Sanomat kertoi tuoreesti että kesäkissan jättämisen luonne on muuttunut. "Ihmiset eivät hae enää maatalosta kissaa kesäksi, mutta hyvin paljon aletaan syöttää tuntemattomia kissoja. Kun kesä loppuu ja lähdetään pois mökiltä, niin kissalle sanotaan heippa hei, kuvailee Leena Aho Perniön seudun eläinsuojeluyhdistyksestä. Kun kissa ottaa reviirin omakseen, se on pysyvää. Jos ihminen hylkää kissan, se jää oman onnensa nojaan, joka useinkaan se ei ole kummoinen." Nähdäkseni tämä on ignoranssitappamista. Se eroaa julmasta tietoisesta tappamisesta. Mutta se kertoo myös siitä miten hätäteurastus tai lopettaminen on monille ihmisille liikaa. Kati Sinenmaa kirjoitti tähän liittyen koirista. Hän muistuttaa suomessa melko vähän aikaa sitten suomessakin oli rankkureita. Ja ne tekivät tärkeää työtä. Hän ihmettelee miten villikoirien lopettamista vastustetaan hyvin tiukasti. Esimerkiksi romanian yritys ratkaista kulkukoiraongelma rankkuritoiminnan kaltaisilla ratkaisuilla sai monet ihmiset suuttumaan.

Nähdäkseni yhtenä syynä tähän on se, että hyvää tarkoittaville ihmisille tappaminen on konkreettinen ja aktiivinen teko. He voivat laulaa Anssi Kelan "Nummelassa" ollutta laulua siitä miten kissat miltei hukutettiin haluttu tappaa ei kissoja. Kykenen ymmärtämään tämän varsin hyvin. ~ Moni ihminen hankkii eläimille oikeuksia siten että he soveltavat ihmisten normeja eläimiin. Tämä tekee eläimestä symbolin. Itse taas joudun tekemään enemmänkin niinpäin, että hankin ihmisille oikeuksia miettimällä ensin miten asiat olisi hoidettava eläimien kanssa. Laajennan siis eläinten oikeudet ihmisille.

Siitä huolimatta, että tiedän mistä "Nummelafiilikset" tulevat, olen valmis korostamaan että kesäkissan ottajat ovat pahempia kuin mikään Teemu Mäen kissantappovideo koskaan. Passiivinen munattomuus ja sivustakatsominen eivät minusta ole oikeutuksia tai syitä pestä käsiä. Ainut Pilatus -käsienpesuvesi joka heille sallittakoon on se, että jos lähtee kesäkissanhankkimistielle, niin muistaa huljuttaa ne kädet hyvin irtoverestä sitten kun on tajuttomaksi kalautettu kissa säkissä ja säkki tiilien kanssa vedessä. Sekään ei toki ole kovin oikein, se on vain parempi kuin se kitumaanjättämisvaihtoehto. (Mikä taas ei todellakaan ole kovin vaikeaa.)

Onkin selvää että kissojen lopettamisessa on yhteyksiä eutanasiaan. "Takkiraudassa" kirjoitettiin eutanasiassa ihmisten ignoranssista. "Eutanasian kannattajat ovat yleensä niitä, joita asia kaikkein vähimmin koskee - siis nuoria, terveitä ja vauraita ja jotka ovat autuaan ymmärtämättömiä omasta kuolevaisuudestaan, ja sen uhrit niitä, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia: vanhukset, köyhät, vammaiset, sairaat, työttömät ja eläkeläiset."

Tämä taatusti pitääkin paikkaansa. Itse jakaisin eutanasiaa haluavat muutamaan päätyyppiin:
1: Ignorantit hedonisti-kermaperseet. Kuolemaa pelkäävät hedonistit joilla ei oikeastaan ole kontaktia kuolemaan ja joiden elämänkulussa koko teema on vieras.
2: Kieromieliset julmurit ; Yhteiskunnan välineellisesti näkevät joille eutanasia on oikeasti portti muihin tekoihin. Mukaan halutaan vaikka vammaispolitiikka tai eugeniikka. Ja kun tälläisiä poliittisia tavoitteita ei voida laittaa julkisiksi, ne piilotetaan ja nimetään ne joksikin muuksi.
3: Depressiosta kärsivät joille eutanasia on oman itsemurhapuheen jatko.
4: Humaanit ihmiset joilla on riipivä ja kuluttava pitkäaikainen tauti tai jotka ovat nähneet kärsimystä läheltä. Tätä linjamaa edustaa vaikka "Eutanasia - puolesta & vastaan" -kirjan toimittaja Esko Seppänen, rakkaansa kuoleman nähnyt ja tämän "viimeisen toiveen" kera liikkeellä pyörivä Esko Valtaoja. Ja Terry Pratchett.
5: Niitä, joille kysymys on pohjimmiltaan eläinten oikeuksista ja analogia eläinten lopetukseen ja kitumaan jättämiseen on hyvinkin relevantti.
+: Moni on tietysti sekoitelma yhtä tai useampaa tyyppiä. Ja kukaan ei mielellään myönnä kuuluvansa niihin kieltämättä ongelmallisiin kohtiin. On sen sijaan selvää, että eutanasian vastustajat eivät yleensä ottaen ole kivun ja tuskan maailmasta.

