Tässä ei ole enää kyse edes suhtautumisesta maahanmuuttoon. Tässä on kysymys siitä miten ideologia on mädättänyt joidenkin ihmisten moraalisuuden kaikilla sen relevanteilla mittareilla.

MV -lehti on viime viikkoina nostanut esiin jännittävää piirrettä. Se on uudehko piirre. Ja siitä näyttää syntyneen jonkinlainen vakiintuneehko aihe. On kiinnostavaa huomata miten maahanmuuttokriitikoiden näkemykset elävät ja kehittyvät ajan mittaan. Miten esimerkiksi voidaan käydä debatteja siitä onko tarpeen käyttää mamu vai matu -termiä. (Maahanmuuttaja vai maahantunkeutuja.)

Mutta tässä tapauksessa kysymys ei ole enää suhtautumisesta maahanmuuttoon. Siitä onko syytä suojella kansalaisia rikollisilta ja terroristisilta tahoilta.

Kaikki alkoi Siilinjärven tapauksesta: MV -lehti tarjosi videopätkän jossa kuvattiin maahanmuuttajan itsemurhayritys ; Siinä näytetään kuinka ikkunasta korkealta putoaa mies. Lehti esittää asiasta vain oleellisen kysymyksen "yksi vähemmän?" ... oli siinä liikaa huonoa makua jopa hänelle itselleen. Kommentit toivoivat itsemurhayrittäjän kuolemaa varsin erityisellä tavalla. Aivan vastaava meno jatkui seuraavina päivänä. Uusia versioita ja videoita itsemurhayrityksestä jaettiin. Kommentit olivat hienostuneita mallilla "Kun vain kaikki hyppäivät 10 'stä kerroksesta niin asiat tulis kuntoon."
... "Toivottavasti kuoli". Puhumattakaan pidemmästä ja erikoisemmasta tavasta joka näyttää hyvin mikä on MV:n suhde poliittiseen korrektiuteen. Heillä on ajatus poliittisesta korrektiudesta jonka ulkopuolelta ei pidä puhuman; "Hyppäisivät vajaaaälyiset edes pää edellä ja asfalttiin, niin saisivat kunnon niskahieronnan ilmaiseksi. Enkä surisi yhtäään, jos mukaan loikkaisivat toisiaan kädestä kiinni pitäen ilmalentoon nämä imbesillit Jane Whitehouse, Kommando, Virran Kaitsu ja Litkan Ernot. Kannattaisi niiden ommella ensin tapansa mukaan turpavärkki kiinni vahvalla langalla, ettei sivullisten tarvitsisi kuunnella sitä iloluonteista molotusta, miten se oli kivaa." ... "Joka ikinen muslimi pitää lopettaa." ... "Vitun kusiset luuserit. Jokanen joutaa mettään ja kuolo tulee edestä."

MV jatkoi asiallisella linjallaan kun selvisi että itsemurhayrittäjä oli jäänyt henkiin ja oli sairaalassa. Hienotunut maku esitettiin sanomalla että "Pipiksi tulee kun hyppää neljännen kerroksen ikkunasta!" Huomiotaherättävää on että aika runsas määrä on klikannut linkkiä jakaen hymiöistä kohdan "haha". (Somekohuiluun ilmeisesti tällä kohden tartuttiin koska lehti on editoinut tämän alaotsikon pois.) Jokainen näistä on "hieno" ihminen.

 Meininki jatkui myös toisen tapauksen kohdalla. Helsingin keskustan alueella julkista hirttäytymistä yrittänyt sai samantapaista palautetta. Saku Timonen tallensi näppärästi tähän liittyneitä kommentteja ; Tässä kohden on sama onko Timonen ideologinen kirjoittaja vai ei. Pelkät sitaatit ilman kommentaariakin puhuvat puolestaan. ; Sitä halutaan auttaa maahanmuuttajia rakentamalla heille joukkohirttäytymispaikka. Ollaan pahoillaan siitä että itsemurha ei onnitunut. Ja että jos on niin huono itsemurhanteossa että ei onnistu niin pitäisi pyytää kunnon kansallismieliseltä apua.

Toki tässä myös esitettiin näkemyksiä joissa itsemurha olisi lavastettu. Näissä on kenties salaliittoteorioinnin makua. Mutta ei sellaista pahuutta jota nämä reagoinnit itsemurhayritykseen sisältävät. Näitä kommentteja ei ole vaikea löytää. Kun katsoo aiheen kommenttisivuja on helppoa huomata että nämä poiminnat olivat hyvin tavanomaisia kommentteja. Näitä olisi ties kuinka paljon enemmänkin tarjolla.

Tässä ei ole enää kysymys mistään maahanmuuton aikaansaamista ongelmista. Tämä asennoituminen toisen ihmisen kuolemaan ja itsemurhayrityksellä mässäilyyn tuo mieleeni vertailukohtia. Oleellisia vertailukohtia. Mieleeni tulee vartija-aikani kun jotkut ihmiset tarvitsivat ambulanssia. Sitä kerääntyy ihmismassa joka haluaa nähdä. Kun heitä hätistää lanssikuskien tieltä pois, he sanovat että heillä on oikeus olla siinä koska maksavat veroja.

On varsin erikoista kun sivusto jakaa videomateriaalia ikään kuin se olisi asianmukaista tiedottamista johon ei liity mitään ongelmallista. Sitä halutaan nähdä ja jakaa tälläistä videomateriaalia. Toivotaan kuolemaa ja toivotetaan sitä. Ja mukana on lausuntoja siitä miten haluttaisiin itse asiassa tappaa eikä vaan katsoa passiivisia itsemurhayrityksiä.

Tämä asenne ja henki on jotain jota tietenkin voin odottaa kristityiltä kotimaassamme. ; Henki oli juuri sellaista judeo-kristillisyyttä jota olen vain vuosia kritisoinut. Ja jota on olemattomana ja irrelevanttina pidetty. (Jostain syystä maahahmuuttajat saavat kunnioitusta ja huomiota, kotimaan ateistit saivat kestää vastaavaa ihan vaan huvin vuoksi. Tekijätyypitkin ovat monin paikoin alleviivatusti samoja yksilöitä btw. Ateistikritiikistä tutut vouhottajat ovatkin jostain syystä MV-lehdessä tai Molarin tapaan puuhamassa asioita Donetskin tasavallassa...) Olen myös tietoinen että nämä tyypit ovat tällä hetkellä maahanmuuttoasiassa jotain jotka kiinnittävät maahanmuuttoaallon jälkeen huomionsa johonkin muualle. Ja että itse todennäköisesti olen (jälleen) tulilinjalla tuossa vaiheessa.

Eipä tähän tälläiseen paskaan voi paljoa sanoa. Mitään uutta missään. Tekisi mieli kertoa että toivon näiden ihmisten seuraavan kristillistä kultaista sääntöä. Sillä haluaisin olla heille reilu ja hyvä sellaisella kielipelillä jonka he ymmärtävät.

Kontribuutioni avioliittolain voimaanastumiseen ja homohäiden vastustajien kanssa keskusteluun.

Häähää hähää hähähähä hää hähää hähää hää hähää hähää häähä hää hähähää häähää hähähää häähähää hähähä hä hähäähähä hähäähähä hähä hähähä hähä hähää hähähähää hähä hää hähähää hää hää hähää hähää häähähää hähähää häähä häähäähää häähä hähäähä hähää hähää häähää hähää hää hää hähähää hähäähäähä hähähää hähäähähä hähäähähä häähäähää hähäähähä hähäähähä hähää hähää häähä hähäähäähä hähää hähähä häähähää hähää hähää. [stop]

Mitä olen elämälläni tehnyt

Turku on suomen persereikä ja vierailin in-out -henkisesti siellä uutenavuotena. Tähän liittyen on mainittava se, että minulla on helposti lähestyttävät kasvot, mutta ei persoona. Lisäksi pidin päässäni davy crockett -hattuani. Tähän luokkaan olenkin saanut paljon kommentointeja. Mutta en sellaisia kuin nyt.

Jos tavallisesti kommentit ovat joko kehuvia sudenpentuheittoja, kehuvia davy crockett -heittoja tai negatiivisia turkis on murha -lauselmia oli nyt tarjolla minulle jotain muuta.

Tähän liittyen Turun kauppakäytävällä minua puhutteli vanhempi setämies. Hän oli setämies joka miellyttävästi kertoi olevansa päälle kuusikymppinen eläkeukko. Hän kysyi että metsästänkö. Ja kun kerroin että en, hän sanoi että hän näki sen päälle päin. Ja että minun tulisi ymmärtää että en voi pitää tuollaista hattua, koska se loukkaa oikeita metsästäjiä. Että en ole tarpeeksi miehekäs pitääkseni tuollaista hattua.

Olen kuullut vastaavia tarinoita lähinnä intiaanien heimopäähineistä mutta en ollut tiennyt sudenpentuhattujen takana olevan jotain vaateita. Toki hattuni takana ei ole sen syvempää metafysiikkaa. Pidin vain ideasta.

Mutta ei mies tähän jättänyt. Hän jatkoi että minun hattuni on ärsyttävä. Ja että minun tulisi ymmärtää että sen käyttäminen ei ole rakentavaa. Hän sanoi että minun pitäisi dumpata hattuni ja käyttää elämäni johonkin parempaan. Mikä on tietenkin absurdia koska käsittääkseni pukeutuminen ei ole mikään elämä.

Toisaalta noin vanhan ukon olisi kannattanut ymmärtää että tuntemattomien pukeutumisesta vittuilu ei ole sekään rakentavaa, kohteliasta ja että sellainen on saatanan ärsyttävää. Ja että jos ei itse pukeudu hyvin niin ei kannata leikkiä mitään heteronormatiivisella heterotwistillä modifioitua "sillä silmällä" -sarjan muotimestaria. Että kannattaisi eläkeukkona hankkia järkevämpää tekemistä kuin kauppakadun modistina toimimisen. Että olisi kenties järkevämpiä tekemisiä. Ja että jos tuollaisista asioista todella pahastuu niin kovin niin kannattaa miettiä että miten miehekkäät ne omat preferenssit ovat.

Koska itse olin hyvällä tuulella otin asian melko kevyesti. Kerroin että sepä oli mukava kuulla, tai itse asiassa ei. Toivoin myös että mies menee tekemään omalla elämällään jotain rakentavaa. Kuten laittamaan kaulaansa myllynkiven ja hyppäämään aurajokeen. Aurajokeen joka oli kätevästi käteni viitoittamassa suunnassa.

---

Davy Crockett -hattuni on virallisesti tämän tapauksen jälkeen nimetty "elämäksi".

Kuinka kaikkia trolleja ei ole tehty samanarvoisesti

Tämä kirjoitus kertoo trolleista. Mutta ei niistä trolleista joista Suomessa nykyään puhutaan. Täällä trollius on usein vakiintunut käsittämään Venäjä -trolleja, eli Venäjän propagandaa tuottavia tahoja joita kutsutaan "tehtaiksi" - aivan kuin ärsyttävät ja provosoivat kommentit ja propaganda olisivat jokin tuote jota valmistettaisiin. Tai sitten puhutaan tietysti jostain Yle -trolleista jos ollaan niitä vastapuolen ihmisiä. Trolli on sanana viitannut kauan - ja tälläkin hetkellä viittaa Suomen ulkopuolisessa maailmassa - hieman toisenlaiseen ilmiöön.

Ja tästä trolliudesta olen kirjoittamassa nyt.

Tässä on taustalla se, että niin kauan kuin on ollut olemassa internet siellä on ollut ihmisiä joiden tärkeänä asiana on ollut puuttua muiden ihmisten asioihin. Tämä ihmisryhmä on usein seuraamassa jotain omasta mielestään konventionaalista ja ilmiselvää viisautta. Ja tämä oikeuttaa heitä ns. tunkemaan nenäänsä asioihin jotka eivät ole pätkääkään heidän omiaan. ; Keinot vaihtelevat käännyttämisestä ja asenteellisista onelinereistä kovaankin poliittiseen lobbaamiseen ja jopa suoranaiseen kiusaamiseen ja vainoamiseen.

Aaron James on kirjassaan "Asshole: A Theory" kuvannut juuri tätä ihmisryhmää. (Teos on filosofisempi ja älykkäämpi kuin otsikko voi antaa ymmärtää.) Hän tiivistää teoriansa niin että kaikki ilkeily ei ole samanlaista. Ja päästäkseen tähän mainittuun ilkeilyn alalokeroon on täytettävä sellaisia kriteeriattribuutteja kuin se, että näkee että jonkinlainen tarkoitus pyhittää keinot. Nämä ihmiset ovat häijyjä ja jossain määrin naurettavia sellaisella erikoisella tavalla jota kuvaa se, että he ottavat itsensä liian vakavasti.

Tämänlaatuinen kohde taas on perinteisesti ollut ihanteellista parodioinnin ja ivan kohdetta. Näitä ihmisiä voidaan provosoida ärsyyntymään ja tekemään itsestään naurettavan. Samalla voidaan raapia heidän retoriikkansa antama ruusuinen kuva ja paljastaa miten konventionaalinen viisaus on usein ajattelemattomuutta jota jatketaan siksi että sitä on tehty niin kauan että ns. sunk cost effect iskee kusipäähän täydellä teholla.

Ja tästä päästään niihin tässä tekstissä käsittelemiini trolleihin.

Pääongelmana on se, että moni sekoittaa trollin ja Aaron Jamesin kuvaaman, käännetään nyt tässä yhteydessä vapaasti, "kusipään" yhdeksi ja samaksi lokeroksi. Ja tämä sekoittuminen on sinänsä hankala asia että
1: Ihmiset ovat aika monenlaisia, ja Poen laki pätee vahvasti. Moni ilmiö on ns. ajautunut parodiahorisonttiin ja sen vuoksi on vaikeaa tai jopa mahdotonta erottaa onko kirjoittajan ilmaisema äärimielipide vilpitön vai parodia. Eli on vaikeaa erottaa trollia ja kusipäätä toisistaan.
2: Toisaalta ääliöt pelaavat peliään siten että he suojautuvat kritiikiltä teeskentelemällä trolleja. Syynä siihen miksi tämä on kannattavaa se, että trolleissa on sellainen puoli että niihin suhtaudutaan yleensä kahdella strategialla (1) ajatuksena on että trolleja ei ruokita eli heidän juttuihinsa ei tartuta, ei edes kritisoimalla (2) trolleissa nähdään jotain sellaista hyveellisyyttä joka liitetään perinteisiin narreihin.

Trollien kunnioitettavuudesta.

