tag:blogger.com,1999:blog-35868657184185130332024-03-14T06:18:50.094+02:00∀leksanterin ℝatkaisuKun filosofiaa tehdään miekalla.Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.comBlogger6643125tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-30007687989999017452022-08-11T17:13:00.003+03:002022-08-11T17:22:11.023+03:00Markkinavoimain viisaudesta<p>Kun korona-aikana kirjoittelin työstä, moni näki että se, että puhuu palkasta jolla on tultava toimeen oli kommunismia. Opin, että jos puhuu markkinavoimista työntekijän näkökulmasta on kommunisti. Nyt, bensan sekä energian hinnan nousun kohdalla perussuomalaisistakin on sitten tullut hyvin ripeästi kommunisteja. Ja laajemminkin näyttää siltä, että "tunneälyn valtavana bisnesoivalluksena" <a href="https://youtu.be/jwsQD33rsfk">myydään sitä että työntekijöitä saadaan maksamalla parempaa palkkaa</a>.<br /><br />Kysynnän ja tarjonnan laki ovat siitä kiinnostavia että perinteisesti on usein sanojen tasolla selitetty miten työntekijä ja työnantaja ovat tasapuolisia. Mutta käytännössä henkenä on ollut se, että oikeistolaisen mukaan tasapuolinen asema on siinä kun työantaja määrää kaikki ehdot.</p><p>Tässä kohden on usein esimerkiksi puhuttu laiskuudesta <a href="https://youtu.be/-NEQoNUat0k">hyvin erikoisilla tavoilla</a>. Ja tämä kokonaisuus näyttää siltä että työtön on vastuussa ja moni paikka saa työntekijöitä vain jos vaihtoehtona on kuolema ja kaikkien sosiaalisten turvaverkkojen ulkopuolelle meneminen.</p><p>Monesti ei tarvitse kuin katsoa haastatteluja joissa työnantaja valittaa työntekijöiden hakemusten puutetta ja muuta vastaavaa. Näissä kun katsoo käytänteitä, takana voi olla esimerkiksi se että provisiopalkkainen puhelinmyyjä on massahaussa. Koska ilman myyntiä työnantajalla ei ole menoja, on tämä käytännössä aina kannattavaa työnantajalle. Mutta kokonaisuus on vähän sama että jos kysynnän ja tarjonnan laki toimisi tuolla tavalla, niin sitten olisi rationaalista luoda kuluttajavalituksia siitä että;<br /><br /><span style="color: #04ff00;">"Kävin autokaupassa ja tein moneen eri sosiaalisen median palveluun tarjouspyyntöjä. Minulla on 50 euroa puhdasta rahaa jonka tarjoan puhtaana käteen sille joka myy minulle uuden ja käyttämättömän auton joka toimii kunnolla. Mutta kaikki autokauppiaat sanoivat, että he joutuvat tappiolle jos myisivät niin halvalla autojaan. Mutta tässä minulla on raha kädessä. 50 euroa. Nykyään kukaan ei halua myydä autoja."</span></p><p>Samalla tavalla moni työnantaja on perinteisesti nostanut meteliä siitä jos joku asettaakin kilpailukulmaksi jotain joka on konkreettisempaa kuin työttömyyskorvauksesta saatava rahamäärä ja tähän liittyvät kannustusloukkuilmiöt. Jos joku sanoo että ei voi ottaa kokopäivätyötä jonka ottamalla menee konkurssiin. (Esim. Koska jos vaikka tekee 40 tuntia viikossa ei saa vuokraansa maksettua.) On viestinä joskus ihan eksplisiittisesti että työnantajan velvollisuus ei ole elättää vaan työntekijän on oltava riittävän kannattava ja hyvä. (Ja selittää sitten tämän jälkeen pahastuneena miten nykyään kukaan ei enää halua tehdä työtä.)<br /><br />Itse sanoisin tähän kaikkeen että markkinavoimat ovat viisaita, mutta monet työnantajat eivät. Se, että palkannosto on tunneälykäs tempaus joka saa haastatteluja kertoo miten pitkälle on viety prosessi jossa markkinavoimat eivät käytännössä ole neuvottelutilanne vaan työnantajan sanelutilanne. (Paitsi tyhjänpäiväisessä hyvesignaloivassa jargonhöpöttelyssä.)<br /><br /><b>Tästä tavallaan voidaan nähdä jotain markkinavoimien outouksia.</b></p><p>Elizabeth Anderson teki 1990 -luvulla pienen tutkimuksen markkinavoimien etiikasta. <a href="https://philpapers.org/rec/ELITEL"><b>"The Ethical Limitations of Market"</b></a> kuvastaa markkinoiden henkeä jollain tavalla kohtuullisen oleellisesti.<br /><br />Andersonin perusväite on että markkinoilla on viisi tärkeää ominaisuutta. Pidän näitä kätevinä, joskin näen että näitä on syytä päivittää. Tietotekniikka on laajasti muuttanut markkinakysymystä. Jotain pysyvääkin tässä kuitenkin näen. (Omat kommentaarini suluissa.) Andersonin mielestä markkinoilla olevat perusominaisuudet ovat seuraavat:<br /><b>1:</b> Persoonattomuus. Ostoksessa on kysymys hyödykkeestä, tuotteesta tai palvelusta. Ei henkilöstä joka myy ne. (Tämä on muuttunut kun brändäämällä ja muulla nostetaan arvoa tekemällä asiasta haluttavaa käyttämällä hyväksi esimerkiksi parasosiaalisia suhteita. Sivutuote tästä on esimerkiksi pridemarkkinointi ja woke-kaupallisuus.)<br /><b>2: </b>Markkinat ovat keskittyneet siihen että kaikki tavoittelevat prioriteeteissä korkeammalle omaa hyötyä kuin yhteistä hyvää. Eli vaikka näkymätön käsi ja muut näyttävät miten itsekkyys usein voi hyödyttää asiakkaitakin, ei tämä ole automaatio vaan sivutuote. Prioriteetti on itsekkyydessä ja yleinen hyöty argumentoidaan mukaan sivutuotteena joka oikeuttaa sen prioriteettiykkösen, enemmän argumenttina itsekkyydelle kuin pääasiana. (Tässä on kiehtovaa nähdä miten työnantajapuoli usein vetoaa yleiseen hyvään kun puhuu vaikka työllistämisestä halvemmalla. Eli ilmeisesti itsekäs näkymätön käsi toimii täydellisesti työnantajan puolella mutta työntekijän puolella hänen on oltava uhrautuva utilitaristi. Koska ilmeisesti nettoveronmaksajat ovat arvokkaita ja työntekijästä ei nettoveronmaksajaa tule jos ottaa sen palkan mitä työnantaja heille haluaa maksaa.)<br /><b>3:</b> Markkinat ovat eksklusiivisia ja kilpailtuja. Palvelut ja tuotteet eivät ole yleishyödykkeitä.<br /><b>4: </b>Markkinat ovat tahtokeskeisiä, jolloin ne keskittyvät erilaisten tarpeiden tyydyttämiseen eivätkä oikeastaan muuhun. (Tosin tässä nykyaikana lähes mistä tahansa muotoillaan tarve ja halu joten näiden erottaminen on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa.)<br /><b>5:</b> Markkinapuolella tyytymättömyyteen reagoidaan usein nimenomaan siten että sitten diili hylätään. Eli jos tuote maksaa liikaa, niin sitten sitä ei osta. Ja jos joku on tyytymätön palkkaansa niin sitten lopettaa työt tai ei hae sitä ollenkaan. (Paitsi että nämä ovat sitä laiskuutta jossa kukaan ei enää halua tehdä työtä. Muuten tietenkin pidän tästä sillä tunnetusti esimerkiksi mielelläni laskutan keskustelustani jos se ei muuten ole riittävän miellyttävää.) </p><p>Nämä piirteet rajoittavat asioita. Esimerkiksi näkymätön käsi demonstroi että aina yleinen hyöty ja yksilön itsekkäät edut eivät ole ristiriidassa. Mutta tässä helposti unohtuu että joskus markkinat eivät tuo yleistä hyvää. <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/81b50e2d-16d9-4805-ab91-cc5daf5f8da3">Tästä hyvä esimerkki on se, kun Fortum</a> - joka ironisesti on valtionyhtiö - on suomen energiapulassa mahdollisesti seisottanut energiantuotantoa koska näin se saa energiasta isomman hinnan ja paremmat katteet. Koska kun energiasta on pulaa, kysynnän ja tarjonnan laki maksimoi sen hinnan yli sen mitä saadaan sillä että energiaa tuotetaan enemmän.<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8d6e3180-b5ac-4e11-867e-70db99ced034"> Perussuomalaisten Ronkainen on tässä hyvä esimerkki</a>. Hän on vaatinut "päitä vadille" jos tälläistä on tehty. On erikoista, että jos minä sanon samanlaisia asioita, saan kuulla että se on kommunismia.</p><p>Muutenkin näkisin että perinteiseen oikeistolaiseen logiikkaan sähkönmyynti on bisnestä. Ja tässä on turhaa itkeä energian (sähkö, öljy etc.) hinnasta koska hintahan on vain signaali. Että kannattaa muistaa että jos hinta on liian korkea niin sitten muistaa sen Andersonin kohdan 5. Josta päästään usein siihen konkreettiseen pikkuasiaan, että monella ihmisellä asioissa on todellisuuden pakottamia joustamattomuuksia. Jotka voivat olla monenlaisia. Voi olla sitouduttu useaksi vuodeksi tiettyyn sähköön. Ja jos bensa on kallista, on aika kohtuutonta vaatia köyhältä investointia Teslaan. </p><p>Investoinnit ovat muuten usein sellaisia että vain rikkaalla on varaa niihin. Vanhan viisauden mukaan köyhällä ei ole varaa ostaa halpoja kenkiä koska niihin kuluu pitkässä aikajänteessä enemmän rahaa kuin siihen että ostaisi kalliimmat ja kestävämmät kengät heti aluunsa. Mutta köyhillä ei ole mahdollisuutta raapia kasaan kerralla rahaa isoihin kenkiin joten he kävelevät itseään kohti köyhyyttä keravalenkkaripari kerrallaan. Itse muistan miten moni ihmetteli kuinka minulla ei ollut ajokorttia. Koska vanhemmillani ei ollut sellaista varaa hankkia, oli tavallaan hankalaa hakea ensimmäisiä töitä koska tarvitsit töitä saadaksesi ajokortin. Tarvitsit ajokorttia voidaksesi käytännössä hakea monia töitä. Rikkaat voivat investoida ja pelata voitoillaan paljon paremmin.</p><p>Ja tässä mielessä tavallisen autolla-ajajan huolet ovat sellaisia että myötätuntoni on heidän. Näin siitä huolimatta että en saa ajaa autoa nykyään (heikkonäköisyys).</p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-45216270650599480312022-08-08T19:24:00.002+03:002022-08-08T19:30:17.575+03:00DNA:n roskaisuudesta - ja vähän kreationisminkin<p> Kun perimästä ja sen funktionaalisuudesta puhutaan, on tavallaan helppoa puhua teleologisia. Gouldin kritiikki on asiallista muistaa, koska adaptationismissa usein syntyy <i>just so </i>tarina ns. <i>after the fact</i>. Jos minulta pyydettäisiin kannanottoa siihen miten itse määrittelisin funktionaalisen - ja tätä kautta myös eifunktionaalisen - perimän sanoisin, että funktionaalinen perimä on määritelty DNA:n osioksi joka on tällä hetkellä puhdistavan valinnan alla.</p><p>Tämä on tärkeää, koska monesti huomio adaptaatioissa keskittyy vain yleistymiseen. Fiksoituminen on eräänlainen fiksaatio. On hyvä täydentää tätä mielikuvaa sanomalla että funktionaalinen perimä on sellainen osio - koodaa se suoraa proteiinia tai ei - jota ei voi muuttaa tai poistaa ilman, että se vaikuttaa yksilön kelpoisuuteen. Luonnonvalinnan yksi keskeisiä rooleja on "ylläpitäminen", ei pelkkä hyödyllisten ominaisuuksien "yleistäminen".</p><p>Tässä ominaisuuden muuntumattomuus ja pysyvyys on se asia jota on katsottava muuttujana. Tarpeettomat, siis ei adaptiiviset asiat, voivat aivan täysin kerätä ja koota mutaatioita ja kadota. Tämä on mielenkiintoinen ratkaisu koska pelkästään tämän tekemällä ihminen helposti on puolustamassa sitä että perimässä on niinsanottua arkikielisesti kutsuttua "roskadna:ta" aka tilke-dna:ta. Itse näen että muuttumattomuus korreloinee melko voimakkaasti sen kanssa että kyseinen geeni on vakiintunut ja valintapaineen ylläpitämä.</p><p>Mutta sitten on ihmisiä joiden mielestä mitään tilke-DNA:ta ei ole, tai sitä ei ole kovin paljoa. Ja heillä on argumentteja joita voidaan kunnioittaa. Esimerkiksi kun he näkevät joidenkin sekvenssien muuttuvan he eivät näe sitä todisteena ei-funktionaalisuudesta. Esimerkiksi transkriptit jotka ovat uniikkeja ihmisille ovat täynnä ns. "kertyvää kohinaa". Ne ovat "äänekkäitä" (noisy). Mutta he jotka näkevät että nämä ovat uusia adaptiivisia ominaisuuksia ihmiskunnassa näkevät että vaikka pysyvyys korreloi ei korrelaation puute tarkoita sen vastakohtaa.</p><p>Joku voisi nähdä, että tässä olen myötämielinen kreationisteille, jotka ovat tunnetusti sitä mieltä että Roska-DNA:ta ei ole. Mutta oikeasti ymmärrän lähinnä että tieteessä on tiettyä debattia siitä minkä verran tilke-DNA:ta on. Puolisoni sisar tutkii geenejä bioinformaatikkona ja hän on kertonut että debatti akatemiassa aiheesta on niin verevää että on turvallista sanoa tässä että "emme tiedä".</p><p>Ja joku voisi tässä nähdä että hänkin olisi myötämielinen kreationisteille. Mutta kumpikaan ei ole. Eikä kumpikaan tee loogista virhettä ja kaksoisstandardia tässä. Sillä jos me mietimme mikä tekee järkeväksi väitteet siitä että osa kohinasta on hyötyominaisuuksia on se, että suuri osa kaikista mahdollisista mutaatioista olisi funktionaalisia. </p><p>Jos pidät funktionaalisia ominaisuuksia harvinaisena - kuten kreationistit Douglas Axen johdolla mielellään ajattelevat - ei kohina ja mutaatio millään järkevällä todennäköisyydellä "sattumalta tee hyödyllisiä ominaisuuksia". Tällöin olisi pakko ajatella että iso osa perimästä on roskaa. Mikä on se mitä kreationistit myös vastustavat.</p><p>Toisin sanoen järkevä uskomus roska-dna:sta liittyy hyvin paljon siihen miten yleiseksi näkee erilaisten mutaatioiden hyödyllisyyden. Ja tässä itse olen arvioissa varovaisempi kuin he jotka näkevät että suuri osa perimästä olisi funktionaalista. Kreationistit valitsevat tässä yhteensopimattomat osaset. Eikä tätä ole tavallaan edes vaikeaa ymmärtää. Eikä selittää.</p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-72916439863523139842022-08-07T22:31:00.007+03:002022-08-07T22:35:56.988+03:00Onneksi abortti-kuolemanrangaistus luo meille vähemmän synkeän maailman...<p><b> J. Albert Heikkilä </b>esitti kirkollisessa ryhmässä seuraavantyylisen lausunnon. <br /><span style="color: #01ffff;">"Olen tässä huomannut jo aikaa pienen ristiriidan monella… ei onneksi kaikilla:<br />He jotka vastustavat aborttia kannattavat kuolemantuomioita.<br />He jotka vastustavat kuolemantuomioita kannattavat aborttia."</span></p><p>Tämä on hyvin erityinen lausuma. Etenkin kun kritisoin hänen lausumaansa puhtaasti loogiselta kannalta ja hän esitti, että <span style="color: #01ffff;">"Onneksi kaikilla jos kaikki olisivat noin olisi tämä entistä syvenmän musta maailma."</span> Edustin siis synkeyttä ja mustaa maailmaa. Vaikka hänhän antoi tilaa maailmalle jossa ihminen voi kannattaa sekä aborttia että kuolemanrangaistusta. ; Hän esitti että mielipiteet ovat toisiinsa sidottuja. Hän tietenkin itse yritti nähdä vain puolet logiikan sallimasta ristiriidattomasta tilasta ja näki että aborttia ja kuolemantuomiota olisi molempia vastustettava. Mutta väitteidensä perusteella ristiriidatonta olisi todellakin fanittaa sekä kuolemanrangaistusta että aborttia. Huomautin että kysymys ei ole siitä mistä minä pidän, vaan mitkä ovat logiikan reunaehdot. </p><p>Ymmärrän toki, että Heikkilä harjoittaa yleistä tapaa huomautella ihmisten kaksoisstandardeista ja ristiriidoista. Ymmärrän myös että hänen logiikkansa menee siitä, että jos on jokin periaate jossa kaikki elämä on arvokasta ja mitään ihmistä ei saa tappaa ja molemmat, niin kuolemaantuomittu kuin abortoitava on ihminen, joten tämän yhden periaatteen valossa voi syntyä ongelmia.</p><p>Mutta asia ei itse asiassa ole kovinkaan simppeli jos asiaa katsotaan logiikan eli oikean ristiriitaisuuden kautta. Tämänlaisen ymmärtäminen hämärtyy varmasti nykyaikana koska politiikassa tämänlaisten asioiden hoitelu on usein sellaista että puolueen olemassaolo riippuu oikein kovasti siitä että tämänlaista ei ymmärretä.</p><p>Uskaltaisin sanoa että Heikkilän argumentaatio nojaa ns. partikulaariin taustaperiaatteeseen. Tämä onkin itse asiassa käytännössä välttämätöntä. Koska abortti ja kuolemanrangaistus eivät ole sisällöltään keskenään identtisiä; Kuolemanrangaistus esimerkiksi on rangaistus rikoksesta, abortti ei. Ja koska ne eivät ole sama asia on niiden samalla tavalla käytettäväksi ylipäätään käytettävä jotain periaatetta. Ja tämä periaate ei ole abortti eikä kuolemanrangaistus vaan jokin eettinen maksiimi jonka sovelluksen alla olisi sekä abortti että kuolemanrangaistus.</p><p>Tähän tietenkin löytyy hyviä periaatteita jotka voisivat toimia tämänlaisena liimana. Esimerkiksi mainitsemani häslinki elämän absoluuttisesta arvosta lisäoletuksineen voisi olla hyvä keino tähän. Mutta oikeasti jos ristiriita on, se on ristiriita tämänlaisiin maksiimeihin, ei asiaan itseensä. Ja tässä ongelmana on se, että monesti monilla on erilaisia maksiimeja.</p><p>Kieltämättä kaksoisstandardia voidaan rakentaa sitä kautta että olettaa sekä kuolemanrangaistavan että sikiön ihmiseksi ja eläväksi ja sanoo sitten, että mitään ihmiselämää ei pidä tuhota. Mutta ne pätevät vain jos joku on sitoutunut tähän maksiimiin. Mutta monesti tilanne on se, että abortti ja kuolemanrangaistus nojaavatkin aivan erilaisiin maksiimeihin.</p><p>Itse asiassa joku voisi aivan täysin olettaa, että joku kannattaa aborttia sellaisella argumentaatiolla jolla ei ole mitään tekemistä kuolemanrangaistuksen kanssa. Tällöin kanta aborttiin ei sido kuolemanrangaistusta mitenkään. Kaikki omaan kehoon liittyvät argumentit itse asiassa ovat sellaisia että sikiölle voi tehdä sellaisia mitä ihmisille ei.</p><p>Ja tästä tavallaan päästään siihen että ristiriita ja kaksoisstandardi pätevät vain aika kristillistin taustaoletuksin. Täytyy olettaa monta asiaa sikiöstä ja elämästä jotka eivät välttämättä millään tavalla kosketa yleisesti. Ristiriita ja kaksoisstandardi esitellään partikuulissa maksiimissa mutta se on kaikkea muuta kuin kaikkien tilanteiden ristiriitatilanne. (Puhtaasti logiikan ja loogisen päättelyn rakenteiden kautta.) Näin argumentaatio "pakosta aborttikannan ja kuolemanrangaistuksen tietynlaisuuteen" on vetoilevaa ja olkiukottelevaa eikä perustelevaa ja todistavaa. Mikä yhdistettynä puheeseen logiikasta, ristiriitaisuudesta ja muusta tekee argumentaatiosta myös perin juurin loukkaavan typerää. Koska tässä nyt selvästi yritetään väittää perusteluksi jotain sellaista joka ei rakenteellisesti ole mitään sinne päinkään.</p><p>Periaatteessa maksiimeja voi olla vaikka miten paljon. Joku voi esimerkiksi nähdä että "murhaajia on rangaistava samankaltaisuuden periaatteella" ja siksi äiti saa tunkea lapsiinsa lasikuulia mutta ei tehdä aborttia mutta murhaajan saisi teloittaa, jopa nykymallista poiketen siten että kuolintapa olisi sama kuin tekijällä. Mahdollisten erilaisten maksiimien avaruus on käytännössä mielikuvituksessa. Ja näin oikea kaksoisstandardi ja ristiriita vaatiikin sitä että kritisoitava sitoutuu täsmälleen niihin taustaoletuksiin ja maksiimeihin joita kritisoija siihen esittää. Kategorisesti ei voi tehdä jotain jos sitä hoitaa vain partikulaaristi. (Jos jokin toimii vain tiettyjen rajojen sisällä tietyssä erityistapauksessa se ei todista että se toimii jokaikisessä tapauksessa. Aivan arkijärkistäkin tämä.)</p><p><b> Mutta samalla tämänlaisten tilanteiden takaa löytyy syvällinen ongelma ja haaste.</b></p><p>Kaikista pahinta on, että oikeasti periaatekiertojen loogisesti pätevät kiertotiet ovat hyvin helppoja. Erilaisia ad hoc- ja post hoc -selityksiä ja muita vastaavia soveltaen lähes mikä tahansa ristiriitatilanne voidaan halutessa peittää. Ja usein tämä ei vaadi edes "erilaisia maksiimeja".</p><p>Esimerkiksi abortin kohdalla ihmiset näkevät että sikiöllä ei ole tietoisuutta tai persoonaa. Ja näin ihminen voi vastustaa kuolemanrangaistusta mutta kannattaa niin koomapotilaiden eutanasiointia kuin aborttiakin. (Kysymys ei tässä ole siitä mitä minä pidän hyvänä ja arvokkaana vaan siitä mitä logiikka sanoo ristiriidasta ja kaksoisstandardissa olemisesta.) Toisin sanoen kun reunaehtoja muutetaan niin maksiimin sovellusala lakkaa toimimasta ja ristiriita saadaan pois.</p><p>Toki tämänlaiset ovat vaikeampia kristityille. Jotka usein huutavat kannattavansa näitä partikulaareja maksiimeja. Ja harva on lähtenyt argumentoimaan että murhaajat eivät olisi tietoisia kokevia ihmisiä joilla on persoona. Näin ollen ristiriitaa ei yleisesti ottaen ole juuri yhtään liberaaleilla. Mutta ristiriita-kaksoisstandardi kristityillä on relevantimpi. He itse huutavat omia periaatteitaan joten maksiimi on juuri sitä partikulaaria mallia johon Heikkilän argumentti puri. </p><p>Jos jokin osuu siihen sovellusalaan periaatteessa joka ei yllä kaikkiin tapauksiin niin se ei päde niihin jotka ovat sen sovellusalueen ulkopuolella mutta pätee niihin jotka ovat sovellusalueen sisäpuolella. Tässä "erilaisessa tilanteessa liberaaleilla ja konservatiiveilla" ei siis ole mitään loogista ristiriitaa tai perustelurakenneongelmaa. Kysymys ei ole siitä mistä minä pidän vaan logiikan rakenteista. Erot minun ja muiden maailmankatsomusten välillä tältä osin voivat olla epäsuhtaisessa asemassa jos minua kiinnostaa loogisuus kun moni ei näytä edes ymmärtävän mitä se oikeasti on.</p><p>Tosin kyllä se pelastus löytyy kristityillekin. Itse asiassa se on hyvin klassinen. <span style="color: #01ffff;">"Älä tapa" </span>-käsky kymmenessä käskyssä on siitä mainio, että sen sovellusalasta on väännetty paikkamateriaalia kautta vuosituhanten. Tässä kielto koskisi "asiatonta tappamista" jonka alla sodat ja kuolemanrangaistukset eivät ole. Näin abortti olisi "asiatonta tappamista" mutta kuolemanrangaistusten jakaminen ja sotiminen ei olisi. (Mikä onkin hyvin mielenkiintoinen huomio koska <span style="color: #01ffff;">"älä tapa" </span>-käsky on samassa kirjassa joka käskee kivittämään ihmisiä kuoliaaksi ties mistä. Todistin juuri että Jumala ei tältä osin vaadi sisäistä ristiriitaisuutta jakaessaan kuolemantuomioita homoseksuaaleille. Mikä, jos jokin, viimeistään todistaa että kysymys ei ole siitä mistä minä pidän.)</p><p>Eli; Logiikka on vain perustelurakenteita joissa johtopäätös seuraa annetuista taustaoletuksista. Usein ristiriidat on varsin helppoa peittää esimerkiksi ad hoc-oletuksilla. Näin ollen epäloogisuussyytökset ovat hämmentävän usein perättömiä logiikan kannalta. Se, mikä on toivottavaa on sitten hyvin toinen juttu. Logiikka ja looginen päätelmä kun ei sellaisenaan välitä tunteita ja ajatuksista siitä miten toivoisi asioiden olevan. Se huomioi nämä vain jos ne ensin tungetaan premisseihin tai pääsääntöihin.</p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-71731488228175638382022-08-04T15:58:00.001+03:002022-08-04T15:58:57.769+03:00Hengellisyydestä ja vasemmistosta<p><a href="https://youtu.be/G_C9qOfvYYs"> Vaushilla oli pieni debatti</a> okkultistin kanssa. Tässä oli muutamia hauskoja pieniä käytänteitä joista olisi rattoisaa kirjoittaa enemmänkin. Esimerkiksi on tavallaan kuvaavaa miten videossa oikeasti yritetään argumentoida Thoria rationaaliseksi koska mytologiassa Thor kuvataan maahan liitetyn jumaluuden lapseksi ja sähkömagneettinen kenttä on jotain jota Thor symbolisoi. Ja maan magneettikenttä on iso magneettikenttä. Joten uskomus on järkevä ja luonnontieteen kanssa yhteensopiva. Menetelmäistö on toki hyvin tuttu kristillisemmässä yhteydessä. Raamattukin on ennustanut vaikka mitä jos tuollainen mytologisointi sallitaan. (Itse näen että salamointi ei synny samalla tavalla ja salamointi on hyvin kiehtovan relevantti Thorin kannalta.)</p><p><b>Mutta keskityn siihen että Vaush on kommunisti. </b><br /><br />Vaush on avoimesti kommunisti. Ja tässä näkemyksessä ollaan hyvin sitouduttu johonkin jota filosofi voisi kutsua "suureksi kertomukseksi". Ja jota ei siksi voi yhteensovittaa postmodernin relativismin kanssa yhteen. Onkin mielenkiintoista että Vaush itse asiassa rakensi argumentin jossa <i>ei-naturalismi johtaa relativismiin</i>. Olemme tottuneet että uskovaiset kertovat meille että ilman Jumalaa ei ole moraalia. Mutta sitten he oikeasti selittävät miten kuka tahansa voi tehdä mitä heitä sattuu lystämään ja nihilismin sijaan päädytäänkin relativismiin. (Ja relativismi ei ole nihilismiä. Relativismissa ARVOT RIIPPUVAT jostain näkökulmasta tai kontekstista. Nihilismissä ARVOJA EI OLE.)</p><p>Vaushin logiikka menee siihen tapaan, että uskomusten perusoletuksia oikeuttaa jonkinlainen epistemologia. Tämä oli oikeutettua koska okkultisti oli vahvasti sitä mieltä että hän ei vastusta tiedettä vaan ainoastaan täydentää sitä (<span style="color: #01ffff;">"extra empiricism"</span>) koska empirismi ei ole riittävää (<span style="color: #01ffff;">"empirism can´t be never enough"</span>) koska vaatimuksena on täydellinen tieto jne. Hän näki että moni uskonto tekee antitieteellisiä kannanottoja. Ja tähän lokeroon hän asetti esimerkiksi sen, että joku menee rukousparantajalle ja jättää normaalin lääkärin käymättä. Ynnä äärioikeistolaiset okkultistit jotka käyttävät muinaisuskoja pahojen arvojen ajamiseen. </p><p>Okkultistista oli siis luontevaa ajatella että äärioikeistolainen okkultismiklikki on suoraan tieteenvastaisesti okkultistinen. Ajatus on itselleni hieman omituinen ja Vaush tarttuikin juuri tähän. Hän näki että monesti uskonnollisessa ongelmakäyttäytymisessä on juuri se, että otetaan aivan mielivaltaisia "ekstraempiirisiä oletuksia" ja siksi lääkäristä kieltäytyvä voi esimerkiksi nähdä että tilastot vakuuttavasti kertovat että lääkäri auttaa tietyllä todennäköisyydellä. Mutta saattaa silti asettaa luottamuksensa Jumalaan suuremmaksi. Eikä vain siten että hän olettaa että rukousparannus parantaa jollain prosentilla joka on suurempi kuin lääkärin antama. Vaan että prioriteettina on kuitenkin kuolematon sielu ja tuonpuoleinen. Jolloin lääkäriin menemisen sisältämä epäuskon ja epäluottamuksen siemen on sielulle tuhoisaa ja tässä "rationaalinen toimenpidearvio" nimenomaan johtaa siihen että mitään empirisiä faktoja ei varsinaisesti kiistetä ja silti koetaan paremmaksi mennä rukousparantajalle kuin lääkäriin.</p><p>Ja että äärioikeistolaisen okkultismin perusoletukset eivät viehätä tätä herraa vain koska ne ovat erilaisia. Että ei ole mitään episteemistä mittaria jonka avulla toiset sitoumukset ovat laadukkaampia kuin toiset jos tälläisiä ekstraempiirisiä oletuksia saa tehdä.</p><p>Vaushin näkemyksessä falsifioitavissa olevat empiiriset teoriat ovat mahdollisesti kumoutuvia mutta niihin liittyy tiedonhankinnan prosessi. Ekstraempiiriset taas ovat nopanheittoa ja tuuriasia. Ja siksi jos otetaan tilaa ekstraempiiriselle olisi aika mielivaltaista sanoa että vain yhdenlaisia ekstraempiirisiä oletuksia saa tehdä ilman että ne on tieteellä todistettuja. Tämä vaatisi dogmaattisuutta. Jota taas okkultisti kiisti harrastavansa.</p><p>Tässä mielessä on tavallaan aika oleellista huomata että kun henkiset ihmiset ja uskonnolliset ihmiset puhuvat, he usein oikeuttavat sitä että tiede "ei riitä". Ja ekstraempiiriset oletukset ovat sitten "luvallisia". Ja kun tälle antaa pikkusormen huomataan että ei olekaan mitään tieteellistä mittaria arvioimaan sitä mikä oletus ja miten monta niitä voidaan ottaa ja tämä avaa portit relativismille. Uskonnonvapaus tässä mielessä on relativismia ekstra-askelin. Uskonto on järkevä vain omassa maailmankuvassaan, sisäisesti.</p><p><b>Toisaalta epistemologinvaistot, jos minulla sellaisia on, sirittivät kun kuuntelin okkultistin totuusnäkemystä.</b></p><p>Okkultisti näki että ihmiset käyttävät symboleita - mikä on totta. Ja jotenkin hän tästä sitten lavensi että symbolien olisi oltava jotenkin hengellisiä tai symbolisuus itsessään olisi ei-maallista - mikä on hyvin maailmankuvallinen ja läpeensä ekstraempiirisillä oletuksilla koristeltu väite.</p><p>Kiehtovaa tässä oli se, miten hän näki että symboli on hyvä jos se vetoaa moneen. Totuus on siis käsiäänestyskysymys. Tässä hän myös mainitsi miten symboleita tulee käyttää taidolla kun totuutta haetaan. Ja tässä hän näki että jos hän puhuu kristityille niin hän mielellään kuvaa Jeesusta joko Baldurin tai Dionysoksen symbolin kautta. Ja että hän välttää Odinin kautta puhumista koska siinä on vahvempia assosiaatioita paholaiseen. Tämä toiminta ei ole tehokasta käännytys-manipulointia vaan totuudellisuutta koska se tuottaa tuloksia.</p><p>Tässä tavallaan hyvänä taustapointtina on se, että monesti erilaiset uskonnot ovat hyvin yhtenäisiä. Ja vasemmistolaiset eivät ole hyviä luomaan yhtenäisiä verkkoja jotka hakevat keskinäistä konsensusta päätavoitteenaan. Vaushia kiinnostaa kommunismin sisäinen koherenssi. Mutta konsensus ja yksimielisyys ei ole tässä asia jota tavoitellaan siten että sallitaan joustoa sisäisessä koherenssissa. </p><p>Ja okkultisti lienee oikeassa että poliittinen "valta ja muu kätevyys eli siis totuus jossa valta ja massojen mukanaolo on todiste totuudesta" ontuu aika vahvasti vasemmistolta. Uusia tyyppejä olisi asiallista saada kuvioihin. Mutta kun henkilöt ovat kiinnostuneempia luomaan uusia sivistyssanoja transsukupuolisuusilmiölle ja harjaavat sen sisäistä koherenssia, se ei ulkopuoliselle ole helposti lähestyttävä.</p><p>Minusta tähän liittyvä avainkysymys lienee kuitenkin riski. Riski joka tavallaan tulee juuri siinä että jos okkultismille antaa runsaasti tilaa niin sitten sen sisään voidaan ladata ties mitä "ekstraempiirisiä" ulottuvuuksia joita ei voi kumota tai kritisoida koska falsifiointikriteeri on sitä pahaa naturalismia ja sen sisäistä peliä. Kun totuus muuttuu käsiäänestyskysymykseksi, avautuu tila myös sille että hyvin moni alkaa äänestämään esim. väkivaltaa. Tämä on nähty konsensuskeskeisessä identiteettipoliittisen pelinvedon ja "tiedekriittisen" GOPin puolella. <a href="https://www.texastribune.org/2022/08/03/alex-jones-trial-defamation-sandy-hook/">Alex Jones on paraikaa tuomiolla</a> juuri siksi että oikeuslaitos ei vielä toistaiseksi nojaa ekstraempiirisiin premisseihin vaan siihen mitä voidaan todistaa.</p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-33279578898153299282022-07-28T16:11:00.001+03:002022-07-28T16:42:07.498+03:00Aborttilakien muuttamisten luonnollisista seurauksista<p> USA:ssa on tehty tämän kesän aikana hyvin dramaattisia ottoja. Näiden keskeisin lähde on ollut maan korkein oikeus. Ja sen vuoksi Roe v Wade on ns. murtunut. Se takasi abortin laillisena oikeutena kaikissa osavaltioissa. Tässä tilannetta on, erikoista kyllä, myyty vapautena koska nyt asioista voidaan päättää osavaltiokohtaisesti. Mutta kun laki on aikaisemmin taannut kaikille päätösvallan yksilötasolla, on tätä vaikeaa nähdä muuna kuin rajoitteiden saamisena edes jonnekin. <br /><br />Mutta näin paljon moni USA:lainen konservatiivi vihaa keskushallintoa. Uskoisin silti, että jos vastaava temppu tehtäisiin uskonnonvapauden kohdalla, että laki ei takaisikaan kaikille uskontoa vaan jokainen osavaltio voisi omalta osaltaan päättää saako koko osavaltiossa harjoitaa kristinuskoa, argumentisto olisi hyvin toisenlainen. Itse näen että on ymmärrettävää vastustaa aborttia jos uskonto pitää sitä pahana ja on rationaalista argumentoida siitä näin. Mutta tämä vapauden voitto -henkisyys on sitten perustaltaan hyvin erilainen.</p><p><b>On selvää, että tilanne johtaa muutoksiin käytänteissä. Ja tästä onkin saatu hyvää esimakua.</b></p><p>Kaikki alkoi <a href="https://eu.indystar.com/story/news/health/2022/07/01/indiana-abortion-law-roe-v-wade-overturned-travel/7779936001/">"The Indianapolis Star" -lehden pienestä jutusta</a> joka käsitteli Ohiolaista 10 -vuotiasta raiskauksen uhria joka oli joutunut ottamaan abortin toisessa osavaltiossa koska Ohio ei sallinut sitä. <a href="https://nypost.com/2022/07/08/biden-to-sign-abortion-order-under-pressure-from-left-after-roe-overturn/">Biden nosti asian esiin esimerkkinä</a>. Ja miten aborttiasialle täytyisi tehdä jotain.</p><p>Hyvin nopeasti arvokonservatiivit päättivät tehdä asiasta hyvin yksinkertaisen. Konservatiivinen media, <a href="https://www.foxnews.com/media/biden-cited-story-10-year-old-ohio-rape-victim-needing-abortion-still-not-verified-fact-checkers">kuten Fox News</a>, täyttyi jutuista joiden otsikot kirkuivat sitä että<a href="https://www.wsj.com/articles/an-abortion-story-too-good-to-confirm-joe-biden-ten-year-old-girl-indiana-ohio-caitlin-bernard-11657648618"> tarina ei pidä paikkaansa</a> ja <a href="https://apnews.com/article/abortion-biden-indiana-newspapers-938874e6b63b13e17f9d6f153915ec08">miten poliittiset jutut leviävät faktoja nopeammin</a>. On tavallaan ironista miten <span style="color: #01ffff;">"<a href="https://www.washingtonpost.com/politics/2022/07/09/one-source-story-about-10-year-old-an-abortion-goes-viral/">One source story</a>"</span> ei heille kelpaa kun Trumpia ei saanut kutsua valehtelijaksi kun hän o<a href="https://www.washingtonpost.com/politics/2021/01/24/trumps-false-or-misleading-claims-total-30573-over-four-years/">li sanonut todistetusti höpöjä kymmeniä tuhansia kertoja</a>. Puhdas lukumäärä konservatiivisia lähteitä jotka syyttivät Bideniä valehtelusta tai valeuutiseen tarttumisesta <a href="https://nypost.com/2022/07/09/biden-faces-doubt-over-story-of-10-year-old-rape-victim/">itsessään ylitti uutiskynnyksen</a>.</p><p>Kysymys on tietenkin siitä mielenkiintoinen, että lähdekritiikki on aina arvokasta. Toisaalta vaatimukset joita tässä yhteydessä esitettiin olivat sitten naurettavia. Esimerkiksi se, että lähdettä ei vain paljastettu aggroileville konservatiiveille nähtiin sellaisena todisteeksi siitä että asian oli pakko olla epätotta. Mutta tämä on tavallaan väärinkontekstoitua muka-lähdekritiikkiä joka itsessään vaatisi kykyä lähdekritiikkiin. <br /><b>1:</b> Jos ei erota sitä että lehti ei paljasta lähteitään doxxattavaksi ei ole ymmärtänyt klassista Spider Man -elokuvaa, jossa <a href="https://youtu.be/sAfxBXAQCZM">muuten halveksuttavanoloinen lehtimies ei suostu kertomaan vihreälle menninkäiselle sitä kuka ottaa kuvia hämähäkkimiehestä</a>. Jos asiassa on jotain epäselvää, kannattaa katsoa uusi Netflix -dokumentti <span style="color: #01ffff;">"Most Hated Man On The Internet"</span>.