Itse näen Neuvostoliiton

Nykyajan maahahmuuttokriittinen linja saa monenlaisia rinnastuksia. Kenties helpoin rinnastus on natseihin rinnastaminen. Toisaalta sitä on haettu ansiokkaampaa tematiikkaa keskiajalta ja mietitty uskonnon, politiikan ja tieteen välistä skismailua.

Itse näen kuitenkin rinnastuksia neuvostoliittoon

Minulla on tässä kenties syynä se, että tunnen venäläistaustaisen ihmisen. Sellaisen jolla on mielenkiintoisia tarinoita kerrottavaksi siitä mitä Venäjällä eläminen on ollut 1980-1990 -luvulla.

Näistä ajoista kertoo sinänsä hauska paljastus ; Ruokolahden leijona, jota on pidetty kouluesimerkkinä ns. mätäkuun jutusta, on mahdollisesti ollutkin varsin todellinen leijona. ; Leijona olisi ollut karannut sirkuseläin joka oli käväissyt Suomen puolella ja päätynyt takaisin itärajan toiselle puolelle. Jossa nälkäiset sotilaat olivat syöneet tämän.

Siinä että olisivat syöneet leijonan jos olisivat saaneet ei olisi mikään ihme. Sillä tuohon aikaan Venäjän armeija oli hyvin kiinnostava paikka. Se oli pakkolaitos jokaiselle miehelle. Ja se kesti kaksi vuotta. Armeijassa hämmentävintä oli se, että sen palkoilla ja ruoilla ei oikein elänyt. Asevelvolliset usein karkasivatkin varuskunnasta tekemään lähialueelle töitä ruokapalkalla. (Tilannetajuttomimpia käytettiin myös hyväksi armeijassa. Esimerkiksi pakotettua homoseksuaalisuutta saatettiin harrastaa vihjeettömimmille ja heikoimmille mammanpojille.) Toisaalta armeijassa ei välttämättä edes nähty asetta. ; Sen sijaan varuskuntalaiset tekivät ilmaista työtä valtiolle. Esimerkiksi kaatoivat puita. Tämä olikin valtion keino tuottaa itselleen rahaa.

Muutoinkin ajat olivat sellaisia että toimeentulo oli hyvin vaikeaa. Normaalin ihmisen kannatti olla sinkku, nuori ja lapseton. Sillä tavalla pärjäsi omillaan. Muut sitten asuivat kotonaan tai isojen ihmisryhmien kanssa säästääkseen vuokrakuluissa. ; Ajat olivat niin kauheita että ne olivat yksi syy Putinin valtaannousuun. Putin nykyäänkin puheissaan pelottelee näistä ajoista. Että ilman häntä nämä ajat palaavat.

Itse näen että nykyajan Suomeen on nousemassa vastaavia rakenteita kuin mistä kuulen.

En näe että tämä edes tiivistyy parhaiten PerusSuomalaisiin vaikka he ovatkin asenteessa ja hengessä mukana ja lietsomassa ilmapiiriä. Mielestäni meidän ei edes tarvitse pelätä jotain RajatKiinni -pikkukylän kokoista ihmisjoukkoa. Sen sijaan vahvin Neuvosto/Venäjä -teema on nimenomaan nykyhallituksessa. Jossa PerusSuomalaiset ovat vain yksi osanen kokonaisuutta.

Viime aikoina on kovasti puhuttu siitä miten median tulisi totella valtiota. YLE;n sisältöä on esimerkiksi kontrolloitu. Sitä on kutsuttu puolueelliseksi ja suvakkimediaksi ja tämä on ollut argumentti. Muutenkin medioita tuomitaan ja niihin suhtaudutaan aggressiolla - ja omia lehtiä kompataan - nimenomaan sellaisella tavalla joka tuo mieleen nimenomaan sen pahamaineisen "Pravda" -lehden johon Helsingin Sanomia jostain syystä kliseenomaisesti verrataan. (Suvakkimediudeksi näyttää riittävän pelkkä väärä mielipide ja sen esilletuominen joten kysymys ei voi olla siitä että väärää mieltä olevat voisivat ylipäätään olla suosittuja ja hyväksyttävissä.)

Sipilän tapa reagoida kritiikkiin onkin hämmentävä. Samoin kun omaa mediaa esitetään "vaihtoehtomediana" saadaan peitettyä se asia että kaikki hallitsijan mielestä vääriä mielipiteitä julkistavat nimetään suoraan "valemedioiksi". (Jossa on mukana "Trumpilainen twisti".) Tämä näkyy siinä miten esimerkiksi Niikko on mukana eksorsistisessa harhaopin poistamisessa mediasta ja on vaatimassa että kerrottaisiin enemmän uutisia hallituksen onnistumisesta. (Kun ajateltiin että "suvakit oli vallassa" ja YLE oli "suvakkimedia" ei tätä nähty ihanteena. Nyt median pitäisi kompata 100% hallitusta.)

Tämä on toki liitettävissä Sipilän hallituksen ajatteluun jossa tieteen tehtävänä on tukea valtion kannanottoja ja tuottaa tätä tukevaa puhetta. (Tai on "tusinadosentti" joka "ei saisi politikoida".) Yleisesti ottaen nykyään oleva politiikkavetoisuus - josta puhutaan aivan aluksi jakamassani linkissä - onkin tämän hetken hallituksessa hyvin korostettua.

Kiinnittäisin huomiota myös ns. kannustinloukkujen purkamiseen. Olen ollut huvittunut siitä että sosiaaliturvan leikkaamista ja sen saamisen vaikeuttamista on kutsuttu kannustinloukkujen purkamiseksi. Hallituksen nykykeinot ovat enemmänkin sitä että ne jotka putoavat turvaverkon ulkopuolelle kannustuvat joko kuolemaan nälkään tai ottamaan paikan "ilmaisena harjoittelijana". Ja saavat sitten tästä työttömyyskorvauksen. Eli käytännössä valtio kustantaa monelle yrittäjälle työvoimaa joka saa työttömyyskorvauksen suuruista palkkaa. On selvää että valtio ei tässä säästä. oni työpaikka päinvastoin näkee että sen on kannustavampaa ottaa ilmainen harjoittelija kuin maksaa edes 5 euroa tunnissa ihmiselle joka olisi veronalaisessa palkkatyössä.

Tämä strategia muistuttaa aika paljolti sitä aiempaa itärajan takana ollutta armeijakäytäntöä. Paitsi että sitä ei kutsuta armeijaksi. Ja se on pakollinen kaikille iästä ja sukupuolesta riippumatta. Eikä sieltä pääse 2 vuoden päästä pois. (Toki täällä ei pakkohomoraiskata.) Paitsi että valtio maksaa lystistä sen sijaan että tienaisi.

Lyhyesti:

Muistan ajan kun kommunismia pelättiin ja varoiteltiin neuvostoliiton kauheuksista. Analogisuus neuvostoliiton kanssa oli konservatiiville kauhistus. Nyt kuitenkin eletään aikaa ja tilannetta jossa nimenomaan tämä kommunismia vastustanut puoli mielellään ottaa kommunistien keinoja käyttöön.

Tämä on onnistunut lähinnä sitä kautta että
1: Kommunistien yhteisötematiikka ja tovereista puhuminen on vaihdettu kansalismieliseen retoriikkaan jolla on sama funktio: Ihmisen on ikään kuin ansaittava asioita valtiolle. Kansa ja valtio on jokin jolle ollaan velkaa. Ja jos on kovasti MV -lehden vastaisia mielipiteitä saa myös kuulla olevansa kansanvihollinen. Toimintamallit ovat yhä "jokainen tekee kykynsä ja saa tarpeensa mukaan" jossa valtio päättää niin kyvyn että tarpeen kansalaisen puolesta eikä tässä ole mutinan sijaa.
2: Toisaalta ollaan harrastettu monokulturisointia ja suosittu väärien mielipiteiden sensuroimista (YLE:n tietyn toiminnan estäminen ja jopa halu tehdä siitä laitonta ja pitäminen maahanmuuttomyönteisyyttä kansanvihollisuutena ovat juuri tätä.) Tätä on tehty siten että omaa agendaa esittävät asiat ovat vaihtoehtomediaa joka taistelee valemediaa vastaan. Ei ole väliä miten paljon suosiota ja valtaa oman toiminnan taakse voidaan saada. Tilanne pysyy ja retorisesti ollaan altavastaajia totuuden puolella valetta vastaan. ("Pravda" muuten tarkoitti totuutta. Jännä yhteys, tuskin ihan satunnainen!)

Mutta tietenkin. Nykyään on ihan mahdollista rakentaa eriytyneitä alueita. EIkä niistä saa kuulemma tulla mieleen mitkään gulagit. (Kommunismi ei muuten ottanut kantaa rotuun joten tätä argumenttia vastaan ei suojaa sellainen argumentti kuin "emme ole rasisteja"...) Toki idiootit voivat ohittaa perustuslain "hankaluuksina" ja moraalin "suvakkien kyynelsilmäisyytenä" ja jatkaa menoaan miten tahansa. He tosin unohtavat että he tätä kautta pilaavat siitä paljon puhumastaan valtiostaan kaiken sen mikä siitä tekee puolustamisen arvoisen. SSS -politiikka onkin puolustamisen arvoiselle Suomelle samaa kuin Egyptin armeijan orkesteri on kansallislauluille.(Kyllä sen vielä sieltä takaa juuri ja juuri tunnistaa.)

Tom of Finlandin suosion syitä

Tom of Finland on todella suosittu. Hänestä on tullut jonkinlainen symboli. Hänestä tehdään elokuvaa. Hänen piirroksensa kelpaavat kahvipaketteihin, postimerkkeihin ja lakanoihin. Häneen liittyviä mainoksia on valtavan kokoisina Helsingin metroasemalla. Samoin Turussa kävin taidenäyttelyssä jossa oli esillä Tom of Finlandin piirroksia, kirjeitä ja muuta materiaalia. (Tom of Finlandin musiikkipuolikin on kiinnostavaa. Jos ei muuten niin on hauskaa että hän on ollut musiikkiyhtye "Kulkusissa". Olen niitä ihmisiä jotka nauttivat tämänlaisista "yhteensattumista ja sanaleikeistä".)

Tom of Finlandia on niin kaikkialla, että tekisi mieli jopa tarjota joitain vastakuvaa sille kuvalle mitä siitä nyt tarjoillaan aluiisti iloisena ja kivana "suomalaisena menestystarinana". Jo ihan sen vuoksi että hän näyttää saavan ällistyttävän paljon tilaa mediassa ja tuotemyynnissä. (Yleensä kun symboli on markkinavoimallinen muoti-ilmiö on siinä takana jotain jota kannattaa kyseenalaistaa. En sano tätä siksi että vihaisin markkinavoimia. Itse asiassa tällä hetkellä olen määräaikaisessa työsuhteessa ja työnkuvani on sen tyylinen että olen tavallaan "pieni Donald Draper"..)

Tässä mielessä kannattaa vähintään vilkaista Hankamäen tuoretta kirjoitusta jossa hän puhuu "uusrenessanssista". ) Hän viittaa tässä mm. siihen että jopa perussuomalaiset ovat ehdottaneet Tom of Finland -patsasta. Hänellä on mielestäni hyvä teoria Tom of Finlandin homoikonisuuden syistä. "Touko Laaksosen piirtämät maskuliiniset hahmot auttoivat räjäyttämään myytin homomiesten ”naismaisuudesta” ja ”neitimäisyydestä”." Mutta hän valitettavasti laajentaa tästä liian pitkälle. Toisin sanoen hänellä rakentuu mielestäni oleellisen väärä kuva nykyajan suosioiden syistä. "Tom of Finlandin kuvat elävät jälleen renessanssia, sillä homot pyrkivät vapautumaan nykyisestä seksuaalivähemmistöliikkeestä. Feministien valtaan ajautunut seksuaalivähemmistöliike on pitkään pyrkinyt kieltämään homoseksuaalisuuteen liittyvän maskuliinisuuden." ... "Tomin kuvat ja heteromiesten halu puolustaa omaa maskuliinisuuttaan liittyvät yhteen – eivät tosin suoraan vaan feminismin kautta välittyneinä ja feminismin ehdoilla. Koska maskuliinisena miehenä olemista pilkataan ja solvataan feministien toimesta niin julkisessa sanassa kuin tieteenä esiintymään pyrkivissä tutkimuksissakin, Tom of Finlandin kuvista on muodostunut heteromiehille poliittisesti korrekti maskuliinisuuden esittämismuoto."

Oma näkemykseni on oleellisesti erilainen.

Hankamäen oma homoseksuaalisuus on kenties saattanut hänet tilaan jossa kaikki tulkitaan vain tästä viitekehyksestä. Teoria laajentuu mielestäni ylipitkälle. Itse näen että Tom of Finlandin suosion takana on oleellisesti nimenomaan se että "olemme hyvin juurettomia". On siis turhaa vetää aatehistoriallista yhteyttä Tom of Finlandin kuvaston alkuperäisen sanoman ja nykyisen suosion välillä.

Mielestäni tämä näkyy hyvin vahvasti siinä (1) minkälaiset ihmiset hyvin usein saavat mediatilaa Tom of FInlandin kannattamisesta ja (2) minkälaiset ihmiset vastustavat tätä. Tässä eteen tulevat jotkut Vesa Linja-ahon tyyliset feministimiehet ja sellaiset hahmot kuin Helsingin mainoskampanjassakin näkyvä Maria Veitola. Minutkin Touko Laaksosnäyttelyyn kutsui nainen joka on aika vahvasti feministi-identiteetillä liikkeellä.

Hankamäki puhuu siitä että Tom of Finland on poliittisesti korrektia kuvastoa. Ja hän viittaa että tästä on hyötyjä joita voidaan sitten soveltaa hänen kuvaamillaan tavoilla homoseksuaalisti tai "maskuliinis-heterollisesti". Mutta nämä ovat seuraus Tom of Finlandin poliittisesta korrektiudesta nykyaikana. Eivät sen syy. Ja nähdäkseni tämä tekee siitä aika huonon selityksen. Tom of FInlandin suosiosta on kasvanut kenties asioita jotka ovat juuri kuten Hankamäki kuvaa. Mutta tosiasiassa Tom of Finlandin suosion takana on enemmänkin se, että mm. feministit ovat hyväksyneet sen aika vahvasti. ; Tom of FInland ei ole noussut valtavirraksi Hankamäen mainitsemista syistä. Itse asiassa suosion takana olevat voimat ovat niitä joita Hankamäki näkee Tom of Finlandin kritiikin kohteiksi.

Tom of Finland on symboli.

Itse näen että on tarpeen irtautua aika monista perinteistä asian parissa. Tom of Finland on tässä mielessä hieman kuin Che Guevara. Häntä painetaan monenlaisiin tuotteisiin, kuten T-paitoihin. Ja näitä kuvia kannetaan vapauden ja kapinallisuuden ja vastaavien symboleina. Ja tässä mielessä kantajat eivät ole liitoksissa esimerkiksi siihen kaikkeen tappamistyöhön jota hän eläessään teki. Ne eivät ikään kuin kuulu kokonaisuuteen. Symboli ei enää ole liitoksissa ns. klassisiin normaaleihin tosiasioihin. Ja nähdäkseni täsmälleen sama on Tom of Finlandissa. Hänen teoksensa saavat suosiota koska ihmisillä on kanta homoseksuaalisuuteen ja hän oli homoseksuaali.

