Uskontokeskustelut ovat rakenteeltaan keskimäärin aivan kauheita. Inttäminen ei juuri koskaan nouse jaetun monologin tasolta dialogiksi. Yritystä toki on jonkin verran, mutta siinä ei onnistuta. Syynä on se, että keskustelua toiselle käydään omilla ehdoilla. Tai rakentamalla odotukset toisen mielipiteistä joidenkin varsin omituisten rakennelmien päälle.
Myersin blogi näyttää katolisen lähestymisyrityksen. Otsikko on huikea "five Catholic teachings that make sense to atheists." Sisältö ei ole kovin vakuuttavaa. Esimerkiksi yhdeksi vaihtoehdoksi päätyy kiirastuli. Yliluonnnollinen tuonpuoleiskonsepti. Kehtaankin tehdä tästä "miten sanotaan - miten luetaan" -kaavan. Aihe "The Communion of Saints" Katolisen mukaan "I didn't struggle with this doctrine at al-it struck me as an articulation of a spiritual truth known to the human heart from time immemorial." Miten ateisti kuulee "The communion of saints is the idea that all Christians have a mystical bond with each other, both alive and dead. Magic ESP restricted to people who believe in the right god (the damned don't get it) is not exactly a truth. What atheist would hear that and think that was perfectly reasonable?"
Yleinen kaava näyttääkin siltä kuin ateisti olisi teisti joka on vihainen Jumalalle. Ateistit kuitenkin ovat ateisteja, koska konseptit eivät näytä järkeviltä. Tähän uskovainen selittää miten esimerkiksi kiirastuli on selitettävissä reiluuden kautta ; Jumala voi armahtaa niitä joilla on jotain paikattavaa etiikassaan ja päästää heidät silti taivaaseen. Ateistille tämä selitys ei kuitenkaan muuta sitä järkeväksi, koska siinä ei ns. todisteta kiirastulikonseptin aktuaalisuutta. Ateisti näkee että konsepti "on järkeenkäypä" samaan tapaan kuin joku Marvel -universumin maailma voi olla "järkeenkäypä" (Kumpi voittaa, Volverine vai Magneto? Kamppailun lopputulos on "järkevä" kun vastakkain on mies jonka luuranko on metallivahvistetu ja toinen hallitsee metallia ajatuksen voimalla miten haluaa..)
Samoin ateistien jumalatodistusten ruotimiset ovat uskovaisille irrelevantteja, koska tämä "järkeenkäypyys sillä Marvel -universumitasolla" on kristitylle se olennaisempi. Muu peittyy voi olla -saivarteluun jota kutsutaan uskon hypyksi.
Eipä ihme, että tilanne on se, että tässäkin katoliset vaikuttavat ikään kuin odottavan että heidät päästetään rauhallisesti höpöttelemään ja että samalla miltei tarjotaan teetä ja keksejä. Kuitenkin heidän näkemyksensä sitten revitään debattihengessä riekaleiksi ihan perustasta lähtien. Ongelma on kaiken kaikkiaan seuraava : "If an argument makes a big song and dance about a prior need for "an openness of heart," chances are good that the intellectual case is not very good." Pelkästään intellektuellisena keskusteluaiheena kesksutelusta tulee kuitenkin aika tiukkaa, ja sen piirissä on likimain ilmiselvää että joku tulee loukkaantumaan : Jomman kumman -tai jopa molempien- tärkeänä pitämä asia murskataan epäloogiseksi ja eiperustelluksi intellektuellien logiikkamyllyssä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste monologi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste monologi. Näytä kaikki tekstit
tiistai 26. heinäkuuta 2011
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Pieni ajatus synkästä yksinpuhelusta.
Elokuva- ja muukin viihdeteollisuus toistaa tilanentta jossa antagonisti - eli "pahis" - paljastaa protagonistille - eli "hyvikselle" - koko hienon suunnitelmansa ytimen. Ilmiö toistuu piirretyistä James Bond -elokuviin. Kiinnijäämisen rangaistukseksi saadaan kuulla monologi jossa koko pahan suunnitelma selitetään.
Jotenkin kuuluu asiaan että tälläinen yksinpuhelu pidetään.
