Transasia ja "lupa puhua biologisista tosiasioista"

 Olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten transasiassa transvastaisten argumentit ovat muuntuneet. Aluksi viestintä oli hyvin vahvasti sellaista että "biologiset tosiasiat" viittasivat enemmän huipputieteelliseen "Lastentarhan kyttä" -elokuvaan. (Unohtaen että kyseinen vitsi itse asiassa demonstroi miten ns. sensuurin kyllästämää siihen aikaan kaikki oli. Vitsi ei olisi hauska jos se ei viittaisi tämänlaiseen asiantilaan. Mutta se on loistava vitsi.) Sittemmin huomio keskittyi siihen että "biologiset tosiasiat" viittasivatkin kromosomeihin. Mutta erityisesti sen takia että löytyy esimerkiksi XY -kromosomallisia jotka ovat synnyttäneet, sukupuoli muuntui gameettiteoriaksi. (Teoriaksi jonka perusteella olisi perusteltua että vaihdevuoden jälkeen olisit sukupuoleton.) 

Muutosprosessi on kiinnostava, koska se näyttää että (1) "biologisiin tosiasioihin" on viitattu paljon, mutta (2) ajallisesti tähän on valittu useita täysin erilaisia määritelmiä jopa arvokonservatiivien sisällä ja (3) argumenteista on luovuttu jos niiden perusteella on tullut "poliittisesti vääriä vastauksia".

Huomio yksi.

On kiinnostavaa miten erilaisista määritelmistä aina valitaan yksi ja vain yksi leikitään että tieteellisesti validia on puhua tästä ja vain tästä. Ja jos joku toinen puhuu niin hän käyttää tätä perustelutapaa. Ja tällöin asia on siten, että; "Jos tuotat siittiöitä, olet mies ja jos tuotat munasoluja, olet nainen." mutta jos puhut kromosomeista niin sitten olisit epätieteellinen ja epäbiologinen. Aivan kuten sukupuoli takavuosina oli helppoa kun "empiirisesti katsoo housuihin".

Huomio kaksi.

Monesti keskustelua vaivaa myös se, että jos puhuu gender -sukupuolesta tulee joku selittämään sex -sukupuolesta. Ja jos tästä älähtää niin on joko (1) ignorantti joka ei ymmärrä tosiasioita ja (2) tästä biologisesta tosiasiasta ei saa puhua vaikka oikeasti on saatu puhua ja siihen saadaan kritiikkiä.

Hupaisaa on miten tyypit eivät myöskään osaa sanoa perusasioita. Ja usein jos niistä alkaa puhumaan on vastaus tyrmistyminen. Minulta on jopa tiedusteltu että miksi sukupuoli on minulle niin arka asia että olen opetellut siitä seuraavanlaisia faktoja. Helppoja faktoja. Kuten; 

Ensinnäkin SRY -geeni on sisällöllisesti sekä lyhyt (612 "merkkiä pitkä" geeni) että sinällään yllättävän turha. SRY lähinnä kytkee päälle muita geenejä. Esimerkiksi SOX9 -geenin. Jos SOX -geeni ei toimi, syntyy USEIMMITEN (ei edes aina) anatomisesti naisia joilla on tietty luuston kehityksen häiriö nimeltä kamptomeelinen oireyhtymä (luustoa ei helposti liittäisi sukupuoliominaisuudeksi).  SOX9 taas toimii enimmäkseen nimenomaan kytkemällä päälle ja sammuttamalla muita geenejä. (Esim. Lhx9, Wt1, Sf1, Dax1, Gata4, Dmrt1, Ahm, Wnt4 ja Dhh -geenit.) Nämä on siitä jänniä että ne vaikuttavat esimerkiksi hormonieritykseen - joka korreloi käytöstä. Toisaalta näistä monet ovat siitä kiinnostavia että geenin toiminta määräytyy paljon siitä minkälaisia ulkopuolisia elementtejä tulee vastaan. (Eli ympäristövaikutus näiden geenien vaikutuksessa on merkittävä, ne ovat vähän kuin ruskettuminen auringonpaisteessa, paitsi että nämä monet on vaikutuksiltaan pysyviä jne. Mikä on aika vahva argumentti siihen että tosi syvätasoisella tavalla sukupuolen ilmiasuun tulee ympäristöolojen vaihtuessa variaatiota joka "vain tavallaan redusoituu geeneihin". Kun geeni aktivoi muita geenejä, jotka aktivoi muita geenejä, on selvää että kombinatorisesti vaihtoehtoavaruus räjähtää eikä voi olla mitään yhtä johon sitoutua. Tavallaan SRY -geeni on kausaalisuhteessa esimerkiksi kaljuuntumiseen ja sydäntautiriskiin sekä aggressiivisempaan käyttäytymiseen, ja se on varmasti paras "urosgeeniehdokas" siinä mielessä että se on kaiken ytimessä. Mutta vain hyvin mutkan takaa. Jokaikinen kytkevä geeni voi mutatoitua ja samoin jokainen aktivoituva geeni voi mutatoitua ja tilanteet ovat hyvin omituisia.  (Esim. voidaan sanoa että minun isä on hemmetin karvainen ja hänellä vähän tuppaa sisäkumi paistamaan kallossa. Minulla taas on hyvin vähän karvoja - minulle ei kasva häpeäkseni edes pulisongit - mutta toisaalta tukkani on hyvin jos kello näkyy. Parturitkin tykkää aina harvennussaksilla leikkiä mikä on minun ikäiselle miehelle tietenkin ylpeydenaihe.)

Eli ensin vastapuoli on tieteellisesti ääliö kun ei osaa biologiaa mutta sitten jos toinen osaa enemmän biologiaa kuin itse niin se se vasta ongelma onkin.

Miten niin ei saa puhua?

On tavallaan kiinnotsavaa miten transgender -asiassa tuntuu toistuvan pari piirrettä. On kuin keskustelulla olisi sabluuna. Ja se on seuraavanlainen;
1: Transasioista kiinnostuneet hyvin monesti puhuvat sukupuolesta ja he tietävät siitä paljon. Jos esimerkiksi seuraa Contrapointia ei voi olla huomaamatta miten hän puhuu kromosomeista eikä kiistä mitään niihin liittyvää biologiaa. Ihan sen takia että sex ei ole gender.

2: Joku tulee esittämään banaalia perusbiologiaa sex -pohjalta näille ihmisille. Ja häntä kritisoidaan. (Ja miksi ei kritisoitaisi? Hän on idiootti koska (1) ei ymmärrä että sex ei ole gender ja muu on vastapuolen olkiukottamista ja (2) ne perusasiat ovat toooooooooooooodella perusasioita (3) ja tosiaan se että niihin viitataan kertoo että henkilö ei ole tutustunut transihmisten omiin kannanottoihin asioihin, koska muuten he olisivat esimerkiksi tietoisia siitä mitä contrapointissa on sanottu.

3: Henkilö sanoo että vika on siinä että ei saa sanoa faktoja ja tosiasioita.

4: Tapahtuu uhriutumista ja cancelkulttuuripeliä jossa transvastaisten kriitikot ovat sensuristeja kun korjaavat idioottien alkeellisia pöljävirheitä.

Tähän liittyen nostan esiin muutaman videon LonerBoxilta. Siksi että ne kuvaavat tilannetta ja henkeä jota tämän tilanteen ympärille kehittyy:

1: Ensimmäiseksi nostan esiin brittien "asiantuntijatapauksen". Jossa asiantuntija selitti sukupuolesta, sotki itse sukupuoleen neljä eri määritelmää ja tunnusti asiaan liittyvät sekaannukset ja joka sitten uhriutui että biologisia tosiasioita ei saa sanoa. Sex ja gender menivät sekaisin ja tuttu olkiukko rakentui. Ja pahastumisessa ei oikeasti pahastuta siitä että joku "sanoo kovia tosiasioita". Vaan siitä että ne asiat joita sanottiin ovat niin yksinkertaisia että jos olettaa että vastapuoli ei niitä osaa, on todella halpamainen. Henkilö tulee "opettamaan" helppoja perusasenteita ja tässä on pakko odottaa ns. "idiootti vihollinen". Sellaisella tasolla että itse ainakin miettisin pari sekuntia sitä että "onko mahdollista että vastapuoli todella on noin tietämätöntä". Kun tämä ylenkatse ja mielipiteen vääristäminen yhdistyvät julkiseen suureen näkyvyyteen on tottakai selvää että tästä pahastutaan. Melko pahaa täytyy vastapuolesta uskoa jos näkee että hän ei ole kuullut gameeteista.

2: Toisaalta viittaan ns. "vagina lady" -tapaukseen. Joka on mainio esimerkki siitä miten uutiet ovat tarttuneet tilanteeseen. Tapauksessa opiskelija joutui oppilaitoksen tutkimuksen alle. Ja uutiset kertoivat että häntä syytettiin "sen jälkeen kun hän oli sanonut tosiasioita sukupuolesta". Asia oli kiinnostava monella tavalla. (Eikä vähiten siksi että uutismyrsky alkoi jo kun tilannetta tutkittiin vaikka oppilaitoksilla on lain mukainen velvollisuus tutkia kaikki syytökset.) Absurdiksi tilanne meni kun tarina eli siten että sukupuolen sanominen todella olisi kiellettyä. Kun prosessissa (1) "vagina lady" osoitettiin syyttömäksi eli häntä ei rangaistu mitenkään (2) "vagina lady" tunnusti sanoneensa näitä sukupuoliasioita ja jos se olisi todellinen syytös josta tutkittiin niin sittenhän asia olisi ollut rangaistuksen alla jos se kuvattu Orwelldystopia on toteutunut (3) tosiasiassa lehtiuutiset leikkivät hyvin vahvasti "sen jälkeen kun" -peliä, koska oikeissa syytteissä puhuttiin käyttäytymisestä ja toiminnasta, mikä on kiehtovaa koska "vagina lady" kiemurtelee jännittävästi aina kun häneltä kysytään mitä hän siellä oppitunneilla teki. Tässä tapauksessa uhriutuminen konstruoitiin väkisin. Tyyppiä syytettiin aivan eri asiasta ja ketään ei kiinnosta koska uhriutuminen myy paremmin. Se, että jotakuta tutkitaan käytöshäiriöistä koulussa ja sitten ei edes rangaista tästä ei olisi uutinen. Melko pahaa täytyy vastapuolesta uskoa että väite "rangaistaan biologisten tosiasioiden sanomisesta" olisi uskottava. Kun itse näen tälläisiä niin ensimmäinen kysymys on että "onko tämä yliampuva vai realistista". Ja tutkimalla asian takaa yleensä löytyy "jotain muuta kuin se väitetty".

Sanoisin näin että konservatiivit puhuvat hämmentävän paljon henkilökohtaisesta vastuusta samalla kun he rakastavat uhriutumista ja muiden syyttämistä. Vasemmistolla vastaava ei aikaansaa samanlaista huvittuneisuutta koska he eivät väitä olevansa dominanssihierarkian huipulla eläviä indiivejä jotka eivät vältä tai välitä vaikeuksista.; Tosiasiassa tyypit jotka sanovat "biologisia tosiasioita" usein joko eivät osaa tai eivät ainakaan puhu (kuten se "asiantuntija") kovin kattavasti asiasta. He mokailevat. Ja he eivät kestä sitä että heille kerrotaan kovat faktat siitä miten he ovat huonoja, osaamattomia, biologiataidottomia, tyhmiä, perseestä ja epäinhimillisiä kusipäitä. Mikä on melkolailla ilmiselvä totuus myös ja jos et kestä tätä, niin itke yksinäsi äläkä minulle.

Syökää kakkaa!

Vesa Linja-aho ajaa "hyvin tietynlaista keskustelukulttuuria" kirjoituksessaan "Joskus on ihan suotavaa käskeä "väittelykumppania" syömään paskaa". Kykenen skeptikkona tunnistamaan takana olevan turhauman. "jossain skeptikkoryhmissä käppäukko voi kerta toisensa jälkeen postata jonkun MRA-artikkelin ja siitä pitää mukamas keskustella sen sijaan että toteaisi vaan suoraan että lol syö paskaa. Ei vaan jaksa sellaista." Eikä ole suoraan epätottakaan sanoa että "On kuitenkin tilanteita, jolloin keskustelu on käytännössä turhaa tai jopa vahingollista – tai vähintäänkin ajanhaaskausta."

Kuitenkin edustan keskustelukulttuuria jota blogaus kutsuu "toksiseksi". "Varmasti yksi toksisimpia asioita internetin keskustelukulttuurissa on se jostain tullut (liekö syynä ihmisten väärin ymmärtämät argumentointivirheoppaat tai ihan vaan etuoikeutettu asema) hölmö idea että jokainen argumentti pitäisi käsitellä erikseen ja yhtä validina." (Oma tapani on se, että jokainen argumentti kumotaan kerran. Sitten se on tehty. Ei sitä uudestaan tarvitse. Annetaan viittaus tai argumentintiivistelmä joka näyttää että on jo vastannut siihen, haukutaan papukaijaa idiootiksi jonka pitää opetella ajattelemaan. Koska ei jumiutuneeseen oman asiansa julistajaan tehoa kuin statukseen ja maineeseen iskeminen. Egonsa ja maailmankuvansa vuoksi he näitä asioita tekevät. On iskettävä sinne missä se tuntuu ja missä sillä on merkitystä.)

Tosin tämä tutunkuuloisuus ei varmasti ole sattuma. Onkin melko varmaa että minulla on henkilökohtainen panos asiaan. Sillä kun katselee tekstin sisällä olevia kohtia, tunnistan asioita joita olen sanonut Linja-ahon sosiaalisessa mediassa. "Ja tässä nauttimisessa – perustelipa sitä puhtaasti viihteellä tai ”argumentointitaitojen hiomisella” tai ”kuplautumisen ehkäisemisellä” – on se ongelma, että tämä vänkäys tuo samalla näkyvyyttä näille vastenmielisille mielipiteille ja näin ollen ruokkii ”ai joku muukin on tuollaista mieltä, ehkä tämä on ok” -ilmiötä." (Linja-aholla tosin näyttää olevan laajemminkin yleinen tapa viitata minuun abstraktisti "eräs kommentoija" tai "yksi kommentoija" -tyylisesti niin usein että hämmästyttää että hän todella ei muistaisi nimeäni. Tämä on varmasti jotenkin merkittävää. Aatetoverien nimet mainitaan helpommin, heille annetaan kunnia. Mutta toisaalta vihamiehetkin nimetään joskus. En tiedä mitä tämä tarkoittaa. Mutta se tarkoittaa jotain.)

