Neutraliteettiharha-harha

Valomerkissä on teksti uskontovastaisesta vihapuheesta. Teksti on siinä tärkeä että kaikkia ihmisiä voidaan kiusata. Ja varmasti uskovaisakin kiusataan uskovaisuuden vuoksi.

Teksti on hyvin asenteellinen. Tekisi mieli yksinkertaisesti kääntää se ympäri.

Eli vaihtaa copy-paste -tyylillä uskonto ja ateismi ristiin. Teksti nimittäin yleistää ateismin ja uusateismin. Strategia on loogisesti perusteltu, sillä logiikassa johtopäätökset seuraavat premisseistä "mekaanisesti" niin että ei ole väliä mitä logiikan kaavan A ja B ovat. Yhtä tosista premisseistä seuraa yhtä tosia johtopäätöksiä.

Samalla se kuitenkin korostaa, että on asiatonta miten "Uskonnonvastainen vihapuhe rakentuu usein uskonnon negatiivisten vaikutusten ympärille ja yleistää yksittäiset epäkohdat koskemaan uskontoa ja uskovia yleensä". Uusateismi on tässä prosessissa yleinen keino. Uskovaiset puhuvat siitä klimppinä joka olisi suoraan "militanttia ateismia".

Takana on melko tavalla vahvasti sanakikkailu. Siinä käytetään pohjana sitä että kirkon ja valtion erottaminen ja muu vastaava sekularismi on nimetty "uskontojen kieltämiseksi" ja "Uskontojen kieltämistä toivova ei useinkaan ajattele loukkaavansa ihmisen oikeutta uskontoonsa." Näkemys on siitä kiinnostava, että sekularismi ei välttämättä ole uskonnonvapauden kieltämistä. Sekularismi koskee sitä miten ihmisiä voidaan osallistuttaa poliittisesti muiden ihmisten uskontoihin. Tällöin sekularismi korostaa ns. negatiivista uskonnonvapautta. Suomen uskonnonvapauslaki on tässä siitä kiinnostava että se huomioi uskonnonvapautena molemmat, niin negatiivisen uskonnonvapauden kuin positiivisen uskonnonvapauden. Siksi esimerkiksi ketään ei voi pakottaa osallistumaan islamilaisiin kumarteluihin viisi kertaa päivässä vaikka se on monille tärkeä uskonnollinen asia.

Sekularismi -sanan monimerkityksellisyys on siitä kiinnostava että Valomerkin teksti muistuttaa joidenkin englantilaisten kirjoitelmia. Siellä sekularismi on siitä kiinnotavaa, että Kuningatar on myös kirkollinen johtaja. Harva Suomessa sanoisi että politiikan ja valtion erottaminen tässä johtaisi uskonnonvapauden katoamiseen. Itse asiassa maassamme kansankirkon puolustajat usein korostavat että maassamme on uskonnonvapaus koska meillä ei enää ole valtionkirkkoa. Maassamme ei toki myöskään teloiteta jumalanpilkasta eikä meillä ole enää konventikkeliplakaattia. Jotka ovat olleet uskonnon politisoitumista. Näitä asioita voidaan pitää uskonnonvapauden lisääntymisenä vaikka ne ovat ytimeltään juuri sitä että uskonnoilla on ollut poliittista valtaa joka on otettu niiltä pois.

Sekularismi, joka on kiistämättä uusateismissa mukana melko vahvasti, on tarkalleen ottaen oppi jonka mukaan on oikein että ketään ei palkita tai rangaista vakaumuksensa mukaan eikä vakaumukseen liity erityisiä etuoikeuksia. Näin ollen sekularisti voi kieltää kirkkojen verovapauksia. Näin ollen sekularistit saattavat kieltää juutalaisilta rabbeilta ympärileikkauksen ja vaatia joko koko prosessin kieltämistä tai sitä että ympärileikkauksen tekee lääkäri sairaalassa eikä rabbi ties missä. Näin ollen sekularistit saattavat puuttua siihen että hallituksen juhlatilaisuuksissa on vain yhden uskonnon hengenmies puhumassa, eikä vastaavaa tilaa anneta muille vakaumuksille. Sekularisti saattaa tarttua siihenkin että yhden ja vain yhden uskonnon palvontatiloissa vieraillaan koulun kanssa ja vain tämän yhden uskonnon aamunavauksia ja lauluja kaikille yhteisissä juhlatilaisuuksissa.