Vastustuspuolella on sama. Tässä mielessä kun joku kristillis-homokriittinen vastustaa vaikka Tom of Finland  -kahvipaketteja, paheksunnassa on kysymys suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen eikä siitä onko teos todella "pornografinen". (Hankamäki näpsäyttikin asiasta melko hienosti "Lasten ”suojeleminen” homoseksuaalisuudelta on tarpeellista vain siinä tapauksessa, että homoseksuaalisuus sinänsä arvotetaan kielteisesti, aivan niin kuin kaikenlaiset moralistit ovat käsi poskellaan tehneet.") Näin ollen Tom of Finlandin kohdalla homoidentiteetti on tärkeämpi kuin se minkälaista homokuvaa hänen teoksensa kysenalaisti tai kyseenalaistaa. ; Jopa se perussuomalaisten Tom of Finland -patsasehdotus oli nivottu verbaalisesti siihen yhteyteen miten se ärsyttäisi islaminuskoisia. Ja se ärsyttäisi islaminuskoisia koska tässä uskonnossa on tietty suhde homoseksuaalisuuteen. ; Tom of Finland -tuotteita on vastustettu tyypillisesti nimenomaan siitä näkökulmasta että ne ovat "etiikan vastaisia". (Joka sanoo että kritiikin mukaan taide esittää väärää mielipidettä väärässä kontekstissa mutta ei halua sanoa tätä ääneen koska haluaa muualla leikkiä sananvapauden sankaria joka sietää ja tukee ja kannattaa poliittista epäkorrektiutta...) Tom of Finlandin tukeminen ei ole hänen teoksiensa pitämistä kuin sekundaarisesti. Ideologiset syyt pikemminkin heijastavat sitä miten hänen kuvansa tulisi kokea. Ja pitäminen tai dissaaminen ovat enemmänkin ideologinen kannanotto kuin jokin joka liityy hänen teoksiensa taiteellisiin ansioihin tai epäansioihin.

Toisin sanoen teoksen tukeminen ja vastustaminen ei ole filosofista vaan sidottu tekijän identiteettiin. Niillä otetaan symbolisesti kantaa homoseksuaalejen kannattamiseen ja vastustamiseen. Ja tässä on itse asiassa aika vähän tekemistä sen kanssa mitä Tom of Finland teki eläessään tai mitä hän yritti taiteellaan sanoa.

Tom of Finland on tylipuhdasta kitchiä.

Tämä ei tosiasiassa riitä. Nähdäkseni Tom of Finlandin identiteetin ja maailmankuvan lisäksi tarvitaan se, että hänen teoksensa eivät ole tosiasiassa mitenkään kovin haasteellisia. Ne ovat visuaalisesti kitchiä. Ne ovat ihan kivoja ja niissä on iloista asennetta. Mutta lasken ne taiteellisesti samantyyliseen luokkaan kuin Rudolf Koivun joulukortit ; Ne ovat kauniita mutta ne eivät ole minulle tyydyttävää taidetta. ; Tässä nähden Tom of Finlandin taiteessa näkyy toki sellaista kuvastoa jota sellaisenaan mielletään rujoksi. Kuvissa on esimerkiksi paljastettuja pippeleitä, erektioita ja spermaa. Mutta näiden kohdalla on käynyt kuten kitchiytyneelle pääkallokuvastolle. Ne on kuvattu sellaisessa muodossa jossa tämä mielletty rujous piilotetaan ja jätetään käsittelemättä. Näin ne eivät haasta käsitystä näihin liitetyistä rujosta mielikuvista. Näen tämän asioiden lakaisuna maton alle.

Ja tässä ei ole takana ristiriitaa.

Moni voi ajatella että ideologia on sanomaa ja että kitchissä ei ole sanomaa. Tämä on ymmärretty puoliksi. Usein kitchissä on jotain sanomaa. Tämä sanoma vaan on yksinkertaistettu, muutettu onelinermuotoon ja levitetty kyseenalaistamattomina väitelauseina, jotka ovat toteavia eivätkä esilletuotuja premissejä sanan perinteisessä ja täydessä merkityksessä.

Tämä on itse asiassa kenties liitoksissa siihen miksi Tom of Finlandista on tullut suosittu ... sanotaanko ... "tietynlaisessa ideologisessa väännössä". ; Sillä propaganda on yleisesti ottaen kitchiä. Kitch mielletään pinnalliseksi ja tässä mielessä siitä helposti riisutaan sanomallisuus. Mutta tosiasiassa eivät ne useimmat ideologiset sanomatkaan ole kovin paljoa muuta kuin kitchiä.

Ideologia valitsee siihen sopivaa kuvastoa ja lopputulos on jonkinlainen "aforismiteksti-jättiperhoskuva" -kombinaatio. Jopa silloin kun kitchin sisältö on astetta synkempää. ; EIlen Yle Teemalta katsomani taidehistoriaohjelma käsitteli kreikkalaista estetiikkaa. Siinä puhuttiin myös siitä miten Natsisaksassa arvostettiin kreikkalaista klassista muotokieltä hyvinkin runsaasti. Tämä oli mielestäni arvokas muistutus. Sillä moni haluaa aina tuomita natsit aivan jokaisessa attribuutissaan. (Sama on toki siinäkin että jos joku sanoo että Che Guevara oli hyvä johtaja niin tämä tarkoittaisi samaa kuin että kannattaisi kansansurmia. Ikään kuin asiat olisivat joko läpihyviä tai että pahuus jotenkin turmelisi aivan kaiken mitä nämä ihmiset tekvät.) Moni pitää natsiutta jotenkin rumana. Asiaa ei tietysti auta se, että natsit vastustivat ns. rappiotaidetta. On kuitenkin nähtävä, että natsien sensuuri johtui juuri siitä että heillä on vahva esteettinen standardi. Natsit rajoittivat muotoa nimenomaan siksi, koska heillä oli mielikuva siitä miltä piti näyttää. Asia on kuten Philippe Lacoue-Labarthen ja Jean-Luc Nancyn kirja "Natsimyytti" esittää ; Natsit olivat esteetikkoja par excellence, hyvin vahvasti symbolejen ja koristelujen varaan koko ideologiamyyttiään rakentavia. Natsit päin vastoin loivat patsastelukulttuurin, jossa symbolit, tervehdykset, paraatit ja vastaavat olivat liikkeen olennaisinta ydintä. Siksi Hitler oli epäonnistunut taiteilija. Siksi tarvittiin Hitlerin arkkitehti Speer luomaan natsipaatosta jolla kannateltiin natsieetosta.

Voisin jopa väittää että taiteen ei pitäisi palvella selvää alleviivattua poliittista agendaa tai tukea katsojan arvoja. Koska tämä tekee siitä propagandistista. Sen sijaan taiteen tulisi käsitellä maailman asioita ja saada meidät haastamaan itsemme. Tässä mielessä voisi kenties oikoa Platonin kautta niin, että perustaksi voidaan laittaa totuus, hyvyys ja kauneus. Kitsch on kauneutta ilman totuutta. Se on falskia, valheellista, teeskenneltyä vaikka se muodollisesti on kaunista ja miellyttävää.

En toki tässä lähde selittämään PeruSuomalaiseen Mika Niikon ja Teuvo Hakkaraisen malliin että Tom of Finland -kuvissa olisi jotain natsisymboliikkaa. (Hankamäki tuntui jostain syystä unohtaneen tämän episodin. Kenties siksi että se ei oikein tue hänen esittämäänsä teoriaa.) Näen että Tom of Finland on samantyylistä kitchiä joka viehättää itseäni vaikkala "L.A.Noire" -playstationpelissä tai "Mad Men" -televisiosarjassa ; Ne ovat toki paikoin syvällisempiä mutta monin paikoin ne ovat enimmäkseen visuaalisesti "nättiä".

Näenkin että on turhaa etsiä Tom of Finlandin suosiosta sen suurempia taustasyitä. En ole optimistinen siinä mielessä että olettaisin että muoti-ilmiöiden takana olisi aina jotain suurempaa kuluttajien ajatteluprosessia, analyyttisyyttä, harkintaa, reflektiota tai muutakaan ymmärrystä. Asioista tulee symboleita ja sitten ne painetaan T-paitoihin. Ja jos joku viittaa siihen asiasisältöön, niin T-paidan kantaja järkyttyy tai närkästyy koska sanottu ei vastaa sitä miksi hän itse sitä T-paitaansa kantaa.

♬ Hän ei oo oikea Gayboy ♫

QX Gaalailta katsastaa
äänestettyjä palkintojaan pois.
Irja Askola hymyilee,
mutta internetillä on kyynel silmissään.

Hän ei oo oikea gayboy,
niin nettitädit hälle sanoivat.
Hän ei oo oikea gayboy,
jos miehen voi joskus saada mielestään.

Tuure youtubeen leiriytyy
nettikameran valon loisteessa.
Kaikki kohuun jo tylsistyy,  mutta Ronkainen ei voi silmiään ummistaa.

Hän ei oo oikea gayboy,
niin mikaniikot hälle sanoivat.
Hän ei oo oikea gayboy,
jos tyttöjä voi saada mieleensä.

Netin trollisto ruokailee
internetflamen lämmössä.
Piispa Askolakin nuoruudesta huokailee,
  vaikka suojaikärajasta ei piitannut vähääkään.

Hän ei oo oikea gayboy,
niin paheksujat hälle sanoivat.
Hän ei oo oikea gayboy,
kun ei teinipojat tiedä tunteitaan.

Hän ei oo oikea gayboy.
mutta niin paljon häntä maailma rakastaa...
Hän ei oo oikea gayboy.
et ees MV -lehti ei kehtaa häntä tuomita.

Arvopohjan koettelu

On jännittävää katsoa mistä kristityt puhuvat kun he puhuvat arvopohjasta. Tässä tehokas keino on katsoa sitä, missä yhteyksissä asiat nousevat esiin ja missä eivät. ; Konservatiivisia fundamentalisteja tässä asiassa kuvaa se, että arvopohjasta ollaan huolissaan homoseksuaalien avioliiton kohdalla. Samoin "Suvivirren" tai "Enkeli Taivaan" laulaminen ; Mika Niikon hengessä "Joulujuhla ilman Jeesusta jää ontoksi". Samoin abortti ja eutanasiakysymys nousevat toistuvasti esiin jonain jota tulee vastustaa.

Voidaan sanoa että arvopohja nousee esiin kysymyksissä joissa käsitellään sitä että perinteisiin on osallistutettava kaikki. Kysymys ei ole vain heidän oman uskontonsa ilmaisemisesta itse, vaan tämä täytyy yhteislauluin ja yhdessäolotilaisuuksin jakaa kaikkien, myös eriuskoisten ja ei-uskoisten, läsnäollessa. Toisaalta asia näyttää nousevan esiin myös kysymyksissä jotka eivät kosketa kristittyjä itseään. Kukaan ei pakota heitä homoavioliittoon tai aborttiin tai eutanasiaan. He ovat päättämässä kategorisesti että tämä asia nyt vaan on sellainen että heidän arvopohjansa murtuu jos joku muu tekee näin.

Näkökulma laajenee jos huomaa että arvopohjan koettelu näkyy siinä missä kohden nousee äläkkää siitä että "kirkko on hylännyt Jeesuksen". Tässä ilmeisesti muslimien auttaminen on samaa kuin islaminuskon harrastaminen. (Tämä on hieman erikoista koska Raamatusta vastaavaa asennetta löytyy lähinnä silloin kun fariseukset moittivat Jeesusta samarialaisten tukemisesta ja publikaanien kanssa seurustelusta. Nykykonservatiiville terveet tarvitsevat parannusta.)

Tämä ei toki ole mitenkään uutta. Kun katsoo fundamentalisti-oikeisto-konservatiivista klikkiä he usein korostavat sitä miten he arvostavat perinteitä ja kannattavat uskonnonvapautta. Mutta kun heidän sanomisiaan seuraa näkee että he haluavat ajaa joitain rajoitteita kaikille. Ja uskonnonvapaus tarkoittaa sitä että "positiivinen uskonnonvapaus" heille itselleen on annettava niin laajaksi että sitä saa tunkea toisten privaattiin. Tai toisten julkiseen tilaan niin että toisten on osallistuttava rituaaliin tai rajattava omaa sananvapauttaan niin että he saavat osallistua tai olla hiljaa - mutta ei ilmaista omaa erimielistä vakaumustaan tässä asiassa päälle.

Uskonnonvapautta ajava konservatiivi lähinnä kovaäänisesti vastustaa liberaalien ajamia vaihtoehtojen kasvattamisia, koska tämä muutos heidän mielestään murentaa arvopohjan. ; Tässä mieleen voikin tulla Yki Räikkälän kirjoituspari "Lestadiolaisuus päättäjän ohjenuorana" ja "Katolisuus päättäjän ohjenuorana". Aiheena on se että Sipilän ja Soinin arvopohja toimii jonain joka selittää osan heidän politiikastaan.
1: Lestadiolaisuuden kohdalla korostuu se, että "Juha Sipilällä on kristillinen vakaumus. Hän on Rauhansanalainen. Rauhan Sanan hallitusta johtaa rovasti Ari Juntunen, Sipilän vaimon veli. Suku on tottunut johtamaan. Sipilä lienee jo yrityselämässä ojentautunut niin, että johtaja on ehdoton auktoriteetti ja esivalta. Nyt hän pääministerinä edustaa valtioesivaltaa. Esivalta on Jumalan asettama. Siis hän on Herramme meille esivallaksi asettama ja meidän tulee olla Hänelle kuuliainen. Rauhansanalainen liberaalius on sitä, että jokaisella on omantunnon vapaus ja oikeus toimia mielensä mukaan myös hengellisissä asioissa. Kunhan on esivallalle alamainen." Tässä auktoriteetissa on joitain ongelmia Suomen käytänteiden kanssa, tavalla jotka demonstroituvat varsin konkreettisesti. "Esivallalla on silläkin esivalta, nimittäin perustuslakivaliokunta. Suomea yhtiöitettäväksi saatettaessa lakeja on täytynyt säätää lujaa tahtia ja useat niistä ovat törmänneet perustuslakiin. Siinä Sipilä varmasti komppaa Soinia: perustuslakivaliokunta on aikansa elänyt. Pitää saada tuomioistuin sopivine nimityksineen." Siksi vapautta periaatteessa korostava ja uskonnonasioistaan periaatteessa vaikeneva Sipilä voikin osoittaa uskonnollisia asenteitaan muuta kautta, toimimalla ja tekemällä tavalla joka heijastaa näitä asenteita ja arvoja ilman Jeesuksen nimen ääneen huutamista. Tämä on hyvä muistutus siitä että sekularismi ja uskonnon piilottaminen ei ratkaise sitä että uskonvakaumuksen mukana olevat ongelmat kuitenkin livahtavat suoraan rakenteisiin. Esivalta -asenne näkyy ihmisten kohtelussa ja käytänteissä. "Kun Susanna Kuparinen käsitteli pääministerin vaimoa Eduskunta -näytelmässään, kävi pääministeriltä käsky Ylelle, että Kuparisen on poistuttava Pressiklubi-ohjelmasta. Kun Ylen toimittaja käsitteli Sipilän sukulaisten firmaa, joka oli saanut pääministerin päätöksellä 100 miljoonaa lisärahaa saaneelta Terrafamelta, sai toimittaja lähteä."
2: Katolisuuden kohdalla nousee esiin hieman eri kulma, tosin käytännössä toiminta on samanlaista, se vain kumpuaa hieman erilaisesta teoreettisesta pohjasta ja astetta erilaisesta asenteesta. Itse toiminta ja suhde uskonnonvapauteen ja vastaaviin asioihin ovat samantyylisiä. "Uskontoja voidaan pitää demokraattisina vain sikäli, että niiden mukaan me kaikki olemme yhtä syntisiä ja kaikki säätyyn katsomatta ovat ansainneet kadotuksen. Mutta järjestelmänä uskonto onkin kaikkea muuta. Ylhäältä sanellaan kaikki, miten meidän tulee elää ilman pienintäkään vaikuttamisen mahdollisuutta. Ja jos et ole sanelijan puolella, sinut tuomitaan." Tässä ei vaieta vakaumuksesta. Sen sijaan tässä sanat ja uskonnon tekeminen avoimesti poliittisessa tilassa. Näistä ei keskustella koska arvopohja on määritelty ja sitä ei kyseenalaisteta tai luoda, vaan otetaan sellaisenaan, poliittinen epäkorrektius ei saa koskea niitä asioita - toisin kuin harhaoppisten etiketistöä vaikka siinä saako maahanmuuttajia kutsua häijyillä pilkkanimillä. "Soinilla ei ole mitään homoja vastaan. Näin on todennut. Vuonna 2009 tosin kertoi, että "seksuaalisuus kuuluu vain miehelle ja vaimolle, koska se vain on niin". Olkoot homoja, kunhan eivät homostele. Niin se vain on. Homoavioliitto on Soinille moraalikysymys. Homojen avioliitto on moraaliton." Tässä arvot ovat näkyvästi siinä, että taistellaan harhaoppia vastaan. "Ja niin se ”keneltä otetaan ja missä ei voi joustaa” -eetos on tullut todistetuksi. Timo Soini, köyhien ja unohdettujen asialla olevana, on tässä hallituksessa mukana yhtään häpeilemättä hyväksynyt köyhiltä ja tulottomilta ottamisen. Mutta yksi oli asia, jossa hän ainoana ministerinä oli vastaan: mies- ja naisparien asemaa parantava hallituksen lakipaketti. SE edusti moraalittomuutta, kohtuuttomuutta ja kauhistusta."

