Näytetään tekstit, joissa on tunniste Reinikainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Reinikainen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Lihansyönnistä

Rationality Rulesissa oli pieni video klassisesta kasvissyönnin puolustusargumentista. (Mikä on hauskaa koska kanava on aika vahvasti ateistikanava ja ateismia ja kasvissyöntiä ei välttämättä liitetä kovin helpoti yhteen.) Argumentti sai hänen käsissään implisiittisesti evoluutiopsykologisia sävyjä ja se laajeni eräänlaiseksi selitysmalliksi siitä miksi yksinä aikoina on sallittu orjuus ja toisina lihansyöntiä on pidetty pahana. Keskiöön asettui kuitenkin moraalisuus ja moralismi. Se, onko esimerkiksi Sam Harris moraalinen hirviö kun hän luopui kasvissyönnistä. Ja olemmeko ihmisinä asemassa jossa opettelemme argumentteja ja saamme viisautta menneisyyden ihmisiltä voidaksemme seistä heidän harteillaan kusemassa heidän kasvoilleen.

Video on mielenkiintoinen mutta en halua, ehkä juuri sen vuoksi, toistaa sen sisältöä tässä. Sen sijaan nappaan esille toisenlaisen näkökulman samaan argumenttiin. Ja se voisi olla enemmän poliittis-ignorantillinen.

Rationality Rulesin kuvaama argumentti voisi taipua karkeasti seuraavanlaiseen suomenkieliseen muotoon;
P1: Ei ole moraalisesti hyväksyttävää tarpeettomasti vahingoittaa tietoisia olentoja.
P2: Lihantuotanto tarpeettomasti vahingoittaa tietoisia olentoja.
J: Lihantuotanto ei ole moraalisesti hyväksyttävää.

Oikeasti argumentti on hieman erilainen. Ja yritän selittää mutilointini syitä. Puhun siksi hieman enemmän molemmista premisseistä.

P1:

Tämä argumentti on yleisesti nähty hyvin vahvaksi. Hyvin harva puolustaa eläinrääkkäystä. Toki muistan jossain teologisessa argumentaatiossa, kuten Pekka Reinikaisen vanhoissa kreationismikirjoissa, olevan argumentteja joissa eläimillä ei ole sielua ja sen vuoksi niiden kärsimyksellä ei ole merkitystä esimerkiksi pahan ongelman kohdalla. Mutta nämä vetävät usein linjaa siihen suuntaan että eläinten kärsimys on enemmän tai vähemmän trivialisoitu. William Lane Craigilla on tunnetusti paljon argumentteja jotka tekevät juuri tätä. Mutta nämä argumentit eivät silti muuta eläinrääkkäystä hauskaksi ja eettiseksi toiminnaksi. Ainoastaan triviaaliksi. Tämä asia on mielestäni niin merkityksellinen että halusin antaa tälle tilaa.

Kuitenkin tässä oletuksessa on sana "tarpeettomasti". Joka on tärkeä. Koska monesti esimerkiksi myrkytämme rottia jotta ne eivät levittäisi ruttoa. Ja tätä pidetään moraalisesti hyväksyttävänä. Joku voisi vetää jopa pidemmälle ja sanoa että tämänlainen rotantappo olisi hyve ja velvollisuus. Mutta moraalinen hyväksyttävyys on monille niin vahvasti sidottu näkemys että vahvempi versio jossa kielletään tietoisten olentojen kaikki vahingoittaminen johtaisi premissin hylkäämiseen. Päättely olisi sinänsä rakenteellisesti pätevä mutta kukaan ei välittäisi siitä koska ensimmäinen premissi nähtäisiin epätodeksi.

Kuitenkin juuri tämä "tarpeettomasti" -sana on myös epämääräinen ja voi johtaa esimerkiksi spesistisiin argumentteihin jossa ihminen on parempi kuin muut. Sillä tarpeettomuus ja tarpeellisuus arvioidaan jollain tämän argumentin muotoilusta ulosjääneelle arviointiapparaatilla. Ja tämä voi olla mitä vain. Ja näin syntyy tilaa esimerkiksi sille että vegaani voi hyväksyä leikkuupuimurin alle jääneet rotat koska vegaanilla ei ole vaihtoehtoja. Vaikka hänellä on. Kuoleminen nälkään. Tämänlaiset asiat ovat ilmeisesti liian tabu nyky-yhteiskunnassamme.

P1 -> P2: 


Tämä esimerkki näyttää tavallaan sen että maataloustuotannossa on enemmän aste-eroja kuin laatueroja. Ja kasvissyönnissä valitaan pienempi paha. Laajasti maailmaa nähneinä tiedämme, että jos lihantuotannossa työntekijöitä kohdellaan huonosti niin samaa tapahtuu myös tomaatinpoiminnassa. Jos lihantuotannossa kulutetaan valtavasti vettä lihantuotantoon niin vettä kuluu paljon myös proteiinipitoisten manteleiden tuotannossa. Ja jos lihantuotannossa suora kohde on tuotantoeläin joka kuolee niin pelloilla kuolee hyvin paljon rottia, lintuja ja muita olentoja. Ja jos näiden tila on erilainen kuin lehmän, eikö se olisi argumentti sille että meidän olisi eettisesti vahvaa ryhtyä kasvattamaan rottia lihantuotantoeläimiksi? 

Aste-erot ovat tietenkin tärkeitä ja niille voidaan löytää ratkaisuja ja näiden miettiminen on arvokasta. Mutta argumentin binäärinen muotoilu helposti harhaannuttaa ajatukset. Ja siksipä mutiloimani argumentin muotoilukin kiinnittää huomiota lihantuotantoon ja tuomitsee sen ja tavallaan kädestä pitäen ohjaa kasvissyöntiin huomioimatta vastapuolen "samassa sotkussa olemista".

On tärkeää huomata että varsinainen argumentti usein ottaa kantoja jotka sinänsä perustellusti lähtevät siitä että jos tietoisesti hankkii lihaa ja tietää että lihantuotannossa on ongelmia niin nämä kantavat myös ostajaan. Tässä otetaan hyvin seurauseettinen ote asiaan. Ja näen että suurella osalla ihmisistä on harmittavan suuri ero siinä että tapetaanko eläin suoraan vai epäsuoraan. Itse asiassa menen niin pitkälle että näen että he näkevät suuren eron sille tapetaanko ihminen suoraan vai epäsuoraan. Suurin osa maahanmuuttokritiikistä on esimerkiksi sellaista että maahanmuuttajan elossapysyminen on triviaalia. Katsotaan vain länsimaisen ihmisen resursseja itselleen. Harva lähtisi kuitenkaan ampumaan maahanmuuttajia. Lopputulos on sama. Kuoleminen tapahtuu passiivisesti jossain kaukana joko nälkäkuoleman tai jonkun muun kiväärin kautta.

Tämän asenteen hengessä huomautankin että varmasti aika monelle lihansyöjälle liha on passivinen ja neutraali tuote johon ei liity suoraa syyllisyyttä. Itse asiassa tälläisen syyllisyyden esilletuominen on se josta närkästytään. Ja närkästymisessa on kaksi elementtiä
1: Kokemus syytöksen vakavuudesta, ja tässä premissin 1 vahvuus tekee syytöksestä vakavan. Juuri kukaan ei tunnustaudu eläinrääkkääjäksi tai sellaisen hyväksyjäksi.
2: Kokemus siitä että syytös on epätosi.
-> Epäreilu ja vakava syytös närkästyttää ja tuottaa enemmän kokemuksen siitä miten kasvissyöjä on todellisuudesta vieraantunut kuin valaistuminen ja tapojen parantaminen.

Mistä päästään siihen varsinaiseen pihviin

Näkisin että olisi monelle vakuuttavampaa jos he saavat lihankuluttajina synninpäästön ja saisivat tätä kautta oikeutuksen moralisoida lihantuotantoa. Tällöin syyllisyys asettautuisi poliittisesti mielenkiintoisesti lihantuottajiin. ; Nykyisessä keskustelukulttuurissa kasvissyöjät tavallisesti asettautuvat lihansyöjiä ja maataloustuotantoa vastaan. Mutta oikeasti toisilla tavoilla voisi syntyä tehokkaampaa poliittista efektiä. 

Ja jos joku syyttää argumenttia politisoivaksi sanon että kyllä ja merkityksetöntä. Yksi tämän analyysin teema todellakin on että "argumentit eivät muutoinkaan koskaan ole koskaan ideologisesti neutraaleja". Koska muuten premissejen hyväksymisestä moraalikysymyksissä ei olisi väliä. Mutta niillä on oltava väliä koska argumentin rakenteen on oltava sellainen että sen premisseistä on synnyttävä johtopäätös. Ja premissien tulee olla tosia. Jos kumpikaan näistä ehdoista puuttuu päätelmä on epäpätevä. Argumentti ei muutu vääräksi sillä että siihen voidaan sitoa poliittinen motiivi.
1: C. S. Lewis on argumentoinut vastaavaa Jumalan kohdalla, selittäen että monesti ateistit antavat selityksiä miksi on psykologisesti tai muista syistä motivoivaa uskoa Jumalaa. Mutta ongelmana näissä argumenteissa on se, että psykologiset argumentit ovat tehokas leimakirves vasta sitten kun ensin on todistettu että Jumala on tyhmä uskomus.
2: Huomatkaa että muotoilu on poliittinen, mutta ei minun poliittinen. Ymmärrän potentiaalin sellaisen nähdessäni. En koe olevani erityisen maatalousvastainen ihminen. Onhan minulla maatalousalan tutkinto ja olen tehnyt töitä MTT:n siantutkimuspuolella ynnä koulutukseen liittyen olen ns. "ollut teurastamossa tekemässä muutakin kuin sivustakatsomista". Oma periaatteeni on se, että en syö mitään mitä en olisi itse omin käsin valmis tappamaan. (Mikä tarjoaa hämmentävää älyllistä potentiaalia kannibalismiin, yleensä asiaa ei tiedosteta tässä tunteisiinvetoavassa kasvissyöjien suosimassa tempussa.)

Minusta on mielenkiintoista että monesti kasvissyöntiä pidetään kaupunkilaisena lihantuotannosta etääntymisenä. Asiana joka korjataan valistuksella. Valistus tarkoitta sitten yleensä sitä että pienet lapset menevät tiloille. Tai kuten YLE asian uutisoi "Kaupunkilaislapset tutustuvat maatiloihin". Tässä mielenkiintoista on se, miten kaikkea ei näytetä lapsille. Lapset pääsevät rapsuttamaan eläimiä. Jolloin he saavat lihantuotannosta saman kokemuksen mitä minä saan kaikkien muiden koirista. Koirien kanssa on kivaa leikkiä ja niitä on mukavaa silittää. (Mikä on ihanaa. Varsinkin kun ei tarvitse aamu kolmelta nousta viemää koiraa sateessa ulos paskalle ja sen jälkeen painia pesuun kurakoiraa jota kylpy motivoi vähemmän kuin kuralammikossa kiemurtelu päinvastoin ei.) 

Näytetäänkö kaupunkilaislapsille koko kokonaisuus? Miksi, jos vieraantuminen on se ongelma, ei valistettaisi lapsia viemällä heidät rapsuttelukokemusten jälkeen teurastamolle jossa saavat omin käsin kokeilla teurastaa sen ihanan lampaan jota juuri varttia aikaisemmin rapsuttelivat omin käsin? Koska kysymyksessä ei tavallaan ole valistus vaan kontekstointi.

Koko tämä prosessi antaa tilaa sille, mistä MTK räjähtää. Pastori Kari Kuula kirjoitti Kirkko & Kaupungin kolumnissaan teollisen eläintuotannon saatanallisuudesta kolumnin jota en voi tähän linkittää koska se kohtasi cancelkulttuurin. Kun vegaanit tai Animalia syyttävät lihansyöjiä ja maataloutta ei tarvitse tehdä mitään. Mutta jos syytteessä ei alleviivatusti olekaan lihansyöjä, vaan lihansyöjää pidetään moraalisesti vähäisempänä, alkaa MTK:ssa kuulumaan. Varmasti asiaan vaikuttaa myös se, että pappi edustaa moraaliasioita monelle ihmiselle enemmän kuin jokin poliittiseksi koettu ideologia. (Olen vähän jutellut vanhemman väen kanssa ja heille ideologia on lähinnä heikko ja epäonnistunut ja politisoitunut uskonto. Ideologiat ovat Jumalasta etääntyneiden uskontoa. Itse en voi olla näkemättä uskonnon ja politiikan sidosta joka on niin vahva että nykyään on miltei mahdotonta pitää neutraalia teologiaa käsittelevää kanavaa. Monelle uskonto politisoituu heti kun se jollain tavalla haukkuu konservatiivista ihmistä itseään eikä sen sijaan hauku kaupunkilaisia ja liberaaleja. Seuraavassa lauseessa he puhuvat siitä miten kristitty tietää että oikea pahin vihollinen on heidän sisällään. Ja kukapa minä olen olemaan heidän kanssaan erimielinen?)

lauantai 25. helmikuuta 2017

Ei tee pahaa kärpäsellekään; Hyönteisistä ja kärsimykseestä


Charles Darwin kiinnitti huomiota loispistiäisiin. Nämä munivat toisiin hyönteisiin ja toukat söivät elävän uhrinsa hitaasti elävältä. Darwinin näkemyksessä korostettiin sitä minkälainen Jumala olisi on voinut luoda jotain niin julmaa kuin loispistiäiset. Tätä kautta hän esitti eräänlaisen muunnelman pahan ongelmasta.

Tämänlainen haaste ei ole kovin merkittävä monillekaan teologeille.

Darwin oli tässä mielessä herkkätunteinen. ; Darwinia edeltävinä aikoinakin asia on jo tavallaan huomioitu. Esimerkiksi René Descartes uskoi että eläimet eivät kokeneet relevanttia kärsimystä. Että niiden tuskaisaksi koetut äänet ovat enemmänkin rikkoutuviin esineisiin kuin ihmisiin verrattavissa. Descartes demonstroi tämän vakaumuksensa surmaamalla nykyajan mittakaavoisa julmasti oman puolisonsa koiran. (Puoliso ja koira eivät ilahtuneet.)

Ajatus on toki suosittu myös modernina aikana. Esimerkiksi Pekka Reinikainen on kirjoissaan kertonut siitä miten luonnon julmuus ja sen liittäminen pahan ongelmaan on turhaa koska eläimet eivät kärsi relevantilla tavalla. Samoin William Lane Craig on esittänyt että eläimet eivät koe aitoa kärsimystä joten niillä ei ole merkittävää suhdetta pahan ongelmaan.

Moderni teologi voisi selittää siitä miten Darwin harjoittaa antropomorfismia eli liittää hyönteisiin inhimillisyyttä. Sitä voitaisiin selittää että eläimet eivät kärsi millään relevantilla tavalla. Niiden tietoisuus on vajaata. Tässä mielessä teologit tarjoavatkin mutkan joka on tuttu liberaalien aborttikeskustelusta ; Tässä sikiö määrittyy solupalloksi jolla ei ole sellaista hermostoa että se kärsisi mitenkään relevantilla tavalla. (Tässä ihmisarvo voi olla absoluuttinen mutta se koskee vain niitä jotka määrittyvät tietoisiksi ihmisiksi. Ihmisarvo koskee vain ihmisiä.)

Tämä kysymys onkin suurelta osin ohitettu.

Teologialla on tässä mielessä jännittävä suhde eläinten hyvinvointiin ja eläinrääkkäykseen. Ja teologiset ratkaisut ovat monesti sellaisia että ne eivät enää vastaa ihmisten peruskokemuksia. Suuri osa nykyajan ihmisistä joilla on koira eivät ajattele kuten Descartes. Ja heistä Descartesin heittäytyminen ei ole vakuuttavaa varmuudenosoitusta vaan sadistista pahuutta. Jotain joka on itse asiassa "sen pahempi koko argumentille".

Kysymys on siitä erikoinen, että jos lähestyy tietoisuutta naturalistisesti, päätyy yleensä sellaisiin malleihin joissa tietoisuus ja kärsimys eivät ole joko-tai -tiloja. Sellaisia jossa teologi vaan sanoo että kohteella a on aidolla ja relevantilla tavalla kärsivä sielu ja kohteella b ei ole sielua tai ainakaan oikeantyylistä sielua. ; Tässä päädytään usein siihen että tietoisuus on jotain joka on vaikkapa Kakun idean mukainen, jokin joka on jossain määrin kaikilla elävillä ja kasvaa "termostaattien määrän kasvaessa".

Lisäksi tässä paljastuu usein erikoisia yksityiskohtia. Tuoreesti on esimerkiksi havaittu kokeellisesti että hyönteisillä on havaittavissa jotain jonka voidaan nähdä subjektiiviseksi tietoisuudeksi jossa on muisti, mieliala ja jokin jossa kokemus muuttaa hyönteisen temperamenttia. Tämä vihjaa siihen suuntaan että Darwin oli hyvinkin oikeilla jäljillä. Tästä on onneksi toki tehty filosofista ja teologista keskustelua, joka toivottavasti viriää jatkossa enemmän.