</p><p>Kuitenkin samalla asialla on toinen puoli. Ja se on tilastot. Konservatiivit eivät usko tarinaa lähtökohtaisesti. Ja kaikki senjälkeinen on vain tämän peruslähtökohdan oikeuttamista. Ja jos he ovat oikeassa, he ovat oikeassa tuurilla. ; Kun Roe v Wade purkautuu, on tilastojen valossa täysin selvää, että riippumatta siitä onko tämä partikulaari tarina tosi, on tarinan kuvaama tilanne enemmän kuin tosi. Lapset kohtaavat jatkuvasti seksuaalista väkivaltaa. Ja murrosikä alkaa usein vanhempana kuin 10-vuotiaana. Mutta jopa 8 -vuotiaat saattavat pubertoida. Tässä on paljon yksilötasoisia eroja. (Itselläni murrosikä alkoi varsin myöhään, esimerkiksi. Äänenmurros minulla oli vasta lukiossa jne.) Näin ollen on varmasti olemassa alaikäisiä, jotka tarvitsevat aborttia. (Pieni nootti: Pedofiliaa tapahtuu aivan liian paljon maailmassa. Ja tytöt alkavat pubertoinnin keskimäärin 11 -vuotiaana ja 8-13 on jotain joka yleisesti "lasketaan normaaliksi". Pienten lasten raskauksia tapahtunee paljon enemmän kuin voimme tai haluamme kuvitella. Mikä lienee hyväksi mielenterveydelle.) <a href="https://raivonensyklopedia.blogspot.com/2015/05/katolinen-kirkko-paraguay.html">Vastaavia tapauksia tiedetään</a> mm. maissa joissa katolinen uskonto on kieltänyt ehkäisyn ja abortin.</p><p><b>Hyvin pian kävikin selväksi että asiaa tukemaan onkin paljon materiaalia. </b></p><p>Esimerkiksi rikosilmoitus. <a href="https://www.cnbc.com/2022/07/13/man-charged-with-rape-of-girl-10-who-traveled-for-abortion.html">Itse asiassa todisteet olivatkin hyvin vahvoja eikä verifiointi ollenkaan vaatinut uhrin doxxaamista.</a> Mielenkiintoista kyllä,<a href="https://www.theguardian.com/commentisfree/2022/jul/16/rightwing-rape-abortion-10-year-old-worse"> tässä vaiheessa eivät alkaneet korjaukset ja anteeksipyynnöt</a>. Vaan esimerkiksi Ben Shapiron asiasta tekemä ei-ole-olemassa -materiaali on vielä tässä vaiheessa olemassa. </p><p>Tässä vaiheessa tilanne <a href="https://youtu.be/uPUWGSr17No">alkoi saamaan aika ankeita sävyjä hyvin pitkällisesti kokonaisvaltaisesti</a>. Esimerkiksi<a href="https://nypost.com/2022/07/15/mom-of-10-year-old-ohio-girl-who-got-abortion-defends-rapist/"> raiskatun lapsen äiti puolusti pedofiilia koska raiskaaja oli hänen poikaystävänsä</a>. (Mikä muuten on hyvin tavallinen tapa sille miten tämänlaiset asiat tapahtuvat.)</p><p>Koska pedofiili oli maahanmuuttaja, konservatiivit siirtyivät jotenkin erikoisesti "ei ole olemassa, ei tapahtunut" -vaihteesta "rajat kiinni" -konseptiin käymättä ollenkaan aborttiasiassa. Tai siis näin monet tekivät. <a href="https://youtu.be/uPUWGSr17No">Mutta sitten keskusteluun aivan oikeasti nousi sellaisia teemoja</a> joissa esimerkiksi nostan esiin: <br /><b>1: </b>Selitettiin miten tässä tapauksessa "naisen" (siis 10v) on "nähtävä lapsi mahdollisuutena". Näin ollen asiassa lähdettiin suoraan siihen että tässä partikulaarissa kombinaatiossa (raiskaus plus 10 vuotiaisuus) ei ole mitään ongelmallista tai outoa. ; Raiskaus on jo tapahtunut joten abortti ei korjaa mitään -teema on toki narratiivistruktuuri jota voi näissä yhteyksissä todistaa.<br /><b>2:</b> Abortin tehneen lääkärin suuntaan alkoi kohdistumaan valtavaa arvokonservatiivisoikeistolaispoliittista vihaa - sellaista jota ei saa sanoa äärioikeistolaiseksi tai joutuu vastaavanlaisen vihan kohteeksi. Oikeusjuttua häntä vastaan vaaditaan vähintään. <a href="https://www.npr.org/2022/07/17/1111912927/the-doctor-who-performed-an-abortion-for-a-10-year-old-rape-victim-faces-backlas">Ja tässä on seassa</a> esimerkiksi tappouhkauksia ja uhkauksia kidnapata tämän abortin tehneen lääkärin lapsi. (Uhkailu on oleellinen ja irrottamaton osa populistis-arvokonservatiivis-patrioottista siipeä globalisti. Koska kun huutaa riittävän kauan terroristeista paitsi islamin niin myös elokapinan suuntaan voi saman tien alkaa stokastista sellaista tuottavaksi tahoksi.)<br /><b>3:</b> Moni jostain syystä selitti että oikeasti Ohion lait sallivat abortin raiskaustapauksissa jne. Mikä on omituinen twisti siinä vaiheessa kun liian viraalisti levinnyt epätosi väite ei ollutkaan tarina raiskatusta 10-vuotiaasta vaan tarina tämän 10-vuotiaan fiktionaalisuudesta, mutta tämäkin tuli nähtyä. Laki kuitenkaan ei siellä tällä hetkellä tunne mitään poikkeuspykäliä, joten taustalla lienee konservatiiveille tyypillinen totaalifantasia kuvitelma jossa järjestelmä on oikeudenmukainen heti kun se on arvokonservatiivinen.<br /><b>4:</b> "Libertaari" tyyppi jonka näkemystä pitää ehdottomasti kutsua teknisistä syistä efebofiliaksi osasi myös kauniisti sanoittaa sitä että abortti on huono asia koska vauva on todiste joka todistaa raiskausrikoksen. Matt Welchin logiikalla jos 10-vuotias pahoinpidellään ja sairaala kieltäytyy hoitamasta tämän mustelmia ja muita vammoja koska se peittää todisteet ja näin lasta hakannut ei joudu vankilaan, se olisi hyvä asia. (Aivan kuten valokuvat mustelmasta tai kirjanpito tehdystä abortista ei oikeudessa kelpaisi todisteeksi tilanteesta. Sikiöstä voi myös ottaa DNA:n joka taatusti kelpaa teknisiä todisteita rakastaville CSI -faneillekin.) Tai ei. Sillä Welch on aina ymmärrettävissä sitä kautta että hän haluaa asioita liian nuorilta.</p><p><b>Lopuksi:</b><br /><br />Näin tapahtuu Amerikoissa. <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6498d507-fcc6-4885-b198-342f18a11858">Suomessa USA:n aborttimuutoksia on kiitelty esimerkiksi Päivi Räsäsen toimesta</a>. Mikä on kiinnostavaa koska tämä tapahtuma on luonnollinen seuraus laeista, Päivi Räsänen ei voi pitää tälläisiä relevantteina ongelmina. <br /><b>1:</b> Jos hän ei ole miettinyt eikä ymmärrä että tämä on luonnollinen seuraus aborttien rajoittamisetsa maailmassa jossa tapahtuu alaikäisten seksuaalista pahoinpitelyä, ja jossa aivan normaalit 8-vuotiaat tytöt saattavat pubertoida, hän on tyhmä. Tässä on turhaa vedota lääkäristatukseen. Jopa minä tiedän mitä pubertointi tarkoittaa ja jos ei ymmärrä tätä on hyvä koulutus mennyt hukkaan ja ainut kunniakas tapa olisi polttaa diplomi ja kieltäytyä arvonimestä. Pysyvästi.<br /><b>2:</b> Joten jäljelle jää se että onko tilanne hänestä hyvä ja kaunis mahdollisuus "naiselle". Jolloin täsmälleen tämä on sitä mitä Päivi Räsänen pitää hyvyytenä ja jonka tapahtumista hän haluaa. Tai sitten hän ei välitä. Tälläiset tapahtumat ovat hänestä triviaaleja. "Eivät riittävän yleisiä" jne. Keskiarvot ovat toki kiehtovia, mutta oleellinen kysymys tässä on vähän kuten murhissakin. Kysymyksen tulee aina olla siinä että kuinka monta murhaa on liikaa. Ja jos sanoo että yksikin on liikaa, ei voi trivialisoida ongelmaa.</p><p>On aivan selvää, että tämänlainen todellisuus odottaa täälläkin, jos antaa populistis-kristofasistisille tahoille pikkusormen. Täällä on tosin vielä häpeää sanoa että kannattaa sitä että 10-vuotias raiskattu joutuu pusertamaan alaikäisestä ruumiistaan vauvoja raiskaajilleen. Mutta odotetaan pari vuotta. Arvokonservatiivit täällä tuppaavat kopioimaan kaiken miltei sellaisenaan USA:sta. Joten pian he ehkä alkavat avoimesti tunnustamaan oikeita mielipiteitä, vailla häpeää. Ja jos tästä kritisoi tai lietsoo häpeää heille on sananvapauden vihollinen.</p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-64236894717307959322022-07-27T12:55:00.002+03:002022-07-27T13:12:09.156+03:00Intersektiot ja niiden käyttäminen<p> Intersektionaalinen feminismi on erikoinen sana. Intersektionalismi on varsinkin sovellettuna erikoinen. Sanalla nimittäin on akateeminen viittaussuhde ja sisältö. Se ei ole pilkkasana vaan jotkut aivan oikeasti kutsuvat itseään intersektionaalisiksi feministeiksi. Toisaalta sitä käytetään hyvin usein pilkkasanana. Ja tässä kiehtovaa on se, että kun esimerkiksi perussuomalaiset ottivat muodiksi intersektionalismi -sanan ylikäytön niin sitten tuli vastaan tilanne jossa he eivät tentatessa osanneet selittää mitä se tarkoitti. Ja näin virallisesti perussuomalaiset ihmettelivät miksi tuollaisia vaikeita sanoja edes tarvitaan. Sanaa käytetään, mutta ei tunneta. Ja on selvää että yhteys pilkkasanan ja akateemisen sanan välillä on suuri.</p><p>Termi on käytännössä joka tapauksessa politisoitu ja se liittyy poliittiseen filosofiaan. Ja tässä yhteydessä ei ole väärin puhua ns. identiteettipolitiikasta. Tosin sillä huomautuksella että identiteettipolitiikkakin on termi jolla on "järkevä kunnon akateemisia meriittejä omaava sisältö" ja "persuidiootiaversio". Joku sanoisi että "on teoria ja käytäntö". (Käytäntö saa tässä kontekstissa kyllä aika negatiivisia sävyjä. Mikä ei ole tavallista eikä toivottavaa.)</p><p>Tätä asiaa voisi olla hyvä esitellä. Ja esittelen tässä sekä intersektionaalista filosofiaa teoriassa että käytännössä.<br /><br /><b>Aloitetaan teorialla.</b><br /><br />Intersektionalismista saa itse asiassa oikein hyvän käsityksen, kun katsoo tutkimusta josta se alkoi. Kun mennään intersektionalismin juurille, ollaan vuodessa 1989 ja <a href="https://chicagounbound.uchicago.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1052&context=uclf">luemme</a> <b>Kimberle Crenshawn</b> <span style="color: #01ffff;">"Demarginalizing the Intersection of Race and Sex: A Black Feminist Critique of Antidiscrimination Doctrine, Feminist Theory and Antiracist Politics"</span>. Otsikko on pitkä ja sivistyssanallinen, on kuin Jordan Peterson olisi kuvaamassa siinä mitä tahansa yksinkertaista asiaa ja minä tekisin siitä blogipostauksia. Älkää antako tämän järkyttää. Perusidea on loppujen lopuksi kohtuu helppotajuinen. Crenshaw on juristi ja tämä tutkimus liittyy poliittiseen ääneen ja vaientamiseen. <br /><br />Tutkimuksen perusväite oli, että amerikkalaiset mustat naiset kohtaavat hyvin erikoisen onglematilan, jossa sekä feministit että antirasistit saattoivat jättää heidän ongelmansa huomioimatta. Syynä ei ollut ideologia vaan hyvin konkreettinen ja käytännöllinen puoli;<br /><b>1: </b>Feminismissä huomio kiinnittyi usein valkoisten naisten ongelmiin koska feminismissä ääni ja valta oli pääasiassa valkoisilla naisilla. Näin mustien naisten kokemat ongelmat saattoivat jäädä varjoon, koska niihin ei puututa jos ne eivät ole myös valkoisten naisten ongelmia.<br /><b>2:</b> Rasisminvastustuspuolella taas vastaavaa jöötä tuppasivat pitää miehet. </p><p>Syynä ei ole "edustus edustuksen vuoksi" tai ajatus että valta ja näkyvyys tarkoittaa haluttua ja haettua dominanssia. Vaan sitä, että ihmiset ovat yleensä paremmin perillä omakohtaisista ongelmistaan kun taas muiden ongelmat ovat vähän kuin homojen kohtaamat ongelmat nykysuomessa. Valkoinen heteromies saattaa parin homovitsin välissä sanoa että ei hän tiedosta että miten homoja vainotaan suomessa. Ja vain osassa tapauksissa se johtuu siitä että heille kirjo uhkailusta pridelippujen varastamiseen on heistä harmitonta vandalismia koska "ne ansaitsevat sen". Mielipide saattaisi muuttua jos he itse saisivat uhkauksia siksi että heillä on poikaystävä.</p><p>Tässä Crenshaw asettautuukin kritisoimaan identiteettipolitiikkaa koska siinä tavataan usein mitätöimään ja peittelemään sisäryhmässä olevia eroja. ; Kun antirasistit esittävät edustavansa kaikkia mustia kirjatuissa pr -periaatteissa ja ehkä intentioissa ja feministit tekevät saman naisille, saattaa syntyä sokeita paikkoja. Ja ne voivat olla pahoja. </p><p>Crenshaw on myöhemmin,<span style="color: #01ffff;"> "Mapping the Marginsissa"</span> nostanut esiin esimerkiksi mustien naisten kokeman lähisuhdeväkivallan. Mukana on huomioita esimerkiksi siitä miten lähisuhdeväkivaltatyössä ei huomioitu sitä että keskimäärin mustilla naisilla on vähemmän varoja ja muita mahdollisuuksia järjestää itselleen ns. pakopaikka väkivaltaiselta puolisolta. Ja toisaalta miten ihmiset pelkäävät rasismikorttia niin, että lähisuhdeväkivalta kohtaa normaaliakin enemmän sitä feministien yleensä vihaamaa uhrin syyllistämistä.; Mustien alueiden taloudellisia jne. eroja ei huomioitu ja siksi köyhien alueiden mustat kohtasivat usein lähisuhdeväkivalta-apua joka oli yleensä mitoitettu keskiluokkaisen valkoisen naisen tarpeisiin.; Lopputuloksena tästä on mm. mustien alueiden yliedustuksen synty perheväkivallassa ja mustien alueiden lähisuhdeväkivaltatyötätekevien ylirasittuminen liian pienen budjetin alla joka ei varmasti paranna heidän työnsä laatua etc. </p><p>Henkenä on myös että mustien naisten ongelmista ei ole erikseen haluttu puhua koska se helposti maalattaisiin pelkästään rotukysymykseksi. Usein esimerkiksi poliittista suurta näkyvyyttä saaneet keskustelut kuulkuisien mustien miesten tekemistä raiskaukset on tavattu jättää pois feministien ja antirasistien puheenaiheista koska niistä on kätevämpi vaieta. Perinteinen yksinapainen identiteettipolitiikka olisi kyvytön puolustautumaan ja siinä ongelmat lähisuhdeväkivallassa mustien alueella nostettaisiin rasistiseksi keskustelunaiheeksi. Mikä ei ainakaan helpota mustien naisten tilannetta kokonaisuutena. Siksi tarvitaan monimuuttuja-analyysejä. Joissa siis huomioidaan myös&sekä mustien että naisten asiat eikä vain joko mustien tai naisten asiat. ; Näin ei tarvitse piilotella ikäviä faktoja jne. Monimuuttujainen tarkastelu näyttää miten sileäaivoisia esimerkiksi kuuluisien mustien miesten seksuaalirikoksista ja lähisuhdeväkivaltayliedustuksista suun kautta huohottelevat rasistit ovat.</p><p>Intersektionaalisuus ei siis ole identiteettipolitiikkaa jossa alakulttuurit kilpailevat huomiosta. Se enemmänkin osoittaa miten nämä ryhmät tarvitsevat toisiaan ja voivat tätä kautta saada parannusta asioihin sen sijaan että jäisivät identiteettiryhmien sisäisen shadowbannaamisen uhreiksi. Ja näin esimerkiksi homoseksuaalisuua ja köyhyys eivät ole toisiaan poissulkevia, joten olisi outoa että konservatiiviset köyhät minimipalkkaihmiset olisivat kilpailemassa homojen kanssa. Päinvastoin, on nähtävissä jopa sellainen ajatus että on monien tahojen etu ylläpitää omia epäreiluja käytänteitään hallussaan siten että haitataan demokraattista useiden etua. Ja tässä strategiana on helposti "hajoita ja hallitse". Luomalla skismoja alakulttuurien välille saadaan pidettyä isompi peli kasassa. </p><p><b>Käytäntö;</b></p><p>Kun esimerkiksi Ben Shaporo PragerU puhuu intersektionalismista siitä on tehty lähteetön ja hyvin outo teoria, jossa puhutaan uhripisteistä. PragerU puhuu tässä mielellään siitä että jos on homo saa yhden pisteen, jos on nainen saa toisen pisteen ja jos on musta saa kolmannen pisteen. Suora lainaus Shapirolta on esim: <span style="color: #01ffff;">"Intersectionality is a form of identity politics, in which the value of your opinion depends on how many victim groups you belong."</span></p><p>Nämä lähteettömät kannanotot ovat tietenkin virheellisiä, olkiukottelevia ja typeriä. Erityisen kiehtovaa on huomata miten feminismiä usein syytetään norsunluutornihaihattelusta. Mutta sitten käytännössä feministit käsittelevät konkreettisia ongelmia (kuten lähisuhdeväkivaltaa) kun taas Ben Shapiro pahastuu Star Warsin wokeudesta ja keskittää huomionsa "siihen keiden mielipiteillä on väliä". Toki minäkin pidän sananvapautta tärkeänä, mutta mielipiteenilmaisupolitiikka konservatiiveilla näyttää olevan melko vahvasti statuskeskittynyttä. Ei sitä että he saavat sanoa ja saavat kritiikkiä vaan siitä "keitä pitää kuunnella". </p><p>Ben puhuu mielipiteiden merkittävyydestä samalla kun itse olen esimerkiksi lukenut siitä miten yliedustus USAssa tapetuista transihmisistä ovat mustia tai latinoja. Tämä tilasto minusta yksinään kertoo siitä että intersektionaalisuutta tarvitaan, ja paljon. Murhatuksi tulemistilastoja katsellen; Mustilla menee huonosti, transihmisillä menee huonosti, näiden intersektiolla menee pahemmin kuin kummallakaan. Mutta minä olen se haihattelija, toisin kuin se joka itkee Star Warsin tähditysratkaisuja länsimaiden tuhon symboleina.</p><p>Mutta se, mitä Ben Shapiro videossa tekee on kiinnostava. Tarkalleen ottaen sen lisäksi, että hän olkiukottaa lähteistämättä vastapuoltaan kuin ... kuka tahansa PragerU:ssa ... hän tekee toisen hyvin kiinnostavan asian. Hän jättää mainitsematta asioita. Ja tämä mainitsematta jättäminen tekee hänestä mielenkiintoisen. Ei ole uutinen kertoa että Ben Shapiro vääristää vastapuoltaan, on tyhmä eikä osaa mitään. Sen sijaan on uutinen kertoa, että videon perusstrategia voidaan nähdä intersektionaaliseksi.</p><p>Nimittäin vaikka Ben mielellään luettelee erilaisia uhristatuksia, hän unohtaa esimerkiksi vasemmistolaisille hyvin rakkaan luokkakysymyksen. Shapiro taatusti tuntee tämän puolen vasemmistolaisesta ajattelusta ja osaa taatusti vedota luokkasota-asioihin pienellä ärsyketasolla. Tämä ja monet muut jäävät mainitsematta "uhripistehierarkioista". Ja tämä on konsistenttia hyvin erityisillä tavoilla.</p><p>Kun Shapiro lietsoo valkoista heteromiestä jonakin jota intersektionalistit yhdessä sortavat, hän miltei käsittää jotain. Miltei. Etuoikeuksien menetys ja privileegioiden menetys ei ole sortoa vaan paljon rakastettua mahdollisuuksien tasa-arvoa. Ja kyllä. Demokraattisesti on paljon monia kysymyksiä jossa erilaisilla vähemmistöryhmillä on yhteisiä etuja ja vaaliuurnilla jokainen ääni tässä asiassa merkitsee. Ja jos näissä ollaan yhteistyössä solidaarisia niin sillä on oikeaa vaikutusta joka suhteuttaa asiasta hyötyvät heidän kokonaismääräänsä eikä siihen miten vähän tai paljon heitä on jossain partikulaarissa alakulttuurissa.</p><p>Ja sitten hän todella demonstroi ymmärtävänsä intersektionaalisuuden voiman. Ennen kaikkea välttäessään tiettyjä uhripisteitä. Kun ei mainita vammaisuutta, köyhyyttä tai vaikka syrjäytyneisyyttä ja yksinäisyyttä, luodaan vahva teema jossa erottelussa jätetään mainitsematta sellaisia puolia joihin intersektionalistit kiinnittävät huomiota. Mutta jotka olisivat jakavia elementtejä Shapiron seuraajakunnassa. Shapiro näkee paljon vaivaa siinä, että hän antaa "uhripisteitä jotka menevät hänen seuraajiensa poliittisille vihollisille eikä heille itselleen". Hän sen sijaan luo yhden yhteisen ongelman, feminismin, ja kertoo miten paljon tämän yhden ongelman vastustaminen vaatii sitä että hyväksytään erilaisuutta ja isketään yhteisvoimin tätä isoa perusongelmaa vastaan.</p><p>Strategiassa on paljon intersektionaalisuutta. Kaikki valkoiset miehet voivat unohtaa luokkasodan ja keskittyä perusongelmaan, feminismin tuhoamiseen. Tilastoanalyysin sijaan Ben tosin käyttää retorisia konnotaatioiltaan tarkasti valittuja tunnereaktiosanoja ja muuta mielipiteen manipuloimista. Ja hiljaisuutta tietyistä asioista (Joka tunnetaan tabujenrakentamisena, puolitotuuksien kertomisena. Tai kaikista eniten, miten itse sen sanoisin ignoraationa.) ; Shapiro plus tilastomatematiikka on intersektionalismi.</p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-13962501508296190222022-07-22T10:15:00.002+03:002022-07-22T10:15:08.041+03:00Transasia ja "lupa puhua biologisista tosiasioista"<p> Olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten transasiassa transvastaisten argumentit ovat muuntuneet. Aluksi viestintä oli hyvin vahvasti sellaista että "biologiset tosiasiat" viittasivat enemmän huipputieteelliseen <span style="color: #01ffff;">"Lastentarhan kyttä" </span>-elokuvaan. (Unohtaen että <a href="https://youtu.be/T3wcxHiorJ4">kyseinen vitsi</a> itse asiassa demonstroi miten ns. sensuurin kyllästämää siihen aikaan kaikki oli. Vitsi ei olisi hauska jos se ei viittaisi tämänlaiseen asiantilaan. Mutta se on loistava vitsi.) Sittemmin huomio keskittyi siihen että "biologiset tosiasiat" viittasivatkin kromosomeihin. Mutta erityisesti sen takia että löytyy esimerkiksi <a href="https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2190741/">XY -kromosomallisia jotka ovat synnyttäneet</a>, sukupuoli muuntui gameettiteoriaksi. (Teoriaksi jonka perusteella olisi perusteltua että vaihdevuoden jälkeen olisit sukupuoleton.) <br /><br />Muutosprosessi on kiinnostava, koska se näyttää että (1) "biologisiin tosiasioihin" on viitattu paljon, mutta (2) ajallisesti tähän on valittu useita täysin erilaisia määritelmiä jopa arvokonservatiivien sisällä ja (3) argumenteista on luovuttu jos niiden perusteella on tullut "poliittisesti vääriä vastauksia".<br /><br /><b>Huomio yksi.</b><br /><br />On kiinnostavaa miten erilaisista määritelmistä aina valitaan yksi ja vain yksi leikitään että tieteellisesti validia on puhua tästä ja vain tästä. Ja jos joku toinen puhuu niin hän käyttää tätä perustelutapaa. Ja tällöin asia on siten, että; "Jos tuotat siittiöitä, olet mies ja jos tuotat munasoluja, olet nainen." mutta jos puhut kromosomeista niin sitten olisit epätieteellinen ja epäbiologinen. Aivan kuten sukupuoli takavuosina oli helppoa kun "empiirisesti katsoo housuihin".</p><p><b>Huomio kaksi.</b></p><p>Monesti keskustelua vaivaa myös se, että jos puhuu gender -sukupuolesta tulee joku selittämään sex -sukupuolesta. Ja jos tästä älähtää niin on joko (1) ignorantti joka ei ymmärrä tosiasioita ja (2) tästä biologisesta tosiasiasta ei saa puhua vaikka oikeasti on saatu puhua ja siihen saadaan kritiikkiä.<br /><br />Hupaisaa on miten tyypit eivät myöskään osaa sanoa perusasioita. Ja usein jos niistä alkaa puhumaan on vastaus tyrmistyminen. Minulta on jopa tiedusteltu että miksi sukupuoli on minulle niin arka asia että olen opetellut siitä seuraavanlaisia faktoja. Helppoja faktoja. Kuten; <br /><br />Ensinnäkin SRY -geeni on sisällöllisesti sekä lyhyt (612 "merkkiä pitkä" geeni) että sinällään yllättävän turha. SRY lähinnä kytkee päälle muita geenejä. Esimerkiksi SOX9 -geenin. Jos SOX -geeni ei toimi, syntyy USEIMMITEN (ei edes aina) anatomisesti naisia joilla on tietty luuston kehityksen häiriö nimeltä kamptomeelinen oireyhtymä (luustoa ei helposti liittäisi sukupuoliominaisuudeksi). SOX9 taas toimii enimmäkseen nimenomaan kytkemällä päälle ja sammuttamalla muita geenejä. (Esim. Lhx9, Wt1, Sf1, Dax1, Gata4, Dmrt1, Ahm, Wnt4 ja Dhh -geenit.) Nämä on siitä jänniä että ne vaikuttavat esimerkiksi hormonieritykseen - joka korreloi käytöstä. Toisaalta näistä monet ovat siitä kiinnostavia että geenin toiminta määräytyy paljon siitä minkälaisia ulkopuolisia elementtejä tulee vastaan. (Eli ympäristövaikutus näiden geenien vaikutuksessa on merkittävä, ne ovat vähän kuin ruskettuminen auringonpaisteessa, paitsi että nämä monet on vaikutuksiltaan pysyviä jne. Mikä on aika vahva argumentti siihen että tosi syvätasoisella tavalla sukupuolen ilmiasuun tulee ympäristöolojen vaihtuessa variaatiota joka "vain tavallaan redusoituu geeneihin". Kun geeni aktivoi muita geenejä, jotka aktivoi muita geenejä, on selvää että kombinatorisesti vaihtoehtoavaruus räjähtää eikä voi olla mitään yhtä johon sitoutua. Tavallaan SRY -geeni on kausaalisuhteessa esimerkiksi kaljuuntumiseen ja sydäntautiriskiin sekä aggressiivisempaan käyttäytymiseen, ja se on varmasti paras "urosgeeniehdokas" siinä mielessä että se on kaiken ytimessä. Mutta vain hyvin mutkan takaa. Jokaikinen kytkevä geeni voi mutatoitua ja samoin jokainen aktivoituva geeni voi mutatoitua ja tilanteet ovat hyvin omituisia. (Esim. voidaan sanoa että minun isä on hemmetin karvainen ja hänellä vähän tuppaa sisäkumi paistamaan kallossa. Minulla taas on hyvin vähän karvoja - minulle ei kasva häpeäkseni edes pulisongit - mutta toisaalta tukkani on hyvin jos kello näkyy. Parturitkin tykkää aina harvennussaksilla leikkiä mikä on minun ikäiselle miehelle tietenkin ylpeydenaihe.)</p><div>Eli ensin vastapuoli on tieteellisesti ääliö kun ei osaa biologiaa mutta sitten jos toinen osaa enemmän biologiaa kuin itse niin se se vasta ongelma onkin.</div><div><br /></div><div><b>Miten niin ei saa puhua?</b><br /><br />On tavallaan kiinnotsavaa miten trans<i>gender</i> -asiassa tuntuu toistuvan pari piirrettä. On kuin keskustelulla olisi sabluuna. Ja se on seuraavanlainen;<br /><b>1:</b> Transasioista kiinnostuneet hyvin monesti puhuvat sukupuolesta ja he tietävät siitä paljon. Jos esimerkiksi<a href="https://www.contrapoints.com/transcripts/archives/what-is-gender"> seuraa Contrapointia</a> ei voi olla huomaamatta miten hän puhuu kromosomeista eikä kiistä mitään niihin liittyvää biologiaa. Ihan sen takia että sex ei ole gender.</div><div><b>2: </b>Joku tulee esittämään banaalia perusbiologiaa sex -pohjalta näille ihmisille. Ja häntä kritisoidaan. (Ja miksi ei kritisoitaisi? Hän on idiootti koska (1) ei ymmärrä että sex ei ole gender ja muu on vastapuolen olkiukottamista ja (2) ne perusasiat ovat toooooooooooooodella perusasioita (3) ja tosiaan se että niihin viitataan kertoo että henkilö ei ole tutustunut transihmisten omiin kannanottoihin asioihin, koska muuten he olisivat esimerkiksi tietoisia siitä mitä contrapointissa on sanottu.</div><div><b>3:</b> Henkilö sanoo että vika on siinä että ei saa sanoa faktoja ja tosiasioita.</div><div><b>4:</b> Tapahtuu uhriutumista ja cancelkulttuuripeliä jossa transvastaisten kriitikot ovat sensuristeja kun korjaavat idioottien alkeellisia pöljävirheitä.</div><div><br /></div><div>Tähän liittyen nostan esiin muutaman videon LonerBoxilta. Siksi että ne kuvaavat tilannetta ja henkeä jota tämän tilanteen ympärille kehittyy:</div><div><b>1: </b>Ensimmäiseksi nostan esiin brittien <a href="https://youtu.be/ATYr4t9oAsM">"asiantuntijatapauksen"</a>. Jossa asiantuntija selitti sukupuolesta, sotki itse sukupuoleen neljä eri määritelmää ja tunnusti asiaan liittyvät sekaannukset ja joka sitten uhriutui että biologisia tosiasioita ei saa sanoa. Sex ja gender menivät sekaisin ja tuttu olkiukko rakentui. Ja pahastumisessa ei oikeasti pahastuta siitä että joku "sanoo kovia tosiasioita". Vaan siitä että ne asiat joita sanottiin ovat niin yksinkertaisia että jos olettaa että vastapuoli ei niitä osaa, on todella halpamainen. Henkilö tulee "opettamaan" helppoja perusasenteita ja tässä on pakko odottaa ns. "idiootti vihollinen". Sellaisella tasolla että itse ainakin miettisin pari sekuntia sitä että "onko mahdollista että vastapuoli todella on noin tietämätöntä". Kun tämä ylenkatse ja mielipiteen vääristäminen yhdistyvät julkiseen suureen näkyvyyteen on tottakai selvää että tästä pahastutaan. Melko pahaa täytyy vastapuolesta uskoa jos näkee että hän ei ole kuullut gameeteista.</div><div><b>2: </b>Toisaalta viittaan ns.<a href="https://youtu.be/Sq-AsCBK6x4"> "vagina lady" -tapaukseen</a>. Joka on mainio esimerkki siitä miten uutiet ovat tarttuneet tilanteeseen. Tapauksessa opiskelija joutui oppilaitoksen tutkimuksen alle. Ja uutiset kertoivat että häntä syytettiin "sen jälkeen kun hän oli sanonut tosiasioita sukupuolesta". Asia oli kiinnostava monella tavalla. (Eikä vähiten siksi että uutismyrsky alkoi jo kun tilannetta tutkittiin vaikka oppilaitoksilla on lain mukainen velvollisuus tutkia kaikki syytökset.) Absurdiksi tilanne meni kun tarina eli siten että sukupuolen sanominen todella olisi kiellettyä. Kun prosessissa (1) "vagina lady" osoitettiin syyttömäksi eli häntä ei rangaistu mitenkään (2) "vagina lady" tunnusti sanoneensa näitä sukupuoliasioita ja jos se olisi todellinen syytös josta tutkittiin niin sittenhän asia olisi ollut rangaistuksen alla jos se kuvattu Orwelldystopia on toteutunut (3) tosiasiassa lehtiuutiset leikkivät hyvin vahvasti "sen jälkeen kun" -peliä, koska oikeissa syytteissä puhuttiin käyttäytymisestä ja toiminnasta, mikä on kiehtovaa koska "vagina lady" kiemurtelee jännittävästi aina kun häneltä kysytään mitä hän siellä oppitunneilla teki. Tässä tapauksessa uhriutuminen konstruoitiin väkisin. Tyyppiä syytettiin aivan eri asiasta ja ketään ei kiinnosta koska uhriutuminen myy paremmin. Se, että jotakuta tutkitaan käytöshäiriöistä koulussa ja sitten ei edes rangaista tästä ei olisi uutinen. Melko pahaa täytyy vastapuolesta uskoa että väite "rangaistaan biologisten tosiasioiden sanomisesta" olisi uskottava. Kun itse näen tälläisiä niin ensimmäinen kysymys on että "onko tämä yliampuva vai realistista". Ja tutkimalla asian takaa yleensä löytyy "jotain muuta kuin se väitetty".</div><div><br /></div><div>Sanoisin näin että konservatiivit puhuvat hämmentävän paljon henkilökohtaisesta vastuusta samalla kun he rakastavat uhriutumista ja muiden syyttämistä. Vasemmistolla vastaava ei aikaansaa samanlaista huvittuneisuutta koska he eivät väitä olevansa dominanssihierarkian huipulla eläviä indiivejä jotka eivät vältä tai välitä vaikeuksista.; Tosiasiassa tyypit jotka sanovat "biologisia tosiasioita" usein joko eivät osaa tai eivät ainakaan puhu (kuten se "asiantuntija") kovin kattavasti asiasta. He mokailevat. Ja he eivät kestä sitä että heille kerrotaan kovat faktat siitä miten he ovat huonoja, osaamattomia, biologiataidottomia, tyhmiä, perseestä ja epäinhimillisiä kusipäitä. Mikä on melkolailla ilmiselvä totuus myös ja jos et kestä tätä, niin itke yksinäsi äläkä minulle.</div>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-24476501658823817472022-07-21T08:45:00.002+03:002022-07-21T10:48:20.227+03:00Abortti ja hyve<p>Amerikan aborttimuutos on tuonut aborttikysymyksen melko muodikkaaksi. On melko mielenkiintoista huomata, miten keskustelussa nousee esiin heittoja kuten <span style="color: #04ff00;">"It is not virtuous to call baby a not-baby and then kill it."</span> ja <span style="color: #04ff00;">"Liberals know that the fetus is baby and I am tired to pretend otherwice."</span>.</p><p><b>Asenteesta; Pakotetut määritelmät</b></p><p>Aborttikysymys, noin yleisesti, on sellainen että se on muutoin yksi niistä harvinaisista aiheista joissa arvokonservatiivit ovat vilpittömiä. Usein ei voi olla ajattelematta miten paljon<a href="https://youtu.be/-NEQoNUat0k"> tietoista propagoindia, tahallista omien kantojen piilottelua ja muuta vastaavaa</a>. (Muistatteko ajan kun Jordan Peterson leikki ei-konservatiivia ja ei-kristittyä. Kun hän esimerkiksi Joe Roganin podcastissa luoneensa "kristillisten ateistejen" alakulttuurin. Pepperidge farm muistaa.) Mutta tämä vilpittömyys saattaa olla avaintekijä kun mietitään sitä, miksi näemme tämänlaisia lausumia.</p><p>Konservatiivit ovat monesti hyvin yksinkertaisia siinä mielessä, että he elävät hämmentävän vahvasti reifikaatioissa. Kartta ja maasto menevät sekaisin keskenään. Ja siksi heillä sanat eivät ole keksintöjä vaan objektiivinen osa asiaa. Ja he todella, siis todella, uskovat että sikiö on vauva. Ja he eivät pysty käsittämään, että asiasta voi olla erilaisia mielipiteitä. Siksi vastapuoli nähdään vilpillisenä.</p><p>Vastaava löytyy tietenkin myös uskonnosta. He näkevät, että ateistit eivät oikeasti ole ateisteja ja tietävät sen. Ja siksi vain vihaavat Jumalaa. On hienoa kun he näin voivat ohittaa argumentaation ja vain määritellä olevansa oikeassa luomalla tämänlaisen nihiloinnin. (Nihilaatiossa kritiikin tai erimielisyyden olemassaolon ennustamalla kiinnitetään huomio argumenttien sijaan siihen että argumenttien olemassaolo on psykologisesti selitetty.) Mikä kertoo siitä miten vaihtoehdoton mutta vilpitön usko Jumalaan heillä on. Uskovainen valehtelee monista asioista mutta vakaumus lienee siis hyvinkin tosi.</p><p><b>Varsinainen ydin; Hyve</b></p><p>Kun kuuntelee aborttia puolustavia argumentteja ja ihmisiä, on melko selvää että tätä kysymystä ei tehdä siitä näkökulmasta että abortti olisi hyve. Siksi virtue -sanan käyttämällä tavallaan implisiittisesti väritetään keskustelukenttä siten että abortin on oltava laillista ja hyväksyttävää jos ja vain jos se on hyveellistä.</p><p>Kuitenkin tosimaailmassa me hyväksymme; <br /><b>1: </b>Neutraaleja ei-hyveellisiä asioita jatkuvasti. Sallimme oman lempivärin valinnan. Sallimme sen että teemme triviaaleja ei-hyveasioita olevia valintoja kaupoissa ja kaduilla. Selvästi asian ei tarvitse olla hyveellistä ollakseen sellaista että sen rajoittaminen on jopa pahuutta.<br /><b>2: </b>Sallimme pahoja ja haitallisia asioita, kuten tupakointia, jatkuvasti. Koska niissä yleensä vahingoitetaan lähinnä itseä.<br /><b>3: </b>Ja kun kuuntelee viime vuosien arvokeskustelun sanoja, voi havaita että tosiasiassa moni ihminen on valmis puolustamaan pahoja asioita ja pitävät pahojen asioiden rajoittamista paheellisena. En siis puhu vääristä mielipiteistä enkä edes konservatiiveista ja kristityistä vaikka näiden kutsuminen pahuudeksi ei olisi vastoin syvimpiä mielipiteitäni. Puhun siitä kun kuunnellaan sympaattisesti normaalia arvokonservatiivia joka kertoo että ei ole rasisti vaan joka päinvastoin pitää rasismia pahana, mutta on silti sananvapauden puolesta valmis antamaan natsilippujen liehua kadulla ja jolle natsiaatteen julistaminen on sananvapauden parissa. No. Olenpa itsekin vastustanut natsien lyömisiä vastaavin periaattein. Ja näen että pornografiassa on paljon hyvin ongelmallisia puolia ja näen siksi tarpeen siihen että keskitytään ns. eettiseen pornoon ja työoloihin tässä. Mutta näen silti että Larry Flynt on ollut oikeassa kun on puhunut vapaudesta pornon yhteydessä. Valitsemme usein paheellisen olemassaolon jonkun toisen hyveellisen asian priorisoinnin edestä. Ja selvää on että abortti on myös naisen autonomiaan liittyvä kysymys. Sikiö on naisen kehossa. Enkä ymmärrä miten pitäisi valita edes vain toinen "vauva on ihminen" ja "abortti on naisen kehollista itsemääräämistä". Minulle se liittyy aika selvästi yhteen.</p><p><b>Yhdistäminen;</b><br /><br />Olen aborttikysymyksessä hieman ulkopuolinen. Sillä sanotaan näin, en kuulu aborttioikeuden vahvimpiin laventajiin ja puolustajiin. Se on minulle hieman hankala kysymys. Mutta kun olen kuunnellut naisia, abortintehneitä, abortinharkitsijoita ja aborttia kannattavia (joissa on mukana paljon miehiäkin) ja yritän tästä vetää jonkinlaista yhteenvetoa, niin näen että on todella bad faith -argumentaatiota väittää että aborttia tehdään koska se olisi jokin hyve ja että oikeasti abortintekijä tietää olevansa murhaaja jne.</p><p>Oikeasti ihmiset eivät kiistä sikiön biologista puolta, vaan eettisen puolen. Kaikki pitävät hedelmöittynyttä munasolua geneettisesti ihmisenä. (Itselleni hedelmöittynyt munasolu ei tosin juurikaan eroa yhden solun kokoisesta syövästä. Molemmissa on samat geenit ja molemmissa on potentiaalia kasvaa hirveäksi tuhoisaksi kudosmöykyksi kuten perussuomalaisten kannattajaksi.) Kaikki pitävät aborttia niinsanotusti vaikeana asiana. En usko että kukaan tekee sitä helposti. Dehumanisointi ja vastustajan psykologian murskaaminen on suhteellisen vahvaa jos uskoo todella tosissaan ne arvokonservatiivien narratiivit jossa abortti on vaan kevyt hauska kondominkäyttöön rinnastuva ehkäisykeino "liberaaleille".<br /></p><p>Toisin sanoen; Minulle näyttää että sikiötä ei pidetä kokevana persoonana ja tätä kautta ei "relevantilla kompositiolla ihmisenä" ja silti aborttia pidetään vaikeana. Eipä ole vastaan tullut ihmisiä jotka pitävät aborttia hyveenä. Ja tämä kuvaa tilannetta paljon. Netissä on esimerkiksi pedofiliaa suojelevia järjestöjä, Nambla ja katolinen kirkko. (Anteeksi redundanssini.) Kun elämme todellisuudessa jossa litteän maan kannattajilla on omia alayhteisöjä on oikastaan kummallista miten vähän löytyy ihmisiä joista abortti on hyve. Ja kun tälläiseen viitataan arvokonservatiivien puolella jonain argumenttina niin se kertoo jotain hyvin oleellista heidän todellisuudentajustaan. (He fanittivat Trumpia. Miestä joka pilkkasi naistyöntekijäänsa kahvitytöksi. Mutta kaikki kutsuivat häntä itseään kanapojaksi. Kuudennen päivän Nuggie Massacre muistettakoon aina!)</p><p>Jos oikein siristää niin saattaa kenties nähdä ajatuksia joissa abortti on jollain tavalla voimauttavaa. Tämäkään ei ole kovin yleinen kanta, ainakaan ääneenlausuttuna. Voimauttaminen on kuitenkin hyvin eri asia kuin moraalisesti hyväksyttävä. Ja tästä tavallaan saa hyviä esimerkkejä arvokonservatiiveilta. Moni amerikkalainen voimautui Kyle Rittenhousesta. Osalle tässä voimautumisessa sekoittui hyve ja he pitivät Rittenhousea sankarina jonka pitäisi päästä presidentiksi. Mutta suurin osa mielipiteistä, ainakin ääneenlausutuista, korostivat sitä että tapahtuma oli valitettavaa itsepuolustusta. Tekoa pidettiin välttämättömänä pahana ja siitä silti voimauduttiin. Koska hyve ja voimautuminen eivät ole identtinen asia. Samaa voi aistia Floydin kohdalla poliisiväkivallasta. Jopa Donald Trump piti puheessaan poliisien tekoa pahuutena. Mutta silti siitä selvästi myös voimauduttiin. Asian ei selvästi tarvitse olla hyveellinen edes lausujansa itsensä mielestä ilman että se torjuu voimautumista. (Joko näin tai sitten Trumpia pitäisi pitää kauheana valehtelijana. Ja tätähän me emme voi sietää koska Trumpia ei saa mustamaalata koska valkoista miestä ei kuunnella muuten.)</p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-1267153283795262362022-07-20T10:36:00.007+03:002022-07-20T10:55:43.974+03:00Lihansyönnistä<p>Rationality Rulesissa oli <a href="https://youtu.be/rRHrOQXsIRg">pieni video klassisesta kasvissyönnin puolustusargumentista</a>. (Mikä on hauskaa koska kanava on aika vahvasti ateistikanava ja ateismia ja kasvissyöntiä ei välttämättä liitetä kovin helpoti yhteen.) Argumentti sai hänen käsissään implisiittisesti evoluutiopsykologisia sävyjä ja se laajeni eräänlaiseksi selitysmalliksi siitä miksi yksinä aikoina on sallittu orjuus ja toisina lihansyöntiä on pidetty pahana. Keskiöön asettui kuitenkin moraalisuus ja moralismi. Se, onko esimerkiksi Sam Harris moraalinen hirviö kun hän luopui kasvissyönnistä. Ja olemmeko ihmisinä asemassa jossa opettelemme argumentteja ja saamme viisautta menneisyyden ihmisiltä voidaksemme seistä heidän harteillaan kusemassa heidän kasvoilleen.<br /><br />Video on mielenkiintoinen mutta en halua, ehkä juuri sen vuoksi, toistaa sen sisältöä tässä. Sen sijaan nappaan esille toisenlaisen näkökulman samaan argumenttiin. Ja se voisi olla enemmän poliittis-ignorantillinen.<br /><br />Rationality Rulesin kuvaama argumentti voisi taipua karkeasti seuraavanlaiseen suomenkieliseen muotoon;<br /><b>P1:</b> Ei ole moraalisesti hyväksyttävää tarpeettomasti vahingoittaa tietoisia olentoja.<br /><b>P2: </b>Lihantuotanto tarpeettomasti vahingoittaa tietoisia olentoja.<br /><b>J:</b> Lihantuotanto ei ole moraalisesti hyväksyttävää.</p><p>Oikeasti argumentti on hieman erilainen. Ja yritän selittää mutilointini syitä. Puhun siksi hieman enemmän molemmista premisseistä.<br /><br /><b>P1: <br /></b><br />Tämä argumentti on yleisesti nähty hyvin vahvaksi. Hyvin harva puolustaa eläinrääkkäystä. Toki muistan jossain teologisessa argumentaatiossa, kuten Pekka Reinikaisen vanhoissa kreationismikirjoissa, olevan argumentteja joissa eläimillä ei ole sielua ja sen vuoksi niiden kärsimyksellä ei ole merkitystä esimerkiksi pahan ongelman kohdalla. Mutta nämä vetävät usein linjaa siihen suuntaan että eläinten kärsimys on enemmän tai vähemmän trivialisoitu. William Lane Craigilla on tunnetusti paljon argumentteja jotka tekevät juuri tätä. Mutta nämä argumentit eivät silti muuta eläinrääkkäystä hauskaksi ja eettiseksi toiminnaksi. Ainoastaan triviaaliksi. Tämä asia on mielestäni niin merkityksellinen että halusin antaa tälle tilaa.<br /><br />Kuitenkin tässä oletuksessa on sana "tarpeettomasti". Joka on tärkeä. Koska monesti esimerkiksi myrkytämme rottia jotta ne eivät levittäisi ruttoa. Ja tätä pidetään moraalisesti hyväksyttävänä. Joku voisi vetää jopa pidemmälle ja sanoa että tämänlainen rotantappo olisi hyve ja velvollisuus. Mutta moraalinen hyväksyttävyys on monille niin vahvasti sidottu näkemys että vahvempi versio jossa kielletään tietoisten olentojen kaikki vahingoittaminen johtaisi premissin hylkäämiseen. Päättely olisi sinänsä rakenteellisesti pätevä mutta kukaan ei välittäisi siitä koska ensimmäinen premissi nähtäisiin epätodeksi. <br /><br />Kuitenkin juuri tämä "tarpeettomasti" -sana on myös epämääräinen ja voi johtaa esimerkiksi spesistisiin argumentteihin jossa ihminen on parempi kuin muut. Sillä tarpeettomuus ja tarpeellisuus arvioidaan jollain tämän argumentin muotoilusta ulosjääneelle arviointiapparaatilla. Ja tämä voi olla mitä vain. Ja näin syntyy tilaa esimerkiksi sille että vegaani voi hyväksyä leikkuupuimurin alle jääneet rotat koska vegaanilla ei ole vaihtoehtoja. Vaikka hänellä on. Kuoleminen nälkään. Tämänlaiset asiat ovat ilmeisesti liian tabu nyky-yhteiskunnassamme. <br /><br /><b>P1 -> P2: </b></p><p><b><br /></b>Tämä esimerkki näyttää tavallaan sen että maataloustuotannossa on enemmän aste-eroja kuin laatueroja. Ja kasvissyönnissä valitaan pienempi paha. Laajasti maailmaa nähneinä tiedämme, että jos lihantuotannossa työntekijöitä kohdellaan huonosti niin samaa tapahtuu myös tomaatinpoiminnassa. Jos lihantuotannossa kulutetaan valtavasti vettä lihantuotantoon niin vettä kuluu paljon myös proteiinipitoisten manteleiden tuotannossa. Ja jos lihantuotannossa suora kohde on tuotantoeläin joka kuolee niin pelloilla kuolee hyvin paljon rottia, lintuja ja muita olentoja. Ja jos näiden tila on erilainen kuin lehmän, eikö se olisi argumentti sille että meidän olisi eettisesti vahvaa ryhtyä kasvattamaan rottia lihantuotantoeläimiksi? </p><p>Aste-erot ovat tietenkin tärkeitä ja niille voidaan löytää ratkaisuja ja näiden miettiminen on arvokasta. Mutta argumentin binäärinen muotoilu helposti harhaannuttaa ajatukset. Ja siksipä mutiloimani argumentin muotoilukin kiinnittää huomiota lihantuotantoon ja tuomitsee sen ja tavallaan kädestä pitäen ohjaa kasvissyöntiin huomioimatta vastapuolen "samassa sotkussa olemista".<br /><br />On tärkeää huomata että varsinainen argumentti usein ottaa kantoja jotka sinänsä perustellusti lähtevät siitä että jos tietoisesti hankkii lihaa ja tietää että lihantuotannossa on ongelmia niin nämä kantavat myös ostajaan. Tässä otetaan hyvin seurauseettinen ote asiaan. Ja näen että suurella osalla ihmisistä on harmittavan suuri ero siinä että tapetaanko eläin suoraan vai epäsuoraan. Itse asiassa menen niin pitkälle että näen että he näkevät suuren eron sille tapetaanko ihminen suoraan vai epäsuoraan. Suurin osa maahanmuuttokritiikistä on esimerkiksi sellaista että maahanmuuttajan elossapysyminen on triviaalia. Katsotaan vain länsimaisen ihmisen resursseja itselleen. Harva lähtisi kuitenkaan ampumaan maahanmuuttajia. Lopputulos on sama. Kuoleminen tapahtuu passiivisesti jossain kaukana joko nälkäkuoleman tai jonkun muun kiväärin kautta.</p><p>Tämän asenteen hengessä huomautankin että varmasti aika monelle lihansyöjälle liha on passivinen ja neutraali tuote johon ei liity suoraa syyllisyyttä. Itse asiassa tälläisen syyllisyyden esilletuominen on se josta närkästytään. Ja närkästymisessa on kaksi elementtiä <br /><b>1:</b> Kokemus syytöksen vakavuudesta, ja tässä premissin 1 vahvuus tekee syytöksestä vakavan. Juuri kukaan ei tunnustaudu eläinrääkkääjäksi tai sellaisen hyväksyjäksi.<br /><b>2:</b> Kokemus siitä että syytös on epätosi. <br />-> Epäreilu ja vakava syytös närkästyttää ja tuottaa enemmän kokemuksen siitä miten kasvissyöjä on todellisuudesta vieraantunut kuin valaistuminen ja tapojen parantaminen.</p><p><b>Mistä päästään siihen varsinaiseen pihviin</b></p><p>Näkisin että olisi monelle vakuuttavampaa jos he saavat lihankuluttajina synninpäästön ja saisivat tätä kautta oikeutuksen moralisoida lihantuotantoa. Tällöin syyllisyys asettautuisi poliittisesti mielenkiintoisesti lihantuottajiin. ; Nykyisessä keskustelukulttuurissa kasvissyöjät tavallisesti asettautuvat lihansyöjiä ja maataloustuotantoa vastaan. Mutta oikeasti toisilla tavoilla voisi syntyä tehokkaampaa poliittista efektiä. </p><p>Ja jos joku syyttää argumenttia politisoivaksi sanon että kyllä ja merkityksetöntä. Yksi tämän analyysin teema todellakin on että "argumentit eivät muutoinkaan koskaan ole koskaan ideologisesti neutraaleja". Koska muuten premissejen hyväksymisestä moraalikysymyksissä ei olisi väliä. Mutta niillä on oltava väliä koska argumentin rakenteen on oltava sellainen että sen premisseistä on synnyttävä johtopäätös. Ja premissien tulee olla tosia. Jos kumpikaan näistä ehdoista puuttuu päätelmä on epäpätevä. Argumentti ei muutu vääräksi sillä että siihen voidaan sitoa poliittinen motiivi. <br /><b>1:</b> C. S. Lewis on argumentoinut vastaavaa Jumalan kohdalla, selittäen että monesti ateistit antavat selityksiä miksi on psykologisesti tai muista syistä motivoivaa uskoa Jumalaa. Mutta ongelmana näissä argumenteissa on se, että psykologiset argumentit ovat tehokas leimakirves vasta sitten kun ensin on todistettu että Jumala on tyhmä uskomus.<br /><b>2:</b> Huomatkaa että muotoilu on poliittinen, mutta ei minun poliittinen. Ymmärrän potentiaalin sellaisen nähdessäni. En koe olevani erityisen maatalousvastainen ihminen. Onhan minulla maatalousalan tutkinto ja olen tehnyt töitä MTT:n siantutkimuspuolella ynnä koulutukseen liittyen olen ns. "ollut teurastamossa tekemässä muutakin kuin sivustakatsomista". Oma periaatteeni on se, että en syö mitään mitä en olisi itse omin käsin valmis tappamaan. (Mikä tarjoaa hämmentävää älyllistä potentiaalia kannibalismiin, yleensä asiaa ei tiedosteta tässä tunteisiinvetoavassa kasvissyöjien suosimassa tempussa.)</p><p>Minusta on mielenkiintoista että monesti kasvissyöntiä pidetään kaupunkilaisena lihantuotannosta etääntymisenä. Asiana joka korjataan valistuksella. Valistus tarkoitta sitten yleensä sitä että pienet lapset menevät tiloille. Tai kuten YLE asian uutisoi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-5645462">"Kaupunkilaislapset tutustuvat maatiloihin"</a>. Tässä mielenkiintoista on se, miten kaikkea ei näytetä lapsille. Lapset pääsevät rapsuttamaan eläimiä. Jolloin he saavat lihantuotannosta saman kokemuksen mitä minä saan kaikkien muiden koirista. Koirien kanssa on kivaa leikkiä ja niitä on mukavaa silittää. (Mikä on ihanaa. Varsinkin kun ei tarvitse aamu kolmelta nousta viemää koiraa sateessa ulos paskalle ja sen jälkeen painia pesuun kurakoiraa jota kylpy motivoi vähemmän kuin kuralammikossa kiemurtelu päinvastoin ei.) </p><p>Näytetäänkö kaupunkilaislapsille koko kokonaisuus? Miksi, jos vieraantuminen on se ongelma, ei valistettaisi lapsia viemällä heidät rapsuttelukokemusten jälkeen teurastamolle jossa saavat omin käsin kokeilla teurastaa sen ihanan lampaan jota juuri varttia aikaisemmin rapsuttelivat omin käsin? Koska kysymyksessä ei tavallaan ole valistus vaan kontekstointi.</p><p>Koko tämä prosessi antaa tilaa sille, mistä MTK räjähtää. Pastori Kari Kuula kirjoitti Kirkko & Kaupungin kolumnissaan teollisen eläintuotannon saatanallisuudesta kolumnin <a href="https://lapsenmaailma.fi/blogit/lapselliset-miehet/teollinen-elaintuotanto-ikuinen-treblinka/">jota en voi tähän linkittää koska se kohtasi cancelkulttuurin</a>. Kun vegaanit tai Animalia syyttävät lihansyöjiä ja maataloutta ei tarvitse tehdä mitään. Mutta jos syytteessä ei alleviivatusti olekaan lihansyöjä, vaan lihansyöjää pidetään moraalisesti vähäisempänä, alkaa MTK:ssa kuulumaan. Varmasti asiaan vaikuttaa myös se, että pappi edustaa moraaliasioita monelle ihmiselle enemmän kuin jokin poliittiseksi koettu ideologia. (Olen vähän jutellut vanhemman väen kanssa ja heille ideologia on lähinnä heikko ja epäonnistunut ja politisoitunut uskonto. Ideologiat ovat Jumalasta etääntyneiden uskontoa. Itse en voi olla näkemättä <a href="https://youtu.be/o90a9AGinoU">uskonnon ja politiikan sidosta joka on niin vahva että nykyään on miltei mahdotonta pitää neutraalia teologiaa käsittelevää kanavaa</a>. Monelle uskonto politisoituu heti kun se jollain tavalla haukkuu konservatiivista ihmistä itseään eikä sen sijaan hauku kaupunkilaisia ja liberaaleja. Seuraavassa lauseessa he puhuvat siitä miten kristitty tietää että oikea pahin vihollinen on heidän sisällään. Ja kukapa minä olen olemaan heidän kanssaan erimielinen?)</p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-7489566997112436832022-07-19T11:39:00.003+03:002022-07-19T11:39:32.149+03:00LOLitat<p> Tieteellinen <a href="https://youtu.be/G1gOhewhjbw">Man Carrying Things -kanava</a> kertoi Nabokovin <span style="color: #01ffff;">"Lolita"</span> -kirjasta. Se ei ollut <a href="https://youtu.be/2kMTSvg3PG4">juonianalyysi,</a> vaan kiinnitti huomiota graafiseen suunnitteluun. Tarkalleen ottaen kirjojen kansiin. On melko selvää, että kirjojen kansiin saadaan lähes yhtä paljon viestintää kuin sivujen väliin. (Kirjallisuus on mutkikasta koska rivien väleihinkin voidaan laittaa ties mitä. Stephen King tunnetusti <a href="https://youtu.be/R2WxaeIJcqY">kirjoitti joitain kirjoja rivien välissä</a>.)<br /><br />Lopputulos on se, että kirjasta tehty elokuva on vaikuttanut muun muassa hyvin paljon siihen mitä Lolitan kansissa näkyy. Ja tämä on ongelmallista koska kirjasta tehty elokuva on ollut hyvin sensuristista. Ja tästä seuraa ongelmia. Kun varsinainen kirja kertoo ... asenteiltaan varsin libertaarista ... miehestä jonka mieli vääntää lapsen seksuaalisen ahdistelun romanssiksi tämän omasta näkökulmasta, ei sievistely sinänsä ihmetytä.</p><p>Mutta lopputulos alkaa ampumaan itseään jalkaan. Sillä kirja joka alun perin on kirjoitettu kuvaamaan miten lapsen seksuaalinen häirintä ei ole ollenkaan yksiselitteisen hyvä asia, on nyt sitten laittamassa seksualisoituja nuoria tyttöjä kirjan kanteen. Viisain tapa kuvata teosta olisi nimenomaan laittaa kuvaan kuva Humbert Humbertista. Miehestä jonka näkökulma kaappaa aiheen ja tapahtumat ja näkee ne vain omasta näkökulmastaan.</p><p>Mutta tämä asetelma tavallaan demonstroi sitä, miten jotkut kirjat ovat vaikeita. Kirjoissa on pintataso ja alateksti (<span style="color: #b4a7d6;">subtext</span>). Ja olen ollut huomaavinani että subtekstien näkeminen on monilta hyvin voimakkaasti vaikeutunut. Tämä on se ihmisryhmä joka saa Platonin filosofioissaan ehdottamaa sensuuripolitiikkaa ymmärrettäväksi. Sillä nämä ihmiset näkisivät vain sen että Lolitassa on päähenkilö jonka ajatuksia ja näkökulmia ymmärretään. Ja siksi he pahastuisivat kirjasta. Koska heille olemassa on vain pintataso. Kenties tämänlaisten ihmisten tulisikin lukea vain kirjallisuutta joka on syvällisyydeltään Ayn Randia. Hän kun ei piilottele oikein mitään subtekstiin.<br /></p><p>Lolitan voisikin laittaa muutaman muun teoksen joukkoon. Teoksen jotka ovat oikeasti sellaisia, että jos joku pitää niistä niin siinä on jotain huolestuttavaa. Mutta vika ei ole tavallaan kirjassa vaan lukijassa. Salingerin <span style="color: #01ffff;">"Sieppari ruispellossa" </span>on kirja joka tarjoaa vähän samanlaisen samastumispinnan sielunelämältään hyvin vihaisen protoincelin Holden Caulfieldin sielunelämään. (Koko kirja on käytännössä kirjoitettu slangilla.) Jos siihen vain samastuu, on henkilö ongelmissa. Laajemmin katsova voi aavistaa että sankarin fanittaminen ja samastuminen tulisi osata laittaa eri lokeroon. Kolmas on Fitzgeraldin<span style="color: #01ffff;"> "kultahattu"</span>.</p><p>Mutta hei; Jotkut näkevät <span style="color: #01ffff;">"American Psyko"</span> -elokuvan komediana ja <span style="color: #01ffff;">"Wolf of Wall Streetin"</span> sankaritarinana. Toki ymmärrän, että joskus tilanne on vaikea<span style="color: #01ffff;"> "Fight Club"</span> on tulkittava sekä taisteluksi perinteisen maskuliinisuuden puolesta että taisteluksi sitä vastaan. Mutta kaikki eivät ole näin vaikeita tulkittavia vain siksi että kirja kerrotaan pahan näkökulmasta. Jokainen ymmärtää tämän luettuaan päähenkilön näkökulmasta kirjoitetun Stephen Kingin novellin <span style="color: #01ffff;">"Survivor type"</span></p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-86837400222132112842022-07-18T14:37:00.004+03:002022-07-18T14:37:24.174+03:00Puolueellisuus<p>Luin Ben Shapiron teoksen <span style="color: #01ffff;">"Porn Generation: How Social Liberalism Is Corrupting Our Future"</span> (2005). Se on hyvin mielenkiintoinen. Kirjaa lukiessa on helppoa muistaa miten Ben Shapiro on eräänlainen aikamme Peter Pan, mies joka ei suostu kasvamaan suureksi. (Pituusvitsi. Ben Shapiron kohdalla kaikki tietävät että hän on lyhyt, mutta hänen ympärillään on myös kiistaa siitä että hän on valehdellut pituudestaan.) Kun tämän kirjan lukee, on selvää että Shapiro on syntynyt valmiina. Ja on todennäköisesti jo synnytyslaitoksella todennut että <span style="color: #04ff00;">"this is literally 1984"</span>. (Se on Shapiron oikea syntymävuosi. Hän ei valehtele iästään.) Teos on siitä hyvä että siinä on miellyttävän vähän lähteitä. Ja kun lähdeviittaus löytyy ja jaksaa selata sen teoksen lopusta, selviää että lainatut asiat ovat esimerkiksi Shapiron itsensä kirjoittamia mielipidekolumneja lehdissä.)<br /><br />Teoksen pääteesi on se, että ihmisten valinnanvapaus pilaa asioita. Shapiro näkee, että me elämme yhteiskunnassa. Ja ihminen ei voi vain sanoa, että hän tekee omia valintojaan ja ne eivät kuulu muille. Shapiron mukaan ihmisten valinnat vaikuttavat muiden ihmisten elämään suorasti ja epäsuorasti.<br /><br />Kirjassa on paljon esimerkkejä jotka tukevat tätä pääteesiä. Kirjassa on esimerkiksi Shapiron kirjoittama kuvitteellinen vanha mies joka reagoi ja kertoo kuvitteellista nuorta naista seksuaalisuhteissaan. On huikeaa lukea miten Shapiron järki ei suostu sulattamaan sitä että älykkäät Harvadin käyneet nuoret suorasukaisesti haluavat seksiä. Ja tämä jollain tavalla on relevantti todiste. <br /><br />Shapiro viittaa myös oikeisiin ihmisiin, jotka tuppaavat olemaan Harvardin käyneitä nuoria. ; Tässä yhteydessä hän esimerkiksi kertoo siitä miten hänen ystävänsä oli kertonut siitä, miten vapaus on muuttanut asioita. ; Miten hänen vanhempansa ei tarvinnut valita sitä että he eivät harrasta seksiä. (Mikä on melko erikoisesti sanottu jos on tutustunut 1960 -luvun teiniraskaustilastoihin USAssa.)<br /><br />Teoksessa on myös oma osio sille miten sen ajan nykyajan nuoret huijasivat neitsyysasioissa. Shapiron mielestä ilmoilla oli huikentelevaa kulttuuria jossa ihmiset voivat valehdella olevansa neitsyitä naimisiin mennessä vaikka olivatkin oikeasti esimerkiksi harrastaneet suihinottoja ja käsipelillä tyydyttämisiä. (Myös suutelu mainitaan, joten kirjaimellisesti lukeva voisi nähdä että Shapiron mielestä neitsyys menetetään suudeltaessa, mutta tämä saattaa olla myös lapsus. Kirjan kieliasu ja toimitus on suhteellisen heikkolaatuista.)<br /><br />Moitetta saavat niin turmeltuneet RAP -lyriikat että koulujen seksuaalikoulutus jossa Shapiro rinnastaa kondomeista ja seksitaudeista kertomisen siihen että lapset tutustutetaan seksiin. Teoksessa on myös nostalgiaa herättävää valittamista Bill Clintonin seksikohusta. Ben Shapiron kirjassa nostetaan esiin pahastunut vanhempi jonka mielestä olisi oikeutettua haastaa Monica Lewinsky oikeuteen koska hän oli joutunut lapsilleen selittämään mitä suihinotto tarkoittaa. On tavallaan kiehtovaa että syytteessä oli juuri hyvin nuori aikuinen jota kirja muutoin näkee lähinnä manipuloitavana nuorena jne. Ei esimerkiksi valta-asemaansa väärinkäyttävä Bill Clinton. Tai edes molemmat heistä. (Tekisi mieleni miettiä että mitä konservatiivit ajattelisivat jos joku lähtisi haastamaan gop -poliitikko Matt Gaetzia sen vuoksi että hänen takiaan joku on joutunut selittämään lapselleen mitä pedofilia tarkoittaa.)<br /><br />Kirjassa kiehtovaa on se, miten tämä on ikivanhan tuntuinen. Kirjassa termit ovat sellaisia että niitä ei enää juuri käytetä politiikassa. On mukavaa lukea vanhoillista materiaalia jossa ei jauheta kulttuurimarksilaisista vaan syytetään täsmällisemmin sosiaaliliberalismia.<br /><br />Kiehtovaa on myös se, että Shapiro nykyään tunnustautuu libertaariksi. Ihmiset voivat muuttaa mieltään esimerkiksi hävittyjen debattejen kautta joten Shapiro on kenties kehittynyt paljonkin. Tosin omaan silmääni näyttää enemmän siltä, että Shapiro ei ole muuttanut varsinaisesti mieltään mistään kohteesta argumenttien murruttua. Homoseksuaalit ja muut vastaavat ovat hänellä edelleen kiukun kohteena. On kuin hänestä tärkeämpää on olla tietyllä poliittisella puolella. Shapiro on siis puolueellinen sanan poliittisimmassa mielessä. (Poliittinen puolue.) Monet arvokonservatiiviset dogmaatikot ovat maailmankuvanrakentajia. He eivät muuta mieltään perususkomuksistaan. Shapiro taas vaikuttaa enemmän siltä että hänelle vastustuksen kohde on pääasia ja argumentit ovat sekundaarisia. Maailmankuvan peruspalikat voidaan tarvittaessa jopa täysin vaihtaa ilman että varsinaiset mielipiteet vastustettavista asioista muuttuvat mihinkään. <br /><br />Toki Shapiro yleisesti ottaen vaikuttaa hyvin keinotekoisesti libertaarilta. Hän vaikuttaa monesti autoritaarilta joka ei uskalla kertoa mielipiteitään. Tässä kirjassa taas on rehellisempi ja vilpittömämpi maku. Ehkä Shapiron öljymiljonääreiltä saamat varat helpottavat sitä tuskaa että joutuu vähän jarruttelemaan rehellisissä mielipiteissään...</p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-71007599196433256342021-08-28T12:44:00.002+03:002021-08-28T12:47:24.281+03:00Joskus on puhuttava A:stä ja C:stä, jotta ei puhuisi P:tä ja B&S:ää<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhok-onEoPqC4nYpCdbwCxumpkYRnFvj5623CZSgWZ6qMCMY9_exe7OOLJojQNIfUykJl67LE9_yWxGePK1pF4CKcKf4ia9Xe0Qth7gK7SpsairE8u_B8eq_cAJptjijia3SgpSYTqA_Zw/s2048/Philosomemes_paavopesusieni.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1669" data-original-width="2048" height="261" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhok-onEoPqC4nYpCdbwCxumpkYRnFvj5623CZSgWZ6qMCMY9_exe7OOLJojQNIfUykJl67LE9_yWxGePK1pF4CKcKf4ia9Xe0Qth7gK7SpsairE8u_B8eq_cAJptjijia3SgpSYTqA_Zw/s320/Philosomemes_paavopesusieni.jpg" width="320" /></a></div>Philosophymemes julkaisi ohessa olevan meemikuvan. Se käsittelee logiikkaa. Se puhuu myös alkeista. Tämä on mielestäni kiehtovaa. Koska kuvan kaavastoa katsellessa ei välttämättä tiedä viitekehystä. Ja viitekehyksen kuvaaminen taas voi muuttaa kaiken.<br /><br />Tarkalleen ottaen voidaan nähdä että asia voitaisiin muokata joukko-opillisesta näkökulmasta. Tällöin lausunto on selvästi virheellinen. "Kaikki rotat ovat nisäkkäitä ; kaikki hevoset ovat nisäkkäitä -> kaikki rotat ovat hevosia."<br /><br />Propositiologiikan kautta tilanne on vähän kauniimpi. Asiat eivät kuulu joukkoon vaan niistä seuraa jotain;<br /><p></p><p style="text-align: center;">(P1) A —> B,</p><p style="text-align: center;">(P2) B <—> C</p><p style="text-align: center;">———————-</p><p></p><div style="text-align: center;">(Conclusion) A —> C</div><br />Mutta kenties kiehtovinta on jos asiaa käsittelee aivan yksinkertaisen alkeellisesti formalistisesta näkökulmasta.<br /><br /><p></p><p style="text-align: center;">∀xA(x) -> B(x)</p><p style="text-align: center;">∀x∃C(x) -> B(x)</p><p style="text-align: center;">∴ ∀xA(x) -> C(x)</p><p style="text-align: center;"><u>Tämä muotoilu on loogisesti epätosi, koska</u></p><p style="text-align: center;">∀xA(x) -> B(x) ∧ ∃C(x) -> B(x)</p><p style="text-align: center;">= ∀x (¬A(x) ∨ B(x)) ∧ (¬∃C(x) ∨ B(x))</p><p style="text-align: center;">= ∀x (¬A(x) ∧ ¬∃C(x)) ∨ B(x)</p><p style="text-align: center;">∀xA(x) -> C(x)</p><p style="text-align: center;">=∀x ¬A(x) ∨ C(x)</p><p></p><div style="text-align: center;">∀x (¬A(x) ∧ ¬∃C(x)) ∨ B(x) ≠ ∀x ¬A(x) ∨ C(x)</div><br />Tässä argumentti ja johtopäätös eivät ole sama asia joten päätelmä ei näytä loogisesti pätevältä. Toki tämän huomaaminen oli nähdäkseni kohtuullisen kaukana alkeista ja helposta. Joten kenties tämä ei ole se näkökulma jota on haluttu nostaa esiin. (Itse asiassa se oli niin vaikeaa että en ole aivan täysin varma etten tehnyt prosessissa jotain huolimattomuusvirhettä joka vertautuu matematiikankokeeseen lipsahtaneeseen laskuvirheeseen. Kai siitä kuitenkin näkee vähintään panostuksen kuitenkin. Olen melko varma, että asia on kuvaamallani tavalla.)<p></p><p>Analyyttinen filosofi näkee että asia korjautuu notaatiolla joka paljastaa kontekstin. Mikä on "C"n ja "B"n merkitys määrittelyssä“C is B”. Jos se tarkoittaa C=B, meemi on oikeassa. Muuten se on ironinen tavalla jossa joku puhuu alkeista mutta on sitten aika alkeellisella tavalla väärässä ; Heti jos "C is B" tarkoittaa sitä, että C on osajoukko B:tä tai B pitää sisällään C:n päätelmä on epätosi. <br /><br />Tämän vuoksi aina kun joku puhuu loogisuudesta, kannattaa kysyä kontekstia. Erityisesti jos hän sanoo että tilanne on jollain tavalla alkeellinen ja helppo. Logiikka harvoin on. Näettekö minkälainen klusterfuck syntyi ihan yksinkertaisesta parista lauseesta? Jos tätä ei osaa odottaa ei liene tutustunut siihen miten erilaisia päättelyjärjestelmiä rakennetaan ja millä tavalla niitä käytetään.</p><p><br /></p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-72663278794255216762021-03-04T21:14:00.004+02:002021-03-04T21:14:33.222+02:00Heinzin dilemma ; moraalinen hierarkia ja sinisilmäisyyden karsiutuminen<p><span style="background-color: white; color: #000a48; font-family: Arial, sans-serif;">Monesti
kun esitetään eettisiä tai moraalisia ajatuskokeita, keskitytään vastaukseen.
Ja tavallisesti kun ihminen kysyy kysymyksiä, ollaan hyvinkin
johtopäätöskeskeisiä. Vastausta arvioidaan sen mukaan kumman lopputuloksen
valitsee. Siksi onkin hyvä tarkastella Kohlbergin luomaa Heinzin dilemmaa.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #000a48; font-family: "Arial",sans-serif; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Heinzin vaimo on kuolemansairas, mutta hänen sairauteensa on olemassa lääke.
Apteekkari on kuitenkin ylihinnoitellut sen, joten Heinzilla ei ole varaa ostaa
lääkettä. Pitäisikö Heinzin pelastaa vaimonsa henki varastamalla lääke?</span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #000a48; font-family: "Arial",sans-serif; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Tämä dilemma on filosofisesti aika tärkeä. Siihen liittyen filosofisessa
aikakauslehdessä Niin&Näissä oli jopa pieni Arttu Laitisen essee. Joka taas
on sidottu vuoden 2019 reaalikokeen kysymykseen. Siinä Heinzin dilemmaa
esitetään tavalla jossa yksi tärkeä alkuun otettava huomautus on se, että kun
Heinzin dilemmaan vastataan, on vastauksessa helposti erotettavissa toisistaan
hyve-eettiset ja seurauseettiset vastaukset ; Karkeasti ottaen hyve-etiikka
kieltää varastamisen ja seurausetiikka taas katsoo säästyneitä elämiä. Toki
esiin tulee myös kysymyksen dilemmaluonne. <br />
<br />
Kiehtovaa on että esimerkiksi perinteisessä kristinuskossa on haasteellinen
koska kymmenen käskyä kieltävät varastamisen ja tappamisen ja on mietittävä
onko lääkkeen hankkimatta jättäminen jokin josta voidaan olla vastuussa jollain
tavalla. Itse heittäisin että jos ei ole, niin kymmenen käskyä antaa dilemmaan vastauksen.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #000a48; font-family: "Arial",sans-serif; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"><span style="background-color: transparent;">Tässä kiinnostavaa oli se, että Heinzin dilemmaa ei ole tehty
johtopäätös edellä Kohlberg loi kysymyksen nimenomaan siinä hengessä että se on
oikea dilemma. Ja häntä kiinnosti enemmänkin se, millä tavalla ihmiset
generoivat vastauksen. Hän loi tästä sitten psykologisen kypsyysmittarin. Joka
on psykologisesti varsin kyseenalainen. Mutta on silti hyvin kiinnostavaa
katsoa sitä miten huomio siirtyy metodiin.</span></span></p><p class="MsoNormal">Esikonventionaalinen taso<br />1. Heteronominen moraali<br />2. Oman edun ja reilun vaihdon moraali</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Konventionaalinen taso<br />3. Hyvien ihmissuhteiden moraali<br />4. Sosiaalisen järjestelmän ja omantunnon moraali</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Postkonventionaalinen tai periaatteiden taso<br />5. Yhteiskuntasopimuksen tai yksilön oikeuksien moraali”</p><p class="MsoNormal">Heinzin idea oli että moraalikehityksen ensimmäisessä vaiheessa, esikonventionaalisella tasolla, asioita
katsotaan omasta perspektiivistä. Silloin vastaukset dilemmaan ovat muotoa ”varastamisesta
rangaistaan, se ei kannata” tai ”saa varastaa, koska vaimo on Heinzille
tärkeä”.<br />
<br />
Konventionaalisella tasolla taas voidaan puhua sosiaalisemmasta moraalista
jossa keskitytään sopimisiin. Tällöin vastaukset ovat sellaisia, että ne voivat
esittää ett ”varastaminen on epärehellistä ja vastoin lakia – mitä siitä tulisi,
jos kaikki alkaisivat varastaa, mitä haluavat” tai ”Heinzin velvollisuus on
pitää huolta vaimostaan”.<br />
<br />
Postkonventionaalisella tasolla taas perustana on yhteiskuntasopimus ja yksilön
jakamattomat oikeudet. Näistä periaatteista johdetaan muut säännöt. Tällöin
vastaus saattaa olla muotoa ”ihmishenki on arvokkaampi asia kuin omistusoikeus”
tai ”Vaimo ja kaikki muut ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Jos vaimon vuoksi saa
varastaa, saa kaikkien muidenkin vuoksi. Olisi siis pysyvä velvollisuus
varastaa, mikä on aivan mieletöntä.”<br />
<br />
Mitä tämä oli?<br />
<br />
Kohlberg sitoi tämän kehitystasoihin jotka ovat deskriptiivisen ja eettisen välimaastossa:
Toisaalta hän sanoi että aluksi lapset ovat itsekkäitä ja kasvavat kokemuksesta
korkeammille tasoille ja miten oikein kukaan alle kolmekymppinen ei yltänyt korkeimmalle
tasolle. Ja naiset taas nousivat sosiaaliselle tasolle nopeasti mutta vain
harva heistä nousee kaikista korkeimmalle tasolle. Joka sitten on jonkinlainen
ihanne ja parasta moraalisuuden tapaa.<br />
<br />
Kohlbergin näkemys on kiinnostava koska se on strukturalismia. Strukturalismi
katsoo merkitysten olevan sosiaalisesti tai kulttuurisesti rakennettuja
tuotteita. Ja siksi osa näkee tämän postmodernina. Toisaalta siinä on sellainen
moralistinen sabluuna joka vaikuttaa viehättävän erityisesti tiettyä konservatiivista
siipeä. Erityisesti jos se kuvataan eettisenä hierarkiana. On syytä muistaa
että oikeisto ja konservatiivius on aika lujasti sitonut filosofiaansa
luonnollisiin hierarkioihin. Siksi heille on luontevaa ajatella hierarkisuus on
loistavaa kun kuvataan moraalia ja samalla psykologisuus luonnollistaa tämän
ajatuksen.<br />
<br />
Toinen konservatiiveihin liittyvä asia on se, että konservatiiveilla tässä
Kohlbergin kohdalla on vastaan tullut tilanne, missä he itse asiassa unohtavat
että Kohlbergin mittarissa ei voita ”tietyillä oikeilla johtopäätöksillä”.
Siinä usein mietitään johtopäätöstasolla niin että ne jotka päätyvät
konservatiivisiin arvioihin tulkitaan tuottaneen vastauksensa tietyllä korkeammalla
tavalla ja jos liberaaleja niin matalammalla tavalla. Eli selitetään miten
konservatiivi voi käyttää korkealla tasolla olevaa perustelua ja liberaali voi
käyttää matalalla tasolla olevaa selitystä omaan johtopäätökseen. Mikä on
tietenkin aina tehtävissä, koska kuten huomata saattaa, tietty johtopäätös
voidaan aina generoida jotenkin. Väitetään vain että vastapuolen argumentisto lopputulokseen
on tietty ja puolellasi olevien vastaukset haetaan toisesta kerroksesta.