Ja kyllä. Trollien kunnioitettavuus on jotain jota on kenties syytä lähestyä tarkemmin. Luin erään nettituttavani asettaman kommentin minusta. (Hän ei sattuneesta syystä halua, luultavasti ymmärrettävästi, sitoa nimeään minuun.) Pidin kommentista paljon. "Hän on yritteliäs, innostunut ja lahjakas. Pelottava kombo, koska on myös suhteellisuudentajuton. Hän saa aikaan. Ensin hän pikaisesti säveltää ja näpertää jotain lennosta ja sitten tulee ja paiskaa sen näytille, vähän kuin jokin internetmaailman Petri Gerdt." (Petri Gerdt on tunnettu lähinnä Myyrmannin räjähdyksestä eikä mistään muusta.) Tässä kohden näkyy että arvostus ei ole täysin läpitunkevaa. Mutta hikipedian ylläpitäjänä ja kaikenlaatuisena provokaattorina minulla on piirteitä jotka liitetään sellaiseen asiaan kuin poliittinen epäkorrektius. Tämän taakse nähdään hyveitä ja tätä kautta asia ei ole täysin paheellinen ja sitä voidaan kunnioittaa, vaikka tuotokset tosiasiassa näkisikin sekä ärsyttävinä, riskaabeleina, tuhoisina ellei peräti suisidaalisina.

Ja näiden hyveiden läsnäolo muistuttaa, että ihmisten ärsyttäminen ei ole aina samanlaista. Osassa näitä hyveitä on, toisissa niitä ei ole. Kun ihmisiä ärsyttää erilaisen kommunikaatioteknologian tai viestintämenetelmien tai retoristen keinojen kautta, asian voi tehdä siten että mukana on arvostettuja piirteitä.

Esimeriksi narrien kohdalla kunnioitusta herätti se, että
1: He löivät selvästi ylöspäin, eli kohteisiin jotka olivat narria vahvempia ja joilla oli narreja enemmän valtaa. Tämä viittasi rohkeuden hyveeseen.
2: He osasivat jotenkin kyseenalaistaa vallitsevat konventiot eli olivat luovia tavalla johon liittyi jonkinlainen älyllinen elementti.
3: Samalla he voivat tarjota tärkeää kritiikkiä ja jopa opettaa jotain maailman menosta.
4: Lisäksi narrien jutuissa oli huumoriarvoa, eli ihailtavat ja arvostettavat narrit eivät olleet vain kuluneita tokaisuja toistavia papukaijoja vaan he osasivat olla myös aidosti humoristisia eivätkä vaan hassuja sillä tavalla kuin ne puujalkavitsejä ulkoaopetelleet ja niitä toistavat hassut setämiehet joita joka ikisessä suvussa on.

Narrien ärsyttävyys oli pahe joka annettiin anteeksi koska ne olivat (1) harmittomia, (2) viihdyttäviä (3) tai tarpeellisia. ; Huono käytös oli ovelaa ja fiksua joten ne olivat omintakeisella laatikon-ulkopuolella olevalla tavallaan sellaisia että niissä oli arvoa kun niitä katsottiin eettisenkin silmälasiston läpi.

Trollien oikeutus toimille on pitkään nojannut yllämainittuun.
Trollit ovat yleensä nojanneet siihen että heihin provosoituvat ottavat asiat liian vakavasti. Tätä demonstroinee se miten eräs kliseisin trollinnaamakuva kysyy vain "U MAD?". Jopa Batman -elokuvista napattu Heath Ledgerin näyttelemän Jokerin kysymys "Why so serious?" on napattu tähän yhteyteen. Se kuvaa juuri sitä että ideaalitrolli ei itse asiassa ota omaa sanomaansa vakavasti. Arvostettava ja hyveellinen trolli ei ole jumiutuneita dogmejaan viskova hahmo. Sen sijaan hän herättää asennevammaisten moralistien huomion ja valaisee heidän tekopyhyyttään, asenteellisuuttaan ja ilkeyttään. Trolli ei ota sanomaansa vakavasti, sen sijaan heidän sanomiinsa provosoitunut ottaa. Toisin sanoen, hyveelliseen trolliuteen vastareagoiminen on epäonnistuminen.

Trollit ovat toisin sanoen hieman samantapaisia kuin Jonathan Swift joka kirjoitti "Vaatimattoman ehdotuksen" jossa käsiteltiin kannibalismia ratkaisuna irlantilaisia koskeviin sosiaalis-poliittisiin ongelmiin. Ei siksi että kannattaisi kannibalismia vaan sen vuoksi että järkyttynyt ja pahastunut ihminen pysähtyisi miettimään sitä miten sen ajan yhteiskunta käsitteli irlantilaisia.

Tässä on ongelmia.

Tämän hyveellisen trolliuden takana on muutamia ongelmia. Ensimmäinen on se, että sen takana on asenne joka on hyvinkin valheellinen. Trolliudessa on vahvana henki jossa internet on huvituksille. Ja että se olisi jokin virtuaalinen epätosi paikka jossa ei olla vakavasti ja joka ei tavallaan kosketa mitenkään mitään aitoa ja olemassaolevaa maailmaa. Siksi ironinen etäisyys olisi odotettavissa ja järkevää.

Toisin sanoen, trollius kannustaa asenteeseen jossa internetissä sanottuja asioita, siellä vierailevia ihmisiä ja mitään mitä he siellä sanovat ei tulisi ottaa kunnioituksella - tai ainakaan tosissaan. Tämä on hyvin ongelmallinen suhtautuminen sillä internet on enemmän viestintäkanava kuin tietty ilmaisun muoto. Internetissä julkaistu lehti voi olla aivan yhtä vakava kuin saman lehden paperiprinttiversio.

Valitettavasti internet on kuitenkin kytköksissä omiin elämiimme. Kun joku esimerkiksi pilkkaa sitä miten moni pitää facebookissaan valheellista ja idealisoitua kuvaa jossa on pinnallisuuksia, konformistisia ja ketään ärsyttämättömiä mielipiteitä ja jossa näkyy vain onnistuminen ja optimismi, unohtuu helposti se että profiili viittaa oikeaan ihmiseen. Ja profiileilla vierailee monia ihmisiä, joista kaikki eivät välttämättä ole ystäviä tai ystävällisiä. Negatiivisuudet ja heikkoudet päätyvät mahdollisesti ulkomaailmaan aikaansaamaan ongelmia. Ongelmia itselle. Ja ongelmia läheisille. (Esimerkiksi minun puolisoni ei ole lainkaan sosiaalisessa mediassa eikä minun sivuiltani ole mitään kytköksiä häneen. Ei edes yhteisvalokuvaa jossa molemmat ovat samassa kuvissa ei ole netissä. Koska minä olen minä.) Ironinen etäisyys on jotain joka ei sovi kaikille. Minunlaiseni ihminen vielä saattaa uhrautua ja olla valmis pilaamaan tyystin maineensa. ; Minulla on varaa laajentaa ironinen etäälläolo elämäntavaksi joka kattaa lähes kaikki elämäni osa-alueet. (Paitsi ne jotka olen eristänyt täysin siitä kaikesta muusta, joka on hyvin työlästä.) Kaikilla ei ole mahdollisuutta tämänlaiseen etuoikeuteen.

Isompi ongelma on kuitenkin se, että paheellisia provokaattoreita on.

Voidaan nähdä että on myös paheellisia ärsyttäviä hahmoja. Ja he oikeuttavat itsensä, toimintansa ja olemassaolonsa edellämainituilla piirteillä. Tässä kohden mielenkiintoista on se, että nämä provokatiiviset hahmot eivät ole niitä joita kuvaa narrien hyvyys. Päinvastoin. Nämä ihmiset ovat niitä joita narrit ovat tupanneet vastustaa.

Nämä ihmiset toistavat samoja termejä niin että vaikka joku "partalapsi" on saattanut olla ensimmäisellä kerralla hauska, se on toistettu niin että kaikkia muita haukotuttaa ja termin kuuleva tietää että tyyppi kuuluu samaan jengiin ja jakaa heidän ryhmänsä sisäisen konventionaalisen viisauden ja Totuuden. (Tässä mielessä termi muistuttaakin kulttien ja lahkojen käyttämiä omia termejä. Joiden tärkein tarkoitus on se, että oikeat sanavalinnat voi oppia vain seuraamalla ja kuulumalla järjestöön riittävän kauan ja tätä kautta se on kätevä keino tunnistaa "meidät" "muista".)

He esittävät että he ovat provokatiivisia ja ovat esittäneet vitsejä. Tässä vastaan tulee kuitenkin yleensä ottaen se, että tästä puuttuvat kaikki ne hyveet jotka ovat antaneet oikeutuksen narriudelle. He ovat aina hyvin tosissaan. He lyövät sosiaalisesti itseään heikompiin. He luottavat laumavoimaan ja haluavat tasapäistää. Ideana on usein saada jokin ideologinen kontrolli lakiin, erityisen mieluisia ovat rajoitteet jotka estävät muiden elämäntapaa ja tekevät vaikeaksi tai mahdottomaksi tehdä jotain sellaista mitä nämä tyypit eivät itse halua tehdä itse (ja tämä halutaan laajentaa koskemaan kaikkia).

Tämänlaisen paheellisen kusipään tunnistaakin siitä että he voivat samanaikaisesti levittää kaksoisviestiä jonka ytimessä on se, että (1) heidän esittämänsä juttu oli humoristinen ja huumoria eikä sitä siksi saa ottaa vakavasti ja (2) heidän kritisoimisensa tai sensuroimisensa on mielipiteenvapauden rajoittamista aivan kuin he sittenkin olisivat olleet kovastikin sitä mieltä mitä ovat sanoneet.

Ideana onkin se että kaikenlaisia ääliöyksiä heitellään ja jos ne otetaan hyvin niin sitten otetaan vastuu rohkeasta mielipiteenilmaisusta ja sitten jos niistä tulee ongelmia niin halutaan pestä kaikki vastuu kaikista seurauksista selittämällä että "vitsi, vitsi". Tämänlainen kaksoisviestintä on kaksinaamaista ja pelkurimaista, vaikka usein näin toimiva yrittää kovasti myydä temppuiluaan trollien hyveillä eli rohkeudella ja rehellisyydellä. Kiemurtelu on kuitenkin teko joka paljastaa totuuden. Ja kiemurtelu ja siitä valehtelu kertovatkin onneksi aika monille että henkilö joka väittää olevansa rehellinen ja rohkea on pelkuri ja valehtelija.

Omintakeisuus, luovuus ja älyllisyys puuttuvat. Asiat jopa kuvataan identtisellä tavalla niin että on hyvin vaikeaa suhtautua siihen onko heillä täyttä suhdetta ajattelunvapauteen ja mielipiteenvapauteen kun sekä ajatukset että niiden ilmituonti ovat enemmän ulkoa tulleita ja ulkoaopeteltuja kliseitä, peräti sellaisia joiden kiertäminen on sen verran laajaa että niiden tuhoutumisesta ei ole oikein mitään pelkoa.

Tässä mielessä venäjä-trollit ovat itse asiassa propagandisteja joilla on trollien nimi mutta joilta puuttuu hyvien trollien taakse nähtävät hyveet. Argumentaatio ja häirintä eivät ole tietenkään vain internettiä. Niillä vedellään nykyään politiikkaakin. Jopa hämmentävän paljon. Tai oikeastaan ei; Sillä ainahan politisointi on kiinnostanut niitä joista on oleellista laajentaa omat dogmaattiset pakkomielteensä niin tärkeiksi että niiden on rajoitettava kaikkia muitakin, halusivatpa nämä tai eivät. Trollia on vaikeaa erottaa kusipäästä jolla on nettiyhteys. Ja asennevammainen ihminen joka sanoo jotain eikä kestä sitä että kriitikoilla on sananvapaus kritisoida heitä itseään elää sillä että kriitikko muka olisi vain "ruokkimassa trollia".

Ja tämä on heidän vahvin, kenties ainut, aseensa nykyaikana jolloin kuka tahansa voi esimerkiksi tarkistaa montako minkäkinlaista terroristi-iskua on tapahtunyt euroopassa viime vuoden (tai viimeisen 20 vuoden) aikana.

Onko se "victim blame" jos tekee "criminal blamea"?

Kun puhuttiin väkivallasta, nostin esiin sen että väkivallassa uhrit eivät ole usein satunnaisia. Tässä erikoisena piirteenä on se, että vittumaiset eivät saa turpaan kovinkaan usein, paitsi jos haluavat itse ottaa siihen osaa. Toki tunnetaan "alfaurosten" "Monkey Dance" -tyylisiä tappeluita jotka ovat statushakuisia. Mutta niissä aggressiivinen tuijotus ja siitä seuraava aggressio ovat sellaisia että niistä voi väistää. Tämä koetaan aggressorille kuin voittona. Jolla saadaan demonstroituia oma maskuliinisuus ja siihen lujasti sidotu status.

Mutta aika usein väkivalta, nimenomaan sellainen väkivalta jota tehdään pelkän väkivallan vuoksi, ja joka on sellaista että sitä ei voi väistää, tehdään aivan muista syistä. Sadisti valitsee heikon näköinen vastustaja, sellainen jonka kohdalla riski koetaan pieneksi, ei tarvitse saada tilanteesta kunniaa, pääasia on että pieksemisestä ei tule häpeää. Tämän vuoksi koulunpihallakin nörttipohjat ovat suosittu kiusaajien kohde.

Tämä koettiin keskustelussa loukkaavaksi. Näkemys oli että jos syy-yhteys on niin sitten uhri olisi jotenkin syyllinen tai vastuussa. On toki selvää että victim blame -ilmiö on todellinen. Esimerkiksi raiskaustilanteissa saatetaan vedota siihen miten nainen on juonut alkoholia ja pukeutunut väärin. Ymmärretyksi tekeminen on monille yksi ja sama sen kanssa että se on oikeutettu.

Itselleni is-ought -tilanne on tässä kuitenkin vahva. Se että jotain tapahtuu ei tarkoita että se on oikein. Itse koin että turpaanvetäjä ei ole mikään kunniallinen tyyppi joka "pahastuu vittuilusta ja puolustaa jotain oikeutta." Halusin korostaa miten säälittävä sadisti on. Ja korostin että tämänlaista ihmissaastaa on olemassa ja ne tekevät myls tilastollisesti yliedustavan määrän väkivaltarikoksista, koska eihän terve ihminen nyt hakkaamisen vuoksi hakkaa.

Tosin tähän saattaakin liittyä se, että väkivaltaan liittyy yhä erikoinen victim blame. Väkivallan uhriksi joutuneelle asetetaan päälle hyvin vahva tappelijan leima. Jos nainen saa raiskattuna kuulla siitä miten hänen pitäisi pukea pidempi hame ja lopettaa sosiaalinen iltaeläminen, hakattu mies saa kuulla toistuvasti ajatuksia siitä miten "ethän sinä ole sellainen tappelija, sinänän olet niin fiksukin!" Ja tämä narraatio halutaan pitää yllä. Ja jos korostaa sitä että uhri ei olekaan tätä stereotypiaa niin tästä pahastutaan ja tätä kulmaa pidetään victim blamena. Joka, ironista kyllä, tukee oleellisempaa victim blame -narraatiota aiheessa.

Esimerkiksi itse sain parikymppisenä yhden vuoden sisällä neljä kertaa turpaan kun en ollut vittumainen tappelija. Nykyisin olen vittumaisempi ja tappelukykyisempi enkä ole tappelussa juurikaan. Koska jos minunlainen joutuu tappeluun se olisi todennäköisesti "monkey dance". Ja status ei minua houkuta.

