Pieni ajatus : Homoankan kosto

Stereotyyppisissä juristivitseissä kerrotaan että juristin tietää valehtelevan siitä että tämän huulet liikkuvat. Ja ihmiset nauravat, ollen hieman epätietoisia siitä miten paljon tästä on totta. Hieman sama on Intelligent Designin parissa : Monet heidän isoimmista nimistään - liikkeen perustaja Johnsonia myöten - ovat juristeja. Ja ainakin minä olen huomannut että juristiepäluuloon on usein perusteltua syytä ; "Lying for Jesus" tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.

Esimerkiksi tuoreissa vaaleissa ID -myönteinen poliitikko joka on usein puhunut sananvapauden suuresta merkityksestä on yrittänyt manipuloida vaalien tuloksia. Tämä liittyy siihen ilmapiiriin joka on ID:n kannattajilla. Tällä on merkitystä koska (ja vain koska) ID toimii pääasiassa ruohonjuuritasolla eikä juuri ollenkaan tiedemaailmassa. Tämä on se ilmapiiri jossa de facto ID -toiminta tapahtuu ja juuri tämän tason toilailuista on kysymys. On usein vaikeaa nähdä onko tämä suorassa liitoksessa ID:seen vai onko tämänlaisissa kysymys vain isosta joukosta yhteensattumia.

Tästä vedän kuitenkin esille hieman pienemmän, luonteeltaan melko harmittoman huijaustavan. "Panda's Thumb" otti talteen erittäin hupaisan arvokeskusteluun liittyvän artikkelin. Se on alkuun kirjoitettu ikään kuin sen kirjoittaja olisi evoluution kannattaja. Lopussa paljastetaan aivan suoraan, että kirjoittaja on evoluution vastustaja. Tämä teksti ei ole kenties suoranaista valehtelua, mutta se on esimerkki sellaisesta kyseenalaisesta kikkailusta jota aiheen parissa on liikkeellä erittäin paljon. Ja tämän ytimessä on hauska yksityiskohta että evolutionisti joka kannattaa homoseksuaalisuutta olisi sisäisesti ristiriitainen ja että evoluutioon uskovan olisi pelättävä ankkojen kostoa. Laitan Panda's Thumbin viittaaman jutun tähän alle:

Tässä olevat tiedevirheet ovat itse asiassa niin tylsiä että niihin ei viitsisi ottaa huomiota. (Mutta otan kuitenkin. koska muuten se ei olsi tämä blogi)

