Tosi Rakkaus Odottaa (mutta teiniraskaus ei)

"Tosi Rakkaus Odottaa" oli erityisesti tytöille ja nuorille naisille suunnattu kristillinen kampanja joka kannusti neitsyyteen ennen avioliittoa. Kirsi-Marja Isotalo kirjoitti kampanjasta gradun. Sen huomioina oli se, että kampanja ei tuonutkaan mukanaan auvoisaa perhe-elämää. Sen sijaan se teki ihmisiä onnettomiksi. Seksuaalisuudesta oli tehty vihollinen. Tässä yhteydessä oli tapahtunut erikoisiakin asioita; Vaikka fundamentalistit ja evankelikaalit ovat yleensä vastahankaisia aborttia kohtaan, niin käytännössä kampanja asetti yhteisön ja yksilön vastakkain sillä tavalla että lapsen abortointi oli käytännössä se vaihtoehto joka oli tarjolla. Äpärälapsien tuominen talouteen on siis käytännössä kovemman paheksunnan kohde. Kampanja ei tuottanut tervettä seksuaalisuutta mutta sitäkin runsaammin häpeäkokemuksia.

Tämä ei ole mitenkään kovin uusi tai erikoinen asia. Vuonna 2011 tehtiin laaja seksiä ja sekularismia kartoittava tutkimus jossa huomattiin negatiivinen korrelaatio hyvän seksielämän ja uskonnollisuuden välille. Tilastollisella tasolla uskovaiset ihmiset luokittelivat seksielämäänsä huomattavasti alemmalle tasolle kuin ateistit. Toisaalta seksiin liittyi katumuksentunteita vahvemmin jos oltiin uskovaisia. Erikoista kyllä havaittiin myös että perheet joissa oltiin vahvasti uskovaisia, oltiin seksiin liittyvät asiat opittu useammin pornografiasta. Ilmeisesti siksi että uskonnollisuuteen liittyy myös Isotalonkin tutkimuksessa ajatus siitä että suuri osa seksuaalikasvatuksesta on liberaalia maailmallista syntisyyttä. Ja toisaalta vanhempien kanssa ei ole yhtä helppoa keskustella seksiin liittyvistä asioista jos nuorten seksuaalisuus on tabu jota kohdellaan enemmän ongelmana joka on ratkaistava kuin minään luontevana osana elämää.

Samassa kartoituksessa havaittiin että jos ihmiset menettivät teistisyyttään ja muuttuivat ateisteiksi, heidän seksuaalinen tyytyväisyytensä kasvoi hyvin nopeasti. Tutkimuksen kenties leimallisin tulos oli kuitenkin se, että uskonnollisuus ei ohjaa ihmisiä käyttäytymään siveellisemmin tai oppiensa mukaisemmin. Se vain saa ihmiset kokemaan kovempaa katumusta jälkikäteen.

Molemmat mainitsemani tutkimukset ovat saaneet kovia moitteita uskovaisten puolelta. Tuloksista ei ole pidetty. Näissä kohden kommentit tuovat mieleen miesten ympärileikkaukseen liittyvät puheet. Kun ympärileikatut miehet tarttuvat aiheeseen he kertovat nauttivansa seksistä hyvin paljon ja ihmettelevät että miten he muka voisivat kokea enemmän nautintoa. Kuitenkin tilastot kertovat sen minkä arkijärkikin sanoo ; Tuntoherkän kudoksen amputaatio ei lisää stimuloitumista. Tässä se, että ympärileikattu kokee seksuaalista nautintoa on yksilön kokemus jonka pohjalta hän ei voi erottaa sitä miten asia olisi jos häntä ei olisi lapsena ympärileikattu. Vertailukokemuksen puute on merkittävä asia.

Tässä kohden seksuaalikasvatuksen suhde on vähän sama kuin lasten piiskaamisen kanssa ; Lasten kurittamiseen liittyvät seuraukset ovat meta-analyyseissä havaittu siitä kiinnostaviksi, että lasten kurittaminen ei parantanut lasten käytöstä lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä. Sen sijaan siihen liittyi traumatisoitumista ja tähän liittyviä mielenterveyden ongelmia. Toisaalta jos itse on tullut kasvatetuksi piiskalla, on tällä vahva yhteys siihen että kokee piiskaamisen asialliseksi tavaksi kasvattaa lapsia. ; Suuri osa varmasti ajattelee että koska häntä on piiskattu ja hän käyttäytyy hyvin, se on piiskaamisen ansiota. Ja koska he ovat tulleet piiskatuiksi ja he ovat yleensä OK, syntyy helposti ajatus siitä että piiskaamisesta ei ole haittaa. Näin piiskaamisesta tulee traditio joka oikeutetaan päämäärillä ja tavoitteilla joita vastaan se itse asiassa taistelee.

Kaikissa kuvaamissani asioissa on yhteistä se, että tavoite on vastakkainen kuin intentiot joilla sitä tavoitetaan. Niissä kaikissa on myös traditio. Joka vaatii sitä että niitä jatkavat ovat kokeneet itse tai lähipiirissään samaa. Niistä monissa on pahastuttu netissä voimakkaasti. Ja paheksuntaa on yhdistänyt se, että vaihtoehdoksi nähdään koko moraalijärjestelmän purkaminen ; Vitsaamista kritisoivat leimataan ajamaan anarkiaa jossa lapsien annetaan tehdä mitä vaan. Tosi Rakkaus Odottaa -kampanjan kritiikki kossa kerrotaan sen seurauksista nähdään yrityksenä tuhota seksuaalimoraali. Aivan kuin vaihtoehtona olisi tämä yksi kampanja tai totaalinen kaikkien vapaaseen paneskeluun kannustaminen.

Tilanne on sama kuin kiusaamiskeskustelussa jossa se, että moittii menetelmiä jotka eivät auta kiusaamisen vähentämisessä tai kiusattujen olemisessa, muuttuu kiusaamisen kannattamiseksi. Tekemisen motiivi ja päämäärä värittävät toimintaa ja tätä kautta ei kyetä näkemään sitä että moittija ei kenties vastusta motiivia ja päämäärää vaan sitä kädetöntä amatööriyttä jolla sitä tavoitellaan.

Niitä yhdistää myös ajatus siitä että ihminen on tekojaan rationaalisesti punnitseva olento joka voidaan siististi ehdollistaa johonkin malliin kertomalla mikä on hyvää ja pahaa ja liittämällä niihin sosiaalista painetta. ; Oppina onkin se, että ei pidä uskoa tarinoita ja pelkkää omaa elämänkokemusta. Sen sijaan pitää katsoa tilastoja.

Dan Ariely on kuvannut ”Predictably Irrational” -kirjassa sitä miten tämänlainen käytös on tavallista. Meille opetetaan että olemme kulttuurimme tuotoksia. Kuitenkin käytännössä Ariely viittaa esimerkiksi siihen nuorten seksuaaliseen siveyteen panostaminen käytännössä korreloi huomattavasti vahvemmin ilman ehkäisyä harrastetun seksin kanssa kuin sen kanssa että seksiä oikeasti harrastettaisiin vasta avioliitossa. Näin ollen tilastollisella tasolla teiniraskaudet ja sukupuolitaudit uhkaavat enemmän niitä hurskaita kristillisiä tyttöjä ja poikia. Koska he kiiman hetkellä kuitenkin harrastavat seksiä, pornosta oppimillaan otteilla ja ilman kondomia. Se, että he kokevat muita kovempaa häpeää tapahtuman jälkeen ei sekään ole välttämättä mikään etu ideologialle. Voidaan ajatella että teiniraskauden ja tippurin pelko hoitavat tämän puolen siltä osin kuin se on perusteltua.

Jos seksi liitetään avioliittoon ihmiset myös tuppaavat enemmänkin menemään huonommin harkittuun avioliittoon kuin että he olisivat kärsivällisiä ja odottaisivat ilman seksiä sitä yhtä hyvää perhettä. Tämä ei tietenkään ole tavoitteena. Mutta kun ihmisille annetaan tämänlaisia toimintamalleja siitä seuraa näitä asioita eikä niitä mitä tavoitellaan.

Ihmiset ovat impulssien ohjaamia ja tervein tapa toimia onkin huomioida tämä. Kysymys ei ole maailmankuvista. Voin tässä jopa sanoa että kristittyjen siveyskampanjoissa on sellaisia arvoja ja asenteita joita ei voi välttämättä tuomita. Kysymys on siitä että nämä tavoitteet eivät oikeuta kampanjoita, toimintaa ja oppeja jos niiden noudattaminen ei johda niihin tavoitteisiin. Tavoite jalostaa toiminnan vasta jos toiminnasta seuraa tavoite todennäköisemmin kuin muutoin. Tämä taas vaatii yleensä sitä että tiedostetaan että motiivit eivät paina paljoa ja että ihmiset eivät ole ideologioidensa hyppyyttämiä marionetteja. Ihmiset eivät ole rationaalisia ja tätä kautta heidän toimintaansa ei kannata ylipäätään ensisijaisesti tulkita sitä kautta mitä heidän ideologiansa sallii ja kieltää. Sen sijaan asioita on tulkittava sitä kautta mitä heidän ideologiansa käytännössä ajaa näitä tavoitteita. Dogmatiikka ei ole tätä kautta kovinkaan oleellinen tapa tarttua asiaan. Se kun koostuu lähinnä rationalisoinneilta joilla toimintaa maalaillaan ja joiden kautta tekoja tulkitaan.

Naiset naisten ympärileikkausten puolesta.

Facebookissa on ryhmä nimeltä "Islamic Female Circumcision". Sen fokus on melko selvä Ryhmä on kuvannut ihanteensa seuraavalla tavalla. "Our aim is to clear misconceptions of the Islamic practice of female circumcision and counter misinformation against it." Kuvaus on tiivis ja vaikuttaa hyveelliseltä. Samaa puhuu myös ryhmä muutoinkin. Sen kuvastossa on hymyileviä islamilaisia naisia. Yleensä keskenään. Lähtökohtana ei ole miesdominanssi vaan se, että modernissa maailmassa rakastava ja hyveellinen ja nuorekas iloinen islamilainen nainen hyväksyy ympärileikkauksen.

"Clear misconseptions"?
"Counter misinformation"?

Sivuston ideaalina on tukea naisten ympärileikkausta. Ja siinä sivussa miehenkin ympärileikkausta. Miehen ja naisen ympärileikkaus on jotain jota tekee jos rakastaa eikä halua partnerilleen syöpää jne. Monia asioita opettavat teepussiaforismeilta näyttävät kuvat. Kuvat joissa ei korostu Allahin viha. Tämä on sitä pehmohöpömainontaa joka iskee länsimaisiinkin ihmisiin. Vain aihe on meille poikkeava. Rokotteiden vastustamisen tai homeopatian puolustamisen sijaan ajetaan ympärileikkausta tarpeellisena. Niin tarpeellisena että jos sivusto olisi oikeassa niin ympärileikkaus olisi lähestulkoon jokaisen järkevän ihmisen velvollisuus.

Jos islamista tulee mieleen jihad ja päänkatkonta niin kannattaa tutustua tähän "mammaryhmään". Mieleen tulee paikoin esimerkiksi rokotehysteria ja vaihtoehtohoidot enemmän kuin fundamentalistiryhmät tai maahanmuuttokriittiset vihasivustot. Itse asiassa ryhmää ei voi oikein nähdä aggressiivisena. Hössöttävänä ja hyysäävänä sitäkin vahvemmin. Tämä ei tietenkään yllätä kun tiedostaa että facebook on modernia mediaa. Ja ihmiset harvoin ovat ideologiaan täysin aivopestyjä ja ideologiaansa täysin tottelevia. (Jopa parhaansa yrittävät uudelleensyntyneet kristityt tekevät syntiä vaikka saavat kuulemma supernaturaaleja apuja kaikkivaltiaalta Jumalalta)

Itse asiassa ryhmän asenne ja ilmapiiri on sellainen että se tuo mieleen länsimaisen vaihtoehtohoitokulttuurin hyvinkin vahvasti. Jos ette muuten usko niin katsokaa alla olevaa teepussiaforismikuvaa...

---

Toinen mainittava asia ryhmässä on se, että siellä on hämmentävä määrä valkoihoisia keski-ikäisiä kristittyjä miehiä jotka kommentoivat ennen kaikkea siihen että minkälainen ympärileikkaus on ja ei ole "islamin mukaista". Tässä ei hämmentävästi täsmennetä mistä islamin suuntauksesta puhutaan. Mutta toisaalta he ovat niitä jotka näyttävät kovasti puhuvan myös kristillisyydestä monoliittina jossa ei ole miljoona dogmaattista ties mistä erimielisyyttä pumppaavia lahkoja...

Ympärileikkaus teodikea -argumentin todistajana

Esinahka on suuri ongelma pahan ongelmalle. Judeo-kristillisissä perinteissä on paljon yhteistä. Yksi niistä on ympärileikkaus. Kristityille tämä ei ole pakollista. Mutta monen "Israelin ystävän" - tai muun henkilön mukaan jonka mukaan se, että Israelilla on merkittävä rooli joidenkin kristillisten suuntausten profetioissa, ei Israel valtiona ja juutalaiset kansana voi tehdä mitään väärin - ja monen muun vastaavan kanta ympärileikkaukseen on silti vahvasti puolustava.

Jos elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa niin miten Jumala on luonut poikiin esinahkaa joka pitää leikata pois? Etenkin jos leikkaamisesta on todella lääketieteellisiä hyötyjä ja poisleikkaamisesta ei ole mitään haittaa.

On tärkeää muistaa että monet kreationistit ovat pitäneet evoluutioteorian surkastumia pahan ongelman alleviivauksina. Eli eivät näe niissä mitään muuta kuin Pahan ongelman argumenttisisällön. Siksi korostetaan umpilisäkkeen funktiota joka todistaa Suunnitelmallisuudesta. He ovat tässä ymmärtäneet asioita puolittain.

Mutta ovat kuitenkin ymmärtäneet jotain. Nimittäin sen, että jos ei katsota asioita luonnontieteellisesti vaan kaikki lomitetaan sen uskonnon ja maailmankuvan kautta, niin pahan ongelma on todellakin argumentti jossa kävuisi niin että jos meillä olisi jokin piirre jonka olemassaolosta ei ole hyötyä vaan jopa haittaa, niin se alleviivaa sitä että emme elä parhaassa mahdollisessa maailmassa.

Näin ollen kreationistikristitty olisikin erityisen suurissa vaikeuksissa ympärileikkausargumenttiensa kanssa. Heille ympärileikkausasia onkin kenties vielä suurempi haaste heidän kannattamansa Jumalan olemassaololle kuin delfiinit. Toki sama ongelma on vastassa kaikilla.

Tyttöjen ympärileikkaus naisten asialla?

Naisten ympärileikkausta on pidetty absoluuttisena pahana. Jonain joka on sellaista että sitä ei voi hyväksyä oikein missään muodossa. (Toisin kuin poikien ympärileikkaus joka paitsi ei ole barbaarista niin on myös laillista.) ; "Medical News Today" kuvasi sitä miten naisten ympärileikkaukseen voidaan suhtautua. Se on äärimmäisen yleistä monissa osin maailmaa. Esimerkiksi Somaliassa vain 3% tytöistä ja naisista ei ole ympärileikattu. Tämä on tietenkin suuri huolenaihe monille länsimaalaisille.