Pieni yöraivo : Kristityistä Fundamentalisteista (oikeiden ihmisten inspiroimana)

Suurin osa fundamentalisteista on siitä erikoisia että he ottavat itseensä silloin kuin ei pitäisi. Ja ottavat uskontoonsa silloin kun varsinkaan ei pitäisi.

Tämä johtuu siitä, että kristinuskon pelastusoppi on individualistista mutta he itse toimivat nimenomaan muiden moraalinvartijana. Kristinuskossa jokainen yksilö pelastuu armosta omalla uskollaan.¹ Mutta käytännössä kristinusko näyttäytyy siten että sen sijaan että kristitty pelkäisi homouden syntiä niin että varoisi itse homoilemasta tai omaa yhteisöä homoilemasta², hän nimenomaan tekee tästä poliittisen ilmiön jolla halutaan rajoittaa nimenomaan ei-kristittyjen elämää.

Toisaalta homoseksuaalisuuden syntisyys on siitä hyvä esimerkki että "Raamattu" tuomitsee myös ylpeyden. Ja käytännössä jokainen fundamentalisti jonka minä olen tavannut on ollut ylpeä siitä miten hän osaa ja tietää kristinuskon ja miten hänellä on tietoa joka on niin paljon parempaa kuin huonojen ateistien tai liberaalien suvakkien. Näidenkin toteuttaminen on tietenkin syntiä. Mutta kristitty ei suitsi tätä syntiä itsessään, vaan sen innolla ja voimalla hän tunkee julistelemaan. Hän korkeintaan kiistää oman ylpeytensä. Joka taas on, annetun tekstiaineiston edessä, yhtä uskottavaa kuin selittäisi että ei ole oikeasti homoseksuaali sen jälkeen kun on kärähtänyt homoseksistä miesprostituoidun kanssa.³

Ja kun fundamentalisti on ylpeä eikä suostu tunnustamaan saati korjaamaan kusipäisyyttään hänen läsnäolonsa etäännyttää muita ihmisiä. Se ärsyttää. Se ajaa kauemmas kristinuskosta. Se, että fundamentalisti selittää tämän olevan "pelastamista" ja "heikoilta jäiltä patistamista" ei siksi ole kovinkaan hyvä selitys. Se on sama kuin väittäisi että heikoilta jäiltä pelastaminen tarkoittaisi sitä että kerättäisiin koko "Pikku Kakkosen" piirrostiimi aseistettaisiin verisillä moukareilla ja asetettaisiin piirittämään tyyppiä ja "varokaa heikkoa jäätä" huutoa pidellen ajaisi ihmistä kohti avantoa niin että avanto olisi ainut paikka jonne voisi mennä ja paeta tätä hirviöjoukkoa johon kaikista viimeiseksi haluaisi liittyä ja seuraavaksi vähiten haluaisi kohdata missään, saati pimeillä kuvilla kylmässä talvella heikkojen jäiden lähellä.

Mutta tästä pahastumisen he vetävät uskontoon. Kyse ei ole fundamentalistin uskosta joka ei pidä pelastusta poliittis-yhteiskunnallisena vaan jossa kristitty yksilö pelastuu yksinään voimatta pelastaa naapuriaan joka on vastuussa omasta pelastuksestaan, eikä tavallaan edes siitä koska kyse on Jeesuksen armosta. Mutta fundamentalisti näkee että jos hänestä ärsyyntyy eikä halua olla hänen poliittis-aktiivisessa jengissään niin sitten vihaa hänen uskontoaan ja on hänen uskontoaan vastaan.

Fundamentalisti olettaa että uskonnonvapaus tarkoittaa sitä että hän saa haukkua ketä vain ja tehdä mitä tahansa rajoitteita kenelle tahansa. Mutta kaikkien täytyy poistaa kaikki rajoitteet hänen itsensä tieltä ja kiitettävä kohteliaasti siitä että hän on sellainen paskapää kuin on. Fundamentalistin läpikusipäisyyden edessä pitäisi pyytää lisää ja kertoa sen olevan paras asia koko elämässä. Fundamentalistin sanomaa ja asennevammailua pitää myös kutsua maailman parhaaksi tarinaksi.⁴

Fundamentalistit tuntuvat toki joskus ymmärtävän että heidän ainoa ansionsa on jonkun toisen kuin heidän itsensä armo. Tähän armoon he tarvitsevatkin jotain itseään hyveellisempää ja täydellisempää.⁵ Mutta tätä ei viedä kovin syvälliselle tasolle, esimerkiksi itsetutkisteluun ja parannukseen asti. Armo pikemminkin on vain jotain jota tarvitaan sitten kun jäädään perseilystä kiinni. Ja armoa tarvitaan että sama meno voi jatkua tulevaisuudessakin. Fundamentalistin ajatus uskonnonvapaudesta on se, että ei riitä että hän saa huutaa uskomuksiaan ja vastustaa muiden ihmisten uskomusten huutelua.

He eivät ymmärrä että suuri osoitus suomalaisten pakanoiden jaloudesta ja uskonnonvapauden rakastamisesta on se, että he itse ovat hengissä juuri sillä hetkellä kaiken sen jälkeen mitä he itse ovat muille sanoneet ja tehneet. He eivät ymmärrä, että tämä fakta osoittaa kerettiläisiltä sellaista armeliaisuutta ja hyvettä että se on suurempaa kuin mitä fundamentalisteja suurempi hyveellisyysvoima osoittaa niissä kirjoissaan, kirjoissaan jotka on kenties toiveajattelun vuoksi nimetty formaattiin johon yhdistetään niihin tutustuminen kirjoittajan kuoleman jälkeen. Eivätkä fundamentalistit ymmärrä tätä vaikka kaikista vähiten he itse sietäisivät että jokin muu ideologia kohtelisi heitä itseään tavalla jolla he ovat muita kohdelleet.⁶

---

1 Joka on varsin ristiriitainen juttu, mutta tämä ei haittaa kristittyjä tiettävästi. Erimielisyys on pahaa logismia tai skientismiä joka on pahutta koska se on logismia tai skientismiä. Joka ei ole logiikan tai tieteen vihaamista koska logismissa ja skientismissä on kyse ismistä jossa annetaan liikaa valtaa logiikan tai tieteen kaikkivoipaisuudelle. Tämä arroganssi tunnistetaan siitä että tiedettä ja logiikkaa käytetään vähentämään jumalan olemassaolon väistämättömyyttä ja sitä että vain hölmö on ateisti.
2 Tämä näkyy aina kun uskovainen julkimo, kuten vaikka Markku Koivisto, kärähtää homoseksuaalisuudesta. Tällöin puhutaan armosta ja siitä että jumala ei kiellä homoseksuaalisuutta vaan homoseksuaalit aktit joita nämä saarnaajat ovat menneet tekemään. Mutta joita kohdellaan armolla vaikka ne toistuisivatkin koska se on eri asia kuin homoseksuaalien ei-kristittyjen harrastama homoseksuaalisuus jota he eivät pyytele anteeksi kristityltä yleisöltä ja asetu kristillisen yhteisön vallankäytön kohteeksi.
3 Rehellisyyden nimissä; Ted Haggard yritti juuri tätä. Joten sama erikoisuus koskee uskovaisten harrastamaa homoseksuaalisuuttakin.
4 Ja joulun tarina on kaunis. Mutta oikeasti lapsensurmista koostuva tarina on kaunis vain fundamentalisteille. Edes "Game of Thrones" -fanit eivät kutsu joulutarinaan verrattavissa olevaa ensimmäisen kauden ensimmäistä jaksoa "kauniiksi jaksoksi".
5 Tosin mikä tahansa on heitä itseään hyveellisempää ja täydellisempää. Olen toki kuullut että Jumalan teot olivat hyviä mutta Saatana on sen turmellut. Mutta ällistyttävää on että tässä turmeltuneiden maailmassa kaikista suurimmat turmeltuneet eivät palvokaan Saatanaa vaan väittävät olevan häntä vastaan koviten taistelevaa joukkoa..
6 Suurin aikamme maailmankuvallinen arvokeskustelukysymys on oikesti se, että kuinka monta "kuollut vauva" -vitsiä tarvitaan laskemaan abortinvastuskeskustelu jonne on iskostunut edes yksi fundamentalistikristilliesti motivoitunut aktivisti keskutelemaan. Ja näin sanoo ihminen joka on jossain määrin huolissaan abortista ja pitää aihetta vaikeana ja tärkeänä.

Alizad, Harri ja uskonto

Arman Alizadin tweetissä on keskusteltu uskonnosta. Tosiasiassa tweettaus formaattina käytännössä estää tämän. (Ja siksi esimerkiksi oma tweetkanavani on mitä on. Turmelen siis länsimaista kulttuuria myös onelinermuodossa.) Olen laittanut kommentit ohessa olevaan kuvaan aikajärjestykseen. Eli vanhin on ensin. (Päinvastoin kuin twitterin kanavissa). Tätä kautta kommentoinnin etenemistä pystyy seuraamaan.

Keskustelu on tavallinen. Kun joku ihminen koetaan jotenkin tärkeäksi ja näkyväksi, on olemassa sellainen tietty kristittyjen joukko joka ajattelee että sen sijaan että kommentoisi asiasta vaikka omissa blogeissaan, on tämä oma mielipiteily ja kommentointi kohdistettava juuri tälle ihmiselle. Mikä kertoo aika paljon siitä miten merkittävinä ja kiinnostavina nämä ihmiset pitävät itseään. (Esimerkiksi itselleni blogaaminen on pääasiassa terapeuttista. En välitä lukeeko kukaan minua. Eikä minua kyllä juuri kukaan luekaan. Paitsi joskus putkahtaa jostain joku satunnainen tuhat lukijaa. Useimmiten ei. Puhutaan kymmenistä, ehkä sadoista lukioista.) Kenties kyseessä on myös näkyvyydenhakeminen omille asioille. (Tässä unohtuu vain se, että jos asia olisi tärkeä ja kiinnostava monille niin sitten Arman Alizad leechaisi niissä sivustoilla kommentteja floodaten eikä toisinpäin.)

Merkittävää on se, että kysyjä Harri kysyy uskontoa ja siihen on vastattava hänen ehdoillaan. Ilman tätä tulee nimitys "uskonnottomaksi". Toisaalta Harri itse on valmis tuomitsemaan ja nimittelemään ja pitämään pahana. Mutta heti kun hänen omaa näkemystään pidetään tuomitsevana, nousee esiin se miten sananvapaus tarkoittaa tuomitsemisen kieltämistä. Kysymykseen vastaamista pidetään velvollisuutena ja vastauksen nähdään kuvaavan jotain joka kuvaa ihmistä aina ja erityisen oleellisesti. (Olen kyllä itsekin sitä mieltä että jos ihminen identifioi itsensä ääneen uudestisyntyneeksi kristityksi niin se todellakin kertoo hänestä jotain. Aika paljonkin.)

Kysymyksessä on se erikoinen asia, että siihen vastaamista vaaditaan. Vaikka uskonnonvapauslaki nimenomaan määrittelee että uskonnollisesta vakaumuksesta ja sen kertomisesta on myös lupa kieltäytyä. Vakaumusta ei ole pakko paljastaa. Sen saa halutessaan ilmaista. Tosin uskonnonvapauteen ja mielipiteenvapauteen nojaava kristitty on usein sellainen että he eivät oikeasti arvosta näitä arvoja. Sillä minimikriteeri arvostukseen on ymmärrys. Olen itse asiassa huvitellut uskovaisten kustannuksella. Kun he kadulla ottavat uskonnonvapauden esiin, kysyn että tarkoittavatko he positiivista uskonnonvapautta vai negatiivista uskonnonvapautta vai molempia. Vastaukset paljastavat että he eivät edes tiedä mitä nämä käsitteet tarkoittavat. He eivät tiedä vapauden määritelmiä ja asiasisältöjä. Samoin juridinen uskonnonvapaus, se mitä uskonnonvapaus tarkoittaa ja eitarkoita lain edessä on hyvin vierasta. Esimerkiksi ajatus vakaumuksen kertomattomuudesta on jotain joka ei tunnu tutulta. Tästä voi päätellä että he eivät arvosta uskonnonvapautta. Ainakaan missään sellaisessa muodossa jossa se on älyllinen ja relevantti. Näyttää siltä että uskonnonvapaus sen sijaan mieletään päsmäröintilupana jossa uskonnonvapaus tarkoittaa sitä että kristitty saa huudella asioitaan loukkaavat nämä ketä tahansa koska se on heidän mielipiteensä. Ja kritiikin ääressä leikitään sorrettua toisinajattelijaa koska muut eivät saa sanoa heitä millään lailla loukkaavia asioita ilman että kyseessä on sananvapauden vastustaminen ja vaino. Harri demonstroikin tätä. Alizadin vastaushan on hänestä sananvapautta vastaan.

Erikoista tässä on se, että aika usein näitä innokkaita kristittyjä kuunnellessa korostuu se, miten he itse uskaltavat kertoa vakaumuksensa. Se vaatii siis rohkeutta. Usein henkenä on jopa sankarillisuustarina. He eivät kuitenkaan kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Poikkipuolinen sana saa heidät pakenemaan. Keskustelu lopetetaan heti kun argumentointi lähtee alkuun. Konfrontaatiota ei kestetä. Siitä saadaan uhritarina. Ja tästä seuraa helposti pakeneminen, pahastuminen ja se että toisen näkemät pahat asiat ovat syrjintää. Toisin kuin omat toisen pahaksi tuomitsemiset ovat "mahdollisuuksia parantua ihmisenä".

Itse ymmärrän miksi uskonnoton ei haluaisi kertoa vakaumustaan. Harrin tapaiset ihmsiet aloittavat tässä vaiheessa aivan norminmukaisesti mielipiteenmuokkausken, savustamisen ja asenteellisen omien mielipiteidensä vuodatuksen johon kaikki kritiikki ja vastaanpaneminen on suvaitsemattomuutta, sananvapauden vastustamista ja kristittyjen sortamista. Toisin sanoen tässä tilanteessa ei kannatakaan lähteä peliin jossa vastaus on määritelty tärkeäksi, vastaaminen on myös nähty velvollisuudeksi, vastaamisesta tehdään hyvin pitkälle vietyjä päätelmiä, ja vastaaminen on tehtävä kysyjän antamilla ehdoilla sopii se vastaajan omiin näkökulmiin tai ei. Tuossa on niin monta väärää lähtökohtaa että niiden kanssa liikkeelle lähtevä ihminen ei ansaitse aikaa, keskustelua tai vastaamista. (Kaiken heille tärkeän mutaan tallaamisen voi sitten nähdä suureksi huvitukseksi hänelle itselleen. Tämä on nähtävissä ymmärrettäväksi pikkupaheeksi.)

