"Game of Thrones" on täynnä raakoja tekoja. Osa hahmoista vaikuttaa jopa "ylipahoilta". Toki osasta tulee maineeltaan yliarvioidusti pahoja. Esimerkiksi Joffrey Lannister oli kompleksisempi hahmo kuin voisi luulla. Hän oli enemmän ignorantti kakara, enemmän itsestään epävarma ylikompensoija ... kuin pelkästään sadistinen runkkari. (Mikä on liioitellusti sanottu, häntä ei itse asiassa esitetty runkkarina.) Häntä olikin helppoa ylivihata.
Toisaalta sarja esittelee ylivarpusen (High Sparrow). Hän on sellainen että voitaisiin ajatella että ihmiset vihaavat häntä pääasiassa siksi että hän johtaa sen tyylisiä uskonnollisia fanaatikkoja joita ei arvosteta nykyaikana. Hänet itsensä kuvataan varsin rauhallisena ja väkivallattomanoloisena. Suurvarpunen on äänestetty yhdeksi koko sarjan vihatuimmista hahmoista. Tämä voi olla omituista kun huomioidaan että sarjassa on paljon sellaisia raakoja ja heöposti vihattavia hahmoja kuin "Mountain" Clegane ja Daenerys Targaryen. Heihin rinnastettuna Suurvarpunen on rauhallisesti puhuva ja enimmäkseen lähinnä huumorintajuton, hän ottaa uskonnon hyvin vakavasti. Hän vyöryttää ympärilleen rauhallisella äänellä anekdootteja. Hänen inhoamisensa tuntuu tässä kohden ylimitoiteltulta.
High Sparrow edustaa kuitenkin aika realistista kuvaa ihmisestä jota pitääkin vihata. Hän kiusaa prinsi Tyrelliä sellissä siitä että hän on homo. Kuningatar Tyrelliä siksi että hän puolusti em. veljeään. Vangitseminen odottamaan oikeudenkäyntiä on siitä kiinnostava että moni pitäisi jo tätä odotteluvaihetta hyvin raakana rangaistuksena vaikka se tehtäisiin tuomion jälkeen. Tunnustusvaatimukset ja selvä janossa pitäminen ja tähän liittyvä maahanvaluttamistempusto ovat enemmän kuin raakoja. Suurvarpusen alaiset tekevät näitä ja on selvää että he tekevät niitä käskystä.
Muutenkin High Sparrown toimintaa kuvaa erikoinen provokatiivinen rohkeus. Tätä kuvaa se miten hän ensin estää Cersei Lannisterin pääsyn oman lapsensa hautajaisiin. Ja sitten hän saapuu provosoimaan Jaime Lannisteria tämän saman kuolleen sukulaisen arkun äärelle. Temppuna on juuri se, että hän on rauhallinen mutta mahdollisimman provosoiva ja ärsyttävä. Hän asettaa omat aseistetut joukkonsa ympäröimään tilannetta niin että Jaime tietää että nämä ovat läsnä. Mutta tavalla jossa hän ehtisi lyömään suurvarpusen hengiltä ennen kuin nämä ehtisivät tätä puolustamaan. On selvää että Suurvarpunen pelaa peliä jossa hänen vastustajansa tekevät juuri kuten hän sanoo tai sitten tekee Suurvarpusesta itse itsensä provosoidun marttyyrin joka taas takaa että asiat menevät jälleen juuri kuten hän tahtoo.
Häntä ympäröi PR -kuori joka on pahempi kuin monilla sarjan selkeämmällä selkäänpuukottajalla. Moni sekoittaa äänensävyn sisältöön. Moni sekoittaa tarinoinnin väkivallattomuuteen. Suurvarpusen sanat ja teot ovat täynnä rauhallisesti esitettyjä uhkauksia, kuten esimerkiksi puheita siitä miten hän ensin komentaa valtaapitäviä ja kun tästä yritetään pyristellä hän kertoo että hänen seuraajansa ovat enemmistö joka ei pelkää vähemmistöä ja joka voi siksi tuhota vaikka maallisia valtakuntia.
Tosiasiassa Suurvarpunen ja häneen sidotut liikehdinnät ovat sellaisia että tosiasiassa nykyaikana juuri hänenlaisensa menestyvät. Hän on siitä oleellinen hahmo, että hän ei ole helpostivihattava nykyaikanakaan. Hänenlaisensa ympärille voi syntyä liikehdintää. Sellaista jota on vaikeaa kritisoida koska ihmiset näkevät muodon eivätkä sisältöä. Itse asiassa Suurvarpusen kaltaisia on nykysuomessa nykyisessä modernissa maailmassa. Ja on oltava tarkkana että he eivät saa valtaa edes sitä mikä heillä on nykyajassa.
Kirjoittaja ei kuitenkaan kannata mitään demoralisoitunutta vihreähehkuista sekularismia mallia Cersei Lannister.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti