"Ajax", vahvempi kuin keikkalaiset

"Ajax - Stronger than Grease" -pesuaineslogan viittaa antiikin kreikan mytologioihin. Ajax oli kaikista kreikkalaisista vahvin. ("Stronger than all of Greece".) Mainoslause on siis sanaleikki. Olin pitänyt asiaa yleissivistyksenä. Mutta ilmeisesti näin ei ollut. Mitäköhän siellä historiantunneilla oikein on opetettu kun tämänlaiset asiat eivät ole ilmiselviä?

Tulevaisuudessa tilanne ei varmasti ole yhtä synkeä. Sillä yliopistoja ja koulutusta on ohjattu politiikan avulla uuteen suuntaan. Sipilä leikkaa rahoitusta ja on sanonut että välttämättömyys on paras innovaation lähde. Tämä innovatiivisuus näkyy jo nyt. Suomen Akatemian sivuilta voi lukea Tapio Lokin ajatuksia ja huomioita. "... huhtikuussa näin kävi, kun Tampereen yliopistossa oli avoinna kolme yliopistotutkijan paikkaa. Hakuilmoituksessa ei pyydetty tutkimussuunnitelmaa, ainoastaan suunnitelma tutkimusrahoituksen hankkimiseksi. Eli olemmeko jo tulleet siihen pisteeseen, että on aivan sama, mitä tutkii, kunhan hankkii rahaa taloon – ja mielellään mahdollisimman paljon?"

Moni on tietenkin iloinen koska näin tutkittavaa tulee vain sellaisiin aiheisiin joille tulee sovelluksia joita todella tarvitaan. Tämä käytännöllisyys ja ei-käytännöllisyys onkin monelle se jakolinja aidon tutkimuksen ja nollatutkimuksen välillä. Näkemys on toki siitä kiinnostava, että kun Michael Faradayn sähkömagneettisten ilmiöiden tutkimuksen relevanttia lähestyttiin, teoreettisuus vaivasi. Faradayn kerrotaan sanoneen, että kenties sähköä voidaan joskus kuitenkin verottaa.

Samalla tässä unohtuu, että tutkimusaiheiden lisäksi voi olla motiiveja vaikuttaa lopputuloksiin. Tieteellinen integriteetti iskee joskus rahoitukseen. Esimerkkinä tästä olkoot se kun Euroopan Panimoliitto tilasi olutmyönteisen tutkimuksen. On selvää että tämänlaiset asiat ovat merkittäviä jos tiedettä tehdään ennen kaikkea ja käytännössä vain rahoitus edellä. Rahoittaja antaa aiheen ja rahoitusehdot. "And beggars can't be choosers." Keikkatyöläisiksi muuntuneet tiedemiehet eläisivät pätkätöissä tutkimussuunnitelmasta ja rahoitussuunitelmasta toiseen. Tai jäisivät työttömiksi erilaisten työllistävien tukitoimien alaisiksi.

Mutta historiasta tullee kuitenkin yleissivistävämpää. Voin jo kuvitella mielessäni miten meille opetetaan miten jo muinaiset Roomalaiset tiskasivat Ajaxilla koska kreikkaa vahvempi pesuaine takasi maksimaalisen tehon minimaalisella vaivalla. Kun lapset ovat kasvaneet tässä kulttuurissa he tietävät varmasti kaikki "vahvempi kuin kreikkalainen" -vitsit. Kun sitten ei tule noloja "ei munkaan jälkikasvu tuotakaan tiennyt vaikka luulin yleissivistykseksi" -hetkiä sosiaalisessa mediassa niin voi joskus illan liken klikkailun päätteeksi huokaista tyytyväisenä, että olipa hyvä että silloin 2016 yhtiöitettiin koulutus. Nykyajan historian on paljon parempia, ja meillä on kotonakin tosi puhtaat lautaset!

Karrikatyyrilinnut.

Minulla oli lapsena lintukirja. (En muista nimeä.) Siinä linnut oli piirroskuvina. Nyt minulla on lintukirja Koskimies & Lokki "Kotimaan linnut". Siinä kuvat ovat valokuvia. Molemmat lintukirjat olivat ihan hyviä. Tai sitten aika on kullannut muistot sen aikaisemman lintukirjan kohdalla. Ornitologia on ihan mielenkiintoista, joskin (häpeäkseni?) on tunnustettava että tunnen paremmin suomalaisia hämähäkkejä kuin lintuja.

