Merennörtti

Kuvassa on merennörtti, kansanperinteestä tuttu hahmo, joka perustuu merenkävijöiden ja muiden maailmanmatkaajien kokemuksiin, siihen mitä nämä elämää nähneet ihmiset ovat kertoneet. Kun muinaiset merinaiset menivät tutkimusmatkoille ja ryöstöretkille vieraisiin kaukomaihin, he joutuivat elämään pienen laivan kannella pitkiä aikoja. Naisseurassa heillä syntyi seksuaalisia turhaumia. Ja koska he eivät voineet purkaa niitä pornoelokuvista tutuilla ja tyypillisillä konventioilla (koska pornoelokuvia ei vielä oltu keksitty) heidän turhaumansa purkautuivat ulos fantasioina merennörteistä, nuorista ja taatusti sukupuolitaudittomista mutta alati seksuaalisiin kohtaamisiin valmiista olennoista, jotka olivat puoliksi kaloja ja puoliksi ihmisiä.

Olisi lukijan yleissivistyksen ja järjen pilkkaa muistuttaa siitä että ylläoleva on "vain vitsi". (Tai hetkinen, kirjoitin tästä täsmennyksen tähän blogaukseen ... Olenko siis epäkohtelias yrittäessäni olla kohtelias?) Se kuitenkin muistuttaa siitä että asioissa on monenlaisia hierarkioita. Esimerkiksi ylläoleva tarina on varioitu merenneitoteemasta.

Joku voisi pitää sitä jopa hieman sovinistisena, koska se muistuttaa että merenneitokuvitelma ei ole pelkkää miesten harjoittamaa fallosentristä vainoa, jossa nainen esineellistetään objektiksi. Jo se, että vain toinen sukupuoli joutuu laivan kaltaisiin ikäviin ja nykyihmisen silmiin kaiken kaikkiaan epäinhimillisiin olosuhteisiin on itsessään sukupuolitettua vainoa, joka ei vain kohdistu naisiin. Abstrakti naisen leimaaminen ja konkreettinen miesten tallaaminen voitaisiin tulkita vitsin takana olevaksi voimaksi.

Toisaalta se viittaa myös ulkonäkökysymyksiin. Merimiesten merenneidot kuvataan yleensä kauniina. (Vaikka merenneitojen taakse on ajateltu esimerkiksi merilehmiä jotka ovat muodoiltaan varsin ... no, Rubensmaisia.) Merennörtti taas on mielikuvana jotenkin hideous. Joku voi nähdä että tässä loukataan naisia, koska heille tarjotaan jotain inhottavaa. Joku voisi nähdä että tässä yritetään ajaa sitä että merennörtistä loukkaantuvat naiset ovatkin pinnallisia koska he vaativat merennadoniksia joilla on kiiltävät vatsalihakset ja jättimeisseli (enkä tarkoita tässä työkalulaatikoa). Joku voisi nähdä että tässä yritetään kuvata sitä että naisten maku ei olekaan "nuijasta päähän-tukasta luolaan" neandertaali vaan henkevämpi olento.

Joku voisi katsoa sitä että tässä on sukupuolitettu kuva siveydestä. Nainen nähdään neitona ja kauniina ja haluttavana. Selibaattimies taas on jotenkin säälittävä rassukka. Että jos nainen on ilman, hän tekee tietoisen elämäntapavalinnan ja on siksi haluttava. Tai jos nainen on ilman, häneen kohdistuu julmia ja vääriä odotuksia joita hän ei halua täyttää eli alistua niihin. (Ja jos joku näkee tässä vian niin hän yrittää luokittaa naista johonkin kuosiin.) Mutta mies joka on ilman, on jotenkin väistämättä viallinen. Mutta toisaalta kyllä naistenkin kohdassa neitsytkulttia moititaan usein. Että naisen selibaattiin asettamisesta on tehty hyve, joka rajoittaa naisten vapautta aivan samalla tavalla.

Ja loput näkevät että tässä on nörttimiehen seksifantasiointia. Että tässä nörtti kuvittelee itsensä merennörtiksi ja luo mielikuvan laivallisesta puutteessa olevia naisia. Eli merennörtti onkin vain harha, jolla mielikuvia johdetaan syrjään. Että tässä mies fantasioi naisista yhä, eli mikään ei olisi muuttunut.