Kyseessä on retorinen temppu.<br />
<br />
Kohlbergin kuvauksissa erikoista on miten niin harvaa nähdään korkeimmalle
portaalle ja miten naiset pärjäävät huonommin kuin miehet. Mutta sitten kun aiheesta
on tehty suomalaisissa tutkimuksissa ei ole havaittu eroja miesten ja naisten
sijoituksissa. Sen sijaan eroja on havaittu eroja sen mukaan, kuinka tottuneita
tutkittavat ovat käsittelemään moraaliongelmia tai kuinka paljon he ovat
tottuneet tai joutuneet perustelemaan arvovalintojaan. Itse olen halutessani
helposti kyennyt yltämään Kohlbergin korkeimmalle tasolle viimeistään
teini-ikäisenä. En siksi että olsiin erityisen kypsä vaan koska olen erityisen
abstraktiokeskeinen haihattelija ja minun on lapsuuskotonani annettu sellainen
myös olla. Tämä tietenkin muuttaa ”luonnollista hierarkiaa” joksikin astetta
muuksi.<br />
<br />
Minusta on kiinnostavaa katsoa dilemmaa filosofisesti. Ja tässä Arttu Laitinen
tuo esiin mielenkiintoisen asian. Kun tavallisesti dilemmoja voidaan nähdä
jonain jotka tuovat lisää informaatiota kuvioon ja luovat siksi jännitteitä. Dilemmojen
generoiminenhan onkin tavallaan siitä helppopa että sen kun vaan ottaa ideaaleja
ja paiskaa ne vastakkain. Immanuel Kant esimerkiksi loi tunnetun ajatuskokeen jossa
käsitellään sitä saako murhaajalle kertoa ystävän olinpaikan vai pitääkö
murhaajalle valehdella. Dilemmoissa onkin usein realismin makua siinä mielessä
että maailma muuttuu usein harmaasävyisemmäksi. Tai kahtiajaetummaksi. Kun
tärkeänä pidetyt asiat eivät voikaan molemmat toteutua samanaikaisesti.<br />
<br />
Mutta dilemmojen ongelma voi olla myös liika yksinkertaistaminen. Itse asiassa Kohlbergin
teorian kritiikki keskittyykin hyvin suuresti siihen, miten toisaalta hän
mielellään torjui itselleen epämieluisat tulokset perusteluissaan ja toisaalta
miten moni älykäs ja käytännönläheinen ihminen voi nähdä tilanteet liikaakin
typistävinä. Esimerkiksi osamaksu- tai muut järjestelmät voisivat olla keino
lääke-esimerkissä.<br />
<br />
Laitinen kuvaakin tämäntapaista tilannetta filosofisesta näkökulmasta siten,
että hän kuvaa tilannetta jossa utilitarismi antaisi aivan erilaisia tuloksia
riippuen siitä kuinka paljon lääkettä on olemassa. Jos lääkettä on yllin kyllin
varastaminen on paljon perustellumpaa. Mutta jos lääkettä on vähän tai se on
rajallista koska kysyntää on paljon on huomioitava että Heinzin vaimon ottama
lääke voisi olla toisaalla pelastamassa jotakuta muuta ja tämän elämää. Ja tämä
taas voisi kenties olla maksukykyinen. Siksi lisäinformaatio ja lisämuuttujat
saattavatkin ratkaista dilemman.</p><p class="MsoNormal">Tämänlainen pohdinta on erityisen hauskaa ja helppoa jos se
on vain abstraktio. Mutta näin korona-aikaan tämä ei tietenkään juuri koskaan
ole. Kohlbergia onkin jopa kritisoitu siitä, että kenties siinä ei huomioida
maailmaa jossa eletään. Moraalia voi olla vaikeaa saavuttaa ihan siksi että vain
osa voi olla varakkaasti irrallinen vailla tarvetta esimerkiksi liata käsiään
moraalisesti ongelmallisissa asioissa. Siinä
missä liian pienen abstraktin moraalifilosofioinnin riskinä on tehdä ihmisistä
infantiileja kidulteja jotka näkevät kaiken oman napansa kautta on liiallisen
filosofisuuden riskinä synnyttää tekoaikuisia teokraatteja, joiden mielipiteet
ovat jonkinlaisia Objektiivisia Totuuksia, ikuisia muuttumattomia. Ääripäissä
on joka paikkaan näkemyksineen rynnistävä öyhöttäjä yhdessä ja päsmäröivä
teokraatti toisessa päässä.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ja näin Korona-aikaan tilanne on tietenkin aika konkreettinen.
On hieman eri asia miettiä turvassa kotonaan Heinzin dilemmaa. Mutta jos sinun
oma puolisosi on kuolemassa ja tarvitset lääkettä niin taatusti siinä vaiheessa
ei mennä mihinkään platonis-filosofiseen pilvimaailmaan. Ja kun tilanteessa on
kerran oikeasti ollut on sieltä varmasti vaikeaa tulla pois. <br />
<br />Viittaukset:<br />
Arttu Laitinen,<a href="https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn201-15.pdf"> ”Filosofian reaalikoe, syksy 2019 ; Kysymys 5, Moraalinendilemma (20 p.)”</a> <br />
Miina ja Ville, <a href="https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/miina-ja-ville-opettajan-oppaita/miina-ja-ville-etiikkaa-etsimassa-47">”Kohlbergin moraalikehityksen teoria”</a> <br />
Renessanssimies, <a href="http://kupuramiekka.blogspot.com/2013/09/ylimaarainen-vastaus.html">”Ylimääräinen vastaus väärään kysymykseen”</a> <br />
Sami Eerola, <a href="https://spektaakkeliyhteiskunta.com/2020/09/18/oikeistolaisuuden-ideologiset-juuret/">”Oikeistolaisuuden ideologiset juuret” </a><br />
Raivon Ensyklopedia, <a href="http://raivonensyklopedia.blogspot.com/2016/01/martin-shkreli.html">”Martin Shkreli”</a> <br />
Some More News, <a href="https://youtu.be/fYOA8gXpios">”The Dystopian Reality Of All Those "Inspirational"
Stories”</a> <o:p></o:p></p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-3621513158203214782021-03-03T23:21:00.001+02:002021-03-03T23:21:16.081+02:00Naturalismi "ei tarkoita" tai "johda" juuri mihinkään mihin sen sanotaan johtavan<p> Hyvin usein kun puhutaan Jumalan olemassaolosta, aletaan puhumaan
monesta asiasta samanaikaisesti ja ikään kuin synonyymeinä. Ehkä näkyvin ja
toistuvin teema on se, että jos on naturalisti on oltava empiristi jokaisessa
asiassa jotta teisti sitä järkevänä ja hyväksyttävänä pitäisi. Kun taas uskova
saa ottaa perususkomuksiin liittyviä uskomuksia kunnioitetummin. Syynä on usein
se, että empirismi ja naturalismi liitetään yhteen yhdeksi ja samaksi asiaksi.</p><p class="MsoNormal">
<br />
Mitä ne eivät teknisesti ottaen ole. Jos nimittäin joku teisti sanoo että tiede
ei voi ottaa kantaa tuonpuoleiseen, se herättää aivan ensimmäisenä kysymyksen
että jos olisimme maailmassa ilman ennakkotietoja, niin emme voisi a priori vain
pitää ilmiselvänä että emme voisi esimerkiksi nähdä tuonpuoleiseen. Itse
asiassa näyttää että uskonto ja Jumala ovat epäempiirisiä kohteita oleellisesti
muutoin kuin olemuksellisesti ja määritelmällisesti. Empiria ei a priori rajaa
yliluonnollista tai Jumalaa yhtään mihinkään. Ja siksi voidaan sanoa että
monenlaiset jumalateoriat ja uskonnot eivät ole uskottavia koska ne olisivat
empiirisiä.<br />
<br />
Mutta se menee hankalammaksi. Sillä hyvin usein nostetaan esiin näkemys jonka
mukaan se, jos olet ateisti niin se tarkoittaisi sitä että olet materialisti.
Mikä on erikoista koska periaatteessa ilman maailmankuvallisia lisäoletuksia joku
voisi uskoa hengettömään taikuuteen jonka takana ei ole mitään jumalolentoa.
Mutta jos unohdetaan tämäkin, voidaan päästä aiheeseen joka voi yllättää.<br />
<br />
Jos olet naturalisti voidaanko tästä päätellä että olisit materialisti.
Uskonnollisissa keskusteluissa tätä oletusta taustaoletetaan hyvin
voimakkaasti. Jos olet naturalisti on sinun oltava naturalisti tavalla joka on
hyvin arkaainen suhteessa fysiikkaan. Tämä näkyy monenlaisissa aiheissa.
Kreationismi olisi tässä helppo keppihevonen mutta vielä useammin aivan
sivistyneet piirit esittävät että jos tietoisuus olisi naturalistinen niin sen
tulisi tehdä meistä jotain liharobotteja vailla merkitystä. Tässä toki takana
voi olla kognitiotieteen vanha kirous ; Tietoisuutta on lähestytty
tietokonemetaforalla ja tätä kautta moni sekoittaa tietokoneen toiminnan
mukaisen ja naturalismin yhdeksi ja samaksi asiaksi. Ja siksi monet saattavat
sekoittaa esimerkiksi tietokoneenkaltaisuuskritiikin
yliluonnollisuustodistuksiin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mutta jos katsotaan naturalismia on hyvä huomata että se ei
itse asiassa tarkoita että perinteinen spatiotempiraalinen maailma olisi
fysikaalinen vanhanaikaisessa ja perinteiesssä mielessä. Nostan tässä esiin
monia kohtuu kuuluisia filosofeja joiden kautta voimme huomata että asiat eivät
ole niin yksinkertaisia. Ja kun tajuaa tämän, voi huomata esimerkiksi sen miten
paljon älyllisillä piilo-oletuksilla tanssiikaan esimerkiksi se kristitty
apologeetikko, joka sanoo että jos joku on ateisti hänen tulee olla naturalisti
ja koska hän on naturalisti hänen tulee olla materialisti. </p>
<p class="MsoNormal">Tässä kohden on hyvä miettiä tietoisuuskysymystä. Koska se
on eräässä mielessä nykyään sivistyneen kristillisen keskustlelun ytimessä. En
tee tätä sattumalta. Olisin voinut valita jonkin kreationistisen aiheen. Mutta
tietoisuutta pidetään ”jotenkin eri asiana”. Molemmat ovat kuitenkin omalla
tavallaan aukkojen jumala -argumentteja. Molemmat väittävät että tiede ei voi
selittää ilmiötä, kuten vaikka eliöitä tai tietoisuuden olemassaoloa. Tärkein ero
ei ole siinä että kreationisteilla olisi jotenkin huonommat argumentit vaan
siitä että tietoisuus on eräässä mielessä tutkimusaiheena tilassa jossa lajit
olivat ennen Charles Darwinia. Mikä kertoo siitä että mikäli
tietoisuusargumentit ovat parempia se johtuu siitä että teistit teettävät
kaiken työn vastapuolellaan.<br />
<br />
On vaikeaa olla huomaamatta miten kreationistien käyttäminen esimerkkinä
helposti trivialisoi laajemmat argumenttirakenteet ja tahdonkin huomauttaa että
tosiasiassa arvostetummat kristillisen ajattelun muodot käyttävät hyvin
samantyylistä perusstrategiaa. Osoitetaan johonkin partikulaariin kysymykseen
tai aiheeseen, kuten vaikka bakteerin siimamoottoriin, tietoisuuteen,
universumin hienosäätöön tai johonkin vastaavaan. Ja sitten tehdään
mahdottomuusväite siitä että tiede ei mitenkään voi selvittää tätä kysymystä.
Itse näen että nämä ovat oletuksia jotka esitetään väitteinä ja jotka on
otettava asenteellisina retorisina kysymyksinä. Pahimmillaan niitä käytetään
kuin ne olisivat johtopäätöksiä vaikka niitä ei todistetakaan. Usein tätä koristetaan
sillä että teistit ovat paremmin selittäneet tämän asian koska heille sallitaan
foundationalististen perususkomusten ja satuilujen menetelmiä jotka vähän kuin kielletään
naturallisteilta. Tässä näkyy kovasti maailmankuvakeskeisyys siten että
jokainen saisi käyttää oman maailmankuvansa menetelmiä. Minä taas aina vertailen
että ovatko ne todella jollain yhteisellä mittapuulla parempia kuin toinen ja
miten käy jos sen toisen osapuolenkin annetaan leikkiä samoilla säännöillä. Sen
lisäksi esimerkiksi tuonpuoleisen tutkimuskielto on siitä triviaali että minusta
naturalismissa voi olla anomalioita vasta kun sillä on jotain selitettävää. Toisin
sanoen tuonpuoleinen ei voi olla naturalismille ongelma koska sitä ei ole
havaittu eikä naturalismia siksi voi vaatia sitä selitttämäänkään.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tietoisuus on myös helppoa koska sen parissa on paljon
naturalistisia ajattelijoita. Ja huomataan varsin helposti että naturalismista
on olemassa monenlaisia versioita. Naturalisteja yhdistää näkemys, jonka mukaan
luonnollinen maailma on kaikki mitä on. Ei siis ole mitään yliluonnollista
maailmaa jossa on henkisiä tai hengellisiä olentoja.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><br />
Naturalisteja voidaan luokitella esimerkiksi seuraavaan kolmeen sorttiin;<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>1:</b> Klassiset fysikalistit ovat sitä mieltä, että vain perus
fysiikan ja kemian kuvaama maailma on todellinen. Tämä näkemys on hyvin
suosittu uusateistien parissa. Näkisin että Richard Dawkins on tämän näkemyksen
edustaja. Samoin Paul ja Patricia Churchland.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>2:</b> Sitten on naturalismi joka hyväksyy myös monia
abstrakteja objekteja kuten ajatukset propositioista, ominaisuuksista ja
mahdollisista maailmoista. Tässä näkemyksessä en malta olla mainitsematta Willard
Van Orman Quinea.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>3:</b> Kolmatta lokeroa edustaa filosofisempi naturalismi jossa
sallitaan konkreettisiksi asioiksi aika laaja määrä asioita. Tässä filosofiassa
mukaan tupsahtaa esimerkiksi Spinoza, David Chalmers, Derek Pereboon ja monia
muita vastaavia ajattelijoita.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nämä kolme lokeroa ovat tärkeitä. Sillä monesti teistikin
osaa sanoa että paha skeptikko-tiedeuskoinen helposti luulee että tiede on
jokin monoliitti ja miten tieteellä on monenlaisia erilaisia määritelmiä eikä mitään
yksiselitteistä. Positivismin kritiikki on tässä kontekstissa opeteltu usein
erinomaisesti – sen mahtia kenties jopa liioitellaan. Mutta sama asia unohtuu
tyystin kun sitten luodaan tieteestä monoliitti joka ehdottomasti ei kykene
tutkimaan vaikkapa merkitystä, tuonpuoleista tai Jumalaa. Ja jos tämän
perusoletusluonnetta tuo esiin he usein hyökkäävät että vastapuoli sortuu sekin
aukkojen naturalismiin. Eli olettaa että ratkaisu löytyy.<br />
<br />
Tämä on omituinen koska se näyttää korkeintaan tasapeliä. Tosin sillä erolla,
että kun aikaisemmin on asioita selitetty paremmin teismillä, näihin on tullut
naturalistiset selitykset. Kannanotot siitä että tiede ei voi selvittää jotain koostuu
sarjasta epäonnistumisia. Samaan tapaan kuin maailmanlopun ennustelujenkin
kohdalla : Usein on väitetty mutta hassusti on käynyt. Mieleeni tulee ainakin
se kuinka aikanaan uskottiin että tähtien fysikaalisesta koostumuksesta ei
voida mitään tietää. Sitten tajuttiin spektriviivat. Eri aineet jättävät siihen
erilaisia sormenjälkiä. Ehkä joku ensi viikolla rukkaa kaukoputken jolla voi
katsoa kuolleiden valtakuntaan. Jos sanoo että ”ehkä tälläinen on mahdollista ehkä
ei” ei sitoudu perususkomukseen vaan yksikertaisesti näyttää että jos
vastakkain on kaksi premissiä niin niille on se kolmaskin vaihtoehto joka sitten
jättää kaikki ”tiede ei voi koskaan tutkia aihetta X” -kysymyksen
perustelemattomiksi perususkomuksiksi eli asennekannanotoiksi jotka voi ohittaa
koska ne voi hylätä aivan yhtä helposti kuin miten ne on tuotettukin. Eli ilman
työtä ja perusteluja.<br /><br />
Naturalistien kohdalla on huomattava että vaikka aluksi lokeroin kolme
naturalismin päämuotoa niitä voisi lokeroida muutenkin. Toieslla tavalla
voitaisiin katsoa miten naturalistit ylipäätään suhtautuvat anomalioihin, selitettäviin
asioihin ja relevanttiin dataan.<br />
<br />
Naturalisti voi tällöin olla sen sorttinen että pyrkii minimoimaan
ontologiaansa. Tässä korostuu okhamin partaveitsen käyttö hyvinkin karkeassa ja
raa-assa pelissä. Naturalistisista ilmiöistä ja niiden olemassaolosta on vahva
yksimielisyys ja yleensä ankarinkaan kreationisti ei kiistä fysiikkaa ja insinööritieteitä
todellisuutta kuvaavana tieteenä. Kaikki muut ovatkin debatinaihe ja niitä
ilmankin voidaan tulla toimeen. Ja siksi pitääkin tulla toimeen ilman niitä.
Tälle tyylille hyvin tyypillistä on tavallaan luoda maailma jossa on ”aukkojen
naturalismia” siinä mielessä että selittämätön ilmiö ei ole ”mahdollisesti
jotain muuta”. Ei siis laajenneta hyväksyttävien konseptien maailmaa vaan
katsotaan että niin kauan kuin ehdottomasti ei toisin todistea on poikkeavat
asiat oletettava sellaisiksi joka selittyy perinteisellä naturalismilla.
Tämänlainen havaintojen sovittamisen asenne löytyy aika monilta
fysikalisteilta, esimerkiksi Dawkinsilta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mutta sitten on mahdollista tehdä jotain muutakin. Esimerkiksi
Quinen ajatus siitä mikä on naturalistista sitoutuu käsiteverkkoon. Karkeasti
voitaisiin tiivistää että siinä muutokset siinä mitkä asiat ovat naturalistisia
on laajennettavissa. Siinä ei tavallaan ole a priori tai a posteriori -keinoa
rajata vaikkapa tuonpuoleista tai Jumalaa ei-naturalistiseksi. Laajemminkin
voitaisiin ajatella että jos Jumalasta ja tuonpuoleisesta tulisi ahkera
tutkimusohjelma jonka tuloksiin monet muut arvostetut tieteenalat viittaisivat
(ei siis niin että he viittaava ja lainaavat muita vaan toisin päin. Nykyäänhän
joka toinen sofistikoitunut teologi hakee näkemyksilleen tukea selittämällä
miten big bang on yhteensovitettavissa teismin kanssa. Mutta harvoinpa big bang
-tutkijat innolla fysiikan tutkimuksiinsa laittavat miten se jumalahypoteesi auttoi
todistamaan big bangin todelliseksi. Uskonto korkeintaan innoittaa mutta ei
todista.)<br />
<br />
Esimerkiksi Quinen tai Lakatoksen tyylisessä maailmassa tilanne on se, että aloitetaan
mahdollisimman yksinkertaisella käsiteverkolla ja jos jotain omituista tulee toisin
pakottamaan on ontologiaa laajennettava. Ja tämä luo maailman joka on hyvin
erilainen kuin se kreatinistien moittima olkiukko joka jotenkin ”a priori
kieltää Jumalan” tai se filosofistikoitunut teologi joka selittää ”tietoisuuden
erityisluonteesta” jota naturalistit eivät vaan voi hyväksyä
maailmankuvallisista syistä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jopa näin karkea luokitteluero auttaa havaitsemaan
naturalismin sisällä aivan erilaisia ontologioita ja epistemologioita.
Selitysstrategiatkin ovat monisyisempiä eikä se siksi voi olla sellainen
monoliitti jonka voi vaan pyyhkäistä syrjään yksinkertaisella väitelauseella
siitä miten naturalismi jotenkin vaan ei voi tutkia vaikka merkitystä tai
tietoisuutta. </p>
<p class="MsoNormal">Toisin sanoen on aika selvää että yleinen apologeetikkoin ja
muiden hengenmisten suosimat strategiat eivät ole niin tehokkaita hengellisyyden
ja uskonnon erityisluonteen todistajia kuin he itse uskovat. Kenties tässä
syynä on se, että heidän osaamisalueensa on jossain muualla. Teologithan usein
selittävät miten surkea joku Dawkins on kun typistää uskontoa. Mahdollista. Sama
osaamattomuus näyttää tosin koskevan runsasta määrää sofistikoituneeksi
kutsuttua teologiaakin. Koska he typistävät ateistit ja naturalistit jonkinlaisiksi
arkkimaterialisteiksi, jotka lisäksi tekevät nimenomaan sitä sovittavaa
aukkojen naturalismi-strategiaa, on selvää että he eivät oikein osaa käsitellä
naturalismia muuna kuin jonain vastustettavana isona ja pahana monoliittina.
Tämän täytyy olla asiallista koska olen törnännyt vastaaviin kuvauksiin teologien
suusta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Voisinkin tähän loppuun ottaa esille aika tärkeitä
naturalisteja. Erityisesti David Chalmersin. Chalmershan on naturalisti. Ja
hyvin usein Chalmersia käytetään teistisessä kontekstissa koska Chalmers on
luonut argumentteja koskien tietoisuutta. Erityisesti ns. hard problem on hyvin
monesta teististä suorastaan todistus siitä että naturalismi väistämättä ja
välttämättä epäonnistuu tietoisuuden selittämisessä. Parhaimmillaan tämä on
kuitenkin vähän sama mikä tulee vastaan esimerkiksi humen giljotiinin kanssa.
Moni teisti näkee että se on vahva todistus siitä että naturalismi ja tiede ei
voi koskaan selittää moraalia. Mitään siitä. Mutta sitten he unohtavat että
humen giljotiini koskee olemassaoloa ja näin esimerkiksi Jumalan olemassaolosta
tai Jumalan käskyn olemassaolosta ei voisi päätellä mitään asian moraalisuudesta.<br />
<br />
Mutta asia on tavallaan vielä hankalampi teisteille. Chalmersin kohdalla
mieleeni tulee vanha vertauspinta nuoruusaikaani jolloin soluttauduin Jehovan
Todistajiin. Heillä oli evoluutiokriittistä materiaalia jota he kieltäytyivät kutsumasta
kreationismiksi vaikka se oli juuri sitä. Ja tässä he usein lainasivat Gouldia.
Jota he mainostivat evolutionistiksi. Kun kaikki kuitenkin tietävät että Gould
itse arvosti ja rakasti evoluutiota ja dissasi kreationismia oli tavallaan aika
helppoa sherlock-holmes -päätellä että Gouldia joko lainataan pois kontekstista
tai hänen sanomisiaan ei jotenkin muuten ole ymmärretty oikein.<br />
<br />
Chalmers itse on naturalisti. Eikä hän käytä hard problem -argumenttejaan
kumotakseen omaa naturalismiaan. Teistit sovittavat väkisin hänen argumenttiaan
sabluunaan jossa kokemustietoisuus ei voi sopia naturalistiseen maailmaan koska
sitä ei voida tunkea klassiseen materialismiin Chalmersin kuvaamalla tavalla
määritellyssä klassisessa materialismissa. Ja siksi he oikohyppäävät siihen
että teismi voi selittää tietoissuuden ja naturalismi ei. Tässä toki unohtuu
kertoa että miten se teismi sitten sen selittämisen muka oikeasti tekee. Ja
ennen kaikkea se, että jos Chalmersia lukee voi varsin helposti huomata että
hän itse nojaa siihen että kokemustietoisuus ei selity perinteisellä
naturalismilla. Ja hän ei mene Churchlandin tyyliin siihen suuntaan missä
kvalia on itse asiassa ei-olemassaoleva asia. Esimerkiksi Dennetthän kovasti on
lähtenyt tälle linjamalle ja se kertoo että jopa perinteiset materialistit
voivat itse asiassa pelata asian niin että se ei ole heidän näkemyksensä
kumoava asia. Taustaoletteluilla voi tehdä paljon ja jos ne kieltää niin eipä
meillä sitten hirveästi jäisi mitään teologiaakaan sofistikoitselemaan korskeasti
ympäriinsä oman nöyryytensä varjossa egotrippaillen.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Chalmers pitää kokemustietoisuutta olemassaolevana asiana ja
sen vuoksi hän laajentaa sen mikä on naturalistista. Eli vaikka Chalmers onkin
sitä mieltä että kokemustietoisuus on jotain jota ei voi redusoida perinteiseen
materialismiin ja pitää kokemustietoisututa todellisena, niin hän selittää
asian siten että kun tietyt naturalistiset asiat ovat olemassa niin niistä
oikein järjestettynä voi nousta tietoisuus. Ja vaikka teistit usein nauravat ei-havaituille
emergenteille piirteille ja muille asioille joita tässä yhteydessä tekee mieli
sanoa, niin se kuitenkin joka tapauksessa on itse asiassa torjunta teistien mahdottomuusväitteelle.
Mahdottomuusväite kumotaan osoittamalla asia mahdolliseksi. <br />
<br />
Toki tätä voi olla vaikeaa ymmärtää teistin joka käyttää asiakeskustleussa naturalismin
kritiikkiä siten, että tiedemiehetkin tekevät jotain muuta kuin tutkivat
maailmaa. Jolloin naturalismi olisi redusoituvissa paitsi siihen että asiat
olisivat fysikaalisia niin myös siihen miten siinä maailmassa pitää koko ajan
toimia. Itse näen aika oleellisen filosofisen – ja itse asiassa aivan arkisen
ja konkreettisen ja jopa lapselle ilmiselvän – eron siinä että on aika eri asia
uskoa että arjen kaikki asiat ovat tutkittavissa ja sen kanssa että aivan
kaikkea myös tutkii. Jokainen taaperoitsijan vanhempi tietää sen erityisen
vaiheen jossa lapsi yrittää maistaa aivan kaikkea. Ja tässä oppii että aika
moni asia on maistettavissa vaikka niitä ei intona nuolisikaan. Ja jos joku
sanoo että et voi tietää voitko maistaa paskaa tai jäätelöä jos ei sitä koko
ajan maistele niin en tiedä minkälaisia tälläisistä oikein tulisi ajatellakaan
arkisessa elämässä tavallisten ihmisten parissa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>Viitteet:</b></p><p class="MsoNormal">
Panu Raatikainen, <a href="https://core.ac.uk/download/pdf/186332224.pdf">”Se paha naturalismi”</a><br />
Internet Encyclopedia of Philosophy, <a href="https://iep.utm.edu/hard-con/">”The Hard Problem of Consciousness”</a><br />
David Chalmers, ”The Conscious Mind:<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>In
Search of a Fundamental Theory” (1996)<br />
Daniel Dennett, ”Intuition Pumps And Other Tools for Thinking” (2013)<br />
Paul Churchland, ”Reduction, Qualia, and the Direct Introspection of Brain
States” (1985)<br />
Patricia Churchland, <a href="https://patriciachurchland.com/wp-content/uploads/2020/05/1981-Functionalism-Qualia-and-Intentionality.pdf">”Functionalism, Qualia, and Intentionality”</a> <br />
F. J. Varela, ”Neurophenomenology: a methodological remedy for the hard problem”
(1996)<br />Jehovan Todistajat, ”Elämä maan päällä - kehityksen vai
luomisen tulos” (1985)</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-13383360034716599592020-08-31T20:54:00.000+03:002020-08-31T20:54:07.515+03:00Jospa Jeesus onkin neitseellisen syntymän sijaan tullut pullosta?<p> C. S. Lewisin <span style="color: #01ffff;">"Mere Christianity"</span> yrittää argumentoida
niinsanotun Lewisin trilemman kautta. Eli Jeesusta ei saa pitää viisaana
miehenä koska Jeesuksen kannanotot olivat luonteeltaan senlaatuisia että hän olisi
joko hullu, valehtelija tai Jumala. Tämä on, erikoista kyllä, argumentti
nimenomaan sitä maltilliseksi usein nähtyä jeesuskuvaa kohtaan jossa historiallinen
Jeesus olisi jonkinlainen filosofi.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kiehtovaa kyllä, tässä ei ole nostettu oikein kenenkään
parista esiin sitä miten kammottava tämä Lewisin argumentti on nimenomaan
suhteessaan mielenterveyteen. On aika katsoa hullua Jeesusta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Voisin tietenkin ottaa esiin sen miten jossain historian
varrella esimerkiksi neuvostoliitossa oli tärkeää nähdä että Jeesus olisi
paranoidi. Näissä kun nousee juuri sellainen samanlainen ad hominem -asenne
mikä on problemaattista myös C. S. Lewisin näkemyksessä. Jeesus on haluttu
määrittää paranoidiksi jotta hänessä ei olisi viisautta. Joka on hyvin sama
kuin sanoa että Jeesuksessa ei voi olla viisautta jos hän olisi hullu, mikä on
Lewisin argumentin vaatima taustaoletus ; Jos viisas Jeesus voi olla myös
osittain valehtelija tai mielenterveysongelmainen niin trilemma ei eliminoisi
asioita siten miten Lewis argumentoi sen tekevän.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">En tartu myöskään Nietzschen <span style="color: #01ffff;">"Antikristukseen"</span> jossa hän
syyttää Jeesusta hyvinkin pikkumaiseksi ja kypsymättömäksi. En siksi että
Nietzsche on kokemusasiantuntija hulluuteen enkä siksi että en näkisi esimerkiksi
miten Jeesuksen monet käyttäytymiset – sanotaan nyt vaikka eräs rahanvaihtajain
pöydän kaatamisen toteutustapa ja eräs viikunapuun kiroaminen – ovat sen
laatuisia että kristitytkin joutuvat selittämään näiden tekojen vertauskuvallista
arvoa koska sen ulkopuolella näyttää siltä että Jeesuksella olisi känkkäränkkäpäivä
tai hän pitäisi minun vlogia. Juveniiliksi ja lapselliseksi kutsuminen vaan ei
ole kovin argumentatiivisesti ylevää.<br />
<br />
Sen sijaan kerron, että minusta on todellakin aivan uskottavaa nähdä että
Jeesus oli jossain määrin viri. Tämä on jotain joka selittää pari asiaa. Justin
Meggitt onkin kirjoittanut kirjan siitä miten Jeesuksen teloitus on kiinnostava
koska kohteena ei selvästi ollut koko apostolien joukko. Esimerkiksi
Getsemanessa annettu Juudaan suudelma tarvittiin jotta Jeesus ja vain Jeesus
voitaisiin tuomita. Mutta ei muita. Ei edes Pietaria joka heilui teräaseen
kanssa pidätystilanteessa. Roomalaiset olisivat kyllä vain voineet pidättää ja
teloittaa kaikki.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jos Jeesus olisi jotenkin erityisen fanaattinen ja
mielisairas, olisi varsin ymmärrettävää miksi impulssikontrolliaan temppeleissä
ja puiden ääressä menettävä kuumakalle aivan erityisesti otettaisiin talteen.
Samalla selityksen saisi myös se kuuluisa Raamatunkohta joka sanoi että kukaan
ei ole profeetta omalla maallaan. (Joh. 4:44) Ja miten Jeesuksen tunteneet Johanneksen
evankeliumissa niin innolla viittaavat siihen miten Jeesus on järjiltään. (Joh. 10:20)<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mielenterveysongelmat valitettavasti näkyvät lähipiirille ja
on helpompaa olla messias jos on tämänlainen tilanne. Muutenhan me tiedetään
kyllä kulteista että niitä saadaan perustettua paikallisestikin. Jeesuksen
mielenterveysongelmat ovat tässä mielessä uskottava hypoteesi. Sitä ei oikein
voi torjua täysin vaihtoehtona. Lewisin trilemma avaa siis tavallaan tien
siihen että kyllä. Lewis on niin lähellä trilemmansa kanssa ja erehtyy vain
siinä viimeisessä askeleessa. Hulluja kun on paljon enemmän kuin
yliluonnollisia taikamiehiä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mutta ei. En lähtisi siihen että tämä tarkoittaisi että
Jeesusta ei tarvitse kuunnella. Se olisi sama kuin väittäisi että
mielenterveysongelmaisilla ei voisi olla mitään arvokasta sanottavaa. Tämä on
jotain jota irvokkainkaan julistaja-apologeetikko vahvimmissa
Lewis-intoiluissaan ei mene kertomaan esimerkiksi käännytellessään ihmisiä
jotka ovat mielenterveyskuntoutujia. He eivät mene kertomaan
mielenterveysongelmaisille, että sinulla ei voi olla viisautta kun sinulla on
tuo skitsofrenia ja hallusinoit jostain muusta kuin Jeesuksesta ainakin joskus.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> <hr></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Viitteet:<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">C. S. Lewis, <span style="color: #01ffff;">”Mere Christianity” </span>(1952)<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Минц, Я. В.,<span style="color: #01ffff;"> "Иисус Христос — как тип
душевнобольного"</span> (1927) [engl. <span style="color: #01ffff;">”Jesus Christ: A Sample of Mentally Ill”</span>] <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Friedrich Nietzsche,<span style="color: #01ffff;"> ”Der Antichrist: Fluch auf das
Christenthum”</span> (1888) [suom. <span style="color: #01ffff;">”Antikristus”</span>]<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Justin Meggitt,<span style="color: #01ffff;"> ”The Madness of King Jesus: The Real Reasons
for His Execution”</span> (2010)<o:p></o:p></p>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-32989352048293268882020-05-18T21:58:00.001+03:002020-05-18T21:58:11.166+03:00Puhun niin meheviä kuin osaan<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg54mVJFLoObSuaPB2o5hlbsszA-HCS-K9AzZ4JJIkw8JbxWy9RGDbSz3_yq3FO5jtt3WP1zVksnbYTcE5mj8gmB_c462RrV74d4xiOFTTT4iUvf2wiK1p05D7AphrGGDE4mVClemRwMSY/s1600/torppanakeemuslimia.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="766" data-original-width="526" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg54mVJFLoObSuaPB2o5hlbsszA-HCS-K9AzZ4JJIkw8JbxWy9RGDbSz3_yq3FO5jtt3WP1zVksnbYTcE5mj8gmB_c462RrV74d4xiOFTTT4iUvf2wiK1p05D7AphrGGDE4mVClemRwMSY/s200/torppanakeemuslimia.jpg" width="136" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
Minulla on ollut paljon hauskaa ajanvietettä. Esimerkiksi
Torppa oli saanut veteraaniliiton logosta sangen erikoisia mielleyhtymiä joita
hän piti objektiivisena totuutena. Tämänlainen ”suoran havaitsemisen ja
kokemisen” paradigma ei toki yllätä. Sillä Torppa on kuuluisa kreationisti ja
kreationismissa tätä intuitiivisen suoran havaitsemisen periaatetta on tuettu
hyvin vahvasti. Esimerkiksi Douglas Axe korosti intuitiivisuutta hyvin pitkälle.
Logossa nähty musliminainen kertoo aika konkreettisesti siitä miksi tälläinen
intuitio-havaitseminen on tieteellisesti epäpätevää.<br /><br /><br /><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Logon taustaa voisi tietenkin aina valottaa valokuvilla. Vaikkapa
siitä miten vanhassa valokuvassa on musliminaisia rivitolkulla palvomassa
Allahia, Särkisalossa, joulukuussa 1939…<o:p></o:p></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1Yu9gPOWYIMHwS_tvos1ETqXvYy6n8WCcwwQ_hNoRZLbWj7rm-QtpF6kc1ZPM2LFiS6ppexsbPkt0KaVeRD1hEbqeDJo4wGFe2g4e0jau-F3GJsBDh05_4CFNUqhPHgfmaC8SIu9Fh_U/s1600/musliminaisia+palvomassa+allahia+s%25C3%25A4rkisalossa+1939.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="492" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1Yu9gPOWYIMHwS_tvos1ETqXvYy6n8WCcwwQ_hNoRZLbWj7rm-QtpF6kc1ZPM2LFiS6ppexsbPkt0KaVeRD1hEbqeDJo4wGFe2g4e0jau-F3GJsBDh05_4CFNUqhPHgfmaC8SIu9Fh_U/s320/musliminaisia+palvomassa+allahia+s%25C3%25A4rkisalossa+1939.jpg" width="314" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Puhuisin tästä enemmänkin, mutta sitten<a href="https://youtu.be/KyUfSZHCMiQ"> kaverini oli vähäntuohtunut youtubessa</a>. Ihmsiet olivat olleet epäreiluja ja puhuneet pahaa
ihmisen selän takana. Ja että aikuisten tulisi tietää mikä on hyvää ja pahaa ja
miten kunnioittaa. Ja siksi on raskasta kertoa asioita kuin tyhmille tahi
alaikäisille.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Itselleni on hyvin mielenkiintoista miten itse tykkään
selittää asioita kuin itselleni. Eli aika tiiviisti. Koska minulle rakkaus,
välittäminen ja huolenpito eivät ole helppoja. Siksi päätin siirtää huomioni
Torpasta muualle. Toisin sanoen en voi vain juoruta Torpasta mehevää juttua vaan
on mietittävä myös esimerkiksi sitä, onko tämä hupaisa aktio myös moraalisesti
kyseenalaista. Ja laajemmin. Miten suhtautua juoruilun kanssa kaikkiin sellaisiin
ihmisiin, joiden oikeanlaisella kohtelulla on väliä. Ketkä kaikki vai peräti
aivan kaikki tämä joukko sitten sisäänsä kattaakin.<br /><br /><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Ensin onkin hyvä määritellä vähän sitä mitä juoruilu on.<a href="http://link.springer.com/article/10.1007/s10677-017-9809-y">Mark Alfano onkin määritellyt juoruilua filosofisesti</a>. Tässä hän korostaa sitä,
että vaikka juoruajat tavallisesti keskustelevat selän takana niin siitä huolimatta
juoruilussa on aina mukana kolme toimijaa. On puhuja, kuulija ja subjekti.
Tässä mielessä on hyvä huomata että puhujalla on suhde subjektiin ja puhuja on
aktiviteetissa kuulijan kanssa. Mutta subjekti itse ei ole aktiivisesti
vuorovaikutuksessa mukana.<br /><br /><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Tietenkin mikä tahansa kolmannesta osapuolesta puhuminen ei
ole juoruilua. Juoruilussa käsitellään Alfanon mehukkuuden tematiikkaa. Juorussa
on oltava mehukkuutta. Tämä korostaa sitä että juoru on ehdottomasti parempi
juoru jos se on (1) uutta tietoa ja (2) koskee jotain normirikettä. <br /><br />Näitä
normirikkeitä sitten voi olla joko (1) rike puhujan ja kuulijan – tai ainakin
puhujan olettaman kuulijan – moraalin kanssa. Tai sitten rike on (2) subjektin
omaa kaksinaamaisuutta, jolloin puhutaan siitä mikä itselleni on kognitiivisen
uskontotieteen puolelta tuttu niinsanottuna strategisena tietona. Tai
arkikielisesti noloina salaisuuksina. Liha minun jääkaapissani ei ole strategista
tietoa vaan lähinnä kertomus ruokahaluttomuudestani, mutta liha vegaaniutta
korostavan vasemmistolaisen ideologin jääkaapissa on. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Moraalirikkeet, niin sisäiset kuin ulkoisetkin voidaan
lokeroida sitten hyvin monella tavalla. Rike voi olla moraalinen, laillinen,
kulttuurinen tai esteettinen. Siksi esimerkiksi se, kun ala-asteella minun
pottatukkani aikaansai porua, voidaan sanoa että silloin kun olin paikalla ja
tästä esteettisesti rikkeestä lälläteltiin, niin kyseessä oli kiusaaminen. Silloin
kun siitä puhuttiin silloin kun olin poissa tai minun luultiin olevan poissa, kyseessä
oli juoruilu. Erityisen vahvasti silloin kun sitä tehtiin heti sen jälkeen kun
tukkani oli juuri leikattu kotona, budjettisyistä.<br /><br /><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Ensiksi itse olen tavannut erottaa huhut juoruista. Sillä minun
intuitioissa juorussa on kysymys pienimuotoisemmasta ilmiöstä. Juoruilu liittyy
sosiaalisene peliin jossa juoruajalla on jonkinlainen yhteisöllinen sidos sekä
juorukerhoon että juoruttavaan. Huhut taas ovat laajemmin levinneitä. Niissä on
kysymys laajemmasta asiasta. Tämän vlogauksen kannalta tätä eroa ei ole
kuitenkaan relevanttia tehdä ja voidaankin sanoa että Alfanon määritteissä huhu
on juoruamisen yksi alatyyppi. Näin käy usein kun näkökulma valitaan. Kun
peruskäsite määritellään, niin se vaikuttaa esimerkiksi siihen onko juoru ja
huhu irrallisia vai sama asia. Ja näiden kanssa koherenttius on tärkeää. Muuten
syntyy virheitä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Tämä määrittelytapa korostaa sitä että on tavallaan vaikeaa nähdä suoraan miksi
juoruilu on niin paha asia. Itse asiassa aiheenahan on subkektin moraalinen
puute. Ja usein tässä korostuu sekin että juoru ei ole aina määritelmällisesti
valehtelua. Väärän tiedon kohdalla on tietenkin helppo korostaa valehtelun
huonoutta. Mutta todelliset asiat – kuten se minun kammottava pottatukkani –
voivat olla ihan empiirinen silmämunia polttavan konkreettinen tosiasia.<br /><br /><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Ja tämä korostaa sitä miten moni on nähnyt metoota juoruakkain
pahanpuhumisena eli juoruiluna. Metooseen mukaan ottaneet ovat nähneet tämän
muiden moraalisten ongelmien esiintuomisena, tiedottamisena, jopa
journalistiikkana. (Itse asiassa uutisten ja journalistiikan yhteys juoruiluun
onkin tuon annetun määrittelyn kanssa aina aika lähellä. Mikä korostaa sitä
että juoruilulle voi nähdä eettisesti perusteltua ydintä.) Metoo on ollut
varoittavaa, jolloin subjekti onkin moraalisesti kyseenalainen vainoaja. Kuitenkin
metookritiikissä näkee miten monet näkevät että oikeat vainoajat ovat nämä
juorupuhujat jotka hakevat kollektiivisen massan piinatakseen seksuaalisia häiritsijöitä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Tässä kenties vahviten nousee esiin juoruilun vaikea suhde
tosiasioihin. Karkeasti sanoen jos jutun kertoja uskoo että juttu on
luotettava, tosi ja mehukas, hän ajattelee että se on journalistiikkaa. Jos
joku ei pidä juttua totena hän näkee sen valehteluna. Ja suhtautuminen muuttuu
tämän mukana. Juorut ovatkin äärimmäisen hankalia juuri siksi että se on
sananvapauden ja tiedottamisen tai tiedottamisksi väittämisen aktio. Juoru ei
koskaan tunnusta olevansa valehtelua. Mikä tekee siitä tavallaan aika
tavallista todenpuhumista että valehtelua. Konteksti ja sosiaalinen interaktio
ja intentiot ovat tärkeitä. Samoin kuin lausumien totuudellisuus.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Miksi juoruilua sitten pidetään pahana? Itsekin olen
pyrkinyt siihen että juoruamisen sijaan haukun. Eli puhun ihmisistä avoimesti
pahaa sellaisella tavalla, että he itse ovat paikalla tai voivat tietää siitä.