Ymmärrän että tälläisessä "päsmäröintiuskonnonvapauden" kontekstissa on helppoa olla kristitty. Sellainen rohkea tyyppi joka jakaa facebookissa ja normaalielämässä tarinoita siitä miten vakaumus on johtanut siihen että kaikki ovat hylänneet. Ja jotka saavat kristityiltä kavereilta ja perheeltä 500 likeä tähän. Se tuntuukin olevan hyvin tavallinen tapa olla vainottu uudelleensyntynyt kristitty. Samalla heidän kaikille heitä kohdanneille ilmiselvä ärsyttävyys, asennevammaisuus ja kuvottavuus tuottavat heille vastauksia jotka sitten tulkitaan siten että vika ei ole heissä vaan siinä että kristinusko on tärkeä asia jonka vainoaminen ja vihaaminen on reagointien takana. Tosiasiassa syynä on usein vain se että Harri ja hänen aatetoverinsa ovat älyttömän usein ärsyttäviä kusipäitä. (Siis kuten minä, mutta ilman itsetiedostusta ja asiantilan tunnustamista.) He ovat pellejä. Ei tuollaisia tarvitse kunnioittaa. Itse asiassa kykenen luomaan melko vakiintuneista etiikan aksioomista sisäisesti ehyitä etiikanjärjestemiä joissa tuollaisten mielipiteiden tallaaminen ja poliittisten pyrkimysten vastustaminen on jopa hyvän ihmisen velvollisuus. (Ja jos nämä eivät vakuutaisi niin siltikin se olisi jokaisen vähän karkeammanpuoleisen mutta vapaan miehen ilo ja henkilökohtainen nautinto.)

Sääli vaan että kaiken tämän jälkeenkin Alizad tuskin on mikään uskonnoton. Hän on tietääkseni korostanut sarjoissaan hengellisen puolen merkitystä tavalla joka ei miltään vapaa-ajattelijalta tai edes minulta irtoaisi. (Esimerkiksi kannattaa katsoa hänen Ristiretkensä toisen kauden Romania -jakso, joka käsittelee kristinuskoa varsin ystävällisesti juuri sellaisella tavalla jota ei vankkumattomalta ateistilta valitettavasti käytännössä koskaan kuulla.) Olisi toki mukavaa jos uskonnoton kuittalisi tuolla tavalla. Eikä jokin hengellinen ex-bahai.

Sinisilmäiset

Viime aikoina on puhuttu aika paljon maahanmuuttokeskustelun ääripäistä. Tässä yhteydessä on luotu jopa ajatus "tolkun ihmisistä" jonkinlaisena pilkallisena käsitteenä. ; Ymmärrän toki että takana on esimerkiksi Vonnegutin sanoma ajatus siitä että 10% ihmisistä on aina hyväntahtoisia, 10% on aina julmia ja 80% voi ohjailla. Ja Edmund Burken lausunto siitä miten paha saa usein valtaa kun hyvät katsovat vierestä. En pidä sääliöistä, eli ihmisistä jotka katsovat sivuun kun jotain ikävää tapahtuu.

Toisaalta tämä prosessi on jotain muutakin. Konfliktia lietsotaan siten että väitetään että asiassa on vain kaksi puolta ja jossa ollaan joko puolella tai vastaan. Tässä ilmapiirissä osallistuminen puolia ottamalla "hyvän asian puolesta" on eri asia kuin aktivismi ja hyvän ajaminen. ; Koenkin että tässä ilmapiirissä on Aaron Jamesin ajatus kusipäisyydestä ; Siinä ajatellaan että ajettu asia oikeuttaa ties mihin tekoihin.

Itse olenkin sitten vain "mulkun ihminen", joten tämä kaikki ei juurikaan koske minua. (Olen prosessissa saanut kuulla olevani niin suvakkiapina kuin natsikin. Sen lisäksi olen saanut uhittelua maahanmuuttokriittiseltä puolelta.) Kulutan toki mielelläni aikaa esimerkiksi "vihamukia" lukien. Mutta se johtuu siitä että dissaan tietynlaista aggressiivisuustyyppiä. Ja jostain syystä tämä tuntuu olevan maahanmuuttokriittiselle puolelle tavallisempaa.

On huomattavaa että "suvakeiksi" kutsuttuja pidetään usein naiveina. Korostetaan miten he ovat kovasti sinisilmäisiä. Heidän virheekseen nähdään liika luottamus maahanmuuttajia kohtaan. Että heidän pitäisi avata silmänsä. Osa näkee että tämä sinisilmäisyys tarkoittaa sitten ties mitä;
1: "Suvakit" tulevatkin karvaasti pettymään ja liittymään totuuden nähtynä maahanmuuttokriittiseen puoleen. (Mikä on tuttu myös monille ateisteille jotka luottavat että kristityt tulevat järkiinsä ja sitten uskonto tuhoutuu. Tai niiltä maailmanlopun profeetoilta joista Jeesus tulee aivan pian ja sitten evoapinoiden suu menee napille ja silmät kyyneliin kun tajuavat olevansa väärässä.) En suoraan sanoen ota näitä kääntymisfantasiointeja kovin vakavasti koskaan. Psykologian mukaan ihmiset eivät useimmiten muuta mielipiteitään. Eivät vaikka epäonnistumiset olisivat ilmiselviä ja karkeita.
2: Toisaalta on nähty että "suvakit" olisivat jotenkin demokratian ulkopuolella. Eli heillä ei ole lupaa sanoa omia mielipiteitään ja ajaa sen mukaista demokratiaa. Siksi heitä täytyykin saada rangaista väärässäolostaan. Tässä yhteydessä fantasioidaan tuomioista.

Itse näkisin kuitenkin että jos sinisilmäisyydestä puhutaan on pakko puhua natseista. (Sinisilmänatseista, kenties.) En tarkoita tässä että kaikki maahanmuuttokriittiset olisivat rasistisia ja natseja. Vaan että natsit ja rasistit ovat maahanmuuttokriittisiä. Ja hirveästi vaan pitäisi luottaa siihen mitä ihmiset sanovat. Otin alkuun kuvankaappauksen Laura Huhtasaaren sanoista. Sillä niissä korostuu se ajatus hyväntahtoisuudesta joka vallitsee maahanmuuttokritiikissä.

VOK -polttopullottelut ovat jotain jotka tietysti kertovat että tosiasiat ovat tätä vastaan. Mutta minä en tietenkään usko että ihmiset oppivat virheistään tai että Laura Huhtasaari joskus olisi jotain jonka voisi sanoa kehittyneen apinoista. Mutta tämä ei ole tärkeää.

Tärkeää on se, että esimerkiksi Soldiers of Odinin kohdalla meidän pitäisi vaan luottaa kun joku pelottavan näköinen joukko ihmisiä - joilla monilla on väkivaltarikostuomioita taustallaan - vaan sanoo että he ajavat vain turvallisuutta eivätkä yhtään korpilakilynkkaile. Pitäisi luottaa että jokainen joka sanoo että ei ole rasisti tai natsi todella ei koskaan vahingossakaan ole rasisti tai natsi. Pitää luottaa että väkivaltafantaioinnit eivät ole aitoja mielipiteitä vaan aina kännissä-läpällä -juttuja. Pitää luottaa että VOK -polttopulloiskut ovat aina vaan yksinäisiä susia ja yksittäistapauksia joista ei saa yleistää vaikka niitä tapahtuisi ties miten monta kertaa.

En itse luota että maahanmuutto olisi ongelmatonta. (Kysymys on enemmän eettisistä velvollisuuksista kuin siitä että siitä jotenkin hyödyttäisiin. Samasta syystä emme häädä väkivaltarikostuomittuja Siperiaan. Tai niitä jotka tuomitaan rikoksenuusijoina.) Mutta en minä luota kehenkään. En edes vähähiuksiseen bodariin. Tai sellaiseen tyyppiin jonka kanssa on vaikeaa olla samaa mieltä oikein muusta kuin siitä että hän ei todellakaan ole kehittynyt apinoista.

Maahanmuuttokriitikot ovat naiveja. Luottavat sinisilmäisesti tyyppeihin. Tyyppeihin joiden ryhmittymien johtoportaat pääasiassa koostuvat niistä yksittäistapauksista joista ei saa yleistää.

---

En tiedä pitäisikö lessukoiden maahanmuuttokriitikoiden silmät avata vai pitääkö heitä rangaista julmasti heidän omilla suuntauksillaan esitetyillä kännissä-läpällä -keinoilla. Koska en tietenkään halua leimautua hellämieliseksi sinisilmäksi minäkään. Sehän on nähtävästi kovin rikos nykyaikana. Se, että todellisuudesta on liian pehmoinen kuva on nykyilmapiirissä rike. Eikä vaan rike, rikos.

Kun Helvetti on toiset ihmiset (etenkin partikulaarit ihmisyksilöt joita on joka junaan vaikka heidän toivoisi jäävän asemalle...)

Kotimaassa oli Päivi Huuhtanen-Someron kirjoitus "Läsnä, missä?" Siinä tämä "Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja." tekee muutakin kuin muuttuu tekijästä ansioluettelokseen muutaman pisteen jälkeen.

Hän harjoittaa asennetta jota ei saa ymmärtää väärin kukkahattuiluksi. "Nuorten aikuisten vuosikymmenten yliopisto-opettajasta, ohjaajasta, vastaväittelijästä viran vuoksi ei tule millään ns. kukkahattutätiä! Enkä oikein usko, että kuulokkeet korvilla istuneet kännykän katsojat juuri opintosuorituksiaan olisivat ajatelleet! Paluumatkallani he olivat selvästi menossa kotiinpäin, melko ilmeisesti ns. vapaalla vaikka varattuina." Ihan siksi että nuorisotyöntekijät eivät jää ajastaan jälkeen tai eläkkeelle. Samaan tapaan kuin minun kouluaikana kavereideni tullessa kylään äitini soittama jive ei ollut jäänyt ajasta jälkeen siksi että hänkin oli joskus ollut nuori. Tämä asenne jota ei saa ymmärtää väärin on kiinnostava ja se vaatii asian läpikäymistä hyvin tarkasti.

"A37 matkustajaa pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä yhdessä bussissa samaan aikaan. Heistä 33 pitää kännykkää edessään, suurin osa myös kuulokkeita korvissaan. He ovat nuoria, teini-ikäisiä. Vanhukset katsovat ulos ikkunoista. Kun nuoren pysäkki osuu kohdalle, hän havahtuu viime tingassa kuin unissaolija. Säntää ylös, katselee edelleen kännykkänsä näyttöä ja horjuu ulos viimetingassa. Iäkkäämmät nousevat ajoissa painammaan pysäytysnappia ja ehtivät ulos kiireettä saati haittaamatta muiden poistumista samalla pysäkillä."

Julkiset liikennevälineet ovat tosiaan paikkoja joissa ihmisiä tungetaan yhteen. He ovat matkalla töihin tai kouluun. Usein molempiin. Tätä tehdään usein väsyneenä koska on esimerkiksi herätty töihin tai sitten ollaan tehty nykyajan tuotantovaatimusten mukaista opiskelua ja työntekoa. Jonka jälkeen ollaan väsyneitä. Tämä todellisuus on tuttu ja ilmiselvä jokaiselle niistä jotka viettävät esimerkiksi pari tuntia joka vitun päivä siinä matkustusvälineessä. Lue:ihmiset jotka eivät ole eläkkeellä vaan jotka tekevät töitä. Itsekin toki toivon että kykenen irtautumaan tästä eläköidyttyäni. Ja tässä mielessä on kannustavaa huomata että ihmisten ymmärtämiseen painottuneella alalla oleva "ammattimainen people person" kykenee erkaantumaan tästä todellisuudesta niin että ei enää tiedosta tätä.

Hyvien tapojen mukaisesti ihmiset eivät häiritse toisiaan. Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi. Ja niistä poikkeavaa katsotaan sivusta ja oudosti. Ei siksi että sosiaalisuutta halveksittaisiin, vaan sen takia että hyvien tapojen rikkojia katsotaan sivusta ja oudosti. Tämä toki unohtuu muutamalta ihmisryhmältä. Olen itse ihminen jolla on sellainen naama että ventovieraat tykkäävät käydä juttelemassa. Näitä puhujia on karkeasti kahta luokkaa ; On ihmisiä jotka ovat juovuksissa, mielenvikaisia, yksinäisiä tai muutoin syrjäytyneitä. (Usein listalla on kombunaatioita.) Toinen ihmisryhmä koostuu, pääasiassa vanhemmista, ihmisistä jotka teeskentelevät sosiaalista ymmärtämättä että äänessäolo ja sosiaalisuus ovat eri asioita. Tai jotka itsetärkeilevästi jopa ääneen mainiten kertovat olevansa nuorekkaita ja sekoittavat tämän siihen että he keskustelevat nuorten kanssa väkisin asioista jotka korostavat lähinnä henkeä "mistä ihmeen maailmasta tuo tulee".

"Jäin seuraamaan "näytelmää" mennen tullen Vantaalta Helsingin keskustaan ja takaisin. Olin ehkä unohtanut todellisuuden, mutta nyt kuva tuoreutui. Ahdistuin. Missä maailmassa nuoremme ovat, kun he ovat fyysisesti läsnä, mutta psyykkisesti ties missä muualla. Ennen sanottiin, että "kaveri on ihan pihalla". Nyt tuskin se sopisi. He ovat virtuaalimaailmassaan. Se siitä. Tietotekniikan hallitsevia tekijöitä!"

On itse asiassa niin että sosiaalinen media ei ole mikään virtuaalitodellisuus. Se on ihan totta. Internetissä on oikeita ihmisiä. Osa ihmisistä debatoi filosofiaa työmatkoilla. (Minä vain mietin. Se näyttää passiiviselta. Mutta en pidä siitä että minua häiritään. Ja häiritään silti!) Se on sitä paitsi oikein aktivoiva vaihtoehto kun katsoo niitä vaihtoehtoja. Liikennevälineissä ei näytetä piirrettyjä elokuvia tai televisiota. Siellä ei ole edes radiota. Joka saaterin päivä vieteään aikaa siinä sillipurkissa. Tämä aika joko kärsitään tai keksitään jokin keino jolla se olisi edes vähän siedettävä. Itse asiassa julkisessa matkustaminen on kuin televisionkatselua. Passiivista, äärimmäisen passiivista. Ilman että olisi edes sitä huonosti käsikirjoitettua uusintaa jostain YLE:n suosittelemasta televisiosarjasta jonka käsikirjoitus on mallia "jahkale".

