Provenienssifilia ~ kyvyttömyys irtautua lähtökohdasta

"Peter Pan" -kirja kuvaa unenomaista ja surreaalia maailmaa, "Mikä Mikä maata". Sitä pidetään usein jännittävänä seikkailujen ja muiden vastaavien lähtökohtana. Kuitenkin siinä on kohtaus Helinä -keijun "miltei kuolemisesta" joka vihjaa että tässä maailmassa on paljon muutakin kuin positiivisia asioita. Siinähän Helinä -keiju juo myrkkyä ja hän kuolisi pois. Mutta kun riittävän moni lapsi taputtaa käsiään ja sanoo "minä uskon" on keiju olemassaoleva. Muu osa Mikä-Mikä maasta ei kuolisi tässä prosessissa. Tämä kertookin siitä, että tosiasiassa Mikä Mikä Maa on varsin omituinen paikka. Siinä olemassa on sellaista mikä konventionaalisesti myönnetään olemassaolevaksi. Seikkailujen ja mielikuvituksen sijasta kyseessä onkin "keskinkertaisimpien kuvitelmien" seuraaminen. Siksipä Mikä Mikä maassa ei olekaan oikeastaan mitään vierasta tai uutta. Kaikki hahmot piraateista keijuihin ovat muualta tuttuja. ~ Mielikuvissa mielikuvituksellinen onkin siis banaalin lattea pikkusievien unelmien summa.

Tämänlainen ongelma tuntuu vaivaavan usein uskontoakin. Uskontokritiikki on latteaa koska uskova tietää jo ennalta että uskonto on Totta. Ja siksi hänet vakuuttaa pelkästään se, että riittävän moni uskoo. Ja jo se että joku sanoo että uskontokritiikki on paskaa riittää huolimatta siitä että onko tässä takana oikeasti mitään argumenttiakaan. Kun riittävän moni taputtaa ja sanoo "minä uskon" niin kaikki kritiikki irrelevantisoituu. Koska todellisuus on heille täsmälleen sama kuin Mikä Mikä maa. Tämän vuoksi uskontokin on mielikuvissa syvällinen, mutta on yleensä äärimmäisen sivistymätöntä pinnallista ajattelua jossa on omintakeisuutta täsmälleen yhtä vähän kuin Mikä Mikä maassa.

Kyvyttömyys nousta omilleen johtaa myös siihen että kaikki latistetaan Mikä Mikä maan ehdoille. Tämä tuli mieleen kun luin mindfulnesia käsittelevän tekstin otsikolla "Olenko vai virtaanko?". Siinä korostetaan buddhalaisia juuria. "Mindfulnessin taustalla on buddhalainen oppi pysymättömyydestä ja itseydettömyydestä, joka tulisi oivaltaa. Tämä sotii esimerkiksi sellaista länsimaista käsitystä vastaan kuin itsetunto. Länsimaisten ihmishoitotieteiden yhteistyö buddhalaisuuden kanssa vaatii laajempaa keskustelua elämänfilosofian merkityksestä aiemmin uskontoneutraaleina pidetyille hoitotieteille." Korostetaan että tämä usein kielletään "Kognitiivisen psykoterapian piirissä todetaan, että mindfulnessiin perustuvassa psykoterapiassa käytetty tekniikka ei sisällä mitään hengellistä tai uskonnollista puolta. Kyseessä ei ole rentoutumisohjelma tai mielentyhjentämistekniikka. Näin asetutaan uskontoneutraalisuuden kannalle." Korostetaan että buddhalaisuus ei kuitenkaan katoa mihinkään "Huolimatta länsimaisesta buddhalaisuuden kutistamisesta elämänfilosofiaksi on sen taustalla vankka uskonnonhistoriallinen perinne. Uskonnollisuus erottuu Dalai Laman persoonassa ja läheisyydessä tietynlaisena pukeutumisena, seremoniallisuutena, rituaalisuutena ja perinteenä, joka kantaa kaikkea hänen sanomaansa. Uskonnollisuus on vahvasti mukana. Mitä Dalai Lama olisikaan ilman kyseisiä piirteitä?"

Kysymys on tietyllä tavalla hyvin järkevä ja relevantti. Esimerkiksi skeptikot - joiden tätä asennetta kristinuskoa kohtaan tupataan halveksia syvästi epäkunnioittavana ja ehdottoman epäsivistyneenä - ovat perinteisesti korostaneet että jos uskonto yrittää leikkiä tiedettä, kiistää olevansa uskonto ja lähtee leikkimään tiedettä, on tarkkaan analysoitava onko tämä tieteellisesti järkevä näkemys vai pseudotiedettä. Kuitenkin mindfulnessin buddhalainen luonne perustellaan enemmän buddhalaisilla juurilla. Ajatuksen ja tekniikan alkuperä on se ratkaisvin piirre. Buddhalaista alkuperää oleva idea on buddhalainen. Sama vaikeus erotella ajatuksia näyttää olevan myös kristillisen kreationismin ytimessä ; Nähdään että historian suurmiehistä ja isoista tiedemiehistä löytyy kreationstisia vaikutteita. Ei nähdä että tämä on tausta josta on irtauduttu.

Mindfulnessin kohdalla on toki olemassa riski että uskontoa kätketään pseudotieteen kielellä "Neutraalisuuden kaapu lupaa tieteellisyyttä. Tässä mielessä psykoterapiaan liitetty länsimainen tieteellisyys onkin hyväksynyt buddhalaisuuden kaventamaan uskonnon ja tieteen välistä kuilua" joka pohjimmiltaan kuvaa buddhalaista versiota siitä mitä länsimaisessa uskonnossa nimeltä Jehovan Todistajat kutsutaan "teokraattiseksi sodankäynniksi" "Sanoma sovitettiin buddhalaisuuden ”taitavilla keinoilla” (upaya) ottamalla huomioon kuulijakunnan vastaanottokyky. Länsimaille on mielestäni tapahtunut samalla tavalla. Buddhalaisuus on mukautunut sanomaltaan vallitsevaan länsimaiseen ajattelutapaan." ja tämän lopputuloksena on hämärrettyä uskontoa joka kiistää taustansa ja perusluonteensa joka herättää asiallisia kysymyksiä. "Mindfulnesspohjaisen terapian ja uskonnollisena pidettävän välinen raja on käytännössä välillä hämärä. Mindfulnesspohjaisten terapeuttien, Suomessa myös Kelan hyväksymien, mindfulnessia esittelevissä teksteissä kuultaa läpi myös selvästi uskonnolliseksi luokiteltava maailmankuva. Niiden perusteella jotkut terapeutit edustavat selvästi buddhalaisperäisiä ajatuksia. Se ei vielä välttämättä tarkoita sitä, että terapeutti itse olisi buddhalaisuuteen sitoutunut, mutta antaa ainakin kuvan siitä, miten neutraaliksi julistautuvan länsimaisen tieteen ja uskonnon välinen raja on epäselvä. Minkä elämänfilosofian mindfulnesspohjainen terapeutti tahtoen tai tahtomattaan välittää asiakkaalleen?"

Kuitenkin jos kysytään että mitä Dalai Lama on ilman rituaalejaan ja vastaavia uskonnollisia teemojaan. Silloin saadaan vastaukseksi "mindfulness".  -On olemassa mindfulnessia ilman buddhalaisuutta joskin kaikki mitä myydään mindfulnessina ei ole erotettu buddhalaisuutta ja huono/epärehellinen terapeutti tekee maailmankuvamanipulointia rivien välistä koska ei tee tätä erottelua joka voitaisiin periaatteessa tehdä. - Tämän tiedostaminen on nähdäkseni buddhalaisuudessa oleellista. Ja tämä on jotain joka itse asiassa puuttuu kristinuskosta miltei tyystin. Sillä buddhalaisuus ja meditaatio tuottavat poikkeuksellisia tietoisuudentiloja. Nämä taas ovat aivotoimintoja eivätkä yliluonnollisia ilmiöitä. ~ Näin ollen esimerkiksi ateisti voi todellakin harrastaa transsia hakevaa shamanismia. Sillä kun shamanismi riisutaan keskushenkilönpalvontakultista, rituaaleista ja muusta vastaavasta jäljelle jää metodit joilla haetaan poikkeava tietoisuuden tila.