Tekstissä on ohittamattomia asiavirheitä jotka ovat hyvinkin syväluotaavia ja kovia.
1: Juttu menee omituiseksi sillä että sorsisssa nimenomaan tunnetaan homoseksuaalisuutta. (Minä tiedän yhden sorsahomoparin jopa nimeltä. He ovat Matti ja Teppo Korsosta.)
2: Toisaalta homoseksuaalisuuden lisääntymättömyydestä johtuva yksilöiden karsiutuminen populaatiosta ei ole välttämättä sama asia kuin sen geneettisen tason huonous ; Itse asiassa tunnetaan esimerkiksi X -kromosomiin liittyviä tapauksia joiden nähdään olevan liitoksissa homoseksuaalisuuteen. Ja niiden tehokkuus perustuu nimenomaan siihen, että  X -kromosomi on 1/3 osana miehissä ja 2/3 naisissa. Se hyödyttää naisissa, joten sen kelpoisuus voi kasvaa. Lisäksi homoseksuaalit eivät suinkaan ole väistämättä ulkona kelpoisuuspelistä koska sukulaisvalintakin tunnetaan ; Jos homot olisivat vaikkapa perusluonteeltaan "naisellisia ja huolehtivia", niin he voisivat periaatteessa auttaa lähisukulaisiaan lastenhoidossa. Evoluution mekanismeja tunteva tietää että tämänlaiset ajatukset ovat hyvin tärkeitä evoluutiosta puhuttaessa.
3: Toisaalta se sekoittaa yhteiskunnan ajankulumisen samaksi kuin yhteiskunnan etiikan paraneminen. En näkisi että tämä olisi mikään vakio. Itse asiassa näkisin että historiassa on ollut nousuja ja notkahduksia, ja että tätä tapahtuu käytännössä riippumatta siitä mitä maailmankatsomusta edustat. : Homokysymystäkin on vuoroin vastustettu ja kannatettu suurten kulttuurien tahoilta. Roomalaiset varmasti pitivät muutosta edistyksenä verrattuna barbaarisempiin edeltäjiin jotka olivat historiaa. Ja toisaalta 1920 -luvun kunniakkaat seksuaaliaarvot tuntuvat nykypäivinäkin antiikkisilta koska jotkut liberalaihipit ajattelevat että aika on opettanut paljon juutalaisista, romaneista ja homoista sitten Hitlerin.
4: Evoluutiolle on kuviteltu vahva ja vääjäämätön trendi. Se on kuitenkin neutraalia. Trendi on enemmän sivutuote kuin jokin jota aktiviisesti syntyy. Evoluutio ei ole edistyvyyttä edistyvyyden vuoksi vaan se liittyy enemmän lisääntymään pääseviin jälkeläisiin. (Joka on aivan eri asia joskus.) Se ei ole välttämättä suuntausta kompleksisempaan. Esimerkiksi kreationistienkin arvostama Paul Davies on kirjassaan "Viides ihme" korostanut että kompleksisuus on evoluution ja ajan sivutuote, eikä seurausta siitä että evoluutiolla olisi korostettu trendi kompleksisuuteen. Se johtuu vain siitä että evoluutio on stokastista satunnaiskävelyä jossa "juoppo merimies" ajautuu väistämättä ajan mittaan ojaan koska on yksi raja jota rajoitetaan seinällä ja juoppo lähtee liikenteeseen tämän seinän ja ojan välistä. Evoluution muuttuminen automaattisesti paremmaksi nojaa enemmänkin ajatukseen olemisen tikkaista joissa sorsat olisivat ikään kuin matkalla nimenomaan kohti ihmisyyttä. Krationistit toki kokevat usein evoluution olevan tämänlaista, mutta heidän kykynsä rakentaa evoluutio-olkiukkoja ei ole evoluutikoiden ongelma.
5: Kirjoittaja harjoittaa is-ought -ongelman ohittamista tavalla joka ei ole evoluution kannattajille yleistä. Kreationistit ovat niin jumissa luomisjärjestyksensä kanssa että he eivät oikeastaan voi  tehdä muuta kuin tehdä sitä mitä tekevät kun saivartelevat Pahan Ongelmansa kanssa : He joutuvat selittelemään miksi Hyvän Jumalan maailmanjärjestys on hyvä. Heille is-ought on pohjimmiltaan triviaali ongelma. He tietävät että luonnollinen on hyvää koska luonnonjärjestyksen rakentaja on hyvä. Evoluutikot eivät usko tämänlaiseen ja he erottavat "luonnollisen" ja "hyvän". Sen vuoksi heidän suhteensa eugeniikkaan on erilainen kuin kreationisteille. Evoluutikolle humen giljotiini on usein toistuva perusperiaate ja suhde etiikkaan. Tätä kautta on (ensinnäkin selvää että eugeniikan periaatteet eivät toimineet evoluution kannalta koska niissä karsittiin jotain jotka ovat muutenkin valintapaineen alla eli vammaisia ja vastaavia) selvää että jos rakennetaan rodunjalostusohjelma joka mekanismina toimii, niin kyllä sillä saadaan jalostettua ihmiskuntaa aivan samalla tavalla kuin karjaakin jalostetaan. Mutta hän ei vedä tästä "voidaan tehdä" -tilasta päätelmää että "on oikein tehdä".
___5.1: Asia joudutaan miettimään vahvemmin. (Kreationistikin voi toki ymmärtää että luonnollisessa maailmassa on myös Saatana joka antaa tehdä ihan oikeasti olemassaolevia pahoja asioita. Nämä vain joskus unohtuvat heiltä koska pahan ongelman kohdalla he kuitenkin joutuvat selittämään miksi Jumala oikeutti sen Saatanan eli miksi siitä oli enemmän hyötyä. Tästä selityksestä ei ole pitkä matka siihen että itse toimenpide on sallittu kun kerran on Jumalalle kelpaava argumentti siitä miksi sen kanssa olisi kokonaisuuden kannalta parempi kuin ilman.) Tämä osoittaa että lausunnot ovat vähintään evoluution implikaatioiden valehtelua jos ei peräti yleisesti ottaen kaikkea sitä vastaan mitä evoluution etiikasta opetetaan ja opitaan evoluutikoiden parissa.
6: Heteroseksuaalinen pysyvä parisuhde on tekstissä väitetty tehokkaimmaksi evoluutiostrategiaksi nimenomaan edistymisen kannalta. Eli nähdään että heteroseksuaali pari olisi evoluution edistymisen kannalta nopeinta mahdollista. Sillä sorsien katsotaan olevan riskiohittajia, eli ne jättäisivät heteroseksinsä vuoksi homostelevat ihmiset jälkeensä. (Kuitenkin geneettinen homojen karsiutuminen olisi luonnonvalintaa, populaatiosta karsiutuisi elinkelvottomuutta. Tämä olisi populaation geneettistä edistymistä - joka pätisi nimenomaan jos kirjoittajan ignoranttitila olisi oikein, eli sukulaisvalinta ja geenivalinnan osuus unohdettaisiin. Kirjoittajalle voi kuitenkin antaa tämän anteeksi koska hän ei usko homouden periytyvyyteen, enkä itse näe syytä miksi evoluutikonkaan olisi aivan pakko näin uskoa. Ei kulttuurillisten fenotyyppisten piirteiden olemassaolo kumoa kenenkään evoluutiouskoa tai sitten he joutuisivat hylkäämään evoluutiolle tärkeän genotyypin ja fenotyypin eron.) Se, mitä tiedämme evoluution edistyvyydestä on kuitenkin jotain hyvinkin muuta
___6.1: Karkeastihan edistyvyys evoluutiossa on sitä että otetaan valintapaineen voimakkuus joka kohdistetaan ominaisuuteen jolla on jokin periytyvyysaste. ; Vahva valintapaine on nopeaa edistymistä. Ominaisuuden voimakas periytyvyysaste nopeuttaa edistymistä. Merkittävää on, että jos evoluutio tapahtuu vuosiksi kutsutussa ajassa, on merkitystä myös sukupolven välisellä ajalla. Huomattavaa on, että r-strategiassa tyypillistä onkin nopea edistyspotentiaali. Pysyvässä parisuhteessa hoidetut K -strategikot ovat nimenomaan jämähtäneet "hyvään paikkaan". Jälkeläisiä on vähän ja niiden karsiutuvuutta vähennetään joten valintapaine on pienentynyttä, valintapaine on nimenomaan minimoitu. Pitkä hoito ja hoiva taas pidentää sukupolven välistä aikaa (ja laskee syntyviä jälkeläisiä entisestään kun paitsi tehdään pienempiä poikueita, niin lisäksi ei poi'ita niin usein.) Edistyvyys on evoluutiovoima muuttuvissa ympäristöissä ja vakaissa oloissa saavutettu tila on sitten toinen asia. Vakaissa oloissa syntyy helposti vakautta juuri siksi että kilpailu vähenee ekologisten lokeroiden valtaamisen jälkeen ; Kovin kilpailuhan ei ole mielikuvien saalistaja-saalis -suhteessa vaan toisen syrjäytävä kilpailu tapahtuu nimenomaan saman ekologisen lokeron sisällä kilpaillen. Tähän vakiintuminen nostaa lajin sellaiseen asemaan että joku joutuisi tyhjästä pompahtamaan paremmin sopeutuneeksi ; Vähittäin kehittyminen, joka on evoluutiolle helpoin tapa, ei onnistu kun jo paremin sopeutunut laji on ekologisessa lokerossa jota yritetään valloittaa. Kisaamista tulee vasta jos tämä laji jostain syystä kuolee sukupuuttoon tai nollautuu muuten ympäristön muuttumisen, migraation tai muun seikan vuoksi. Tämänlaisten seikkojen huomaamatta jättäminen on anteeksiantamattoman selvä merkki evoluutioteorian osaamattomuudesta. (Joka on häpeä kaikille, etenkin evoluutikoille. Se on niin suuri häpeä että minulla on myötähäpeää samaan lajiin kuulumisesta sellaisen tyypin kanssa joka tälläisiä uskoo. Ja tämä häpeä on tuskaisen kova, lähes seppukuhäpeän kova.)
7: Teksti ei selitä miten yhden piirteen valikoitumattomuus tuhoaisi koko evoluution. Nähdäkseni eliökunnassa voi olla useitakin aivan neutraaleja ja eivalikoituneita piirteitä ilman että sen evoluutio loppuisi. Yhden ominaisuuden vauhdista ei voi vetää suoraa johtopäätöstä koko lajin kehitysnopeudesta.
8: Kirjoittaja ei edes selitä että miten sorsien edistys liittyy ollenkaan ihmisten tuhoamiseen ja kilpailuun. Evoluutio kun ei läheskään aina tarkoita sitä että kaksi lajia kamppailevat keskenään. Toki on niin että idiootit luulevat usein että evoluutiossa valintapaine on aina saalistajan ja saaliin nollasummapeliä jossa toinen pelastuu ja toinen pakenee. Ja vähän fiksummat oivaltavat että syrjäyttävää kilpailua on yhteisen ekologisen lokeron sisällä jolloin kaksi lajia kilpailee keskenään niin että toinen syrjäyttää toisen. Mutta valtaosa edullisista ominaisuuksista ei ole suoraan toiselta lajilta pois. Esimerkiksi jos kontiainen (maamyyrä) kasvattaa paksumman turkin suojaamaan talvelta se ei välttämättä vaikuta mitenkään edes sen ja sen saalistajan suhteeseen ja vielä vähemmä ihmisen ja kyseisen lajin kilpailua. Evolutiivinen kelpoisuus kun merkitsee syntyvien jälkeläisten määrää eikä lajienvälistä kilpailua. Se, että sorsat kehittyisivät nopeasti ei siis oikein mitenkään edes liity siihen että ihmiskunta olisi sukupuuton partaalla koska jokin pikaevolutioitunut olento ohittaisi heidät. (Ehkä tässäkin on takana taikausko jossa nähdään että evoluutiolla olisi mielessä vain yksi tietty ratkaisu jossa ihminen pärjää hyvin ja muut tunkisivat olemassaolon portaita tätä kohden. Mutta tämä ei olekaan evoluutioteorian mukaista maailmaa vaan maailmankuvaltaan kreationistikamaa..)