---

Tämä juttu tuli kirjoittajalle mieleen junassa. Tätä välittömästi edelsi tapaus; Kirjoittaja oli eräänä iltana junassa väsyneenä ja sai yllätyksekseen koomasta herättävän itselleen suunnatun kommentin "älä katso mun tissejä!" En tietoisesti tuijottanut, enkä tiedä yleisesti ottaen tuijottavanikaan. Kenties väsyneenä jokin esitietoinen evoluutiopsykologian aivoihin ohjelmoima kaava meni päälle ja kohdisti katseeni epäsopivasti. Vastaukseni oli "älä sinä tuijota mun silmiä!" Joka oli spontaaniudessaan ja röyhkeydessään - mutta toisaalta myös oivalluksena - ällistyttävä. Sillä katseen kohteena oleminen ja ruumiinosien suhde tähän on tavallaan omituien, mutkikas ja kenties jopa hyvin vaikea kysymys. Olen joka tapauksessa hyvin nolona, ja anteeksipyynnön velkaa, joskin en pahoillani tästä tapahtuneesta. Kyllä ne nimittäin olivat toisaalta ihan katsomisen arvoiset "tissit". ; En tosin osaa sanoa mikä looginen seuraussuhde tällä alaselityksellä ja itse vitsillä ja sen aukipurkamisella on. Mieleni syövereiden mukaan jokin yhteys on. En vain aivan ilmiselvästi tiedosta ja tunne tämän yhteyden perimmäistä luonnetta.

Kun nainen on peto sängyssä.

Monissa kansanperinteissä on jonkinlaisia naispuoleisia hirviöitä ja demoneja. Niitä on eri puolella maailmaa. Kansanperinnettä tutkineet feministit ovat usein tulkinneet että tämä kuvaa miesten naispelkoa. Succubustarinoissa voidaankin kuvitella olevan, paitsi eräänlainen myyttinen selitysyritys miesten öisille märille unille, myös näkemys jossa miehen seksuaalisuus on heikkous, joka ajaa häntä kohti syntiä. Siinä voidaan nähdä pelkoa miehisen ylivallan menettämisen pelosta.

Elizabeth Grosz on esimerkiksi tarkastellut ilmiötä psykoanalyyttisestä näkökulmasta. Hän ottaa tämänlaiseen ilmiön korostetusti miesten peniksiä vaginallaan syövän "vagina dentata" -tarinoiden kautta seuraavalla tavalla "The fantasy of the vagina dentata, of the non-human status of woman as android, vampire or animal, the identification of female sexuality as voracious, insatiable, enigmatic, invisible and unknowable, cold, calculating, instrumental, castrator/decapitator of the male, dissimulatress or fake, predatory, engulfing mother, preying on male weakness, are all consequences of the ways in which male orgasm has functioned as the measure and representative of all sexualities and all modes of erotic encounter."

Siinä missä "vagina dentata" -tarinat ovat varsin suorasukaisia, psykoanalyytikko hakee vastaavia merkkejä myös symboliselta tasolta. Näin esimerkiksi Tolkienin "Taru Sormusten Herrasta" -kirjan pelottava lukitar -hämähäkki voidaan nähdä Tolkienin alitajuisena tulkintana. Sen tarinasta saa väännettyä ja käännettyä varsin pienellä vaivalla samanlaisen naisen seksuaalisuudella pelottelevan tarinan.

Kuitenkin on hieman erikoista, että samanlaista "pelon representaatio" -tulkintatapaa ei kuitenkaan käytetä aina esimerkiksi merenneitojen kohdalla ; Sadussa pienestä merenneidossa merenneito nousee maan päälle ja menettää äänensä, muuttuu mykäksi. Tätä ei nähdä naisen vaikenemisen pelkona. Itse asiassa monesti näyttää olevankin niin, että tarinat joissa on heikko ja hauras nainen, nähdään ikään kuin "miehisten toiveiden heijastumana" ja vahvat hahmot "miehisten pelkojen heijastumana". Jos pelon ja toiveen kohteet kääntäisi, tulkinta muuttuisi päinvastaiseksi.

Tulkintatapa ei ole aivan niin kaukaa haettu. Kenties joskus mies haluaisikin pois suorituspaineistetusta roolista, jossa "hänellä on tehtävä". Että ei tarvitsisi aina olla se suorittava osapuoli, joka hänelle perinteisessä kuvassa on annettu. Tällöin yhteiskunnan odotukset voivatkin olla se, joka värittää toivetilanteeseen pelon sävyjä. Pelko ei silloin olisikaan "omaa pelkoa", vaan "tabun pelkoa". Oma vallan ja dominoinnin halu ei olisikaan se, joka pelottaisi. Vaan ne odotukset joita yhteiskunta asettaa. Kun muistaa, minkä "nostin pornografisesti aiemmin esiin", succubustarinoissa ja "vagina dentata" -myyteissäkin voidaan nähdä sellainen tulkinta, jossa mies transformoituu korostetusti lävistäjästä-metsästäjästä haltuunotettu-saaliiksi.