Tämän vuoksi eutanasiaa puolustetaan kärsimyksillä, ja sitä vastustetaan rinnastamalla se eutanasian negatiivisilla mutta ei kenties välttämättömillä lieveilmiöillä. Ja rinnastamalla se sellaisiin asioihin jotka eivät ole eutanasian määritelmän lähellä.
1: Lääkärit (joihin ei saisi luottaa kun he ovat tappamassa kaikki pakkoeutanasiapiikillä) ja lääkäreiden puolestapuhujat käyttävät usein abstraktioita murhan määritelmästä. Ja tekevät tätä joko puhtaana abstraktiona tai pragmaattisena lääkärinäkökulman ilmiönä. Jossa potilas siis välineellistetään lääkärin omaisuudeksi ja redusoidaan tuskineen pelkäksi työn kohteeksi.
2: Hallinnan harhaa edustavat tyypit jotka ovat terveenä, eivät ole kokeneet kunnolla tuskaa, eivätkä ole koskaan edes voineet harkita elämänsä päättämisestä - ja jotka ovat itsemurhasta niin vieraantuneita, että puhuvat tässä yhteydessä aktiivisesta itsemurhasta rohkeuden aktiona, jossa pitää voittaa tahdolla kuoelmanpelko. Joka kertoo että heillä on keskivertomieli jolla he käsittelevät poikkeusilmiötä joka on täysin heidän elämänkokemuksensa ulkopuolella. Tässä puhutaan hyvää tarkoittavista ihanteellisista ihmisistä jotka voivat hoitaa kesäkissaa mutta eivät viitsi edes lopettaa tämän kärsimyksiä koska heitä kyynelehdittää Anssi Kelan "Nummela" niin pirusti.
+ : Eutanasiaa ei siksi vastusteta koskaan eutanasiana, vaan jonain muuna, abstraktioimalla se tai olemalla vain ignorantteja.

Tässä mielessä minulla on teurastajan etiikka. Mutta tässä on myös suuria ongelmia. Räsänen (Rauno, ei Päivi) ottikin esille kysymyksen siitä miten eutanasian tekeminen tai sen eitekeminen voidaan liittää hyve-etiikkaan. Eli jos eutanasia on vastaus, mikä on kysymys. Tarve tälle on kova ; "Arvopluralistinen liberalismi ajautuu kapitalismissa jatkuvan kasvun imperatiivin ja utilitaristisen etiikan myötä teknokraattiseen sosiaalidarwinismiin. Kärjistäen sanottuna ihmisen kärsimyksen vähentäminen aktiivisella eutanasialla muuttuu ilman vankkaa eutanasiakriittistä arvoperiaatetta vaivihkaa ja vähitellen markkinatalous-yhteiskunnallisen hyödyn tavoitteluksi, koska silloin säästetään julkisen sektorin menoja. Nimimerkki Miltton Friidman näyttää julkisesti ilmoittautuvan tämän mallin ‘Mengeleksi’ par excellence." Olen itsekin nähnyt Friidmanin kommentteja, ja niitä kuvaa tietty...julmuus, jossa kysymys on juuri siitä että eutanasia on portti muihin asioihin. (Tosin Friidman ei piilottele näitä. Tosin en ole täysin varma siitä, onko hän jonkinlainen erittäin mutkikkaan false flag -trolliprojektin luomus ; sen verran vahvasti hän on "erilainen kuin kukaan muu" mutta kuitenkin on täsmälleen samanlainen kuin ne pahimmat pelottelukuvat.) Eugeniikkaa kuvaava tekstini onkin  tässä tarpeen. Sillä siitä selviää että optimistinen edistysusko ja kontrolliyhteiskunta olivat ihmistenjalostusprojektin ideologisessa ytimessä. Mukaan on pakko lisätä vielä yksi attribuutti. Se, että ihmiset nähdään, paitsi luonnontieteellisinä konsepteina, niin vielä paljon enemmän, heidät redusoidaan pelkiksi välineiksi. ; Itsemurha muuttuu tällöin tematiikaltaan helposti työvoiman ja verotulojen karsinnaksi. Jolloin kysymys ei ole siitä tekeekö itsemurhan, vaan siitä että onko hyvä veronmaksaja ja "rakentava yhteiskunnan jäsen ja tukipylväs".

