kansallisSOSIALISMI

Nykyaikana on tupattu hämmentämään keskustelua siten että natseista saataisiin äärivasemmistoa. Tähän keinona on ollut se että on korostettu sanaa kansallisSOSIALISMI, jossa sosialismi tietenkin viittaisi kommunismiin. Tähän on toki helppo irtautumiskeino. Riittää että miettii Suomen sisällissotaa ja sen jakolinjaa punaisiin ja valkoisiin. Tämä oli sen ajan aatehistoriallisesti oikeisto-vasemistojaottelun paikoittamisen kannalta kätevä apuväline. Tästä voi tiedostaa sen että valkoiset olivat natsimielisempiä ja sotivat kommunisteja vastaan. Kuten myös natsit olivat ideologisesti että kirjaimellisestikin sodassa kommunisteja vastaan. Myös Suomen talvisodassa.

Mutta tätä analogiaa kannattaa silti harkita uudestaan. Sillä katsellessani huolella ja pitkään "Rajat kiinni!" -ryhmän kirjoittelu-kommentointihistoriaa, siellä oleva uhittelu ja muu vastaava tuntui mieleeni hyvin tutulta. Ja tutulta nimenomaan siksi että asiat olivat tuttuja kommunismista. Olen nimittäin saanut omalta osaltani lapsuudessa tömähtää kommunismiin. Se oli onneksi 1980- 1990 -luvuilla jo mahtiaikojensa ohittanut liikehdintä. Mutta siinä oli vihaa omistavaa luokkaa kohtaan, Neuvostoliitto/Venäjämielisyyttä, ja puheita vallankumouksesta.

Rajat kiinni! ryhmässä on yllättävän paljon perinteistä vasemmistolaista vihaa omistavaa luokkaa kohtaan. Sitä vain ei argumentoida luokkasotana eikä terminologia ole kommunistista. Mutta asiasisältö on hyvinkin identtistä. Ja jostain syystä paikassa on aika paljon kommentointia jossa halutaan laittaa rajat kiinni mutta itäraja halutaan avata ja Putinia pidetään hyvänä hallitsijana, kenties jopa Suomen hallitsijana.

Pettynyt "kansa" ei enemmistöltään koostu maanomistajista tai heidän verrokeistaan. Sen sijaan ollaan köyhiä ja vähävaraisia ja ollaan pettyneitä eliittiin. Joka on taloudellinen ja vallallinen eliitti, eikä koostu nykyajan mäkitupalaisten vastineista.

KansallisSOSIALISMI -temppu ei toimi kovin hyvin natseihin. Mutta niihin joihin lyödään nykyään natsikorttia... Heihin tämä kansallisSOSIALISMI -temppu voi olla hyvinkin osuva.

Kuinka pellehysteriani meni yli

"Politiikka on puolueen asioiden hoitamista yhteisten asioiden nimissä. Politiikka on sodan jatkamista toisilla keinoilla. Demokratiassa hyvän politiikon tunnistaa siitä että hän tiedostaa, että kaikki sellaiset säädökset ja asetukset, jotka eivät sovi minun poliittiseen agendaani, ovat purettavia normeja, byroslaviaa ja järjetöntä holhousta. Kun taas kaikki sellaiset säädökset ja asetukset, jotka sopivat minun poliittiseen agendaani, ovat ajanmukaista lainsäädäntöä. Hyvä poliitikko on tarpeen vaatiessa valmis tekemään myös vaikeita päätöksiä, joissa uhrataan oikeuksia sellaisista ihmisistä joista en pidä. Selkeä asialinja ja tunteilun puute tunnetaan siitä että tehdään asioita jotka koen ja miellän hyviksi ja järkeviksi. Hyvä poliitikko on hyvän puolella pahaa vastaan. Ja pahan ja hyvän määritän minä. Äänestäjä."
(Hikipedia, "Luokka:Politiikka")

Järvenpäässä oli eilen nähty Soldiers of Odinin katupartio. Tästä oli kuvia internetissä, erityisesti Järvenpään facebook -ryhmässä. Tähän liittyen kehittelin lähinnä muutamia onelinereitä. Sellaisia kuten "Mitä poliisi sanoikaan uhkaavan oloisista pellepartioista ja rikollisuudesta." Jne. Ne liittyivät kovasti pellehysteriaan (joka on mielessäni huvittava asia etenkin nyt kun nenäpäivän mainontaa on runsaasti televisiossa).

Lisäreflektion pohjalta kuitenkin päädyin mietimään sitä että tosiasiassa katupartiointi on yhdessä mielessä hyvä. Soldiers of Odin on selvästi liitetty mielikuvissa maahanmuuttokriittisyyteen. Tätä kautta avoimesti S.O.O. -liiviläiset eivät tuskin ole tekemässä mitään rikoksia. On järkevämpää pelätä niitä jotka eivät kulje tämänlaiset liivit päällä. Tätä maltillisuutta ei kieltämättä näkynyt irvailuissani.

Mielenkiintoista onkin kenties tarttua siihen, miksi näin on.

Kun mietitään S.O.O. -toimintaa siinä on hyvin vaikeaa nähdä mikä on ideologian oikeuttamaa aktivismia ja mikä sen mainostamista. Keskusteluissa on jopa aika suosittuna sellainen kriittinen näkökulma jossa katupartiolaiset haluaisivat hakata ihmisiä muukalaisvihamielisesti. Itse uskon että tässä moitteessa on kysymys hieman samasta mitä on usein uskontokritiikin kohdalla ; Kun uskonto tekee hyvää se nähdään mainontana. Ja tämä jotenkin tekee siitä epäautenttista.

Kuitenkin useimmiten on hyvin vaikeaa erottaa mikä on hyväntekeväisyysmaineella ratsastavaa mainontaa ja vilpitöntä toimintaa. Ihan sen takia että ideologia ylipäätään (uudelleen)määrittelee vahvasti sitä mikä ylipäätään on oikein ja mikä on väärin. ; Kysymys onkin sidottavissa laajemmin sellaiseen asiaan kuin identiteetti. (Identiteetti sekoittuu useasti siihen mitä ihminen on. Kuitenkin identiteetti on useimmiten enemmänkin "lippu jota heilutamme". Ja tämä on sidoksissa minuuteemme samalla tavalla kuin mainoskampanjoiden luonne sitoutuu siihen vilpittömään aatteen paloon.)
1: Toki S.O.O:n kohdalla tilannetta mutkistaa sekin että tämä kävely ei selvästi mainoksena toimi ja tämä tiedostetaan maahanmuuttokriittisten puolella. Esimerkiksi kun Järvenpään ryhmään laitettiin kuvia, sekaan tuli myös kommentteja joiden mukaan S.O.O. -partioiden kuvaaminen ei ole asianmukaista koska se lietsoo turhaa hysteriaa maahanmuuttokriittisiä vastaan.

Ja tähän on otettava poliittista filosofiaa. Mielestäni tähän tilanteeseen oikeansuuntainen näkemys löytyy erityisesti Carl Schmittiltä. Hän näki että politiikassa on kysymyksessä siitä että keitä katsotaan ystäviksi ja keitä katsotaan vihollisiksi.

Tässä ei ollut aina kysymys vihasta. Toki poliittinen vihollinen voidaan haluta tappaa ja surmata tai hakata aktiivisesti. Mutta itse asiassa poliittinen vihollinen on sellainen että tämän tuhoutumista voidaan katsoa suruiten. Sitä voidaan olla pahoillaan poliittisten vihollisten puolesta. Usein tilanne onkin niin että Schmittin mukaan ihmisellä voi olla yksittäisiä poliittisia vihollisia ystävinään. Ja että poliittisia vihollisia ryhmänä ei välttämättä koeta vihantunteella.

Mutta et samastu heihin ja kun kova paikka tulee, sinä uhraat poliittiset vihollisesi. ; Poliittiset vihollisesi ovat toisin sanoen sellaisia ihmisiä joihin toivot poliitikkojen kohdistavan niitä kovia päätöksiä sen sijaan että kohdistaisivat niitä niihin jotka koet poliittisiin ystäviisi. Poliittinen vihollinen voidaan joskus surmata, joskus heidän vain annetaan kuolla, ja joskus heidät jätetään ilman rahoitusta. Joskus heidän identiteettinsä seuraaminen vain tehdään laittomaksi tai heille ei myönnetä edes sellaisia juridisia oikeuksia jotka olisivat periaatteessa ilmaisia.

Jaottelu ystävään ja viholliseen on usein mielivaltainen ja kontekstisidonnainen. Schmittin mukaan näiden erottelevien luokkien ei tarvitse olla tosia. Riittää että niitä pidetään tosina. (Ihmiset kyllä toisaalta rationalisoivat mitä tahansa parhain päin. Tosiasioita manipuloidaan ja muistetaan väärin ja argumentteja sovitetaan siten että ensin päätetään johtopäätökset ja niistä sitten edetään siihen mitä premissejä ja argumentteja hyväksytään ja rakennetaan.) Schmittin mukaan ystävät ja viholliset valikoidaan yksilön identiteetin kautta. Ystävä ja oma viitekehys valitaan vain sen mukaan miksi halutaan identifioitua ja kuulua. Vihollinen taas on sellainen, jota ei nähdä tämän identiteetin osana. Karkeasti ottaen vihollinen on sellainen joka koetaan joksikin johon ei usko itse ikinä mitenkään liittyvänsä. (Joskus tälläisiä yllättäviä kääntymisiä tietysti tapahtuu. Mutta se miten asia koetaan on tässäkin hyvin tärkeää.)

Schmittin mukaan ilman poliittisia erimielisyyksiä politiikka ei kiinnostaisi tavallisia ihmisiä. Tämä tarkoittaa sitä että ilman poliittisia vihollisia politiikka muuttuu epäkiinnostavaksi ja etäiseksi. Käsiteltävät kysymykset olisivat vain jotain kuivia ja tylsiä paperinpyörittelystrategioiden pohdintaa. Vasta kun on poliittinen vihollinen tätä strategiointia voidaan liittää siihen viholliskuvan värittämiseen. Ja tätä kautta nämäkin kiinnostavat. (Tässä kohden on hyvä muistaa että ei-niin-kauan-aikaa-sitten Suomen politiikka oli etäistä, ikävää ja tylsää. Nyt minäkin koen sen kiinnostavana.)

Tästä voi katsoa jotain asioita.

Tässä kohden on mielenkiintoista nähdä että miten minulla itse asiassa on ollut hyvin anarkistinen suhde pelleihin. Klovnihysteriaan olen reagoinut lähinnä siten että kun joltain koululta kiellettiin pellehalloweenpuvut, ja samaan aikaan karnevaalitarvikeliike kertoi että pelletuotteiden myynti oli loppunut kuin seinään, koin viehätystä mennä ostamaan pelletuotteita. Nenäpäiväkin on tuntunut, luultavasti ensimmäistä kertaa, jollain tavalla viehättävänä.

Tässä kohden on kuitenkin selvästi nähty että pelkkä oikeus kävellä kadulla missä tahansa asussa ei ole niin yksioikoista. Jopa minä ymmärrän miksi poliisi puhuu laittomista uhkauksista ja siitä että kadullakävely pelottavana pellenä ei ole välttämättä laillista. Ei vaikka kokoontumista ja kadulla kävelyä kuinka sallitaan. (Tosin totuin Järvenpäässä nuorena siihenkin että kun riittävän moni nuori kokoontui niin nämä ryhmät tarkoituksella pilkottiin pienempiin, poliisi selvästi kontrolloi tämänlaisia asioita..) S.O.O. -partioiden kohdalla on käyty vastaavaa keskustelua. Mutta ei samanlaisin mietinnöin. Kaduilla kävelyn hyväksyminen on niissä vakiintunut osaksi argumentistoa.

Suhtaudun kuitenkin myötämielisemmin pelotteleviin pelleihin kuin S.O.O. -aktiiveihin. Mikä tietenkin demonstroi sitä mitä Schmitt on sanonut. Tietyt ryhmät ovat "poliittisia vihollisiani". Ja tosiasiassa tämä tilanne onkin useimmilla.

Ja tätä on hämmennetty osittain sillä että vihapuheesta puhuttaessa on alleviivatusti korostettu sitä vihaisuus -sanaa. Tosiasiassa useimmiten kysymys ei ole raivoamisesta vaan juuri Schmittin kuvaamasta poliittisesta vihollisuudesta. Tämän vuoksi kun moni moittii maahanmuuttokriittisiä vihapuheesta he eivät tunnista tilannetta.

Aivan kuten itsekin näen että "maahanmuuttajilla on oikeus ilmaista mielipiteensä" ja vastaavaa. "Onhan mulla niitä Muutoslaisia kavereitakin", selittelen itselleni. Nämä ovat poliittisen vihollisuuden kohdalla yhtä irrelevantteja piirteitä kuin ne Päivi Räsäsen paljonpuhutut (mutta harvoin nähdyt) homoseksuaalit ystävät. Tai Aidon Avioliiton vakuuttelut siitä että he eivät oikeasti halua syrjiä tai sortaa homoseksuaaleja tai että he eivät ole uskonnollisesti sitoutuneita koska mukana on kuulemma joku ateistikin. (Teoriassa mahdollista, jos teoria tunnetaan nimellä Marko Hamilo.) Eli eivät oikeastaan yhtään merkittäviä ja relevantteja. ; Poliittista vihollista kohdellaan poliittisena vihollisena.

Poliittiset konfliktit ovat Schmittin mukaan joskus hyvinkin vaarallisia samasta syystä. Eli vaikka poliittinen vihollinen on yleensä lähinnä jokin jonka ongelmista ei välitetä niin joskus niiden kautta syntyy hyvin julmia järjestelmiä. Koska poliittisessa vihollisuudessa kysymys on vain siitä että keiden nähdään jakavan oma identiteetti ja keiden ei nähdä. Ja tässä vastapuoli voidaan nähdä uhkana. Eikä ole väliä onko tämä uhka todellinen vai ei. Riittää että siihen uskotaan. Jos uskot että poliittiset viholliset ovat uhka yhteiskunnalle ja olemassaolollesi, ei poliittisten vihollisiesi tarvitse olla uhka tai poliittisten vihollisiesi ei tarvitse edes haaveilla uhkana olemisesta tai ottaa omaa uhkuuttaan vakavasti. Riittää että oma viitekehyksesi uskoo. Ja sitten olette valmis melkolailla mihin tahansa.

Ainiin. Oli tässä vielä twistikin.

Ovelimmat ja historiatietoisimmat ovatkin kenties muistaneet Schmittin jostain. Hän oli natsi. Kirjaimellisesti. Hän kuului Adolf Hitlerin perustamaan natsipuolueeseen. Ja itse asiassa hänen mielipiteensä olivat vahvasti liitoksissa siihen miten hän liittyi natsipuolueeseen. Ja hänen ajatuksillaan on kytköksiä siihen miten natsien tapa käsitellä poliittisia vihollisiaan on kuvattu. Hän on silti mielestäni oikeassa.