1: Tarinankerronnan kannalta tämä antaa sankarille olennaiset tiedot. Ja katsojakin pääsee näin mukaan tietämään tilanne joka johtaa siihen että hän jännittää mitä seuraavaksi tapahtuu.
2: Toisekseen se kuvaa tietynlaista epäsosiaalisuutta. Paha ei paljasta suunnitelmiaan kovinkaan usein dialogissa, keskustelussa. Puhe on sen sijaan usein pitkä yksinpuhelu jossa sankarin rooliksi jää toimia yleisönä. Näin ikään kuin korostuu se, miten normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä vieraantunut paha on. Pahasta vieraannutaan.
Sen sijaan on vaikeampaa ymmärtää miksi pahis haluaisi pitää tälläisen monologin. Joku voi tuupata tämän pelkkänä huonona kekseliäisyytenä ja pitää sitä tarinalle huonona. Mutta kirjallisuutta voi aina lukea monella tavalla.
1: Helposti tämä voidaan motivoida pätemisen halulla. Yksityiskohtainen suunnitelma on niin hienostunut että hyviksenkin tulisi voida kokea ihailua ylivaltaisen taitavan suunnitelman edessä.
2: Jossain tapauksessa pelkkä asiasta innostuminen riittää ; Esimerkiksi Jules Vernen "Sukelluslaivalla maapallon ympäri" -kirjassa kapteeni Nemo pistää ensi töikseen kapteeni Aronnaxin ja harppuunamies Ned Landin istumaan alas ja pitää heille monologin jossa selittää veneen tekniikasta. Tässä vaiheessa kirjaa Nemo esiintyy vaarallisena ; Merillä laivoja on tuhonnut hirviö, ja Aronnax on lähtenyt metsästämään tätä. Hirviö on kuitenkin sukellusvene. Kirjassa tässä vaiheessa näyttääkin siltä että "paha pitää monologin", mutta myöhemmin Nemosta paljastuu positiivisempia puolia.
3: Joku voisi hakea syitä jopa yksinäisyydestä. Hullu professori on vieraantunut seurasta ja yksinäinen. Siksi seuraa pidetään sillä ainoalla tavalla joka osataan ; Puhutaan siitä asiasta jota osataan. Tässä selityksessä joko pahuus aikaansaa yksinäisyyden ja eristymisen kun ihmiset eivät kestä ilkeitä suunnitelmia kähmivää. Tai sitten yksinäisyys ajaa vihaan ja tuhosuunnitelmat ovat tämän lopputulos.
Huvittavana kuriositeettina voisi tähän liittää kaksi asiaa, vitsin vuoksi;
1: Luennot. Jos mielenterve professori - vaikkapa Indiana Jones - pitää monologin, hän luennoi. Tämä ei irrota häntä ja tee vieraaksi, vaan selittää elukuvan katsojalle että "tämä herra on oppinut mies". Hulluilla professoreilla ei ole luokkahuoneita joille puhua perehtyneisyydestään, joten hän joutuu tyytymään mihin tahansa yleisöön.
2: Blogaaminen. Jos bloginpitäminen nähdään "Nietzscheläisenä autiomaana", sen kommentointi ilmenee lähinnä väärinymmärryksinä. Tällöin blogi ei ole keskustelevaa. Dialogin sijasta tulee monologi. Tätä kautta yleisön saa tyhjästäkin. Siinä missä Wellsin "Näkymätön mies" -kirjassa paha Griffin keksii keinon muuttaa itsensä näkymättömäksi -mutta ei keksi miten palauttaa tilansa normaaliksi ja menettää mielenterveytensä - ja menee sitten tohtori Kempin luokse pitämään monologia maailmanvalloitussuunnitelmistaan, voi blogaaja tehdä vastaavan omasta olohuoneestaan.
Kirjoittaja poistuu takavasemmalle hihitellen ja käsillään kähmien. Viagraohjautuvia lasersäteitä ampuvat piraijat ovat valmiina. Kiäh kiäh.
Jotenkin kuuluu asiaan että tälläinen yksinpuhelu pidetään.