Tässä mielessä en voi sanoa muuta kuin että eugeniikka on huonoa evoluutiota, mutta hyvää "kansankäsitystä evoluutiosta". Ja jos minulta kysytään, että onko ihmisiä helppo manipuloida pseudotieteellä ja populismilla, niin katsotte ihmiskyynistä mielidebiiliä paskiaista, joka on paatunut skeptikko joka törmää laajallelevinneeseen aivan tolkuttoman typerään hörhöilyyn aivan varmasti päivittäin tai miltei päivittäin. Ja joka on opiskellut kognitiotiedettä ja tietää jonkin verran siitä millä tavalla ihmisen mieltä voidaan harhauttaa, melko helpoin ja yksinkertaisinkin tempuin.

Siksi lopetankin Jukka Hankamäkeen. Hän kirjoitti "Dialoginen filosofia" -teoksessaan miten ongelmana on se, että evoluutioteoria muuttuu olemisesta pitämiseen. Tällöin ajatus luonnonvalinnasta modifioituu taisteluksi lajien välillä ja lajin sisällä. Status ja valta muuttuvat adaptiivisuuden merkeiksi, merkeiksi geneettisestä paremmuudesta, jossa huono tahdonvoima nähdään (osittain)geneettisenä ominaisuutena joka paitsi vaikuttaa ihmisiin, myös tekee eettisen lauselman jossa syrjintä on oikeutettua. Tällöin tapahtuu se, että (s.19) "Kilpailu alkaa jo parinmuodostuksesta ja päättyy työ- ja elinkeinoelämän karikoihin. Jokainen ihmissuhde on pohjimmiltaan syrjivä. Tämän ajattelutavan mukaan diskriminaatio ja valikoituminen ovat osa ihmisen situaatiota pysyvästi." Ominaisuus nähdään luonnonlakina eikä jonain jota yritettäisiin hallita - joka kyllä poikkeaa skientistismielisten teknologiainnosta, jossa kaikki luonnon ongelmat pyritään korjaamaan ja ratkaisemaan.

Esimerkiksi omalla kohdallani näkemys ihmisten kyvystä sekä loputtomaan pahuuteen että altruismiin on selvä, sillä ihminen on pohjimmiltaan kaikkea. Olen pessimisti ja varovainen, mutta myös annan mahdollisuuksia. Ja ydinkysymys ei olekaan pahuuden kieltämisessä vaan sen sublimoimisessa. Eli siinä, miten asiat voi ohjata harmittomaan suuntaan. Mielestäni esimerkiksi miekkailun harrastaminen on hyvä tapa suunnata aggressiota. Kysymys on siis ratkaisusta, eikä siitä että aggression periytyvyydestä tai biologisuudesta vedetään päätelmä että ihmisten hakkaaminen on oikein. Onhan se osa biologista järjestelmäämme - ja eihän se silti oikein ole. Is-oughtia ei voida kovin tiukasti vetää, kuten Hankamäki viisaasti ohjeistikin. (s.19) "Kuitenkaan siitä, miten asiat ovat ei voida päätellä, että ne niin ollessaan olisivat oikein. "Tosiasia" ei ole oikeassa olemisen peruste."  (Eksistentiaalisessa ja eettisessä mielessä.)
1: Jokainen Pahan ongelman relevanssin tunustava ei tietysti voisi ajatellakaan, että maailmassa oleminen tarkoittaisi hyvää. Päin vastoin, pahan onglema on relevantti juuri siksi että maailmassa on kärsimystä jota pidetään pahana. Ja muutenkin maailma on sellainen, että jos kaiken sen määrittelee hyväksi mitä siellä on ihmisten ja eläinten tekemänä ja luonnossa tapahtuvana, niin moraali menettää merkityksensä. Jos evolutionistille pahan ongelma on relevantti, se kertoo että hän ei ole riskiryhmässä tekemässä syrjintää luonnon heille antamaksi oikeudekseen. Ihan muut ovat kruunaamassa itseään eläinkunnan kruunuksi ja ihmiskunnan korkeimman moraalin omaavaksi tahoksi jonka päätäntävaltaan pitäisi yhteiskunta suunnitelmallistaa. Tosin koska ihmiset aika harvoin seuraavat 1:1 määrittelemäänsä ideologiaa, ei ihmisen kannattamalla ideologialla ole niin suurta merkitystä kuin usein ajatellaan.