Monia muitakin asioita kenties vastustetaan teoriassa mutta niitä vastaan ei nouse reaktioita. Itse asiassa moni kysymys on sellainen että niiden kohdalla asiaa halutaan ohittaa siten että sanotaan että "asia on ikävä", mutta sitä vastaan ei nousta vastaavanlaisella aktiivisella panostuksella kuin vaikka homojen avioliittoa vastaan. Itse asiassa näistä asioista kertojaa kohtaan noustaan siten että yritetään siirtää keskustelu muualle ja paheksutaan tämänlaista näkökulmaa epäkohteliaana.

Nämä eivät selvästi uhkaa arvopohjaa. Tälläisiä kysymyksiä ovat vaikka lestadiolaisten ja katolisten parissa tapahtuneet pedofiilien piilottelut. Kirkon parissa väistetään esimerkiksi 1990 -luvun saatanapaniikkia koskevasta osavastuun kantamista. Näistä vastuun kantaminen kun sekin näyttä uhkaavan arvopohjaa. Tai kuten Räikkälä "Uskontoja voidaan pitää demokraattisina vain sikäli, että niiden mukaan me kaikki olemme yhtä syntisiä ja kaikki säätyyn katsomatta ovat ansainneet kadotuksen. Mutta järjestelmänä uskonto onkin kaikkea muuta. Ylhäältä sanellaan kaikki, miten meidän tulee elää ilman pienintäkään vaikuttamisen mahdollisuutta. Ja jos et ole sanelijan puolella, sinut tuomitaan. Sellaista kutsutaan diktatuuriksi. Mutta näin monet oikeana pitävät. Suomen teologisen instituutin pääsihteeri, teol. tri Ville Auvinen sanoikin sen taannoin A-talkissa, jossa käsiteltiin kirkon homovihkimysasiaa. Kirkossa ei voi noudattaa demokratiaa. Kirkossa kuuluu olla teokratia. Tämän sanan hän lausui ääneen." Konservatiivinen perusarvopohja ja sen uskononvapaus on liberaalia sinä mielessä etä jokainen saa uskoa juuri kuten hala kunhan on kuuliainen.

Virallisesti kenelläkään ei ole mitään uskonnottomia vastaan, kunhan he muistavat olla alamaisia uskonnolle. Juhlivat jouluja kristillisesti, osallistuvat kristilliseen perinteenviettoon hiljaisesti eivätkä korota koskaan ääntään tai kerro omia mielipiteitään jos ne nousevat yhtään kristinuskoa vastakarvaan.
1: Tästä hauskana erikoiskuvana on se, että jos harrastaa positiivista uskonnonvapauttaan tässä asiassa niin kehotetaan menemään Pohjois-Koreaan. Aivan kuin ei-sekulaari uskonnottomuus olisi sitä että vakaumukset pitäisi sekulaaristi piilottaa. Yhtenäiskulttuuria ajavahan on lähempänä Pohjois-Koreaa jossa yhtenäiskulttuuria juuri ei saa kritisoida. ("Suvivirren" laulamattomuuttakin pidetään esimerkiksi "epäsuomalaisena".)

Yhteenveto

Virallisen maailman mukaan meillä on hienoja ja hyviä kristittyjä jotka arvostavat uskonnonvapautta. Ja joille uskonto on ennen kaikkea arvojen lähde. Käytännössä nämä arvot tarkoittavat sitä että oma positiivinen uskonnonvapaus ajetaan toisten käytösten ohjaamiseen. Kosketaan asioita jotka eivät muuta omaa käytöstä vaan rajoittavat vääräuskoisten harhautumista. Uskonnottomia ei sellaisenaan vastusteta, kunhan he muistavat olla alamaisia ja hyväksyvät puoli-ihmisen roolin jossa tärkein uskonnonvapauden ilmaisu on siinä että kun muut laulavat positiivista uskonnonvapauttaan ääneen niin itse saa valita laulaako mukana vai pitääkö turpansa kiinni. Ja vastaava asenne on toki kaikessa muuallakin yhteiskunnassa. ; Sitä saa uskoa miten haluaa mutta jos on ääneen uskonnoton, olisi oikea paikka muuttaa Pohjois-Koreaan. Tämä asenne on se joka sitten tarkoittaa "tervettä arvopohjaa". Syvältä ne arvot ainakin ovat. Kenties pohjemmalle onkin vaikeampaa mennä. Syvemmällä olevia perusteita saa todellakin hakea.

Jotain tekemistä

Orlandon ampumistapaus on ollut päivän puheenaihe. Omar Mateen ampui useita kymmeniä ihmisiä. Aihe on siitä kiinnostava, että se on jotain jota moni konservatiivi pitää liberaalien pahimpana kognitiivisen dissonanssin hetkenä. Jos luonnonsuojelija on kriisissä nähdessään uhanalaisen eläimen syövän harvinaista kasvia, on liberaali tietenkin hämmentynyt kun islamilainen vastustaa homoja.

Itselleni islamin homoseksuaalisuusvastaisuus ei ole mikään uutinen. Mutta edellä mainittu kognitiivinen dissonanssi on tuntunut vaivaavan joitakuita. Toki iskut ovat nostaneet esiin myös toisen kognitiivisen dissonanssin. Sen, joka kumpuaa konservatiiveilla. Heiltä vaaditaan tarkkaa tasapainoilua sen kanssa että he itse ovat ideologialtaan homovastaisia, eivätkä he halua että iskut vaikuttaisivat niin että homoseksuaalejen elämää parannettaisiin ja heidän ongelmiaan korjattaisiin. He syyttävät iskuista islamia samalla kun joutuvat teeskentelemään kuin islamilaiset olisivat US:an ainut homofobinen ja aiheen tiimoilla väkivaltaa puheissaan lietsovia tahoja.

Orlandon ampumisessa on ollut mielenkiintoisia dilemmoja. Esimerkiksi se, että homoseksuaalit eivät saa luovuttaa verta herätti nopean ensireaktion. Tämä on mielestäni hyvä reagointitapa. Sillä se on käytännönläheinen. Ampumisessa haavoittui useita ihmisiä. Ja homoseksuaalien veri ei kelvannut, homoseksuaalit verenluovuttajat ohjattiin pois. Homot kelpasivat vain vuotamaan verta.

Mutta toki suuri osa huomiosta keskittyi tekijään, kuten yleensä.

Tässä kohden näyttää karkeasti siltä että aina kun tämänlainen isku tapahtuu, on tässä aina kaksi asiaa (a) on joko tuomittava tekijä ja demonisoitava jokin tämän viitekehys tai (b) on pestävä kädet niin että asialla ei ole mitään tekemistä tämän uskonnon kanssa. Valitettavasti tämä onkin sitten se johon keskitytään. Näin ratkaisua ei saada, korkeintaan kaipuu ideologisiin puhdistuksiin joka on naamioitu ratkaisun hakemiseksi.
1: Konservatiivipuolella oltiin melko valmiita päättelemään asioita nimestä ja uskonsuuntauksesta. Teko oli todiste islamin perusolemuksesta. (Tässä mielessä sävyt tuovat mieleen Suomen Jokelan ampumiset jonka jälkeen kristityt näyttivät että tässä oli demonstroitu jotain oleellista ateismista. Jostain systä samat ihmiset eivät näe että esimerkiksi Pride -kulkuetta vastaan tapahtuneet iskut olisivat jotain joka kertoisi mistään muusta kuin siitä että pride -kulkue on itsessään provokaatio.)
2: Liberaalit ja islamilainen oheisyhteisö korosti että islamilla ei ole mitään tekemistä tekojen kanssa. Esimerkiksi ampujan isä Mir Seddique on sanonut haastatteluissa, että hän ei tiennyt mitä hänen poikansa suunnitteli. Ja että hän oli järkyttynyt. Ja että islamilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. "We weren’t aware of any action he is taking. We are in shock like the whole country. This had nothing to do with religion.” He says his son got “very angry” when he saw two men kissing in downtown Miami a couple of months ago, and believes that was part of his son’s motive." (Mikä sekin on vakiintunut teema. Toki yleensä kristilliseen väkivaltaan kuuluu ajatus siitä että konservatiivit tiedostavat tämän asian. Islamin kohdalla tämä on ilmeisesti vaikeampaa heille tiedostaa.)

Tekemistä asian kanssa?

Nähdäkseni on ymmärrettävää että islamilaiset eivät halua olla tämänlaisen asian kanssa tekemisissä. Se on huonoa PR:ää eikä vastaa enemmistön muslimeiden asiaa. Toisaalta kun moni käyttää tämänlaisia tapahtumia demonisoidakseen koko ideologian, on tietenkin haluttavaa torjua aivan kaikki yhteys tälläisiin tekoihin. Kuitenkin tosiasiassa tämä taitaa olla harmaasävyisempi asia. Itselleni on selvää että pelkkä homojen läsnäolo ei ole homo-provokaatio joka synnyttää väkivaltaa. Homoseksuaalit eivät aktiivisesti kutsu pridekaasutuksia eivätkä luoteja pelkästään olemalla olemassa. Se, mikä tekee heistä provokatiivisia on se, että ideologioissa on opetettu että homoseksuaalisuus on paha asia.

Ja näin ollen lausunto siitä että islamilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa on hieman sama kuin sanoisi että Mika Niikon näkemyksellä siitä että hän on eduskunnassa Jumalan tahdosta ei olisi mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Harva kristitty jakaa juuri tätä mielipidettä hänen kanssaan. Mutta tämä marginaalisuus ei riitä. Sidos on olemassa samaan tapaan kuin ISISillä on yhteys islamiin ja väkivaltaan. On toki turhaa sanoa että koko islam olisi ISIS. Erikoista on, että Mateen oli iskujen aikana soittanut ja maininnut ISIS -järjestön. Sekä Bostonin maratonin pommituksen (joka ei ole muslimien tekemä isku).

Turkkilainen, presidentti Recep Tayyip Erdoğania tukeva lehti piti otsikkoaan myöten tärkeänä mainittavana asiana "perverssit homot". Selvästi tässä on jotain tekemistä jonkin kanssa. Toki tämä jokin on jotain joka ei kuvaa pelkästään islamia. Kristillinen pastori Steven Anderson juhli sitä että maailmassa on 50 pedofiilia vähemmän. Koska hänen maailmassaan asiat jostain syystä ovat näin. Ja muutenkin kun katsoo vaikka USA:ssa tapahtuneita LGBT -ihmisten kohtaamia väkivalta-aktioita, voidaan huomata että moni niistä on hyvin moderneja. Ja tekijöillä on usein kristillisiä nimiä. Ja joskus nimiä jotka viittaavat islamiin. Tämä kertoo että on hieman haasteellista demonisoida islamia Mateenin kaltaisten kautta. Sillä tässä käy helposti niin että asia iskee myös kristittyihin.

LGBT on jotain joka on itse asiassa arka aihe tällä hetkellä. Tuoreesti sukupuolineutraalit vessat olivat USA:ssa kova kiistan aihe. Ja tässä yhteydessä nähtiin kristillisen oikeiston puolelta sen tyylisiä lausuntoja kuin mitä James Dobson esitti. Hänestä menneinä aikoina miehet olisivat ampuneet tuollaisesta. Hän ei toki suoraan ottanut kantaa onko se eettinen vai epäeettinen asia. On hyvin tulkinnanvaraista nähdä tätä pelkkänä nostalgiana menneisyyttä kohtaan. Mutta se kuitenkin lietsoo tiettyä asenneilmapiiriä. Jossa on sitten aste-eroja. Esimerkiksi tässä yhteydessä kaipaillut erityisesti transsukupuolisia vastaan varatut itsepuolustutuliaseiden aseenkantoluvat vessoihin ovat jotain johon liittyy vahvempia viestejä. Chicagon Target:issa olikin räjäytetty naisten WC:ssä pommi. Oli selvää, että tämä liittyi tapahtumaan. Aiheen parissa kuitenkin on tupattu korostamaan, että kristillinen vakaumus ja kristilliset arvot eivät ole sama kuin nämä teot. Ne eivät vastaa kristittyjen enemmistön kantaa. Ja jopa tässä mainitussa aggressiivisessa puolessa kaikki eivät ole suoran väkivallan kannalta. Silti niillä kaikilla on jotain tekemistä kristinuskon kanssa.

Tässä kohden en pidä siitä että iskut on rakennettu siihen että ajetaan (1) joko sitä että islamofobiaa ei ole olemassa, vaan pelkästään rationaalista isamkritiikiä tai jossa (2) hyökkäys muuttuu siihen että ajetaan narratiivia jossa valitetaan siitä että vain islamilaisia ekstremistejä syytetään. Sillä kaikki tämä on oikeasti turhaa, toisin kuin verenluovutusasiasta valittaminen jossa on ongelma ja ratkaisu. Iskujen jälkikeskustelu on keskittynyt siihen että joko bashataan islamia tai valkopestään islamia ja kaiken jälkeen huomio keskittyy hyvin vähän niihin ongelmiin joita LGBT -ihmiset kohtaavat elämässään ja arjessaan.

Pata, kattila ja pseudotieteet

Bill Maher on varsin värikäs hahmo. Hän on kampanjoinut tiettyjä pseudotieteellisiä näkemyksiä vastaan. Hän on toisaalta kampanjoinut myös rokotedenialismin puolesta. Neil DeGrasse Tyson muistuttikin tästä aiheesta hänelle. Maher oli kutsunut Tysonin vieraaksi ohjelmaansa. Ja esitti että tiedevastaisuus on ennen kaikkea konservatiivien piirre. Tyson aloitti kommentoinnin melko kohteliaasti "“Don’t be too high and mighty there,” Tyson said. “Because there are certain aspects of science denials that are squarely in the liberal left.” Maher asked Tyson to elaborate.“I know one, but I don’t want to get into it,”". Joka tietenkin riittää sellaisenaan monille. "Tyson went on to explain that liberals also tend to be the ones who consistently scare people about what they believe are the dangers of genetically modified organisms. He also rightly pointed out that liberals tend to be big believers in “alternative medicine.”".