Toki Linja-aho ei taida tiedostaa että aika moni tekee asioita siksi että heillä on liikaa kokemuksia eikä liian vähän kokemuksia asioista. Kreationistien uhittelun alle joutunut ei hiljennä vaan muuttuu paatuneeksi kreationistikriitikoksi joka jatkaa toimintaansa vielä siinäkin vaiheessa kun kreationismin kritisoiminen on kuolleen hevosen hakkaamista. "Nauttiminenkin onnistuu käytännössä vain, jos ei kuulu mihinkään sorrettuun ihmisryhmään jolloin näiden suoltama törky ei kohdistu omaan persoonaan." Kosto on kaunis motiivi.

Asenne on kuitenkin yleinen.

Poliittisesti epäkorrektit anarkistit ovat sellaisia että siihen skeneen tuollainen vielä asenteensa puolesta sopii. Se on tavallaan cool. Mutta sitten ymmärtämistä ja keskustelua ja humaania kohtaamista noin yleisesti puheissaan korostavat piirit harjoittavat samaa.

Mutta jostain syystä myös aika monet kolmannen aallon feministit - joita lainaamani Linja-ahokin edustaa - harrastavat tätä erikoista keskustelukulttuuria jossa vältetään keskustelua. Ollaan omissa feministiryhmissä ja harjoitetaan erimielisten automaattibannaamista. (Useimmiten saamani tilanne vasta-argumentaatioon on "jätä mut rauhaan" joka on siitä ikävä että tällaistä on myös toteltava että ei rinnastu johonkin "keskustelulla raiskaavaan". Pitäisikö minunkin alkaa vaan tomerasti työntämään banaania korvaan ja huutamaan "eitä" feminismille ja ennen kaikkea feministeille ja teeskennellä että tämä on jokin perustelu tai oikeutus jatkaa mitä tahansa menoani kritiikittä?) He ovat jopa ylpeitä siitä että eivät käy miesryhmissä ottamassa kantaa miesten sisäisten asioiden hoitamiseen. Olen itse sitä mieltä että feminismi on aktivismia ja sen kenties pitääkin sellaista olla. Tämä tarkoittaa toki sitä että he ärsyttäisivät laajakirjoisemmin erimielisiä. Mutta tämä ei ole vainoa vaan sananvapauden sivutuote.

Ärsytys ja ääliön ääressä turhautuminen on hinta jonka maksamme vapaudestamme. Jos niitä ei ole, tiedämme että emme oikeasti ole vapaita. Tämä on toki hyväosaisuutta ja etuoikeus. Mutta niin on puhdas vesi ja ruokakin. Eikä niitäkään tämän vuoksi halveksita.

Toisaalta voidaan kysyä että mikä etuoikeus.

Etuoikeus mihin. Echo chamberiin samanmielisten kanssa naiseutta miettimään pulahtavat kolmannen aallon feministit ovat mielestäni etuoikeutettuja voidessaan tehdä näin. Itselläni ei ole mitään sellaista alakulttuuria jota voisin kutsua henkiseksi kodikseni. Toisin sanoen minulla ei ole sellaista "privaattia" jossa voisin vain olla. (Huudankin tosin sitten ihmisille kaikenlaista ja usein.) Se, että voi läimiä ovia kiinni on valtaa.

Jopa rahamiehet tunnistavat ilmiön. Tunnetaan käsite "fuck you money" joka viittaa siihen että hallussa on sen verran rahaa että voidaan kieltäytyä työtarjouksista ja viettää vaikka sapattivuosi. Mahdollisuus omaan alakulttuuriin ja rauhaan on etuoikeus ja "syö paskaa" -huutaja tietää että ei jää tästä tempusta huolimatta yksin ja täysin kuulematta. He ovat kuten "Billions" -sarjan traileri joka kysyy että "Then again, what's the point of having fuck you money if you never say fuck you?"

Samuli Suonpää on ottanut kantaa siihen miten on etuoikeus puhua vain asioista jotka eivät koske omaa itseä. Otsikko on "On etuoikeutettua saada puhua vain muiden ongelmista" Teksti on kiinnostava. Ja tätä kautta voidaan saada rakennettua teoria siitä miksi suvaitsevaisen ymmärtävät piirit välttävät konfliktia ja ovat olevinaan ymmärtäviä vaikka ovatkin pikkusieluisia sensuristeja jotka käyttävät karkeita "syö paskaa" -tyylisiä kärkkäyksiä joiden tulo muotiin on kovasti Timo Soinin ansiota.

Suonpää kirjoittaa tässä naispappeudesta. Käytän tätä vertauskohtana. "keskustelimme valkoisten heteromiesten kesken naispappeudesta ja homojen vihkimisestä. Minua muistutettiin siitä, että naispappeudesta päätettäessä oli kirkolliskokouksen naisedustajilla ”tapana jättää koko teologinen argumentaatio sivuun”. Kirkolliskokouksen naiset puolustivat naispappeutta ”fiilispohjalta”, miesten viitatessa Pyhään Raamattuun, tunnustuskirjoihin, kirkkoisiin ja luomisteologiaan." ... "Keskusteltaessa – yhä edelleen – naispappeudesta Raamatun tai tunnustuksen pohjalta, minun mahdollisuuttani pappeuteen ei kukaan ole kyseenalaistamassa. Voin siksi sivistyneesti asettua asian yläpuolelle ja pyöritellä teologisia viisauksia, joiden kosketuspinta arkielämään jää hyvin etäiseksi. Minun ei tarvitse panna tunteitani peliin, vaan voin rauhassa olla "objektiivinen" asian suhteen tai mestaroida yksittäisillä Raamatun jakeilla." ... "Minä olen siitä etuoikeutetussa asemassa, että yleensä kun puhutaan ongelmista yhteiskunnassa tai kirkossa, puhutaan muiden ongelmista. Kun on kaikki hyvin ja oma asema on selvästi ongelman yläpuolella, on helpompi keskustella analyyttisesti ja neutraalisti. Jos kouluttamattoman, nälkäisen tai sukupuolensa takia syrjityn näkemys ei ole yhtä kauniisti muotoiltu kuin minun, se näkemys on helppo hylätä vääränä." ... "Ne ihmiset, jotka päätöksiä tekevät, uskovat mieluummin minua kuin kouluttamatonta pitkäaikaistyötöntä tai takkutukkaista anarkistia. Tämä asetelma, oma etuoikeutettu uskottavuuteni, saa minut helposti kuvittelemaan argumenttejani paremmiksi kuin muiden."

Suonpään teksti korostaa itselleni sitä että vapaus ja siihen liittyvä valta voidaan jaotella sananvaltaan ja itse tekemisen valtaan. Ja että nämä ovat usein konfliktissa. Vapautta ajatellaan usein vain vapautena ja tässä unohtuu että joskus kyseessä on valintatilanne. Kenties jopa useimmiten kyseessä on valintatilanne. Meidän kulttuurissamme mielipiteenvapaus menee yleensä itsellisyyden yli. Ja tästä seuraa se, että usein enemmistö tekee päätöksiä jotka koskevat vähemmistöjä mutta ei heitä itseään.

On toki ymmärrettävää että vähemmistö ei saa puuhata mitä tahansa. Esimerkiksi aivan asiallista on rajoittaa uskonnonvapautta niin että vähemmistö saisi uskonsotia enemmistöä vastaan jos oppi niin sattuu oikeuttamaan. Tässä vähemmistö tekeekin ratkaisuja jotka koskisivat enemmistöä. Toisin kuin homojen avioliitto johon ei tietääkseni ole heteroita tulossa ja jonottamassa. (Paitsi joitain kristittyjä ehdottomasti eheytetysti heteroita ehkä?)

Jos mietimme vaikkapa sitä miten mielipiteenvapaus voi mennä tekemisen yli on homojen avioliitto. Heteroseksuaalilla kristityllä on mielipide siitä että tämä asia ei ole mukava. Hän itse ei kuitenkaan voi joutua homoavioliittoon vasten tahtoaan. Tästä huolimatta hän katsoo että hänellä on enemmistöasemansa kautta valta kieltää homoilta avioliitto kokonaan, olipa homon mielipide asiasta mikä tahansa. Mielenkiintoista kyllä tässä usein esitetään että homojen avioliittoon pääseminen jotenkin loukkaisi heteroiden mielipiteenvapautta ja uskonvapauttaan ja olisi epädemokraattista. Mutta samalla selitetään että mielipide seksuaalisuudesta ei voi olla mikään oikeuden perusta.

Sama asetelma paistaa feminismissäkin.

Tämä paistaa erityisesti niissä ryhmissä joita feministit halaavat ja ottavat omikseen. Toki feministit mielellään luovat vihollisryhmiä ja antavat heille nimiä ja kuvauksia. Mutta esimerkiksi sovinistit, CIS -heteroseksualistit, miesasiamiehet ja muut vastaavat ovat myös itse määrittelemässä itseään ja oikeuksiaan. Feministien suosikkiin pääseminen pitää sisällään hieman samanlaisia sävyjä mitä on perinteisesti liittynyt hyvintoimeentulevien rikkaiden valkoisten kotiäitien hyväntekeväisyyskerhoista. He ottavat itselleen säälin kohteen jota he sitten tukevat. Ja jonka olemuksen he määrittelevät.

Erityisen vahvasti tämä näkyy tällä hetkellä sukupuoltaan korjaavissa. Feministi joka "mietiskelee naiseutta" lokeroi ja määrittelee mielellään sukupuolta vaihtaen tilaa. Hän itse ei ole vaihtamassa sukupuoltaan tai ole tähän liittyvässä prosessissa. Mutta sen sijaan hän määrittelee siihen liittyviä dogmeja ja kielenkäyttöä. ; Tämän voi huomata esimerkiksi siinä miten he käsittelevät perheitä joissa ollaan sukupuolenkorjausprosessissa. Jos vaikkapa miehen vaimo on hormonihoidoissa mieheksi, ei mies saa kuvailla kokemiaan tilannemuutoksia siten että "nainen muuttuu mieheksi".

Muutosprosessiin liittyy seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä teemoja koska seksuaalinen viehätys on jotain jota ei valita ja päätetä. Mutta feministit suhtautuvat asiaan muutosprosessina hyvin dogmaattisesti. Muutosprosessi nähdään samanlaisena mustana vaatteena kuin "sukupuolenvaihdos" -sanan käyttökin. Koska opillisesti on päätetty naisten kesken mitä prosessissa tapahtuu metafyysisesti, niin se naiseutta kovasti pohtineiden päätelmä koskee sitten niitäkin jotka ovat perheessä jotka tämän määritelmän mukaan koostuvat kahdesta miehestä joista toinen on jonkinlaisessa kehonmuokkausprosessissa.

Koska feministit ovat päättäneet keskenään miten asia menee ja ovat ottaneet sukupuolenkorjausprosessissa olevan säälin ja suojan kohteeksi, dogman rikkominen nähdään sukupuolenkorjausprosessissa olevien loukkaukseksi. Ja näin mies joka pysyy puolisonsa kanssa siitä huolimatta että tämä muuttaa sukupuoltaan (pardon my french) muuttuu CIS -heteronormatiiviseksi sortajaksi. Ideaali on vahvempi kuin prosessissa elävien kokemus. Ja asiaan liittyy pahastumista ja muutosprosessia perheessään katselevan kommentointitarpeen mitätöintiä. Etuoikeutettu voi ottaa "siipiensä suojassa" valtaan ihmisryhmän ja päättää mitä tämä ryhmä haluaa, ei halua, tarvitsee, ei tarvitse ja on ja ei ole. Ja tätä valtaa vastaan taisteleminen nähdään sovinismiksi tai ainakin pahuudeksi.
 Jotain jolle on kätevää paiskata ovea ja jatkaa vallankäyttöä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Paluu taustateoriaan.

Aiemmin viittaamani Suonpään teksti kertoo sivistysihmisten taustalla olevasta ajattelutavasta. Se vaikuttaa itse asiassa melko ihanteelliselta. "Demokratia toimii muun muassa Jürgen Habermasin julkisen keskustelun teoriassa niin, että meistä jokainen tuo julkiseen keskusteluun ideamme tasa-arvoisina, sitten argumentoimme ja vertailemme niitä, ja lopulta valitsemme kaikille parhaan loppuratkaisun. Habermasilaisessa julkisuudessa paras argumentti voittaa, sen sijaan että kaikki ajaisivat itsekkäästi omia etujaan." Suonpään mielestä kyseessä on elitismi. "Habermasilaisen julkisuuden haikailu on etuoikeutettujen leikkiä, tekosyy olla ottamatta toista ihmisenä huomioon. Kyky aristoteeliseen argumentaatioon ei voi olla se, millä määritellään, kenen tarve yhteiskunnassa on oikeutetuin."

Tässä mielessä Suonpää on oikeassa tavalla joka on hieman nolo kaltaiselleni tyypille. Minä nimittäin olen elitisti. Siinä mielessä että korostan että filosofia on taito. Argumentaatio on taito. Jotkut ovat paskoja argumentteja. Jotkut ajatukset ovat epäanalyyttisiä ja objektiivisesti huonoja. Tämä on elitismiä by definition. Se ei tee siitä epätotta. Itse näen että ongelmana on se että itse ymmärrän että olen elitisti filosofiassa. Se on taito jota on harjoiteltava. Minulta puuttuu toisia taitoja, kuten autonkorjaustaito. Ja haluan että minun taitojani kunnioitetaan ja vastavuoroisesti yritän olla halveksimatta autokorjaajia "amispelleinä".

Politiikka ja yhteiskunnallinen toiminta ei kuitenkaan ole ihan sama asia. Siinä on kysymys vallasta jossa vallanpäättäjät ovat aina käyttämässä rahoja jotka tavallaan eivät ole heidän. Ja rahan lisäksi käytetään myös ideoita, ajatuksia ja ideaaleja joilla niilläkin on valtaa. Ne vaikuttavat yhtä paljon kuin konkreettinen raha. (Tosin raha ei ole oikeasti täysin konkreettista. Se on sopimusjärjestelmä ja se arvon heilahteluun kuuluu sellaisia abstrakteja asioita kuin "luottamus".)

Ovien kiinni paiskominen ärsyttää ja turhauttaa. Sellaisen äärellä syntyy helposti vihaisuutta. Jota sitten voi kanavoida. PerusSuomalaisten menestys ei perustu pelkästään populismiin vaan siihen, että oli paljon ihmisiä jotka kokivat että heitä ei kuunneltu. Politiikan nähtiin pettäneen heidät. Internet on antanut jokaiselle, myös meille "ideologisesti kodittomille nomadeille" äänen. Ja sen lopputulokset eivät ole aina kaunista katsottavaa.