Ymmärrän että osa luulee että tapa aktivoida ihmisiä sosiaalisesti on häiriköidä muita. "Kohtaan" näitä ihmisiä miltei joka päivä. Ja he ovat yksi tärkeimmistä syistä miksi koen suurta tarvetta olla epäsosiaalinen tai jopa antisosiaalinen. Sillä näiden ihmisten intentiot ovat epäkiinnostavia ja turhia. Ja he yrittävät keskustella epäkiinnostavista yksinkertaisista asioista. Ja häiritsevät sitä että minä yritän tehdä jotain hieman kompleksisempaa. Arkhimedes sanoi tämänlaisille ihmisille että "Älkää sotkeko ympyröitäni!" Ja nämä muut ihmiset olivat armeliaita kun tappoivat hänet. Minä joudun tietoisena sitten kuuntelemaan. Pahinta on jos nämä ovat niitä optimistisia mukasosiaalikkoja. Koska pultsari ei teeskentele auttavansa minua. Heillä on rehellinen seuransaanti tai hyötyminen parin euron verran mielessä. Heitä on ilo kestää. Toki on myönnettävä että optimismihyypiöt tekevät minulle toistuvasti hyvää mieltä ; Oloni paranee aina monta kertaluokkaa kun he poistuvat paikalta.

Että kenties jos heistä tuntuu että minä olen aina niin negatiivinen, niin osasyy onkin kenties siinä vaikutuksessa jonka Heidän Persoonallisuutenne läsnäolonsa ja Kohtaamisensa aiheuttaa minussa. Kannattaisiko silloin kenties miettiä että onko syynä minä vai he. Se, että minä näytän mukavalta mieheltä on muiden väärinkäsitys. Ja kun sitä tapahtuu usein voidaan korostaa sitä että on olemassa herra nimeltä Dunbar. Ja hän on korostanut sitä että ihmisillä on neurologisesti tilaa vain hyvin rajalliselle määrälle merkittäviä sosiaalisia suhteita. Moni työssäkäyvä voi esimerkiksi asiakaspalvelussa tai muussa vastaavassa saada aivan riittämiin niitä kohtaamisia jotka eläkeläisille ovat piristäviä. Samasta syystä maalla voidaan pitää ovia auki ja olla vieraanvaraisia paljon vähemmästä. Ihmisiä kun ei rummuteta naamaa päin koko helvetin ajan. Eläkeläisen kannattaisi kenties tajuta että voisi lopettaa oman itsen kautta projisoinnin.

Mutta tämä tietysti johtaisi siihen pikkuasiaan, että joutuisi tajuamaan että ehkä puhuminen ja sosiaalisuus ovat eri asioita. Kenties meluisuus ei olekaan kiinnostavuutta vaan kiinnostavuuden korostamista. Ehkä nuori ei koe että olet nuorekas kun puhut hänelle, vaan ajattelee päin vastoin että kalkkis yrittää leikkiä nuorta puhumalla nuorille. Etenkin jos puhuu sellaisista asioista jotka ovat näille nuorille täysin toisesta maailmasta. Sitä voisi tajuta että se komeahattuinen ventovieras häiriintyy kun hänelle menee pölöttämään jostain saatanan pikkumaisesta vain siksi että ei ole älynnyt sitä tosiasia että on olemassa sellainen näppärä kikka jonka kautta pääsee pölöttämään luvan kanssa ventovieraille koko ajan. Nimittäin älypuhelimen jolla on yhteys sosiaaliseen mediaan. Osta vittu älypuhelin jos haluat puhua pehmeitä satunnaisille tyypeille.

"Oliko virtuaalitodellisuutta myös Herttoniemen hyppyrimäki tytölle, joka meni varoitustauluista huolimatta laskemaan sinne liukua nuorten juhlinnan joukosta ja menehtyi kaulaan osuneeseen esteeseen?"

Mitä helvettiä tämä on? Aihe siirtyy sosiaalsiesta mediasta ja bussimatkasta hyppyrimäkionnettomuuteen ja kuolemaan. Onnettomuuteen joka ei johtunut siitä että tekstataan ja ajetaan autoa samanaikaisesti. Tai mitään. Hyppyrimäki ei esimerkiksi ollut Pendolinossa. Huuhtanen-Somero ei ollut bussissa matkalla turmahyppyrimäelle tai mitään.

Itse asiassa tässä yhteydessä ei ole muutoinkaan mitään järkeä. Sillä jos halutaan luoda ajatus siitä että on olemassa jokin paha ja huono virtuaalitodellisuus, ja että pitäisi elää normaalissa elämässä, niin voin huomauttaa että molemmat ovat vaihtoehtoisia tapoja viettää aikaa.

Ja mitä minun nuoruudestani voi sanoa. No, sen että silloin ei vielä ollut kuin kännykät. Ei ollut älypuhelimia. Tämän vuoksi ihmiset menivät sosiaalisesti menemään eri paikkoihin. Tekemään hölmöyksiä. Tämä on se ei-sosiaalisen-median nuoruuselämä. Molemmat tappavat tylsyyttä.
1: Tylsyyden kokemusta pitääkin purkaa jos on turhautunut siitä että ensin tekee töitä ja sitten matkalla pitää kuluttaa aivan saatanasti mielenvoimia siihen että ei hauku tuntematonta ääliötä pataluhaksi päin naamaa vain siksi että tämä on häirikköääliö joka ei erota "hyvien tapojen kunnioittamista" ja "sosiaalisuutta halveksivaa epäsosiaalisuutta" asianmukaisesti.

"Nyt etsitään vaijeriin syyllistä julkisessa sanassa! Eikö syyllisyyttä enää uskalleta etsiä niistä, jotka itse menevät kielletylle alueelle, jättävät varoitukset huomiotta ja haluavat näyttäytyä ilonpitäjinä tai sankareina muille asiattomasti paikalla olijoille?"

Ajatus on toki kiehtova. Sillä kun katsotaan sitä ei-some -ajankulua ja seikkailua puissakiipeilystä lähtien niin niissä on todellakin huomattava nörttiyden hyödyt. Somettava nörtti tietää että ihmiskunta on panostanut sisätiloihin ja että tarve johtuu siitä että se ulkomaailma on monesti vaarallinen. Itsekin olen kerran meinannut pudota Suomenlinnassa. (Kuljin pääskysenpesän vierestä ja nämä poikaset rupesivat kerjäämään sellaisella sähähdysäänellä ja astuin väistöaskeleen kuin automaattisesti.) Puista putoaminenkin on vaarallista.

On selvää että kun menee vieraalle paikalle on syytä tiedostaa että on tekemässä kiellettyjä ja riskaabeleja asioita. On kuitenkin hyvä mittapuu sille että onko seuraus seuraamuseettisesti perusteltu. Vilpittömän mielen periaate on siitä jännittävä että siinä viitataan "tiesi tai olisi pitänyt tietää". Väärään paikkaan tunkeutumisesta voi tulla vaikeuksia poliisin kanssa. Sitä voi murtaa käden jos laskee liukua. Mutta vaijeri on jotain jota ei voi olettaa olevan läsnä.

Aivan oikeasti.
* Jos laittaa aidalla rajaamattoman alueen jonne pistää kieltokyltin ja sitten kylvää paikan täyteen karhunrautoja, niin ovatko irronneet jalat sitten todella vain ja ainoastaan tunkeutujan vastuulla? Nähdäkseni eivät. Huuhtanen-Someron perusteilla kyllä.
* Jos liukkaalla kelillä virittää kulkuväylän viereen tiukalle viritettyjä pianonlankoja niin että jos tiellä liukastuu niin silpoutuu mukavasti, niin onko tälläisten viritysten tekijä syyllinen vai pitäisikö kävelijän vain syyttää omaa varomattomuuttaan kun hän tiesi että tie oli liukas, siitä oli kyltti laitettu ja kaikkea?

Vaijerin laittaja taas on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää että jos sellaiseen laskee kovalla vauhdilla (siitä mäestä) niin voi kuolla. Ja täten hänellä voi olla vastuuta siihen että joku kuolee. Murtautuminen ja väärinteko on toki nuoren vika. Seuraus on kohtuuton. Nähdäkseni tässä vikana onkin hyvin pinnallinen ja typerä ajattelu jossa "syyllisyys on vain ja ainoastaan yhdestä teosta ja yhdelle ihmiselle". Tosiasiassa monesti seuraukset johtuvat monesta erilaisesta elementistä. Tämä vaijerinlaittajan vastuukysymys on vähintään tarkistettava. Voi olla että mukana on vapauttavia elementtejä. Mutta vaihtoehdon jättäminen tutkimatta "oma syy" -heitoilla olisi varsin omituinen.

Ja erikoinen on sellaisen ihmisen inhimillisyys ja sosiaalisuus jonka reaktio kuolleen nuoren vielä höyryävän raadon edessä on hylätä suru ja katastrofintunteet ja puhua pelkästään siitä miten tämä nuori ja vain hän voi olla syyllinen. Mutta toki kaikki on mahdollista maailmassa jossa ei oikein selitetä että mikä helvetti on se  sosiaalisen median osuus tässä kyseisessä onnettomuudessa. Täysin absurdi yhteys jota ei sido yhteen mikään filosofinen teema. Tai siis nyt kun tulin maininneeksi asian niin on syytä lukea seuraava lause ;

"Jos he osaavat lukea tietokoneen näyttöä sujuvasti, miksei kieltotaulu mene perille. Onko seikkailujen virtuaalimaailman sankaruus vienyt realiteettien tajun."

Siis tuo oli se teoria tästä yhteydestä. Argumentaation väkevyyttä osoittanee se että tavallisesti samanlaisia piirteitä etsitään analogian kautta. Mutta Huuhtanen-Somero korostaa pelkkää epäanalogisuutta. Hän korostaa että kieltotaulua ei osata lukea vaikka ihmiset sosiaalisessa mediassa koko ajan lukevat.

Muutenkin on toki mielenkiintoista tietää miten Huuhtanen-Somero tietää kyseisen nuoren sosiaalisen median käyttöasteen. Mitä lakeja hän onkaan rikkonut saadessaan tietää miten juuri tuo kyseinen nuori on ollut niitä somettajia. Sillä tiedän että kaikki nuoret eivät ole ahkeria somettajia. Huuhtanen-Somero on ammattilainen joka ei luo stereotypioita nuorista koska hän tuntee nuoret kuin omat taskunsa. Nuorekas ei loisi harhaisia ja loukkaavia lokeroita johon kaikki nuoret osuisivat ja heittäisi sitä jonkun nuoren päälle, etenkään kun asiaan liittyy se että joku nuori on jumalauta kuollut eikä vielä edes haudattu. Joten hänen täytyy tietää. Joten kysymykseni tietomurtoasioista on relevantti.

"Ajattelen edelleen bussimatkaajia, jotka osuivat seurakseni. Kukaan nuorista ei katsonut ulos ikkunoista syksyyn kääntyvää luontoa, joka oli tarjolla. Kukaan ei nähnyt nuorten joukosta toisia ihmisiä paitsi kenties aluksi sisänastuessaan rekisteröi silmissään toisen samanikäisen ja tyhjän istuimen."

Minä olen rehellisesti sanoen käynyt Helsingissä töissä jo roimasti yli 10 vuotta. Joka päivä sama matka edestakaisin. Työelämässä olevat, toisin kuin eläkkeellä silloin tällöin kulkevat, ovat nähneet saman maiseman tuhansia kertoja. Lisäksi junat kulkevat sen verran nopeasti että relevantteja luontohavaintoja ei ehdi tekemään.
1: Itse kykenin säilyttämään mielenkiintoni luontoon Korsossa jossa kävelin joka päivä metsäisen tienpätkän läpi asemalle. Molempiin suuntiin. Kävellessä ehtii nähdä ties mitä. Kyystä ja ketusta valkohäntäpeuran ja supikoiran kautta heinäsirkkojen panemiseen. Kaikki mielenkiintoisempia kuin jotkut tekonuorekkaat häirikköämmät julkisissa liikennevälineissä.

"Kaikki oli eleetöntä. Kuollutta ympäristölle."

Tai sitten sinä olet vihjeetön ja luulet että "virtuaali" on epätotta. Tosiasiassa noilla nuorilla on rikkaammat ja sivistävämmät työmatkat kuin minun kouluaikana. Olen saanut puolisoni lukemaan "Tieteen kuvalehteä" maksamalla hänelle latausjutun. Sillä että hän ehtii työmatkalla. Kun muuten ei ehtisi. Koska on opettajana paikassa jossa on paljon nuoria. (Ja matkalla ei enää jaksaisi hänkään. Häntä ei häiriköidä, sillä vaikka hän on ystävällinen hän ei välttämättä näytä sellaiselta. Toisin kuin minä jolla asiat ovat päinvastoin.)

Kenties tässä onkin niin että nuorten elinpiiri on muuttunut niin että vanhaan malliin tottuneet eivät ole oppineet mukaan. (Ajatus sopii niille jotka eivät ole sitoneet identiteettiä tekonuorekkuuteensa niin että voisivat edes joskus kyseenalaistaa tämän.) Ei voi muuta kuin viitata vanhaan maailmaan jossa meditoija näyttää passiiviselta ja kuolleelta mutta on sen antiteesi.

"Mitä nuorista tulee aikuistuttuaan. Uusi laji yhteiskunnalliseen kanssakäymiseen, jos sellainen vuorovaikutus on edes mahdollista - muuta kuin twiittamalla tai tekstiviestein, fb:ssä jne?"

Ehkä sellaisia ihmisiä joilla on sellainen annos ihmisyyttä että eivät lähde tanssimaan vastakuolleiden nuorten ruumiiden ääressä. Jos vanhemman polven sosiaalisuu demonstroituu syvällisen hengellisen Huuhtanen-Someron asenneilmapiiriin niin tosiasiassa mikä tahansa - mukaan lukien nuorten muuttuminen zombieapokalypsiksi - on toivottava ja hyvä muutos. On yksinkertaisesti konua törmätä "mukahyvään" ihmiseen jonka asenteet rinnastuvat niihin jotka ovat haukkuneet kuollutta tyttöä tavalla jossa moite on lähetetty tämän vanhemmille.Jotka eivät ole btw. yksilöinä tunkeutuneet tuolle alueelle ja jotka mahdollisesti esimerkiksi "surevat" tätä nuorta. (Ymmärrän että tämä on sosiaalisille optimismihöpöille valheellinen tunne, toisin kuin kaikki riemu. Kuolema ja riemu noin yleensä eivät kuulu yhteen. Paitsi toki silloin kun joku Huuhtanen-Someron kaltainen kääpä heittää viimein veivinsä, kuten ilmiselvästi liian myöhäistä joka tapauksessa sille on ollut.)
1: Olen toki ennenkin törmännyt tilanteeseen jossa nuorekasmaineinen kirkon nuorisotyöntekijä on liitoksissa nuorten itsemurhaan tavalla joka on moraalisesti vähintään aivan helvetin epäeettinen. Ja jotka eivät ole menettäneet itsekunnioitustaan tai yöuniaan asian vuoksi sen jälkeen vaan iloitsevat kuin olisivat jotain hyviäkin nuorten kanssa olijoita.

