Laajasalon media; Evästeitä rahanarvoisiin etuihin

On hyvin harvinaista, että piispat ottavat kantaa uskonnollisten lehtien tekemiseen. Piispa Laajasalo kuitenkin ohjeisti seurakuntalehteä. Tavallaan. Hän ei sanonut kantaansa kristilliessä lehdessä vaan markkinoinnissa ja mainonnassa. Jossa nostettiin esiin sitä, miten kirkolla on hyvin vähän seuraajia muun muassa sosiaalisessa mediassa. Tämä on hyvin totta.

Laajasalo esitti tähän kontekstiin ratkaisuksi ja muutosehdotukseksi että; ”Kirkon ja kaupungin kohdalla kyse on nähdäkseni siitä, että on haastavaa tehdä journalismia ja samaan aikaan olla kirkolle myötämielinen. Minusta kannattaisi ehkä tähdätä reilummin Finnairin Blue Wings -lehden malliin, joka on selkeästi asiakaslehti. Lehdessä ei niinkään kerrota koneiden teknisistä yksityiskohdista tai moottoreista, vaan kerrotaan niistä kohteista, joihin Finnairin koneilla pääsee.”

Tämänlaiset lausunnot tietenkin lietsovat reaktioita. Omanikin oli se, että jos otamme todella esiin premissin jonka mukaan kirkosta olisi todellakin vaikeaa tehdä journalismia samalla kun on sille myötämielinen, niin olisiko oikea eettinen strategia ylipäätään miettiä miten se saisi sanomansa läpi paremmin. Jos nimittäin on vaikeaa olla myötämielinen kriittisten journalististen ehtojen toteutuessa on taho sellainen, että sitä ei oikein voi mitenkään pelastaa.

Monella on ollut tähän samantapainen kanta. Kirkon ja Kaupungin Päätoimittaja Jaakko Heinimäki esimerkiksi esitti takaisin, että hänestä heidän tehtävänsä ”kirkollisessa työnjaossa on antaa kirkosta totuudenmukainen ja oikea kuva". Ja määrittelee, että ”Kirkko ja kaupungin painetussa lehdessä ja verkkosivuilla on vastuullisen journalismin merkki. Se kertoo siitä, että Kirkko ja kaupunki on sitoutunut noudattamaan Julkisen sanan neuvoston laatimia Journalistin ohjeita.” Tässä hän määritteli totuuden ja kriittisyyden toisiinsa nivotuksi.

Teemu Laajasalo taas näki tähän takaisin, että mainonta ja totuus eivät ole nekään kaksi erillistä asiaa. Kriittisyyden ja molempien puolien esittämisen vaatimukset ja muut vastaavat asiat eivät ole oleellisia totuudelle. Laajasalo näkee että ”kirkon uskottavuus” ei voi nojata siihen että sillä on kriittistä journalismia. Koska monilla muillakaan suurilla toimijoilla ei ole sellaisia. Hän näkee, että julistuksellinen ja journalistinen intressi voidaan sovittaa yhteen, jos välissä on palomuuri ; ”Kirkon tehtävä on julistaa. Journalismi voi näennäisesti toimia julistuksen välineenä. Mutta silloin se ei ole enää sitä, mitä pidetään journalismina. Journalismin tehtävänä on kertoa millainen maailma on. Julistuksen tehtävä on kertoa millainen maailman pitäisi olla.”

Journalismin kriteerien sijaan Laajasalo onkin siirtymässä kriteeristöön jolla punnitaan mainontaa. Mikä on tietenkin järkevää kun huomioi, että hän ensialkuunkin esitti kannanottonsa myynnin ja markkinoinnin, eikä esimerkiksi teologian tai journalismin alan lehdessä. Tässä mielessä on aivan oikein, että Laajasalo näkee että kirkollisten intressit kaikesta huolimatta helposti menevät uutisointiin. Ja toisaalta että fokus pitäisi siirtää sanoman siirtämiseen.

Kiinnostavaa tässä on tietenkin se, että yleensä julistus nähdään julistuksena ulkopuolisille. Eli ei nähdä järkevänä myydä kuvausta ”siitä miltä maailma näyttää” heille jotka ovat jo valmiiksi samaa mieltä. Laajasalo ehdottaa asiaa sen sijaan ”jäsenlehtenä” ”asiakkaille”. Samoin piristävää oli se mikä julistajan kohtaamisessa on usein kysymys. Julistaja kokee että hän puhuu Totuudesta. Kun taas itse näen, että kysymys on manipulointiyrityksestä jossa minut yritetään saada suostuteltua ja myötämieliseksi siihen että menen johonkin paikkaan olemaan sitä mieltä mitä julistaja haluaa. Mahdollisesti vilauttamaan kolehtihaaviin tai sen rahankeräyslain kannalta kompleksiin analogiin rahaakin.

Tämä tietenkin sopii nykyaikaan jolloin jokainen valikoi faktansa maailmassa jossa on normaalia valittaa epätasapainoisesta mediasta, kutsua tätä epäreiluksi ja painottaa sitten että alkaa itse tekemään konservatiivisia uutisia. Elämme maailmassa jossa on mahdollista löytää tyyppejä jotka toimivat mallilla ”Abraham Lincolnin salamurhaa ei koskaan oikeasti tapahtunut - false flag ja fake news”. Koska ”John Wilkes Booth oli näyttelijä.” (Think about it yourself, sheeple!) Itse tosin näen, että tässä takana on kuitenkin se, että heti kun on määritelty ”asiakasryhmä”, päästään tekemään sitä mitä Laajasalon tapaiset pseudoliberaalit papit tuppaavat tekemään. Määrittelemään asiakkaat heidän puolestaan; Kirkossa ja Kaupungissa on tunnetusti monia konservatiivisia ärsyttäviä piirteitä. Eräässä mielessä se itse asiassa on yksi Suomen liberaaleimmista lehdistä.

Tässä kulmassa en ihmettele, että mainettaan konservatiivisempi taho haluaa vaihtaa fokuksen kriittisyydestä markkinointiin ja tutkimisesta julistukseen ja viestinnästä markkinointiin. Itselleni on nyt kuitenkin jäänyt käteen se, että Piispa haluaa määrätä mitä lehtimiehet kirjoittavat. Ja auki on silti jäänyt täysin se, että mihin kaltaiseni libertiini pääsee kirkon kelkkaan hyppäämällä. Teemu Laajasalo kun muitsuu mieleeni markkinointipainajaisista kuten hänen ateisteja koskevista trollipilkkalausunnoistaan ja taloudellisista kuittiepäselvyyksistään. Tälläisen tyypin valitsemista kirkon johtoon ei voitane pitää hyvänä markkinointivetona.

Samalla muistutan siitä että Finnairin mainonta voi toimia jos ja vain jos sen toiminnasta voisi tehdä myös kriittistä journalismia. Esimerkiksi tutkimalla pääseekö luvattuihin paikkoihin todella. Jos ja vain jos nämä lupaukset todella voidaan täyttää, voidaan puhua tahosta joka ylipäätään voi antaa sellaisia markkinointilupauksia jotka ovat millään tavalla viehättäviä ja totuudenmukaisia. Samalla minulla on hieman epäilyjä siitä onko kirkosta, kristinuskosta ja kristillisyydestä ylipäätään mahdollista tehdä viehättävää totuudenmukaisella tavalla.

Olen toki kiinnostunut, jos joku kertoo että kirkkoon menemällä saa alennuksia taivaaseenkuljetuksista jos sattuu tilaamaan Kirkkoa&Kaupunkia ja kuolemaan lento-onnettomuudessa...

---

Viittaukset:
Markkinointi&Mainonta, ”Miksi kirkon on vaikea nykyaikaistua, piispa Teemu Laajasalo?” [https://www.marmai.fi/uutiset/miksi-kirkon-on-vaikea-nykyaikaistua-piispa-teemu-laajasalo-olemme-loistavia-rakentamaan-laitureita-mutta-onnettomia-rakentamaan-siltoja-6726564]
Kirkko&Kaupunki, ”Pääkirjoitus: Onko kirkon median vaikea tehdä kriittistä journalismia? Ei” [https://www.kirkkojakaupunki.fi/fi/-/onko-vaikeaa-tehda-journalismia-ja-olla-kirkolle-myotamielinen-ei]
Kotimaa, ”Teemu Laajasalo mielipidekirjoituksessa: Kirkko ja kaupungin kannattaisi siirtyä toimintaa mainostavaksi jäsenlehdeksi” [https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/teemu-laajasalo-mielipidekirjoituksessa-kirkko-ja-kaupungin-kannattaisi-siirtya-toimintaa-mainostav/]

Kuittien menetyksen teologia (Jesus Saves-Teemu Spends)

Kirkkohallituksen minulle myöntämin valtuuksin, tämän kirkkokansan läsnäollessa;

Tietoonne saatettakoon se, että kirkolla ei ole rahankäyttöongelmia. Meillä ei ole korruptiota.

Meillä on ainoastaan uraauurtavia lähetystyön muotoja jotka ottavat huomioon nykyajan markkinavoimien ja ylikuluttamisen hengen ja jotka ovat suvaitsevaisia erilaisia mediakasvoisia vähemmistöjä kohtaan ottaen huomioon heidän erityistarpeensa ja itsetoteuttamisen mahdollisuutensa.

Meillä ei ole skandaaleja, meillä on ainoastaan aktiivista arvokeskusteluun osallistumista ja keskusteluaherättävää dynaamista mediaprosessiin osallistumista joka kääntää ihmisten huomion kirkkoon ja etiikkaan.

C. S. Lewis rationaalisen kristinuskon höpöyden ytimessä

C. S. Lewis on esittänyt "Ehyt elämä" -kirjassaan että "Päivittäiset rukoukset ja uskonnollisten kirjojen lukeminen ja kirkossa käyminen ovat välttämättömiä seikkoja kristityn elämässä. Meitä on jatkuvasti muistutettava siitä, mitä uskomme. Ei tämä usko eikä mikään muukaan pysy automaattisesti elävänä mielessä. Sitä on ravittava. Jos tutkisit sata ihmistä, jotka ovat menettäneet luottamuksensa kristinuskoon, ihmettelen, miten monta heistä on kääntynyt pois loogisten argumenttien perustuen? Eivätkö useimmat ihmiset yksinkertaisesti ajaudu pois?"

Tähän voidaan jopa viitata jonkinlaisena viisautena. Ja juuri sitä kautta että uskonnottomat ja ateistit ovat hölmöjä eivätkä irtaudu loogisen ja rationaalisen järken kautta kristinuskosta.; Merkittävää onkin että lausunnossa on tieto ja tutkimushalu korvattu asenteella. C. S. Lewis - kuten eivät häntä siteeraavat tyypitkään - suinkaan tee tätä tutkimusta ja kysy ateisteilta. He olettavat tietävänsä vastauksen ilman tutkimuksiakin. C. S. Lewis onkin tullut tunnetuksi siitä että hänhän tunsi joka ikisen ateistin omantunnon ilman tutkimuksiakin. Esitti esimerkiksi ttä jokainen ateisti tietää olevansa väärässä. Hieno mies.

Eikä se tähän jää. Jos nimittäin oletetaan että hänen lausuntonsa seurakuntaelämästä ja uskosta etääntymisestä on tosia niin on selvää että kristinusko ei ole ytimeltään järkevää tai rationaalista.

Jos kristinusko on rationaalinen ja looginen niin sittenhän
(1) kristityt osaisivat purkaa premisseistä johtopäätökseen niitä jumalatodistuksia virheettömästi kadulla. Mitä eivät tee. Olen kokeillut. Heillä on karkeistuksia joistain argumenteista mutta itse osaisi tehdä saman paremmin. Se että ensin korjaa sanomiset laadukkaiksi ja sitten kritisoi näitä parempia juttuja jotka ovat sentää sisäisesti ehyitä argumentteja niin on aika heikolla rationaalisuustaso vastapuolella. Rationaalisuus olisi tärkeää joten looginen rakenne ja logiikan ymmärtäminen ja niiden syvä miettiminen riippumatta siitä ovatko johtopäätökset itselle mieluisia vai ei olisivat tärkeitä. Logiikkavirheet katoaisivat ensimmäisenä jos rationaalisuus edellä mentäisiin.
(2) Ei tarvittaisi mitään seurakuntaelämää kun rationaalinen kristitty kuulisi rationaalisen argumentn kerran ja sitten osaisi sen vettä suitsait vaan koko loppuelämänsä. Ei seura ja seurakuntaelämä olisi tarpeen kun rationaalinen argumentti olisi tiedossa ja hallussa. Seurakuntaelämä ja rationaalisuus olisivat tarpeen vain kertaamisen kannalta. Toisaalta aika monet jumalatodistukset ovat itse asiassa klassisia, melko lyhyitä, määrältään varsin rajallisia ja muutenkin helposti opeteltavia. Jos ne ovat vahvoja jo yksikin niistä riittäisi. Tosin loput ajasta voitaisiin käyttää uusien argumenttien opetteluun. Mutta koska tätä harjoittelua ei seurakuntatoiminnassa yleensä tehdä, on selvää että kysynys ei ole logiikasta ja rationaalisuudesta.

Kenties siksi seuraukuntatoiminnassa ei osata historiantutkimuksen metodologiaa vaikka viitataan Historialliseen Jeesukseen vahvasti todistettuna konseptina. Koska kysymys ei koskaan ole siitä.; Vähän kuten tutkimus tässä C. S. Lewisin lausunnossa. Eihän sitä tarvitse tutkia ja tehdä kun tietää mukamas valmiiksi mitä toinen kuitenkin ajattelee ja mitä nämä eroamisen syyt oikeasti ovat.

Kuulutko kirkkooon.. can you be heard to the church?

Kirkkoon kuuluminen on tietenkin byrokraattinen kysymys. Jäsenyydestä on kysymys. Tässä mielessä kun ihmiseltä kysytään kuuluuko hän kirkkoon on kysymyksessä tähän liittyvä kysymys. Tässä kontekstissa kirkosta erotaan ja siihen liitytään.

