Kun puhutaan sukupuolenvaihdoksista/sukupuolenkorjauksista, on sen kriitikoiden parissa ollut kovasti muodissa käyttää erilaisia ilmauksia jotka viittaavat siihen että kyseessä olisi jotenkin erityisen passiivinen ja helppo prosessi.
Prosessin saa narraatiolla
Esimerkiksi kun aiheeseen liittyy psykologian haastatteluja, on esitetty että sukupuoltavaihtava menee "kertomaan narratiivia" ja saa tarinaa vastaan prosessin. Tämä vaikuttaa siltä kuin prosessi olisi todella helppo sekä mielivaltainen.
Kuitenkin tosiasiassa sukupuolenvaihdosprojekti on varsin haastava. Ja se vaatisi käytännössä sitä, että kaikki psykologia ja psykiatria olisi "narraatiota". Toki esimerkiksi masennusta ja muita vastaavia ilmiöitä lähestytään myös ihmisten tarinoita kuunnellen. Mutta niiden kohdalla vastaavaa kielenkäyttöä tulee vastaan harvemin. Ja ihan syystä. Masennustakaan ei arvioida pelkältä narraatiopohjalta.
1: Itse asiassa suunnilleen ainut puhtaasti narraatiopohjalta tehty argumentaatiosto johon olen itse törmännyt elämässä toistuvasti koskee uskovaisia joilla on ties mitä narraatioita joissa kertovat käyneensä koomassa tuonpuoleisessa, enkelikohtaamisista matkalla kotiinsa tai jossa heillä on ollut elämänmuutos ja kääntyminen menneisyydestä josta ei näy merkkejä missään dokumenteissa. Jostain syystä näitä tarinoita ilman faktoja nielevät eivät pidä näitä narraatioina. Mutta transgenderin prosessi on heistä silti puhdasta tarinankerrontaa.
Tosiasiassa sukupuolta vaihtava joutuu läpikäymään pitkän prosessin. Lähetteen tekemisen jälkeen on diagnosointivaihe jossa itse asiassa eliminoidaan
1: Kokemuksen kanssa vaihtoehtoisia selitysmalleja. Halu vaihtaa sukupuolta voi johtua monesta muustakin asiasta ja niihin meneminen käytännössä tuottaisi "väärässä kehossa olemisen tunteen" johon liittyy esimerkiksi kasvanut itsemurhariski ja muut vastaavat riskit jotka koskevat sitä tilaa jossa transgender elää elämäänsä jos ei saa leikkausta. Näissä mielivalta on korkeintaan päätöstä tekevällä lääkärillä. Hän voi nimittäin torjua diagnoosin hyvinkin helposti ilman että tästä voi käytännössä valittaa. Esimerkiksi väärällä tavalla istuminen voi kelvata argumentiksi prosessin jatkamista vastaan.
2: Toisaalta katsotaan henkinen tila muutenkin. Tätä perustellaan sillä, että prosessi on pitkä ja henkisesti raskas. Joten vaikka diagnoosi olisi tosikin, niin täytyisi olla kunnossa selvitäkseen siitä. Tästä ei seuraa se, että transgender ei voisi olla masentunut. Mutta prosessi ei etene jos hän on masentunut.
"Narraation" sijaan kysymys onkin nipotarkasta valvonnasta. Persoonallisuuden rakennetta kartoitetaan hyvinkin tarkasti. Ja tämän kartoituksen lisäksi mukana on vähän samanlainen "kanttikerrointestaus" kuin kyseessä olisi jokin armeijan erikoisjoukkoihin hakeminen. (Tjsp.) Koska käytössä on poissulkeva mekanismi, pitää kaikki muut vaihtoehdot kokemukselle ja narraatiolle eliminoida jotta diagnoosiksi saadaan "se tarvittava". Tuskin mikään kepoinen narraatio joka laverrellaan sydämenasioista ja enkelikokemuksista uskontovereille jossain hiton karismaattis-hihhulillisessa uskonkokouksessa. (Joka on tietysti se vertailukohta josta tämänlaiset heitot kumpuavat.)
Pikalinja avioliittoon
Toisaalta he esittävät että esimerkiksi homojen avioliitto-oikeus on hankala koska se tarjoaisi sukupuolta vaihtaneille "pikalinjan avioliittoon". Tämä on hauska heitto koska prosessina vihkiminen on hyvin samanlainen kuin parisuhteen rekisteröiminen.
