Selitykset ja vaikutukset

Maahanmuuttokritiikkikeskustelussa on karkeasti ottaen kaksi puolta ; Sellainen joka ylikäyttää "rasisti" -sanaa. Ja sellainen joka syyttää vastapuolta em. leimakirveen käyttämisestä sellaisella voimalla että oikeasti rasistikin voi sanoa että "en ole rasisti". Tämä on nähdäkseni ongelma.

Olen itse katsonut että tekosyyt tunnistetaan vaikutuksista. Eli ; Jos jokin kriteeriattribuutti on todella takana, se on se jonka muuttuminen muuttaa asioita. Näin ollen jos jokin osuu kriteeriattribuuttiin tämän rajatun ryhmän ulkopuolellakin, hänet asetetaan samaan asemaan, Jos tämän vain sanotaan olevan asian takana, ei asian muuttaminen vaikuta. Vaan jos syytetty osuu haluttuun kategoriaan vaikka ei täytä ääneen sanottuja ehtoja ei ehtojen täyttymättömyys haittaa.

Toki tilannetta voidaan katsoa myös koherenssin kautta ; Esimerkiksi jos on ihminen jonka mielestä hän ei vastusta maahanmuuttoa mutta ei pidä työttömänä loisimisesta ja vaatii että sitä tehdään työtä, mutta sama ihminen on vaatimassa että maahanmuuttoa haluavat ihmiset varmuuden vuoksi suljetaan muurejen taakse, niin hän tosiasiassa tuskin on hirveästi mitään työasioita miettimässä. Nämä ovat kaksoisstandardeja ja sinällään kuvaavat vilpittömyyttä tai järjenkäyttöä. Mutta kuitenkin hieman eri asia kuin mistä tässä puhuin.

Tässä mielessä on kiinnostavaa miettiä sitä, miten keskimääräinen syytös puhuu islaminuskosta. Työllistymisestä ja vastaavista; Tässä kohden on selvää että suhtautuminen oman maan työttömiin ei ole sama. Eli jos suomalainen ei mene töihin häneen suhtaudutaan eri tavalla kuin pakolaiseen. Näin ollen kysymyksessä avainteesi on kenties liitoksissa työntekoon. Mutta todellinen vaikutin on kuitenkin syntyperässä ja kansalaisuudessa.

Tai ei edes kansalaisuudessa aina. On mahdollista että ihminen korostaa kansalaisuutta sanoissaan. Mutta maassamme syntynyt suomen kansalainen ja työtä tekevä kristitty maahanmuuttaja - jollainen btw. oli eräässä työpaikassani - saa kuulla samanlaisia lausuntoja, on selvää että "kansalaisuus" onkin jotain jota ei tunnisteta mistään juridiikasta tai statuksesta. Ne ovat jotain jotka nähdään "naamasta". Nämä eivät voi olla uskontoa tai kansalaisuutta koska ne eivät näy päällepäin. Tämänlainen toiminta on de facto rotuperustaista eli rasismia.

Toiminta triggeröityy rodusta eikä analyysi islamilaisuudesta kiinnotsa, sitä ei haluta tehdä, joten kyseessä on rasisti. Ja jos väittää ääneen että ei ole niin on valehteleva rasisti tai idiootti rasisti. (Vaihtoehtoja tälle ei ole eikä tule.) Jos uskonto olisi tärkeää olisi havaittavissa enemmänkin samantyylistä aggroilua joka on itse asiassa minua jo hiemankin nuorempien sukupolvien parissa aika tuttua. Terrorismi Euroopassa oli nimittäin ei-niin-kauan-aikaa sitten vahvasti kristillistä. Tarkalleen ottaen katoliset-protestantit -vääntöistä. Tällöin tiellä kulki joukkoja jotka oikeasti tenttasivat ihmisten uskonnollista vakaumusta. Tässä mielessä aggroilevat ei-rasistit ovat jännittäviä. He nimittäin eivät näitä kysymyksiä tee. He eivät kysy "onko työpaikka tai työpaikkahaastattelu tulossa" eivätkä he kysy myöskään siitä että "oletko islamisti vai kristitty". Mikä kertoo oikeastaan kaiken mikä tarvitsee tietää.

Toki tässä on huomattava että islamin vastustus ei sekään usein näytä riittävältä. Esimerkiksi vanhassa kotikaupungissani Järvenpäässä on jo vuosia ollut moskeija. Siitä ei ole ollut mitään ongelmia. Mutta kyseessä ei ole mikä tahansa moskeija. Alueen moskeijan taustalla ovat venäjältä peräisin olevat tataarit. Olen keskustellut tataareista maahanmuuttokriittisten kanssa ja heihin näytetään suhtautuvankin kohtuullisen asiallisesti. Eli tässä mielessä pelkkä ulkomaalaisuus, ulkomaalaisuustaustaisuus ja islamilaisuus ei triggeröi. Mikä vihjaa siihen että islam ei ole kovinkaan vahva kritiikin ydin. ; Moni näyttää vastustavan hyvin vahvalla triggeröitymisasteella nimenomaan arabitaustaisia ja mustia, jotka ovat islamilaisia lähinnä tilastollisesti ja tätä asiaa ei olla kiinnostuttuja testaamaan.

Tästä kohden jokainen voi ihan itse miettiä onko triggeröitymisen takana ajatus rodusta vai uskonnosta. Vai kenties siitä että islam ei olekaan maahanmuuttokriitikoille mikään monoliitti vaan takana on enemmänkin ajatus siitä että tataarien islaminusko on jotenkin oleellisesti erilaista. Selvää on että tämä ei missään tapauksessa voi olla niin yksinkertaista kuin miksi sitä kuvataan.

Huhtasaaren kansanryhmä

Laura Huhtasaari puolusti Teuvo Hakkaraista sanomalla, että "Itse ajattelen, että muslimit eivät ole kansanryhmä. Heitä on 1,7 miljardia. Muslimit eivät myöskään ole kansanryhmä Suomessa, vaikka osa heistä kuuluu uskontoon nimeltä islam." Jos Huhtasaari olisi oikeassa, muslimeilla ei olisi tietenkään missään olosuhteissa minkäänlaista suojaa ns. kansanryhmää vastaan kiihottamista vastaan. Kiihotus kansanryhmää vastaan taas on puhetta tai kirjoitusta, jonka tarkoitus on halventaa tai pelotella kansanryhmää tai lietsoa väkivaltaista tai syrjivää toimintaa kansanryhmää kohtaan.

Huhtasaaren lausunnossa on outouksia; Ensinnäkin miten se että joitakuita on 1,7 miljardia ei tee heistä kansanryhmää? Olen käsittänyt että kansanryhmä koostuu useammasta kuin yhdestä yksilöstä jolla on jokin tunnistettava piirre. Tässä kohdassa Huhtasaaren lausuntoa tuskin onkaan mitään järkeä.

Mutta sitten tulee se "osa heistä kuuluu uskontoon nimeltä islam". Täysjärkisen ihmisen ensimmäinen reaktio on yksinkertaisesti kysyä ironisesti että mitä uskontoa ne muut muslimit sitten kannattavat? Tässä kohden Huhtaari on todennäköisesti kuitenkin jossain määrin perillä jostain. Hyvin epäintuitiivisella tavalla mutta kuitenkin.

Tässä keskustelussa voidaan tuoda esiin Martti Lutherin "Juutalaisista ja heidän valheistaan". Kirjan kohdalla on usein tarkasteltu sitä vihataanko siinä juutalaisia uskontoja vai juutalaisia etnisenä ryhmänä. Tässä osa on jopa puolustanut Lutheria selittämällä että teksti ei ole lainkaan antisemitistinen, vaan antijudaistinen. Ja että Luther käy siinä judaismia, siis uskontoa, vastaan. Kysymys ei ole rodusta. Toisin kuin vaikka natseilla joilla oli kyse rodusta. Tässä kohden henkenä näyttää olevan se sama asenne jota voidaan havaita nykyään monilla maahanmuuttokriitikoilla jotka selittävät että he eivät ole rasisteja vaan moittivat islamia uskontona. He vastustavat islamismia. Tämänlaatuiset erot kiinnostavat joitakuita suunnattomasti. (Itselleni on aivan sama mikä on se syy jolla ihmistä kohdellaan. Se tapa jolla kohdellaan painaa enemmän kuin taakse asetetut argumentit. Tässä kohden laki on hyvin samoilla linjoilla. Kansanryhmäksi kelpaa uskonto, rotu, vammaisuus, sukupuolinen suuntautuminen ja oikeastaan miltei mikä tahansa jos se voidaan jotenkin rinnastaa tai nähdä rinnastettavana näiden kanssa; Kategorinen kansanryhmyyden kielto onkin suuressa määrin sama kuin väittäisi että jotkut eivät edes ole ihmisiä ja että heille eivät siksi kuuluisi ihmisoikeudet.. Jotenkin epäilen että Huhtasaari ei ihan tarkoittanut tätä...)

Huhtasaaren tuottama ongelma on tietenkin siinä että jos muslimit ovat rotu ja islam uskonto, niin muslimien kritisoiminen ei sitten enää olisikaan automaattisesti ei-rasismia. Tässä mielessä Huhtasaaren lausunnossa on omituinen twisti. Sitä on hyvin vaikeaa nähdä tolkullisen ihmisen lausuntona. Ja se on kohdistettu maahanmuuttokriitikkoon joten maahanmuuttokriitikolla olisi ideologisia syitä vääntää Huhtasaaren lausunto parhain päin. Mutta jos hän tekee tämän, niin hän avaa takaportin rasisimisyytteille.