Tämä on mukana siinäkin, että en yleesä poista tuotoksiani muuta kuin
julkaisutahojen suosittelujen jälkeen. Syynä on se, että ajatus itseen
kohdistuvasta paskamyrskystä hillitsee muuten hillitöntä mieltäni ja moraalisia
närkästymisiäni. Sillä pidän moraalisessa närkästyksessä tehtyjä pikatuomioita
ongelmallisena. Eli pidän juoruamista ongelmallisena.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Juoruilun ongelma on tavallaan se, että siinä on
epäsymmetristä informaationkäsittelyä. Kertoja konstruoi tapahtumaa aika
yksinvaltaisesti ja moraalinen kontekstikin konstruoidaan kertojan ja kuulijan
välillä. Subjekti taas ei saa esitettyä omaa kantaansa asiaan tai välttämättä
edes tiedä että jotain pahaa puhutaan. Tämä johtaa episteemisiin ongelmiin
joissa kertojan intentiot ja arviot vaikuttavat tilannekuvaukseen liiaksi.
Kuulijan moraalinen närkästyskin saattaa värittää tulkintaa jälkikäteen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Filosofi voisi nähdä tässä mielenkiintoisen tilanteen. Kun
joku puhuja kertoo juorun jostakusta, hän asettaa toisen moraalisen hahmon
tulilijjalle. Ja kun katsotaan juoruilua käytännössä, niin hyvin usein se ei
jää tilannekuvaukseksi. Esimerkiksi jos joku kertoo juorun siitä, että joku
valehtelee, tästä luodaan hyvin helposti yleiskuva jossa valeen kertoja onkin
valehtelija. Tässä kohden puhutaan attribuutiovirheestä; Tässä moraalisesti
kyseenalaisissa tilanteissa toisten ihmisten tekemiset nähdään liiaksi
sisäisistä syistä johtuviksi ja omaa käyttäytymistä selitetään liikaa
tilanteesta johtuvaksi. Me teemme väärin olosuhteiden pakosta mutta muut ovat
pahoja. Siksi minäkin vaan teen mokia ja asiavirheitä ja liian nopeita
johtopäätöksiä mutta Torppa on idiootti. Toki tässä tulkinnassa on huomioitava
myös sellaisia asioita kuin erehtymisen frekvenssi. Mutta se ei ole tämän vlogauksen
aihe. Paitsi jos oikeasti tämä frekvenssi on puhtaasti vain minun kokemani
tulkinta tilanteesta. Joka sitten johtuisi nimenomaan attribuutiovirheestä. Kiehtovaa
onkin että attribuutiovirhe voi tapahtua vaikka juoru on totuudenmukainen. Jos
joku on valehdellut ja tästä kertotaan tosi juttu saattaa lopputulos olla tosi
valheita kun tyyppi leimataan valehtelijaksi vain siksi että hän on joskus
jossain tilanteessa valehdellut.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Myös aiemmin mainitsemani seikat vaikuttavat. Erityisesti
jos ollaan moralisteja kristilliseen tyyliin, on usein niin että henkilöä ei
tuomita hänen omien arvojensa ja niiden mukaan seisomisen mukaan vaan
viitekehys on se, että koska kristinusko pitää sitä syntinä on se syy tuomita
nämä synnintekijät. Tämänlaiset tuomitsemiset on hyvin helppoa nähdä muissa
kulttuureissa ja hyvin vaikea nähdä omissaan. Ja siksi on helppoa nähdä että
islamilainen kunniakulttuuri vakavine seuraamuksineen on huolestuttavaa kun siellä
juoruttu avioliiton ulkopuolinen suhde voi johtaa juorun kohteena olevan naisen
sortoon. Mutta vaikeaa nähdä sitä siinä kun maallinen kaveri naureskelee miten
joku näkee huntumuslimeja joka paikassa ja miten tämä on vain sitä mitä
Torpalta nyt voi odottaakin. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Kulttuuri sävyttää ja sen kanssa – ja ilmankin – ihmiset helposti
korruptoivat nimenomaan sen mitä fakta tarkoittaa. Aivan kuten fakta on että
veteraaniliiton logo näyttää tietyltä voidaan tulkita huntumuslimiksi tavallaan
ymmärrettävällä tavalla, moni antaa juorulle mielipiteidensä kautta tuomioarvoa
jossa totuus mutiloituu tai muuttuu faktankertomisen sijaan vaikka
kansankiihotukseksi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Tässä yhteydessä kertojan asenteet ja maailmankuva
vaikuttavat. Ja sen lisäksi karisma. Kun joku kertoo juorun hän tavallaan
asettaa sosiaalisessa kontekstissa oman arvovaltansa panokseksi kun hän kuvaa mitä
subjekti on tehnyt - tai attribuutiovirheen läsnäollessa mukamas on. Tässä
kuulijan on hyvin helppoa tehdä arvioi ei-episteemisin, ei tiedollisin, syin.
Juoruajaan uskotaan vaikka siksi että kertoja on kaveri eikä ole hyvä epäillä omaa
aatetoveria tai mitä tahansa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toki juorun sisältämä tieto on muutenkin hankalaa. Kun joku
juoruaa hän usein jatkokertoo tarinaa. Ei tarvinne kertoa rikkinäisestä puhelimesta
jotta tajuaa miten tämä vaikuttaa iteratiivisena osana prosessia. Pienetkin
virheet kertautuvat ja kasautuvat, etenkin jos ne tekevät juorusta
mehukkaamman. Flirttailu firman juhlissa saattaa helpostikin paisua
kännipanoksi nopeammin kuin erektioni, ja leviää nopeammin kin erektioni alkaminen
johtaa ejakulaatioon. ; Juoruissa ongelmana on se, että väärin saatu tai huono
tieto leviää luottamuksen ja sosiaalisuuden kautta. Totuus on tavallaan
irrelevanttia juuri sen vuoksi että totuus on vain sivutuote, juoruhan ei
määritelmällisesti ole tosi ja hyvin perusteltu uskomus. Perusteet on usein
sitä että se tyyppi sen kertoi ja totuus on se mitä tarinassa kulloinkin
eteenpäin jaetaan.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Rikkinäinen puhelin ei vaadi edes pahoja intentioita. Jopa
väärin kuultu sana voi muuttaa merkitystä oleellisesti. Jos joku kertoo bileissä
haluavansa liksaa saattaa joku kuulla hänen haluavan liisaa. Ja viimeistään
seuraava kertoja tajuaa että haluaminen on seksuaalista.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Eli toisin sanoen juoruilu on hyvin usein motivoitunut joko
ilkeämielisellä halulla vahingoittaa jotakuta tai sitten se on altruistista ja
tavoitteena on auttaa muita, esimerkiksi varoittaa vaarallisesta
roolipelaaja-saatananpalvojasta joka pian turmelee nuorenne piikittämään
kannabista. Ja usein näiden kuuleminen
voi synnyttää moraalisen närkästyksen kautta ilkeämielistä halua vahingoittaa
jotakuta. Ilkeys ja altruismi eivät näissä asioissa ole toisiaan poissulkevia.
Niillä on kuitenkin sekä arvoja ja arvomaailmaa viestivä puoli joka voi
yhdistyä siihen että ihmisistä paljastetaan tietoja. Journalismi on tavallaan
juoruilua joka on tehty oikein, eli on tarkistettu että subjektia koskevat väitteet
ovat tosia ja vältetään kieltä ja lausuntoja joissa on tai jotka lietsovat
attribuutiovirheitä.</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Tässä mielessä on tavallaan helppoa ymmärtää vaihtoehtojournalismin
suurin ongelma. Se on astenteellista ja kertojilla on juoruilijoiden motivaatio. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Esimerkiksi MV:ssä ja Finleaksissa satunnainen henkilö voi kirjoittaa
sivustolle keksimänsä jutun, jos ylläpito sen hyväksyy. Käytännössä kenen
tahansa sepittämä teksti kelpaa, kunhan se noudattaa julkaisun linjaa. Asiaa
pidetään uskottavana koska kukaan ei ole todistanut sitä vääräksi ja uskottava
koska pahan puhuminen tietysti vihatusta ihmisryhmästä on uskottavaa ja sitä
mitä odottaakin. Moni ihmetteleekin miten se voi olla valemedia jos se kertoo
juuri niitä asioita joita tyyppi pitää uskottavana ja mitä hän haluaakin
kuulla. Juorun filosofia auttaa ymmärtämään miksi asia on tismalleen näin. Juorujen
ongelmapiirre auttaa ymmärtämään sitäkin miksi juorun kohde on usein hankalassa
tilanteessa jos hän joutuu osoittamaan syyttömyytensä ennen kuin juoruilu
lopetetaan. Oikeusvaltion johtava rikosoikeudellinen periaate on
syyttömyysolettama. Se tarkoittaa sitä, että jokaista pidetään syyttömänä
siihen asti, kunnes hänet oikeudessa todetaan syylliseksi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Oikein tekeminen on kuitenkin vaikeaa ja usein juoruilua
tehdään vailla evidenssiä suullisesti ja privaatisti niin että subjekti ei voi
puolustaa itseään edes silloin kun faktat olisivat subjektin puolella. Tämä
yhden osapuolen ignoranssi tilanteesta johtaa hämäriin mainekatoihin. Ja
lisäongelma tässä on siinäkin että jos moraalikato on todellinen, on
juoruilussa sellainenkin huono piirre että jos subjekti ei kuule siitä niin hän
ei välttämättä tiedä että hänen tulisi korjata jotain. Ja toisaalta vaikka moraalikato
ei olisi vilpitöntä – kuten se joskus on vilpitöntä ja vahingossa tehtyä tilannesokeutta
tai vastaavaa – niin niin kauan kuin subjekti ei tiedä juoruilusta hänellä ei
ole sosiaalilsen paineen tuomaa intoa tehdä muutoksia. Metoo ja maalitus onkin
tavallaan juoruilua joka tehdään siten<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>että tehdään tiedotetuksi juoruilusta myös subjektille. Jolloin se
tietenkin määritelmällisesti lakkaa olemasta juoruilua. Mutta on sille
äärimmäisen lähisukuista kuitenkin.</div>
<br />Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-52277177943970943332020-03-24T17:36:00.002+02:002020-03-24T17:36:58.734+02:00Ihan oikeenlaista kemiaa ja muita naturalistisia alojaOlipa sitten mitä tahansa mieltä mannapuurosta ja mansikasta
niin kemia on hyvin tärkeä luonnontieteenala, jolla on sekä käytännön
sovelluksia että tutkimusta. Silti kemian filosofia on hyvin marginaalista ; Ja
peräti kahdella tasolla ; Akateemisella tasolla kemian filosofia on hyvin pienimuotoista.
Ja tästä suurin osa ei kiinnosta maallikoita tai populaaritieteen soveltamista.
Esimerkiksi sain kuulla, että Joachim Schummerin oli arvioinut että mukaan
kemiaa tutkitaan noin kymmenen kertaa enemmän kuin geotieteitä ja 20 kertaa
enemmän kuin matematiikkaa. Schummer on samalla ihmetellyt kemian filosofian
vähyyttä.<br />
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys. Sillä periaatteessa
kemia on aika lähellä fysiikkaa. Josta taas tehdään aika paljon filosofiaa. Ja
toisaalta jos katsoo Stanford Encyclopedia of Philosophya siellä oleva
historiikki näyttää että Aristoteleen ajan filosofia oli aika lähellä kemiaa.
Itse asiassa on kiinnstavaa miten varhainen elementtien kautta ajateltu maailmankuva
nojasi vahvasti siihen että maailmaa nähtiin tulen, veden, maan ja ilman
kautta. Ja näissä on selvästi jotain joka huutaa sitä miten vasta myöhemmin
fysiikka ja kemia ovat erkaantuneet toisistaan niin että tuli voitaisiin liittää
fysiikkaan kun taas vesi kemiaan.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Toisaalta on hyvä muistaa että alkemia on eräänlaista ”kemian
pseudotiedettä” ja siihen liittyneet lataukset vihjaavat siitä että kemialla
olisi paljon höyryämispotentiaaliakin. Joka taas tuppaa usein tuottamaan
sivutuotteenaan paljon filosofiaa. Tämä on tavallaan tärkeä muistutus siitä
että esimerkiksi biologiassa evoluutioteoria herättää paljon filosofiaa ja
samoin suhteellisuusteoria on viehättänyt useita. Mutta samaa intoa ei näy
kemian kohdalla.<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Eräät selittivät että syynä on se, että kemia on
normaalitieteen tilassa ja oikeasti paradigmanmuutokset lietsovat eniten
keskustelua. Tämä on varmasti osittain kiinnostava näkökulma jossa on jotain
oleellista. Mutta samanaikaisesti on muistettava että viime aikoina monet ovat
valittaneet siitä että fysiikka on ongelmissa kun sitä kuvaavat vakiintuneeseen
paradigmaan kuulumisen ominaisuudet. Eli ajatellaan että fysiikka olisi
rappiossa koska se on normaalitiedettä ja tämä lisää filosofista keskustelua.
Toisaalta taas evoluutioteoria on vielä pahemmassa tilassa koska sen
kannattajat heittävät usein sloganeita malliin biologiassa mikään ei ole
järkevää ilman evoluutioteoriaa ja sen vastustajat moittivat että evoluutio on
dogmaattista koska se on ”ainut peli kaupungissa”. Joka taas on äärimmäisen
normaalitieteessä olemisen merkki. Jos on vain paradigman sisäistä tutkimusta
niin sehän se vasta olisikin normaalitieteen tila.<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kun nostin asiaa vähän esiin sellaisten parissa jotka ns.
vastustavat naturalismia yleisesti ja evoluutioteoriaa erityisesti he nostivat
selvästi tässä esiin kontrastia biologian ja kemian välille. Tässä he
selittävät että kemiassa ei ole filosofiaa koska kemia ei sisällä
käsienheiluttelua vaan on matemaattista. Tämä on toki monellakin tavalla
erikoinen näkökulma koska ainakin itselleni selvää on että evoluutiota on hyvin
vaikeaa ellei mahdotonta kunnolla ymmärtää ilman kaavoja. Tämä voi toki sotkea
monia koska he lukevat evoluutioteoriasta lähinnä koulukirjoja tai tiedettä
popularisoivia juttuja. Ja niissä käy vähän kuten Stephen Hawkingin <span style="color: cyan;">”Ajan lyhyessä
historiassa”</span> jossa hän toteaa että jokainen kaava kirjassa puolittaa
myyntiluvut.<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Populaatiogenetiikka on täynnä kaavoja. Ja heitän, että myös
Ohtan kaavat ovat tärkeitä kun mietitään neutraaliteoriaa. Siis
evoluutioteorian sellaista suuntausta josta eniten pidän. Moni ajattelee että
neutraaliteoria olisi jotenkin kaikista eniten käsiäheiluttavaa kun se ei ole
yhtä eksaktilta vaikuttavaa mielikuvissa kuin adaptaatiot jotka ovat jotenkin
siistejä ja selkeitä ja moni ymmärtää ne säännönmukaisiksi. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Mutta asia on vielä ongelmallisempi kun huomataan että eksaktius
ja käsienheiluttelu ei itse asiassa ole kovinkaan hyvä selitysmalli koska
fysiikka on tunnetusti hyvin kaavapitoista. Suhteellisuusteoriaa käsitellään
siististi kaavamuodossa ja se on silti hyvin keskusteltu filosofiassa.
Säieteorioita moititaan usein evoluutiokriittisissäkin porukoissa vaikka se koostuu
lähinnä matemaattisista konstrukteista. Ja matematiikka on itsessään eksaktia
mutta silti siinä on filosofiaa – ja vielä enemmän sen ympärillä pyörii
valtavasti filosofiaa joka kontekstoi sitä mitä matematiikka sitten tarkoittaa
joka on eräänlaista metasuhtautumista ja merkityksenlatausta matematiikkaan.<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mutta näkisin että nämä puuskahtelut kertovat jotain
asenteista. Kemiaa pidetään ”konkreettisena”. Ja tärkeä kysymys tähän on ”miksi”.
Itse näkisin että takana on se mikä näissä on aika usein. Tosiasiassa suuri osa
naturalisminkritiikistä ei ole oikeaa ja rehellistä naturalismin kritiikkiä.
Vaan valikoivaa kritiikkiä. Kemian filosofiaa ei ole koska kukaan ei maailmankuvista
haasta kemian filosofiaa esimerkiksi atomiopista. Kemian ei tarvitse
puolustautua mitään hyökkäystä vastaan. Siitä kiinnostuneet saavat vain
rauhassa tutkia.<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Naturalismin kritiikissä huomattavaa on, että olipa sitten
akateeminen ja sofistikoitunut teologi, apologeettis-saivarteleva kristitty tai
kreationisti niin heitä yhdistää se, että he korostavat että uskonnon ja
luonnontieteen välillä ei ole konfliktia. Mutta sitten he selittävät
seuraavaksi että uskonnon ja naturalismin välillä on konflikti. Ja että he samanaikaisesti
puolustavat, kannattavat ja arvostavat luonnontieteellistä ajattelua ja
tiedettä. Mutta vastustavat naturalismia. Valitettavasti heiltä puuttuu selkeä
ja kunnolla määritelty tapa erottaa nämä kaksi toisistaan.<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tätä epämääräisyyttä ja epätäsmällisyyttä käytetään
kätevästi. Naturalisminkritiikissä voidaan täysin huutaa siitä miten
luonnontieteessä on aina selittämättömiä taustaoletuksia jotka tekevät asioista
MAAILMANKUVALLISIA. Ja että tämä on ohittamatonta ja
skientisti-naturalisti-tiedeustkovat ovat kauheita kun eivät tunnusta tätä
ilmiselvyyttä. Mutta tämä maailmankuvallisuuden väistämättömyys lakkaa sitten
olemasta esimerkiksi kemiassa jossa asiat ovatkin ”konkreettisia”, ”pragmaattisia”
ja sellaisia että ”ne eivät sisällä tai salli mitään käsienheilutteluja”. Joka
vaatii sen että tosiasiassa positivismin ongelmat eivät olisikaan mitenkään
kiertämättömiä ja ohittamattomia.<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Siksi onkin kiinnostavaa huomata miten sofistikoituneessakin
teologiassa on kiinnostavaa miten kreationisteilta tuttu logiikka toimii. Mutta
rajat ovat hieman eri kohdissa ja teorioissa. Esimerkiksi Junkkaala mielellään
selittää miten evoluutioteoria on yhteensopiva kristillisen ajattelun kanssa.
Mutta kun hän siirtyy vastustamaan ateismia ja tiedeuskoa niin siinä vaiheessa
keskustelu muuttuu filosofisesti sellaiseksi että se voisi saman tien tulla
joltain nuoren maan kreationistilta. Itse asiassa rajanvetelyt ovat kiinnostavia
ja on hauskaa nähdä vaikka miten William Lane Craig moittii
evoluutiodenialisteja siitä että he ovat naurettavia. Mutta samanaikaisesti hän
itse on suhteellisuusteoriadenialisti. Ja tarkemmin katsoen hänen näkemyksensä
evoluutiostakin ovat sellaisia että aika oikeaoppinen täytyy olla jos sitä pitää
ihan eri asiana kuin kreationismia.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Ja tavallaan tämä avaa jännittäviä asioita. Kreationistit
ovat jo pitkään jakaneet tieteitä operationaalisiin tieteisiin ja
historiallisiin tieteisiin. Ja näissä filosofioissa he näkevät että ne ongelmat
jotka koskevat kaikkia induktioita - joka on se positivismin metafysiikattomaksi
saamisen ylitsepääsemätön filosofinen ongelma – eivät oikeasti koskekaan
kaikkia induktioita vaan pelkästään niitä induktioita jotka heijastuvat aikaan.
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Taustalla on ajatus että ihminen positiivisesti verifioisi
aivan onnistuneesti konkreettisia esineitä. Ja siksi insinöörit eivät
tarvitsisi filosofiaa. Tässä mallissa olisi itse asiassa aivan järkevää että
kemian filosofiaa ei tarvittaisi koska se olisi operationaalista tiedettä. Kun
taas fysiikassa on usein se, että esimerkiksi suhteellisuusteoriaa sovelletaan paitsi
GPS -teknologiassa niin myös maailmanhistorian selittämisessä ja tätä kautta
sillä on vaikutusta esimerkiksi siihen kun keskustellaan universumin alusta
joka nähdään teologien areenaksi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Toki tässä tulee pumpattua esiin esimerkin kautta se oikea
ongelma; Jos teen kellon väitän että kello toimii huomannakin ja tämä laajentaa
sen historiaan. Samoin jos meillä on geenitestit niin se mikä voi olla
teknologinen biologisen äitiyden ja isyyden testi muuttuukin laajemmaksi sukulaisuuden
testaamiseksi ja tätä kautta isovanhempienkin biologinen yhteys voitaisiin
varmistaa samalla testillä. Jolloin kysymys on ”monenteenko sukupolveen on
mentävä jotta yhteyksiä ei saisi nähdä”. Kysymys on merkittävä koska
samanlaisuuksista tehtävät evoluutiopuiden taustalogiikka nojaa samaan
matematiikkaan kuin lähisukulaisuudenkin selvittäminen geenitestillä.
Kreationisti voisi sanoa että geenitesti on validi kun tutkitaan baramiinin tai
perusryhmän sisällä. Mutta sitten kun ruvetaan geenitestein katsoamaan missä ne
rajat menevät ja niitä ei selkeästi löydy niin vastaus on se, että Jumala
käyttää samanlaisia koodeja samanlaisissa ominaisuuksissa ja siksi geenistesteissä
ei löydetä selviä rajoja joissa ne lakkaisivat toimimasta. (Itse näen että jos
kaikilla perusryhmillä olisi aivan erilainen tapa koodata perimänsä niin se
olisi aika hyvä todiste siitä että ne eivät jakaisi yhteistä kantamuotoa. Ts.
makroevoluutio olisi falsifioitavissa.)<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Suhteellisuusteoria on fysiikkaa koskeva teoria ja on vaikeaa
sanoa miten aikadilaation käyttö GPS:ssässä olisi jotenkin erilaista kuin sen
saman fysikaalisen kaavan käyttäminen maailmanhistorian selvittäisessä. Ja
miten klassinen fysiikka joka tutkii sitä missä taivaankappaleet ovat vuoden
päästä eroaa siitä että mietitään missä ne olivat sata vuotta sitten, tuhannen vuoden
kuluttua tai miljoona vuotta sitten.<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ja sanonkin asian tavallaan suoraan. Tiede, totuus ja
filosofia sellaisenaan eivät ole mitään konstrukteja. Mutta se mitä tutkitaan
milloinkin on kaikkea muuta. Mielenkiinto ei kohdistu satunnaisiin asioihin. Kemialla
ei ole uskonnollista eikä metafyysistä auraa. Ja tämä ei oikeastaan johdu
kemiasta vaan teologiasta. Kemian suhde aikaan on varmasti oleellinen asia.
Kristillisessä kulttuurissa on tietynlainen aikakäsitys.<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ja asia pahenee mieltymyksistä ja keskustelukonventioista. Sekä
populaarikulttuurissa että naturalismia tunnustavassa tiedemaailmassa fysiikka
ja tähtitiede liitetään maailman perimmäistä luonnetta koskeviin kysymyksiin.
Biologia puolestaan selittää ihmisen ja ylipäätään elämän alkuperän. Moni ajattelee,
että kemia putoaa väliin: se ei selitä kunnolla kumpaakaan. Mutta oikeasti jos
me mietimme sitä kaikista repivintä kysymystä biologiasta ja alkuperästä niin
vastaan tulee välittömästi se, että oikeastaan evoluutio voi alkaa vasta
ensimmäisestä elävästä ja siksi elämän synnyn selittäminen putoaa jämäkästi
kemian valtakuntaan. Kemian filosofia on tätä kautta hyvinkin potentiaalisesti
verevää. Mutta koska uskontoa ei puousteta kemiakritiikillä tai kemian ei nähdä
antavan tilaa ateismille tai uhkaavan uskontoa se ei ole kiinnostava
keskustelunaihe edes silloin kuin se olisi. Sillä keskustelu derailataan asiaan
liittymättömien evoluutioteorian kannattajien suuntaan. Tässä käytetään usein
argumenttina retorisen tason tarkastelua jossa ei mietitä mitä asiat tarkoittavat
vaan pelkkiä sanavartaloita. Eli kun puhutaan elämän kemiallisesta perustasta
ruvetaan puhumaan kemiallisesta evoluutiosta. Joka sitten suunntataan biologien
kimppuun.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Tämä muistuttaa siitä että esillä on tavallaan se, että kemiaa vastaan ei käydä
koska kukaan ei koe kemian olevan ”uhka uskonnolle” tai ”toimivan uskonnonkorvikkeena”
tai ”menevän teologian kysymyksiin mestaroimaan ulkopuolisena”. Joissa kaikissa
korostuu se, että kemiaa ei käytetä uskontokritiikissä tai uskontokriittisessä
filosofiassa, se ei myöskään vastaa sellaisiin kysymyksiin joita uskonto on
ominut. Tämä muistuttaa siitä että tosiasiassa ne loogisen positivismin
ongelmat koskevat kaikkea missä on induktioita – siis myös kemiallisia kaavoja
jotka ovat, no, kaavoja, joissa yksittäisistä havainnoista yleistetään
kemiallisia toimintaperiaatteita joita yleistetään esimerkiksi siihen että ”kun
laitat asian A ja B yhteen näissä suhdeluvuissa, tapahtuu C”. Joka on induktio
joka yleistää suoraan havaitun ulkopuolelle, esimerkiksi ennustaen räjähdyksiä
joita ei ole vielä edes tapahtunut.<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kokonaan oma probleemansa on, miten paljon
maailmankatsomuksellista latausta luonnontieteen tuloksiin pitäisi liittää, ja
missä määrin katsomukselliset ennakkokäsitykset – kuten teismi – itse asiassa
ohjaavat havaintojen tulkintaa. ; Naturalismin vihaaminen samalla kun rajaa
luonnontieteet hyväksi asiaksi ja uskonnon synnyttämäksi hienoksi innovaatioksi
josta pitää kiittää uskontoa on kiehtova. Koska naturalismi on käytännössä
uskovaisille vain luonnontiedettä ”sovellettuna liian pitkälle”. Ja siihen mikä
on liian pitkälle menoa ei ole koskaan oikeastaan annettu mitään sen
eksaktimpaa kuin että ”tunnistan kerettiläisen kun näen sellaisen”. ; Siksi jos
kemia on normaalitieteen tilassa se on hyvä syy ”pitää pragmaattinen ja hyvin
tiedeyhteisön kannattama teoria pois filosofioinneista kun ei se mitään
haihatteluja tarvitse”. Mutta jos biologiassa on paradigma niin se pitää problematisoida
koska se on ”dogmaattinen ainut peli kaupungissa”. Tosiasiassa halu vastustaa
on tärkeämpi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Tähän esseeseen tieteisuskon syvällinen kritiikki ei
kuitenkaan kuulu. Olennaista on yksinkertaisesti vallitseva asiantila. Suuri
joukko ihmisiä yhteiskunnan kaikissa kerroksissa todella ajattelee, huonommin
tai paremmin perustein, että fysiikan tutkimustulokset aivan oikeasti jotenkin
mukamas mestaroivat liikaa ja vastaavat ”perimmäisen metafyysisen totuuksiin
maailmasta” liiallisesti mutta kemiassa ei ole mitään ongelmaa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Kristinuskon ”suuret kysymykset”. Suuret kysymykset siis
eivät ole sellaisenaan mikään konsepti. On vain kysymyksiä joihin ladataan
erilaisia pömpöösejä arvoja ja arvostuksia. Ne ovat mieltymyksiä siitä että ”tämä
kysymys on tärkeä”. Ja nämä ovat äärimmäisen maailmankuvallisia. 2+2 on totta.
Ja vaikka kuulisimme että tuonpuoleinen ja Jeesus olisi totta, niin ei se
sellaisenaan ole mikään ”suuri totuus” ilman jotain maailmankuvallista
painotusta. Kemiaan liittyvät kysymykset eivät ole suuria kysymyksiä koska
Raamatussa ei ole kannanottoja jotka joku kokisi uhkaavaksi. Evoluution ”naturalismi”
ei ole itsessään törkeää. Sen tekee törkeäksi se, että osalla on kristillisessä
teologiassa tulkintoja Mooseksen ensimmäiseen kirjaan. Jossa satutaan puhumaan
eläinkunnnan ja ihmisen alkuperästä ja synnystä. Ja tietenkin eläimienkin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Naturalismin "törkeys" ei ole naturalismissa vaan siinä uskonnossa
joka vallitsee ympäröivässä yhteiskunnassa. Ja siinä mitä tämä määrää omaksi peliareenakseen jonne mestaroiminen "loukkaa sitä". Toisin sanoen kiista syntyy uskonnon dogman kautta. <br /><br />Tämä on sinänsä valaisevaa koska
tavallaan jos ei olisi kulttuurista uskontokonseptia instituutioineen ei
ateismissa olisi mitään mieltä sellaisenaan. Ei edes tarvittaisi mitään
ateismin konseptia kun ei olisi mitään teistejäkään. Jos asia ei edes tule
mieleen tai ole kenestäkään olemassa ei ole järkeä ruveta nojaamaan sen varaan.
Olemattomista asioista luodaan listoja vain jos nämä olemattomat asiat ovat
jotenkin kannatettuja ja vaikuttavat tätä kautta kulttuurissa.<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Siksi onkin kiinnostavaa huomata että teknologiassakin jos
joku tuottaa autotekniikkaa tai tietotekniikkaa ne kiinnostavat ihmisiä
sellaisenaan. Mutta näistä ei tule hirvittäviä filosofisia vääntöjä. Mutta
annas olla jos koodaat hahmontunnistusalgoritmia niin eiköhän joku tule
kertomaan että tekoälyllä ei ole sielua. Mikä on mielestäni totta koska ei sellaista
ihmisilläkään ole. Samoin robottiteknologiassa tulee helposti vastaan
terminatorpelottelut. Koska tälle puolelle on myytillisiä ulottuvuuksia.<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tässä aika selvää on että matematiikka kiinnostaa vaikka se
ei ole sellaisenaan spekulatiivista tai mielipiteilevää. Fysiikka on
kaavamaista ja se herättää kiinnostusta filosofisesti. Minkä tahansa teknisen selityksen
annatkin sille miksi kemian filosofia ei kiinnosta, törmätään siihen että se ei
selitä kaikkea sitä mikä kaikki muu kiinnostaa. ; Osa filosofeja kiinnostavia
ei ole spekulatiivisia ja ne toimivat vaan selittämään niitä joissa on enemmän
tulkintoja. Normaalitieteen asemassa oleminen toimii joihinkin mutta ei toimi
muualla.<o:p></o:p><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Uskonto näyttää lietsovan. Toisin sanoen maailmankuvallisuus
värittää sen minkä alan filosofia alkaa kiinnostamaan. Tämä on nähdäkseni
ymmärrettävää. Sillä maailmankuvilla on emotionaalinen syvyys ja niissä
haastetuksi tuleminen haastaa kognitiiviseen dissonanssiin joka taas saa
ihmiset usein assimiloimaan. Ihmiset eivät yksinkertaisesti muuta
maailmankuviaan lennosta. Ja se mikä on kiinnostavaa on se, että jos me otamme
sen kaikista käytetyimmän, ylitsepääsemättömimmän ja laadukkaimman naturalismikritiikin,
eli induktion ongelman, niin sehän itse asiassa sanoo että olipa teoria miten
tosi tahansa niin siihen liittyy jonkin suuruinen epistemologinen heikkous.
Joka tarkoittaa sitä että erimieliselle saivartelijalle on aina tilaa. Olipa
teoria miten hyvä tahansa niin joku voisi olla sen kanssa erimielinen. Se sama
tulos todistaa tämänkin. Ja siksi on helppoa nähdä että teorian hyvyys ja
huonous ei ole se näkökulma joka herättää filosofiointia sinänsä. Suuntaan tai
toiseen. ”Naturalismi menee liian pitkälle” silloin kun sen induktiossa on
jotain josta ei pidä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Näkisin tässä myös kiinnostavan lisähuomion. Joku selittää
että evoluutio ja uskonto eivät ole konfliktissa eikä luonnontiede ja uskonto
ole konfliktissa. Tämä on asenteellinen puolitotuus sinänsä. On itse asiassa
erikoista törmätä ihmisiin joista luonnontieteet eivät ole riittävän nöyriä kun
heittävät väitteitä ”suurista kysymyksistä” ja ”kyseenalaistavat Jumalaa”.
Heistä luonnontieteet eivät saavuta lopullista varmuutta. Mutta seuraavassa
lauseessa sitten esitetään tosiasiaväitteenä että ”me tiedämme varmasti että
luonnontiede ja uskonto ei ole konfliktissa” kuin tässä väitelauseessa
itsessään ei olisi mitään maailmankuvallisuutta.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Itse näen että yhteensopivuutta korostavat nojaavat liiaksi
siihen että on mahdollista löytää jotain partikulaareja tapoja joilla uskonto
ja luonnontiede voidaan yhdistää. Itse näen että filosofioinnin olemassaolo
itsessään osoittaa että ei voida ottaa kategorisesti uskontoa ja kategorisesti
tiedettä ja sitten sanoa että nämä kategoriat ovat keskenään yhdessä ja vain
yhdessä ja vain yhdenlaisessa suhteessa toisiinsa. Tässä väitteessä on liikaa
yksityiskohtien unohtamista, spekulointia ja niin edespäin. Tosiasia on että
biologian filosofiaa tarvitaan koska (1) osa käyttää biologiaa tuottaakseen
vaihtoehtoisen tulkinnan jossa ateismi on mahdollinen koherentti maailmankuva
jota moni pitää hyökkäyksenä uskontoa kohtaan eli osa biologiasta olisi
yhteensopivaa myös teismin vastakohdan kanssa ja (2) osa uskovaisista näkee että
heidän näkemyksensä ovat konfliktissa tämän biologisen teorian kanssa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Ja tässä yhteydessä ei voi sanoa että ”uskonto ja tiede”
jotenkin kategorisesti olisivat tai eivät olisi yhteensopivia. Jos luonnontiede
ja teologia olisivat yksi ja sama ei evoluutioteoria loukkaisi ainuttakaan
teistiä eikä toisaalta evoluutio pitäisi sisällään mahdollisuutta olla maailmankuvallisesti
eheä ateisti. On selvää että tämä vihjaa siihen että väite uskonnon ja tieteen
yhteensopimisesta on omituisesti muotoiltu. Joko suoraan virheellinen tai
vähintään asenteellinen ja maailmankuvallinen sekä spekulatiivinen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Lopuksi sanoisin että tästä on vaikeaa sanoa mikä hyötyy ja
mikä haittaa. Kemia selvästi tuottaa paljon tutkimusta ja tuloksia juuri siksi
että alan tutkijat eivät joudu jatkuvasti vastailemaan jonkun lepakonkakkahullun
vastauksiin. Mehän tiedämme että nykyään jopa maantieteilijät ovat joutuneet
vastaamaan ”huonona tieteenalana” saivarteluihin litteästä maasta. Koska tästä
on tullut muoti-ilmiö. Ja tämä voi olla lannistavaa. Etenkin kun on aika selvää
että pyöreän maan kyseenalaistaminen on vähän kuin evoluutioteorian, ilmastonmuutoksen
tai holokaustin kiisto; Maailmankuvallinen syy vastustaa selittää keskustelun eikä
itse tutkimusalan heikkous.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Kriitikoiden ominaisuuksia voi ennustaa parhaiten
maailmankuvan eivätkä alan oppimisen runsauden kanssa. Esimerkiksi kovimmat
evoluutiotutkimuksen tulokset eivät korreloi kreationismin kanssa mutta sen
sijaan uskonnollinen vakaumus on lähes kaikilla evoluutiokriittisillä. Ja
selvästi kuitenkin moitteessa aina yritetään vedota siihen miten tutkimusala on
paitsi väärin ja valehtelua niin myös jotenkin ilmiselvästi näin. Koska
naturalismilla on induktion onglemaan liittyvät ehdottomat rajat ja maailmankuvallisuus
sellaisella tavalla joka jotenkin ei usean kreationistin mukaan koske
vastakohtaansa. Siksi evoluutioteoreetikoilla tai pyöreän maan kannattajilla ei
ole ”eri maailmankuva” vaan he ”valehtelevat”.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Toisaalta en
malttaisi olla viittaamatta Edward Wilsoniin jonka mielestä maailmankuvallinen
erimielisyys innostaa helposti kipinöivällä ja hedelmällisellä tavalla. On
selvää että ihmisiä kiinnostaa vihollisuus ja maailmankuvallisuus. Ja motiivi
johtaa joskus ahkeruuteen.<br />
<hr />
Viitteet</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Schummer, <span style="color: cyan;">”The Philosophy of Chemistry: From Infancy Toward
Maturity” </span>(2006)<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Stephen Hawking, <span style="color: cyan;">”A Brief History of Time: From the Big Bang
to Black Holes” </span>(1988) [suom. <span style="color: cyan;">”Ajan lyhyt historia”</span>]<br />
Stanford Encyclopedia of Philosophy,<a href="https://plato.stanford.edu/archives/win2011/entries/chemistry/"> ”Chemistry” </a><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Creation.com, <a href="https://creation.com/william-lane-craig-vs-creation">”William Lane Craig’s intellectually dishonestattack on biblical creationists”</a> <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Reasonable Faith, <a href="https://www.reasonablefaith.org/question-answer/P20/evolutionary-creationism-and-the-image-of-god-in-mankind">”Evolutionary Creationism and the Image ofGod in Mankind”</a><o:p></o:p></div>
<br />Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-88654174554757554002020-03-07T18:18:00.002+02:002020-03-07T18:18:30.917+02:00Tarinoiden lonkerot ; eli Mitä yhteistä on Tapio Puolimatkalla, Milo Yiannopouloksella ja Jordan Petersonilla?Oletteko koskaan miettineet miltä näyttää liberaalien vapaa ajatusten markkina. Siis sellainen paikka jossa mikään ei pakota jotain ideaa pysymään pystyssä vaan niiden on tultava toimeen omalla vahvuudellaan. Tämänlainen paikka ei nojaisi auktoriteettiin tai perinteisiin.
Monista tämä on ihanteellinen paikka. Dialogisessa pluralismissa jopa ajatellaan, erilaiset maailmankatsomukset, todellisuus- ja tietokäsitykset kilpailevat toistensa kanssa ja kilpailevien tutkimusohjelmien paremmuus selviää tätä kautta. Millsin filosofiassa on ajatus että sananvapautta tarvitaan tämänlaatuisessa paikassa jopa sen vuoksi, että se palvelee totuutta.<br />
<br />
Vanhassa perinteisessä valistuksessa vapaa ajattelu on totuuden väline ja se vaatiikin jotain tämänlaista yhteyttä.