---

Kuvan ideana on olla paitsi punainen, myös sellainen, että ei voi olla aivan varma, onko kuvassa etusormi vaiko keskisormi pystyssä..

Kuin naiset kuivalla maalla.

Melko usein tasa -arvosta esitetään de Beauvoirin tyyppistä mallia. Tässä tasa -arvo tarkoittaa sukupuolten identtisyyttä. Että naiset tekevät ja saavat tehdä ihan samoja asioita kuin miehetkin. Tässä epätasa -arvo osoitetaan siten että löydetään erilaisuuksia sukupuolten roolien väliltä. Jos naiset jäävät kotiin hoitamaan lapsia ja miehet ovat prosentuaalisesti useammin johtajia, on kyseessä epätasa -arvoinen tilanne. Toki arvotukset eivät ole yksiselitteisiä: Onhan miehillä pakotettu armeija, jota naisilla ei ole. Epätasa -arvon suunta, eli onko miehillä vai naisilla parempi on tässä helposti kiistan alla. On sama sanoa että naiset pakotetaan hellan ja nyrkin väliin hoitamaan kakaroita, kuin että miehet ajetaan väkipakolla suorittamaan työelämään.

Tämä tasa -arvonäkemys ei ole ainut. Toisen ymmärtäminen on tämän jutun "main point".

Esimerkiksi Luce Irigarayn mukaan nainen ja mies ovat perusluonteeltaan erilaisia. Tätä kautta epätasa -arvoisuus ei tarkoita identtisyyttä. Identtisessä tilanteessa voidaan olla hyvinkin epäreiluja, kun erilainen tapa kielletään ja pakotetaan elämään tietyllä tavalla. Nainen josta pakotetaan mies on sorrettu.

Otan esimerkiksi merenneidot ja seireenit. Käyttelen näitä taruolentoja melko huolettomasti, koska tarkoituksenani ei ole niinkään toimia mytologiaeläinten bestiaarina, kuin esittää taustalla oleva tasa -arvonäkemys.

Tässä tarinassa voidaan ottaa avuksi tulkinta Hans Christian Andersenin "Pienestä merenneidosta". Sadussa kuvataan merenalaista maailmaa, jossa merenneito on kotonaan. Maailma on eräänlainen toisinto maanpäällisestä maailmasta, ja merenneito elää siellä sujuvasti. Kun merenneito rakastuu prinssiin, tämä hankkii taikakeinoin itselleen kyvyn kävellä maan päällä. Kävely on tuskaisaa. Ja samalla merenneito menettää äänensä.

Tämä kuvastaa tilannetta, jossa naisen on nähty elävän patriarkaalisessa maailmassa. Nykyäänkin esimerkiksi jotkin tahot Suomessakin korostavat että naisen seksuaalisuus on vakava asia, jota täytyy hillitä jotta miehet eivät mene yli. Jostain syystä nämä tahot eivät halua rajoittaa ja kontrolloida miehien vapautta, vaan miehen toimintaa katsotaan ennaltaehkäistävän epäsuorasti naisen toimintaa rajoittamalla.

Näin nainen ikään kuin pakotetaan elämään miesten maailmassa miesten ehdoin, jossa nainen ei ole "kotonaan", vaan hänelle epäluonteenomaisten kahleiden alla. Jos mies sen sijaan uhkaa hukkua naisen merimaailmaan, sadun prinssin tavoin, naisen roolina on pelastaa mies miehen maailmaan. Ei siis ihme että "Pieni merenneito" muuttui maalla mykäksi, ja taikakeinoin saatu kävelykin tuntui tuskalliselta. Naisen ääni vaiennetaan, sen on oltava miehen ääni. Eikä systeemit tällöin tietenkään toimi.