Muslimiksi kutsuminen onkin siitä kiinnostava asia, että se on käänteistä uskonnollistettua etnisyyttä.

Edward Wilson on kutsunut uskonnollistetuksi etnisyydeksi toimintaa jossa etninen ryhmä saa etua kulttuurirelativistisessa ympäristössä ; Kun mielipiteenvapaus ja uskonnonvapaus ja kulttuurirelativismi antavat ideologioille oikeuksia, on etnisen ryhmän kannattavaa ideologisoida piirteitään. Tekemällä tekemisistään uskonnon asia muuttuu kulttuuriksi jota tulee kunnioittaa ja jolle tuleee suoda vapauksia. Jos uskonto saa erityistä suojelua ja vapauksia niin rotu sitten luo suojaa kritiikiltä. Ja näin ollen rasistien kannattaa naamioida rasismiaan mahdollisimman paljon ideologiaan kohdistuvaksi kritiikiksi. Islaminusko on tietenkin sitten virallisesti se asia jota kritisoidaan, mutta islam sitten tunnistetaan etnisen alkuperän, ihonvärin ja vastaavien piirteiden kautta. Kun uskonto nähdään naamasta..

Onko "Assassins Creed" uskonnonvastainen pelisarja?

Kirjoitin eilen antiteistisistä peleistä. En toki ole pelannut - saati ylianalysoinut - kaikkia maailman pelejä. Kuitenkin olen kirjoittanut paljon "Assassins Creed" -pelisarjasta. Tuossa yhteydessä se ei kuitenkaan tullut mainituksi edes nimeltä. Joku voisi sanoa, että tämä on vakava virhe. Moni uskovainen näkee, että se pilkkaa uskontoja ja etenkin kristinuskoa. Peli toki miellyttää minua ja olen tunnettu asenteestani joka ei hyväksy teismiä yleisesti (Theism in General) ja joka on moitteissaan erityisen kristinuskokeskeinen (Christianity in Particular). Tämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin se, että tämä peli tukisi maailmankuvaani tai yleisesti hellisi sitä. Itse asiassa kenties jopa päinvastoin.

Tämä ansaitsee kannanoton, koska peliyhteisöissä asiasta on vinoiltu enemmän tai enemmän, puolin ja toisin.

"When I was a young man, I had liberty, but I did not see it. I had time, but I did not know it. And I had love, but I did not feel it. Many decades would pass before I understood the meaning of all three.
And now, the twilight of my life, misunderstanding has past into contentment. Love, liberty, and time: once was so disposable, are the fuels that drive me forward. And love, most especially, mio caro. For you, our children, our brothers and sisters. And for the vast and wonderful world that gave us life, and keeps us guessing. Endless affection, mio Sofia.
Forever yours -Ezio Auditore Da Firenze"
(Ezio Auditoren viimeinen kirje ennen kuolemaansa.)

Pelisarja toki keskittyy temppeliherrojen (templars) ja salamurhaajien (assassins) väliseen kiistaan. Pelissä temppeliherrat ovat vastustajia.
1: Jos katsotaan ensimmäisen pelin rakennetta, se keskittyy ristiretkien aikaa. Ja ristiretket jakavat vihollislinjat. Näin voitaisiin ajatella, että peli olisi korostetun antikritillinen. Tätä korostaa se, että tässä pelissä esitellään yksi ensimmäisen sivilisaation esine, joka ei ole uskonnollisesti neutraali ja joka esitetään varsin negatiivisessa sävyssä. Selvästi kristinuskoon sidottavissa oleva Eedenin omena esitellään jonain, jonka avulla ihmisistä hypnotisoidaan tahdotonta massaa.
2: Ezio Auditoren kohdalla kristinusko on erityisessä huomiossa. AC II pitää Borgioiden liittoumaa aka katolisen kirkon paavia vihollisena. Tämän voi vielä ymmärtää sitä kautta, että Borgiat olivat aika ikävää porukkaa ja siihen aikaan vallassa. Mutta kun siirrymme "Revelationissa" ottomaanien valtakuntaan, tämä kulttuuri on vallassa mutta vihollisena ovatkin kapinalliset bysantin asiaa ajavat tahot (byzantines). Toisin sanoen vastassa onkin toinen ryhmä kristittyjä, eivät katoliset vaan ortodoksit. Assassiinit tukevat siis vallitsevaa järjestelmää, jonka tekee erikoiseksi myös se, että Konstantinopoli oli alkujaan Bysantin valtakunta. 1453 Konstantinopoli valloitettiin turkkilaisten ottomaanien toimesta. Ottomaanit olivat tätä kautta myös ulkopuolinen kulttuuripyrintö alueella.