Ja tätä kautta esimerkiksi feminismi on nykyään jotain jolla on paljon valtaa. Tämä tietenkin auttaa tasa-arvotyössä, etenkin naisia koskevien oikeiden ongelmien purkamisessa. Valta sinällään ei ole pahaa. Ei edes agenda joka koskee vain osaa ihmiskunnasta. Parannus on parannus. (Toisen hyvä ei ole aina minulta pois.) Siinä on kuitenkin samalla elitistinen ja ylenkatseellinen asenne. Ja tämä on vanhaa perinteistä Habermasin tyylistä "keskustelullista snobismia". Jota vaan sitten uudelleenmuotoillaan muka-katuviisaaksi. Kun tälläinen kohtuu varakas kissakahviloissa jatkuvasti vierailuun varoissa oleva snobielitisti sanoo "syö paskaa" hän tosiasiassa toimii kuten ne hupsut mukanuorekkaat pastorit jotka kuvittelevat olevansa sinut nuorten kanssa kunhan vaan laittavat nahkatakin päälle ja keräävät muuta vastaavaa katuviisauteen ja nuorekkuuteen liittyvää ornamentiikkaa. Ongelma on kuitenkin sisuksessa. Ja ilman sitä ornamentiikka on turhaa. Ja sen kanssa ornamentiikkaa ei edes tarvittaisi.

---

On helpompaa luoda määritelmiä ja sisältöjä ihmisryhmille ja käsitellä heidän oikeuksiaan ja vapauksiaan ideaaleina kuin antaa heille niitä. On helpompaa luoda dogmasto ja siihen liittyviä keskustelullisia etikettisääntöjä kuin kohdella heidän kokemuksiaan asiallisesti. On paljon helpompi määritellä marginaaliin jäävien toimijuutta kuin antaa sitä heille.

Sukupuolen takia

Sattuipa eräänä päivänä eilen niin että olin treenien jälkeen julkiseen liikennöintiin liittyvässä kontekstissa. Tässä sain mahdollisuuden kohdata ihmisiä. Tätä pidetään tärkeänä asiana sillä jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja kaunis ja sellaisenaan arvokas.

Tässä tapauksessa kohtaamani ihminen oli alkoholin vaikutuksen alaisena oleva nuorehko kaljupäistä skeneä edustava viehättävä mieshenkilö. Oli miellyttävää törmätä alkoholilta lemahtavaan ilmapiiriin. Mies oli selvästi kontaktia hakeva ja sillä tavalla sosiaalinen. Hän esimerkiksi huuteli ylipainoisille naisille siitä miten hän lokeroi heitä ja miten ymmärtää heitä koska on joskus "pannut läskiä". Hän oli tässä kaverinsa kanssa joka oli astetta maltillisempi.

Minä olen mies joten hänen reagointinsa olivat hieman erilaisia. Hän viittasi kieltämättä kunnianarvoisaan hattuuni. Kyseli että "onko mukavaa olla ufo". Lisäksi hän oli kovasti erinäistä mieltä homoseksuaaleista ja siitä miten hattu päässä olevia homoja hakataan. Tämä oli toki erityisen mielenkiintoista. En lähtenyt poistumaan paikalta vaan olin enemmän passiivinen. Hän koki tämän ärsyttävänä. Jonka vuoksi rakensin pikasuunnitelman. Koska hän oli tietyssä suunnassa, tiesin että hän joutuu käyttämään tiettyä hyökkäyslinjaa jos aikoo käydä suoraviivaisesti päälleni. Minun etunani taas on se että koska minä en hyökkää on minulla häntä enemmän vapauksia. Tavoitteni oli siis siirtyä humalikon linjalta syrjään, peittää hänen näkökenttänsä vasemmalla kädellä pidetyllä kunnianarvoisella hatullani. Ja iskeä miellyttävällä lantiolla ja jalkalihaksilla ja selkälihaksilla tuettu koukku suoraan hänen palleihinsa. Koska, no, olin enemmän kuin hieman hermostunut ja hänen puheensa rakensivat mieleeni assosiaatioverkon. (Hattutemppu ja siitä jatkettu lyöminen taas ovat selkärankaan treenattu rationaalinen reagointitapa johon olen kuluttanut useita ja useita tunteja. Sen sitä saa kun käy niissä treeneissä.)

Luonnollisesti vaivihkaisesti laitoin tähän lyömiskäteeni avainnippuni. Sellaisella tavalla jossa sormien välistä pistää esiin yksi avain. Arvioin että kyseinen kaljupää nostaa penkistä kolme kertaa enemmän kuin minut. Ja minut vielä useamman kertaa. En tietenkään lähtisi vääntämään kättä, painimaan avoimesti tai leikkimään hänen kanssaan peliä jossa yritetään kättelyotteella puristamaan kilpaa. Minua kiinnosti selviytyminen. Ja minun kanssani ei ehkä kannata lähteä leikkimään siinä mielessä että en välitä niin paljoa kunniasta. Väkivallassa ei ole kunniaa. Lopputulos olisi tietenkin ollut karman läpitunkema ; Mies joka on niin varma omasta machoseksuaalisuudestaan ja joka kyseenalaistaa nössiäisiksi ja hinttimäisiksi kokemiensa heteroseksuaalejen miehien seksuaalisuutta olisi saanut kyseenalaistaa omaa mieheyttään koko säälittävän loppuelämänsä. Koska ihan sama mitä hän nostaa penkistä. Hänen kiveksensä ovat hämmentävän heppoisassa nahkapussissa olevia melko pienikokoisia adadobimaisia pampuloita.

Yritin olla vaivihkainen. Mutta ilmeisesti humalikon ystävä huomasi jotain sillä hän varoitteli kaveriaan että "älä, tuolla on piru merrassa". Ja kas niin, mitään ei tapahtunut. Tosiasia on, että olisin varmasti saanut tappelussa aika pahasti turpaani. Sillä en ollut kehittänyt mitään tätä kaveria varten. Ja oletettavasti hän auttaisi kyllä sitä nolosti satutettua kaveriaan. Mutta hänellä oli tilannekäsitys kunnossa. Hän - toisin kuin hänen humalainen kaverinsa tai minä - edustaa niitä voimia jotka tekevät Suomesta ja kaduistamme vähemmän väkivaltaisia paikkoja sellaisella relevantilla tavalla joka on näkymätöntä ja näkymättömyydessään merkittävää. Hänen ansiostaan Suomessa on todenäköisesti kaksi kivestä ja yksi omituinen vankilatuomio vähemmän.

Itselleni oli selvää että tässä tilanteessa oli kysymys pääasiassa sukupuolesta ja seksuaalisuuden ilmentämisestä.

Ja näin onkin usein väkivaltatapauksissa. Mutta tätä ei oikein tunnuta ymmärtävän. Jostain syystä maassamme on omituinen reagointitapa sukupuolisuuteen ja siihen liittyvään väkivaltaan. Tämä kumpuaa joskus esiin hyvin omituisissa konteksteissa. Esimerkiksi "Valomerkin" Samuli Suonpäätä käsittelevässä jutussa. Jutussa on Suonpään ajattelutavalle tyypillinen rakenne. Suonpää kertoo usein että hänen ihonväristään, sukupuolestaan ja vastaavista ei välitetä koska hän on mies. Tässä hengessä hän kertoo esimerkiksi naisten tasa-arvosta seuraavaa "Koska olen mitä olen, aloin kokea, että vastineeksi velvollisuuteni on tukea huonommassa asemassa olevia. Suonpään mukaan heitä ovat Suomessa naiset, etenkin nuoret. Jos 25-vuotias nainen kirjoittaa jotain, sen on paljon vaikeampi lyödä läpi kuin keski-ikäisen miehen juttujen. Kukaan ei myöskään uhkaa raiskata minua tai kommentoi tissejäni, jos puhun, Suonpää toteaa." Samalla juttu on kuitenkin täynnä Suonpään saamia uhkailuja jotka ovat peräisin maahanmuuttokriittisestä skenestä.

"Näytätkin ihan homolta. Pesäpallomailan saat perseeseesi. Sinunlaisesi paskat tapetaan jokainen. Muut myöhemmin mutta sinä olet sellainen paska että sinusta aloitetaan." ... "Me tiedämme, missä asut. Seuraavan kerran kun hypit meidän nenällemme, saat varoa tosissasi. Tuollaisesta paskasta saadaan henki pois todella helposti." Tosiasia on, että Suonpää saa näitä koska on mies.

On hämmentävää että Suomessa on vallalla keskustelukulttuuri jossa naisten saamat raiskauspelottelut ja vastaavat johtuvat siitä että he ovat naisia. Ja jos mies saa hakkausuhkauksia se johtuu siitä että keskustelukumppani on maahanmuuttokriittinen. Toisin sanoen miesten saama väkivallan uha politisoidaan kun taas sen kanssa identtinen naisten kokema asiattomuus sukupuolistetaan.

Taustalla onkin se, että miesten kohtaamassa väkivallassa mukana on sävyjä joissa uhri on syyllinen. Josta olen aiemmin kirjoittanut, muun muassa siitä johtuen että jos korostaa jotain muuta kulmaa harrastaa victim blamea tai vastaavaa ; Joka on itsessään ällistyttävää koska nähdäkseni tilanne on vastakohta victim blamelle. Naisten kohdalla jos selittäisi että raiskauksen syynä on pukeutuminen, reagointi on toinen. Naisten puolustusta ajava suuttuminen on ymmärrettävää. Se, että miesten puolesta ei suututa on sitäkin ällistyttävämpää. Olen jopa kuullut väitteitä siitä että feminismi ajaa tasa-arvoa. Mutta se kuitenkin näyttää korostavan että naisten raiskaus on merkittävää koska se on miesten kohdistamaa väkivaltaa naisia kohtaan. Mutta miesten keskinäisestä väkivallasta ei tarvitse välittää koska miehet tekevät sitä toisilleen. Tai jotain vastaavaa.

Kun kulttuurissamme on nimenomaan feministien parissa tuotu esiin sitä että sukupuolisuus on enemmän kuin pelkät sukupuolielimet, on hämmästyttävää miten laajakirjoisesti tämä unohdetaan heti kun kyseessä on väkivalta. Naisten raiskaaminen koetaan sukupuolikeskeiseksi koska se kohdistuu sukupuolielimiin. Miesten keskinen väkivalta taas politisoidaan koska se kohdistuu sekundaarisiin sukupuoleen liitettyihin machomielikuvien tukemana mielikuvissa sukupuoleen liitettyihin ominaisuuksiin kuten lihaksiin ja vahvuuteen.

Asiaa voi lähestyä toisestakin kulmasta.

Tunnen läheisesti ihmisen joka on sukupuolenkorjausprosessissa. Hän on muuttumassa naisesta mieheksi. Tässä yhteydessä on jännittävää että häntä kiinnosti tässä yhteydessä asia joka ei häntä muuten ole kiinnostanut. Hän halusi oppia puolustamaan itseään. Sukupuolta vaihtavan on "noloa" tai muuten hankalaa mennä kamppailusaleille. Joissa monissa onkin tarjolla macho-äijätunnelmaa juuri sellaisessa muodossa että se ei saa sukupuolta vaihtavaa tuntemaan oloaan kotoisaksi. Suosittelin toki hänelle että menee harjoittelemaan jonkun sellaisen kanssa joka kestää huonoutta ja joka myös osaa opettaa. Ehkä hän oppii muuta kuin pysyvien ruumiinvammojen aikaansaamista. (Joka taas on omien väkivaltaan reagointejeni väkevää ydinmehua. Minä en tapa. Minä en hallitse kivulla. Minä en niputa kontrolliin. Käyt päälleni ja sinulta katoaa pysyvästi jokin ominaisuus. Period.)

Kiinnostavaa on, että hän koki tarvitsevansa itsepuolustustaitoja siksi että hän oli oppinut että miesten elämässä - etenkin jos asuu vähän turvattomammalla hintaluokaltaan edullisemmalla alueella - on yllättävän paljon väkivallalla uhittelua ja väkivallan uhkaa. Tavat eivät aina demonstroidu rikostilastoihin koska poliisi ei tosiaan listaa kaikkea - esimerkiksi minun kokemani eilinen tilanne ei rekisteröidy yhteenkään rikostilastoon. Ne ovat pelottavia ja itsepuolustus on miehelle helposti osa ratkaisupakkia. Tämänlainen asia ei ole ilmiselvä tai tuttu jos satut olemaan nainen. Koska naisia kohdellaan toisella tavalla. Heidän panemisestaan esimerkiksi huudetaan asiattomuuksia, jota tuo eilinen tapauskin näpsäkkäästi demonstroi.

Miltä kuulostaisi KELA:n tukema terveysleikkaus?

Transsukupuolisuuden poistaminen sairausstatuksesta on herättänyt keskustelua ja joissain piireisä suosiotakin. Tämä on tietenkin asetettavissa seksuaalisuutta koskeviin ilmiöihin. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on ennen kriminalisoitu tai pidetty sairautena. Ja tämänlaiset statukset ovat tietenkin halventavia. Näin ollen transsukupuolisuuden poistaminen sairausstatuksesta on nähtävissä jonain joka heijastaa ennen kaikkea yhteiskunnan asenteita ja arvostuksia. Ja tämä voi olla tärkeää jos mietitään kunnioittamista ja arvostusta.

Transsukupuolisuuden ongelma on se, että "se ei tavallaan ole mikään seksuaalisuus". Se on prosessi jonka puolesta puhuu tilan pysyvyys ja se, että ilman sukupuolielinkirurgiaa ja hormonihoitoa siihen liittyy kasvanut itsemurhariski. Ihminen tarvitsee tätä kautta leikkauksen.

Haasteeksi tulee se, miten pitää suhtautua vaikka siihen että yhteiskunta korvaa muutosprosessia vaikka KELA -korvauksin. Tämän kohdalla korvausoikeus taas alleviivaa helposti sairautta. Ja terveeksi julistettaessa on vaikeampaa selittää miten prosessi pitäisi korvata. Ja tämä taas johtaisi siihen että vain varakkailla olisi rahaa käydä prosessi läpi. Eli köyhät väärään ruumiiseen syntyneet saavat sitten kuolla.

Tässä mielessä sukupuolta korjaavat ovat tavallaan puun ja kuoren välissä tavalla joka on hyvin ainutlaatuista. Mutta toisaalta se heijastelee yleisiä näkemyksiämme. ; Yhteiskuntamme korvaa sairasstatuksella koska meillä on sinänsä terve ajatus siitä että sairaat tarvitsevat parannusta eivät terveet, ja että heikkoja täytyy tukea koska vahvoja ei tarvitse. Sairassatus on kuitenkin samalla stigma joka syö arvostusta. ; Tälläiseen on aika ikävää joutua sitä kautta että aivoissa on synnynnäinen anomalia.

Sukupuolen muuttaminen ja laiskuuden argumentit

Kun puhutaan sukupuolenvaihdoksista/sukupuolenkorjauksista, on sen kriitikoiden parissa ollut kovasti muodissa käyttää erilaisia ilmauksia jotka viittaavat siihen että kyseessä olisi jotenkin erityisen passiivinen ja helppo prosessi.

