Arvopohjan koettelu

On jännittävää katsoa mistä kristityt puhuvat kun he puhuvat arvopohjasta. Tässä tehokas keino on katsoa sitä, missä yhteyksissä asiat nousevat esiin ja missä eivät. ; Konservatiivisia fundamentalisteja tässä asiassa kuvaa se, että arvopohjasta ollaan huolissaan homoseksuaalien avioliiton kohdalla. Samoin "Suvivirren" tai "Enkeli Taivaan" laulaminen ; Mika Niikon hengessä "Joulujuhla ilman Jeesusta jää ontoksi". Samoin abortti ja eutanasiakysymys nousevat toistuvasti esiin jonain jota tulee vastustaa.

Voidaan sanoa että arvopohja nousee esiin kysymyksissä joissa käsitellään sitä että perinteisiin on osallistutettava kaikki. Kysymys ei ole vain heidän oman uskontonsa ilmaisemisesta itse, vaan tämä täytyy yhteislauluin ja yhdessäolotilaisuuksin jakaa kaikkien, myös eriuskoisten ja ei-uskoisten, läsnäollessa. Toisaalta asia näyttää nousevan esiin myös kysymyksissä jotka eivät kosketa kristittyjä itseään. Kukaan ei pakota heitä homoavioliittoon tai aborttiin tai eutanasiaan. He ovat päättämässä kategorisesti että tämä asia nyt vaan on sellainen että heidän arvopohjansa murtuu jos joku muu tekee näin.

Näkökulma laajenee jos huomaa että arvopohjan koettelu näkyy siinä missä kohden nousee äläkkää siitä että "kirkko on hylännyt Jeesuksen". Tässä ilmeisesti muslimien auttaminen on samaa kuin islaminuskon harrastaminen. (Tämä on hieman erikoista koska Raamatusta vastaavaa asennetta löytyy lähinnä silloin kun fariseukset moittivat Jeesusta samarialaisten tukemisesta ja publikaanien kanssa seurustelusta. Nykykonservatiiville terveet tarvitsevat parannusta.)

Tämä ei toki ole mitenkään uutta. Kun katsoo fundamentalisti-oikeisto-konservatiivista klikkiä he usein korostavat sitä miten he arvostavat perinteitä ja kannattavat uskonnonvapautta. Mutta kun heidän sanomisiaan seuraa näkee että he haluavat ajaa joitain rajoitteita kaikille. Ja uskonnonvapaus tarkoittaa sitä että "positiivinen uskonnonvapaus" heille itselleen on annettava niin laajaksi että sitä saa tunkea toisten privaattiin. Tai toisten julkiseen tilaan niin että toisten on osallistuttava rituaaliin tai rajattava omaa sananvapauttaan niin että he saavat osallistua tai olla hiljaa - mutta ei ilmaista omaa erimielistä vakaumustaan tässä asiassa päälle.

