Halla-ahon "mediavankeus"

”Enbuske, Veitola & Salminen” -ohjelmassa Sampo Terho ja Jussi Halla-aho olivat valheenpaljastuskoneessa. Mittausprosessin loppupuolella heille näytettiin kuvia erilaisista aiheista. Mielenkiintoista oli, että esimerkiksi Ilja Janitskin ja Donald Trump rauhoittivat miehiä. Sama rauhoitusefekti saatiin aikaan myös pakolaislapsen kuvalla.

Toisin sanoen pakolaislapsi ei lietsonut raivoa. Kun tätä sitten isännöijä kommentoi mallilla ”perussuomalaiset robotit”, oli kiinnostavaa nähdä Halla-ahon hätkähdys. Ymmärrän tilanteen varsin hyvin. Sillä testissä oleminen on tämänlaisissa tilanteissa ilmiselvästi viritettyä ”Kruuna, minä voitan – klaava, sinä häviät” -hengessä. Eli sitä sitten on joko vihapuhetta lietsova rasisti tai robotti.

Tilanne on klassinen valvontaan liittyvä ongelma ; Sitä usein sanotaan, että valvonta on jotain joka haittaisi vain syyllisiä. Toisin sanoen, jos ei ole mitään salattavaa, ei ole myöskään mitään pelättävää. Tämänlainen valvontaa ja tarkkailua koskeva periaate vaatii taustaoletuksekseen viattoman ja ei-virheitä tekevän valvojatahon. Eli jonkin jota en usko olevan ihmisten maanpäällisessä elämässä.

Valvonta on usein sellaista, että siinä tunkeudutaan erilaisille alueille. Yhteiskunnan ja vastaavien tasolla pelkkä tarkkailu olisi mieletöntä. Itse asiassa tarkkailu liittyykin ajatukseen siitä että asioihin voidaan puuttua. Tämä on mukana jopa televisio-ohjelmissa; Voidaan nähdä että Halla-aho asettui poliittiseen peliin ja tätä kautta kansalla oli ikään kuin oikeus tarkkailla hänen sisäisiä tunteitaan. Ja tällä olisi vaikutusta hänen poliittiseen menestykseensä: Vääristä reaktioista – näkyivätpä ne Halla-ahon toiminnassa tai eivät – seuraisi rangaistus. On turhaa kuvitella että valvonta olisi ihmisille jotain passivista, jotain joka ei liittyisi säätelyyn.

Toisaalta tässä ei ole kysymys siitä ovatko asiat laittomia. Ne voivat olla nolojakin. Esimerkiksi tarkkailu jossa saadaan tietoa seksikäyttäytymisestä – tai selibaatissa elämisestä – ovat jotain jotka voivat olla kiusallista tietoa johon liittyvää aineistoa tulee jonkinlaisen tarkkailun sivutuotteena. Tässä mielessä esimerkiksi valheenpaljastuskoneen käytön kohdalla on riski siihen, että sisäisistä tunteita paljastuisi itselle nolo pakolaislasten vihaaminen. Tai mikä pahempaa Halla-ahon identiteetille – pakolaissympatiseeraaminen. (Toki vastaava systeemin vinouttaminen voisi tapahtua siihenkin suuntaan, että jos Halla-aho olisi raivostunut pakolaislapsesta, hän ei olisi rasisti vaan suuttuisi siitä miten nämä loisivat rahaa suomalaisilta. Ja nyt sitten rauhallisuus taas on sekin todiste siitä että Halla-aho ei ole rasisti ja on päinvastoin rauhallinen ja maltillinen mies. Kysymys on siitä että tarkkailu aina myös tulkitaan. Syntyy lokeroita ja tulkintatapoja. Ja nämä metodit ovat mukana. Ja niiden luonne voi olla epäreilu. Asiaa ei ainakaan yksiselitteistä se, että valheenpaljastuskone ei ole niitä varmimpia mittareita.)

Kognitiivisessa uskontotieteessä tämänlaisiin noloihin juttuihin liittyy ajatus strategisesta tiedosta. Pascal Boyer on kuvastanut sitä miten uskomukset muuttuvat uskonnonkaltaisiksi lepytysrituaaleineen jos uskomuksiin liittyy ajatus siitä että uskomuksen kohteella on pääsy identiteettiämme uhkaaviin salaisuuksiin, kaksoisstandardeissa elämisiin ja vastaaviin. ; Onkin selvää että esimerkiksi kristinuskon Jumala on nimenomaan taho joka tietää kaiken minkä teemme ja tuntee jopa salaiset ajatuksemme. Ja tätä kautta Jumala tuottaa valvontaa jonka ajatellaan johtavan siihen että säätelemme itse omaa toimintaamme ilman että Jumalan tarvitsee jokaisesta aktiosta tulla rankaisemaan.