Prosessin saa narraatiolla

Esimerkiksi kun aiheeseen liittyy psykologian haastatteluja, on esitetty että sukupuoltavaihtava menee "kertomaan narratiivia" ja saa tarinaa vastaan prosessin. Tämä vaikuttaa siltä kuin prosessi olisi todella helppo sekä mielivaltainen.

Kuitenkin tosiasiassa sukupuolenvaihdosprojekti on varsin haastava. Ja se vaatisi käytännössä sitä, että kaikki psykologia ja psykiatria olisi "narraatiota". Toki esimerkiksi masennusta ja muita vastaavia ilmiöitä lähestytään myös ihmisten tarinoita kuunnellen. Mutta niiden kohdalla vastaavaa kielenkäyttöä tulee vastaan harvemin. Ja ihan syystä. Masennustakaan ei arvioida pelkältä narraatiopohjalta.
1: Itse asiassa suunnilleen ainut puhtaasti narraatiopohjalta tehty argumentaatiosto johon olen itse törmännyt elämässä toistuvasti koskee uskovaisia joilla on ties mitä narraatioita joissa kertovat käyneensä koomassa tuonpuoleisessa, enkelikohtaamisista matkalla kotiinsa tai jossa heillä on ollut elämänmuutos ja kääntyminen menneisyydestä josta ei näy merkkejä missään dokumenteissa. Jostain syystä näitä tarinoita ilman faktoja nielevät eivät pidä näitä narraatioina. Mutta transgenderin prosessi on heistä silti puhdasta tarinankerrontaa.

Tosiasiassa sukupuolta vaihtava joutuu läpikäymään pitkän prosessin. Lähetteen tekemisen jälkeen on diagnosointivaihe jossa itse asiassa eliminoidaan
1: Kokemuksen kanssa vaihtoehtoisia selitysmalleja. Halu vaihtaa sukupuolta voi johtua monesta muustakin asiasta ja niihin meneminen käytännössä tuottaisi "väärässä kehossa olemisen tunteen" johon liittyy esimerkiksi kasvanut itsemurhariski ja muut vastaavat riskit jotka koskevat sitä tilaa jossa transgender elää elämäänsä jos ei saa leikkausta. Näissä mielivalta on korkeintaan päätöstä tekevällä lääkärillä. Hän voi nimittäin torjua diagnoosin hyvinkin helposti ilman että tästä voi käytännössä valittaa. Esimerkiksi väärällä tavalla istuminen voi kelvata argumentiksi prosessin jatkamista vastaan.
2: Toisaalta katsotaan henkinen tila muutenkin. Tätä perustellaan sillä, että prosessi on pitkä ja henkisesti raskas. Joten vaikka diagnoosi olisi tosikin, niin täytyisi olla kunnossa selvitäkseen siitä. Tästä ei seuraa se, että transgender ei voisi olla masentunut. Mutta prosessi ei etene jos hän on masentunut.

"Narraation" sijaan kysymys onkin nipotarkasta valvonnasta. Persoonallisuuden rakennetta kartoitetaan hyvinkin tarkasti. Ja tämän kartoituksen lisäksi mukana on vähän samanlainen "kanttikerrointestaus" kuin kyseessä olisi jokin armeijan erikoisjoukkoihin hakeminen. (Tjsp.) Koska käytössä on poissulkeva mekanismi, pitää kaikki muut vaihtoehdot kokemukselle ja narraatiolle eliminoida jotta diagnoosiksi saadaan "se tarvittava". Tuskin mikään kepoinen narraatio joka laverrellaan sydämenasioista ja enkelikokemuksista uskontovereille jossain hiton karismaattis-hihhulillisessa uskonkokouksessa. (Joka on tietysti se vertailukohta josta tämänlaiset heitot kumpuavat.)

Pikalinja avioliittoon

Toisaalta he esittävät että esimerkiksi homojen avioliitto-oikeus on hankala koska se tarjoaisi sukupuolta vaihtaneille "pikalinjan avioliittoon". Tämä on hauska heitto koska prosessina vihkiminen on hyvin samanlainen kuin parisuhteen rekisteröiminen.

Sen sijaan nykytilassa asia on sillä tavalla että jos ennen sukupuolen vaihtamista on avioliitossa, on ensin tehtävä ero, ja sitten mentävä leikkaukseen - johon liittyy pieni kuolemisen riski joka on siitä kiinnostava että monille parisuhteen virallistamiset ovat tärkeitä juuri testamenttiasioiden vuoksi - ja sen jälkeen rekisteröidä avioliitto uusiksi. Toisin sanoen tässä tilanteessa paperityö ja prosessointi on moninkertaista. Tuskin kovin laiskaa.

Loppukaneetti.

On mielestäni hyvä että homoseksuaalien avioliittoasioista on siirrytty syrjään. Moni uskoi että seurauksena olisi slippery slope moniavioisuuteen, pedofiliaan tai Pentti Oinosen kanssa naimisiin menemiseen. Sukupuolta vaihtavat ovat siitä kiinnostava kohde että he eivät voi "harjoittaa toimintaansa" salassa.

Jos homoseksuaalisuus on aktio on transseksualismi olemassaoloa ja elämistä. Et voi olla harrastamatta transseksuaalista seksiä tai harrastaa sitä. Se ei ole myöskään jotain jota voi vain olla ja tehdä salassa.

Tiedän että Suomessa on jo nyt erilaisia polyamorisia tiimiytymiä ja muita vastaavia. Ja jollakulla on varmasti jossain jokin seksilabradorinnoutaja kellarissaan. Joku myös panee Pentti Oinosta. (Joskin luultavasti harvemmin kuin hän haluaa tunnustaa, koska hän on kuitenkin vanha aviossa oleva mies. Ja sitä ei nuori mies voi ymmärtää miten vähällä seksillä aviossa olevat voivat tulla toimeen.) Laittomaksi tekeminen koskeekin vain joitain byrokraattisia asioita kuten perinnönjakoa, ja ne moralisoitavat ja paheksuttavat asiat ovat näissä aina näiden puolten ulkopuolella.

Transsukupuolinen on tätä kautta aivan ainutlaatuisella tavalla muiden armoilla. Esimerkiksi kun käsitellään hedelmättömyyttä ja henkilötunnusta käsitellään sellaisia asioita kuin "peruuttamattomuus". Jostain syystä juuri ne ihmiset jotka pitävät transsukupuolisuutta illuusiona ja valheena - jonain jossa "unohdetaan että ihminen on sukupuolielimiensä perusteella selvästi joko mies tai nainen" -  ovat niitä jotka kaikista koviten haluavat tehdä prosessista peruuttamattoman. Eli sellaisen että jos transsukupuolinen eheytyisi Jeesuksella ja haluaisi tehdä lapsia kuten sukupuolielimet hänelle antanut Jumala on halunnut, niin hän ei voi näin tehdä. Koska vaikka prosessin hormonihoidot tekevätkin lapsensaantikyvyttömäksi niin kauan kuin uudessa sukupuolessa ollaankin, niin tätä halutaan täydentää kirurgialla. Argumenttina on usein jotain sen kaltaista kuin "kyllähän sen nyt tietää että ei se ole mikään mies jos se synnyttää, öhö".

Tosin sukupuolen vaihtamiseen/korjaamiseen liittyykin usein sellainen erityinen asenne että se halutaan toisaalta irrelevantisoida. Se ei muuta "oikeaa sukupuolta". Jolloin sen pitäisi vertautua tatuointeihin, lävistyksiin ja muihin kehonmuokkauksiin. Kuitenkin se halutaan nimenomaan prosessoida sellaiseksi kuin se koskisi sukupuolta ja nimenomaan sukupuolta niin että ehtoja halutaan asettaa aina nimen vaihtamista myöten. (Eli halutaan kontrolloida sitä millä ihminen haluaa itseään kutsuttavaksi ja miten tämä on suhteessa siihen minkälaisia kehonmuokkauksia itselleen tekee.)

Nämä samat ihmiset ovat luomassa käsitystä jossa sukupuolta vaihtavat pääsevät jotenkin erityisen helpolla. Prosessia pidetään ikään kuin tarpeettoman kevyenä. Kun tosiasiassa prosessi on sen verran raastava, pitkä ja vaikea että jo sen peruteella voidaan sanoa että sitä ei ota kukaan jos ei ole sitä tosissaan haluamassa.

Näyttääkin siltä, että ainut laiskuus sukupuolenkorjausprosessiin liittyen koskee sen kriitikoiden ajattelukykyä. Vaivattomasti ja ilman prosessointia puuhastellaan kuin pienet vähämielist ääliöt. Älyllinen laiskuus aiheessa joka ei ilmiselvästi koske heitä itseään vaan muita ihmisiä. Se on aina sellaista joka herättää kysymyksiä siitä että onko maailmassa ihmisiä joille pitäisi rakentaa jokin kiva pikalinja johonkin jännittävään eugeeniseen projektiin.

Yleisvessojen ja yhteissaunojen kauhut

Monet keskustelunaiheet virtaavat Suomeen ulkomailta. Tähän liittyen yksi näkyvimmistä copy-paste -keskusteluista on koskenut sukupuolettomia WC:itä ja pienemmässä määrin yhteissaunoja. USA:sa on riidelty ei-sukupuolisidonnaisista tiloista ja tähän liittyen kommentteja on tullut myös homojen ja transsukupuolisten WC -käyttäytymisestä. Asia on ollut monista esimerkiksi boikottien arvoista. Ja pommin.

Niiden paheksujien listoilla on yksi erikoinen piirre. Niissä on sellaista siveysajattelua joka on itselleni jossain määrin tuttua jopa nykyisissä WC -malleissa. En suosi misten pisuaareja, en varsinkaan niitä avoimia kaukaloita joihin kustaan. (En edes tiedä millä nimellä tätä rivikusenta-automaattia kutsutaan.) Pyrin käymään suljetuissa tiloissa niin ison hädän kuin pienen hädän koittaessa. En usko että minua erityisesti tirkistellään. Häveliäisyys on tätä abstraktimpaa.

Tässä mielessä ymmärrän toki jos joku ottaa kierroksia ja puhuu siitä että ei pidä että WCissä tirkistellään. Mutta sitä minä en ymmärrä että homot ja transsukupuoliset nostetaan tässä ongelmaksi. Jos korostettaisiin heteropervojen tirkistelyä, asian voi vielä ottaa jonkinlaisena liioitteluna. Mutta Mika Raatikaisen linja, jossa korostuvat "homostelijoiden" suosimat yleiset pesutilat ja WC:t ja "seksistisen homokyyläyksen uhrina oleminen". Se on sitten hyvin erilainen asia ; Siinä vaiheessa kun hän selittää että hän haluaa "jatkossakin pestä itsensä kyyläysvapaasti", ei enää voi muuta kuin nauraa..

Mutta nähdäkseni juuri sukupuolisidonnaiset WC:t ovat sellaisia että mieheksi itsensä kokeva transsukupuolinen on helposti naisten seassa ja homoseksuaalit ovat nimenomaan siinä rivikusenta-automaatilla, mahdollisuutenaan tuijotella vieraita sukuelimiä. Jos homojen tirkistely pelottaa ja tuota pitää relevanttina niin kauhistuttavin asia onkin se, että nykymallissa homot saavat tirkistellä mutta heteromiehet eivät. (Jos se nyt on mikään ongelma.)

Ei kuitenkaan ole tavatonta kuulla siitä miten yleiset WC:t olisivat nimenomaan homoille ja transseksuaaleille erityinen tirkistelymahdollisuus. Ilmeisesti tämä asia vetää puoleensa joitakuita idiootteja. Sellaisia joiden olemassaolo on paras argumentti demokratiaa ja yleistä äänioikeutta vastaan. On toki mukavaa mennä epämukavuusalueelle kyseenalaistamaan omia perusarvojaan, mutta rajansa kaikella!

Kristillisdemokraattisesta uskonnonvapausnäkemyksestä

Viime päivinä on ollut yllättävän paljon aineistoa kristillisdemokraateista. Olin itse asiassa tyytyväisenä ja iloisena ihmetellytkin kuinka SSS -hallituksen harvoja oikeasti saavuttamia parannuksia yhteiselämäämme on ollut se, että KD -puheet ovat olleet poissa keskustelusta ja kiinnostuksista. (Huonona puolena on sitten esimerkiksi se millä se on korvattu.)

Nyt tämä tilanne on sitten palautunut tutumpaan suuntaan. Ensiksi on otettava Antero Laukkanen, joka haastoi opetushallituksen tasa-arvo -oppaan. Hän on "...kannellut oikeuskanslerille Opetushallituksen tasa-arvo-oppaasta, joka hänen mukaansa hämärtää sukupuolieroja ja johtaa lasten seksuaaliseen häirintään. Laukkanen epäilee myös, että opettajan oma seksuaalinen suuntaus vaikuttaa oppilaisiin haitallisesti." (Itse teos ei ole kovin järkyttävä. Olen törmännyt radikaaleimpiin ja eksplisiittisempiin ja pervompiin kuvauksiin sellaisilta kouluun päästetyiltä kristillisiltä julistajilta jotka ovat vähän päässeet vauhtiin.)

Keskustelu tässä kohden on jumiutunut siihen onko sukupuoli binäärinen ja biologinen vai ei. Mutta oikeasti teko on Laukkaselta myös ja ennen kaikkea juridinen kannanotto. Itse olen valmis lyömään vetoa että Laukkasen haaste ei mene oikeuteen tai oikeudessa läpi. Mutta uskonkin että hän itsekin tietää tämän. Hän on todennäköisesti haastanut saadakseen itselleen nimeä uskon puolustajana. Häviäviin caseihin joilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään ovat olleet KD -puolella ennenkin käytetty keino. Sitä saa yhdellä näpäytyksellä ikään kuin demonstroitua olevansa sekä uskon puolustaja että sorrettu marttyyri.

On toki kiinnostavaa että Laukkasen näkemyksen mukaan transihmiset tai homoseksuaalien ammattitaito vaikka opettajana toimimiseen on kyseenalaista. Lausunto on hämmentävä sillä esimerkiksi Aidon Avioliiton puolella Susanna Koivula on, mielestäni aivan asiallisesti, korostanut sitä että on uskonnonvapauden vastaista ja syrjivää kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa lasten ja nuorten kanssa työskentelyssä. Hänellä on kuitenkin alalle pätevyys ja tutkinto, eikä kristillinen vakaumus tai muu vastaava piirre poista tätä omionaisuutta. Samoin jos joku esittää että uskonon laittaminen kouluun johtaa hengelliseen väkivaltaan ja että opettajan vakaumus voi johtaa siihen että ateistien lapsia kohdeltaisiin tavalla jonka heidän vanhempansa kokisivat oppilaille haitallisena.