Onkin kiinnostavaa miten kykenen olemaan melko neutraali jo-nyt-vaineessa-olevaan mieheen joka kuuluu jo-toimintansa-lopettaneeseen-poliittiseen-liikkeeseen. Mutta en kykene olemaan kovinkaan neutraali tällä hetkellä liikuskeleviin poliittisiin vihollisiini jotka ovat Schmittin puolueen kalpea imitaatio. (Tiettyjä analogisuuksia toki on havaittavissa. No. Toisaalta. Itse tuossa yllä sanoin että Schmitt on tässä vihollis-ystäväajattelussaan oikeilla linjoilla ellei peräti hyvin lähellä totuutta.)

Schmitt oli toki väärässä yhdessä asiassa. Ja tämä on mielestäni se asia joka erottaa "aidosti natsistiset" kaikista muista ihmisistä. Uskon että kaikilla on maailmankuvallisia lukkiutumia ja poliittisia vihollisia. Ja jos hän ei tiedosta niitä niin heillä niitä on yleensä vielä enemmän kuin muilla. (He eivät osaa suhtautua omiin internetonelinereihinsä ja niiden ehdottomuuteen itsekriittisesti eikä heiltä siksi nähdä tälläisiä itsetunnustavia blogauksia. He ovat sen sijaan aina objektiivisia eivätkä näe mitään syytä korjata mielipiteitään tai asenteitaan koskaan missään.)

Schmitt nimittäin näki että liberaalin liikkeen ongelmana on liika suvaitsevaisuus. Siinä viholliskuvaa ja siihen liittyvää kiinnostavuutta tuhotaan. Ja tästä seuraa heikkoutta; Schmitt pelkäsi että jos löytyy ryhmä jolla on vahva identiteetti, he voivat soluttautua tälläiseen tylsään poliittiseen järjestelmään ja vallata sen. (Kysymyksessä voisi olla joko vallankumous jossa taistelu on konkreettista tai vallankaappaus jossa hallitsevat valtarakenteet solutetaan ja älytetään kierosti oman itsen haltuun.) Tämänlainen vihollinen oli pelottava uhka ja siksi oli syytä järjestäytyä ja lyödä mielellään ensin. Ennaltaehkäisemällä tuho saavutettiin paljon ja minimoitiin riskit.

Schmitt koki tälläiseksi viholliseksi juutalaiset. Mikä on melko kiinnostavaa koska jälkikäteen arvioiden Scmittin arvio ei vaikuta uskottavalta ja tosiasioiden sanelemalta vaikka hänen elinaikanaan aiheesta esitettiin ties mitä tilastotietoja. Hän näyttää tässä demonstroivan sitä miten hänen oma poliittinen teoriansa poliittisen vihollisuuden mielivaltaluonteesta demonstroituu hänen omien toimiensa kautta.
1: Ehkä ironisinta oli että natsien valtakunta ei toiminut kovin kauan. Tähtäin oli tuhansien vuosien jatkumisessa. Mutta tuhatvuotinen valtakunta epäonnistui ennusteissaan roimasti yli yhdeksälläsadalla vuodella. Syynä on ainakin kaltaiseni konfliktiteorian kannattajien mukaan se, että pitkään pysyneet yhteiskunnat ovat päinvastoin käsitelleet konflikteja sen sijaan että olisivat torjuneet niitä ja laanneet konfliktit piiloon ja pyrkineet monokulttuuriin jossa yhtenäisyys on voimaa ja jossa yhtenäisyys on yksimielisyyttä.

Tämä ennaltaehkäisevien iskujen, yhteisön suurimman hyvän nostamisen yksittäisten ihmisten yli ja yhtenäistämisen taakse nähty uhka on se joka teki Schmittistä natsin.

Sekä se, että hän uskoi montaa mieltä olemisen olevan "relativismia ja tämän arvotyhjiötä". (Kuten nykyajan ihminen asian muotoilisi. Schmitt muotoili asiaa hieman toisin.) Sillä nykyään tuntuu unohtuvan se, miten Schmittin mukaan poliittisen vihollien olemassaolo näkyy. Schmitt näki että uhkana olisi se että ihmiset eivät kokisi mitään taistelemisen ja kohkautumisen arvoisiksi. Moni näyttääkin kohtelevan liberaaleja kaksoisstandardilla. Toisaalta syytetään että he elävät arvotyhjiössä jossa millään ei ole merkitystä ja että tämä luo heikon ja minkään puolesta taistelemattoman kokonaisuuden jonka joku vahva teokraattinen islam voi sitten helposti vain poimia haltuunsa ja valtaansa ja alkaa alistamaan kansalaisiamme. Mutta samalla selitetään miten tunteenomaisesti ja kohkautuen moralistiset hyysärit rientävät kieltämään ties mitä. Ikään kuin juuri tälläinen omasta mielestä irrelevantteihin asioihin puuttuminen ei kertoisi viestiä siitä että juuri tässä kohdassa ihmisellä on selvästi poliittisia vihollisia....

Kuinka Leijonakorujen käyttäjät ovat tehneet sen itse...

Suomen vaakunassa oleva leijona on erikoinen. Ei pelkästään siksi että leijonaa ei ole maassamme tavattu luonnonvaraisena. Vaan siksi että leijonakorujen ja leijonavaakunasymbolien käyttäminen koetaan usein rasistiseksi.

Tämän voi todentaa helposti. Kun menee ulos ja kantaa vaikka Suomen vaakunalla koristettua lippistä, ihmiset tulkitsevat sinut rasistiksi. He voivat sanoa tämän tulkinnan jopa ääneen. Leijonakorut koetaan yleisesti rasistisina.

Kuitenkin toisaalta Suomen leijonavaakuna on alkuperältään kaikkea muuta kuin rasistinen. Se on "vain" maan tunnus. Toki on hyvä tiedostaa että suomalaisen (etninen) rasismi on varmasti vanhempaa kuin leijonavaakuna. Suomi ei ole ollut kovin kauaa itsenäinen. Rasismi on sen sijaan paljon tätä vanhempaa. Mutta kyse ei ole siitä että rasistit olisivat perustaneet maan ja ottaneet symbolin. Eli Suomalaisten rasismi ei ole vaakunan synnyn takana.

Vaakunan provenienssi ei pidä sisällään rasismia. Vaakunaa ei ole valittu rasistinen vertailu mielessä. Kuitenkin symbolin käyttö johtaa rasistiksi identifioitumiseen. Mikä on vähintään jokseenkin omituista.

Siis olen toki sitä mieltä että jos symboleja katsotaan alkuperän kautta niin Suomen vaakunassa ei sinällään ole mitään rasistista. Silti jokainen vähänkin ideologioiden muutoksista, sosiologiasta tai ryhmäytymisen psykologiasta tietävä tietää että asiat eivät ole eivätkä voi olla noin yksinkertaisia. Symboleihin ladataan merkityksiä jotka elävät ja muuttuvat käyttöyhteyden mukana. Toisin sanoen ; Alkuperä ei paina juuri mitään. Itse asiassa symbolien merkitykset elävät ajassa. Ja niiden merkitys on intersubjektiivista. Yksi yksilö voi sanoa mitä hän yrittää viestiä symbolilla (vaikka kansallistunnetta), mutta viestillä on aina konteksti ja viitekehys. Ja viesti voidaan tulkita hyvin erilaisella tavalla (rasismiksi). Ja jos asia käsitetään väärin, kyse ei ole siitä että tulkitsijat ovat tyhmiä. Päin vastoin. Viestin lähettäjä on ollut vihjeetön eikä ole ymmärtänyt viitekehystä. Viestinnässä on usein niin että vikaa voidaan etsiä molemmissa päissä. Mutta ei tässä tapauksessa.

Symbolit ja tilannetaju ovat sellaisia että tulkintavirheestä syyttävä on samassa tilanteessa kuin ihminen joka keksii että äänne/kirjoitusasu "kissa" hänellä tässä tapauksessa tarkoittaa jotain ihan muuta kuin nelijalkaista maukujaa. Sanojen merkityssisällöillä on jaettu intersubjektiivinen merkitys joka on toinen. Ja jos käyttää kissaa uudelleenmääriteltynä, on lähinnä väärässä. Jos tulkitsijat ymmärtävät että tarkoitat nelijalkaista maukujaa sanoessasi "kissa" he eivät ole tyhmiä. Sen sijaan jos et käytä symboleja ja sanoja intersubjektiivisen sisältönsä mukaan, niin sinä joko tiedät tai sinun pitäisi tietää että väärintulkintahan siitä syntyy. Ja muun odottaminen ja vihamielinen reagointi kertoo että et ole vilpittömällä mielellä liikkeellä. (Joko valehtelet tai olet ignorantti ääliö tavalla joka vie mieltä tahallisuuteen ihan sillä että kognitiosi riittää hengittämiseen.)

Esimerkiksi kristinuskon yhteydessä kala merkitsee jotain aivan muuta kuin muinaisille sumerilaisille. Ja hakaristiä on käytetty hyvän onnen symbolina mutta natsit ovat tämän itämaisen symbolin sisällön omineet niin että kaikki asiayhteydet Suomen ilmavoimien tunnuksesta joulutorttuihin "luovat väkisinkin mieliyhtymiä". Ja hakaristin kun laitat hihaan niin tuskinpa annat kuvaa ympäristöösi siitä että "olen itämaiseen taikauskoon hurahtanut hyvää onnea muille toivova": Toki voit oikeasti tarkoittaa tätä ja yrittää. Mutta se kertoo että olet niin vihjeetön että sinua voi kuvata lähinnä ilmaisuilla "jäinen mega-autismi". (Tjsp.)

Toki tämä on rasismiaiheen kohdalla muutenkin vaikeaa.

Esimerkiksi "Neekeri" -sanan merkitys on monille ollut melkoisen viaton. Mutta nykyään kun sanaa käyttää tunnustaa suoraan ideologista puolta. Tai jos ei tajua tätä niin on "aika vajaa" sellaisella tavalla että ei kyllä tule ikävä tulevia polvia tämä kuolemassa kadonnut kognitio. Tämän ymmärtämisen vaikeus toki yhdistyy siihen leijonasymboliin. Moni "neekeri" sanaa puolustava on koviten selittämässä että leijonavaakuna ei ole alunperin tai sisällöltään mitenkään rasismiin liitoksissa.

Tässä unohtuu se, että leijonasymbolin, etenkin leijona-kaulakorujen jne. "eivirallisen krääsän" käyttäjät ovat tupanneet olla tietynlaisia. Kun aiemmin avoimesti uusnatsistiset piiritkin ovat käyttäneet leijonasymbolia, siihen on syntynyt merkitys. Merkitys ei ole syntynyt akateemisesti siten että mikä on leijonasymbolin tausta. Vaan se on syntynyt käytännössä. Induktiivisella päättelyllä kokemuksista. "Ihminen joka käyttää leijonakaulakorua ei-valtionjuhlayhteydessä on tilastollisesti yliedustuksellisesti tiettyä ihmisryhmää". Tästä syntyy aivan järkevä jengitunnuksen ja logon tunnistus. Symbolin käyttäjä, symbolin käyttökonteksti ja se miten symbolien käyttäjät tunnisteaan ja tulkitaan luovat intersubjektiivisen merkityksen. Joka ei ole yksilön mielipideasia, jokin jota vastaan voi yksilö tulla sanomaan että "se on näin eikä toisin". (Symbolit eivät ole objektiivista tietoa, vaan asioihin ladataan sosiaalis-yhteisöllisiä merkityksiä.)
1: Aivan kuten liivijengienkin tunnistamiseen. Eikä tässäkään mikään liivijengin PR -puhe auta. Ihmiset kun kuuntelevat myös esimerkiksi poliisia lähteenään. Jos PR -puhe ja käytäntö ovat ristiriidassa näiden muiden lähteiden kanssa, syntyy helposti tilanne jossa PR -puhe on todiste siitä että paitsi että liivijengit ovat mitä ovat, niin tämän lisäksi ne myös peittelevät tätä olemistaan ja valehtelevat mediassa... Kierointa on että tämä symbolienrakennusprosessi etenee huolimatta siitä mitä liivijengit ovat tai eivät ole. Liivijengien pelko ja uhkaavuus riittää. Luottamus poliisiin riittää. On huvittavaa huomata että samalla ilmapiirillä saadaan rakennettua myös "matujen yliedustus rikostilastoissa" -tulkintoja...

Keihin viha kohdistetaan?

Jännittävintä tässä on se, että jos leijonasymbolia väitetään ei-rasistiseksi, niin tämä olisi helppoa todistaa. Intersubjektiivisen merkityksen vuoksi tämä vaatii testin. Jos menee leijonakorujen ja vastaavan tilpehöörin kanssa kadulle eikä siitä koskaan synny tulkintoja tai huuteluja rasismista, niin sitten sillä symbolilla ei ole rasismimerkitystä. Mutta koko leijonakorun puolustus syntyy siitä että tätä tulkintaa tavataan monia ihmisiä häiritsevällä tavalla.

Ja jostain syystä tulkintavirheen taakse syytetään suvakkeja. Mikä on erikoista. Koska he eivät käytä leijonasymbolia. He eivät ole se ryhmä joka on alkanut käyttämään tunnusta ja käyttäytynyt tämän tunnuksen kanssa tietyillä tavoilla. Eli luonut induktiivisen näkemyksen siitä mitä yliedustus tuosta ihmisryhmästä nyt tuppaa tekemään.

Ja jostain syystä näyttää siltä, että vaikka leijonakorun ei-rasistisuutta puolustavat kovasti korostavat että he eivät ole rasisteja niin symbolin ei-rasistisuutta korostavat eivät ole mitenkään näkyviä tahoja rasisminvastustuksessa.

Sen sijaan intoa maahanmuuttokritiikin innokkaampaan kulmaan löytyy. Ja tämän puolen normaaliongelmana on ollut se, että he laajemminkin tuntuvat joutuvan korostamaan sitä miten eivät ole natseja vaikka tiettyä analogisuutta löytyykin.

Tästä syntyy kysymyksiä. Sellaisia kuin "Miksi ei saada äänekkäitä natseja haukkunutta ei-natsia puolustamaan joukolla leijonakorujen ei-rasistisuutta?" Ongelma on se, että kun katsoo näitä "ei olla natseja, ei olla rasisteja" -ihmisiä, niin jostain syystä he samanaikaisesti ovat (1) Ihmisiä jotka laajakirjoisesti ja äänekkäästi kritisoivat internetissä ja livenä niitä ihmisiä joiden kanssa eivät identifioidu. (2) Ihmisiä jotka eivät vastusta rasisteja tai rasismia tai natseja missään internetissä, vaan ainut rasismiin ja natsismiin liittyvä vastustus on sitä kun he sanovat "ei olla niitä".