Mutta sitten kun katsotaan miten maailma menee niin voimme löytää paikkoja jotka ovat lähes maksimaalisen kontrolloimattomia. Ja kun katsomme näitä voimme huomata että paikat joissa sananvapaus on kaikista rajoittamattominta syntyy erikoinen juttu. Kun katsomme sensuroimattomimpia paikkoja päädymme jonnekin ylilautaan ja muihin lautakulttuureihin. Niissä ei ole sensuuria ja jokainen idea leviää vain omalla voimallaan ja ansioillaan tai unohtuu.<br />
<br />
Ja kun katsomme näitä paikkoja niin niitä yhdistää se, että ne ovat itse asiassa kaikkea muuta kuin tieteellisen syvän ajattelun huipentumia. Totuudellisin ja parhaiten perusteltu ei leviä. Sen sijaan meemit leviävät jos ne ovat cringejä. Samanaikaisesti kun katsotaan tiedettä niin arvostetuimmissa tiedelehdissä tuppaa olemaan kaikista tiukin vertaisarviointi aka standardit jonka alittavia ei päästetä edes luettavaksi ja arvioitavaksi. Jotain jota joka ikinen pseudotiede ikinä sanoo sensuuriksi. Tajuten jotain. Jokainen standardi on rajoittava. Jos meillä on kaikkia ajatuksia niin vain osa niistä on esimerkiksi loogisia. Joten logiikan vaatiminen on tavallaan sensuuria.
On kiehtovaa miten ideoiden vapaa markkina ei kuitenkaan vastaa valistusihannetta. Siellä kyky tahalliseen väärinymmärtämiseen on siis ilmeisimmin ehtymätön luonnonvara. Väärinymmärtäjät puolustavat tuskin mitään asiaa yhtä kiivaasti ja sitkeästi, kuin tekemäänsä väärää tulkintaa. <br />
<br />
Huumorissa hienostuneempi huumori korvautuu helposti. Oikeastaan ainoa sallittu huumorin laji on se vihollisen pilkkaaminen, jota he itse harjoittavat. Ad hominem yhdistettynä laajaan sanavarastoon jolla muotoilla sitä on se jolla pärjää. Ja jos laajaa sanavarastoa ei ole niin miltei yhtä hyvään pääsee jos yhdistää ad hominemia vakiintuneisiin ideologista puolenottoa alleviivaaviin pilkkanimityksiin.
Tämäntyylinen on pakottanut minut ottamaan käyttöön sanan "jauhotus" teknisenä terminä. "Sargon of Akkad" eli Carl Benjamin on kanssa hyvä esimerkki. Hän oli vaalikampanjassaan kertomassa vitsiä siitä miten ei harrastaisi seksiä naispuolisen poliitikon kanssa. Ja kun häntä pyydettiin täsmentämään vastaus oli että "se oli vitsi, sinun kustannuksellasi". Myöhemminhän hän täsmensi että ehkä hän harrastaisikin seksiä tämän poliitikon kanssa mutta tämä vaatisi aika paljon viinaa ja pitää miettiä voiko niin paljoa olla olemassa. Hauskointa on että vitsinkertoja luulee että vitsi on osunut ja uponnut kun ei koira muuten älähdä. Siksi sen seksinharrastuspohtimisen poliittisessa kontekstissa täytyi olla osuva vitsi. Mitä enemmän sitä sanoo asiattomaksi sitä varmemmin se ei ollut sitä. Lisäksi tässä usein vaihdetaan aihetta eli aletaan puhumaan sananvapaudesta. Eli keskustelu siirretään syrjään siitä onko vitsi hauska tai oivaltava ja siirrytään siihen että mistä tahansa aiheesta voi vitsailla. Mikä kertoo siitä että tässä poliittisen epäkorrektissa vapaudessa vaaditaan osallistumispalkintoja. Vitsin pitää olla hyvä ja sitä ei saa moittia vaan siksi että sen vitsin saa sanoa ääneen.<br />
<br />
Samalla huomaamme että ylilaudoissa itse asiassa tapahtuu helposti keskustelun syvä degneroituminen. Ja tämä itse asiassa muistuttaa siitä miksi yhteiskuntatieteissä on usein peloteltu anarkiasta. Esimerkiksi Thomas Hobbesin Leviathanissa ollaan varsin tiukasti selittämässä kuninkaanvallasta koska hänelle maksimaalisen vapaa ja rajoittamaton luonnontila ei ole totuutta ja laatua ja sitä että parhaat menestyvät vaan se on nimenomaan vain kaaosta. Hänestä vallitsevaa vahvimman oikeutta tuli hallita ja ohjata valistuneen yksinvaltiaan johtamalla väkivaltakoneistolla.<br />
<br />
Tämä on itse asiassa hyvin tärkeä asia siinä mielessä että liberalismin vapaiden ajatusten markkina nojaa tavallaan optimistiseen ihmiskuvaan. Poliittinen epäkorrektius voi palvella totuutta jos ihmiset ovat fiksuja ja asiallisia. Tässä mielessä poliittista epäkorrektiutta ja totuutta samanaikaisesti kannattavan tulee tavallaan olla sellainen jota moni – esimerkiksi minä – kutsuisin sinisilmäiseksi. Ja itse asiassa jos asiaan liittää vielä massat eli ryhtyy demokraattiseksi – tai jopa populistiseksi – niin silloin taakse nousee ajatus jossa ”kansa tietää” ja tällöin massasta tulee olla hyvinkin optimistinen kuva. Demokratiassa massojen viisaus on parempaa kuin viisaan yksilön ja populismissa kansa on niin hyvä ett hoitaa asiansa parhain päin pahaa eliittiä vastaan.<br />
<br />
Tosin siis kun nykyaikaa katsoo niin usein poliittisesti epäkorrektit ovat niitä joilla on kyyninen ihmiskuva kun taas suvaitsevaiset tahot ovat usein vaatimassa poliittista korrektiutta ja rauhan konteksteja. Mikä tavallaan kertoo siitä miten jännittävästi ja syvällisesti ihmiset tavallaan eivät ole maailmassa välttämässä kaksoisstandardeja ja sisäistä koherenssia.<br />
<br />
Mutta jos otamme nykynetin kulttuurin niin voimme huomata siellä erikoisia asioita. Ja se on se, että traditionalismi näyttää valtaavan alaa alueilta joiden ytimessä on sananvapauden korostaminen, jopa ylikorostaminen. Laudoilla suositut alt-rightiläiset ja monet muut toimijat näyttävät kovasti olevan jossain määrin traditionalismin perään. Tätä voisi kutsua jopa ”internetajan hengeksi”. Lauta-ajankulun henki on yhdistelmä jossa korostuu traditionalismi<br />
<br />
Sanotaan näin, että jos otamme vaikkapa Tapio Puolimatkan tittelin, niin voimme huomata että hän on kasvatuksen teorian ja tradition professori. Tradition kohdalla vastaan tulee kyllä vahvasti sellaisia sävyjä joita voi saada jos katsoo vaikkapa Yhdistyneiden Arabiemiraattejen kulttuuria. Siellä on esimerkiksi shariapankkeja, virallisesti niitä nimitetään tietääkseni islamilaiseksi pankkijärjestelmäksi. Tätä ja sen kaltaista voi odottaa uskonnollisilta tyypeiltä. Samanaikaisesti hän kuitenkin kannattaa dialogista pluralismia, joka on nimenomaan jotain joka hyppää kohti ajatusten vapaita markkinoita.<br />
<br />
Samoin jos mietimme Milo Yliannopoulosta niin hän on kannattanut äärimmäistä poliittista epäkorrektiutta. Mutta samanaikaisesti hän on korostanut saaneensa paljon vaikutteita Julius Evolalta joka on traditionalisti. Muutenkin kun katsoo alt-right -skeneä tai skenestöä – kyseessähän on löyhä ja epäorganisoitunut meteliverkosto jota yhdistää lähinnä yhteinen vihollinen – niin sen taakse on aika helppoa sovittaa Julius Evolaa.
Pahat kielet voisivat tästä luoda salaliittoteorian siitä miten poliittinen epäkorrektius on vain keino käyttää liberalismia ja demokratiaa hyväkseen. Eli liberalismin ja valistuksen hengessä kaikkia tulisi kuunnella ja tätä käytettäisiin sitten liberalismin ja demokratian tuhoamiseen. Toisin sanoen liberalismin vapaan ajattelun sisällä olisi nihilismin ja anarkismin siemen joka synnyttäisi luonnontilan. Ja tässä kaikki eivät pärjää. Mutta se joka pärjää ei ole laatu, tiede ja totuus vaan raaka voima. Totalitaristiset kulttuurit voisivat toki käyttää tätä hyväkseen juuri näin. Joku voisi jopa sanoa että tämä on tahallista.<br />
<br />
Minä en. Itselläni on vähän sellainen ajatus että kokonaisuus on liian ”orgaaninen”. Esimerkiksi on aika selvää että suuret valtakeskittymät kuten Trump ovat enemmän nousseet järjestelmästä kuin luoneet sen. Aina ei pidä selittää intentioilla ja pahuudella sitä minkä voi selittää puhtaalla massojen tyhmyydellä. Samoin tahdon tietysti täsmentää, että oikeasti jos ajatellaan ajatusten vapaita markkinoita niin liberalismin avoin yhteiskunta usein itse asiassa pitää sisällään oikeutetun väkivallan siemenen. Esimerkiksi Karl Popperin avoin yhteiskunta ja sen viholliset kuvaa suvaitsevaisuusparadoksiksi kutsuttua tilannetta. Joka siis hänen mielestään ei ole ristiriita vaan paradoksi. Eli jos tavoitellaan vapautta täytyy torjua ne jotka yrittävät tuhota vapautta. Koska jos näin tapahtuu niin sitten vapautta ei ole yhtään. Tämä todistaa että liberalismi ei yleensä ole läpeensä naivia ja sinisilmäistä. Popperin maailmassa selvästi haetaan enemmän käytännössä suurinta määrää vapautta eikä maksimaalista ja absoluuttista vapautta. Tässä mielessä se maistuu tavalliselle ihmiselle lähemmäs pragmaattiselta eikä puhtaan abstraktin idealistiselta.<br />
<br />
Mutta oikeastaan asia alkaa saamaan selkeyttä jos mietimme Julius Evolaa. Hän on hyvin hämmentävä ajattelija sillä hän ei ole kovin relevantti, hyvä tai muutenkaan onnistunut ajattelija. Hän kuitenkin viehättää lautakulttuurissa.<br />
<br />
Evolalla on jotain ajatuksia jotka voivat vaikuttaa jopa monikultturistisen suvaitsevaisilta. Kunnes ne eivät ole. Evolan ajattelussa on kyseessä traditionalismi. Ja sen takana taas on minusta ihan järkeenkäypäkin idea siitä että kulttuurit ovat fiksuja. Eli kun on optimistinen ihmiskuva siinä mielessä että ajatellaan että ihmiset ovat aina olleet fiksuja voidaan ajatella että jokaisessa kulttuurissa on jotain hyviä ajatuksia jotka toimivat.<br />
<br />
Mutta asia ei jää tähän. Jos konservativismi muuttaa tämän idean siihen että ei pidä rikkoa jotain joka ei ole rikki, ja pyrkivät tutuuden säilyttämiseen, on traditionalismissa mukana annos nostalgiointia. Siinä pitäisi palata juurille ja puhdistaa kulttuuria muutoksista ja mutaatioista. ; Toisin sanoen jokaisessa kulttuurissa on totuuden siemen. Mutta jos liberaali kehittää ja hioo eteenpäin – mahdollisesti hylkääkin vahoja ennen suosittuja osiakin kuin tiedemaailma flogistonteorian – on traditionalismissa enemmänkin halu mennä taaksepäin, alkuun. Tästä synty nostalgiaa aikaan jota ei ole elänyt ja jota ei usein ole edes koskaan kuvitellunmutoisena ollut olemassakaan.
Tämä taantumus on tietenkin suosittu twisti heille jotka ovat pettyneet nykyaikaan. Eli on asioita joista he eivät pidä ja he kutsuvat tätä yhteiskunnan rikkimenemisenä. Homoseksuaalit ovat omasta mielestä iljettäviä ja sitten he pääsevät naimisiin. Yhteiskunta on rikki! Samanaikaisesti jos hänen kanssaan erimielisiä ärsyttää jokin asia niin heidän pitäisi olla hiljaa koska he yrittävät korjata jotain joka ei ole rikki. Vaikka tavallaan se tyytymättömyys kyllä johtuu jostain epätäydellisyydestä.<br />
<br />
Tässä kiinnostavaa on se, että Alt Right ja evola ovat tavallaan tilanteessa jossa historialla on erityinen rooli. Traditionalismin koko ydinidea on se, että kun kulttuuria puhdistetaan, niin siitä saadaan arvoneutraalia ja järkevää eikä tunteilua siten että esitetään että ei välitetä mikä on vallitseva tila. Vaan Evolan ideana on juuri se, että kun puhdistetaan kulttuuria ja selvitetään alkuperää ja puhdistetaan kohti sitä, saadaan takaisin kulta-aika. Toisin sanoen menneisyys on mittari joka oikeuttaa tulevat yhteiskuntajärjestykset. Ja tästä päästään siihen, että jos aiotaan palata takaisinpäin täytyy olla jonkinlainen kriteeristö jotta voidaan mahdollisimman tarkasti tutkia historiaa.<br />
<br />
Mutta kun sitten katsotaan Evolaa – ja suoraan sanoen myös tahoja jotka tykkäävät Evolasta – niin tosiasiassa esiin nouseekin twisti. Kun Evola miettii miten tunnistetaan mitkä ovat autenttisia traditioita – siis traditioita - joita ei olla sössätty jollain kulttuurisella rikastuksella – niin arvojen täytyy sopia kulttuuriimme ja arvoihin joita nyt on. Toisin sanoen se outo ongelma – eli se, että vaikka filosofisesti traditionalistin ja konservatiivin erot ovat aika suuria, näiden kannattajien erottaminen toisistaan nykyaikana on vaikeaa jopa konservatiiveille ja traditionalisteille. Tästä syntyy laaja kehäpäätelmäasenne jossa Evola oikeuttaa tulevaisuutta traditiolla ja kun hän valitsee mitkä traditiot ovat aitoja hän valikoi niitä niiden arvojen perusteella jotka hänellä on sillä hetkellä. Ja menneisyyden traditio sitten oikeuttaa sekä tulevaisuuden että nykyhetken mielipiteen. Tämä on varsin kehäistä päättelyä. Mutta jos asiaa ei pysähdy katsomaan argumenttirakenteiden kanssa, syntyy salaliittoteorioille tyypillinen rakennelma jossa ”kaikki viittaa toisiinsa ja missään ei ole ristiriitaa”: Kas kun yhteenkietoutuminen ja ristiriidattomuushan on kehäpäätelmän perusolemuksessa.<br />
<br />
Tässä kulmassa ei tavallaan ole ihme, että alt-right tykkää myös Jordan Petersonista. Sillä Petersonissa suosituinta ei ole itse asiassa hänen kliininen psykologiansa vaan arkkityyppiajattelunsa. Jungilainen psykologia ei ole kovin empiiristä mutta sillä ei ole väliä koska sillä pääsee valikoimaan mitkä tarinat ovat soveliaita ja mitkä eivät. Petersonin seuraaja voi hymähdellä hyväksyvästi että Frozen on propagandaaj a siksi objektiivisesti alempaa taidetta kun taas perinteisiä kristillisiä arvoja tukeva ”Pieni merenneito” on sitten arkkityyppistä korkeakulttuuria. Tajuamatta että kristillinen sensuurimoralismi on tehnyt täsmälleen samaa paheksuntaa. Ja että esimerkiksi feministit saattavat paheksua moralismia siten että pieni merenneito sisältää suutelukohtauksia joissa Arielilta ei pyydetä suostumusta ja he nauttivat Frozenin vahvoista naishahmoista. Ja Petersonilainen arkkityypistäminen on tavallaan vaan valtaa kohden näiden ihmisten kokemusta. Olemme oikeasti päässeet aikaan jolloin alt-right -kulmassa elokuvamakuakin koskevat oikeat mielipiteet joissa ei ole makuasioita.<br />
<br />
Jordan Petersonin arkkityyppi on mainio traditionalistiseen maailmankuvaan ympättäväksi vaikka Peterson itse ei tietääkseni ole traditionalisti sanan oikein missään järkevässä mielessä. Mutta kysymys ei tavallaan ole traditionalismista vaan ajan hengestä.<br />
<br />
"Klassinen kristinusko" Päivi Räsästen ja muiden suusta luo vivahduksen sivistyksestä. Mutta on traditionalismia vähän kuten Julius Evolan ajatukset. Ei ihme että on jotain Puolimatkoja jotka haluaa olla "tradition professoreja” koska tässä keskiössä on se,kenen tarinaa luetaan (kristittyjen) ja kuka pääsee valitsemaan kenen historia merkitsee (kristittyjen) ja miten se luetaan (kristillisestä näkökulmasta) ja mikä maailmankuva tarjoaa mittarin sille mikä ylipäätään on onnistuminen (kristillinen). Minusta kiinnostavaa on että Puolimatkan kytkökset kreationismiin voivat olla kätevä. Sillä kreationistit ovat oikeasti korostaneet että tiedettä on kahdenlaista. Kokeellista tiedettä ja alkuperätiedettä. Eli on suoraa empiiristä tiedettä johon he laskevat teknologian jne. Kun taas menneisyyttä tutkivat tieteet, olipa kyseessä astronomia, evoluutioteoria, laattatektoniikka tai kreationismi, on se tulkinnanvaraisempaa.<br />
<br />
Ja tätä tarvitaan jotta he voivat nostaa esiin sanan ”maailmankuva”. Sillä että menneisyydessä on tulkinnanvaraisuutta antaa heille ikään kuin tekosyyn avata portit läpiauki relativismille tunnustamatta että se on relativismia. Kriteerit eivät saa olla tiukkoja koska koko juttu on tulkintaa. Ja samanaikaisesti koko kreationismi itse asettautuu nimenomaan alkuperäistieteeksi.<br />
<br />
Olen joskus aikanaan selittänyt esimerkiksi evoluutiosivuilleni miksi näen että tämä tieteenlajien ajoitus on hoopo. Ehkä helpoin ja selvin on se, että jos puhumme teknologiasta niin historiatiedejaottelu ei osaa selittää että putoaako pallo huomenna maahan gravitaation vaikutuksesta ja toimiiko kellosi huomenna. Ja jos annetaan lupa laajentaa lakeja sellaisenaan huomiseen niin se sama toimii eiliseenkin. Ja tämä avaa porttikongit esimerkiksi sille, että maiden liikkeitä mittaavat tutkimukset nykyajassa laajenevatkin induktioiden kautta laattatektonikaksi ja selkeää eroa kokeellisen ja alkuperätieteen välillä ei ole.<br />
<br />
Mutta tämän vlogauksen kannalta tärkeää on vain todeta, että he uskovat tähän kahtiajakoon. Ohessa kreationistinen flaijeri tämän vuoden kirjastokeikaukseltaan.<br />
<br />
Mutta tärkeää on että historiasta ei haluta objektiivista vaan tarinallista. Kulttuuri on keskiössä. Siksi evoluutioteoriasta kertova saattaa kuulla ”vastustavansa länttä” ja olevansa ”evopunikki”. Helvetin absurdia mutta ymmärrettävää.
Tarinanvalitsijoiden keskeisyys tuntuu olevan nykyään "se juttu". (Esim Jordan Peterson luokittelee tarinat siten että mitkä ovat ja eivät ole "arkkityyppisiä". Ja feministinen Frozen ei siksi ole kulttuuria vaan ideologiaa kun taas kaikki mikä rapsuttaa hänen omaa maailmankuvaa on symbolisesti todempaa kuin tosi.) ; Ei ihme että alt-right tykkää Petersonista ja monet sen keskeiset toimijat on viitanneet Evolaan tärkeänä ajattelijana. (Ei tosin Peterson.) Ja Puolimatka ei tiettävästi kannata Evolaa eikä Petersonia. Mutta hänelläkin on alussa mainitsemani erikoinen vapaan sanan ja tradition kombinaatio.<br />
<br />
Näkisin että tämän takana on tavallaan se, että tiede on vaikeaa ja tarinat ovat helppoja. Ei ole sattuma että lapsille kerrotaan satuja joissa on opetuksia. Traditionalismi on vain tämän siirtämistä kaunokirjallisuuteen ja sitten meillä on Evola. Ja kun tämä pistetään ylilautaan alkaa memeily. Ja meno on siinä vaiheessa sellaista että Hobbesia hirvittäisi. Jos hän siis vielä eläisi.<br />
<br />
Kun sanoin aluksi että intentioita ei aina pidä käyttää jos voi asioita selittää tyhmyydellä niin oikeasti kenties tässä pitää korostaa että salaliittoteorioiden sijaan täytyy vaan tunnustaa että ihmiset eivät ole luonnostaan ja harjoittelematta hyviä järjessä, logiikassa ja tieteessä. Mutta olemme hypersosiaalinen eläin jonka tärkein oppimiskeino pitkään ovat olleet tarinat. Tarinat eivät ole tiedettä ja logiikkaa. Mutta en kutsuisi niitä kuitenkaan ihan tyhmyydeksikään.<br />
<hr />
<span style="font-size: x-small;">Viitteet:
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">John Stuart Mill, <span style="color: cyan;">”On Liberty”</span> (1859)
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">SciManDan, <a href="https://youtu.be/GKcdBnZ6Qs4">”Freshly Brewed Comments!!”</a></span><br />
<span style="font-size: x-small;">Ryan Harrington,<a href="https://www.mhpbooks.com/right-wing-thinker-is-getting-recognized-more-and-more-i-notice/"> ”Right-wing thinker is getting recognized more and more, I notice”</a></span><br />
<span style="font-size: x-small;">Creationist Cat, <a href="https://youtu.be/c4l7bSuAOhM">”Sargon of Akkad: This Life In Stupid”</a></span><br />
<span style="font-size: x-small;">Independent, <a href="https://www.independent.co.uk/news/uk/home-news/carl-benjamin-rape-sargon-of-akkad-youtube-jess-phillips-labour-mp-a8909296.html">”Ukip candidate who repeatedly joked about raping Labour MP has YouTube account stripped of ability to earn money”</a>
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Allum Bokhari & Milo Yiannopoulos,<span style="color: cyan;"> “An Establishment Conservatives Guide to the Alt-Right” </span>(2016)
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Thomas Hobbes,<span style="color: cyan;"> ”Leviathan or The Matter, Forme and Power of a Common-Wealth Ecclesiasticall and Civil”</span> (1651) [suom. <span style="color: cyan;">”Leviathan”</span>]
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Karl Popper,<span style="color: cyan;"> ”The Open Society and its Enemies”</span> (1945) [suom. <span style="color: cyan;">”Avoin yhteiskunta ja sen viholliset”</span>]
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Julius Evola, <span style="color: cyan;">”Rivolta contro il mondo moderno”</span> (1945) <span style="color: cyan;">”Revolt against the modern world”
</span></span><br />
<span style="font-size: x-small;">Philosophy Tube, <a href="https://youtu.be/wO6uD3c2qMo">”Steve Bannon”</a> </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Lorkappo, <a href="https://youtu.be/Qr_R59hArSE">”Jordan Peterson - "Frozen is Propaganda"”</a> </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Kupuramiekka, <a href="https://kupuramiekka.blogspot.com/2013/07/vitsin-anatomia-eli-miten-naturalismi.html">”Vitsin anatomia ; Eli miten "naturalismi" ymmärretään väärin”</a></span><br />
<span style="font-size: x-small;">Kupuramiekka, <a href="https://kupuramiekka.blogspot.com/2013/09/mennyt-vs-historia.html">”Mennyt vs. Historia” </a></span>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-89392890934582683582020-01-21T18:27:00.000+02:002020-01-21T18:27:42.141+02:00Huonosti suunniteltu on jo puoliksi IDMonesti evoluutiota puolustetaan – tai oikeastaan kreationismia vastustetaan – sellaisella tavalla jossa viitataan siihen miten luonnossa on ”huonoa suunnittelua”. Tämä on usein argumenttina aika lähellä pahan ongelmaa. Voidaan jopa sanoa, että se on yksi tapa osoittaa että luonnossa ei ole hyvä ja kaikkivaltias Jumala.<br />
<br />
Tämänlaisella argumentaatiolla tuppaa olemaan hyvin vähän vaikutuksia perinteisiin kreationisteihin koska heillä paras mahdollinen maailma on falsifioimattomissa oleva. Heillä on kokoelma ad hoc -selityksiä joiden avulla he estävät väitteensä parhaasta mahdollisesta maailmasta kumoutumisen. Näin siitä huolimatta että itse voisin uskoa että he olisivat mukana jos väittäisin että maailma olisi vähän parempi paikka kuin nykyään jos minä tai kuka muu tahansa ateistiyksilö kääntyisi kristityksi. Intelligent Designissä asialla on vielä vähemmän merkitystä koska siellä etsitään designiä miettimättä sitä kuinka hyvää se on.<br />
<br />
Tässä kohden on hyvä miettiä miten paha suunnittelu -argumenttia voisi tehostaa. Itse asiassa helpoin tapa on tehdä se miten Esko Valtaoja on tehnyt. Hänhän herätti ärtymystä kreatinisteissa kertomalla evoluutiota puolustavia argumentteja ollessaan kotona maailmankaikkeudessa ja tehdessään kävelyretkiä kaikkeuteen. Hän esitti tässä yhteydessä argumentin huonosta suunnittelusta jossa hän korosti että selkäkivut ovat tavallisia ja että syynä on se, että selkä on monin paikoin rakenne jossa on tuttu vaakasiltaan liittyvä rakenne joka on sitten nostettu pystyyn.
Tässä argumenttina ei enää ole pelkkä huono suunnittelu vaan se miksi se on juuri tällä tavalla huono. Taustalla on ajatus fylogeneettisesta inertiasta. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihmisillä on viisi varvasta. Samoin simpanssilla. Syynä ei ole se, että viisi olisi jotenkin pakotettu lukumäärä. Se ei ole mikään "selvästi paras lukumäärä". Lukumäärä johtuu siitä että ne liittyvät sukulaisuuteen. ; Tässä yhteydessä Reinikainen jämähti pahan ongelma -näkökulmaansa eikä voinut muuta kuin väittää että selkä on kuitenkin rakenteena ylivertainen. Se että voimme tanssia ja nostaa painoja ei tee siitä kuitenkaan jotain muuta kuin mitä Esko Valtaoja sen toteaa olevan. Taipumuksemme alaselkäsärkyihin jää lääkäriltä selittämättä. Tässä mielessä pahan ongelman näkökulma tekee sen mitä pahan ongelmaan tottunut tekee, eli selittää miksi epätäydellisyys onkin jotenkin kenties ehkä parasta mahdollista. Mutta se ei kykene selittämään miksi juuri tämälaiset jutut sitten ovat odotettavissa.<br />
<br />
Tämä viekin huomion tavallaan suurempaan ja syvempään huomioon. Nimittäin siihen miten kreationismi on sitoutunut funktioon. Ja samalla funktion filosofia on äärimmäisen heikosti määritelty. Tässä näkökulma on usein teleologinen ja tässä yritetään luoda analogisuutta sen kanssa että monet adaptiiviset selitykset evoluutionkin puolella synnyttävät teleologisia perustelurakenteita.<br />
<br />
Kuitenkin evoluution puolella on se, että adaptaatiota ei selitetä yhtä tiukasti funktion toiminnallisen kuvauksen kautta kuin ID:ssä. Adaptaatio nimittäin on määritelmällisesti sitä että jonkin DNA -juosteen kanssa on jossain kontekstissa ei-fluktuoiva korrelaatio lisääntymään pääsevien jälkeläisten kanssa.<br />
<br />
Toisin sanoen evoluutiossa ei lainkaan tarvitse tuottaa mekaanista kuvausta miksi jokin toimii. Periaatteessa riittää että (1) löydetään DNA juoste tai (2) proteeini tai (3) ilmiasussa oleva rakenne joka korreloi jonkin DNA juosteen ja proteiinin kanssa ja tämä sitten antaa lisääntymisedun. Adaptiivisuuden todistaminen ei vaadi siksi sitä että ajatellaan että evoluutiolla on jokin tavoite tai funktio sellaisessa mielessä joka kutsuisi mitään näiden korrelaatioiden ulkopuolelta.<br />
<br />
ID:n ongelma on tavallaan siinä että kaikessa puhutaan funktiosta mutta tälle ei anneta kunnon määritelmää. Tämä ongelma on monella tavalla kiehtova kun he puhuvat esimerkiksi siitä miten jokin on kauhean epätodennäköinen. Näissä onglmana on se, että tosiasiassa näissä ei määritetä kohdeavaruutta vaan luodaan käsienheiluttelu kuvitteellisilla numeroilla tai yliyksinkertaistetulla kombinaatioiden kartoittamisella joissa tuotetaan ehdoton yläraja kohteen kompleksisuudelle.<br />
<br />
Yliyksinkertaistettu analyysivirhe tunnetaan Hoyle fallacyna. Siinä ajattelutapa on varsin simppeli. Jos meillä on DNA sekvenssi jonka pituus on tietty, niin ajatellaan että joka ikisen kohdan tulisi olla täsmälleen tuo tai sitten osutaan yli maalin. Ja että tähän päädytään suoraan pelkästään arpomalla kuin DNA syntyisi puhtaasti kuin täydellisellä nopanheittosarjalla eikä jostain muusta sekvenssistä. Tämänlaista näkökulmaa on tavattu myös Douglas Axen tuotannossa jossa korostuu ajatus jossa katsotaan yhden tietyn proteiiniytimen muotoa ja katsotaan miten kaukana ne ovat keskimäärin muista samanlaisista. Ja komplelksisuus katsotaan tästä avaruudesta eikä kaikkien mahdollisten funktionaalisten ytimien avaruudesta. Mikä on tietenkin tärkeää koska tällä saadaan maksimaalisen vaikeasti lähestyttävä kartta joka antaa vaikeimman kuviteltavissa olevan avaruuden eikä sitä mikä voisi olla hyvinkin mahdollista.<br />
<br />
Eli todennäköisyyspeli pistetään mahdollisimman hankalaksi todistamatta että se on mahdollisimman hankala. Tämä on tietysti tarpeen koska jos mietitään jotain Dembskin kompleksia spesifiä informaatiota, niin siinä ongelma ei ole pelkästään kompleksisuudessa vaan myös spesifisyydessä. Joka näkyy hänen esimerkeistään. Esimerkiksi jos meillä on korttipakka joka sekoitetaan ovat kaikki järjestykset yhtä todennäköisiä mutta suurin osa ei ole spesifiä mutta kuningasvärisuora on. Kompleksisuutta tarvitaan jotta saadaan mahdollisimman pieni todennäköisyys ja funktion määritelmä jätetään epätäsmälliseksi jotta tilanteen mukaan mitä tahansa voidaan väittää spesifiksi.<br />
<br />
Todennäköisyysavaruutta katsellen voidaan sitten katsoa vaikka Royal Societyyn julkaistua Dryden Thomsonin ja Whiten kemiaperustaista tutkimusta jossa he vuonna 2008 osoittivat että tosiasiassa proteiinien rakenteet eivät ole niin yksilöllisiä kuin voitaisiin kuvitella ja siksi erilaisten proteiinien määrä on huomattavasti pienempi kuin jos vain oletettaisiin että joka ikinen DNA:n pienikin mutaatio johtaisi totaalisesti erilaiseen lopputulokseen. Tässä itse asiassa syntyi hyvinkin helposti evoluutiolla pompittava kokonaisuus jossa aminohapot eivät ole analogisia kirjaimille ja proteiiniketjut eivät ole verrannollisia lauseisiin Shakespearen töissä. Itse asiassa tämän kokoinen avaruus on sellainen että jo maaplaneetalla ollut elämä olisi ehtinyt skannata sen varsin hyvinkin. ; Kun proteiineissa onkin redunanssia niin sekä Axen kuvaama proteiinista toiseen -avaruus pienenee. Että Hoylen kuvaama maali siitä mikä pitäisi saada arvottua kasaan pienenee. Ja tätä kautta sama havainto pienentää evoluution kokemia ”todennäköisyysesteitä” kahtaa eri kautta ja lopputuloksessa oleva ero on matemaattisesti todella huikaisevan valtaisa.
Näin käy tietenkin odotetustikin jos ymmärretään että realismi ja oikeat todennäköisyydet asetetaan vastakkain sen kanssa että joku on tehnyt kaikkensa saadakseen todennäköisyyden vaikuttamaan edes jollain teoreettisella viitekehyksellä mahdollisimman vaikealta.<br />
<br />
Toisaalta ID taitaa tietääkin tämän kikkailunsa. Sillä jos katsomme sen argumentteja niin monesti siellä törmää asiaan joka on nimenomaan syvästi ristiriidassa sen kanssa, että vain harva DNA -sekvenssi olisi funktionaalinen ja miten proteiineihin on vaikeaa osua. ID piirit nimittäin pitävät yllä näkemystä jossa he taistelevat tilke-DNA:ta vastaan. Heistä kaikessa siinä joko on funktio tai voi olla funktiota. Tässä heillä on täysin falsifioimattomissa oleva peli jossa nollahypoteesina on että siinä on jotain toiminnallisuutta ja jossa se että ei todisteta funktiota ei ole todiste että siinä ei voisi olla toiminnallisuutta. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä että tässä kontekstissa ei eletäkään missään ”vaikeasti osuttavien proteiinien maailmassa” vaan yht’äkkiä kaikki sekvenssit joita DNA vaan missään pitää sisällään ovatkin spesifejä. Ja he vaativat että spesifisyys todistetaan puuttuvaksi. Mikä on tietenkin kätevää koska tätä spesifisyyttä ei ole määritelty ja näyttääkin että kun IDisti laskee näitä niin maali määritetään vaan tilanteen mukaan. Eli vaikka väitetään että CSI vaan jotenkin ilmentyy niin laskentatapa kuitenkin lähtee siitä että ensin oletetaan onko kohde suunniteltu vai ei ja sitten todennäköisyyslaskut rakennetaan after the fact tämän ympärille ja tässä keskeisin osio on nimenomaan spesifisyyden ja funktion huono ja epätäsmällinen määrittely. Funktio on heille intuitiivinen konsepti, ei jokin joka voidaan objektiivisesti mitata. Mikä on tietenkin kiehtovaa koska niin kauan kuin jotain tapahtuu todellisuudessa – kuten käy aina kun atomi liikahtaa ja molekyyli reagoi toisen kanssa – voidaan sanoa että se on funktio. Ja tässä ei sitten tarvitse ID:n kohdalla edes miettiä onko tämä funktio täydellistä.<br />
<br />
Esimerkiksi itse näen että on lukuisia syitä katsoa että intronit ovat enimmäkseen ei-funktionaalisia. ;
<br />
1: Intronien määrä ja suhdeluku eri eläimillä ei ole vakio tai pysyvä.
<br />
2: Intronijaksojen muutosnopeudet – mitattava asia – ovat suoraan sidottavissa neutraaliteorian populaatiogeneettisiin kaavoihin jotka mittaavat neutraalia muutostahtia ja fiksoitumista neutraalin ajautumisen kautta. Geneettinen ajautuminen selittää niiden muutokset. Tätä tukee sekin että introneihin tunkee erilaisia transposoneita ja muita jotka viittavat siihen että luonnonvalinta ei karsi mitenkään näitä mukaan putkahtaneita muutoksia.
<br />
3: Monet eliöt ovat menettäneet introneita. Tutkijat myös rutiininomaisestu tuottavat intronittomia versioita eukaryoottien geeneistä ja liittävät niitä genomiin. Geenimanipuloinnissa ja muussa käytetyt geenit toimivat aivan normaalisti.
<br />
4: Hiivasta on evoluution ja tutkijoiden toimesta poistettu miltei kaikki intronit ja tällä ei ole mitään vaikutusta toimintaan. Itse asiassa jos mietitään ei-proteiininkoodaamiseen liittyviä proteiineja niin vain hyvin pienessä murto-osassa sille on löydetty jotain vaikutuksia. Valtavat määrät poistoja eivät kuitenkaan näy mitenkään toiminnassa joten on vaikeaa selittää miten ne olisivat funktionaalisia. Jos niillä olisi edes minimaalinen vaikutus voisi monien monien tuhansien intronien poistamisten yhteisvaikutusten näkyvän. Etenkin kun tässä poistuu aika iso määrä kokonaisDNA:sta. ; Intronien poisto ei ole heikkoa evidenssiä koska se sitoutuu suoraan adaptaatiomääritteeseen ja siihen liittyviin korrelaatteihin. Joku voisi aina sanoa että yksittäisessä intronissa voisi olla jokin hyvin pieni ja vaikeasti havaittava vaikutus. Mutta jos niitä voidaan poistaa jättimääriä ilman että efektiä voidaan huomata olisi niiden yhteisvaikutuksenkin oltava havaittavissa olevan pieni. Tämä on aika vahva todiste sille että joko mitään funktiota ei ole tai sitten se on niin mitätöntä että siitä ei oikeastaan edes voida relevantilla tavalla puhua. Ja vaikka olisikin ei tätä tiedettäisi vaikka tässä nyt on annettu testi jossa se voisi osoittaa tilanteen toisenlaiseksi. ; Intronien poisto voisi falsifioida väitteen funktiottomuudesta joten testi korroboroi funktiottomuutta mutta ei sen sijaan korroboroi mitenkään sitä että jokin funktio olisi.
<br />
<br />
Intronien funktionaalisuuden selitykset ovatkin ad hoc -selityksiä jotka ovat hyvin samantapaisia kuin pahan ongelman kritiikit. Ne eivät itse asiassa osoita että vasta-argumentit ovat väärässä eivätkä rakenna ennusteita siitä miten maailma on. Vaan ne suojautuvat kritiikiltä epämääräistämällä asioita. Käsiä heiluttamalla päästään aina livahtamaan kritiikiltä. Valitettavasti tämä ei riitä perustelemaan miksi asiat ovat totta vaan pikemminkin miksi ollaan sitä mieltä kuin ollaan tosiasioista huolimatta. Tämä on ad hoc -puolustusrakenteiden perusolemus.
Tilke DNA:kin on siis spesifiä koska se oletetaan maaliksi ja sitten leikitään Hoylen fallacya ja vaaditaan että vastapuoli falsifioi funktionaalisuuden joka on ad hoc -selityksin muutettu falsifioimattomissa olevaksi..<br />
<hr />
<span style="font-size: x-small;">Viitteet:</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Esko Valtaoja, <span style="color: cyan;">”Kotona maailmankaikkeudessa”</span> (2006)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Esko Valtaoja, <span style="color: cyan;">”Ihmeitä: Kävelyretkiä kaikkeuteen” </span>(2007)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Älykkään suunnitelman idea, <a href="http://www.intelligentdesign.fi/2008/10/06/selan-suunnittelusta/">”Selän suunnittelusta”</a></span><br />
<span style="font-size: x-small;">Kupuramiekka, <a href="http://kupuramiekka.blogspot.com/2009/07/hermoon-ottaminen.html">”Hermoon ottaminen”</a> </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Tryden, Thomson & White<a href="https://royalsocietypublishing.org/doi/full/10.1098/rsif.2008.0085"> ”How much of protein sequence space has been explored by life on Earth?”</a> (2008)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">The Skeptical Zone, <a href="http://theskepticalzone.com/wp/journal-club-protein-space-big-isnt-it/">”Journal club – Protein Space. Big, isn’t it?”</a></span><br />
<span style="font-size: x-small;">Hooks, Delneri & Griffiths-Jones,<span style="color: cyan;"> ”Intron Evolution in Saccharomycetaceae”</span> (2014)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Sandwalk, <a href="https://sandwalk.blogspot.com/2019/12/are-introns-mostly-junk.html">”Are introns mostly junk?”</a> </span>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-54549617631486543232020-01-15T18:15:00.000+02:002020-01-15T18:15:52.042+02:00Lepakot eivät räjähdäMatti Putkonen nosti vuonna 2016 esiin, että lepakot räjähtävät. Iltalehdet ja muut revittelivät otsikoita siitä miten Putkonen osaa yhdessä ja vain yhdessä kommentissa olla huolissaan metsän öttiäisistä. Tuulovoimalat räjäyttävät hänen mielestään lepakoita ilmanpaineella.