Tämä unohtuu kun kirjoitetaan mallissa "Usein vihapuhe kertoo siitä, että uskonnon luonnetta ei ymmärretä. Ajatellaan, että uskonto olisi vain mielensisäinen vakaumus, jonka julkisen ilmaisemisen voisi kieltää." Sekularismi ei kuitenkaan tarkoita uskontojen tuntemattomuutta. Itse asiassa edes uskontojen kieltäminen ei vaatisi uskontojen tuntemattomuutta. Siksi näkökulma onkin juridinen ja eettinen ; Suomen laki ja ihmisoikeussäädökset määrittelevät uskontoon tiettyjä asioita. Nämä ovat irrottamattomia oikeuksia joita ei argumentoida vaan säädetään. Ne eivät ole faktoja vaan etiikkaa.

Kun puhutaan uskonnon kieltämisestä, on aina kysyttävä mitä tällä tarkoitetaan. Olen itse kysellyt uusateistejen kantoja siitä mitä uskonnon ja valtion erottaminen ylipäätään tarkoittaa. Ja kirjo on valtava. Kun halutaan estää uskonnon poliittisuutta, ei suinkaan usein olla kieltämässä uskontoa kovinkaan merkittävästi. Yleensä kritiikki iskee osallistuttamiseen. Eli siihen että uskontoa harrastetaan yhdessä sellaisessa tilanteessa jossa uskonnoton on läsnä. Ja hänen osallistumisensa pitää sisällään sen että hän joko pakotetusti ottaa osaa lauluun tai sitten paikalta poistuminen on tehty jotenkin sosiaalisesti kiusalliseksi. Sen sijaan moni vaatii jopa antisekulaariksi nähtäviä puolia. Esimerkiksi Sipilän vaikeneminen uskontoasioistaan on saatettu nähdä sekularistin silmiin ongelmana. Näin ollen se mitä sanotaan ja mitä sillä tarkoitetaan ovat hyvin hankalia. Olen toki tietoinen että osa haluaisi myös ihan suoraan tehdä uskonnosta laitonta niin että sitä ei oikein saisi tehdä edes kotonaan, varsinkaan omien lasten läsnäollessa. Näissä kohden voidaan puhua aidosti ongelmallisesta uskonnon kiusaamisesta joka rikkoo lakia vastaan. Valomerkin kirjoittajalla näyttää olevan aika vähän ymmärrystä siitä mitä sekularismi pitää sisällään. Ja tätä kautta hän luo yleistyksen jossa ateismi määrittyy tavoilla joka on artikkelin oman sisällön kautta varsin ironista. (Ironista on toki sekin että vaikka uusateistit ovat sekulaareja niin sekularismi ei itsessään ole samaa kuin ateismi. On mahdollista olla kristillinen sekulaari.)

Tilannetta voi valaista annetulla esimerkillä "Klassinen esimerkki uskonnonvastaisesta vihapuheesta on jopa Ylen Battle – loppu öyhötykselle -keskustelusarjaan liittynyt Ylen toimittajan verkkokolumni, jossa kirjoitettiin muun muassa: ”Ehkä tästä alkaa ateistin ristiretki uskontojen turmelemassa maailmassa. Kaikki uskonnot tulisi kieltää. Se on askel parempaan maailmaan." Tämä asemoidaan seuraavalla tavalla ;"Uskonnonvastaiselle vihapuheelle on ominaista myös se, että se yhdistää tarvittaessa eri uskonnoissa ja eri aikakausilla esiintyneitä epäkohtia. Se hellii usein käsitystä rationaalisesta ja moraalisesta ateismista vastakohtana irrationaaliselle ja epämoraaliselle uskonnolle."

Olen itse törmännyt useisiin kirkollisiin itseään liberaaleihin ihmisiin jotka eivät myöskään ajattele loukkaavansa ihmisten oikeutta uskontoonsa vaikka pitävätkin avoimesti ateismia uskontona ja ilmaisevat tätä näkemystä ääneen. Heillä taustalla voi olla esimerkiksi Max Weberin sosiologialla sävytetyt ajatukset siitä että yhteiskunta ei pysy pystyssä ilman uskontoa. Perustelurakenne on toki tässä hieman sama kuin millä monet rasistit lähestyvät rotuja sillä että taustalle voidaan nähdä biologista perustaa. Heistä tämä on tiedettä kuten Weber on monille sosiologinen fakta jonka kohdalla keskustelu on mallia "minä kerron faktat, pulinat pois".