Kenties tämä nuoriso oppii esimerkiksi sen, että ihmisiä ei pidä tunkea pakkomuottiin temperamenttityypistään riippumatta. Vielä minun nuoruudessani kun on panostettu "tunteellisuuteen ja aktiivisuuteen" josta poikkeaminen on nähty huonoutena ja sairautena. Kylmä, rationaalinen ja tunteiden hallinta ja eristyminen introverttiin asenteeseen. Moni luulee että yhdessäolo ja solidaarisuus voisi tuoda introvertille sen aidon onnellisuuden ja täyttymyksen. Niin että introvertti persoona määritellään jotenkin sairaaksi.
1: Tai oikeastaan vammaiseksi sillä tavalla mitä vammaiset eivät enää nykyään ole, tai ainakaan saa sanoa ääneen. Introverteista saa. Tunnevammaisuus on hyvä sana tähän. Ainakin sitä käytetään.

Itsenäisyys ja yksinään viihtyminen toki sotii sitä ryhmäpaine-yhdessäoloa vastaan jonka lisäämisen puoleen kirkko on aina panostanut. (Englanninkielinen sanoisi "mob mentality".) Yhdessäolo - peräti siten että sosiaalisuus yhdistetään aktiiviseen ja äänekkääseen muiden kanssa samassa tilassa olemiseen. Eikä vaikka siihen että ymmärretään että mikä on se hyvä puoli jonka vuoksi se sosiaalinen media kiinnostaa enemmän kuin ohimenevä iänikuinen maisema. Tässä kontekstissa individualismi, hiljaa oleminen - ja peruskohtelias ihmisyys joka muistaa hyvät tavat edes julkisilla paikoilla ruumiillaan jos ei sitten sitä osaakaan internetissä - näyttäytyvät tietenkin vikoina jotka pitää korjata.

Yleensä ongelmat alkavatkin siinä että joku kaaho mukasosiaalinen lähtee tohkeissaan, emootioissaan ja nuorekkuusfantasioissaan korjaamaan muita ihmisiä ilman että ensin pyytää muilta ihmisiltä lupaa tai tarkistaa onko korjaamiseen mitään tarvetta tai miettisi kontekstia niin että ymmärtäisi ilmiön niin että osaisi korjata sen oikein. Onkin hienoa että aktiiviset ihmiset muuttavat muita sellaisiksi kuin itse jo ovat. Heidän on toki helppoa vaatia muilta samanlaisia piirteitä kuin mitä he itse ovat ja arvostavat. Koska vastapuoli on se joka joutuu muuttumaan kun taas nämä ekstrovertit ihmiset voivat olla omia itsejään ilman että heidän tarvitsee muuttua. Koska introvertit viihtyvät yksin eivätkä korjaa puolta maailmaa itsensä klooneiksi ja kutsu tätä terapoinniksi tai hyvyydeksi. Introvertti tietääkin tässä enemmän ja paremmin. (Koska he miettivät. Tai koska he toimivat luonnostaan miettimättäkin kuten eettistä on.) He tiedostavat sen minkä Jukka Hankamäki tiivisti seuraavalla tavalla "Käsitykseni mukaan ihminen on onnellinen, kun hän on vapaa, ja vapaa ihminen on, kun hänet on ymmärretty oikein ja hän voi toteuttaa tärkeiksi kokemiaan asioita."

Huuhtanen-Somero ei selkeästi ymmärrä nuoria, moittii heitä ja ei nimenomaan anna heidän tehdä itse tärkeiksi kokemiaan asioita. Ja käyttää kuolemaan johtanutta onnettomuutta keppihevosenaan tässä introverttejenkiusaamisasiassaan. Ja toisaalta hän käyttää tätä sosiaalisen median hänestä introverttiuttavaa puolta jotta voisi osoittaa tuoreesti kuolleelle halveksuntaa ja syyttelyä. How cool is that!

Loppuhuuto

Jos joskus ihmettelette miksi joku, oikeastaan kukaan, on "epäsosiaalisuuden puolella" niin kannattaa muistaa että "kommunikoiva merkityksellinen yhteys" voi tapahtua sellaisten nuorten vielä hautaamattomien ruumiiden äärellä rienaavien tyyppien kanssa kuin Huuhtanen-Somero. Katso häntä. Ja ymmärrät että epäsosiaalisuus on joskus ainut eettisesti millään tasolla olevan ihmisen luonteva reaktio siihen että noita tulee vastaan koko ajan, lähes joka viikko. Ymmärrät pian että hänenlaisensa ihmiset eivät ansaitse yhtään ystävää. He ansaitsevat huomautuksia sydämettömyydestään kuolemaansa asti. Ja sen ylikin ansaitsisivat mutta ovat valitettavan tietoisuudettomia voidakseen nauttia tästä ansaistusta kohtelusta kuolemansa jälkeen joten realisti joutuu vain vetämään johonkin sen rajan.

Sottamies ilmoittautuu ; Eli "parhaalla mahdollisella tavalla"

Sain kuuluisan reserviläiskirjeen. Siinä on hauska maininta "Kun ylläpidät sekä ammatillista että sotilaallista osaamistasi ja fyysistä toimintakykyäsi puolustusvoimat pystyy sijoittamaan Sinut parhaalla mahdollisella tavalla." Lausunto on kiinnostava koska kirje on asevelvollisuusrekisterin henkilökohtaisia tietoja. "Liitteestä näet tietosi ja sodan ajan tehtäväsi" sanoo itse lappukin.

Sillä harjoittelenko rauhan aikana vapaa-ajallani ammuntaa tai ei ei ole tässä vaikuttamassa. Armeija ei - ainakaan toivon mukaan - vakoile joka ikistä reserviläistä niin että tietävät kaiken mitä he tekevät vapaa-ajalla. Ja vaikka vakoilisivatkin niin se suomen armeija joka minulle on tuttu tuskin kykenee kovin kokonaisvaltaisa jokaista sotilasta koskevaa analyysiä asiasta tekemään.
1: Jumalauta siinä että saitte minulle ruokaa byrokratiavirheen jälkeen leirille vaati kaksi viikkoa. Leiri kesti viikon. Kiitos muuten siitäkin! Toki tiedän että "byrokratiavirhe" johtui siitä että minut pikaliitettiin ylimääräisenä leirille koska vittuilin upseerille päin naamaa enkä virallista hierarkiaa noudattaen. Mutta luulin että se leiri oli se rangaistus, ruokajuttu oli vain virheilyä teiltä ja sen vuoksi teidät pitäisi passittaa Siperiaan pakkoleirille epäupseerimaisesta käytöksestä, omilla logiikoillanne. Minun logiikallani Teidät pitäisi myös jättää sinne. Tuonlaiseen havaitsemaani kyvykkyyteen pystyvä taho ei kuitenkaan mitään kovin kummoisaa tiedustelua voi tehdä, ei edes oman maan kansalaisista rauhan aikana. Ja se kyllä paistaa siinä miten vähän personifiointia reserviläiskirjeeseen olikaan ladattu. Teillä ole hajuakaan minun fyysisestä kunnostani. Toisaalta ilmeisesti armeijan logiikalla teillä on haju koska te voitte määrätä niin. Aivan kuten aaseista saa hyviä vetohärkiä siten että auktoriteetti komentaa ne sellaisiin tehtäviin.

Joka tarkoittaa sitä että "parhaalla mahdollisella tavalla" saa uuden merkityksen. Sellaisen kiertomerkityksen joka on armeijassa tavallista. Sellaisella jossa ei tapeta ihmisiä vaan tuhotaan vihollisen elävää voimaa ja tuotetaan oheistappioita.

Se sanoo lähinnä sen, että jos harjoittelee ammuntaa ja fyysistä kuntoa ja taistelutaitoja on suuremmat todennäköisyydet että ei kuole siinä paikassa jonne armeija joka tapauksessa määrää. Olisitte voineet siellä pääesikunnassa sanoa tämän minulle ihan suoraan. Minä kyllä kestän. Etenkin kun selkeästi tässä oikein ollaan "suhteita parantamassa" henkilökohtaisella kirjeellä ja kaikkea. Tietäisitte tämän jos olisin muuta kuin luku paperissa.

Ei minua haittaa kuolla rintamalla. Jossain sitä kuolee kuitenkin. Olisi kuitenkin miellyttävää jos edes teeskentelisitte tekevänne jotain byrokraattiretorikkojen "ei-ei -valehtelua". Olin erehtynyt että maailmassa ja minussa olisi kunniaa sen verran että luoti omassa henkilökohtaisesa päässä olisi edes tämän arvoinen. Mutta silti, kiitos jo etukäteen siitä luodista. Tehoaa tiettävästi elämäntuskaan paremmin kuin mikään panadoli.

Feminismin misandrian kaksi puolta

Teknisesti ottaen feminismi ei yleensä tarkoita miesten vihaamista. Paitsi silloin kun se tarkoittaa. "Tämä Päivä" -blogissa korostettiin äärisuuntien ja trollausten osuutta feministien maineenmenoon. Hän tarjoaa varsin hauskoja lähteitä näiden kannanottojensa tueksi. Moni feministi ei ajattele että olisi monenlaista feminismiä. Ja heille feminismi tarkoittaa sitä että ajaa sukupuolten tasa-arvoa.
1: He usein tiedostavatkin sen, että heidän kokemusmaailmansa on naisen kokemusmaailma ja että miehen kulttuuri ja kokemukset ovat erilaisia. Joten he rehellisesti ajavat naisnäkökulmaa tasa-arvoon. Voiko heitä syyttää? Minua ei, kenties liian useinkaan, kiinnosta ongelma joka ei kosketa omaa itseäni tai lähipiiriäni.

Itse olen nähnyt että on olemassa ääriliikkeitä eikä feminismi ole tässä poikkeus. Ja kaikessa liikehdinnässä pätee Poen laki jossa äärilinjan toimintaa ei itse asiassa ole helppoa - kenties ei ole edes mahdollista - tunnistaa vakavasti tehtyä ääriliikettä trollauksesta. (Minun kohdallani parodiahorisontin ylittäminen on monesti perästi tahallista. Seilaan melko vapausasteisesti trollaukseen ja vakavaan ja siihen välille.) Siksi olenkin jakanut feminismin feminismiin ja telaketjufeminismiin. Siis siihen että erotetaan ääriliikefeminismi mielenterveistä suuntauksistaan.

Olen viime päivinä sönköttänyt feministien kanssa. Sönköttäminen on tarkoituksellinen sana. Sillä olen leikkinyt jonkin sortin viiden pennin sekundasokratesta. Olen heittänyt omituisia kysymyksiä jotka ovat sekä vitsejä että vakavasti otettavia kysymyksiä. Ja tätä kautta tarkoituksenani on ollut pyhästi vain kaivella implisiittisiä keskustelua ohjanneita premissejä. Niiden kuvaaminen on vähintään kiinnostavaa. Ja tässä on tärkeää kyetä irrottautua "Penis in Vagina is Always Rape" -hengestä. Niin huvittavaa ja innostavaa kuin se onkin.

Se mitä haluan nostaa esiin on "miesviha". Nimenomaan asiallisten feministien keskustelussa.

Tämä ei riko jaotteluani. Pidän jakoa telaketjufeministeihin ja asiallisiin feministeihin tarpeellisena. Siksi väliotsikko voikin olla hämmentävä. Keskusteluissa nimittäin nousi esiin jännittäviä teemoja. Otan niistä kaksi.
1: Monella feministillä on aivan oikeasti ikäviä kokemuksia miehistä. He kertovat että tämä johtaa antipatioihin miehiä kohtaan. Nämä antipatiat voivat motivoida tasa-arvotaisteluun. Tässä ryhmässä jännittävää on se, että asenteet luonnollisesti vaikuttavat käytettyyn kieleen. Tämä ilmiselvästi näyttää miesvihalta. Koska se tavallaan on. Kantavana - ja itselleni yllättävänä teemana - on kuitenkin vaikutelma siitä että he tiedostavat tämän vihan ja pyrkivätkin isommalla tasolla oikeudenmukaisuuteen. Miesten tasa-arvo voi olla tärkeää vaikka miehistä ei pidetäkään tai heihin suhtaudutaan epäillen ja epäluuloisesti. Kommenteissa oli jopa sitä että ilman feminismiä he voisivat olla miesvihaisempia. Että feminismi auttaa ymmärtämään että miehet on aivopesty pahaan kulttuuriin ja tämä "toxic masculinity" pitää sitten vain murtaa. Viha on suunnattu järjestelmään.
2: Toinen tapa taas on ihanteellinen. Toimintaa moititaan. Miesasia voidaan nähdä kurana. Ja jos tätä pitää miesvihana tätä harjoittava ihminen pahastuu. Koska hän toimii kuten perinteinen kristillinen moralisti joka "rakastaa syntistä mutta vihaa syntiä". Sävynä on ollut esimerkiksi aivan ääneen lausuttu idea siitä että jos pitäisi miestä pahana väittäisi että tätä pahaa ei voitaisi korvata. "Tule sellaisena kuin olet, kunhan muutat mielipiteesi niin saat armon" -asenne korostuu hyvinkin vahvasti. On kuitenkin selvää että kun moralisoidaan se tuntuu kohdistuvan ihmiseen ja on hyvin vaikeaa elää maailmassa jossa vihataan kaikkea sitä mitä ihminen ajattelee, tekee, edustaa ja on mieltä. Kun nämä karsitaan jää jäljelle omituinen abstraktio jossa on vaikeaa nähdä mikä se on se erottamaton absoluuttinen ihmisarvo jota rakastetaan? Aineenvaihdunta?

Näkisin että aina kun normaali feministi tulkitaan misandriseksi, tilanne redusoituu jommaksi kummaksi ylläolevista.

Omakohtaisesti näen että ensimmäinen tyyppi ei ole "oikeaa miesvihaa". Se on tunteilua joka jalostetaan. Kiukku on kenties lähtökohta mutta lopputulos ei ole miesvihainen. Kiukku motivoi ja värittää kielen, mutta kun ihmien tiedostaa tunteensa ja hillitsee niitä paikoitellen, hän tietää kenessä vika pohjimmiltaan on. Se jälkimmäinen taas on ihan oikeasti oikeaa "miesvihapuhetta". Mutta siihen on vaikeaa liittää aitoa vihaisuutta miehiä kohtaan. Näin ollen molemmat ovat vihan illuusioita. Kumpikaan näistä eivät ole misandriaa sanan täydessä ja vahvimmassa mielessä. Joista toinen on vain minun maailmassani arvotettu positiivisesti ja toinen negatiivisesti.

Mutta se ei perimmiltään ole vihaa. Vaan kusipäisyyttä siinä tarkasti määritetyssä mielessä jossa olen Aaron Jamesin "Assholes:A Theory" -kirjan konseptia soveltanut. Eli jonain jossa toiminta on ikävää siksi että se nähdään oikeutettuna, jossa päämääärä oikeuttaa keinot. (En pidä tästä jesuiittameiningistä jota pestään puhtailla intentioilla. Osittain siksi että jokainen ihminen on jossain määrin Kaspar Hauser, intentioita ylipainotetaan ja yliarvostetaan ja ne tarjoavat helpon tekosyyn koska niiden luonnetta on itse asiassa haasteellisia tarkistaa.) Jotain joka on tärkeää jotta voidaan erottaa vihapuhe raivopuheesta. Minusta on yksinkertaisesti aivan yhtä ja sama kutsuuko toisen vakaumusta kuonaksi vai kutsuuko ihmistä kuonaksi. Ja usein vihapuhe onkin kusipäisyyttä joka oikeutetaan jollain tekosyyllä ja ideologia myös valkopesee lopputuloksen.