Tämä on ilmiselvästi dramaattinen ja mielenkiintoa herättävä liioittelu. Ja täysin arkijärjen vastainen. Siksi YLE esimerkiksi nosti esiin sen miten tämänlainen aihe on poliittinen rapalan viehe jolla saadaan troolattua journalisteja. Mikä on varmasti aika hyvä huomio. Putkonen itsekin vihjaili tässä yhteydessä siihen että tempussa oli niinsanotun retorisen tempun makua. Joku epäkorrektimman kielen ystävä saattaisi sanoa että tässä on kysymys niinsanotusta huomiohuoraamisesta tai klikkijournalismista. Mikä aivan varmasti onkin totta. Tästä tehtiin fingerporistrippikin.<br />
<br />
Päättävätkö rationaaliset ihmiset mielipiteensä fingerpori -stripeillä? Minä luonnollisesti päätän. Mutta jotkut ovat erimielisiä. Ja heitä miellyttääkseni on huomioitava, että retorinen temppu on retorinen temppu. Ja siitä kiehtova, että se toimii vapausasteisesti asioiden totuudellisuuden kanssa. Itse asiassa jopa propagandajulkaisuissa on hyvä ohje siihen että sisällön ei pitäisi olla läpeensä valehtelua. Joten päästään siihen peruskysymykseen siitä räjähtävätkö lepakot.<br />
<br />
Tutustuin aiheesta tehtyyn tutkimukseen. Ja lyhyesti. Eivät räjähdä. Vastaus annettu. Voit nyt laittaa internetin kiinni ja mennä leikkimään lastesi kanssa.<br />
<br />
Mutta asia on kuitenkin tavallaan kiinnostava. Minusta oli kiehtovaa huomata miten varsin pitkään lepakonrähähdysasia ei ollut kovin tärkeä. Siitä on kuitenkin pikkuhiljaa tullut arvovaltakysymys perussuomalaisille. Ja tässä yhteydessä vastaan tuli se, että usein viitattiin New Scientistiin. Ja tässä oli vahvasit sellainen maku että kommentoija oli käyttänyt ns. argumenttipankkia eli mallivastauksia joita ei sitten mieti kun copy-paste on kivempaa.<br />
<br />
Viite voi kuitenkin olla hyvä, eli totuus ei riipu luovasta panoksesta ja kommentin kirjoittajan älykkyydestä. Ja New Scientististä todella löytyykin juttu jossa lepakoiden kerrotaan hajoavan barotrauman yhteydessä. Tässä käytetään otsikkoa myöten aika dramaattista muotoilua jossa turbiinit saavat lepakoiden keuhkot räjähtämään.<br />
<br />
New Scientist ei ole vertaisarvioitu lehti. Mutta se ei ole mikään typerehtivä lehtikään. Juttu on itse asiassa informatiivinen ja hyvä. Vielä parempaa on se, että New Scientist viittaa tiettyyn tutkimukseen. Ja jos katsoo netistä ei ole vaikeaa löytää barotraumata ulkomaalaisiakin sivuja joissa puhutaan lepakoiden keuhkoista. Ja ne kaikki viittaavat tähän samaan tutkimukseen. Jostain syystä tätä ei oltu laitettu mallivastaukseen.<br />
<br />
Mutta luin tämän tutkimuksen. Koska on kätevämpää lukea jotain jossa ei tarvitse luoda kiinnostusta lietsovia otsikoita jostain räjähdyksestä. Olen niitä joista on oleellista sanoa että lepakot eivät räjähdä vaan niiden keuhkoihin tulee repeämiä. Tälläinen vähentää minusta väärinkäsityksiä. Tutkimus on tehty 2008.<br />
<br />
Katsomani mukaan tutkimuksessa ei ole sinänsä mitään vikaa tai ongelmaa. Karkeasti ja lyhyesti tutkimuksessa on kysymys siitä että tuulivoimaloiden lähellä on havaittu lintujen kuolemia ja lepakoiden kuolemia. Tässä oli ihmetelty lepakoiden runsasta määrää ottaen huomioon että lepakoiden kaikuluotaus havaitsee tutkimusten mukaan liikkuvia kohteita paremmin kuin paikallaanpysyviä kohteita.
Tässä esitetään että barotrauma saattaisi aikaansaada lepakoiden kuoleman koska se laskisi nopeasti ilmanpainetta turbiinien lähellä. Tämä aikaansaisi vammoja herkkiin ja ohuisiin kudoksiin kuten keuhkoihin. Tutkimuksessa löytyikin paljon verenvuotoa joka on yhteensopiva tämän näkemyksen kanssa. Selitys ei tutkimuksen mukaan olisi yhtä sopiva linnuille koska lepakot ovat erityisen hauraita. Lepakoilla on omanlaisensa hengitysjärjestelmä ja ne ovat muutenkin hentoisempia.<br />
<br />
Tämä lepakoiden hentoisuus on kyllä hyvin selvä asia. Esimerkiksi minulla on vampyyrilepakon luuranko. Ja kun sitä katselee niin se lepakon rankakin on todella todella ohutta. Selvästi tämänlaiset ovat hyvin hauraita ulkoiselle damagelle.<br />
<br />
Tässä tutkimuksessa on perustana se, että (1) lepakkokuolemia on joten ilmiö kaipaa selitystä (2) ilmiölle on annettu mekanistinen fysiikkaperustainen vastaus (3) ja todisteet ovat yhteensopivia siihen mitä voi odottaa jos teoria on tosi.
Tämä on se yksi tutkimus johon kaikki viittaavat. Olipa viittajana sitten vaikka Science Daily, niin tämä 2008 tutkimus on se johon viitataan. Itse asiassa samaa tutkimusta voi kaivaa esiin monestakin paikasta netissä. Mutta asia on siis taputeltu ja voidaan muuttaa mieltämme ja lähteä kotiin?<br />
<br />
En haluaisi spoilata mutta ei. Onko muitakin tutkimuksia? On. Ja kävin läpi kaikki ne joita löysin. Ja tämä kokonaisuus alkaa puhumaan omaa kieltään. Ensinnäkin barotrauman ongelmana on se, että tutkijat eivät suinkaan havainneet ja suoraan videokuvanneet lepakkokuolemia joissa lepakko kuolee osumaatta turbiinin siipiin. Ruumiista oli löydetty keuhkojen verenvuotoa kuten voi odottaa. Mutta tämä ei käsitellyt vaihtoehtoisia selityksiä lepakkokuolemille.<br />
<br />
Vuonna 2011 tutkimusta jatkettiin aika ison tutkimusryhmän voimin. Ja tässä selvisi että suurimmassa osassa lepakkojen kuolemia oli luunmurtumia jotka viittaavat muuhun kuin barotraumaan. Toisaalta jos barotrauma aikaansaisi vammoja, niillä olisi vaikeaa selittää löydettyjä ruumiita koska keuhkon vammauttanut ei kuole välittömästi eikä välttämättä ole löydettävissä tuuliturbiinien läheltä. Tosin monella löydetyllä kuolleella lepakolla oli hajonneet tärykalvot, joka vihjaa että paineenvaihtelujakin on tullut mukana. Tutkimuksen perushenki on että monesti on hyvin vaikeaa erottaa onko kuolema paineenvaihtelusta vai suorasta iskusta. Ja että ehkä niitä tapahtuu jopa samanaikaisesti.<br />
Vuonna 2012 tehtiin lisätutkimusta jossa vertailtiin barotraumaterapiaa suoraan fyysiseen kontaktiin. Ja tässä havaittiin että barotrauma ei oikeastaan toimi selityksenä kuin korkeintaan jossain marginaalisissa tapauksissa. Tämä on tietenkin ymmärrettävä asia. Koska juuri sen vuoksi että lepakot ovat niin hauraita keuhkoineen tarkoittaa sitä, että niille tulee vastaavia keukovammoja myös muissa onnettomuuksissa. Tämänlainen ajatus on tietenkin hyvä muistutus vaikka itselleni jolta murtui kerran miekkailussa kylkiluu. Sellainenkin voisi aikaansaada keuhkovamman.<br />
<br />
Vuonna 2012 Naturessakin puhuttiin tästä aiheesta ja siinä nousi erityisen vahvasti esiin se, että barotrauma on heikko hypoteesi joka ei toimi selityksenä ollenkaan samalla tavalla kuin ihan suora turbiineihin törmääminen. <br />
<br />
Vuonna 2013 energiavirasto teki aiheesta ihan kiinnostavia yhteenvedon. Tässä korostui esimerkiksi se, että esimerkiksi kun tuuliturbiinien paine-eroja mitataan, eli katsotaan minkälaisia paine-eroja ne tuottavat. Niin ne eivät yksinkertaisesti ole niin vahvoja että ne aikaansaisivat kovinkaan merkittäviä vammoja. Siksi barotrauma on aika heikko selitys ilmiölle.<br />
<br />
Itse asiassa lepakoiden alttius tuulivoimaloille onkin ymmärrettävä. On tavallaan väärä tulkinta nostaa esiin sitä, että lepakoiden kaikuluotain toimii paremmin liikkuvissa kohteissa. Sillä sillä on myös vaikutusetäisyys. Tuuliturbiinit ovat suuria ja siksi niiden pyöriminen saattaa näyttää rauhalliselta. Mutta niiden siipien kärjet kulkevat hirveän pitkiä matkoja. Ja nopeus on vahingoittavuutta. Itse asiassa tuuliturbiinien pyöriminen on helposti niin nopeaa että lepakko saa sen kaikuluotaukseensa vain 0,2 sekuntia ennen impaktia. Ja ilmassa on sellainen jännittävä piirre, että jos juoksusta pysähtyessä maalla on hankaluuksia inertian kanssa niin voimme kuitenkin ottaa aika vankkaa tukea esimerkiksi maasta ja näin kiihtyvyydet saadaan pysähtymään. Ilmassa melko rivakkaasti lentelevät lepakot ovat tietenkin aikamoisissa jarrutusvaikeuksissa.
Tämän jutun tärkein sisältö on tietenkin se, että kaikki ylläolevat jutut ovat itse asiassa vuosia vanhempia kuin se Putkosen lausunto. Putkonen on siis lukutaidoton idiootti. Kuin ovat myös hänen faninsa jotka saattavat selittää Uudessa suomessa viikko sitten miten siinä osataan heittää pari lausetta ja copy paste siitä 2008 vuoden tutkimuksesta. Koko perussuomalaisto edistyy asian kanssa hitaammin kuin minä yksinäni. Vaaditaan argumenttipankista vinoiluja ja vuosi aikaa niin että edistys saadaan siitä että osataan avata se itse persujen viittaama artikkeli ja klikata sitten googlehakuun siinä viitattu tutkimus.<br />
<br />
Noiden ihmisten tiedonetsintä ja tieteellinen lukutaito on heikolla kun 2020 tammikuussa pitää puolustaa oman puoluekaverin esittämää heittoa joka on ollut vanhentunutta tiedettä jo vuosia ennen kuin hän on sen ääneen sanonut. Tämä on tärkein asia. Minä voitan, te ootte tyhmii. Lälläslää. Te luulette jauhottavanne libejä mutta teillä on vaan räjähtäviöä lepakoita tapulissa!<br />
<br />
Tai oikeastaan ei. Tärkein asia on oikeastaan se, että tämä opettaa tärkeän ajatuksen siitä miksi tiede ei ole vain sitä että tehdään yksi tutkimus ja sitten asiat tiedetään. Tiede on prosessi jossa tärkeintä on edistyvyys. Tässä saattaa törmätä esimerkiksi siihen että hyvillä tieteenaloilla tiedon puoliintumisaika voi olla viisi vuotta. Eli viiden vuoden jälkeen alalla puolet tiedosta vaativat korjaamista tai täsmentämistä. Tässäkin on koko ajan saatu lisää tietoa eikä takana sinänsä ole pseudotiede tai edes huonosti tehty tutkimus. Kaikki tässä mukana olevat tutkimukset on tehty sellaisella tasolla että ne tyydyttivät minun kriteerini.<br />
<br />
Tärkein asia on kuitenkin se, että lepakoita kuolee, olisi selitys mikä tahansa. Kiehtovaa on se, että tässä on ilmiö joka tavallaan vaatii selitystä. Ja se selitys vaan on se että takana ei olekaan mikään lepakoiden räjähtäminen. Ne kuolevat silti.<br />
<hr />
<span style="font-size: x-small;">Viitteet:
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Iltalehti, <a href="https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016100522418945">”Perussuomalaiset huolissaan: Lepakot räjähtelevät”</a> </span><br />
<span style="font-size: x-small;">YLE, <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9470514">”Politiikan ABC: Räjähtelevät lepakot oli erinomainen "rapalan viehe", "Mä heitin sen sinne toimittajamereen ja hups, tarttui!"”</a> </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Fingerpori,<a href="https://hs.mediadelivery.fi/img/1920/1ab2d8faa13e408682268511d321b752.jpg"> ”Don Quijote”</a> </span><br />
<span style="font-size: x-small;">New Scientist, <a href="https://www.newscientist.com/article/dn14593-wind-turbines-make-bat-lungs-explode/">”Wind turbines make bat lungs explode”</a> </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Science Daily, <a href="https://www.sciencedaily.com/releases/2008/08/080825132107.htm">”Why Wind Turbines Can Mean Death For Bats”</a> </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Telegraph, <a href="http://www.telegraph.co.uk/earth/energy/renewableenergy/10307646/Wind-turbines-may-be-killing-bats-by-exploding-their-lungs.html">”Wind turbines may be killing bats by ‘exploding’ their lungs””</a> </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Ed Yong, <a href="https://www.nationalgeographic.com/science/phenomena/2008/08/28/holy-haemorrhage-batman-wind-turbines-burst-bat-lungs/">”Holy haemorrhage Batman! Wind turbines burst bat lungs” </a> </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Baerwald, D'Amours, Klug & Barclay, <a href="https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18727900">”Barotrauma is a significant cause of bat fatalities at wind turbines.”</a> (2008)</span><br />
<span style="font-size: x-small;"><a href="https://academic.oup.com/jmammal/article/92/5/917/887513">”Investigating the causes of death for wind turbine-associated bat fatalities”</a> (2011) </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Rollins, Meyerholz & Johnson, <a href="https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/0300985812436745">”A Forensic Investigation Into the Etiology of Bat Mortality at a Wind Farm: Barotrauma or Traumatic Injury?”</a> (2012) </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Nature, <a href="https://www.nature.com/articles/488032d">”Bat deaths from wind turbine blades” </a>(2012)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">NREL, <a href="https://www.energy.gov/eere/wind/articles/nrel-study-finds-barotrauma-not-guilty">”NREL Study Finds Barotrauma Not Guilty”</a> (2013) </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Jouni Aro, <a href="https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/lepakot-kuolevat-barotraumaan/">”Lepakot kuolevat barotraumaan” </a>(8.1.2020) </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Ryan & Barclay, <a href="https://academic.oup.com/jmammal/article/90/6/1330/898623">”Causes of Bat Fatalities at Wind Turbines: Hypotheses and Predictions” </a>(2009)</span>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-57862619126973655642019-11-19T23:14:00.001+02:002019-11-19T23:14:25.774+02:00IDDIDIT? 7DFF94D4D2DE60E17921109D1648ABB5E334C33D 656E49DAA62F176A1D27DB8F46D99DA7<br />
<div class="MsoNormal">
Jeesus on kuulemma palaamassa takaisin. Ehkä hänet
naulittiinkin bumerangiin. Mutta jotkin asiat tuppaavat palaamaan. Esimerkiksi
kreationismin on aiemmin kerrottu noudattavan ”myyrävuosia”, jossa se aina
jollain tavalla nousee uudestaan muutaman vuoden tauon jälkeen. En tiedä onko
näin, mutta minä olen palannut takaisin ID -materiaalien pariin. Olen siis vähän kuin Bruce Willis. Joka varmaan tekee Clane -elokuvia
kuolemaansa asti. <span style="color: lime;">”old habits die hard, you know.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br style="mso-special-character: line-break;" />
<!--[endif]--><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Olen seuraillut viime aikoina Intelligent Designin tärkeän
toimijan, Discovery Instituten, viestintää. Tämä tapahtuu äärimmäisen
pienimuotoisesti Seuraajamäärät ja kommenttimäärät ja keskustelu on hyvin minimaalista.
Tämä ei ole tietenkään mikään yllätys. Rational Wikikin muistaa mainita
Uncommon Descentin erikoisista julkaisutahdeista ja kommenttimääristä.
Samanaikaisesti on hyvittavaa miten todella monet kommentit ovat täynnä …
<i>bravadoa</i>. Darwinin kummitukset kalistelevat ja ID on voitokas. Darwinismi on jo
voitettu ja katoava tiede. Jäämässä eläkkeelle. Tätä korostaa tietenkin myös
Eero Junkkaalankin esillenostama uusi nimilista darwinin epäilijöistä. <br />
<br /><b>
Tärkeää on, että keskustelu on laatutasoltaan vielä matalammalla tasolla olevaa.</b><br />
<br />
Esimerkiksi he eivät edes korkeimmalla tasollaan osaa oikein kertoa onko
evoluutio jo falsifioitu vai onko se falsifioimattomissa oleva teoria jossa
mikä tahansa voitaisiin selittää evoluutiolla. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Esimerkiksi otan kevyesti keskustelun jossa selitettiin,
että evolutionistit ovat hölmöjä koska eivät osaa kunnolla vastata Intelligent
Designin heille antamiin haasteisiin. Henkenä on se, että evolutionistit antavat
liian voi-olla -ratkaisuja jotka eivät tarkkuudeltaan täytä ID -standardeja
joita ID antaa omasta viitekehyksestään. Ja että siksi pitää aina pitää mielessä,
että evolutionistejen selitykset ovat Tässä yhteydessä korostettiin
konseptuaalista eroa joka on aktuaalisen ja mahdollisen välillä. Toisin sanoen
evoluutio kuvaa asioita miten jokin asia on voinut tapahtua ja että tämä on eri
asia kuin kuvaus siitä miten asiat todella ovat. Tämänlainen retoriikka on
tietenkin vakuuttavaa kunnes tajuaa, että monesti tälläisiä vastauksia annetaan
nimenomaan mahdottomuusväitteisiin. Ja jos me mietimme mikä on
mahdottomuusväitteelle riittävä kumous, niin se on se että jokin asia on
mahdollinen.<br />
<br />
Erikoista oli, että kun esitin tähän logiikkaan liittyvän argumentin, niin sain
vastaukseksi sen, että syynä on se että vapaata tahtoa ei voi olla
naturalistisessa maailmassa. Johon sanoin, että on jännittävää että jos
puhutaan siitä mikä kumoaa mahottomuusväitteen, niin että siitä derailataan
johonkin tämäntapaiseen. Etenkin kun vastauksessa oli sellainen ongelma että se
toisti sen saman ongelman. Minun ei tarvitse muuta kuin sanoa että on olemassa
kompatibilismi jossa vapaa tahto ei ole ristiriidassa naturalismin kanssa. Ja
jos väittää että on mahdotonta, on tämä falsifioitava. Tämä taas vaatii sen todistamista
että todella selvittää tieteellä että (1) meillä on vapaa tahto (2) joka on
libertaarinen vapaa tahto eikä kompatibilistinen vapaa tahto (3) tämä todella
on ristiriidassa fysiikan kanssa sen sijaan että näin vain väitettäisiin.<br /><br /><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<b>Mutta tämä tavallaan alleviivaa ongelmaa. </b><br /><br />Kun etsitään
falsifiointikriteerejä evoluutiolle, ei tosiasiassa haeta mitään sellaisia
juttuja joilla evoluutio voitaisiin falsifioida. Koska oikeasti käytössä on
huono viitekehys joka toistaa samantyylistä väitettä jossa on aina sama virhe.
; Evoluutioteorian näkemys yhteisestä kantamuodosta kumoutuisi jos kaikilla
eläinlajeilla olisi ihan erilainen tapa rakennuttaa itsensä. Sen sijaan, että
olisi DNA:ta jossa on peräti aina koodattu kodoneilla eikä esimerkiksi kahden
tai neljän mittaisilla jaksoilla.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Samoin evoluutio
falsifioituisi helposti jos kompleksia elämää jatkuvasti humpsahtelisi näkyviin.
Monesti abiogeneesin vaikeutta pidetään evoluutiolle haasteena tässä ryhmässä,
joten on tavallaan hauskaa miten ihmiset hämmentyvät tajutessaan että evoluutio
tosiasiassa falsifioituisi aika kevyesti jos elottomasta aineksesta
putkahtelisi nopeasti kompleksia elämää. Jos rätit todella helposti
muuttuisivat rotiksi niillä ei olisi yhteistä kantamuotoa sarvikuonojen,
ihmisten ja kaalien kanssa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Mutta näitä ei haeta. Sen sijaan yritetään maalata
todisteita. Ja tässä perinteinen tapa on väittää, että jokin on kompleksi niin
että se ei voi syntyä evoluutiolla. Ja tässä on usein käytössä sivistyssanoja kuten
todennäköisyys. Esimerkiksi Michael Beheä kuunnellessa voi vaikuttua
älyllisyydestä kun kuuntelee hienoja sanoja todennäköisyydestä, kompleksisuudesta
ja siitä miten evoluutio ei mahdollista tietyn monien neutraalien mutaatioiden
ylittämistä. Mutta sitten kaikki muuttuu pettymykseksi kun konsepti pitäisi
todistaa.<br />
<br />
Jos Behelle antaa laskutehtävän jossa hänelle annetaan jokin proteeini ja hänen
pitää laskea mikä on sen lyhin mahdollinen evoluutiohistoria, hän ei voi laskea
tätä muuta kuin katsomalla jotain tiedettyjä välimuotoja. Toisin sanoen hän ei
voi kuin väittää jonkin vaativan niin ja niin monta tai useampia neutraaleja
mutaatioita.<br />
<br />
Samoin CSI -informaatiota lurittuu mukamas ties mihin mutta tätä ei oikeasti
koskaan osata laskea. On jännittävää miten ensin kuullaan että ID on jäsentävää
tiedettä jossa esimerkiksi Dembskin eliminatiivinen filtteri on kuin alkuaineiden
jaksollinen järjestelmä. Jossa jäsennetään asioita ja voidaan näyttää onko
jokin syntynyt luonnollisesti, lainomaisuuden avulla vai suunnittelulla.
Esimerkiksi jos antaa laskutehtäväksi selvittää onko tämän vlogauksen otsikko CSI:tä
ja kuinka kompleksinen se on designiin nähden, ei oikein saada irti mitään. Ei
edes sitä voidaanko sanoa että jossain on jokin määrä kompleksisuutta vai
ilmentääkö se vain suunnittelua.<br />
<br />
Haasteena on siis oikeastaan se, että esimerkiksi kompleksi spesifi informaatio
ja palautumaton kompleksisuus ovat itsessään lähinnä työkaluja. Mutta
tosiasiassa niitä ei koskaan sovelleta. Älyllisinkin keskustelu koskee näiden
työkalujen olemassaoloa. Mutta sitten tosiasiassa ei nousta edes keskustelemaan
potentiaalista. Eli siitä onko maailmassa potentiaalisesti yhtään asiaa jossa
on CSI informaatiota ja jos on niin kuinka paljon. Behekin puhui paljon siitä
miten palautumaton kompleksisuus tarkoittaa sitä miten moniosaisesta
systeemistä ei voida poistaa yhtään osaa ilman että se menee rikki. Mutta Behe
ei ole tehnyt järjestelmällistä knock out -koetta edes lempilapselleen
bakteeriflagellalle. Hänen täytyisi jotenkin onnistua manipuloimaan näitä siten
että todella voitaisiin järjestelmällisesti kokeilla voiko siitä poistaa yhden
osan toiminnan rikkoutumatta. Joka tarkoittaa sitä että jokainen osa kerrallaan
tulisi voida poistaa ja käydä kaikki järjestelmällisesti läpi. Se, että jonkin
osan poistaminen rikkoo laitteen ei vielä ollut palautumaton. Se, että siitä ei
voi poistaa ainuttakaan osaa olisi.<br />
<br />
Tässä on tavallaan irvokasta puhua siitä miten darwinistit eivät ole riittävän
aktuaalisia puhuessaan mahdollisista kehityspoluista. ID:llä on vaivaa joka
evoluutioteoriassa tarkoittaisi sitä että olisi jotenkin vaikeaa määrittää mitä
kehityspolku tarkoittaa. Jopa ID:läiset joutuvat myöntämään että kehityspolku
on fiksu konsepti koska he väittävät että jonkin asian muuntuminen toiseksi on
esimerkiksi jotenkin niin tai näin kompleksista ja että tästä asiasta
ylipäätään voidaan puhua. ID:n konseptit eivät selvästi ole samalla tasolla.<br /><br /><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Toisin sanoen perusongelma on se, että ID yrittää
falsifioida evoluutiota tavoilla joilla he eivät kykene tarjoamaan leipää pöytään.
On vaikeaa sanoa onko ”tuo ja tuo on niin ja niin kompleksia” edes oikea
evoluution falsifikaatiokriteeri. Toisin kuin on ilmiselvää että kaikki
antamani esimerkit ovat joten evoluutio ei selvästi ole falslfioimattomissa
siitä huolimatta että nämä ID:n kumouspiirit eivät ole falsifiointikriteereitä.
Evoluutio on falsifioitavissa mutta ei ehkä tuolla tavalla. Tai jos on niin
mitä väliä kun asiaa ei saada testailtua ID huipputieteen laboratorioissa eikä
Discovery Instituten viiden miljoonan dollarin vuosibudjetti selvästi riitä labratutkimusten
tekemiseen, sillä saa vaan filosofisia blogauksia jotka korkeintaan rakentavat
oletuksien ympärille erilaisia loogisia voi olla-käsienheilutteluja. Jotka ovat
ongelmallisia siksi että ne ovat perimmiltään mahdottomuusväitteitä.</div>
<div class="MsoNormal">
<b><br /></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b>Ja tämä tavallaan nostaa esiin yhden asian. </b></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Sen, miten on
jotain mielenkiintoisiakin juttuja. Yllättäviäkin. Ja tämän ytimessä on
tavallaan se, että mahdottomuusväitteitä on usein heikennetty epätodennäköisyysväitteiksi.
Ja tämä on tavallaan suurin osa hienostuneemman ID;n älyllistä ulottuvuutta. Ja
tässä on nostettava esiin mies joka saa Discovery Instituten rajoitusta ”Mind
Matters” -bloginsa pitämiseen. Mikä on kiehtovaa koska Discovery Instituten
Cordova jakelee viittauksia siihen vähän sellaisella sävyllä kuin kyseessä olisi
oma autenttinen toimijansa.<br />
<br />
Tosin, rehellisesti sanoen ehkä näin onkin. Sillä kun puhumme Hollowaysta.
Skeptical Zoneenkin on nimittäin päätynyt se miten Holloway on viime aikoina
puhunut asioita joista minäkin olen puhunut vuosia. Nimittäin siitä, että nämä
todennäköisyysasiat ovat oikeasti syvästi ongelmallisia Intelligent Designille.<br />
<br />
Holloway huomauttaa ongelmasta joka eliminatiivisessa filtterissä on aina
ollut. Ja joka on samanaikaisesti helppo tajuta ilman taustatietoja, ja mitä
paremmin ID -argumenttin tutustuu sitä vahvemmin tämä helppo ongelma on se jota
kiertämään, ei siis korjaamaan vaan kiertämään lukijan huomio pois asiasta, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>suuri osa hienostuneesta puuhastelusta on.
Dembski puhuu yhtäällä paljon sattuman ja lainomaisuuden eliminoinnista ja
siitä miten ei tarvitse tietää Suunnittelijan toimintatapoja. Mutta
samanaikaisesti suurin osa käytännön työstä on rakentaa esimerkkejä joissa
yritetään rakentaa jonkinlainen mielikuva jossa kumotaan yksi vaihtoehtoinen
sattumahypoteesi. Siksi esimerkiksi Caputo -kolikonheittoargumentissa ei kumota
kaikkia mahdollisuuksia, vaihtoehtona on vain tasapuolinen kolikko ja huijaus.
Ei esimerkiksi sattumalta painottunut kolikko tai muu lainomainen syy joka
tuottaisi valtaosaan heitoista samaa tulosta.<br />
<br />
Sattumahypoteesi olisi siksi laskettava täsmälleen parhaalla mahdollisella
teorialla. Jos sen hetken tieto on vajaata, jokin parempi sattumahypoteesi
olisi olemassa tai laskelma on muuten vajaa niin sitten laskelman lopputulos
olisi epäluotettava. Ja siksi ei oikeasti oikeastaan voida olla varmoja ja
luottavaisia siihen arvioon joka saadaan. Naturalismia ei siis tosiasiassa
mitenkään falsifioidakaan uskottavasti. ; Toisin sanoen ei oikein auta että
mahdottomuus muutetaan epätodennäköisyydeksi. Vika ei katoa. Muuttuu vaan vaikeammin
demonstroitavaksi. ; <br /><br /><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: cyan;">”If we can never be sure we account for all chance
hypotheses, then how can we be sure we do not err when making the design
inference? And even if absolute certainty is not our goal, but only
probability, how can we be confident in the probability we derive?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: cyan;">(Eric Holloway)</span><br /><br /><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Onkin tavallaan kientovaa itselleni, että monesti tämä vika
on yritetty jopa naamioida ID:n falsifiointikriteeriksi. Eli jos ID läinen saa
jonkin kompleksin tuloksen niin evoluutikon tulisi näyttää että luonnolliset
prosessit todella tuottavat tämälaisen asian.<br />
<br />
Mutta tosiasiassa jos asia on CSI vasta kun kaikki luonnollisuus on jo käytännössä
eliminoitu, on tämä lähinnä demonstraatio siitä miten huonosti eliminointi on
tehty. Eli itse tiedonhankintatavan metodi on epäluotettava. Tätä kautta
ennusteita ei ole, on vain aukkoja systeemissä. Tämä korostaa sitä miten
aukkojen jumala -perustelutapa on tietämättömyyteen vetoamista jonka ytimessä
on ristiriita. Siitä, että jotain ei tiedetä väitetään että jotain tiedetään.
Emme tiedä miten jokin voisi syntyä naturalistisesti joten tiedämme että se on
ID. Tämä ei muutu falsifioitavaksi luonnontieteen teoriaksi pelkästään sillä
että jokainen ”aukkojen jumala” voidaan kumota tuottamalla lisää tietoa. Monesti
koko ID:Tä tarvitaan juuri jotta voitaisiin kiertää ”aukkojen jumalaan”
liittyvät ilmiselvät loogiset puutteet – kuten mainitsemani sisäinen ristiriita
”emme tiedä mitä josta päättelemme että tiedämme mitä”. Tämä korostaa miten
aukkojen jumala kuitenkin kulkee mukana, piilotettuna paskaan eliminointiin jonka
paskuutta yritetään naamioida kutsumalla sitä haasteeksi johon vastaamalla
evoluutikot voivat kumota ID:n. Tosin ei oikeasi, vaan pelkästään tässä yhdessä
käsiteltävässä aiheessa. Eli aika erikoista falsifiointia. Jos esimerkiksi
oppisimme että kaikilla eliöillä olisi omanlaisensa itserakentamisen tapa, se
kumoaisi ”makroevoluution” yhteisestä kantamuodosta kokonaisuutena. Mutta jos
löydät evoluutioreitin jolla bakteeriflagella syntyy askel askeleelta, ei tämä
kumoa kuin että juuri tämä flagella ei ole kehittynyt evoluutiolla ja ID voi
siirtyä massaheittämään ”Muita haasteita evoluutiolle”. Kas siinä ero.<br />
<br />
Holloway näyttää muutenkin olevan pettynyt nykyiseen ID -henkeen. Hän näkee
koko skenen muuttaneen muotoaan. ID ei hänen mukaansa edisty. Eli alkuperäisten
väitteiden toistaminen, eikä tutkiminen ja asioiden parantelu on jäänyt syrjään.
Siitä on tullut enenmmän apologeetikkojen ja kreationistien jatkumo.<br />
<br /><span style="color: cyan;">
”ID has lost its way and become enamored of creationism vs evolution,
apologetics and the culture wars, and lost the actual scientific aspect it
originally had. So, ID has failed to follow through, and is riding on the
cultural momentum of the original claims without making progress.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: cyan;">(Eric Holloway) </span><br />
<br />
Se on muuttunut kulttuurisotajutuksi. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /><span style="color: cyan;">”ID movement, with one or two notable exceptions, has not
generated much positive science. It seems to have turned into an anti-Darwin
and culture war/apologetics movement. If that’s what the Discovery Institute
wants to be, that is fine, but they should not promote themselves as providing
a new scientific paradigm.”<br />
(Eric Holloway)</span><br />
<br />
Tässä on muistettava, että Holloway tässä tavallaan puree kättä joka häntä
ruokkii. Hänhän saa rahoitusta Discovery Institutelta. Itse en varmasti olisi
yhtä rohkea. Itse asiassa, ollakseni täysin rehellinen, minusta saa kyllä
rahalla ID -liikkeen innokkaan puolestapuhujan. 1500 euroa tunti ja olen Teidän.
Se on mielestäni varsin halpa hinta älyllisen integriteetin, kunnian, omien mielipiteiden,
itsekunnioituksen ja muiden vastaavien asioiden menettämiselle. Toki Holloway viittaa myös suurempaan kulttuurimuutokseen. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /><b>Ja vastaava ero voidaan nähdä muutenkin. Esimerkiksi uusateistien liike on
pitkälti muuttunut.</b><o:p></o:p></div>
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><br clear="all" style="mso-special-character: line-break; page-break-before: always;" />
</span>
<div class="MsoNormal">
State Star Codexissa oli mielenkiintoinen tarkastelu tästä.
Aikaisemmin ateismi korosti jumalatodistuksia. Nykyisin ateisteista suuri osa
on sitten ateisteja jotka puhuvat vaikka sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Yhdeksi
syyksi nähtiin internetin epänörtistymisen. Eli aluksi ihmiset olivat nörtimpiä
ja luottavaisempia. He ajattelivat että voidaan debatoida väärää mieltä olevat
suohon rationaalisesti. Tämän kautta
syntyi erilaisia datapankkeja jotka keskittyivät antamaan vahvaa casea omalle
asialle.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Nykyään tämänlaisesta valistusihanteesta on luovuttu ja aika harva tekee pitkiä
selostuksia ja saa yhtä pitkiä vastauksia takaisin. Ja prosessissa monet
ateistit ovat kyllästyneet iänikuiseen vääntöön jo miljoona kertaa kumotuista
jumalatodistuksista. Paitsi osa joka sitten taas on halunnut erottautua niistä
riveistälähtijöistä jotka puolustavat vaikkapa feminismiä tai homojen oikeuksia.<br />
<br />
Tässä mielessä Discovery Instituten ryhmä onkin kiehtova koska se on muuttunut
tavallaan ajan hengen mukana. Ainoana ongelmana vain on vain se, että ID oli alun
perin ongelmallinen. Se oli monelle lähinnä strateginen siirto kreationismista.
ID:n suosio ei sattumalta liity konseptiin cdesign proponentists. Eli pukkiin
joka tapahtui kun kreationistinen oppikirja muutettiin ”ei ehdottomasti
kreationismia” olevaksi ID -tieteeksi muuttamalla etsi-korvaa -toiminnolla
creationism -sanaa Intelligent Design -sanapariksi.<br /><br /><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Ja uusateismissa ja Intelligent Designissä onkin tätä kautta
ero. Uskonnottomuus ja sekulaarius on tilastoissa nousussa. ID taas rypee
todella vähäisellä – ja melko trollaavallakin – seuraajakunnallaan juuri siksi
että vain hyvin harva on kannattanut ID:tä sydämestään ilman strategisia syitä
jotka ovat liittyneet spesifimpään kristilliseen maailmankuvaan ja sen
levittämiseen. Kun strateginen hyöty on kadonnut ovat ID -fanit siirtyneet
olemaan joko apologeetikkoja tai kreationisteja. Ja tässä mielessä onkin hassua
että joku vanhan YEC -kreationismin ja muun vanhan klassisen pekkareinikaislaisen
meiningin katsominen on relevantimpaa kuin ID -tieteen seuraaminen. Mutta vielä
relevantimpaa on seurata fundamentalistiskristillistä politiikkaa jossa
erilaiset rahat kiertävät. ; Ja tällä hetkellä on jännittävää kyllä juuri kuten
Slate Star Codexissa kuvataankin; Huomio on siirtynyt seksuaalipolitiikkaan
eikä ateismiin. Ja tässä ateisteilla on hyvin erikoinen tilanne. Hyvin
erilainen kuin esimerkiksi seksuaalivähemmistöillä.<br />
<br />
Sillä seksuaalivähemmistöjen määrä ei ole kasvanut. Mutta se on muuttunut
paljon hyväksyttävämmäksi. Uusateismin kohdalla taas ei ole samanlaista
edistymisen henkeä. Mutta samalla uskonnottomuus ja ateismi on yleistynyt
vahvasti. Silti asenneilmapiiri ei ole muuttunut niin paljoa. Ateismikonflikti
on tavallaan lähinnä lakaistu maton alle. Ja tämä asia, toisin kuin Intelligent
Design, saattaa hyvinkin olla tulossa takaisin.<o:p></o:p></div>
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><hr />
<br clear="all" style="mso-special-character: line-break; page-break-before: always;" />
</span>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Viitteet:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">WFXG, <a href="https://www.wfxg.com/2019/05/15/outrage-over-grovetown-high-students-controversial-yearbook-quote/">”Outrage over Grovetown High student’s controversialyearbook quote”</a><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Rational Wiki, <a href="https://rationalwiki.org/wiki/Uncommon_Descent">”Uncommon Descent”</a><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Placozoan Ponderings, <a href="https://placozoanponderings.wordpress.com/2018/07/18/the-possible-and-the-actual/">”The Possible and the Actual”</a><br />
Eero Junkkaala, <a href="https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/yleisonosastokeskustelua-raamatusta-ja-kehitysopista/">”Yleisönosastokeskustelua Raamatusta ja kehitysopista”</a><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">The Skeptical Zone,<a href="http://theskepticalzone.com/wp/the-demise-of-intelligent-design/"> ”The Demise of Intelligent Design”</a> <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Slate Star Codex, <a href="https://slatestarcodex.com/2019/10/30/new-atheism-the-godlessness-that-failed/">”NEW ATHEISM: THE GODLESSNESS THAT FAILED”</a><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Panda’s Thumb,<a href="https://pandasthumb.org/archives/2005/11/missing-link-cd.html"> ”Missing link: "cdesign proponentsists"”</a> <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Ranneliike, <a href="https://ranneliike.net/uutiset/14840/avoin-homovihamielisyys-lisaantyy-euroopassa">”Avoin homovihamielisyys lisääntyy Euroopassa”</a><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Siegfried Scherer & Reinhard Junker, <span style="color: cyan;">”Evolution – ein
kritisches Lehrbuch”</span> (1998) [suom. <span style="color: cyan;">”Evoluutio – kriittinen analyysi”</span>]<br />
Helsingin Sanomat/NYT liite, <a href="https://www.hs.fi/nyt/art-2000006299855.html">””Ok boomer” syntyi salamaniskusta millenniaalienvastaukseksi suurten ikäluokkien typerille jutuille – tästä on kyse”</a></span></div>
Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-10653112187512128582019-11-03T12:34:00.000+02:002019-11-03T15:05:17.359+02:00Testisen naturalismin popularisoinnin kritiikin ongelmat<br />
<div class="MsoNormal">
Areiopagilla oli de Ridderin kirjoitus jossa hän neuvoo
tieteen popularisoinneissa. Hänestä tieteen popularisointi ajaa kohti naturalismia
ja on siksi maailmankuvallista. Huoli on tavallaan ymmärrettävissä sitä kautta,
että hänestä tieteen popularisoinneissa asioita yliyksinkertaistetaan. Tai
kuten hän sanoo <span style="color: cyan;">”Yksinkertaistetuissa näkökulmissa filosofisten kysymysten
mutkikkuus ja tieteellinen epävarmuus jäävät huomiotta.” </span><br />
<br />
Itse näkisin, että yksinkertaistus on se joka tekee formaatista tieteen popularisointia
eikä tiedettä. Ridderillä on hyviä pointteja. Olen hyvinkin samaa mieltä, että
jos <br />
<br />
Jos skientistinen tietoteoria vaikuttaa vahvasti tieteen popularisointeihin,
niin tällöin kansalaiset saavat yksipuolista, harhaanjohtavaa tai täysin
virheellistä informaatiota nykytieteestä ja sen maailmankuvallisista
seurauksista. Tästä on selvästi suurta vahinkoa tieteelliselle lukutaidolle. Ja
että se voi heikentää tieteen arvovaltaa myös tieteen alueelle todella
kuuluvien kysymysten kohdalla. Tähän on useita syitä. Skientisissä esityksissä
nykyiset vaillinaiset tieteelliset teoriat esitetään ikäänkuin varmoina
tosiasioina, ja näin pitkälle menevät väitteet joudutaan usein vetämään
takaisin. Tämä puolestaan voi johtaa siihen, että suurelle yleisölle syntyy
harhaanjohtavan vahva vaikutelma tieteellisten teorioiden muuttuvaisuudesta.
Vaarana on myös väärinkäsitys, jonka mukaan tiede ei lainkaan edisty ja kyse on
”vain teorioista”.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Toisaalta tiedän, että oikeasti tilanne on kiehtova.
Selvästi de Ridder ei käsittele kaikkea tieteen popularisointia samanlaisena.