Eutanasia Syynä ei ole "evolutionismi" vaan idiootit ihmiset. Pelottavaa on, että yllättävän monet heistä leikkivät eettisiä, ja ovat jopa ignoranssinsa vuoksi ihan vilpittömästi eettisyyteen pyrkiviä. Munapääskeptikko näyttäytyy taas "besserwisserinä", halvesijana ja "jumalakompleksissa kaiken tietävänä". Tosiasia on, että vaarallisilla psykopaateilla on karismaa. Munapäänörteillä ei. Ja juuri se, että karisma tehoaa, vaarallista onkin se, että monen ihmisen huomio siirtyy ihan vääriin asioihin. Tämä jarruttaa vaarallisia asioita moittivaa kritiikkiä ja antaa pahantekijöille valtaa mellastaa karismansa kanssa.

Paha sivuraide.

Sosiaalidarwinismi on erikoinen tieteellisen puheen ruokkima poliittinen syrjäpolku. Otin sen aiheeksi, vaikka olen törmännyt aiheeseen ns. "liikaa". Tosin yritin kirjoittaa aiheesta kerrankin niin että ei tulisi oloa "ääh, ei aina sitä kreationismia". Tähän oli tietysti helppo ratkaisu. Asiaa ei lähestytä "evoluutiota vai luomista" -poteroista. Sen sijaan lähestyn asiaa sitä kautta että sosiaalidarwinismin takana ollut evoluutiokuva on nykyinen harhaluulo evoluutiosta : Evoluutioteoriahan usein on sellainen että jokainen luulee ymmärtävänsä sen. Ja kun asiaa hieman kaivelee, ei takaa löydykään evoluutioteorian asioita, vaan sosiaalidarwinismia toisella nimellä. Tavallinen ihminen ei tietenkään hyväksy eugeniikkaa, mutta sen takana oleva ajatus luonnon toiminnasta on kuitenkin yleinen. On kehitystä parempaan. Ihminen keikkuu huipulla. Evoluutio etenee suoraviivaisesti.

Sosiaalidarwinismi on kuitenkin samanaikaisesti erittäin "ei evoluutioteorian mukainen" ; se on suorastaan ristiriidassa sen nykymuotojen kanssa. (Miten monella tavalla - lue loppuun asti!) Siksi sen esiinnostaminen ja evoluutioon rinnastaminen ei sinällään kritisoi nykyistä evoluutionäkemystä, saati käsittele "evoluutikoiden moraalia". Ja sellaiseiin sen käyttö osoittaa tietenkin sekä asiantuntemattomuutta että huonoa makua. Sen kaikista epäargumentatiivisin, mutta ehkä yleisin muoto : "sosiaalidarwinismi oli evoluution kauhea seuraus joten olette väärässä" ei tietenkään sinällään ole edes mikään argumentti tosiasiaväitteiden todistamisessa.(Mutta vittumaista se on silti ; se sekä hylkää evoluutikon ihmisenä, kiistää tämän moraalisuuden täysin, sekä toimii propagandatyylisenä ideologisena aseena.)

Ymmärrän kuitenkin hieman tästä syyttäviä : Sosiaalidarwinismista löytyy merkkejä jopa evoluutiota puolustavilta erilaisilla foorumeilla. Näyttää siltä että muutama evoluutioteorian puolustaja yrittää todistaa ja levittää sosiaalidarwinismin levittämää teoriaa, tosin ei sitä täksi kutsuen. Voin vielä jotenkuten hyväksyä sen, että ideologia sokeuttaa ja sen valossa hyökätään olkiukkoja rakennellen pahan vastustajan kimppuun. Mutta vielä pahempi asia on se, että joku asian kannattaja luulee joitain näistä olkiukoista aivan oikeaksi asiaksi. Tämänkaltaiset "evoluutikot" tekevät kreationismin moittimisesta kummallista. Koska hyväksymällä olkiukon, he tavallaan ovat ihan oikeasti kritisoitavia kohteita. Näihin ihme pseudoevolutionisteihin argumentaatio itse asiassa osuu.