On selvää että herkkätunteiset ja sympatian ja empatiaa kokevat tarttuvat kärsimykseen herkällä otteella. Selvää on myös että tätä vastustavat voimat jotka seuraavat jotain kylmää dogmaansa jota pitävät objektiivisena moraalina jossa tunteilu on vain sivujuonne. ; Ja tässä kohden on selvää että vastaan tulee useita uskonnottomia ja vastaavia uskovaisten leimaamia Charles Darwineja joiden toiminta on sellaista että uskovaiset joutuvat viittaamaan siihen että Jumala on antanut kaikille moraalilain sisäänsä. Ja jotka joutuvat ohittamaan sen että tosiasiassa kristityt eivät vastaaviin korkeisiin periaatteisiin yllä joten moraalilait joko eivät ole kaikilla tai sitten kristinuskossa itsessään on jotain joka erityisen tilastollisesti yliedustavasti tuhoaa nämä piirteet ihmisissä. (Itseäni ei kiinnosta ryhtyvätkö julmat paskiaiset muita helpommin kristityiksi vai turmeleeko kristinusko ihmisten sisäsyntyisen empatiakyvyn. Lopputulos on kannaltani sama. Identiteetti on varoitusmerkki, signaali siitä että ollaan tavallista todennäköisemmin julman ihmisen kanssa tekemisissä.)

Ihmisistäkin tehdään Kärpäsiä.


Tässä mielessä teologien suhtautuminen hyönteisiin on samaa mitä he tekevät ihmisten kärsimyksen kohdalla itsemurhan ja eutanasian kohdalla. Uskovaiset tulevat mielellään kertomaan miten ihmisen kärsimys ei koskaan ole relevantin kovaa. Tässä on takana enemmän väitelause siitä että Jumala ei voisi tuottaa tuskaa joka ylittää kekenkään kestokykyä kuin se, että tuskaa käsiteltäisiin ja analysoitaisiin tuskan kautta. Teologit mielellään määrittelevät asiat ja muodostavat dogmeja niistä kuin tutkisivat asiaa jostain muutsakin näkökulmasta. Tässä mielessä itsemurhan ja eutanasian kohdalla tuskassa oleva onkin helposti näkemässä että heidän tuskansa falsifioi Jumalan.

Varmuus siitä että hyvä kaikkivaltias Jumala ei tuottaisi tuskaa joka ylittäisi kestokyvyn  yhdistää uskovaista ja esimerkiksi itsemurhaa yrittänyttä minua. Molemmat ovat sitä mieltä että Jumala ei tuottaisi tietynlaisia asioita. Ainut ero tässä on vain siinä että minä tiedän mitä minä olen kokenut ja miltä tämä on tuntunut. Uskovainen ei ole. Hän kuitenkin väittää tietävänsä minun kokemukseni paremmin. ; Tässä mielessä heille eläinrääkkäys ja ihmisrääkkäys ei ole koskaan "oikealla tavalla relevanttia". Ja tämä on suoraa seurausta heidän kannattamastaan teologiasta, ei mitään "syntiä" jota kristityt tekevät siitä huolimatta että heidän uskontonsa yleensä kieltää. (Mitä selitetään rakkaudettoman käytöksen kohdalla yleisesti.)

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Pieni ajatus ; Seksuaali-identiteetin pysyvyydestä

"Vuoden homo" Boelius on nyt yleisesti tunnistettu "seksuaali-identiteetiltään liian nuoreksi". Hän on ikään kuin liian nuori sanomaan kantaa tähän asiaan. Tätä ajavat erityisesti kristityt joista homoseksuaalisuuteen kasvetaan ja se on jonkinlainen valinta. Ja että homous on aina jonkinlainen vaihe. (Kuten minun uskonnottomuutenikin kuulemma. Ihmiset tietävät itseäni paremmin.)

Huvittelin kuitenkin ajatuksella siitä, miten kävisi jos Boelius todellakin sitten paljastuisi heteroseksuaaliksi. Olen aivan varma siitä että siinä vaiheessa ääni muuttuisi kellossa. Nyt nämä samat fundamentalistikristityt pitäisivät palkintoa todisteena siitä että Boelius on ollut vannoutunut homo. 100% niin homo kuin ihminen voi olla. Ei mitään epäselvää homoudessa. Ja miten kristuksen ihme on hänet nyt sitten ehdottomasti korjannut. Aslan ottaisi hänet esimerkiksi eheytumisen mahdollisuudesta. Nuotta kiittäisi sitä miten asiat voisivat toimia. Pekka Reinikainen kirjoittaisi sydäntäriipaisevan kääntymiskertomuksen, koska hän rakastaa aina kristityksi kääntymistä argumentinkorvikkeena ja ratkaisuna mihin tahansa asiaan.

Vastapuoli sitten olisi kovastikin sitä mieltä että Boelius videossaan on puhunut siitä että hän on pitänyt myös joistakuista harvoista tytöistä ja että oikesti hän on ollut jonkinlainen pseudohomo tai biseksuelli joka nyt vain sitten toteuttaa vain tätä heteronormatiivista versiotaan.

Koska kysymys ei oikeasti ole mistään identiteetin pysyvyydestä vaan ideologioista. On turhaa väittää että Boelius ei olisi osana ideologista kiistaa. Ja selvää on että liberaalit ovat itse asiassa vähemmän ajamassa tässä mitään. Eniten näkyvyyttä ja kohkaavuutta asiaan ovat tuoneet paheksuneet kristityt ja muut vastaavat. Ilman heitä kukaan ei olisi kuullutkaan koko tapahtumasta. Boelius ei ollut "leimakirveellä elämänsä pilannut nuori" jos näitä linkkienjakaja-paheksujia ei olisi olemassa. Ja toisaalta elämää ei voisi pilata homo -leimalla otsassa ellei maailmassa olisi paskoja ihmisiä jotka halveksuvat, väheksyvät ja tallaavat homoja vain siksi että he ovat homoja. Nämä ihmiset ovat kiusaamisen lähde ja sen todelliset syylliset.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Uskonnonvapaus vai uskovaisenvapaus?

Kreationismi on hauskaa seurattavaa. Se ei ole enää nykyisin kovinkaan relevanttia seuratavaa. Mutta siihen liittyy kuitenkin tärkeitä teemoja. Ken Ham on esimerkiksi perustanut Nooan arkki -teemaisen puiston joka on opettavainen, jos pitää nuoren maan kreationismia tieteenä. Paikka on hankkinut rahoitustaan verovaroin. Se kuitenkin samalla haluaisi palkata sinne töihin vain ihmisiä jotka uskovat että maa on alle 6000 vuotta vanha. Tähän liittyy juridisia ongelmia. Sillä verovaroin rahoitetut paikat eivät saa valita työntekijöitä uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Tähän liittyen keinona on ollut se, että Arkkipuistoon palkataan ihmisiä mutkan kautta ; Työntekijät haetaan sellaist kautta että he ovat jo sinne päästäkseen läpikäyneet uskonnollisen vakaumuksen tenttaamisen. Joka on sillä kohden laillista, koska se paikka ei hanki rahoitustaan verovaroin. Arkkipuisto on tuottanut ongelmia myös sitä kautta että Amerikoissa koulujen tulee olla uskonnollisesti neutraaleja. Ja tämä on perustuslaissa. Näin ollen kysymys ei ole siitä mikä on kenenkin mielestä reilua vaan siitä keidän Amerikan kansalaisten on noudatettava perustuslakia. Kreationismin opetus (julkisissa)kouluissa on kielletty koska se on lakituvassa tuomittu uskonnoksi. Mutta samalla Arkkipuistossa vieraillaan luokkaretkillä (julkiset koulut tekevät). Joka taas on perustuslain vastaista, joskin siitä on vaikeampaa jäädä kiinni.

Suomen suuntaan tilanne tietenkin näyttää erikoiselta. Sillä meillä on koulussa uskonnonopetusta. Itse asiassa siinä määrin perustuslailla suojattuna, että meillä ei saada "Suvivirttä" pois yhteislaulutilanteista. Luokkaretkillä voidaan käväistä kirkossakin. Tämä näkyy myös lukio-opintojen kohdalla ; Koulutussysteemi muuttuu sellaiseksi, että pian meillä on koulutusjärjestelmä jossa ei ole lukiossa pakko käydä yhtään ainutta kurssia biologiaa. Mutta yksi pakollinen uskonnonkurssi kuitenkin on. Biologiaa ei ole perustuslailla suojattu samalla tavalla. Ja tämä tietysti ilahduttaa kreationistia. Sillä hänen tai hänen lapsensa ei ole pakko opetella pahaa evoluutioteoriaa. Mutta uskontoa tai elämänkatsomustieto on kuitenkin pakotettua vaikka olisi mikä igteisti jonka mielestä uskonto ei ole relevanttia edes sille tasolle että olisi tärkeää identifioitua ateistiksi.

Näiden kahden välisen eron ymmärtäminen on tärkeää. Ei siksi että maan asenteet olisivat erilaisia. Tosiasia on että modernit ateistit hakevat argumenttinsa ja asenteensa Sam Harrisin ja Richard Dawkinsin tapaisilta ihmisiltä. Joiden keskustelukulttuuri on sovittautunut Amerikan malliin. Samoin Suomen konservatiivit hakevat argumenttinsa pääasiassa "rapakon tuolta puolen". Esimerkiksi Pekka Reinikaisen "Unohdettu Genesis" on napattu ilman merkittävää omaa luovuutta ulkomaisesta keskustelusta. Ja jos tutustuu Tapio Puolimatkaan ja hänen tuotantoonsa, voi huomata että hänen sanomisissaan ei ole hänen omia kehittämiään argumentteja. Hän sen sijaan hyvin tiivistää näkemyksiä jotka kiertävät Amerikkalaisten fundamentalistien parissa. Hän on toki hyvin perillä tästä kiertelystä ja osaa tiivistää näitä käytettyjä teemoja hyvin. Ja sellaistakin tarvitaan.

Tärkeää onkin se, että näissä eroissa korostuu hyvin vahvasti se, mitä uskonnonvapaus ylipäätään tarkoittaa. Ja tämä tiivistyy siihen että on kenties oleellista katsoa sekularismia.

Sekularismi ; Yhteiskunnallisen uskonnonvapauden idea


Sekularismissa on kysymys uskonnon inklusiivisuudesta. Jos mietitään miksi kannatetaan maailmaa jossa uskonto näkyy vähän julkisessa elämässä ja miksi politiikkaa ei haluta tehtävän uskonnollisin argumentein on ymmärrettävä se, miten uskonnonvapaudellinen yhteiskunta eroaa teokratioista. Ja se eroaa tässä teokratioista tavalla joka varmasti on näkemyksenä melkolailla jaettu. Eli tiukin oikeistofundamentalistikonservatiivikristittykin ymmärtää perustan. Ja hyväksyykin sen mitä luultavimmin.

Näkemys on yksinkertaisesti siinä että oikeusvaltioissa on velvollisuus kohdella kansalaisia puolueettomasti. Lainsäätäjien, tuomareiden ja virkamiesten tulee pitää samanlaisia järjestelmiä ihmisten uskonnollisista vakaumuksista huolimatta. Murhasta tuomitaan samalla tavalla olipa tekijä kristitty tai islaminuskoinen tai ateisti. Ei tuomita ja rangaista ideologioita vaan yksittäisiä tekoja ja niitä tehneitä ihmisiä. Ideologian vainoamista ei siis harrasteta edes silloin kun tuomitaan lauma ideologisesti motivoituneita terroristeja. Terroristien tuomiot tulevat siitä että he tekevät rikoksia ja tukevat rikoksia tavoilla jotka nekin luokitellaan rikoksiksi. Ja jos tästä syntyy yliedustus tämän ideologian kannattajista, niin sitten syntyy.

Uskonnonvapaus tarkoittaa siis sitä että juutalainen ei saa kevyempiä tuomioita jos hän kivittää ihmisiä vaikka hänen uskontonsa niin käskee. Ja jos poliitikko menee kristillisen vakaumuksensa mukaan sanomaan että murhasta tuomittu tulee vapauttaa vaikka kuolemantuomiosta siksi että hän on kääntynyt kristityksi, tätä ei saa tehdä. (Ei vaikka kuolemantuomio nähtäisiin ylipäätään huonona asiana.) Tälläisten aloitteiden ajaminen on siis yksiselitteisesti pois demokraattisesta oikeusvaltiosta ja kohti teokratiaa.

On selvää että tämä inklusiivinen ideaali on liberaali. Se kannattaa moniarvoisuutta. Uskonnonvapaus on tässä määritelmällisesti moniarvoisuutta. Tämä voi tietysti herättää mielipiteitä "suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta". Mutta tässä on tietysti menty siihen että luodaan ristiriitaa sinne missä sitä ei ole. ; Liberalismista ja moniarvoisuudesta tehdään olkiukko.

Tämä liberaali perusta toki tarkoittaa sitä että jos et hyväksy ajatusta siitä että yhteiskunnan tulee kohdella ihmisiä samalla tavalla heidän vakaumuksestaan riippumatta, niin sitten sinulla ei ole hirveästi syytä ajaa sekularismia.

Toki tässä on erikoisia sivujuonteita.

Ongelmana on se, että sekulaarissa yhteisössä lähes kaikesta yritetään tehdä uskontoa. Evoluutioteorian uskonnollistaminen on tästä hauska esimerkki. Koska USA on hyvin vahvasti ja laajasti tämän yllämainitsemani periaatteen mukainen, siellä kannattaa yrittää tehdä evoluutioteoriasta uskontoa. Koska sen jälkeen sitä ei saa opettaa koulussa. Sekularismin riskinä onkin juuri se, että aiheet menevät siihen että niitä yritetään muokata uskonnoiksi. Toisaalta sitä voi nähdä että uskontoa helposti naamioidaan ei-uskonnolliseksi. Esimerkiksi yrittämällä luoda kreationismin kaltaisia ilmiöitä joiden perusteesinä on että Jeesustelu ei ole uskontoa vaan luonnontiedettä.

Se onkin syy miksi en itse ole juuri ollenkaan sekularisti. Näen että oikeusvaltiossa ja demokratiassa kaikki asiat ovat debatoitavissa. Myös nämä uskonnonasiat. Jos runsas enemmistö ajaa jonkin mielipiteen läpi niin sitten ajaa. Vaikka tämä olisi sitten kreationismin opettaminen peruskoulussa pakollisena kouluaineena. (Mitä kukaan ei tiettävästi aja. Mutta joka olisi minusta aika kammottavan epämiellyttävä seuraus juuri minun itseni kannalta.) Tässä on tietenkin mukana riski siihen että oikeusvaltio mutatoituu täysveriseksi teokratiaksi.

Voidaankin miettiä sitä että jos puhutaan maallisista perusteista, niin niiden takana on illuusio siitä että nämä periaatteet olisivat jaettuja. Tai jaetumpia kuin uskonnolliset asiat. Toki monet fysikaaliset ilmiöt ovat sellaisia että niistä ei olla oikein mitenkään erimielisiä. Ja jossain määrin kyse onkin siitä että naturalisti on ihminen joka luottaa tieteen periaatteisiin joihin kaikki uskovat. Ja muut sitten esittävät että tämän lisäksi olisi jotain muunlaisia periaatteita, jotka sitten eivät ole tietenkään jaettuja.

Kuitenkin aika harvoin poliittista keskustelua tehdään tälläisten jaettujen tosiasioiden pohjalta. Tämä näkyy hyvin vaikka aborttikysymyksessä. Moni katsoo että ihmisyys alkaa hedelmöityksessä. Itse taas näen että ihmisyys vaatii riittävän mutkikasta neurologiaa, joka mahdollistaa kärsimyksen. Ja näin ollen minä olen vaatimassa abortille lähinnä nykymallia hitusen tiukempaa aikavaatimusta kun taas jotkut haluavat kieltää sen kokonaan. Erimielisyys ei ole siinä että milloin siittiö puhkaisee munasolun solukalvon. Eikä siitä milloin sikiöltä voidaan löytyä neuronitoimintaa. Erimielisyys on jossain aivan muussa. Vastaavaa tapahtuu käytännössä kaikessa poliittisessa keskustelussa.

Tässä kohden väitänkin että sekularismi on sitä että poliitikkoja pidetään byrokraatteina. (Juristit ovat toki byrokraatteja. He opettelevat tosiasioiden sijasta systematisoitua byrokratiaa. Ihan sen vuoksi että ihmisiä kohdeltaisiin samojen periaatteiden mukaan.) Ja itse asiassa kaikkia julkisessa tilassa toimivia pidetään byrokraatteina. Itse ainakin näen että en halua olla byrokraatti yhtään useammin kuin haluan. Ja tästä seuraa se, että kannatan yksilöiden uskovaisenvapautta enemmän kuin sekulaarien ajamaa mahdollisimman laajalle levitettyä yhteiskunnallista uskonnonvapautta. Tämä toki tarkoittaa sitä että mitään suojelua vaikka jumalanpilkasta ei tarvita. Uskovaisella on lupa sanoa mitä sanoo, vaikka poliittisessa keskustelussa. Ja sitten häntä saadaan pilkata ja sanoa että kuinka omasta mielestä hölmö ja naurettava tämä esitys on. Olen toki tuonut tätä asiaa esille kun aiemmin kirjoitin Tahdon-kampanjasta ja homojen avioliitosta.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Kristittyjen tappioketju

"Seurakuntalaisessa" kerrottiin piispa Seppo Häkkisen ajatuksista. Hän pelkää pakanuuden paluuta. "Seppo Häkkisen mukaan kristillisyyttä ollaan ajamassa Suomessa ulos. Toisesta ovesta tulee kuitenkin uushenkisyys sisään." ... "Virren veisaaminen, ruokarukous ja ylipäänsä kristillinen kasvatus kirvoittavat valituksia viranomaisille. Sen sijaan mindfullness, vuorikristallin näkeminen ja lapsijooga sopivat hyvin. Hindulaisuus tai buddhalaisuus ei näytä haittaavan lainkaan. Risti seinällä on sopimaton, mutta uushenkisyyteen liittyvä vuorikristalli sopii mainiosti." ... "Hänen mukaansa julkisessa keskustelussa esiintyy jatkuvasti mielipiteitä, joiden mukaan uskontokasvatus joutaa kokonaan pois niin varhaiskasvatuksesta kuin kouluopetuksestakin." ... ""Mindfulness ulottuu jo lapsiinkin". Buddhalaiseen meditaatioon linkittyvä tietoisuus- ja tunnetaitojen opetus leviää jopa päiväkoti-ikäisille lapsille. Artikkelin lopussa kerrotaan mindfullness-tunnin huipentu-van vuorikristallin näkemiseen. Lukijalle ei kerrota, että new age –uskomuksissa vuorikristalli on hyvä meditaatiokivi, joka auttaa keskittymisessä. Se kanavoi kaikenlaista energiaa, joten sitä voidaan käyttää kaikkien ongelmien hoitamisessa, ilmenivätpä ne sitten kehon, mielen, tunteiden tai sisäisen olemuksen tasolla."