Nähdäkseni tämä ero on kuitenkin vahvuus kristinuskolle. Sillä on ydin pelkästään filosofiassa ja rituaaleissa joita perustellaan filosofialla. Tämä tekee kristinuskosta älyllisen, toisin kuin buddhalaisuuden ja muut poikkeavia mielentiloja hakevat ja niihin keskittyvät uskonnot, joissa tämä poikkeava mielentila tuppaa olemaan keino joilla ohjaillaan toisen elämänfilosofiaa. Tämänlainen "nurkan takaa tuleminen" ei ole rehellistä. Se on minun silmissäni yhtä epärehellistä kuin pseudotiede, vain eri tavalla.

Tämänlaisia huomioita voisi tehdä siinä vaiheessa kun lähtisi matkoihinsa Mikä Mikä maasta jossa on vain konventioita ja perinteitä ja siitä poikkeava ei ole edes olemassa, enemmistön päätöksellä. Siksi voisi luulla että olisi kristityille kannustavaa yrittää irtautua tästä. He näyttävät kuitenkin kovin haluttomilta.

Kirkkoalgoritmi

Nykyään kirkosta voi erota netissä. Myös kirkkoon voi liittyä netissä. Tähän liittyen olisi täysin mahdollista rakentaa algoritmi, joka automaattisesti erottaa ihmisen kirkosta sitten kun voidaan. Ja eronnut liittyy kirkkoon heti, kun se on juridisesti mahdollista. ; Joku voisi kysyä "miksi?". Joku voisi vastata että "koska voi". Mutta itse vastaan kuitenkin, että "koska olen fundamentalistiagnostikko."

Tätä algoritmia miettiessäni vastaan tuli kuitenkin toinen jännittävä piirre. Prosessi on sellainen että siihen liittyy puolia joita suuri osa ihmisistä ei tiedä.

Nimittäin se, että tosiasiassa kirkkoon ei voi liittyä netissä. Päälle tarvitaan muuta. Olen käynyt rippikoulun joten olen helpommassa tilanteessa kuin jotkut ; Kirkkoon liittyäkseen rippikoulu täytyy olla suoritettuna. Sen lisäksi tarvitaan kohtaaminen kirkon virkamiehen kanssa. Liittyjä joutuu siis käymään paikan päällä. Ja mikä kiintoisinta, siinä tilanteessa kun kirkkoon liitytään, pitää allekirjoittaa paperi jossa sanotaan muun muassa se, että liittyjä uskoo kirkon opetuksiin.

Mielestäni kirkosta eroaminen on suhteettoman helppoa verrattuna kirkkoon liittymiseen. Ei pidä ihmetellä jos kirkkoon liittyy vähä ihmisiä, mutta että nämä ovat motivoituneita pysymään mukana pidemmän ajan. Täytyy olla motivoitunut liittyäkseen kirkkoon. Kirkosta eroamiseen riittää sen sijaan yhden illan vitutus TV:n ääressä.

Toinen asia sitten liittyy siihen vakaumuspuoleen. Tämä alleviivattu kohta on nähdäkseni jotain joka rikkoo tyystin kaikkea nykyaikaista vastaan. Se näyttää miten jäljessä ajastaan kirkko on. Tämä ei välttämättä itsessään ole huono asia. Sillä kirkko kuitenkin esittää nojaavansa ikuisuuteen, perinteissä ja jollain syvemmilläkin tavoilla.

Mutta samalla menee viemäristä ne argumentit joiden mukaan ateisti voisi liittyä kirkkoon. Usein argumentoidaan että kirkko järjestää kaikenlaista sellaista hyvää ja kaunista nuorisotyöhön ja vastaavaan. Ja näin ollen sekulaarikin ihminen voi olla ihan mukavasti mukana kirkossa. Kun tämänlainen oppiin sitoutuminen vaaditaan liittymistilanteessa, ateisti joka liittyy kirkkoon joutuu siis toimimaan omaatuntoaan vastaan. Toki voidaan sanoa että kirkko voi tehdä näin, koska sehän on uskon asioita varten eikä mikään päivähoitola. Ja jos ei usko niin ei pidäkään kuulua koska uskonnonvapaus. Tämä vakuuttava argumentti sisältää vain sellaisen sudenkuopan että jos sen hyväksyy ei voi enää sanoa että ateisti voisi liittyä kirkkoon koska kirkko tekee hyvää ja arvokasta työtä.

Mielestäni kirkko voisi ottaa oppia shamaanirummuttajista. Heillä on shamaaneja jotka rummuttelevat ja sivussaolevat vaipuvat transsiin. Mukana on ihmisiä jotka kokeilevat asiaa kulttuurillisesti. Tiedän jopa ateistin, joka selittää että ateistishamaanina olemisessa ei ole mitään yliluonnollista koska transsi on mielentila, eikä yliluonnollinen tila. Kirkko myy itseään usein kulttuurin, perinteen, kuulumisen, yhteisön ja nuorisotyön termeillä. Se on kuitenkin liittymisjuridiikaltaan määritelty kirkoksi jonka jäsenet ovat mukana koska uskovat. Väitän että valtaosa sekulaareista jäsenistä - joka etenkin Kehäkolmosen sisäpuolella tarkoittaa sen nykyisiä jäseniä - ei aikuisena tälläistä dogmiinsitoutumispaperia allekirjoittaisi.

"Potentially"? - Now I'm "Offended"!

Sain sähköpostia blogspotilta, eli tämän blogin palveluntarjoajalta. Syynä oli se, että tästä blogista oli tullut valitus. Minua ei syytetä tai edes epäillä mistään rikollisesta, eli en ole rikkonut mitään tekijänoikeuslakeja tai usuttanut rikokseen tai tehnyt muuta kyseenalaista. Se, mikä sen sijaan on tutkinnan alla on se, onko blogini "Potentially Offencive" tai pahempaa. Olin hieman yllättynyt, koska en koskaan ajatellut että jossain olisi joku ihminen joka lähettelee sähköposteja tämänlaisesta. Alkuyllätyksessä ja ällistyksessä minua loukkasi sana "offencive". Sittemmin minua on alkanut ärsyttää enemmän sana "potentially" ; Koska pyrin elämään aktuaalisena, täysin ja jarruttelematta, tuntuu juuri tämä sana asenteeni vähättelyltä. (Samaan tapaan kuin jos joku väittää minua runkkariksi joka pakonomaisesti itsetyydyttää joka aamu on loukkaavaa vähättelyä libidolleni.)

Onneksi blogiani ei missään tapauksessa poisteta. Blogi saa vain erilaisia varoituskoristeita. Jokainen voi laittaa itse blogiinsa varoitusrastin, jota 17 -vuotiaskin osaa klikata. Saattaa olla että blogini saa sellaisen standardiksi. Tämä olisi mielestäni kuitenkin väärin koska se olisi väärää mainontaa. Eli en haluaisi tuottaa ihmisille pettymyksiä.

Luulen että joku on lähinnä ärsyyntynyt minuun. Ja tämä ärsyyntyneisyys on sitten värittänyt ja blogini koetaan syylliseksi sen sijaan että mietittäisiin vakavasti vaikkapa sitä omaa herkkänahkaisuutta. Ja hän ei ole uskaltanut sitten valittaa minulle suoraan ja on siksi delegoinut tämän työn muille. Ja koska jumalanpilkkalaki on Suomalaisen kulttuurin kuriositeetti, on asiaa yritetty hakea loukkaavuuden kautta. Eikä tässä ole välttämättä ymmärretty että ulkomailla loukkaavuus on käsitetty jotenkin aivan muutoin kuin täällä varovaisen poliittisen korrektiuden ilmapiirin värittämässä pohjolassa.