Kuitenkin samalla naisten ympärileikkaukselle on myös puolustuspuheita. Länsimaisessa kulttuuripiirissä vaikuttavat Dr. Kavita Shah Arora ja Allen J. Jacobs esittivät, että naisten ympärileikkaukseen tulisi suhtautua siten että osa niistä hyväksyttäisiin.; Kevyimmät naisten ympärileikkauksen muodot kun ovat hyvin lähellä poikien ympärileikkaamista. Tässä he esimerkiksi haluaisivat että ympärileikkauksesta käytettäisiin kevyemmissä muodoissa lievempää nimeä. Jos ihmiset yleensä suosivat ankaraa nimeä "Female genital mutilation (FGM)", pitäisi niitä kutsua "female genital alterations (FGAs)".

Tätä puolustetaan asenteilla jotka ovat tuttuja niistä näkökulmista joissa korostetaan että on hassua jos ollaan suvaitsemattomia suvaitsemattomuutta kohtaan. Sillä kulttuurisena argumenttina on että naisten ympärileikkauksen vastaustaminen kategorisesti ja aina on "Culturally insensitive and supremacist and discriminatory towards women." Koska monissa kulttuureissa ympärileikkaus liittyy siihen että tytön katsotaan heijastavan kulttuurinsa hyviä arvoja ja olevan tätä kautta esimerkiksi hyvä aviopuoliso. Ympärileikkaus liittyy naiseuteen, kauneuteen ja sosiaaliseen hyväksyttävyyteen. "As a cultural rite, it signifies a means of making girls and women physically, aesthetically or socially acceptable to men."

On kyllä yleisesti ottaen tunnettua että eetikot ovat usein melko hirveitä. Etiikassahan on yleensä kysymys käsiteanalyysistä jossa jostain premisseistä johdetaan erilaisia johtopäätöksiä. Näin ollen tämäkin argumentti voidaan nähdä käsitteiden välisiä suhteita selventävänä. Mutta on kuitenkin selvää että sillä on poliittinenkin ulottuvuus.

Itsestäni kiinnostavaa on huomata että usein kulttuurin vakiintuneita arvoja pidetään hyvin suuressa arvossa. Uskonnot ja kulttuurit hamuavat usein yhtenäiskulttuurihenkisyyttä. Ja tässä voidaan luoda iskulauseita joissa "vähemmistö pilkkaa enemmistön arvoja". Samalla tuetaan dogmejaan heiluttelevia uskontoinstituutioita jotka sitten edustavat näiden arvojen "muistipankkia".

Tässä kulttuurissa syntyy tietenkin ajatuksia siitä että suvaitsemattoman tulisi suvaita suvaitsemattomuutta. Ja että kysymys on vain uskonnonvapaudesta ja arvoista. Että itse asiassa esimerkiksi homojen avioliittoon pääseminen romuttaa avioliittoinstituution merkityksen ja arvon. Eikä huomata että tosiasiassa tässä väitetään että sosiaalisesta hyväksyttävyydestä, esteettisyydestä, kauneudesta ja jopa mieheydestä ja naiseudesta on tehty ehdollisia.

Itse näkisin päinvastoin niin että ihmisarvoa ja ruumiillista koskemattomuutta koskevat asiat eivät ole ansioita vaan itseisarvoja. Näin ollen esimerkiksi ihmisarvoa ei voisi menettää. Se olisi ansaitsematonta ihmisarvoa (dignity) moni sekoittaa tämän välineillä tavoiteltaviin arvoihin jotka on ansaittava ja johon liittyy kunniaa (honour). Tässä näkökulmassa naisen ympärileikkaamattomuus ei itse asiassa tuhoa mitään ihmisarvoa, kunhan vaan paljastaa että ympärileikkauskulttuurissa ihmisarvo on ehdollista. Se naisen arvon romahtaminen joka syntyy ympärileikkauksen kieltämisellä ei ole ympärileikkauksen ansiosta syntynyttä. Vaan syntyy siitä että kyseinen kulttuuri riistää arvon naisilta joille sitä ei ole tehty. Ja tätä yrittäessään se riistää jotain jota ei saisi edes yrittää riistää. Eli sen pahempi kulttuurille.

Lakitekniset termit ovat etiikan ydin?

Jos katsotaan lakia, mieleen tulee tylsyys. Se on ymmärrettävää jokaiselle täysijärkiselle ihmiselle. Byrokratia, juridiikan systematisointi, on pilkunviilausta. Se on se mitä tapahtuu kun otetaan arvokeskustelun voittotulokset (periaatteessa aina väliaikaiset sellaiset) ja sitten niistä rutistetaan pois kaikki elävä.

Mutta sen lisäksi ne ovat kaikesta huolimatta läpitunkevasti eettisiä ja ideologisia. Tylsyys on jossain määrin hämäystä. Hikipediassa on pieni juttu "jälkiabortista". Juttu on erityisen lyhyt, mutta kolme eri ihmistä on silti hionut sitä eteenpäin. Se on kaunis. "Jälkiabortti, tiet. infantisidi, on poliittisesti täysin korrekti toimenpide, joka suoritetaan varhaisessa kasvuvaiheessa olevaan synnytyksen jälkeiseen sikiöön (puhekiel. "myöhäissikiö"). Jälkiabortteja voivat suorittaa ainoastaan siihen luvan saaneet ja pätevöityneet lääkärit. Yleisesti hyväksyttyjä lääkärin työvälineitä jälkiabortin suorittamiseen ovat mm. puukko, köysi, kuudennen kerroksen parveke ja pesäpallomaila."

Laissa monia asioita määritellään "asiaankuuluviksi" ja tällä teoille annetaan oikeutus. Ja koska laki on - etenkin demokratiassa - aina voittajien kirjoittamaa, se näkyy joskus lopputuloksessa tavalla joka on erikoinen.

Otetaan tästä esimerkiksi ympärileikkaus. Skeptics United -blogissa on mainio vertailu siitä miten poikien ja tyttöjen ympärileikkaukseen suhtaudutaan läpitunkevan kategorisesti eri tavalla.

Se ei ole omituinen vain siinä mielessä että minä en saa esimerkiksi tatuoida lapsen otsaan kuvioita vain siksi että se sattuu pälkähtämään päähäni. (Ja oleellista on, että tatuointi ei ole nykyään täysin peruuttamaton prosessi toisin kuin ympärileikkaus.) Mutta jos jostain löytyy uskonto joka tekee tätä, sitä todennäköisesti alettaisiin puolustamaan. Samoin minä en saa vain pistää lasta ympärileikkaukseen, paitsi uskonnollisista syistä. Minusta uskonto saa olla syy siinä missä muu syy tahansa. Sen sijaan se ei saisi olla erityinen syy. Erikoisin asia ei oikeastaan koske uskontoa, vaan sukupuolta.

Skeptics Unitedissa lainataan suoraa poikien ympärileikkausta koskevaa ohjeistusta. "Ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on peruuttamaton toimenpide, jossa puututaan pojan ruumiilliseen koskemattomuuteen. Ympärileikkauksen siirtäminen aikuisuuteen tai kunnes pojat ikänsä ja kehitystasonsa puolesta kykenevät itse antamaan siihen suostumuksensa ei kuitenkaan ole uskonnollisista syistä aina mahdollista." Nähdäkseni tämä on jotain joka kääntyy siihen että tiettyjen uskontojen edustajat eivät halua odottaa prosessia joka on fyysiesti mahdollista tehdä vaikka ikälopulle papalle, ja siksi se tehdään niiden parissa käytännössä aina ihmisille jotka eivät voi päättää. Näin syntyy sukupolvien perinne jossa ympärileikkaukseen komentaa mies jolla ei ole omakohtaista vertailukokemusta siihen mitä menettää.

Blogissa nostetaan esiin miten tyttöjen kohdalla asiaa ei lähestytä samalla suopeudella. Hän muokkaa yksinkertaisella kaavalla asiaa "Mitä olen yllä tehnyt, voitte tekin tehdä kotisohvallanne. Lukekaa koko STM:n ohje niin, että korvaatte pojat tytöillä. Itse asiassa, lukekaa kaikki julkinen keskustelu aiheesta näin. Näin tyttöjen silpominen muuttuu “vain” ympärileikkaamiseksi ja se mikä on ilmeinen, ilmat keuhkoista järkyttävä rikos ihmisyyttä vastaan toisaalla, on uskonnollisista perinteistä johtuva välttämättömyys toisaalla." Sillä ideoin esimerkiksi lainaamani kohta muokkautuu "Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ohjeen ei-lääketieteellisin perustein tehtävästä tyttöjen ympärileikkauksesta. Ohjeen mukaan ei-lääketieteellinen ympärileikkaus voidaan tehdä alle 18-vuotiaalle tytölle tietyin edellytyksin. Ohjeen tavoitteena on varmistaa, että toimenpide tehdään turvallisissa olosuhteissa." Poikien ympärileikkausta koskeva byrokratiateksti on kokonaisuutena luettavissa internetissä, joten etsi-korvaa -toiminnolla lukeminen on helppoa.

Toki tässä ensimmäinen huomautus on epäanalogisuus. Tyttöjen ympärileikkaus on järkyttävä toimenpide verrattuna poikien vastaavaan. Tämä on erinomaisen hieno argumentti siinä mielessä että on olemassa yksiselitteisen hirvittäviä tyttöjen ympärileikkauksen muotoja. Ja ne ovat todellakin kauheampia kuin poikien ympärileikkaus. Mutta ei ole vain "yhtä ympärileikkauksen tapaa". Lievemmissä versioissa kyse on kuitenkin de facto hyvin samantapaisesta operaatiosta - esinahan ja klitoriksen hupun poistaminen ovat samanlaisen ruumiinkohdan irtileikkaaminen. Toki kehitysmaissa puuttuu hygienia, mikrokirurgian koulutus ja ammattimaiset välineet joten näihinkin liittyy riskejä siellä tehtynä. Mutta me elämme lääketieteen kannalta kehittyneessä maassa jossa on tarjolla koulutus ja välineet. Naisten ympärileikkaus ei kuitenkaan salli lievempiä versioita vaan se kielletään kategorisesti. Joten tämä analogia ei oikeasti toimi kovin pitkälle.

Käytännössä se mikä tekee poikien ympärileikkauksesta viattoman pienen pikkuasian jossa miehet ovat pikkumaisia ja naisten ympärileikkauksen kohdalla on kyse ihmisoikeusrikkomuksesta on se tapa jolla juridiikassa on käytetty "tarkoituksenmukaista" -sanaa. Ja jos asiat oikeasti menevät tälle tasolle niin olemme oikeasti maailmassa jossa lapsenmurha voidaan nimetä "jälkiabortiksi" jossa tarkoituksenmukaiset välineet ovat mitä sinne lakiin on huvittanut laittaa.

Kaiken kaikkiaan; Mikä on "tarkoituksenmukainen" tässä yhteydessä? Sellaisten sanojen käyttäminen antaa vaikutelman että asia on tasapuolinen, reilu ja täysin turvallinen. Tosiasiassa "tarkoituksenmukaisuus" tarkoittaa aina muuta. Se tarkoittaa sitä mikä laissa on soveliaaksi määritelty. Kokonaisuus on hyvin helposti kehäpäätelmä. Perinteet ja niihin liittyvät intressit sanovat mitä pitää tehdä ja tämän ajaminen on "tarkoituksenmukaista". Ja tämän tarkoituksenmukainen -sanan käyttö tarkoittaa sitten myös eettistä. Asia ei kuitenkaan väistämättä ole näin.

Tasapuolisuus voidaan tämän jälkeen toki hakea montaa kautta. Minusta olisi viehättävää jos naisten ympärileikkauksen puolelle saataisiin paljon puolustajia. Mutta jotenkin epäilen tätä. Silti tiedän että poikien ympärileikkaukselle ei tulla tekemään mitään. Sillä uskonnonvapauden ylittäminen omasta persoonasta itsen ulkopuolelle toista ihmistä kontrolloimaan tämän ruumiillisen koskemattomuuden yli. Se on se mistä uskonnosta näyttää yllättävän usein olevan kysymys.

---

Lisäksi olen ollut huomaavinani että mitä enemmän uskonnottomia maailmassa on ja mitä marginalissemmiksi ja keskenään riitelevämmiksi eri fundamentalistien ja muunlaisten uskovaisten uskontokunnat ovat muuntuneet, sitä vähemmän he ovat kykeneviä integroitumaan osaksi rakentavaa yhteiskuntaa. Suunta ei ole kannustava. Sillä joku päivä saattaa olla että omituinen taktinen sanavalinta johtaa siihen että minulle tehdään erilaisia ikäviä asioita ja tätä kutsutaan oikeutetuksi.

Kuinka minustakin saataisiin sekularisti?

En ole ajamassa uskontopolitiikkaa jossa uskonnon näkyvyys katukuvassa sensuroitaisiin. (Joitakuita saattaa järkyttää mutta en ole edes antiteisti. Ymmärrän tosin jos tältä tuntuu, sillä monien on hyvin vaikeaa erottaa uskovaisia ihmisiä ja uskontoinstituutiota teismistä. Mikä on ymmärrettävää koska uskovat ja kirkkoinstituutit ovat se paikka joissa teismi tiemmä elää eikä sitä tietääkseni ole koskaan havaittu missään näiden em. kohteiden ulkopuolella.) Itse asiassa olen jopa ajanut sitä että uskontosensuuri lisäisi uskontojargonin käyttöä koska sillä voitaisiin ikään kuin kieltää uskonnosta puhuminen.

Mutta jos sekularismi tarkoittaisikin sitä, että uskontoa käsiteltäisiin aivan kuten mitä tahansa muutakin asiaa. Että uskonto ei vaikuttaisi työnsaantiin eikä uskonnoista rangaistaisi. Jos sekularismi tarkoittaisikin vain vapautumista uskonnon ja politiikan erityiskytköksistä. No cencorship, indifference. Tämä voisi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi seuraavia asioita. Asioita joista osa toteutuu maassamme jo. Osa ei.
* Tällöin uskonnolliset järjestöt maksavat veroa, ei siksi että niitä rangaistaan vaan koska kaikki muutkin järjestöt maksavat veroa.
* Uskontoa saa käyttää poliittisessa demokraattisessa puheessa argumenttina, koska aivan kaikkea saa. Politiikassa ei ole kiellettyä vedota äänestäjien kauneustajuun ja kalastaa ääniä vaikka hiusten värillä. Toki moni voi ajatella että kun hiustenväri tai uskonto tulee esille, olisi asiasisältö loppunut. Ja nämä monet olisivat oikeassa. Toivottavuus ei tässä kuitenkaan olisi syy sensuuriin. Se, että jokin ei ole ihanteellista ei ole mikään syy kieltää sitä. (Itse asiassa jopa joitain haitallisia asioita, kuten tupakointia, sallitaan vaikka ne ovat pahaksi.)
* Esimerkiksi lasten ympärileikkaus uskonnollisin syin olisi aivan yhtä oikeutettu kuin lasten ympärileikkaus minkä tahansa päähänpälkähtämisen vuoksi. Tässä rajoitteet olisivat lääketieteen ammattitaitoa koskevat. Eli jos juutalaisilta ei vaadita lääkärin tai terveydenhoitajan tutkintoa, niin sitten ympärileikkauksia saisi tehdä kuka tahansa ilman näitä tutkintoja. (Jos haluaa rabbin leikkaavan uskonnollisella rituaalilla, niin se on mahdollista.) Jos yleinen ympärileikkaus ei ole hyväksyttävää, ei sitä voi juridisesti oikeuttaa uskonnollakaan.
* Julkisissa juhlissa kulttuuri ymmärretään ihmisten tärkeinä pitämäksi asiaksi. Perinne on osa kulttuuria mutta se ei ole sama kuin kulttuuri. Ja uskonto on osa kulttuuria eikä mikään laulu ole "kulttuuria mutta ei uskontoa". Suvivirrellä on samat oikeudet kuin ateistien lauluilla. (Olipa kyseessä laulun kieltäminen tai salliminen) Ainut syy kieltää asioita koskevat niitä ikärajoja joita tiettyjä sanoja ja aiheita (seksi, väkivalta, huumeet...) näyttää ympäröivän. Uskonto ei ole syy korottaa tai laskea näitä ikärajoja.
...