1: Tarinankerronnan kannalta tämä antaa sankarille olennaiset tiedot. Ja katsojakin pääsee näin mukaan tietämään tilanne joka johtaa siihen että hän jännittää mitä seuraavaksi tapahtuu.
2: Toisekseen se kuvaa tietynlaista epäsosiaalisuutta. Paha ei paljasta suunnitelmiaan kovinkaan usein dialogissa, keskustelussa. Puhe on sen sijaan usein pitkä yksinpuhelu jossa sankarin rooliksi jää toimia yleisönä. Näin ikään kuin korostuu se, miten normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä vieraantunut paha on. Pahasta vieraannutaan.
Sen sijaan on vaikeampaa ymmärtää miksi pahis haluaisi pitää tälläisen monologin. Joku voi tuupata tämän pelkkänä huonona kekseliäisyytenä ja pitää sitä tarinalle huonona. Mutta kirjallisuutta voi aina lukea monella tavalla.
1: Helposti tämä voidaan motivoida pätemisen halulla. Yksityiskohtainen suunnitelma on niin hienostunut että hyviksenkin tulisi voida kokea ihailua ylivaltaisen taitavan suunnitelman edessä.
2: Jossain tapauksessa pelkkä asiasta innostuminen riittää ; Esimerkiksi Jules Vernen "Sukelluslaivalla maapallon ympäri" -kirjassa kapteeni Nemo pistää ensi töikseen kapteeni Aronnaxin ja harppuunamies Ned Landin istumaan alas ja pitää heille monologin jossa selittää veneen tekniikasta. Tässä vaiheessa kirjaa Nemo esiintyy vaarallisena ; Merillä laivoja on tuhonnut hirviö, ja Aronnax on lähtenyt metsästämään tätä. Hirviö on kuitenkin sukellusvene. Kirjassa tässä vaiheessa näyttääkin siltä että "paha pitää monologin", mutta myöhemmin Nemosta paljastuu positiivisempia puolia.
3: Joku voisi hakea syitä jopa yksinäisyydestä. Hullu professori on vieraantunut seurasta ja yksinäinen. Siksi seuraa pidetään sillä ainoalla tavalla joka osataan ; Puhutaan siitä asiasta jota osataan. Tässä selityksessä joko pahuus aikaansaa yksinäisyyden ja eristymisen kun ihmiset eivät kestä ilkeitä suunnitelmia kähmivää. Tai sitten yksinäisyys ajaa vihaan ja tuhosuunnitelmat ovat tämän lopputulos.
Huvittavana kuriositeettina voisi tähän liittää kaksi asiaa, vitsin vuoksi;
1: Luennot. Jos mielenterve professori - vaikkapa Indiana Jones - pitää monologin, hän luennoi. Tämä ei irrota häntä ja tee vieraaksi, vaan selittää elukuvan katsojalle että "tämä herra on oppinut mies". Hulluilla professoreilla ei ole luokkahuoneita joille puhua perehtyneisyydestään, joten hän joutuu tyytymään mihin tahansa yleisöön.
2: Blogaaminen. Jos bloginpitäminen nähdään "Nietzscheläisenä autiomaana", sen kommentointi ilmenee lähinnä väärinymmärryksinä. Tällöin blogi ei ole keskustelevaa. Dialogin sijasta tulee monologi. Tätä kautta yleisön saa tyhjästäkin. Siinä missä Wellsin "Näkymätön mies" -kirjassa paha Griffin keksii keinon muuttaa itsensä näkymättömäksi -mutta ei keksi miten palauttaa tilansa normaaliksi ja menettää mielenterveytensä - ja menee sitten tohtori Kempin luokse pitämään monologia maailmanvalloitussuunnitelmistaan, voi blogaaja tehdä vastaavan omasta olohuoneestaan.
Kirjoittaja poistuu takavasemmalle hihitellen ja käsillään kähmien. Viagraohjautuvia lasersäteitä ampuvat piraijat ovat valmiina. Kiäh kiäh.
Tunnisteet:
antagonisti,
blog,
dialogi,
huumori,
klisee,
luennointi,
mielenterveys,
monologi,
protagonisti,
sankaruus,
tarinankerronta,
tulkinta,
Verne,
Wells.H.G,
yksinäisyys
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)