Jostain syystä ei nähdä mielenosoituksia tai muita vastaavia ryhmittymiä joissa rasisteja kritisoisi ryhmä joka kantaisi leijonakoruja ja huutaisi siitä että miten he eivät ole rasisteja. Ja iskisivät sitten rasisteja vastaan kuin osoittaakseen että rasisti heidän ryhmässään on entinen jäsen. Tosiasiallinen havaittava tila on se, että leijonakorujen ei-rasistisuutta puolustavat eivät potki kaveripiireistään natseja. Eivät edes kritisoi julkisesti natseja ja rasisteja, vaan ovat aina moittimassa "suvakkeja". (Etenkin jos he löytävät rasismia näistä "ehdottomasti vain kansallismielisistä" tyypeistä. Mutta tämä on sentään aavistuksen ymmärrettävää.)

Miksi leijonatunnuksen ei-natsiutta ylikoorstava ja symbolin nyky-yhteiskunnassa olevia konnotaatioiden olemassaoloa kiistävät tyypit jotka vaikuttavat olevan keskivertoa enemmän Godwinin lakia lietsovassa ilmapiirissä? Leijonakorujen käyttäjien vihastuminen rasismisyytöksistä onkin sellaista että heidän tulisi tajuta että he ovat tehneet sen itse. Ihan itse. Ja se on vaatinut pitkäjänteistä työtä. Työtä jossa jokainen kaikista aika selvästi rasisti ja natsi joka selittää olevansa "kansallismielinen" tai jopa "vain kansallismielinen" on mädättänyt sitä arvokkuutta, sisältöä ja kunniakkuutta jota symboliimme on sisältynyt.

Tämä pitkäjänteinen maamme symbolin omiminen on ollut rasisteille tärkeää koska natsit ja rasistit ovat halunneet määrittää omista näkemyksistään poikkeavan "huonoksi kansalaisuudeksi" (joka näkyy siitä että "suvakit" nähdään "kansanpettureina" joita jopa "tulisi rangaista"). Ja tämä itsessään voidaan nähdä sananvapauden vihollisuudeksi. Ja tätä kautta epäkansallismieliseksi teoksi. Tämä mädätystyö jossa hyvän ja hienon maamme arvokas tunnus on saastattu kun ei ole mietitty miten sitä käytetään. (Samalla tavalla kuin armeijan baretin arvokkuus on niin tärkeää että sotilas miettii aina mitä tekee baretti päässä koska baretin ja ryhmän kunniaa ei saa tuhota vaikka tekemällä sotarikoksia.) Tästä voi oikeasti pahastua syvästi. Ja tästä ei voi vihata suvakkeja. Ei vaikka olisi maahanmuuttokriittinen. Tästä Suomen hienon symbolin turmelemisesta voi syyttää vain rasisteja ja natseja. Niitä rottia!

---

Näyttääkin siltä että leijonakorun ei-rasistisuutta puolustavan jengin ja rasismin suhde on sama kuin Intelligent Designillä ja kreationismilla. Ne voisivat teoriassa olla eri asia. Määritelmällisesti ne voisivat olla hyvinkin eri asia. Kuitenkin käytännössä ID:läiset pitävät sisällään runsaan määrän kreationisteja. YEC -kreationistiksi paljastuminen ei lopeta ID -suhdetta ja YEC kreationisti voi olla ID:isti koska hän mahtuu "isoon telttaan". (Valitettavasti ei freudilainen symboli tässä käyttöyhteydessä.) Lisäksi ID:läiset puolustavat asiaansa argumentein jotka ovat kreationismia pienin laimennuksin, mutta jotka eivät tuo yhtään oleellisesti eri argumenttirakenteella toimivaa perustelua asiaansa ajaakseen. Ja ID ei koskaan selitä miksi kreationismi on huonoa idioottien soopaa, vaan ainut kreationismikritiikki joka heiltä löytyy koostuu siitä että he itse eivät ole kreationisteja. Muuten vaan koko ajan sekoittuvat heihin kun kulkevat samoissa jengeissä lobbaamassa samoja lakiesityksiä jne...

Eläköön MIKÄ sosialismi?

Näin Anna Komin kuvaaman videon jossa oli kuvattu mielenosoitusta jossa puolustettiin katupartiointia. 19.3.2016 Helsingissä kuvatussa pätkässä heiluvat, hieman yllättäen, mustien Soldiers of Odin -tummasävyisyyden sijaan Suomen Vastarintaliikkeen vihreämpi linja. Kulkue marssi huutaen "Vapaa - kansallinen - radikaali". "Vastaanottokeskukset - kiinni" ja "Eläköön kansallissosialismi".

Tämä on hyvin mielenkiintoinen konteksti. Koska usein esitetään että natsit olisivat sosialisteja koska heidän nimessään on sosialismi. Toki näin voi olla. Kenties ero - kuten puujalkavitsi esittää - että sosialismin ja kansallissosialismin välillä on suunnilleen sama kuin paidan ja pakkopaidan välillä. Tämä teksti on ainakin kirjoitettu siltä pohjalta että on vain oletettu että tämä kansallissosialismin sosialistisuus olisi fakta. Ei se välttämättä ole. Mutta joskus on tarpeen ottaa esiin seurauksia joita seuraa siitä että sitoutuu joihinkin lähtökohtiin. Ja jos lähtökohta on kerran uskottava niin sitten nämä seurakuset olisi syytä kantaa.

Ei ole ollut puutetta lausunnoista joiden mukaan kansallissosialismi on sosialismia. Ja tämä onkin ollut tarpeen sillä PerusSuomalaiset ovat halunneet etäytyä siitä vastuusta mitä seuraa jos näitä kansallissosialisteja otetaan julkisesti mukaan "yhtenä meistä." Tämä tietenkin muuttaa tilanteen sellaiseksi että antifasistien ja kansallissosialistien väliset tappelut muuttuvat "vasemmiston sisäiseksi kähinäksi".

Itseäni kuitenkin kiinnostaa se mitä tapahtuu jos tämänlainen sosialismin erityinen määritelmä todella otetaan käyttöön. Se tarkoittaa ainakin sitä että tilanne näyttää hyvin erikoiselta.

Jos otetaan vaikka Timo Hännikäinen. Timo Hännikäinen on puheissaan monikulttuurisuutta vastaan ja konservativismin puolella. Hännikäinen vihaa feministejä. Hännikäinen itse asiassa kävi eräässä Helsinkiläisessä divarissa kunnes tämä divari laittoi oveensa sateenkaaritunnuksen jonka jälkeen hän jätti astumasta paikkaan. Boikotti johtuu siitä, että Hännikäisellä on myös mielipide homoseksuaaleista.

Moni voisi pitää häntä ei-sosialistisena koska hänhän vastustaa kaikkea mitä sosialismin on katsottu edustavan. Valitettavasti tämä ei voi tulla kysymykseen koska natsi-kansallissosialistit olivat sosialisteja ja hekään eivät pitäneet homoista tai feministeistä. Heillä naiselle oli tietty rooli ja homoseksuaaleja lähetettiin mielellään keskitysleireillekin. Hännikäinen vähintään flirttaileekin Suomen vastarintaliikkeen kanssa. Eikä ihme ; Suuria mielipide-eroja ei ole. Suurista linjoista ollaan samaa mieltä. (Näin on olipa Hännikäinen sitten vain natsiestetiikasta innostunut taiteilijaluonne tai aito natsi.)

Tästä päästäänkin siihen kysymykseen että onko PS sittenkin omissa määritelmissään sosialistipuolue? Tätä kysymystä voi kartoittaa vanhalla kartoituksella ; On toki niin että kaikki PerusSuomalaiset eivät mitenkään kategorisen väistämättä ole kansallissosialisteja. Mutta jos olet kansallissosialisti olet todennäköisesti viime vaaleissa äänestänyt tiettyä puoluetta. Kun arvot käyvät yhteen niin ne käyvät yhteen.

Se, että yleisesti vastustetaan vaikka feministejä ei tee ei-sosialistiseksi. Sillä sehän voi olla samanlaista kuin kansallissosialistejen ja antifasistien välinen vääntö ; Sosialismin sisäistä taistelua. Merkittävä kysymys onkin se, onko PS sittenkin sosialistipuolue.

Ja koska se on puolustuspuheissaan etääntynyt perinteisestä ajattelusta jonka mukaan sosialismi on sitä että uskotaan (a) siihen että on olemassa erilaisia luokkia ja että (b) yhteiskunnan hyvinvointi ja tulevaisuus riippuu siitä mikä luokka omistaa tuotantovälineet, se ei voi perustella että sen oppi ei sovi vaikka Marxin oppeihin. Sillä eiväthän kansallissosialistienkaan opit niihin sovi. Ja ne olivat kuitenkin sosialismia.

Ja se oodinin sota oli kauhia

Savon Sanomissa oli hyvin valaiseva kirjoitus. Se on yhteistyökirjoitus jonka kirjoittajat ovat tutkineet asiaa. Vähintään meriitit aiheesta kantaaottamiseen ovat "niin kunnossa kuin vain suunnilleen voi olla".

Se keskittyi siihen miksi "Odinin sotureilla" on sellainen nimi kuin on. "Odinin sotilaat ovat julkisuudessa ilmoittaneet katupartiointinsa olevan laillista ja ei-rasistista, mutta julkisuudessa liikkeen edustajat eivät ole kertoneet, miksi ryhmä on nimetty juuri Odinin sotilaiksi." ... "Katupartioijat eivät itse ole perustelleet ryhmän nimeä, eivätkä toimittajat tai poliitikot ole sitä heiltä kysyneet." Taustalla on tietenkin natsismiin - ja etenkin uusnatsismiin - liittyvät vakiintuneet symbolit. On aika tunnettua että viikinkimytologisia symboleja on käytetty uusnatsien parissa jo kauan. Tätä kautta on todellakin asiallista kysyä että jos "Odinin sotilaiden" toiminta ei ole rasistista niin miksi heillä on juuri sellainen nimi.

Kirjoitukseen liittyi historiankuvaamisen lisäksi varoituksen siemenen. Katupartioinnissa nähtiin olevan ideologinen työnteko. Tekemällä neutraalilta vaikuttavaa kansalaistoimintaa saadaan normalisoitua muukalaisvihamielisen ideologian asenteita. Rasismi ja äärioikeisto halutaan kuvata turvallisuudesta kiinnostuneiden toimintana.

Itse olen sillä kannalla että asiaa on vaikeaa lähestyä oikein muuten kuin laillisuuden kannalta. Katupartioita on hankalaa kieltää. Itse asiassa näyttää että "Odinin soturit" ovat ymmärtäneet monta asiaa siitä miten yhteiskunta toimii. Antifasistien toimintaa seuratessa ilmoilla on hämmentävää kädetöntä amatööriyttä. Mielenosoituksista ei ilmoiteta. Tai niitä ei naamioida sallittuun toimintaan jonka normaali kokoontumisoikeus sallii. "Odinin soturit" sen sijaan ilmoittavat. He seuraavat lakia hyvin tarkasti. Joten heidän toimintaansa on tässä mielessä hankalaa kieltää. Vaikka se ei kovin paljoa eroaisikaan niistä toiminnoista joita lain kautta muutoin torjutaan useinkin. Lain kirjaimen seuraamisella onkin tämänlaisia puolia, jotka kenties monista rikkovat lain henkeä tai hyviä tapoja vastaan.

On toki kiinnostavaa huomata että Odin on teistinen konsepti. En kuitenkaan vedä tästä antiteismiin. Vaan huomautan että uskonnoissa on varsin tavallista että toimintaa valkopestään tavoilla jotka ovat asenteiltaan melko lähelläkin niitä keinoja joita "Odinin soturit" käyttävät.

Fundamentalistit ovat touhunneet Suomessakin ties mitä ylilyöntejä. Fundamentalistien mainosmiehet tuppaavat myös seuraamaan lain kirjainta (ja häiriköimään esimerkiksi musiikkifestareilla megafoneineen). Ja uskontojen hyvien toimintojen, kuten lastenleirien pitäminen, asetetaan aina esille. Että nähtäisiin että fundamentalistit ovat hyviä ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita perheistä ja lasten hyvinvoinnista.

En kuitenkaan usko että uutisissa nähtäisiin sitä että selitettäisiin että nuorisotyö on  pelkkä fasadi. Natsien kohdalla tämä on helpompi nähdä, koska natsit ovat "yleisesti tunnistettu paha" kun taas fundamentalistien kohdalla aggressiivinen ja pahekeusttavakin toiminta sävytetään helposti "liikainnostuneeksi mutta uskonnonvapauden piiriin kuuluvaksi". ; Ja fundamentalismia vastaankin noustaan hämmentävän harvoin kirkon puolella. Vaikka kirkko usein myykin sellaista argumenttia että se jotenkin suojelee yhteiskuntaamme fundamentalismin yleistymiseltä. Näyttää kuitenkin siltä että se tarjoaa "uskonto tekee hyvää" -fasadin jonka suojiin jokainen äärifundamentalisti menee heti kun kriitiikkiä kohdistuu heidän toimintaansa. Kirkko on enemmänkin suojasatama jonka johtotehtäviin fundamentalistikaverit läimivät toisiaan. Ja jonka suojiin mennään uskonnonvapautta huutaen heti kun toiminnassa on jotain jota pitäisi rajoittaa. Koska muualla oleva hyvä toimii oikeutuksena aivan mille tahansa.

En usko että katupartiointi on "Odinin sotureille" fasadi. Uskon että he ovat vilpittömiä. Vilpittömiä harhautuneita idiootteja. Aivan kuten suurin osa aggroavista fundamentalisteistakin. ; Muutoin onkin hyvä nähdä "Odinin sotilaiden" ja normaalin ev.lutin piirissäkin olevien fundamentalistien strategioiden samankaltaisuus. Samalla voi miettiä miksi ihmeessä ateistihipsterit tuntuvat olevan vaikeammin mukana tässä maahanmuuttokriittisessä liikehdinnässä, kun taas monet kristityt ovat hyvinkin vahvasti mukana...

Kuvan mahti, somekohinat - ja internettarinat

Olli Immosen kohun kanssa oli selvää, että valokuvilla oli merkittävä rooli. Immosen itsensä julkaisemat kuvat Schaumanin haudalta ja suunnittelutalkoissa ovat olleet hyvin keskeisessä roolissa. On luultavaa että niistä tulee jollain tavalla ikonisia. (Kenties niitä jopa mukaellaan erilaisissa tilanteissa.)