Mutta kenties tärkeämpi olisi kysyä että kuuluuko kirkkoon. Siis siinä mielessä että onko oma olemus ja mielipiteistö jotain joka vaikuttaa kirkon sisällä. Tällöin vastaus saattaisi muuttua hyvinkin radikaalisti. Moni kirkon jäsen on hiljaa. Toisaalta itse olen niitä jotka huutavat kovaa ulkopuolelta. Toki minunkin kokemukseni on että minä kenties olen kovaääninen mutta kuulluksi en tule.

Kun kirkosta eronnut uskonnoton huutaa internetissä vlogiin, kuuluuko siitä ääni jos kukaan ei klikkaile?

Kuka ei kuulu joukkoon ; "Ulkopuolinen mädätys"

1.3. homoseksuaalit pääsevät naimisiin. Avioliittolain muutosta vastustettiin osittain siten että hämärrettiin eroa kirkon ja valtion avioliiton välillä. Ja toisaalta sen kannattajat korostivat että kirkko hoitaa omat asiat autonomisesti.

Tässä mielessä asia on sinänsä mielenkiintoinen, että ainakin itselleni kirkkohääpuhe on hyvin irrelevanttia. Oma kantani on ollut karkeasti ottaen se mikä uskontoja muutenkin. Niin kauan kuin ihmisoikeuksia ja Suomen lakia ei rikota, niin syrjikööt sisäisesti ketä huvittaa. Niin kauan kun on mahdollisuus erota kirkosta eikä velvoiteta maksamaan tätä syrjimishupia, niin tehkööt oman sisäisen kannattajahallintansa miten mielivät.

Ja tätä kantaa on tietenkin laki ja kirkkokin. (Joskin he kieltämättä käyttävät hieman erilaisia sananvalintoja asian kuvaamiseen..) Suomen evankelisluterilainen kirkko kun on autonomisempi kuin valtionkirkko. Ts. sillä on valtionkirkkoon liittyvä rituaalivalta ja "luonteva läsnäolo" ja niihin liittyvä vallan ja oikeutuksen demonstrointi. Mutta valtio ei voi päättää kirkon käytänteistä muuta kuin hyvin poikkeavien tekojen kohdalla. Kirkon päätökset tehdäänkin kirkon sisällä. Kirkon autonomiaan kuuluu se, että kirkko säätää omaa toimintaansa koskevat lait, ja eduskunta vahvistaa ne. Kirkon vihkimiskäytäntöjä ja muuta uskonnonharjoittamista säätelevät lait eivät voi olla lähtöisin eduskunnasta, kuten tästä lakialoitteesta. Kirkon pitää itse sellaiset muuntuneet käytänteet laatia. Tässä seurakuntaan kuuumiseen liittyy usein vahva insentiivi ; Kirkkoon kuuluminen mahdollistaa sen että kirkon asioihi voi vaikuttaa sieltä kuuluisasta "sisältä päin". Kirkkoon kuulumattomilla ei tähän ole valtaa. (Paitsi sitä kautta että voivat ehdottaa ja kannattaa lakeja jotka koskevat uskonnon rahoittamista yhteisöverotuksella. Tai voivat asettaa omalle jäsenyydelleen ehtoja joihin kirkko sitten tarttuu tai ei kun suunnittelee asioita sieltä kuuluisasta "sisäänpäinlämpeävyydestä päin"..)

Autonomisuudesta kertoo se, miten voidaan lukea vaikka "kotimaasta" siitä, miten tilanteessa korostetaan omantunnonvapautta, joka tarkoittaa ennen kaikkea mahdollisuutta kieltäytyä vihkimisestä. Moni asia on muutenkin tilannekohtaisesti hoidettavissa. Osa paikoista suhtautuu vihkimisiin myönteisesti, osa ei. ; Oleellista on tiedostaa että homojen avioliiton vastaisen kannan mielestä on uskonnonvapauden vastaista ja vainottua olla sillä puolella jossa ei jouduta puhumaan oman näkemyksen mukaisesta toiminnasta tulevisa potentiaalisista sanktioista ja seuraamuksista.

Silti tilanne on selvästi ahdistava monille homoavioliiton vastustajalle.

Kun katsotaan homojen avioliittojen vastustajia, tässä nousee toistuvasti teema. Teema joka näkyi mainiosti "Paholaisen Asianajaja" -blogin facebookryhmässä. Siellä kysyttiin kovasti tuohtuneesti siitä, miten halutaan että "kaikki menee oman pillin mukaan". Neuvottiin että jos kerhon säännöt eivät viehätä niin sitten pitää perustaa oma kerho ja mennä sinne. Kerho oli tietenkin evankelis-luterilainen kirkko.

Tuohtumukseen on tietenkin helppoa reagoida siten että jos ihmisillä on omantunnonvapaus niin kirkko on tosiasiassa paikka joka on mainostanut että sen sisällä voi vaikuttaa. Ei saisi erota kirkosta vaan vaikuttaa siihen sisältäpäin. Tästä on tehty toki hyvin vaikeaa. Säännöt ovat konservatiiviset. Tarvitaan roima enemmistö että asioita saadaan muutettua. Muuten mennään "kuten siihenkin asti". Kirkon toiminnan säilyminen ennallaan vaatii pienemmän kannatuksen kuin toiminnan muuttaminen. (En toista asiaa sanasta sanaan, mutta kysymys oli huomattavasti pejoratiivisempi joten tämä tosiasiassa antaa kysymyksestä vähemmän raivopäisen ja tätä kautta uskottavamman kuvan. Tämä on siis tavallaan palvelus. Mielestäni on hyvä joskus katsoa sanoman sisältöä ja ohittaa kiukkuista muotoa. Olen itsekin sellainen raivopää että olisi mukavaa jos itsellekin joskus tapahtuisi jotain vastaavaa.)

Mutta jos kirkko muuttaa käytänteitään niin kyseessä on juuri se että kerho muuttaa näitä sääntöjään. Kyllähän jokainen kerhovertaukseen lähtevä toki ymmärtää tämän. Samoin kuin tietenkin ymmärtää sen että jos on kaksi mielipidettä "homot eivät mene naimisiin" ja "homot menevät naimisiin" niin molempia ei voida saada. Ja että ennen ei tullut konservatiiveilta nurinaa kun asiat menivät "heidän pillinsä mukaan". Ei nurinaa kuulunut vaikka elettiin yhtenäiskulttuurissa jossa asiat menivät "heidän pillinsä mukaan" myös kirkkokerhon ulkopuolella.

On selvää että tässä onkin kysymys toisesta asiasta.

Muutosvastarintaisten parissa on kehittynyt voimakas kertomus siitä miten kirkon ulkopuoliset voimat ovat kovasti pelaamassa tässä kohden. Tästä maailmankuvasta saa kenties asiallisimman kuvan nappaamalla esiin Arto Jääskeläisen sanomisia. Jääskeläinen on huomattavasti asiallisempi kuin ryhmän kyselijä.

Jääskeläisen puheissa toistuu ajatus kirkon ulkopuolelta tulevista vaatimuksista. "Kirkkoon ja uskonnollisiin yhteisöihin kohdistetaan ulkoapäin vaatimuksia, jotka ovat perustavan laatuisesti yhteisöjen sääntöjen ja opin vastaisia. Yksi esimerkki, mutta ei ainut sellainen, on vihkiminen samaa sukupuolta olevalle parille." Tähän on löydettävissä tarkennuksia. "Kirkolla on oppi ja säännöt. Jäsenyys on vapaaehtoinen. Jos ei halua noudattaa sitä, on parempi poistua. Voithan perustaa oman seurakunnan, missä Raamatusta revitään pois ne sivut, jotka ei miellytä eikä sovi sinun kehittämääsi järkeisoppiin." Tämä teema toistuu Jääskeläisellä muuallakin, ja luo lisävaloa kokonaisuuteen. "Kaikkien suomalaisten kirkko- ja tunnustuskuntien virallinen kanta avioliittoasiassa on, että avioliitto tarkoittaa vain miehen ja naisen liittoa." ... "Kaikissa merkittävissä Raamattuun tai Koraaniinkin perustuvissa yhteisöissä virallinen kanta on miehen ja naisen liitto. Ei siitä ole epäilystä, etteikö virallisesta kannasta poikkeavia pappeja olisi tai etteikö hakemalla löytäisi edes jotain yhteisöä, joka on tuosta poikkeava."

Jääskeläisen kuva uskonnoista ja uskonnonvapaudesta onkin sellainen, että hänelle uskonto on pyhä kirja+sen dogmatiikka+sille alistuminen täysin. Toisin sanoen uskonnonvapaus on enemmänkin instituution vapautta. Sitä että Raamatulla ja sen oikeaoppisella tulkinnalla on instituutio joka antaa määräyksiä. Kokonaisuus joko otetaan sellaisenaan tai kerhosta pois. ; Tämä näkemys eroaa hyvin vahvasti siitä uskonnonvapausajattelusta joka on ollut länsimaille vallitseva hyvin kauan ; Uskonnonvapaus on yksilön vapautta. Instituutioilla ei ole omantunnonvapautta ja lupaa koostaa ihan itse omia mielipiteitään.

On erikoista että vihervasemmistolaisuus nähdään hänen lausunnoissaan suoraan epäkristillisyytenä. Mutta se onkin liitoksissa juuri tähän yksilöiden omantunnon täysin ohittavaan uskonnonvapauden uusiomääritelmään ; Dogmaa vastaan olevat eivät ole enää kristittyjäkään. Vääräoppisten tulisi erota kirkosta sen sijaan että äänestäisivät omia kantojaan ja tekisivät niistä kerhon uusia sääntöjä.

Onkin mielenkiintoista miettiä mitä kirkosta eroaminen ja kirkkoon kuuluminen ja sen ulkopuoliset voimvat tarkoittavat.

Konservatiivien menoa katsellessa on helppoa huomata että moni heistä eroaa kirkosta koska kirkko tekee heistä vääriä asioita. Tämä nähdään suoraan epäkristillisyytenä. Toisin sanoen kirkkoa uhkaavat piispat ja papitkin ovat kristinuskon ulkopuolisia voimia jotka mädättävät. ; Samalla uskonto on äärimmäisen politisoitunut ja ei-kirkkoonkin kuuluvat lainsäädäntökysymykset tulkitaan tässä samassa viitekehyksessä ja siksi kristitty joka äänestää homoseksuaaleista väärin eduskunnassa joskaan ei kirkon sisäisissä äänestyksissä edustaa myöskin kirkon ulkopuolisia pahoja voimia. ; (Kirkkoon kuulumaton voikin sitten ilmeisesti edustaa kirkon sisäpuolisia voimia? Ainakin kirkosta kovaäänisesti eronneet fundamentalistit ovat kovasti haluamassa määrittää mitä kirkon tulee tehdä.)

Tämä on tietenkin lähinnä deskriptiivinen kuvaus. Minun ei tarvinne erikseen tuomita tai kritisoida. Jääskeläisen kritisoiminen onkin kuin kantaisi lusikalla vettä kuivaan kaivoon. Sen sijaan katson mitä tämä tarkoittaa vallankäytön kannalta.

Kirkkoinstituutio on siitä mielenkiintoinen että sillä on tällä hetkellä (1) isohko ja varmahko rahoitus. Kirkollisvero yhdistettynä yhteisöverotukseen takaa jotain jota lahkoilla ei ole. (2) Melko hyvä maine. (3) Erinomainen näkyvyys.

Näistä onkin kysymys kun puhutaan siitä miksi erimielisiä halutaan ehdottomasti ajaa eroamiseen. Vaihtoehtoina kun on se, että (1) säännöt pysyvät ennallaan ja vääräoppiset poistuvat (2) säännöt muuttuvat ja itse joudutaan muuttamaan. Ja on mukavaa jäädä sellaiseen jossa on enemmän resursseja. Tähän liittyen huomiotaherättävää on sekin, miten uskonnonvapauden vastaisena monet uskonnolliset tahot näkivät sen kun kirkko leikkasi niiden taloudellista tukea. Nämä järjestöt suhtautuivat usein homoseksuaaleihin varsin vastahankaisesti ja jopa aggressiivisesti. Oli mielenkiintoista miten heidän mielipiteisiinsä ei puututtu. Ainut mihin puututtiin oli heidän rahoituksensa. Toisin sanoen uskonnonvapauden vasustamista näistä ihmisistä on se että muut ihmiest eivät halua maksaa sitä. (Tässä mielessä jokainen kristitty joka ei takaa sitä että voin miekkailla ilmaiseksi syrjii minua. Nyyh. Vainotun kyynel. Kauheaa kuin rutto, kuppa ja miesflunssa!)

Toki asiassa on yksi lisäkin.

Kirkon fundamentalistit ovat olleet sellaisia että maailma on pitkään mennyt heidän pillinsä mukaan. He ovatkin nyt olleet viimeiset pari vuosikymmentä katkeroituneita siitä että he ovat hävinneet monia kannanottoja. Tässä mielessä on luontevaa että he kokevat että maailma yhä enemmän mädättyy hyppimään liberaalien pillin mukaan. Tässä unohtuu että jokainen muutos on tarkoittanut että ennen tätä heillä on ollut maailma mallilla jossa on hypitty fundamentalistien pillin mukaan.

Tai luulenpa että harva on unohtanut yhtään mitään. Sillä samat tyypit ovat elossa. Itse asiassa uskonkin että liberaalien mädätyksessä on tuhon tuntua syistä joita psykologi kutsuisi projisoinniksi. Konservatiivit pelkäävät että liberaalit ovat samanlaisia vallassaolijoita kuin hekin ovat olleet. Kun antamieni Jäskeläisen linkkien takaa löytyy lausuntoja siitä että pitäisi tehdä vaikeammaksi tallata, on takana villi totuus. Sääntöjenmukaisen piinaamisen ammattilaiset tietävät kyllä mitä heitä itseään voi odottaa.