Näenkin että tämä kahtiajako ja omat mielipiteeni niihin ovat äärimmäisen Niezscheläisiä. Hänhän esitti että ihminen voi noudattaa pyrkimyksiään sublimoiden tai ressentimentillä. Sublimoinnissa ahneus, kateus tai viha on polttoainetta jolla taiteilija ahkeroi. Lopputulos on siis jalostettu näistä olemassaolevista likaisista puolista. Ressentiment taas on perimmiltään sitä että ideaaleja käytetään valkopesussa ja sitten lopputulos näyttää kaunaisuudelta.

Mutta kenties tämä johtuu siitä että kykenen uskonnon kautta ymmärtämään miten ikävät kokemukset voivat vaikuttaa tunteisiin. Ja että tämä ei välttämättä tarkoita samaa kuin epäreiluus kaikkia uskovaisia kohtaan. Ja että tämä voi olla motivaattorina jotta jaksaa pakkomielteisesti vääntää siitä iänikuista aiheestaan uudestaan ja uudestaan. (Mutta kenties haluan vain selittää näin itselleni jotta saan valkopestyä oman moraalittomuuteni.)

Joten tavallaan viimeinen kysymys onkin siinä että ovatko vihaiset fundamentalistikristitytkin kuten niitä feministejä joilla on ikäviä kokemuksia miehistä ja jotka ovat siksi vihaisempia tai aggressiivisemmalta vaikuttavia kuin passivinen rivikansalainen. Mutta jotka olisivat ilman Jumalan rakkauskäskyjä vielä nykyistäkin vihaisempia. Vai onko sittenkin niin että tosiasiassa ideologia lietsoo näitä vihantunteita niin että sittenkin kävisi niin että fundamentalismi lähinnä kokoaa vihaiset ihmiset yhteen ja sanoo että tämä on jotenkin perimmiltään oikeutettua. Vastaus tähän kysymykseen vastaa varmasti jotain niin feministeihin kuin minuun itseenikin.

Demokratialla teokraattiseen valtakuntaan

TV7 tarjoaa kristillisen vaalikoneen. Joka tosin ei ole kovin hyödyllinen ehdokkaan valinnassa koska ehdokkaiden tietoja ei ole saatavilla. "Jokaista kansanedustajaehdokasta, jonka sähköpostiosoite on tiedossamme (selvästi suurin osa on), pyydetään osallistumaan vaalikoneeseemme ti 24.3. alkaen. Julkaisemme vastaukset sivuillamme noin viikon kuluttua siitä, kun ensimmäiset ehdokkaat ovat kysymyksiimme vastailleet." Aiemmin sivu mainosti huhtikuun alkua. Mutta ilmeisesti suosiota ei ole ollut hirveästi. Eikä ihme
* Monille ehdokkaille asiasta ei ole tiedotettu. Ilmeisesti on ymmärretty että vaalikone voisi toimia itseään vastaan jos liberaalit pääsisivät listoille. Huonot pisteytykset voisivat olla mainontaa.
* Itse vaalikonekaan ei vakuuta. Se on enemmänkin alkeellinen kotisivukyhäelmä jossa paistaa kaiken tekniikkaa koskevan vaivannäön välttely. Kun vastaavan "koneen" voi pykätä pystyyn varttitunnissa, on tuonlaisia viritelmiä varmasti niin paljon että kutsuttujakaan ei kiinnosta. Tämä varmasti vaikuttaa ns. uskottavuuteen.
* TV7 ei ole poliittinen puolue eikä se ole muutenkaan erityisesti tuottanut vaalikoneita. Kenties ihmiset eivät halua etsiä.
* Elämme aikaa jolloin TV7 -mallin kristityt ovat saaneet kokea aivan erityislaatuista pahastumista. He ovat pahoittaneet mieltään siitä että heitä koskevia privileegioita ei ole pidetty saavutettuina etuina joista ei luovuta ja tämä asenne on sitten muutettu ajatukseksi kristittyjen uhriudesta. Tämä maallistunut ilmapiiri ei ole yleisesti kiinnostunut TV7:sta. Toki se voi palvella monia kristittyjä, mutta tämä varmasti karsii koneeseen tulevien vastaavien ehdokkaiden määrää radikaalistikin.

Erikoinen asia.

Se koostuu kysymyksistä jotka ovat enemmänkin statementeja kuin kysymysmuotoon asetettuja tiedusteluja. Mikä on hieman erikoista, mutta myös tyypillistä kaikille vaalikoneille. Toisaalta statementit ovat tässä koneessa lähestulkoon ohjelmanjulistuksen imperatiiveja. Usein vaalikoneessa on kysymyksiä joiden olemassaolo ei kerro sitä mitä vaalikoneen tekijä haluaa vastaajan niihin vastaavan. Tässä sanavalinnat ja kysymysten muotoilu on aivan toinen. On selvää että "kristillinen" on se joka vastaa näihin kysymyksiin myönteisesti. Edes "käännettyjä kysymyksiä" ei ole. Siis sellaisia että hyvän kristityn haluttaisiin nimenomaan vastaavan niihin "ehdottomasti ei". Tämä on ällistyttävää. Mutta ymmärrettävää kun ymmärtää vaalikoneen lausunnon "kysymykset perustuvat tv-sarjaan "Suomi Jeesukselle - Sanasta tekoihin"" Kysymys on osittain siitä että tässä halutaan myös ohjata kristittyjen mielipiteitä yhteiseen rintamaan.

Omat vaalivastaukseni

Varmasti tämänlaiselle vaalikoneelle on tilaa. Koska en ole sensuroimassa tai jääväämässä kristillistä kanavaa poliittisesta keskustelusta, en vaadi sen poistamista. Sen sijaan olen kannattamassa tiedonvälitystä. Joka tarkoittaa sitä että jos joku ilmaisee julkisesti mielipiteensä, niin sitten siihen reagoidaan julkisesti. Ja levitetään tätä kaikkea ympäriinsä. Kun moni näkee naurettavia asioita, he osaavat tiedostua tästä. Monesta tämä on paljon ikävämpi strategia kuin sensuuri. Siinä kun voi aina ottaa uhristatuksen. Sanomisten levittely sitten onkin jotain jota vastaan ei voi taistella sananvapauden puolestapuhujan viittaan naamioitumalla.

Tämä vastaaminen on tietenkin hieman kusipäistä minulta. Siksi pyrin olemaan vastauksissani edes sarkastisen hauska. Reagointini on nähtävissä myös huonona huumorina. Ja ei ehkä niin paljon täysin omien mielipiteideni ilmituomisena. Aivan sen vuoksi että kun vastassa on jotain näinkin absurdia, on siihen luontevaa vastata valitun kielipelin säännöillä.

"1. Koulujen uskonnonopetus tulisi muuttaa Raamatun mukaiseksi."

Olen taipuvainen uskomaan että uskonnonopetus on jo nyt "Raamatun" mukaista, mutta ei vakaumuksellisesti esitettyä. Uskonnonopetus on teologien heiniä, ja tässä on pitkään harrastettu liukumaa ns. uskonnoista tietämisen suuntaan. Tämä on järkevää. Vakaumuksilla pisteytys ei kuulu yleissivistävään koulutukseen. Teokratiat toki tuntevat tietynlaiset koraanikoulut, mutta olen halukas uskomaan että tämänlaiset eivät sovi sivistyneen lännen koulutusasenteeseen, edes kristilliseen sellaiseen.

Ehdottomasti ehkä, jos määritelmistä ja rajauksista sovitaan.

"2. Kristinuskon tulee kuulua koulujen normaaliin arkeen mm. virrenveisuuna, hengellisinä lauluina, rukouksina, aamunavauksina ja juhlatilaisuuksina."

Tämä kysymys muistuttaa siitä, miten maailmamme on omituinen. De jure vakaumuksellisuus on kielletty. De facto kaikki ylläoleva tapahtuu. Kiinnostavasti tämä herättää myös sen että vaikka usein selitetään että tämänlainen mainittu tapahtuma ei ole uskonnonharjoittamista, niin sitä kuitenkin usein näytetään puolustavan juuri siksi että uskontoa saataisiin harjoittaa. Koska tätä ei lain mukaan saa tehdä, on tietysti kätevää selittää että käytänne ei vain riko lakia. Ilmeisesti se ei riko sitä koska tekemisen kannattajat haluavat jatkaa toimiaan. Ja koska he sanovat että se ei ole. Just because.

Toisaalta nämä herättävät paljon närää. Uskonnottomat hyötyvät kaiken maailman suvivirsikinoista koska niissä syntyy vaikutelma siitä että tässä uskontoa tuutataan propagandana ja jos ei suostu tottelemaan saa kuritusta ja pilkkaa. Lisäksi pakottamalla maallistuneet ihmiset uskonnonharjoittamiseen - etenkin jos tässä yhteydessä uskonnonharjoittaminen kiistetään jolloin heitä bonuksena vielä väitetään tyhmiksi, tilannetajuttomiksi ja valehtelijoiksi - saadaan entistä enemmän antipatioita uskontoa ja kaikkea mitä se edustaa vastaan.

Ehdottomasti kyllä, kauneuden eteen on kärsittävä.

"3. Paikallisten kristillisten seurakuntien tulisi saada järjestää joka vuosi jokaisen paikkakunnan koululuokalle erikseen vähintään yksi oppitunti, jossa oppilailla on oikeus kuulla, että vaikka sinusta tuntuisi, ettei kukaan sinua rakasta, niin sinua rakastetaan. Jeesus rakastaa sinua, ja seurakunnista löydät ihmisiä, jotka rakastavat sinua."

Jumalasta en tiedä. Mutta kaiken maailman pikku lahkojen seurakuntalaisista minulla on sitten sitäkin enemmän kokemusta. Ja heidän kohdallaan on huomattava että he ovat suopeita aatetovereilleen. Itse olen taipuvainen uskomaan että ystävyys joka ei kestä kaverin mielipiteen ja maailmankuvan muutosta ei ole aitoa ystävyyttä. Ja rakkaus taas on vielä paljon ystävyyttäkin vaativampi.

Kristityt toki kannattavat rakkauskäsitettä uskossaan paljonkin. Mutta he toimivat kuten toimivat. Ja näin ollen he ovat joutuneet laimentamaan koko rakkausajatuksen niin että heillä koko asia on menettänyt klassisen merkityksensä. En kannata että tämänlaisia valeita kerrotaan lapsille.

Ehdottomasti ei. Opetuksen on oltava edes hämärässä suhteessa johonkin todellisuuteen jossain mahdollisessa maailmassa.

"4. ­Kristillisten koulujen perustamiseen ja ylläpitoon pitäisi saada nykyistä enemmän ja helpommin rahoitusta verotuloista."

Sittenpähän kulttilaiset olisivat erossa meistä muista ihmisistä. Omissa eriytyneissä kuplissaan jossa heihin ei esimerkiksi joutuisi törmäämään. Kannatan myös sitä että rahoitusta annetaan korkeaan aitaan. Portille jokin kiva teksti. "Työ vapauttaa?" Ei kun se vapauttajahan oli Jeesus. No, jotain.

Ehdottomasti kyllä, yhteiskuntarauhan vuoksi.

"5. Peruskoulun ja lukion opetus ei saa sisältää kristinuskoa loukkaavaa materiaalia (oppikirjoissa, oppikirjojen ulkopuolisessa kirjallisuudessa, videomateriaalissa, lauluissa eikä missään muussakaan) esim. homoseksuaalisuutta ja lesboutta."

Olen jossain määrin taipuvainen pitämään tätä kysymystä ironisena sen jälkeen kun on ensin haluttu laittaa monia loukkaavaa materiaalia aamunavauksiin ja juhlatilaisuuksiin. Etenkin kun minun on vaikeaa nähdä homoseksuaalisuutta - tai toistamisen, jankkaamisen ja saman asian moneen kertaan ilmaisemisen vuoksi - lesboutta samanlaisena osallistuttavina julkisina performansseina kuin uskonnollisen oppisisällön levittämistä.

Ja heteroseksuaalina miehenä huomautan että minua jossain määrin kiinnostaa lesboporno. Ja minä en halua tietää miten miehet harjoittavat seksiä. Minua ei kiinnosta enkä halua näitä ajatuksia päähäni tuottamaan erilaisia kuvotusreaktioita. Ja sitten toisaalta haluaisin että kaikki muut miehet muuttuisivat homoiksi niin sitten minä saisin kaikki naiset.

Mitä oppikirjoihin taas tulee niin huomautan että kirjat ovat itse asiassa jo nyt kuvitukseltaan hyvin kitchiä. Ne ovat hyvin ei-provokatiivisia ja esittävät kaiken laimennettuna.

Ehdottomasti ei, jos kristitty loukkaantuu, minä saan erektion.

"6. Oppimateriaalin kuva- ja videomateriaalin, tekstien jne. tulee edustaa vain siveätä pukeutumista ja käyttäytymistä kunnioittaen kristilliset arvot omaavia oppilaita."

Ja arvosanat pelkästään pärstäkertoimella, sekä sillä miten hyvin pystyy lahjomaan ja mielistelemään opettajia. Tämä kaikki tukee sitä suurta päätehtävää minkä vuoksi kouluja on olemassa.

Omasta henkilökohtaisesta rahatilanteesta riippuen kyllä. Tai ei.

"7. Valtion verorahoista tulisi rahoittaa toimielin, mikä toteutettaisiin yhteistyössä kristillisten koulujen kanssa, jotka myös valitsisivat siihen henkilökunnan. Tulevat oppikirjat ja oppimateriaalit tulisi hyväksyttää ennen julkaisua toimielimellä, joka ohjaisi myös tarpeelliset muutokset jo käytössä oleviin materiaaleihin ja kirjoihin, ettei niissä olisi kristinuskoa loukkaavaa sisältöä."

Minä luulin että darwinistit olivat niitä jotka eivät sietäneet eri maailmankuvista kertomista. Ja jotka ovat sen vuoksi sortajia.

Ehdottomasti minulla on sellainen ällistynyt ei helvetti mitä ihmettä -olo.

"8. Oppilailla ja opiskelijoilla (myös aikuiset) tulee olla kristillisen vakaumuksen perusteella vapaus olla osallistumatta vakaumuksensa vastaiseen opetukseen tms. ilman, että se esim. vaikeuttaa opiskelua tai huonontaa arvosanoja (esim. oikeus olla olematta läsnä seksivalistuksessa, abortissa ja lepopäivänä (sunnuntai tai sapatti) tapahtuvassa opetuksessa tms. opiskeluun vaikuttavassa)."

Mielestäni on todellakin aivan järkevää että ihmiset eivät osallistu mihinkään opetukseen joka loukkaa heidän vakaumustaan. Mukana tässä ovat tietenkin, ehdottomasti ja varmasti tuossa aiemmissa kysymyksissä esiin nostetut uskonnontunnit ja uskonnolliset aamunavaukset ja muut vastaavatkin?