Kiinnostavinta tässä onkin se, että ihmisillä on hyvin voimakas suhde kuviin. Immosen itsensä kannalta kuvat ovat varmasti olleet hyvin lähellä lomakuvia. (Noita eimukanaolleista helposti unettavia asioita.) Kuvien kohdalla on itse asiassa hieman epäselvää että onko kuva auttamassa muistia niin että matkan muistoihin on helpompi palata, vai ovatko kuvat itse asiassa sitä varten että niillä todistetaan että ollaan oltu paikalla. Luultavasti nämä asenteet jossain määrin kietoutuvat yhteen. Kuvan katsominen uudestaan palauttaa muistoja mutta toisaalta auttaa meitä luomaan tarinaa tapahtumien ympärille.

Internetissä on jopa "somesanontoja" kuten "kuva tai ei tapahtunut". Ja toisaalta salaliittoteoriat koostuvat usein juuri siitä että eri asioiden valokuvista etsitään samanlaisia detaljeja joita sitten nähdään evidenssinä jonkin tietyn tahon läsnäolosta. Nämäkin omalta osaltaan kertovat miten ihminen on visuaalinen eikä loogisesti pyörittelevä olento. (Emme intoile ääninauhoista yhtä vahvasti.) ; Ja interenetissä valokuvien takana on varmasti se huomio että kirjoitettuja väitteitä voi tehdä kuka tahansa. (Hyviä argumentteja kun voi kirjoittaa kuka vain?) Ja tämän epäluotettavuusongelman kiertämiseksi tarvitaan evidenssiä, varmistelua. (Koska kukaan ei osaa käyttää photoshoppia?)

Jopa monet nettiskeptikot mieluummin katsovat youtubevideoita kuin lukevat kirjoja. Ja he tekevät näin vaikka videoiden kohdalla lähteistys jne. kirjoihin onkin usein hieman hankalaa. Ruutuun voi toki kirjoittaa tekstiä joka näkyy muutaman sekunnin. Kaavat ja kaaviot muuttuvatkin erilaisiksi infografeiksi. Jotka taas ovat alttiita kaikenlaisille psykologisille illuusioille. Datan näyttämisen tapa vaikuttaa vahvasti siihen miten uskottavina datan sisältöä koskevat väitteet nähdään. Josta seuraa se, että "sosiaalinen totuus" ei ole täysin eri asia kuin evidenssi mutta se ei ole kuitenkaan ihan samakaan asia.

Tästä voi jossain määrin tulla jopa ongelma. Valokuvaaminen on siitä näppärää että teknologia nykyään tekee siitä halpaa. Ja kameran mukanaolo voi motivoida tarkkailla ympäristöä. Samalla se voi opettaa dokumentoimaan asioita. Probleemana saattaa sitten olla se, että menee tilaisuuteen käyttämään kameraa jolloin todistat että "se tapahtui" mutta oikeasti kamera ja muu tekninen häiritsi olemista niin että "oikeasti sitä ei tapahtunut". (Siitä huolimatta sinulla on siitä vakuuttavaa evidenssiä. Mahdollisesti rakeinen kuva antaa myös todisteita siitä että sukulaisesi on kuin onkin reptiliaani - aivan kuten pitkään oletkin uskonut!)

Joka tapauksessa Immosen kuvista on nyt syntynyt tarina joka ei ole enää hänen itsensä hallinnassa. Ja jotenkin kaksi hyvin yksinkertaista kuvaa tuntuu evidenssiltä paljon enemmän kuin vaikka kirjoitettu teksti tai muunlaiset dokumentit. Valokuva on jonkinlainen "sosiaalisen totuuden" perustavanlaatuisin todiste.

Ja tämä tarina noudattaa "jonkinlaisia internetlakeja".  (Jotka ovat "Amerikoissa astetta pahempia ja kaupallistetumpia kuin meillä". Ainakin mikäli Crackedin artikkelia on uskominen.)
* Immosen tapauksessa on tärkeää huomata että tarinoita syntyy kaksi. Ja ne ovat melko yksinkertaisia mutta keskenään vastakkaisia. Somekohu nykyään näyttää vaativan sen että asia tiivistyy pariin yksinkertaiseen tarinaan. Ja nämä tarinat on jotenkin sidottu identiteettien väliseen kilpailuun ja maailmankuvaan. Somekohu nykyään tuntuu vaativan - paitsi kannattajaryhmän joka pitää sanomaa arvokkaana - myös kisaamistarpeen jonkun kanssa joka on vahvasti erimielinen. Tässä mielessä en olisi "kansankirkon puolella" huolissani ateisteista jotka puhuvat uskonnosta vaan niistä jotka ovat hiljaa uskonasioista elämässään.
* Somekohussa tärkeintä ei ole vedota tai suostutella vastapuolta omalle puolelle vaan nimenomaan korostaa että ollaan eri puolilla. Tehtävänä ei ole vastapuolen saaminen omalle puolelle vaan tämän ärsyttäminen.

Haasteena onkin nähdä tarinoiden taakse mitä kuvat todella kertovat. (Itse asiassa kohtuu vähän. Niistä saa ajan ja paikan ja sen että ollaan samassa paikassa samaan aikaan. Tämä voi olla evidenssiä ideologisista yhteyksistä. Mutta on itse asiassa vaikeaa nähdä miten voimakkaasti valokuva todistaa. Ainakin minulle joku jäsendokumentti olisi huomattavasti vakuuttavampi todiste natsiudesta kuin oleminen samassa paikassa samaan aikaan, toistuvasti. Jos ei muuten niin siksi että käyn monissa nettiateistien nettimiiteissä ja minut voitaisiin olemassaolevalla materiaalilla todistaa ateistiksi. Tosin minulla on kieltämättä vahva yhteys kyseiseen alakulttuuriin vaikka en olekaan ateisti.)

Toisaalta somekohu on siitä mielenkiintoinen asia, että niitä voi lähestyä massahysterian käsitteen avulla. Ja tätä käsitettä voidaan liittää asiaan riippumatta siitä onko itse levietty tarina tosi vai ei. Valokuvat joka tapauksessa luovat "sosiaalista totuutta" jossa on kenties jotain evidenssiä johonkin. Joko leviävä tarina on tosi toiselta puolelta (jolloin kyseessä on "oikeassaoleva ja väärässä oleva") tai sitten totuus on jotain näiden välistä ja molemmat puolet esittävät puolitotuuksia. Tai kaikki ovat väärässä. Mitä tähän voi sanoa? "Truth- lies, it's all irrelevant. The Best Story Wins."

Mikä ihmeen "uus" natsismi?

Jotkut ovat ottaneet esille sen että ei ole mielekästä puhua uusnatseista ja natseista. Että samaa jengiä. Olen syvästi erimielinen:

* Natsit olivat esteetikkoja. Heidän estetiikkansa oli kitchiä, mutta se oli kuitenkin huolella suunniteltua. Bossin verstaalla ommeltiin ensimmäiset mustat SS-univormut, joskin niiden suunnittelusta vastasivat professori Karl Diebitsch ja graafinen suunnittelija Walter Heck. (Jonka toinen nimi ei valitettavasti alkanut T -kirjaimella.) Uusnatsien pukeutuminen on antiesteettistä ja koostuu äärimmäisen pragmaattisesta maastokuviosta ja musta T -paita -tasoisesta pukeutumisesta. Sellaisesta, jonka suunnittelijan pitäisi maksaa rikoksistaan estetiikkaa vastaan.

* Natsit olivat pedantteja. Natsien juna kulkee minuutilleen, pragmaattisesti ja säntillisesti ja kurinalaisesti. Natsin pahuus tulee siitä että emootiot jätetään syrjään ja ajatellaan "kansan parasta" kuin paraskin utilitaristi. Ihannenatsi on älykäs ja murskaa tielleen tulevat tunteettomasti. Uusnatsi taas elää emootioista ja kuuluu siihen suun kautta huohottavain kansanosaan joka hädintuskin tietää mitä "juna" tarkoittaa. Uusnatsi toimii tunteella, joista yleisin on pelko ja uhan kokeminen. Uusnatsismissa äly on vain tiellä. He osaavat kurin vain kurittamisen muodossa. Kurittaminen heillä tarkoittaa hyvin spontaania tunnelatautunutta sekoilua. Joka on antiteesi siitä mitä klassinen natsi tarkoittaa "kurinalaisuudella".

Siksi tarvitsemme termiä "uusnatsi".

Eugen

Kirjoitin hikipedian eugeniikka -artikkelin kuin ilmiö käsittelisi Eugen Schaumania. Kyseessä on tietenkin "sattuma". Sillä eugeniikan nimi ei tule kenenkään nimestä, vaan kreikan sanasta εὐγενής, hyväsyntyinen. (Tosin nimi yleistyi valtavasti juuri eugeniikan kautta, joten näiden kahden välillä tosiasiassa on epäsuora yhteys.) Asiassa on kuitenkin myös jännittävä yhteys tahoon joka nykyään kannattaa rotuoppeja, ja nimenomaan Suomen kontekstissa.

Eugen Schaumanilla ja Nikolai Bobrikovilla on nimittäin jotenkin oleellisen tärkeä osa kotimaisessa patriotismissa. Kun Olli Immonen poseerasi, lehdistö kiinnitti huomiota seuraan, eli uusnatseihin. Ja olipa mukana muutakin hauskaa seuraa "Paikalla oli myös Sarastus-verkkolehteä toimittava kirjailija Timo Hännikäinen, joka piti puheen Schaumanin haudalla, sekä Espoon kaupunginvaltuutettu ja Suomen Sisu -aktiivi Teemu Lahtinen."

Minua innosti enemmän lokaatio, Eugen Schaumanin hauta. Jopa maltillisemmat perussuomalaiset pitävät tilannetta symbolisena. Muistutuksena tästä voi olla se kun Timo Soini kutsui Olli Rehniä "Brysselin Bobrikoviksi".

Tämä ällistyttää. Ymmärrän toki jos Venäjän sortokaudesta halutaan muistaa se, että se oli sortokausi. Mutta luulisi asialle parempiakin symboleita löytyvän. Itse asiassa kotimaisten natsien - ja heidän liepeillään syystä tai toisesta pyörivien - kannattaisi kenties valita symbolikseen aivan mitä tahansa muuta kuin maan harvoja  - ja ehdottomasti kuuluisimpia -  poliittisia murhaajia.

Tilannetta voisi nimittäin verrata ulkomaihin. USA:ssakin moni kannattaa etelävaltiolaismeininkiä ja on uusnatsi. Siellä on kuitenkin, noin yleisesti ottaen, ymmärretty että valtaosa alueen natseista ei halua identifioida itseään Abraham Lincolnin ampuneeseen John Wilkes Boothiin. Sillä vaikka Lincoln onkin merkittävin rasismin ja orjuuden vastustaja ja tätä kautta merkittävä symboli, olisi poliittiseen salamurhaan identifioiminen ja sen tekijän glorifiointi iso PR -tappio...

ID ja ihmisistä viestintä

"The Skeptical Zonessa" on kiinnitetty huomiota (ID)kreationistien viestintään. Erityisesti siihen miten ihmisiä kuvataan. Esimerkiksi nousee Walter Veith. Esiin tulee miten tärkleää on että Wikipedia -artikkeleihin on esimerkiksi kirjoitettu kääntymiskertomus. Huomattavaa on että wiki mainitsee asian muodossa "his young son fell seriously ill and recovered". Tässä yhteydessä ei ole ilmeisesti kreationistien tavoitteiden mukaista korostaa sitä että tämä on "a euphemism for Veith’s claim that his son was demon oppressed or possessed." Vaikka tämä on se mitä Veithin omista sanomisista tulee esille. Toki wikipediaa voi kirjoittaa kuka tahansa. Mutta on kiinnostavaa että viestintään panostetaan. Ja eri lähteissä korostetaan mielellään eri puolia.

Keskusteluosoissa tulee sitten esiin muutakin Salvador Cordova esimerkiksi nousee puolustamaan Caroline Crockeria josta on esitetty hyvin erikoisesti muotoiltua viestintää. Hän korostaa että Crocker ei ole manipulatiivinen vaan on rehellinen. Samoin hän korostaa että Crocker ei ole opettanut asiattomasti evoluutiota. Huvittavaa onkin, että kommenteista löytyy hänen asialliseksi kutsumansa opetusmateriaali. (Jota on toki levitelty muuallakin.) Sen valossa ei voi sanoa muuta kuin että uskottavin selitys on nimenomaan se, että hän oli ensin opettanut asiattomasti ID:tä ja sitten kun häntä oli syytetty tästä hän ei halunnut vaikeuksia vaan huomiota ja valehteli tästä. ID tarvitsee marttyyreitä mutta ei rikollisia joten Cordova mielellään PR -tukee ihmistä joka ei tosiasioiden valossa niitä voi ansaita.

Lisäbonusta tulee tietenkin siitä, että Crockerin aineistossa on hauska kohta jossa ID:tä tukee tiedemies. Kommenteissa naualtaankin asia esille seuraavalla tavalla ; "I especially like the gratuitous appeal to false authority in her quoting (supposedly) “Werner von Braun (rocket scientist)”. I do wonder why the slide did not say “Werner von Braun (Nazi party member, used slave labor to make rockets that targeted civilians)”" Sillä jostain syystä ID -piireissä on tärkeää kerätä tukea ID:tä tukevista tiedemiehistä. Mutta samalla he haluavat liittää natsikytköksiä evoluutioteorian puolelle sillä jos natsit kannattavat jotain niin tämä ideologia on pahuutta ja huonoa tiedettä. Joka sitten kattaakin loput ID -piirien halusta kuvata kannattajiaan ja vastustajiaan.

Lupa kadota?

Kun ihminen kuolee, tähän saatetaan liittää digitaalinen kuolema. Tälle aiheelle on tehty "Digitaalinen kuolema" -verkkosivukin. Tähän liittyy esimerkiksi facebooktunnusten poispyyhintä ja muu vastaava. Tämä on ajatuksena kiehtova, koska useimmiten ihmiset tuntuvat haluavan sekä olla näkyvissä että jotenkin tehdä itsestään kuolemattomia.

Kuitenkin on hyvä miettiä mitä tallessa oleva data tarkoittaa. Osassa tapauksissa kyseessä on nimenomaan se, että menneisyydestä tulee helposti jonkinlainen kahle. Minun facebooktilini on tunnetun säälittävä. Siellä on runsaasti merkittävän hirvittävän huonoja juttuja. Jos en pitäisi tätä osuvana identiteettinä jota haluan muille mainostaa, voisin haluta poistaa sen. ; Toki tämä tietty nolouden tiedostaminen tarkoittaa sitä että kenties kymmenen-kahdenkymmenen vuoden päästä häpeän sitä mitä olen nyt. Kenties haluan facebookini ja blogini pyyhittäväksi. Kenties on mahdollisuuksien rajoissa jopa sekin olen jopa kääntynyt kristityksi ja haluan että minuun liitetyt siteeraukset ovat epäasiallisia. Haluaisin ikään kuin vapautua mielipiteistäni jotka eivät ole edes omiani. Tai siis nykyisiäni siinä kuvitteellisessa todellisuudessa.

