Olen itse yrittänyt pysyä irti tämänlaisesta klikkiytymiseltä, ja vaikka en ole niitä sosiaalisimpia ihmisiä, se on ollut vaikeaa ; Ymmärrän ihmisiä harvoin ja vielä harvemmin välitän. En ymmärrä miksi pitäisi olla kiinnostunut ja vastaavaa. Ja suurin osa ihmisistä voi puolestani mennä hittoon. Mutta siltikin klikkiytymistä on tietysti tapahtunut jonkin verran omalla kohdallanikin. Tämä korostanee sitä että ongelma on hyvin syvä ja vaikea.
Klikkiytymisluonteensa vuoksi blogit voidaan liittää elämänkokemuksen kartuttamisen piiriin mutta se on pakko erottaa kunnollisesta viisaudesta. ; Ajatuksen taustaooa on Hobbesin jaottelu, jossa eläimet ja tavalliset ihmiset oppivat muistilla ja kokemuksella ja keräsivät prudentiaa. Filosofin pitäisi kuitenkin pyrkiä kohti tätä laajempaa viisautta, sapientiaa. ~ Itse tosin haluaisin maustaa Hobbesia Baconin psykologisella otteella. Hän korosti että ihmisen intuitiota voidaan johtaa harhaan ja filosofia vaatii siksi näiden psykologisten ansojen tiedostamista. Hän jaotteli nämä erilaisiin idoleihin. Esimerkiksi luolan idoli oli vaara siihen, että omat intohimot ajaisivat ihmisen uskomaan jotain mitä hän haluaa kuulla ja teatterin idolissa on kyse siitä, että vain siksi että joku auktoriteetti tai tunnetusti viisas ihminen sanoo jotain, siitä tehdään uskottavampaa kuin se on.
Toki psykologia on hienosyistänyt tätä ideaa ja nämä ovat ikään kuin vanhoja mutta arkijärjellä ymmärrettäviä muotoiluja perusongelmasta. Tämä vaivaa helposti blogisteja. Mutta viime aikoina vastaava ongelma on nostettu esiin ns. akateemisessa teologiassa. Itse asiassa siitä on puhuttu hyvin paljon.
Helen de Cruz teki nimittäin tutkimuksen joka käsitteli ns. luonnollista teologiaa. Hän tarkasti sitä, minkälaiset ihmiset pitivät tämän argumentteja vakututavina. Havaintona oli, että uskontotieteilijöiden parissa oma teistisyys nousi vahvasti esiin. Tutkimuksen esiin nousevana teemana oli se, että argumenttien luotettavuus näyttää selittyvän pääasiassa psykologisin syin ; Luonnollisen teologian argumenttejen arvioinnissa motivoitu ajattelu, vahvistusharha eli confirmation bias ja vastaavat olivat hyvin suuressa roolissa.
Asiaa ei tietysti ainakaan auta se, että taustalla on myös taloudellisia intressejä. Templeton Foundation rahoittaa jumalamyönteisyyttä tavalla joka kannustaa ottamaan esimerkiksi luonnollisen teologian jumalaperustelut jonain jota kannattaa tehdä. Jason Stanley esimerkiksi esitti, että Templeton Foundation painottaa että on kannattavaa hakea tiettyjä filosofisia lopputuloksia sen sijaan että korostettaisiin laadukasta filosofista metodia ; "Because of Templeton, we may expect a huge number of papers and books in our field taking a religious perspective at the very least extremely seriously. This is not why I entered philosophy, and it is incompatible with my conception of its role in the university. I will not take any money from Templeton or speak at any Templeton funded conferences. Reasonable people may disagree, but I hope there are others who join me in so doing."
Psykologisemmalla otteella aiheeseen ottivat osaa myös Paul Draper ja Ryan Nichols esimerkiksi nostivat esiin sen, että uskonnonfilosofiaa vaivaa alana selvästi jokin. "Work in philosophy of religion exhibits at least four symptoms of poor health: it is too partisan, too polemical, too narrow in its focus, and too often evaluated using criteria that are theological or religious instead of philosophical. Our diagnosis is that, because of the emotional and psychosocial aspects of religion, many philosophers of religion suffer from cognitive biases and group influence. We support this diagnosis in two ways. First, we examine work in psychology on cognitive biases and their affective triggers. This work supports the view that, while cognitive biases are no doubt a problem in all inquiry and in all areas of philosophy, they are particularly damaging to inquiry in philosophy of religion. Second, we examine work in social and evolutionary psychology on religious sociality and its attendant emotions. This work establishes that the coalitional features of religion are correlated with group bias, and we contend that this bias is also harmful to inquiry in philosophy of religion. We close by offering both a prognosis and recommendations for treatment."
Tämänlaista psykologista tutkimuskulmaa tarvitaan, koska pelkkä suosio ei tarkoita mitään. Ala saattaa kiinnostaa. Ja tulosten vakuuttavuuskin voi olla niin vahva, että luonnollisen teismin argumentteihin tutustuminen kääntäisi paatuneenkin ateistin teistiksi - ainakin jos on riittävän koulutettu mieli. Psykologialla maustettuna selviää että tämänlaiset positiiviset selitykset eivät ole oikein uskottavia. ; Rahoituskin toki tuo intressin, mutta raha itsessään ei ole samaa kuin ongelma. Rahalliset intressit ovat itse asiassa yhdenlaisia psykologisia selityksiä. Ja niiden suhteen on muistettava, että jos joku tekee hyvää tutkimusta taloudellisten ja henkilökohtaisten intressien vuoksi, se on silti hyvää tutkimusta. Intressit selittävät lähinnä sitä miksi huonojakin tuloksia saadaan. Tai miksi vähän heikompilaatuinen tutkimus nähdään priimana.
Tai kuten Klaas Kraay esittää; Sofistikoituneen filosofian sisällä on psykologinen asymmetria, jota on hyvin vaikeaa väistää. "Sofistikoituneilla teologeilla" onkin tunnetusti turhan ruusuinen kuva itsestään. Olisi miellyttävää jos teologia voisi olla sapientiaa. Sillä olisihan se kornia jos ihmisen syvällisimmäksi elämän osa-alueeksi kutsuttu aihe redusoituisi pelkäksi prudentiaksi. Olisi hienoa jos teologia olisi jotain joka kognitiiviselta rakenteeltaan erottaisi meidät eläimistä. Sitä odotellessa.