Toki tämänlainen epäsuora selkäänpuukotus tuntuu hieman ikävältä. En nimittäin koe kirjoittavani "aivan mahdottomasti". Ja jos joskus raja ylittyykin niin koen olevani kykenevä poistamaan "aivan mahdottomat osat" pyynnöstä. Ja oletan kykeneväni jopa tunnustamaan syyllisyyteni ylilyönteihin edes joskus. Siksi tätä keinoa olisi kiva käyttää ensin. Mutta sitten toisaalta ymmärrän tämän byrikratian. Osa ihmisistä on ujoja ja luonteeni on kieltämättä ymmärrettävissä "Paavoiluna" jossa Paavo Lipposen ärtyisä kielenkäyttö ja olemus kohtaa Paavo Väyrysen egon ja asenteen. (Kyseessä on siis kombinaatio joka ei - yllättävää kyllä - lopputuota suurenluokan valtiomiestä.)

Luulen, että blogissani ärsyttää eniten aihe ja näkökulma. Kaksi mahdollisesti loukkaavinta teemaa ovat tietysti uskonnonvastaisuus ja seksi. Näiden kohdalla kuitenkin koen olevani varsin viaton. Uskontokritiikkini on liian pedanttista ja pitkäpiimäistä ollakseen aidosti häijyä tai kiinnostavaa ja tunteita herättävää. Ja seksin suhteen en ole repostellut etäännyttävillä rivouksilla jotka kuvotuksen kautta olisivat epäpornografiaa ; Seksuaalisuuden tarkalla kuvaukselal seksistä etäännyttävää. Enkä toisaalta ole myöskään mennyt vastapäiseen sudenkuoppaan eli kirjoittanut pornografista tai edes eroottista kirjallisuutta. Tekstini on seksiaiheessa itse asiassa jotain sellaista, josta Michel Foucault varoitteli "Seksuaalisuuden historiassa". Hänestä kulttuuria vaivasi "vapaamielistymisdiskurssi", jossa ihmiset puhuvat seksistä ja kokevat siksi olevansa vapautuneempia kuin viktoriaaniset ihmiset. Mutta he ovat kuitenkin päätyneet enemmän puhumaan seksistä kuin toteuttamaan itseään. Uskoisin että seksiteema -artikkelini nostavat enemmän liikehdintää yläpäässä kuin alapäässä.

Silti tai juuri siksi päätän näyttää miten pahoillani olen kirjoittamalla aiheen joka yhdistää nämä kaksi. Eli kiitos epäsuorasta asiakaspalautteestanne. Tämä oli aivan liikaa. Kiitos kiitos. Yritän kuitenin reiluna miehenä palauttaa palveluksen.

Ekstaasi.

Online Etymology Dictionary tuntee sanan "ecstasy" taustan; "late 14c., "in a frenzy or stupor, fearful, excited," from O.Fr. estaise "ecstasy, rapture," from L.L. extasis, from Gk. ekstasis "entrancement, astonishment; any displacement," in NT "a trance," from existanai "displace, put out of place," also "drive out of one's mind" (existanai phrenon), from ek "out" (see ex-) + histanai "to place, cause to stand," from PIE base *sta- "to stand" (see stet). Used by 17c. mystical writers for "a state of rapture that stupefied the body while the soul contemplated divine things," which probably helped the meaning shift to "exalted state of good feeling" (1610s). Slang use for the drug 3,4-methylendioxymethamphetamine dates from 1985."

Toisin sanoen ekstaattisuus liittyy mystiikan perinteeseen. Takana on ajatus transsintapaisesta ihmisen yhdistymisestä Jumalallisuuteen. Nykyisin ekstaattisten kokemusten hakeminen liittyy seksiin ja huumeisiin. Ajatus on sinänsä kiehtova, koska tunnetusti tietyt mielentilat voidaan hankkia eri keinoin ~ Joko 10 vuoden harjoittelulla ja meditoinnilla tai syömällä kaksi taikasientä. Näiden välille voidaan nähdä kilpailu.

Ja tämä kilpailu on pahinta mahdollista. Sillä ekologia kertoo luonnossa tapahtuvasta kilpailusta sen, että jos kysymys on saalis-saalistaja -suhteesta ei kyseessä yleensä ole kummallekaan katastrofi. Yhteiselämä on mahdollista. Sen sijaan syrjäyttävä kilpailu tapahtuu saman ekologisen lokeron sisällä. Näin taikasienet ovat kisaamassa pitkäjänteisen harjoittelun kanssa.

Syrjäyttävä kilpailu näyttäytyy oikeaoppisuuspuheessa, joka on yleisesti ottaen melkoisen häijyä. Siinä missä käännytettäviin suhtaudutaan usein suostuttelevasti - ja tämä taas vaatii onnistuakseen jonkinlaista huomioonottamista ja kohteliaisuutta - on opin sisäinen erimielisyys helposti kovan riidan paikka.

Ja näin mystiikot ovat - paitsi "tee se itse ilman aineita" -pilviveikkoja - myös kilpasilla seksuaalisuuden kanssa. Pidättäytyminen ja kieltäymys ja askeesi ovatkin siksi olennainen osa mystiikkaa. Ymmärrettävästi. Esimerkiksi Pyhä Teresa Avilalainen kuvaa mystisiä kokemuksiaan seuraavin sanoin "I saw an angel in bodily appearance to the left of me. He was small and very beautiful. I saw in his hands a long golden arrow at the edge of which seemed to be burned with fire. And then it seemed to me that this boom, he repeatedly pierced my heart, and penetrated to my very insides, and when he drew an arrow, it seemed to me that he took with her my heart, and he left me a great inflamed with love for God". Avilalainen kuvasi Jumalan kohtaamista kovana kipuna. Kipuna joka niin kova, että se sai hänet voihkimaan. Samanaikaisesti hänestä tämä tuska oli hyvin nautinnollista. Ja hän toivoi että kaikki epäilijät saisivat kokea vastaavan koska kokemuksen voimakkuus olisi itsessään osoitus kokemuksen aitoudesta.

Se, mitä sekä seksissä että meditoinnissa tapahtuu onkin ruumiinkuvaan liittyvä kokemusmuutos. Siinä missä normaalia ruumiinkuvaa voi kuvata kreikan kielen sanalla "στάσις" (stasis) joka tarkoittaa pysyvyyttä, tarjoaa ekstaasi poistuvan suhteen. Emootio on nautinnollinen itsen ja omien rajojen hämärtyminen. Ruumiillisuuden häviäminen korostaa kokemuksen mielellisyyttä, joka on tietysti helppo sekoittaa sielullisuuteen ja hengellisyyteen.

Näin ei lienekään järin ihmeellistä, että seksuaalisuus on joissain uskonnoissa liitetty suoraan jumalallisuuteen. Siellä seksuaalisuutta vastaan ei ole kilpailtu koska kyseessä oli enemmän väline mystiseen toimintaan kuin jokin aivan eri asia. Länsimaissa on kuitenkin otettu kilpailuasetelma.

Tämä aseltelma taas on ollut mukana jo aivan alusta lähtien. Sillä siinä missä kreikkalaiset jakoivat rakkauden kolmeen osaan, (1) philiaan, ystävyyteen (2) erokseen eli seksuaalisuuteen ja (3) agapeen eli vahvaan sitoutumiseen ja tunnesiteeseen. Tästä tehtiin Raamatullinen perinne, jossa seksuaalisuuden aktiin olisi kuuluttava kaikki ylläolevat osa-alueet. Toisin sanoen seksiä haluttiin rajoittaa ; Fuckbuddy jossa ystävyys ja eros kombinoituvat ei ollut "vielä riittävästi". Eikä tässä jääty edes priorisointiin eli pitäisi suosia sitä tilaa johon voi yltää. Vaan ajateltiin että fuckbuddy on kielletty oli sitten agape -suhdetta kehenkään tai ei.

Mutta tämäkin olisi vielä hyväksyttävää. Sillä itse asiassa uskonnollinen seksuaalirakenne on korvannut kreikkalaisen jaottelun aivan uudella, kylmemmällä, osiolla. Sillä seksuaalisessa perinteessä seksin oikeutusta on alettu korostaa avioliittoinstituution ja lisääntymisen kautta. Agape on korvattu avioliittokäsitteellä ja eros suvunjatkamisen intentiolla. Näin parisuhde on uskonnollisessa ympäristössä määrittynyt varsin kylmäksi. Katolisen kirkon ideana on se, että selibaatti on ihannetila. Ja jos tässä ei onnistu, on se korvattava avioliitolla ja suvunjatkamisella. Eros -rakkaus on itse asiassa totaalisessa pannassa, siitä on tehty pelkkä lihalisen himon synti.