Uskallankin sanoa että Halla-ahon valheenpaljastuskoneessa oleminen tavallaan demonstroi sitä miten pelkkä mittarissa oleminen on käytännössä liitoksissa monenlaisiin muihin vastaaviin asioihin. Toisaalta tilanne on myös vahvasti epäsymmetrinen. Eli Halla-aho ei nähnyt kansalaisten valheenpaljastustestejä. Mikä kertoo siitä että hän oli kohteena tavalla joka ei ollut tasainen.

Selvää on myös että Halla-aho ei ole fyysisen väkivallan uhan alla. Mutta sen sijaan häntä uhkaa rakenteellinen rangaistus. Johon liittyy ajatuksia työpaikan säilymisestä ja vastaavista. Toisaalta tätä valvontaa ja rangaistusta oli tehty tuottavaksi. Julkinen viihdetelevision ohjelma on suora linkki äänestäjiin, eli ihmisiin jotka ovat hetken aikaa vallassa demokratiassa aina vaalikausien lähestyessä.

Kysymys ei ole siitä onko Halla-aho vallankäytön kohteena. Kysymys on enää siitä onko vallankäyttö reilua, oikeudenmukaista ja perusteltua. Ja tämä ei ole tämänkertaisen jutun aiheena.

Jos ylläoleva ajatus tuntuu järkeenkäyvältä, kannatat erästä oleellisinta Michel Foucaultin ajatusta. Halla-ahon puolustaminen ei toki ole tyypillinen strategia niiltä joiden ideologis-poliittinen näkemys on sellainen että niissä piireissä Foucaultia arvostetaan. Tämä on minulta tahallista ja tarkoitushakuista; Halusin keikuttaa venettä niin että ihmiset jotka eivät yleensä pidä Foucaultista näkisivät että "siinähän on ihan järkeenkäyviäkin juttuja" ja toisaalta hänen vastapuolensa voisi nähdä että valta ja vallankäyttö ei ole aina samaa kuin moraalittomuus.)

Foucault esitti että Jeremy Benthamin ”Panopticon” -vankila oli oleellinen. Bentham ajatteli että olisi hyvä tehdä vankila jossa keskustornista nähdään jokaiseen selliin minä tahansa hetkenä. Ja itse torni oli sellainen että sinne ei nähty joten vanki ei voinut tietää tarkkailtaisiinko häntä juuri silloin. Tämä säätelisi vankien käyttäytymistä niin että fyysisiä rangaistuksia ei tarvittaisi joko niin paljoa tai ei lainkaan. Toisaalta tylsistyvät vangit jotka muuten söisivät vain leipää voisivat tehdä tuotteita ja näitä voitaisiin myydä voitolla. koska siinä sovellettiin neljää periaatetta jotka ovat modernissa vankien kohtelussa oleellista;
1: (Pervasive Power); Valta tunkeutua ja tarkkailla.
2: (Obscure Power); Vallan epäsymmetria jossa vankeja tarkkaillaan mutta he eivät ole tarkkailijoita. Tähän liittyy kyky kätkeä sitä millä keinoin ja mistä syystä tarkkailua tehdään.
3: (Structural Violence); Fyysisen väkivallan korvaaminen rakenteellisella väkivallalla. Identiteetistä ja maineesta ja vastaavista tulee oleellinen osa rangaistuskoneistoa.
4: (Profit); Tehottomat ja tuottamattomat ihmiset saadaan tuottamaan rahaa niille jotka ovat hallitsemassa. Tässä mielessä vangit ovat käteviä koska he ovat rikollisia ja heitä kohtaan tunnettu sympatia on yleensä pienempää kuin keskivertojen ihmisten. Tätä kautta heidän puolelleen mennään vähemmän.

On selvää että tämä vankila on suunniteltu vanginvartijoiden ja vangiksiottajien näkökulmasta ja näiden ihmisten eduksi. Ei niin että vangeilla olisi mahdollisimman miellyttävää. Vallassaolevien arvot, ideologia ja muut ovat aina jollain tavalla mukana prosessissa.

Tässä kohden myös henkilörekisterit ja vastaavat lomakkeetkin voidaan nähdä tarkkailun keinoiksi. Myös signaalit, kuten vaikkapa hihamerkit, ovat keino jolla voidaan helposti tarkkailla ja lokeroida ja luokitella tarkkailtuja. Tässä mielessä olenkin aikamoinen puolijuutalainen kaikkien henkilörekisterien kohdalla. ; Rekisterien haltija kun ei välttämättä ole mitenkään virheetön. Ja jos onkin niin ei ole mitään takeita siitä että asia ei muutu ja esimerkiksi rekisteri päädy vallankaappauksen kautta uusien valtaannousseiden hirmuhallitsijoiden käsiin.