Olenkin hämmästynyt miten monet homoseksuaalien avioliiton puolustajat ihmettelevät ja kyselevät. Itselleni on ihan selvää mikä Jääskeläistä pelottaa. Itse asiassa on sanottava että olen pirunmoinen jätkä ja pelottava vastustaja kenelle tahansa missä tahansa asiassa ihan sillä että toimin ihmisiä kohden kuin fundamentalistikrisityt tekisivät. "WWFD" ("What Would Fundie Do") on usein oikotie aika tehokkaisiin ja häijyihin temppuihin. Jotka ovat vähemmän raakoja ja ilmiselviä kuin ISIS -terroristien päänkatkuu. Mutta jolla vihollis-puoli-ihmisiä on näpsäkkää ajaa itsemurhaan. Ja joista ei itse joudu vastuuseen kovin helposti. Häijyys-riskittömyys -akseli on se jolla Suomessa on näissä asioissa pelattu. Onkin hyvä ensin katsoa mitä Jääskeläinen haluaa korjata. Tätä kautta saadaan arvokkaita vihjeitä. Sitten tarjoan hieman spoilereita. Sitä kautta voi ymmärtää että Jääskeläisen huolet ovat todellisia. (Ei sillä että välittäisin. Itselleni merkittävää onkin lähinnä saada maksaa potut pottuina. Annan sen armon mitä osoittivat minulle. Eli tarjolla on aina vain kovemmalle vaihteelle siirtymistä eikä koskaan löysää tai periksiantamista.)
1: Suoraan sanoen asian ihmettely on vihjeettömyyttä. Vastaavaa kuin kysyisi vakavasti askarruttavana ja avoimena probleemana kysymystä "miksi ihmiset pelkäävät ja kokevat vastenmielisyyttä kristinuskoa kohtaan?". Itse ihmettleen sitä miten en "kristinuskon kokemiseni" jälkeen ole yrittänut useampaa itsemurhaa. Samoin kuin sitä miten kostonhimoni on niinkin maltillista ja raivonpuuskani niin harvinaisia kuin ne ovat. Kiusaamiseen on ollut keinoja ja ne ovat tehokkaita ja pelottaa ajatuskin että ne kohdistuisivat itseen tai läheisiin. Asia nyt vain on näin. Jos ei kristittyjä miellytä niin toimikaa hittovie sitten oleellisesti toisella tavalla, sellaisella vähemmän mulkkumaisella ja yleispaskiaismaisella. Ymmärrän että konsepti on hämmentävän monelle moraalin rappeutumisesta huolestuneelle arvotyhjiötä pelkäävälle niinmaan totaalisen vieras. Tai en ymmärrä, mutta näin olen huomannut olevan.

"Näistä ongelmista johtuen parempi suoja sekä tarkennukset lainsäädäntöön ja menettelyihin tuntuvat tarpeellisilta:
1) Uskontokuntien autonominen asema tulisi vahvistaa eduskunnan kiireellisellä päätöksellä selkeämmin niin, että ongelmia ei synny. Periaatteen tulisi olla selkeä, että vihkiminen on yhteisön oikeus yhteisön omilla ehdoilla, ei velvollisuus. Lisäksi oikeustoimen, kuten kirkollinen vihkiminen, tulee olla pätevä ja rekisteröitävissä vain, kun se on tehty yhteisön sääntöjen mukaisesti. Nämä rajaukset poistaisivat painostuksen kirkkoa ja uskonnollisia yhteisöjä kohtaan.
2) Uskonto, vakaumus ja oikeus ilmaista mielipiteensä tulisi suojata paremmin syrjintää, tukahduttamista, mitätöintiä ja vihamielistä toimintaa vastaan. Myös oleellinen kohta: Riippumatta kohdistuuko teko vähemmistöön vai enemmistöön.
3) Vanhempien oikeus kieltäytyä vakaumuksen vastaisesta opetuksesta ja poliittisesta vaikuttamisesta koulussa pitäisi kirjata selkeästi ja täydellisesti Suomen lakiin. Euroopan Ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2. artikla englanninkielisessä merkityksessään tulee ottaa huomioon. Lisäksi politisoitunut materiaali, kuten Setan tuottama, ei kuulu kouluun.
4) Oikeutta perustaa yksityiskouluja tulee vahvistaa. Lupamenettely olisi parhaimmillaan helppo ja nopea. Lupia perustaa yksityiskouluja näyttäisi olevan aiemmin hankaloitettu poliittisilta vaikuttavin perustein. Yksityiskoulut voisivat helpottaa myös kuntia mahdollistaen monipuolisemman opetuksen tarjoamisen täydentäen kunnan omaa opetustarjontaa."

Miltä näyttäisi jos tässä annettaisiin samalla mitalla?

Alla on teksti jossa on periaatteita ja tilanteita joita on aivan oikeasti tullut vastaan. Monet niistä ovat tuttuja kaikille jotka ovat olleet kirkossa - etenkin ns. "luottamushenkilöiden" kanssa tekemisissä. Nämä temput ovat monesti käytettyjä ja suosittuja. Ja niihin on liittynyt runsaastikin arvokeskustelua. Twisteistä huolimatta moni varmasti tunnistaakin tapahtuneet tilanteet. Sen jälkeen ei varmasti ole vaikeaa ymmärtää miksi niitä "Kiristyksiä" halutaan nyt. Ja miten ennen tämänlaiset käytänteet ovat olleet jotain joita nämä asiasta nyt valittavat eivät missään tapauksessa ole halunneet purkaa tai muuttaa aikaisemmin. Tässä yksinkertaisesti pelätään että metsä vastaa kuten siihen on huudettu. (Omalla kohdallani 1990 -luvun lopusta asti.) Ja rehellisesti sanoen ; On ihan inhimillistä että yhteistyö ei suju sellaisen ihmisen kanssa joka on ensin kauan ollut paskiaismainen, valtaakäyttävä, ilkeä ja muutenkin nuiva.

1: Ensin ole aktiivinen ja kartoittava seurakunnassasi. Kysele ja selvitä ihmisiltä heidän kantansa homoihin. Vaikeneminen on epäilyttävää. Korosta tässä positiivista uskonnonvapautta ja lupaa keskustella sananvapaudellisesti mielipiteistä. Utelua ei saa rajoittaa mitenkään. Ohita pyynnöt. Utele sähköpostilla. Jos muuten ei käy selväksi, kysele ihmisen tuttavilta. Tätä kautta kartoitat kaikki seurakuntasi työntekijöiden ja aktiivien homokannat. Vaadi henkilökohtaista kantaa kirkkoherralta, papeilta, kappalaisilta, kanttoreilta, diakoneilta, nuorisotyöntekijöiltä, suntioilta ja kirkkokuorolaisilta.
     1.1: Jos kanta on yhtään negatiivinen tai homojen avioliittoa vastustamista ymmärtävä, kerro että he eivät ole aidosti seurakuntalaisia. He ovat ulkopuolelta tulevaa mädätystä, huonoja kristittyjä ja Jeesuksen hylkääjiä. Kerro että he ovat uhka yhteiksunnalle. Kerro että he eivät kykene kasvattamaan lapsia. Kerro että he ovat rikollisia ja sairaita. Toista tätä heille jatkuvasti ja kaikissa yhteyksissä. Kirjoita aiheesta blogeja joka päivä. Saa kaverisikin kirjoittamaan aiheesta blogeja joka päivä. Räyhää sosiaalisessa mediassa kaveriporukalla. Aina kun joku kyseenalaistaa toimintaa, kerro että olet vain yksi ihminen ja tätä kautta sinulla ei voi olla valtaa. Ja että et kykene tai halua rajoittaa sananvapautta vaan haluat vain saada ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan. Jatka entiseen malliin. Jätä pajastamatta että omilla aivoilla ajattelu tunnistetaan siitä että he ajattelevat juuri kuten sinä.
     1.2: Jos olet kirkon työntekijä, korosta omantunnonvapautta niin että et suostu työskentelemään kenenkään sellaisen kanssa joka yhtään vastustaa tai haluaa millään tavalla rajoittaa homojen avioitumista ja toimintaa kirkossa. Lopeta heidän kanssaan keskustelu. Itse asiassa on parempi jos lopetat heidän tervehtimisensä. Älä vastaa jos he puhuttelevat sinua. Itse asiassa on parempi jos poistut paikalta heti, kun he tulevat samaan tilaan kanssasi. Voit myös opetella aatetoverisi kanssa käytänteen jossa keskustelette keskenänne ja annatte väärämielisen olla tilassa. Puhukaa hänen lävitseen niin että kuuntelette toisianne ja tämän ihmisen puhetta tai kehoa ei edes olisi olemassa. On myös suositeltavaa järjestää seurakunnassa boikotti niin että mahdollisimman moni seurakuntalainenkin on mukana tässä toiminnassa.

2: Seuraavaksi muista yhteiskunnallinen aktiivisuus. Muista aina että sinulla on sananvapaus ja lupa sanoa se ääneen. Vastapuolella on sen sijaan propagandaa ja loukkaavuutta jota tulee saada rajoittaa. Mahdollisesti jopa kieltää. Itse asiassa on parasta jos lainsäädännössä on pykälä joka sensuroi vastustajiasi mutta ei sinua itseäsi.
     2.1: Jos kristittyjen kulkuetta vastaan hyökätään kaasuaseella, muista pitää hurskasteleva puhe jossa korostat sitä miten kristittyjen ärsyttävä kulkue oli provokatiivinen ja että ymmärrät jotenkin kovasti sen kaasuttajan tunteita ja motiiveita. Ja jos korostuu että iskun kohteena oli myös lapsia, muistuta siitä että vanhempien tulisi tajuta että lapsia ei pidä viedä vahingolliseen aivopesutoimintaan mukaan. ; Muista vähän ajan kuluttua puhua siitä miten omatunto ja laki ovat joskus vaikeita asioita ja että jokainen joskus haluaa vähän rikkoa lakia omantuntonsa vuoksi. Muista että tämä on vain aprikointia ja pohdintaa. Asioita tulee saada miettiä. Ja tehdä omia johtopäätöksiä. (Niiden mainitseminen ääneen lehdistön edessä ei sen sijaan ole usein viisasta.)
     2.2: Jos kuulet valtion virkamiehestä joka vakaumukseensa vedoten ei suostu leimaamaan heteroiden avioliittopapereita, tee hänestä suuri sankari. Moiti kaikkia jotka kritisoivat tämänlaisa työn tekemättä jättämistä mitenkään,
     2.3: Itse asiassa muista myös että yrityksillä on lupa valikoida asiakkaansa. Jos siis kuulet että joku yritys ei myy kakkua tai ruokaa homojen avioliiton vastustajille, kiitä heitä. He ovat rohkeita suoraselkäisiä ihmisiä joiden kaltaisia pitäisi yhä useampien, mielellään kaikkien, olla.
     2.4: Keksi että kristityt haluavat tappaa ihmiskunnasta 95% ilmalevittäisellä ebolalla. Liitä tämä johonkin tiettyyn ihmiseen. Ilmianna häntä poliisille. Lietsoudu ja kirjoita tappouhkauksia. Kirjoita asia myös kirjoihin ja kansiin. Älä tarkista väitteen todenperäisyyttä. Se kertoo oleellisia asioita joita ei tarvitse sitoa tosiasioihin varmistuksin. Itse asiassa jatka tätä vuosikausia niin usein kuin kykenet. Vasta kun tämä nimeltä mainittu keksimäsi syntipukki lähestyy sinua lakimiehet edellä, vastaa yksinkertaisesti "no anteex". Kaiken pitää olla tällä sujut tai vastapuoli on kohtuuton. Voit myös mennä esiintyjiksi erilaisiin homojen avioliittoa vastustavien vastustamiseen keskittyviin tilaisuuksiin. Voit pitää siellä esitelmän joka koostuu kirjeestä tulevaisuudesta. Tässä kerrot miten jos kristittyjen homoseksuaalien avioliiton vastustajien tahto menee missään asiassa läpi niin tästä alkaa hirveä vainoamissarja. Kerro siitä miten nämä ihmiset, siinä kirjeessäsi tulevaisuudesta, polttavat vääräuskoisia noitina. Kerro miten ristiretket ovat maan uusi tapa. Voit myös värittää tarinaa vaikka pienillä esineillä raiskaamisilla, vääräoppisten vankilaan heittämisellä tai leijonien eteen laittamisella. Kerro lapsensurmista. Videoikaa tilaisuus. Levittäkää videota ja muistakaa mainita miten tämänlainen keskustelu on ehdottoman arvokasta ja miten tämänlaisia levittävät ihmiset ovat fiksuja ja kaikissa toimissaan erinomaisia ja  ihailtavan rohkeita ihmisiä. Antakaa heille kunnioitusta. Kutsukaa heitä asiantunteviksi. Ja ennen kaikkea antakaa heille vastuutehtäviä.

3: Älä unohda lapsia. Ja koulua.
    3.1: Yritä saada omia homomyönteisiä kirjojasi kouluihin. Poliittinen puolue joka on sekä puolue että poliittinen on hyvä ja neutraali taho jakamaan tätä materiaalia. Kaikki väärää mieltä oleva ei ole materiaalia johon "lapsilla on halutessaan lupa tutustua". Ne ovat propagandaa joka on kiellettävä. Yritä kieltää itse asiassa muutama kritsillinen nuorisokirja. Jos sensuurilla ei ole lainvoimaa se ei haittaa koska painotalolle tulee joka tapauksessa paniikkireaktioita usein ja kirja jää tulematta.
     3.2: Täysin asiallinen tapa lähestyä koululaisia on teeskennellä olevansa valistusasialla. Varoita ihmisiä huumeiden vaaroista tai auto-onnettomuuksista. Kerro tarinaasi. Joka on tietenkin se, että homoseksuaalien hyväksymisen ihanuus on pelastanut sinut huumeilta. Jos sinua kehotetaan poistumaan, ole ensin ällistyvänäsi ja sitten pahastuvinasi. Kerro sananvapaudesta ja uskonnonvapaudesta. Älä korosta sitä että tarjoamasi on jotain ihan muuta kuin mitä olit myymässä.
     3.3: Kuutele aikaasi. Mikä on hysteerisintä omassa viiteryhmässäsi juuri nyt? Pelkätäänkö homofobeja? Hyvä! Luo itsellesi kuvitteellinen menneisyys jossa olet kokenut juuri tätä pahinta pelkoasiaa. Kerro miten olit homofobi joka teki hirmutekoja. Muista olla värikäs ja liioitteleva. Älä sen sijaan seulo mikä on ero homofobin ja homoseksuaaliskriittisten välillä. Vastaile omituisia jos lapset kysyvät näistä määritteistä. Soita kitaraa. Lue saamiasi kirjeitä. Olivatpa ne todellisia tai keksittyjä. Kunhan niissä kerrotaan näistä homofobikokemuksissa. Yritä päästä oikeuteen esiintymään homofobiammattilaisena. Sen jälkeen voit esiintymiskeikoillasi puhua siitä miten olet ammattilainen homofobiaan liittyvissä rikoksissa. Ala näkemään homofobiaa kaikkialla, ennen kaikkea konservatiivien nuorten harrastuksissa kuten vaikka kirkkokuorossa. Älä välitä jos yhteyttä kuoron ja homofobian välillä ei ole : Seuraajasi nielevät kuitenkin kaiken. Näe myös symbolisia merkkejä homofobiasta aamiaismuroissasi.
     3.4: Muista että aamunavauksessa on käsiteltävä toistuvasti homojen avioliittoasioita. Erimielisiä on lohdullista laittaa käytävään. Jos käytävälläkin on kuulutustiloja, tunge harhaoppiset vekarat siivouskomeroon. Muistam myös että kun käytte kaksi kertaa vuodessa SETA:n toimistolla, että yrität kaikin keinoin kiertää sitä että joku jäisi tältä reissulta pois. Unohda vaatia tai jakaa lupalappuja. Unohda tarkastaa tämä. Jos lapsi sitten vierailee SETA:ssa ja vanhemmat ovat pahastuneita, selitä että nämä ovat pikkumaisia. Kerro että kasvatuksen ammattilaisena tiedät että lapsi ei vahingoitu yhdestä SETA -reissusta. Mitätöi erimielisyys. Taivu vasta kun vanhemmat laittavat kovan kovaa vastaan. Sillä ethän halua kantaa vastuuta teoistasi lakipykälien ja juristien silmän alla. Se kun estäisi vastaavan kikkailun seuraavien harhaoppisten äpäräin (mahdollisesti pro-heteroperheessä eläneen) kanssa. Jokainen lapsi saadaan tällä tavalla "vahingossa" vähintään kerran SETA -istuntoon.
     3.5: Luokkaretket tarjoavat loputtomasti mahollisuuksia. Ennen retkeä voit kertoa että käytte vaikka makeistehtaalla tai vastaavalla. Paikan päällä saatat kuitenkin kuulla historiallisesti arvokkaasta SETA:n toimipisteestä jossa vierailet kaikkien halukkaiden kanssa. Muut saavat joko istua bussissa tai tulla kanssasi SETAilemaan. Karkkitehdas "unohtuu" tässä kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa kokemuksessasi.

4: Erimielisten käsittely on aina tärkeää.
    4.1: Muista aina ensin kysyä ja udella toiselta näkemyksiä ja perusteluja. Jos niitä ei kuulu, hän ei osaa vastata haasteeseen ja olet voittanut. Jos niitä kuuluu hän reagoi eli kokee kysymyksen tärkeäksi ja olet jälleen voittanut.
    4.2: Muista puhua siitä miten erimieliset ovat huonoja ihmisiä joiden moraali rapistuu tai jolla ei voi olla mitään perustaa. Jos he toimivat paremmin ja eettisemmin kuin sinä, selitä että syynä on se että homoystävällisyys takaa hyviä arvoja ja homofoobikotkin kykenevät näitä tunteita seuraamaan. Ja näin ideologiasi on ansio että he ovat niin hyviä kuin ovat.
    4.3: Poliittisesti erimieliset eivät ole samaa jengiä. He ovat ulkopuolisia. Näin mikä tahansa poliittinen kysymys voidaan sotkea omantunnonkysymykseksi. Uskonnonvapautta rikkoo se että joku on poliittisessa kysymyksessä erimielinen ja väittää itseään homojen ystäväksi. Laajenna tätä kaikkeen mahdolliseen, sellaisiinkin asioihin joista ei ole mainintaa SETA:n nettisivuilla.
     4.4: Kirjoita joka päivä vihaisia ja halveeraavia tekstejä joissa viitataan mahdollisimman laajoihin, epätäsmällisesti määriteltyihin mutta konnotaatioiltaan negatiivisiin asioihin. Älä spesifioi erimielisiä. Puhu vain homofobeista.
    4.5: Kerro että ihmisoikeudet tuntevat jonkun sinulle oman lain. Kun YK:n ihmisoikeusihminen korjaa asiaa, väistele. Jos vastapuoli tekee saman virheen muistuta että nyt heidän poliittiset saavutuksensa ovat täysin mitätöityjä koska se on "valheella aikaansaatu laki". Vaikka tämä kohta ei esiintyisi edes valtaosassa homofobien näkemyksiä, sillä ei ole väliä. Asia voitetaan retoriikalla.
     4.6: Muista olla kiukkuinen ja alatyylinen. Poliittinen epäkorrektius ja rääväsuisuus ovat vapauksiasi. Muista kuitenkin että jos vastapuolella kiihtyvät tunteet - vaikka siitä että kerrot heistä nimellä jossain lukemassasi "kirjeessä tulevaisuudesta" tai keksit että he ovat massamurhaa valmistelevia ja kaikki hänen kaverinsa massamurhaajalle taputtajia - syynä on se että hän sydämessään tietää että sinä olet oikeassa. Muistuta että tiedät että homofobi tietää sydämessään olevansa väärässä. Eli kaikki ovat erimielisiä ja vain typeryys ja kapinamielisyys on yhteiskuntarakenteita uhkaavan turmeluksen takana,
     4.7: Muista myös väittää että rooman valtakunta tuhoutui homofobeihin, viittaa vaikka kristillisten kirkkoisien valtakauteen ja vuoden 313 jälkeisen rooman romahduskauteen. Sillä mitä asiantuntijat asiasta sanovat ei paina koska voit - suoraan teokseen ja lähteeseen viittaamatta tietenkin - plagioida teosta jonka joku aatetoverisi kirjoitti 1960 -luvulla.
    4.8: Jos mahdollista, rakenna taaksesi vahva yhteistä. Muista aina opastaa lempeästi väärää mieltä mistä tahansa asiasta olevia. Menkää heidän kotiinsa ryhmänä. Kertokaa että tämä on osa ideologianne sääntöjä ja jos niitä ei noudata voi erota yhteisöstä jonka jälkeen yhteisön sisällä olevat käsittelevät eronnutta kuin tämä olisi kuollut tai ei-olemassa. Muistakaa että näissä käsitellään yksisuuntaisesti vain eheytettävien virheitä. Vaatikaa heitä tunnustamaan ryhmän edessä kaikki, ihan mitkä tahansa heteroseksuaalisten aktioiden yksityiskohdat. (Jos heillä ei ole mitään salattavaa he voivat puhua avoimesti kaikesta.) Siitä jos näitä tehdään ennen ennakkoilmoitusta, öisin tai pienille lapsille ovat vain bonus. Hauskaa on tietenkin varmistaa että jos nämä ihmiset kaikesta avusta huolimatta eroavat yhteisöstä, että heidän nykyiset työsuhteensa pyritään katkaisemaan (ne tosin ovatkin helposti kanssauskovaisten kautta saatuja) ja myös uusien työpaikkojen saamista hankaloitetaan joko kertomalla harhaoppisuudesta (jos puhutaan oikeaoppiselle työnantajalle) tai keksimällä jotain räväkkää omintakeista (jos palkkaaja onkin homofobi eli käytännössä yhteisöstäsi eronnut). Muista että tunnustuksen ja anteeksiannon jälkeen on tarpeetonta mennä poliisille. Yöll kotiin tuleminen ja konsultointi-auttaminen on riittävää. Tärkeää on sen sijaan saada uhri antamaan anteeksi tekijältä. Sillä kaunaisuus ei sovi kunnon suvaitsevaiselle ihmiselle. On ymmärrettävä ja suvaittava myös suvaitsemattomuutta! (Mutta ei homofobeja.)
     4.9: Luo erilaisia hauskoja terapioita. Mukaan voisi koristella vaikka sellaisen että sähköiskujen antaminenen kiveksille parantaa homofobian. Jos joku mainitsee nämä, puhu siitä että myös lievempiä ei-toimivia eheytysterapioita on olemassa ja että niihin saa mennä vapaaehtoisesti sellainen joka ei halua tulla uskonyhteisöstään erotetuksi ja käsitellyksi kuin kuolleena.

+: Bonuksena voit keksiä mitä tahansa. Ryöstäkää ensin jotain äärimmäisen omaa sukupuolistereotypiaanne pönkittävää (jos olet nainen, käsilaukku, jos mies pötkö dynamiittia) ja leikkikää sen jälkeen pahastuneita kun keväjuhlassa ei saakaan pakottaa kaikkia yhteislaulamaan "Lenin setä asuu Venäjällä" -kappaletta. Koska sellainen on kulttuurin ja yhteiskunnan tuho. Rappion alku. Ja ennen kaikkea merkittävin kiista ikinä. Tee näistä elämää suurempia kysymyksiä joissa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Tämä on tärkeää sillä tavoitteenasi on että sinun homomyönteisyytesi on poliittista ja saa näkyä kaikkialla. Kun taas homomyönteisyys on samalla suojattu niin että sen rajoittaminen rikkoisi homomyönteisyyden autonomisuutta vastaan ja olisi tätä kautta mielipiteenvapauden vastustamista. Näin saat tunkea näkymiäsi julkisuuteen mutta sinulla itselläsi on yhteisöinstituutio joka on määrittynyt jotenkin privaatin piiriin.

Hieman erilainen messupassi

Oulujoen seurakunta on tuottanut lapsille suunnatun Messupassin. Sitä jaetaan lapsille. Sen takasivulla on enkelin kuva ja tekstinä "Herran siunaus". (Se joka ulkoluetetaan rippikoulussa.) Siinä on mukana myös tarrojenkeruuta. Sisällä on kuusi ruutua joista yksi on käytetty siihen että siinä kerrotaan että viidestä tarrasta saa pienen lahjan. (Tätä ei ole määritelty. Mikä on itselleni epäilyttävää. Mutta olenkin turmellut mielikuvitukseni Father Tucker -piirretyillä.)

Lapsi e tietenkään voi liittyä kirkkoon tai erota siitä. Mutta silti tämänlainen "rekrytointikampanja" on hieman erikoinen. Erikoisen kiinnostavaa on se, että kohderyhmänä ovat olleet erityisesti pienet koululaiset, kuten ekaluokkalaiset. Tämä on herättänyt myös vastustusta. Joka kirkon viestinnässä muotoillaan seuraavasti "Vaikka muutamat seurakuntalaiset ovatkin vierastaneet uutta käytäntöä, on palaute ollut pääosin myönteistä." Se, miten tämänlaisen materiaalin päätyminen uskonnottomien vanhempien ekaluokkalaisten käsiin ei toki innosta kirkkoa koska kirkko välittää vain niistä ihmisistä jotka kuuluvat kirkkoon ja haluavat vaikuttaa asioihin "kirkon sisältä". (Ja joiden lapset joutuvat menemään koulussa ev.lut. opetukseen koska kirkkoon kuuluminen tarkoittaa sitä että lapsen oma vakaumus on ev.lut.) Siksi heitä ei tarvitsekaan mainita.

Kriisiviestinnän kohteet

Kun katsoo kirkon viestintää ateismista, voi huomata että viestintä ei ole kovin ystävällistä. Se on tavanomaisesti jotain sellaista josta aiemmin valitin piispa Seppo Häkkisen kohdalla. Muutenkin viesti on suunnilleen sama ; On Piispa Jari Jolkkosta selittämässä että ateistien moraali on vain lainaa kristinuskolta. "Uskonnottoman henkilön on Jolkkosen mukaan siis pakko hakea etiikkansa jostain muualta kuin epäuskosta." On sellaisia ihmisiä kuin Martti Muukkonen jonka mukaan yhteiskunta pysyy pystyssä uskonnolla ja ateistit ovat siksi joko uhka jatkuvuudelle tai vapaamatkustajia muiden yhteiskunnassa.
1: Näissä on hämmentäviä huonosti osaamisia. Olen jossain määrin huvittunut siitä miten kommenteista havaitaan että Sartren ajatus ulkoisien merkityksien menettämisestä ymmärretään mutta samalla korostetaan että vain tämänlainen ulkoinen merkitys voisi olla merkitystä. On selvästi luettu Sartren "Inhon" oksennuskohtaus mutta ei mietitty mikä oli merkityksen suhde ulkopuolisiin ja sisäisiin asioihin Sartren vankikuvauksessa. Jos kaikki merkitykset ovat sisäisiä miten mikään ulkopuolinen kuten Jumalan olemassaolo jotenkin onnistuisi ohittamaan tämän? Tämänlainen aivan suora asiavirheily ja faktojen puolivalikoiminen synnyttää sellaisia iskulauseita kuin "Ne jotka ymmärtävät Sartren filosofiaa tutkivat sitä akatemiassa, ne jotka eivät osaa, opettavat sitä kirkon viestimissä". Jos Dawkinsia haukkuu siitä että ymmärtää kristinuskon huonosti ja väärin, ei ehkä itse kannata tehdä vastaavia alkeellisia virheitä filosofiassa. Virheiden tekoon filosofiassa on nimittäin aina vaihtoehtoja. Itse olen tupannut kysyä että jos Humen giljotiini kieltää naturalistilta etiikan koska siitä miten asiat ovat ei voida päätellä miten niiden tulisi olla, niin miten Jumalan olemassaolo sitten ohittaa tämän varsin klassisen is-ought -ongelman? Kaikki metaeettiset perustat kohtaavat samantyylisiä vaikeuksia. Ja kaikkeen vastaus on "mulla on fiiliksiä siitä että tämä meidän mielivaltainen premissointi toimii paremmin kuin teidän mielivaltainen premissointi".

Tälläisessä maailmassa viitataan usein hyviin ateisteihin. Mutta ne ovat aina jätetty abstrakteiksi tai muuten sellaisiksi että nämä eivät ole mitään käsinkoskelteltavia konsepteja. Jolkkosella voi olla ikävä vanhoja ateisteja, sellaisia joita ei enää ole olemassa. Mutta nykyajasta löytyvänä sellaista ei henkilöön isketä. Teemu Laajasalon "fiksuilla ateisteilla" on tietenkin mielipiteistö jonka hän itse määrää. (Esimerkiksi häpeä jos joku pesee turhalla kasteenpoispesurituaalilla jotain jossain turhassa joukkokokoontumisessa.) Nämä kunnioitetut ateistit ovat abstraktio joilla on suunnilleen samanlainen rooli kuin Päivi Räsäsen puheissa joskus pilkahtavat "homoseksuaalit ystävät" ; Maininnoissa lähinnä siksi että voidaan siivota ennalta pois kritiikki siitä, että vastustettaisiin asioita niin asenteellisesti ja jyrkästi kuin oikeasti vastustetaan.  ~ Erityisesti Piispa Jolkkonen ja Häkkinen ovat sanomallaan kertomassa aika suoraan sitä mikä on kirkon virallinen kanta tähän asiaan. Heidän kommenttinsa ovat kohtuu yleisiä, sanottu korkealla kirkollisella auktoriteetilla.

Tästä syntyy hyvin tietynlainen kuva. Kirkon viestintä ateismista ei ole koskaan ystävällistä. Ja ainut näkemäni ymmärrettävä selitys asiaan on se, että ateistit itse ovat kovin jyrkkiä myös. (Kaikki olisi mainiota jos tu quoque ei olisi argumenttivirhe. Valitettavasti se on.)

Kirkon viestintä onkin se, että ateistit ovat väärässä, eronneet kirkosta väärin syin (ja parhaimmillaan haukkuvat Häkkisen äidin lapsilleen antamaa kristillistä kasvatusta, eli röyhkeitä mummonkiusaajia. Tämänlainen äideistä pahastuminen olisi uskottavampaa jos Häkkinen itse ei haukkuisi jokaista ateistiäitiä lapsen heitteellejätöstä.) Ja kaiken tämän lisäksi ateismi on kuvattu aina heikkona ja huonona filosofiaa, sellaisena jossa ei voi mitään arvokasta sisältöä muuten kuin siten että se lainataan kristinuskosta. Tässä mielessä syntyy tilanne jossa kirkko laitetaan vastakkain "maallisen ja pinnallisen" elämäntavan kanssa. Tämä voi tuoda mieleen asioita joita nousi Alfa -kurssin mainoksen kanssa.

Tämä on kuitenkin vain puolitotuus.

Kirkon strategia on aggressiiivista mutta passiivista. Kirkko ei yleisesti ole kiinnostunut ateismista tai ateisteista. Aiheeseen palataan lähinnä kirkostaeroamislukujen yhteydessä. Ateismi, maallistuminen ja välinpitämättömyys kirkon jäsenyydestä ovat haasteita esimerkiksi Ilkka Luoman kannanotoissa. Tässä mielessä sävy on toki hyvä huomata. Etenkin kun se kattaa käytännössä kaiken ateismia koskevan viestinnän.

Mutta samalla on selvää että vaaditaan jokin poikkeustapaus että ateismi nostetaan esiin lainkaan. Tässä mielessä kirkon strategia eroaa vahvasti monien fundamentalistikristittyjen ja toisaalta aktivistiateistien lähestymistavasta. Heillä on asioihin, sanotaanko "perussuomalaisempi", suhtautumistapa ; He hakevat ennen kaikkea vastustajan jonka kritisoimisella korvaavat vähintäin jossain määrin sen oman sisällön laadun puutteet.. (Perussuomalaisissa oli pitkään sellainen puoli että ei ollut niin selvää että mitä he ajoivat. Sen sijaan oli sitäkin selvempää mitä he vastustivat.)

Toki tämä ei vielä tarkoita hirveän paljon. Olen nimittäin törmännyt usein ekumeniaa koskevaan mainokseen. Kirkossa tehdään usein yhteistyötä sellaisten uskontojen kanssa jotka ovat Häkkisen silmiin "pakanauskontoja". Tähän on vielä matkaa ateismin kohdalla. Ateismi on ilmeisesti olemassa vain sitä varten että on oltava vastustettava kohde silloin kun kirkko tarvitsee kriisiviestintää. Sellainen kohde jonka maailmankuvan latistaminen nähdään kunniakkaaksi sellaisella tavalla jota ei oikein nähdä minkään muun maailmankuvan kohdalle...

Neutraliteetti-illuusion hokeminen on ei-neutraalia

Piispa Häkkinen on usein korostanut sitä, miten neutraalius on illuusio. Ja miten ympäristö jossa uskonnollisten ja ateististen hahmojen ja symbolien levittely siivotaan ympäristöstä ei ole neutraalia vaan uskonnottomien ylivaltaa.

Ja tämä näkemys näyttää kattavan laajasti kirkon muutakin viestintää. Esimerkiksi Kotimaassa on korostettu neutraliteettia tavalla joka vaalii tietynlaatuista relativismia. "Empiirinen, käsitteellinen ja filosofinen näkökulma vahvistavat osaltaan sen, että katsomuksellisesti neutraalia maaperää ei ole olemassakaan. Yksinkertaisesti kiteytettynä: kaikki vaihtoehdot ovat vaihtoehtoja ja jokainen näkökulma on näkökulma jostakin käsin."

Se esittelee periaatteet mahtipontisesti. Ja mahtipontisella tarkoitan tässä yhteydessä sitä että lausumat ovat yleisiä (general) eivätkä tiettyjä (particular). Toisin sanoen ne eivät käsittele vain naturalismia vaan pikemminkin kaikkea ja naturalismi on vain yksi esimerkki.

"Empiirisestä näkökulmasta katsoen voi perustellusti todeta, että syntyvät, kasvavat ja kehittyvät lapset eivät ole katsomustensa tai arvojensa suhteen omalakisia ja riippumattomia yksilöitä. Kukaan ei synny tyhjiöön eikä kasva tyhjiössä. Jokainen lapsi syntyy tiettyyn maailmaan, kulttuuriin ja lähiympäristöön. Ne antavat sisällön ja kasvualustan myös yksilön katsomukselliselle identiteetille. Erilaiset ympäristöt antavat erilaisia aineksia ja vaihtoehtoja."

"Käsitteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna voidaan puolestaan todeta, että niin katsomukselliset ajatteluperinteet kuin tieteelliset teoriatkin perustuvat aina joidenkin tiettyjen käsitteiden varassa toimimiseen. Erilaiset käsitejärjestelmät muodostavat siten keskenään vaihtoehtoisia tapoja jäsentää havaintojamme, ajatteluamme ja toimintaamme."

"Filosofian kannalta jokainen katsomus perustuu väistämättä joillekin olemassaolon perimmäistä luonnetta koskeville oletuksille. Nämä oletukset voivat olla alkuperältään esimerkiksi luonnontieteellisiä, filosofisia, teologisia tai niitä yhdisteleviä. Lähteestään täysin riippumatta kaikki katsomukset ovat joka tapauksessa luonteeltaan keskenään vaihtoehtoisia tai toisiaan täydentäviä olemassaoloa koskevia yleisiä oletuksia."

En itse luota tähän periaatteeseen.

Kuitenkin tässä ongelmana on se, että tätä neutraliteetti-illuusiota käsitellään kuin se olisi itsessään jokin joka on neutraalilla maaperällä. Tässä suhteessa se muistuttaa Agrippan trilemmaa. Agrippan trilemmassa on kysymys juuri siitä että mikä tahansa tiedon taustalla oleva ehdottomuus voidaan poistaa. (Tässä mielessä yhteys relativismiin on kaikkea muuta kuin satunnainen.) Siinä tietoa on joko sellainen jossa on jokin tyhjä ja todistamaton premissi, tai sitten premissit tukevat toisiaan mutta niitä on ääretön määrä tai sitten premissejä on äärellinen määrä ja ne kaikki ovat todistettuja mutta ne ovat kehäpäätelmässä.  Tämä kaikki on hyvin vakuuttavaa ; Ongelmana tässä vain on se, että onko Agrippan trilemma itsessään sellaista tietoa joka ei ole näiden ehtojen mukainen. Jos on, syntyy paradoksi koska Agrippan trilemma itse todistaa että sen sisällä oleva kolmikko ei ole kaikki. Jos ei, se ei olekaan niin kaikentodistava.

Tässä kohden voidaan nähdä olevan jopa kaikuja vanhasta humanistit vs. luonnontieteilijät -kiistoista. Ja olen aivan yhtä vähän vakuuttunut neutraliteettiargumenteista kuin olen vakuuttunut relativismista. (Eli en juurikaan. Niiden kritiikissä tunnutaan vaalivan tieteenä loogisen positivismin ihanteita ja ne tuntuvat ohittavan kaiken relevantin naturalistisen tieteenfilosofian. Naturalismikritiikki jota näkee olisi kiinnostavaa jos olisin aikaani seuraava ihminen joka olisi kuollut jotain sata vuotta sitten..) Olenkin jopa moittinut neutraliteettiuspuheita. Joskin on sanottava että neutraliteetti ei ole se sana jota haen, vaan se on reiluus. (Toisaalta en ole myöskään sekulaari.)

Mutta filosofiassa tunnetaan muitakin tapoja kuin omien premissien kautta lähestyminen.

Jos otetaankin neutraliteetti-illuusio esiin voidaan sanoa että kirkon viestinnässä neutraliteettiargumentaatio esiintyy hyvin tietynlaisissa tilanteissa. Ja että sitä käytetään domeenispesifillä tavalla. Toisin sanoen argumenttia käytetään käytännössä vain yhdessä kontekstissa. Ja muualla missä sitä voitaisiin soveltaa sitä ei sovelleta. Arkielämässä tämänlaista käytöstä kutsutaan esimerkiksi kaksoisstandardiksi.
1: Domeenispesifisyyden kaltaisia konsepteja tarvitaankin kun Häkkinen yhtäällä korostaa lapsen oikeutta omaan uskontoonsa ja arvostaa sitä että uskontoa ei sensuroida, mutta sitten samalla hän on kauhuissaan kun moni kannattaa "pakanauskontoja" ja niitä kerrotaan myös kouluissa. "Pakanuus" on melko epäkohtelias nimitys. Ja kun Häkkisen valitusta vertaa Vapaa-ajattelijoiden vastaaviin syntyy huvitusta. Etenkin kun tajuaa että Häkkinen ei pidä vapaa-ajattelijoista.

Toisaalta jos uskoo neutraaliusteorian olevan totta on selvää että myös sitä käytetään jostain näkökulmasta ja että tämä voi pitää sisällään ylivaltaa. Näin ollen neutraaliusperiaate iskeekin jo ensimmäisen kerran sen käyttäjien nilkkaan. Kun Häkkinen käyttää termiä hän ei voi vain analysoida vaan hän nimenomaan tekee sillä arvostelmia tietystä näkökulmasta. Kaiken lisäksi hän ei toki tee tätä tiettyä näkökulmaa kovin reilusti. (Joka on itselleni oleellista.)

Jostain syystä keskustelu näissä tilanteissa on se, että kun kirkko viestii ja käyttää neutraaliusperiaatetta, hyökkäyksen kohde on aina sekularismi ja ateismi. Jostain syystä "naturalisteja" ja "skientistejä" ei nähdä jonain kiinnostavana näkökulmana vaan jonain joka on ehdottomasti väärässä. Lisäksi se käyttää valtaa. Kuten Häkkinen kuvaa "uskonnottomien ylivaltaa".

Mutta jos neutraliteettius on harha ja sen automaattinen seuraus on se, että ilman poliittista julkisen tilan uskonnollisuutta vallalla on uskonnottomien ylivalta, niin sen pitäisi tarkoittaa sitä että jos uskonnolliset symbolit ovat käytössä niin kyseessä olisi kristittyjen ylivalta. Neutraliteettiharhassa käytetyt johtopäätökset ovat usein tiukkoja ja koska teoria nojaa yleisperiaatteisiin (general) ne koskevat myös kristinuskoa.

Mutta näin ei käy. Kun kirkko puhuu omasta toiminnastaan, se päinvastoin toimii kuin neutraliteetti olisi mahdollista. Saamme kuulla miten kirkossa on seinät leveällä ja kynnys matalalla. (Muutenkin kuin siten että kirkot ovat usein vallankäytöllisiksi symboleiksi nähtävällä tasolla mahtipontisia rakennuksia. Eivät vain rakennuksena ja rakennuksen valtasymbolisesti vaan myös jotenkin abstraktimmin symbolisesti.) Tässä tilanteessa korostetaan miten kirkko kuuntelee kaikkia ja on tasapuolinen. Kaikki saavat jopa vaikuttaa asioihin kirkon sisällä. Tässä tilanteessa ei katsota sopivaksi huomauttaa että homoseksuaali maksaa täsmälleen saman kirkollisveron mutta ei saa mitenkään missään olosuhteissa samoja palveluja, esimerkiksi häitä. (Toki sama koskee valtion verotustakin mutta tosiasiassa lapseton ei saa samoja lapsilisiä, mutta valtio ei mitenkään päätä että joku nyt ei saa lapsilisää jos lapseton sitten muuttaa mieltään tai muuten tulee hankkineeksi lapsen.) Kirkkoa pidetään neutraalina.

Tällöin kirkon viestinnän keskiössä korostetaan jopa sitä että tosiasiallinen ongelmat ovat ei-neutraaliudessa. Siinä miten vanhoilliset tai liberaalit ovat tiukkapipoisia ja haluavat toimia ei-neutraalisti. Kirkossa mongertavat neutraliteetista hymistelevät leppoistot sitten vaan antavat koviten metelöivien käyttää valtaansa koska heidän torjumisensa olisi suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuutta. Kirkko siis toimii kuin neutraali näkökulma olisi olemassa.

Melko irvokkaaksi tilanne meneekin sitten jos katsoo toimintoja muuten. Teemu Laajasalo pykäsi kirkon tiloihin mahdollisuutta jossa uskovaiset voisivat syödä yhdessä ateistejen kanssa. Tässä hankkeessa oli vahva neutraaliutta korostava argumentisto. Laajasalo selitti että kaikki ihmiset syövät. Ja muutenkin tilanne oli se, että tämänlainen olisi aivan neutraalia. Mikä ei tietenkään ole mahdollista jos neutraliteetti todella on illuusio kuten kirkon virallinen viestintä toisessa yhteydessä muistaa.

Jostain syystä neutraalius-illuusio -argumenttia käytetään ei-neutraalisti. Jos uskonnottomien systeemit ovat poliittisessa ilmapiirissä niin silloin kyse on uskonnottomien ylivallasta. Mutta jos uskovaisten symbolit ovat ja vaikuttavat kaikessa, kyseessä on neutraalius ja asiantila jonka kritisoiminen ja ei-neutraalina pitäminen on häijyyttä ja militanttiutta. Tai kuten Laajasalo asian ilmaisee. Aina kun kirkosta löytyy ei-neutraaliutta ja vallankäyttöä kyseessä on "kirkon kasvojen anastaminen". Joka ei saa herättää ihmetystä että miten eettinen voi olla laitos jonka kasvot on niin helppo varastaa että näyttää siltä että se houkuttelee vallan väärinkäyttäjiä kuin lasten leikkipuiston pusikot pedofiilejä.

Huvittavaksi tilanteen tietenkin tekee se, että Teemu Laajasalo itse on tullut tunnetuksi siitä että hän haukkuu ateisteja ja uskonnottomia aina kun voi ja niin häijysti kuin voi. Haluaisin itse tietää miten olisi mahdollista että minua kohdattaisiin jotenkin tasapuolisesti kirkon symboleiden alla kirkon hallitsemissa tilanteissa ja kontekstissa jossa projektia johtaa tyyppi jonka mielestä ateistit ovat "trolleja". Kaiken takana on aina trollaus, ja Laajasalolla on tähän liittyen myös valta määrittää maassa jossa on uskonnonvapaus että mikä on oikea ja väärä syy erota kirkosta. "Väärä syy on Eroakirkosta tiedotetrollauksen vuoksi - Jeesuksen lampaasta tamperelaisten ateistien lampaaksi."

Minun on suhteellisen vaikeaa uskoa että tämänlainen tilanne on neutraali tai reilu. Tai että sitä ei tehdä ketunhäntä kainalossa. Ja vaikka ei olisikaan niin miten voisimme luottaa ihmisiin joilla on tuollainen historia? Että naivisti vaan mennä ja luottaa. Miten Laajasalo voi vaatia tai odottaa keneltäkään tämänlaista luottamusta ja heittäytymistä?
1: Minun on helpompi uskoa Teemu Laajasalon tukevan kansankaatajia ja Pirkko Jalovaaroja. Minun on hyvin vaikeaa ymmärtää miten hän ei muka tiennyt minkälainen ihmemanaaja nainen oli. Minäkin tiesin. Yhtä vaikeaa minun on tosin ymmärtää miten kirkon tutkimuskeskus ei pitänyt kreationismia tutkimisen arvoisena kun he eivät uskoneet sitä olevan välttämättä yhtään Suomessa. (Believe me, tästä asiasta heiltä kyseltiin!) Heille Korkeasaaressa tehty tutkimus jossa noin kolmasosa heitti kreationistissävytteisiä asioita oli yllätys. En ymmärrä mitä tehdään laitoksella joka ei huomaa tuota pienempiä asioita.

Että miksi eivät suoraan tunnusta että koska neutraliteetti on aina harha ja sellaisen esittäjät ajavat jonkin ideaalin ylivaltaa, että kirkko tässä nyt vaan haluaa itse harrastaa vähän sellaista? Koska tosiasiassa neutraalius-illuusioon ei luota edes Häkkinen. Hänestä esimerkiksi lapsen oikeus uskontoon ei ole mielipidekysymys vaan ehdottomuus. Joka näkyy siitä miten hän selittää että lasten kastamatta jättäminen on lapsen heitteellejättö.

TL:DR

Ensin en uskonut neutraliteetti-illuusioon. Mutta sitten huomasin että kirkon oma viestintä on paras esimerkki siitä milloin sillä kenties onkin jotain sovelluspohjaa. Kirkko ei ole neutraali eikä reilu. Neutraliteetti-illuusiosta puhuminen kattaa valtaosan kirkollisten reagoinneista ja kommenteista jotka koskevat uskonnottomia. Ja niissä näkökulma on aina se, että uskonnotomilla on ylivaltaa. Kirkko ei sen sijaan koskaan näyttäydy vallankäyttäjänä omissa teksteissään. Päinvastoin, se on neutraali jopa silloin kun se ei ole.

Kansankirkoista ja hautaan siunaamisista

Yleisesti ottaen Suomessa kunnioitetaan yhä kasvavassa määrin uskonnottomien hautaustapoja. Osa papeista peräti kokee itselleen vastenmieliseksi siunata ateisteja hautaan. Ja moni on samalla linjalla kohteliaammalla asenteella.

Ongelmia on kuitenkin, pääasiassa siksi että hautausmaiden ifrastruktuuri pitää sisällään jäänteitä ajasta jolloin evankelis-luterilainen kirkko oli valtionkirkko. Kirkolla on tähän liittyvää rituaalivaltaa ja byrokratiavaltaa toki muutenkin. (Ja se on hämmentävän haluton luopumaan tai joustamaan niidenkin kohdalla.)

Tämä näkyy erityisesti siinä miten Seurakuntien hautausmaiden kappeleita voidaan käyttää uskonnottomaan hautaukseen. Tämä on melko relevanttia koska hautausmaat ovat yleisesti ottaen kohtuu laajoja maapinta-aloja joissa kappeli on juuri se tila jossa on käytännössä helpointa ja mahdollista tehdä yhtään mitään "vainajan kanssa". (Vapaa-ajattelijayhdistysten hautausmaat eivät saa taloudellista tukea toimintaansa. Ja niitä on vain 10 kpl. Ihmiset, joita ateistitkin tiettävästi ovat huolimatta siitä että moni kristitty pitääkin heitä jonain epäihmisinä ja ali-ihmisinä, voivat kuolla hirvittävän monessa paikassa.)

Seurakunnilla on hirveän erilaisia käytänteitä jotka riippuvat paikasta. Osa sallii ja osa myöntää. Sama peli toimii myös krematorioiden kappelien kohdalla. ; Esimerkiksi on tullut vastaan tilanne jossa porilainen uskonnoton kohtasi sen että saattotilaisuuteen ei saatu hautausmaan kappelia. Lainaan tässä asianomaista Esa Ylikoskea ; "Kappelia kuulemma kyllä myönnetään kirkkoon kuulumattomien saattotilaisuuteen, erillistä hintataksaa soveltaen, mutta vain, jos se suostutaan muuntamaan siunaustilaisuudeksi papin kanssa. Hautaustoimistotkin markkinoivat tätä uskonnollista vaihtoehtoa; papit kuulemma puhuvat lyhyemmän kaavan mukaan, jos vainaja ei ole kuulunut kirkkoon. Käytännössä kuitenkin uskontunnustuksen keskeiset asiat sisältyvät lyhyempäänkin toimitukseen."

Jännittävää on että tässä kohden osa kirkollisista on korostanut sitä että hautaaminen on omaisten juhla. Joka toki ensinnäkin korostaa sitä että uskonnottomalle lyhyemmällä kaavalla meno ei olisi mikään ongelma. (En kyllä ole vielä törmännyt kirkollisen suusta tähän argumenttiin jos uskonnoton suku haluaa haudata kristityn vainajan ilman mitään kristillisiä menoja. Eikä islamilaisiakaan menoja varmasti hyvällä katseltaisi!) Lisäksi tässä unohtui että myös omaiset olivat niitä kauheita ei-kristillisiä pakanoita. Tällä menettelyllä saadaan tietenkin sekä rahaa kirkolle, että tilastotkin näyttävät kauniilta kun niin moni uskonnotonkin ymmärtää kulttuurikristillisyyden kauneuden kun tilastoissa on näitä lyhennetyn kaavan siunaamisia.

Teoriassa vaihtoehtona on toki se, että tilaisuus pidetään ulkona. Mutta tässä tietenkin unohtuu se, miksi kappeli on rakennettu in first place. Suomessa on kylmää enemmistönä kuukausista. Kuolleiden tutut ovat usein vanhempia kuin nuorempien joten hautajaisten iät painottuvat helposti sinne keskivertoa vanhemman suuntaan. Tämä varmasti tuntuu. Näen että tässä tarjotaan alemmille olennoille puhtaasti ulkona tapahtuva hautaus kun paikalla oleva ainut sisätilavaihtoehto on kirkollisten vallankahvan säätelemää. Tämänlainen toisten ihmisten kohtelu institutionaalisesti on se jolla punnitaan kykenevätkö instituutiot ja niiden sisällä työskentelevät ihmiset hyvyyteen. Tämänlaiseen asiaan on oltava nollatoleranssi.

Kirkon hautausmaille on annettu rahaa valtion budjetista. Ja tässä yhteydessä on perusteltu että hautaustoimi olisi ns. yhteiskunnallinen tehtävä. Rahaa otetaan tähän myös ateisteilta. Laki on jostain syystä unohtanut kappelien käytön vaikka käytännössä sisätilat hautauksessa ovat oleellinen osa totuttua hautaamiseen liittyvää prosessia. Laissa on porsaanreikä ja on selvää että eri paikoissa on eri käytänteitä siksi että joku valtaapitävä kirkollinen on nauttinut siitä että vallankahva on hänellä ja on kokenut moraalista ylemmyyttä siitä että voi tallata harhaoppisia. Asian taakse voi nähdä vain joko mielivallan tai ihmistuntemuksettoman idiotian. Koska kirkolliset ovat koulutettuja fiksuja ihmisiä jotka tiettävästi panostavat tuohon ihmisyyspuoleen, he ovat joko ammattitaidottomia tai tahallaan paskiaisia. Olen taipunut siihen että kirkollisissa on yleensä järkeviä ihmisiä joten perusoletuksena, kunnes toisin todistetaan, on tahallisuus.

Ennen kirkosta erottiin koska kirko teki pahaa, nyt kirkosta erotaan koska kirkko tekee hyvää...

Teologian opiskelijoiden lehti "Kyyhkynen" kertoo kirkosta eroamisesta. Samuli Suonpää korostaa, että eropiikkejä tarkastellen "Rasismi kaikkoaa kirkosta". "Vielä vähän aikaa sitten eropiikkejä aiheuttivat Päivi Räsäsen lausunnot ja kirkon käsitys avioliitosta vain miehen ja naisen välisenä liittona. On tapahtunut merkittävä käänne. Helsingin hiippakunnan hiippakuntadekaani Reijo Liimataisen kirjoitti Helsingin Sanomissa, ettei estettä homoparien vihkimiselle ei olisikaan, seurakuntalaiset keräävät vaatelahjoituksia pakolaisille, kolehteja ohjataan painotetusti kirkon ulkomaanavulle ja piispojen mielestä hädänalaisia on aina autettava. Nyt kirkosta erotaan, koska kirkko tekee oikein. Myös kirkkoon liittyminen on kiihtynyt, palaajat haluavat tukea kirkkoa, jonka pitkästä aikaa kokevat omakseen." Suonpää ei kuvaa tilannetta aivan otsikkoni mukaisesti. Mutta sanavalinnat ovat sen verran suggestiivisia että uskon että en ole ainut joiden assosiaatioihin teksti tuo tämänlaisia iskulauseita.

Itse en pidä maahanmuuttokriittisyyttä määritelmällisesti rasistisena tai edes ilmiönä käytännön tasolla rasistisena. (Lähinnä se, että jos olet nykyajan rasisti niin PR -puhut ja teeskentelet kyllä olevasi maahanmuuttokriittinen. Mikä ei silti kuvaa koko maahanmuuttoliikehdintää.)

Toisaalta sävytys on sen suuntaista että siinä on selvä liberaali näkökulma. Liberaali moderneilla arvoilla elävä kristitty ihminen varmasti näkee että ennen kirkosta erottiin koska kirkko edusti pahaa ja nyt siitä erotaan koska kirkossa tehdään hyvää. Mutta toisaalta patavanhoillinen konservatiivi saattaa edustaa sen sortin oikeaoppisuutta että hänestä ennen kirkosta erottiin koska kirkko teki sitä mitä sen pitää ja nyt sieltä erotaan koska kirkko on kerettiläisyyden asialla. Mutta en venytä tästä blogauksen aihetta.

Venytän sen sijaan sitä että Suonpäällä on muutakin sanottavaa.

Erityisesti ateisteista ja uskonnottomista. "Tilanne on uusi myös palvelun perustajalle Petri Karismalle. Hän iloitsee sekä kirkon työstä, että jäsenmäärän laskusta. Hän ei suostu rintamalinjan toiselle puolelle vaan katsoo nyt tekevänsä samaa työtä suvaitsevaisuuden puolesta yhdessä kirkon kanssa." Suonpää on optimistinen tämän suhteen. "Kristityt, muslimit, uskonnottomat yhdessä suvaitsevaisuuden puolella, vastassaan ahdasmieliset rasistit uskontokuntaan katsomatta? Lähimmäisenrakkaus ja suvaitsevaisuus yhdistää enemmän kuin uskonto erottaa."

Tilanne on kieltämättä sellainen että se tuntuu helpottavalta. Hyvin vähän sitä on saanut lukea kirkollisten puolella yhtään mitään positiivista uskonnottomista. Sävy on ollut usein sellainen että jotkut eivät suostu näkemään kirkossa mitään hyvää. Mutta tosiasiassa uskonnottomien kohtelu positiivinen attribuutti edes sivulauseess oli silti järjestön kannattajille täysi mahdottomuus. Tässä mielessä tämä teksti oli kannustava.

Toki minulla on vähän sellainen kuva että tämänlaiset muutokset kertovat usein enemmän siitä miten isketään lokaa uutta vihollista kohtaan kuin aidosti rakennetaan sopua. Mieleen tulee vaikkapa Tapio Puolimatkan reagointi, jossa hän kehotti Setaa ottamaan oppia skeptikoista. Tällä tavalla saadaan luotua itsestä kuva messevänä ja moninaisena tyyppinä jolla ei ole jyrkkää ajattelua. Temppu voi tässä mielessä olla halpa, ellei peräti halpamainen.

Ei nimittäin ole pitkää aikaa siitä kun kirkon viestintä oli säännönmukaisesti sitä, että kirkosta eroamiseen ei ole yhtään ainutta hyvää syytä. Toki tätä mielipidettä haluttiin jakaa esimerkiksi "valomerkin" tapaan yrittämällä luoda sympaattista kuvaa haastateltavista jotka sanoivat näin. Kirkosta eronneille lähetettiin syyllistäviä-moralisoivia kirjeitä ainakin vuoden 2010 tiimoilla. (Vaikka asiallisempiakin tapoja olisi ollut tarjolla.) Sävy oli sen sorttinen että kirkosta eroamisen on täytynyt olla jonkinlainen virhe ja kirkosta eroaja moraaliton.

Samoin vakiovastauksena oli että kirkosta eronneet eivät oikeasti ymmärrä mitään uskonnosta josta eroavat. Jopa Suonpäältä löytyy kesäkuulta kirjoitus, jossa vihjataan siihen suuntaan että "Kirkon sisällä me työntekijät ja muut heavyuserit toki kuvittelemme hyvän tekemisen ja lähimmäisen tukemisen olevan kiinteä osa kristinuskoa, kuuluvan kirkon perustyöhön. Ei vain ole viesti mennyt perille, näköjään. Jos kirkosta tosiaan on erottu järkytyksen vallassa kirkon tehdessä niin kuin kirkko opettaa, on jossakin menty pahasti pieleen." Näkökulma toki tässäkin keskittyy maahanmuuttokriitikoihin. Mutta vapaa-ajattelijat ja vastaavat tulevat myös mainituiksi ja rinnastetuiksi.

Se, että näkökulma muuttuu nopeasti on ymmärrettävää. Kirkko on instituutio joka ei ajattele ensi sijassa arvoilla vaan lompakolla. Kirkko vastareagoi aina siihen tahoon joka heistä vahviten kulloinkin eroaa. Eropiikit opettavat tätä kautta sen, että kirkon sisällä vaikuttaminen on vaikeaa ja muutokseen saatavat tilastomäärät ovat haastavia. Mutta kirkosta eroamalla voi vaikuttaa paljonkin. Tosin vain kirkon retoriikkaan. Mutta sekin on sentään jotain. Arvot eivät ole rahaa ja tekoja. Mutta ne ovat kuitenkin jotain.

Ei vain ennakkoluulosta, osaamattomuudesta ja militantista typeryydestä.

Ainakin omien kirkostaeroamisieni takana ovat olleet nimenomaan antipatiat. Jotka eivät ole perustuneet ennakkoluuloihin vaan siihen että minulle on kenties opetettu että lähimmäisenrakkaus on oleellinen osa kristillisyyttä. Mutta kun olen katsonut niitä toimia käytännössä niin joko (1) ihmiset eivät ole tämän opin mukaisia vaan kirkko on "syntisten kroonikko-osasto" joka elää synnissä tai (2) uskonto mutatoi moraalisen kompassin niin kieroon että hyvin hämmentävät asiat ja ilmiöt - kuten saatanapaniikki - ovat monille vilpittömästi moraalisesti motivoituja hyvyyden asialla olemisia. Tätä on tietenkin mahdotonta saada perille kirkon hyville ihmisille jotka ovat samanaikaisesti hokemassa sitä että "he eivät tiedä mitä minulle on tapahtunut" mutta ovat samalla - tai viimeistään seuraavassa - lauseessa pitämässä tätä kaikkea irrelevanttina. Ja siksi minullakaan ei ole ollut kuin vääriä syitä erota kirkosta.

Erityisesti huomiota kiinnitti se, että kirkko rinnasti eroamisen erikoisella tavalla Räsäseen. Keskustelu keskittyi siihen että Räsänen ei edustanut kirkon ääntä. Mutta he eivät kertoneet että kuka ja mikä tätä kirkon virallista kantaa sitten edustaa. Eikä ihme, kirkon oma väki - esimerkiksi jopa siinä pahamaineisessa "homoillassa" vieraillut Tampereen piispa - edustivat hänen kanssaan samaa kantaa.

Tässä mielessä tekisi mieli ottaa vertaus Hannu Kiurun kuvaukseen Isä Mitron erojärjestelyihin liittyvästä pahastumisesta. Hänestä Mitron ei pitäisi pahastua vaan ottaa itseensä. "Nyt on meneillään alamäkivaihe. Suosio satojen ihmisten on jo vaihtunut syytöksiin. Olisikohan tässä metanoian, mielenmuutoksen, uudelleen, toisella tavalla ajattelemisen paikka? Voisiko mitenkään olla mahdollista, Mitro, että olisit ihan ikiomalla käytökselläsi voinut kenties joskus edes hitusen vaikuttaa siihen, että asiat ovat kohdallasi sillä tolalla kuin ne juuri nyt ovat?" Hannu Kiuru on, ainakin hänen kanssaan harrastamani henkilökohtaisen kommentoinninvaihdon perusteella, sen sortin ihminen että hän ei hyväksy samaa asennetta siihen miten kirkon tulisi reflektoida kirkosta eronneita. Sen sijaan hän on, huumorimiehenä, mielellään ja usein tehnyt kirkosta eronneista pilkan kohteita ja kehittänyt moniakin ateisteja vähätteleviä huumorijuttuja. Kirkon puolella vikaa ei ole koskaan löytynyt.

Tilanne ei ole kuitenkaan läpeensä paha.

Kirkon uudessa linjassa on nimittäin jotain mielenkiintoista. Aiemmin liberaalit olivat nimittäin selvästi inklusiivisia sellaiselle tasolle asti että se oli hyvin harmillista ja ei-toimivaa. Karkeasti ottaen tämä tarkoitti sitä että olen jaotellut kirkolliset ihmiset karkeasti kahteen alaluokkaan jotka nimesin ääripäidensä mukaan;
1: Klassiset fundamentalistiset jäärät. Näistä ihmisistä moraali on objektiivista ja heidän hallussaan. Ja he eivät pelänneet käyttää sitä. Avoimen keskustelun nimissä he tenttasivat ihmisiltä heidän mielipiteitään erilaisiin asioihin - yleensä muodikkaasti lasten vitsaamisesta homoseksuaalien kautta naispappeihin - ja jos sinulla oli väärä mielipide, he eivät pelänneet sekä tuomita että käydä toimiin asian puolesta. Näkökulma oli vahvasti eksklusiivinen, poissulkeva. On rajallinen ja pieni määrä "aitoja uskovaisia" ja sitten oli ateisteja, pakanoita ja muita kerettiläisiä.  Joita tuli pelastamismotiivin ja lähetyskäskyn oikeuttamana kohdella ärsyttävästi, ikävästi ja hankalasti. Koska viaton vilpitön auttamismotiivi ilmeisesti oikeuttaa lähes minkä tahansa käytöksen.
2: Leppoistoliberaalit jotka olivat inklusiivisia. Heistä kirkon moniäänisyys tarkoitti sitä että kaikki saivat kertoa mielipiteitään ja asiat tuli kertoa avoimesti. Fundamentalisteja vastaan ei saanut käydä vaan päinvastoin kirkon piti puolustaa heitä ja arvostaa heidän osuuttaan kirkossa. Aina. Etenkin jos kirkosta erottiin tämän fundamentalistien osuuden vuoksi. Silloin syy sai olla vain ja pelkästään eronneissa jotka olivat ymmärtäneet Tampereen Piispan olemassaolon väärin. (tjsp. Oikeasti häntä ei ilmeisesti ole olemassa. Eikun hetkinen. Se taisi olla se Jumala. No, Piispa, Jumala. Kirkon sisäisessä valtahierarkiassa nokkimisjärjestys on suunnilleen sama.) Tämän leppoiston tärkeimpänä roolina oli pitää kirkko pyörimässä huomenna samalla tavalla kuin tänään. Syvin merkitys tuntui olevan siinä että myötämielisellä väistävällä hymyllä saatiin pidennettyä heidän omia virkojaan.

Kokonaisuus oli selvä. Fundamentalistit saivat olla eksklusiivisia, niin eksklusiivisia kuin halusivat. Mutta jos edustit toista kantaa niin et saanut olla eksklusiivinen. Tämä kun oli sitä suvaitsemattomuuden suvaitsemista. Ja sehän oli suvaitsemattomuutta kato, joten sinulla ei saa olla kannanottoja jotka koskevat homoja, lasten vitsaamista tai naispappeutta. Ei vaikka sanoisit että suvaitsevaisuus hittoon, tässä on kyse hyvyydestä ja moraalin puolustuksesta. Ja jos kokemus maailmasta oli tämä et saanut erota kirkosta koska olit "ymmärtänyt jotain väärin". (Olit, vaikka osaisit ulkoa vasta-argumentit tunnettuihin jumalatodistuksiin, osaisit vastata rippikoulun tenttikysymyksiin paremmin kuin 90% tuoreista rippikoululaisista ja osaisit todistaa kirkollisia väärinkäytöksiä tapahtuvan massatuotteena. Ja vaikka kirkon nuorisotyö ajaisi sinut itsesi itsemurhaan. Et vain ollut ymmärtänyt jotain oikein!)

Tässä ilmapiirissä on hyvä huomata miten "Napoleonin komplekseissa" oli 2010 yllättävän aikaansa kuvaava kirjoitus. Siinä yksinkertaisesti kuvattiin miten toimisi uskonnollinen toimija joka olisi kuin fundamentalisti ja joka käyttäisi fundamentalistien keinoja. Mutta olisi ajamassa niillä liberaalien tukemia mielipiteitä. Kokonaisuus on hyvin hauskaa luettavaa. "Selvitä oman seurakuntasi henkilökunnan homokannat. Vaadi henkilökohtaista kantaa kirkkoherralta, papeilta, kappalaisilta, kanttoreilta, diakoneilta, nuorisotyöntekijöiltä ja suntioilta. Jos kanta on mikään muu kuin täysi ja yhdenvertainen hyväksyntä, sano heille mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti, että he ovat huonoja kristittyjä ja Jeesuksen hylkääjiä. Toista tätä heille jatkuvasti ja kaikissa yhteyksissä. Jos olet kirkon leivissä, kieltäydy kategorisesti yhteistyöstä homojen yhdenvertaisuutta vastustavien työtoveriesi kanssa. Lopeta heidän tervehtimisensä; älä vastaa heidän puhutteluihinsa ja poistu paikalta heti, kun he tulevat samaan tilaan kanssasi. Kyseenalaista julkisesti ja yksityisesti seurakunnassasi homojen yhdenvertaisuutta vastustavien seurakuntalaisten ja kirkon viranhaltijoiden kyky kontribuoida seurakuntaan tai yhteiskuntaan mitään arvokasta. Sano, että he eivät kykene kasvattamaan tasapainoisia lapsia. Sano heitä rikollisiksi tai sairaiksi. Järjestä seurakunnassa boikotti homojen yhdenvertaisuutta vastustavia kirkon työntekijöitä vastaan. Pidä huoli siitä, että boikotti on julkinen ja tulee varmasti kaikkien asianosaisten tietoon." Asia olisi täydellinen jos korostaisi kaiken päälle sitä miten tämä on rakkaudellista ja miten vilpittömästi hyvästä sydämestä tämä toimintamalli kumpuaa. Tämän sanomatta jättäminen olisi Päivi Räsäsen retoriikassa "julmaa" ja "sydämetöntä".

Jos tämä tuntuu fundamentalistista karulta, niin tuota sitä joutui liberaali kokemaan joka ikinen päivä. Ja se oli heistä OK. Jatkaa vuosia. Sarjatulella vaan aina välistä fundamentalistin pärstää vaihtaen. Tavalla jossa kirkosta eroaminenkaan ja uskonnottomaksi identifioituminenkaan ei tuo rauhaa. (Voisin floodata tähän muutaman sata sivua sähköpostiini tulleita palautteita vuosien varrelta. "Evopellet" saavat kaikenlaista palautetta. Ja maltilliset ovat osanneet tiedottaa että eivät identifioidu antamaani kirkkokuvaan joten tapahtumat ovat epätosia ja irrelevantteja vaikka he toisaalta tunnustavat että eivät tiedä mihin kaikkiin kokemuksiin referoin.) Tätä kokeillut kirkon jäsen voi sitten tulla kertomaan ihanteisiin ja filosofisiin arvoihin vedoten mitä kirkko oikeasti ajaa ja ei jaa. Ja miten kirkosta eroaja on vain "ymmärtänyt jotain väärin".

Suonpään tekstissä on kuitenkin siitä hyvä ja positiivinen merkki että se ei enää leiki että suvaitsemalla suvaitsemattomia saadaan turvallinen tila kenellekään muulle kuin niille kaikista koviten ja raivoisimmin asiaansa ajaville. On selvää että tuollaisessa vanhanmallisessa kritiikittömässä ja rajattomassa inklusiivisuudessa oli kysymys samasta kuin uusliberalistisessa vapaassa markkinatalouskeskeisessä kilpailuyhteiskunnassa. Suurimmat, vahvimmat, opportunistisimmat ja häijyimmät porskuttavat ja kaikki heidän vastustamisensa on määrittynyt "vapauden vihaamiseksi".

Suonpää näyttää ymmärtävän että kirkko voi tehdä yhteistyötä myös ei-kirkollisten kanssa. Ja että kaikilla tahoilla voi olla yhteinen vihollinen. Eli on olemassa ilmiöitä ja asioita joita tulee ja pitääkin vastustaa. En usko että tämä liberaalinpuolinen eksklusiivisuus on vale tai harhautus.

Tämä viesti taas on jotain jonka maahanmuuttokriittinenkin varmasti ymmärtää. Toki fundamentalistit ovat puhumassa suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta ja siitä miten poliittisesti epäkorrekteja he ovat ja miten heidän vastustamisensa ja kritisoimisensa ääneen ja jatkossa rahoittamatta jättämisensä on vainoamista. Mutta hekin ymmärtävät ISIS -terroristien kohdalla sen että emme voi elää montaa mieltä olevassa maailmassa jos mukana on tahoja joiden toimintatavat estävät tämänlaisen käytöksen. Ja että ISIS -terrorismia ei voi puolustaa nimeämällä se poliittiseksi epäkorrektiudeksi ja omien mielipiteidensä näyttämiseksi ja niiden mukaan elämiseksi.

Pokémon GO-NOT

Viime päivinä "Pokémon GO" -pelistä on tullut jonkinlainen muodikas harrastus. Itse en ole peliä kokeillut, se vaatinee sen tasoista mobiiliteknologiaa, että pidän sellaisen omistamista syntinä. Ja lisäksi haluan pelata yksin sisätiloissa, se on pelaamisessa parasta. Lisäksi jos haluan skannata ympäristöäni ja nähdä siellä jotain olentoja mitä siellä ei ole, toteutan intoni ennemmin hallusinogeeneilla tai jopa herännäiskristillisyydellä.

Muodikkuuteen on liittynyt myös kritiikin puolta. Osa tästä on melko järkevää ja perusteltua. Auschwitzin keskitysleirillä pokemoneja metsästäneet ovat ymmärrettävästi moitittava lieveilmiö. Samoin on ymmärrettävää varoitella jos ihmisiä kuolee siksi että he varomattomasti ja asiattomasti läpikuljeskelevat ja jäävät auton alle.

Osa moitteista on sitten omituisia. Peli on esimerkiksi tulkittu olevan islaminuskon opin mukaan haram Egyptissä. Myös aika vankasti ei-islamilaisella Venäjällä peliin on suhtauduttu erikoisesti. Tai oikeastaan "maan tavan mukaan". Mutta maa on varsin erikoinen suhtautumisissaan yleisesti. Kun maassa aiemmin torjuttiin homoseksuaaleja, monet kristityt iloitsivat. Kuulin jopa esityksiä siitä että tämänlaista olisi hyvä saada meillekin. Mutta Venäjän suhtautuminen on muuttunut myös uskonnonjulistamisen suhteen. Keinot ovat samoja ja tämä suututtaa esimerkiksi Sari Essayahia, ynnä monia muita sellaisia jotka joko kannattivat tai olivat ainakin hiljaa Venäjän homosensuurin kanssa. Pokemonien kohdalla Venäjällä on toteutettu tätä maan tavaksi muuttunutta käytännettä. "On sellainen tunne, että perkele on saapunut tämän mekanismin kautta ja yrittää hajottaa meidät henkisesti sisältäpäin, kommentoi peliä Venäjän federaation liittokokouksen puolustuskomitean varapuheenjohtaja Franz Klinzewitsch." ... "Monikansallisen videopeliyhtiö Nintendon julkaiseman Pokémon Go -pelin nähdään uhkaavan Venäjän sisäistä turvallisuutta."

Suomessa paheksunta on ollut tavallisenomaista. Täällä ollaan sen verran moderneja että esimerkiksi evankelis-luterilainen kirkko ei ole tuominnut peliä vaan on päinvastoin nähnyt että jos peli houkuttaa kirjon ja seurakunnan tiloihin niin hyvä. (Kirkko onkin ehkä tiedostanut että sillä on erityinen suhde öttiäisiin joita terve ihminen ei näe siinä.) Liisa Nyqvist kirjoitti "Helsingin Sanomiin" asti pelin heikkoudesta. Perusongelmana on hyötyajattelu: "Tuo kaupungilla poukkoilu on hauskaa ja näyttää hauskalta, mutta se hyödyttää ainoastaan Nintendo-yritystä – ei meitä suomalaisia millään tavalla." Toisin oli jonain menneinä aikoina. "Niinä vuosikymmeninä, joina Suomesta rakennettiin hyvinvointivaltio, lähes kaikki yli 15-vuotiaat ja vähän nuoremmatkin olivat töissä – paitsi jos olivat koulussa. Jos vakituista työtä ei ollut, hoidettiin lapsia, poimittiin marjoja tai tehtiin jotain muuta avustavaa työtä." Hän tekee tähän liittyen ehdotuksen. "Ehdotus Nintendolle: kehittäkää peli, jossa pelaajat etsivät marjoja metsästä. Yksi olio voisi olla varvullinen mustikoita tai puolukoita, yksi olio kymmenen hillaa. 10–20 oliosta kertyisi litra marjoja. Kaikki nuoret, joilla ei ole kesätöitä, metsään vaan Pokémon-hilloja keräämään. Myös mustikkasato on tänä vuonna runsas."

Nyqvistin mielipide on vallan kummallinen. Ei vain siksi että marjanpoiminta on monilla kaupunkialueilla mahdotonta. Ei vain siksi, että marjanpoiminta on tylsää. ei vain siksi että marjanpoimintapeli olisi todennäköisemmin niin tylsä että siitä ei tulisi Pokemonin kaltaista menestystä. (Miksi Nintendo tekisi ei-suosittuja pelejä. Miksi he olisivat tehneet jotain väärin kun he ovat peliohjelmia tuottava yritys jolla on käsissään megasupermenestys?)

Ymmärrän toki että tietokonepelaamisesta ei ole hyötyä Suomen kansantaloudelle jos sen ohjelmoijat ovat jotain muuta kansallisuutta. Mutta en ymmärrä miten kansantalous muuttuisi mihinkään suuntaan siitä, että pokemon -pelin sisällä ei kerättäisi pokemoneja vaan mustikoita. Virtuaalimarjat eivät nekään hyödytä kansantaloutta. Olisi helppoa tuomita Niqvist idiootiksi tai mielenvikaiseksi ihan sen vuoksi että tämänlainen symbolifunktion sotkeuma vaatii jo jotain hyvin erikoista. (Idioottien asioiden tekeminen ja sanominen silloin tällöin ei toki sinällään tee idioottia. Mutta idioottius kuitenkaan tekee sellaisesta paljon helpompaa.) Mutta en lähde tälle tielle koska tässä kohden on selvää että Nyqvist paheksuu enemmän pelin aihetta kuin sen tarjoama hyötyä. Olen toki tietoinen, että on olemassa ihmisryhmä jonka huomio ja symbolifunktio on sen verran häiriintynyt että aihe, eikä seuraukset, ovat niitä jotka kiinnostavat. Hyödyn sijaan moite kohdistuukin tätä kautta kansantalouden sijaan johonkin aivan muuhun.

Siitä mistä mielestäni on kyse onkin blogattu toisaalla: "Kokovartalofiilis" -blogiassa nelikymppinen Pokemonin pelaaja kuvasi sitä miten suhtautuminen tähän peliin on vähättelevää hyvin tietyllä tavalla. Asenteellisuus johtuu siitä että aikuisten halutaan tekevän tietynlaisia asioita. Moni ihminen ei rakasta vapautta eikä siksi halua että ihmiset viettävät tietynlaista vapaa -aikaa. Syynä ei ole vapaiden täyskielto. Ei, vaikka argumenteissa kieltämättä toistuukin hyödyllisyysteema ja kansantalouden tapaiset ajatukset. Sillä vapaa-ajanviettojen hyödyttömyys nostetaan esiin vain yksissä asioissa. Toiset taas ovat sitä oikeaa tapaa viettää vapaa-aikansa. "Lomakuvissa bissejen ja festaridrinkkien kanssa heiluminen on sellaista aikuisuutta, jota meillä pidetään tavallisena, hyvänä ja oikeana. Tavoittelemisen ja odottamisen arvoisena. Sen kansanhuvin rinnalla muut tavat olla aikuinen näyttävät tyhmiltä ja ovat lapsellista ajanhukkaa. Turhaa puuhastelua. Outoa vähintään." ... "Asetelmasta tekee hassun se, että ne samat tyypit, jotka tiuhimmin lataavat itsestään lomadokailukuvia, ovat usein ne samat, jotka ovat ensimmäisinä ilkkumassa, miten tyhmää on innostua milloin mistäkin uudesta jutusta. Jos minä mieluummin lataan Pokémon Go:n, koska haluan nähdä millainen se on ja haluan leikkiä sillä, tai jos käytän iltapäivää vaikka siihen, että treenaan miten tubekanavalle saa uuden logon, vesileiman tai muuta vastaavaa, niin se on monen mielestä omituista ja tyhmää aikuisen käytöstä. Sille voi ihan päin naamaakin vähän tuhahdella ja naureskella. Mitä sä nyt tollasia jaksat?"

Itse nostaisin alkoholismin sijaan esiin hieman toiset asiat. Nyqvistin tapaiset ihmiset todennäköisesti väheksyvät myös alkoholinkäyttöä. Mutta he arvostavat jalkapalloa ja luonnossa kävelyä. Moni korostaa että jalkapallon pelaaminen hyödyttää koska siinä tulee liikuntaa. Samoin luonnossa kävellessä ei tarvitse opetella biologiaa vaan pelkkä kävely sellaisenaan riittää. Se on hyödyllistä ja suositeltavaa. Mutta jos kävelemään tai juoksentelemaan menee siksi että saisi jonkun virtuaaliesinen GPS -teknologiavemputtimella, niin se muuttuu sitten pinnalliseksi ja vääräksi tavaksi liikkua. Tämä asenne-ero, jossa kansantalouden hyötyyn suhtaudutaan kaksoisstandardilla, on osa sitä ihme kulttuuria jossa esimerkiksi joukkueurheilusta ja oluellakäymisestä intoileva voi pitää minun elämäntavallani toimivaa miekkailijanörttiä kidultina.

Kansantalous, naurettavuus ja hyöty ovat tässä sivuseikka. Todelliset syyt ovat siinä että halutaan kontrolloida ihmisten elämäntapoja myös heidän vapaa-aikanaan. Näistä vaan tulisi noloja argumentteja ja siksi käytetään niitä jotka tuntuvat perustaltaan järkevämmiltä ja sellaisilta jotka voidaan hyväksyä. (Ei vaan sitten noudateta näitä argumentteja muualla missä niitä voidaan soveltaa. Ja tästä syntyy niitä kaksoisstandardeja. Koska syynä ei ole kansantalous, ei tätä skeemaa sovelleta laajasti. Domeenispesifiys sellaisenaan vihjaa siihen että kyse on jostain muusta kuin tästä argumentista.) Turhuus ja tyhmyyskin ovat tässä siviseikkoja. Tärkein vastustettavuuden syy on "outous". Kun jokin turha vapaa-ajanviettotapa ei ole tavallinen sitä ei suvaita vaan sitä halveksitaan. Halveksitaan, vaikka en keräilisi ulkona pokémoneja vaan sisätiloissa hienoja ja opettavaisia kemiallisia yhdisteitä.

No, onko?

Hyvänä nyrkkisääntönä on se, että jos clickbait -uutisotsikko on esitetty kysymysmuodossa, on turvallisinta vastata siihen "ei". Tämä tilanne on erityisen relevantti kun Ilta-Sanomat kirjoitti "Onko tässä paras meemi Patrik Laineesta koskaan?" Patrik Laineen nimeä on liitetty ties mihin. Hän on niin "Kimalaine" kuin "Maalaine". Hänen naamaansa liimataan ties mihin yhteyteen, kunhan siihen voidaan liittää jokin "lainen" josta viimeinen "n" otetaan pois. Odotan vain hetkeä kun hän on "Akvinolaine". Tai siis oikeasti en.

Meemi on sinällään yhden pisteen vitsi. On ikävää että siitä on tehty ilmiö. Suomen evankelis-luterilainen kirkkokin otti osaa tähän meemi-ilmiöön. Kuvana oli "luterilaine". Meemi on yhden pisteen vitsi ja saa monet varmasti miettimään sitäkin, että pitäisikö kirkko erottaa valtion lisäksi myös huumorista.

Asialla on kuitenkin toinen puoli. Kuva ei ole hirveän hauska eikä photoshoppausta ole tehty hirveän taidolla. Mutta se on kuitenkin villitykseen mukaan menemistä. Lisäksi se on jopa hienompi kuin monet jotka löytyvät Ilta-Sanomien jutusta. Itse asiassa IltaLehti reagoikin "Pyhä Jysäys, Batman", tyylisenä reaktiona ev.lut. kirkon viestiin. Tämä tietenkin sopii siihen, miten esimerkiksi "Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna kuvastaa evankelis-luterilaisen kirkon primus inter pares -johtajan asemaa: lattea symboli hiipassa ja iltapäivälehden väreissä."
1: Joskin samalla kirkon  viestinnässä temppu on ollut kenties ollut "melkein liian radikaali" monista. Onhan YLEkin kertonut siitä, miten tweettaus "Ei ole kirkolliskokouksen hyväksymä linjaus." (Sisältö on toki huomattavasti otsikkoa asiallisempi. "Ei ole kirkolliskokouksen hyväksymä linjaus, että Patrik Laine on Pyhä Patrik. Tämä oli ihan vain meemikuva. Ei sen syvällisempää, Lohikoski naureskeli." Mutta elämme maailmassa jossa YLE saa tehdä tuollaisia temppuja joten miksi en siis minä? Pyhä Patrik tätä nykyajan journalismia. Ei tätä voi voittaa. On kenties pakko laskeutua samalle tasolle jotta ei vaikuta besserwisser-elitistiltä.)

Asiaan on reagoitu myös ateistien palstoilla ja ryhmissä. Mikä kertoo että Lutheriin liittyy aika vahvoja merkityksiä. (Toki tunteisiin vetoamisesta kertoo sekin, miten aiemmin osa ilvesläisistä uhkasi erota kirkosta kun vastaavaa esitettiin Tampereella.) Osa tiedusteli että miksi Laineelta ei oltu kysytty lupaa kasvojensa käyttöön. Sama kysymys tietenkin voitaisiin kysyä ateistivaikuttaja Kimmo Laineen versiosta "pastafarilaine". Ja aivan kaikista muista vastaavista meemikuvista.

Meemi sisälsi viestin siitä että kirkko on moderni. Sellaisella jännällä tavalla jossa ollaan hitusen tyhmällä tavalla "hauskoja". Kirkko ei ole tässä ainutlaatuinen toimija. Se on osa kaikkea. (Esim. itse teen hyvin usein ihan samaa.) Oli myös kuvaavaa että meemiin oli laitettu "hashtagiksi" että "armoa". Tuon tasoisen vitsin keksijä taatusti sellaista tarvitseekin. Täytyy kuitenkin aina muistaa että ns. paskat vitsit ovat monesti tärkeitä sosiaalisesti. Ne eivät ole hirmu hyviä ja täten ne eivät tuota hirveästi iloa. Mutta ne madaltavat kynnystä. Poistavat pingotusta. Ei synny vitsikisoja joiden tehtävänä on jokin hauskimman tittelin kerääminen. (Jokaisella taitaa olla joku tuollainen sukulainen. Itse olen lisäksi tuollainen sukulainen muille.) Eli minusta kuva oli onnistunutta viestintää, tavallaan. Meeminä se oli toki paska. Vitsinä yhden pisteen vitsi. Ei paljon. Mutta ei nollan pisteen sentään.