Tilanne on mielenkiintoinen ja näissä syytöksissä on voimaa. Joku voisi huomioida ajan. Onhan nykyään tehty paljon FPS -pelejä joissa soditaan Lähi-idässä. Tämä ei kuitenkaan tee näistä peleistä islaminvastaisia. Ei vaikka päähenkilöt ovatkin kristittyjä Amerikkalaisia. Kyyninen minäni vihjaa kuitenkin, että FPS -pelit voidaan nähdä ideologisina Voittajan Oikeuden heijasteina joissa aiheena on ihmisoikeusrikokset ja sotarikosten tekeminen. Eli että sekulaarina aikoihin sidottuihin peleihin tulee helposti sekulaarit "likaiset motiivit". Joten tietyssä mielessä voidaan sanoa että kenties uskonnon dissaaminen onkin osa Assassins Creedin syvää kudelmaa.

Mutta ei ole.

Erityisen kristinuskonvastaisuuden kumoamiseksi riittää se, että näkee ensimmäisen pelin loppuratkaisun. Toisiksi viimeisessä vaiheessa Altaïr pelastaa kristittyjen johtajan temppeliherrojen suunnitelmilta. Tämä salamurhalta pelastettu hahmo ei ole sen vähäisempi kuin Richard I Leijonamieli. (Tässä mielessä Altaïr on Robin Hoodin tapaan vastustamassa osaa vallankäytöstä ei koko rakennetta.) Lopputaistelu liittää islamin ja salamurhaajien johdon harrastaman ideologisen vallankäytön suurimmaksi ja perimmäiseksi syylliseksi ; Assassiinien johtaja, Rashid ad-Din Sinan aka. Al Mualim, on se joka käyttää omenaa omiin tarkoitusperiinsä ja muun muassa aivopesee koko salamurhaajien kaupungin tahdottomiksi sätkynukeikseen. Kristityt kohteet esitetään peräti osaksi hänen salajuontaan. (Puhumattakaan siitä että tosiasiassa monet pelin salamurhien kohteetkin olivat islaminuskoisia, eivätkä kristittyjä ; Al Mualim kun halusi valtaa, ja raivasi Altaïrin avulla sekä kilpailijoitaan että vihollisiaan. Joka korostaa ideologian irrelevanttiutta ja nostaa asenteen päällimmäiseksi.)

Ottomaanien valtakunnassa on sitten mielenkiintoisempi tilanne. Kun itse aloin pelaamaan peliä, ja aihe nostettiin esiin, ajattelin että pelisarja teki vaarallisen tempun. Sillä suunnilleen mikä tahansa ratkaisu voitaisiin nähdä pahana. Jos peli vastustaa Ottomaaneja, Assassins Creed voitaisiin nähdä antiteistisenä ja kommunistisena pelinä jossa vallankumouksia harrastetaan vallankumousten vuoksi. Jos se vastustaa Bysanttilaisia, se voidaan nähdä sinä, että peli on erityisesti kristinuskoa vastaan. Kuitenkin tässäkin korostuu lähinnä se, että assassiinit olivat järjestelmän ulkopuolisia. Ainut syy, miksi he olifvat bysanttilaisia vastaan ja ottomaanien puolella oli se, että ottomaanien valtakunta oli pluralistinen, moniarvoinen. Kristillisyys taas on usein ollut kristillistämistä ja yhteiskunnan pakkokristityttämistä.

Myöhemmät pelisarjat sitten ovat irtautuneet uskontoaiheesta hyvinkin pitkälle.

Moni on raivostunut ACIII siitä, että se puolustaa intiaaneja eikä näytä USA:n vapauspyrkimyksiä täysin tahrattomina. Peli esimerkiksi nostaa esille intiaanien ja orjien oikeudet, ja miten patriootit halusivat vapauttaa USA:n veroista, ja että orjat ja intiaanit olivat jotain joiden vapautumisesta ei välitetty. Eli vapautuminen koski vain tiettyjä ihmisiä ja tietyistä asioista. Kuitenkin peli on itsenäistymisen puolella - ja osa onkin pahastunut siitä miten pelissä tapetaan muuten usein niin urheina ja hienostuneina nähtyjä brittien punatakkeja. ; Tässä pelissä sitten kylässä yksi oleellinen hyvinvoinnin lähde onkin kirkko. Kristillinen kirkko, jossa on pappi. Pappi joka esitetään hyveellisenä. Toki peli mainitsee että Connor ei ole itse uskonnollinen, mutta että hän kuitenkin näkee uskonnon tuomat lisäarvot moniin asioihin.

ACIV taas on vaikeaa nähdä mitenkään uskonnollisesta kontekstista. Aihe paistaa poissaolollaan. Piraatit eivät ole uskontoa vastaan, edes uskonnottomia. Aihe on ikään kuin läpinäkyvä. Ja tämä peli läpikäykin lähinnä piraatin suhdetta siihen mitä tarkoittaa olla assassiini.