Ja tätä kautta voidaankin huomata että vallankäytöllisyyttä löytyy monista erikoisista paikoista. On esimerkiksi hyvä miettiä miten nykyhallituksen tekemät erilaiset työttömien kyykyttämiset ovat tärkeitä. Ne eivät toimi tehokkaasti siihen mihin niillä sanotaan hakevan. Toisaalta niihin kuitenkin liittyy rakenteita jotka voidaan nähdä tehokkaaksi toisella tavalla. Se on tehokas näillä tavoilla. Ja se, onko tämä reilua, oikeudenmukaista, perusteltuja tai intentionaalisia on sitten keskustelu joka pitää käydä toisaalla.

Erilaisilla lomakkeilla ylläpidetään valvontaa. Tämä ei ole vain valvontaa vaan siihen liittyy rahan siirtymistä ja rahan siirtymättä jättämistä. Monet työllistämitsoimenpiteet ovat tehottomia. Mutta ne ovat jotain vielä erikoisempaa. Niissä joutuu tekemään asioita joita suurin osa ihmisistä kokee pälleinä, nöyryyttävinä tai tylsistyttävinä. Näiden tehtävänä on olla rangaistus. (Tätä ei pidä ihmetellä sillä työllistymistoimenpiteiksi kutsuttuja pelejä puolustavat ovat selvästi moralismi edellä: He puhuvat siitä miten työllistymättä jääminen on valinta. Ja miten ilmainen vastikkeeton raha on sellaisenaan epämoraalista. Tämä on se valtaideologia jolla asiaa oikeutetaan.) Idea on suunnilleen sama kuin Benthamilla.

Tarkkaillut ihmiset haluavat pois nöyryytyksestä ja tuottavat rahaa erilaisille tahoille joita yhteiskunta haluaa tukea – tämä näkyy siinä miten erilaiset yritykset saavat työllistymisprosessissa ilmaisia työntekijöitä eli he saavat vastikkeetonta työtä. Valtio on halukas maksamaan tästä enemmän kuin työttömyyskorvaus muuten tekisi. ; On toki selvää että moni työpaikka ottaa tämän jälkeen ilmaisia työntekijöitä koska ne ovat halvempia kuin maksettu työvoima. Tätä kautta valtio tavallaan maksaa työntekijän, ja alentaa työntekijöiden samasta työstä saamaa ansiotasoa samalla. Sama ilmainen raha – 9 euroa päivässä suurempi raha – vaihtaa omistajaa.

On selvää että tässä on vallankäyttöprosessista jossa hallitsijat tukevat ideologiansa pohjalta ihmisiä yhteisillä rahoillamme. Se, onko tämä oikeutettua, reilua tai perusteltua on sitten jotain jota voi itse kukin tehdä kotonaan.

Tiedetään ja eitiedetä

Timo Soini otti kantaa siihen että yksittäiset PerusSuomalaiset voivat olla ääriliikkeissä ja asia on hyvä tarkistaa. Hän tuli lausuneeksi tarkalleen ottaen "Jos niin on, asia on jonkun tutkittava. Perussuomalaiset ei hyväksy väkivallalla uhkailua. Asian selvittäminen kuuluu puoluesihteerille ja eduskuntaryhmän puheenjohtajalle." Tähän on viitattu puhdistuksena.

Tähän liittyen on sitten tullut palautetta puolueen sisältä. Sampo Terho ei hyväksy puheita. "perussuomalaisten poliitikkojen yhteyksistä ääriliikkeisiin vanhentuneina, osittain liioiteltuina ja jo aikaisemmin kumottuina väärinkäsityksinä." En tosin tiedä miten esimerkiksi Immosen yhteydet Suomen Vastarintaliikkeeseen ovat kumottuja tai liioiteltuja. (Hänen facebookpäivitystensä sisällöt jne. talteen saadut asiat ovat olleet kiinnostavaa tietoa.)