Ja tästä asenteesta on tehty yhteiskuntaa värittävä normi, kulttuurin syvärakenne. Tässä on muistettava vain yksi lausahdus "Diktatuuri pysähtyy kynnyksellä, totalitarismi tunkee mukaan makuuhuoneeseen."

Sillä amerikoissa on ollut seksiasentorajoitteita jotka ovat olleet parhaimmillaan sitä, että vain "lähetyssaarnaaja -asento" on ollut sallittu. Laki on siis astunut makuuhuoneeseen ja kontrolloin seksuaalisuutta äärimmäisen tiukasti. Asentovalinnan kohdallakaan ei ole kysymys sattumasta. Sillä se, minkä olen oppinut eri asennoista on se, että lähetyssaarnaaja on suunnilleen se huonoin kaikista. (Tarkemmin: Se on huonoin kaikista niistä asennoista jotka eivät ole niin akrobaattisia että ne ovat käytännössä liian vaikeita toteuttaa muuten kuin teoriassa.) Esimerkiksi naisen päälläolo mahdollistaa syvemmän ja monipuolisemman liikehdinnän. Ja lähetyssaarnaajassa mies asettaa ruumiinsa tielle niin että esimerkiksi klitoriksen stimuloimaan pääseminen on hieman vaikeutunut. - Ymmärtäisin toki jos "doggystyle" olisi kielletty koska se pakottaa ihmettelemään sitä miten miehen ja naisen sukupuolielimet ovat niin erikoisen muotoiset että ne sopivat parhaiten yhteen kontta-asennoista. Tämä huomio taas viitaisi ikävällä tavalla Darwinin oppeihin ja ymmärtäisin jos tämä pilaisi joidenkuiden nauttimiskokemuksen. Mutta se, että otetaan juuri se vähiten tyydyttävä asento kuvastaa sitä asennemaailmaa jota seksuaalisuuteen on kohdistettu.

Toki tämä heijastuu avioliittonistituutin arvotukseenkin. Siinä missä esimerkiksi minä korostan sukupuolineutraalia avioliittoa juuri siksi että se mahdollistaa valinnan merkityksen ; Heteroliitto on tämän jälkeen eräänlainen statement oman avioliiton ihannetilasta eikä jokin josta yhteiskunta on päättänyt. Uskovaisten puolella sen sijaan oma näkemys avioliitosta halutaan institutionalisoida koko yhteiskunnan ainoaksi normiksi.
1: On erikoista miten vain heteroille tarkoitettu avioliittopuolustus ylläpitää myös slogania "Lapsella on oikeus sekä isään että äitiin". Tämä on outo koska homot eivät lisäänny. Asia voisi koskea adoptiokeskustelua, jota ei voida yhtäläisyysmerkein liittää avioliitto-oikteuteen. Lausuma on järkevä kun muistetaan miten kristillisyyden rakkauskartta on vääristetty. Eros on korvattu jollain joka on lähinnä sen byrokraattinen ja kylmä parodia-irvikuva.
2: Asiaa on haluttu määritellä. Eli että luotaisiin jokin uusi termi jolla olisi täsmälleen samat oikeudet kuin avioliitolla. Mutta sitä ei kutsuttaisi avioliitoksi vaan vaikkapa "yhteiskunnan hyväksymäksi parisuhteeksi". Tämä korostaa sitä, että avioliitolla halutaan olevan jonkinlainen spesiaalistatus. On hyvä huomata, että homoseksuaalien halua avioliittoon on tärkeää uskovaisille. Esimerkiksi USA:ssa uskonnolliset piirit pahastuivat kun avoliiton juridisia oikeuksia lisättiin. Huolena oli nimenomaan se, että nyt homoseksuaalit eivät enää haluaisi naimisiin. Tämä vihjaa siihen että eri määritelmällä samat oikeudet ei itse asiassa riitä. Vaan halutaan että avioliitolla on spesiaalistatus joka tehdään kaikille mahdollisimman haluttavaksi. Ja tämä haluttavuus kytketään uskontoon.

Tämä on ymmärrettävää koska mystisen ekstaasikokemuksen pahin kilpailija on seksuaalinen nautinto.

Usein mystikot korostavatkin sitä miten aikaansaaminen on sidoksissa seksiin siten että pidättyväisyys ja aika joka seksiin käytetään kulutetaan johonkin muuhun. Kuitenkin seksuaalisuusasenne näkyy tieteen kehityksessä ; Esimerkiksi itämaiset mystikot ovat toki innolla selittämässä jälkikäteen tiedemiesten löytöjä, eli he tulkitsevat monitulkintaisia ja epämääräisiä säkeitään after the fact. Kuitenkin länsimaisessa kulttuurissa tieteen rynnistys liittyy ajallisesti yhteen seksuaalisuuden vapaamielistymisen kanssa. Askeettinen buddhalainen kulttuuri tuskin tuottaisi Versaillesin palatsin kaltaista seksuaalisuuden tuhlailua. On selvää mistä että seksuaalisesti avoimen kulttuurin tuotokset tulkitaan löydön jälkeen mystikkojen piireissä. Mutta kun tutkia pitäisi, he tutkiskelevat mentaalisia harjoitteita saavuttaakseen vuosien työllä jotain jonka rahvainkin runkkari saavuttaa muutamassa minuutissa.

On hyvä huomata, että mystiikkaan ja askeesiin perustuvia kulttureita on ollut useita. Ne eivät ole tieteen kehittymisen kehto. Länsimaissa on toki mystisiä perinteitä, mutta onkin hyvä huomata että kristillisyys ja mystiikka olivat paikalla paljon kauemmin. ; Muutoksen selitykset on järkevintä hakea siitä mikä on muuttuja eikä siitä mikä on vakio. Uskovaisuus on siis hieman kuten videopelit tai hammasharjan käyttö nykymaailmassa. Ne ovat läsnä mutta ne ovat silti selitys vain hyvin harvalle asialle. Kristinuskon läsnäolosta tehdäänkin siis aivan perusajattelua harjoittaen selvästi vääriä ja ylilyöviä tulkintoja. Jos kristillisyydestä olisi hyötyä tieteelle, olisi tiede kehittynt aikaisemmin. Koska ei, joutuvat he after the fact selittelemään erilaisilla ad hoc -rakenteilla sitä miten tieteen löydöt sopivat heidän obskurantteihin riimeihinsä ja selittämättä jää se olennainen. Eli miksi he eivät löytäneet niitä tieteen löytöjä ensikädessä. Skeptikon on helppo huomata syy tähän selityksen löytämiseen mutta innovaation köyhyyteen ; Monitulkintaisuus ja epämääräisyys tarkoittaa sitä että mikä tahansa voidaan sovittaa kun ei ole mitään eksaktia muotoa johon pitäisi osua. Sama epämääräisyys tarjoaa liikaa vaihtoehtoja jotta niistä voitaisiin generoida minkäänlaisia järkeviä ilmiselviä hypoteesejä.

Seksuaalivastaisuus ei siksi olekaan argumentti mystiikan puolelta vain se ainoastaan kuvaa inhoa ekstaattisen kokemuksen helppoutta kohtaan. On selvää kummalle jää tältä kantilta enemmän aikaa tehdä asioita. Mystikoilla kuluu enemmän aikaa orgasmin tavoittleuun joten siitä tulee heille elämäntapa.

Don't do drugs Religion, aha.

Jumalaa tarvitaan vain jos kärsit huonosta seksistä. Väitänkin suoraan että jos väheksyt seksiä ja tarvitset Jumalaa et ole harjoittanut seksiä oikein. Uskonto voi siis olla sinulle jos olet paska seksissä ja saat paskaa seksiä. Mystiikka taas on kädettömille wannaberunkkareille sopivaa ajanvietettä. Mystiikka on jotain joka on itse asiassa nähtävänä koko rakkauskäsitteen tuhoamisena, koska siinä vastavuoroisuus ja toisen huomioiminen korvataan itseen ja omiin aistimuksiin käpertymisellä. Mystikko saa masturbatorisia fantasioita joissa ei ole toista persoonaa, vaan fantasia toisesta. (Mikä kuvaa osuvasti masturbaatiota muutenkin.)