Ja koko murhaamisen perusrakenne sotii uskonnonvastaisuutta vastaan.

Kun otetaan mikä tahansa AC -peli ja sen tehtävärakenne otetaan vähänkin tarkempaan analyysiin, voimme huomata että siinä on hyvin toistuva rakenne. Nimittäin se, että tehtävän pääsalamurhaamisen hetki on jotenkin erityisen intiimi. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki "isojen kohteiden" kuolemat ovat oopperamaisia sepustuksia joissa ei kuolla ennen kun ollaan tehty puhe tai käyty keskustelu. Tässä vaiheessa murhattu esittää aina ikään kuin itsensä asianajajaa. Hän paljastaa vaikuttimensa.

Pelkkä vaikuttimien paljastaminen ei tietysti vielä merkitse paljoa. Nehän voisivat olla kamalia. Korostaa syvää julmuutta tai psykopaattisuutta. Nämä ovat kuitenkin tiukassa vähemmistössä. Selitykset ovat usein jollain tavalla vakuuttavia. ; Ja yllättävän harvoin ne ovat puhtaasti ideologisia, ainakaan sanan uskonnollisessa mielessä. Uskonto on vain yksi osa temppeliherrojen asennetta. Näin uskonto on konfliktissa usein yllättävän pinnallinen. Surmaaminen ja tätä kautta toisen tuntemaan oppiminen paljastaa paljon monisyisempiä verkostoja. Uskonnon ideologinen valta on siis vahvasti eri asia kuin uskonnossa mukana olevien yksilöiden intressiavaruus.
1: Tässä mielessä jos loukkaannut temppeliherrojen kristillisyysyhteydestä teet vähän kuten ne jotka harrastavat uskonnollistettua etnisyyttä ; Otat yksilöiden kaksi ominaisuutta, ja asetat ne stereotyyppisesti yhteen ja oletat näiden välille vaikutussuhteen jossa tietty on "oleellinen" ja toinen "seuraus". Moni peli toki toimii tämänlaisella yksinkertaistuksilla, mutta AC on pelisarjana tätä tasoa paljon mutkikkaampi ja harmaansävyisempi. Toki asiat näyttävät mustavalkoisilta tyhmille, mutta tämä on jossain määrin pelaajan ongelma.

Salamurhien intiimiys pitää sisällään kyseenalaistamisen henkeä. Tämä korostuu ensimmäisessä AC:ssa, jossa Altaïr kuuntelee ja kyseenalaistaa. Surmattujen antamilla tiedoilla selvitetään koko perimmäinen salajuoni. Ja tämä selittää miksi Ezio Auditore siunaa jokaisen surmatun "Requiescat in pace" -lauseella.

Itse asiassa koko pelin maailmankuva on antiateistinen

Jos Assassins Creedin maailmaa pitäisi pohtia, se lähestyy eniten New Age -henkistä hörhöilyä. Jo pintajuonen tuntevat tietävät, että ensimmäiset kolme salamurhaajaa taisteltiin Inkojen kalenteriin liittynyttä maailmanloppua vastaan. Kaikessa nähdään salaliittoja. Jokainen peli pitää juonessaan yksityiskohtia joiden penkomiseen kuluu helposti aikaa. Ne ovat viitteitä erilaisista mystisistä esineistä kristallikalloista Raamatussa mainittuihin ihmeisiin. (Pelisarjan logiikalla en ihmettelisi jos joskus pelaisimme AC 37-peliä, jossa seikkaillaan vuodessa 1990 -luvulla ja jossa paljastuisi että Eedenin omena olisi sama kuin Newtonin omena ja Stewe Jobsin omena.)

AC III koristeli tätä ensimmäisen sivilisaation tekoälyllä joka tekee ensimmäisestä sivilisaatiosta kannaltamme aineettomia ihmeolentoja. AC IV lisäsi tähän tiedon siitä, että ihmiset ovat koneita, joita ensimmäinen sivilisaatio on rakentanut. Joka antaa oman erikoisen kuvansa ACII väläyksenomaisesti nähdystä kohdasta jossa Aatami ja Eeva varastavat (sen Al Mualimin myöhemmin käyttäneen) omenan laitoksessa jossa ensimmäinen sivilisaatio ohjaa ihmisiä tiedeprojektissaan jonka päätehtävä on tietysti ennaltaehkäistä Mayamaailmanloppu joka oli ennen nykyistä Mayojen maailmanloppua...