Eli jos sekularismi määritellään hieman uusiksi niin siinä mielessä minustakin saataisiin kiivas sekularisti. Osittain tähän minua kannustaa se, että uskonto näyttää olevan jotain jota (a) ihmiset vaihtavat melko lailla harvoin (b) ja joka liittyy tilastollisesti melko vahvasti siihen mitä uskontoa vanhempasi ja kotipiirisi noin muuten on harjoittanut. Lisäksi (c) usko ja uskonto näyttää olevan jotain jota ei harrasteta at will. Eli ihminen ei päätä uskontunteistaan vaan voi korkeintaan harjoittaa ja elähdyttää sitä mikä hänellä on. Joka rinnastaa sen rakkauselämään jonka kohde ja alkaminen eivät ole omassa hallinnassa.

Tämä johtaa siihen että uskonto on vähemmän "vapaa valinta" kuin moni muu asia ja se rinnastuu sen tyylisiin asioihin kuin ihonväri. Kantia mukaillen näihin tulisi suhtautua siten että jos sanomme että jotain pitäisi tehdä niin se tulisi myös voida tehdä. Eli ihmisen eettisyyttä ja ihmisarvoa ei voida sitoa asioihin joihin ihmisillä ei ole autonomiaa, tai jossa autonomia on voimakkuudeltaan rajoittunutta. Moni ymmärtää Kantia sen verran että he pitävät rasismia hyvinkin pahana asiana, ja vastustavat sitten vaikka islamia tai kristinuskoa innolla sen vuoksi että nuo ovat hankittuja ja ylläpidettyjä ominaisuuksia. Itse en näe uskontoa niin hankittuna ominaisuutena kuin he. (Ihminen voi kuitenkin olla päättämättä kivittää vääräoppisia vaikka olisikin islamilainen, näin muslimit itse ovat kertoneet. Joten uskonto ei tälläisissä oikeuta yhtään mihinkään privileegioon.) Tässä mielessä, juridisesti, uskontojen hölmöys tai eihölmöys on irrelevanttia. Sillä uskontoa tulee koskea ne rajoitteet joilla ihmisten käytöstä juridisesti ohjaillaan muutoinkin.

Mitä ihmisten tulisi oppia kaltaiseltani "ympärileikkaamattomalta pseudojuutalaiselta"

Jotkut, luultavasti hyvin harvat, ovat huomanneet käytöksessäni pienen juutalaismyönteisen sävyn. Olen toki kiukkuinen monista Israel -asioista, ja vastustan alaikäisten ympärileikkausta kovasti. Mutta muilta osin juutalaisuus on minulle varsin positiivinen uskonto. Sen sosiaalisuusmalli on erilainen kuin kristinuskon kulttuurissa. Ja se sopii paljon paremmin mieleni rakenteelle.

Juutalaisista on sanottava se, että se ei ole käännytysuskonto. Tämä on sen vanha piirre. Ja toinen mikä siihen liittyy, on tuoreempaa perua. He eivät pidä listoista. Koska holokausti. Kun saksassa kehitettiin hihamerkit, juutalaiset kantoivat niitä aluksi ylpeinä. Ihmisille on normaalia että he tuovat esiin identiteettiään. Siksi alakulttuurit pukeutuvat tietyillä tavoilla. Ihminen haluaa sekä kuulua joukkoon että erottautua. Hihamerkki toimi tässä mahtavasti. Kunnes se toimi liiankin hyvin. ; Holokaustiin liittyy tärkeä opetus. Nimittäin se sama minkä Stalinin hirmuteot ja noitavainotkin opettavat. Nimittäin sen, että identiteetti voi johtaa listoihin, listat valvontaan ja valvonta siihen että joku kuolee. Ja samalla opitaan se, että asiat voivat muuttua nopeasti. (Ja otin Stalinin esille siksi että hän liittyi kommunistiseen puoleen ja hänet voidaan nähdä ateistisiipeen liittyvänä. Kysymys ei siis ole siitä että uskonnot olisivat jokin erityinen paha.)

Ja tämä on aivan oikeasti vahva syy negatiiviselle uskonnonvapaudelle. Olinkin aikanani jopa Sipilän puolella siitä että hän ei halunnut korostaa vakaumusasioitaan. Häneltä tentattiin tietoa hyvinkin ankarasti. Jostain syystä Suomen humanistit ja fundamentalistit ovat siitä yhteisiä että heille kaikessa on kysymys "värin näyttämisestä". Esimerkiksi varsin leppoisanoloisista uskovaisistakin hengenasiat ovat niin yleisinhimillisiä, että ihmisellä olisi ikään kuin velvollisuus ottaa niihin kantaa.

Juuri näinhän ei ole. Lakikin tuntee sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden. Ja laki koskee kaikkia. Maailma ei pyöri pelkän positiivisen uskonnonvapauden varassa uskovaisten ehdoin. Perustuslaki ;11 §" ; "Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."

Sami Liedes edustaa kuitenkin toista kantaa. Hän ymmärtää, mielestäni aivan oikein, uskonnonvapauden vaikutuksen. Myös YK:n arvot muistuttavat että ihmisellä on oikeus myös kertoa omasta uskonnostaan. Lähetystyö ja julistus ei ole laitonta, vaikka se olisi ärsyttävää. "Lähetystyötä ei tarvitse erikseen "sallia"; se kuuluu sananvapauden piiriin ja on lähtökohtaisesti jokaisen oikeus myös koulussa, vaikka jotkut eivät siitä pidäkään (ja muutenkin oikeusvaltioissa yleensä se mikä ei ole erikseen kiellettyä on sallittua). Tietty on jossain määrin eri asia, mitä koulun työntekijä saa työajallaan tehdä, mutta tässäkin uskonnoton katsomus on vain samalla viivalla muiden katsomusten kanssa." Ja tähän liittyy tietysti se, että toisen vakaumusta ei tarvitse rapsuttaa. Ateismia ja uskontoa saa siis myös kritisoida, eikä moitetta tarvitse erikseen oikeuttaa. (Mikä näyttää olevan vierasta monille jotka suuttuvat kun pääsiäisen aikaan tulee uutisointeja joissa Jeesuksen tarinan jotain historiallista puolta raotetaan tavalla joka vihjaa että tarina ei ehkä olekaan täysin tosi.) Siksi minäkin saan sanoa että kristinuskosta lisäkuuntelu kiinnostaa yhtä paljon kuin omien pallien tunkeminen tehosekoittimeen ilman puudutusta.
1: Tosin tämän päivän Helsingin Sanomat kertoi miten joissain kouluissa oli vietetty päivä rummutellen afrikkalaisessa hengessä. Moni kristitty oli järkyttynyt lasten puolesta. Hyvin monesta lähetystyö koskeekin vain kristittyjä, eikä esimerkiksi "islamilaisia pakanoita".

Liedes on kuitenkin hieman pulassa negatiivisen uskonnonvapauden kohdalla. Hän esittää että "Negatiivinen uskonnonvapaus lienee merkittävämpi vain uskonnottomien näkökulmasta. Olen pahoillani, mutta maailma ei pyöri teidän ehdoillanne. Kyllä se ihan yhtä paljon, väitän vielä että enemmänkin nykyilmapiirissä, koskettaa meitä kristittyjä, kun joudumme kieltäytymään osallistumasta johonkin, mikä on selvästi vakaumuksemme vastaista. Johan silloin ollaan vaatimassa äänekkäästi lääkärien ja ministerien eroa." Ihmettelen reaktiota muutamastakin syystä.

Ensimmäinen voisi olla se, että aiheena on ilmeisesti ne joissa uskovainen ei ole halunnut palvella homoseksuaalia, tai jos lääkäri ei ole halunnut tehdä aborttia. Näissä on kysymys siitä että kouluihin joudutaan kun synnytään. Abortteja joutuu tekemään jos ja vain aktiivisesti itse valitsee työn jossa niitä joutuu tekemään. Esimerkiksi minä olisin ollut varsin omituinen jos olisin vartijan töissäni päättänyt että en pamputa ketään koskaan. Toki minut tunnettiin älyttömänä voiman alikäyttäjänä, sinä tyyppinä joka kertoo paskan vitsin siinä vaiheessa kun muut olisivat jo pamputtamassa. Mutta kun valitsee tietyn työn, niin tietää tai pitäisi tietää mitä siinä joutuu tekemään. Ja näin kysymys ei ole enää siitä onko negatiivinen uskonnonvapaus toteutunut vaan siitä onko ihminen rationaalinen priorisoija joka miettii tekojensa seurauksia. Ero pikkumaisuuden ja asiallisen uskonnonvapauden välillä on tällä kohden melko selvä.

Mutta sitten toisaalta. Olen itsekin korostanut että työpaikat hoitavat usein asioita sisäisin ratkaisuin. MTT:llä oli esimerkiksi sikojen kastrointiin liittyviä eettisiä rajoitteita. Tööitä oli paljon, joten ne jotka eivät tätä suostuneet tekemään tekivät jotain muita töitä. Asiat pyrittiin sumplimaan. Ja ratkaisut olivat sellaisia että niistä tuskin voisi tehdä mitään yksiselitteistä lakia jolla toteuttaa asiat kaikkialla. Ja siksi itse asiassa symppaan jossain määrin lääkäreitä jotka eivät halua aborttia tehdä vaikka se kuuluukin heidän työhönsä.
1: Pienemmässä määrin olen huolestunut siitä että abortinteko on kuitenkin proseduuri jossa kognitiivinen dissonanssi voi johtaa huonontuneeseen työtulokseen ihan ilman mitään pahoja intentioita. Ja virheet ovat pahimmillaan vammautumisia tai kenties jopa kuolemaa. Ja vain minimaalisessa määrin mietin mahdollisuutta jossa uskovainen ei voi sietää potilaana olevaa ateistia ja päättää tehdä jotain joka on analoginen niille teoille jossa fundamentalistikristitty ryntää kiväärin kanssa aborttiklinikalle. En pidä tätä kovin relevanttina mahdollisuutena.

Ja itse hakisin itse asiassa diplomatiaa tätä kautta. Liedes on toki tapansa mukaan kylvämässä epäsopua ja riitelyä. (Mikä on ihan hauskaa puuhaa, ei siinä mitään.) Ja siksi hänen argumenttinsa on rakennetta "kristityt ovat todellisia uhreja ja negatiivinen uskonnonvapaus on turhaa uskonnottomillakin". Mutta tosiasiassa Liedes varmasti kykenee ymmärtämään että näissä kohdin juuri uskonnon luoma tabu on arvokas. Kenties neutraalius ei olekaan sitä että kaikki tekevät kuten perinteisesti on ollut tapana. Kenties neutraalius onkin enemmän pluralistista häsläämistä jossa "sian kuohitseminen" ikään kuin vaihdetaan "paskaraapan korjaamiseen", tai mikä tilanteen mukaan sitten soveliasta onkin. Ja tätä kautta voidaan huomata että negatiivinen uskonnonvapaus olisi hoidettu Suomessa kaikilta erityisen heikosti. Ja tämän korjaaminen hyödyttäisi sekä uskovaa että ateistia.

Mutta ei. Sen sijaan Sami Liedes empaattisesti selittää että "Vielä ei olla meidän kristittyjen osalta niin pitkällä Suomessa että tarvitsisi pelätä paljon muuta kuin työnsä tai virkansa menettämistä, mutta ei siitä ilmapiirin perusteella kovin kaukana olla. Ah, vaikeus kun joutuu ilmaisemaan uskonnottomuutensa, hahhah" Jostain syystä sen jälkeen kun aloitin vuonna 2004 uskontokeskustelun luullen uskontoa kohtuu turvallisena alueena, olisin ottanut asian vakavammin. Mutta sen jälkeen kun sain tappouhkauksen siitä syystä että minulla oli julkisesti väärä mielipide evoluutioteoriasta, on naurattanut merkittävästi vähemmän. Etenkin kun tapaukseni ei ole mitenkään erityisen uniikki. Uhkailuja on saatu aika absurdein syin. Eikä siinä ole mikään ihme, koska ilmiön takana on kokonainen alakulttuuri.

Enkä tässäkään lähde lietsomaan mitään "meitä kiusataan, ei teitä" -henkeä. Sillä argumenttini ei ole se, että uskovaiset olisivat pahoja. (Henkeni on, että uskovaiset ovat ihmisiä. Ja ihmisissä on variaatiota. Ja tämän vuoksi uskovaisissakin on variaatiota. Ja myös variaatiota helvetin pahaan suuntaan. Kuten muissakin ihmisryhmissä. Ideologia ei valkopese ihmistä.) Päin vastoin, korostan sitä että mitään negatiiviseen uskonnonvapauteen liittyviä päätöksiä ei saa tehdä jos oma perse ei ole tulilinjalla. Esimerkiksi jos Liedes kokee että hänen työpaikkansa olisi uhattuna jos hän mainitsee väärät mielipiteensä, en minä pakota häntä niitä kertomaan. En vaikka julistus olisikin minun positiivisen uskonnonvapauteni mukaista. Samoin jos pelkää saavansa turpaan kertomalla vääriä mielipiteitä rasismista, maahanmuutosta tai mutiaisista, on se aivan riittävä oikeutus pitää suu kiinni. (Mikä on aivan eri asia kuin sensurististen käytänteiden salliminen. On eri asia antaa lupa vaieta, kuin pakottaa hiljaiseksi. Mielipiteen saa siis sanoa vaikka se on provosoiva ja vaikka sanomisen jälkeen saisi turpaansa.)

Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sinänsä viaton "Suvivirsi" voi olla jossain kansalaisuustesti, vaikka se Helsingin alueella tuskin onkaan. Ja tällöin on aivan oikeasti relevanttia miettiä sitä että miten voi toteuttaa samanaikaisesti kaksi asiaa (a) sen, että ei halua osallistua uskonnolliseksi kokemaansa tilanteeseen vasten omaatuntoaan ja (b) ei joudu ilmaisemaan vakaumustaan ääneen.

Itse asiassa Lieteen ja minun ero onkin havaittavissa siitä että hän juoksee ympäri internettiä ateistejen suljetuillakin palstoilla vittuilemassa. Minä taas keskityn lähinnä (a) ateistejen palstoille tai (b) hyvin julkisiin paikkoihin. Jos Liedes kokisi todellista vainoa, hän olisi viettänyt öitään paskahalvauksessa kotonaan. (Itselläni on jopa pari vuotta totaalista anonyymiä internetaikaa sen takia että en uskaltanut sanoa yhtään mitään yhtään missään.) Negatiivisen uskonnonvapauden arvon ymmärtää nimenomaan ja vain vainottu.