Uskonnonvapautta ajava konservatiivi lähinnä kovaäänisesti vastustaa liberaalien ajamia vaihtoehtojen kasvattamisia, koska tämä muutos heidän mielestään murentaa arvopohjan. ; Tässä mieleen voikin tulla Yki Räikkälän kirjoituspari "Lestadiolaisuus päättäjän ohjenuorana" ja "Katolisuus päättäjän ohjenuorana". Aiheena on se että Sipilän ja Soinin arvopohja toimii jonain joka selittää osan heidän politiikastaan.
1: Lestadiolaisuuden kohdalla korostuu se, että "Juha Sipilällä on kristillinen vakaumus. Hän on Rauhansanalainen. Rauhan Sanan hallitusta johtaa rovasti Ari Juntunen, Sipilän vaimon veli. Suku on tottunut johtamaan. Sipilä lienee jo yrityselämässä ojentautunut niin, että johtaja on ehdoton auktoriteetti ja esivalta. Nyt hän pääministerinä edustaa valtioesivaltaa. Esivalta on Jumalan asettama. Siis hän on Herramme meille esivallaksi asettama ja meidän tulee olla Hänelle kuuliainen. Rauhansanalainen liberaalius on sitä, että jokaisella on omantunnon vapaus ja oikeus toimia mielensä mukaan myös hengellisissä asioissa. Kunhan on esivallalle alamainen." Tässä auktoriteetissa on joitain ongelmia Suomen käytänteiden kanssa, tavalla jotka demonstroituvat varsin konkreettisesti. "Esivallalla on silläkin esivalta, nimittäin perustuslakivaliokunta. Suomea yhtiöitettäväksi saatettaessa lakeja on täytynyt säätää lujaa tahtia ja useat niistä ovat törmänneet perustuslakiin. Siinä Sipilä varmasti komppaa Soinia: perustuslakivaliokunta on aikansa elänyt. Pitää saada tuomioistuin sopivine nimityksineen." Siksi vapautta periaatteessa korostava ja uskonnonasioistaan periaatteessa vaikeneva Sipilä voikin osoittaa uskonnollisia asenteitaan muuta kautta, toimimalla ja tekemällä tavalla joka heijastaa näitä asenteita ja arvoja ilman Jeesuksen nimen ääneen huutamista. Tämä on hyvä muistutus siitä että sekularismi ja uskonnon piilottaminen ei ratkaise sitä että uskonvakaumuksen mukana olevat ongelmat kuitenkin livahtavat suoraan rakenteisiin. Esivalta -asenne näkyy ihmisten kohtelussa ja käytänteissä. "Kun Susanna Kuparinen käsitteli pääministerin vaimoa Eduskunta -näytelmässään, kävi pääministeriltä käsky Ylelle, että Kuparisen on poistuttava Pressiklubi-ohjelmasta. Kun Ylen toimittaja käsitteli Sipilän sukulaisten firmaa, joka oli saanut pääministerin päätöksellä 100 miljoonaa lisärahaa saaneelta Terrafamelta, sai toimittaja lähteä."
2: Katolisuuden kohdalla nousee esiin hieman eri kulma, tosin käytännössä toiminta on samanlaista, se vain kumpuaa hieman erilaisesta teoreettisesta pohjasta ja astetta erilaisesta asenteesta. Itse toiminta ja suhde uskonnonvapauteen ja vastaaviin asioihin ovat samantyylisiä. "Uskontoja voidaan pitää demokraattisina vain sikäli, että niiden mukaan me kaikki olemme yhtä syntisiä ja kaikki säätyyn katsomatta ovat ansainneet kadotuksen. Mutta järjestelmänä uskonto onkin kaikkea muuta. Ylhäältä sanellaan kaikki, miten meidän tulee elää ilman pienintäkään vaikuttamisen mahdollisuutta. Ja jos et ole sanelijan puolella, sinut tuomitaan." Tässä ei vaieta vakaumuksesta. Sen sijaan tässä sanat ja uskonnon tekeminen avoimesti poliittisessa tilassa. Näistä ei keskustella koska arvopohja on määritelty ja sitä ei kyseenalaisteta tai luoda, vaan otetaan sellaisenaan, poliittinen epäkorrektius ei saa koskea niitä asioita - toisin kuin harhaoppisten etiketistöä vaikka siinä saako maahanmuuttajia kutsua häijyillä pilkkanimillä. "Soinilla ei ole mitään homoja vastaan. Näin on todennut. Vuonna 2009 tosin kertoi, että "seksuaalisuus kuuluu vain miehelle ja vaimolle, koska se vain on niin". Olkoot homoja, kunhan eivät homostele. Niin se vain on. Homoavioliitto on Soinille moraalikysymys. Homojen avioliitto on moraaliton." Tässä arvot ovat näkyvästi siinä, että taistellaan harhaoppia vastaan. "Ja niin se ”keneltä otetaan ja missä ei voi joustaa” -eetos on tullut todistetuksi. Timo Soini, köyhien ja unohdettujen asialla olevana, on tässä hallituksessa mukana yhtään häpeilemättä hyväksynyt köyhiltä ja tulottomilta ottamisen. Mutta yksi oli asia, jossa hän ainoana ministerinä oli vastaan: mies- ja naisparien asemaa parantava hallituksen lakipaketti. SE edusti moraalittomuutta, kohtuuttomuutta ja kauhistusta."