Häkkisen lausunto on tavallaan hyvin omituinen.

Olen itsekin melko mindfulness -vastainen. (Se on juuri sellaista pehmohöpöä jota dissaan noin yleensäkin.) Mutta en kykene näkemään sitä buddhalaisena. Se on itse asiassa tausta-asenteeltaan kaikkea muuta kuin maailman harhoista vapautumista. Tämä itse asiassa paistaa jo ilmiön nimessä. Kun buddhalaisuudessa yritetään tyhentää mieli, yritetään olla mahdollisimman mielellisiä "mindful". Tavoitteena on stressin purkaminen. (Minusta mindfulness on kuitenkin oikein näppärää jos haluat hankkia itsellesi valemuistoja.)

Häkkinen viittaakin varmasti taustaan. Mindfulnessiin liittyy meditaatiota joka on menetelmänä tietystä ei-kristillisestä taustasta. Häkkinen sotkeekin keskenään alkuperän ja nykytilan sellaisella tavalla joka tuo oleellisesti mieleen lähinnä aktiivikreationisti Pekka Reinikaisen "noituuden paluu lääketieteeseen" -kirjan. Tämänlaiset ajattelukytkökset vihjaavat Häkkisen ajattelussa olevan tiettyjä rajoitteita.

Häkkisen väitteenä oli että kaikkea muuta uskontoa saa aika kritiikittömästi tuoda päiväkoteihin ja kouluihin paitsi kristillisyyttä. Häkkisen havainnot perustuvat tutkimuksen sijaan toisen käden lähteen anekdootin päälle rakennettuihin tulkintalisiin.
1: Mallia "Kaikki lausuvat yhdessä: ’Kiitos tunnekoulusta, meillä oli mukavaa.’” Lukijalle jää epäselväksi, ketä lopussa kiitetään, opettajaa, toisia lapsia vai jotain tuntematonta jumalaa?" Samaa voi miettiä laulaessaan ei-uskonnonharjoittavaa "suvivirttä" jossa lauletaan "Taas linnut laulujansa visertää kauniisti, myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes' kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on." Että viitataanko tässä herralla opettajaan, toisiin lapsiin vai johonkin tuntemattomaan Jumalaan.Samalla voi miettiä sitä onko se viitattu "sielu" jokin uskonnollinen konsepti joka olisi sensuroitu ja jota ei siis olisi julkisessa tilassa?

Tässä unohtuu se, että edes tässä anekdootissa ei puhuta buddhalaisuuteen osallistuttamisesta. Sillä vaikka mindfullness taustaltaan todella pohjautuu buddhalaisen mietiskelyn tekniikoihin, on se itsessään maallis-pinnallisen elämäntavan multihuipentuma ; Sitä haetaan hedonistisesti stressittömyyttä ja ladataan akkuja jotta voidaan toimia oravanpyörässä. Mindfulness ei lupaa nirvanaanpääsyä tai vapautumisat elämän kierrosta. Se pyrkii tekemään tästä elämästä miellyttävää. Toki mindfullness-kentällä on taatusti kaikenlaisia toimijoita, joista osa voi ympätä mukaan new age -ajattelua. En siis sinänsä pidä mahdottomana, jossakin koulussa mindfullness-kurssiin on ympätty mukaan new age-uskomuksia. Mikäli näin on, todennäköisesti suuri osa ihmisistä - etenkin niistä vihaisista ateisteista jotka suuttuvat "Suvivirrestä" on sitä mieltä, että se ei ole okei. Sama pätee joogaan.

Häkkinen ei itse asiassa demonstroi miten muita uskontoja tuodaan kouluihin. Asioista saadaan uskonnollisia lähinnä tuomalla mukaan itse ilmiön sijaan sen syntyhistoria ja muu vastaava. Hän on enemmänkin demonstroinut sitä että ihmiset pahastuvat siitä että kouluissa todellakin tuodaan sitä kristillisyyttä esiin. Kristillisyys selvästi on läsnä, ja siellä tehdään aktiivisesti sitä mihin Häkkinen kannustaa ; "”Nyt on rohkeasti puolustettava uskonnonvapauttamme, siis oikeuttamme oman uskonnon näkymiseen ja harjoittamiseen, myös julkisesti. Nyt on selkeästi asetettava painopiste kristillisen kasvatuksen vahvistamiseen, niin kodeissa kuin seurakunnissakin"

Häkkisen kommentissa on mukana aivan todellinen yhteiskunnallinen tausta.

Uskontojen, erityisesti kristinuskon, suosiossa onkin tapahtunut laskua. Kun maan keskimääräinen elintaso, demokraattisuus ja tiedeosaaminen kasvavat - ja kun sosiaalisen eriarvoisuus vähenee - uskonto menettää suosiotaan. (Siitä mikä aikaansaa mitäkin on tietysti kiinnostavaa mutta yhteys on, eikä tässä ole oikein mitään kontroversiaalia.) Euroopassa uskontojen suosio on ollut laskusuunnassa jo melko kauan. USA on ollut niitä harvoja hyvinvointimaita joissa uskonnollisuus ei ole menettänyt merkitystään.

Sosiologit ovat selittäneet tätä poikkeusta Peter Bergerin tyyliin ; Viittaamalla vapaisiin markkinoihin. Perusväite on ollut se, että euroopassa uskonnot ovat institutionalisoituneet kun taas vapaasti keskenään kilpailevat kirkot USA:ssa ovat joutuneet miettimään yleisöä ja ovat siksi tuottaneet uskontoja jotka tarjoavat paremmin vastinetta ihmisten tarpeisiin. Tätä kautta institutionalisointi viittaisi eurooppalaisiin valtionkirkkoihin ja kansankirkkoihin jotka taas olisivat ongelma koko uskonnolle. Tosin viime aikoina USA:ssakin uskonnollisuudessa on tapahtunut heikkenemistä. PEW Research Centerin mukaan jopa USA:ssa hengellinen ilmapiiri on muuttunut. Kristinuskon suosio on laskussa, ja vaikka käytännössä vaihtoehtoisten ei-kristillisten uskontojen suosiokin on kasvussa, niin kristinusko on ollut niin läpitunkevaa ja suosittua että sen laskun vuoksi myös uskonnottomuus on yleistynyt.

Tätä kautta on tietenkin päästy siihen tilanteeseen että kenties sekularisaatio on jotenkin väistämätöntä. Pitkän ajan trendit viittaavatkin siihen että uskonnottomuus ja ateismi ovat sekä suositumpia että valtavirtaistuvampia näkemyksiä. Tässä kohden mukana on kaksi elementtiä. Älykkäät ihmiset ovat jostain syystä taipuvaisia päätymään ateismiin. (Kenties siksi että heillä on erilaiset eväät "toisinajatteluun" eikä siksi että ateismi olisi ehdottomammin tosi.) Toisaalta merkittävämpi voima on siinä että kouluttamattomat ja vähemmän älykkäät ihmiset lakkaavat välittämästä uskonnosta.

Tämä tausta tarkoittaa sitä että muiden uskontojen kuin kristinuskon suosio on kasvanut ja tätä kautta on aivan mahdollista että näitä muita uskontoja myös nähdään julkisessa tilassa. Tästä huolimatta tilanteessa on mittakaavaharha. Kun on oikeasti ilmiselvää että "Suvivirressä" lauletaan kristinuskon Luojasta, ja asioita nimetään suoraan kristillisyydeksi ja kristillisiksi aamunavauksiksi, joutuvat muiden uskontojen edustajat tyytymään joko (a) sekulaaristettuihin versioihin joissa ei mainita uskontoa nimellä vaan "buddhalaisuuden" sijaan viitataan "mindfulnessiin" ja joista uskonnolliset ja hengelliset elementit ja puheet pelastuksesta ja tuonpuoleisesta on riisuttu. Tai (b) sellaisiksi jossa New Age -kristallihöpö salakuljetetaan oppitunneille sillä että valehdellaan että se on tollaista kohdan a -ilmiöstä.

Tässä mukana on kuitenkin harha. Häkkinen ei huomaa sitä että moni kriitikko on nimenomaan sekulaari. Sekulaari ei ole samaa kuin antiteisti. Uskontokritiikki tunkeutuu helposti tilanteisiin joissa julkisiin tiloihin laitetaan uskontoa ja että näihin osallistumiseen ei ole vaihtoehtoa. Häkkinen ei anekdootti-innossaan esimerkiksi kertonut oleellista ; Oliko ennen tuntia mahdollisuus kieltäytyä uskonnollisin perustein koko meditointirupeamasta. Sekulaarit kannustavat uskonnonvapauteen. Häkkinen sen sijaan edustaa piispana sitä eurooppalaista instituutio-uskontoa jossa uskonnonvapaus tarkoittaa enemmän sitä että järjestöllä on mainostilaa yhteisessä tilassa jonne on käytännössä pakko mennä ja jossa tapahtuviin asioihin on otettava osaa omasta uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta.

Tämä instituutioden vallan sotkeminen yksilöiden ja vain yksilöiden omaisuutena olevaan uskonnonvapauteen on kätevää koska sen jälkeen tämä sekulaari yksilön uskonnonvapauden puolustaminen saadaan vääntymään kaksoisstandardiksi kun ei tiedosteta että nämä "vaihtoehdot" ovat julkisessa tilassa näkyvissä oleellisesti erilaisella tavalla kuin kristinusko näkyy.

Häkkistä näyttää häiritsevän että luokkaan tunkee kaikenlaista pakanauskontoa. Hän ei ole tässä kovin selkeä, osittain siksi että asennevammojen kätkeminen siihen että ei suoraan sano sitä vaan vihjaa siihen suuntaan vahvasti on keino väistellä vastuuta. (Tosin jos Häkkistä ei häiritse, niin montaa muuta uskovaista kyllä häiritsee ja tämä johtaa siihen "yleinen valitus" -teemaan joka on Häkkisen oman tekstin mukaan relevantti.)
1: Sen verran on selvää että sanana "pakanuus" on jo itsessään jossain määrin pejoratiivinen, konnotaatioiltaan kristillisessä yhteydessä pilkallinen. Sanan etymologiakin on kiinnostava ; paganitas -viittaa maalaisuuteen. Moukan ja juntin konnotaatiot ovat suunniteltuja. Tämä on kiinnostavaa koska se sisällöltään kuitenkin viittaa siihen että "on uskovainen joka ei kannata kristinuskoa, juutalaisuutta tai islamia". Toki tätä voisi lieventää ja selittää että jos joku kristitty kutsuu uskonnosta ja hengellisyydestä vieraantunutta mindfulness -tyyppiä pakanaksi niin se on loukkaava vain jos nojaa kristittyjen määritelmään. Monet New Age -ihmiset kutsuvat itseään ihan hyvällä mielin pakanoiksi. Tässä vain unohtuu se että lausujan identiteetti määrittää sen kuka on se joka tarkoittaa jotain käyttäessään sanaa. Kristillisessä perinteessä pakana on lukkiutunut. Ja pakana -sanan käyttö kertoo tätä kautta sanojan asenteesta. Asennevammaisuuden kohtaamisesta arkielämässä taas on jotain josta voi pahastua vakaumuksesta riippumatta. Jos Häkkinen käyttää sanoja jotka kertovat Häkkisen asenteesta muita kohtaan, tästä on asiallista pahastua juuri niin että nojataan siihen "kristilliseen termiviitekehykseen" jota Häkkinen edustaa oikein piispan auktoriteetilla.

Hän ei kuitenkaan näe sitä että tosiasiassa niillä ei ole samanlaista näkyvyyttä ja tilanhallintaa. Esimerkiksi kevätjuhlissa ei yhteislauleta yhtään ainutta buddhalaisten, hindujen, islamilaisten, juutalaisten tai ateistienkaan laulua. "Suvivirsi" tulee kuitenkin laulaa tai piispa Jolkkonen paiskoo ovia. Tässä ja vain tässä asetelmassa on todellakin syytä puhuakin uskontojen samanarvoisesta kohtelusta. Häkkinen ei tätä tee. koska se ei varmasti aja hänen asiaansa.

Häkkinen vertaileekin ei-vertailtavaa samanlaisina.

Oleellisia kriteeriattribuutteja voi olla monia. Jos lähdetään siitä miten Häkkinen itse asiat näkee, eli "Yksinkertaistaen ja kärjistäen voi todeta, että risti seinällä näyttäytyy epäsopivana, sen sijaan uushenkisyyteen liittyvä vuorikristalli sopii aivan mainiosti." niin yksinkertaisesti ja kärjistäen Häkkinen joutuisi
1: Tekemään sen että kävisi läpi kaikkien koulujen kaikki luokkahuoneet ja laskea montako ristiä ja montako vuorikristallia siellä on seinällä koko ajan näkyvissä. Yhden kerran jollain yhdellä tarinassa olevalla kenties oikeasti tapahtuneella anekdoottitunnilla ollut yhden oppitunnin mindfulness -harjoitteeseen liittyvä vuorikristalli tuskin rinnastuu uskonnolliseen symboliin joka on läsnä joka ikisellä oppitunnilla riippumatta luokassa käsiteltävästä oppiaineesta. Tälläinen alati-läsnä oleva on läsnäolollaan symbolista instituutiovaltaa alleviivaava. Ja kun Häkkinen sitten tekee laskentonsa loppuun ja toteaa että vuorikristalleja ei välttämättä löydy ainoankaan luokkahuoneen seinältä paraatipaikalta, hän joutuu kenties keksimään tästä läsnäolon puutteesta sen todellisen syyn siitä miksi näistä seinällä roikkuvista vuorikristalleista ei tule valituksia.
2: Toisaalta on syytä huomata että valitukset liittyvät uskonnonvapauslakien rikkomisiin tai tälläisen rikkomisen epäilyyn. Ja ilmoitus tulee jos läsnäolo on koettu ärsyttävänä ja häiritsevänä. Joten kenties valittaminen johtuu siitä että kristityt ovat muita paskiaismaisempia pyrkyreitä jotka vähät välittävät muiden ihmisten vakaumuksista. (Tämä vastaa rehellisesti sanoen omia kokemuksiani. Kyseessä ei ole varmasti vain näkökulmavalinnasta, koska olen hyvin monessa uskonnollisessa ja ateistisessa ryhmässä. Ja pääsääntönä on että käännyttäjähihhulit ja ateistejen ja uskonnottomien vakaumuksille pilkallisesti suhtautuvat ja muuten heidän näkemyksiään vähättelevät ovat aina kristittyjä. Islamistejen riskeistä puhutaan paljon mutta yksikään islamilainen ei ole vittuillut minulle. Jos saisin euron aina kun kristitty vittuilee minulle, olisin rikas. Kristityt ovat myös johdossa jos ajatellaan itsemurhaan ajettuja läheisiä ja itse henkilökohtaisesti saamiani tappouhkauksia. Kenties kaikki uskonnot ja vakaumukset eivät todella ole samanarvoisia. Kenties ei. Ja tässä "ei" -tapauksessakin on selvää että on turhaa kuvitella että vastavuoroisuuteen taipuvaiset ihmiset eivät jotenkin reagoisi ja muuttaisi asenteitaan niitä ihmisiä kohtaan jotka heitä aina nurjasti, kurjasti, epäreilusti ja olkiukkopilkkojen avulla lähestyvät päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.) Islamilaiset tai juutalaiset eivät käännytä tai mesoa. Hindulaisia saattaa nähdä uskontoaan harjoittamassa, mutta he eivät osallistuta kaikkia omiin rituaaleihinsa. Tämä ero kertonee jotain oleellista siitä mitkä uskonnot ovat muita helpommin tilanteissa joissa eriuskoisten uskonnonvapauden rajoja ylitetään. Kristinuskon näkyminen kouluissa on ollut enemmän kuin aktiivista vuosikausia. Ja tässä tilanteessa ei voi sanoa muuta kuin että ihmiselle joka tekee jatkuvasti samaa ja joka vastaa jopa tämän saman tekemisestä johtuviin ongelmiin siten että tekee enemmän sitä samaa ja joka kaiken tämän jälkeen odottaa erilaista lopputulosta. Heille on oma nimensä. Kun organisoitunut ihmisjoukko tekee tätä samaa, sitä kutsutaan uskontoinstituutioksi. Sen kovimpia sekoilijoita ilmeisesti kutsutaan piispoiksi.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Yhteinen kulttuuri ja yhteinen katsomusaine

Viime päivinä on keskusteltu yhteisestä uskontotiedosta. Tämä liittyy kansalaisaloitteeseen - joka rehellisesti sanoen tuskin tulee saamaan riittävästi nimiä.