Pelin henkenä onkin se, että kaikki uskonnot ovat osittain oikeassa. Kaikki viittaavat johonkin joka on joskus ollut totta, ja joka on muuttunut ensin historiaksi, sitten legendaksi, sitten myytiksi ja kenties lopulta unohdettu. Paras kuvaus löytyy tästä pitkässä puheessa joka on AC III lopussa. Siinä ensimmäisen sivilisaation keskenään erimieliset tahot perustelevat omia kantojaan. Tätä ei voi sanoa muuksi kuin joksikin joka sanoo että "Jumalat ovat totta, mutta eivät sellaisia kuin kuvittelimme." Tämä ei ole ateistisuutta, uskonnottomuutta tai uskonnonvastaisuutta. Se tuntuu loukkaavalta ja uskonnonvastaiselta vain niistä jotka eivät siedä kerettiläisyyttä.

Kaikki erilaisia - Kaikki samanarvoisia.

Olen sivunnnut tätä aihepiiriä aikaisemmin muun muassa rasismia käsittelevässä blogauksessani, samoin kuin vainoamista ja sen keinoja käsittelevässä jutussa.

Tosin nyt ajattelin kertoilla hieman kulttuurirelativismista. Tämä on tärkeä aatesuunta, koska sen mukaan eri rotuiset ja eri aatteet eivät luokita ihmisiä paremmuusjärjestykseen.

Christophe Gansin elokuvassa "Le pacte des loups" (The Brotherhood of the Wolf) käsitellään Gévaudanin petoon liitettynä uskonnon ja tasa -arvoisuuden teemoja. Elokuvassa on "kung-fu -intiaani", joka on päähenkilön paras kaveri. Muut tuon ajan ylhäisöläiset sen sijaan pitävät muun rotuisia pakanoina, vähempiarvoisina. Elokuvassa historian mysteeriksi jäänyt Gévaudanin peto, joka "elokuvan ulkopuolella" oli 1760 -luvulla Ranskanmaalla riehunut peto, joka tappoi ihmisiä, ja jonka luonne on jäänyt hämärän peittoon.

Elokuvassa peto oltiin valjastettu syrjijien palvelukseen. (Koska se oli elokuvan sanoma, Kung - Fu -intiaanin akrobatian lisäksi.) Ulkomailta oltiin salakuljetettu hyeena, jota oltiin koulutettu. Tavoitteena oli päästä eitoivotuista ihmisistä eroon, näitä voitiin syyttää pedosta, jota syrjijät väittivät esimerkiksi Jumalan kostoksi vääräuskoisille. Valistushenkinen päähenkilö ei tietenkään uskonut tätä asiaa. Hänen ateisminsa luultavasti vahvistui kun salajuonen takaa paljastui joukko ääriuskovaisia.

Oikeastaan tässä elokuvassa tuli esille se, miksi kulttuurirelativismi on nykyisin hallitsevana.

Vainoamisella on pitkä historia, sitä voisi kutsua "yleisinhimilliseksi". Aina on ihminen ollut valmis liittoutumaan vihollisensa kanssa väliaikaisesti voidakseen lyödä jotain jonka nämä kokevat yhteiseksi viholliseksi. Tätä on sitten oikeutettu ties millä. Apuna on ollut myyttejä ja jumalien käskyjä. Myös Aristoteleen hierarkia ja von Linnén luokittelut, joissa oli erityinen luonnonjärjestys, jossa arvotettiin "luomakunnan portaat". Siinä ihminen oli huipulla ja eläimet tämän alapuolella. Tästä tehtiin sitten erilaisia tulkintoja, joista osassa luokitteltiin kristityt muita ihmisiä paremmiksi. (Harmittomimmillaan tämä eriarvoistaminen johti vain siihen että kristityt menivät harjoittamaan lähetystyötä, pelastamaan villejä ennen kuin näiden tuhansia vuosia kestäneet sosiaaliset systeemit "romahtavat omaan mahdottomuuteensa" ; Käännytystyössähän asettaudutaan aina jollain tavalla ylemmäs, joksikin jonka tulee koulua heikompi kulttuuri paremmaksi.) Näkemys oli aika yleinen: Esimerkiksi George Berkeley tuli aikanaan tunnetuksi siitä, että hän edusti pehmeitä arvoja, koska hänestä orjat olivat sen arvoisia, että heille kannatti opettaa kristinuskoa. Hänestä orjat olivat tämän jälkeen parempia orjia. Kun miettii, että tuollainen näkemys on ollut 1800 -luvulla "pehmeä" ja "suvaitsevainen", ymmärtää kontekstin mistä puhutaan - kenties jopa paremmin kuin esittelemällä niitä hurjempia tai keskimääräisempiä näkemyksiä.

Toki hieman ennen Berkeleytä esiintyi sellainen henkilö, kuin Jean-Jacques Rousseau joka vastusti kulttuurien ja rotujen eriarvoistamista. Hän edusti näkemystä jalosta villistä ; Hän oli sitä mieltä että ihminen oli luontaisesti hyvä, mutta kulttuuri ja tieto on turmellut hänet. Hänestä sivistys olisi pitänyt vaihtaa ja palata takaisin luontoon. Hän sai jonkin verran suosiota, mutta mitään valtaisaa suunnanmuutosta hän ei saanut aikaan.