Tässä keskustelussa oleellista on se, että ateismi nähdään joko moraalittomana tai sellaisena jonka metaetiikka on tyhjän varassa eli ateisti on moraalinen ateismistaan huolimatta ja että ateismi ei voi tukea heidän eettisyyttään. Lisäksi ateisteja pidetään hölmöinä tiedeuskovaisina. Tiedeuskoa taas pidetään ehdottomasti virheellisenä sellaisella tavalla joka tekee ateisteista moraalittomien lisäksi hölmöjä. Toki tässä on huomattavissa se että kritiikin kohde on yleensä looginen positivismi sellaisessa muodossa joka ei ole ollut relevantti tieteenfilosofian puolella toisen maailmansodan jälkeen. Skientistit ovat yleensä vähintään fallibilisteja ; Loogisen positivismin kumoutumiseen osallistunut Popper onnistuu kierämään loogisen positivismin ongelmat. Tämä tarkoittaa sitä että skientismikritiikki on olkiukko joka nojaa tiedenäkemyksen monimerkityksellisyyteen. Kun tiedekäsitysket ovat muuttuneet ajassa, on tietenkin helppoa tehdä ekvivokaatio.

Tästä ylläolevasta on on suoraan seurauksena se, että ateismi nähdään yhteiskunnallisena ongelmana joka olisi korvattava esimerkiksi julistuksellisuudella. Hyvä ja lempeä kristinusko nähdään vastakohtana irrationaaliselle ja militantille ateismille. Kokonaisuus on se, että ateismi on uskonto niin kauan kunnes puhutaan uskonnonvapauden mukanaan tuomista hyödyistä. Militantista uskonnosta kauhistuva uskova ei oikein ymmärräkään sekularismin mielipidekirjoa tai ole tutustunut uusateismin kirjallisuuteen. Jostain syystä uusateistin kriitikot eivät osaa tiiviisti lyhennellä ja luetella esimerkiksi Daniel Dennettin väitteitä. Ei vaikka hän on yksi neljästä uusateismin pääpromoottorista. Uusateismin kritiikkiä kuvaakin aiheen tuntemuksen puute. Ymmärrys on vielä jotain tätäkin vaikeampaa. Ja on varmaa että jos kritiikin kohdetta ei tunneta edes pinnallisesti, sen sisältöä ei voida kontekstoida, tulkita ja ymmärtää.

Tässä kontekstissa on ymmärrettävää, että ateistit nähdään jonain militanttina huonojen ihmisten joukkona jotka ovat muita kelvottomampia rakentamaan yhteiskuntaa. Ei ole tavatonta törmätä Martti Muukkosiin jotka kiertävät sosiologi-tietäjinä loukkaamassa ateisteja internetissä, selittämässä miten ateistit ovat yhteiskunnassa vapaamatkustajina. Ateisti ja ateismi ovat huonoja yhteiskunnalle. Ja tämän kannan esittämisestä ollaan ylpeitä. Ja tätä pidetään uskonnonvapauden puolustamisena, koska ateistit ovat uskonnonvapautta vastaan.

Ympäri kääntäminen on toki vasta puoli ongelmaa.

Esille nostetaan ns. neutraaliusharha. "Filosofian tohtori Heikki J. Koskinen ja piispa Seppo Häkkinen ovat kirjoittaneet neutraliteetti-illuusiosta. Neutraliteetti-illuusiossa ajatellaan, että katsomuksellisissa asioissa muka voitaisi olla neutraalilla maaperällä, mikä ei pidä paikkansa." Tätä pohjustetaan sanomalla  ”Uskonnottomuus on vakaumus muiden joukossa. Mikään vakaumus tai katsomus ei ole neutraali, vaan se sulkee toisenlaisen vakaumuksen pois.” Huttusen mukaan jos mitään uskonnollisuuteen viittaavaa ei julkisuudessa saisi olla esillä, silloin julkisuutta hallitsisi yksi ainoa eli uskonnoton vakaumus." "Sotilasvalasta luopumistakin on esitetty. Noin 95 prosenttia varusmiehistä antaa sotilasvalan, joka vannotaan ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä”. Vaihtoehtoinen sotilasvakuutus poikkeaa valasta vain siinä, että se vannotaan ”kunniani ja omantuntoni kautta”. ”Osa uskontokritiikistä jää pintapuoliseksi, jos kuvitellaan Jumala tai Luoja -sanan kieltämisen poistavan uskonnon. Esimerkiksi sotilasvakuutus voi sujuvasti nojautua Paavalin esivaltateologiaan, kunhan ei vain tätä J-sanaa mainita.”