Tämän itselle eiopettavaisen toiston suoltamisen jälkeen pääsen aiheen kannalta itseä kiinnostavampaan kulmaan.

Sillä tämä teksti on rakenteeltaan pieni huijaus. Se ei huijaa mutta sen avulla voi oppia yllättävän paljon huijauksista joita kreationistit rakentelevat "epäsäännöllisen jatkuvasti". Se yrittää ensin rakentaa mielikuvan siitä että kirjoittaja olisi liberaali joka uskoo evoluutioon. Tällä yritetään rakentaa lukuhenkeä jossa ollaan myötämielisiä tekstille. Kuitenkin tekijä lopussa rehellisesti paljastaa karvansa. Kuitenkin ilman tätä tunnustuskappalettakin voitaisiin tietää että kirjoittaja on käytännössä aivan varmasti nimenomaan kreationisti joka ei usko evoluutioon. (Tämän tunnustuksen kautta tämä teksti ei ole suora huijaus. Mutta se on kuitenkin hyvin lähellä sitä koska siinä manipuloidaan lukijaa.)
1: Se, että teksti on selkeästi konservatiivin tekemä on vihje. Mutta se on itse asiassa yllättävän heikko vihje. Sillä tosiasiassa vaikka stereotyyppisissä mielikuvissa evoluutio on väritetty uskontokeskustelun keskelle, on tosielämässä kuitenkin niin että evoluution kannattajat ovat hyvin monikirjoista sakkia. (Sen vastustajat ovat sitten vähemmän tätä. Uskonnollinen motivaatio on aivan muutamaa huhuttua erikoistapausta lukuunottamatta vahvalla enemmistöllä sen vastustajista.) Evoluution kannattaja voi hyvinkin olla konservatiivi. Tässä stereotypia voisi ajaa harhaan.
2: Se, että tekstissä on paljon asiavirheitä on vihje mutta ei kovin hyvä. Keskiverto kreationisti (edes sellainen joka on kirjoittanut kirjoja aiheesta) ei nimittäin osaa noin yhtään kritisoimansa evoluution sisällöstä. Mutta rehellisesti sanoen tämä ei kuitenkaan vihjaa paljoakaan. Sillä valtaosa rivievolutionisteistakin uskoo evoluutioon koska se luki lukion kirjassa josta muistaa vain pari kuvaa ja kannet. Haluaisin tietysti uskoa että ihmiset osaisivat uskomuksiinsa liittyvät ideologiat, mutta rehellisesti sanoen tämä ei ole niin yleistä kuin luulisi tai pitäisi. Näin ollen tiedevirheilykään ei ole kunnollinen indikaattori.