Siksi on hyvä kysyä juutalaisilta. Juutalainen tietää että sankarillinen juutalainen tunnustaa identiteettinsä saksalaiselle keskitysleirinkerääjälle. Mutta ovela juutalainen on se joka välttää tilanteen. Ja oppii myös sen, että haudat täyttyvät niistä sankareista. ; Sankarin määritelmä onkin tavallaan se, että ihminen tekee enemmän kuin terve järki ja velvollisuus vaativat. Ja olisi julmaa tehdä sellaisia uskonnonvapausnormeja joiden vuoksi ihmiset voidaan pakottaa sankaruuteen. Se olisi yksinkertaisesti liiallista.

Siksi en esimerkiksi pidä siitä kun Liedes aprikoi ateistejen puolesta syitä miksi he eivät halua että lapsi "käy tutustumassa" uskontoon. Eli mahdollisuus jäädä pois jumalanpalveluksista nähdään hänestä pikkumaisina. "Miksi haluatte niin kovasti estää lapsia tutustumasta muihin maailmankatsomuksiin kuin omaanne? Joku hysteria siitä, että ihmiset valitsevat väärin?" Kysymys on melko absurdi. Siinä on suunnilleen mitään järkeä jos ja vain jos kysyjä ei kykene irtautumaan kristillisestä viitekehyksestään. Kristitty ajattelee varmasti että ateisti pelkää että lapsi kääntyy. Että jumalanpalvelus on kipinä joka kääntää kohti Kristuksen rakkautta. Tämä ei ole kovin vahva pelko. Kristityt eivät kieltäydy joogasta siksi että kääntyisivät hinduiksi vaan siksi että tämä ei heistä ole oikein. Kristityksi kääntymisen pelko ei ole se ongelma. Se on se, että uskonnon kokee omaa vakaumusta vastaan sotivaksi ongelmaksi.

Sami Lieteeltä ei tähän löytynyt argumentiksi oikein muuta kuin sen että ateistien vakaumus ei olisi yhtä arvokas kuin kristittyjen koska eihän ateisteilla edes ole Jumalaa joka rankaisisi väärintekemisestä. "Mitä muuta kesken survivirren poistuminen sitten on uskonnottomille kuin tapa ilmaista vakaumuksenne? Mikä pakko teillä on poistua, jos ette halua sitä ilmaista? Ei kai teillä ole jossain joku jumala, joka olisi rankaisemassa teitä lähtemättä jättämisestä?" En sano muuta kuin että ateistien uhat ovat maallisempia. Ja Sami Liedes, kuten muutkin uskovaiset ovat olemassa. Ja joku heistä on kognitiivisesti niin kehittynyt että osaa juuri ja juuri mahdollisesti kolkuttaa ovea kirveen kanssa. ; Ja kuten Sami Liedes itse otti kantaa kuolemantuomiota koskevan teologisen artikkelin kohdalle; "Yleensäkin kuolemanrangaistuksen vastustaminen Raamatun perusteella tuntuu yleensä perustuvan joko vahvaan päätelmään kääntäjän valitsemasta sanasta ("älä tapa"; alkukielessä sana tarkoittaa nimenomaan oikeudetonta tappamista) yhdistettynä muiden raamatunkohtien huomiotta jättämiseen tai älyttömän laajentavaan tulkintaan Jeesuksen ja aviorikoksesta kohdatun naisen kertomuksesta. Minä vastustan kyllä kuolemantuomiota, mutta en parhaalla tahdollanikaan voi väittää tämän aatteen nousevan suoraan Raamatusta kuin ehkä tangentiaalisesti, lempeyteen ohjaavien periaatteiden osalta. Historiallisesti taas kuolemantuomio on minusta ollut ihan paikallaan. Miten muuten vakavista rikoksista käytännössä voisi rankaista vaikkapa jossain painentolaiskulttuurissa, jossa vankeus ei vain ole vaihtoehto (ellei sitten mennä johonkin sharia-tyylisiin käsien katkomisiin)?" Tuollaisten jälkeen on turha ihmetellä, että miksi uskonnoton ei välttämättä halua paljastaa vakaumustaan. Joku voi oikeuttaa ateistin tappamisen ihan täysin. Eikä rikota Raamattua vastaan yhtään.

Hihamerkkiä en pakota ketään ottamaan. Ja olen valmis identifioitumaan uskonnottomaksi jotta muiden ei tarvitse. Niin, että kenties joskus kantaa ei tarvitse ottaa. Eli vakaumusta ei ole pakko kenenkään paljastaa. Pidän tätä ulostuloani typeränä riskinottona, pulmien hankintana sellaisella tavalla jota joku minua romanttisempi tyyppi kutsuisi sankaruudeksi. Syynä on kuitenkin enemmänkin se, että olen valmis pakenemaan uskoni puolesta rajalle heti kun sota syttyy. (En tosin sille rajalle josta on vihollinen tulossa..) ; En ole valmis kuolemaan vakaumukseni puolesta, mutta itsepuolustukseksi olen valmis käyttämään tarvittavan määrän väkivaltaa. Sen kanssa ei ole mitään vaikeuksia.

Munattomia miehiä - eli pitäisikö meidän haluta heitä lisää?

Ympärileikkaus, raiskaajien kastrointi ja sukupuolenvaihdosleikkaukset ovat löyhähkösti toisiinsa liitoksissa olevia toimenpiteitä. Niissä kaikissa käytössä on kirurgiset keinot joilla kajotaan sukupuolielimiin ja manipuloidaan ja amputoidaan niihin liittyvää kudosta. Niitä yhdistää myös se, että ne jakavat mielipiteitä että niihin liittyvät kannat ovat tuskin koskaan samoja samalla ihmisellä.

Jonkin verran toki löytyy ihmisiä jotka vastustavat näitä kaikkia ja niitä joista nämä olisi jotenkin vapaaehtoisina aikuisten tekeminä tekoina hyväksyttävissä. Mutta karkeasti sanoen tilanne on niin, että jos kannattaa raiskattujen kastrointia on helposti joko feministi joka luultavasti vastustaa ympärileikkausta, tai sitten oikeistokonservatiivi joka ei pidä sukupuolenvaihdosleikkauksista.

Kuitenkin eunukeilla on ollut osansa historiassa. Ensimmäisenä mieleen saattavat tulla haaremien eunukkivartijat, katolisen kirkon ylä-äänilaulajat ja vastaavat. Kuitenkin eunukkien joukkoon mahtuu myös Zeng He:n kaltaisia tutkimusmatkailijoita ja suurmiehiä.

Kastrointia pidetään nykyään melko barbaarisena. Jotkut, kuten esimerkiksi Kati Sinenmaa, kannattavat sitä tietyin ehdoin, yhteiskuntarauhan vuoksi. Tai oikeastaan hän ei suoraan kannata niitä, vaan näkee että moniavioisuus johtaa konflikteihin. Hän reagoi intiassa tapahtuneeseen bussissa tapahtuneeseen joukkoraiskaukseen viitaten ; "Uskonnonvapaus lain jatkuessa myös Suomessa tulee jossakin vaiheessa eteen se, että tyttösikiöitä abortoidaan ja osa miehistä elää monen vaimon kanssa, jolloin jos mitään ei tehdä ylijäämämiesten seksuaaliselle kyvylle, seurauksena on samanlaisia juttuja täälläkin." ... "Ehdottomasti Vihreän ideologian kannattajat kannattaisi jo nyt kastro'oida, jotta heistä itsestään ei tulisi ylijäämämiehiä, joille ei riitä vaimoja, kun heidän ajamansa polygamiaoikeus tulisi tännekin voimaan. Saattaa tosin olla niinkin, että vihreät pyrkivät ensin apajille, eli varaamaan itselleen muurien ympäröimiin haaremeihinsa niin paljon vaimoja kuin suinkin ehtivät. Sinne vihreiden turvahaaremeihin ei kuulu bussiraiskattujen naisten hätähuudot."

Ajatus on kenties kontroversiaali, mutta se kuitenkin sopii yhteen sen huomion kanssa, että haaremeita kannattanut islamilainen kulttuuri on samanaikaisesti kastroinut miehiä.

Kastrointipuheissa Sinenmaa saa edustaa kantaa joka vahvaa miestä ei kontrolloida vaan ylijäämämies on se joka ei saa naisia. Katja Kettu saa sitten ottaa ylleen niiden feministien vanhoillisaatteellisen esitaistelijan viitan, jossa rikoksentekovälineet otetaan valtiolle. Eli varkaudesta amputoidaan käsi, potkimisesta jalka ja paskapuheista kieli. Ja joista aggressiiviset miehet, raiskaajat ja muut vastaavat ovat enemmänkin niitä jotka tulisi kastroida. (Nämä eivät ole keskenään sama tai eri ryhmä ; Kenties osa haaremin hankkijoista lienee aggressiivisia ja osa raiskaa puutteessa kun ei muutoin saa.)

On hyvä miettiä asiaa hieman, ikään kuin vaihtoehtona joka sitten mietinnän päätteeksi joko on varteenotettava - tai päinvastoin ei juureen otettava.

Tarkoitukseni ei ole mässäillä barbarialla tai korostaa miten kaikenlaisia asioita sitä tuleekin vastaan. Tai lobata pikkugiljotiineja kehittävien tuotteiden menekkiä. Tarkoituksenani ei myöskään ole vinoilla tai ohjeistaa Laasasta kannattavia ATM -identiteettiään ylikorostavia miehiä purkamaan uhriutumistaan millään tietyin keinoin kohti sitä prinsessuutta, jota he muutoin näyttävät toimissaan jo ilmituovan. (Tosin nyt kun kirjoitin tuon tähän, kieltäminen näyttää vähän omituiselta. Mutta tarkoitan sitä silti.) Laasanen ei toki käsittele kastrointia, mutta Sinenmaan "ylijäämämiehen" idea on hänen filosofiassaan erityisen relevantti. Ja sen syy on juuri siinä että naiset antavat toisille miehille parvina ja toisille eivät. Joten kysymys on jonkinlaisesta miesten haaremien seurauksesta. (Ja tämä huomio tekee Sinenmaan ideasta tavallaan huonon koska se keskittyy islamikritiikkiin. Kun taas se tavallaan korostaa että kenties ongelma onkin relevantti jo nyt. Että miksi ei se veitsi viuhu Sinenmaan ehdottamalla tavalla?)

Korostan pikemminkin sitä, että olen itse korostanut aiemmin sitä että vaikka olenkin varsin äänekkäästi ollut ajamassa homoseksuaalien avioliittoa, olen hyvin verevä moniavioisuuden vastustaja. Näen, että moniavioisuus häiritsee yhteiskuntarauhaa. Homoseksuaalisuuden salliminen vähentää seksuaalista turhautumaa, joten tältä kannalta minun on nimenomaan koherenttia vastustaa polygamiaa ja kannattaa homojen oikeuksia naimisiinmenoon. ; Kastrointi sen sijaan tuntuu hieman radikaalilta ratkaisulta. Se vaikuttaa olevan varsin epäsuosittu esimerkiksi verrattuna ympärileikkaukseen. (Näin siitä huolimatta, että se on tiemmä tehokas keino keskikaljuuntumisen estämisessä. Jotkin asiat näyttävät olevan enemmistölle tärkeämpiä asioita kuin ulkonäkö.)

Tosin tässä sitten törmätäänkin siihen, mikä ylipäätään on kastraatio. Aihe saattaa tulla vastaan niinkin erikoisessa aiheessa kuin miesten ehkäisypillerissä. Vielä astetta relevantimpi se on ns. kemiallisen kastroinnin kohdalla. Siinä kun ei tarvitse heiluttaa veistä. Siinä testosteronitasoihin isketään kemiallisesti ja tämän uskotaan johtavan seksuaalisen tarpeen vähenemiseen ja jopa katoamiseen.
1: Jos katsotaan vaikka aiheesta tehtyä lääketieteen etiikkaa koskevaa filosofista käsittelyä, on sen pohjalta mainittava että MPA (medroxyprogesterone acetate) ja CPA (cyproterone acetate) ovat melko spesifisti vaikuttavia. Ne näyttävät vähentävän libidoa lähinnä parafilioiden kohdalla. Näin ne toimisivat hillitsijöinä melko harvalle raiskaajalle. Eikä niistä olisi siksi ratkaisua Sinenmaan esitykseen, koska valtaosa turhautuneista ATM:istä ja muista selibatismin herroista ovat hyvinkin usein "eiparafiileja" heteroseksuaaleja.
2: Tämä liittyy erikoisella tavalla Sinenmaan ajatukseen pettyneiden luuserien kastroinnista. Psyykenlääkkeinä käytetyissä SSRI -lääkkeissä vaihtelevan tasoinen libidon laskeminen on yksi sivutuote. Harva kuitenkaan kutsuu tätä "kemialliseksi kastroinniksi". Tämä vihjaa siitä miten hankalasti määriteltävä "kemiallisen kastroinnin" idea ylipäätään on.

Lääketieteen kannalta ongelmat ovat pääasiassa eettisiä. Ongelmana on tietysti se, mikä on "oire" ja mikä on "hoitamista". Monesti katsotaan, että lääkäri ei saa vahingoittaa. Näin erilaiset amputoinnit ovat jotain jotka pitäisi tehdä vain vakavin syin. Toisaalta alussa mainitsemani sukupuolenvaihdosleikkaus on siitä mielenkiintoinen, että siinä amputoidaan kudosta. Ja siinäkin voidaan nähdä että "ei olla rikki" tavalla joka oikeuttaisi amputaatioon - ja kirurgian kehitys tekee siitä vaarattoman tavalla joka lähentää sitä ympärileikkaukseen joka sallitaan siksi että proseduuria pidetään pienenä. Sukupuolenvaihdosleikkauksia kuitenkin tehdään. Ja jos seksuaali-identiteetin ja oman elimistön välinen dissonanssi määritellään oireeksi, kirurgisellekin amputaatiolle voidaan saada tilaa. Samalla logiikalla raiskaaminenkin voitaisiin tietysti määrittää oireeksi ja näin saada tilaa raiskaajien laittaminen munapuimuriin tai vastaavaan laitteeseen.