Toisin sanoen tässä on tärkeää työsarkaa. Ja vähintään pääsen aukomaan päätäni asiasta. (Minkä pyrin tietysti tapani mukaan tekemään jauhamalla pitkästi ja työläästi erilaisia juttuja jotka kiinnostaa yleensä vääriä ihmisiä. Lääkkeen nielevät ne jotka eivät ole alkujaankaan sairaita..)

Alustus.

Ensin on syytä alustaa. Koska sosiaalidarwinismi ei syntynyt tyhjiössä, on hyvä ottaa esille näkemys, jonka päälle sitä rakennettiin. (Eli aloitan aiheen puhumalla toisesta aiheesta. Näyttää "juuri minulta"!)

Haeckelin rekapitulaatioteorian mukaan sikiönkehitys toisti evoluutiohistorian. Evoluutio oli hänestä prosessi, jossa oli kaksi elementtiä: Ensin sikiönkehitykseen tulee lisäys, jossa vanhasta versiosta parannetaan tietynlaisella muutoksella. Tapahtuu askel "korkeammalle tasolle". Toinen tapahtuma on tiivistyminen, jossa sikiönkehityksen jotkin vaiheet nopeutuvat. Tällöin sikiönkehityksessä "alempia portaita juostaan nopeammin", ja näin sikiönkehityksessä ei mene älyttömän pitkää aikaa. Jokainen porras on kuitenkin käytävä ja takana oli luonnon systematiikka, joka oli erittäin suoraviivainen.

Haeckelin näkemys oli eräänlainen kooste aikaisemmista näkemyksistä. Näkemykse takana oli esimerkiksi Carl von Linnén "scala naturae", luonnon paremmuusjärjestys. Myös Haeckel oli sitä mieltä siitä että evoluutiolla on selvä paremmuusjärjestys. On alempia ja korkeampia, ja näiden erot ovat suoraviivaisia. Haeckel oli myös innokas lamarkisti, ja tässä esitetty ympäristön ja eliöiden suhde toisiinsa sopikin hyvin Haeckelin näkemyksiin. Sen sijaan Darwinin omaan näkemykseen, jossa keskiössä oli piirteiden ilmaantumisen satunnaisuus, se sopi aika huonosti.

Haeckelin rekapitulaatio ei ole vain evoluutioteorian "modernin synteesin" hylkäämiä asioita. Jo Karl Ernst von Baer kritisoi sitä 1826. Hänestä sikiönkehityksessä oli liikaa poikkeuksia jotta rekapitulaatio olisi uskottavaa : Haeckelin näkemys olikin rakennettu induktiivinen teoria. Sen keskiössä on voimakas analogian käyttö, ja sen todistusaineistoa rakennettiin keräämällä "sopivaa aineistoa". Se oli yleistys, jota ei testattu deduktiivisesti. Evoluutiobiologiassa deduktiivinen testaustapa on sen sijaan hyväksytty, ja sen vuoksi esimerkiksi rekapitulaatioteoria voitiinkin hylätä. Onkin jännittävää huomata, että vaikka induktiivinen aineistonkeruu tuntuu arki -ihmisistä yhä tänäkin päivänä yhtä vakuuttavilta, kuin Haeckelin aikoihin, se on oikeastaan juuri päinvastoin kuin mitä tieteessä usein tehdään. Vain pseudotieteilijä voi vakavalla naamalla väittää että luonnonilmiöiden tutkimisessa analogia olisi tärkein ja arvostetuin työkalu. Humanistisissa tieteissä sillä on enemmän käyttötapoja. Ja käytetään sitä tietysti luonnontieteidenkin puolella, mutta luonnontieteet korostavat korrelaatioita, jossa koetilanmuutoksella saadaan lopputulemassa muutoksia. Epäanalogiat, erot, ovat tässä korostettuja. Analogia taas on samankaltaisuuksista tehty induktiivinen todistelemistapa.