Erikoisemman teeman on valinnut Halla-aho. Hänen viestinsä oli epistemologisesti erikoinen. "En tiedä miten voidaan selvittää perussuomalaisten jäsenten järjestösidonnaisuuksia, koska järjestöjen jäsenrekisterit ovat salaisia. Sitä ei voi lakia rikkomatta tehdä" ... "Suomen Vastarintaliike on muutamasta kymmenestä taparikollisesta koostuva joukko, joka ei liity perussuomalaisiin mitenkään." Eli samanaikaisesti tiedetään ja asia ei ole selvitettävissä. Ainut sisäisesti koherentti ratkaisu olisi että Halla-aho tunnustaisi tutustuneensa laittomasti Suomen Vastarintaliikkeen jäsenrekisteriin, ja tietää tätä kautta (1) luettelon laajuuden että (2) sen keitä siinä on ja on sitten ristiintarkistanut tämän (3) niin että sillä on 0 yhteistä jäsentä PerusSuomalaisten kanssa. Tai sitten Halla-aho selittää että yhteyksiä ei voi tietää mutta ne tiedetään. Samanaikaisesti. Joka lienee varsin sisäisesti ristiriitaista.

Tosin Halla-aho on tässä asiavirheillyt. Asiakasrekisterit eivät ole julkisia. Mutta niiden käsittely ja sisältö ovat itse asiassa mahdollista vetää juridisiksi kysymyksiksi. Itse asiassa lähinnä SuPo on Halla-ahon tyylisesti itse vastuussa omista listoista ja rekistereistään. (Tietänen tämän mm. sen kautta että kauttani kulki 5 vuoden ajan äärimmäisen luottamuksellisia asiakasrekistereitä markkinatutkimuspuolella. Tätä rajoittavat monet lait. Mutta esimerkiksi viranomaiset olisivat voineet saada luvat penkoa firmamme kaikki rekisterit tarvittaessa.)

PerusSuomalaisten postmodernisoitumisesta

PerusSuomalaiset eivät ole perinteisesti halunneet olla poliittisesti korrekteja. He haluavat että asioista puhutaan oikeilla nimillä. Pitäisi katsoa vain sanojen sisältöä eikä nillittää pilkuista ja sanavalinnoista. Siksi ihminen joka sanoo "neekeri" ei ole rasisti ellei hän käytä sanaa omasta mielestään rastistisesti.

Tässä mielessä poliittinen korrektius hikipediassa on hyvä kuvaus siitä mitä he ovat vastustaneet. Poliittinen korrektius näyttää naurettavalta koska sanavalintojen kohdallekin vanhat asenteet kuitenkin livahtavat mukaan. Ei auta, että puhutaan "väkevän uskon ihmisestä" kun kaikki tietävät että tarkoitetaan "hihhulia". Ja siksi "tummaihoinen" tai "afrikkalaistaustainen" tunnistetaan "neekeriksi".

Tavallaan on turhaa puhua myös "poliittisesta korrektiudesta" kun saman tien voitaisiin puhua "sensuurista". Mikä onkin alku jonkinasteiselle päänsärylle. Sille miksi käyttää tälläistä kiertoilmausta. (Syy: Se on lainattu ulkomailta eikä mietitty juurikaan sen taustoja. Kun Trump puhuu puheissaan poliittisesta korrektiudesta ja kauhistelee sitä että Obama ei puhu Orlandon verilöylyn yhteydessä islamilaisesta fundamentalismista hän ei lainaa PerusSuomalaisilta vaan kohdistaa sanaa tietylle poliittiselel suuntaukselle USA:ssa.)

Toki tästä saatiin omituista näyttöä jo kun PS sai valtaa. Kun mietitään asennetta Putkosten mustien listojen takana, muistetaan miten pahastuneita PS -piireissä oltiin kun media ei hännystellytkään heitä. Jos aiemmin median valtapuolueiden puolustelu oli kauheaa ja osoitus sensuurista, nyt nähtiin että jos media ei ollut heille myötämielinen niin se johtui siitä että se ei kuunnellut "kansan tahtoa". Selvästi syy ei ollut siinä että vastustetaan poliittista korrektiutta ja sananvapautta. Kysymys oli siitä olivatko nämä viestit omien mielipiteiden mukaisia vai eivät.

Nyt PS -piireissä moni juhlikin "suurta voittoa"; Teuvo Hakkarainen on tyytyväinen ja PS -puolueen yhteistyöstä tyytyväinen Sampo Terho korostaa miten tälläinen vaikutus on saatu. "Parlamentaarisen Yle-työryhmän tiedotustilaisuudessa selvisi, että monikulttuurisuus-sanan tilalla käytetään jatkossa termiä kulttuurien moninaisuus." Monikulttuurisuus on muuten PS -kannattajien käyttämä sana. On erikoista että se torjutaan YLE:ssä. Mutta paljon näkee kun keski-ikäiseksi elää.