Ja tämä ei ole pelkästään minua koskeva asia. Jokaisella meistä on menneisyys. Ja se ei aina ole sellainen että se olisi relevantti. Tästä merkittävä oikeustaistelu käytiin Googlen ja Mario Gonzalezin kanssa. Gonzalez oli ollut veloissa ja tästä oli tullut lehtijuttuja. Myöhemmin hän sai velkansa hoidettua ja saavutti myös vakaamman varallisuustilanteen. Kuitenkin vanha lehtijuttu oli olemassa Googlessa ja tämä haittasi hänen taloudellisia pyrintöjään. Gonzalez nähtiin riskinä. Hän näki että tämä tieto on ajasta jälkeenjäänyttä ja loukkasi kunniaa. "I was fighting for the elimination of data that adversely affects people's honour, dignity and exposes their private lives. Everything that undermines human beings, that's not freedom of expression."

Kysymys on kuitenkin hyvin hankala.
1: Sillä tosiasiassa Gonzales vaati sensuuria, tiedon poistamista. Uutisartikkeli on julkista tietoa jolla on aina ja väistämättä esimerkiksi historiantutkimuksellista arvoa. Hän toki itse näkee että ilmaisunvapaus ei koske noloja asioita jotka vähentävät ihmisarvoa. Mutta jos tätä ajatusta todella viedään loppuun asti, ei ilmaisunvapaudesta välttämättä jäisi paljoakaan jäljelle. Sillä jos joku pitää jotain itsestään kertovaa tietoa nolona tai epämukavana, hän voisi vain vaatia sen poistamista. Tämänlaatuinen toiminta on yleistä erilaisissa varsin ikävissä valtiomuodoissa, sellaisissa joissa valtionpäämies ei kerää itsestään kertovia vitsejä vaan näiden vitsien kertojia.
2: Toisaalta kaikki julkiset tiedot ovat riski. Natsit esimerkiksi käyttivät aivan viattomin intressein kerättyjä tietoja. Kun oli tietoa vakaumuksista ja vanhemmista, saatiin tehtyä hyvinkin tarkkoja kartoituksia etnisyydestä. Tätä käytettiin vainon ja painostuksen välineenä. Internetin tietoarkistot tarjoavat mahdollisuuden rakentaa näitä henkilörekistereitä. Ja tähän ei tarvita vallassaolevia natseja.

Gonzalesin kohdalla esille nousikin se teema että eurooppalaiset ovat usein suojaamassa yksityisyyttä kun amerikkalaiset kuvaavat sananvapautta tärkeämpänä. Holokaustin muistutus painaa täällä kenties jonkin verran vahvemmin. Siinä missä eurooppalainen voi olla varovainen sen suhteen että hän haluaa tietää kuka kerää hänestä mitäkin tietoa ja mihin tarkoitukseen, USA:lainen ajattelee helposti siten että valvonnasta ei ole pelättävää jos ei ole mitään piilotettavaa.

Kaiken aikaa esimerkiksi minä en välttämättä haluaisi minuun avoimesti ja julkisesti asetettuja googlehakujani julkisiksi. Syynä ei ole pelkästään se, että kunniani ryvettyisi jos puolisoni ja äitini saisi tietää pornohakuni. (Ja ne ovat huolestuttavia. Jos ankeriasporno järkyttää niin tietäkää että yhdyssanaparikone mielessäni on tuottanut myös "sähköankeriaspornoa"...) Samoin on kenties vapauttavaa saada tietää mitä tietoja itsestä on SuPossa. Ihan sen vuoksi että voi tarkistaa ja vaatia oikaisua. Toisaalta jos joku ei nuuskisi ihmisten asioita, ei journalismi ja aitojen epäkohtien paljastaminen ja niiden korjaaminen olisi lainkaan mahdollista. Kenties minun ankeriaspornohakuni muuttuu relevantiksi vaikka arvioitaessani mielentilaani kymmenien vuosien päästä kun mieleni on mahdollisesti vaikka degeneroitunut joksikin kuvitteelliseksi sarjamurhaajaksi...

Oma kantani on kuitenkin se, että  olen "henkisesti puolijuutalainen". Jos joku kerää tietoja, tämä on ensi sijassa epäilyttävää. Kuitenkin samalla arvostan avointa tietoa ja sen jakamista. Suurin osa jakaa kanssani nämä molemmat, periaatteessa keskenään ristiriidassa olevat, arvot. Moni näkee varmasti laillani myös "kompromissinpaikan". Vaikka sen, että sensuroimista pitäisi sallia vain hyvin erityisistä syistä. Näihin kuuluu (a) oikaisuoikeus, jossa virheelliseksi selvästi osoitettu tieto tulisi deletoida (b) väitteet jotka koskevat asioita joiden "velan yhteiskunnalle" tekijä on maksanut ja (c) vaatimus poistaa tietoa henkilörekistereistä jotka eivät ole viranomaisten hallussa ja joiden kautta on syytä uskoa jonkinlaiseen uhkaan tai itseä koskevaan riskiin.

Tosin olen näissäkin varauksellinen, koen rakentavaksi hoitaa oikaisuvaatimus siten että esitetään julkisesti väärän tiedon esittäjä ja tämän lausunto, joka sitten korjataan. Ja tälle sitten haetaan näkyvyyttä. Tässä ei hävitetä mitään. Ja tämä on tietääkseni myös vääristelijöille ahdistavampi tapa kuin jonkun bittiavaruuteen unohtuneen tekstin muuttaminen tavalla joka ei merkitse mitään, koska ne jotka ovat lukeneet asian ovat jo lukeneet sen. Korjaus jossa ei korjata näitä syntyneitä käsityksiä on "periaatteessa merkityksetön". Toisin kuin tiedon levittäminen selvistä virheistä. Etenkin jos tälle uudelle tekstille saa näkyvyyttä...

Ja mitä taas tulee kunniaan, maineeseen ja muuhun arvokkuuteen ; Ne taas eivät minulle paina kovin paljoa vaa-assa. Niin moni vaatii nykyään suvaitsevaisuuden nimessä kunnioitusta ja arvostusta, että kunnioitus ja arvostus on menettänyt merkityksensä. Liian harvalle on ilmeisesti sanottu lapsena niitä rakentavia ja opettavia sanoja kuin "tällä kertaa hävisit" ja "olet kyllä tuossa aika heikkotasoinen". Kunnioitus ja arvostus ovat minusta jotain jotka ansaitaan muulla kuin epäonnistumisilla. (Siksi minulla ei ole juurikaan mainetta jota menettää.) Suvaitsevaisuus taas tarkoittaa ensi sijassa sietämistä.

Mutta kenties tällä ei ole niin suuresti väliä. Sillä internet on suuri. Ja suurin osa ihmisistä ei ole "kiinnostavia" ja "tärkeitä" kovin monelle muulle. Tässä mielessä sitä joka pelkää itsestään olevia tietoja voidaan lohduttaa sillä että tämä data on haudattu parhaalla mahdollisella tavalla. Se on peitetty hälyllä jota kaikki muut tuottavat. Näiden, yleensä "epäkiinnostavien" ja "turhien" datamassojen alle meistä jokainen loppujen lopuksi hautautuu. Moni joutuu ponnistelemaan että saa blogilleen lukijoita ja näkyvyyttä. Moni joutuu huomiohuoraamaan ja harrastamaan sosiaalipornoa saadakseen katsojia. Tämä muistuttaa siitä että lupa olla joku jota ei katsota on internetissä vakiona. Tästä poikkeamiseen tarvitaan jotain hyvin hyvin poikkeuksellista. Esimerkiksi Gonzalesin talousasiat ovat hänen oikeustaistelunsa jälkeen hyvin laajasti tiedossa. Ilman tätä oikeustaistelua ei olisi tapahtunut Streisand efektiä. Efektiä jonka seurauksena se, mitä halutaan peittää ja tuhota muuttuu välittömästi "kiinnostavaksi" ja "tärkeäksi". Ja näin sille mikä muutoin olisi unohtunut muuttuukin tarkastelluksi ja ehdottomasti muistetuksi.

Kunnes elämä meidät erottaa (hoipertelua holokaustin ajatusvirtaisissa raunioissa)

"There is Auschwitz and so there cannot be God"
(Primo Levi)

Ylläoleva sitaatti on hyvä huomioida jos mietitään holokaustia. Lause on kristillisessä mielessä omituinen. Jossain määrin sitä koskee sama mikä kaikkea pahan ongelmaan liittyvää. Kristinuskossa on paljon erilaisia selityksiä sille miksi holokausti ei sodi Jumalan kaikkihyvyyttä ja kaikkivaltiutta vastaan. Vastauksia siihen miksi tuo lause olisi virheellinen uskonnoille joissa on kaikkihyvä ja kaikkivoipa Jumala on askarruttanut kristittyjä Swinburnesta Craigiin. Mutta samalla kova tarve selitellä asiaa vihjaa että haaste on arka ja kova ja tätämyöten myös relevantti.

Laajemmassa teistisessä mielessä kysymys on erikoinen koska Levi ei oikein määrittele Jumalaa. Joku voi kuvata että Jumala on rakkaus. Ja tällöin voidaan kyllä huomata että pahan ongelman ratkaisijat ovat erikoisia. Sillä Levin lause on ilmiselvä puolitotuus jos "holokausti tarkoittaa että ei ole rakkautta". Siinä on jotain totuutta mutta ei riittävästi. Mutta sitten kun katsoo niitä ihmisiä jotka sanasaivartelevat teologiaa ja määrittelevät hyvyyttä tavalla jossa holokausti on jotain jonka hyvä ja kaikkivaltias Jumala voi tehdä, niin voi huomata että noissa piireissä on hyvin hyvin vaikeaa nähdä rakkautta. Nämä ihmiset määrittelevät mitä vain miksi tahansa heidän uskontonsa sanoo. Ja luulevat että tämä muuttaa maailman. Se muuttaa kuitenkin vain sanat.

Itse elän kuitenkin sellaisessa maailmankuvassa että voin hyvillä mielin hokea sellaisiakin iskulauseita kuin "In Soviet Russia God Created Humans." Mutta minun huomioni menee enemmän siihen suuntaan että lauseessa on kaksi väitettä, joista toinen on käytännössä varmasti totta ja toinekin on aivan validi mahdollisuus. Mutta näiden välissä oleva syy-seuraussuhde ei ole kovin relevantti. Perusteluyhteys non sequiturissa on lisäksi valitettavaneksplisiittisesti ja tämä on kuitenkin aika toiveajattelun makuinen. Kenties jopa egoistinen koska siinä asetelmana on enemmänkin se, että Jumalaa ei ole jos se ei ole minun ja minun viiteryhmäni puolella.

Tosin on ymmärrettävä että pahan ongelma on kristillisyyttä ja minun kantani Jumalan mahdolliseen luonteeseen on yleisluonteisemmin teistinen. Levi on kuitenkin juutalainen. Hän ei puhu mistä tahansa Jumalasta vaan juutalaisten Jumalasta ; Juutalaisen uskon kohdalla lausumassa on paljon sisältöä. Juutalaiset kun näkevät itsensä valittuna kansana. Ja Toora on täynnä tarinoita joissa Jumala astuu väkivaltapoliittiselle sodankäynnin alueelle ja kukistaa Juutalaisten viholliset. Ja tätä on tapahtunut juuri kun juutalaiset ovat olleet epätoivoisissa tilanteissa ja ylivoimaisia vihollisia vastaan. Jolloin on pakko hämmästellä sitä miten juuri heille tapahtui niin hirveitä.

Tosin holokaustin kohdalla itse asiassa toivon että se tarkoittaisi juuri sitä että Jumala on olemassa. Sillä tällöin asiaa voidaan lähestyä "Syytettynä Jumala" ("God on Trial") -elokuvan hengessä. Jossa juutalaiset haastavat Jumalan oikeuteen holokaustiin liittyen. Olemassaolematonta kun ei voi tuomita ja halveksua. Olisi mukavaa olla periaateateisti, sellainen joka uskoisi Jumalaan mutta kiistäisi tämän olemassaolon ihan sen vuoksi että let's face it ; Kun maailmaa, uskontoja, kirkkoja, uskovaisia ja uskovaisten normeja seuraa edes pinnallisesti voi niistä vetää huomioita. Joiden pohjalta on käytännössä eslvää että Hän ei ole palvontamme arvoinen olisi ollut parempi. Että ignoroidaan vaikka periaatteesta.

Holokaustissa juutalaisille kauheinta näyttääkin jossain määrin olleen henkiinjääminen. Kuolleet eivät kärsi, mutta hengissäselviytyneet sitten kärsivät sitäkin suuremmin. Jäljelle on jäänyt yksinäisyyttä ja maailmankuvan romahtamista, jotka ovat raastavia vain niillä jotka ovat selvinneet elossa. Samoin ideologioihin ja uskontoihin luottamus karisee. Kun ideologiat ensin rakentavat holokaustin. Ja sen jälkeen rakkaudelliseen lempeään Jumalaan uskovat kuluttavat pirusti aikaa, kahvia ja tupakkaa sen selittämiseen että tämä holokausti on jotain jota Mahtava ja Hyvä Jumala todella voisi sallia.

Tässä mielessä olen sitä mieltä että E. O. Wilson on jännittävä hahmo. Hän sai vähän aikaa sitten näkyvyyttä lausunnollaan jossa hän korosti että hän ei ole ateisti mutta hän pitää uskontoja vaarallisena. Hän itse asiassa halusi jotain jota uusateistit eivät aja. Nimittäin hän ajatteli että koko uskonto pitäisi raastaa pois. "I'm not an atheist but religion should be eliminated." Osa ateisteista reagoi tähän siten että Wilson tekisi virheen ; "Eli vähän niinkuin muutama sata tuhatta naista Suomessa: "En mä todellakaan ole mikään feministi, mutta kyllä naisten kuuluu saada päättää omasta kehostaan ja saada yhtä paljon palkkaa samasta työstä kuin miesten."" Se ei kuitenkaan tavallaan ole virhe. Wilson menee toki ajatuksissaan mielestäni liian pitkälle, mutta ajatus uskonnon pahuudesta liittyy yhtä väistämättä teismiin kuin ajatus holokaustin olemassolosta johtaisi pakkoateismiin. (Ja samoin feminismissä ongelmana on se, että feminismi ei ole aina samaa kuin tasa-arvo eikä tasa-arvo ole aina samaa kuin feminismi. Ne toki liittyvät usein yhteen, ja osuvat napakasti toisiaan tukemaan kuin ateismi ja uskonnonvastaisuus. Että lausuttu analogia pätee, mutta eri tavalla kuin sanoja on tarkoittanut.)