Yhteiseen katsomusaineeseen voidaan nähdä monia hyviä puolia. Koulut voivat monin paikoin säästää tämänlaisilla ratkaisuilla rahaa. Ja toisaalta vaikka usein korostetaan että "eri uskonnonopetusten opettaminen tukee vähemmistöjä", niin tämän lausunnon esittäjät elävät erikoisessa kuplassa. Ei ole ihme että suuret uskontokunnat - kuten muslimit ja ortodoksit - pitävät ratkaisusta. He kun saavat niitä opetuksiaan. Mutta ateistien kohdalla tilanne on se, että heitä houkutellaan/maanitellaan - säästösyistä ja muutoin - ev.lut -puolelle. Jotta saataisiin torpattua koko ET -ryhmän syntyminen. (Uskonnollisin ja/tai lompakollisin syin.) Jos olet vähemmistössä johon ei saada 3 kurssilaista niin sinut integroidaan väkisin ev.lut. opetukseen. "Oman vakaumuksen" (aka. vanhempien vakaumuksen) opettelua lähestytään vähemmistöjen etuna, mutta tämä onnistuu jos ja vain jos unohdetaan ne realiteetit jotka ovat olemassa kehäkolmosen pohjoispuolella. On luonnollisesti näppärää tuijottaa lain kirjainta ja elää de jure -maailmassa, kun tosiasiassa käytänteet tukevat de facto jotain aivan muuta. Ja tämän de facto -puolen vuoksi niitä käytänteitä ylipäätään halutaan muuttaa.
1: Pekka Reinikaisella on tässä itse asiassa pointintapainen. Hän kirjoitti "Seurakuntalaiseen" kolumnin, jossa selitti että "...olin jo vuosia sitten Balderin talossa Vapaa-ajattelijoiden tilaisuudessa. Siellä puhui Raamatun selityksen emeritusprofessori Heikki Räisänen. Hän on tehokkaammin tuhonnut Jumalan Sanan arvovaltaa kuin kaikki ateistit yhteensä (1.Joh.2:19). Tämän vuoksi ateistit eivät yleensä vaadi teologisten tiedekuntien lakkauttamista vaan koulujen uskonnonopetuksen lakkauttamista, koska kouluissa voi olla uskovia opettajia. Teologisissa tiedekunnissa ei ole Jeesuksen ääntä kuulevia opettajia. Tämän diagnoosin teko on helppoa. Heidän opetuksensa paljastaa, että Herran seuraajia siellä ei ole." On turhaa väittää että tämä ei vaikuttaisi. Uskonnollisesti vakaumukselliset opettajat voivat kikkailla kaikenlaista. Virka tekee heille potkujenantamisen ja vastaavan melko vaikeaksi. Vastuu ja laki on mutta valvonta ja ennen kaikkea rangaistusten puute jättää tilaa kaikenlaiselle kikkailulle. Jota tapahtuu jatkuvasti.

Perimmiltään kysymys on siitä, miten monen kulttuurin kanssa pitäisi hanskata. Itse olen huomannut että erilaiset kulttuurit ja uskonnot pelaavat melko hyvin yhteen jos ne toteutetaan samalla tavalla kuin asuminen Keravalla. Eli sekoitetaan asuinalueita niin että ei synny monokulttuurisia leirejä ja kortteleita ja kaupunkialueita. On toki miellyttävää elää oman kulttuurin luomassa kuplassa, mutta sellainen ei välttämättä lisää eri kulttuurien välistä toimeentulemista.

Mutta ongelmana voi olla vaikkapa se, että se latistaa uskonnottomien ET -opetusta. Ajatus siitä että uskontotiede opettaa etiikkaa voidaan nähdä joksikin jota homo religiosus -ihmiskuvan tyypit - joille minulla ei löydy sinapinsiemenen vertaa kunnioitusta koska sitä he eivät ansaitse - ovat halunneet pumpata. Eli se vahvistaa mielikuvaa siitä, että uskonto ja etiikka olisivat jotenkin erityisen vahvasti yhteensidottuja niin että ilman uskontoa ja uskonnollisuutta ja uskonnon tietämistä ei voi olla etiikkaa.

Mutta vaikka laki tuskin menee läpi, on ollut hyvä että se on nostettu esiin.

Jos esimerkiksi Jari Jolkkonen on korostanut että on hyvä vierailla eri uskontojen parissa ja kokeilla asioita. Että ei tee muslimiksi jos vierailee moskeijassa. Hän on käyttänyt tässä ruokavertausta "Vaatimus vakaumusten piilottamisesta ei johda aitoon pluralismiin, vaan uskonnottomaan monokulttuuriin. Ajatus katsomusneutraalista koulusta on filosofisesti ongelmallinen. Jaakko Heinimäki on todennut (TS 24.3.), että katsomusneutraalissa koulussa ei voisi syödä yhteisiä ruokia ollenkaan, liittyyhän kasvis-, vegaani-, halal- ja luomu-ruokavalioihin erilaisia vakaumuksia. Jokaisella on jokin vakaumus."

Tämä on ollut se henki ja asenne jolla uskovaiset ovat perustelleet sitä että yhteistä uskontoa on syytä laittaa kaikille yhteisiin tiloihin. Suvivirret ja uskonnolliset aamunavaukset ja vastaavat kuuluvat siksi ateisteillekin. (Sanan monissa merkityksissä.) Kulttuuri on jotain joka on yhteistä ja että jos ei ole kristillistä monokulttuuria niin sitten on uskonnoton monokulttuuri. Tässä on korostettu että kristityt arvostavat positiivista uskonnonvapautta, eli lupaa ilmaista uskontoa myös julkisissa tiloissa. Ateistien usein korostama vapaus uskonnosta taas vähätellään. Sillä ei ole niin suurta väliä.
1: Kukapa nyt ei lurittaisi uskonnotonta "Suvivirttä" joka on kulttuuria ja perinnettä eikä lainkaan uskontoa koska siinä mainitaan Jumala vain yhden kerran. (Tai jotain.) Eihän ole väliä että uskonnolliset perinteet ovat uskontoa. Ja että laulussa vilisee alleviivattuja täysin uskonnottomia sanoja "Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon, ja armon Herraa kiitä, kun laupias Hän on."

Nyt tämä yhteinen uskontotieto sitten onkin nostanut toisen erikoisen tunnelman. Sitä lähestytään ruokavertauksilla jotka ovat päinvastaisia. Jukka Kivimäki korostaa, että "Mikäli yhteisen katsomusaineen sisältöihin tulee myös tutustuminen eri uskontojen harjoittamiseen, on syytä muistaa, ettei vieraita uskontoja voida rinnastaa vieraisiin ruokiin. Vieraita uskontoja oppilaan ei voida edellyttää maistavan." "Harhaopit on torjuttava. Vielä selkeämpi raja on vedettävä pakanajumaliin kuten uusnoituus ja hindulaisuus. Pakanajumalien puoleen kääntymisen kristityn on torjuttava." Yhteinen uskontotieto tuo uskovaisten parista esiin näitä ajatuksia nopeammin kuin ehtii huutaa "negatiivinen uskonnonvapaus".

Taistellessaan yhteistä uskomusainetta vastaan kristityt tuottavat sarjatulella materiaalia josta on hyötyä aina kun esillä on kristillisen yhtenäiskulttuurin tuominen julkiseen tilaan. He iskevät omiin ruoka-analogioihinsa kiilaa ja tekevät jatkossa elämisestä hauskempaa. Sitä kun voidaan torjua kristittyjen asenteita ja sanomisia lainaamalla heitä itseään ja heidän aatetovereitaan.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Tuuliviirihörhöt


Kristityt kertovat usein ja mielellään kääntymiskertomuksia. Olenkin kertonut tästä tarinaperinteestä. Niissä kuvataan aika ennen kristittynä oloa. Mielisairaus, masennus, ahdistus ja alkoholismi ovat tässä tärkeitä viitattavia. Sillä ne kertovat miten paljon parempi uusi maailmankuva on. Lisäksi henkenä on se, että jos on muuttanut maailmankuvaansa on avomielinen ja ymmärtää vastapuolen näkemykset joten kääntynyt on ikään kuin molempien puolien kokemusasiantuntija. Siksipä ei ole ihme että "Mahdollisuus Muutokseen" -tyyliset kristilliset kampanjat ovat suosittuja. Niitä kerrotaan ja niihin pitäisi suhtautua kunnioittaen.

Siksi olikin mielenkiintoista katsoa evankeelisten kristittyjen reagointeja. Vesa Linja-aho kirjoitti blogiinsa tarinan jossa kertoi ajastaan entisenä kristittynä. Tämä tarina oli lisäksi siitä kiinnostava että se tuettiin blogin ulkopuolisella aineistolla. Linkit näyttävät esimerkiksi ajasta jolloin Linja-aho oli ollut kristillisdemokraattien ehdokkaana. Toisin sanoen hän on tehnyt sen, mitä Pekka Reinikainen ja Matti Leisola eivät ole tehneet omien kääntymiskertomustensa kohdalla. Heistä molemmat ovat kertoneet menneisyydestään ateiteina. Mutta jostain syystä heillä ei ole tukea tätä tarinaa ainoallakaan lehteen kirjoitetulla mielipidekirjoituskella ja vastaavalla. Ateismikausi pitää vain uskoa, samassa syssyssä kuin täytyy uskoa se että heidät molemmat vakuutti supertieteellinen 1980 -luvun nuoren maan kreationismi. (Moderni kreationismi on paljon tätä parempaa. On aivan oikeasti järkyttävää tiedostaa että minkälainen jopa nykykreationistien mielestä idioottimainen argumentisto on ollut se heidät vakuuttava.)

Kiinnostavaa tässä oli tietenkin se, miten uskovaiset reagoivat. Tyypillinen kommentti on seuraava ; "artikkeli ei sisältänyt mitään järkevää: artikkelin kirjoittaja tyypillinen mielenterveysongelmainen (myöntää blogissaan sen itsekin). Kuin tuuliviiri joka jo seuraavissa vaaleissa saattaa hyvinkin olla vihaamansa puolueen ehdokkaana - riippuu ihan lääkityksen määrästä / tehosta, heh" Nyt he tietävät miltä minusta tuntuu kun kuuntelen heidän kääntymiskertomuskiaan. Eivät ne miltään argumentilta tai vakuuttavalta kuulosta. Ymmärrän reaktion. Kun joku kertoo olleensa juoppo ja ahdistunut, näen elämäntaidottoman tuuliviirin joka vaihtaa päihteen toiseen. Että uskaltaako sinne tilaisuuteen tullakaan jos vieressä ollut entinen LSD -nisti saa flashbackin ja luulee minun olevan appelsiini ja alkaa kuorimaan. HEH.

Toisaalta he kertovat myös siitä että miten he toivovat itseään kohdeltavan. Sillä kristittyjen - ei esimerkiksi ateistien - normistossa on kultaisen säännön ajatus siitä että kristitty toimii muita kohtaan kuten toivoisi itseään kohdeltavan. Joten selkeästi he toivovat että heitä kohdellaan tuolla vastaavalla asenteella. Kristityt toimivat aina ja kaikkialla tätä sääntöä noudattaen ja tällä tavalla heitä on reilusti kohdeltava. Se on minun ohjenuorani. Minä en sitä kultaista sääntöä ole dogmeihin laittanut.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

"Seurakuntalainen - virhe"

"Seurakuntalainen" -lehdessä oli mielestäni loistava kirjoitus. Itse asiassa sain siitä tiedon Sami Liedeksen kautta. Ja hänkin piti sitä osuvana. Hän on hyvin kristillinen ja nostin yksityiskohdan demonstroidakseni sitä, miten juttu sopi myös kristilliseen pirtaan. (Lisäksi se, että minä olen Liedeksen kanssa jostain samaa mieltä on syytä painaa muistiin. Kaunis hetki kun mahdottomasti eri maailmankuvat ovat jotenkin universaalilla tavalla yhdessä ja keskenään samaa mieltä. Siinä on yleisinhimillisyyden sävyjä joita haluan vaalia. Siitä huolimatta että tätä on, tietyistä persoonallisuuteni piirteistä huolimatta, kenties vaikeaa uskoa.)

Artikkeli koski "Aito Avioliitto" -kampanjaa. Ja se esitti että "Avioliittokampanjan sisältö ei vakuuta". Se käsitteli konservativismin nykytilaa, ajatusten kannatustilastoja, ja muuta vastaavaa. Siitä syntyi sellainen peruskäsite että aivan kuin tämän aloitteen sisältö ei olisi uskottava. Ja bonuksena oli tietenkin se, että kampanjan toteutusta on tehty sellaisilla tempuilla että minulle syntyy ajatuksia lähinnä siitä että ihan kuin he eivät haluaisi että heidän oma kampanjansa edes menee läpi. (En toki pidä kampanjan tavoitteista, mutta se että sen kannattajat päihittää ei tunnu hyvältä kun heidän toteutuksensa on niin huono että peli tuntuu jo epäreilulta heitä kohtaan.)

Minä ja monet muut levittivät juttua sosiaalisessa mediassa koska se oli hyvä kuvaus siitä miksi kampanja ei oikein ... vakuuta. Teksti oli laadukkaasti ja huolella tehty. Se ei sisältänyt huonoa makua. Eikä se ollut kristinuskon vastainen tai vastustava. Siksi ajattelinkin blogata tästä aiheesta tänään.

Mutta ah ja voi. Tänään artikkeli oli sitten poistettu. Klikkaamalla avautuu ohjaus uuteen osoitteeseen. "Seurakuntalainen - virhe" on se teksti jota entisen sivun paikka näyttää. (Sinänsä kyseessä voi olla rehellinen kuvaus em. lehdestä, en minä sillä.) Myös google tunnistaa että artikkeli on ollut olemassa ja tämän linkki toimii samalla tavalla. (Tai siis ei.)

Ihmettelen millä ehdoilla tässä sensurodaan jo julkaistuja artikkeleita. Etenkin kun sivusto on useita viikkoja pitänyt etusivullaan Pekka Reinikaisen kreationistista juttua silmän hienoudesta.

Tämänlainen jälkisensurointi on yleisesti ottaen lapsellista. Mutta se kuvastaa sitä henkeä jota kyseisessä lakialoitteessa on ollut paljon mukana. Ollaan muka avoimia ja puhutaan siitä miten kaikkea mieltä saa olla ja miten suvaitsematonta on jos kaikkea ei saa sanoa. Ja sitten seuraavaksi harrastetaan 404 -errorin tuottamista heti kun joku on kriittinen. Nähtävästi jos joku taho sensuroi keskustelua, se on tämän aloitteen tukijoukot.

torstai 19. helmikuuta 2015

"Varovaisuusperiaate"

ArsTechnicassa oli artikkeli joka oli jonkinlainen robotiikan ja soveltavan etiikan ajatuskokeen risteymä. Ajatuksena on toisintaa aivotoiminnot koneellisesti. "With an approach known as whole brain emulation (WBE), the idea is that if we can perfectly copy the functional structure of the brain, we will create software perfectly analogous to one." Ja ennen kaikkea ; jos tässä onnistuttaisiin niin miten tätä tekoälyä pitäisi kohdella. Ajatus tuntuu epäintuitiiviselta. "Everything. Of course, a perfect copy does not necessarily mean equivalent. Software is so… different. It's a tool that performs because we tell it to perform." Mutta asia ei ole niin ilmiselvä. "While many people might choose to respond, “Oh, it's just software,” this seems much too simplistic for Sandberg. “We have no experience with not being flesh and blood, so the fact that we have no experience of software suffering, that might just be that we haven’t had a chance to experience it. Maybe there is something like suffering, or something even worse than suffering software could experience,” he says."

Just in case.

Se mihin itse tartun tässä kysymyksessä on kuitenkin jotain jota voisin paremman termin puutteessa kutsua "varovaisuusperiaatteeksi". "Sandberg argues that it's better to be safe than sorry. He concludes a cautious approach would be best, that WBEs "should be treated as the corresponding animal system absent countervailing evidence.” When asked what this evidence would look like - that is, software designed to model an animal brain without the consciousness of one - he considered that, too. “A simple case would be when the internal electrical activity did not look like what happens in the real animal. That would suggest the simulation is not close at all." Tämä näkökulma on nähdäkseni kiinnostava. Itse toki olen sitä mieltä että jos aivot todella onnistutaan simuloimaan täydellisesti niin ne ovat täsmälleen yhtä paljon "tekemässä sitä mitä niihin on ohjelmoitu" kuin mitä ihmiset toimivat ja tekevät "vain sitä mitä DNA on hermostoomme mahdollistanut". Varovaisuusperiaate on niitä varten jotka eivät ole yhtä luottavaisia tässä kohden.

Jossain mielessä varovaisuusperiaatetta voidaan soveltaa melko laajaan - ja monen mielestä luultavasti helvetillisen - argumentistoon. Tekoäly on toki siitä kiinnostava aihe, että sille on tarvetta. Moni kristitty ei itse asiassa usko tekoälyn tietoisuuteen siksi että heillä on sieluteoria. Toisin sanoen kysymys ei heistä ole lainkaan aivojen toimintaperiaatteesta. Mikään todistemäärä ei vakuuta heitä että kyseessä olisi mikään muu kuin hienosti ohjelmoitu filosofinen zombie. Kun jokin kielletään a priorisesti, on helppo torjua monenlaisia asioita.

Eläinten hyvinvointi.

Mutta varovaisuusperiaate on kuitenkin hyvin haasteellinen. Siinä kun nojataan enemmän ajatukseen mahdollisuudesta. Vaatimus varovaisuudesta on itse asiassa jotain joka alleviivaa että a priorinen kielto on tietyssä määrin paitsi science stopper niin myös mahdollistaa erilaisen julmuuden.

Ja tästä asenteesta on tullut jo nyt paljon vaikeuksia ja esimerkkejä. Nimittäin täsmälleen samaa asennetta on aiemmin kohdistettu eläimiin. Descartesin ns. Trademark -argumentin kohdalla esitin aiemmin sen miten hän piti koiraa vain mekaanisena olentona jonka tuskalta vaikuttavat olivat vain rikkimenevän koneen kitinään verrattavissa olevaa ääntelyä. Descartes vei tämän tien loppuun asti ja paloitteli vaimonsa koiran elävältä. Sillä jos jollain ei ole sielua eikä tietoisuutta, ei se koe tuskaa eikä kidutus ole silloin mielekäs konsepti. Myös William Craig on esittänyt samantyylisiä ajatuksia. Tosin hän ei ole demonstroinut uskoaan kiduttamalla eläimiä.