Kun tätä taustaa katsoo ja lukee mitä PS:n politically and every other way incorrect -asenne sitten näkee tämän oikeasti merkitsevän on hupaisaa. Vesa-Matti Saarakkala on esittänyt tätä suurena voittona. "Monikulttuurisuuden aika Ylessä on ohi" ... "Ideologiaksi tunnistettu ja tunnustettu monikulttuurisuus siirrettiin yksissä tuumin pois Ylen tehtävistä ja johtotähdeksi lakipykäliin otettiin kansallinen kulttuurin vaaliminen kulttuurien moninaisuuden terveellä tavalla tunnustaen." Hän myös korostaa että YLE:n julkaisupolitiikkaa tarkastellaan. "Perussuomalaiset valvovat kansanvaltaisilla mandaateillaan, että Ylen uusi strategia myös toteutuu – se on meidän oikeutemme ja velvollisuutemme. Lakimuutoksen on tultava lihaksi eli näyttävä ja kuuluttava myös Ylen ohjelmistossa." Sille prosessille jossa valtiovalta ja politiikka määrittää mitä media saa ja ei saa sanoa. Sille pitkälle mandaateilla jne. toimimiselle oli olemassa jokin lyhyempi käsite. Jokin jolla se voidaan korvata ilman että merkitys muuttuu..

humanistiksi opiskelemisesta ; laiskuutta ja eräajomenetelmää

Empowered ...

Pekka Himanen on joutunut kärsimään "lapsinerojen ongelmista". Hän on tunnettu etenkin siitä että hän on valmistunut hyvin nuorena. Ja kaikki olettavat että tämä on nerouden merkki, ja että se tarkoittaa loistavaa tulevaisuutta. Yllättävän moni lapsinero ei ole myöhemmin yltänyt suuriin saavutuksiin. Tässä on kaksi alakohtaa joista kirjoitan esseenomaista törkyä tässä blogauksessa niitä laajentaen ja niihin nojaten.
1: Yksi syy on älykkyydessä. Älykkyydellä pääsee helposti alkuun. Se opettaa helposti myös siihen että ei tarvitse tehdä niin paljoa töitä pärjätäkseen. Ja näyttöihin ja osaamiseen perustuva menestys vaatii usein paljon työtä. Älykkyys päästää hyvään alkuun, mutta tätä alkuvauhtia on vaikea käyttää hyväksi koska se samalla opettaa sivutuotteena laiskuutta ja työnkarttamista.
2: Moni on nähnyt että Himasen nuorena valmistumiseen on myös toinen syy. Se toinen syy on se, että etenkin filosofiaa ja vähemmssä määrin muitakin humanistisia aineita vaivaa sisäsyntyinen vika. Että nuorena valmistuneet ovat yleensä filosofeja ja muita vastaavia humanisteja. Ja että tämä kertoo näiden aineiden olevan itse asiassa helppoja.

Tämän vian voidaan nähdä liittyvän esseekirjoittamiseen. "Systomykoosi" -blogissa tämä tematiikka nousi esiin kun käsiteltiin Bayardin "Miten lukea kirjoja joita ei ole lukenut". ¹ Otan ytimeksi huomion jossa korostetaan että tämänlainen "haihatteleva" tapa on rajua systeemin hyväksikäyttöä  "Itsekin olen testannut lukemattomuutta. En millään ehdi lukea tuhatta sivua kirjoja joka ikistä viiden nopan tenttiä varten, mutta hyvän esseen kyllä kirjoittaa lyhyen artikkelin perusteella. Aina ei välttämättä tarvitse erikseen lukea artikkeleitakaan, riittää kun tietää että kirjoittaja on postmodernistinen/realistinen/jotain muuta. Hyvän kirjallisuusesseen kirjoittamiseen tarvitaan yksi asia ylitse muiden: tieto kirjallisuusinstituution puhetavasta. Sisällötön essee menee läpi, mikäli siinä on muutama fraasi joiltain kuolleilta ajattelijoilta ja pari intertekstuaalista viittausta." Jos tavoitteena ei ole "sivistysihmisen kehittäminen" vaan juuri tenteistä selviäminen, on kätevää vedota "sivistysihmisen ihanteeseen" koska sen kautta saa vapaita käsiä jatkaa opportunistista "paras tulos pienemmällä määrällä työtä".²  Blogisti tekee myös mielenkiintoisen huomautuksen siitä että liika lukeminen voi jopa haitata esseevastausta ; Sillä kirjoista ratkaisevaa on usein hallita Oikean Kirjan sijasta Institutionalisoitu Kirja. Oikea Kirja luetaan. Instituutiokirjaan Suhtaudutaan ; Tenttiessee testaa tavallaan sitä, miten oikeaoppisesti kirjaan suhtaudutaan. Metatasolla toimimalla tätä tasoa ei tule koskaan kyseenalaistaneeksi, ja tämä vähentää vaikeuksia.
1: Kommenttipuolella humanismi saa tältä osin moitetta - eikä tietysti syyttä. "TÄMÄ osoittaa millaisia humanistiset aineet ovat. Riittää että osaa kirjoittaa tentissä liipadaapaa vähän siihen suuntaan. Matemaattis luonnontieteellisissä, erityisesti kursseissa joissa lasketaan paljon täytyy oikeasti ymmärtää mitä tekee. Toki vanhoja kokeita selailemalla ja tyypillisistä tehtävistä tärppejä hakemalla voi ja usein onkin hyötyä.. Mutta jotta tehtävä ratkeaisi, vaaditaan oikeasti jonkinlaista käryä aiheesta. Fysiikka ja matematiikka on god tier tieteitä. :D Monesti TKK:n kursseihin liittyi pakollisia harjoitustehtäviä (ohjelmointi, signaalinkäsittely yms kursseissa) ja loppuprojekteja (kuten ohjelmakoodin kirjoitusta yms). Lähinnä siis "ammattiainekursseissa". Humanistit kuittaavat tälläisen syväopiskelun assburgerismina, nippelitietoihin perehtymisenä ja suurten linjojen huomiottajättämisenä." Tämä ei nähdäkseni tuo uutta blogistin kantaan vaan ilmaisee sen jyrkemmin - eli mielestäni tietysti paremmin.