Oikeastaan ainut syy kieltää kemiallinen kastrointi tavalla jossa sallitaan ympärileikkaus tai sukupuolenvaihdosleikkaus koskeekin yksilön autonomiaa. Sukupuolenvaihdosleikkaus on jotain johon yksilö haluaa ja ympäristö on tässä jopa jarruna. Raiskaajille taas on jopa annettu armahduksia kemiallista kastrointia vastaan. Tällöin vaihtoehdot eivät ole ikään kuin vapaita vaan kahlittuja. Lääketieteellisesti tämänlaisessa tilanteessa potilas ei ole valtio vaan kastroitava, eikä tässä tarjota oikein mitään keinoja potilaan auttamiseksi. Näin lääketieteen etiikan kannalta kemiallinen kastrointi on jopa monin verroin vaikeammin perusteltavissa kuin eutanasiakysymys tai sukupuolenvaihdosleikkauskysymys.
1: Tiedottoman kudoksen poistona se rinnastuu jossain määrin aborttikysymykseen, joka on hyvin hankala. Mutta abortin kohdalla sikiö on tiedoton, kun taas abortoitava äiti on tietoinen. Kastroitava on tietoinen. Ja jos abortissa mennään tietoisuuden ehdoilla, raiskaajien kastrointi on kenties vielä vaikeammin perusteltavissa kuin abortti.
2: Uskonnon ja kulttuurin puolelta vastaavaa temppua on vaikeaa tehdä. Sillä vaikka ympärileikkausta puolustetaan uskonnollisena identiteettinä ja kristityt yleensä sallivat poikien ympärileikkauksen "riittävän pienenä" jotta se voitaisiin kompensoida uskonnonvapaudella ja identiteetillä, on muistettava että kastrointi koskee kiinalaista ja islamilaista kulttuuria. Nekin voidaan nähdä kulttuuri-identiteetiksi. Ja tämä johtaa mielenkiintoisiin tilanteisiin koska nykyajassa esimerkiksi taipumus vastustaa sukupuolenvaihdosleikkauksia perustuu retorisesti käytännössä täysin amputaatioargumentaatioon.

Näin ollen korostaisin enemmän sitä, että kenties ongelmia pitäisi hoitaa muulla keinoin. Laasanen ehdottaa naisten seksuaalisen sosiokulttuurin muuttamista ja sen valtarakenteiden purkamista. Minä ehdotan yksiavioista kulttuuria. (Mitä on omituista vaatia jos se on se "virallinen de jure" -tason tila. Mutta jos vapaa seksuaalisuus tuottaa seksuaalisen hierarkian, on de facto tietysti jotain muuta.) Toisaalta mieleen ei voi olla tulematta sekin, että homoseksuaalien oikeudet sekä lupa sukupuolenvaihdosleikkauksiin joissa muutetaan ihmisiä miehistä naisiksi ovat jotain jota olisi jossain tilanteissa hyvä kannattaa ja tukea. Siis jos on yhteiskunnan kautta asioita peilaava konservatiivi.

Traumaturgiaa

Naisten oikeuksien puolestapuhuja ja ihmisoikeuksiin keskittynyt Leyla Hussein teki pienen kokeen. Hän oli kampanjoinut tavallisesti vastustamansa tyttöjen ympärileikkauksen teemoilta trollalten. Ja kuten hyvä trollaus usein tekeekin, tämäkin tuotti erikoisen tuloksen. "nainen lähestyi adressilla ihmisiä ostoskeskuksen ulkopuolella, ja kertoi haluavansa suojella "kulttuuriaan, perinteitään ja oikeuksiaan." Somalitaustainen Hussein, joka ympärileikattiin pikkutyttönä perheen perinteitä kunnioittaen, järkyttyi kokeen tuloksista - puolen tunnin sisällä peräti 19 ihmistä 20:stä suostui allekirjoittamaan ympärileikkausta puoltavan adressin. Ainoastaan yksi henkilö kieltäytyi kunniasta. "Sanoin heille, että 'se on vain silpomista', ja he vastasivat, että 'kyllä, olet oikeassa'."

Toki 20 otoskoko on järkyttävän pieni, eikä yhteen paikkaan nököttävä tapakaan varmasti ole kunnolla satunnaisotannassa. Mutta siinä tuleva signaali on uskottava. Kenties yksinkertaisin selitys tälle on se, että perimmiltään ihmiset eivät ole kovinkaan loogisia ajattelijoita. He kuitenkin ovat hyvin sosiaalisia olentoja. Ja tästä seuraa se, että ihmiset eivät juuri missään asiassa puhu siitä miten asiat ovat, vaan siitä mitä puolta ne edustavat. Länsimaisessa kulttuurissa tummaihoisuus ja naiseus ja vähemmistöuskonnot ovat kaikki ikään kuin "uhristatuksessa". Näitä pidetään pieninä ja heikkoina joita pitää puolustaa. Ei jonain joka kiusaa.

Mutta toisaalta takana voi olla myös syvempi filosofinen ongelma. Jos lähtökohtana on kulttuurirelativismi, ovat kaikkiu kulttuurit ja identiteetit yhtä hyviä. Niin nainen joka puolustaa ympärileikkausta tekee enemmän kuin vain edustaa sananvapautta eli saa sanoa mitä haluaa. Tälle nähdään jokin syvällinen oikeus. Ja tässä taustalogiikka ei ole enää absoluuttista. Tuntuu että mukaan livahtaa ainakin utilitaristisia sävyjä - että vieraat kulttuurit eivät ole pahoja vaan niiden moittija lokeroi ja komentaa ja päsmäröi. Ja jos teko on melko kamala, niin korostetaan että tämä on pieni paha sen rinnalla mitä hyvää syntyy.

Ajattelutapa on nykyään hyvin vallitseva. Jokainen konservatiivi tietää tämän. Uuskonservatiivit tajuavat tämän erityisesti. Mutta heille voi olla hyvin vaikeaa ymmärtää että heidän koko ideologiansa on hyvinkin postmodernisoitunut. Siinä missä postmodernisti puhuu kulttuuririippuvaisuudesta jossa ei saa torjua, on uuskonservatiiveilla vastassa poliittinen korrektius ja sensuuri. Kun postmodernisti puhuu omasta identiteetistä ja kulttuurista, riippumatta siitä kuka on vallassa ja komentelee, että maassa pitäisi puhua maan tavalla ja tietystä kulttuuriasenteesta ollakseen kunnon kansalainenkaan. Tässä tilanteessa uuskonservatiivi rehellisesti mitä mieltä on asioista siitä huolimatta, että vallassa on vihervasemistostalinisteja. Eri sanat häiventävät sitä, että se mitä näiden sanojen takana on, on määritelminä hyvinkin samanlaista. Kaikki puhuvat uhreista. Ja kaikki tekevät samoja temppuja. Merkitystä onkin lähinnä sillä mitä edustetaan.

Kenties tämä on tehnyt uusateismista kulttuurillisesti oudon. Tuntuu, että moni olettaa että uusateistit - etenkin Jussi K. Niemelä - olisi kulttuurirelativisti. Eli että relativismi olisi ateismin ominaisuus ja tunnuspiirre. Tätä tuetaan lähinnä ateistejen "uskonnonvapaus" -sanan yliviljelystä. (Ja todella harva konservatiivi selittää että lupa omiin mielipiteisiin tarkoittaisi väistämättä monikulttuurisuusyhteiskuntaa tai yhteiskuntaa joka panostaa merkittävässä määrin asukkaidensa aivopesuun.) Luulenkin, että suurin osa ihmisistä pitää Jussi K. Niemelää kaksinaismoralistina. "Uusateismi on fundamentalistista" -heitot kun voivat johtua siitä, että ensin oletetaan ateistien taustaksi kulttuurirelativismi. Ja kun Jussi K. Niemelä ja vastaavat tapansa mukaan viittaavat vaikkapa YK:n ihmisoikeusjulistuksen pykäliin - jota filosofisesti rehelliset kulttuurirelativistit joutuisivat pakosti kutsumaan jonkinlaiseksi kulttuuri-imperialismiksi - he tajuavat, että hän noudattaa tiukasti yhtä ja tiettyä moraalia. Ja näin he ajattelevat, että  Jussi K. Niemelä ei elä kuten opettaa. Vaikka kenties kannattaisi huomata, että Jussi K. Niemelä ei käytännössä opeta mitä hänen väitetään opettavan. Ja valtaosa hänen moittimisestaan meneekin ohi.

On toki iloista, että postmodernit humanistit ja fundamentalistiuskovaiset ovat saaneet yhteisen vihollisen johon viitataan peräti samantapaisella vastustuskielellä. "Ateismi on vain uskonto" ja "Uusateismi on fundamentalismia" ja "Militantti ateismi" ovat sanapareja joiden taakse saadaan suuri suosio. Samalla kuitenkin voidaan pitää kiinni siitä tärkeimmästä. Eli siitä, ketä tämä vihollinen edustaa. "Militantti" fundamentalistin suusta kun voi tarkoittaa sitä että ateisti tunkee relativismia ja anarkismia darwinismin kautta pikkulapsiin ja on käännyttävä ja kerettiläinen. (Käännyttäminen on hyväksyttävää oikeaoppisille, muille se on saatanan pussiin pelaamista pohjimmiltaan.) Kulttuurirelativisti taas näkee, että ollaan jotain mieltä. Ja että esimerkiksi ympärileikkaus olisi muutakin kuin kulttuurin opettama mielipidekysymys. Että voitaisiin todella sanoa, että tämä asia on täysin perseestä. Ja jos sitä oikeuttaa uskonnolla, sen pahempi uskonnolle.

Itse näkisin, että uskonnonvapaus on yhteiskunnan kannalta triviaali vapaus. Se on arvokasta yksilöille. Ja valtio ei tunnetusti voi antaa ihmisille täysiä vapauksia siitä, maksavatko he veroja ja jos kyllä, niin kuinka paljon. Uskonto on hyvä keino rakentaa identiteetti jossa on variaatiota ja erottaa yksilöt toisistaan. Se ei kuitenkaan iske itsessään suoraan yhteiskunnan kimppuun. Joskus kuitenkin asioita pikku hiljaa uskonnollistetaan. Silloin jostain aiheesta ei voi enää keskustella ilman että vedotaan uskontoon. ; Esimerkiksi homoseksuaalien avioliitto, abortti, kauppojen aukioloajat ja vastaavat aiheet ovat aiheita joissa ei ole kovin helppoa käydä keskustleua jossa ei pakotettaisi reagoimaan uskonnollisiin mieltymyksiin. Ja joskus nämä asiat sitten tömähtävät yhteiskunnan kannalta eitriviaaleihin aiheisiin. Kuten tyttöjen ympärileikkaukseen.

Itse näen, että asioissa ei tule sekaannusta kun pitää mielessä helpon nyrkkisäännön ; Tyttöjen ympärileikkaus on kehonmanipulaatiota siinä missä tatuointi ja korvien venytys. Kysymys on voimakkuuseroista. Aikuiset ihmiset tekevät näitä ja joskus taustalla on kasvatus, oma sosiokulttuuri ja kenties jopa syvä henkinen tai hengellinen trauma. Näitä miettiessä tulee miettiä sitä, kumpi on ensin. Tyttöjen ympärileikkaus on kivulias ja traumaattinen kokemus joka riskeeraa terveyden. Lapsille ja imeväisille tehty ympärileikkaus siis aiheuttaa trauman. Samalla esimerkiksi minun ottama tatuointi voi - ainakin teoriassa - johtua traumaattisista kokemuksista - alitajuisista sellaisista, koska en koe minkään tälläisen vaikuttaneen. Tatuointi ei ole aikaan saanut traumaa, joten se on hyväksyttävämpi.

Tämän vuoksi olen sallimassa ympärileikkauksen täysi-ikäisiltä. (Ikäraja on tietysti keskusteltava asia ja tekee tästä harmaasävyisemmän.) Kysymys on perimmillään siitä, missä iässä ihminen itse valitsee. Tässä iässä ihminen voisi sitten valita vanhempien tahdon vastaisen uskonnon itselleen opetettavaksi, eikä vanhemmilla olisi mitään nokan koputtamista asiaan. Tämä on yksi ja sama. Ihminen nimittäin omistaa ruumiinsa ensisijaisesti itse. Siksi ruumiillisen koskemattomuuden säännöt ylittävät kaikki uskonnonvapauden ja sananvapauden oikeudet. Ei siksi että sananvapaus ei olisi tärkeää - se on tärkeää. Kysymys on prioriteeteista. Siitä mikä on toista tärkeämpää. Ja tässä, ei. En usko kulttuurirelativismiin. (Se tosin usein haiskahtaa tekosuvaitsevaisuudelta jossa perustana on enemmän laiskuus ja ignoranssi kuin kiinnostus moniarvoisuudesta. Ja jota tehdään jotta se tärkein eli oma viiteryhmä voisi näyttäytyä erityisen eettisenä.)

Ymmärtäminen on vaikeaa (mutta ei ehkä noin vaikeaa)

Tänään uutisoitiin siitä miten pieni vähän päälle 400 grammaa painanut keskonen onnistuttiin pelastamaan. Oma reagointini aiheeseen töissä oli se, että kerroin työkaverille että koska minulla ei ole mitään suoraa omaa kokemusta vastasyntyneistä, niin vertaan johonkin minkä tiedän. Moni myy isoja jättiaterioita joita myydään viittaamalla vastastyntyneeseen vauvaan. Ne painavat yleensä jotain 4-5 kiloa, eli nimi tulee siitä että ne painavat jonkun vastasyntyneen verran. Niiden syöminen on niin iso urakka että monesti näissä on spesiaalitarjouksena se, että aterian saa ilmaiseksi jos kykenee syömään sen viimeistä murenaa myöten. Vähän päälle gramman syöminen ei olisi urakka eikä mikään.

Työkaverini on sellainen että hän on tottunut skitsoiluihini ja pysyi hyvin kärryillä ja ymmärsi "vauvansyöntivitsin" olevan jotain joka on minulta se mikä tulee siihen missä tavallinen ihminen sanoo että "Olipas pieni vauva." Ja että se on suunnilleen yhtä myönteinenkin. Joillekuille toisille työkavereilleni en suostuisi kertomaan tätä juttua koska he eivät ymmärtäisi, enkä halua taas selittää sitä miten juttuni oli vaan sellaista "höpöskitsoilua". (Että vitsi vitsi, joka on muuten maailman huonoin pelastus kun joutuu vastuussa sanomisistaan ja ennen kaikkea vastuuseen siitä kenelle on sanonut mitäkin.) Tämän ymmärtäminen on kuitenkin jotain joka on nähdäkseni siinä rajalla että jos asia menee ohi, siihen olisi suhtauduttava hyväntahtoisesti sillä itse sanoma oli hieman kryptinen ja vauvansyöntijutut eivät yleensä kuulu hyviin tapoihin vaan haiskahtavat pahasti Hannibal Lecter -malliselta sosiopatialta.

Johdanto

Tämä muistuttaa siitä että joskus viesti on niin viisto että toisen ymmärtäminen on niin vaikeaa että on ymmärrettävää jos niistä tehdään virhetulkinta ; Esimerkiksi kommentissani oli suhteellisen pitkä pituus, ja joukossa oli seikkoja jotka vaativat jonkinlaista sarkasmintajua jossa erotetaan missä ollaan vakavasti kun taas toisaalla ihan samassa lausunnossa ei olla. Tämänlaisessa mukanapysyminen (etenkin puhutussa muodossa esitettynä) on haasteellista. Jos ei ymmärretä, niin voidaan sanoa että viestin välittäjä tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää että tuollaista viestiä voidaan veistää ties mihin muotoon. ; Toisinaan taas vääristetään sanomisia tahallaan väärin, jolloin voidaan olla stereotyyppisiä tai jopa lukea vastustajaa tarkoituksella "kuin piru raamattua". Tällöin vika ei ole viestin välittäjässä vaan nimenomaan vastaanottajassa.