Sen sijaan vahvempia ovat kulttuurilliset vihjeet. Nämä ovat sanontoja joita käyttävät pelkästään toiset puolet. Esimerkiksi evolutionismi ja darwinismi -nimityksen käyttäminen on jotain jota käytetään miltei pelkästään evoluution vastustajien puolella. Kukaan ei sano että "olen darwinisti". (Olen tietääkseni ainut suomalainen evoluution kannattaja joka pitää jakoa evoluutioon ja evolutionismiin merittävänä. Mutta tämänkin teen vain siksi että olen elitistipaskiainen jonka mielestä on liikaa evoluution kannattajiksi itseään kutsuvia jotka evät osaa paskaakaan evoluutioteoriasta. Enkä edes minä kutsu siksi itseäni evolutionistiksi, se on nimi joka on tarkoitettu jollekulle muulle.) Jos siis joku sanoo että "olen darwinisti" se on vahva vihje että henkilö on itse asiassa kreationisti joka valehtelee olevansa evoluution kannattaja. Evoluution kannattajat itse käyttävät toisenlaisia termejä viitatessaan vakaumukseensa. (Se olisi lausuntona sama kuin joku kutsuisi olevansa dominionisti tai teokraatti. Tämä on lähes varma todiste siitä että hän ei ole, koska dominionismin perusolemus on "strateginen salavihkaisuus".) Yksi näistä tekstissä olevista  vihjeistä on esimerkiksi se, että tässä korostetaan että "ollaan fiksumpia kuin esi-isät." -kohta ja viittaustapa rooman historiaan jossa "harjoitetaan homoseksuaalisuutta" ovat jotain jota tavataan nimenomaan konservatiivikristittyjen teksteissä. Näissä kohden on nimittäin konservatiivien inhon paikkoja ja vaikka he yrittäisivät kirjoittaa neutraalia tekstiä tämänlaisiin kohtiin livahtaa helposti sanamuotoja jotka ovat konservatiiveille tyypillisiä. Tunteellisesti merkittävät kohdat ovat usein kritiikissä myös vakioitu niin että lukija tottuu sloganeihin. Ja nämä sloganit näkyvät juuri tämänlaisissa kohdissa. Konservatiivi itse tuskin edes näkee niitä ideologisena koska he ovat tottuneet niiden käyttöön. Kaikille muille ne ovat kuitenkin sanapareina ja vastaavina poikkeuksellisia. (Se, että niitä ei tunnisteta ideologisiksi auttaa tietysti siinä että ne ovat hyviä koijareiden paljastuskohtia.)

He kun enemmänkin korostavat kansanperinteen ja historian etevyyttä verrattuna nykyaikoihin. (Tosin kirjoittajalla on itse asiassa ollut nähdäkseni mielenkiintoinen kyky itsereflektion koska hän erikseen mainitsee siitä että jokainen vanhempi toivoo että hänen lapsensa olisivat paremmin kehittyneitä kuin he itse. Rappeutumisteorian ytimessä on juuri se, että jokainen sukupolvi on turmeltuneempi kuin edellinen joten valtaosa kristityistä ei oikeasti aja nimenomaan tätä. Toki uskon että he "toivovat että näin olisi", mutta heidän vakaumuksensa sanoo että he kuitenkin "tietävät että näin ei ole".)

Vahvin vihje on allekirjoitus. Siinä mainitaan siitä että ollaan kotona koulutettuja. Tämä on vahva kulttuurillinen piirre ; Olen toki aivan varma siitä että on paljonkin evoluution kannattajia, jotka ovat kotikoulutettuja. Mutta he tuskin tekevät tästä itse-identifikaatiota. Se on valtaosalle enemmänkin häpeällinen asia. Jos olisi käynyt yksityiskoulun, se voisi olla kehun aihe, mutta nimenomaan kotikoulutuksen erinomaisuutta korostaa vain hyvin tietynlainen porukka. Sellainen konservatiivinen luokka jossa valtio on hyysäystä ja siksi kotikoulutus on peräti jotain joka liitetään niihin hyviin "feodaaisiin aikoihin" jolloin moderin maailman haukusta huolimatta kaikella oli paikkansa, miehet olivat ritarillisia ja lapset kotikoulutettuja. (Tämä on heidän ihanteensa joka kenties ei ihan vastaa todellisuutta. Mutta tämä ei nyt ole niin ratkaisevaa.) Tämänlaisia identifikaatiota on laitettu koska se heijastaa kirjoittajan identiteettiä ja on peräti ylpeyden merkki. Tämä sitoo hänet hyvin tiukkaan sosiologiseen ryhmään. Ja tässä ryhmässä on helvetin epätodennäköistä olla evoluution kannattaja. Näin ollen on todennäköisempää että teksti olisi koijarin tekemä eikä aitoa tavaraa. Eli on vahvoja syitä uskoa että teksti olisi kusetusta jos teksti olisi kirjoitettu siten että omaa vakaumusta ei paljastettaisi lopussa.