Pieni sarkasmi : Natsismin ydin.

Kirjojen sensuroiminen on vahva symboli. Ei yhtä vahva kuin niiden polttaminen. Siksi esimerkiksi Intelligent Designin kannattajia saattaa ärsyttää se, että "Of Pandas and People" - kirja jota käsiteltiin lakituvassa nimellä "Kitzmiller vs. Dover Area School District" (aka. Doverin oikeudenkäynti) - yritettiin ID -aktiiviudella saada sensuroiduksi kirjaksi. Mutta oikeus käsittelikin vähäisissä määrin kirjan käyttämistä oppimateriaalina ja enemmän sitä saako sitä mainostaa erikseen oppitunneilla. Kirjoja ei siis esimerkiksi poistettu koulun kirjastosta. Ja siksi teos ei ole sensuroitu kielletty kirja.

Mutta onneksi heidän puolellaan on kuitenkin Hitler. Onhan aivan ilmiselvä totuus että natsit olivat darwinismin pauloissa. Tästä hyvänä todisteena toimikoot vaikka "When Books Burn" -kirja joka löytyy internetistä ja jossa on näytillä natsien ohjeet kirjarovioille. Ja vieressä englanninnokset niin että minäkin kykenen ymmärtämään. Dissauksen kohdelistausnumero 6 kertoo kaiken oleellisen. "Schriften weltanschaulichen und lebenskundlichen Charakters, deren Inhalt die falsche naturwissenschaftliche Aufklärung eines primitiven Darwinismus und Monismus ist (Häckel)." eli "Writings of a philosophical and social nature whose content deals with the false scientific enlightenment of primitive Darwinism and Monism (Häckel)." Natsit siis sensuroivat itselleen oleellisimman informaation, kenties jotta kaikki olisivat tästä aineistosta erityisen kiinnostuneita ja ottaisivat juuri siitä selvää?

Darwin selittämässä
tieteellisesti natsismin.

Mutta onneksi jäljellä on se vahvin kortti. Evoluutioteorian täytyy olla natsismin ydin koska natsismi oli moraalikatoa. Ja evoluutio ei opeta mitään etiikasta. Tämä vaatimus on aivan relevantti sillä tunnetusti tieteellisessä argumentoinnissa on oleellista selvittää sellaisia kysymyksiä kuin että miten gravitaatioteorian kannattajat oikeuttavat moraalin tämän gravitaatioteorian aksioomista. Se on aivan oleellinen asia aina ja kaikissa teorioissa. Sen sen on pakko olla.

Hitlerin katolisuudesta

"Opus Dein" jäsenen pitämä asiallinen blogi nimeltä "Atheists Are Idiots" nimeää meemiksi kuvan jossa korostetaan että ateistit ovat tyhmiä koska he eivät usko Jumalaan ilman todisteita. Mutta nielevät vakavissaan sen, että Hitler oli katolinen. On toki hämmentävää että henkilö kutsuu neverheard-blogiinsa itsensä kyhäilemiä kuvia jotka eivät ole ns. viraalisia meemeiksi vain siksi että niissä on kuva ja tekstiä.l Mutta kaikkea ei voi odottaa ihmisestä joka profiilissa laskee meriitiksi sen että resitoi joka päivä vulgataa latinaksi ja ääneen.

Mutta kysymys on toki relevantti ja tärkeä. Ja se on itse asiassa yllättävän mutkikas. Ei sillä että natsismin uskontosuhde olisi ollut mikään mysteeri. Se oli itse asiassa äärimmäisen teismin puolella. Itse asiassa hänen teoksensa voidaan luokitella siihen aikaan suosittuun kristilliseen ajatusmalliin, muscular christianityyn. Eli oppiin jota esimerkiksi J.R.R. Tolkien ja C. S. Lewis kannattivat. Samoin kuin minun jossain määrin fanittamani eksentrinen itsepuolustuksen opettaja Barton-Wright. Hitler korosti tätä kulmaa "My New Order" -teoksessaan (1941) sanomalla että "My feelings as a Christian points me to my Lord and Savior as a fighter. It points me to the man who once in loneliness, surrounded by a few followers, recognized these Jews for what they were and summoned men to fight against them and who, God's truth! was greatest not as a sufferer but as a fighter."

Tämän vastapainoksi on kuitenkin syytä ottaa huomiot siitä että nämä ovat julkisia puheita. On täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että Hitler ei nimenomaan ajatellut näin, vaan että nämä uskontopuheet ja ateistien toiminnan rajoittamiset olivat keino saada kansa omalle puolelle. Nämä puheet siis kertovat toki natsismin aatteen sisällön. Sillä kansa seuraa ideologiaa joka heille ääneen sanotaan. Eikä se liiku sanomatta jäävien asioiden puolesta ja kannata niitä. Kysymys onkin siis tavallaan siinä onko Hitler vähemmän uskonnollinen kuin liikkeensä. (Natsismi ei ole sama kuin Hitlerin henkilökohtaiset ajatukset, vaikka moni näin tietysti yleistääkin.)

On kenties hyvä lähteä aivan alusta. Eli siitä millä perustein Hitler olisi katolinen. Vastaus lähtee suunnilleen siitä että hänen vanhempansa olivat katolisia. Michael Rissmann kuvaa "Hitlers Gott" -teoksessaan että Hitler myös kasteella ja hänet liitettiin katoliseen kirkkoon jonka sakramenttehihin hän osallistui. Guenter Lewy on "The Catholic Church And Nazi Germany":ssä nostanut esiin että Hitler myöskään ei koskaan eronnut katolisesta kirkosta. Ja häntä ei myöskään erotettu katolisesta kirkosta elossa ollessaan.

Hän myös maksoi "kirkollisveronsa" eli katolisen kirkon jäsenyyteen liittyvät maksut. Tämä on erikoista mieheltä joka esimerkiksi kieltäytyi maallisista veroista. Ja esimerkiksi "Mein Kampf" -kirjan rahallisesti merkittävän suuret veromaksut hän tyynesti jätti nekin maksamatta, koska hänet ikään kuin armahdettiin verorästeistä, kun hän vähän vihjaisi asiasta.

Tämä kertoo minulle kuitenkin melko vähän. Yhtenä syynä on se, että katolisesta kirkosta on ylipäätään vaikeaa päästä eroon. Tämä jäsenyys kertoo että nimellisesti Hitler oli katolinen. Samalla tavalla kuin meillä ollaan tapaluterilaisia, hän on hyvin todennäköisesti ollut lähinnä tapakatolinen. Tämän puolesta puhuu se, että Albert Speerin päiväkirjoissa on maininta siitä miten Hitleriltä puuttui aito sitoutuminen katoliseen kirkkoon.

Hitlerin pään sisälle päästäkseen on kenties hieman katsottava myös natsiliikettä.

Mutta protestantit ottivatkin Hitlerin katolisia paremmin vastaan. Richard Steigmann-Gall on kertonut "The Holy Reich. Nazi Conceptions of Christianity" -kirjassaan, että protestantit ottivat Hitlerin opit hyvin vastaan. Natsismi nähtiin hyvänä kristillisenä liikkeenä heidän silmissään. Paul Althaus, joka oli hyvin arvostettu protestanttinen teologi, esimerkiksi juhlisti natsioppia. Myös Hermann Göring oli protestantti. (Göbbels taas oli katolinen joka potkittiin pois katolisesta kirkosta. Hänet, toisin kuin Hitler, ekskommunioitiin.) Protestanttien suhde johtui osittain Lutherista itsestään. Sillä hän kirjoitti "Juutalaisista ja heidän valheistaan" varsin tanakkaa tekstiä. Tämä toki koski juutalaisuutta uskontona eikä rotuna. Mutta ihmiset ovat internetajalla tyhmiä ja vääristelevät detaljeja. Ja juuri näin kävi laajassa mitassa myös hyvien luterilaisten natsien pienissä ja yhä pienenevissä mielissä.

Ja protestanttiuteen liittyi kahta asiaa jotka voivat selittää sen miksi Hitleriä pidetään ateistisena ja uskonnonvastaisena. Protestanttiuteen nimittäin liittyy helposti vastahankaisuus papistoa kohtaan. Ja toinen, kenties hieman yllättävä, asia on se että katolisen kirkon nähtiin edustavan internationaalisuutta. Natsioppi taas korosti kansallistunnetta myös tässä asiassa. Protestanttius oli germaanisempaa ja jotenkin aidommin saksalaista. Nämä asenteet voidaan nähdä uskonnonvastustuksena ja ateistisina. Mutta ne eivät ole.

Itse asiassa tässä kohden on hyvä korostaa että natsivaltio ei ollut suuri yhtenäinen asia. Päin vastoin. Sen piirissä harrastettiin tiukkaa paikallispolitiikkaa. Hitlerin valtapiiristä löytyi myös yksi vannoutunut ateisti. Martin Bormann. Hänen valta-alueellaan, Warthegaussa, kirkko erotettiin valtiosta. Ja katolisen kirkon omaisuus otettiin hallintaan. Bormannin ei kuitenkaan sallittu puuttua kirkkojen toimintaan muutoin. Kirkkoja ei siis purettu eikä seurakuntaelämää saanut purkaa. ; Tämä on oleellisesti erilainen asenne kuin mitä tehtiin esimerkiksi kommunistien valta-alueilla. Jossa kirkot saatettiin polttaa tai rakentaa niihin ateismin museoita.

Kuitenkin natseilla oli jotain josta protestantitkaan eivät pitäneet. Nimittäin eutanasia. Steigmann-Gall kertoo miten papit eivät nostaneet asiasta mitään meteliä julkisesti. Mutta vastarinta muutoin oli melko voimakasta. Tämä johti siihen että natsipuolueessa ryhdyttiin muuttamaan teologiaa. Se perusti Forschungsheim für Weltanschauungskunden (~Maailmankuvan Tutkimuskeskuksen). Sen pääideana ja tarkoituksena oli korostaa että Jumala todistettaisiin tieteen avulla. Ja se oli itse asiassa hyvin tarkka siitä että tavoitteena ei ollut edes deismi. Vaan se, että Jumala olisi historian elävä Herra, jokin joka ohjaa kansoja ja kohtaloita sen sijaan että vain loisi maailmankaikkeuden ja nukkuisi sen jälkeen. ; Tämä evidentialistinen näkökulma jota instituutti ajoi on itse asiassa tuttu modernista nykyisestä teologiasta. Sitä löytyy hitusen evidentialisteista, eli logiikkakeskeisistä apologeetikoista ja empirismikeskeisistä kreationisteista ja vastaavista. Mutta vahviten FfW:n oppi on hyvin lähellä Alister McGrathin ja Alvin Plantingan näkemyksiä siitä että uskonto make sense ja ilman sitä mikään ei.
1: Tieteellistä maailmankuvaa sen sijaan ei oikein saanut sopimaan natseihin. Heillä oli ties mitä onton maiden teorioita joiden perustalla he rakensivat jopa sotasuunnitelmia. Einsteinin teorioita pidettiin juutalaisena ajatteluna, ja tätä ajatusta levittivät esimerkiksi Philip Lenard, joka päätyi Deutsche Forschungsgemeinschaftin johtoon. Ja niin edes päin. Natsismi oli evidentialistis-teologinen ideologiapuuro joka on opillisesti megapaljon lähempänä Tapio Puolimatkaa kuin Richard Dawkinsia.

Miten tämä liittyy Hitlerin pään sisältöön?

Hitlerin oppia sovellettiin hyvin laajasti. Myös poliittisesti epäkorrekteja asioita, kuten vaikka tuhoamisleirit, toteutettiin. Puolueen julkisuuskuva oli eri kuin puolueen toiminta. Josta voidaan huomata se, että jos Hitler halusi jotain hän myös toteutti sen. Holokaustin toteuttamisesta ei ole suoraa Hitlerin käskyä. Mutta sen sijaan tiedetään että Hitler on ollut mukana masinoimassa sitä. Hitlerin ateistisesta innosta ei sen sijaan ole oikein mitään aineistoa.

Toki tämä on syvän historiallisen uudelleenkirjoittamisen aihe. Ja itse asiassa Hitlerin ateistisuudesta pyörii hirvittävästi materiaalia. Se vain on yhtä historiallista kuin holokaustin kiistäminen. (Eli ei ollenkaan.) Kyseessä on yritys kirjoittaa historiaa uudestaan. Ja tässä mielessä se muistuttaa kovasti sellaisia pseudotieteitä kuin kreationismi. (Jonka kannattajat muuten usein harjoittavat virheilyään ja huonoa ajatteluaan myös historian kohdalla.)

On kuitenkin uskottavaa että Hitler ei ollut erityisen uskonnollinen. Hän uudelleenkirjoitti uskontoja tilanteen mukaan. Kansan kristillisyys onkin siksi paljon tärkeämpi syy natsismin kristilliseen jargoniin ja sen runsauteen kuin Hitlerin uskonto. Itse asiassa Hitler oli henkilökohtaisesta vakaumuksestaan hyvinkin diskreetti. Päälähde kaikkiin Hitlerin ateistisuuksiin onkin käytännössä jäljitettävissä Hermann Rauschningiin. Ja hän oli natsi joka 1935 lopetti natseilun ja kääntyi natsejen viholliseksi. Tältä osin hän oli hyvä mies. Mutta hänen suuhunsa on liitettävissä Hitlerin henkilökohtaisiksi sanotut ateistiset asiat. Historioitsijat ovat yleisesti sitä mieltä että Rauschning ei ollut koskaan Hitlerin lähipiiriä ja että nämä puheet ovat yleistä propagandaa ja sepitettä jota on luotu jotta natseista saataisiin huonompi kuva. Nämä puheet kertovatkin enemmän siitä että ateisteja halveksittiin ihmisinä tuohon aikaan kuin siitä että Hitler oli ateisti. ; Steigmann-Gall korostaakin että Hitler ei missään lähteessä ole suoraan tunnustautunut ateistiksi tai edes agnostikoksi. Erilaisia puheita tahdosta ja suuresta suunnitelmasta sen sijaan löytyy.