Hieman samanlainen olo tulee katsellessa Timo Soinia. Joskin minun mieleeni ei tule että Soini olisi puolustanut tiedettä missään koskaan. Viime päivinä hän on kuitenkin korostetusti nostanut vasemmistolaisien höpöyttä esiin. Näin ollen Soini muistuttaa Maheria. (Joskin ilman sitä että Maher kuitenkin on verevästi puolustanut tiedettä edes jossain aiheessa.) Hänen tekstinsä "Lässytys lyö takaisin" jatkaa linjalla jonka jouhimatotikkari aloitti. Lässytys lyö takaisin tekstin sisältö on onneksi se, että tyhmien mielipiteiden esittäminen ei ole maanpetos. Väärätkin mielipiteet saa sanoa ja ne kuuluvat Soinista politiikkaan "kuin sika vartaaseen". (Sian vartaaseen kuulumisesta on toki monia mielipiteitä mutta oleellista on että Soinista sika kuuluu vartaaseen. Vertaus on tulkittava tästä kulmasta.) Soini puhuu tässä yhteydessä kuitenkin esimerkiksi kiviterapiasta. Soinista tämä on lässytystä ja sen käyttäminen lyö takaisin. "lässytyksellä ei enää pärjää. Se lyö takaisin, kaikissa länsimaissa."

Valitettavasti jos tämä on totta niin Soinin puolueella mennee huonosti. Soini on käytännössä elänyt värikkään kielensä kautta. Kiviterapioilla naureskelu onnistuu koska se on pseudotiedettä. Samalla lienee syytä muistaa että PerusSuomalaisissa on ollut kreationismia tukevaa liikehdintää, esimerkiksi Mika Niikon seikkailuissa. Ja kiviterapiapuoli on siitä jännittävä, että nimenomaan PerusSuomalaiset järjestivät  eduskunnassa vaihtoehtohoitoseminaarin kansanedustajille ja heidän avustajilleen, alustuksissa oli kuultu homeopaattia ja perinteisen kiinalaisen lääketieteen edustajaa.

Mielestäni tämänlaiset ovat lässytystä ja psedotiedettä ja humpuukia. Mutta Soinille lässytys taitaakin tarkoittaa sitä että ei ole asenteiltaan macho heikkoja kohtaan. Hänelle ystävällisyys ja heikompien tukeminen ovat sitä lässytystä. Ei se, että puhuu paskaa käyttäen aggressiivisia ilmaisuja joiden peruastana ei ole tiede vaan se, että ne muotoillaan näppärän-värikkäästi. Soini onkin tässä kohden kuin Trump, johon hän itseään vertaa. Paljon poruja, vähän kompetenssia. Jos minulla olisi yksi asia opetettava Soinille, se ei olisi että muuttaisi mielipidettään maahanmuutosta. Se on enemmän se, että "älä ole Bill Maher".

Ja tämä vaatii sen että ensin on asiasisältö ja substanssi hiottava tieteenmukaiseksi. Ja sitten sen jälkeen sitä saa koristella ties millä retoriikalla. Ilman tätä on vain hassun idiootin lässytystä. Huuto on kovaa. Mutta onhan kolisemassa tyhjä tynnyri. Tyhjän tynnyrin tunnistaa helpoiten huonosta tieteenlukutaidosta ja ymmärryksestä. Toivon että Soini on oikeassa ja että paskanjauhannalla ja idiotismilla ei pärjää. Toivon että kansa on oppinut Soinista sen minkä se voi oppia ; Soini on nyt saantu näyttää mihin hän pystyy vallassa. Maahanmuuttokriittisten ja perussuomalaisia äänestäjien luulisi kykenevän katsomaan substanssiin. Heidän kannattaa vain kysyä : Onko Soini ollut sanojensa mittainen substanssiosaaja, vai onko hän vain vereviä huudellut lässyttäjä. Näyttö saakoot kertoa sen onko hän suorapuheinen asian ja toimen mies. Vai onko hän vaan mediassa viihtyvä ja mediapelin taitava verevillä ilmaisuilla ratsastava retoriikantaitaja eli paskanpuhuja. Sellainen kuin Bill Maher.

Etten olisi rasisti

Edellinen pieni skeptikoita koskenut huomioni sai levitystä. Toistunut debattiviholliseni Sami Liedes linkkasi sitä skeptikoiden puolelle. Ja jostain syystä tilanne vääntyi siihen, että moni skeptikko oli minuun turhautunut. Tietyt olivat jopa vihaisia. Olen tottunut siihen, että ihmiset ovat minulle vihaisia. Liedes ei ollut minuun turhautunut. Tämä oli hämmentävä hetki. Jota tekisi mieli koristaa asianmukaisin kirosanoin.

Merkittävää oli että osa kritiikistä oli sitä että skeptismiin liittyy vahvasti ihmisoikeuspuoli. Tämä onkin totta. Ihmisoikeusasiat ovat usein hyvin lähellä skeptikoiden puuhia. Kysymys olikin siitä että järkevimmät ja suurin osa skeptikoista on aikaisempina vuosinakin puhunut etiikasta. Mutta en ole aiemmin huomannut että seassa on myös niitä joiden mielestä politisointi mainitsemassani muodossa olisi jotenkin objektiivista sekin. Toisin sanoen huomioni keskittyi juuri siihen että tällä kerralla mukana oli skeptikoita joille nämä eivät olleet "rinnakkaisia kategorioita". Vaan niitä käytettiin yhtenä ja samana. Tässä korostettiin myös, sinänsä asiallisesti että mainitsemani Niikko ja Huhtasaari ovat skeptiseltä kannalta ihan kelpo kohteita kritiikille. Toinen haluaa Jumalan mukaan lakien säätämiseen, toinen ei usko evoluutioon, molemmat kysymykset taas ovat todellakin "skeptikkojen peruskauraa".

Toisaalta samassa ketjussa sitten oli kommenttia jossa minulle suututtiin juuri sen vuoksi että heille kategoriat ovat yksi ja sama.Mutta tässä yhteydessä minulle sanottiin suoraan, että "Ollaan kilometrien päässä tieteellisestä tai skeptisestä suhtautumisesta mihinkään. Siinä kohtaa kun alat yleistämään voit vetää jo sen rasisti hupparin päällesi." Samoin huomiota herätti että tekstissäni olisi ristiriita "Tuomo liputtaa sen puolesta, toulka ylempänä, että ihmistä katsomalla voisi päätellä ihmisestä jotain, ja siten ei nimenomaan voi päätellä mitään." Olen siitä huvittunut että rasisti on jo ehtinyt uhkailemaan minua. Ja muutakin kinaa on ehtinyt olemaan nimenomaan ns. maahanmuuttokriittisen kämyskenen kanssa.

Kysymys on sinänsä kiinnostava, että sen takana on kategoriointeja, näiden kategorioiden soveltamista ja näiden sovellusten siirtämistä politisointiin ja eettisiin kannanottoihin siitä miten ihmisiä tulee kohdella. Kaikki nämä ovat sellaisia että niitä ei voi vain johtaa edellisestä.

ategorisointi ja se että se voidaan tehdä on jotain jota voidaan tehdä. Se, mitä tämä kategoria tarkoittaa ja minkälaiseen kohteluun se oikeuttaa ovat aivan eri asia. ; Tässä mielessä rasismikysymus voitaisiin oikeasti muuttaa keskenään eri kysymyksiksi;
1: Voidaanko tunnustaa vaikka somalialainen. Vastaus tähän kategoriaan on melko ilmiselvästi ei.
2: Onko sanotaan nyt vaikka em. somalialaisilla jokin geneettinen ominaisuus. Tämä on tutkittavissa oleva asia. Jotain eroja varmasti saadaan, mutta ihmisten kesken ne ovat pieniä. Tässä mielessä rasismi voi olla pseudotieteellinen kysymys. Mutta pelkkä somalialaisten syrjintä ei ole samaa kuin tämä. Itse pidän rasistien rotutulkintoja liioiteltuina. Ja esim. älykkyyskorrelaatit ovat paikoin jopa tosia mutta flynnin efekti viittaa että kenties syyn on ympäristö eikä genetiikka.
3: Sitten on se, voidaanko jotakuta kiusata siksi että on somalialainen. Tämä on etiikkaa. Mielestäni ei voi. Mutta tämä ole mikään fysikkan tai muunkaan kysymys kyllä. Erilaisuuden olemassaolosta ei voi päätellä kiusaamisen oikeutusta. Joten selvästi tässä on eettinen elementti.

Tässä kysymys onkin juuri siitä että skeptikko ei voi käyttää mitä tahansa lokeroita. Soveltaa niitä miten tahansa;
1: Jos otetaan lokeroinnin välineeksi ihonväri, niin se on selkeästi havaittava piirre. Se, tai vaikka aikaisempi asuinmaa taas voidaan havaita. Syntymätodistuskin on jossain määrin "vähän kuin tutkimusraportti", eli se on jonkun havaintoihin perustunut sidos. Se antaa evidenssiä syntymäpaikasta. Tällainen lokero voidaan tehdä. Ihmisiä voidaan myös mitata viivottimella ja tehdä tästä kategoria. Ja muuta vastaavaa. Tämä ei ole pseudotiedettä. Mutta kategoriointikin voitaisiin tehdä pseudotieteellisesti. Esimerkiksi jos minä luokittelisin ihmisiä Pihon tyylillä lokeroihin niin olisin ihan saatanan pihalla. Hänhän uskoo esimerkiksi nefileihin. Eli että ihmisten joukossa on muista ihmisistä essentiaalisesti erilaisia langenneiden enkeleiden jälkeläisiä. Piho korostaa että näiltä mm. puuttuu sielu. (Sielu, joka itsessään lienee enemmän tai enemmän pseudotieteellinen konsepti.) Hän ei ryyditä tätä paskateoriaansa mitään sillä miten näitä ei-ihmisiä tulisi kohdella. Mutta teoriassa joku voisi toki tehdä tästä erilaisuudesta päätelmän eriarvoisuudesta. Mutta se olisi eettinen lisäpremissi. Toki monelle intuitionmukainen mutta se ei olisi pseudotiedettä vaan etiikkaa.
2: Jos taas mietitään mitä tämä tarkoittaa niin voidaan väittää että jos ihonväri on X niin sitten tästä seuraisi jotain. Tästä seuraa yleistyksiä ja lokerointeja jotka joko antavat ennusteita tai eivät anna. Voidaan esimerkiksi luoda teorioita rotujen älykkyystasoista. Pointtina on se, että nämä kysymykset voivat paljastua tieteellä pseudotieteellisiksi tai tieteenmukaisiksi. Rotuopit eivät siksi ole a priori väärin tai oikein. Voidaan nähdä että esimerkiksi frenologia on esimerkki jossa tieteellinen kategoriointi, eli kallon mittaus, sovellettiin pseudotieteelliseen roskaan ihmisluonteista. Samoin rasisteilla on monia tämänlaisia vääriä ja pseudotieteellisiä teorioita. Niitä voidaan kritisoida skeptikkoina. Jotkut yleistykset voivat olla tosiakin. Esimerkiksi irlantilaisista voidaan laatia estimaatti siitä että heistä noin 10% on punatukkaisia. Ja monessa muussa kulttuurissa tämä määrä on paljon pienempi. (Itselleni ihonväri on aika tylsä kategoria. Se kertoo enimmäkseen vain siitä ihonväristä. Toki siitä varmasti joitain korrelaatteja saaa. Aika heikkoja korrelaatteja. Etenkin jos vaaditaan kulttuuristen ja maantieteellisten vaikutusten eliminointia. Esimerkiksi natsit oikovat älykkyystestien tuloksesta rotuoppiin huomioimatta että Flynnin efekti länsimaissa on niin nopea että älykkyyden kohoamista ei voi selittää geneettisin syin. Älykkyysosamääräerot voivat siis kertoa siitä että afrikassa kärsitään nälänhädistä ja muista vastaavista ongelmista enemmän kuin länsimaissa. Joka ei ole mikään uutinen kenellekään.)
3: Sitten jos olisikin jokin teoria jossa havaitaan että tiettyä ihmisryhmää pitää käsitellä samalla tavalla siksi että ne ovat samanlaisia tai eri tavalla siksi että ne ovat erilaisia on hyvin erikoinen. Selvästi tässä on kysymys etiikasta. Jostain syystä sekä rasistit että etiikan objektiivisena näkevät skeptikot jotenkin jakavat sellaisen omituisen premissin jonka mukaan rasismi on väärin koska "me kaikki ollaan ihmisiä ja jotenkin oleellisesti samanlaisia" ja syrjintää taas oikeutetaan sillä että "neekerit on tyhmiä". Näitä ei usein käsitellä tieteellisinä konsepteina vaan arvolatauksina jotka ovat tosia koska ihmisiä pitää kohdella tietyllä tavalla. Tietty piirileikki tässä kohden on havaittavissa.

Toisin sanoen väitän että tekstini kohdalla on syytä olla huolellinen. Hyväksyn että ihmiset voidaan tunnistaa ja luokitella ties minkälaisilla kategorioinneilla. Osa näistä voidaan tulkita pseudotieteellä ja skeptikko saa puuttua näihin. Heistä voidaan laatia yleistyksiä. Ja osa näistä on pseudotiedettä. Mutta osa näistä yleistyksistä voi olla tosia ja sekin vaihtoehto tieteen kannattajalla on oltava. Tiede ratkaisee yleistysten laadun ja niiden vaikutuksen voimakkuuden. Ei voi siis sanoa suoraan että "jos teet kategorioinnin tai rasistisen kategorioinnin olet pseudotieteellinen rasisti". Toki voidaan huomata että monet rasistiset teoriat valkoisen rodun ihmeellisyydestä ovat heikoilla. Ja niitä skeptikko voi moittia aivan syystä.

Oma kantani on, että ihmisiä voidaan kategorisoida "mielekkäästi" niihin kategorioihin joihin rasistit heitä luokittavat. "Syyrialainen" viittaa alkuperään johon saadaan evidenssiä vaikka syntymätodistuksesta ja muusta byrokratiasta. "Muslimikin" on jotain jota voidaan kysyä. Tämä ei ole minusta ongelma. Sen sijaan "ne kaikki vaan raiskaa" olisi väärä yleistys.

Mutta jos joku sanoo että "tuo jätkä on syntynyt Syyriassa" niin en lähtisi kutsumaan väitettä epätieteeksi. Ja jos sanoo, että "se syttyy kun päälle tiputtaa bensaa" niin en syytä ihmisenpolttelijaa tieteenvastaisuudesta (ihmiset palavat ja jos joku on syyrialainen ihminen hän on ihminen, joten hänkin palaa). Sen sijaan moittisin siitä että onpas tuossa natsipaska jätkä, jonka hakkaamisesta saisin syvää iloa itselleni. Viimeinen ei enää olisi edes etiikkaa. Se olisi estetiikkaa. Tai maailmankuvaa nimeltä "hedonismi". (En harrasta tuollaista hakkaamista koska se olisi eettisesti väärin vaikka nauttisinkin siitä. Tai epäeettistä jopa osittain sen vuoksi.) Jos polttelua oikeuttaa kategorialla, en pidä sitä relevanttina koska minun mielessäni ihmisiä ei saa polttaa vaikka hänen kulttuurissaan "kaikki raiskaavatkin". Tosin tätä kysymystä voisi olla skeptismin mukaista tarkastella. Varmistaa, että onko todella näin. Ja jos kyllä niin ottaa se tosiasiana. Ja jos ei niin pilkata siitä että se natsipaska ei osaa edes tieteitä. (Josta saa siitäkin lystiä hänelle itselleen.)