Joku voisi ihmetellä miksi tämän esilletuominen oli tärkeää. Sillä on aika viistoa käydä läpi tekstissä olevia käsitteitä konditionaalissa että se olisi toisenlainen. Ja tällä jotenkin osoitettaisiin että kirjoittaja on valehtelija. Tästä ei tietysti ole kysymys. (Koska se olisi toopea ja jos olisin niin toope en laittaisi tälläistä kappaletta asiasta tähän kuvaamaan miten toope se on.) Kysymys on siitä että hyvin usein törmää sellaisiin teksteihin jotka ovat nimenomaan kuin tämä teksti. Paitsi että niissä ei tunnusteta omaa vakaumusta. Niiden ideana on tuottaa tekstiä joka on mukamas ideologisesti neutraalia. Eli kun teksti olisi evoluutikon kirjoittama teksti toisille evoluutikoille, se olisi jotenkin pakko ottaa vakavasti ja vakavammin. Eli tekstinkirjoittaja piilottaa omat intressinsä jotta lukija luksi tekstin avomielisemmin. Näiden kohdalla todistaminen on vain vaikeampaa koska ei ole mitään referenssiä johon viitata. Joku voisi sanoa että "on sanamuotojen pohjalta tehtyä arvailua" eikä uskoisi tätä tarkemminkaan tehdyn sanojen läpikäynnin ja analyysin tuloksia. Tämänlaiset tekstit ovat mainioita juuri siksi että niiden tausta tiedetään ja niistä paljastuu helposti sellaisia konventioita joita juuri ne loppupaljastuksen pois jättävät koijarit käyttävät.

Tämänlaiset tekstit ovat siis oikeasti sosiologisesti kullanarvoisia läpikäytäviä jokaiselle evoluution kannattajalle, evoluutikolle, kreationistille tai ideologioiden toiminnasta kiinnostuneille. Jokaiselle joka haluaa ymmärtää kreationismin ja ID:n syvimmän olemuksen on käytännössä pakko totuttautua tähän. Olemuksen joka valitettavasti on "stereotyyppisen juristin olemus." (Lisäksi näistä saa provokatiivisia helppolukuisia naureskelujuttuja joilla voi päteä ja kyteä omaa erinomaisuutta kuten kunnon narsistisen sosiopaatin kuuluukin. Vai miten se oli.) Toisin sanoen kyseinen teksti toimii kokonaisuutena referenssipointtina johon vertaamalla voi huomata että jokin toinen teksti on hyvin samanlainen. Ja tästä tulee tiettyjen ehtojen nojalla (joita ovat tilastolliset yhteydet, ei stereotypiat) vetää johtopäätöksiä.

---

Kyllä. Kirjoittaja on ylpeä 14 -vuotiaan debunkkaamisesta. Tosin syynä ei ole taiston tasaisuus eikä se "kenet" vaan enemmän se, "millä tavalla" tämä tehtiin. On helppoa löytää helmiä tasaisesta ja molemmin puolin hyvästä tekstistä. Sen sijaan se, että onnistuu kaivamaan aloittelijan tekstistä mielenkiintoisia kulmia ja yleisiä teemoja on oikeasti paljon vaikeampaa. Virallisesti olen ylpeä tästä. Oikeasti olen sitten ylpeä siitä että saan hakata avutonta 14 -vuotiasta ilman seuraamuksia. Kiitos.

Peruutusvaihteella : (eliökunnan piirteiden ja teorioiden paluu keskiajalle)

"Koska kaikki kuviteltavissa olevat hyödylliset mutaatiot ovat jo valikoituneet vakaissa elinympäristöissä, uusien hyödyllisten mutaatioiden syntyminen on melko harvinaista."
(Ernst Meyer, "Evoluutio" [2003], s. 157)

Arki -ihmisten mielikuvissa evoluutio nähdään sopeutumisprosessina, jossa eliökunta kehittyy paremmaksi, hienommaksi, monimutkaisemmaksi. Evoluutio rinnastetaan sellaiseen sanaan kuin edistys ja edistyminen. Selvää on että evoluutiota ei nähdä peruuttamisena.

Kuitenkaan evoluutiolle ei tarvitse - tai edes kannata - nähdä pidemmän trendin suuntaa:
1: Esimerkiksi Gould on esittänyt juopon merimiehen kävelyyn perustuvan argumentin, jonka mukaan kompleksisuuden lisääntyminen ei ole mikään evoluution ohjaus itsessään. Ajan mittaan vain syntyy hieman ääripäitäkin. Maksimi kasvaa, mutta tämä ei tarkoita sitä että kompleksisuutta päin ajaisi jokin voima.
2: Toinen, hyvin tärkeä, on Dollon laki, joka sanoo että evoluutio ei toista kehityskulkuaan tai pakita suuria evoluution kehityslinjoja pitkin; Syy on se, että mutaatioita voi tapahtua monenlaisia. Ja peruuttaminen tai evoluutiohistorian toistaminen tarkoittaisi sitä että mutaatiot tapahtuvat tietyssä järjestyksessä.