Nykykäsityksen mukaan sikiönkehitys ei toista lajin evoluutiohistoriaa. Syynä on se, että evoluutiolla ei ole "maalia", ja muutos voi osua mihin tahansa vaiheeseen sikiönkehitystä. Esimeriksi maineikkaan evoluutikon, Haldanen, mielestä rekapitulaatioteoria olisikin nykyisen evoluutioteorian vastainen. Stephen Gouldin "Ontogeny and Phylogeny":n mukaan sikiönkehityksen yhteneväisyydet ovat evolutiotodiste, kun niiden pohjalta rakennetaan fylogeniapuita. Syy on sama kuin miksi aikuisiakin yksilöitä voidaan. Evoluutio ennustaa, että sikiönkehityksessä löytyy osia/jäänteitä varhemmista kantamuodoista ja näitä yhteneväisyyksiä voidaan tutkia. Haldane ja Gould eivät ole lainkaan "riidoissa keskenään". On aivan eri asia väittää että "joillain eliöillä on tiettyjä yhteisiä piirteitä ja että nämä piirteet liittyvät evoluutiohistoriaan", kuin väittää että näiden eliöiden sikiönkehitys "toistaisi tarkasti evoluutiohistoriansa."

Varsinainen asia.

Sosiaalidarwinismin takana on ajatus, että luonnonvalinta karsii heikommat ja ajaa yhteiskunnan parasta. Sen aloitti Herbert Spencer. Systeemi perustui vahvasti "survival of fittest" -lauseen ympärille. Hän ei tietenkään jäänyt tähän, vaan hänen fittestillä oli aivan erilainen näkemys kuin mitä nykyevoluutikoilla. Spencerille kelpoisuus oli puhdasta voimaa, älyä ja muuta. Kun tämä yhdistettiin varhaisempaan Haeckelin näkemykseen, syntyi ajatus siitä että oli portaat, jonka huipulla oli valkoihoinen brittimies. Naiset, mustat ja tietenkin eläimet olivat alempia. Spenceristä ihmispopulaation varallisuuden muutokset johtuivat geneettisestä paremmuudesta.
Hän itse piti kelpoisimpina niitä, jotka ovat sopeutuneet hyvin yhteistyöhön perustuvaan sosiaaliseen elämään. Tästä merkkinä oli esimerkiksi myötätunto tuottaa apua "epäonnisille arvollisille". Kuitenkin myöhemmin mukaan kuvioon astui vahvasti eugeniikka, jossa esimerkiksi vammaisia steriloitiin. Sosiaalidarwinismin hengestä kehittyi sellainen, että "luonnollinen luonnonvalinta" oli hyvä, eikä sitä saanut vastustaa. Sitä pyrittiin jopa vahvistamaan steriloinnein.

Samaa mietti myös Francis Galton, joka tutki sukuaan, jossa oli muun muassa Darwin. Hän päätteli että äly olisi periytyvää, koska tiedemiehet olivat samoista suvuista. (Hänelle ei ilmeisesti tullut mieleen se, että rahalla ja vanhempien asenteella voisi olla vaikutusta.) Hän kannatti nimen omaan sen muotoista eugeniikkaa, jossa tuetaan rikkaiden ja hyväosaisten perheenlisäystä. Tässä pohjalla termin nimikin on ymmärrettävä : Eu : hyvä, genos : syntymä. Vasta myöhemmin eugeniikkaan liitettiin "heikompien karsiminen".

Idean pohjalta kehittyi myös ajatus "puhtaista roduista". Tämä on sinällään merkittävä sivujuonne. Sitä kautta saadaan "epäsuora kulttuurisosiaalinen jälki". On nimittäin totta että Adolf Hitlerin "Mein Kampf" ei mainitse evoluutiota, mutta moneen kertaan Jumalan. Kirja kiistää lajien kehityksen toisiksi, esimerkiksi sanomalla että "Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet".(Adolf Hitler, "Mein Kampf", vol ii, kappale xi) Kuitenkin ajatus puhtaasta rodusta oli peräisin sosiaalidarwinismin keskustelukentästä. Lainausta ei siksi tarvita, mutta on selvää että populismiin taipuvainen postikorteista tauluja maalannut ei ollut oppinut asiaa yliopistosta, vaan lähtökohta oli ympäröivä kulttuuri.
1: Tosin Hitlerin rotufilosofia ei ollut Darwinin ja Haeckelin värittämää, vaikka kreationistit näin mielellään väittävätkin. Sille paljon keskeisempi oli Houston Stewart Chamberlain, hänellä oli suunnaton rooli koko natsi -ideologiassa. Ja hän avoimesti halveksi evoluutiota.

