Otetaan sille kolmiyhteisellekin jalalle!

Vappua esitetään työn juhlana. Joku voisi muistuttaa mielenosoituksesta joka tapahtui 1.5.1886. Mielenosoituksessa haluttiin 8 tunnin työpäivää. Syntyi kahakoita joissa kuoli 10 työläistä. Kahakat jatkuivat seuraavina päivinä ja Chicagossa kuoli 9 poliisia. Poliisi suoritti joukkopidätyksiä ja tuomioita heilahti anarkismista. 1889 työläiset päättivät muistella tätä. Tämän vuoksi vappu on määritelty työläisten juhlaksi. Historia viittaisi kuitenkin enemmän siihen että vappu olisi anarkismin julhla. Mutta onneksi kulttuuriperinteemme tietääkin tämän. Siksi vappuun yhdistyvät vapaapäivyys, viinanjuonti ja konventioita rikkovat teekkarijäynät.

Siksi vappu ilman viinaa onkin teeskentelyä. Tätä häiritsevät tietysti erilaiset absolutistit. Kun sellainen tulee vastaan, on hänen pakko olla joko tiukkapipoinen tai sitten hän taistelee alkoholiongelman kanssa. Joka tapauksessa he eivät voi pitää hauskaa. Ja raittiudessa on vielä sellainen älyllisen hyvätapaisuuden leima, että muille tulee helposti katumisen tunteita. Vaikka he voivat juoda alkoholia, eikä heillä ole alkoholiongelmaa. Lisäksi nämä raittiit ihmiset ovat epäkohteliaita ; He eivät osallistu kännin tuomaan nollaamiseen jossa pahat teot unohtuvat, ja ohittavat krapularituaaliin, jolla edellisen illan toilailut, ne nollauksessa unohdetut pahat teot, hyvitetään. Sen sijaan he näkevät alkoholia ottaneiden spontaanisoitumisen, rekisteröivät teot, ottavat mahdollisesti kuviakin, tekevät sammuneille kännijäyniä. Ja seuraavana päivänä kertovat mitä humalikot ovat tehneet. Ja vinoilevat kun heillä ei ole krapulaa. Jos eivät sanallisesti niin sillä että epäkohteliaasti hymyilevät, katsovat valoon ja kykenevät kuuntelemaan voimakkaita ääniä oksentamatta.

Kuten kaikki tietävät, olen suhteellisen alkoholiton ihminen. (Jopa siinä määrin että tässä blogissa ei ole omaa hakusanaa viinalle tai alkoholille. Viinajutut on tiivistetty "huumausaineet" -sanan alle.) Ajattelin itse asiassa viettää alkoholittoman vapun. (Olen hieman toipilaana, olen kaksi viimeistä päivää paitsi blogannut kuin kuumeinen, olen myös ollut aika kovassa taudissa, jonka ainut merkittävä oire on ollut kaikki.)

Ylläolevan otin kuitenkin esiin siksi, että alkoholittomuus tuottaa vaivaantuneisuutta. Samanlainen olo tulee helposti uskonnottomuudesta - ja etenkin ateismista. Jossain on ikään kuin opetettu normi, jonka mukaan hauskanpito ilman viinaa on teeskentelyä ja onnellinen elämä ateismissa on itsepetosta. Kuitenkin monet ryhmät pystyvät pitämään raittiitakin mukanaan.

Useinhan uskovaiset kuvastuvat helposti sisäänpäinlämpiävinä. Heitä kuvataan ikään kuin ihmisinä, jotka hyväksyvät mitkä tahansa näkemykset vain siksi että sanoja on uskovainen. Eli että oikea ideologia riittää siihen että teologia on hyväksyttävää. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Esimerkkinä otan facebookissa viestittelyn. Kävin sen maineeltaan kohtuullisen kuuluisan uskovaisen kanssa. (Hän ei mitä ilmeisemmin halua että hänen nimensä mainitaan blogissani, siksi jätän sen pois.) Hänen toimintansa oli jotain sellaista, joka viittaa siihen että "Erään papin, klikkasin pois ystävistäni vain siksi, että hän käytti kieltä, joka ei mielestäni sovi kristitylle - eikä hän siinä edes osoittanut sitä minulle - mutta ystävänäni - koin, että en koe tätä oikeaksi. Sattui muuten olemaan kuuluisuus" Tästä teosta hän oli varsin avoin ja selkeäsanainen. Ja tästä tuli reilun miehen henki. Minulle tuli suoraan sanoen hyvä mieli. Kumpikaan ei vaihtanut vakaumustaan, emmekä niiltä osin liene edes samalta planeetalta.

Samoin iloa herättää Stephen Law. Hän rakensi eräänlaisen kampanjan, jossa erilaisten uskonnollisten kirjallisuuden julkaisijoille esitetään kommentteja. Law on itse toki ateistinen, mutta kampanjan ideana on aktivoida uskovaiset siihen että teologiaa ei yritettäisi puolustaa epäloogisilla ja epäkohteliailla kliseitä toistelevilla kirjoilla, jotka antavat uskonnolle huonon maineen. Mitä ilmeisemmin kampanja on herätellyt useamman uskovaisen korostamaan että teologian olisi hyvä olla, paitsi oman uskon ilmaisu, myös laadukasta. He ovat ikään kuin wappujuojia, jotka huomauttavat että absolutisteja ei pidä sitoa penkkiin ja kaataa heidän kurkkuunsa väkisin viinaa. Tai että humalassa ei kannata piestä absolutistia vain siksi että tämä ei ole kännissä - ja ärsyttävä sen digikameransa kanssa.

He ikään kuin muistuttavat että vaikka hauska ilman viinaa kenties onkin teeskentelyä, niin kännissä tehty turpaanveto ei silti ole sitä hauskanpitoa. Olenkin omistanut tämän blogikommenttiosuuden niille uskovaisille, joiden mielestä tilanne on tämä. He voivat esimerkiksi - Lawn kampanjaa mukaillen - listata nimillä sellaisia uskovaisten kirjoja jotka ovat olleet heidän lukemistaan kirjoistaan epäkunnioittavin tai muuten vaan huonoin. Tai he voivat kehua vastapuolta. Ja sama tietysti toisinpäinkin, ateistit saa moittia huonoja ja vihaisia ateistikirjoja ihan nimeltä ja kehua uskovaisia. Sarkasmit, ilkeys (poikkeuksellisesti) ja naamiohuvit (vakiona muutenkin) on kielletty. Niille löytyy toisia foorumeita.

---

Alkukuvassa on opiskelijakuppila. Alakuva taas on Kauppatorilla olevasta patsaasta, vappuperinteessä lakitettavasta "Mantasta". Virallisemmin se tunnetaan "Havis Amandan" patsaana. Kyseessä on kiistelty patsas, jota on pidetty siveettömänä naikkosena ja jonka jonka paheelliset seksikkäät muodot ovat houkutelleet satamajätkiä jo pitkän aikaa. Patsas, jonka kerrotaan kuvaavan taiteilijan paheellista syrjähyppyä.