Argumentaatiossa molempia vääristymiä kutsutaan nimellä olkiukkoargumentti. Niiden takana on idea siitä että sanomaa on käsitelty sillä tavalla että se ei vastaa sitä kokonaisuutta missä se on lähetetty. Melko usein toistamani vaatimukseni siihen että "kritiikin minimivaatimus on se, että ymmärretään kritisoitua kohdetta" tarkoittaa juuri sitä, että kritiikki ei saa olla olkiukottamista, tavoite tulee olla niin huolellinen että jos vääristymä kommenttiin tulee niin sen on johduttava siitä että sanoja on ollut niin epäselvä että oikean viestin esiinkaivaminen ei ole yksinkertaisesti odotettavissa. Näin ollen jos esimerkiksi tulkitsisi että tuo alun kryptinen viestini tarkoittaisi vauvansyöntiä, niin vaikka viesti on kryptinen on syytös niin epäuskottava että se että se on ylipäätään esitetty johtuu siitä että tulkinta on asennevammailun pohjalta syntynyttä olkiukottamista. (Näin siis siitä huolimatta että se oli kryptinen. Korostan tätä. Kuvittele että alleviivaan ja lihavoin tämän korostamisen ja kerron asiasta jälkikäteen että korostan sitä vahvasti. Ja sitten kerro mielikuvaan vahvuus kahdella.)

Syvennys

Tämä syntymäasia liittyy tietysti vahvasti esimerkiksi aborttikysymykseen. Sillä vaikka olenkin tunnetun vastentahtoinen omien lasten hankintaa kohtaan, niin jotenkin tuon pienen keskosen pelastuminen oli hieno asia. Moni kokee että tämä tarkoittaisi sitä että aborttiin tulisi suhtautua hyvinkin vastustavasti. Tämä voi tuntua omituiselta ottaen huomioon että olen kirjoittanut yleisesti ottaen abortin tekemisen laillisuuden puolesta. Tämä voisi tuntua jostakusta pro lifeilijästä omituiselta. Että abortin kannattaminenhan on lapsenmurhaa. Abortinvastustamisessa korostetaankin usein argumenttina sitä että moni keskonen selviäisi elossa tilanteessa jossa toiset vielä tekevät aborttia.

Liennytyksenä voidaan kuitenkin sanoa että tämä leimaaminen kuvaa sitä että pro lifeilijät ovat määritelleet asian niin, ja että minä en jaa todellisuutta tällä tavalla ei johdu siitä että minulla olisi kaksoisstandardi. Se, miksi päädyn jakamaan todellisuutta eri tavalla on jotain löytyy perustelut jotka olen jo esittänyt.
1: Esimerkiksi valtaosa aborttikirjoituksistani onkin itse asiassa analyysejä käytetyistä diskursseista jotka ottavat enemmän kantaa käytettyyn retoriikkaan ja maailmankuvan käsityksiin abortista ja kertonut että nämä ovat aika huonoja argumentteja sen sijaan että sanoisin että abortti olisi väärin. Näin esimerkiksi siinä tekstissä jossa havaitsin että fundamentalistiskristillisen oikeiston pro life -argumentaatiossa lapsi on pohjimmiltaan rangaistus synnistä ja abortti pakoa tästä. Tämä olisi tietysti perusteluna aika heikko. Sillä jos menisin sanomaan jotain sen kaltaista että "en kannata aborttia mutta en usko retoriikkaan jota abortinvastustajat käyttävät" olisi minulla tietysti velvollisuus perustella miksi sitten vastustan aborttia. Ilman tätä jäisi auki olenko rationaalinen ihminenkään. Koska abortinvastustamiseen on kanta, siihen olisi hyvä esittää jotain syitä. Ja koska ne eivät selvästi ole niitä mitä huonoiksi on haukkunut, pitäisi kertoa mitä nämä  syyt ovat. Ja koska en ole tehnyt niin, olisi tämä perustelu hieman ilmassa. Se kuitenkin lieventää ja kohdistaa näiden kyseisten tekstien tulkintaa joten huomautus ei tästä huolimatta ole täysin turha.
2: Toisaalta olen korostanut että abortti on itse asiassa maailmankuvallinen teema. Näin ollen olen korostanut että pro life ja pro choise käsittelevät samaa aihetta aivan erilaisin moraalipremissein. Aihe on sama mutta lähtökohdat ovat erilaiset ja koko keskustelu voidaan nähdä turhanpäiväisenä inttämisenä jossa pro lifeilijät eivät koskaan oikeasti keskustele eli lähesty aihetta pro choiserien lähtökohdista ja niiden kautta pro choiserit sisäisesti ristiriitaisiksi osoittaen. Vaan käyttävät sen sijaan vain omaa lähtökohtaansa. Ja kun vastapuoli tekee tismalleen saman omista lähtökohdistaan toisen premissit ohittaen, on aihe mielipide. Ja olen perustellut että juuri tämä on syy aborttilupaan ; Koska abortti ei ole pakotettu pakkoabortti, vaan mahdollisuus tehdä niin on nimenomaan oikein antaa valinta yksilöille. Pro life on tässä kohden huono koska se ei kykene olemaan pro choisereita monisyisempi ja laadukkaampi moraaliperusteluissaan, mutta sen kannattajat silti yrittävät tehdä kiellosta kaikkia koskevan, ei vain omaa uskontoaan ja vakaumustaan koskevan, lain. Näin ollen en olekaan korostetusti pro choiseri vaan enemmänkin sitä mieltä että näkemykseni abortista on irrelevantti ja että asia tulee ratkaista laajemmin kuin omaan napaan ja yhteen ideologiaan tuijottaen. Voisin siis jopa olla "aborttia vastaan mutta aborttioikeuden puolesta." (Kuten "Tämä päivä" -blogaaja asian sloganoi.)
3: Kolmanneksi olen argumentoinut että elämän kohdalla on kysymys rajanvedosta. Että kaikki ovat periaatteessa sekä elämän puolesta, että kuitenkin valmiita hyväksymään asioita joista seuraa ihmiskuolemia. Ja että sikiön kohdalla raja siitä että onko elämä Monty Python -tyyliin "every sperm is sacred" koska niissä on potentiaalinen ihminen, vai onko alle kuusivuotias lapsi lupa heittää erämaahan kuolemaan koska sielu hyppää ihmiseen vasta kun tämä kykenee puolustamaan itseään aikuisia vastaan. (Molemmat em. räväköitä ääripäitä.) Ja että on nähtävissä joitain etiikan kannalta relevantteja rajoja. Ja että näiden kautta abortin kohdalle voidaan jakaa kaksi rajaa ; (A) Ihmisyysteoreettinen raja, tietoisuus joka on tietynlaista hermoston toimintaa jonka rajaaminen ei pohjimmiltaan ole mielipide vaan tieteen kysymys. Tässä kohden tuskan aikaansaaminen (kuten vaikka ympärileikkaus) ja abortointi ovat ikään kuin kiellettyjä tietyn rajan jälkeen. (B) Pragmaattisempi lääketieteellinen raja jossa on kysymys siitä minkälaisia sikiöitä tiede voi elvyttää ja pelastaa ja mitä ei. Eli abortti olisi sallittua jos ja vain jos lääketiede ei vielä kykenisi niitä sikiöitä elvyttämään ja pelastamaan. Tämä raja tietysti hilautuu pikku hiljaa kohti jotain. (Ja tarjoaa uusia mietteitä erikoisista adoptiovaihtoehdoista.)

Tämänlaiset perustelut tietysti unohtuvat, mutta kristityn joka selittää että tässä olis ristiriita ei auta venkoilla. Syynä ei ole ristiriidat vaan se, että hän on itse kykenemätön irrottamaan toisistaan asioita jotka eivät välttämättä yhteen kuulu. Kun jotkut asiat yhdistetään maailmankuvassa A yhteen ilman että tälle annetaan mitään ehtoja joilla voisi olla erimielinen, kysymys on tämän maailmankuvan dogmasta. Jos joku maailmankuvassa B jakaa tässä eri tavoin osasiin, ei tarkoita että maailmankuva B olisi sisäisesti ristiriitainen. Eli suomeksi : Kokemus ristiriitaisuudesta ja pälliydestä ei johdu siitä että olisin ristiriitainen ja pälli (tässä asiassa) vaan koska hän itse on. Kristityn hoopoudesta ei pidä rankaista minua tai ketään muuta kuin em. kristittyä hoopoa itseään. (Ja jos hän yrittää, niin takaan että häntä rangaistaan tästä vähintään ansion mukaan.)

Ojennus

Tästä on hyvä jatkaa Ossi Ojutkankaaseen. Hän nimittäin yhdistää erikoisesti yhteen ympärileikkauksen ja abortin. Ojutkankaan tuntien tämä ei liene ihme, sillä käsittääkseni hän on one trick pony joka tunkee aborttiasian vain aivan kaikkeen mukaan. (Jos keskustelet Ojutkankaan kanssa mistä tahansa, joudut selittämään miten asia liittyy tai eiliity aborttiin.) Ojutkangas ei kritisoi näennäisesti ympärileikkausta itseään, hän selittää suoraan että hän kritisoi käytettyä retoriikkaa. Lähtökohtana on seuraava "Etenkin Yhdysvalloissa abortinvastustajat puhuvat mielellään lasten murhaamisesta pyrkien polarisoimaan keskustelun niin, että kaikki heidän kanssaan eri mieltä ovat "abortin kannattajia". Siis lasten murhaamisen kannattajia. Tällaista retoriikkaa uskonnottomat arvostelevat ja syystäkin. Siksi onkin erikoista, että nyt samaa tehdään itse. Onko niin, että tarkoitus pyhittää keinot? Jos ei, miksi keskustelu polarisoidaan tunteisiin vetoavalla retoriikalla aivan samoin kuin ääriuskovaisetkin tekevät? Tietysti siksi, että nyt ollaan oikealla asialla puhdasta pahuutta vastaan. Ja sitä pahuutta ovat tietysti uskonnot." Valitettavasti tämä on vain kuorrute. Näyttää nimittäin kovasti siltä että hän ei jäsentele ja erottele retoriikkaa vaan päinvastoin käyttää kaikkea omien retoriikkakupliensa rakentamiseen. Retoriikka -sana ei tässä olekaan jäsentelyn konteksti vaan syytös jotta itse saadaan käyttää kaikenlaista retoriikkaa. Eli Ojutkangas itse asiassa harjoittaa juuri sellaista ihmekikkailua mitä hän "bussiateisteista" syyttää.
1: Tämä on tietysti vasta näkemykseni Ojutkankaan argumentaation luonteesta. Tämä väite on siis se, jonka perustelemiseen käytän aikaa tässä blougauksessa enemmän. Tämän arvion taas saa nousemaan esiin katsoen minkälaisia epäargumentteja hän käyttää. Hän ei käsittele "vastapuoltaan" asiallisesti vaan rakentelee olkiukkoja ; Itse asiassa tekstiä lukiessa esille nousee se, että Ojutkangas toki yrittää siivota itselleen "neutraalin miehen asemaa" selittämällä että häntä itse ympärileikkausaihe ei kiinnosta puolin tai toisin juurikaan. Ja rehellisesti sanoen tämä on uskottava statement ; Onhan tekstikin sellainen että se ei argumentoi ympärileikkauksen puolesta tai vastaan vaan ainoastaan herjaa "bussiateisteja" joiksi Ojutkangas luokittelee ne jotka vastustavat ympärileikkausta mutta kannattavat aborttia mutta ovat ottaneet osaa raamattujen pornoin vaihtamis tapahtumaan. Mutta tässä itse asiassa vahvasti näyttääkin olevan nimenomaan niin että hänellä on niin kova vastustuksentunne "bussiateisteja" kohtaan että tämä on ideologisen sokeuden syy. Ja tästä Ojutkangas ei oikein vapaudu. Ei varsinkaan kun katsoo hänen kirjoitushistoriaansa.

Ja olkiukkoargumentti on sellainen että se ei ole perusteleva, ja se onkin epäargumentti jota käytetään siksi että vastapuoli saataisiin ajaa retorisin manipuloin lokaan. (Yleensä virheargumenttien takana on paitsi se, että ne eivät ole logiikkaa niin niissä on usein jotain vetoavaa jonka vuoksi niitä käytetään. Itse asiassa yksi tapa osoittaa retoriseksi kikkailuksi on osoittaa vastapuolen käyttävän näitä argumenttivirhevääristelyjä vastapuoleen.)

Hänestä on ristiriitaista että "bussiateistit" vastustavat ympärileikkausta mutta kannattavat aborttia. Kokonaisuus on valitettavasti sellainen että en tiedä yhtään ainutta ihmistä joka vastaisi Ojutkankaan "bussiateisteja" -saati että tämä olisi jokin relevantti ateismin virtauma. Ojutkankaan "kritiikki" perustuu olkiukkoiluun, pohjimmiltaan siihen että hän ei ymmärrä eikä edes halua yrittää ymmärtää kritisoimaansa kohdetta. Ojutkankaan näkemys vaatii tietysti asiallisen käsittelyn, ja varaankin loppuosan tälle. "Itse kuitenkin kiinnostuin aiheesta kunnolla vasta luettuani Ruben Stillerin Imagessa julkaistun aihetta käsittelevän kolumnin. Siinä hän toi esiin mm. sen, kuinka niin punavihreät liberaalit kuin maahanmuuttokriittiset Halla-ahon kannattajatkin ovat löytäneet tässä asiassa yhteisen sävelen. Näyttääkin siltä, että yhteinen sävel löytyy tietynlaisesta uskonnottomuuden ihanteesta ja siitä, että uskontojen vaikutusvaltaa täytyy pyrkiä viemään keinolla millä hyvänsä." Tässä on itse asiassa totuutta kuorrutteeksi ; Itse olen vastustanut kaikkia ympärileikkauksia, myös poikien sellaisia, jo heti siinä vaiheessa kun en ollut kypsä pitämään tai esittämään mitään mielipiteitä. Olen ollut asialla jo 15 -vuotiaana. Siihen aikaan tätä asiaa ei pidetty esillä. Ratkaisevaa olikin se, että tuossa iässä olin vielä kristitty. En itse asiassa kykene näkemään ympärileikkausta uskontoon liittyvänä ; Siinä missä abortissa on usein takana uskontoa - jos nyt ei suoraa uskonnollista dogmaa niin vähintään   "teologisten instituutioiden vakiokäytänteitä" - ympärileikkaus ei minulle ole uskonnollinen kysymys. Mutta valitettavasti tämähän ei mene näin.

Ojutkankaan retorisuus paljastuu siten että en tiedä ketään ateistia (En edes yhtä) joka esittäisi Ojutkankaan esittämiä argumentteja niin että ne tarkoittaisivat sitä mitä Ojutkangas sanoo niiden käyttäneen. Itse asiassa olen itse käsitellyt monia Ojutkankaan tuottamia argumentteja ja olen tarkoittanut niillä jotain aivan helvetin muuta kuin mitä Ojutkangas ne vääristellen ja mielivaltaidiotismissaan vääntelee.