Tämä on kristityn kannalta hyvin inhottava asia. Olen aikaansaanut muutamissa kreationisteissa hyvin pahaa mieltä sillä että olen korostanut että Pekka Reinikainen on kirjoissaan kuvannut sitä miten eläimillä ei ole sielua ja siksi eläinten kärsimyksestä puhuminen ei ole tarkoituksenmukaista. Heistä tämä ei tarkoita että Reinikainen olisi eläinten rääkkääjä. He eivät näytä tiedostavan että tämänlaiseen asenteeseen iskee juuri sen tyylinen metaeettinen argumentointi jota kreationismissa harrastetaan evoluutikoihin. Eli ajatusta siitä että jos naturalismi ei nyt käske tappamaan ja murhaamaan niin tappava ja murhaava ateisti ei ole harhaoppinen ja ristiriidassa ateismin kanssa. Toisin kuin murhaava kristitty. Tässä samassa mielessä on aivan oikeasti tilaa sille että kristitty rääkkää ja kiduttaa eläimiä äärimmäisen julmasti ilman että tässä on mitään ristiriitaa kristillisyyden kanssa. Joten metaetiikka näyttää että kristinuskon validina riskinä olisi eläinrääkkäys. Ja että on tärkeää puhua tästäkin puolesta avoimesti jotta riskit tulevat yleisessä arvokeskustelussa kaikille selviksi. (Itse en usko että näin on mutta kreationistien logiikka toimii evoluutikoiden kohdalla juuri näin. Joten...)

Mutta varovaisuusperiaate tuo tässä kenties jonkinlaisen pelastuksen. Kristitty voi sanoa että vaikka ei pitäisi kovin uskottavana että tietoisuus olisi ohjelmoitavissa niin kuitenkin jo se että Jumalan keinot eivät ole ihmisen tiedoissa, niin jo tämä johtaa siihen että on mahdollista että jonkinlainen älykkäästi suunniteltu DNA -ohjelmointi rakennuttaa ihmisenkin sielun. Joten varovaisuusperiaatteeseen vedoten voi olla syytä olla kiduttamatta eläimiä siitä huolimatta että pitää eläinten tuskasta puhumista epätarkoituksenmukaisena.

Pro life ja muu ihmisten kanssa pelaaminen.

On hyvä huomata että kristinuskossa on itse asiassa hyvin jakautuneita kantoja kloonaamisen ja vastaavien kohdalla. Katolisilla on esimerkiksi erilaisia rajoitteita sille miten keinohedelmöitys on sallittua ja milloin ei. Osa voi ajatella että kloonaamisessa sielua ei tuoteta joten tässä on mahdollisuus jonkinlaisen filosofisen zombien luomiseen. Sen vuoksi ihmisten kloonaaminen voidaan nähdä jonain jota kristitty ei tee. Sen sijaan jos kloonista syntyy elävä ihminen, voisi olla hyvinkin tarkoituksenmukaista tuottaa niitä. Sillä onhan elämä joka tapauksessa lahja. Varovaisuusperiaate voi johtaa hyvin kiintoisiin mietteisiin tässä kohden.

Mutta kuitenkin voidaan sanoa että varovaisuusperiaatteen hyväksyminen iskee ikävämmin abortin sallijoihin ja kantasolututkimuksen kannattajiin. Sillä näiden vastustajat soveltavat usein varovaisuusperiaatetta muistuttavia argumentteja. ; 

Tämä asia koskettaa itseäni henkilökohtaisesti ; Oma näkemykseni aborttiin on se, että sikiö ei koe tuskaa jos se abortoidaan ennen kuin sen hermosto on kehittynyt. Pidän tätä hyvin uskottavana. Mutta niin kauan kun en tee sieluttomuudesta dogmaa, eli määrittele eihermostollista tietoisuutta a priori täysin mahdottomaksi, varovaisuusperiaate iskee kapuloita rattaisiin. Abortin kieltäminen "varmuuden vuoksi" muuttuukin varsin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi.

Tai vhintään se, että en ole valmis menemään näin pitkälle kertoo siitä että olen tekemässä samanlaisia ratkaisuita kuin ne kristityt jotka eivät pidä tekoälyn ohjelmointia elämän tuottamisena ja siksi sallivat näiden deletoinnin. Varovaisuusperiaate on siis joko liian vaativa jolloin se heikentää Sandbergin argumenttia. Tai sitten varovaisuusperiaate on tosi, mutta ihmiset vain dogmaattisesti seuraavat maailmankuvaansa epäeettisyyteen.

Kuitenkin.

Jos varovaisuusperiaate otetaan vakavasti syntyy hyvin erikoisia eettisiä dilemmoita. Kuten sitä että kannattaisiko ihmisten tukea tekoälyjen rakentamista. Perinteisesti kristillisessä maailmassa "jumalan leikkiminen" on jotenkin väärin. Ja tässä taustasävynä on enemmänkin pelko sieluttomista ja tunteettomista tappajaroboteista kuin usko siitä että ohjelmointi tuottaisi aidon kärsivän ja tuntevan tietoisen olennon.

Samoin se sitoo kloonin kehityksen katkaisemisen ja abortin yhteen. Jos ihminen tekee kloonaamista ihmisillä, on monesti ajateltu että prosessi on syytä vähintään katkaista muutaman solunjakautumisen jälkeen. Ja ihmisen kloonaamista pidetään muutoinkin pahana. Kuitenkin useampi sitten antaa myöten keinohedelmöitykselle - vähintään jos se tehdään "tietyillä metodeilla. Näissä kaikissa on jotain yhteistä. Mutta jostain syystä vain hyvin harva vastaa jokaiseen kohtaan samalla tavalla.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Kirkon fundamentalistikonservatiivieroputki

Tasa-arvoisen avioliittolain mentyä läpi kirkosta on eronnut paljon ihmisiä. Yhtenä syynä on tiettävästi arkkipiispa Kari Mäen sanomiset. Toisena on se, että valtiosta ei voi erota. "Takkiraudassa" tätä pidettiin hieman yllättävänä. "Homoavioliittokeskustelu on merkinnyt myös toista yllättävää lopputulemaa: evankelisluterilaisesta kirkosta on eronnut yli 8000 jäsentä." Väliaikatulokset ovat tuosta luonnollisesti vain kasvaneet. Kirkon kannalta asia toki onkin juuri niin että tekeepä se miten vain, niin asiat ovat "väärinpäin". Mitään yllättävää tässä ei tosin ole. Blogisti maalaa uhkakuvia "viikonlopun aikana eronneista noin 8000 ihmisestä hyvin suuri osa on hakeutunut juurikin helluntaiherätyksen piiriin. Mitä tästä on seurauksena? Ainkin uskontokentän valtava pirstoutuminen. Mutta samalla myös sen polarisoituminen toisaalta kiihkoeikkiksiin ja kiihkouskiksiin - siinä, missä luterilaisessa kirkossa on ollut seinät leveällä ja katto korkealla, uususkonnoissa ahtaudutaan samaan ilmestysmajaan ja siellä pipo on tiukka ja toverikuri kovaa. Tämä puolestaan ei lupaa hyvää."

Olen "Takkirauta" -blogistin kanssa hieman eri kannoilla. Uskontokenttä ei tosiasiassa pirstoudu yhtään mihinkään. Se on jo pirstoutunut. Valtionkirkko on ollut käsittääkseni jo vuosia tilassa jossa sisällä valtaa ovat pitäneet pääasiassa (a) fundamentalistit jotka yrittävät muuttaa asioita vanhoilliseksi (b) leppoisto joka yrittää tehdä töitä tavalla jossa huominen on suunnilleen samanlainen kuin nykyinen ja jossa korostetaan että pitää suvaita fundamentalisteja. (c) Muut ovat sitten jotain joiden kohdalla on toivottu että he lähinnä osallistuvat rituaaleihin ja maksavat jäsenmaksunsa. Jos tästä tulee meteliä, sitä pitää hiljentää korostamalla että erilaisuus on rikkautta - jos on leppoistoa. Tai sitten sitä pitää vastustaa jos on "fundamentalisti".

Syy miksi kirkossa on paljon fundamentalisteja näyttää liittyvän enemmänkin siihen että siellä on ollut tarjolla resursseja. Tämä tuli itselleni hieman yllättäen konkretiaksi aivan liian nuorena. Saatanapaniikkiin liittyvä metelöinti piti sisällään esikaikuja globalisoituvasta maailmasta. Tämä ilmiö oli toki reaktio paikallisiin tapahtumiin - esimerkiksi Hyvinkään paloittelusurmaan. Mutta sisältö tähän oli jo yllättävän globaalia, se oli lainaa ulkomailla tehdyistä kulttuurisodista jotka koskivat esimerkiksi sellaisia asioitia kuin liberaalipellejen roolipelaamista, tuota toimintaa jossa USA:n ihmemaassa nähtiin okkultismia ja saatananpalvontaa.

Sittemmin tämä on internetin myötä vain tehostunut. Osan näyttää olevan vaikeaa tiedostaa tätä. Sitä että kun uskonmies pullauttaa jotain suustaan, niin se voidaan levittää sosiaalisessa mediassa sikalaajalle heti pian - ellei nopeammin.

Osa ajattelee todella että valtionkirkon suvaitseva rakenne suojelee äärimmäisyyksiltä. Samat ihmiset kuitenkin tiedostavat kohtuu usein miten islam on uhka juuri siksi että kristinusko on niin lempeä. Tämä onkin se toinen järkevä huomio asiasta. Itse näkisin että valtionkirkko ei suojaa jos uskontoa koskeva informaatio ja toimintamallit haetaan muualta.

Kansankirkon ongelmana on ollut se, että se on löpissyt jargonia. Joka ei ole sitten pitänyt sisällä mitään merkitystä jota jakaa ihmisten kanssa. Hyvin moni eroaa kirkosta lähinnä siksi että he ovat vieraantuneet yhteisöstä. Lähes mikä tahansa kimmoke, kuten mikä tahansa uskonnon näkymienn katukuvassa, on muistutus siitä miten vieraantuneita kirkosta ollaan. Kirkosta eroaminen ei siis oikeastaan muuta yhteiskunnallisella tasolla mitään. Muutos on tapahtunut aikaisemmin. Kirkosta eroaminen taas tapahtuu viiveellä. Kun kirkollisvero napsahtaa huomaamattomasti ja pitäisi ikään kuin aktivoitua muistamaan joku kirkostaeroamissivu, asia helposti unohtuu tai "sillai jää roikkuun".

Kreationismi ; Hyvä esimerkki.


Samoin on hyvä huomata että kreationismia pidetään kalvinistisen USA:n ilmiönä. Minun nuoruudessani sitä ei ajateltu oikein edes olevan Suomessa. Se oli toki joskus hämärästi jossain yhteydessä mainittu. Mutta kirkolla sävy oli vahvasti se, että tämä on jotain jolta uskonnon kouluopetus suojaa. Eli kun meillä opetetaan koulussa uskontoa ei ole syytä yrittää tunkea sitä biologianluokkaan. Kun Kirkon tutkimuslaitokselle tässä ilmapiirissä esitti kysymyksen siitä että kannattaisiko kartoittaa paljonko kreationisteja Suomessa oli, ei asiaa pidetty relevanttina. Oletus oli että kenties Suomessa ei olisi ainuttakaan nuoren maan kreationistia. Eli tutkimustulos tiedettiin ennen seulontaa.

Ajatus ei itse asiassa ole sosiologisesti huono ; Itsekin kannatan jonkinlaista uskonnon kouluopetusta osittain juuri siksi että ilman sitä ihmiset oppivat uskontonsa lähinnä kotoa. Mutta sen tehokkuus oli jossain määrin yliarvioitu. Itse muistutan että Matti Leisolan "evolutionismi - sattuman uskonto" on vuodelta 1977. Se on ilmiselvä "Ameriikan Tuliainen". Ja kuten Kari Tikkanen muistuttaa, on Pekka Reinikaisen "Unohdettu Genesis" siitä mielenkiintoinen että se on hyvin vahvasti jotain joka on lähinnä käännettu USA:lainen kreationistien perusteos, Morris&Parkerin "What is Creation Science". Täysi plagiaatti teos ei toki ole, sillä Reinikainen on lisännyt teokseen suoria lainauksia Raamatusta. Eli siinä on vahvempi suoran julistavan kristillisyyden sävy kuin siinä alkuperäisteoksessa.

Ja tässä siirtoprosessissa on siirtynyt mukana aika paljon kalvinismia. Olen ollut hieman hämmästynyt siitä miten tätä yhteyttä tiedostetaan niinkin harvoin kuin mitä sitä tehdään. Hyvin moni näkee että fundamentalistit olisivat jotenkin loukkaantuneet uusateisteista. Eli Dawkinsin jengi on mainoksillaan kiivastuttanut ihmisiä. Tosielämä on kuitenkin hieman toinen. Omakohtaisesti tuskin olisin välittänyt koko fundamentalistiaiheesta ilman erinäköisiä omakohtaisia ja lähelle osuneita kohtaamisia sellaisten asioiden kanssa jotka selvästi olivat peräisin - elleivät peräti suoraa copy-pastea - jostain jossa tämä kaksinapainen asenne "kulttuurisotaan" oli olemassa.

Uskoisin että moni nieli "Jumalharhan" sellaisenaan siksi että se vastasi juuri sitä kokemusta mitä keskivertoisesta uskonnosta puhuvasta apologeetikosta saa. Ymmärrän että akateemiseen ja sivistyneeseen keskusteluun tottuneet luterilaisen kulttuurin kasvatit pitävät tätä teosta varsin omituisena. Sen sopivuus Suomen olosuhteisiin tuntuu heistä hirmu omituiselta. Itse suosittelisin että nämä ihmiset lopettaisivat vakaumustaan koskevan butthurtin tavalla jolla se onnistuu helpoiten. Eli ottamalla sen oman pään sieltä omasta perseestä. Olen hyvin pahoillani mutta käytännön uskonelämä ei tapahdu useimmille missään sivistyneessä akateemisessa kahvilakeskustelussa. Se on jotain vähän muuta. Uusateismi on monin paikoin nimenomaan reaktio.

Kirkko ei ole suoja fundamentalisteilta vaan fundamentalistien yksi tärkeä resurssi

Kouluopetus ei suojaa jos oppi haetaan internetissä kiivaassa väittelyssä. Kirkon avomielisyys ei ratkaise jos oma seurakunta keskustelee kiivaasti siitä että onko kirkko menettänyt arvonsa ja pääsevätkö "ateistit alttarille" kuten Timo Eskola kuvasi liberaaliteologien kohdalla. Kirkko onkin näille piireille lässytyksessään hölmö paikka. Joka on kuitenkin tarjonnut jotain oleellista. Nimittäin valtaa. Ei ole mikään salaisuus että kirkon sisäisessä toiminnassa fundamentalistit ovat äänestäneet hyvin paljon aktiivisemmin kuin muut. He ovat osanneet ottaa itselleen kirkollisverojen kautta saatavia resursseja.

Tätä on tehty melko häikäilemättömästikin.
1: Pirkko Jalovaara jäi ihmeparannusteemojensa kanssa "MOT" -ohjelmassa kiinni keskellä liberaaleinta Kalliota. Alueella joka on vähiten konservatiivista suunnilleen koko Suomessa. Kirkossa jota johtaa avomielisenä liberaalina tunnettu TV -stä tuttu modernisti hauska pappi Teemu Laajasalo. Syy oli varmasti se, että toiminnan sisältö oli kuvattu hieman epäselvästi.
2: Samoin muistan että Hyrylän Seurakunnassa pidetty kreationistien iso tapahtuma "Luomisen lauantai" pidettiin seurakunnalta varatuissa tiloissa. Matti Leisola, Pekka Reinikainen ja moni muu modernin kreationismin tunnettu nimi esitelmöivät ID -tieteen ihmeitä. Seurakunnan johtoporras ja työntekijät - joista osan tunsin henkilökohtaisesti - olivat jälkikäteen pahastuneet sekä minulle kavokkain että paikallislehdissä. Koska toiminnan tarkoitusta ei oltu kerrottu. Toimitilanvuokrat ovat kalliita. Kirkossa ollaan oltu koska sieltä voidaan lypsää rahaa jokaiselta kirkollisveroa maksaneelta. Näitä säästöjä on vaikeaa järjestää muulla tavalla.

Muutos?

Kirkon nyt heijastama muutos ei ole mitään joka muuttaa yhtään mitään. Ne jotka pelkäävät keskustelukulttuurin kaksinapaistumista joutunevat yllättymään siitä että keskustelu on ollut hyvin aggressiivista jo 1990 -luvulta lähtien. USA:n kalvinistinen ja "kulttuurisotakeskeinen" kulttuuri on jo ollut täällä internetin alusta lähtien kasvavassa määrin. Ja kotimaamme uskovaiset eivät ole joutuneet piilottelemaan uskonnollisuuttaan yhtä vahvasti kuin USA:n kreationistit jotka joutuvat poliittisista syistä enemmän kikkailemaan sen kanssa että he ovat todella tiedettä ilman uskontoa. (Mitä mainitsemani Reinikaisen kirja heijastelee erinomaisesti.)

Itse asiassa Suomen kreationistikanta tuntuu aina olleen monta astetta enemmän batshit insane kuin USA:n toverinsa. Osa selittyy tietysti siitä että intoa lisää se että uskonnon voi esittää avoimemmin suoraan Pyhän Kirjan kautta. Osa selittyy sillä että vastustajia ei ole ollut kun tasainen ja harmaa valtionkirkko on ollut ainut merkittävä kilpailija. (Ja se on ollut kilpailija joka ei edes yritä kilpailla.) Osa selittyy myös seurauksien puutteella.