Näkisinkin että tämä on yksi syy jonka vuoksi luonnontieteitä pidetään "kylminä ja kovina". Ne vaativat työtä. Opportunistisen patologisen laiskurin - kuten minun - ei ole pelihengen mukaista tunnustaa että ala on työläs ja vaikea. Sen sijaan on korrektia ajaa samaa asiaa kutsumalla alaa "kylmäksi", "teoreettiseksi eli elämästä vieraantuneena" - tai sitten humanistimuodikkaasti "pinnalliseksi" ja "lokeroivaksi".

Tämä voidaan palauttaa melkoisen kätevästi Himasen taustalle. Hän on saanut riittävän yleissivistyksen ja tätä kautta puhetapa ja oikeat nimientiputtelut livahtavat kuin luonnostaan. Hän onkin tiettävästi hoitanut yliopisto-opintonsa pääasiassa tekemällä korvaavia tehtäviä. Tämä mahdollistaa nopeuden.

Enkä tässä moiti Himasta aivan hirevästi, koska tämä olisi rehellisesti sanoen "sosiaalinen itsemurha".³ Olen taatusti juuri niitä ihmisiä jotka tiedostavat mistä tässä kohden on kysymys. Minut on kasvatettu kulttuuria kunnioittavassa perheessä.⁴ Ja tämä on johtanut siihen että minulla on riitteenohut generalistin yleissivistys jota olen kasvattaut lapsesta ja joka jatkuu yhä.⁵ teki tietyt aineet hyvinkin helpoiksi koulussa. Tämä itse asiassa johti johonkin jota voisin sanoa Koulunkäymisen Systeemiksi. Kulutin valtaosan peruskoulusta sen kehittämiseen ja lukiossa sen soveltamiseen. Ammattikorkeakoulussa noudatin sen huippuunsa kitetyymistä. Siinä saadaan hyviä - ei kiitettäviä - tuloksia minimaalisella määrällä työtä. Kysymys on laiskuudesta. Mutta ei mistä tahansa laiskuudesta. Sillä mukana ovat kuitenkin myös ne hyvät tulokset. En opiskellut humanistisella alalla. Mutta koulutuksessa käytetyt läksyt⁶ olivat pohjimmiltaan esseitä jotka tehtiin ns. "tutkivalla oppimisella".

Väitänkin että edes faktojen pohjalle rakentuvassa soveltavassa käytännön alassa - kuten kohdallani maatalousopinoissa - aivan vastaava toimii silloin kun kyse on esseevastauksesta joita esimerkiksi tentit ovat sielläkin pullollaan -  tarkoittaa sitä että pohjimmainen vika ei ole humanismissa vaan metodissa. Sairaus ei ole aiheessa vaan aiheen vallitsevassa muodissa.⁷ Esseevastaus on väline. "Ja tämä väline on viesti", tavallaan. En toki tässä aja tiukkaa McLuhanismia, mutta ajoitetussa tilassa tehtävän pituudeltaan rajoitetun esseevastauksen kohdalla vastaaminen ohjaa kohti suuntia joissa tämänlainen kikkailu on mahdollista.