Kuitenkin evoluutio tuntee ilmiön nimeltä atavismi. Se tarkoittaa sitä, että yksilöissä ilmenee jotain piirteitä, joita populaatioissa ei ole (juurikaan) ilmennyt moneen sukupolveen. Tälläinen on esimerkiksi ihmisille joskus syntyvä häntä, jonka olemassaolo johtuu siitä että esivanhemmillamme on ollut häntä ; Ilmiön taustalla on kysymys geenejä ohjaavien ominaisuuksien muutoksista jotka voivat olla mutaatioina melko pieniä ; Siinä missä pienet muutokset voivat johtaa surkastumaan, voi sama ominaisuus palatakin pienellä muutoksella takaisinkin. (Vaadittava muutos on sama.) "Avaimena" ongelmaan on se, että vaikka geenit eivät toimi, ne ovat "vain sammuksissa". Niitä ei käytetä mutta se ei tarkoita sitä että ne olisivat poistuneet perimästä ; Toki ajan mittaan näihin käyttämättömiin osioihin voi kertyä mutaatioita. Mutta periaatteessa ne eivät tuhoudu välittömästi.
1: Historiallisesti atavismilla on kiistämättä varsin huono maku. Sillä ennen perimän kartoittamisen keinoja atavismilla on perusteltu hyvinkin epäilyttäviä asioita. Esimerkiksi rikollisuus nähtiin atavistisena piirteenä, jäänteenä aggressiivisista eläimistä. Ihminen nähtiin jalostuneen kulttuuritasolle, ja tätä kautta saatiin ylläpidettyä siihen aikaan yleistä näkemystä (~ myyttiä), jossa rikollisessa ja alhaisessa ihmisessä on eläimellisyyttä, joka on jalosukuisissa pienempää. Tällä näkemyksellä on linkkejä esimerkiksi frenologiaan, jossa uskottiin että kallon ominaisuuksia mitaten saadaan laajasti tietoa ihmisen ominaisuuksista, kuten älystä ja persoonallisuudesta. ~ Frenologia on tosin vanhempi kuin Darwinin evoluutioteoria. Darwinhan kohtasi vaikeuksia kun hän ei meinannut päästä laivalle koska hänen kallonmuotonsa ei vastannut sitä johon frenologiaan luottava omasta mielestään luotettava kapteeni olisi luottanut.. Tämä ei tietysti estä lainaamasta myöhemmin keksittävää terminologiaa.

Nykyisin atavismi tunnistetaan joko suoraan perimästä tai epäsuoraan evoluutiohistorian tutkimuksen antamien tietojen kautta (~höyhenet ihmisellä eivät sovi evoluutiohistoriaan) ~ Ja tätä kautta saadaankin yksi tapa testata evoluutiomuutoshistorian tapahtumia kokeellisesti. ; Atavismilla nähdään jopa merkittävä rooli. Se nopeuttaa ja lisää joustavuutta sopeutumiseen. Sen sijaan että tarvitsisi mutatoitua valtavan paljon, pienillä muutoksilla saadaan aikaan rakenteellisia heilahteluja. Tämä nähdään esimerkiksi sauvasirkkojen evoluutiossa, jossa siivet ovat syntyneet ja kadonneet useita kertoja. Tämä mukautuminen on mahdollista koska siivet ovat surkastuneet ja mutatoituneet esiin kohtuu pienin muutoksin. Esimerkiksi surkastunutsiipisen sauvasirkan ei tarvitse rakentaa siipeä alusta asti uudestaan - joka vaatisi Dollon lain mukaan vähintään vaikeuksia.

Kreationistinen palautus vanhaan

"I am suggesting here that organisms have a built-in capability of adapting to their environment".
(Lee Spetner,"Not By Chance!", p. 200)

Kreationistit eivät juurikaan käytä atavismi -sanaa itsessään. Mutta hyvin suuri osa heidän argumenteistaan voidaan nähdä sen kautta. Esimerkiksi kreationistien rekapitulaatiokritiikissä - tai oikeastaan sitä että embryologiaa sävytetään rekapitulaatio -olkiukolla - olennaista on viitata siihen, miten sikiöiden piirteet eivät toista evoluutiohistoriaa. Yhteisiä piirteitä ei muutenkaan haluta nähdä ennen olleina piirteinä koska ne viittaisivat yhteiseen historiaan. Kreationisteille eliökunnan rakenteet ja piirteet (kompleksisuus) on heille olennaisesti "aidosti uusia", eivätkä mitään "vanhojen modifikaatioita."

Kreationistit käyttävät usein myös esimerkkejä joissa perimän tuhoutumista mutaatioiden vaikutuksesta. Tätä on aikaisemmin käytetty atavismin vastaisena argumenttina ; Perimässä olevan käyttämättömän aineksen katsottiin karsiutunvan valintapaineen vaikutuksesta nopeasti ; Tässä näkemyksessä luonnonvalinnan ajatellaan pitävän yllä ominaisuuksia ja jos hyötyä ei ole, olisi seurauksena karsiutuminen. Neutraalejen ominaisuuksien kohdalla tuhoutumisasia ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen. Asiaan vaikuttaa esimerkiksi mutaatiotahti.

Kenties vahviten atavismiin viittaa kuitenkin Lee Spetnerin kreationistinen teoria, johon voi tutustua "Not by Chance!" -kirjan kautta. Hänen suhteensa atavismiin on itse asiassa atavismin luonteen miettimisen kannalta valaiseva. Joko opimme siitä mitä hän tekee oikein tai siitä mitä hän selvästi tekee väärin.