Aloitetaan pienestä. "Ympärileikkauskeskustelussa toistuu usein tällainen näkemys: "jokainen tehköön 18-vuotiaana mitä lystää, leikatkoon vaikka koko sukuelimensä irti jos niin haluaa". Tuossa voisi puuttua yliampuvaan vertaukseen, jossa ympärileikkaus rinnastetaan koko sukuelimen amputaatioon." Olen itse asiassa itse esittänyt tämän argumentin. (Olen tehnyt sen myös Ojutkankaan läsnäollessa joten minulla on ideoita siitä mistä hän on ajatuksen mieleensä saanut.) Tässähän vertauksen ideana ei yleisesti ottaen ole se, että ympärileikkaus olisi sama kuin amputaatio. Tässä nimenomaan korostuu se, että aikuisena saa tehdä jopa ympärileikkausta paljon dramaattisempia tekoja. (Itse asiassa itselläni oli tässä kohden mielessä sukupuolenvaihdosleikkaukset jotka ovat makaaberiin tuomotyyliin nimenomaan hienokirurgialla koristeltuja kastrointeja.) Eli tässä päinvastoin korostetaan että ympärileikkaus on pienempi kuin koko sukuelimen amputaatio. Ojutkangas taas ei ymmärrä koko lausuntoa vaan väittää että ihmiset sanovat juuri päinvastoin mitä sanovat. Eli hän olkiukottaa. Eli on retorinen sen sijaan että olisi asiakeskustelija. Eli tekee itse juuri sitä mistä hän "bussiateisteja" syyttää.

Mutta aivan kuten Ojutkangaskin näkee tämän sivujuonteena ja että päämielenkiinto on muualla, teen minäkin niin tätä enää tarkemmin hieromatta.

"Mukasekulaarille vapaa-ajattelijalle uskonnonvapaus tarkoittaa ainoastaan oikeutta olla uskomatta - ei mitään muuta. Heidän mielestä uskonnolle kuuluvaa tilaa täytyykin pyrkiä kaventamaan koko ajan, koska uskonnot ovat ongelmapesäkkeitä, syöpä yhteiskunnan sisällä, täynnä pahuutta ja barbariaa. Ihmiset tulee sivistää ja käännyttää vapaa-ajattelijuuden mukasekulaariseen ateismiin. Tai no jos minä en käännytä, niin ainakin toivon että ihmiset itse tulevat vielä "järkiinsä" - bussiateisti ajattelee. Tällä esinahkan menetystäkin perustellaan: muslimi tai juutalainen voi jättää uskonsa ja silloin se ympärileikattu penis vasta ketuttaakin. Tämä tietysti perustuu siihen ihailtavaan optimismiin, että monet juutalaiset ja muslimit todella uskostaan luopuvat. Jokainen toki saa uskoa mihin haluaa. Minun uskoni ei riitä noin yliampuvaan "optimismiin"."

Ojutkangas ohittaa tämän argumentin ytimen. Hän on itse asiassa oikeassa että valtaosa uusateismista ei nmenomaan ole sitä että saataisiin tunkea ateismia kaikkien silmille. Julistusateismi tai muu vastaava ei kuulu siihen. Ojutkangas sotkee tämän samaksi kuin "sisällyksettömyys". Hän näkee vain että uusateistit hakevat rajoitteita uskonnon vaikutustapoihin julkisessa tilassa. Tämä onkin tosi ja hyvä huomio. Kuitenkaan tämä ei nimenomaan tarkoita sitä, että uusateismissa olisi millään lailla uskonnon kieltämisestä kysymys.

Ympärileikkausargumentin kohdalla kysymys on asiallinen : Jos joku on "ympärileikattu vauvana juutalaiseksi tai muslimiksi" yhteisöön, niin mitä näiden uskonnottomiksi kääntyneille tulisi sitten tehdä. Ideana on juuri se, että ympärileikkaus on pysyvä amputaatio. Ojutkangas on toki uusateistiseen tyyliin realisti siinä että ihmiset eivät käänny ; Itse asiassa jos katsoo uusateismin ydintä ei ole ajatus siitä että ihmiset kääntyisivät ateisteiksi. He voivat toivoa kääntymistä, mutta se ei ole se mitä odotetaan. Ojutkangas sotkeekin itse asiassa bussiateismiin sekaisin uusateismin ja vanhan ateismin aineksia siinä määrin että on käytännössä selvää että hän ei tunne kritiikkinsä kohdetta. ; Suomen uusateistit ovat hyvin olennaisesti erilaisia kuin vapaa-ajattelijat, esimerkiksi klassiset ateistit kuten Freud uskoivat että keskustelu korjaisi tilanteet ja että taikauskosta vapauduttaisiin. Uusateistit nimenomaan eivät yleensä usko tähän ; Koko uusateistien äänenpidon ideana on se, että he saavat "oikeuden olla olemassa" ; Dawkins kuvaa tätä kirjoissaan "kissojen paimentamiseksi" jossa ideana on se, että ateistit pitävät ääntä, kertovat olevansa olemassa ja että eivät niele uskonnollisia argumentteja ja poliittista peliä vain siksi että uskontoja pitäisi muka jotenkin kunnioittaa.

Itse asiassa ymmärtämättömyys korostuu Ojutkankaan lainauksessa "Kymmenisen vuotta sitten melko harva tiesi tyttöjen ympärileikkauksesta ja siitä puhuivat usein juurikin vapaa-ajattelijat. Kertoessaan he vertasivat sitä poikien ympärileikkaukseen korostaen, kuinka se on aivan eri asia. Niin vuosikymmenessä tuulen suunnat muuttuvat ja takit kääntyvät. Jokainen on aikansa lapsi. Eivätkä vapaa-ajattelijat, uskonnottomat ja ateistit ole mikään poikkeus tässäkään." Kymmenisen vuotta sitten ei ollut olemassa mitään uuateismia. Ei Suomessa eikä missään. Koko uusateismi voidaan rajata itse asiassa melko paljolti siihen että ID -liike hävisi Doverissa, ja tämä lannisti siihen asti vellonutta kreationismikeskustelua hyvin paljon. Olin tässä murroksessa melkoisessa "sisäpiirissä". Nähdäkseni samalla tarkkuudella ja analyyttisyydellä kuvioissa oli kahden käden sormilla laskettava määrä ihmisiä. Ojutkangas ei ollut yksi heistä. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä että hänellä ei ole hajuakaan siitä mitä ateismirintamalla on tapahtunut. Se, että hän ei ole ateisti ei ole mikään tekosyy. Sillä minäkin olen agnostikko. Ojutkangas toki varmasti minut aina mielessään liittää bussiateisteihin koska aina kun esittää mitä tahansa argumentaatiota jossa näytetään että Ojutkangas ei käsittele mitään ideologista ihmisryhmää vaan olkiukottelee, hän tekee tästä argumentista vain oireen hänen listalleen. Eli että bussiateistit todennäköisesti sanovat juuri noin. Tämän jälkeen argumentti on ikään kuin tunnettu ja mukakäsitelty. Tämä strategia tunnetaan nimeltä nihilointi ja se on paskaa perustelua joka vetoaa vain siksi että se on retorista valtaa käyttävää manipulointia. ; Nihilaatio on tuttua uskonnollisissa lahkoissa. Esimrkiksi kulteissa ihmiset usein "ennustavat" että mukaan tulevalle jäsenelle joku kauhistelee ja varoittelee. Tämä ennustus sitten näyttää ikään kuin nollaavan varoittelut, tekevän kritiikistä asiatonta ja epäosuvaa vain siksi että kritiikin tuleminen on osattu ennustaa..

Sellaiset mediahuorat kuin Dawkins käyttivät sitten tilannetta hyväkseen ja käyttivät lisääntyneen vapaa-ajan siihen että vaihtoivat aihetta. Evoluutiodebatissa hauskaa oli se, että mukana oli Kenneth Millerin kaltaisia kristittyjä, John Wilkinsin kaltaisia agnostikkoja että Dawkisin kaltaisia ateisteja. Ja evoluutiodebateissa usein korostettiin että ateismi ei liity tähän oikeastaan mitenkään. Itse asiassa Ojutkankaan väite ajan mukana menemisestä unohtaa yhden oleellisen asian jonka hän tunnustaa muualla. Eli sen, että mielipiteen vaihtaminen on itse asiassa poikkeus eikä sääntö. Itse väitän että miesten ympärileikkauskeskustelu vaiennettiin kymmenisen vuotta sitten ja naisten ympärileikkauksen "oleellista erilaisuutta" poikien ympärileikkaukseen verrattuna korostivat vähän eri yksilöt. Näkyvyys voi muuttua ilman että kukaan yksilö muuttaa mielipidettään. Tosin ihmettelen miksi esimerkiksi minun täytyisi olla vastuussa siitä mitä joku muu on sanonut 10 vuotta sitten.

Toki tässä on annettava Ojutkankaalle sen verran anteeksi että uusateismi suomessa ponnisti julkisuuteen nimenomaan monien "vapareiden" joukosta. Mutta toisaalta esimerkiksi Jussi K. Niemelä ja muut uusateistit ovat vapariajoiltaan tunnettuja nimenomaan siitä että he olivat riitaisia eivätkä sopineet joukkoon. Syynä oli näkemyserot jotka ovat oleellisia. Toisaalta nimitys "bussateismi" viittaa uusateisteihin joiden näkyviin kampanjoiuin bussius on kuulunut. ; Jos minun uskontokritiikissä sotkettaisiin keskenään lennosta katolisia ja luterilaisia - joiden erot ovat pienempiä kuin uusateistien ja vapaa-ajattelijoiden kommunististen ateistien välissä - niin minulle nauraisivat naurismaan aidatkin. Sillä asiallinen eipelle kritiikki vaatii kritiikin kohteen jonkinlaisen tuntemisen.

Näin ollen kun Ojutkangas väittää bussiateismin sisällöstä seuraavaa ; "bussiateisti pitää uskonnotonta kasvatusta on täysin objektiivisena ja absoluuttisesti parempana lähtökohtana elämälle kuin uskonnollista kasvatusta. Tässäkin näkyy, miten omaa ajattelua pidetään napalminkestävänä ja täysin virheettömänä. Miten tämä eroaa lestadiolaisvanhemmista, jotka opettavat lapsilleen kuinka muut kuin he itse joutuvat "tulimereen"? Minun mielestäni aika vähän." Kuitenkin sanoma on enemmänkin se, että "bussiateismi pitää sekulaaria kasvatusta maksimaalisen uskonnonvapauden itsetoteutuksen lähteenä koska yksilön oma vakaumus ratkaisee eikä esimerkiksi hänen vanhempiensa vakaumus. Tälle valinnalle halutaan antaa tilaa nin että jokainen voi ympärileikata itsensä vaikka 18 vuotiaana tai muussa vastaavassa kypsässä iässä jolloin hänen nähdään muutenkin olevan riittävän kypsä uskonelämän valinnoille. Uskonnotonta kasvatusta pidetään laadukkaampana kuin sellaista uskonnollista kasvatusta jossa ihmisiä silvotaan uskonnollisin syin ja sitoutetaan uskomukseen iässä jona hänet nähdään niin kehittymättömänä että hän ei voi siitä irtautua." 

Ojutkankaan logiikka on siitä omituinen että se typistää pakkoajattelua luokkiin tavoilla jotka eivät kuvaa tai heijasta ateistien omaa ajattelua. Ajatteu ei siis luokittele ja jäsennä heitä joten auki jää että missä universumissa tämä "bussiateismi" sijaitsee ja mitä yksilöitä A, B ja C siihen kuuluvat. Ojutkangas ei ole itse ateisti, tai bussiateisti joten hänellä ei ole yhtään mitään sananvaltaa aiheeseen, hän ei voi sanoa mielipiteidensä pohjalta mitä tämä liike pitää tai ei pidä sisällään vaan hänen on perusteltava miksi attribuutti X kuvastaa bussiateismia. ; Ojutkangas ei yksinkertaisesti voi päättää edes yhden ateistiyksilön puolesta että mitä mieltä ateisti (saati ateistit liikkeenä) ovat ja eivät ole. Näin ollen hän tuomitsee juuri sellaisessa aiheessa jossa hänellä ei ole "mitään kompetenssia pelleillä". Toki eiateistitkin voivat käsitellä ateistien liikettä. Tässä kohden kuvauksen on siis oltava täsmälleen oikein ja sidottavissa siihen mitä ateistit sanovat ja tarkoittavat. Tai muuten ei hyvä heilu uskottavuusmarkkinoilla.

Ojutkankaan logiikka onkin taustalogiikassaan itse asiassa sellaista klassista syytöstä jossa ateisteja pidetään nihilisteinä, tai jos atesiti ei ole nihilisti niin hän ei ole oikeasti ateistikaan. Uusateistit eivät kuitenkaan oikeasti väitä että uskonnollinen kasvatus olisi oleellisesti huonompaa kuin eiuskonnollinen. (Toisin kuin uskovaiset joista uskonnottomuus on arvotyhjiönihilismimoraalittomuussosiopatismiautismiajossavoivaikkamurhatakaikki ja joista Ojutkangas ei sano moitetta ollenkaan samoissa määrin kuin mitä hän raivoaa "bussiateisteille" siitä että osa heistä kenties jossain yhden kerran vaihtoi raamattuja pornoon ja joka kenties ehkä joistain voidaan laskea ylilyönniksi tai sitten ei.). Enemmänkin he väittävät että uskonnollinen kasvatus jossa ihmisiä esimerkiksi kivitetään, rituaalitatuoidaan tai ympärileikataan on oleellisesti huonompi kasvatustapa kuin sellainen jossa nämä mahdollisuudet jätetään aikuisikään. Mutta tietysti tälläistä uusateistien oikeasti ajamaa näkökulmaa ei oikein voisi vastustaa paljastumatta ääliöksi joten on helpompaa rakentaa retorisia olkiukkovastustajia joita voi sitten helposti määritellä uskonnollisiksi kun itse saa päättää että mitä tämä tarkoittaa ilman että sitä soviteaan mihinkään määriteltyyn ideologiseen liikehdintään.

En tiedä mitä Ojutkangas uskoo ajavansa, mutta hänen arugmenttinsa selvästi heijastelevat juuri tätä linjamaa ; Ylläoleva lausuma nimittäin on järkevä jos ja vain jos se, että kieltää ympärileikkauksen on automaattisesti uskonnollis-ideologista. Ja jossa kulttuurirelativistisesti aivan kaikki ideologiat olisivat arvovapaita ja samanarvoisia jolloin kaikkien ympärileikkausten kieltäminen menisi samaan luokkaan aborttikeskustelun kanssa. Jos tämä pitäisi paikkaansa niin nähdäkseni ollakseen konsistentti ympärileikkaus tulisi hyväksyä juuri samoin syin kuin voidaan olla aborttia vastaan mutta aborttioikeuden puolesta. Eli abortti ja ympärileikkaus kuuluisivat samaan luokitelmaan. Miltei hyvä ajatus paljastuu kuitenkin ontoksi. Ojutkankaan logiikassa vastaan tulee nimittäin sen verran vakavia mutkia.

Uskonnonvapausteema on relevantti vain siinä mielessä että uusateistien ympärileikkaustematiikka on vedettävä vain yhteen seikkaan ; Ainut syy miksi ympärileikkausta tehdään vain juutalaisille ja vastaaville, on uskonnollinen. Mikään HIV - hiekaltasuojaamissargumentit eivät toimi koska joko olosuhteet eivät Suomessa osu niiden kohdalle ollenkaan tai sitten niitä pitäisi tehdä aivan kaikille jotta "poikia suojattaisiin" näiltä asioilta. (Ympärileikkauksen ajajat eivät näin tee joten ne ovat irrelevantteja.) Uusateistien argumenttina on se, että jos ihmisille tehdään peruuttamattomia toimenpiteitä pelkästään uskonnolliisin syin on uskonnollista vallankäyttöä. Ojutkangas ei korjannut asiaa esittämällä vakuuttavaa argumenttia joka perustuisi johonkin muuhun kuin uskontoon.