Enkä suinkaan ole ainut joilla on ollut Systeemi. Juha Terhon mainio "proverbiaalinen pöytälaatikko" pitää sisällään tekstin "Kahden viikon gradu". Siinä missä oma opinnäytetyöntekemiseni oli oikeasti työläs projekti jossa ei voinut käyttää "Systeemiä", hän sovelsi hyvin samantapaista järjestelmää graduun. Jonka teki kahdessa viikossa. Projekti on motivoiva koska "Parhaita tuloksia tämä lähestymistapa tuottaa nimenomaan yliopisto-opintojen saralla: jos laiskottelee kuukausi­kaupalla ja puurtaa sitten lyhyen aikaa hullun lailla, voi sen jälkeen taas vetää kauankin lonkkaa ja silti ohittaa useimmat muut opiskelu­tahdissa." Metodi hänellä saa kuvauksen jonka täytyy olla viisas koska siinä on kaksi sivistyssanaa "Itse tapaan suosia niin sanottua eräajo­menetelmää, joka käytännössä tarkoittaa tekemättömien töiden jättämistä roikkumaan siiheksi, kunnes ka­saan­tu­nei­den tehtävien backlog on purettavissa lyhyellä mutta sitäkin in­ten­sii­vi­sem­mäl­lä työ­rupeamalla." Juuri tämäntapainen strategia on ollut itsellänikin käytössä, mutta ilman sivistyssanoja se on vaikuttanut jotenkin likaiselta. Terhollakin on ollut taustalla selkeästi pitkä tuotekehitys. Sillä toisessa tekstissä hän kertoo lukioajoiltaan tarinaa nuijasodasta ja siihen liittyvästä soveltavasta - nimenomaan soveltavasta, tuosta sivistystaidon syvällisen ymmrätämisen huipentumista mittaavasta - tehtävästä. Hän ei osannut oikein mitään nuijasodasta ja sai silti arvion "Kypsää tekstiä!". Eikä siinä kaikki "Kaikissa kokeissa opettajaa voi tietysti huijata jossain määrin, mutta tämäntyyppisissä ”soveltavissa” tehtävissä se on liian helppoa, ainakin jos opettaja on tarpeeksi sinisilmäinen. Päädyinkin luokkakavereideni kanssa siihen tulokseen, että kaikkiin historian kysymyksiin kelpaa vastaukseksi ”sisäinen hajanaisuus” tai ”aktiivinen rooli”, esim. ”Toinen maailmansota johtui Euroopan sisäisestä hajanai­suudesta ja Saksan aktii­visesta roolista” tai ”Nuijasodan syyt olivat sääty-yhteis­kunnan sisäinen haja­naisuus ja talon­poikien aktiivinen rooli”. Oikeanlaisesta vastaus­tekniikasta oli useasti hyötyä myös myöhemmissä opinnoissani: alla oleva vastaukseni erääseen Helsingin yliopiston nimeltä­mainitsemattoman tiedekunnan nimeltä­mainitsemattoman laitoksen tenttiin tuotti kymmenen pistettä kahdesta­toista, vaikka vastaukseni pituus on vain yhdeksän virkettä."

Tämä onkin kenties tärkein asia jonka voi opettaa opiskelusta. Siis jos tavoitteena ei ole sivistysihminen vaan joku joka suorittaa opintopisteitä ja valmistuu ja saa tästä tutkinnon. Tai jos haluaa päästä opinnoista mahdollisimman helpolla. Tärkeintä on se, että ei valitse luonnontieteellistä ainetta, ja suosii sellaisia aineita joissa esseekirjoittaminen ja esseevastaus kattaa mahdollisimman ison osan opinnoista.

Väitän jopa että valtaosa valmennuskurssien tehosta johtuu - paitsi siitä että sinne menevät ylipäätään pakotetaan lukemaan kun taas ilman kurssia TV voi helposti houkuttaa osan tästä lukemisajasta - niin myös siitä että tärpit ja vastaamisen tekniikat tulevat tutuiksi. ~ Esimerkiksi itse olin järkyttynyt kun tajusin että biologian pääsykokeessa ekologian testikysymyksissä joissa kysyttiin "Mitä tapahtuu kun ahvenia kalastetaan järvestä?" on pistesampo jos tajuaa aloittaa ihan alusta ja sanoo "tyhmät itsestäänselvyydet" ääneen. Kuten sen, että "Järven ahvenpopulaatio pienenee (1p)". Ja muistaa myös saivarrella sinänsä kaikkien tuntemilla "voi ollilla" jotka toteutuvat joskus "Liiallisena kalastus voi johtaa koko ahvenpopulaation kuolemaan (1p)". Sen sijaan että menisi niihin mutkikkaampiin mutta varmempiin aina toteutuviin seurauspuoliin selittämään lajienvälisistä suhteista "ahvenen saalislajien saalistuspaine vähenee (1p) Pelkästään tämänlaisella oivalluksella saatu pistemäärä helposti ainakin tuplautui. Ja tärkeää on se, että saa ne haetut 75 oivalluspistettä. Näissä määrä ratkaisee - ei niiden laadun arviointi. Vastaus ei toimi näin koska ekologia oli jotenkin salaisesti humanistista, vaan koska vastaukset vaaditaan esseemuodossa.