Spetnerin näkemyksen ytimessä on ajatus siitä että ominaisuuksien toistaminen ei lisää informaatiota. Voidaankin jakaa "hyödyllisiin mutaatioihin" ja "aidosti hyödyllisiin mutaatioihin", joissa syntyy uutta informaatiota. Näin hän irrottautuu puhtaasta, evoluutiolle tyypillisestä, adaptaationäkökulmasta ; Atavismikäsitteen mukaanotto helpottaa asian ymmärtämistä koska se muistuttaa miten geneettiseltä muutokseltaan hyvinkin pieni mutaatio voi olla hyödyllinen ja tuottaa isojakin rakenteita.

Spetnerin mukaan mutaatiot eivät varsinaisesti tuota uutta informaatiota vaan nostavat esiin perimän potentiaalista informaatiota esimerkiksi herättelemällä "nukkuvia geenejä".

Spetner käyttää tässä termiä "dormant genes" muodossa joka tarkoittaa likimain samaa kuin atavismi. - Tosin sillä erolla, että evoluutikot myöntävät että mutaatiot ovat pieni (ei olematon) informaationmuutos ja Spetner korostaa miten kyseessä ei ole uusi informaatio lainkaan. - Ja Spetner menee itse asiassa astetta pidemmälle ja mahdollistaa ennen ilmenemättömien rakenteiden ilmestymisen, hän viittaa abstraktimpaan evolutiiviseen potentiaaliin, jossa evoluutiohistoria on koodattuna. Hän jopa esittää omaksi mallikseen NREH -hypoteesin ("Non Random Evolutionary Hypothesis"), jossa mukana on mahdollisuus siihen että mutaatiot eivät ole ollenkaan satunnaisia vaan nekin olisivat osa ohjelmointia. Tämän seurauksena syntyy se, että atavismi ei voi kovin usein rikkoa Dollon lakia, mutta Spetnerin mallissa atavismi voi toistaa tai olla toistamatta evoluutiohistoriaansa - riippuu siitä miten "ohjelmointi on tehty."

Tästä päästäänkin siihen erikoiseen tilanteeseen;
1: että jos jokin asia on evoluutiolle vaikeaa, se kertoo siitä että evoluutio ei kierrä ongelmaa ja siksi tarvitaan yliluonnollista apua. Ja jos se tapahtuu helposti, on ratkaisu selvästi esiohjelmoitu.
2: Ensin vaaditaan ominaisuuksien syntyä evoluutioprosessein ja sitten kun uusi rakenne esitetään, väitetään että kyseinen ominaisuus onkin oikeasti "vanha ominaisuus" Joko se on perimässä tai jos ei ole, niin se kertoo eisatunnaisten mutaatioiden informaationtuontikyvystä.
3: Ytimessä on ikään kuin se, että ensin tehdään teoria evoluutiosta jonka perusteella tehdään laskelma siitä mihin evoluutio kykenee. Ja kun ei kykene, niin todetaan evoluutio hävinneeksi. ja jos maailma ei tottele laskelmaa ja evoluutio tuottaakin piirteitä, ei töstö päätellä tavallisen tieteen tapaan että teoria on väärässä. Vaan sen sijaan mennään siihen tulkintamalliin, että teoria on oikeassa ja että evoluutioprosessien lisäksi mukana on Jumaa.

Toisin kuin evoluutioteorian atavismissa jossa historia todistetaan sitomalla se perimässä tapahtuviin muutoksiin ja niiden suuruuksiin ja evoluutiohistoriaan, on Spetnerillä ominaisuuden "vanhuus" jotain joka periaatteessa vain oletetaan ; Mikään asiantilatesti ei ole ratkaisevaa, vaan se, miten mikä tahansa tapahtumatila saadaan tulkittua omalle maailmankuvalle sopivasti, eli miten havaittu asiantila voisi olla Luojan työn mukaista.

Mielenkiintoista on huomata miten Spetner tekee loikan eisatunnaisuudesta Jumalaan sanoessaan esimerkiksi seuraavaa kirjansa sivulla 210 : "The NREH, on the other hand, postulates nonrandom variation. It does not fulfill the neo-Darwinian agenda in that it does not contribute to a natural explanation of the origin of life." Eisatunnainen mutaatio ei tarkoittaisi lainomaisuutta, vaan ohjelmointia joka viittaa Jumalalliseen älyyn. Tätä loikkaa hän ei todista mitenkään, se on vain otettava. Tässä on vahvasti muutosta vanhaan, tässä mielessä Spetnerin näkemys ei sisällä sinällään uutta informaatiota vaan vanhaa maailmankuvaa, jota se toki lämmittelee frenologian tapaan lainaamalla elementtejä ja uudelleenlämmittämällä maailmankuvaa niiden kautta.

---

Kuvassa on Helsingin tunneleissa oleva läntti, jossa on valuvaa ainesta jossa elelee jotain orgaanista. Valuessaan se muistuttaa evoluutiopuuta. Sellaista, joka ei ole oksat taivaita kohden, vaan joka opettaa että paska valuu alaspäin.

Siitä, miten juopot päätyvät väistämättä katuojaan.

Usein, kun ajatellaan mitä luonto tuottaa, lähestytään asiaa luonnonlakien kautta ja sattuman kautta.