Hitlerin surmayrityksistä seuranneet lausunnot vihjaavat ainakin minulle siitä että suuruudenhullu Hitler itse asiassa ilmeisesti piti itseään jonkinlaisena Jumalan valittuna, joka taas on hitusen hankala uskomus ateistille. Hän ei selvästi ollut uskontoinstituutioiden ystävä, ilmeisesti hänen oma vakaumuksensa ja omatuntonsa kertoi Totuuden ja erimielinen kirkko oli vain vastenmielinen porttokirkko. Hän oli vähäisissä määrin uskonnollinen ja katolisen kirkon jäsen. Mutta oliko hän katolinen? En oikein jaksa uskoa tätä. Tässä mielessä Opus Dein sokeakin saattaa joskus löytää jyvän.

Tosin on paha nähdä sitäkään mitä väliä Hitlerin yksittäisellä mielipiteellä on. Jos esimerkiksi mietitään aforistiikkaa, niin "Takkiraudan" luettelo diktaattorien hyvistä ja positiivisista sanomisista auttaa kontekstoimaan asiat. Ei  voi olla niin että jos Hitlerillä oli jokin mielipide, kuten teismi, että hänen mielipiteensä jotenkin välittömästi saastaisi koko teismin. Siksi en näe että natsismi tuomitsisi vaikkapa McGrathin, joka on tietämäni mukaan "lempeä ja hurskas mies" myös näin uskonnottoman silmiin. Vastaavanlaista värittämistä kun kohtaa lähinnä kokonaisuuden kannalta halveksuttavammilta idiooteilta. Kuten Tapio Puolimatkalta, joka heiluttaa ahkerasti natsikorttia tehdäkseen evoluutio-opista huonoa tiedettä ja ateisteista ideologiansa perustalta moraalittomia ihmisiä jotka voivat olla hyviä vain jos kristitty opettaa heille arvot.

Natsinski Berlinski

"And so I believe today that my conduct is in accordance with the will of the Almighty Creator. In standing guard against the Jew I am defending the handiwork of the Lord."
(Adolf Hitler, "Mein Kampf", chapter II)

Kun kreationisti puhuu evoluutiosta, on natsikortti vain ajan kysymys. Tämä on tietysti merkki totaalisesta tarpeesta demonisoida vastustaja. Evoluution kannattaja on paitsi tyhmä niin myös läpeensä paha. Tämänlainen asenne on toki riskinä itse kullekin. Esimerkiksi Richard Dawkinsin tapa lyödä kaikkiin kreationisteihin leima voidaan nähdä täsmälleen saman asenteen peilikuvaksi. Hänhän on sanonut että "It is absolutely safe to say that if you meet somebody who claims not to believe in evolution, that person is ignorant, stupid or insane (or wicked, but I’d rather not consider that)." Kyseessä on kuitenkin jonkinlainen aste-ero. Dawkins pyrkii liittämään mahdollisimman vähän näitä negatiivisia attribuutteja, kun taas kreationistien mediastrategiana on ollut "iskeä täysilaidallisella".
1: Dawkins on toki mainettaan leppoisampi. Esimerkiksi "Jumalharha" ei kerro että ilman uskontoa ei olisi raiskauksia, murhaamisia ja varkauksia. (Jotka taas ovat uskovaisilla yllättävän yleisiä "vetoja" ateisteille, ja silti ateisteja pidetään suvaitsemattomina.) Itse asiassa Dawkinsin kirjaan "Root of All Evil?" liittyy taistelu jossa kirjanjulkaisija ja Dawkins olivat erimielisiä kirjan nimestä. Dawkins vastusti tätä otsikkoa, mutta provokatiivinen otsikko on myyvempi. Ja "kompromissina" teokseen sitten laitettiin otsikon perään kysymysmerkki. Tämä kertoo mediasta. Ja valitettavasti jonkin verran myös ateisteista.

Kenties pahiten tätä luokkaa ilmentää David Berlinski. Hän on hyvin erikoinen hahmo. Koska hän kiistää olevansa kreationisti (kuten jokainen Intelligent Designin kannattaja) ja korostaa olevansa agnostikko. Ja kaikki mitä hän sanoo näyttää olevan kuitenkin mitä klassisinta kreationismia. Hän on kirjoittanut Dawkinsin "God Delusion" -kirjan nimeä seurailevan teoksen otsikolla "The Devil's Delusion". Siinä hän selittää mikä on syy natsien kauhutekoihin. Otan pitkähkön lainauksen, koska se kontekstoi hänen asiansa erinomaisesti.

"Dawkins is prepared to acknowledge the facts while denying their significance. Neither the Nazis nor the Communists, he affirms, acted because of their atheism. They were simply keen to kill a great many people. Atheism had nothing to do with it. They might well have been Christian Scientists. In the early days of the German advance into Eastern Europe, before the possibility of Soviet retribution even entered their untroubled imagination, Nazi extermination squads would sweep into villages, and after forcing the villagers to dig their own graves, murder their victims with machine guns. On one such occasion somewhere in Eastern Europe, an SS officer watched languidly, his machine gun cradled, as an elderly and bearded Hasidic Jew laboriously dug what he knew to be his grave. Standing up straight, he addressed his executioner. “God is watching what you are doing,” he said. And then he was shot dead. What Hitler did not believe and what Stalin did not believe and what Mao did not believe and what the SS did not believe and what the Gestapo did not believe and what the NKVD did not believe and what the commissars, functionaries, swaggering executioners, Nazi doctors, Communist Party theoreticians, intellectuals, Brown Shirts, Black Shirts, gauleiters, and a thousand party hacks did not believe was that God was watching what they were doing. And as far as we can tell, very few of those carrying out the horrors of the twentieth century worried overmuch that God was watching what they were doing either. That is, after all, the meaning of a secular society."

Tässä näkemyksessä korostuva etiikka on hyvin vahvasti Kohlbergin moraalihierarkiassa sitä alkeellisinta eettisyyttä. Ja psykologisesti kiinnostavaa on sitten se, miten tässä korostetaan ns. kyylääjäjumalaa. Mutta tämä on kuitenkin koristelua. Sillä kenties erikoisempia asioita saadaan kun katsotaan itse natseja. Ja vähän muitakin asioita.

Mitä natsit tekivät?

Aloitin varsin provokatiivisesti ottamalla sitaatin "Mein Kampfista". Se kuvastaa erästä jännittävää puolta natsiliikkeessä. Siitä toki puhutaan yllättävän harvoin. Se oli nimittäin hyvin teistinen. Tämä voi tulla yllätyksenä ID -piireille, joiden huojentavina piirteinä on se että he eivät tavaa natsioppeja. (Koska se tekee heistä ei-natseja.) Valitettavasti tämä johtaa moniin asiavirheisiin. Hitler ei promotoinut ateismia. Ja "Mein Kampf" pitää sisällään viittauksia Jumalisuuteen.

SS -vyönsolki.
Mitä se sanoo Darwinista?
Katso ihmeessä, jos kielitaito
ei riitä, apuja löytyy kyllä ;
saksa-suomi -sanakirjasta.

1: Ja rotuopin kohdalla korostettiin varsin kreationistisia oppeja lajien pysyvyydestä ; Natsit eivät kehittäneet rotua vaan puhdistivat sitä ja yrittivät estää sen rappeutumista. Kuten asian voi lukea Suomeksi "Taisteluni" -kirjasta (vol II kappale XI) "Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet." Tätä et pikku evosuista kuule tänä päivänä. Jotkut muut tahot kyllä käyttävät tämänlaista sitä enemmänkin. Osaatko esimerkiksi nimetä tämän tahon?

Hitler tarjosikin yleisölleen "jotain ihan muuta" ; Norman Baynesin "The Speeches of Adolf Hitler, April 1922 – August 1939" on tärkeä dokumentti siltä kannalta jos haluaa tietää mitä Hitler on sanonut. (Kaikenlaiseen ryönään sitä voi joutua tutustumaan jos viittaa natsejen tekoihin, sillä tietäminen vaatii tutustumista.) Sen antama oppi on yllättävä. Sen sivulla 378 on puhe jossa führer itse kertoo ateismista vuonna 1933. "Without pledging ourselves to any particular Confession, we have restored faith to its pre-requisites because we were convinced that the people needs - and requires - this faith. We have therefore undertaken the fight against the atheistic movement, and that not merely with a few theoretical declarations: we have stamped it out." Myös Christian Smithin "Disruptive Religion: The Force of Faith in Social-movement Activism" kertoo että natsit vastustivat kommunismia ja tätä kautta ateismia. Ankaruus tässä kohden yllätti itseänikin. Mutta tarkemmin ajatellen sen olisi pitänyt olla ilmiselvää. Suomi oli natsien kanssa liitossa sodassa koska meillä oli yhteinen vihollinen, Neuvostoliitto. Ateismi oli kätevä tapa erottautua.

Itse asiassa Hitler kielsi ateistisia järjestöjä. Tässä toiminta eteni vaiheittain. Heike Bock kertoo kirjassaan "Secularization of the modern conduct of life? Reflections on the religiousness of early modern Europe" (s. 157) että aluksi Hitler vastusti lähinnä vasemmistolaisia ateisteja. Heidän järjestötoimintansa kiellettiin, tehtiin laittomaksi. Sellainen oli poliittisesti epäkorrektia, kun piti ajaa kansallisvaltion elintilan asiaa. Oikeistolaisia ateisteja katsottiin sen sijaan paremmin. Hitler loi jopa kieleensä tietyn käsitteen, sanan gottlosenbewegung, jota hän moitti ja joka oli juuri vasemmistolaista ateismia. Ernst Helmreich, "The German Churches Under Hitler" (s. 241) kertoo miten vuonna 1933 Hitler oli tekemisissä katolisen kirkon kanssa ja esitti aivan suoraan että sekulaareja kouluja ei voida sallia koska niissä elää jumalattomuus. Vastustus ei siis ollut enää pelkästään vasemistolaisia ateisteja kohtaan, vaan vastustuksen ytimeen laitettiin sekularismi ja ateismi laajemminkin.

Siksi seuraa se joka muuten voisi olla yllättävää. (Se oli yllättävää ainakin minulle.) Natsisaksassa ateisteja oli sikavähän. Richard Evans onkin tuonut asiasta tilastotietoa kirjassaan "The Third Reich at War". (Tämänlainen onnistuu koska natsit olivat byrokraattisia, joka on sekin perustietoa.) Ja tässä selvisi että natsien toiminnan aikana ateistien määrä oli vain 1,5%. Osasyynä voi toki olla "kaapissaolo", sillä natsit eivät todellakaan katsoneet ateismia hyvällä. Esimerkiksi vaikeasti kristilliseksi nähtävään natsiokkulttisoopaan hurahtanut Himmler, joka kannatti ns. gottgläubig ("believers of god") -liikettä jota edusti 3,5% saksalaisista, esitti aivan suoraan että ateismi olisi riski koska siitä seuraisi tottelemattomuutta. Saksa koostui pääasiassa (95%) katolisista ja protestanteista, eli kristityistä.

Miksi tällä on väliä nykyajassa? (Ja ennen kaikkea miten.)

Tässä kohden itse asiassa varhaisajan Hitlerin oppien analogisuus nykyaikaiseen Suomeen on selvä. Moni perussuomalainen suhtautuu ihan suvaiten ateisteihin jotka eivät edusta "punavihermädättäjiä" vaan jotka ovat oikeistolaisia ateisteja. Sellaisia kuin internetvaikuttaja Peter Pyykkönen. Tämä muistuttaa hieman siitä miten joku aikanaan vertasi PerusSuomalaisten puolueohjelman sisältöä kansallissosialistien vastaavaan ja suuri osa tavoitteista oli samoja mitä natseilla oli puolueen alkuaikoina. Tämä ei toki paina hirveästi, koska julmuudet tulivat vasta paljon myöhemmin. Ja on aika idioottimaista maalata slippery slopeja näkemällä jotain "historiallisia tendenssejä" paranoidisilla asennevammaisilla silmälaseilla. Mutta niin on tuttua sekin että kerrotaan että "Koti, Uskonto, Isänmaa" ovat kolmikko josta "Uskonnon" poisottaminen uhkaa muitakin kolmikon kohtia. Ja kuinka meille kerrotaan että ateistit ovat itsekkäitä eivätkä suostu kuolemaan itseään suurempien asioiden vuoksi, josta seuraa kuuliaisuusongelmia. Ja miten juoksuhaudoissa ei ole ateisteja. Elämme kulttuurissa jossa Jussi Keskinen kertoo evoluutio-oppia kouluille. Ja tässä kohden lainataan Berlinskiä ja hänen ajatuksiaan. Ja Berlinskikin mesoaa.

Mutta rikkoakseni slippery slopen, otan varovaisen kommentin. Sekin on nykysuomesta. Tänään keskustelua on herännyt paljon siitä kuinka islamistit ovat tuominneet islamtutkijan kuolemaan. Tässä kritiikin henkenä on ollut se, että "Aika onneton islamin tutkija on jos ei edes ymmärrä eroa islamismin (Poliittinen ideologia) ja islamin (Uskonto) välillä. Ja tähän väliin disklaimeri että islamismi on tietenkin totaalista paskaa, kuten muutkin teokraattiset poliittiset liikkeet." Teokratiat ovatkin hyvin huono asia. Toissa viikolla Netanyahu ilmoitti suoraan, viitaten palestiinalaisiin, että "saastoilla ei ole oikeutta elää". Sionismi on rasistinen ja imperialistinen poliittinen liike. Tätä on sitten törkeää rinnastaa suoraan juutalaisiin (kansa) tai juutalaisuuteen (uskonto). Erottelu "fundamentalisteihin ja muihin" onkin tältä osin tärkeä jako tehdä. Moni tietysti näkee että islamilaiset "tekevät sen itse" ja että jossain vaiheessa yksittäistapauksista tulee tilasto joka merkitsee sitä että maahanmuuttokritiikki on perusteltua. Syytös on kieltämättä viehättävä. On helppoa vastustaa teokratiaa. Ja tosiasiassa jos islaminusko on "vain poliittinen ase kusipäiden käsissä" niin se tarkoittaa likimain sitä että islamin kanssa kusipäät ovat aseistettuja kusipäitä.

Mutta silti, ennen kuin Todellinen Skotti Laulaa, voimme sanoa että "Haloo! Että Vatikaanin kardinaalit ovat ymmärtäneet kristinuskon väärin, samoin IRA Pohjois-Irlannissa, USA:n republikaanit, putinistit! Adolf Hitler on ymmärtänyt kristinuskon väärin, LRA Ugandassa, Ku Klux Klan USA:ssa, kristityt teokraatit Nigeriassa, Ugandassa, USA:ssa, Venäjällä, ne kaikkiko ovat ymmärtäneet kristinuskon väärin? Ehkä vika on sittenkin teoriassa." Mutta tämä tosin vahvistaa mielessäni sitä alkuperäistä sanomaani niistä aseistetuista kusipäistä. Dawkiksin uskontokritiikin ytimessäkin on juuri se, että uskonto on väline politiikanteossa ja sen pahempi uskonnolle. "Väärinkäsitys dogmatiikasta" on sivuseikka koska valtaosa uskovaisista ei ole dogmatiikan mestareita.