USA:ssa nimittäin syntyy joskus paheksunta-aaltoja kun paljastuu esimerkiksi sellaisia asioita kuin lasten kuolemia rukousihmepiireissä. Sellaisia kuin aivan tuoreesti Idahossa, jossa uskonnollinen piiri on rukoillen parantanut tauteja niin innolla että 12 lasta on kuollut. Suomessa on vahvasti etatistinen kulttuuri. Joka tarkoittaa sitä että lapsia otetaan huostaan tai pakkohoitoon. En nyt kehtaa mainita nimiä -lähinnä sen takia että heidän googlaamisensa on varsin helppoa ja sen takia että heidän reaktionsa tälläisten maininnasta lainausten kanssa ovat sen verran kiihkomielisiä että en halua mistään metalliputkitunkista päähäni - mutta Etelä-Suomesta löytyy erinäisiä uskonsaarnaajia jotka ovat pahastuneita siitä miten valtio monottaa heidän uskonnollisia vakaumuksiaan ja miten hyysärit ottavat heiltä lapset pois. Kun seurauksia ei tule, voivat asenteiden jyrkkyyttä koskevat puolet vahvemmin kasvaa.

Eräs ulkomailta Suomeen muuttanut onkin ihmetellyt minulle sitä miten hänen maassaan on yleisesti verevämpää debattihenkeä uskonnoista, mutta sitten toisaalta meidän maassa pahimmat uskovaiset ovat keskimäärin paljon vahvemmin "batshit insane". Näkisin että syy on juuri tässä. Kirkko ei ole pitänyt valtaa tai antanut merkitystä. Se on ollut vain rahakukkaro. Perussävy kulttuurissa on ollut lempeä ja tähän liittyy myös sosiaaliturva. Tässä pehmikkeessä kaikenmaailman ihmeellinen mekastus on saanut kasvaa melko vahvasti.

Loppukaneetti

Eli kaiken kaikkiaan homojen avioon pääsy ei muuttanut mitään. Tämä eropiikki ei mullista yleisen uskontokeskusteluasenteen tai maamme uskonnollisen suuntauksen tai fundamentalismitason kannalta mitään. Kaikki on tapahtunut jo aiemmin. Se mikä on minusta ollut vuosia ilmiselvää aukeni nyt vain aika monille. Monille sellaisille jotka nyt sitten ovat yllättyneet. ; Heille minulla ei ole ole oikein muuta sanottavaa kuin että leppoisa kirkko on tähän asti lähinnä suojellut ja rahoittanut noita äärisuuntauksia. Ja että nyt nämä "villit kortit" joutuvat sitten yhä vahvemmin ja enemmissä määrin ns. ansaitsemaan omat rahansa toimintaansa. Joka toki johtaa varmasti ylilyönteihin ja kulttimaisiin rahanansaintajärjestelmiin.

Uskonnottomien suojaa muutos luultavasti parantaa. Mekastajat joutuvat ansaitsemaan joka pennin itse. Uskontoihin kuulumiseen sen sijaan saattaa tulla mukaan tarpeettomia ylimääräisiä riskejä.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Kristityt ja astrologia

Modernina aikana astrologiaa on tavattu pitää epäkristillisenä. Se on niitä humpuukioppeja joilta nykyajan kulttuurissa kristinusko itse asiassa suojaa. Astrologiaa pidetään taikauskona, ja jopa ne kristityt jotka ovat kiinnostuneita astrologiasta ovat siitä kiinnostuneita tavalla joka korostaa sitä että "ei oikeasti uskota niihin".

Tässä perustarinana on tietysti viitata astrologian alkuperään. Se, kuka ja mikä kulttuuri on keksinyt asian, sitten ikään kuin heijastaa koko näkemystä. Tässä maailmankuvallisuus on enemmänkin kuin vain sitä että oman ideologiansa kaltaisia ideoita on helpompi keksi. Tässä mennään hypoteesinmuodostusajatusta pidemmälle ja jotenkin ajatellaan että alkuperä jotenkin saastaisi itse teoriankin. Kaikki latistuukin helposti keksijän habitukseen. Tämä ad hominem -lähtökohtainen strategia on olennainen esimerkiksi Pekka Reinikaisen "Noituuden paluu lääketieteeseen" -kirjassa. Teos on siitä jännittävää luettavaa skeptikoille, että Reinikainen on samaa mieltä tiettyjen vaihtoehtohoitojen kartettavuudesta, mutta hänen argumenttinsa sitten ovat monin paikoin varsin ... hankalasti nieltäviä.

Tämä näkökulma on sen verran läpitunkeva, että on syytä muistaa että aina kristityt eivät ole nähneet asioita näin. "Tieteen Kuvalehti historia" 14/2014 kertoi miten "Astrologi oli hovin avainhenkilö" 1500 -luvulla. Juttu keskittyi Elisabet I:n ja hänen hoviastrologinsa John Deen elämään. Mutta ilmi tuli että kirkkokaan ei siihen aikaan pitänyt astrologiaa taikauskona tai epäkristillisenä. Syynä oli se, että ajateltiin että universumi oli koneisto. Ja astrologit, no, "Heitä ei pidetty maagikkoina vaan oppineina jotka osasivat tulkita planeettojen kieltä". Ajatus on itse asiassa tuttu modernista teologiasta. Siinä ajatellaan että luonnonmekaniikan kohdalla ei ole väliä kuka ne on keksinyt. Egyptiläiset keksivät tarkastella tähtien kiertoa, mutta koska tämä on fysiikan asia, ei tähtitiede muutu tästä alkuperästään huolimatta taikauskoksi tai pakanauskonnoksi. Astrologian ajateltiin siis kuvaavan "objektiivista taivaanmekaniikkaa", jolloin alkuperällä ei ollut väliä.

Astrologian valtakausi jatkui ilmeisen pitkään. Tästä saa hyvän esimerkin vaikka katsomalla ranskan monarkin Henrik IV:n miekka. Sen pommeliin on kaiverrettu sanat "A CET HENRY VAINQUEUR LES ASTRES PLUS FIDELL DEPARTENT LE BONHEUR ORDINAIRE AUX MERVEILE" Joka todellakin viittaa siihen että Henrik (eli "Henry") oli valloittaja jolla oli tähdet ("les astres") puolellaan. Näin ajankuva ja maailmankuva heijastuu jopa tälläiseen tärkeimmästä tärkeimpään miekka-asiaan. 1500 -luvun lopun ja 1600 -luvun alkupuolellakin astrologialla oli vielä paljon valtaa.

En tässä halua pilkata menneitä sukupolvia. Tämä asennoituminen on itse asiassa varsin järkeenkäypää. Tietomme ovat karttuneet ja astrologia muuttunut käytännössä ehdottomasti vääräksi. Tämän rajanvedon tärkeyttä miettiessä voi oikeastaan sanoa että on kaksi tapaa joilla voidaan katsoa milloin asiat kuvaavat vaikkapa "objektiivista taivaanmekaniikkaa" tai muuta vastaavaa.
1: Ensimmäinen perustuu Popperin ajatukseen siitä, että jos maailman kaikki infrastruktuuri murskataan, niin jos kirjat säilyvät ja tämä kirjojen säilyminen auttaa asioiden palauttamiseen nopeammin kuin ilman näitä kirjoja, niin silloin teoksissa on objektiivista tietoa.
2: Toinen taas voidaan demonstroida Penn Jilletten "God, No!" -teoksessaan esittämällään ajatuksella uudelleenkeksintämisestä "If every trace of any single religion were wiped out and nothing were passed on, it would never be created exactly that way again. There might be some other nonsense in its place, but not that exact nonsense. If all of science were wiped out, it would still be true and someone would find a way to figure it all out again." Eli jos asiasta pitää tehdä lähetystyötä koska asiaa ei voi muutoin mitenkään selvittää omilla tahoilla itse, ei kyseessä ole tieto.

Astrologian on uskottu kuvantaneen maailmaa. Silloin teorian suhde tieteeseen on helposti NoMa -asenteisesti se, että uskonto selittää etiikan ja tiede miten maailma toimii. Mutta nykyään tiedämme että jos pyyhimme astrologiaa koskevat tiedot, niin samanlaista horoskooppijärjestelmää ei syntyisi.

torstai 21. elokuuta 2014

Onko abortti evolutionistinen? Entä ateistinen?

Mikael Torppa kirjoitti kirjoituksen abortista. Hänen mukaansa evoluutioajattelu on aborttia vastaan. Ja sen lisäksi hän arvioi että "Raamattu" pitää sikiöitä elävinä. Itse otin asiaan melko kevyesti kantaa. Lähestyin asiaa lähinnä "Raamatun" kautta. Ja tämä takaa sen, että minulla ei ole oikein mitään emotionaalisia kytköksiä asiaan. Sillä mitä "Raamattu" sanoo tai ei sano, ei ole minulle oikeastaan mitään merkitystä. ; Jos "Raamattu" kieltää jotain asioita niin se lähinnä osoittaa että kyseinen teos ei sovi nykyaikaan. Ja jos myöntää niin sitten se vain näyttää että uskovaisetkin vetävät ajatuksiaan liian pitkälle eikä asia ole edes teologisesti fiksua. Kävi niin tai näin niin lopputulos on win-win. Tämän vuoksi voin tietysti keskittyä tärkeisiin asioihin. Kuten vinoiluun.

Torpan blogaus ja sen
keskustelu ovat täysin
Hadri_____sta.
Tässä tekstissä en kuitenkaan ajatellut vinoilla Torpan kustannuksella. Hänen tekstinsä on toki hyvin heikosti argumentoitu. Mutta tavallaan tämä onkin se koko pointti jonka vuoksi tätä blogausta tarvitaan. Nimittäin tuomaan esille se argumentti jota Torppa tekstissään pilaa. Se on itse asiassa ihan kohtuullisen hyvä huomio. Sitä vain voi olla vaikeaa huomata kaiken sen ryönän takaa.

Sen lisäksi haluan erikseen korottaa ja huomauttaa että minua motivoi tähän tekstiin se, että vaikka Torppa on argumentatiivisesti niin heikko että on ikään kuin pakko kyseenalaistaa hänen järjenlahjansa, niin tämä ei ole kaikki. Minun silmissäni hän on kuitenkin asenteeltaan varsin miellyttävä tyyppi, kelpo kaveri. Pidän hänestä, virheellisistä statementeistaan ja huonosta argumentaatiostaan ja puutteellisesta logiikastaan huolimatta, sillai ihmisenä. Ja siksi on hyvä vähän kompensoida sitä että ikään kuin on tarpeettoman vinoileva. Etenkin kun "Raamattu" on tässä tilanteessa aiheena siitä kenkku, että minulla ei ole mitään väliä mitä tapahtuu. Mutta Torpalla asiassa on kiinni koko maailmankuva.

Tästä tulee pitkä juttu.

Torpan ajatuksen voi tiivistää siihen että kysymys ei ole siitä uskooko Jumalaan vaan se, miten suhtautuu ihmiseen. Torppa toki muotoilee tämän varsin erikoisesti "Evoluutioaate sikiön kehitysvaiheista ihmiseksi on abortin hyväksymisen takana. Näin siitäkin huolimatta että koko sikiön kehitysvaiheet ovat täysin vääräksi todistettu." ja että Raamattu näkee asian toisin, hän esimerkiksi lainaa Raamatusta (Aamos 1:44) "Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani." Torpan tekstissä huomio saattaa tosiaan kiinnittyä huomio siihen että hän on idiootti. Silloin voidaan esimerkiksi huomata että
1: Tosiasiassa abortin kannattajat uskovat sikiön tietoisuuden syntyvän jossain vaiheessa. Jolloin Raamattu ei itse asiassa edes kerro sitä onko sikiö minkä ikäinen. Ja näin se ei toimi relevanttina tai täysin vakuuttavana perusteluna sille että sikiöllä olisi ihmisarvo hedelmöityksestä lähtien. Tietoisuushan liitetään hermostoon joka syntyy tietyssä vaiheessa.
2: Torppa sekoilee hyvin klassisella kreationistitavalla rekapitulaation kanssa. Se on näkemys joka on sitä Haeckelia johon kukaan ei ole uskonut pitkään aikaan. Ja se ei todellakaan ole kumonnut sikiönkehitystä. Sikiönkehitys on yhä aivan validi tieteenala. Itse asiassa tässä ei ole mitään järjelle ihmeellistä. Kun on hedelmöittynyt munasolu, ulos synnytyksessä tuleva vauva, ja välissä on aikaa, ja vauva ei näytä hedelmöittyneeltä munasolulta ja hedelmöittyneen munasolun esitetään kehittyneen vauvaksi, on aivan selvää että sikiö muuntautuu tässä välissä jollain tavalla. Rekapitulaatio-oppi tarkoitti näkemystä jossa sikiö toistaisi evoluutiokehityspolkunsa. Joka on siitä erikoinen oppi, että se ei ole evoluutioteorian taustan mukainen. Stephen Gould on aivan suoraan kuvannut sitä että mutaatio voi tapahtua mihin tahansa kohtaan alkionkehitystä, joten on selvää että olisi omituista jos sikiönkehitys vain toistaisi evoluutiopolkuaan ilman muutoksia. Toki Gould täsmentää että tämä ei poista sikiönkehitystä tai sitä että sikiöiden vaiheita ei voitaisi käyttää fylogenioiden rakentamisessa. Sillä näitä voidaan rakentaa mistä tahansa ominaisuuksista. Gouldin "Ontogeny and Phylogeny":n mukaan sikiönkehityksen yhteneväisyydet ovat evolutiotodiste, kun niiden pohjalta rakennetaan fylogeniapuita. Syy on sama kuin miksi aikuisiakin yksilöitä voidaan. Evoluutio ennustaa, että sikiönkehityksessä löytyy osia/jäänteitä varhemmista kantamuodoista ja näitä yhteneväisyyksiä voidaan tutkia. Torppa on sen verran idiootti että hän ei todista että on tieteellisesti aivan eri asia väittää että "joillain eliöillä on tiettyjä yhteisiä piirteitä ja että nämä piirteet liittyvät evoluutiohistoriaan", kuin väittää että näiden eliöiden sikiönkehitys "toistaisi tarkasti evoluutiohistoriansa." Mutta tässä hän on kaltaistensa seurassa. Muistan kuinka kun "Prisma" esitti Lennart Nilssonin sikiökuvia ja näytti valokuvia myös muiden lajien sikiövalokuvista, Pekka Reinikainen lähetti YLE:lle karvasta kritiikkiä. Siinä niitä rinnastettiin Haeckelin sikiökuvamanipulointeihin. Kukaan ei väittänyt että valokuvat olisivat rekapitulaatiota, ja niitä on paha pistää väärennöksiksikään.

Mutta jos näiden ei anna hämmentää voi kuitenkin huomata jotain. Torpan perusajatus siitä että aborttia vastustetaan ja kannatetaan eri syin on ihan osuva. Nähdäkseni tässä on huomattava että sikiö oletetaan ihmiseksi ja persoonaksi pro-life -puolella. Kun taas aborttia sallitaan esimerkiksi sen tyyppisillä perusteluketjuilla joita saa rakennettua neurotutkija Gazzanigan "Eettiset aivot" -kirjassa esittelemällä tavalla ; Hän korostaa että sikiön tietoisuus herää vähä vähältä sen jälkeen, kun sähköinen toiminta 13. viikolla laajenee aivorungon yläpuolelle. Tätä nuoremmalla ei siis ole tietoisuutta ja sitä ei voi pitää kärsivänä olentona tai persoonana.
1: Ja näin tätä nuoremman abortille ei välttämättä tarvitse nähdä mitään ongelmaa. Tämä ei toki sano että sikiö ei tämän jälkeen tunnustelisi ja oppisi asioita kohdussa. Sikiö voi siis "Ison Kirjan mainitsemaan tapaan" iloita kohdussa. "Raamattu" ei siis suoraan falsifioi sikiön kehitykseen keskittyvää aborttiteoriaa, mutta se toki sallii sen tulkinnan että sikiö olisi jo alusta pitäen ihmisarvoinen. Näin Torpan jakeet ja ilmaisut eivät itse asiassa erottele kumpi näkemys on oikea. (Mikä johtunee oikeastaan osittain siitä että "ikuinen totuus" on noussut "oikeaksi mielipiteeksi" laajassa mielessä vasta 1960 -luvulla.)

Torpan blogauksen kommentteja lukiessa voikin huomata miten siellä on pääasiassa (a) Torppaa tukevia kristinuskon Pyhä Kirja edellä menemää riemuhihhulointia (b) Torppaa kritisoivia joissa korostuu se, että sikiöön tulee tietoisuus joskus myöhemmin ja että siksi vaikka raiskatun on ihan hyväksyttyä ottaa abortti. Huomiossa on siis jotain oleellista. Maailmankuvaero sallimisen ja torjumisen välillä on käytännön tasolla jotakuinkin juuri siinä mihin Torppa sen määrittelee. Ja tämänlaatuinen asia ei ole koskaan tyhjä ja humpuukina ohitettava asia. Ei vaikka se tulisi minkälaisen hörhön suusta.

Siksipä siirryinkin abortin psykologiaan ; Eli onko abortti murha vai oikeasti vain tappo.