Luonnonlakien kohdalla ajatellaan helposti (1) vaivattomasti havaittavaa säännönmukaisuutta, joka tuottaa toistuvia asioita ; Asiat tekevät aina saman asian. Näin käy esimerkiksi, kun tiili tipahtaa pöydältä lattialle tai kun joki virtaa kohti merta tai planeetat kiertävät radallaan. Tälläinen on "näkyvää yksinkertaisuutta". (2) Toisaalta mukaan tulee fraktaaleista ja kaaosteoriasta tutut tilanteet, jossa muutama laki tuottaakin jotain joka näyttää hyvin kompleksiselta, vaikka tosiasiassa se onkin pohjimmiltaan yksinkertaista. Näiltä osin ihminen sekoittaa lain helposti sattumaan, ja hän näkee tälläisen helposti jopa epätodennäköisenä ihmeenä. "Näennäistä kompleksisuutta." (3) Sattuma taas tuottaa helposti kompleksisuutta, jossa ei ole mitään toistuvaa.

Näiden lisäksi voidaan saada vielä yksi muoto. Stuart Kauffmannin näkemys elämän synnystä voisi olla tästä malliesimerkki. Hänen mukaansa elämä ei synny automaattisesti tietyissä olosuhteissa. Sen sijaan hän uskoo että tietyt olosuhteet johtavat itseorganisaatioon, ja näissä olosuhteissa elämän syntyminen olisi melko todennäköistä. Ei siis olisi mitään lakia joka ohjaa väistämättä kohti elämää, mutta se ei silti ole mitään sellaista jossa elämä olisi pelkän sattuman tulos.

Sama asia tapahtuu eliökunnassakin. Keskiarvoa katsoen elämän kompleksisuus näyttää kasvavan. Ajan mittaan syntyy uusia rakenteita. Toki moni eliö on pysynyt rakenteiltaan hyvin samanlaisena pitkiä ajanjaksoja, ja osa elimistä voi kadota. Eliöt voivat siis myös menettää rakenteita. Mutta trendi näyttää olevan, että elämä on muuntunut yksinkertaisesta monimutkaiseen.

Gould lähestyi asiaa sillä logiikalla, että tämä ei kerro mistään universaalista monimutkaistavasta laista. Hän lähti siitä, että ensimmäiset eliöt olivat todennäköisesti hyvin yksinkertaisia. Tätä kautta sillä ei ollut varaa yksinkertaistua, koska koko toiminto loppuisi tähän. Gould korostikin, että elämän yksinkertaisuudella on oltava jokin raja, se on luultavasti kovin yksinkertainen, mutta vaikka se olisi miten yksinkertainen, se on kuitenkin raja. Näin ollen muutokselle voi olla vain yksi suunta. ; Monimutkaistuminen ja yksinkertaistuminen ovat molemmat satunnaiskulkua.

Hän rakensi asiasta selventävän kuvauksen juopon merimiehen kävelystä. Hänen kuvauksessaan juoppo nojaa tiiliseinään ja lähtee haparoimaan satunnaiseen suuntaan. Seinä estää tämän kävelyn tiettyyn suuntaan. Näin ollen ajanhetkenä A Juopon todennäköisyys kulkea seinän suuntaan on sama kuin siitä poispäin. Mutta joskus seinä estää liikkumisen. Tästä seuraa erikoinen lopputulos: Tilastollisesti juopon sijainti on poispäin seinästä. Jos jonkun matkan päässä seinästä on katuoja, juoppo päätyy sinne. Ei siksi, että hän hakeutuisi siihen. Mitä kauemmin aikaa vierähtää, sitä kauempana juoppo on keskimäärin seinästä. Tämä on seuraus yksinkertaisesta todennäköisyyslaskennasta.

Gouldin mukaan eliökunnan kompleksisuuden määrä vertautuu juoppoon. Se on lähtenyt seinän vierestä, joten tottakai eliökunnan keskimääräinen (ja eliökunnsta löytyvä maksimaalinen) kompleksisuus on kasvanut ajan muttaan. Tätä diffuusiota ei pidä kuitenkaan pitää minään kompleksisuuteen hakeutumisena. Se on diffuusiota joka on seurausta satunnaisesta yrittämisestä.
1: Tosin tässä kohden on hyvä huomata, että bakteeritkaan eivät ole mitään "evolutiivisia jäänteitä". Bakteereihin kohdistuu evoluutiota samaan tapaan kuin muihinkin osiin. Siksi esimerkiksi kreationistien suosima "bakteerien yksinkertaisuutta on liioiteltu" -heitot eivät toimi siten kuin on tarkoitettu.

Evoluution kannalta sopeutuminen muuttaa tilannetta hieman. Se tarjoaa tilaa näkemykselle, jossa mukana on ikään kuin seinä, joka sekin liikkuu ajan mittaan kohti katuojaa. Syynä on kilpailu ; Jos kaksi lajia kohtaa ja molemmilla on sama ekologinen lokero, toinen laji karsiutuu. Sopeutuminen ei ole välttämättä samaa kuin kompleksisuuden hakeminen. Joskus parempi sopeutuminen kuitenkin pitää sisällään sen, että on erilaisia ja erilaistuneita rakenteita.

---

Toki luonnossa mutkikkuutta voisi ottaa myös kvanttifysiikan kautta ; Kvanttitietokoneella on havaittu jännittäviä ominaisuuksia, joilla muutoin mahdottomat laskennalliset ongelmat muuttuvat käsiteltäviksi. Näin esimerkiksi muutoin laskennallisesti erittäin raskaita salauksia voitaisiin murtaa helposti ja esimerkiksi kauppamatkustajan ongelma ratkeaa helposti. Kvanttifysiikka on osa luontoa, mutta siihen liittyy spekulatiivisia piirteitä, eikä se oikein sopinut muutenkaan tähän "klassiseen näkökulmaan" jota tämä juttu muuten edusti.