Toisin sanoen ; Kyllä. Skeptikko voi ottaa tietyillä tavoilla poliittiseen rasismikeskusteluun kantaa tiedekysymyksenä. Ja on hyväkin että ottavat. Esimerkiksi mainitsin siinä aiemmassa tekstissä MV -lehden faktantarkistuksen puutteen. (Joka on kaunis tapa ilmaista asia että "levitetään asiaa vaikka valehdellen". Mutta kyllä he tietysti jokaisen oikeasti tapahtuneen maahanmuuttajan rikoksenkin repostelevat täysillä jos sellaiseen joskus törmäävät.) Tämä on jotain johon skeptikko voi puuttua ilman että hyppää "tieteellisen maailmankuvan ulkopuolelle". Samoin Niikkoa ja Huhtasaarta voi pilkata heidän kreationistisista käsityksistään olematta muuta kuin hyvin perinteinen skeptikko.

Mutta jos Huhtasaari nouseekin esiin siitä että hän väittää että "ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille" niin tässä tapauksessa kysymys on jotain hyvin muuta. Lausunto on juridisesti väärin ja eettisesti vastenmielinen. Mutta ei se pseudotiedettä sentään ole.

Pointtini oli enemmän siinä että se tapa joilla jotkut skeptikkopiirissä olevat käsittelevät asiaa ovat sellaisia että ne eivät tätä tiedekysymysten kulmaa tosiasiassa käytä. He ovat enemmänkin yleviä ihmisiä joilla on epäanalyyttinen ote tähän asiaan. Jos he pilkkaavat natsia iloitsen heidän voitostaan. Mutta ei se maailmankuvallinen etiikanheiluttelu silti objektiiviseksi tieteelliseksi totuudeksi muutu. En usko että tämä koskee koko skeptikkoliikettä. Blogasin asiasta lähinnä siksi että asia ei ole ennen noussut esiin. En usko että "skeptikot joilla on objektiivinen moraali" olisivat jotain kovin kattavaa osaa skeptikoista.

Olin kuitenkin huvittunut siitä että olisin rasisti vain siksi että minusta ihmisiä voi tarkastella ihonvärin ja syntymätodistuksen mukaan. Jos tämä tekee minusta rasistin, niin sitten maailmassa on vain rasisteja ja tolloja. Itse näkisin että rasismi alkaa vasta jossain siinä 2 vaiheen ja 3 vaiheen välillä. Eli sitten kun alkaa uskomaan että roduissa on vahvoja yleistettäviä ominaisuuksia joiden pohjalla ihmisiä pitää luokitella paarialuokkiin. En suoraan sanoen osaa sanoa riittääkö jo 2. kohdan kannattaminen siihen että on rasisti. Mutta jos näin on niin suurimmassa osassa kysymyksistä en ole rasisti. Jos 3 kohta otetaan huomioon eli vaadittaisiin sitä että erirotuisia saa kiusata tai kohdella eri tavalla, niin siinä tapauksessa en ole rasisti.

HÄPÄISI!

Kirjoitin aivan juuri pilalaulun, joka oli reaktio Mika Niikon puheisiin. Ratkaisuni on, tietenkin, sinänsä mauton, että hän korosti että hän kaipaa että joulujuhlassa yhteisöllisyys olisi yhdistettynä kristilliseen sisältöön. Hän varmasti aidosti kokee näin ja kykenen ymmärtämään ja jopa jotenkin sympatiseeraamaan tätä. Tilanteen teki pömpöösiksi juuri se, että hänen tekstistään saa aika vahvasti sellaisen viestin että yhteiskunnan tulisi järjestää kaikenlaisten ihmisissä olevien tyhjyyksien täyttämisen sen sijaan että heidän tulisi tehdä sellaisia itse.

Minulle ärsytyksenä - ja vielä merkittävämpää, ongelmana - ei ole se onko ohjelmassa mukana virsiä, vaan "osallistuttaminen". (Yhteislaulun luonne hyppää yleisön sekaan. Ja tämä yleisö ei koostu kristityistä ja vain kristityistä ilman ainuttakaan poikkeusta.) Minua häiritsee  estottomuus jolla Niikko ja hänen kannattajansa haluaisivat määrätä mitä saa ja ei saa esittää kouluissa. - Etenkin kun siinä ei ole huomioitu sitä että joillain alueilla enemmistö ei kuulu kirkkoon, vaikka koko Suomen kansasta suuri prosenttiosuus kuuluukin. (Vaikka se 70% jota Niikon kannattajat käyttivät tässä yhteydessä.) Mutta tämä enemmistöstatuskaan ei ole se ongelma.

Tiettävästi tuoreeseen "Helsingin Sanomiin" oli laitettu kansikuvaan vanha Kari Suomalaisen piirros. En ole nähnyt itse lehden kantta mutta näin minulle kerrottiin. Kyseessä on kuva jossa Jeesus kerjää porttikongissa. Ympärillä on selvästi Helsingin klassinen joulukatu. Mielestäni tämä ei ole ongelma. Pilapiirtäjien tehtävä on jossain määrin tehdäkin tätä. Kari Suomalainen oli aikanaan pienissä vaikeuksissa jopa Kekkosen kanssa. Ja mielestäni tämä vihjaa siihen että hän teki jotain oikein. Jos sarjakuvat tuottavat enemmän äläkkää vallassa olevilta yksilöiltä kuin huonossa asemassa olevilta kansanryhmiltä, pilapiirtäjä on oikeilla jäljillä. Tässä mielessä HS ei myöskään tehnyt asiatonta ratkaisua. ; Etenkään jos kuvaus on tosi. Ja ollakseen tosi sen täytyisi jotenkin toimia piikkinä enemmistölle. Eli suuri osa ihmisistä olisi pinnallisia ja etääntynyt Jeesusasioista ja kokisi asian jopa jonkinlaisena häpeänä itselleen. Hyvä pilapiirros ja muu tähän liittyvä onkin poliittisesti epäkorrekti ja kenties jopa pilkkaa tai tuntuu pilkalta monelle.

"Kansan uutiset" (taho jota en usein seuraa) kertoikin tähän samaan kuvaan viitaten siitä miten Kari Suomalainen on tavallaan ajankohtainen. Suomalainen onkin ollut näkemyksissään vahva ja on tavallaan hauskaa että hänet hyväksytään lehdessä jonka linja on noinkin hänen omista näkemyksistään poikkeava. Tuosta jutusta löytyi se, minkä vuoksi esimerkiksi Niikolle on aivan syytä hieman piikitellä. "Kun henkilö jäykistyy yhteiselämän vastaiseksi, hänestä tulee koominen hahmo, jonka tekosista tulee komiikan ja satiirin lähde." Silmiini henkilö joka kertoo siitä että poliitikot ovat Jumalan valitsemia, haluaa muuttaa kouluopetusta evoluutio-kreationismikysymyksessä varsin fundamentaalilla tavalla ja joka avoimesti haikailee sitä että kaikki osallistuvat kristilliseen sisältöön. Ja samanaikaisesti tämä henkilö on niitä joiden kohdalla samalla nousee esiin selvästi se, että hän ja hänen viiteryhmänsä syvästi häpeävät erityisesti sen tyylisiä kysymyksiä kuin "Kuinka monta kertaa olet käynyt tänä vuonna Kirkossa?" Siinä on jotain.

Toki tämä kaikki voi olla vaikeaa. Perussuomalainen mielenlaatu kun vastustaa poliittista korrektiutta ja sensuuria. Mutta on kuitenkin varsin kiukkuinen kun joku viitsii kertoa vääränlaisia asioita. Jostain syystä sananvapauden sankarit eivät tee sitä mitä minä. Eli näe vaikka sitä mikä on sananvapauden suhde niihin itselle epämieluisiin ideologioihin. Vaan sen sijaan suuttuu jo hyvin pienestä. Ryhmä joka kesällä hyväksyy rehellisen, avoimen ja humalaisen Hännikäisen lausunnot "olen pannut tyttäriänne perseeseen. minulle mikään ei ole pyhää!" jonain joka symbolisoi sitä että poliittinen korrektius pitää heittää roskiin koska sananvapaus ovat nyt fanittamassa kun Ilja Janitskin kirjoittaa MV -lehdessä (taho jota en usein seuraa)" "Iltalehti häpäisi Suomalaisen Kristillisen Joulun!". Mikä oli niin kauheaa toimintaa, että se oli "Tarkoitushakuista häpäisemistä ja islamilaisaation kannattamista"? Se, että kerrottiin, että "Raamatussa ja Koraanissa on yli 50 samaa henkilöä, ja niissä on osittain samoja kertomuksia".

Janitskinin argumentatiivisuus, viisaus ja vertailevan uskontotieteen hallinta tiivistyi siihen että hän lainasi yhden lauseen Raamatusta ja toisen Koraanista. Ja korosti että tämän perusteella väite on tietenkin roskaa. Ja että Kristinusko on rakkauden uskonto kun taas Islam ei ole. Toki tässä unohdetaan se, että ottamalla pahimpia lainauksia Koraanista ja parhaita Raamatusta on cherry pickingiä. Ja tämänlaisia Janitskin -ihmisiä onkin trollattu asian tiimoilla viime aikoinakin, melko ankarasti. Ihan sen takia että Raamattu pitää sekin sisällään varsin vastenmielisiä asioita.

Sen lisäksi ajatuksia ohjattiin syrjään rakenteella joka koostuu pelkästään ad hominem -argumentista. Eli siitä että kuka ja minkälaisia ajatuksia asiantuntijalla on. "Taustatietoa teologi Heikki Räisäsestä: Kirjassaan “Uuteen uskoon” (1993) Heikki Räisänen peräänkuuluttaa raamatuntulkintaan fair play -henkeä ja suvaitsevaisuutta. Hän herätti 1970-luvun alussa huomiota kyseenalaistamalla perinteiseen raamatuntulkintaan kuuluvia käsityksiä monista kristinuskon opetuksista." Ja tämä sitten tietenkin on palautteen pohjalla monelle aivan sama kuin vankka todiste siitä että vääristelijä vääristelee ja kertoo epätosia asioita. (Olen luullut että historiaa ja vertailevaa uskontotiedettä ei tehdä sillä että taskussa on oikean puolueen jäsenkirja esimerkiksi.)

Kun asenne on tuo, on selvää että Suomalaisen PerusKristityn (tjsp) uskonto on hauras sellaisella hyvin sairaalla ja hassulla tavalla. Sellaisella jossa sen täytyy saada huutaa itseään kaikkialla koska se on sananvapautta. Jota pitää harrastaa kaikkien, omaa mieltään vastaankin, yhdessä ja julkisesti. Samalla katsotaan tarkasti kuka uskoo oikein ja kenen mielipide on niin väärä että jo pelkästään se, että sen sanoo ääneen lehdessä on samaa kuin tämän PerusKristillisyyden häpäisy. Ja siksi erimielisten olisikin paras olla hiljaa, koska ei saa häpäistä Pyhiä asioita. Ei edes poliittisen korrektiuden nimissä. Sillä tämä on kauheampaa kuin perseraiskauksesta huutaminen seksuaalisen väkivallan uhreille. Ja jos kaikki ei mene tämän PerusKristityn pillin mukaan, hänen olonsa on ontto ja kaikki on kauheaa. Tämä jos jokin on sellaista että se on jäykistynyt yhteiselämän vastaiseksi, joka kulminoituu etenkin Etelä-Suomessa, jossa tämä PerusKristillisyys on väistämättä väistämättä tilastojenkin valossa "marginaalissa" (vai pitäisikö sanoa Hännikäisittäin, että "marginaliassa"?)

Väittäisin että tämänlainen tilanne on mauttomuudestaan huolimatta pilalaulun arvoinen. Sellaisen voi aina paketoida ja lähettää lähettäjälle. Jopa yksilöidä.

Joulujuhla (Niikon Mikan kolmas valtakunta)

Säv. San. Trad.

Joulujuhlaan koululainen jo moni tietä kysyy,

sinne saattaa löytää vaikka vapaa-ajattelijoissa pysyy.

Katson muslimilapsia ja maahanmuuttajalaumaa;

käsiohjelmasta etsittävä on mun "Enkeli Taivaan".

*Kerto*

Joulujuhla on muutakin kuin todistus ja loma;

Joulujuhla on Niikon Mikan kolmas valtakunta.

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä;

Sisäinen onttous jos jokaiselta löytyy sydämestä!

*Kerto*

Joulujuhlasta kuvitellaan paljon kaikenlaista,

kuinka virsilaulut lauletaan ja on Jeesussatumaista.

Voi, jos koulus' kuulla voisin kunnon helvettipelottelusaarnan

sillä antaa tahtoisin mä pakanoille maan tavan!

*Kerto*

Joulujuhlasta uskoo moni vielä virren löytävänsä;

mutta sepä on pois jätetty, vastoin perinteitä.

Sinun uskontoasi kun ei valtiovalta kaikille vaan tuputa;

joskus vapaa-ajallaan on hoilattava se "Hoosianna".

*Kerto*

"Yksityisasia"

"Reality check: Islaminuskoiseen ihmiseen ei kiinnitetä mitään huomiota silloin, kun uskonto on hänen yksityisasiansa ja Suomessa on normi, että uskonto on yksityisasia."
("Takkirauta", "No koska heidän viiteryhmänsä tekee sen ihan itse")

Alkuun ottamani lainaus on "Takkirauta" -blogin tekstistä jonka teesinä oli että islaminuskoisia kohdellaan ikävämmin sen vuoksi, että he eivät ymmärrä että uskonto on yksityisasia. Esimerkiksi julkisesti käytetyt kaavut ja muu pukeutuminen on jotain jossa uskonnosta tehdään poliittista. Ja ihmisiä ärsyttää tämä. Joten islaminuskoiset tekevät sen ihan itse.

Jollain hyvin erikoisella tavalla toi lausunto on totta. Jollain hyvin abstraktilla ja ei-todellisuudessa-näkyvällä tavalla Suomessa kunnioitetaan uskonnonvapautta kuin se olisi yksityisasia. Tosin tässä on ongelmana se, että tosiasiassa tämä koskee lähinnä sitä, että kaikki kristillisyydestä poikkeava julkinen signalointi otetaan helposti vainoamisen kohteeksi.

Julkikristillinen sen sijaan saa - ja itse asiassa täytyykin olla. Jos katsotaan asiaa tarkemmin voidaan huomata että näkemys jossa uskonto on yksityisasia tunnetaan nimellä sekularismi. Ja tämä on uusateismin pääteema. Itse asiassa uusateismin voikin erottaa "vanhasta ateismista" siinä että uusateistit eivät odota että uskonnot joskus katoaisivat. Sen sijaan esimerkiksi Dawkins puhuu "Jumalharha" -kirjassaan ja muutenkin paljon "kissojen paimentamisesta" eli siitä, miten ateistit ovat liike jonka jäsenten pitää pitää ääntä julkisuudessa jotta he saavat määräänsä suhteutettuna saman verran vaikutusvaltaa kuin muutkin sen kokoiset vähemmistöt. Tämä näkemys on herättänyt kovasti inhoa. Ja esimerkiksi kun julkista tilaa halutaan riisua risteistä ja vastaavista tätä kohtan käytetään yleisesti ja toistuvasti käsitettä "militantti ateismi". Jo tämä yksinään viittaa siihen että uskontoa ei yleisesti nähdä yksityisasiaksi. Sillä tässä näkemyksessä sekularismi ei olisi kauhistuttava ongelma vaan normi josta poikkeaminen olisi kammottavaa.