Jos katsotaan mitä sitten tein argumenttejeni kanssa, niin korostin jotain joka on havaittu psykologisissa tutkimuksissa. Kurzban on kuvannut kirjassaan "Why everyone (else) is a hypocrite" -kirjassaan sitä miten aborttikeskustelussa toistetaan usein sitä että abortti on murha. Mutta sitten tätä ei viedä konsistentisti loppuun asti, eli vaadita abortista murhatuomiota. Samaa asiaa on esille tuonut myös Jonathan Haidt. Se on hämmästyttävä uskontoon liittyvä piirre. Ihmiset todella vakaasti uskovat että abortti on murha. Mutta rankaisu on sitten hyvinkin erilaista.

Siksi nostinkin Raamatusta esiin vertailevaa aineistoa. Sen sijaan että olisin kaivanut esiin yksittäisiä jakeita annoin niiden luoda kontekstin. Niiden tarkoituksena oli tuoda esiin se, että tosiasiassa aborttikanta ei loogisesti määrity vielä sitä kautta onko ihminen persoona vai ei. Kantana on laajempi. Raamatun suhde tappamiseen. Ja tässä kohden asia ei ole niin yksioikoinen kuin, sinänsä naïvin leppoisa, Torppa esittää. Että asia on "älä tapa" ja se siitä.

Siksi nostin esiin sen, että "Raamattu" sanoo (2. Moos. 21:22-23) "Jos ihmiset tappelevat keskenään ja samalla töytäisevät raskaana olevaa naista, niin että hän saa keskenmenon mutta hänelle ei aiheudu muuta vahinkoa, lyöjä maksakoon sakkoa sen mukaan, mitä naisen aviomies vaatii tai miten asia oikeudessa ratkaistaan. Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä" Joka sanoo aivan suoraan että sikiön kuolema on rangaistuksen paikka, sakon paikka. Ei siis mikään pikkuasia. Mutta se kuitenkin kontekstoituu siihen miten vasta äidin kuolemasta tuli kuolemantuomio. Kuitenkin sen ajan lainsäädäntö antoi murhasta varsin selvän tuomion ilman mitään sakoilla leikkimistä. Näin ollen jopa Vanhan Säädöksen aikaan sikiön surmaaminen ei ollut täysikasvuisen murhan arvoista. Haidtin ja Kurzbanin tiedot nykyajasta toteutuvat siis jo noina ammoisina aikoina. Kyseessä lienee jonkinlainen Ikiaikainen Totuus. Sikiö on kenties elossa, mutta sen surmaaminen ei ole murha.
1: Torpan argumentaatio on tässä kohden hyvä ottaa esille. Hän ottaa "Vanhan Biblian" vuodelta 1776 ja kohdan jossa sanotaan samassa kohdassa (2. Moos:22-23) "Jos miehet tappelevat keskenänsä, ja loukkaavat raskaan vaimon, niin että hänen täytyy hedelmänsä kesken synnyttää; ja ei kuoleman vahinko tapahdu: niin hän pitää rahalla rangaistaman, sen jälkeen kuin vaimon mies häneltä anoo, ja se pitää annettaman arviomiesten ehdosta; Mutta jos kuoleman vahinko tulee, niin pitää hänen antaman hengen hengestä." ja esittää että kuolema on sikiön kuolemaa koskeva. Tämäkin jae voidaan katsoa nimenomaan jonain jossa vaimon kuolema on muuttuja, mutta Torppa muotoilee ja tulkitsee tätä lakia. "Jos raskaana olevalle naiselle aiheutuu vahinkoa väkivallan seurauksena, niin että hänen tulee synnyttää ennenaikaisesti ja lapselle ei tapahdu vahinkoa, eikä lapsi kuole kohtuun, niin väkivallan tekijää tulee rangaista rahalla (sakko). Jos raskaana olevan naisen kohdussa oleva lapsi kuolee väkivallan teon seurauksena, niin siinä tapauksessa väkivallan ja lapsen kuoleman aiheuttanutta rangaistiin kuolemalla. Raamattu sanoo tällaisessa tapauksessa henki hengestä." Tässä paistaa läpi niin keinotekoinen saivartelu yhdistettynä historiantajuttomuuteen että pitäisi itkettää. Aiheesta voi saada selvää vaikka tutustumalla juutalaiseen näkemykseen. "Talmud" sanoo aivan suoraan (Sanhedrin 57b) että sikiö kuolee jakeessa joka tapauksessa. Eli jae koskee nimenomaan sikiön kuolemaa, joka tuossa tapahtuu koko ajan. Äidin kuolema olisi se muuttuja joka määrää eron sakon ja kuolemanrangaistuksen välillä. Asiaa on kuitenkin mahdollista punnita Torpalle mieluisasti. Raamatullisen lain ja sikiön suhde on tässä kohden jotain jossa juutalaisten kielenkäyttö on ollut sen verran epämääräistä että siinä on koulukuntaeroja. On vaikeaa sanoa tuleeko sakko ennenaikaisesta synnytyksestä vai abortista. On vaikeaa sanoa onko "enempi vahinko" naista vai sikiötä koskeva. Itse korostan tässä kuitenkin sitä että tuolloin ei eletty lääketieteellisesti kovin kehittyneessä maailmassa. Jo normaali synnytys oli vaarallisempi, lapsivuoteelle kuoltiin usein. Ilman keskoskaappia jaottelu keskenmenon ja kuoleman välillä tuntuu liian marginaaliselta jotta siitä kannattaisi tehdä erottelu. Yleisesti ottaen fundamentalistit kiistävät vaihtoehdon mahdollisuudenkin. Ja kenties juuri tämä teologisen tulkinnan sitominen on takana siinä miksi aborttiasia on muuttunut fundamentalistien parissa niin ehdottomaksi 1960 -luvun jälkeen.

Argumenttini onkin itse asiassa siinä että esimerkiksi käsky "Älä tapa" on hyvin jännittävä. Sillä se ei todellakaan kieltänyt kaikkea tappamista vaan "asiattoman tappamisen". Siksi Vanhassa Testamentissa oli "älä tapa" -käsky mutta esimerkiksi erilaisista rikoksista teloittamiset sallittiin. Sikiönlähdetyksen kannalta tällä on se relevanssi että teloituksessa kuolee varmasti elävä ihminen jolla on sielu jolla on kohtalo, todennäköisesti Helvetti. Tappaminen on nykysuomessa vahvempi kuin alkukielessä. Ja siksi ei ole suoraan epäkristillistä kannattaa kuolemantuomiota. Tai kuten Sami Liedes, kristitty, on asian ilmaissut "Yleensäkin kuolemanrangaistuksen vastustaminen Raamatun perusteella tuntuu yleensä perustuvan joko vahvaan päätelmään kääntäjän valitsemasta sanasta ("älä tapa"; alkukielessä sana tarkoittaa nimenomaan oikeudetonta tappamista) yhdistettynä muiden raamatunkohtien huomiotta jättämiseen tai älyttömän laajentavaan tulkintaan Jeesuksen ja aviorikoksesta kohdatun naisen kertomuksesta. Minä vastustan kyllä kuolemantuomiota, mutta en parhaalla tahdollanikaan voi väittää tämän aatteen nousevan suoraan Raamatusta kuin ehkä tangentiaalisesti, lempeyteen ohjaavien periaatteiden osalta. Historiallisesti taas kuolemantuomio on minusta ollut ihan paikallaan. Miten muuten vakavista rikoksista käytännössä voisi rankaista vaikkapa jossain painentolaiskulttuurissa, jossa vankeus ei vain ole vaihtoehto (ellei sitten mennä johonkin sharia-tyylisiin käsien katkomisiin)?"

Tämä selitys on luonnollisesti tarpeen sillä Jumala komentaa ja toteuttaa tiettyjä asioita Pyhän Kirjan sivuilla (Aamos 1: 13-15) "Näin sanoo Herra: - Koska ammonilaiset ovat tehneet rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. He viilsivät auki raskaana olevat naiset, kun ryntäsivät valloittamaan Gileadia. Sen tähden minä sytytän palamaan Rabban muurit, ja tuli nielee kaupungin palatsin sotahuudon kaikuessa taistelun päivänä, pyörretuulen riehuessa myrskyn päivänä. Heidän kuninkaansa viedään vieraaseen maahan yhdessä hallitusmiestensä kanssa, sanoo Herra." Tämä muistuttaa siitä että vatsan halkaisussa kuolee kyllä myös sikiö. Teknisesti tämä ei tietysti ole mikään abortti. Mutta siinä lapsi kuitenkin kuolee kohtuun. Ja jos kyseessä on ihmisarvoinen elämä jonka kuolema on murha, on raskaana olevan naisen surmaaminen vatsa halkaisemalla tuplamurha. Tässä ei selvästi ole hajuakaan siitä Torpan sinänsä miellyttävästä ajatuksesta jossa raiskaus ei ole syy aborttiin koska isän syntien ei pidä olla lapsen ongelmana.
1: Toki "Raamatussa" on toki tarjolla (4. Moos. 5:11-31) myös testi, jossa abortti liittyy kuvioon. "Ordeal of Bitter Water" tuo tietoa googlenkin kautta englannikielentaitoisille kiinnostuneille. Tässä uskottomuudesta epäillylle naiselle juotetaan kirousliemi, ja jos nainen on ollut petollinen hän saa keskenmenon ja tulee hedelmättömäksi ja jos hän on ollut siveä ja rehti, ei tapahdu mitään. (Ja kysymys on tosiaan keskenmenosta sekä naisen tulevasta hedelmättömyydestä.) Jumalan yliluonnollinen suora vaikutus tapahtumiin on tässä mukana. Ja selvästi äidin synnit voidaan rangaista sikiölle. Kuten muuten Aadamin ja Eevan synnit niillekin jotka eivät ole Hyvän ja Pahan Tiedon Puusta ahmineet.

Tämä kaikki on tietysti tarpeen koska esimerkiksi Pat Robertson muistuttaa että kristillisen maailmankuvan mukaan ihmisen arvo ei ole ehdoton ja poisottamaton. Hänhän on selittänyt miksi Jumala Raamatussa käskee tekemään kansanmurhan. Hän puolustaa kansanmurhaa sopivana tuossa tilanteessa. Samasta asiasta on tullut kuuluisaksi myös William Lane Craig, joka tässä vastaa kritiikkiin sanomalla lähinnä että "I’ve seen those kinds of responses, too, Peter, and find them disappointing because they fail to grapple intellectually with the difficult questions raised by such stories. Emotional outbursts take the place of rational discussion, leaving us with no deeper understanding of the issues than before we began." Heille on itse asiassa helppoa nauraa. Tai järkyttyä. Mutta kun asiaa miettii hetken aikaa, voi tiedostaa että jos kannattaa kuolemanrangaistusta, tai selittää että sodan käyminen on jossain tilanteessa perusteltua, selittää että jossain tilanteissa ihminen saa kuolla. Absoluuttinen ihmisarvo on siis hieman kuten "abortin murhaluonne" fundamentalisteille. Totta kunnes pitäisi miettiä implikaatioita. Sodassa ja abortissa kuolema onkin lähempänä "surmaa" tai "tappoa" kuin kylmäveristä "murhaa. Torppa toki, reiluna miehenä, pitää Robertsonia ja Craigia kylmäsydämisinä. Hänkin on niitä ihmisiä että jos joku filosofia antaa oikeutuksen jollekin teolle, niin asiaa ei pidä katsoa "filosofisesti ja intellektuaalisesti". Se on sen pahempi sille ideologialle jos niin käy.
1: Itse asiassa minullakin on kriteerit sille että missä tilanteissa on asiallista surmata ihminen itsepuolustukseksi. (Minulla on tästä henkilökohtainen ehtokaavio oikein. En laita sitä nyt tähän kyllä.) Samaa mieltä näyttää olevan Jumala. Ihmisillä ei ole absoluuttista pelastuarvoa, koska osa ihmisistä päätyy helvettiin kitumaan ikuisesti. Tai ainakin kadotukseen ja tuhoutumiseen. On turhaa puhua absoluuttisesta arvosta ja Rakkaudesta jos siinä on ehtolause "kunhan uskot". Itse asiassa kristittyjen kannattama ajatus "Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja" korostaa sitä miten kristitty voi osallistua sotaan. Jos "murhaajia,smurhaajia" -kortti todella toimisi, niin silloinhan juoksuhautojen pitäisi olla pullollaan ateisteja.

Ja tästä Torpan "sen pahempi" -tilanteesta päästään jatkoasiaan.

Torppa ei tyytynyt vain selittämään että kristinusko ei pidä abortista, ja että fundamentalistit perustavat näkemyksensä tässä Raamattuun. Ja että lähtökohta on että ihmisarvo alkaa hedelmöityksestä. Tämä olisi hyvin klassista ja kliseistä. Sen sijaan hänen jatkonsa oli ottaa esille toinen klisee ja selittää että evoluutio-oppi on abortinoikeuttamisen takana. Tässä teoria näyttää nojaavan siihen että rekapitulaatio -oppi oli evoluution kannattajan tekemä näkemys. Ja että ilman rekapitulaatiota ei ole sikiönkehitystä, ja että rekapitulaatio on se mitä koulussa opetetaan kun puhutaan sikiönkehityksestä. Toinen kortti hänellä on siinä että evoluutikoista ihminen on vain kemiaa, joten ihmiselämä on tässä arvotonta.
1: Itse asiassa Torppa tekee tässä virheen. "Sikiöön ei hedelmöittymisen jälkeen lisätä yhtään mitään muuta kuin ruokaa, happea ja vettä. Täydellinen ihmisen kasvua aikuiseksi ohjaava perinnöllinen ohjelma (DNA) on olemassa hedelmöityshetkestä lähtien. Ei ole olemassa mitään muuta loogista hetkeä ihmiselämän alulle biologisin syin." on argumenttina naturalistinen. Jos siis aikuisella on elämän arvo niin olisi sikiölläkin, tällä samalla logiikalla. Mutta en jatka tästä sen enempää, koska on syytä keskittyä siihen mikä Torpalla oli hyvin.

Olen toki käsitellyt tätä "vain kemiaa" -puolta aikaisemminkin. Se on siis argumenttina melko heikko. Asiaan ei tältä osin tarvitse palata. Otan sen kuitenkin tässä kohden esiin siltä kannalta että samanlaatuinen argumentti toimisi myös Intelligent Designin kohdalla. Intelligent Design kiistää ottavansa kantaa Suunnittelijan persoonaan tai tavoitteisiin. Jopa avaruusolennot ovat heille vaihtoehto. Tämä tarkoittaa sitä että ihminen otetaan metaforana. DNA sisältää informaatiota. Soluissa on solukoneita. Tämä latistaa ihmisen koneeksi. Ja tätä kautta mukaan tulee se, että jos ateistin kohdalla on sanottu että "Ateismi ei kuitenkaan velvoita ihmistä mihinkään, vaan Jokelan Pekan ateismi on ihan yhtä lailla ateismia kuin Suomen humanistiyhdistyksen puheenjohtajan ateismi." niin on sanottava että jos joku Intelligent Designin kannattaja rikkoo (lue tappaa) ihmisiä ja eläimiä, koska esineen särkeminen on pienempi rikos kuin biologisen eläimen tappaminen, niin tämä I.D. on aivan yhtä I.D. kuin joku Leisolan Matin I.D. Että jos evoluution mukaan olemme eläimiä niin I.D:n mukaan olemme koneita. Eli I.D. olisi vielä pahempi ongelma.

Tämä paljastaa sen että argumentti ei olekaan niin vakuuttava. On selvää että siinä on jotain oleellista. Mutta siinä on heikkouksia. Ensimmäinen huomio on tietysti se, että on huomioitava teistisen evoluution mahdollisuus. Evoluutiohan on oppi siitä miten ihminen on syntynyt. Ja jos Torppa nyt olisikin oikeassa siinä että kristitty ei voisi olla evolutionisti, niin maailmassa on muitakin teismin malleja. Ne ovat kenties harhaoppia ja kerettiläisyyttä, jos Torppa on oikeassa tässä asiassa. Mutta ne ovat teismiä. Ja siis ei-ateismia. Evoluutio ei siis sinällään opeta että olisimme "vain" kemiaa. Aivan samasta syystä kuin I.D. ei automaattisesti tarkoita että olisimme "vain" robotteja ja koneita.

Tämä puute onkin tarpeen. Sillä esitin Torpalle erään fundamentalistien kohtuu usein toistaman argumentin. Sen mukaan abortti olisi nimenomaan evoluutioteorian vastaista. Syynä oli se, että evolutionisti panostaa kelpoisuuteen. On fittnessiä haittaavaa tehdä abortti. Lisääntymään pääseviä jälkeläisiähän evolutionisti perimmiltään kaipaa. Ja jopa seksi on tässä vain välineenä sille fittnessille. Tämä kulma korostaa sitä että eugeniikka oli evoluutiolle ymmärrettävä suunta koska siinä jalostettiin rotua, ja luonnonvalinta sanoi että "might make it right". Ja että vahvat menestyvät. Abortti taas nähdään tämän antiteesinä. Ja suoraan sanoen tässä argumentissakin on jotain oleellisesti oikein. Päätelmä on koherentti ja siinä on selviä tosiasioita. Evoluution sisällöstäkin on ymmärretty jotain oikein.

Koska argumentti ei selvästi ole väärin, tästä seuraa perspektiivien pluralismi ; Torpan mukaan evoluutiossa abortti on automaattisesti hyvä ajatus ja sen vasta-argumentin mukaan se on huono. Molemmissa on jotain oleellista. Miksi meillä sitten on kaksi validia päätelmää joissa on kohtuu nieltäviä premissejä, mutta keskenään ristiriitaiset johtopäätökset?

Evoluutio ja tieteellinen moraalikäsitys.