Toki jos minä sanoisin että kristinuskon julistaminen kouluissa johtaisi siihen että pikkupojista tehtäisiin kuoripoikia joita raiskataan perseeseen, joutuisin tästä todennäköisesti itse oikeuteen. Väite on toki aivan yhtä faktuaalinen kuin se, että kirjan näkemykset homoseksuaalisuudesta tai vastaavista johtaisivat oikeasti lasten seksuaaliseen häirintään, joka pitää sisällään nimenomaan perseraiskaukselle analogisia asioita. Joten tosiasiassa Laukkanen väittää vastaavia kytköksiä, lähinnä peitellymmin eli epärehellisemmin ja kieroilevammin.

Toinen kiinnostava hahmo on ollut uskonnonvapautta puolustava Päivi Räsänen. Hänen tuore kirjansa on herättänyt esimerkiksi biologien ihmettelyä. Biologia ei tunne sellaista sukupuolta jota Räsänen lääkärinä kuvastaa. Toisaalta ei se voi kulttuurirelativismiakaan olla koska Räsänen taistelee juuri tätä relativismia vastaan.
1: Ehkä hän onkin vain ajamassa objektiivisesti väärässä olevaa sukupuolikuvaa joka ei ole järkevä mistään kannasta. Kenties on vain niin että Räsäsellä on a priori näkemyksiä sukupuolesta ja tähän liittyvät dogmat ja niiden puolustaminen ovat johtaneet siihen että hän on määritellyt sukupuolen sillä tavalla millä hän on. Jolloin tietenkin voidaan sanoa että jos näin generoitu sukupuoli on ei-biologianmukainen niin se kertoo että dogmat nojaavat epätodelle. Dogmat ja siihen nojaava järjestelmä on siis tieteellisesti tarkastellen epätosi eli falsifioitava.

Päähuomio on kuitenkin keskittynyt Räsäsen yhteen lauseeseen, "On julmaa ja rakkaudetonta, jos homoseksuaalisuuden harjoittamista ei sanota synniksi. Näin toimimalla ihmiseltä kielletään armo ja mahdollisuus syntien anteeksisaamiseen, kirjassa mainitaan." Mielestäni suurin osa siitä mitä Räsänen sanoo ja tekee on julmaa ja rakkaudetonta sillä niissä ei arvostea vapautta vaan korostetaan sitä että ihmisiä on suojeltava-kontrolloitava vapaudenrajoittamisilla, koska pelastus on aina tärkeämpää kuin uskonnonvapaus.
1: Mielestäni olisi astetta hyväksyttävämpää jos Räsänen sanoisi että olisi rakkaudetonta jos tietyn linjan fundamentalisti ei saisi sanoa että hänen mielestään homous on syntiä. Tätä ei tosin olla rikokseksi määriteltykään. Räsäsen lausunnosta kuitenkin saa vahvan sävyn että homoutta olisi pakko sanoa synniksi, olipa asiasta mitä mieltä tahansa. Tämä voi toki olla vain retorinen kömmähdys ja hän on astetta suvaitsevaisempi oikeasti. Itse jotenkin jaksan vielä uskoa että näin on.

Uskonnonvapauden kannalta Räsäsen teos on kuitenkin ongelmallinen. Tämä näkyy kun katsoo hänen reagointejaan kokoomusnuorten tempaukseen. Kokoomusnuoret lähettivät hänelle foliohatun taitteluohjeet ja valmistusmateriaalin. "Kokoomusnuoret ovat lähettäneet foliohatun kd:n puoluetoimistoon mm. minun ja puolisoni uuden avioliittokirjan johdosta. Kohde on väärä ja vakavalla asialla irvailu ihmetyttää, Räsänen sanoo tiedotteessa." ... "Puolisoni ja minä puolestamme lähetämme kokoomusnuorille kirjamme luettavaksi ja samalla pyydämme heitä tutustumaan uskonnonvapauslakiimme. Kokoomusnuorten on hyvä muistaa sekin, että myös poliitikoilla on uskonnonvapautensa, Räsänen jatkaa." ... "Toivomme sitä, että kokoomusnuoret kunnioittaisivat maamme kristittyjen uskonnonvapautta myös ilmaista ja perustella näkemyksensä opillisista ja hengellisistä kysymyksistä, Räsänen päättää tiedotteen."

Kuitenkin kun katsoo tuota annettua rakennetta, niin Kokoomusnuoret eivät ole sensuroineet Räsästä. Päin vastoin. Foliohattu on reaktio joka voidaan nähdä positiivisen uskonnonvapauden ilmaisuksi. Olen itse tottunut siihen että uskovaiset lähettävät minulle - joskus jopa postissa kotiin - materiaalia jonka tärkein tehtävä on esittää että uskonnottomat ja ateistit ovat naurettavia ja väärässä. Ivailu ja erilainen tempausten tekeminen on osa kristillistä huumorintajua. Julistustyö on aika monesti yhtä valekondomia ja Jack Chick -traktaattia. Näiden jakamista on pidetty uskonnonvapauden mukaisina ja niiden loukkaava sisältö on nähty jonain joka nyt vaan on sitä että uskonnonvapauteen kuuluu oikeus sanoa mielipiteitä jotka eivät syntisestä tunnu mukavilta.

Räsäsen maailmassa tietyt aiheet ovat selvästi tabu, eli niihin ei saa ottaa kantaa jos se loukkaa kristittyjä. Kristityt taas saavat selvästi uskonnonvapauden kannalta sanoa homoseksuaaleja loukkaavia asioita eikä näihin saa liittää mitään tabuja tai syntisyyttelyä rajoittavia kohteliaisuusnormeja koska se tekee siitä uskonnonvapauden vastustamista.

Räsänen ei ymmärrä että jos hän avoimesti sanoo jotain ja toinen ilmaisee avoimesti tästä mielipiteensä niin se on täysin uskonnonvapauden mukaista. Ja siksi onkin koomista että hän valittaa uskonnonvapausrikkeestä. Tietyt aiheet ja asiat ja niihin kommentointi on Räsäsestä kielletty. Tämä on antivapautta uskonnonvapauden kohdalla. Räsästä ei ole sensuroitu, mutta hän itse haluaa sensuroida muita. Kuitenkin hän itse teeskentelee että häntä on vaiennettu ja että hän ei jotenkin saisi sanoa mielipiteitään ääneen - mikä on hauskaa kun ottaa huomioon että hän ei ole vankilassa vaan politiikassa, kokonainen puolue on valtapönkittämässä että hän saa sanoa mielipiteitään massamediassa niin että kaikki tietävät niistä - ja että juuri hänen uskonnonvapauttaan on rikottu. Aivan kuin uskonnonvapaus hänelle yhtäällä tarkoittaisi sitä että saa sanoa mitä tahansa ja toisaalla sitä että ei saa sanoa mitään mistä joku voisi yhtään koskaan missään mitenkään loukkaantua.

Tämä on tietenkin myös juridinen kysymys ja olisikin hauskaa että Räsänen todella haastaisi kokoomusnuoret oikeuteen ja voittaisi oikeudenkäynnin ennen kuin esittäisi näitä kannanottojaan. Tästä hän saisi kivan hävityn turhan oikeusjutun marttyyrinkruunuaan kasvattamaan. Marttyyrinkruunun voinee rakentaa vaikka foliosta;

Feministipuolueen ongelma

Suomeen on perustettu uusi feministinen puolue. "Mukana on vaikuttajia muun muassa Naisasialiitto Unionista – esimerkiksi puheenjohtaja Katju Aro ja varapuheenjohtaja Maryan Abdulkarim. Koska syrjimättömyys on puolueen aatteen keskiössä, mukaan on pyydetty ihmisiä mahdollisimman laajalla diversiteetillä. Taustaryhmässä on ihmisoikeus-, antirasismi-, LHBTIQ- ja vammaisaktivisteja: esimerkiksi kulttuurituottaja ja transaktivisti Annu Kemppainen, kansalaisaktivisti Senni Moilanen ja kuvataiteilija ja ihmisoikeusaktivisti Katriina Rosavaara. Perustajat alkavat nyt kerätä vaadittuja 5 000 kannattajakorttia, jotta puolue saadaan merkityksi puoluerekisteriin ja se voi asettaa ehdokkaita ensi vuoden kuntavaaleihin."

Itse puolueen linjaus korostaa koko LHBTIQ -linjaa. Kuitenkin tässä yhteydessä on hyvin haasteellista mainita mitään Naisasialiitto Unioniin vivahtavaakaan. Naisasialiitto Unioni on nimittäin kirosana aika monille tuolla sukupuolenkorjauspuolella. Järjestö on käytännössä yksinään ja aktiivisella panostuksellaan synnyttänyt transsukupuolisien piirit jotka vihaavat feminismiä.

Naisasialiitto Unioni on hankala. Sillä tuo feminismipuolueen sisältö on läpileimallisesti kolmannen aallon transystävällistä ja intersektionaalista feminismiä. Unioni taas on korkeintaan toisen aallon feminismin "pesäke". Ja Unionin sisällä on ollut paljon ns. TERF -feministejä, (Trans-Exclusionary Radical Feminist). TERF on liike joka jaotellaan joskus jopa niin että E tarkoittaa joko "eliminationist" tai "exterminationistia". Koska TERF:it vastustavat transsukupuolisia eri asteilla. Erityisesti ne transsukupuoliset jotka kokevat olevansa syntymässää miehiä ovat kohdanneet kovaa kritisointia. (Feministeissä on muuten sukupuolenvaihdoskriittisyyttä sitäkin kautta että sukupuolen binaarisyyttä ja illusionaarisuutta halutaan korostaa liikaa.)

Unioni on klassisesti myös SWERF (Sex Worker Exclusionary Radical Feminist), jonka mukaan seksityöläisyydessä ei ole mitään vapaaehtoisuutta koskaan missään. Tuo puolue ei tosin puhu seksityolaisten oikeuksista ja niiden suojelusta mitään, joten tämän kohdalla ei ole samanlaista ristiriitaa.

Naisasialiitto Unionin liittäminen oikein millään tavalla transmyönteiseen kontekstiin on sama kuin ottaisi natsipuolueen jäsenen juutalaisten oikeuksien liittoon. (Rinnastus ei ole liioiteltu ; Jos vertaisin tilannetta siihen että Päivi Räsänen otettaisiin sekulaarihumanistiseen ateistipuolueeseen ehdokkaaksi, niin Räsäsellä on kuitenkin joitain yhdistäviä humaaneja arvoja ateistien kanssa.) ; Naisasialiitto Unionilla onkin kannanotoissaan ja asenteissaan sen verran omituista historiaa, että tuntuu että transsukupuolisia kosiskellaan heti kun siihen liittyy poliittista valtaa. Tässä tilanteessa ei ole uskottavaa että "virheistä on opittu" ja "ollaan kasvettu ihmisinä". Ei. Kysymys on vallasta ja sen kosiskelusta. Naisasialiitto Unionin banni on vähintä mitä ihminen tekee jos haluaa puolustaa transsukupuolisia.

Itse näen että transsukupuolisten oikeuksissa on paljon oleellista pohjaa. Sellaista jonka rinnalla monet feministien taistot ja asenteet ovat mitättömyyttä. Ja joiden olemassaolo ja jopa uusien ongelmien luominen ovat olleet Naisasialiitto Unionille jo kauan varsin rakas asia ja aihe.

Siksi toivonkin, että puolueen kannattajakorttien keruulle käy kuten Jouko Pihon vastaavalle. Valitettavasti uskon että näin ei käy. Feminismin, tasa-arvon ja intersektionaalisen retoriikan perusteella saadaan livautettua pahasti asennevammaisia, sellaisia joita ei saisi ollakaan, valta-asemiin, eli paikkaan jossa heidän pitäisi olla vielä vähemmän kuin heidän pitäisi olla olemassa.

Jotain tekemistä

Orlandon ampumistapaus on ollut päivän puheenaihe. Omar Mateen ampui useita kymmeniä ihmisiä. Aihe on siitä kiinnostava, että se on jotain jota moni konservatiivi pitää liberaalien pahimpana kognitiivisen dissonanssin hetkenä. Jos luonnonsuojelija on kriisissä nähdessään uhanalaisen eläimen syövän harvinaista kasvia, on liberaali tietenkin hämmentynyt kun islamilainen vastustaa homoja.

Itselleni islamin homoseksuaalisuusvastaisuus ei ole mikään uutinen. Mutta edellä mainittu kognitiivinen dissonanssi on tuntunut vaivaavan joitakuita. Toki iskut ovat nostaneet esiin myös toisen kognitiivisen dissonanssin. Sen, joka kumpuaa konservatiiveilla. Heiltä vaaditaan tarkkaa tasapainoilua sen kanssa että he itse ovat ideologialtaan homovastaisia, eivätkä he halua että iskut vaikuttaisivat niin että homoseksuaalejen elämää parannettaisiin ja heidän ongelmiaan korjattaisiin. He syyttävät iskuista islamia samalla kun joutuvat teeskentelemään kuin islamilaiset olisivat US:an ainut homofobinen ja aiheen tiimoilla väkivaltaa puheissaan lietsovia tahoja.

Orlandon ampumisessa on ollut mielenkiintoisia dilemmoja. Esimerkiksi se, että homoseksuaalit eivät saa luovuttaa verta herätti nopean ensireaktion. Tämä on mielestäni hyvä reagointitapa. Sillä se on käytännönläheinen. Ampumisessa haavoittui useita ihmisiä. Ja homoseksuaalien veri ei kelvannut, homoseksuaalit verenluovuttajat ohjattiin pois. Homot kelpasivat vain vuotamaan verta.

Mutta toki suuri osa huomiosta keskittyi tekijään, kuten yleensä.

Tässä kohden näyttää karkeasti siltä että aina kun tämänlainen isku tapahtuu, on tässä aina kaksi asiaa (a) on joko tuomittava tekijä ja demonisoitava jokin tämän viitekehys tai (b) on pestävä kädet niin että asialla ei ole mitään tekemistä tämän uskonnon kanssa. Valitettavasti tämä onkin sitten se johon keskitytään. Näin ratkaisua ei saada, korkeintaan kaipuu ideologisiin puhdistuksiin joka on naamioitu ratkaisun hakemiseksi.
1: Konservatiivipuolella oltiin melko valmiita päättelemään asioita nimestä ja uskonsuuntauksesta. Teko oli todiste islamin perusolemuksesta. (Tässä mielessä sävyt tuovat mieleen Suomen Jokelan ampumiset jonka jälkeen kristityt näyttivät että tässä oli demonstroitu jotain oleellista ateismista. Jostain systä samat ihmiset eivät näe että esimerkiksi Pride -kulkuetta vastaan tapahtuneet iskut olisivat jotain joka kertoisi mistään muusta kuin siitä että pride -kulkue on itsessään provokaatio.)
2: Liberaalit ja islamilainen oheisyhteisö korosti että islamilla ei ole mitään tekemistä tekojen kanssa. Esimerkiksi ampujan isä Mir Seddique on sanonut haastatteluissa, että hän ei tiennyt mitä hänen poikansa suunnitteli. Ja että hän oli järkyttynyt. Ja että islamilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. "We weren’t aware of any action he is taking. We are in shock like the whole country. This had nothing to do with religion.” He says his son got “very angry” when he saw two men kissing in downtown Miami a couple of months ago, and believes that was part of his son’s motive." (Mikä sekin on vakiintunut teema. Toki yleensä kristilliseen väkivaltaan kuuluu ajatus siitä että konservatiivit tiedostavat tämän asian. Islamin kohdalla tämä on ilmeisesti vaikeampaa heille tiedostaa.)

Tekemistä asian kanssa?

Nähdäkseni on ymmärrettävää että islamilaiset eivät halua olla tämänlaisen asian kanssa tekemisissä. Se on huonoa PR:ää eikä vastaa enemmistön muslimeiden asiaa. Toisaalta kun moni käyttää tämänlaisia tapahtumia demonisoidakseen koko ideologian, on tietenkin haluttavaa torjua aivan kaikki yhteys tälläisiin tekoihin. Kuitenkin tosiasiassa tämä taitaa olla harmaasävyisempi asia. Itselleni on selvää että pelkkä homojen läsnäolo ei ole homo-provokaatio joka synnyttää väkivaltaa. Homoseksuaalit eivät aktiivisesti kutsu pridekaasutuksia eivätkä luoteja pelkästään olemalla olemassa. Se, mikä tekee heistä provokatiivisia on se, että ideologioissa on opetettu että homoseksuaalisuus on paha asia.

Ja näin ollen lausunto siitä että islamilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa on hieman sama kuin sanoisi että Mika Niikon näkemyksellä siitä että hän on eduskunnassa Jumalan tahdosta ei olisi mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Harva kristitty jakaa juuri tätä mielipidettä hänen kanssaan. Mutta tämä marginaalisuus ei riitä. Sidos on olemassa samaan tapaan kuin ISISillä on yhteys islamiin ja väkivaltaan. On toki turhaa sanoa että koko islam olisi ISIS. Erikoista on, että Mateen oli iskujen aikana soittanut ja maininnut ISIS -järjestön. Sekä Bostonin maratonin pommituksen (joka ei ole muslimien tekemä isku).

Turkkilainen, presidentti Recep Tayyip Erdoğania tukeva lehti piti otsikkoaan myöten tärkeänä mainittavana asiana "perverssit homot". Selvästi tässä on jotain tekemistä jonkin kanssa. Toki tämä jokin on jotain joka ei kuvaa pelkästään islamia. Kristillinen pastori Steven Anderson juhli sitä että maailmassa on 50 pedofiilia vähemmän. Koska hänen maailmassaan asiat jostain syystä ovat näin. Ja muutenkin kun katsoo vaikka USA:ssa tapahtuneita LGBT -ihmisten kohtaamia väkivalta-aktioita, voidaan huomata että moni niistä on hyvin moderneja. Ja tekijöillä on usein kristillisiä nimiä. Ja joskus nimiä jotka viittaavat islamiin. Tämä kertoo että on hieman haasteellista demonisoida islamia Mateenin kaltaisten kautta. Sillä tässä käy helposti niin että asia iskee myös kristittyihin.

LGBT on jotain joka on itse asiassa arka aihe tällä hetkellä. Tuoreesti sukupuolineutraalit vessat olivat USA:ssa kova kiistan aihe. Ja tässä yhteydessä nähtiin kristillisen oikeiston puolelta sen tyylisiä lausuntoja kuin mitä James Dobson esitti. Hänestä menneinä aikoina miehet olisivat ampuneet tuollaisesta. Hän ei toki suoraan ottanut kantaa onko se eettinen vai epäeettinen asia. On hyvin tulkinnanvaraista nähdä tätä pelkkänä nostalgiana menneisyyttä kohtaan. Mutta se kuitenkin lietsoo tiettyä asenneilmapiiriä. Jossa on sitten aste-eroja. Esimerkiksi tässä yhteydessä kaipaillut erityisesti transsukupuolisia vastaan varatut itsepuolustutuliaseiden aseenkantoluvat vessoihin ovat jotain johon liittyy vahvempia viestejä. Chicagon Target:issa olikin räjäytetty naisten WC:ssä pommi. Oli selvää, että tämä liittyi tapahtumaan. Aiheen parissa kuitenkin on tupattu korostamaan, että kristillinen vakaumus ja kristilliset arvot eivät ole sama kuin nämä teot. Ne eivät vastaa kristittyjen enemmistön kantaa. Ja jopa tässä mainitussa aggressiivisessa puolessa kaikki eivät ole suoran väkivallan kannalta. Silti niillä kaikilla on jotain tekemistä kristinuskon kanssa.

Tässä kohden en pidä siitä että iskut on rakennettu siihen että ajetaan (1) joko sitä että islamofobiaa ei ole olemassa, vaan pelkästään rationaalista isamkritiikiä tai jossa (2) hyökkäys muuttuu siihen että ajetaan narratiivia jossa valitetaan siitä että vain islamilaisia ekstremistejä syytetään. Sillä kaikki tämä on oikeasti turhaa, toisin kuin verenluovutusasiasta valittaminen jossa on ongelma ja ratkaisu. Iskujen jälkikeskustelu on keskittynyt siihen että joko bashataan islamia tai valkopestään islamia ja kaiken jälkeen huomio keskittyy hyvin vähän niihin ongelmiin joita LGBT -ihmiset kohtaavat elämässään ja arjessaan.

Miten mies ja nainen määritellään?

Usein sukupuolta pidetään "objektiivisena ja biologisena asiana". Sellaisella tavalla jossa on selvää että lausuja ei tosiasiassa tiedä objektiivisuudesta ja biologiasta oikein mitään.

On kenties syytä lähteä siitä että hyvin usein sukupuoli määritetään lisääntymiskyvyn kautta. Tämä teema nousee usein esiin etenkin sukupuolenkorjausleikkausten kohdalla. Ei riitä että fyysisesti näyttää tietyltä. Ollakseen aidosti nainen täytyy olla sitoutunut lisääntymiskykyyn.

Toki on selvää että lisääntymiskyky on hyvin heikko sukupuolenmäärityskeino. Lapsia käsitellään tyttöinä ja poikina ennen hedelmällistä ikää. Ja naiseus ei mene vaihdevuosien myötä. Lisääntymiskeskeisessä argumentaatiossa nouseekin usein esiin se että nainen ja mies on sidottu biologiseen lisääntymiseen mutta "steriili nainen on nainen". Joka kertoo että tosiasiassa sukupuoli määritetäänkin jotenkin toisin kuin lisääntymiskyvyn kautta. ; Jos sukupuoli määrittyy lisääntymiskyvyn kautta on ristiriitaista sanoa että "steriili nainen on nainen". Koska lisääntymiskontekstissa ei voi olla mitään "steriiliä naista" koska ollakseen nainen täytyisi olla lisääntymiskykyinen miesten kanssa. ; Lisääntymiskeskeisen määritelmän sivujuonne onkin tätä kautta jännittävä ; Suuri osa ihmisistä ei nimenomaan olisi miehiä eikä naisia.

Tosiasiassa suurella osalla ihmisistä onkin varmasti jokin muu kuva sukupuolesta. Biologiassa on sentään kyse muustakin kuin panemisesta. (Jopa evoluutiossa, jossa sukulaisvalinta voi lisätä steriileiden yksilöiden kelpoisuutta.) Tässä helpoin tapa lähestyä asiaa on miettiä genetiikan kautta. Tällöin sukupuoli liittyy sukupuolikromosomeihin. Ja miessukupuoli syntyy ennen kaikkea Y -kromosomissa olevan SRY -alueen kautta.

Tämäkin toki johtaa hyvin erikoisiin asioihin ; Ensinnäkin on olemassa kromosomihäiriöitä joiden kautta syntyy ihmisiä jotka ovat sekä olemassa että eivät miehiä eivätkä naisia. Jo lukion kirjoissa kerrotaan XXY ja XYY -kromosomistoista. Niihin liittyy myös ulkoisia muutoksia. Sukupuolen tunnistaminen tätä kautta voi olla vaikeaa. Toki nämä voidaan harvinaisuutensa vuoksi nimetä "häiriöiksi". Mutta tämä on lähinnä asenteellisuutta jota käytetään sen unohtamiseksi että nämä "häiriötilat" ovat aivan todellisia. (Ruusu toisella tavalla asennenimiteltynä aivan samalla tavalla on olemassa.) Valitettavasti asennetta levittävä retoriikka ohittaa monella tieteellisen ajattelun. Itse asiassa valtaosan kaikesta muustakin ajattelusta.

Kromosomiston sijaan on syytä vilkaista myös geenejä ; Toisaalta SRY -alueen muutokset ovat sellaisia että voi syntyä ihmisiä jotka ovat XX -miehiä ja XY -naisia. Tämä toki johtaa kromosomistoista poikkeavaan binaariseen sukupuoleen jossa joko SRY käynnistyy tai ei. Tämäkin näkökulma on siitä erikoinen että tosiasiassa SRY ei tee paljoa mitään. Se on enemmänkin "metaohjelma" joka käynnistää tapahtumaketjuja joissa on monia monia muita geenejä. Tämän vuoksi pieni muutos Y -kromosomissa voi johtaa suuriin muutoksiin fenotyypissä. Ei siksi että tämä yksi geeni tekee asioita. Vaan siksi että yksi geeni vaikuttaa moneen moneen muuhun geeniin. Kun näihin muihin geeneihin voidaan saada muutoksia syntyy mittasuhteiltaan pienempiä mutta joskus suuriakin muutoksia. Sukupuoli onkin enää tilastollinen keskiarvo useasta eri ominaisuudesta. Tämä johtaa siihen että intersukupuolisuus on konkreettinen asia ; Sukupuoli on harmaasävyinen väistämättä. ; Jokin määrä mutaatioita sopivissa paikoissa estää miessukupuolelta näyttämisen vaikka SRY olisikin toiminnassa. Kromosomikeskeinen näkemys sanookin että nainen ja mies ovat tilastollisia konstrukteja. (Eivät täysin sosiaalisia konstrukteja mutta ei taatusti mitään "mies-nainen -dikotomiaakaan.)

Itse asiassa näyttääkin siltä että suurin osa lähestyy mies-nais -eroa siten että ihmisille nähdään sukupuoli ikään kuin "face valuena". Lääkäri tunnistaa ulkoisista piirteistä että onko lapsi tyttö vai poika. Kromosomitestin tai lisääntymiskykytestailujen sijaan katsotaan jalkoväliin. Ja tässä mielessä sukupuolenkorjausleikkauksessa nimenomaan muutetaan/vaihdetaan sukupuolta. Sukupuolen facevalue muutetaan leikkauksilla ja hormoneilla.

Ja missään ylläolevassa ei ole tarvinnut puhua sanaakaan mistään "koetusta sukupuolesta" tai "sosiaalisesta sukupuolesta". Ja silti ei näytä olevan mitään järkeä niissä "tyttö vai poika" -heittelyissä. Jos mietitään vaikka sitä että sukupuolen kokemuksessa on geneettisiä yhteyksiä saadaan sukupuoltaan korjaavien kokemuksen taakse vahvempaa geneettistä pohjaa kuin niille jotka jakavat koko ihmiskunnan "tyttöihin ja poikiin". Mutta tätä mutkaa ei tarvitse. Biologian hierominen riittää.

Sama lippis kiristää niin omenalla kuin melonillakin...

Viime päivinä eduskunnassa on viilattu tasa-arvoisen avioliiton liitännäislakeja. Toisaalta "Aito Avioliitto" -kampanja on kerännyt nimensä ja siihen liittyvä toiminta on ollut melko vähäistä. Homojen avioliitosta ei-pitävien ryhmissä on saatu erikoisen paljon tilaa näkemyksille joissa kumpuaa tappion odottaminen. Tiedostetaan että vaikka "Aidon Avioliiton" ajama aloite sai riittävästi nimiä, se tuskin tulee vaikuttamaan lakiin. Puhutaan siitä että "ei uskalla" muuttaa niin vähän aikaa sitten muutettua lakia.

Pettymys onkin suuntautunut siihen mihin arvokeskustelu usein menee. Ensin povataan maailman tuhoa ja sitten vaihdetaan aihetta. Tämä ei ole tietenkään mitään uutta ; Samassa hengessä on kauhisteltu esimerkiksi sukunimilakia ja lasten piiskansaamiseen liittyvää lainsäädäntöä. On povattu katastrofia ja sitten kun vastapuoli on voittanut maailmanloppu odottaakin jostain ihan toisesta suunnasta. ; Tämä on tietenkin siinä mielessä positiivista että pääsemme eroon "homokeskusteluun" liittyvien kliseiden ylitarjonnasta. "Keskustelu" aiheesta on ollut tunnetusti vähintään väljähtynyttä jo useita vuosia. Siitä on sanottu kaikki oleellinen puolin ja toisin ja jäljelle jää vain toisto. Toisto jonka tärkein funktio ei ole argumentointi ja perustelu vaan oman leirin näyttäminen.

Moni onkin pelännyt että keskustelu siirtyy muualle. On pelätty slippery slopea. Homojen oikeuksien on nähty ajavan kohti moniavioisuutta. Kuitenkin näyttää että uusi aihe on tavallaan jo valittu. Transsukupuolisuus. Tästä kysymyksestä tulee luultavasti se seuraava aihe josta keskustellaan. Ja tässä samalla unohdetaan tietenkin se, että homojen aikaansaama maailmanloppu ei tulekaan. Koska muutoksen ennustetut katastrofit ja niiden näkymättömyys eivät ole tärkeitä vaan maailmankuvasotiminen. Tärkeämpää ennustaa tuhoa tulevaisuudessa siitä asiasta jolla nyt identifioidutaan tiettyyn maailmankuvaan kuin se, että katsotaan miten perusteltuja ne entiset moraalipaniikit olivat.

Perussuomalaiset aloittivat tyttö_poika -sukupuolikampanjan, jossa korostetaan seksuaalisen suuntautumisen sijaan sukupuolen binaarisyyttä. Ja tähän on reagoitu monilla eri tavoin internetissä. Myös väestöliitto on osana #omaleima -kampanjaansa esittänyt kuvan jossa korostuu, että "Jos vastaasi kävelee henkilö jonka sukupuolesta et ole varma, noudata seuraavia ohjeita 1 Älä huolestu 2 Jatka elämää."