... with coffee.

---

1 Sääli että blogisti ei toteuttanut ajatustaan tehdä arvio meta-analyysinä lukematta itse teosta ollenkaan - minä olisin osannut arvostaa sitä!
2 Ihanne on kätevä juuri jos ei tätä ihannetta seuraa. Paradoksi, jota teologista korrektiutta seuraavien lienee vaikeaa nähdä. Mutta ihmiset eivät noudata identiteettiinsä sitomia ideologioita, vaan mokailevat tai ovat jopa opportunistisia valehtelija-manipuloijia, katso vaikka lähimmästä uskonnosta.
3 En välitä ihmisistä eikä itsemurha ole niin kauhea ajatus, mutta olen kuitenkin myös karsea egoisti.
4 Joskin vanhemmillani ei ollut oikein yksimielisyyttä siitä mitä tämä tarkoittaa ja siksi olenkin kohdannut vähän kaikenlaista. Tämä on tehnyt minusta generalistin jo lapsesta asti. Ei toimi maailmassa jossa pitäisi ns. tosipaikan tullen olla spesialisti.
5 Blogi on itselleni treenikanava, jonka julkisuus on tärkeä samalla tavalla kuin julkinen paikallaolorastitaulukko joidenkin itsepuolustuslajien salien eteistilassa.
6 muka "oppimistehtävät"
7 Kirja ei ole sairas, instituutio on. Jos Derrida sanoi että kirjailija on kuollut - ja että jäljellä olisi vain dekonstruktio - niin joku voisi sanoa että toivottavasti se dekonstruktiokin olisi kuollut.

Huvittavia ajatuksia kielestä.

Jotkut kielet ovat niin kummallisia, että tulee mieleen että niitä tehdään ihmisten kiusaksi eikä niiden käyttöä kommunikaation keinoina olisi mietitty aivan loppuun asti. Niistä saa irti pientä hupia.

Ensimmäinen on sumerilaisten kirjoitus. Se käytti nuolenpääkirjoitusta, joka taas oli yksinkertaistettua versiota kuvakirjoituksesta. Aikaisemmin teksti siis tehtiin siten että piirrettiin kuvia. Nämä muutettiin sitten nuolenpääkirjoitukseksi. Erikoista oli se, että kuvakirjoitus muuttui äännekirjoitukseksi. Se tapahtui siitä erikoisesti että tekstistä tuli ikään kuin sanaleikinrakentamista: Esimerkiksi kun piirrettiin aura, se tarkoitti auraa. Kun siitä tehtiin tavukirjoitusta, se tarkoitti tavua joka lausuttuun samalla tavalla kuin aura heidän kielessään. (Kuin ankara -sanaan pitäisi piirtää omenankara loppuun.) Tämmöisen kirjoituksen luominen voisi olla mielenkiintoista, kun pitäisi ikään kuin koko ajan keksiä sanaleikkejä ja vitsejä siitä mistä sana koostuu. Ja sama sana voitaisiin kirjoittaa muutamallakin tavalla, joten tulkitsijalta vaadittaisiin hieman vastaavaa huumorintajua. Näin syntyisi varmasti jonkinlaista kirjurinhuumoria.

Miltäköhän suomen kieli näyttäisi tällä tavalla tehtynä?

Toinen on tietysti ranska. Sen kielessä kun on paljon outoja merkkejä. Sen kielessä tyypillisiä ovat ääntymättömät konsonantit: Sanojen kirjoitusmuodot vilisevät etenkin s, t ja d -kirjaimia, joita ei lausuta ääneen. Lisäksi monet äänteet voidaan kirjoittaa eri tavoin. Verbimuotoja on 22 erilaista ja niiden erottaminen toisistaan on tulkintaa. Ranskalaisten outoudesta löytyy hyvä esimerkki Juha Terhon sivuilta: "Qu’est-ce que c’est que ça? Qu’est-ce que c’est?" tarkoittaa suunnilleen "Mikä hätänä?" ja se lausutaan jotakuinkin "keskösee". Luulisi että tekstin saisi tiivistettyä helposti niin että sekaannuksia ei syntyisi.

Ranska on varmaan koululaisten keksimä kieli: Kun opettaja on käskenyt että "kirjoittakaa koko sivun essee aiheesta..." ei sen täyttämiseen vaadita yhtä hyvää mielikuvitusta.