En tosin ymmärrä miksi tämä ei sitten saisi vaikuttaa arvosanoihin. Joita saadaan taidoista. Työelämässäkin varmasti työnantajaa kiinnostaa että suostuuko työntekijä tekemään asioita. On hyvä vastata näihin tarpeisiin.

Minusta on oikein hyvä jos sinun lapsesi eivät osallistu biologiantunneille samalla kun minun lapseni osallistuvat. Mutta älkää sitten valittako jos minun lapseni eivät palkkaa sinun lastasi alaisikseen.

Periaatteessa ei ; abortti on just paras kouluaine, se oli minun lemppari.

"9. Rakastan Jeesusta."

Jeesuksia on paljon, täsmentämättä voin vihjata että monet latinalaisen maan miehet on nimetty näin. Osa heistä on homoja. En ota heitä sydämeen, en edes perseeseen. En ole homo.

Kiitos ei, nautin vain heteroseksistä.

"10. Oppilailla tulee olla oikeus tietää, että Encyclopaedia Britannica vuodelta 1768-1771 opettaa tähtitiede-osiossa, että maailma on luotu noin 6000 vuotta sitten."

Käsittääkseni koulun tehtävänä ei ole opettaa irtoknoppifaktoja. Teoriassa oppilailla voisi toki olla oikeus tietää vaikka että Agathidium bushi -kovakuoriaislaji on nimetty Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin mukaan. Ongelmana on toki se, että tämän tiedon relevanssi on kyseenalainen. Koulussa pitäisi entistä enemmän opettaa tietoa ja ymmärrystä asiayhteyksistä ja irtoknopit ovat tässä hyvinkin irrelevanttia sälpettä. Siksi kysymyksen asenne viittaa varsin omituiseen käsitykseen niin ihmisen oppimisesta, sivistysksestä kuin tiedostakin.

Kuitenkin tieto voisi aivan hyvin kuulua oppitunneille. Opetetaanhan kouluissa aivan säännönmukaisesti siitä miten maailmankuva mullistui kun maakeskinen maailmankuva muutettiin aurinkokeskeiseksi. Samalla voidaan opettaa myös sitä että tiede etenee ja että tietosanakirjat eivät itse asiassa ole tiedettä sanan vahvassa mielessä vaan tieteen popularisointia.

Itse asiassa suosittelisin Paul Mireckin ehdottamaa tapaa kohdella tämänlaisia . Hänhän piti luentoja joilla opetettiin ID -ajattelun virheitä oppilaille luentosarjalla. Hän sai pian ehdotuksen jälkeen turpaansa. Mutta kannatan silti ideaa siitä että koulussa ensin opetettaisiin kursseilla kunnolla että millä tavalla kreationismi edustaa niin vanhoillista ja virheellistä maailmankuvaa että sen tukemista tavoittelevissa kaiken maailman vaalikoneissa pitää hakea epätoivoisesti tukiaineistoa 1700 -luvulta. (Ja vain muutaman vuoden jaksolta sieltäkin.)

Tavallaan kyllä. Mutta kannustaisin kuitenkin pitämään turpaa kiinni, ihan oman maineenne vuoksi.

"11. Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman käsitellessä mm. maailmankaikkeuden, aurinkokunnan, maapallon, geologisten muodostelmien, elämän, eliöiden, jääkauden, kielten, kulttuurin, luonnontieteellisen maailmankuvan ja evoluutioteorian syntyä ja/tai kehitystä sekä Raamatun syntyä, tutkimusta ja tulkintaa, oppilailla tulee olla oikeus saada lukea oppikirjoistaan näistä samoista aiheista sensuroimattomia haastatteluja nykypäivän tiedemiehiltä, jotka edelleen uskovat nuoreen maailmaan ja Raamattuun."

Kyllä. Kun samalla kuunnellaan myös niitä evoluutiopuolen tiedemiehiä, on melko selvää että kreationistit näyttävät sitä absurdeimmilta mitä enemmän molempia puolia kuullaan. Tätä tukee sekin että kreationistit ovat useimmiten molempien puolien kuuntelun puolella ideaaleissaan. Mutta he lainaavat argumenttejaan pääasiassa omista sisäpiirin lähteistään ja tuntuvat tuntevan vain niitä. Vastapuolella taas viitataan usein myös erimielisten näkemyksiin.

Itse asiassa kun tarkemmin mietitään niin ehkä tässä jotain on.

"12. Oppilailla tulee olla oikeus tietää mitä eroa on käytännön kokeellisella ja toistettavalla tieteellä verrattuna historiallisia tapahtumia tutkivaan tieteeseen (esim. evoluutioteorian edellyttämä historia)."

Nähdäkseni tieteenfilosofia ei tunne tuota jakoa. Se on peräisin joltain amatööreiltä. Mielestäni tämä voidaan sovittaa opetussuunnitelmaan heti kun tieteenfilosofian peruskurssi on ylipäätään saatu pakolliseksi lukiokurssiksi. Sitten kaiken Hempelin, Wittgensteinin, Popperin, Quinen ja vastaavien jälkeen tuo kreationistikyhäelmä näyttää lähinnä naurettavalta sivistymättömyyden osoitukselta. Ja ihmisillä on oikeus tietää että kreationistit ovat inkompetentteja idiootteja. Ja mitä tarkemmin asiaa tutkit ja mitä tasapuolisempi olet, sitä vahvemmin tämä käy selväksi.

Tietyin reunaehdoin pidän tätä erittäin kannatettavana vaihtoehtona.

"13. Abortit eli syntymättömien ihmisten tappaminen pitää olla lain kieltämä rangaistava rikos."

Miten tappaa syntymätön ihminen? Sehän on vähän kuin väittäisi että lopettaisi kreationistisen ajattelun. Näetkö mihin suuntaan tämä on menossa?

Voimakas ei. En pidä siitä että käsitteiden sisältö määritellään tuolla tavalla jos tarkoituksena on esittää kysymys eikä luoda väkisin keinotekoisia ristiriitoja typerehtimällä.

"14. ­Eutanasia eli ihmisten tappaminen pitää olla lain kieltämä rangaistava rikos."

Eutanasiassa harvemmin tapetaan ihmisiä. Eutanasiassa tapetaan ihminen. Eikä häntäkään oikeastaan murhata, pahoinpidellä tai surmata. Hän tappaa itsensä. Itsemurha taas on hyve. Kannustan omaehtoiseen omankädenoikeuteen. Kenties maailma olisi parempi paikka jos myös kaikenmaailman vaalikoneiden kyhäilijät lopettaisivat ensin vaahtoamisensa ja sitten itsensä.

Ehdoton ei ; Palkittavaahan eutanasian pitäisi olla.

"15. ­Sairaaloissa ja vanhainkodeissa potilailla tulee olla oikeus olla kuulematta ja näkemättä maallista musiikkia ja maallisia ohjelmia."

Suvivirsikeskustelua lainaten tahtoisin todeta vain sen, että homopornoelokuva päivässä ei ole maallisen ateismin harjoittamista. Ei kun tässä on ihan oikeasti ideaa. Negatiivisilla vapauksilla on syvä merkitys ihmisten onnellisuuteen. Sairaaloissa on muutenkin kenkkua. Saadaanhan tähän pykälään sekin että ihmiset eivät saisi ottaa sairaustilaasi oikeutuksena käännytyspuheisiin ja muuhun uskonnolliseen paskaan? Sitä on jo sairas, ei sitä tarvitse päälle enää kiduttaa!

Ihmetyttävää kyllä kyllä.

"16. Kristityillä terveydenhuollon henkilökunnan jäsenillä tulee olla vapaa oikeus potilaiden kokonaisvaltaisempaan auttamiseen tarjoamalla potilaille rukousapua ja keskusteluapua uskonasioista."

Lausunto on ironinen, etenkin heti edellisen kysymyksen perässä. Sillä tässä negatiivisia vapauksia ei tunneta ja positiiviset on laitettu maksimiin. Voin kuitenkin joskus nautiskella ajatuksesta jossa kristityt eivät sairastuttuaan ajaisikaan sairaalaan saamaan naturalistista lääkehoitoa, vaan jotka ajettaisiin kovalla kiireellä paikalliseen vapaaseurakuntaan jossa joku Pirkko Jalovaaran tapainen tyyppi saa sitten rukousparantaa heidät.

Miksipä ei ; Jos minä saan maailmankuvani pohjalta parantaa uskonnollista tiukkapipoisuutta tarjoamalla heille kokonaisvaltaista goatsehenkistä fistingiä.

"17. Vankiloissa olemassaolevien kristillisten osastojen laajentamistarvetta tulisi selvittää ja uusia kristillisiä osastoja tulisi perustaa vankiloihin, joissa ei vielä niitä ole."

Olen luullut että maahanmuuttajilla olisi yliedustus rikostilastoissa. Mutta en todellakaan ihmettelisi jos ketjujen, rikollisten ja muiden keskuudessa olisi paljon kristittyjä. Hekin lukevat. Ja vanki joka lukee ei ole shankkaamassa muita venkuloita.

Miksei kyllä. Päivitetään samalla evoluutiokirjallisuushylly, sinnehän Piankakin joutuu, ebolan vuoksi.

"18. Avioliitto tarkoittaa vain sellaista liittoa, joka on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto."

Ja vitut on. Lapsella on oikeus isään ja isään.

Ja taas tätä. Miksipä ette keksisi jotain muuta jankattavaa, vaihteeksi.

"19. Lainsäädäntöhanke sukupuolineutraalista avioliittolaista tulee kumota."

Se meni jo läpi. Joten tavallaan se on jo kumottu. Nyt voimme olla yhdessä ystäviä. Siis jos ette olisi tapaisianne vastenmielisiä yhteen sinänsä kauniiseen ideologiaan tarpeettoman voimakkaasti fiksoituneita dogmaatikkoja, joilla on ylenmääräinen taipumus oikeuttaa kusipäistä käyttäytymistä muita ihmisiä kohtaan tuohon em. ideologiaan eksplisiittisesti viitaten.

Tarpeeton kysymys joka lähinnä kyseenalaistaa kysyjänsä mielenterveyden. Ja vaarantaa vastaajan.

"20. Lasten adoptio-oikeus kuuluu vain heteroseksuaaleille."

En tiennytkään että lapset saavat adoptoida. Olen luullut että early adopter tarkoittaa jotain muuta. No, ei ole ensimmäinen kerta kun olen erehtynyt.

Aina oppii uutta. Tätä pitää miettiä tarkemmin. En osaa sanoa.

"21. Seurakuntien, yhdistysten ja yritysten tulee voida asettaa työntekijöilleen kelpoisuusvaatimukseksi kristillisen vakaumuksen. Kelpoisuusvaatimuksen puute tulee voida olla myös vanhojen työntekijöiden irtisanomisperuste."

Jos minä saan dumpata kaikki kristityt pois töistä ja tätä ei kutsuta ideologiseksi vainoksi. Sama pätee tietenkin kaikkiin Sternbergeihinkin. Puolimatkakin tulisi vain potkia koska hänen ideologiansa ei miellytä Jyväskylän yliopistoa. Ja tätä ei saisi kutsua ideologiseksi kiusaamiseksi koska tämänlaiset asiat ovat hyvyyttä.

Lisäksi olen ajatellut että työpaikkojen tärkein tehtävä on tuottaa voittoa. Ja tässä työntekijöiden välineellistäminen taitojen kanssa on paljon miellyttävämpää sortamista ja orjuuttamista. Heidän ideologiansa eivät itse asiassa kiinnosta eikä pidäkään olla. Se haittaa vaan rahan tahkoamista ja repii työyhteisöjäkin.

Kyllä, mutta vain jos kuppa mädättää aivoni, etiikkani ja rahanhimoni.

"22. Tulisi olla normaalia eduskunnan päivittäisessä elämässä (esim. täysistunnoissa), että kristityt poliitikot pitäisivät julkisia rukouksia esim. Suomen puolesta."

Heti kun kristityt osallistuvat viisi kertaa päivässä muslimien rukouksiin eduskunnassa osana luontevaa arkea. Mikä helvetin paradoksi tuo muuten ylipäätään on. Jos jossain on pakkorukoilua, niin se nimenomaan ei ole luontevaa. Se on ylhäältä ohjattua ja pakotettua. Se on organisoitua, ei orgaanista.

Miksipä ei olisi niinkin että hyvä kristitty ratkaisee eduskunnassa rukoilun jeesusteipillä.

"23. Kristillinen toiminta tulee olla peruste rahankeräykselle."

Eihän se mitään muuttaisi. Kristityt keräävät jo nyt rahaa kristillisillä perusteilla. He toki eivät saa. Lainmuutos vähentäisi tekosyiden ja selittelyjen kehittämistä ja kuuntelua.

Kuitenkin ei. Mutta varovaisesti. Kristittyjen tekosyyt ovat hyvin vaivaannuttavia, ne ovat niin läpinäkyviä, absurdeja ja osoittavat sen tyylin kognitiota että se herättää sellaista myötähäpeää jota saa vain kuulumalla samaan lajiin näiden ihmisten kanssa.

"24. Yle-verosta tulisi antaa osa sellaisille toimijoille, jotka tuottavat pelkästään kristillistä sisältöä television ja sähköisen median keinoin. Tästä hyvänä esimerkkinä TaivasTV7."

On todella miellyttävää kuulla että vaalikoneessa pyydetään rahaa vaalikonetta pitävälle taholle. Haluan että Helsingin Sanomien vaalikoneeseen laitetaan kysymys siitä että Helsingin Sanomille pitäisi lähettää enemmän valtion rahaa. Parantaa vaalikoneen laatua.

Yle -verosta tosin menee jo nyt melkolailla rahaa kristillisiin ohjelmiin. Joita tulee. Tämä voi tietenkin unohtua jos ei esimerkiksi omista televisiota ja joutuu siksi kuulopuheiden varassa puhumaan siitä saatanan sontaluukusta. Tälläisessä kuulopuhemaailmassa ei muistu televisiojumalanpalvelusvelvollisuudet mutta sitä paremmin muistuu kuinka Tervo siellä vaan koko ajan kerran viikossa heittää Raamatun lattialle. Ja miten radiostakin kuuluu vain Koraanin lukua kaikki päivät.

Miksipä ette lähettäisi minulle enemmän rahaanne?

"25. Uskovien poliitikkojen pitäisi puhua avoimesti julkisuudessa uskostaan Jeesukseen ja sen merkityksestä."

Ehdottomasti kyllä. Sillä minä tiedän jättää äänestämättä heitä. Mitä enemmän poliitikko kertoo, ja mitä avoimemmin, sitä parempi.

Bonus.

Jos arvioin, noin kokonaisuutena, sitä yhteiskuntaa joka syntyisi jos kaikki vaalikoneen kysymykset toteutuisivat. Sellaisen yhteiskunnan rakentamiseen osallistumiseen minulla on mielipide. Ilmaisen sen "Napoleonismina".