Torpan perusongelmana on se, että hän nojaa liian vahvasti naïviin objektiiviseen moraaliin. (Ei, kaikki objektiivinen moraali ei ole naïvia. Minä vain en pysty ottamaan mitään niistä kovin vakavasti.) Hän ajattelee että jos elämä on perimmiltään redusoituvissa kemiaan, niin kombinaatioista viis. Ja että tästä seuraa jonkinlaatuinen suora päätelmä siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Tässä prosessissa mukaan livahtaa piilo-oletuksia. Melko vahvojakin. Kuten esimerkiksi vahva yhteys evoluution ja ateismin välillä. Ja muita vastaavia.

Tässä kohden on kuitenkin syytä muistuttaa vaihtoehdosta. Tähän hyvänä esimerkkinä on toinen ateisti-evolutionistejä dissaava hahmo, Ossi Ojutkangas. Hänellä on hassu fiksaatio aborttiin ja hän on kieltämättä varsin vajain argumentein mellakoiva crank. Mutta häntä on vaikeaa sovittaa mihinkään kohtaan dark triadia (narsismi, machiavellismi, sosiopatia) joten pidän häntäkin ihan hauskana kaverina. (Sellaisena jonka käytös selittynee osittain hänen aspergerin syndroomallaan.) Hän kuitenkin korostaa toista puolta. Sitä että ateismi olisi arvotyhjiössä. Abortti, joka on etiikkaa, olisi siis automaattisesti jotain jonka miettimisessä se ei olisi hyvä. Siinä missä Torppa on sitä mieltä että evoluutio määrää tiettyjä asioita jotka nähdään epäeettiseksi, Ojutkangas on sitä mieltä että naturalismin etiikka on arationaalista. "Newsflash: ihmisarvo on arvo - sitä ei voi todistaa tieteelliseksi oikeaksi." Tässä mielessä hänkään tuskin lähtisi selittämään että sikiöllä on ihmisarvo koska sikiönkehityksessä siihen liittyy vain atomeita. Koska Humen giljotiinin, is-ought -ongelman, vuoksi tosiasiat ja arvot ovat erillään.

Tämä onkin sitten vakavammin otettava asia. Sillä Ojutkangas nosti esiin sen miten Dawkins on todella twiitannut siitä että abortti on paitsi jotain jonka voi tehdä, niin myös jotain joka jossain tilanteessa tulisi tehdä. Down -sikiö olisi hänestä moraalitonta jättää abortoimatta. Ajatus on tietysti suututtanut monia ateistejakin. Esimerkiksi ateistien äänitorveksi kutsuttu P. Z. Myers on blogannut siitä miten hänestä on yhtä väärin sanoa että abortti on pakko kuin että sitä ei ollenkaan saisi tehdä. Kuitenkin Dawkins on sekä ateisti ja evoluutikko, joten hänen mielipiteensä jossain määrin selvästi kuuluu tähän genreen.

Ja syy tässä lienee suunnilleen siinä minkä takia Torppa voi olla erimielinen nimekkäiden ja taitavien kristittyjen, Robertsonin ja Craigin, kanssa. Syynä on se, että moraaliasioissa tulkinta syntyy yllättävän vahvasti temperamentin ja luonteen kautta. Eksegeettisten kysymysten - ja laajemmin moraaliasioissa ylipäänsä - tulokset riippuvat paljon tunnustettua enemmän siitä, millainen yksilö tulkinnan tekijä on ; Kusipää tuottaa kusipäistä teologiaa, paskiainen tuottaa paskiaisetiikkaa. Mutta kusipääkin on ihan oikea uskovainen ja paskiainen on maailmankuvassaan ja ilmaisussaan moralisti ; Kenties humanistiliiton ja koulusurmaajan yhteys, ja ID -aggroajan ja Leisolan yhteys onkin yllättävän oleellinen muistettava. (Itse olen kusipää, ja tätä kautta luultavasti tuotan kusipäistä etiikkaa. Mutta se sanoo että juuri näin olisi asian laita.)
1: Dawkinsista voi sanoa sen verran että hänen laustuntonsa oli sen laatuinen että mieleni teki postuloida jotain sen suuntaista että "olisi epäeettistä olla lyömättä tiilellä tiettyjä evoluutiotutkijoita aatetovereineen" mutta jätin asian sitten vähemmälle. Sillä Dawkinsin kusipääetiikka saattaa syntyä siitä tosiasiasta että hän on aikamoinen kusipää. "The Spectator" näyttää että hän on esimerkiksi rahastanut itsellään luoden omituisen henkilökultin jossa statusta ja piireihinpääsyä saa riihikuivalla rahalla. Itse olen ajatellut että uskonnoista kannattaa pysyä erossa ihan sen takia että päästäisiin eroon tuonlaatuisesta toiminnasta.

Toki Ojutkangaskaan ei ole asiassaan täysin rehellinen. Tai kovin hyvä argumenteissaan. Dawkinsin kohdalla hän puhuu hieman väärin. Hänen pitäisi tietää että Dawkinsin moraali ei vetoa mihinkään empiirisyyteen. Ojutkangas on siis värittänyt Dawkinsin "tieteellisestä maailmankuvasta" olkiukon jota hän pieksee. Tämä virhe on toki yleinen. Hänen pitäisi miettiä miten objektiivinen moraali menee ateismin kohdalla. Toki hänen tulisi huomata myös se, että tosiasiassa kaikella objektiivisella moraalilla on samat vaikeudet. Ja itse asiassa humen giljotiini ei koske vain luonnontieteellisiä kysymyksiä. Se koskee kaikkea olemassaoloa. Se iskee kyntensä myös siihen että "Jos Jumala ON olemassa niin tästä seuraa eettisesti että PITÄISI OLLA X" Tämä on sitä filosofian 101:tä jonka moni amatööri unohtaa teismi-innossaan. Ajatus siitä että humen giljotiini koskisi vain luonnontieteitä mutta ei teologiaa on raivostuttavan yleinen. (Vastaavia vertailukohtia ei toki tarvitse hakea kaukaa. Skientisminvastustajilla on erikoinen taipumus nojata filosofisiin konsepteihin joiden sisältö on heille hyvin vierasta.)

Lisäksi Ojutkankaankin on hyvä huomata että hän kohtelee humen giljotiinia kovemmin kuin on kenties tarpeen. Itse asiassa jopa Hume itse korosti että humen giljotiini on näyte epätäydellisyydestä eikä siitä että asia kannattaa suoraan heittää roskiin. Hän rinnasti sen induktion onglemaan. Joka heikentää tieteen tulosten kaikkitietävyyttä ja absoluuttisuutta, mutta ei lopeta sitä että tiede on kelpo väline. Tämä mielessäpitäen voitaisiin sanoa että Dawkinsista eroavia moraalikäsityksiä löytyy muilta ateisteilta. Ja he eivät ole niin auttamattoman väärässä kuin joku tampiompi kaveri voisi "newsflashata".

Sam Harris on rakentanut "Moraalisessa maisemassaan" moraalimallin joka perustuu siihen että hän määrittelee objektiivisen moraalin ihmisen lajinmukaiseksi käytökseksi, jossa korostetaan pitkämielisyyttä, eli sitä että ei seurata spontaaneja tuntemuksia ja impulsseja vaan epikurolaisuuden tapaan tähdätään pitkälle tähtäimelle. Hänen mallissaan on toki niitä ongelmia joita teologiassakin on objektiivisen moraalin kohdalla. Eli taustaoletuksia on. Mutta Harrisin mallin kunniaksi on sanottava että JOS etiikka on hänen määrittelemäänsä ihmisten lajinmukaista käyttäytymistä ja sitä minkälaisia kokemuksia ne pitkässä aikajänteessä suuressa ihmisjoukossa herättävät, niin etiikka muuttuu empiirisesti lähestyttäväksi. Se on toki kuivaa, hieman kuin lähestyisi estetiikkaa kultaisen leikkauksen tai matalan Kolmogorov -kompleksisuuden kautta. Mutta se on mahdollista. Ja jos näin on, niin tiede voi selittää ja määrittää mikä on oikein ja mikä väärin. Is-ought -oletus toki tehdään moraalin luonteen määrittelemisen kohdalla. Mutta se ei ole yhtään vähäisempää teologien kohdalla. 

Teismin kohdalla onkin hupaisaa heittää väliin vaikka pieni vitsi. (Hikipedia, luokka:synnit) "Uskonnoissa tunnetaan synnit. Ateisteilla ei ole syntiä koska heillä ei ole minkäänlaista moraalia. Jumala on hyvyys. Ylijumala on ylihyvyys. Ilman Jumalaa on vaikeaa päättää mikä on hyvää ja mikä pahaa. Ja siksi tulee arvotyhjiö. Siksi on hyvä palvoa Jupiteria ja miettiä mitä Jupiter tekisi. Sitten sitä osaa toimia oikein ja moraalisesti. Jahdata neitsyitä höyhenpuvussa. Ampua tyyppejä salamalla. Pitää hirveitä bakkanaaleja ja jahdata lisää neitsyitä. Ilman Jupiteria sitä vain oltaisiin ateisteja ja ryvettäisiin synnissä." Maailma ei ole niin yksinkertainen. Teismi ei itsessään takaa moraalin absoluuttiutta tai osuvuutta. Tai edes takaa että käytös muuttuu mihinkään. Jupiterinpalvojan synnissä rypeminen ei muutakaan toimintasisältöään vaan ainoastaan määritteitään. Ja tätä kautta Jumalan olemassaolon lisäksi mukana livautetaan itse asiassa kaikkea muutakin. Eettiset dogmit ovatkin lähinnä mielipiteitä jotka on delegoitu Jumalalle.

Loppukaneetti

Mutta näkisin kuitenkin että tästä huolimatta Ojutkankaallakin on jotain vakavaa opetettavaa meistä jokaiselle. Virheistä huolimatta hän oli kenties hyvin oikeilla jäljillä korostaessaan intelligentsian ylikorostamista Dawkinsin kohdalla. Nimittäin on pakko huomioida se, että valtaosa ihmisistä on aivan saatanan tyhmiä. Keskivertoihmisen tapaamisen jälkeen ei voi kuin puistella päätä. Ja muistaa että puolet ihmisistä ovat keskivertoa tyhmempiä. (Sen jälkeen ei tarvitse kuin muistaa kenties sekin, että jos parametrit vain valitaan - monen mahdollisen vaihtoehdon joukosta - oikein, jokainen meistä saadaan sinne keskiverron väärälle puolelle.) Ja is-ought ja muut vastaavat mallit ovat selkeästi liian vaikeita hyvin monelle. Niiden toimintarajoja ei mietitä. Ihmiset tekevät koko ajan ja säännönmukaisesti huonoa filosofiaa. Jokainen meistä tekee joskus huonoa filosofiaa. Ja tämä ei voi olla vaikuttamatta etiikkaan.

Luonne ja maailmankuva määrittää syntyvää etiikkaa hyvinkin vahvasti. (Riittää kun katsoo sitä että evoluutikkoateistien vastustaminen yhdistää Ojutkangasta ja Torppaa. Ja miten erilaisia heidän moraalimaailmansa ovat keskenään, toisiinsa verraten. Yhteinen vihollinen ei merkitse kaikkea!) Ja moraalin kohdalla on huomattava, että moni näkee eettisyydelle eri portaita. Joista osat ovat kognitiivisesti rasittavampia ja vaativampia kuin toiset. Teismin kohdalla on hyvä muistaa että Jumala on latteimmillaan "taivaallinen kyylä" jota totellaan auktoriteettina. Fiksummat ihmiset pitävät tämänlaisia Jumalia jonain joka ei ole sofistikoitunutta teologiaa. Ja jonkalaatuisiin Dawkins ja kumppanit puuttuvat liikaakin. Ja valittavat miten helppoa tälläisiä on kumota. Mutta samalla on helppoa huomata että vaikka tämänlaisen Jumalan tottelussa on vakavia moraalieettisiä ongelmia ja auktoriteettiin vetoaminen ei missään tapauksessa muutu validiksi argumentiksi vain siksi että vedotaan seurauksiin (kuten helvettiin). Niin siltikin tampiot ihmiset eivät mieti tämänlaisia asioita. Ne ovat liian hienoja ja vaikeita heille. Joten he eivät välitä niistä.

Ja tässä mielessä ateismin ongelma onkin juuri siinä että se ei kykene tarjoamaan helppoa etiikkaa idiooteille. Ja se on kenties sen suurin heikkous, ei filosofisesti vaan ihan ideologian käytännöllisyyden kannalta. Ihan siksi että suurin osa ihmisistä on saatanan tyhmiä. Jollain toisenlaisella fiksuusrakenteella ongelmaa ei kenties ole. Mutta tällä on mentävä. Ideologia joka ei toimi ihmisillä, ei ole hyvä. Dawkins voi luoda omia mielipiteitään, mutta ne muuttuvat helposti henkilökultin tottelemiksi dogmeiksi. Tämä toki sotii Dawkinsin individualistisen etiikan kissojenpaimentamisnäkemyksiä vastaan. Mutta seuraajien huonotasoinen järjenjuoksu takaa että tällä ei ole suurtakaan merkitystä. (Eikä Dawkinskaan puutu asiaan jos saa sivutuotteena lompakontäytettä.)

Tätä kautta on ymmärrettävää että evoluution kannattamisesta huolimatta etiikassa on eroja (a) Dawkins kannattaa aborttia hyvin vahvasti, jopa niin että sen poisjättäminen on joskus epäeettistä. (b) Myers on tässä neutraalimpi, korostaen valintaa jossa abortti on enemmänkin neutraali kuin hyvä tai paha. (c) Ja miksi itse voin kannattaa evoluutiota mutta pitää pääasiana neurologiaa. Ja korostaa sitä että abortin teon ylärajaa pitäisi kenties varovaisesti jopa laskea, eli tehdä abortista nykyistä vaikeampaa. Ajatukseni on että abortti on vähän kuten fundamentalistin hakkaaminen tiiliskivellä. Kenties sitä haluaa tehdä sellaisia. Kenties se on jonkun mielessä jopa hauskaa. Ja joskus se on kenties myös ihan käytännön syistä tarpeen, vaikka itsepuolustukseksi. Mutta silti asiaa pitäisi kenties kohdella vähän kuten juutalaisilla oli tapana. Eli jotain josta sakotetaan mutta jota ei kohdella täytenä murhana. "Abortti on siis paha mutta ei murha". (d) Siltikin se fundamentalistin abortin antievolutiivisuus -argumentti on jossain määrin sekä relevantti että etenkin loogisesti aivan validi.

Tämänlaiset erot ovat odotettavia ihan sen takia että etiikka on aina jonkinlaista asenteen ja kokemusten ja maailmankuvan yhdistämistä tosiasioihin. Etiikalla on aina empiirisesti havaittava sovellus ja se perustellaan ainakin osittain empiirisesti havaittavilla seikoilla, kuten odotetuilla syy-seurauksilla. Mutta etiikan kohdalla ongelmana on se, että riippumatta siitä onko etiikka perimmiltään objektiivista vai ei, niin tässä kohden ihmisen tiedoissa on liikaa epävarmuustekijöitä. Ja näin jopa Raamatun todeksi hyväksymisellä päästään aika lyhyelle. - Ja kääntäen Raamatusta luopuminen ei poista epäeettisyyttä ja kusipäisyyttä. - Sillä perimmiltään ihminen tekee etiikkaansa oman persoonallisuutensa mukaan. Etiikka tavallaan ilmenee meidän asennevammojemme kautta.

Siksi on kenties oleellista huomata, että
1: Kristitty joka esittää että ateistilla ei väistämättä olisi moraalia tekee selvän virheen. Ongelmat eivät ole sen kummallisempia kuin teisteilläkään. Filosofisesti. Karkeasti sanoen voisi esittää että ateistit puhuvat moraalista ja uskovaiset synnistä. Se, että kristinusko ja muut uskonnot pitävät syntiä ja moraalia samana on vain hyvin kapeastimääritelty - ja moraali filosofian kannalta perimmiltään melko mielivaltainen - väite. Ja itse asiassa kaikki ateismin moraalittomuuteen tuomitsevat harjoittavatkin jotain jossa he puhuvat siitä miten ateisteilla ei ole syntiä. (Jopa silloin kun synnin sijaan puhutaan substituuttiversioista sanoista etiikka tai moraali.) No ei heillä olekaan syntiä. Mutta kysymys onkin moraalista. Ja on filosofisesti aika omituista vaatia että ateistit määrittäisivät moraalinsa kristittyjen ehdoilla mutta kristittyjen ehtoja ei sitten saisi määrittää ateistien toimesta miten mielitään.
2: Ja kun tätä kaikkea käsitejahkailua katsoo, voi samalla tiedostaa sen miten harva jaksaa tämänlaiseen tuhraamiseen uhrata aikaa. Ja tämä tuhraamisen puute johtaa siihen että kenties teismin eettisyyskannassa on jotain järkeä. Tämä ei synny sillä klassisella tavalla jossa teistit olisivat älykkäitä, koherentteja ja johdonmukaisia. Uskonnon moraaliarvoissa suurin voima on siinä että uskovaiset, kuten monet muutkin ihmiset, ovat saatanan tyhmiä ja epäfilosofisia ja ennen kaikkea älyllisesti laiskoja. Ja juuri siksi he tottelevat naurettavaa taikamiestä paremmin kuin ryhtyisivät saivartelemaan moraalifilosofialla syvemmin. Pinnallinen moraalifilosofian osaaminen kun johtaa vain kaiken suhteellisuuteen. Joka tavallaan syö moraalista sen ytimen.
3: Mutta kenties kaikista merkittävintä olisi kuitenkin iskeä suoraan asennevammoihin. Sillä jos inhimillisen toiminnan tasolla tarkasteltava moraali syntyy ja määrittyy jostain niin niistä. Siksi olisi kenties rapsutettava joskus hieman Ojutkangasta ja Torppaa. Vaikka he ovatkin kenties intellektuellilla tasolla ihan saatanan pihalla.