Häkkinen unohtaa neutraaliusharhaa puolustaessaan sen, että jos hänen väitteensä olisi tosi se ei tarkoittaisi että risti olisi parempi kuin tyhjä seinä. Ristiä voitaisiin pitää ongelmallisena ja sen poistamista voitaisiin vaatia keskustelussa joka muistuttaa sitä keskustelua jonkatapaiseen Häkkinen itse on ottanut osaa. Seurakuntalaisessa hän pelkäsi pakanauskontojen vaikutuksia koulussa. Suhde sanavalintoihin on tässä yhteydessä hyvin erilainen kuin tässä Valomerkin jutussa oli ; Pakanallis-epäilyttävää oli kun "Kaikki lausuvat yhdessä: ’Kiitos tunnekoulusta, meillä oli mukavaa.’” Lukijalle jää epäselväksi, ketä lopussa kiitetään, opettajaa, toisia lapsia vai jotain tuntematonta jumalaa?”"Jos neutraaliusväite pitää paikkaansa, niin siinä tapauksessa tyhjä seinä on aivan yhtä poliittinen vakaumuksenilmaisu kuin ristikin. Näin ollen sekulaarien uskontosiivousten kieltäminen muuttuisi määritelmällisesti vakaumuksenkieltämiseksi. Koska ristiä tilaa laittamalla epäneutraalisti tuhottaisiin uskonnottoman vakaumuksen ilmaisu.

Näin ollen valtaosa "Valomerkissä" esitetyistä väitteistä olisivat hyvin kyseenalaisia. Kysymys ei voi ollakaan siitä että poistetaan vapaus uskontoon. Uskontoa ei korvata neutraalilla. Jos neutraalius on harhaa, ei uskonnonvapautta torjuta vaan kyseessä on kahden erilaisen maailmankuvan kilpailu. Risti seinällä sensuroi ja tuhoaa uskonnottoman tilan aivan yhtä tehokkaasti kuin seinän tyhjentäminen sensuroi kristinuskoa.

Toki on rehellisyyden nimissä sanottava että aika harva filosofi lähtee oikeasti mukaan tähän neutraaliusharhaan. ; Itse asiassa kun katsoo uskonon ilmaisutapoja, on ollut havaittavissa melko vahvasti sellaisia piirteitä että esimerkiksi "Suvivirren" kohdalla tilannetta pidetään täysin neutraalina. Tämä näkyy siitä miten korostetaan että se ei mitenkään ole symboli joka olisi uskonnonharjoittamista. Nähdään että Suvivirsi on perinne ja kulttuuria ja että tämä tarkoittaisi sitä että se ei ole uskonnonharjoittamista. Vapautta korostetaan siten että ihminen joko laulaa mukana tai ei laula ja että tässä olisi kysessä aito valinta. Tämä perustuu väitteelle että tilanne olisi oikeasti neutraali eikä ketään pakotettaisi olemaan läsnä jonkinlaisessa uskonnonharjoittamisessa. Mikäli Häkkisen-Koskisen linja neutraaliudesta pitäisi paikkaansa, ei tämänlainen tilanne olisi mahdollinen. Kuitenkin aika moni näyttää katsovan että tilanne on neutraali. (Tosin rehellisesti sanoen en usko että kovin moni pitää sitä oikeasti neutraalina. Sitä vain argumentoidaan sellaisena. Luottamukseni uskovaisten rehellisyyteen on vuosien kokemuksen valossa heikentynyt aika voimakkaasti.)