En pidä PS -kampanjaa läpeensä huonona. Se kuitenkin korostaa että jokaisen tulee olla sellainen kuin on. Usein sukupuolisuutta kun lähestytään siten että siihen sidotaan hirveän paljon käyttäytymistä. Eli "et ole oikea mies" jos et käyttäydy tietyllä tavalla. ; Tämä haittasi minua jonkin verran lapsena. Näin aikuisena olen monella tavalla machompi ja miehekkäämpi kuin valtaosa niistä jotka minua lapsena neidiksi pilkkasivat. (On itse asiassa nautinnollista katsoa miten minä olen tällä hetkellä kohtuu hyvässä kunnossa, hoikka ja timmin ja energisen oloinen kun taas tietyt aikanaan hyvännäköiset samanikäiset urheilijapojat ovat keskimahautuneet ja ulkonäöltään minua 10 tai vuotta vanhemman näköisiä kurttuisia todennköisesti impotenttisia kalkkiksia.) On jossain määrin hyvä että ajatellaan että sukupuoli on saatu, jokin jota ei voi ottaa pois. Eikä jotain jota pitää ansaita vaikka pitämällä kaljasta ja jääkiekosta. ; Ilmeisesti jopo homoseksuaalisiin aktioihin kykenevä BB -tähti voi pitää lippistä jossa lukee jotain. (Mitä? Sen kampanja tosin jättää avoimeksi. Toivottavasti siinä Sebastianin lippiksessä lukee, että "POIKA".)

Tässä kohden on syytä tiedostaa että en ole ns. postmodernisti. Sellaiset kirjat kuin esimerkiksi Matt Ridleyn "geenit, kokemus ja ihmisenä oleminen" ovat muovanneet käsityksiäni sukupuolisuudesta. Ja tähän liittyen en usko että sukupuolinen kokemus on sosiaalinen konstrukti. Tämä ei tosin tarkoita että luottaisin PS -nuoriin. Sen sijaan luotan tieteeseen. ; Sukupuoli on itse asiassa siitä oleellisen mielenkiintoinen asia että se on hyvin kompleksi. Kompleksi siinä mielessä että siihen vaikuttaa monta geeniä. Joka johtaa siihen että tosiasiassa on odotettavissa poikkeuksia. Jotka ovat olemassa eivätkä mitään sosiaalisia konstrukteja. ; PS -nuorilta tuntuukin unohtuvan se että biologia on tavallaan "poikkeuksien tiede". Evoluution kannattajana tämä on jopa odotettavissa ; Evoluution koko idea on siinä että luontoon ilmaantuu tapahtumaketjuja jotka ovat ytimeltään kontingentteja.

Usein tilanne on se, että vastakkain ovat näkyvästi (1) ne jotka katsovat että sukupuoli on vain geneettinen ominaisuus, ja joista ihmiset ovat siksi tyttöjä tai poikia ja (2) ne joista sukupuoli on kulttuurinen konstrukti ja jonka vuoksi ihmiset voivat valita asioita. (Luultavasti suurin osa on oikeasit tästä välistä mutta tätä ei arvokeskustelussa huomaa. Koska kyse on identiteetin ilmituomisesta ja poliittisessa pelissä voittamisesta ja ryhmään kuulumisesta eikä mistään analyyttisestä omien ajatusten esilletuomisesta eksaktilla ja syväluotaavalla tavalla jossa asian syvintä luonnetta samalla punnitaan ja omia kannanottja myös harkitaan siltä kannalta että mielipiteen omistamisoikeuden lisäksi olisi mukana mahdollisuus siihen että on itse erehtynyt.) Itse näen että sukupuolisuudessa on myös geneettistä pohjaa ja koska aiheena on biologia niin valitettavasti silloin emme voi luoda tieteellisesti kattavaa ja validina pysyvää jaottelua jossa olisi automaatisesti vain "tyttöjä ja poikia".

Sukupuolessa on toisin sanoen poikkeuksia. Tähän liittyen voinen huomauttaa että sukupuoli on tässä mielessä jossain määrin analoginen homoseksuaalisuudelle ; Jos ajatellaan keskiarvoina niin suurin osa on heteroseksuaaleja. Kuitenkin seksuaalisuudessa on poikkeuksia, vähemmistöjä. Kuten homoseksuaalisuutta. Ja em. Ridleyn kirjoista voi tutustua siihenkin että niihin liittyy myös genetiikkaa. Eli niissä on geneettisiä osioita. Samoin sukupuolen kokemukseen on aivokemiallista pohjaa. Tässä mielessä sukupuolen kokemus on nimenomaan ei-sosiaalinen-konstrukti. ; Suurimpaan osaan sukupuolijaottelu sopii. Mutta ei kaikkiin. Ja tämä ei ole sosiaalinen konstruktio. Itse asiassa muun väittäminen on se sosiaalinen konstruktio.
1: Mitä muuten on myös, ironista kyllä, se että väittää että "homoseksuaalisuus on valinta". Sen mukaan sukupuolinen suuntautuminen on kulttuurinen opittu ja valittu konstrukti eikä biologiaa. Tämä ironisuus ei ole yllättävää kun miettii että vaikka kristitty konservatiivi usein korostaa biologiaa niin tosiasiassa hän kannattaa ennen kaikkea kulttuurista determinismiä selittäessään että uskonnolla on merkitystä käytökselle..

Tässä mielessä Hannu Kiuru on lausuntoineen vähintään kohtuullisen pihalla. Mutta tavalla jonka esilletuominen on demonstratiivista ja opettavaista. Hänellä on toki nokkelan vitsikäs otsikko "tunneksä ittes unisex". Hän reagoi nousevaan sukupuolikysymykseen "Kaikki perusasiat täytyy näemmä tänä päivänä paitsi kyseenalaistaa myös hylätä. Hylättyjen joukkoon kuuluu myös Jumala, joka muuten ei luonut ihmisiä tytöiksi ja pojiksi vaan mieheksi ja naiseksi." Biologiaa katsoessakin on nimittäin jaoteltava erikseen geneettinen sukupuoli ja anatominen sukupuoli. Ensimmäinen tunnistetaan geeneistä ja sukupuolikromosomeista. Jälkimmäinen silmämääräisesti elimiä katselemalla. Esimerkiksi SRY -geenissä olevien mutaatioiden/häiriöiden/muutosten/erilaisuuksien vuoksi nämä eivät välttämättä kohtaa. (Sanavalintalista on siksi että ne ovat kaikki arvottavia. Niissä otetaan kantaa onko asia eettisesti hyvä vai huono. Oma pointtini on että tämä on irrelevanttia. Asia voi olla "häiriö" tai "poikkeus"  tai "geenivirhe" mutta se on silti olemassa. Ja olemassaolo kumoaa sen että kaksi lippalakkia sopii kaikille...)
1: Tässä en siis ole edes puhunut sosiaalisesta ja juridisesta sukupuolesta. Eli kokemukseta ja siitä minkä laki on säätänyt sukupuoleksi. Juridinen sukupuoli on siitä kiinnostava että monissa intersukupuolisissa tapauksissa vanhemmat ovat päättäneet lapsen sukupuolen ja sitten laki on kohdellut lasta tämän kautta. Tämä ei ole usein vastannut lapsen omaa kokemusta. Itse asiassa tämä on monesti ollut katastrofaalista. Ja niitä löytyy niistä kauhutarinoista joita nimenomaan sukupuolen biologisuutta ja tyttö-poika -luonnetta korostavat tahot levittelevät mielellään...

Toki Hannu Kiurun lausunnoissa on muutakin omituista.

Hän nimittäin rinnastaa sukupuolta vaihtavia omituisella sarjakuvalla. Niissä ensimmäinen kierosilmäiseksi piirretty mies sanoo "Tunnen itseni naiseksi" ja ihmiset hurraavat. Seuraavassa kuvassa on nainen joka sanoo "tunnen itseni afrikkalaiseksi" ja ihmiset hurraavat. Seuraavassa ihminen tuntee itsensä kissaksi ja tämäkin on jotain jota pidetään rohkeana. Viimeisenä on "Tunnustan Jeesuksen Herraksi". Ja tätä pilkataan. Tässä on kolme omituista kohtaa;
1: Hannu Kiurun jakamassa sarjakuvassa selvästi piirrosyksityiskohdin vähätellään kolmea ensimmäistä ja heidän uskottavuuttaan. (Kuten itse tekstikin tekee.) Ja samalla kuitenkin korostetaan että kristittyjä kohdellaan eri tavalla ja tämä väheksyntä olisi väärin. Jos kristityillä on oikeus pilkata muita oman maailmankuvansa mukaan ilman että tämä tarkoittaa että olisi pakko pilkata joka ikistä vähemmistöä tai kristittyjä, niin miksi muilla ei olisi samaa oikeutta? (Jos en hyväksy kissaksi itseään kokevia ihmisiä, tuleeko minun sitten nyt olla hyväksymättä myös kristittyjä? Onko tämä peräti velvollisuuteni? Jos ei niin missä on sisäinen logiikka analogisuudessa? Ovatko tilanteisiin reagointi pakotetusti samanlaista vai onko kaksoisstandardiargumentti itsessään non sequitur eli sarjakuvan pääteesi itsessään epälooginen, huonosti perusteltu ja typerä?)
2: Sarjakuva on itse asiassa olkiukko siinä mielessä että tosiasiassa rodunvaihdos on kuviteltu asia eikä todellinen ilmiö joten se on aika keksitty konstrukti. Toisin kuin ne jotka kokevat itsensä eläimiksi. On merkittävää huomata että esimerkiksi Tämä Päivä -blogissa suhtaudutaan positiivisesti homoseksuaalisuuteen mutta ei pidetä tätä ryhmää kovin täysjärkisenä. Toisin sanoen ryhmiä ei kohdella samanarvoisena. Osittain juuri siksi että transsukupuolisuus on ominaisuutena sidottavissa aivoihin.
3: Ja kolmanneksi osa todella voi kuvitella itsensä afrikkalaiseksi siksi että on asunut mantereella. Osa afrikkalaistaustaisista on myös hyvin vaaleaihoisia, osittain siksi että heidän vanhempansa voivat olla eri kansalaisuuksista ja osittain siksi että ihon tummuusasteissa on eroja ilmankin (niitä on tilastollisesti vähemmän mutta ne eivät lakkaa tyystin olemasta tämän vuoksi).
4: Neljänneksi voidaan huomata että kaikki muut kolme ovat juuri sitä että ihminen sanoo mitä hän on. Jeesusteluun taas liittyy juuri se että ihminen yth'äkkiä ei olekaan sitä kautta mitä hän on vaan sitä kautta kenelle hän kuuluu. Eli hänen identiteettiään ei sidota siihen mitä hän itse on vaan sitä kautta että hän on antautunut Herran edessä ja antanut itsensä Jeesukselle. Jos näkee että ihmisen on oltava sitä mitä on, ei ole ihme jos asioihin suhtautuu eri tavoin.

Kun lapsen isä on nainen...

Uudessa Suomessa oli teksti Merja-Sisko Aallon (alk. Olli-Veikko Aalto) saamasta kohtelusta. Tämä herätti kommenttien puolella erikoisia kannanottoja. Timo Lehtonen esitti kysymyksen "Sakari Vainikka kirjoitti 21.1.2016 22:04: ”Monien mielessä isä ei voi olla nainen.” Sakari, jos olet sitä mieltä, että lapsen isä voi olla nainen, niin kerro mihin tosiasiaan perustat väitteesi." Kysymys on hyvin erikoinen. Itse asiassa se on käytännössä varmasti virheellinen. Sellainen jonka taakse on vaikeaa nähdä mitään sisäisesti ehjää tai perusteltua.

Jos katsotaan kysymystä aivan sen ytimestä voidaan huomata että kysymys vaatii ekvivokaation. Tämä tapahtuu sillä että sukupuoli määritellään kahdella eri tavalla tilanteen mukaan ja niitä käytetään kuin ne olisivat yksi ja sama.

Tämä on toki siinä mielessä ymmärrettävää että sukupuolenvaihdosleikkauksesta puhuvat ovat sitä mieltä että biologinen sukupuoli, sosiaalinen sukupuoli ja juridinen sukupuoli ovat yksi ja sama asia. Mutta valitettavasti tästä huolimatta tämä huomio ei korjaa ristiriitaa itse argumentista.

Todiste tälle on oikeastaan yksinkertainen.

Jos mietitään asiaa aivan sen ytimestä, voidaan nähdä että kun ihminen haluaa sukupuolenkorjausleikkauksen, syynä on se, että hänen aivonsa ovat tietynlaisia. Ne kokevat sukupuolen erikoisella tavalla. Syntyy epämiellyttävä kokemus joka on rakenteellinen ; Ilmiön tausta on geneettinen. Ja koska aivokirurgia ei tällä tasolla ole mahdollinen, on helpompaa poistaa tämä ongelma modifioimalla ruumista kirurgialla.

Tässä mielessä jos meillä on Lehtosen kysymys voimme päätyä kahdenlaiseen tilanteeseen;
1: Sukupuolenkorjausleikkaus muuttaa ihmisen sukupuolta. Tällöin Merja-Sisko Aalto on mies joka on synnyttänyt lapsia. Tällöin tämä on tosiasia. Merja-Sisko Aalto on sekä muuttanut sukupuoltaan että hän on synnyttänyt lapsia. Joten tässä määrittein mitään ongelmaa ei ole. Tosiasiat nimenomaan huutavat että isä voikin olla synnyttäjä. Merja-Sisko Aallon lapset eivät lakkaa olemasta jonkun fysikaalisen lain mukaan. Joten tosiasiassa hän tarjoaa vastaesimerkin joka falsifioi teorian siitä että "yksikään synnyttänyt ei ole mies". Teoria on heitettävä roskakoriin koska tosiasiat nimenomaan ovat ristiriidassa sen kanssa.
2: Tosiasiassa sukupuolenvaihdosleikkaus ei muuta yhtään mitään biologista sukupuolta vaan vertautuu tatuointeihin ja lävistyksiin ja muuhun kehon modifiointeihin. Jolloin on tavallaan turhaa vaatia leikkausprosessilta vaikka hedelmättömäksi tekemistä. Tai vedota että mitä tämä ihminen saa tehdä vaikka pastorina.

Kysymys onkin tavallaan siitä, että onko tämä modifiointi oikean sukupuolen muuttamista vai jotain muuta. Ja Lehtosen tapaiset ihmiset eivät osaa valita. He vaihtavat linjaa lennosta aina tilanteen mukaan - jopa kesken lauseen. Ja vain analyysikyvyttömyys johtaa siihen että tämä temppu menee läpi. Heti kun asiaa katsoo tarkemmin voi huomata että tosiasiassa sukupuolenvaihdosleikkausten/sukupuolenkorjausleikkausten vastustamisessa on kyseessä se, että välistä sukupuolenvaihdos nähdään sukupuolen vaihtamisena mutta toisinaan tämä biologisen sukupuolen vaihtamisen mahdollisuus kiistetään kategorisesti. Koska nämä ovat keskenään ristiriidassa ei niiden perustalle ja ympärille voi rakentaa mitään rationaalista, järkevää, kunnioitettavaa, sisäisesti koherenttia tai arvostettavaa. Syntyy pelkkää absurdia hölmöilyä jota on oikeutettava mielipiteenvapaudella. Josta päästään argumentinkorvikemaailmaan jossa asia on perusteltu vain siksi että sen saa sanoa ääneen. Ja jossa kuitenkin ollaan korskeasti sanomassa että vastapuoli ei sitoudu tosiasioihin.....

