Lokkisota.

Helsingissä lokkien on havaittu olevan aika aggressiivisia. Tämä johti erityiseen lokkisotaan, jossa lokkien toimintaa yritetään rajoittaa. Syynä on esimerkiksi kaupunginjohtajhan provosoituminen lokkien ruuannappaushyökkäyksen kohteeksi joutumisesta. Birdlife ei pitänyt ajatuksesta. Sanomana on, että "Joidenkin ihmisten sietokyky luontoa kohtaan tuntuu nykypäivänä olevan hyvin pieni." Erityiseksi ongelmaksi on nähty se, että lokki sieppaa ruokaa kädestä. Tämä on vaikea asia, koska "Eniten kädestä sieppaamista harrastavat rauhoitetut nauru- ja kalalokit. Sen sijaan isommat, vain pesintäaikanaan rauhoitetut harmaa- ja merilokki eivät juuri sieppaile ruokaa."

Olen birdlifen kanssa samaa mieltä siitä, että "urbaanin ekoihmisen" luontosuhde on helposti ihmisen hallintaa korostava ; Sanomana on, että ihminen hallitsee luonnon, jolloin ihmisen rooli on suojella luontoa. Näin luonto ei edusta ihmiselle uhkaa vaan linnut ovat vain jotain, jota töllötetään. Aggressiivinen eläin on pelottava. Urbaani ihminen on tässä suhteessa hyvin arka pienellekin tilanteelle jossa luonto hallitsee ihmistä.

Kaupunkilokkien erityinen aggressiivisuus (ei vihaisuus) on kuitenkin myös opittua. Ne ovat sopeutuneet hyvin kaupunkiympäristöön. Ruuan nappaaminenkin on ovela keino saada ruokaa. Nappaavia lokkeja on myös paljon ; Tänään jouduin itsekin Helsingissä siihen tilanteeseen, että (kala)lokki yritti napata ruokaa kädestäni. Olin syömässä sitä itse.

Siinä vain tallustin miettien omiani ja haahuten puolitietoisesti, kun sitten jokin singahtaa päin. Kerkesin tosin reagoimaan automaattisesti ja refleksinomaisesti liikkeeseen ja päädyin linkoamaan lokin muualle. En suoranaisesti lyönyt lokkia turpaan, vaan enemmänkin torjuin sen liikesuunnassa sivusuuntaan ja väistin samalla pyörähtävän sivuaskeleen (tutta volta) verran niin, että lokki päätyi ikään kuin lentämään minun "ympäri ja läpi" niin että käsi lähinnä piti sen kurssissa. Sen sijaan että olisi tömähtänyt kuin seinään. (Tosin jos minulla olisi ollut kädessä rondel -tikari, olisin lävistänyt lokin siihen kuin vartaaseen.)

Päädyin vain sitten tapahtuneen jälkeen ihmettelemään että mitä tapahtui. Ja näkemäni mukaan lokki ihmetteli samaa. (Se ei näyttänyt loukkaantuneelta, jopa sen lento jatkui ilman maahantömähdystä.) Ja minä söin ruuan.

Ennen vain ymmärsin, että tämänlainen yllättäen tuntuva hyökkäily voi jo yllättävyytensä vuoksi pelottaa "mummoja, mammoja ja pukumiehiä" ja muita herkkiä. Nyt sisäistin asian. Kuitenkin samalla tuli vähän sellainen olo, että hyökkäilevä lokki ei ole niin kauhea asia verrattuna moneen muuhun asiaan joita elämässä tapahtuu.