Uskonto laajemmin taas on siis niille jotka eivät välitä seksistä mutta joilla on pakkomielle seksistä ja halu kontrolloida kaikkia muitakin tällä henkilökohtaisella saralla. Sekä mystiikkaa että muuta uskontoa yhdistääkin se, että se sopii ajatusmaailmaltaan erityisen hyvin niille joilla on vastenmielisyyttä seksiä kohtaan mutta jotka kuitenkin haluavat saavuttaa seksin tarjoaman ekstaasin. Minun silmiini tämä on likaista ja kaksinaamaista. Joten väitän että usknto sopii erityisen hyvin kaksinaamaisille ihmisille. Jos olet siis uskovainen etkä kaksinaamainen, suosittelen sinua harkitsemaan vakaumustasi uudestaan.

---

Sikälimikäli Teistä tuntuu että haluatte valitella filosofian epäkunnioittavuudesta tahdon vain huomauttaa että se, mistä tämä teksti tulee on paikka jossa tämänlaista - ja rehellisesti sanoen paljon häijympääkin - tavaraa löytyy. Lakia en riko, mutta lupaan lähestyä laillisuuden rajaa asymptoottisesti aina kun tämäntapaisia tempauksia esiintyy. Kiitos kun ette jatkossakaan rohkene ilmaista näkemystänne suoraan vaan kierrätte mutkan takaa. Se ei toki anna suoraa, keskustelevaa tai reilua vaikutelmaa. Mutta juuri näiden elementtien puute tekeekin siitä rehellisen. Ja tätä hyvettä minäkin arvostan!

Shamanismi

Shamanismi on vanha uskomusjärjestelmätyyppi. Nimen etymologinen tausta on Siperian Tungus -kansan sanasta "saman". Terminä se käsittää melko laajan joukon uskontoja.

Niille tyypillisiä piirteitä ovat ekstaattisuus ja meditaatio. Tässä mielessä se muistuttaa paljon mystiikkaa: Molemmissa keskitytään oman tajunnantilan käsittelyyn ja siihen liittyy tekniikoita joilla tätä muutetaan. Kummassakaan ei ole varsinaista auktoriteettia: Oppipoikia voi tietysti olla, mutta asiasta ei ole mitään korkeampaa dogmia jota seurataan. Kokija luottaa omiin kokemuksiinsa, ja tämä eräällä tavalla torjuu autoritaarisuutta. Kuitenkin shamaanin tärkeä tehtävä on ollut yhteisöllinen: Ainakin "virallisen esityksen" mukaan shamaani on tehnyt tekonsa yhteisön edestä, eikä ajaakseen omia etujaan. Toki voidaan miettiä moniko shamaani on "epävirallisesti" ottanut roolikseen hengellisen placebon jakamisen ihan sen vuoksi että "pappisstatukseen verrattava asema" tuo mukanaan tiettyjä etuja, kuten vapautumisen joistakin töistä. ¹

Shamanismissa tärkeää ovat muuntuneet tajunnantilat. Se liittyy tätä kautta vahvasti noituuteen ja rituaaliuskontoihin, joissa tehdään siltaa Jumalan tai yliluonnollisten henkivoimien luo.

Tässä on hyvä muistaa että shamaaneilla ei ole rituaaliuskontojen tapaan mitään varsinaisia oraakkeleja tai "oikeaoppista tapaa". Rituaali korostaa sitä että on "yksi oikea tapa". Shamanismissa se taas on "vain väline", ja niitä voi olla hyvinkin erilaisia. Shamanismi eroaa taas mystiikasta siten, että shamanismissa on yleensä käytännön tavoitteet: Mystikon tehtävänä on kokea oma pienuutensa ja maailma, ja saavuttaa ymmärrys tästä. Shamaani sen sijaan on samanarvoisessa asemassa kokemuksen kanssa: Shamaani voi ottaa avukseen henkiä ja näiden avulla muuttaa "näkyvän maailman" ongelmia. Toisin sanoen shamaani yrittää korjata maailman ongelmia henkimaailman kautta.

Transsi on shamaanille apuväline.

Shamanismissa on yleensä yhteisinä piirteinä se, että tämä likkuu todellisuuden eri tasoilla. Shamanistit ovat perinteisesti käyttäneet tästä puhetta matkoina yliseen ja aliseen maailmaan. Shamanisti katsoo että ihmisen mielessä on sisäavaruus eli mikrokosmos, joka vastaa koko todellisuutta, makrokosmosta.² Tätä kautta shamanistille sisäinen maailma on ainakin yhtä suuri kuin ulkoinen ja mielessään "sisäänpäin" matkustava voi kohdata myös korkeamman itsensä. Tavoitteena ei siis ole niinkään vierailla aivan erilaisissa maailmoissa, kuin rakentaa erilaisten pohjalta kokonaiskuva. Eri ulottuvuudet ovat samaa maailmaa, sen eri puolia.

Melko yleinen on kolmijakoinen näkemys, jossa "me normaalisti elämme keskellä" ja alinen maailma liittyy kuolleisiin ja vaarallisiin henkiin ja ylinen taas on taivasmaailma ja transendentiaalinen tietoisuus. Mutta esimerkiksi W. Vieran mielestä näitä tasoja on kymmeniä, ja vain yksi niistä on normaali valvetila.

Shamaanin työnä on muuttaa tietoisuuden taso, matkustaa mikrokosmokseen ja kohdata siellä henkiä, joiden avulla hän voi tehdä asioita, parantaa tai saada tietoa. Tätä kautta shamaani ei ole henkimaailmassa luonteeltaan alistuva, mutta ei myöskään alistava. Apuvälineenä näille tasoille siirtymisessä voidaan käyttää meditaatiota ja esimerkiksi hallusinoivia huumeita. Taidon karttuessa apuvälineistä pyritään kuitenkin usein luopumaan; Kokenut shamaani tarvitsee siis vain keskittymiskykynsä. Tästä esimerkkinä on Carlos Castanedan opetus, jonka mukaan välineet eivät tee shamaania vaan intentio, tahdonvoima.

Usein vieraita ulottuvuuksia kuvataan pelottavina ja vaarallisina paikkoina, joissa ihminen voi seota. Tämä on tavallaan odotettavaa, kun muistaa että shamaaneja on kunnioitettu. Tällä varoituksella on estetty kilpailijoita. Näin "taikuusmarkkinat" on pidetty hallinnassa. Kuitenkin narkomaanit ovat opettaneet meille että huumeiden kautta voi saada todella "pahoja trippejä", joten varoitukset eivät ole mitään täysin "tuulesta temmattuja juttuja".

Shamanismissa sairaus ja muut ongelmat ovat henkisiä tiloja³ : Shamaani voi siksi korjata niitä henkimatkoillaan. Esimerkiksi Pohjois - Amerikoissa shamaaneille joka ikinen esine on "lääkettä": Niillä on todellinen luonne ja voima, jotka oikeassa paikassa tekevät asioita. Sama teema toistuu ympäri maailman, hieman eri painotuksin. Afrikassa taudit johtuivat epätasapainosta. Heistä parantavien kasvien aineet sinällään eivät auttaneet. Sen sijaan niihin liittyvät henkiset asiat johtivat tasapainoon: Rohtojen elämänvoima auttoi siirtämään asiat tasapainoon. Tätä kautta parantavana voimana voi olla periaatteessa hyvinkin monenlaiset asiat.
Suomessa shamanistinen perinne on ollut melko vahvaa: "Kalevalassa" Väinämöinen "lankesi loveen" ja teki esimerkiksi matkan Tuonelaan hakemaan sanoja.

Suomessa ajateltiin että shamaani, tietäjä tai myrrysmies ei itse parantanut, vaan ohjasi tuonpuoleiset voimat parantamaan. Tauteja voitiin myös esimerkiksi uhkailla, kuin ne olisivat älyllisiä toimijoita. Tämä sopii tietysti kuvaan, koska suomalaisen näkemyksen mukaan kaikki oli elollista. Kaikessa oli joko hyviä tai pahoja voimia. Tauteja aikaansaavia voimia kutsuttiin "väeksi". Suomalaiset shamaanit jakoivat taudit kahteen ryhmään:
1: Jumalan taudit, jotka olivat tappavia. Niitä ei voitu hoitaa shamanistisin keinoin, eli ei mitenkään.
2: Panentataudit tai tekotaudit, jotka tarkoitti sitä että etsittiin syy, joka taudin oli aiheuttanut. Tämä syy yritettiin nähdä, esimerkiksi alkoholin avulla. Näin saatiin tietää, mikä väki oli väärässä paikassa, ja tätä sitten suostuteltiin oikeille sijoilleen uhrein, lahjoin, pyynnöin, lupauksin ja uhkauksin.