Kysymys on toki laajempi. Sillä sukupuoltaan vaihtavia kohtaan on esitetty erikoisia vaatimuksia. Heiltä vaaditaan esimerkiksi hedelmättömyyden osoittamista. (Minulta ei muuten ole vaadittu hedelmättömyyden osoittamista jotta olisin mies. En ymmärrä miten se voi olla kriteeriattribuuttina.) Itse näen että kun vika on hermostollisessa ruumiin kokemisessa, on leikkauksen taustalla itsemurhariskin vähentäminen ja muu vastaava. Ja tässä vaikutuksessa ei ole mitenkään välttämätöntä vaatia hedelmättömyyttä. Itse asiassa itse suosin nimenomaan sitä että oltaisiin mahdollisimman vähän "invasiivisia" ; Eli jos muutos saadaan vähäisemmällä kirurgialla, ei ihmistä pitäisi väkisin pakottaa tätä radikaalimpaan ja vahvempaan kirurgiaan. Itse asiassa päinvastoin ; Pitäisi suosia leikkauksia jotka riittävät. Ja tämän ylittävää osaa pitäisi pitää ylimääräisenä kirurgiana.

Kristinuskon naturalisaatio?

Manu Ryösö vetoaa mielellään Tapio Puolimatkaan vastustaessaan sukupuolenvaihdos/sukupuolenkorjausleikkauksia. Hän korostaa tässä yhteydessä, että juutalais-kristillisen ihmiskäsityksen traditio arvostaa luotua konkretiaa ja sen empiiristä tutkimusta korkeammalle kuin langeneen ihmisen subjektiivista itsetodistusta (joka on taipuvainen erilaisiin perversioihin ja itsepetokseen). Tästä seuraa, että kirurgisen korjaukset vammojen suhteen tulisi tehdä “geno- ja fenotyyppiä” kohti eikä siitä poispäin.

Jostain syystä samaa asennetta ei voida ottaa käyttöön kun puhutaan onnellisuudenmuutoskokemuksista joita uskovainen kertoo uskoontulostaan. Samoin sitä ei ole kohteliasta käyttää kun viitataan enkelikokemuksiin. Tai ihmeparanemiskokemuksiin joille ei ole lääkärintodistusta. Samoin on hyvin epäkohteliasta ottaa esiin se, että jos ihmeet ja ihmisten vakaumuskokemukset jätetään syrjään, ollaan harjoittamassa maailmankuvaa joka arvostaa naturalismia niin että jos vastassa on naturalistinen ja ei-naturalistinen selitysmalli tai näkemys niin se naturalistinen voittaa. Ja tämä on jotain jota ei saa puhua evoluutiokysymyksessä.

Toisin sanoen näyttää että judeokristillinen perinne kunnioittaakin konkretiaa ja empiriaa itsetodistuksen yli vain niissä asioissa jotka viehättävät modernin nykyajan konservatiiveja maailmankuvasodassaan tämän hetken liberaaleja vastaan. Who could have quessed?

Feminismissä on tilaa transsukupuoliongelmille

"Takkirauta" -blogissa otettiin kantaa transsukupuolisuuteen. Kirjoitus irtautui niistä kaikista lukkiutuneimmista näkemyksistä. Kuten esimerkiksi fundamentalistien suosimaa ajatusta, transsukupuolisuus olisi jokin ideologinen valinta jossa tehdään jotain hyvin naurettavaa ja väärin. Että siitä että sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio.

Takkiraudassa korostettiin näkemystä jonka mukaan koettu sukupuoli on synnynnäinen. "Ihmisellä sukupuoli-identiteetti ei ole syväkoodattu pippeliin eikä pimppaan. Se on syväkoodattu aivoihin, tarkemmin sanottuna aivokurkiaiseen ja siellä BSTc:hen (Bed Nucleus in Stria Terminalis). Tämän yhteyden havaitsivat ensimmäisenä Zhou ja Gooren et al vuonna 1995. Miehillä BSTc on noin tuplasti isompi kuin naisilla. Zhou ja Gooren tutkivat kuolleiden transseksuaalien aivoja ja havaitsivat, että kaikilla tutkituilla vainajilla BSTc oli vastakkaisen sukupuolen kaltainen. Kontrolliryhmässä oli homoja, lesboja, ja syövän tms vuoksi kastroituja tai hormonihoitoa saaneita, ja heillä BSTc oli normaalikokoinen. Tutkimuksen tulokset vahvistettiin Kruijver, Swaab et al tutkimuksesa 2000." ... "...transsukupuolisuus ei ole mikään kiva mutta hiukan eksentrinen elämäntapa. Se on oireyhtymä, joka hoidettuna johtaa pysyvään hedelmättömyyteen ja hoitamatta joko psykoosiin tai itsemurhaan tai molempiin." Ja sellainen että siihen liittyvää asiaa ei voi korjata. "Miksi sitten kosmeettista kirurgiaa, sukupuolenvaihdoksia ja hormoneja harjoitetaan? Siksi, että se on kokemuksen mukaan ainoa tapa hoitaa transseksualismi oireettomaksi. Emme kykene peukaloimaan BSTc:tä "normaalikokoiseksi"; ainoa keino on muuttaa ruumis vastaamaan sukupuoli-identiteettiä."

Tässä ei toki ole minulle mitään hirveän uutta. Pidän Matt Ridleyn kirjoista ja hän on niissä useissakin tuonut esille sitä miten "sukupuoleltaan epämääräisten" sukupuolta on aiemmin valittu jo aivan vauvana. Ikään kuin ihminen oppisi sukupuoleensa kuin rooliin. Ja tässä on ollut ikäviä seurauksia. Ridley korostaa sitä että sukupuolikokemus on jotain jota ei voi muuttaa. Teoksessaan "The Red Queen" hän kertoo "Sex is not about reproduction, gender is not about males and females, courtship is not about persuasion, fashion is not about beauty, and love is not about affection. Below the surface of every banality and cliche there lies irony, cynicism, and profundity." Lausunto vaikuttaa postmodernilta feminismiltä mutta se ei ole. Sillä feminismissä on suuntauksia joissa sukupuoli on enemmänkin rooli. Ridley kannattaa käyttäytymisen, asenteen ja luonteen evoluutiivista pohjaa. Jota monet feministit pitävät rajoittavana ja jonkinlaisena valtaintressinä. Ridley esittää nature-nurture -kiistan siinä muodossa jota pidän "suunnilleen ainoana järkevänä". "There is no nature that exists devoid of nurture; there is no nurture that develops without nature. To say otherwise is like saying that the area of a field is determined by its length but not its width. Every behavior is the product of an instinct trained by experience."

Toki tämä ei koske kaikkea feminismiä. Jos otetaan esimerkiksi Luce Irigaray, hänellä on monia näkemyksiä joita konservatiivi voisi pitää hupsuina ja postmoderneina. Mutta hänen kirjoituksissaan on kuitenkin korostettu sitä että naiset ja miehet ovat erilaisia. Ja että samanlaistaminen on naisten epäautentisoimista. Tässä mielessä on väärin puhua että tässä on kovin laajamittainen ongelma. ; Tämän voi toki huomata jo siitä että moni feministi kannattaa myös homoseksuaalien avioliittoa. Ja tässä keskusteluyhteydessä ei korosteta homoseksuaalisuutta valintana vaan nimenomaan jonain johon synnytään. Feministeistä moni varmasti uskookin että transsukupuolisten sukupuolikokemus on synnynnäinen ja irrottamaton osa heitä itseään. Joten olisi liioiteltua väittää että tämä probleema koskisi feministejä ja kaikkia feministejä. Tai edes enemmistöä.

Kohtuullisuus on tässäkin maltillista.

Ongelmana onkin enemmänkin se, että kun puhutaan aivoista ja sukupuolesta, on olemassa kaksi väärää ajattelumallia jotka ovat sellaisia että niillä on äänekkäitä kannattajia. (1) Ensin ovat ne jotka ajattelevat että mitään sukupuolieroja ei ole ja ne kertovat enemmänkin harjaantumisesta rooleihin ja (2) ne jotka tiivistävät tilastollisuuden samaksi kuin jokin irrottamaton piirre joka kuvaa enemmistöä.

Tähän liittyen en viitsi kuin muistuttaa
1: "Helsingin Sanomien" tiedeartikkelista. Se otsikoitiin, että "Ihmisen aivoilla ei ole sukupuolta". Siinä tutkijat tosin totesivat arkijärkeistyksen jossa sanottiin, että "Aivoissa on sukupuolieroja, mutta aivoilla ei ole sukupuolta." Tutkimus on mielestäni hieno. Se näyttää mitä tilastollisuus tarkoittaa monen muuttujan kohdalla. Tutkittiin miesten ja naisten aivoja. "Kuvista ilmeni joitakin keskimääräisiä eroja sukupuolten välillä." Sitten otettiin sukupuolierot tarkasteluun. "Tutkijat keskittyivät niihin aivoalueisiin, jotka erosivat miehillä ja naisilla eniten toisistaan. Osoittautui, että otoksesta riippuen 23–53 prosentilla koehenkilöistä oli aivoissaan vähintään yksi vastakkaiselle sukupuolelle tyypillisempi rakenne.Toisaalta tietylle sukupuolelle ominaisempia hermosoluryppäitä kasautui harvoin paljon yksiin aivoihin. Vain 0–8 prosentin aivot olivat järjestelmällisesti ”miesmäiset” tai ”naismaiset”." Eli sukupuolisuus on käytännössä jotain joka näkyy vain tilastollisesti. Kuitenkin arjessa analyysiä käytetään kuin se olisi jokin sukupuoleen liittyvä tunnusmerkki jolla voitaisiin lähestyä ihmisiä ja ihmisryhmiä ja ihmisyksilöitä.
2: Toisaalta on huomioitava että oppimistakin tapahtuu. Esimerkiksi kun puhutaan vihasta, on syytä huomata että tilanne on "Psychology Todayn" jutun mukaan se, että vihaiset miehet saavat aikaan tulosta mutta vihainen nainen menettää uskottavuutensa. Vihainen mies on dominantti ja käyttää auktoriteettiaan kun taas nainen on hysteerinen ja tunteilee. Vaikka tosiasiassa viha on vihaa. On selvää että jos aggressiolla saa tuloksia, se toimii kannustimena olla aggressiivinen jatkossakin. Ja toisaalta jos aggressiolla menettää uskottavuuttaan, on syytä lopettaa se. Tämä toisaalta vihjaa että tasa-arvoisuuskysymykset eivät tältä osin ole vielä täysin reiluja. Eli feministiselle keskustelulle on vielä asiallistakin tilaa.

Kuitenkin feminismiin mahtuu transsukupuolisuusongelmaa.

Olen itse blogissani pyrkinyt jakamaan feminismin ja telaketjufeminismin erikseen. Ihan sen vuoksi että feminismiä on niin monenlaista että sen piiriin mahtuu keskenään ristiriitaisia näkemyksiä. Feminismi ei ole mikään tietty ismi vaan sateenvarjotermi. (Jossain mielessä sitä voisi toki kutsua myös sateenkaaritermiksi. Mutta en jatka tästä tämän enempää.)

Tästä mielestäni hyvää demonstraatiota saa "Tämä Päivä" -blogin kirjoituksesta. Siinä aiheena oli se, miten feministit olivat suuttuneet feministisestä komediasta. Hän nostaa tässä esiin termin joka on sisällöltään samansuuntainen mutta kohteliaampi kuin oma käyttämäni termi. Terminä on "loukkaantumisfeminismi". "Ja niin tämä loukkaantumisfeminismi tulee tuhoamaan itsensä, sen luonne on itsetuhoutuva. Emme koskaan tule löytämään sellaista tilannetta jossa etsimällä etsivä ei voisi keksiä miten jokin asia on loukkaava ja ikävä, joten loukkaantumisia tullaan näkemään jatkossakin, aina. Ihmiset eivät kuitenkaan jaksa sitä loputtomiin. Jo nyt näkyy miten yhä useampi on tietoinen loukkaantumisfeminismin myrkyllisyydestä ja aktiivisesti vastustaakin sitä. Itseasiassa feminismistä on tullut varsin epäsuosittua juuri näistä syistä ja se on karkoittamassa kansan syvät rivit ja vetääkin puoleensa enää sitä radikaalimpaa äärilaitaa." Ihmiset väsyvät puhtaaseen uhriutumispuheeseen. Haasteena onkin se, että esimerkiksi asiallinen kritiikki muistetaan huomioida mutta ohitettaisiin turha väninä. (Tai murhe osattaisiin vähintään priorisoida sen vakavuusasteen mukaan.) Se on tietenkin vaikeaa kaikissa aiheissa. On helppoa vain ohittaa kaikki tai lietsoutua.

Mutta "Tämä Päivä" -blogin kirjoituksen mielenkiintoisin sisältö koskee kuitenkin niitä esimerkkejä. "Feminist Comedy Night with Jamie MacDonald #2-tapahtumassa. Tämä feministinen komediailta tuotti joukon mielensä pahoittajia, joiden mielestä tapahtuma oli seksistinen ja rasistinen ja transmisogyyni." ... "Kommentaattori haukkuu Jamie MacDonaldia transmisogynistiseksi setämieheksi. Mitä ilmeisimmin tämä ei tiedä Jamien olleen aiemmin Johanna. Jos joku saa kertoa trans-aiheisia vitsejä, tässä on koomikko jolla on kyllä paperit siihen. Olen itseasiassa tavannut kyseisen koomikon useaan otteeseen, enkä pysty hänestä kuvittelemaan seksistiä tai transmisogynistiä millään ilveellä." Syynä on varmasti osittain juuri se, että sukupuolenkorjausleikkauksiin ja muihin prosesseihin meneminen on haasteellista ja prosessin läpikäyminen on hirvittävä mylly. Ihminen joka ryhtyy sellaiseen vapaaehtoisesti kokee sen verran paljon haasteita että normaali "loukkaantumisfeministi" saisi siitä vänisemistä seuraavaksi 10 000 vuodeksi. Ja tälläiseen prosessiin mennään lähinnä jos sukupuolen kokemus on niin syvä että sitä ei voi valita. Eli se on biologinen. Tämä asennoituminen varmasti näkyy siinä että sukupuolta pidetään enemmän kuin roolina. Ja tämä heijastuu vitseihin. Ja vitsit taas tulkitaan tätä kautta. Kun niissä on sukupuoli-binäärisyyttä, niin ne tulkitaan heteronormatiiviseksi setämieheilyksi.