Itse asiassa voidaankin nähdä että mikä on se syy miksi islamistiterroristi suostuu sitomaan pommin itseensä ja menemään bussiin räjäyttämään itseään. Koska Jumala katsoo häntä. Samoin Berlinskin anekdootissa esiintynyt Hitleriä kannattaneen natsin tekemä juutalaisen ampuminen on jotain johon tätä on hyvä rinnastaa. Ampuja on 95% todennäköisyydellä ajatellut että juutalainen on ollut oikeassa huutaessaan siitä että Jumala näkee. Ja hän on tästä ollut iloinen ja ylpeä. Sillä hän on puolustanut uskoaan harhaoppista vastaan. Jokaiselle joka selittää miten kristitty ei voi tappaa joutuu kohtaamaan William Lane Craigin joka perustelee teologisesti miksi on kristinuskolle soveliasta että Jumala Raamatussa käskee kansanmurhaan. Ja ei, tämä tulkinta ei jää papereille vaan sitä sovelletaan nykyaikanakin esimerkiksi israel -kysymyksen kohdalla. Kristittyjen apologeetikkojen suosiossa oleva Craig opettaa myös asioita jotka käsittelevät eläimien hyvinvointia varsin mielenkiintoisessa valossa. Selvästi kristitty voi tehdä vaikka mitä ilman että se vääjäämättä rikkoisi uskontoa vastaan. Joka tekee uskonnosta tämänlaisia tekoja haluavan kädessä vaarallisen aseen. (Ilman uskontoa hän mitä luultavimmin olisi aseeton kusipää, mutta sen kanssa aseistettu kusipää.)

Nähdäkseni islamilaiset kulttuurit ja islamilaiset teokratiat ovat olemassaolollaan demonstroineet että ne tuottavat varsin sitkeän kulttuurin. Siinä missä pohjoismaissa ei ole viikinkihenkistä ryöstelyä eikä italiassa enää viitsitä ristiretkeillä edes perheen kanssa, islamilaisissa maissa yritetään rakentaa innolla kalifaatteja. Nämä teokratiat ovat myös varsin kenkkuja asua. Ja tässä mielessä sitkeys ja kulttuurin hengissäpysyminen on eettiseltä kannalta sivuasia ; Kulttuurievoluutio kertoo korkeintaan miksi se on säilynyt, ei että se olisi oikein. (Mikä on uusateistisen liikehdinnän monimuotoisuudessa se kanta joka Dawkinsilla on etiikkaan.) Nämä kulttuurit ovat olemassaolollaan demonstroineet että ne ovat perseestä. Islamistinen monokulttuuri ei siis toimi. Kuten ei kristillinen monokulttuurikaan. Pluralistisissa kulttuureissa sen sijaan näyttää menevän paremmin. Mikään monokulttuuri ei toimi, joten on kokeiltava vaihtoehtoja.

Siksi jos minulta kysytään että miten agnostikkona - kuten Berlinskikin ; voiperkeleenjumalauta - rakennan moraalini ilman avoimen teistisiä oppeja vastaan hieman eri tavalla kuin Berlinski. Haen tähän avuksi lainauksen Wilkinsiltä, joka on myös agnostikko. Hän on tähän kysymykseen vastannut seuraavalla tavalla : (Tiedostaen että ateismikortti viuhahtaa kaikille eiteisteille ja ohittaen tämän roskana johon on valitettavsti jo turruttu ja totuttu.) "A while back I gave a talk to a group of theologians on the question of Darwinian accidents. It had no ethics content. The first question I was asked was “If you are an atheist, how can you have moral rules?” Like many others who talk about Darwin and evolution, I have been asked this a lot, and my answer is always the same: “I am an ape. That is what apes do.” Social apes (arguably all the apes) are evolved to function in social groups and norm-following is a crucial aspect of this. It would be remarkable if humans, who evolved from the other apes, did not follow group norms, not that they do."

Natsit eivät tappaneet kuutta miljoonaa ihmistä.

Toisen maailmansodan kohdalla puheet siirtyvät natsismiin. Ja natsien hirmutekojen ylisymboliksi on muodostunut holokausti. Ja holokaustista opimme sen, että natsit tappoivat juutalaisia. Ja kuusi miljoonaa. Tätä me haluamme muistaa, ja tämän muistamista me pidämme tärkeänä. Sillä emme saa unohtaa.

Minulla on tähän "kuuteen miljoonaan juutalaiseen" ja heidän kuolemansa tiedostaviin iskulauseisiin vain yksi sanottava. Fuck you. Jokainen joka uskoo ylläolevaan kokonaisuutena, ilman mitään lisättävää, on kammottava kaksinaamainen ignorantti ihminen.

Sillä on yksi asia joka natseista on tiedettävä. Kuusi miljoonaa. Se on aivan älytön numero. Se tuntuu ajatuksena täysin mahdottomalta. Tehot joilla ruumiita on ollut pakko käsitellä on uskomaton. Tappotahti on hirvittävä. Mutta se ei kerro koko totuutta. Sillä meille ei oikeasti kerrota ja opeteta totuutta holokaustista. Ja olen melko varma, että tässä on kyseessä salaliitosta, harhautuksesta ja huijauksesta.

Sillä holokaustista valehdellaan 5 miljoonan verran. Enkä väitä että natsit tappoivat 1 miljoonaa juutalaista. (Joka olisi silti karsea määrä ihmisiä.) Sillä he tappoivat 11 miljoonaa ihmistä. Tämä on karsea määrä. Ja silti, kun puhutaan natseista, esiin nousee aina luku 6 miljoonaa. Kun kysyt ihmisiltä holokaustista, he tietävät mainita ääneen luvun 6 miljoonaa juutalaista. Tämä on törkeää vähättelyä, mutta se johtuu siitä että huomio halutaan vetää juutalaisiin. Natsit eivät olleet kovin valikoivia. Karkeasti sanoen kaikki jotka eivät sopineet muottiin kelpasivat keskitysleirille lähtevien joukkoon.

He tappoivat poliittisista syistä ranskalaisia vastarintataistelijoita ja ideologisista syistä puolalaisia intellektuelleja. Kun norjalaisista kouluopettajista löytyi iso joukko ihmisiä jotka eivät suostuneet opettamaan natsien doktriineja kouluissa ja menivät lakkoon, hekin päätyivät keskitysleirille. Mielenterveydellisistä syistä ihmiset laitettiin rotua pilaamasta, ja mukaan päätyi masennuksesta kärsiviä, skitsofreenikoita ja vastaavia. Holokaustissa tuhottiin myös Jehovan todistajia ja homoseksuaaleja. ...

Ja jos ajattelet että juutalaiset olivat erikoisia koska muut olivat "hankittuja ominaisuuksia" kun taas "rotu on jotain jonka kanssa synnytään" (1) Unohdat mustalaiset, joita lähetettiin keskitysleirille, sekä natsien puheet slaavilaisista ali-ihmisistä. (2) Ja ennen kaikkea, tämän syntyperäkysymyksen kohdalla osoitat että sinulla on enemmän kuin hieman omituisesti värittynyt kuva ihmisyydestä. Itse asiassa se on niin vääristynyt ja perverssi, että koen että jopa minulla - joka en ole tunnettu korkeasta moraalistani ja hyvyydestäni ihmiskuntaa kohtaan - on varaa olla ylenkatseellinen.

Rasismi ei ole mikään erityispaha. Mikään syy jonka natsit antoivat holokaustille ei ollut hyvä tai järkevä. Ei voi olla niin, että jos nähdään iso kasa ruumiita, että ensin kysytään että ovatko ruumiit juutalaisten, tummaihoisten vai homoseksuaalien. Ja sitten jos kyseessä on uskonnollinen vaino tai rodullinen vaino se olisi jotenkin enemmän väärin. Lopputulos on aina kuollut ihminen. Ja se on se, minkä pitää painaa. Pelkkä ruumiskasan vilkaisu riittää, kuolleita ei tarvitse identifioida. Riittää että tietää että ihmisiä kohdeltiin pitkään huonosti, teloitettiin julmasti ja joskus jopa molempia.

Siksi holokaustia ei saa muistaa iskulauseella "kuusi miljoonaa juutalaista" vaan muodossa "yksitoista miljoonaa ihmistä". Sillä "kuusi miljoonaa juutalaista" on vahvasti liitoksissa siihen, että uhriutta käytetään poliittisena lyömäaseena. Ja tämän vuoksi on ikään kuin kätevää unohtaa tietyt uhrit. Moderni USA:lainen vanhoillispatriootti voi innolla nähdä kaiken israelin moittimisen natsien sympatiseeraamiseksi. Ajatuksenaan, että juutalaiset eivät tee valtakuntana virheitä. Että juutalaiset eivät ole koskaan väärässä koska natsit. Ja selittää mikä yhteys tällä on juutalaisten toimien kritisoimiseen. Mutta he voivat olla hyvin loukkaantuneita natsikortista jota heille heilutellaan homokysymyksessä. Vaikka kysymys on ihan samantasoisesta asiasta. ; Joko temppu on oikein tai väärin. Molemmat ovat yhtä faktuaalisia ja niissä on sama taustalogiikka. Ja temppu on molemmissa kohdissa sama. Muilta vaaditaan sympatiaa ja tottelemista, sillä tietyt ihmisryhmät ovat marttyyrinkruunun ansainneet. Eli tietyissä asioissa myös ne jotka eivät itse ole olleet holokaustissa ovat ikään kuin ansainneet uhristatuksensa. Ja siksi toiset uhrit halutaan myös unohtaa. ; Uhrejen määriä ja numeroita käytetään siis pääasisassa muuhun kuin holokaustin muistamiseen. Heitä käytetään poliittis-ideologiseen peliin, jossa oikea oppi ja oikea politiikka on tärkeämpi kuin se, että tässä on tapettu ihmisiä ihan saatanasti.

Sen takia minulla ei löydy kunnioitusta revisionisteille, eli ihmisille jotka eivät usko holokaustiin ja pitävät sitä propagandavääristelynä. Sillä natsien tekemistä tuhoista kaikista massiivisin todiste on siinä, että tosiasiassa sen ajan ihmisistä on paperijälki. Ja kun natsien holokaustissa tuhottiin niin valtava määrä ihmisiä, se jätti jälkensä arkistoihin. Kaikki mitä revisionistien tarvitsisi tehdä, on löytää ne ihmiset joiden paperijälki on kadonnut. Eikä edes kaikkia, sillä jos 11 miljoonaa ihmistä on kadonnut, heitä pitäisi putkahdella esiin väkisinkin sieltä täältä kohtuu helpolla työmäärällä. Ja jo tämä helppos viittaisi että holokausti olisi roskaa. Tätä ei tehdä. Holokaustin kiistäjillä on ollut vuosikaupalla aikaa, mutta he eivät näytä löytävän näitä "kadonneita". Ja minä tekisin jo yksin tästä omat, hyvin tietyt, johtopäätökseni. Sen, että nämä ihmiset ovat kuolleita ja heidän ruumiinsa on hävitetty järjestelmällisellä tavalla. Tavalla joka selittää esimerkiksi tuhoamisleirien läheisyydessä olevien alueiden kemialliset ominaisuudet, sekä sen miten luunsirpaleet ja tuhka tuntuvat olevan yllättävän yleisiä löytöjä noilla mainituilla alueilla.
1: Holokaustin kiistäjien ei siksi pitäisi ollenkaan miettiä kysymyksiä kuten "Cyclon B oli hyönteismyrkkyä, ei sillä ihmisiä tapeta" -henkisiin lausumiinsa joissa unohdetaan se, että kyseinen kaasu toimii siten että se tuottaa syanidia, joka kyllä tappaa ihmisiä. Heidän ei tarvitse viitata keskitysleirien tappotilojen alkuperäisiin piirustuksiin ja selittää että niiden ovet aukeavat sisäänpäin, joten massatuhontaa ei voida tehdä, kun kaikki mitä heidän tarvitsee tehdä on mennä paikan päälle ja nähdä miten tiloja on korjattu siten että ovet aukeavat ulos päin. Eli piirustukset on rakennettu ja tiloja on käytetty siten että muutokset on pakko tehdä. Revisionisteilla on toki oikeus mielipiteisiinsä, mutta historia ei ole tiukassa mielessä mielipideasia, vaan tiedekysymys. Ja siksi heidän mielipiteensä on epätosi, asenteellinen ja tyhmä.

Minulla ei siis ole kunnioitusta holokaustin kiistäjiä kohtaan. Mutta kykenen kuitenkin jollain tasolla sympatiseeraamaan heitä. Sillä jos oikeasti mietit mitä tarkoittaa 6 miljoonaa ihmistä, määrä on aivan älytön. Ihmsiet eivät käsitä suuria numeroita kovin hyvin ja siksi moni nielee holokaustin. Mutta jos oikeasti mietit mitä 6 miljoonaa tarkoittaa ihan konkreettisesti, ensimmäinen luonteva ajatus on käsittää miten absurdin käsittämättömän valtava tämä luku on. Kykenen ymmärtämään tätä. Samoin kykenen ymmärtämään että jos maailmankuva sokeuttaa, niin se sokeutaa. Ja jos holokaustia pitää epätotena, niin käyttäytyy miten käyttäytyy.

Mutta sitten onkin vaikeaa ymmärtää niitä jotka tietävät puolitotuuden holokaustista. En ymmärrä, että ihmisten tappamista ensin kauhistellaan, sitten korostetaan miten tärkeää sen muistaminen on. Ja sitten unohdetaan hirveän monta ihmisryhmää jotka kuuluvat isoon numeroon. Ikään kuin olisi erityisen väärin tappaa juutalaisia ja homot olisivat jotenkin ymmärrettävämpiä. Näille ihmisille jotka ovat keskittäneet huomion vain yhteen ihmisryhmään. Heille minulta ei löydy ymmärrystä. Eikä keneltäkään muultakaan pitäisi. Ja muistellaan asiaa asiavirheillä joissa unohdetaan 5 miljoonaa ihmistä jotka ansaitsevat parempaa. Puhumme siitä miten tärkeää on muistaa, mutta samalla unohdamme lähes puolet. Mitä enemmän meille hoetaan 6 miljoonaa, ja mitä enemmän hoemme 6 miljoonaa itse, sitä selvemmin olemme tekemässä jotain todella järkyttävän pahaa ja kaksinaismoralistista.

---

Kirjoittajasta pääsiäinen on hyvä aika hiljentyä muistamaan muutakin kuin sitä yhtä juutalaista. Eiköhän sitä yhdestä kidutus kuolemasta ole jo iloittu ihan riittävästi.