Toinen jännittävä piirre suomalaisessa shamanismissa oli se, että parantajat olivat "spesialisteja". Yksi saattoi olla kyrvännostattaja ja toinen paransi karjaa ja kolmas "osasi hommata" parempia metsästyssaaliita. Neljäs oli hyvä etsimään varastettuja tai kadotettuja asioita maagisilla tiedoillaan ... Tätä kautta ei ollut mitään "kaikenparantavaa" yhtä.

---

1 Kuitenkin tämän "virallisen näkemyksen" kautta voidaan sanoa että opillisesti nyky -yhteiskunnan shamaaneiksi itseään kutsuttavat eivät ole sama asia kuin "ne vanhat shamaanit". He eivät palvele yhteisöä, eivätkä elä yhteisössä jossa heidän tilanteensa olisi verrattavissa.
2 Nykytieteen kieltä mielellään lainailevat "shamanismin ystävät" kutsuvat näitä ulottuvuuksiksi, tai yhdistävät tämän psykoanalyysistä tuttuun alitajuntaan. Itse pyrin käyttämään vanhempia termejä, koska näissä lainasanoissa on usein vääristymisen ideaa takana: Kun puhutaan energiasta, se vaikuttaa tieteelliseltä, vaikka shamanistien energia ei ole ollenkaan sellaista energiaa, josta fyysikot puhuvat. Tätä kautta tieteen saavutusten arvovaltaa ikään kuin vääristä syistä siirretään shamanismiin, ja koen tämän ns. "erittäin pahana asiana". Eri asioista puhutaan ikään kuin samana asiana, tai jos ei suoraan sanota, niin ainakin vihjataan ihmisille niin että nämä itse tekevät päättelyvirheen, ekvivokaation, tästä yhteydestä.
3 Nykyshamaanit käyttävät tässä kohden usein esimerkiksi sanaparia "psyykkinen tila" joka on taudin takana. Tätä kautta he ajattelevat että he katsovat kohdistavansa parantamisen "itse syyhyn", eivätkä vain "oireisiin", ja he syyttävät tästä "koululääketiedettä", joka on luonnollisesti heistä "liian ylpeää ja rajoittunutta" ymmärtääkseen tätä. Tämä ajattelutapa on tyypillinen erilaisissa vaihtoehtohoidoissa.

Meditaatio individualistisena metodina.

"Kaikki mystikot ovat sitä mieltä, ettei ihmisen luonnostaan tuntema minä ole hänen todellinen minänsä, joka paljastuu vasta mystiikassa."
(Riitta Teinonen, "Keskustelua mystiikasta".)

Mystiikka on ihmiskunnassa yleistä. Idän uskonnoissa harjoitetaan mystiikkaa, mutta sitä löytyy myös kristinuskon piiristä. Yhteistä kaikessa mystiikassa tiivistyy eräänlainen paradoksi: On mysteeri joka tunnetaan ja ymmärretään ilman että se selitetään ja se lakkaa olemasta mysteeri.

Yleisesti mystikoita yhdistää minän etsintä. Se on äärimmäistä individualismia, koska:
1: Siinä korostetusti etsitään asiaa omasta sisältä, omaa kautta, jolloin tutkimuskohde ei ole ulkopuolinen maailma vaan oma itse.
2: Tätä korostetaan ulkopuolisen havaintomaailman yli, jolloin se on subjektiivista objektiivisen yli. Tässä kohdalla minulla oli aikanani mielenkiintoinen keskustelu erään hallusinoivia sieniä käyttäneen shamanismista kiinnostuneen henkilön kanssa. (Oi ihana armeija!) Hänestä näyt olivat todellisia havaintoja ja ne tuntuivat aidommilta kuin normaalit havainnot. Niinpä hänellä oli havaintoja toisesta todellisuudesta. Skeptikot ovat tietysti kammottavan rajoittuneita, ja pelkureita kun eivät maistele-polttele pieniä metsän luonnollisia voimanantajia ja sitten kertovat että eivät näe mitään. Häneltä unohtui että näyt ovat subjektiivisia näkyjä, joita ei voida napata esimerkiksi kaukoputkella tai kameralla. Näköaistien kanssa näin voidaan tehdä - ja itse asiassa röntgenkamerasta lähtien teknologia on tuonut "näkyviin sellaista näkymätöntä jota ihminen ei näe". Se ei tosin ole ollut ihan sellaista mitä mystikot ovat kaivanneet. Mutta kuitenkin. Hänellä oli kuitenkin luultavasti voimakkaita subjektiivisia havaintoja ja hän luotti itseensä enemmän kuin mittaustuloksia vaativiin epäilijöihin.
3: Siinä etsitään omaa syvintä itseä. Maiju Lehmijoki-Gardnerin kirja "Kristillinen mystiikka" sanoo peräti että "kaikkien mystikkojen mukaan" tässä identiteetin etsinnässä on kyse "jatkuvasta valheminän ja todellisen minän välisestä kamppailusta".

Tätä kautta mystinen realismi tarkoittaa mystikkojen näkemystä siitä että kaikki havaitsemamme on vain varjoa jumalallisesta heijastuksesta. Tähän liittyy usein sellainen ajatus, että mystikot ovat erityisiä, ja esimerkiksi skeptikot ovat kapeakatseisia ja tämän vuoksi typeriä, koska he eivät voi saada minkäänlaista tuntumaa tästä ulkopuolisesta todellisuudesta.

Tänne mystiikan alueelle hakeudutaan jollain metodilla. Tätä kautta tilanne muuttuu ja mystiikan harjoittaminen on maailmankuvan lisäksi tiedonhakumetodi. Mystiikassa tämä sidotaan yleensä jonkinlaiseen meditaatioon. Karkeasti meditaatiomenetelmät voidaan jakaa esimerkiksi (1) aktiivisuuteen perustuviin joissa esimerkiksi riehutaan kunnes saavutetaan mielentila, (2) toistoon, jossa taidon - joka voi olla miltei mitä vain teeseremoniasta miekkailuharjoitteeseen - tai teon tai hokeman toistamisella saadaan efektejä, (3) hallusinaatioita käyttäviin ja (3) rauhoittaviin, jossa tilanne korostaa rauhoittumista ja keskittymistä.

Olennaista on huomata että nämä asiat ovat yleisiä kaikissa uskonnoissa. Tässä jutussa en keskity siihen onko meditaatio vain keino jolla sotketaan pää - joko huumeilla tai ilman ja onko erolla väliä - vai todellinen kyky nähdä "toiselle puolelle". Selvää on kuitenkin se, että tämä on "lajinmukainen toiminta". Meditaatio todellakin vaikuttaa psyykeen ja muuttaa tapaamme nähdä ja kokea maailmaa tavalla, joka ei ole satunnaista ja jota voidaan tätä kautta myös harjoitella ja tehostaa. Se, mitä tämä sitten tarkoittaa on tietysti aina ollut valtavan väännön kohde.

Meditaatio -sana itsessään on mielenkiintoinen, koska se juontaa sanasta medium, välissä oleva asia. Tässä ajatellaan että on jotain joka laitetaan henkimaailman ja kokijan väliin, ja tämä värittää koko meditaation luonteen. Se voi olla Koraanin suura, Raamatun jae, hindujen mantra tai taijikan iskuharjoite. Tämä välikäsi sävyttää yksityiskohdat. Tästä seuraa sellainen hauska yksityiskohta, että esimerkiksi kristityt mystikot muistuttavat helposti nykyään siitä kuinka yleismaailmallista meditaatio on, ja unohtavat että vaikka he ehkä saavat kovasti kristillissävytteisiä tunteita meditaatiosta, tämä meditaatiokokemusten kristillisyys ei ole yleismaailmallista. Tässä suhteessa ylimaailmallinen ei ilmene ihmisille samalla tavalla kaikille ihmisille. Monia ihmetyttääkin miksi mystikot saavat niin erilaisia tuloksia; Normaalimaailmassahan jonkun asian näkeminen tuottaa vain pienen variaation. Helpoin tulos on tietysti sanoa että "muut tekevät sen väärin", tai "he ovat vasta jäljillä mutta eivät perillä". Siksi kaikki lainaavatkin tätä selitystä.