Sosiaalidarwinismi ja eugeniikka ei ollut tietenkään tieteentekoa, vaan sosiaalis - poliittista aktivismia, jonka polttoaineena oli paitsi teoria, myös viktoriaaninen ihmiskuva. Ajatus evoluution portaista hiveli luonnollisesti "korkealla olevien" egoa. Spencerinkin näkemys rakentuu Linnéläiselle ja Lamarkismista peräisin olevasta ajatuksesta suoraviivaisesta kehityksestä ja paremmuudesta. Tämä taas oli tuttua jo kristillisestä perinteestä : Esimerkiksi maakeskisyyden syyt olivat egosentriset, ja sitä tuki kristillisen perinteen antroposentrinen näkemys, jossa "oikeauskoiset" olivat huipulla.
1: Erikoista kyllä, esimerkiksi muroja kehittänyt Kellogg kannatti eugeniikkaa. Hänhän kannatti "kristillistä korkeaa moraalia", ja esimerkiksi hänen murojensa takana on sellainen tarina, että niiden piti vähentää masturboimisen syntiä.

Esittelystä normi -ihmisiä haukotuttaviin asioihin.

Sosiaalidarwinismissa on muutamia keskeisiä elementtiä, ja ne on arvioitava erikseen. Syy on se, että toiset ovat aivan oikein, ja toiset aivan väärin.
1: Resursseista käydään jatkuvasti kilpailua. Tämä on aivan totta. Esimerkiksi rahaa ei ole kaikilla loputtomasti, vaan päinvastoin, sitä on äärellinen määrä. Siksi ihmiset säästävät, käyvät töissä ja kouluttautuvat. Osa pärjää paremmin kuin toiset.
2: Kilpailijoista vahvin voittaa. Tämä pitää tietysti osittain paikkaansa. Harva on varmasti sitä mieltä että älykkyys ei auttaisi kouluttautumisessa. Mutta se ei ole koko totuus, eikä sitä pidä ottaa sellaisena.
3: Spenceristä luonnonvalinta toimii lajin parhaaksi, sen vastustaminen johtaa epäeettisiin lopputuloksiin. Tässä sekoitetaan se, miten asiat ovat ja miten niiden pitää olla. Tosiasiassahan luonnollisuus ei tarkoita hyvää. (Kalkkarokäärme puree lännenmiestä jalkaan luonnostaan. Siis tämä on luonnollista, eikä tältä skenaariolta saa puolustautua ampumalla kalkkarokäärmettä keinotekoisella revolverilla?)

Spencer oli "isosti väärässä" monessa asiassa, ja ainakin minua ihmetyttää miten systeemiä kutsutaan "sosiaalidarwinismiksi" ylipäätään. Spencerhän itse asiassa vastusti kiivaasti monia Darwinin näkemyksiä, yksi olennaisimmista on se että Darwinin mukaan evoluutio ei tunne tulevia hyötyjä. Spenceristä ja hänen seuraajistaan tilanne oli aivan toinen. Samoin suunnan satunnaisuus oltiin korvattu suoraviivaisella paremmuusjärjestyksellä "kehityksen tikapuina". Molemmat olivat keskiössä myös käytännön poliittisessa puheessa. Ja poliittinen puhe on keskiössä: suurimmasta osasta sosiaalidarwinisteja ei koskaan voi tulla niin sanottuja akateemikkoja tai oppineita, sillä sellaiseksi tulo kestää monen monta vuotta. Valtaosassa tapauksista sosiaalidarwinisti ei käänny tai kasva teoreettiseen viitekehykseen, vaan ideologiaan liittyminen ja aatteen palon syveneminen liittyi nimenomaan poliittiseen sosiaalidarwinismiin.
1: Tämä taas liittyy olennaisesti siihen, onko tiedeyhteisön rooli kieltää pseudotieteet yhteiskunnasta. Mielestäni ei. Mielestäni esimerkiksi professori joka yrittää ajaa kreationismin yhteiskunnasta tekee väärää asiaa. Sen sijaan jos hän ajaa sitä että kreationismi on epätiedettä, hän ajaa oikeaa asiaa. Mielestäni tässä ei voida vaihtaa vastuurooleja sen mukaan mitä oma maailmankuva hellii.