Antisekulaari yhteiskuntamme.

Meillä nimenomaan harrastetaan uskontoa aivan julkisesti. Tämä näkyy vahvasti uskonnon ja politiikan suhteissa.
* Esimerkiksi vähän aikaa sitten Mika Niikko kertoi, että "Ministerit ja kansanedustajat ovat saaneet tehtävänsä Jumalalta." Olen toki luullut että demokraattisessa maassa poliitikot saavat valtansa äänestäjiltä. Ja lisäksi olen luullut että Jumala on hyvä ja viisas ja siksi mandatoisi hyvin varovaisesti valtaan sellaisia ihmisiä joiden mielestä käsilaukkuvarkaus on erittäin heteroa. Ja joiden mielestä ajatus siitä että ajetaan autolla suojatietä ylittävien päältä on aivan tehtävissä oleva teko.
* Samoin Laura Huhtasaaren evoluutiokysymykset ovat olleet esillä. Ja kun Huhtasaarta on vastustettu sekulaarein syin - eli siitä että hän sekoittaa omaa uskonnollista vakaumustaan tekemäänsä politiikkaan - on moni sanonut että uskonnon ja politiikan yhdistäminen on aivan luvallista ja mahdollista. Toki tämä herättää ensi sijassa ihmetystä siitä, että miten kulttuurirelativismi tunkee itseään joka paikkaan kun ensin kuullaan Luce Irigarayn näkemyksiä siitä että suhteellisuusteoria on sukupuolettunut yhtälö. Ja sitten kuullaan siitä miten luonnontieteellinen evoluutioteoriakysymsy on maailmankuvallinen ja siksi kristityt tarvitsevat erilaiset luonnontieteet. Mutta tämän lisäksi se näyttää että uskonto ei ole yksityisasia.

Toki on syytä huomata, että tässä ei ole kaikki. Jos nimittäin aletaan puhumaan "poliittisesti korrekteista joululauluista" voidaan ihmetellä että miksi "Virsi 571" (aka. "Suvivirsi") ja "Virsi 21" (aka. "Enkeli Taivaan") herättävät vuodesta toiseen keskustelua. Syynä on se, että niitä lauletaan koulujen päättäjäisjuhlissa. Tämä viittaa siihen että kristillistä symboliikkaa heilutellaan avoimesti.

Tämä on saanut usein hyvin koomisia sävyjä siinä mielessä että keskustelua ylipäätään käydään. Sen lisäksi koomista on se, että laulun laulamista puolustavat ovat usein korostamassa sitä että laulun kieltäminen olisi jotain hyvin syvää kristillisyyden sensuroimista. Näin siitä huolimatta että joka ikinen kevät ja joka ikinen syksy kouluissa on erikseen tilaisuuksia joissa kristityt menevät yhdessä koulun kanssa kirkkoon. Ateistit jäävät tekemään muita puhdetöitä. Ja näissä tilaisuuksissa sitä voitaisisiin yhteislaulaa vaikka koko tunti pelkkää "Suvivirttä" ja "Enkeli Taivaata". Selvästi kouluissa sallitaankin uskonnon harrastaminen. Samoin kukaan ei estä omalla ajallaan menemästä kirkkoon laulamaan vaikka mitä virsiä. Vaikka joka päivä. Myös kaduilla saa laulaa yksinään virsiä. Yleensä keskustelu johtuu siitä että kun juhlissa on paikalla ateisteja, onko soveliasta laulaa laulua joka ärsyttää heitä. Ja ennen kaikkea onko soveliasta osallistuttaa heidät mukaan.

Toisaalta uskonnonopettaja ja "Oljenkortta veistämässä" -blogin pitäjä on minulle esittänyt että uskonto on niin yleisinhimillistä että jokaisella ihmisellä on velvollisuus ottaa kantaa siihen avoimesti. Eli olisi ikään kuin pakko kertoa olevansa ateisti tai kristitty tai mitä muuta sitten onkin, kysyttäessä.  Tämä on tietenkin siitä mielenkiintoinen kysymys että tosiasiassa nykyinen uskonnonvapauslaki erikseen sanoo, että jokaisella on oikeus olla paljastamatta tämänlaisia asioita. Mitään tälläistä tilivelvollisuutta ei siis lain mukaan ole. Mutta hyvin moni ihminen on kuitenkin sitä mieltä että uskonto ei ole yksityisasia vaan tälläisiin julkisiin tiedusteluihin on velvollisuus ottaa kantaa vaikka laki sitten määräisikin toisin. Laki ja etiikka eivät olekaan ihan sama asia. Silti tämä viittaa vahvasti siihen, että mitään oikeaa "yksityisyyttä" tässä aiheessa ei ole.

Jos olisin maahanmuuttokriittinen uuskonservatiivi, jota en jumalattoman kiitos ole, esittäisin että "miksi ateistit ovat vihaisia ja kiusaavat uskovaisia - no kun ne kristityt tekevät sen itse". Sen sijaan huomautan että tälläiset sloganit kertovat siitä että niiden heittelijän ei kenties ei kannata intoutua omiin itse itseään superälykkääksi ihannoiviin omahyväisiin kuvitelmiin. Huomautan, että tosiasiassa tämä ei tarkoita että uskonnonvapautta ei olisi. Sillä monesti sekularismiin verrattavissa olevat asiat ovat hyvinkin torjuvia ja sensuristisia. Jos mietitään vaikka seksuaalista moralismia, on siinä usein vahva julkisesta elämästä siivoamisen sävy. Tiettyjä seksuaalisuuden tapoja voidaan sallia "omassa kotona". Homoseksuaalitkin ovat tällöin OK kunhan ovat kaapissa. ; Vertauksen kautta voisikin sanoa että se, että uskonto on julkisessa elämässä ei vielä tarkoita että uskonnonvapaus ei toteudu. Sen sijaan jos kaikkia ei kohdella samoilla säännöillä, systeemi muuttuu aivan oleellisesti.

Eikä antisekularismin ehdot ole samoja kaikille.

Ja tässä aivan aikuistenkin on syytä nousta kunnioituksesta seisomaan. Kun yhteislauletaan, ei kysytä että haluaako laulaa vai ei. Sen sijaan hoputetaan seisomaan kesken virrenveisuun. Tästä ei järkytytä. Vaan tätä seisomista vaaditaan. Siitä huolimatta että "uskonto on yksityisasia". Sen sijaan Veikko Huuska pahastui kun lapsi ei ollut päässyt joulukirkkoon koska hän oli unohtanut lupalapun. Paheksunta muuttui muotoon jossa ennen haluttiin että ei olisi pakko mennä kirkkoon mutta kohta sinne ei enää saa mennä. Koska tämänlaiseen muotoon asiat on asiallista muotoilla ilman että on militantti kristitty tai että saa kuulla olevansa raivokristillinen. Tämä on siitä mielenkiintoinen kysymys, että nykyään koulun kirkko on pakollista toimintaa. Sieltä pääsee pois vain erityisluvalla. Paitsi jos vanhempasi ovat ateisteja jolloin osallistut vapaaehtoiseen toimintaan. Tällöin kirkkoon tarvitaan erityinen lupalappu.

Toisin sanoen tässä lupalappukatastrofissa on kysymys siitä miten suomen koulutusjärjestelmä käsittelee lasten uskonnonvapautta. Tarkalleen ottaen siten, että heillä ei ole sellaista. Tämä on tuttua jokaiselle ateistille joka on väkisin joutunut menemään kirkkoihin ja ev.lut -kristilliseen kouluopetukseen vanhempiensa vakaumuksen vuoksi. Tätä temppua perustellaan sillä että vanhempien vakaumusta on vain kutsuttu "lapsen omaksi vakaumukseksi". Ja tässä korostetaan vanhempien kasvatusvastuuta ja kasvatusvaltaa. Eli kristillisyyttä saa tuputtaa lapselle miten paljon haluaakin, aivan kuten jos lasta sattuu kouluttamaan vegetaristi. Tämä ei ole koskaan ongelma. Mutta heti jos tilanne menee niin päin, että ateistien vakaumus estää kristilliseen toimintaan osallistumista nousee hirveä äläkkä.

Mielestänikin se että lapsi ei pääse kirkkoon johon haluaa on kauheaa. Mutta syyllisenä ei ole ateismin militanttius vaan se, että lasten uskonnonvapaus ohitetaan. Lapsi joka ei pääse kirkkoon on täsmälleen yhtä kauhea tilanne kuin pakkokirkotettu ateistilapsi. (Onneksi tämä etäännyttää kirkosta ja moni onkin eronnut heti kun on voinut ihan siksi että kun minkä ikäinen tahansa ihmienn pakotetaan johonkin rituaaliroskaan niin herättäähän se vastenmielisyyttä. Uskonnonopetus ja seurakuntatyöntekijöiden valtansa väärinkäytöt ovatkin tulleet minulle usein vastaan ateistejen taustakertomuksissa. Lapsille ei kannata vittuilla koska he eroavat kirkosta.)

Tässä yhteydessä onkin syytä huomata että "raivoateistien kielto" ja muut vastaavat käsitteet esiintyvät keskustelupuheenvuoroissa. Eikä mietitä että tosielämä tuntee sen että "lapsen omaa vakaumusta" lähestytään vaikka siten että koulussa vieraillaan moskeijassa jonne kristitty vanhempi ei halua lapsensa menevän. Ja jos lapsi menee ja valehtelee saaneensa lupalapun niin opettajaa ei tässä tilanteessa katsota hyvällä.

"Espoon seurakunnan" Dr.Evil kertoo kysy-vastaa -palvelussaan siitä miten koulun uskonnonopetus menee. Ja tässä korostuu se, että "Asia on tosiaan niin, että kirkkoon kuuluvaa ei saa elämänkatsomusopetukseen, jos heille järjestetään koulussa oman uskonnon mukaista opetusta. Jos tilanne on se, että haluatte välttämättä lapsen osallistuvan elämänkatsomustiedon opetukseen, on todennäköisesti ainoa keino erottaa lapsi kirkosta." Tämän lisäksi sivu korostaa että "On myös huomattava, että uskonnonopetuksesta määrää valtio, ei kirkko:" ja mukana on liite siihen miten valtio tosiasiassa todellakin määrää asiasta. Joten on tarpeetonta puhua siitä miten kirkossa on tai ei ole liberaaleja ja erilaisia suuntauskia joista osa on suopea uskonnonvapaudelle. Koska tästä asiasta ja monista muistakin asioista päättää kirkon sijasta (1) laki ja (2) Sen jälkeen maanitellaan. "Ennen kuin päädytte niinkin radikaaliin ratkaisuun, että tämän vuoksi erotatte lapsenne kirkosta, kehottaisin miettimään vielä muutamaa asiaa:" Mukana on esimerkiksi sitä, että mitä kasteen ottaminen sitten nyt tarkoittaakin. "Eikö lapsenne kuuluminen kirkkoon ole jo osoitus siitä, että olette päättäneet kasvattaa hänet evankelis-luterilaisen uskonnon mukaisesti? Kasteenhan ja lapsen liittämisen kirkkoon edellytys on se, että vanhemmat ja kummit kasvattavat lapsen kristillisesti." Tämä väite on mielenkiintoista yhdistää kaikkeen siihen muuhun mitä kasteesta väitetään. Papit, kuten Piispa Häkkinen ja pastori Repo väittävät että lapsen kastamatta jättäminen on heitteellejättö. Kasteella on pelastukseen liittyvä merkitys. Nyt tätä selvästi halutaan laajentaa muihinkin kysymyksiin. Näyttääkin että kaste tarkoittaa eri konteksteissa hyvin eri asioita. Josta seuraa se, että kun kastat lapsesi huomaat että aina tulee niitä lisäehtoja ja lisäehdon lisäehtoja. Joiden taustalla on se, että kaste merkitseekin jotain ihan muuta kuin sitä "millä ehdoin asiaan suostuttiin".

Maanittelu on mielenkiintoinen koska koulujen käytännöissä harrastetaan yhä sitä, että vaikka ateistivanhemmat haluavat lapsensa ET -opetukseen niin heille kastamatta jättäminen ei olekaan kannanotto. Sen sijaan yritetään selittää että ET -ryhmää ei toteudu. Ja tehdään parhaansa mukaan niin että ET -ryhmä ei todellakaan toteudu. Ja tämän jälkeen lapset menevät sitten joulukirkkoonkin halusivat tai eivät.

Jos mietitään vaikkapa sitä miten Esa Turkulaiselle kävi Ressun lukiossa, voidaan huomata että kun yli 18 -vuotiaista ihmisistä koostuva ryhmä äänestää ja enemmistö on sitä mieltä että kirkossa lakittaminen on heille vaivaannuttavaa uskonnonvapaussyin, niin tämä voidaan vain ohittaa kristillisellä mahtikäskyllä.

Koska sitä tarkoittaa "uskonnonvapaus" Suomessa. Sitä, että jos minä kieltäydyn menemästä kirkkoon tai hengelliseen juhlaan johon minua pyydetään, niin "ei" kohtaa helposti inttämistä. Sitä että selitetään miten kirkko on vain talo ja miten asialla ei olisi minulle merkitystä. Ja tätä täytyy selventää "Did I Stutter" -meiningillä. Selvästi uskonnonvapaus tarkoittaa sitä että "sähän tulet". Inttämistä jatketaan kunnes ihan vapaasti antaa "oikean vastauksen".

Eli

Kun perussuomalainen Ari Jalonen ehdottaa että tiet päällystettäisiin muslimien kiusaksi siannahalla, on selvää että tiettyihin uskontoihin halutaan kohdistaa painetta joka ei ole ainakaan sitä että uskonto on "yksityisasia" Se ei ole myöskään "uskonnonvapautta".

Oleellista on toki sekin, että moni kristitty paheksuu tätä. Mutta vain hyvin harva tekee tätä siinä teemoin että he antaisivat periksi sille että uskonnon tulisi olla "yksityisasia". Useampi toki menee siihen suuntaan että olisi julkinen uskonto josta saa olla sitä mieltä mitä haluaa.

Kuitenkin samalla on selvää että kun kansankirkko tai koulu pistää päälle laululeikkiä ja uskonpalvontarituaalia, niin ateisti joutuu "ikään kuin uimaan sianlihassa". Ja ainut kysymys joka tässä esitetään on aina ja poikkeuksetta "mitä haittaa". Syynä on todennäköisesti se, että vaikka aina kaikkialla todetaankin, että "ateismi on uskonto" niin sille ei myönnetä samalla tavalla tilaa moraalisiin kannanottoihin ja tabuihin kuin muille uskonnoille. Kun ateistista jokin asia on hyvää tai huonoa, sitä haastetaan moraalityhjiöinnillä ja sillä että ateistille ei mikään voi olla aidosti hyvää eikä heillä siksi saa olla tabuja. Josta seuraa se, että uskonto ei ole yksityisasia. Ja uskonto ei ole vapaata. Ja uskovaiset tulevat ulkopuolelta päättämään ateistin puolesta mitä hän saa ja ei saa pitää tärkeänä. Ja mitä mielipiteitä hänellä on ja millä ehdoin. Ja onko esimerkiksi kirkossakäynti tai virsilaulu hänelle iso vai pieni asia. Ja onko se triviaalia ja harmitonta. (Mikä kertoo että tosiasiassa edes mielipidetasolle ei anneta mielellään mitään vapauksia. Se mikä on vapautta on sitä mihin ei voida edes teoriassa puuttua.)