Tärkein huomio tässä ei ole pilkka vaan se, että mediumin valinta värittää mystiikan. Seuraavaksi lainaan Maiju Lehmijoki-Gardnerin käännöstä "Concise Oxford Dictionary of the Christian Churchin" tarjoamasta mystiikan L-G:n mielestä "modernin napakasta" määritelmästä.

"Henkilökohtaisen uskonnollisen kokemuksen välityksellä tässä maailmassa saavutettua välitöntä tietoa Jumalasta. Se on pohjimmiltaan rukousta ja sellaisena siinä on eri asteita, lyhyistä ja harvoin koetuista Pyhän kosketuksista aina niin kutsuttuun mystiseen kihlautumiseen eli pysyvään liittoon Jumalan kanssa."

Miltei kaikki keskittyvät ulkomaisiin meditaatioihin, mutta euroopassa on ihan samaa perinnettä. Meditaatiota sinällään ei oikeastaan tarvitse hakea ulkopuolelta. Siksi minusta on hyvä muistuttaa eurooppalaisesta luostariperinteestä. Tämän piirissä, kuten monen muunkin meditaatioon liittyvän asian kohdalla, normaaleja ihmissuhteita vapaaehtoisesti rajoitetaan. Luostarissa eristyttiin maailmasta ja sen velvollisuuksista, ja vaihdettiin ne toisenlaisiin. Samoin selibaatissa elo rajoittaa kiistämättä kanssakäymistä. Luostarit tarjosivat usein mystiikkapohjaista toimintaa. Benediktiiniluostareissa korostettiin seuraavalaista systeemiä:
1: Lectio on yhteisöllinen tilaisuus jossa kaikki yhdessä luettiin Raamattua. Tämä on mystiikan kannalta mediumin jako. Tyypillistä oli se, että tavaraa ei annettu kovin paljoa kerralla.
2: Oratio taas jatkoi tästä saadusta. Se oli mekaanista toistoa ilman että mietitään sanan sisätöä. Eli yleisenä keinona on ruminaatio, asian toistaminen. Tässä jaettua mediumia "märehditään" eli toistetaan. Tässä oli näkemys siitä että mitä enemmän sitä toistaa, "sitä mehukkaammalta se maistuu". Tämä muuttuu vähitellen jatkuvaksi rukoukseksi, joka ei taukoa.
3: Meditatio taas oli sydämen rukous, jossa oli vapaa muoto.
4: Contemplatio, jossa alettiin kokemaan mystisiä kokemuksia, muun muassa yhteyttä maailman kanssa.

Yllämainitun metodin ja siihen liittyvien psyykkisten toimintojen lisäksi ajateltiin että mystikon tie olisi erilaisissa asteissa. Toisin sanoen mystikoilla oli myös valtahierarkia. Tämä hierarkia meni seuraavasti: (1) purgatorio, puhdistautuminen vanhasta, (2) illuminaatio, joka oli hengellä täyttyminen sekä (3) unio, eli yhteys Jumalaan.

Saavutuksiin liitettiin myös ulkoisia merkkejä. Niiden keskeisyys on tosin vaihdellut paljonkin. Osa pitää niitä erittäin tärkeinä ja joistakuista ne eivät ole kovin merkittäviä. Tätä kautta saamme nostaa esiin yhden kristillisen mystikismin termin: kharismata, oli erityinen armolahja. Niitä olivat Apostolien teoissa (2:1-21) mainitut näkyjen näkeminen, profetiat, kielillä puhumiset ja hengelliset humaltumiset. Kristinusko tulkitsi nämä Jumalan voimaksi yksilöiden kautta. Kuitenkin niiden kautta ja niitä teeskentelemällä on saavutettu myös valta -asemaa. Mikä ei tarkoita sitä että kaikki olisivat mystiikassa mukana vain tämän vallan saamisen vuoksi. Myöhemmin, keskiajalla, mukaan astuivat hieman groteskimmat ilmiöt, kuten levitaatio eli ihmisen leijuminen ja stigmatisaatio, jossa henkilöön syntyy samanlaisia jälkiä kuin Jeesukselle ajateltiin ristillä tulleen.

On hyvä huomata, että usein meditaatioon liitetään uskonnollisuus sekä epä -älyllisyys, kun puhutaan siitä kriittisesti. Sen kannattajat taas viittaavat ulkopuolisille vieraisiin kokemuksiinsa, sekä kertovat että kyseessä ei ole tunne, koska se saavutetaan harjoittelulla. Tässä mukaan astuu tietysti se, mitä intuitio ja tunne sekä näiden suhde pohjimmiltaan on. Jos se on harjaannutettua tunnetta, se on taito ilman että se lakkaa olemasta tunnetta. Lisäksi se, mitä vaikuttaminen sitten tarkoittaa, onkin isomman väännön aihe. Tätä kautta voidaan sanoa että mystikoiden metodin vaikutukset tunnetaan, mutta sen suhde mystikoiden maailmankuvan todistamiseen on sitten toinen, aivan oma ja erillinen, lukunsa.

"Eskimoiden keskuudessa tunnetaan ns. "kajakkitauti", jota esiintyy pitkillä, monotonisilla kajakkimatkoilla halki hiljaisen ja yksitoikkoisen maiseman. Mystikkojen tapa vetäytyä erämaihin, vuoristoon tai syrjäisiin saariin pois ihmisten ilmoilta on havaittu kautta aikojen otolliseksi muuntuneiden tajunnantilojen syntymiseen eristyneissä oloissa. Päinvastaisessa tilanteessa voimakkaat ja tunnepitoiset ärsykkeet synnyttävät hurmoksellisen transsin. Tämä voi esiintyä yhtä hyvin jalkapallo-ottelussa kuin uskonnollisessa herätyskokouksessakin. Esimerkiksi tunteelliset laulut, pään ravistelu, tanssiminen, suitsukkeen savun hengitys ja erityisesti useita eri rytmejä samanaikaisesti sisältävä rummutus auttavat irti arjesta. Transsiin kuuluu myös erillisen minätunteen heikkeneminen ja tunne sulautumisesta suurempaan kokonaisuuteen."
("Uskontojen Uhrien Tuki RY", "Muuntuneet tajunnantilat".)

Hypnoosi

Hypnoosi on joko tajunnallinen tila tai toiminnallinen toimintaryhmä, jonka aikana henkilö on suggestiivinen. Tämä ei tarkoita tajuttomuutta, tai unen kaltaista tilaa, vaan on enemmänkin keskittyneen havainnoinnin tila. Kyseessä voi olla tilanne, jossa hypnotisoija hypnotisoi hypnotisoitavan tai itsesuggestio, jolloin henkilö hypnotisoi itsensä ilman ulkopuolista tahoa. Hypnotisoija käyttää suggestioita, jotka ovat yksinkertaisesti mitä tahansa kommunikaation muotoja -yksinkertaisia, monimutkaisia, sanallisia, eleellisiä...- joiden tarkoituksena on saada kohdehenkilö kokemaan asiat tietyllä tavalla tai saada nämä toimimaan tietyllä tavalla. Suggestio sinällään voi pyrkiä saamaan ihmisen toimimaan joko tahtonsa mukaisesti tai sen vastaisesti. Esimerkiksi mainokset, kannustus ja uskonnollinen käännytyspuhe ja baarissa kaverin selkääntaputus joka työntää tätä kohti baaritiskimisuja ovat kaikki suggestioita. Hypnoosissa siis vain käytetään hyväksi näitä elementtejä.