Kauheimmat esimerkit eivät löydy kristinuskon miekkalähetyksestä, vaikka ne ovatkin aika tunnettuja. Ne löytyvätkin lähempää. Tällin puhutaan tietysti Natsi -Saksasta ja Pääosin englannissa tapahtuneesta eugeniikasta:
1: Natsismia voi ymmärtää hieman romantiikan kauden luonteen kautta. (Johon on lisättävä poliittinen tilanne, jota en tässä kuitenkaan käsittele. Mutta jotta totuus ei unohtuisi...) Kun romantiikka kyllästyi valistuksen maailmankuvaan liian "mekaanisena", haluttiin tilalle tunnetta. Romantiikkaan liittyy kansallisromantiikka, joka tuotti sivutuotteinaan kansallistunnetta: Ei ole sattumaa että Kalevala koottiin silloin kuin se koottiin. Samoin ei ole ihme että Sibelius on kansallissäveltäjämme. Sillä romantiikan ajan hengelle sopivasti he olivat symboleja kansallistunteelle. Ja kuten demokratia on heikko populismille, myös romantiikka oli heikko hieman samantapaiselle ongelmalle. Liiallisuuteen vietynä siitä tulee rasismia. Saksassa tästä taas tuli populistista nationalismia, jossa tiedenäkemyksistäkin hyväksyttiin vain ne, jotka olivat riittävän "Volkish".
2: Eugeniikka taas oli "rotuhygieniaa", käytännössä "jalostusta ihmisillä". Siihen kuului vammaisten pakkosteriloinnit (aivan kuin vammaisten vaikeus saada puolisoa olisi jotenkin niin hyvä että tätä tarvitsisi erikseen tukea...) Eugeniikkan puolesta argumentoitiin evoluutioteoriaan vedoten - tosin taustalla oli edelleen Linnén ja Aristoteleen ajatus kehitysportaista. Tämä on sinänsä jännittävää, sillä saman aikaisesti evoluutiota syytettiin siitä, että se alensi ihmisen eläimen tasolle, ja poisti tuon hierarkian. (Juuri samasta asiasta syytettiin myös Karl Marxia ja Sigmund Freudia.) Eugeniikka ei kuitenkaan ollut pelkästään evoluutiota kannattavien ideologia, vaan esimerkiksi William Tinkle, joka oli muun muassa fundamentalistiuskovainen ja kreationistisen instituutin perustaja - ja ennen kaikkea tunnettu ja aktiivinen evoluution kritisoija. (Hän kiisti jopa sen että ihmiset olisivat eläinkuntaa, hän kritisoi koko luonnonvalintaa - ja tätä myötä "mikroevoluutiota") Hän myös tuotti eugeniikkaa tukevia kirjoituksia, ja kannatti eugeniikaa muutenkin itse. Mutta evoluutioon vetoamista tässä yhteydessä ei kuitenkaan voida myöskään kiistää. Eri kysymys sitten onkin se, kuinka paljon jo taustalla olevia ajatuksia rationalisoitiin. (Karkeasti voisi sanoa, että perustelussa yritetään katsoa faktat ja seurata niitä johtopäätökseen, rationalisoinnissa alussa on johtopäätös ja sitten mietitään miten faktat valitaan ja tulkitaan että ne sopivat siihen. Tämä näkyy yleensä ainakin siten, että rationalisoinnit ovat poikkeuksetta falsifioimattomissa, ts. näkemystä ei voisi kumota millään kuviteltavissa olevalla havaintoaineostolla.)

Sekä natsismia että eugeniikkaa yhdisti rationalisoinnin henki. Ne eivät olleet hirmutekoja, joita tekivät hullut ihmiset, vaan hirmutekoja joita tekivät tavalliset ihmiset, joille oltiin esitetty asiaa tukevia rationalisointeja. Tämä on tärkeä muistaa: Natseja ei vihata siksi että he olivat hulluja, vaan siksi että he olivat tunteettomia tiettyjen kansanryhmien kärsimykselle koska he olivat perustelleet tämän oikeutuksen itselleen riittävän vakuuttavasti.

Kulttuurirelativismi sai suosiota, kun natsien ja eugeniikan kauheudet huomattiin. (Eli toisen maailmansodan jälkeen.) Tässä korostettiin sitä, kuinka ihmiset ovat kulttuurista ja rodusta riippumatta samanarvoisia : Homoseksuaalit, japanilaiset, Zulut ja hindut ovat samanarvoisia kristittyjen valkoisten miesten kanssa. Koska eugeniikka tahrasi genetiikan, eikä hirmutekojen - ihan hyvästä syystä - haluttu toistuvan, tästä seurasi se, että selityksiä kansallisiin eroihin haluttiin selittää muutoin kuin genetiikalla. Ajateltiin että kasvatus ja kulttuuri vaikuttavat siihen minkälainen ihminen on. Tämä näkyy siten, että esimerkiksi naistutkimuksen tutkimusnäkökulma on sellainen, että se käsittelee enimmäkseen sitä, miten naiset kokevat itsensä osana ryhmää ja miten he kokevat roolinsa ja yhteiskunnan paineen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että naisten naiseutta ja eroa miehiin tutkitaan kuin se olisi kulttuurillista. Karkeasti voisi sanoa että kulttuurillisia eroja tutkitaan ja geneettisiä ei. Geenien vaikutusta ei kuitenkaan suoraan kielletä.