Valitettavasti logiikka ei mene siten että jos jokin asia saa tukea vain uskonnosta että sen vastustaminen olisi uskonnollista. Kunniamurhasta kivittämiskielto ei ole uskonnollista vaikka ainut syy joilla niitä puolustetaan onkin uskonnollinen. Uskonnottoman ylemmyydentunnetta tämänlainen olisi jos ja vain jos kaikki uskonto ja uskonnollisuus olisi vähentämättä liitoksissa tämänlaiseen kivittämiseen. Muutoin kyseessä onkin todennäköisemmin vain se, että kivittäminen on väärin, ei se että uskonnot olisivat huonompia. On eroa että sanoo että kunniamurhakivitykset ovat pahoja kuin että kaikki uskonnot ovat pahoja. (Ojutkankaan saivarteluryöpyn varalta ; Tämä on vastaesimerkki taustalogiikalle, en siis väitä että kivittäminen hengiltä olisi sama kuin ympärileikkaus. kyseessä on vain ehdot X joten Y -päätelmäketjua. Loogisen perustelun ydin kun vain monesti on se, että samalla logiikalla pitää saada samat ehdot yhtä tosista lähtökohdista. Vastaesimerkki siis kumoaa käytetyn logiikan tai vaatii täsmennyksiä niihin.)

Pääsyy on se, että uusateisteilla on arvot. Ne ovat kuitenkin määrittelemättömät. Dawkinsin "kissojen paimentaminen" -vertauksen ymmärtäminen tässä kohden onkin tärkeää. Siinä vanhemmat voivat kasvattaa lapsilleen omat arvonsa. Valtio ei puutu perheeseen. Tämä tarkoittaa sitä että uusateistien mielestä jos joku kasvattaa lapsensa kasvissyöjiksi, niin heidän tulee voida tehdä niin ilman että heille koulussa syötettäisiin lihaa pakosti. Kasvisvaihtoehtotarjonta on lihaton samalla tavalla kuin miten uusateistien koulu ja muuympäristö on uskonnotonta. Tämä ei ole nihilismiä vaan muiden asioihin puuttumattomuutta. (Se voi kieltämättä vähän näyttää nihilismiltä jos on ääliö.) Kuten jo lainaamistani kohdista näkee Ojutkangas huomaa tämän aiemmin tekstissä joten se, että hän ei muka tiedä asiaa tässä vaiheessa näyttää perin omituiselta. Ja kertoo ja vihjaa että mokailu on itse asiassa tarkoituksellista eikä erehdys tai huolimatonta väärintulkinaa.

Ojutkangas ihmetteleekin että mitä ovat uusateistien arvot seuraavalla tavalla "Siis jos oletetaan, että mukasekulaarit uskonnottomat välittävät saman jumalallisen ylivertaisuutensa lapsiinsa. Jotain arvoja lapsille vanhemmiltaan tulee joka tapauksessa, vaikka kuinka neutraaleja yrittäisivät olla. Mitä ne arvot sitten ovat? Vaikka Helsingin vapaa-ajattelijat vaihtoivat Raamattuja pornoon, tuskin porno tässä kohtaa kelpaa heille itselleenkään vastaukseksi." ja tämä tuo mieleen nimenomaan uskonnollisen kiusaamisen joka kohdistuu joka ikiseen uskonnottomaan enemmän tai vähemmän säännönmukaisesti. Ensin syytetään että on arvolauselmia (kuten ei saa tehdä ympärileikkauksia) ja jos näitä sanoo niin sitten onkin uskonnollinen. ; Oikeasti ainut yhteys uskontoon tässä kohden on se, että on olemassa jonkinlaisia moraalinäkemyksiä joita puolustetaan. Eli tässä käytännössä mikä tahansa arvolauselma määritetään ulos ateismista ja se muutetaan uskonnollisuuteen verrannolliseksi. Ja sen jälkeen ihmetellään että miksi ateisteilla ei ole arvoja vaan ovat jotain pornonihilistejä joille ei pornokaan kelpaa.

Tosiasiassa ajatus siitä että lapsiin ei kohdisteta väkivaltaa ja muut vastaavat ajatukset voidaan kaivaa uusateistejen omista kirjallisuuksista. Näin ollen lasten vitsaaminen, pahoinpitely ja muut vertautuvat aikuisten hakkaamiseen. Vammaisiakaan ei kohdella eri tavalla. Ojutkankaan väite "Kiinnostavaa on, ettei kehitysvammaisen, hyvin pitkälle kehittyneen sikiön surmaaminen ole useimpien ihmisten mielestä eettisesti väärin, mutta poikien ympärileikkaus on. Toisin sanoen vammattoman ihmislapsen esinahka on arvokkaampi kuin kehitysvammainen lapsi. Tässä mielessä yhtäkkinen lasten puolustaminen on aika tekopyhää. Tai sitten ei ole, jos myöntää, että esinahan puolustaminen on todella tärkeämpää kuin 24. raskausviikolle asti kehittyneen kehitysvammaisen sikiön." onkin pakko asettaa hyvin omaan arvoonsa. Sillä kuten jo aiemmin esiinnostamani tietoisuus-elvytysmahdollisuusnäkökulmat nostivat esille, on aivan mahdollista että ympärileikkaus ja abortinteko kielletään samana päivänä samoin syin. -Tietoista ihmistä ei saa hakata eikä tappaa. Jos tappaminen on sallittua niin pahoinpitelykin on joten voitte ympärileikata abortoidut sikiönne aivan rauhassa -hengessä.

Aborttikeskustelussa taas ateistien näkökulmat ovat hyvinkin usein keskittyneet lähinnä aborttioikeuteen eikä vammaisdiskurssi ole rehellisesti sanoen oikeastaan vilahtanut aiheena. Sosiaaliset syyt ja äidin terveydelliset syyt nousevat usein esiin, mutta eugeniikkaan ei puututa. Tämä on kenties sinänsä tylsää - ja on itse asiassa osoitus siitä että uusateistit eivät käsittele aihetta niin monisyisesti kuin voisivat - mutta se tarkoittaa myös sitä että aiheeseen ei voida tunkea kannanottoja ilman että pannaan omia sanoja muiden suihin eli rakennetaan juuri erilaisia olkiukkoargumentteja. (Esimerkiksi näkisin että vaikka valtaosa ateisteista on aborttioikeuden puolesta, niin jos keskustelu voitaisiin siirtää uskonnollisten jankkaamisesta pois pakkouskontodiskurssista voitaisiin oikeasti saada relevantteja aiheita kerrankin esille sen sijaan että ne nyt ohitettaisiin tyystin. Eli voitaisiin puhua siitä pitääkö aborttirajaa tiukentaa. Tässä mielipiteet heiluisivat taatusti enemmän, ja ainakin itse olen itse asiassa abortti-iän laskemisen kannalla.) Tosiasiassa ateistit eivät ole missään esittäneet esimerkiksi että vammaiset lapset saa ympärileikata tai ole tehnyt vertausta jossa vammainen lapsi olisi jotenkin eri asemassa joten Ojutkankaan "aborttia joka paikkaan -kortti" ei nyt vaan toiminut edes siinä määrin missä se keskimäärin osuu. (Joka on kieltämättä sekin perin heikosti.)

Uusateismi ei edes totaalirelativistinen, vaan individualistinen ; Se antaa kaikille yksilöille, siis myös lapsille, erityisiä vapauksia. Ojutkangas ei selvästi ole tutustunut esimerkiksi uusateisti Sam Harriksen "Moraalinen maisema" -teokseen. Siinä selviää että ateismi ei ole nihilismiä tai relativismia. Siinä esimeriksi YK:n ihmisoikeusjulistus ei ole vain kulttuuri-imperialismia kuten esimerkiksi joillekin postomoderneille feministeille valitettavasti on. Siinä vois selvitä että kenties uskonnoton elämäntapa olisikin sittenkin moraalisempi vaihtoehto kuin se, että olisi uskonnonvapauden nimissä kunniamurhattuja lapsia. Tästä portaasta ponnistaen voi ymmärtää että jotkin uskonnollisen kasvattamisen tavat ovat huonompia kuin toiset. Ja tällöin Ojutkangaskin voi kasvaa ihmisenä ja huomata että kenties ympärileikkaus on - kenties pieni mutta kuitenkin pysyvän - ruumiinvamman aiheuttaminen. Ja että jos joku yksilö kääntyy pois uskonnostaan ja tulee Ojutkankaalta vaatimaan esinahkaansa takaisin, niin Ojutkangas ei voi tehdä asialle yhtään mitään. Ainut mitä hän voisi tehdä on ennaltaehkäisy. Mutta tätä hän ei halua koska sehän olisi automaattisesti kulttuuri-imperialismia.
1: Se, että Ojutkangas toistaa ateistien moraalinlähteeksi yhden tapahtuman, sen missä pornoa vaihdettiin Raamattuihin, on lähtökohtaisesti omituista. Mutta vaikka tämän ottaisi vakavastikin, hän ei näytä huomaavan mikä oli vaihtamisen sanoma. Se oli enemmän sitä että Raamattu vaihdetaan toiseen yhtä arvokkaaseen. En uskoisi että Ojutkangas olisi niin sitoutunut ajatukseen että Raamattu on arvokas etiikan lähde että hän tajuaisi että jos ateistit vaihtisivat Raamattua paskaan he eivät aseta paskaa moraalinsa ytimeksi vaan korostavat juuri sitä että Raamatulla ei ole paskankaan väliä. Monelle ateistille vaihto perustui siihen että porno on arvoille yhtä irrelevanttia kuin Raamattu, joskin kenties hieman huvittavampaa. Ojutkangas näyttääkin tuntevan (uus)ateisteista vain tämän pornotempauksen. Muu on lähinnä arvailtua stereotyypistä syyttelyä, tämä on likimain ainut fakta jonka Ojutkanka osaa liittää ateismiin. Ja senkin hän tulkitsee väärin. Valitettavasti tämänlaisella toistelulla ei tulla asiallisen ja vakavasti otettavan lausunnon tekijäksi.

Yhteenveto

Ojutkankaan ongelmana on se, että vaikka hän kenties ehkä on rationaalinen ihminen ainakin joskus, hän ei tässä kohden ymmärrä kohdettaan. Ja tämän vuoksi hän ei argumentoi ateismista, uusateismista tai oikeastaan mistään ihmisryhmästä. Hänellä on "bussiateismi" johon hän liittää irtonaisia pätkiä eri ateismin suuntausten parista. Hän väittää niiden kumpuavan samasta ytimestä ja tulkitsee niiden sanomisia niin että niiden takana on jotain muuta kuin mitä siellä ei ole.

Hän esimerkiksi vetoaa ateismin arvottomuuteen tavalla joka näyttää että hän ei ole tutustunut aiheeseen, vaan on lähinnä inttänyt kysymyksiä netissä. Kysymyksiä jotka monet ihmiset ovat ohittaneet koska ne ovat pellejä ja herjaavia, sellaisia että niitä ei ole nähtuy vastaamisen arvoisiksi. Olen itse yrittänyt tässä hieman korjata asioita sen pohjalta mitä tiedän ateismin nykytilasta. (Joka rehellisesti sanoen on varsin paljon.)

Voin kuitenkin ymmärtää että Ojutkankaan tulkinnat ovat jossain määrin ymmärrettäviä. Tätä voisi kutsua "uskonpuhdistusefektiksi". Kun esimerkiksi Luther naulasi teesinsä, hän oli riitainen katolinen ja yritti vain tuoda tämän riidan esille. Teesien naulaaminen aikaansai muutoksen. Ei suinkaan ihmisten mielipiteissä kuin siinä että moni tunnisti itselleen sopivia näkökulmia. Katolisuudesta pompahti ilmoille protestantteja joiden määrä oli sen verran suuri että ne olivat katolisuudelle ikävä seikka. Sisäistä murrosta oli vain vaikeaa nähdä, koska asioista ei puhuttu koska katolinen kirkko määritteli mistä keskustellaan. Mutta teesien naulaaminen ei aikaansaanut mitään massamielenmuutosta vaan se kumpusi katolisuuden sisältä mutta siitä erilleen.

Sama suhde on uusateismilla ja vapaa-ajattelijoilla. Moni evoluutiodebateissa pyörinyt tunnistaa uusateismin elementit hyvinkin kaukaa. Dawkins ei luonut näkemyskokonaisuutta. Hän toi vain esille jotain jota oli ollut olemassa aiemmin mutta jolle ei oltu saatu näkyvyyttä koska ateismia dominoi joko kommunistinen tai eksistentialistinen ateismi.

"Ajan henki" on tässä mielessä varsin tautologinen. Se on sitä että maailmassa näkyy sitä mitä maailmassa näkyy. Se ei valitettavasti tarkoita sitä että jotkut näkemykset olisivat muuttuneet matkan varrella. Itsekin muistan perussuomalaisten tunnus argumenttien olleen liikkeellä "aina". Liike on vain kasautunut ja saanut keskustelutilaa ja tämä tietysti sitten heijastuu. Suurimmalta osalta se ei vaikuta mielipiteistöön, moni vaan nostaa meteliä aiheista joista ei kenties aiemmin ole ollut ollenkaan "soveliasta" puhua ja lausujat ovat olleet yksin ja kovan vastustuksen alla. Mikä on sen verran häiritsevää (uskokaa pois, minä agnostikkona tiedän tämän jos jonkin asian maailmassa) että sitä ei hevin tee ellei ole "sellaisella tavalla" päästään pipi (uskokaa pois minä julkiagnostikkona olen). Medianäkyvyys muuttaa toki jonkin verran mielipiteitä, ihmiset seuraavat ikään kuin muotia. Mutta usein "ajan hengessä" korostetaan ylipaljon ihmisten mielipiteiden muuttumista. Kun taas se, minkä psykologia meille opettaa on se, että hyvin harvassa määrin nämä mielipiteet mitenkään oleellisesti ihmisillä muuttuvat. (Ojutkangaskaan tuskin tulee korjaamaan näkemyksiään vaan vahvistaa kuortaan ja minä olen tämän jälkeen entistä pahempi bussiateisti, kenties vaikkapa kaappibussiateisti joka hakee uskottavuutta teeskentelemällä olevansa jotain muuta kuin ateisti..)

Ateismin, vapaa-ajattelun ja uusateismin keskinäisten erojen ja yhteyksien ja eroavaisuuksien ymmärtäminen voi toki olla vaikeaa. Mutta Ojutkankaan virheisiin peilaten ei voi oikeastaan sanoa mitään muuta kuin että se ei oikeasti ole NOIN vaikeaa. Ojutkankaan virheilyyn ei ole olemassa asiallisia tekosyitä, oikeastaan mitään joka antaa hänelle luvan olla asiallisesti otettava ihminen ja sanoa tuollaisia asioita. Suomessa on toki lupa pitää typeriä blogeja ja sanoa typeriä ja valheellisia asioita. Mutta jos keskustelu menee tälle linjamalle, se on turhaa. Nähdäkseni ainut järkevä tapa on se, että yritetään tehdä älykästä keskustelua. Sen sijaan että olisi vain mitä tahansa kirjaimia peräkkäin. Ei vaikka sanoisi miljoona kertaa "koska sananvapaus".