Eikä siinä ole mitään varsinaisesti maagista. Tosin hypnoosi yhdistetään arkielämässä aika usein mystiikkaan, ja siitä on vahva mielikuva että se liittyy showbisnekseen ja lavataikuuteen ikään kuin silmänkääntötemppujen erikoislaatuna. Tälläisenä showhypnotisoijana mainetta on tehnyt esimerkiksi Paul McKenna. Toisaalta tämä ei ole mikään ihme, kun muistaa, että hypnoosi liittyy monen vanhan kulttuurin hengellisyyteen ja jopa eurooppalainen "hypnoosin isä" Franz Anton Mesmer kehitti hypnoosikäsityksensä ajatukselleen animaalisesta magnetismista. Hänen mukaansa ihmisissä oli vitalistista magnetismia, jonka epätasapainoon johtaa sairauksiin, siksi kaikki sairaudet voidaan parantaa magneettisesti. Tämä magnetismi oli hienojakoista ja vaikutti pitkän matkan päästä, kuten magneetitkin voivat työntää toisiaan koskettamatta. Tämä näkemys luokitellaan nykyisin pseudotieteeksi, mutta näkemystä siitä että tiedemaailma kannattaa "biokemiallista ihmiskuvaa" joka pitäisi korvata "elektromagneettisella ihmiskuvalla" on yleinen New Agen ja parapsykologian kannattajien maailmassa. Esimerkiksi parapsykologeista moni esimerkiksi uskoo että kummitukset edustavat tälläistä elektromagneettista toimintaa, jonka vuoksi kummituksia voidaan seurata säteilymittareilla ja joka selittää sen miksi kummitusten kerrotaan aikaansaavan häiriöitä sähkölaitteisiin. Tätä harvoin sanotaan suoraan nimeltä, mutta selityksistä ei ole vaikeaa huomata tismalleen samoja elementtejä. (Jos joku puhuu koirasta ja toinen puhuu pelkästään nelijalkaisista karvaisista kotieläiminä pidettävistä haukkujista voidaan hyvällä syyllä sanoa että puhutaan samasta asiasta.)

Tämä on kuitenkin vain se levinnein kuva hypnoosista: Tutkimusten mukaan hypnoosilla on kuitenkin vaikutuksia ; Se esimerkiksi vähentää kivun tunnetta ja auttaa painon hallinnassa. Hypnoosin toiminnassa on moninaisia elementtejä; On esimerkiksi hankalaa sanoa, voidaanko joku hypnotisoida tekemään jotain mitä hän kokee itselleen vastenmieliseksi tai jopa vaaralliseksi: Dominic Streitfeildin "Brainwash" -kirjassa esimerkiksi kerrotaan siitä, kuinka CIA:ssa hypnoosia kokeiltiin. Nainen saatiin tottelemaan monissa asioissa, mutta häntä ei saatu riisuuntumaan miesten edessä. Toisessa kokeilussa henkilöt olivat valmiita rikkomaan lasia ja tätä kautta menemään käärmeiden lähelle. Mutta tässä arveltiin että asiassa vaikutti se, että koetilanne koettiin turvalliseksi. Radikaali ja ongelmallinen tapaus hypnoosiin liittyen on Palle Hardrup; Hän teki pankkiryöstön ja paljastui että hänen vankisellitoverinsa Björn Schouw-Nielsen oli harjoittanut tätä hypnoosiin; pitkän ajan kuluessa Schouw-Nielsen oli rakentanut hypnoottisen tahon X, joka välitti Jumalan viestejä. Harjoitteeseen oli sisältynyt vapauden koitettua myös sitä, että Hardrup meni naimisiin Schouw-Nielsenin komentaman naisen kanssa. Ja hypnoosihallinta kulminoitui siihen että Hardrup teki sen pankkiryöstön. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että Hardrupin luotettavuus on kyseenalainen, eikä "koetta oltu valvottu", joten ei voida varmistaa onko hypnoosi oikeasti tehty vai onko siihen vetoaminen vain temppu, lavastusta. Epäilyksiä tilanteen aitoudelle lisää se, että Tanskalaiseen BT -lehteen, Soren Petersenille antamansa haastattelun mukaan Hardrup myönsi että hän ei oltu hypnotisoitu ryöstön ajaksi. Kuitenkaan mahdollisuutta siitä että Hardrupia ei oltaisi hypnotisoitu toimiinsa ei ole, ja "se on siinä rajalla" sopiiko se siihen mitä hypnoosista tiedetään.

Hypnoosin toiminta ei kuitenkaan tarkoita että parapsykologit olisivat oikeassa ja animaalinen magnetismi todistettu:
1: Hypnoosi selittyy hyvin puhtaasti ihmisen toiminnan kautta; Esimerkiksi hypnotisoiminen etäältä ei onnistu, paitsi jos käyttää puhelinta tai nettiä tai muuta vastaavaa kanavaa, jonka avulla näkeminen ja kuuleminen ja muut suggestiot, joita hypnotisoija harjoittaa, välittyvät. Ainut tähän sopiva vastaväiteväite on että "henkinen magnetismi" jotenkin kulkee puhelinlinjoja pitkin, tallettuu kasettinauhurille tai CD -levylle ja ties mille aina oikein ja vapautuu siten että ne ovat ikään kuin aina yhdessä toiminnan kanssa. Pääongelma tässä selityksessä on kuitenkin se, että näitä elektromagneettisia tiloja, värähtelytiloja ja vastaavia ei ole voitu mitata ja vertailla, joten pelkästään se, mistä tämä koko elektromagneettisuus/värähtely/energiatasoihin vetoaminen on ylipäätään syntynyt: Se on kuin puhuisi jostain sellaisesta olennosta ja sen ominaisuuksista, jota ei ole koskaan nähnyt ja jota kukaan muukaan ei ole koskaan nähnyt ja joita ei voida muutoinkaan koetella.
2: Hypnoosi toimii ikään kuin (1) placeboefektin, jossa henkilö parantuu tai toimii paremmin koska uskoo että esimerkiksi lääke toimii, aikaansaajana tai (2) Pygmalion effectin, eli Rosenthal effectin, jossa opiskelija menestyy paremmin siksi että hänelle kerrotaan että hänen ohjaajansa luottavat häneen ja ovat asettaneet hänelle odotuksia, tavoin. (3) Hypnoosin kaltainen on myös Hawthorne effect, jossa jonkun taidon taitajan tarkkaileminen parantaa vähäksi aikaa aihepiirille noviisin henkilön taitoja.
3: Hypnoosin tehon voi siis katsoa johtuvan (1) uskosta ja odotuksista siihen että hypnoosi toimii, (2) kriittisyyden vähentymisestä, (3) mielikuvituksesta, (4) halusta miellyttää hypnotisoijaa, ryhmäpaineesta tai puhtaasta tottelevaisuudesta.

Tieteellistä debattia on sen sijaan erityisen transsitilan olemassaolosta: Transsitilassa (1) suggestioaltius on kasvanut, (2) mielikuvituksellisuus lisääntyy (3) suunnitelmallisuus kärsii (4) todellisuudentaju hämärtyy, (5) lisää valemuistoja (6) aiheuttaa muistinmenetyksiä ja (7) synnyttää hallusinaatioita: Syynä epävarmuuteen on se, että ilmiöitä joita transsiin liitetään saadaan aikaiseksi ilman transsiakin. Siksi ei voida esimerkiksi sanoa, voitaisiinko hypnoosilla rakentaa vakooja, joka toteuttaisi transsissa saamansa käskyn ja unohtaisi tämän tehtävän jälkeen. Wayne Braffmanin ja Irving Kirschin kokeen tulokset tosin näyttivät siihen suuntaan, että pelkkä mielikuvitus auttaa yhtä pitkälle kuin hypnoosi, jolloin tälläinen supervakooja olisi mahdottomuus.

Hypnoosin kanssa pitäisikin muistaa että:
1: Ei odota liikoja: Se, että hypnoosi tehoaa kipuun ei tarkoita että ihminen voisi muuttaa itsensä täysin kipua tuntemattomaksi. (Eihän aspiriinin todistettu tehokaan tarkota että mikä tahansa päänsärky paranee.)
2: Ei pelkää hypnoosia, koska Robin Bakerin mukaan suuri syy hypnoosihoidon epäonnistumiseen on nimen omaan pelko hypnoosia kohtaan.