Sen sijaan nykytilassa asia on sillä tavalla että jos ennen sukupuolen vaihtamista on avioliitossa, on ensin tehtävä ero, ja sitten mentävä leikkaukseen - johon liittyy pieni kuolemisen riski joka on siitä kiinnostava että monille parisuhteen virallistamiset ovat tärkeitä juuri testamenttiasioiden vuoksi - ja sen jälkeen rekisteröidä avioliitto uusiksi. Toisin sanoen tässä tilanteessa paperityö ja prosessointi on moninkertaista. Tuskin kovin laiskaa.
Loppukaneetti.
On mielestäni hyvä että homoseksuaalien avioliittoasioista on siirrytty syrjään. Moni uskoi että seurauksena olisi slippery slope moniavioisuuteen, pedofiliaan tai Pentti Oinosen kanssa naimisiin menemiseen. Sukupuolta vaihtavat ovat siitä kiinnostava kohde että he eivät voi "harjoittaa toimintaansa" salassa.
Jos homoseksuaalisuus on aktio on transseksualismi olemassaoloa ja elämistä. Et voi olla harrastamatta transseksuaalista seksiä tai harrastaa sitä. Se ei ole myöskään jotain jota voi vain olla ja tehdä salassa.
Tiedän että Suomessa on jo nyt erilaisia polyamorisia tiimiytymiä ja muita vastaavia. Ja jollakulla on varmasti jossain jokin seksilabradorinnoutaja kellarissaan. Joku myös panee Pentti Oinosta. (Joskin luultavasti harvemmin kuin hän haluaa tunnustaa, koska hän on kuitenkin vanha aviossa oleva mies. Ja sitä ei nuori mies voi ymmärtää miten vähällä seksillä aviossa olevat voivat tulla toimeen.) Laittomaksi tekeminen koskeekin vain joitain byrokraattisia asioita kuten perinnönjakoa, ja ne moralisoitavat ja paheksuttavat asiat ovat näissä aina näiden puolten ulkopuolella.
Transsukupuolinen on tätä kautta aivan ainutlaatuisella tavalla muiden armoilla. Esimerkiksi kun käsitellään hedelmättömyyttä ja henkilötunnusta käsitellään sellaisia asioita kuin "peruuttamattomuus". Jostain syystä juuri ne ihmiset jotka pitävät transsukupuolisuutta illuusiona ja valheena - jonain jossa "unohdetaan että ihminen on sukupuolielimiensä perusteella selvästi joko mies tai nainen" - ovat niitä jotka kaikista koviten haluavat tehdä prosessista peruuttamattoman. Eli sellaisen että jos transsukupuolinen eheytyisi Jeesuksella ja haluaisi tehdä lapsia kuten sukupuolielimet hänelle antanut Jumala on halunnut, niin hän ei voi näin tehdä. Koska vaikka prosessin hormonihoidot tekevätkin lapsensaantikyvyttömäksi niin kauan kuin uudessa sukupuolessa ollaankin, niin tätä halutaan täydentää kirurgialla. Argumenttina on usein jotain sen kaltaista kuin "kyllähän sen nyt tietää että ei se ole mikään mies jos se synnyttää, öhö".
Tosin sukupuolen vaihtamiseen/korjaamiseen liittyykin usein sellainen erityinen asenne että se halutaan toisaalta irrelevantisoida. Se ei muuta "oikeaa sukupuolta". Jolloin sen pitäisi vertautua tatuointeihin, lävistyksiin ja muihin kehonmuokkauksiin. Kuitenkin se halutaan nimenomaan prosessoida sellaiseksi kuin se koskisi sukupuolta ja nimenomaan sukupuolta niin että ehtoja halutaan asettaa aina nimen vaihtamista myöten. (Eli halutaan kontrolloida sitä millä ihminen haluaa itseään kutsuttavaksi ja miten tämä on suhteessa siihen minkälaisia kehonmuokkauksia itselleen tekee.)
Nämä samat ihmiset ovat luomassa käsitystä jossa sukupuolta vaihtavat pääsevät jotenkin erityisen helpolla. Prosessia pidetään ikään kuin tarpeettoman kevyenä. Kun tosiasiassa prosessi on sen verran raastava, pitkä ja vaikea että jo sen peruteella voidaan sanoa että sitä ei ota kukaan jos ei ole sitä tosissaan haluamassa.
Näyttääkin siltä, että ainut laiskuus sukupuolenkorjausprosessiin liittyen koskee sen kriitikoiden ajattelukykyä. Vaivattomasti ja ilman prosessointia puuhastellaan kuin pienet vähämielist ääliöt. Älyllinen laiskuus aiheessa joka ei ilmiselvästi koske heitä itseään vaan muita ihmisiä. Se on aina sellaista joka herättää kysymyksiä siitä että onko maailmassa ihmisiä joille pitäisi rakentaa jokin kiva pikalinja johonkin jännittävään eugeeniseen projektiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti