Uskontokeskustelu on yksi niistä aiheista joiden parissa raadollisuus tulee varsin pian tutuksi. Tämän tasapainoksi - kuten monet ehkä muistavatkin - olen haeskellut ystävällisiä ateisteja ja teologeja (voit osallistua projektiin itsekin!) jotka siis tässä tapauksessa ovat valmiita puolustamaan "erimielisiä" "samanmielisiä" vastaan. Eli vaikka uskovainen puolustamassa ateistia uskovaisten asiattomalta argumentaatiolta. Tai ateisti hyökkäämässä ateistin kimppuun koska katsoo uskovaista loukatun.Tuore Daniel Camen "theGuardianiin" kirjoittama teksti otsikolla "Richard Dawkins's refusal to debate is cynical and anti-intellectualist" moittii Dawkinsin kieltäytymistä debatoinnista. Tämä onkin hyvä esimerkki tämänlaisesta hakemastani ja tavoittelemastani asenteesta ; Craig on tunnetusti mukana antamassa ateistisia sävyjä erilaisiin uskontokeskusteluihin.
Tämä johtikin monet uskonmiehet parissakin paikassa keskustelemaan tästä aiheesta. Asenteet näyttivät jakautuvan seuraaviin luokkiin.
1: Ihmettely siitä miten tämänlainen ateisti on olemassa. On ikään kuin ihme jos joku ateisti ei ole militantti. Tässä oli taustalla asenne että Camen kaltainen ystävällinen ateisti olisi jonkinlainen omituinen poikkeus ja ihme. Tämän voi nähdä hieman epäkohteliaana.
2: Tämä tilanne sai ihmiset korostamaan sitä että on mielekästä tehdä jako "ateismiin" ja "uusateismiin" joka on militanttia. Tässä on taustalla kuitenkin sen ohittaminen että Came voidaan nähdä modernin ateismin esiintyjänä, ja ainakin minä lasken hänet nimenomaan uusateistiseksi. Dawkins ei ole koko uusateismin kirjo.
3: Tällä huomautettiin miten huonoa ateismi on yleisesti ottaen. Dawkins on väärässä joten koko ateismi kaikissa muodoissaan on väärässä, epäkohteliasta ja militanttia. Tämä tuntuu omituiselta koska Came on ateisti eikä hän varmasti pidä itseään tai kaikkia ateisteja ääliönä ja anti-intellektuaalisena, vaan ainoastaan Dawkinsia ja hänen kaltaisiaan. Tässä on kenties takana ajatus siitä että kun ateistit ovat erimielisiä jostain, ei ateistit sano asiasta mitään ja silloin voi olla ihan täysin suoraan uskova. (Valitettavasti tämä ajattelutapa tuhoaisi teologian laitoksen miltei tyystin, sillä siinä talossa sitä erimielisyyttä riittää isommissakin aiheissa.) Erimielisyys ei tuhoa, vaan näyttää että järjestelmä kykenee sekä sisäiseen että julkiseen oman ideologiansa kritiikkiin. Itsekriittisyys vaatii jotain tämänkaltaisia kinoja.
4: "Jengi" tulkitsi Dawkinsin kieltäytymisen pelkuruudeksi, koska Dawkins tietää olevansa väärässä ja argumenttiensa kumotuiksi. Dawkins on kuitenkin jo vuosia selittänuyt miksi hän ei osallustu debatointiin kreationistien ja tietynlaisten uskovaisten kesken. Hän ei toki ole kieltäytynyt kaikesta debatoinnista mutta hänen asenteensa voidaan nähdä varsin konsistentiksi tässä kohden. On tietty kriteeristö jonka mukaan hän hylkää ja hyväksyy haastattelut, debatit ja muut julkisen toiminnan. En pidä tätä selitystä uskottavana myöskään sen takia että ihmiset harvoin "tietävät olevansa väärässä", uskon päinvastoin että Dawkins luottaa - jopa hamaan luupäisyyteen asti - argumentteihinsa. Hän on enemmänkin niitä miehiä jotka toistavat virheitä korskeasti vaikka ne olisi juuri kumottu, kuin jonain joka tajuaisi erheensä ja väistäisi vahvemman tieltä. Egon puutteesta tätä miestä ei voi moittia, ja tätä kautta koko tämä skenaario näyttäytyy varsin epäuskottavana ad hominem -ylimielistelyltä.
Minä luonnollisesti trollailin paikoissa ja yritin provosoida ihmiset huomaamaan sen, että miten teologeista ei oikein löydy Cameen verrattavia. Siis sellaisia jotka ilmiselvästi olisivat "valmiita puolustamaan" vääräuskoista ja "kyvykkäitä hyökkäämään" oikeauskoista vastaan. Tässä nostettiin esiin että valtaosa teologeista olisi ystävällisiä ja debattiasenteiltaan kunnossa. He olisivat ystävällisiä ihmisiä.
Pumppaamisen jälkeen minulle tiputettiin asiasta esimerkiksi jopa yksi nimi ; William Lane Craig. Nimi varmasti tupsahti esiin sen takia että Came moitti Dawkinsia siitä että hän ei suostunut keskustelemaan Camen kanssa debatissa koska ei pitänyt Craigin asennemaailmaa ollenkaan sellaisena jonka kanssa on soveliasta tai mahdollista keskustella ollenkaan. Hänestä se oli anti-intellektuaalista. Tästä pääteltiin ilmeisesti niin että Craigin täytyy olla muutoinkin Dawkinsin vastakohta. Eli asiallinen keskustelija.
Hänen kerrottiin olevan debattiasenteiltaan kohtelias, ateisteja arvostava, ystävällinen, ja keskusteluissaan viileän asiallinen. "Camels with Hammers" -blogista löytyikin analyysiä Craigin asennemaailmasta. Sitä kautta selviää miten epäkohtelias Craig on.
Voidaan aloittaa siitä miten hän kohtelee ateisteja. Hän on onneksi antanut selityksen siitä miten ateistista tulee ateisti. "I firmly believe, and I think the Bizarro-testimonies of those who have lost their faith ant apostatized bears out, that moral and spiritual lapses are the principal cause for failure to persevere rather than intellectual doubts. But intellectual doubts become a convenient and self-flattering excuse for spiritual failure, because we thereby portray ourselves as such intelligent persons rather than as moral and spiritual failures." Tämä ei toki ole kovasanaisin tai julmin näkemys (idiootteja saatanan manipuloimia, moraalittomuus, kyvyttömyys tunteisiin ovat nekin tavallisia teorioita). On selvää kuitenkin että tässä ei ole kunnioitusta. Ateisti nähdään enemmän sairaana ja vammaisena. Luuserina, johon kohdistetaan enemmänkin sääliä kuin arvostetaan "mahdollisesti kunnioitettavana rationaalisena olentona".
Mutta ihminen ei ole tietysti kaikki. Onhan se toisen näkemys. USA:ssa ja esimerkiksi ID -piiristössä kauniina trendinä on se, että selitetään että "both sides should be heard". Eli e kunnioittavat kaikkia näkemyksiä koska niihin pitää tutustua. Craig tietysti itsekin edustaa pinnallisesti debatoidessaan tätä. Mutta vain PR -julkisuuden valokeilassa. Ja vain kun darwinisteja kehotetaan tutustumaan uskontomateriaaliin. Sillä seuraavalla tavalla hän suhtautuu ajatukseen siitä että uskovainen lukisi ateistejen materiaalia ;"Be on guard for Satan's deceptions. Never lose sight of the fact that you are involved in a spiritual warfare and that there is an enemy of your soul who hates you intensely, whose goal is your destruction, and who will stop at nothing to destroy you. Which leads me to ask: why are you reading those infidel websites anyway, when you know how destructive they are to your faith? These sites are literally pornographic (evil writing) and so ought in general to be shunned. Sure, somebody has to read them and refute them; but why does it have to be you?" Toki hänen muutkin sanomisensa ovat monin paikoin asenteellista, häijyä, ilkeää ja herjaamiseen taipuvaista. Mutta tämä lainaus oli kenties kuvaavin yksityiskohta joka näyttää että on aivan selvää että tämä mies ei nimenomaan kunnioita rationaalisena olentona sitä joka ei jaa hänen näkemystään Jumalan olemassaolosta.
Tämä asenteiltaan täysin kunnossa oleva kiva ystävällinen teologi siis kehottaa että sekulaareja sivuja ei edes lueta tai niihin tutustuta, niitä verrataan pornografiaan pelkästään sen vuoksi että ne ovat harhaoppisia ja voivat vaikuttaa uskoon. Uskovainen joka lukee sekulaaria aineistoa on keskellä henkien sotaa, jossa tärkein asia on se että lukee ne ja kumoaa niiden sisällön. Mutta tämä tehtävä olisi jätettävä Craigin kaltaisille henkisen sodan asiantuntijoille.Toki Craigin PR -julkisuuskuva näyttää vain pintahaastatteluja seuraten puhtoiselta. Mutta tämä ei ole kunnioitusta vaan strategiantajua. Jos Craig laukoisi tämänlaista ryönää televisiossa medialamppujen loisteessa, olisi selvää että se haittaisi hänen uskonnollista agendaansa. Eli halua saada suosiota kristinuskolle ja nuijia ateistit maanrakoon tässä vakavassa henkien sodassa jossa Saatana ja Jumala taistelevat ihmisten sieluista pelissä jossa Dawkins on Saatanan pelinappula ja Craig itse Jumalan. Craigin asenne paistaakin voimakasta poteronkaivuuta ja asenteellisuutta, jossa vastapuolella on tärkeä rooli vain osana "Saatanan piestäviä sotajoukkoja" jotka tietysti tuovat kunniaa voittajalle.
Kun tämänlainen asennemaailma löytyy tasapuoliseksi kehutulta mieheltä, on selvää että teologien puolella ei ns. "mene kovin hyvin" - ainakaan tällä minun esittämälläni ja kannustamallani diplomatiaanhaastamisrintamalla. Herää kysymys (tai oikeastan ei herää, enemmänkin shokkiutuu nuijanukutusasteelle) siitä mitä "kunnioitus" sitten oikein on ; Sitä, että takapihalla ei ole noitarovioita vääräuskoisille? Craigia kohteliaaksi ja asialliseksi kuvannut on sortunut siihen mikä näyttää vaivaavan likimain joka ikistä uskonnon ystävää. He ovat pinnallisia ja katsovat pelkkiä sanavalintoja, eivät niiden merkityksiä. Heille kohteliasta ja asiallista on kun "hymyilevät kivat sedät" herjaavat röyhkeästi todella tiukkoja, tärkeitä ja vakavia syytöksiä, mutta sanovat ne sivistyssanoilla. Ja ilmeisesti siksi tätä sarjaa onkin tarjolla ylenmääräisesti..
Olen jotenkin hirvittävän pettynyt, vaikkakaan en rehellisyyden nimissä yllättynyt. Voit parantaa mieltäni ottamalla osaa projektiin ja löytämällä sinne jonkun mukavan teologin. Jonkun joka nimenomaisesti ei ole Daniel Lane Craig. Ilman tämänlaista lohdutusta mieleni ikään kuin automaattisesti hakeutuu sellaiseen sfääriin että siinä missä ateistejen kohdalla on relevanttia jakaa "militantteihin" ja "kunnollisiin" ei uskovaisten kohdalla vastaavaa jakoa tarvitse tehdä ollenkaan. Pakosti syntyy ajatus joka vihjaa että jos ystävälliseksi mainostettu on noin häijy, niin minkälaisia ne häijyt sitten (muka) voisivat olla, ja miten he (muka) voisivat olla pahempia ja kiivaampia?