Toki esimerkiksi Jehovan Todistajien verilettujensyönti koetaan liikkeen ulkopuolisesta pikkumaisena. Mutta silti näitä pikkumaisuuksia tavataan kunnioittaa. Paitsi tietysti kun kyseessä ovat ateistit, joita ei puolusteta. Heidän on pakko laulaa ja olla läsnä. On pakko nousta seisomaan. Koska kristinusko on kaikkien asia ja muuten uskonnonvapaus on ihan oman mielipiteen ja maailmankuvan kysymys. Kunhan ei mainosta sitä kadulla ja suututa kristittyjä. Koska kristittyjen suututtaminen on sitä että "tekee sen ihan itse".

Kun "Seurakuntalainen" kuvaa sitä miten maahanmuuttajat kääntyvät innolla kristinuskoon, ja miten erityisen suosittua kristinusko on heidän keskuudessaan. Tästä esiin nousee hauska ajatus. Eikä vain se, että ISIS -terroristi tuskin tekisi näin, toisin kuin islamilaisen ISIS -fundamentalismin uhri, jolle pettymys voisi olla odotettavissa. "uskoontulojen taustalla vaikuttaa pettymys ja hämmennys islamiin yhdistyvästä väkivallasta sekä heidän saamansa kuva kristinuskosta ja kristityistä." Mutta siinä on toinenkin puoli. Kun "Yksi turvapaikanhakija esimerkiksi sanoi: ”En tiennytkään, että kristinusko on rakkauden uskonto”." Niin en kyllä tiedä minäkään.

Jumalanpelko

Vuonna 2015 Mika Niikko ottaa kantaa poliitikkojen vallan legitimointiin : "Niikon mukaan ministerit ja kaikki kansanedustajat ovat saaneet tehtävänsä Jumalalta ja siksi Niikko kysyikin, missä on pääministeri Juha Sipilän ja ulkoministeri Timo Soinin jumalanpelko, kun ovat hyväksymässä muun kuin miehen ja naisen välisen avioliiton."

Olen elänyt sellaisessa kuvitelmassa että ministerit ja kansanedustajat ovat saaneet tehtävänsä äänestäjiltä. Demokraattisessa maassa jopa ateistit saavat äänestää. Joten on kysyttävä miksi Niikko on hakenut töihin eduskuntaan jos luulee elävänsä teokratiassa.

Tosin olen elänyt sellaisessakin kuvitelmassa että Sipilä on lestadiolainen eli käytännössä uskovaisuuskirjossa sinne hihhuliin enemmän kuin ateismiin kallellaan. Puhumatta Soinista joka on tiettävästi käynyt Ranskassa asti mielenosoittamassa homojen avioliittoa vastaan. Eli ottamassa aktiivisesti kantaa toisen maan sisäpoliittisiin asioihin.

Poliitikkojen ääntenhankinnasta ; Vanhan reseptin soppa

Vaalikausi on alkanut. Ns. "piritorillakin" on ollut pystyssä erilaisia hernekeittopatoja. Äänestäjien kosiskelussa on sellainen mielenkiintoinen puoli, että ainakin minulle niistä tulee yleensä lähinnä mieleen se, että miksi näitä rokkapatoja ei näy keskellä vaalikautta. Muutoinkin eduskunnan toiminnassa on viime päivinä säädetty edestakaisin. Omia päätöksiä on ensin tehty ja sitten hylätty. Lisäksi poliittisilla broilereilla näyttää olevan syviä vaikeuksia suhtautua esimerkiksi ns. tavallisten ihmisten tulotasoon, ja omiin palkkoihinsa.

Joskus olen haaveillut siitä että poliitikkoja käsiteltäisiin Platonin opeilla. Platonhan piti tärkeänä että viisaat miehet ovat vallassa. Näitä filosofiruhtinaita kuvasi kuitenkin äärimmäinen askeesi. Jos poliitikko ei voi tienata työllään ja päätöksillään, häntä ei motivoi raha. Eikä hän suhmuroitsisi. Tässä sinänsä riemukkaassa ratkaisussa ei tietenkään ole muuta vikaa kuin se, mikä on kaikessa alipalkatussa orjatyössä. Poliitikoilla olisi innostus hankkia edes säällinen tulotaso korruptiolla. Ja toisaalta elinkeinoelämä joka kykenee maksamaan ministerille rahaa on usein jotain jota kannattaa tukeakin noin yhteiskunnan tasolla. Lisäksi jos poliitikkojen työ olisi alipalkattua, olisi todennäköistä että sinne ei hakisi suurin osa niistä nykyisistä pikku sosiopaateista, jotka tuottavat ongelmat. Joten ansaitun rangaistuksen tuntukin karisisi todennäköisesti.

Hernerokkaa vedellään vanhalla reseptillä koska kenties parempaakaan ei ole. Siksi olisikin kenties riemukkaampaa lähestyä asiaa vielä vanhemmalla reseptillä.

Näkisin että nykyjärjestelmässä on monen vuoden kaudet ja päätökset ovat joustamattomia siksi että toimitaan hyvin suurissa klustereissa. Tehdään puoluepolitiikkaa. Eikä vain sitä. Sen lisäksi hallitus täytyy jotenkin rakentaa. Joku kenties muistaa miten edellisten vaalien jälkeen hallituksen muodostaminen oli kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Syynä on keskusohjautuvuus. Hallitus muodostaa valittujen puolueiden lisäksi suuremman kokonaisuuden. Päätöksenteko tälläisessä varmasti tasapainoistuu mutta myös vaikeutuu.

Olen kuitenkin huvitellut astetta vakavammin siitä että jos minä saisin tehdä sen mikä pitäisi. Eli heittäisin nykyiset puoluepoliitikot sikatilalle. (Osa töihin, osa rapsuttelemaan sikoja kun ei heistä muuhun ole, ja osa tietysti itse sioiksi koska he ovat jo nyt siinä niin hyviä.) Ja aloittaisin alusta. Tällä kertaa kunnolla.

Saattaisin soveltaa "tasavaltalais-ajan" roomalaista järjestelmää.

Siellä ei ollut puolueita. Siellä oli sen sijaan yksilöitä. Yksilöt sidottiin jonkinlaiseen hyvin löyhään suvuntapaiseen konseptiin. Menneisyydessä menestyneet sukulaiset kertoivat että suvulla oli takana maineikkaita tekoja. Ja tämä toi uskottavuutta yksilölle. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti kahlinnut yksilön toimia.

Roomassa järjestelmä oli rakentunut hyvin vahvasti sen varaan että yksi henkilö ei oikein voinut saada  pysyvää valtaa. Valtaa käyttävät konsulit olivat tasavallan ylimpiä toimeenpanevia viranomaisia. He olivat roolissaan vuoden kerrallaan. Ja heidät saatettiin valita uudestaan kymmenen vuoden välein. (Tosin esimerkiksi Marius valittiin 5 vuotena peräkkäin sotatilan vuoksi.)

Konsuli toimi arvovallallaan jota voidaan kuvata kolmella roomalaisella hyveellä ; Dignitas, Pietas ja Virtus.
1: Dignitas kuvasi arvokkuutta joka vaati ennen kaikkea pelotonta ja rauhallista esiintymistä. Olemuksen piti heijastaa arvokkuutta ja se vaati kunnioitusta. Ulkonäkö, tavat ja sisäiset ominaisuudet muodistivat kokonaisuuden hyvin monisäikeisellä tavalla.
2: Pietas oli eräänlaista hurskautta. Uskonnollisten tapojen lisäksi tuli olla osana roomalaista kulttuuria. Eli täytyi tuntea roomalainen tapaetiketti, kunnioittaa perhettä oikealla tavalla. Laki tuli myös tuntea ja sitä tuli noudattaa jotta voisi olla kunnolla hurskas. Kokonaisuus on jonkinlainen epätäsmällinen mutta kuitenkin jotenkin myös arvioitavissa oleva hyvä kansalaisuus.
3: Virtus taas käsitteli urheuden ja sotilastaitojen tapaisia hyveitä. Urheilullisuus, miekkailutaito ja kyky johtaa sotilastaitoja yhdessä luonteenpiirteiden ja käyttäytymisen kanssa rakensivat eräänlaisen miehuullisuuden. Tämäkin oli hyvin monisyinen hankittujen taitojen, sisäisten ominaisuuksien ja temperamenttityypin summa.

Ne kaikki käsittivät ihmisen mainetta ja kunniaa, hänen hyveellisyyttään. Maineikkuus ja karismaattisuus kasvoivat saavutusten mukaan ja toisaalta seksiskandaali saattoi seurata koko elämän ajan. Julius Caesar esimerkiksi sai päälleen huhun homoseksuaalisesta suhteesta, jossa hän oli peräti vastaanottavana osapuolena. Tämä varjosti hänen mainettaan ikuisesti, vaikka asia olikin huhu.

Olisi mielenkiintoista elää kulttuurissa jossa Mika Niikko saisi toistuvasti kuulla siitä että "käsilaukkuvaras ottaa kantaa arvokeskusteluun, mielenkiintoista." Olisi innostavaa jos yksilön hyveellisyys yhdistettynä hyvään palkkaukseen ja lyhytaikaiseen virkaan yhdistyisivät. Ote kansaan olisi pakko säilyttää, ja kova kilpailu takaisi sen että yritteliäitä ihmisiä olisi koko ajan tungussa. Toisaalta tässä järjestelmässä on huonona puolena se, että konsulilla ei ole oikeastaan intressejä muuhun kuin palkan vetämiseen. Suurimmat saavutukset ja poliittiset teot eivät olisi konsuleiden vaan konsuleiksi pyrkivien harteilla.

Lisäksi tällä tavalla on erikoinen suhde demokratiaan. Puoluejärjestelmän hyvä puoli on se, että samanmieliset ihmiset eivät syö toistensa ääniä. Jos kaksi ihmistä ovat keskenään hyvin samaa mieltä ja he ovat yksilöinä, he kilpailevat samoista ihmisistä. Ja usein juuri tavallisten ihmisten mielipiteitä olisi tarjolla useammalla ehdokkaalla koska ... no, näitä mielpiteitä kannatetaan yleisemmin. Näin ollen yksilöjärjestelmässä olisi enemmän hajontaa. Valtaan pääseminen ja sieltä poistuminen olisi enemmän onnenkauppaa. Erikoinen mielipide voi voittaa vain siksi että suositilla näkemyuksellä on 12 karismaattista ehdokasta. Tämä tilanne vaatisi ennen kaikkea muista samanlaisista irtautumista. Puoluejärjestelmä taas tukee yhteistyötä ja vähentää poliitikkojen keskinäistä kilpailua, etenkin samaa mieltä olevien kesken.

Mutta sopalla lahjontaa katsellessa tämä kaikki saattaa tuntua pienen hetken viehättävältä.

"Aidosta Avioliitosta"

Täällä maallistuneessa maailmassa itse taivas
antaa kunniaa tasa-arvoiselle avioliittolaille.

Kirjoitin eilen hieman Heurekassa pidettävästä tilaisuudesta ja siitä miten sen kritisointi ei nyt ehkä ole niin vainoa kuin voisi luulla. (Tai voisi jos on idiootti jolla on marttyyrikompleksi.) "Aito Avioliitto" -keskusteluun on sittemmin ilmennyt pari sen tyylistä kulmaa että niitä voi pitää jopa filosofisesti ja sosiologisesti ja uskonnonvapaustemaattisesti kiinnostavina. (Oikeasti.) Niitä on ilmennyt Susanna Koivulan blogauksen kommenteissa. Ja toki muuallakin, mutta sieltä löytyy esimerkkitapaukset niistä asioista joihin ajattelin tarttua.

"Aito"?

"Aito avioliitto- termi ei ole syrjivä, vaan se viittaa alkuperäiseen avioliittokäsitykseen, jossa avioliiton muodostaa nainen ja mies. Avioliiton uudellen määrittelyä on samaa sukupuolta olevien liitot." ... "Saako toisen tontille rakentaa" usein kysellään. Samaa sukupuolta olevien liitto on rakennettu toisen varatulle tontille. Vapaita tontteja olisi rakentaa ja lakeja säätää, nimittäin sanoja riittää nimetä vaikka minkälaisia liittoja."

Esille on noussut se, että Aito -nimitys ei ole halveeraava. Osa on moittinut sitä että termi on pejoratiivinen ja implikoisi että toisenlaiset avioliitot olisivat jotenkin epäaitoja. Kannan puolustajilla on asiaan selvä kanta. Tämä nimeämiskysymys on vaikea. Ja olen tässä kohden kallistumassa sille kannalle että nimitys ei ole pejoratiivinen.
1: Ei vaikka minun henkilökohtaisesti onkin vaikeaa pitää alkuperäisyyttä aitona. En esimerkiksi ole niitä jotka määrittävät sanojen "oikeita" merkityksiä etymologian sanakirjalla. Sanan valitsijat ovat kokeneet tämän "aitona" ja sillä hyvä. "Alkuperäinen" avioliitto olisi tuonut mukanaan hauskoja haaremiajatuksia ja ymmärrän miksi tälle tielle ei ole menty. Se, miksi tähän ei ole valittu "kristillinen", "islamistinen" tai "judeo-kristillinen" avioliitto tai "uskovien avioliitto" niin, no sitä varten minulla on tässä blogauksessa kakkosluku. Palaan asiaan - mutta en vielä.

Omituista vain on se, että tässä kohden Aidon Avioliiton kannattajat ovat ongelmissa. Sillä tasa-arvoista avioliittolakia vastustettiin argumentaatiolla joka on rakenteeltaan hyvin samanlainen kuin tuo heihin nyt kohdistettu syytös. Kun asia on nyt ilmiselvästi paskaa ja huonoa argumentointia, niin miksi nämä samat ihmsiet eivät ole tätä ilmiselvyyttä huomannut silloin kun sillä vastustettiin tasa-arvoista avioliittolakia?

Silloin ongelma tiviistyi juuri nimeämiseen. Moni suuttui että he eivät aja epätasa-arvoista avioliittoa. Selitys kuului että Onhan tasa-arvoisen avioliiton kohdalla suututtu siitä että "kaikilla on samat oikeudet mennä naimisiin eri sukupuolta olevan kanssa". Eli tasa-arvo voidaan määritellä näin joten kaikki muut määritelmät ovat väärässä ja typeriä ja virheellisiä.

Tässä nimeämisasiassa omaa näkemystään tasa-arvoiseksi kutsuva puoli taas näki asiaa sitä kautta, että mikä on tasa-arvon ja privileegion ero. Privileegio on sitä että osa saa mennä avioon haluamansa ihmisen kanssa. Homot eivät. Ja että reilussa yhteiskunnassa tämä rajoite pitäisi jotenkin erityisen vahvasti argumentoida. (Ongelmana näyttääkin olevan juuri se, että vaikka argumentteja esitetään niin niissä riskinä on se, että ollakseen koherentti pitäisi lapsia suojella myös avioerolta tekemällä niistä täysin laittomia.) Ricky Gervaisin huumorilla "Same sex marriage is not gay privilege, it's equal rights. Privilege would be something like gay people not paying taxes. Like churches don't." Tämä nimitys sitten varattiin ja tälle tontille sitten yritettiin tunkea selittämällä että perinteinen avioliittosysteemi on nimenomaan tasa-arvoinen. Tämä tehtiin "tasa-arvo" uudelleenmäärittelemällä tavalla jota "tasa-arvoisen avioliittolain" määrittelijät eivät itse olleet käyttäneet.