Jännittävää on se, että lintujen tunnistamisen kannalta valokuvat voivat olla vaikeampia kuin piirrokset. Syynä on tietenkin se, että piirroksissa lintuja voidaan asemoida niin että kaikki niiden olennaiset tuntomerkit näkyvät. Toisaalta myös nämä tuntomerkit voidaa korostaa, esimerkiksi "pikkuisen luonnottomalla/korostetulla värillä". Valokuviin lintua ei tahdo saada näkymään kokonaan ja oikeassa kulmassa. Joku oksa on edessä tai kulma se, minkä arka lintu sallii. Piirrokseen sen sijaan lintu voidaan saada hyvään asentoon. Karrikatyyrit jäävät lisäksi helpommin mieleen, ja jos niissä korostetaan oikeita asioita, juuri kyseiselle lajille tyypillisiä piirteitä, tunnistaminen niiden avulla voi olla tätä kautta helpompaa. Lisäksi piirroksiin saa esimerkiksi koiraan ja naaraan ja vaikka poikasen piirrettyä rinnakkain, vaikka luonnossa esimerkiksi koiraan soidinpuku katoaisi siinä vaiheessa kun poikaset olisivat jo maailmalla. Tosiasiallisesti tälläinen kuva voi hämätä ja väittää että koiras olisi soidinasussa poikasen kuoriutumisaikoihin, mutta toisaalta tälläinen kuva sisältää paljon lintulajin tunnistamisen kannalta olennaista informaatiota, jota valokuvaan olisi mahdotonta sovittaa. (Paitsi jos kuvan photoshoppaisi, jolloin piirroskuvan harha tulisi ikään kuin lihaksi. Olisi vaikea kuvitella, että uros ei olisi enää soidinpuvussa poikasen kuoriutumisaikaan, kun se olisi siinä todella aidon näköisesti hienossa valokuvassa.)

Jossain tapauksissa valokuvakin voi olla erittäin onnistunut : Valokuvissa on tietenkin ihan oikea tälläisen linnun kuva. Niissä on kuitenkin "realistista häilyvyyttä", eli sellaisia yksityiskohtia joilla ei tunnistuksen kannalta ole merkitystä koska niitä on monilla linnuilla. Syynä on se, että maailma ei ole koskaan niin selkeä ja yksille napille tehty ja harmaasävytön kuin kaavakuva. Kaavakuvan ideana on napata onnistuneesti keskivertoisuuksia, joita maailmassa on. (Tai huonoissa tapauksissa ei ole) Piirroskuvat voivat myös hämätä mittasuhteissa, kun taas valokuvat eivät. Valokuviin voidaan saada myös "osuvia yksilöitä", eli jotkut yksilöt ovat selkeämmin "oppikirjamaisia" kuin toiset. Itse huomasin tämän kun kesällä kuvasin kasveja. Kasveissa kuten linnuissakin on yksilöllistä variaatiota ja osa on monissa ominaisuuksissa keskiverto, ja tälläinen on "hyvä malliyksilö".

Minulla ei ole sinällään vastausta siihen, onko karrikatyyri parempi kuin valokuva. Luulen että molemmissa vaaditaan näkemystä ja yllättävän paljon työtä. Kuvatonta lintujen tunnistusopasta minun on kyllä vaikea kuvitella.

Ääntä kirjoissa jää myös kaipaamaan, mutta teknologia ei salli ihan kaikkea. Nykyään on kuitenkin ihan kivoja CD -levyjä. (Niiden kuvaamiseen onnistuu kuvien sijasta teksti. Siksi niitä on ihan hyvä olla lintukirjoissa.) Niihin saa lisäksi liikkuvaa kuvaa, joka paljastaa sellaista tietoa jota voi olla vaikea piirtää. Tosin olen nähnyt ihan hyviä kuvauksia tikkojen lentoradoista tai rastaiden hyppelystä. Ja ne ovat aina olleet nimen omaan piirroksia. Valokuvaan on siis ilmeisesti jostain syystä vaikeampi saada toimivaa liikkeen kuvaamista. "Valokuvamainen video" sen sijaan tekee sen parhaiten, tai ainakin piirrosta paremmin.

---

_{Kuva on Wikipediasta artikkelista "Punatulkku" (Pyrrhula pyrrhula). Se taas on siellä, koska sen tekijänoikeudet ovat vanhentuneet, kuva on vuodelta 1924.}