Toisaalta kulttuurirelativismi ei onnistunut siinä, mitä se - aivan syystä - halusi vastustaa. Tämän syykin on selvä:
1: Kun sen mielestä mikä tahansa kulttuuri on yhtä hyvä, se antaa luvan myös despotismille. Samoin kulttuuri, joka kannattaa natsismia tai eugeniikkaa on sen omien normien mukaan "Erilainen mutta samanarvoinen".
2: Kulttuurirelativismi on herkkä dhimmitudelle (aggressiivisen kulttuurin edessä väistämiselle) joka suoritetaan siirretyllä nationalismilla (antamalla muille erioikeuksia jotka itselle laitettuna olisivat rasismia.) Tässähän vain tuetaan "toisenlaista kulttuuria" ja vältetään "kulttuurien välistä skismaa" eli pohjimmiltaan suvaitaan ; Se on siis erityisen herkkä ilmiölle, jota Edward Wilson kutsuu uskonnollistetuksi etnisyydeksi. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kun kulttuurirelativismi kieltää jonkun etnisyyden ilmoittamisen paremmaksi, etninen ryhmä voi tehdä itsestään uskonnon, jolloin se on kulttuuria jota tulee kunnioittaa. Tyypillisesti uskonnollistettu etnisyys näkyy siinä, että toisilta halutaan ottaa oikeuksia pois, koska ne ovat heidän oman etnisen perinteensä uskontonsa vastaisia. (Näkemys vaatii uskonnon nimissä kunnioitusta jotta se voisi poistaa muiden näkemyksiin sopivia asioita koska he eivät pidä niistä.) Tämä näkyy erityisen voimakkaasti islamilaisessa fundamentalismissa ja siitä näkyy viitteitä "telaketjufeminismissä" (joka on aivan eri asia kuin "normaali feminismi", jota minunkin voi katsoa kannattavan.) Selkeiten tämä kuitenkin näkyy Amerikkalaisessa maailmankuvassa, jota conservapedian tekstit edustavat hyvin. Conservapediahan syntyi, kun normaalia wikipediaa pidettiin liian liberaaleja arvoja tarjoavana. Conservapedian tarjoamassa maailmankuvassa tärkeintä on se, että tulee tukea Intelligent Designiä ja Raamattua ja kritisoida evoluutiota, kannattaa perinteisiä perhearvoja, joissa miehellä on tietty rooli ja naisella omansa. Olla poliittisesti oikeistoa ja vastustaa tässä sivussa liberalismia ja kommunismia. Autoilu on perusoikeus, ja "Öljy Amerikkalaisten kultaa", joten ilmastonmuutoksen kritisoiminen on hyvä asia. Samaten on hyvä vastustaa aborttia ja kannattaa kuolemantuomiota. (Mitä useamman kohdan näistä saa, sen parempi.) Nämä sidotaan yhteen "One nation under God" -idealla, joka tarkoittaa aivan yksinkertaisesti sitä, että Amerikka perustettiin kristityksi valtioksi, ja että tämä tarkoittaa sitä että sen tulee aina pysyäkin sellaisena - tai jos se ei ole sellainen, se pitää tehdä sellaiseksi. (kts. Dominionismi) Jos joku ei siis kannata näitä arvoja, hän ei ole "aidosti Amerikkalainen". Eli jos et ole yksimielinen tuosta listan kohdasta olet epäamerikkalainen ja Jeesuskin vihaa sinua. Kun otetaan huomioon Amerikkalaisten erikoislaatuinen siirtolaisuutta koskeva historia, joka ei ole edes kovin pitkäaikaista, tämä on juuri niin lähellä Amerikkalaista etnisyyttä kuin voi olla. (Tähän maailmankuvaan liittyy muuten erikoinen toimintatapa - He liittävät uskonnolliseen näkemykseensä joidenkin tieteellisten asioiden kannanottoja, jolloin nämä kannanotot ovat heistä kannanottoja uskontoon. Heistä tämä tarkoittaa sitä että heidän kanssaan erimielisetkin ovat uskovaisia, "maailmankuvallisia". Tämä tekisi eriävistä näkemyksistä jotenkin samanarvoiset.)

Gévaudanin peto on yhä keskuudessamme.