Merenneitojen äänet ovat miehelle tietysti kovakin haaste. Odysseuksen Seireenien laulun kuuntelu oli vaarallista ja temppujen takana. Äänet pakottivat miehet ajamaan laivojaan karille äänten perässä, ja siksi Odysseus piti sitoa mastoon samalla kun kaikki muut tukkivat korvansa vahalla. Naisen ääni on siis pelottava ja haastava - ja tässä yhteydessä tarina kertoo jostain muustakin kuin syvän musiikkifaniuden riskeistä. Naisen kuuntelussa on riski, mies joutuukin elämään naisen maailmassa joka on hänelle yhtä vieras ja tuhoisa kuin Andesenin merenneidon elämä maan päällä - tämäkin tarina päättyy merenneidon kuolemaan.

Teema toistuu esimerkiksi Giuseppe di Lampedusan tarinassa "The Professor and the Siren". Tässä Professori esittää että sireenit eivät tuhoa miehiä. Että se on niin ihanaa että miehet eivät halua poistua, ja jos he yrittäisivät eivät sireenit aikaansaisi tuhoa. Professori kohtaa Lighea -merenneidon, ja viettää tämän kanssa aikaa. Ja aivan kuten DD -roolipelin korkean tason kokkaussuoritus johtaa siihen että muu ruoka sen jälkeen maistuu tuhkalta, käy tässäkin niin että professori ei enää kykene saamaan tavallisista naisista mitään. Tarina loppuu siihen että professori palaa Lighea luo ja hukkuu.

Tasa -arvon kannalta "miesmerenneidoksi" voidaan kaivaa "Naisen kanssa" -sarjakuva. Sehän sisältää paljon parisuhdetta käsitteleviä asioita, joita ei mies kehtaa lukea "naisen kanssa". Teema on yleinen, kun nainen astuu miehen elämään, miehen elämän on mukauduttava naisen järjestykseen, joka käsittelee pienetkin asiat, esimerkiksi kaapin paikan ja muun sisutuksen. Tätä kuvataan yhdessä stripissä siten, että kun parisuhde alkaa, joku voisi luulla että tilanne on siinä. Tämä on kuitenkin virhe, koska deittailu on vasta työhaastattelu. Nainen on työnantaja ja mies työnhakija. Siksi parisuhteen alettua nainen "vahtii kellokorttia". Nainen on deittailussa saavuttanut asemansa. Mies on ilmaissut että hän haluaa olla tässä työssä. Miehen on sopeuduttava siihen että hänelle haastattelu ei tarkoita kovinkaan paljoa - kaikki työthän on vielä tekemättä. Tätä kautta sarjakuvan maailmassa kodissa on järjestys, jota sekä mies että nainen ylläpitää. Järjestys on vain naisen järjestys. Ja siksi tiskaava mieskin voi olla seksikäs - hänhän ylläpitää naisen järjestystä. Naisesta tämä on suhteen syvenemistä, ja tämäkin järjestys tulee naiselta. Tätä kautta miehiin kohdistetaan sarjakuvassa samanlaiseksi muuntavaa epätasa -arvoa.

Tämänkaltainen tarinaperinne vihjaa siihen suuntaan että siinä missä naisia pakotetaan kävelemään kuivalla maalla, miehiä ollaan innolla opettamassa uimaan. Tässä vaiheessa on tietysti vaikeaa sanoa, mikä edustaa muuttavaa voimaa ja mikä on muutosvastarintaa. Tasa -arvo, feminismi ja sovinismi ovat kaikki melko yleisiä ilmiöitä, joten kenties se on irrelevanttiakin.

---

Merenneitoja on toki usein liitetty seksuaalisuuteen, ja yllä olevasta olevia poikkeavia näkemyksiä on esitetty. Esimerkiksi Alfred Bennetin mukaan merenneito kuvaa jotain jota miehet arvostavat, mutta jonka kanssa heillä ei ole seksuaalisia toimintoja. Magritten taiteesta voidaan hakea esiin "Collective Invention", jossa taas on esitetty moderni uudistus, jossa lihallisuus korostuu. Merenneito on kalan yläruumis ja naisen alaruumis. Ei puhu, mutta panee. Margaret Atwood taas on esittänyt että nainen haluaisi itse asiassa irtautua seireenin kuvasta. Tässä on teemana se, että pinnanpalvonta on ikään kuin naamioitu mystiseksi. Naisen ulkonäköön ja kauneuteen sekä seksuaaliseen viehätysvoimaan tuijottamalla arvot ovat pinnalliset, mutta mytologiahahmossa se on ikään kuin naamioitu myyttiseksi ja ihmeelliseksi. Todellinen naiseus jää ikään kuin tämän taakse.