Monia muitakin asioita kenties vastustetaan teoriassa mutta niitä vastaan ei nouse reaktioita. Itse asiassa moni kysymys on sellainen että niiden kohdalla asiaa halutaan ohittaa siten että sanotaan että "asia on ikävä", mutta sitä vastaan ei nousta vastaavanlaisella aktiivisella panostuksella kuin vaikka homojen avioliittoa vastaan. Itse asiassa näistä asioista kertojaa kohtaan noustaan siten että yritetään siirtää keskustelu muualle ja paheksutaan tämänlaista näkökulmaa epäkohteliaana.

Nämä eivät selvästi uhkaa arvopohjaa. Tälläisiä kysymyksiä ovat vaikka lestadiolaisten ja katolisten parissa tapahtuneet pedofiilien piilottelut. Kirkon parissa väistetään esimerkiksi 1990 -luvun saatanapaniikkia koskevasta osavastuun kantamista. Näistä vastuun kantaminen kun sekin näyttä uhkaavan arvopohjaa. Tai kuten Räikkälä "Uskontoja voidaan pitää demokraattisina vain sikäli, että niiden mukaan me kaikki olemme yhtä syntisiä ja kaikki säätyyn katsomatta ovat ansainneet kadotuksen. Mutta järjestelmänä uskonto onkin kaikkea muuta. Ylhäältä sanellaan kaikki, miten meidän tulee elää ilman pienintäkään vaikuttamisen mahdollisuutta. Ja jos et ole sanelijan puolella, sinut tuomitaan. Sellaista kutsutaan diktatuuriksi. Mutta näin monet oikeana pitävät. Suomen teologisen instituutin pääsihteeri, teol. tri Ville Auvinen sanoikin sen taannoin A-talkissa, jossa käsiteltiin kirkon homovihkimysasiaa. Kirkossa ei voi noudattaa demokratiaa. Kirkossa kuuluu olla teokratia. Tämän sanan hän lausui ääneen." Konservatiivinen perusarvopohja ja sen uskononvapaus on liberaalia sinä mielessä etä jokainen saa uskoa juuri kuten hala kunhan on kuuliainen.

Virallisesti kenelläkään ei ole mitään uskonnottomia vastaan, kunhan he muistavat olla alamaisia uskonnolle. Juhlivat jouluja kristillisesti, osallistuvat kristilliseen perinteenviettoon hiljaisesti eivätkä korota koskaan ääntään tai kerro omia mielipiteitään jos ne nousevat yhtään kristinuskoa vastakarvaan.
1: Tästä hauskana erikoiskuvana on se, että jos harrastaa positiivista uskonnonvapauttaan tässä asiassa niin kehotetaan menemään Pohjois-Koreaan. Aivan kuin ei-sekulaari uskonnottomuus olisi sitä että vakaumukset pitäisi sekulaaristi piilottaa. Yhtenäiskulttuuria ajavahan on lähempänä Pohjois-Koreaa jossa yhtenäiskulttuuria juuri ei saa kritisoida. ("Suvivirren" laulamattomuuttakin pidetään esimerkiksi "epäsuomalaisena".)

Yhteenveto

Virallisen maailman mukaan meillä on hienoja ja hyviä kristittyjä jotka arvostavat uskonnonvapautta. Ja joille uskonto on ennen kaikkea arvojen lähde. Käytännössä nämä arvot tarkoittavat sitä että oma positiivinen uskonnonvapaus ajetaan toisten käytösten ohjaamiseen. Kosketaan asioita jotka eivät muuta omaa käytöstä vaan rajoittavat vääräuskoisten harhautumista. Uskonnottomia ei sellaisenaan vastusteta, kunhan he muistavat olla alamaisia ja hyväksyvät puoli-ihmisen roolin jossa tärkein uskonnonvapauden ilmaisu on siinä että kun muut laulavat positiivista uskonnonvapauttaan ääneen niin itse saa valita laulaako mukana vai pitääkö turpansa kiinni. Ja vastaava asenne on toki kaikessa muuallakin yhteiskunnassa. ; Sitä saa uskoa miten haluaa mutta jos on ääneen uskonnoton, olisi oikea paikka muuttaa Pohjois-Koreaan. Tämä asenne on se joka sitten tarkoittaa "tervettä arvopohjaa". Syvältä ne arvot ainakin ovat. Kenties pohjemmalle onkin vaikeampaa mennä. Syvemmällä olevia perusteita saa todellakin hakea.