Nykykäsityksen mukaan sosiaalidarwinismi on siis monella tavalla väärä. Ja itse asiassa menetelmiltään toimimaton. Toki jo käytöksen ja genetiikan suhde, joka tulee vastaan esimerkiksi rikollisten kastroinnissa, on monesti kyseenalainen, ja jo tämä heikentää tehokkuutta huomattavasti: Että ei karsittaisi fenotyyppiä vaan genotyyppiä. Toisaalta tässä karsittiin myös sellaista porukkaa, joka muutoinkin oli seksuaalivalinnan piirissä. Vammaiset lisääntynevät ilman sterilointejakin vähemmän kuin keskivertoihmiset. Vakavampi "ammus" tälle reagointitavallakin on löydettävissä: Jos vakava vammaisuus olisi vallitseva ominaisuus, se karsiutuisi populaatiosta nopeasti ilmankin. (Se ei pääse leviämään saati fiksoitumaan populaatioon edes geneettisen ajautumisen kautta, koska siihen kohdistuisi vahva karsiva valinta.) Siihen liittyy kuitenkin usein resessiivisiä ominaisuuksia, ja ne eivät näy päällepäin kovinkaan usein. (Ja tätä kautta ne voivat yleistyä geneettisen ajautumisen kautta.) Ja vasta "yleisiä ongelmia" ylipäätään poistettiin. Jos jollain yksilöllä oli täysin uniikki "ongelma" , sitä varten ei kannattanut lakiin kirjoittaa ohjetta. Ja jos kuvitellaan että meillä on sairas yksilö jolla on sairas muoto aa, on jokin hänen sisaristaan todennäköisesti Aa. Terveet voisivat levittää pikku -a:ta. Ja itse asiassa mielenkiintoista on se, että jos pikku a-ta on populaatiossa yhdellä 10 000, on sitä sairastavia yhdellä 100 000 000.(Kun vaaditaan kaksinkertaisena, on lasku [1/10 000] * [1/10 000]= 1/100 000 000) Toisin sanoen karsittavat edustavat todella marginaalista määrää koko joukosta. Eli jotta a saataisiin karsittua, pitäisi tappaa todella runsas määrä "ihan normaaleja ihmisiä". Ja kun ominaisuuksien määrää kasvatetaan, päästäänkin siihen että tilastollisesti käytännöllisesti jokaisella on näitä piileviä vaivoja muutamiakin kappaleita. Haluan nähdä sen yhteiskunnan, jonka "parhaaksi" kuuluu tappaa sen jäsenet.

Evoluutiosta pitäisi siis osata vähintään jotain, jotta sitä voisi kannattaa. (Toki kritisointi ilman tietoa on typerää, mutta se on sentään emotionaalisesti ymmärrettävää, psykologian ja ideologian aivoihin pakkosyöttämän hyväntahtoisen pelon kautta.)

Tärkein asia on kenties evoluution kontingentti luonne. Tämä tarkoittaa sitä että evoluutiolla ei ole yhtä päämäärää, eikä sen uusiminen toistaisi välttämättä samaa muutoshistoriaa. Stephen Jay Gouldin "Ihmeellinen elämä" kannattaa lukea, jos tämä ajatus kiinnostaa enemmän. Tästä kontingenssista seuraa tietysti myös se, että ei ole suoraviivaista kehitysketjua. Siksi ei esimerkiksi pidä löytää olentoa joka olisi "puoliksi sika ja puoliksi ihminen". Kun molemmilla on yhteinen esi -isä, se voi näyttää aivan erilaiselta. Samoin ihminen ei ole kehittynyt simpanssista vaan heillä on yhteinen kantamuoto. Erottelu ei siis ole saivartelua, vaan olennainen ja valtava ero. Samoin muutoksia voi olla erilaisia, ja vain pieni osa mahdollisuuksista on toteutunut. Kehityksen portaissa on hyvä ymmärtää ns. "juopon merimiehen kävely": Jos liikutaan sattumalta, ja jossain on seinä joka estää vaeltamisen toiselle puolelle, ennen pitkää päädytään väistämättä kauas seinästä. Tämä tarkoittaa sitä että ajan mittaan kompleksisin eläin on todennäköisesti melko mutkikas. Silti bakteerit pärjäävät "oikein hyvin". Tosin niidenkin takana on valtava määrä evoluutiota, ja olisi todella typerää - Linné-Lamarck-Haeckel-Spencer -linjan seuraamista väittää että "bakteeri on alkeellinen ja yksinkertainen". Väärin, ainakin jos evoluution kautta ajatellaan. Bakteerienkin takana on pitkä evoluutiohistoria. Siltä ei pidä odottaa alkeellisuutta ja yksinkertaisuutta. (Vain alkeelliset ja yksinkertaiset evoluutikot esittäisivät sellaista.)