Kaikki filosofia on usein sellaista. Valomerkki ilmaisee tämän näkemyksen ilman sen vaihtoehtoja. Joka on kiinnostavaa, koska se kertoo että asenteellisuutta on ilmassa. Ja itse asiassa vasta-argumentiksi voidaan katsoa annettua sotilasvalaesimerkkiä. Jos Paavalin esivaltateologia saadaan sujautettua sotilasvakuutukseen niin että jokainen voi sen sanoa se tarkoittaa sitä että on olemassa symboleja joilla on monia erilaisia tulkintoja. Ja tätä kautta ei tarvitse riisua merkitystä. On selvää että uskonnottomalle sotilasvakuutus oman kunnian ja omantunnon kautta merkitsee jotain. Itse olin armeija-aikanani ateisti. (Se oli sellainen vaihe.) Ja kävin tästä huolimatta nimenomaan sotilasvalassa. Sotilasvakuutus olisi ollut mahdollinen. Mutta en ollut kovin sitoutunut ehdottomaan maanpuolustukseen. Mielestäni kotimaa ansaitsee puolustusta ehdollisesti. On oltava jotain puolustamisen arvoista. (Mielestäni tätä on.) Sotilasvala antoi minulle joustotilaa. Suhtaudun valoihin ja diileihin "suhteellisen vakavasti". (Joku pitää tätä puolta mielisairaan järkähtämättömänä.) Koska jonkun kaikkivaltiaan Jumalan kautta vannominen merkitsee huomattavasti vähemmän kuin kivien ja kantojen kautta vakuuttaminen. Ihan siksi että kivet ja kannot ovat esimerkiksi olemassa. ; Ateisti kokee saman vakuutuksen hyvin eri tavalla. Joten voidaan rakentaa moniarvoinen ympäristö. Tämä vihjaa siihen suuntaan että dikotominen ajattelu eri maailmankuvien kisana ei ole niin järkähtämätön kuin voisi luulla.

Tosin suuri osa yhteiskunnasta nojaa neutraaliuden hakemiseen. Ja tätä pidetään sairaaloissa. Sairaaloissa työskentelevillä on paljon erilaisia rajoituksia. Myös sairaaloiden värimaailma ja sisustus on hyvin säänneltyä. Tätä tehdään yleisesti neutraaliuden ja loukkaamattomuuden nimissä. Jos neutraalius on vain harhaa, niin tässä tapauksessa tämä on ideologista syrjintää.

Muuallakin tunnetaan vastaavaa ; Moni voikin ihmetellä miksi esimerkiksi epäkonventionaalinen pukeutuminen, tatuoinnit ja vastaavat voivat olla esteitä palvelualoille työllistymisessä. Ja miten lävistysten määrä ja pukeutuminen ovat siis osana laajempaakin "yleisen loukkaamattomuuden ja neutraaliuden" henkeä. Selvästi tässä on mukana alakulttuurien näkyvyyden sensurointi. Tämä on helppoa nähdä status quon mukaisuutena ja arvottavana. Kieltäminen on hyvin lähellä väheksyntää.

Sairaala onkin siinä mielessä sekulaari että uusateistipaidat ja burqat sopivat siellä huonosti käyttöön. (Sekulaari nimenomaan sanan täydessä mielessä koska ateismikin on saman rajoittelun alla.) Tässä on taustalla vahva ajatus siitä että valkoinen seinä nimenomaan on neutraali. Tilanne muuttuu ateistiseksi vasta kun seinälle laitetaan joku Josif Stalin tai joku muu vähemmän dramaattinen ateistien stara. Jos tämä pitää paikkaansa, Häkkisen neutraaliusteoria asettaa hieman eriarvoisia tilanteita vastakkain ; Tasa-arvoisesti kilpaileva tilanne olisi että seinällä olisi jokin ateistinen symboli tai kristillinen symboli. Ei se että seinällä on joko kristillinen symboli tai tyhjä seinä. Ateistinen symboli ei ole samanarvoinen tyhjän seinän kautta. Ja argumentissa tätä ei huomata koska taustalla on ekvivokaatioiden tanssi "uskonnottomuus" -käsitteen sisällä. Toisinaan se tarkoittaa ateismia tai antiuskontoa tai antiteismiä. Ja toisinaan se tarkoittaa vain uskonnon puutetta. (Tämä ristiriita toki selittää miksi Valomerkin tekstissä on niin vahvoja sisäisiä jännitteitä että alkuun laittamani etsi-korvaa -ehdotus on varsin relevantti.)

Näin ollen voidaan nähdä että alakulttuurien piirteiden rajoittaminen joissain julkisissa tilanteissa on kenties maailman tylsistyttämistä. Mutta se ei ole ihan sama asia kuin syrjintä. Siksi sairaaloiden tapa kieltää erilaiset uskonnolliset pukeutumiset ovat eri asia kuin koko kyseisen uskonnon kieltäminen. Eikä neutraaliusharha päde niin että tilanne ei muuttuisi epäneutraalimmaksi jos kaikki sairaanhoidossa työskentelevät alkaisivat pukeutumaan 100% kristillisesti. Ei siinä korvattaisi "uskonnotonta vakaumusta toisenlaisella vakaumuksella". Koska tyhjä tila on erilainen symboli kuin täytetty tila.