Kun menneisyydessä moni on tiedostanut että "Jos väittää homoliittoja tasa-arvoisiksi niin väittää että toiset ovat epätasa-arvoisia." Tuossa joku voisi sanoa että nimenomaan sitten pitäisi tarkoittaa että "aito avioliitto" tarkoittaa että toinen on "epäaito avioliitto". Tässäkin taistelua käydään sillä että "aito" voidaan nimetä ties miten.

Itse olen sitä mieltä että tässä tasa-arvoinen avioliitto -sana tulkitaan sillä määrittein mitä liberaalit sitä käyttävät, koska se on heidän puheissaan. Konservatiivit ja ties mitkä teologit sitten ovat vain vääristelemässä, jos käyttää eri terminsisältöä kuin kritiikin kohde, niin tekee ekvivokaation, määritelmä jolla moititaan on sanamuodoltaan sama mutta termin sisältö vaihdetaan toiseksi, ikään kuin piilossa. Tämä on päättelyvirhe, peräti logiikkaan liittyvä eli siinä mielessä paha virhe. Tämän lisäksi pejoratiivisuussyytös panee sanoja toisen suuhun, sellaisia joita hän ei ole itse sanonut. Joten se on myös olkiukko. Olkiukko taas on yleensä sekä perustelun logiikkaa että keskustelun asiallisuutta rikkova.

Tässä kohden on tietysti niin että avioliiton aitous tarkoittaa sitten sitä mitä tämä aidon avioliiton kannattajat sillä tarkoittavat. (Esim. Minun mieleeni tulee "aito maito", joka ei ole sen aidompaa kuin valion maitokaan. Mutta tällä ei ole merkitystä koska assosiaatio ei ole se miten näitä pitäisi pelata.) Asialla olisi jotain merkitystä. Paitsi että kaikki on käsitemasturbaatiota ja retorisia pelejä. Niitä saa pelata niin paljon kuin haluaa, mutta jos kuvittelee että tämä tekee mitään muuta kuin vähentää uskottavuutta monien silmissä niin sitten luulee kyllä väärin.

Tahtoisin kuitenkin huomauttaa että Suomen Laki on jotain joka koskee kaikkia Suomalaisia. Kristityt voivat toki määritellä kirkon avioliiton miten mielivät koska ovat kristittyjä. Mutta koska emme elä teologiassa tällä ei ole mitään tekemistä juridisen määritelmän kanssa. Jokainen Suomen kansalainen on sisäpiiriä eikä kenenkään toisen tontilla. Suomen laki koskee kaikkia ja jos sama laki koskee kaikkia on uskonnonvapauden, sananvapauden, mielipiteenvapauden ja ties minkä vapauden vastaista kieltää kansalaisia ottamasta kantaa vaikka avioliittotermiin juridisena konseptina. Kun heittää suustaan tämänlaisia sammakoita on pirun vaikeaa perustella muille että "kyseessä ei ole syrjintä". Mieleen tulee koulukiusaaja joka rystyset verillä selittää opettajalle että oli vaan leikkiä se missä toisen irtohammas lopulta päätyi koulun hietikolle. "Ei olla" ei tuossa tilanteessa ole mikään argumentti.

Uskonnotonkin voi?

"Yhdistys on uskonnollisesti sitoutumaton, joten lienee ymmärrettävää, että tilaksi ei valittu vaikkapa jonkin seurakunnan tilaa. Luulempa, että kohu olisi tullut ihan mistä tahansa paikasta. Kohuksi riittää jo yhdistyksen olemassa olo."

En tartu tässä kohukysymykseen. Muistutan vain että tasa-arvoisesta avioliittolaistakin tuli kohu. Ja kova kohu tilikin. Se on sitä so what -kulmaa joka on irrelevantti. Kristittyjen toisinajattelijoiden marttyrisointia siinä yritetään, melko säälittävällä tavalla. Kohina, kritiikki, vastustus ja boikotti nähdään vainoamisina. Ne eivät ole. Se, että asettuu maailmankuvasodassa näkyvissä asioissa edustamaan tiettyä mielipidettä johtaa kommentointiin ja siihen että asiasta kohistaan. Julkinen keskustelu ei ole vainoa. Jos tätä eroa ei ymmärrä tätä ei voi olla kognitiivisesti kyvykäs ottamaan kantaa sellaisiin kysymyksiin kuin "onko vai eikö ole syrjintää".

Mutta tuossa nousi "uskonnollinen sitoutumattomuus". Itseäni hämmentää että tässä on paikaksi valittu Heureka. Ei tiedekeskuksen henki kuvasta avioliittolain palauttamiseetosta yhtään enempää kuin kirkkokaan. Tietääkseni nörttimäinen fysiikkaleluilla leikkiminen ei ole se mikä kuvastaa Aitoa Avioliittolakia.

"Ei olla uskonnollisia" on väitteenä toki omituinen. Mutta kun paikalla on Tapio Puolimatka, on selvää että "ei olla" on odotettavaa. Eli samalla tavalla kuin "intelligent design" ei ole kreationismia. Ja kreationismi "ei ole" uskontoa. Perusväitteeni itse asiassa on, että periaatteessa voidaan nähdä yleinen (general) esitys jossa ateisti voi vihata homojen avioliittoa. Kuitenkin tässä kohden esitys on spesifi (particular) ja koskee että juuri Aito Avioliitto olisi uskonnollisesti sitoutumaton. Tämä taas on käytännössä ilmiselvästi hevonpaskaa.

Ryhmän johto paljastaa minkälaisesta liikkeestä on kysymys. Lainataan suoraan "Aito avioliitto -yhdistyksen" sivuja. "Vieraina Ranskan suurmielenilmaisut avioliiton puolesta järjestäneen La Manif Pour Tous -järjestön presidentti Ludovine de La Rochère, sekä Varro Vooglaid Viron avioliittoliikkeistä. Tulkkaus suomeksi. Mukana eduskunnan lakivaliokunnan jäsenet Peter Östman ja Mika Niikko sekä Aito avioliitto ry:n puheenjohtaja Jukka Rahkonen. Professori Tapio Puolimatkan luento aiheesta: Miten sukupuolineutraali avioliittolaki murentaa yhteiskuntaelämän perustaa. Tapahtumassa julkaistaan KANSALAISALOITE sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseksi. Tilaisuuden juontaa Pasi Turunen."
1: Tapio Puolimatka on ID -kytköksinen Alvin Plantingan kalvinistista teologiaa fanittava innokas kristitty. Hän on lainannut innokkaasti argumentointia jossa evoluutiota kannattava ateisti ei voi olla rationaalinen ihminen, intellektuellisesti itseensä tyytyväinen.
2: Mika Niikko, no hänkin on esimerkiksi yrittänyt saada kreationismia kouluihin.
3: Pasi Turunen on aktiivinen kristillinen apologetiikko joka on mm. palkittu vuoden kristillisen kirjan kirjoittamisesta. Hän muun muassa rinnasti Jokelan ampumisten yhteydessä ateismin tämänlaisii surmaajiin. Asenne varmasti lähentää uskonnottomaan kulmaan.
4: Ja jos Pasi Turunen on korostanut että ateistien kampanjan räväkkyys ja ärhäkkyys kertovat liikkeen heikkoudesta ja on korostanut tähän tarttumisen tärkeyttä, on erikoista että hän on samassa tilaisuudessa Lodivine de La Rochèren kanssa. Meno hänellä ja hänen viiteryhmällään on monta kertaa pahempaa kuin bussimainoksia liimanneilla lappujenjakoateisteilla oli. Mitä ranskalaisesta aktivistista on sanottavana, paitsi että hänellä on wikipediasivut ranskaksi. Ja sitä lukiessa selviää että "ei ainakaan uskonnoton" lienee varsin maltillinen kuvaus hänen vakaumuksestaan.
5: Peter Östman on kristillisdemokraattien puheenjohtaja. Yhtä uskonnoton kuin Päivi Räsänen.
6: Jukka Rahkonen, karkeasti ottaen melko tuntematon suuruus. Hän taas on mielenkiintoisessa kytköksessä. Hän on ollut varsin ahkera kommentoija "Seurakuntalainen", lehdessä etenkin jos aiheena vain on evoluutio. "Kun systemaattisesti on tuputettu tiettyä maailmankuvaa ja paradigmaa ja yhtä systemaattisesti on estetty vastakkaisten tutkimusten tekemistä ja vaiettu tuloksista niin tehokkaasti kuin se on laillisuuden rajoissa mahdollista, niin ei se ole ihme, ettei ole helppoa palata alkuperäiseen Jumalan luomaan paradigmaan. Itse kullekin uuden paradigman omaksuminen on lähes uskoontuloon verrattava murros koko ajattelussa. Siitä syystä uuden paradigman yleistyminen tieteessä vaatii yleensä kokonaisen sukupolven vaihtumisen. Sen ei kuitenkaan kaikkien kohdalla tarvitse mennä niin." Aivan selkeästi uskonnotonta. Ei ollenkaan uskonnollista tämä, ei kreationismiakaan, etenkään kun R.A.T.E -kliseet ja muut YEC -konventiot käytetään mieluusti.

Itse asiassa näyttää siltä että Aito Avioliitto on paitsi kristittyjen niin myös hyvin kreationistihenkisten kristittyjen ponnistus. (Kreationismiteeman kohdalla järjestäjissä on vähintään yliedustus, ellei peräti loukkaamaton yksimielisyys.) Kuinka tämä ryhmä pystyy muka huomioimaan maallisemman osion? Kysymys on nimenomaan siitä että kenties homojen avioliittojen vastustus ja heteroliittojen avioliiton kannatus ovat sellaisia että uskonnotonkin voisi niitä kannattaa. Mutta tällä ryhmällä on hyvin haasteellista huomioida nämä ihmiset. Miten he ovat varmistaneet että eivät tee omia olkiukkokyhäelmiään "naturalisteista" ja esitä sellaisia argumentteja joissa ei mainita Jumalaa mutta jotka vetoavat vain niihin ateisteihin jotka ovat idiootteja. (Tokihan voidaan kuvitella että teistikin voisi uskoa että Jumala ei ole luonut universumia, mutta tämä ei olisi loogista. Tämänlainen sanavalinta on tarpeen siksi että korostetaan että argumentit olisivat rationaalisia myös eikristityille.) Kun paikalla on monta kristittyä jotka ovat kuluttaneet elämänsä siihen että he korostavat että ateisti ei voi olla rationaalinen ja eettinen tuskin ovat argumentoimassa että homoliitot ovat uskonnottomistakin epäeettinen asia. Asiaa korostaa se, että viiteryhmässä ei näytä hevin olevan uskonnottomia toimijoita. Ei esitelmöimässä tai Aito Avioliitto -järjestön sisällä toimijoissa. Tämä herättää kysymyksen "miksi". Ja järkevin syy on siinä että tämä kyseinen toimija ei ole tosiasiassa mikään uskonnollisesti sitoutumaton.

Toki asia on myös meta-argumentatiivisesti haasteellinen. "Tämä Päivä" -blogissa oli esimerkiksi kuvaus argumentista jota myytiin maallisena vastustuksena tasa-arvoiselle avioliittolaille. Tämä argumentti oli, paitsi huono, niin myös siitä erikoinen että se oli itse asiassa rakenteeltaan teistinen. Kommentoinkin sinne pitkästi aloittaen "Ne eivät toki ole eksplisiittisesti uskonnollisia, mutta ne ovat - kuten näytät - järjettömiä jos niitä katsotaan yhtään uskonnollisen kontekstin ulkopuolelta." ...""Luonnollisuus" on vain tapa kätkeä, implisitisoida, vanha sanonta "Luomakunta" ja "Jumalan luoma maailmanjärjestys". Kun homous kielletään Raamatussa, niin se on luonnonjärjestystä vastaan vaikka kaikki maailman sorsat olisi kuinka homoja." ... "Homoseksuaalisuuden lisääntyminen nähdään ongelmana koska se redusoituu siihen samaan "luomisjärjestykseen". Avio-oikeuden laajeneminen nähdään ongelmana samaa kautta. Ja jos tavallinen perhe liitetään samaan ryhmään homoseksuaalisuuden kanssa, ryvettyy siinä koko perhekonsepti ja ihmiset etääntyvät siitä Jumalan hyvästä luonnonjärjestyksestä." ... "Kannatan yleensä ns. hyväntahtoisuuden periaatetta, jossa jos joku esittää jotain omituista ja ristiriitaista, niin ajattelen että se johtuu jostain muusta. Että ihmiset ovat perustaltaan kohtuu järkeviä, eli heidän ajattelussaan on esimerkiksi mukana jotain piilo-oletuksia." Tuossa tapauksessa piilo-oletuksena oli teologia. Argumenttiperinne on sidottava katoliseen siveyperinteeseen jossa on jätetty Jumala mainitsematta. Valitettavasti tämä piilotus johtaa non sequituriin; Argumentti ei enää ole sellainen että "näistä premisseistä seuraa tuo johtopäätös". ; Ajatus lisääntymisestä funktiona kun johtaa ongelmiin. Ilman Jumalaa se on kuin väite siitä että käsiä ei voi käyttää juuri mihinkään koska niillä voisi olla vain yksi funktio. Ja siihen että yleisyys ei ole kaikki jos mies on kaksimetrinen hän ei edusta keskiarvoisen mittaista miestä eikä siksi voi olla mies. Nämä lisäoletukset hoidetaan yleensä Jumalalla.

Jatkaisin ranttia tuosta enemmän, mutta sillä ei ole väliä. Sillä Aito Avioliitto ei yllä edes siihen tasolle että sitä voitaisiin käsitellä yleisenä (general) kantana homoseksuaalisuuteen. Se on selvästi hyvin tietynlaisten (particular) ihmisten yhteenliittymä. Heillä on toki lupa tehdä näin, eikä ole laitonta pitää tämänlaisia tilaisuuksia. Mutta että uskonnosta riippumaton. Sitä se ei taatusti ole.

Tietääkseni ongelma onkin juuri siinä että "kristittyjen tontilla kristinuskon määräämä heteroliitto" onkin asian ytimessä. Ja uskonnottomat ovat melko lailla dumpattu ulkopuolelle koko asiassa. On aivan turhaa väittää että tämä edustaisi jotain laajempaa kuin kristittyjä. Tässä mielessä Heurekan sijasta olisi ollut rehellistä pitää tilaisuus saman tien jonkun lahkolaiskristillisen seurakunnan tiloissa. Jostain syystä "Aito Avioliitto" näyttää silmissäni tuhkimotarinalta. Asenteeltaan, ei lopputulokseltaan. (Tuhkimo kertoo ihanteista aina adoptiolapsen kohtaloista perijöiden saamiseen keskittymiseen asti. Unohtamatta sitä että seassa on kaiken maailman kreationisteja jotka pyörivät ympäriinsä kuin rotat. Joita pitää sitten kuunnella. Ja luottaa täysin tietäjiin jotka tekevät juttuja puhumalla nonsenseä.)

---

Näitä oivalluksia saadessani olisin voinut huutaa "Heureka". Mutta se olisi ollut tilanteeseen sopimatonta.