Hän kohdistaa huomiota naturalistisiin teoksiin, eli teoksiin jotka eivät yritä
selittää miten luonnontiede niin erinomaisen hyvin sopii yhteen kristillisen
maailmankatsomuksen kanssa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Tämä vihjaa siihen, että hänen huolensa ei kohdistu vain tieteen
popularisointiin vaan tietynlaiseen tieteen popularisointiin. Ja tässä on
kiinnostavia yksityiskohtia.<br />
<br />
Taustalla on nimittäin hyvin vahva asenne jonka mukaan mikä tahansa uskomus, naturalistienkin
maailmankatsomus, on tieteenfilosofisessa näkökulmasta periaatteessa sellaista,
että se vaatisi taustaoletuksia joita ei ole todistettu. Ja tästä vedetään
sellainen asetelma että se olisi aivan täsmälleen samanarvoista ja samanlaista
tieteen keinoin todistamatonta luulottelua kuin taikauskoiksi luokittellut
ajatukset. Tätä myydään usen nöyryytenä jossa seliteään että ateisti , kuten
kukaan mukaan, vain uskoon liittyvien käsitteiden ulkopuolella. Ja tästä johdetaan
että uskonto olisi yhtä hyvin perusteltu näkemys. Mutta rehellinen kun tuntee
rajoituksensa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Itselleni kiehtovaa on se, että näissä
neutralisointinäkemyksissä on itsessään oikomisia. Usein tässä korostuu
foundationalistinen näkemys jossa selitetään että ainut tapa rakentaa
maailmankatsomus on tehdä niistä perusoletuksia joita ei todisteta. Tämä ajatus
vaatii tiukan erottelun analyyttisiin ja synteettisiin totuuksiin. Joka on asia
joka on vahvasti kyseenalaistettu yhden viime vuosisadan merkittävimmän
tieteenfilosofin Quinen näkemyksissä.<br />
<br />
Toisaalta klassisen filosofian ystävä saattaa muistaa agrippan trilemman, jossa
itse asiassa perusteeton oletus ei olekaan ainut tapa kohdata ketjumaisen
perustelun haasteet. Muita vaihtoehtoja on ikuinen regressio jossa joka ikistä
premissiä voidaan tutkia ja saada aina eteen uusi ongelma. Tai sitten
määrittelyt ovat kehäisiä. Siksi on erikoinen oikominen että näkökulma
keksittyy aina perusteettomiin oletuksiin kuin se olisi todella ainut tapa
käsitellä tietyt episteemiset epävarmuudet.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Lisäksi tähän liitetään usein, jopa matemaattisena totuutena,
että asiat olisivat logiikan ja tieteen puolella heikoilla. Tähän liittyy jopa
eräänlainen filosofinen asiavirhe, faktavääristymä. Joka kiertää ympäri
maailman. Panu Raatikainen kuvaa, miten esimerkiksi Jordan Peterson vetoaa
ainakin pariin otteeseen kuuluisaan Gödelin epätäydellisyyslauseeseen. Väittäen,
että <span style="color: cyan;">”Todistus itsessään, millainen tahansa, on mahdoton, ilman aksioomaa
(kuten Gödel todisti). Siispä usko Jumalaan on ennakkoehto kaikille
todistuksille.”</span><br />
<br />
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Raatikainen on itse tutkinut Gödelin löydön vaikutusta
todistamiseen ja Ensiksi, Gödelin epätäydellisyyslause koskee vain ja
ainoastaan täsmällisesti formalisoituja matemaattis-loogisia teorioita, joissa
voidaan kehittää tietty määrä luonnollisten lukujen lukuteoriaa. Toisin kuin
Peterson esittää, se ei liity millään tavalla moraalisiin tai kulttuurisiin
järjestelmiin. Toiseksi, toisin kuin Peterson esittää,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Gödelin tulos ei sano mitään ulkopuolisista
oletuksista, joihin järjestelmän pitäisi perustua. Se toteaan vain, että
jokaisessa ehdot täyttävässä matemaattis-loogisessa järjestelmässä on kaavoja,
joita ei voi todistaa eikä kumota.<br />
<br />
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Raatikaisen tärkein muistutus on se, että Peterson menee
metsään jo heti alussa: on olemassa todistusjärjestelmiä, jotka perustuvat
pelkkiin päättelysääntöihin ja joissa ei ole lainkaan aksioomia. Mutta
sivuuttakaamme tämä ja hyväksykäämme karkeasti oikeana kuva, että todistukset
perustuvat aina joihinkin aksioomiin (yleensä kuitenkin useampaan kuin yhteen).
Nyt on kuitenkin niin, että tämä yksinkertainen asia ei liity mitenkään Gödelin
epätäydellisyyslauseeseen, ja sen mainitseminen on tässä yhteydessä täysin
järjetöntä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
En kuitenkaan aivan hirveästi moiti Petersonia sillä
Gödelargumentointi juuri Petersonin tavalla on hyvin toistuva juttu johon
törmää runsaasti, etenkin jos tutustuu uskonnon ja tieteenfilosofian suhdetta
kartoittaviin uskonnollisiin teoksiin. Raatikaisen mainitsemaksi tullut Jordan Petersonin <span style="color: cyan;">”Maps of Meaning” </span>on tässä
vain hyvä esimerkki tämän väitteen toistuvuudesta. Itse asiassa sitä toistetaan
niin paljon, että itsekin nelisen vuotta sitten uskoin sen olevan tosiasia
koska olin lukenut sen ties mistä lähteistä. Toistolla epätotuus oli muuttunut
mielessäni totuudeksi. Tämä kertoo miten tieteenfilosofian popularisoinnissa
voidaan todellakin tehdä vakavaa haittaa tieteelliselle lukutaidolle jopa aika
valistuneiden – jos nyt näin saan itseäni vähän kehua – kansalaisten parissa.
Eli juuri sen kohdeyleisön jolle tieteen popularisointi on kohdistettu.<br />
<br />
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Itsekin olen naureskellut tietämisen vaatimuksille. Koska
näissä oiotaan todella paljon. Moni vaatii että tiedon tulisi olla ehdotonta ja
absoluuttista jotta se saisi olla tietoa. Itse olen heittänyt nimenomaan tämän
vaatimuksen ikkunasta. Ja korostan että on aivan eri asia sanoa esimerkiksi siihen
ei-gödelin tyyliseen aksiomaattiseen deduktiivisuuteen vaan induktioihin
liittyen että ”yhtään systeemisiinduktioita ei ole 100% todistettu”. Joka on
absoluuttisen totta. Mutta samalla tämä mahdottomuus todistaa lopullisesti induktioita
ei tarkoita että ”joka ikistä yksittäistä systeemissä olevaa induktiota ei
olisi voitu testata vähintään yhden kerran korroboraatiota kasaavassa
tutkimuksessa”. Jolloin joka ikinen induktio on voinut olla tutkimuskohde. Ja
tämä vie kysymyksen siihen että vaikka gravitaatiota on testattu hirveän paljon
ja se on induktiviinen niin tarkoittaako että se on jotenkin samanarvoinen enkelipölyteorioiden
kanssa vain sen perusteella että koska gravitaatioteoria on induktio, on
absoluuttisesti tiedettyä että se ei ole täysin varmuudella lopullisesti
todistetttu.<br />
<br />
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Tieteen tekemisen ja tieteellisen tiedon perusteisiin
liittyvien olettamuksien ymmärtäminen on välttämtöntä, jotta tieteellinen tieto
ja ymmärrys saa oikean sijan maailmankaikkeuden hahmottamisessa. Jolloin
tämänlaisia oikomisia ei voida oikeuttaa jos ei naturalistitkaan saa yhtään
oikoa tai virheillä. Aika harva oikeasti on sitä mieltä että "kaikki
käy". (=samanarvoista). Itse asiassa jopa postmodernilla puolella ei mennä
niin pitkälle. Oikeastaan ainoat tahot jotka tykkäävät korostaa että
naturalistien kyvyttömyys tuotta 100& lopullista tietoa on sen tyylin
ongelma joka tekee kaikesta samanarvoista. Tai siis samanarvoista aina kun
naturalismin vastapooliksi laitetaan uskonto. Ja sitten tämä mukamas ohittamattomana
fakatna pidetty asia kätevästi unohdetaan kaikissa muissa asiayhteyksissä.
Esimerkiksi maailmankuvien samanarvoisuus-oletuksista naturalistille sneppaava
saattaa seuraavassa kommentissaan rientämään naureskelemaan postmodernille
feministille kun hänen feministiset väitteensä eivät ole tieteen todistamia ja ovat
siksi epätotta huttua ja biologianvastaisia. Erityisen hauskaa tämä tietenkin
on jos feministikriitikko on kreationisti joka vastustaa evoluutioteoriaa koska
se on naturalistinen.<br />
<br />
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Itse näen että on tosiasia että on olemassa tiettyjä
todistamisongelmia jotka ovat ylitsepääsemättömiä ja kaikissa järjestelmissä on
oletuksia. SILTI harva sanoisi, että asiat olisi kaikki täsmälleen yhtä
haihattelua. Jokainen tietää että jos meillä on lopullisen varmaa tietoa siitä
että lopullisen varmaa tietoa ei ole, niin meillä olisi sitten jokin lopullisen
varma tieto. Ja sitten meillä on käsissään jotain jossa jos kaikki väitteet
ovat maailmankuvallisia, niin sitten voisin sanoa, että ”näkemyksesi totuuden relativistisuudesta
on itsessään relativistinen” ja kävelisin sitten vaan pois naturalistisine
näkemyksineni.<br />
<br />
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Tärkeää on siis aloittaa sillä että tiedon ongelmat
johtaisivat siihen että kaikki olisi "täsmälleen yhtä todistamatonta
luulottelua". Mikä ei seuraa. Vaikka Gödelin lausumat pitäisivät paikkaansa
jossain JordanPetersonmaisessa laajuudessa niin siitä huolimatta mikä tahansa aksiomaattinen
järjestelmä ei olisi yhtä hyvä. Kaikissa aksiomaattisissa järjestelmissä olisi
vähintään yksi ongelmakohta. Mutta tämä ei olisi mitään sinne päinkään kuin
väittäisi että kaikki on yhtä hyvää.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mutta hauskinta on se, että jos tämä maailmankuvallisuusväite
oikeasti pitäisi paikkaansa niin siinä vaiheessa de Ridderin juttu olisi
todella äärimmäisen omituinen ja huono. Jos siis kuviteltaisiin epätosi asia
todeksi for the sake of the argument. Oikein muuten järkevä ihminen ei tälläisiä
suustaan heittelisikään, tietysti. Oletetaan että kaikki maailmankuvat olisivat
todella yhtä hyvin todistettuja.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Mutta jos olisi todella totta että kaikessa tieteessä olisi
väistämättä maailmankuvallisuutta ja tätä ei pääsisi eroon, ei olisi mitään
maailmankuvista siivottua tiedettä jota esitellä ilman että mukana on jokin
maailmankuva. Tällöin neutraalisuasetelma muuttuu erikoiseksi. Jos de Ridder
siis huomaa että jossain tiedettä popularisoivissa teoksissa on jotain
maailmankuvallisuutta, niin se on odotettavissa. Se olisi väistämätöntä. Ja jos
tästä ei voi päästä eroon niin sitten naturalismi on täsmälleen yhtä
ei-vääristävä ja reilu kuin mikä muu tahansa. Jolloin sitä ei voitaisi moittia,
rajoittaa ja ei olisi mitään ongelmaa joka edes voitaisiin torjua. Jolloin Ridderin
argumenteissa ei olisi mitään järkevää vaan ne olisivat vain maailmankuvallista
torumista, ideologista vainosensuuria.<br />
<br />
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Kiehtovaa onkin myös se että de Ridder ei keskitä moitettaan
tieteentekoon. Hän ei puhu tieteestä. Ei edes tieteen opettamisesta koulussa.
Vaan tieteen popularisoinnista. Erikoinen tiedepoliisinäkökulma. Se on aika
vahvasit yritys juurruttaa tähän tiettyjä näkökulmia. Ja tämä on kiehtova
etenkin jos asiaa lähestytään noion vahvasti maailmankuvallisuudet edellä.
Odotankin de Ridderin yhtä innolla puuttuvan jokaikiseen tiedettä popularisoivaan
teokseen jotka korostavat sellaisia näkökulmia joissa luonnontieteenteko on
yhteensopiva kristinuskon kanssa. Tai oikeastaan. En odota. Enkä tasan tarkkaan
pidätä hengitystäni. Sillä tajuan että Ridderin tuotos on laimennettua inkvisiitiota.
Sitä, että uskovainen katsoo että hänellä ja hänen vakaumuksellaan olisi jokin
lupa kontrolloida muiden näkökulmia. Siksi hänen tieteen popularisointinsa on
huolissaan tieteenfilosofiasta jossa oiotaan niin että se ohjaa naturalismiin ristiriidattomasti
mutta ei sitten välitä suorista asiavirheistä joilla esimerkiksi Gödelillä yritetään
asiavirheillä että uskonto olisi samanarvoista kuin naturalismi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Itse näen että valtaosa luottaa tieteeseen koska vaikka siinä
on oletuksia se on parempaa kuin muut.<br />
<br />
Suurin osa ymmärtää täydellisyydestä
eroavan hyvyyden ja paremmuuden sillä että hellä on kova tarve yrittää rakentaa
väkisin narraatiota jossa heidän maailnkuvansa olisi jotenkin yhtä hyvä, laadukkaasti
todistettu ja hyödyllinen kuin tiede. Ja kuvaavaa on miten nämä eivät esittele
omia vahvuuksiaan vaan tieteen ja tieteen popularisoijien heikkouksia. On kuin
tieteen huonoin osa olisi jotenkin se jonka kautta analogia heidän omaan maailmankuvaansa
saadaan rakennettua. Mikä on minusta aika kuvaava ja ymmärrystä lisäävä huomio asiaan.<br />
<br />
Samalla itse korostan, että uskonto on luvannut asioita ja vaikutuksia. Kuitenkin vasta naturalistinen lääketiede on parantanut sairaita ja tehnyt ihmeitä joita Jeesus tekee vain kansansaduissa joiden ihmeluonne on todistettu paljon heikommin kuin luonnontiede.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<hr />
<span style="font-size: x-small;">Viitteet:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">
Jeroen de Ridder, <a href="https://www.areiopagi.fi/2015/06/tiede-ja-tiedeuskovaisuus-tieteen-popularisoinneissa-osa-3/">”Neljä periaatetta tiedeuskovaisuuden välttämiseksi tieteenpopularisoinnissa”</a> <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Panu Raatikainen,<a href="https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/panuraatikainen/263766-jordan-peterson-ja-logiikka/"> ”Jordan Peterson ja logiikka”</a> <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Panu Raatikainen, <span style="color: cyan;">“On the Philosophical Relevance of Gödel's
Incompleteness Theorems” </span>(2005)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Willard Van Orman Quine, <span style="color: cyan;">“The Two Dogmas of Empiricism.”</span>
(1951)<o:p></o:p></span></div>
<br />Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-31325785326375084702019-11-02T18:31:00.000+02:002019-11-02T18:31:23.958+02:00Suomi ei ole sosiaalinen maaSosialismia pidetään monesti asiana joka on samanaikaisesti
sekä ongelma, että jotain joka ei ole Suomen tapa. Tässä on taustalla ajatus
jonka perusteella kansakunnalla on jokin pysyvä eetos. Ilman tämänlaista
megatason oletusta kansakunta koostuu ihmisistä ja demokratiassa jossa on
mielipiteenvapaus ei ole ylipäätään mitään komentajaa joka sanoo että Suomi ei
ole sosialistinen maa.<br />
<div class="MsoNormal">
<br />
Joskus tämä saattaa kuulemani mukaan lipsahtaa freudilaisesti muotoon ; Suomi ei
ole sosiaalinen maa. Ja tässä on jotain hyvin oleellista.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Mutta on tavallaan kuvaavaa että jos puhtaan ”lännestä” tai
spesifimmin ”suomalaisista arvoista” niiden taakse tunnutaan olettavan jotain
hyvinkin pysyvää. Ja tämä pysyvä on sitten jotain sen tyylistä joka näkyy
historiassa kun ihmiset puhuvat Ruotsi-Suomesta silloin kun pitää puhua vain
Ruotsista. Kansallisvaltioiden kohdalla on rakennettu vahva eetos jonka mukaan
ne ovat ikään kuin ennakoivasti olleet olemassa ikuisesti.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Samalla kun katsoo kansakuntien historioista ja valtioiden
ja valtakuntien rajoja käsitteleviä aikajanoja, on aika selvää että valtiot
ovat kaikkea muuta kuin stabiileja. Mutta niiden ajatellaan jotenkin vain
olleen jotenkin käpertyneenä kasaan.<br />
<br />
Samoin käy kun katsotaan niinsanottuja kristillisiä arvoja. Kun oikeasti
katsotaan historiaa, niin jos otetaan jokin arvo jota nykyään mainostetaan
kristillisyytenä, sen tarkastelu historian, siis oikean historian eikä
narraatioiden kautta, niin nämä arvot vaikuttavat hyvinkin kyseenalaisilta. Kun
esimerkiksi nykyajan kristitty pyytää ideologialleen spesiaalistatusta muiden
yli, kuten sen parissa niin usein tykätään tehdä, siinä selitetään että
esimerkiksi suomalaisten naisten tulisi katsoa islamilaisiin maihin ja kiittää
yhteiskuntaamme siitä että heillä on asiat hyvin. Mutta sitten kun katsotaan
historiaa ja naisten asemaa, voidaankin huomata että kristityt eivät ole
kovasti alkaneet vuonna 313 jkr taistelemaan esim. naisten oikeuksien puolesta.
<br /><br />Kun kehutaan modernia länsimaista demokratiaa ja sen naisten oikeuksia,
tajutaan että kristityt olivat hyvin pitkään kuningaskuntia – ja rippeitä tästä
monarkisuudesta näkyy yhä nykyäänkin. Demokratia ja suurin osa kristilliseksi
kehuttujen ajatusfilosofioiden ja konseptien taustat ovat pakanallisesta
antiikin kreaikasta. Ja ovat kristikunnissa hyvin myöhäisiä. Silti kristinusko,
joka siis on ideologiana ollut kauan taustalla vakiona, on jotenkin
selittämässä muutosta. Yleensä jos jokin muuttuu niin se mitä ei pidetä syy-seuraussuhteellisena
on nimenomaan se muuttuja joka on pysynyt vakiona tämän muutoksen aikana.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Samoin, vaikka eilen kuulinkin vastenmieliseltä humalaiselta
maahanmuuttokriittiseltä bussissa, ei ole ollut mitään sellaista yhtenäisyyden
aikaa jossa olisi jotenkin ymmärretty jotkin arvot ilmiselviksi siten että
niistä ei tarvitse keskustella. Saati että ne olisivat juuri samoja arvoja kuin
nykyään. EI ole mitään sellaista vanhaa hyvää aikaa jona ei olisi käyty jotain ”kulttuurisotaa”.
Mutta koska historiantajuttomuus on vallalla – niin vallalla että moniin tai
edes yhteen ihmiseen menee vakavasti läpi Tapio Puolimatkan selitys jonka
mukaan homoseksuaalisuus ajoi kristikunnan tuhoon jotenkin erityisen
taannehtivasti kun kristityt olivat olleet pääuskonto 300 -luvun puolelta eteenpäin.
Tämä vaatisi vähintään sen tunnustamisen että alkukristityt olisivat sitten kannattaneet
nykyisten kristillisten perusarvojen sijaan tärkeimpänä perusarvonaan
homostelevia orgioita. Koska mitenkään muuten homoseksuaalisuuden suosiota ei
saa aikoihin jotka olivat ajamassa Rooman valtakuntaa tuhoon. Kristinusko
selittäisi tuhon aaltoa itse asiassa ajoituksellisesti paremmin. Aina voidaan
katsoa ja huomata, että kappas. 1700 -luku. Arvoista on debatteja. Kristityt
antavat uskontonsa perusteella filosofisia moraalisia oikeutuksia orjuudelle.<br /><br /><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Moni voisi sanoa että ihmiset ovat tuolloin olleet syntisiä.
Mutta tämä ohittaa täysin sen, että jos puhutaan kristillisestä kulttuurista,
puhtuaan pragmaattisesta konseptista. Jos yksilöt ja jopa valtiot voivat
kristillisyydessä seurata pahuuden arvoja, niin mikä onkaan se käytännöllinen
syy niille uskonnoille. Yhteiskunnan rakenteisiin nojaavat
yhteiskuntafilosofiset ja poliittiset kannanotot uskonnon merkittävästä roolista
moraalisen selkärangan antajina oikeuttuvat jos ja vain jos uskonnon ikuiset arvot
ovat jotain joita yhteiskunta ohjaa sovellettavaksi yhteiskunnassa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Valitettavasti historiantajuttomuutta lietsotaan tietynlaisella
arvofilosofialla. Cuck Philosophyssä oli hauska kuvaus siitä, miten arvojen
absolutisointi on rakentanut samanlaista historiantajuttomuutta aina. Jos
otetaan diktatuurinen monarkia, jossa kuningas käyttää valtaa alamaisiinsa ja
rakentaa oikeutuksen tähän raamatullisilla vertauksilla joissa universumilla on
yksi johtaja, Jumala ja Kuningas on hänen analoginsa. Ja että samanlainen
ilmiselvä ja kyseenalaistamaton valta on asetettu ihmisoikeuksille. Jopa niin pitkälle,
että nykyajan yhteiskuntafilosofiaa voi olla vaikeaa tai mahdotonta käsittää
ilman ihmisoikeuksia. Aivan kuin oli mahdotonta kuvata keskiaikaista yhteiskuntaa
ilman kuninkuutta ja muuta valtahierarkiaa. Cuck Philosophyn mukaan syy on se,
että tavallaan molempien takana on hyvin samanlainen ajatus siitä miten tietyt
objektiiviset asiat ovat ikuisia ja itsessään järkeviä. Self evident.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Ytimessä on ajatus siitä että ihmisoikeudet ovat vain suora
seurannainen siitä että on oikeudenmukaisuuden konsepti. Mikä on erikoinen
ajatus koska ihmisoikeudet ovat itse asiassa 1700 -lukulainen innovaatio kun
taas oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta on filosofioitu kirjallisesti suunnilleen
koko se aika kun kirjoitusta on tehty. Hammurabin lait, Raamattu ja antiikin
kreikka. Jopa muinaiset roomalaiset. Kristinuskon ja ihmisoikeuksien suhde
onkin tässä mielessä hyvin haastava.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Esimerkiksi vähän aikaa sitten Piispa Jolkkonen selitti että
uskonnonvapaus on kristillistä taustaa. Tässä Jolkkonen viittasi antiikkiin ja hänellä
meni sukset ristiin antiikintutkija Nissinin kanssa. Jolkkonen yritti luoda
uskonnonvapautta viitaten siihen miten religio -sanaa on käytetty. Haasteena on
tietenkin se, että uskonto on käsitteenäkin kaikkea muuta kuin pysyvä.
Esimerkiksi teetai -blogi keskittyi siihen että se mitä uskonnolla on eri aikoina
tarkoitettu on sekin muuttunut hyvinkin dramaattisesti. Tässäkin korostuu se, että
vaikka uskontoa ja muita asioita määritellään absoluutista käsin niin ne
muuttuvat. Ja tämä hukkuu jos ajatuksena on että määritelmät, ilmiöt ja asiat
ovat ikuisia. <br />
<br />
Teetaissa mietittiin onko "uskonnonvapaus" paras mahdollinen termi
kuvaamaan sitä, mitä antiikissa jonkun mielestä oli ja jonkun mielestä ei. Uskontotieteessä
on pitkään pohdittu, miksi projisoisimme modernin käsitteen menneisyyteen ja
miksi se saattaisi olla ongelmallista. Heillä yksi ratkaisuehdotus on se, ettei
puhuttaisi uskonnosta vaan spesifimmin esimerkiksi jumaliin liittyvistä
käsityksistä, rituaaleista tai mikä nyt sitten onkaan spesifi kiinnostuksen
kohde. ;<br />
<br />
Kun asiaan alkaa kiinnittämään huomiota niin tämä sama ongelma tulee esiin
hyvin monessa yhteydessä. Esim. perhe on käsite, jonka kaikki ymmärrämme
intuitiivisesti. Mutta mikä on lopulta perheen kaikenkattava määritelmä?
Antiikin roomalaisperhe oli hyvin erilainen kuin vaikka nykysuomalainen. Silti
voimme tutkia millainen oli roomalainen "familia" ja miten tämä toimi
antiikissa, millaisia merkityksiä sillä oli jne. jne. Kunhan ymmärrämme ettei
tule projisoida modernia käsitystä menneeseen.<br /><br /><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Cuck philosophyssä asia hoidetaan aika nokkelalla tavalla.
Ongelma ensinnäkin tiedostetaan ja huomioidaan. Menetelmä eroaa vahvasti Jolkkosen tavasta, joka koostui auktoriteettiin vetoamiseen ja siihen miten antiikintutkijan tulisi olla nöyrä. Ilmeisesti piispallisen auktoriteetin edessä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Kun oikeudenmukaisuutta on perinteisesti lähestytty, sitä on
haluttu sitoa universumin kudelmaan. On ikään kuin objektiivinen moraalinen järjestys
jota maallisten lakien on mukailtava jotta ne olisivat oikeutta. Tämä on se
viitekehys ja asenne joka vaikuttaa siinä kun kuvittelemme kristinuskolla
olevan tiukasti määritellyt arvot joista ei olla erimielisiä ja jotka ovat
olleet itsestäänselvyyksiä kautta historian niin että joskus on ollut
kristillinen kulta-aika jona kaikki ovat ymmärtäneet nämä itsestäänselvät terveen
järjen ja universumin oikeudenmukaisuuden arvot. Koska objektiivinen on
muuttumatonta, ikuista ja samaa nyt ja eilen, tulee ongelmia jos ne
heivaavatkin ajassa edestakaisin kuin tuuliviiri. Joten ei ihme että monen on
helppoa sulkea silmänsä historialta ja kuvitella että todellisuus on mukaillut
sitä omaa suosikkiteoriaa.<br /><br /><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Cuck philosophyssa korostettiin että arvoja on usein kuvattu
sosiaalisen koheesion kautta jolloin oikeudet ovat määräytyneet siinä missä
sosiaalisessa suhteessa ja asemassa joku on suhteessa muihin. Tällöin
esimerkiksi roomassa ei maanomistusoikeus ollut filosofialtaan aivan samanlaista
kuin nykyään. Nykyään ajatellaan että yksilöillä on omistusoikeus. Mutta
omistuskysymys roomassa oli enemmän sosiaalisen koheesion ylläpitämisen kysymys.
Käytännössä erot tietenkin ovat aika pieniä koska tietyt tyypit ovat dominoineet
tiettyjä maa-alueita.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Kristinuskon sieluun keskittyminen on voinut kuitenkin
vaikuttaa arvojen subjektioimisessa sillä ajatellessaan että jokaisella
yksilöllä on sielu, joka on yhteydessä Jumalaan on jokaisella absoluuttinen
arvo itsenään eikä vain vaikutuksiensa kautta. Näin yhteiskuntaan
vaikuttaminen, valta ja sosiaalisuus, väheni ja näkökulma meni yleisestä kohti
yksityistä. Kiinnostavaa kyllä koska taitamattomilla, pahoilla ja huonoillakin
ihmisillä on sielu, kristinuskon filosofia erotti oikeuden sekä yksilön
ominaisuuksista että yhteisön hyödyistä. Ja loi perustan filosofialle joka
varmasti näkyy siinä että nykyään moni kristitty ajattelee että ilman
kristinuskoa ei voi olla mitään moraalia. Ei ihme jos heidän
oikeudenmukaisuusfilosofiansa kiistää yksilön tai yhteiskunnan hyödyn ja korostaa
filosofiaa absoluuttisesta ihmisarvosta. <br />
<br />
Tässä prosessissa ajatus maailman järjestyksestä on modifioitu astetta
vahvemmin persoonalliseksi; Harmonian ja järjestyksen sijaan vedotaan Jumalan
tahtoon. Harmonia ei siksi vaikuta monesta riittävältä moraalin perustalta koska
he ovat tottuneet että moraali on harmonian takana oleva taustasyy. Toki joku
voisi torpata tätä ja palauttaa esiin ajatuksia siitä, että kenties harmonia on
tavoite ja mieli on vain keino jota tarvitaan tähän päämäärään pääsemiseksi
jolloin Jumalan tahto on vähemmän tärkeä. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Että harmonia olisi itseisarvo ja Jumalan
tahdolla vain välinearvo.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Kristinuskon sielunäkemys on kuitenkin johtanut ihmisen
essentialisoimiseen. Eli kaikki ihmiset ovat arvokkaita koska heillä on
yhteinen attribuutti, sielullisuus. On ikään kuin abstrakti ihmisyys jolla on
arvo riippumatta ihmisen ajatuksista, teoista, mielipiteistä ja
elintoiminnoista. Sieluhan elää kuoleman jälkeenkin. Tämä on toiminut keinona
selittää ”rakastan syntistä mutta vihaan syntiä” ajatteluun jossa on hyvin
vaikeaa nähdä miten se hyvyys sovelletaan käytännössä. Kun se kohde on
abstrakti sielu jonka suorat ja tieteelliset vaikutukset yhteiskunnallisessa
elämässä ovat vähäiset jos sitäkään. Mitään lujaa ydintä vaikka lain
toteuttamiseen ei tätä kautta ole helppoa saada.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Koska oikeudenmukaisuutta oli kuitekin totuttu katsomaan
tahdon kautta ja yksilöillä on omatunto ja sielu, oli tavallaan luontevaa
korostaa sitä että jokaisella yksilöllä olisi oikeus tiettyihin oikeuksiin.
Omistusoikeus alkaa tässä vaiheessa tuntumaan oikeutuksiltaan hyvinkin tutulta.
Vaikkakin pragmaattinen ero siinä että joku omistaa vaikkapa esineitä hallinnoi
niitä on todennäköisesti käytännön tasolla hyvinkin samantapaista kuin se on
ollut kivikaudellakin. Retoriset muutokset ovat sinänsä kiehtovia mutta niiden
vaikutukset voivat olla vähäisiä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Siksi onkin kiehtovaa että jos ennen kuninkaan valta oikeutti
hallinnoinnin alamaisten yli koska raamattu antoi analogian, kuvasi
objektiiviseen moraaliin nojaavat kritistityt ihmisoikeusfilosofiassaan uskonnollista
jargonia. Locke taas oikeutti yksilön oikeuksia selittämällä miten ihmiset ovat
Jumalan omaisuutta ja on siksi antanut meille erottamattomia oikeuksia joita
mikään, edes kuninkaan valta, ei voi riistää pois. Eikä ihminen itsekään voi
esimerkiksi myydä sananvapauttaan.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Samalla korostui se, että ihmisoikeusfilosofia ja yksilöiden
oikeudet voidaan selittää sillä että jokin muu kuin kristinusko oli
vaikuttamassa. Perinteinen feodaalinen ja muu vanha maailma muuntui
kapitalistisemmaksi. Ja tässä yhteydessä tapahtui niin että hyvin monissa
paikoin tapahtui yksityistämistä. Yhteisöllisiä viljelymaita ja muita
vähennettiin dramaattisesti. Jolloin entistä suurempi osa ihmisistä,
erityisesti tavallista rehtiä työtä tekevä enemmistö, oli entistä vahvemmin
sellainen joka ei työskentele yhdessä yhteisillä mailla ja hanki elantoa
itselleen ja auta läheisiä ja saa apua läheisiltä tarvittaessa. Yksilöt omistivat
alueita jotta saisivat tuottoa. Viljelyn funktio ei ollutkaan omasta maasta
eläminen ja ruoantuotanto vaan kaikki oli välineellistä uudelle itseisarvolle
ja päätavoitteelle, rahalle. Yhteisillä mailla eläneet eivät enää eläneet
omasta työstään vaan he muuttuivat omaisuudettomiksi ja heidän oli
työskenneltävä palkan eteen. Tämä oli aika dramaattinen käytännön muutos. ;
Työntekijän kannalta jos hän ennen oli ollut osa yhteisöä ja jopa fysikaalista
yhteistä maata, ja työskenteli yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen, oli nyt tilanteessa
jossa hän kilpaili muita työntekijöitä vastaan ja ansaitsi rahaa itselleen.
Tämä korostaa sitä että atomisoitu ihmiskuva on tässä työfilosofiassa kätevä.
Joten ei ihme että tässä vaiheessa moraali oli yhä vähemmän Jumalan maailmanjärjestystä
ja yhä vahvemmin sitä, että yhteiskunta oli sosiaalisen sopimuksen tuotos.
<br /><br />Yhteiskuntasopimus heijasteli atomisoitunutta ihmiskuvaa ja sitä kautta
erilaista oikeudenmukaisuusfilosofiaa jolla oli erilaiset ja uudenlaiset
taustakäsitteet. Käytäntö ja filosofia olivat molemmat omalla tavallaan uusia.
; Kilpailua korostava kapitalismi tosiaan voikin sanoa hyvällä sydämellä että
se ei ”tasapäistä”. Sen oikeussysteemi usein puhuu yhteiskunnasta ja velvollisuuksista.
Mutta ne ovat aina jotenkin jännitteisiä. Siksi todellisuus huolimattomalle
näyttäytyykin ristiriitaisena; Suomessa on uskonnonvapaus mutta suomalaisen
tulee olla kristitty. Suomi on demokratia jossa on mukana sosialistisia
puolueita mutta suomi ei ole eikä voi olla sosialistinen maa. Takana on se,
että kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen muutoksen jälkeen meillä on maa
joka ei ole sosiaalinen. Ja tätä voi olla vaikeaa huomata koska filosofisessa
jargonissa on kuitenkin keskiaikainen ja tätä vanehmpi fossiilisto joka
pulpahtelee esiin kristillisessä filofofiassa. Jossa modernina aikana voi olla
aivan järkevää siteerata jotain Tuomas Akvinolaista. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Uskonnollinen ja kapitalistinen twisti oikeudenmukaisuuteen
liittyvässä retoriikassa on tärkeä. Koska se johtaa ymmärtämään siihen miksi
puhutaan erottamattomista oikeuksista. Takana on yksinkertaisesti teoria siitä
että moraali ja oikeudet ovat absoluuttisia, ikuisia ja muuttumattomia. Eivätkä
ne ole mitään jota löydetään empiirisesti. Unalienable right joka on Self
evident on siis jotain joka ei vaadi löytämistä tai todistamista. Tästä
taustasta on helppoa ymmärtää miten moni pelkää arvojen relativistisoitumista
ja selittää että ilman Jumalaa on vain kaaos ja arvotyhjiö. Itse sanoisin että
heitä kiinnostaa filosofinen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>teoria joka
tunnustaa olevansa ei-empiirinen ja ei-looginen. Heillä menee kartta ja maasto
sekaisin. ; Jos he selittävät Jumalalla miten emme elä julmuudessa ja kaaoksessa,
ja heidän teoriansa hylkää, he kuvittelevat että sitten me alamme elämään
kaaoksessa. Selitysmalli ja oikeutus muuttuvat heidän mielessään vähän liiankin
vahvasti yhdeksi ja samaksi asiaksi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Onkin kiinnostavampaa katsoa että miten itse oikeutan ihmisoikeudet
ja lait. NE eivät ole absoluuttisia tai itsestään järkeviä. Sen sijaan ne
voivat olla kontekstiin sidottuja ja korjaamisen tarpeessa. Ja niitä opitaan koko
ajan. Näen että oikeudenmukaisuuden ajatukset ovat yksinkertaisesti peräisin
siitä että olemme hypersosiaalisia eläimiä. Laumassa elämisen pelisääntöjä
jotka ovat osittain lajinmukaisia ja osittain kehitettyjä asioita jotka
ylläpitävät toimintoja joita pidämme arvossa. Oikeudenmukaisuusteorioiden tuleekin
siksi enemmänkin selittää havaittua ja ohjata suunnittelua kuin olla hyvä vain
jos se on ikuinen ja absoluuttinen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />En näe ihmisoikeuksia
absoluuttisena ja ikuisena ja muuttumattomana asiana. Lait ovat juuri sellaisia
kuin ne demokraattisissa maissa erityisen selvästi ovat. Niitä voidaan purkaa. Norminpurkutalkoot
ja kananbiksen vapauttamiset ovat kaikki muuttamisprosessin tuloksia. Aivan
kuten meillä on uskonnonvapaus koska se on lakiin sovittu. Ja tämä tekee niistä
tavallaan hienoja. Sillä lait ovat tässä vähän kuin empiirinen tiede. Eli
fiksuja juuri siksi että ne eivät ole ikuisia, muuttumattomia ja itsestäänselvyyksiä.
; Katsoin esimerkiksi Netflixistä pikakuva -sarjasta jakson joka käsitteli
merirosvouden historiaa. Siinä kuvattiin miten merirosvous vaikutti kansainväliseen
oikeuteen. Jakso oli narratoitu hienosti. Selvisi esimerkiksi että kun Kapteeni
Kidd palkattiin aluksi metsästämään merirosvoja, hän sitten vain päätti itse
ryhtyä merirosvoksi koska se oli taloudellisesti kannattavampaa. Hän kuitenkin
sitten meni haittaamaan kansainvälisiä maiden välisiä suhteita ryöstämällä brittien
liittolaisten laivasta suuren saaliin. Ja siksi oli diplomaattinen tarve tuomita
hänet. Tätä kautta rakennettiin lainsäädäntöä jossa muun maan kansalaista
voitiin tuomita toisessakin maassa ja merellä tehdyistä rikoksista. Yhden
ihmisen yksi tekeminen ja siihen liittyvä käytänne oli pohjana kansainväliselle
oikeudelle yllättävänkin paljon. Ja tämän rakennelman perusteella sitten
esimerkiksi voitiin tuomita natsi Adolf Eichmann. Koska se katsottiin
näppäräksi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Ja tämä antaa kristilliselle yhteiskunnalle paljon toivoa.
Jos mietimme mitä olen pitkin matkaa nostanut esiin; Monet käytännön ongelmat
ovat hyvinkin ikiaikaisia. Mutta sanojen määritelmäsisällöt ja perusarvot
elävät ajassa. Olen usein mielelläni selittänyt miten kristillinen kulttuuri
sai seksuaalimoralistisen normistonsa pitkälti kuppaepidemian vuoksi juuri
siksi että se, että yhteiskunta ymmärtää täsmentää, editoida ja muuttaa
sääntöjään tilanteen mukaan antaa toivoa sille että se myös säilyy. Kuppaepidemian
aikana on ollut typerää olla se tyyppi joka selittää miten elämäntapaan aiemmin
on kuulunut hauskempi ja mukavampi seksuaalielämä. Samalla logiikalla kondomin
keksimisen jälkeen monia rajoitteita voidaan pitää hauskuutta rajoittavina ja jos
ei typerinä niin ainakin liiallisuuteen menevinä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br />Politiikka on yhteisten asioiden tekemistä. Ja me joudumme
opettelemaan ja kokeilemaan aivan kaiken. Siksi muutokset oikeudenmukaisuuden
sisällössä ja filosofiassa ovat aivan yhtä odotettavia kuin muutokset
miekanteko ja panssarinteon historiassa tai paradigmanmuutokset ja
tutkimusohjelmat luonnontieteissä. Absoluutti on ongelma. Asiat ovat hyvin niin
kauan kun yhteiskunta ei ole dogmaattisen hirmuvallan alla jossa kaikki jakavat
yhteiset arvot kysenealaistamattomina ilmiselvyyksinä, kykenemättöminä vastaamaan
muuttuvan maailman uusiin ongelmiin ja tilanteisiin. Kykenemättöminä korjaamaan
– tai antamaan toivoa korjattavuudesta – niille joiden osa ja rooli
vallitsevassa systeemissä ei ole ideaali.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<hr />
<span style="font-size: x-small;">Viitteet:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Ollie Bye,<a href="https://youtu.be/ymI5Uv5cGU4"> ”History of the World: Every Year”</a><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Cuck Philosophy, <a href="https://youtu.be/AhRBsJYWR8Q">”The Problem With Human Rights”</a> <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Teetai, <a href="https://teetai.blogspot.com/2019/10/oliko-antiikissa-uskonnonvapautta.html">”Oliko antiikissa uskonnonvapautta?”</a><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Majastina Kahlos, <a href="http://historiallinenyhdistys.fi/muinaiset_sivut/julk/suv99/kahlos.htm">”Uskonnoista uskontoon - Pakanat jakristityt myöhäisantiikin murroksessa”</a><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;">Netflix dokumentti ”Pikakuva” Jakso: ”Merirosvot”</span><o:p></o:p></div>
<br />Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-5736299385224279722019-09-06T22:57:00.000+03:002019-09-06T22:57:30.553+03:00Feministien ristiriitaisesta suhteesta tieteen valikointiinJotkin asiat ovat melko selviä. Ja yksi niistä asioista on se, että feministit eivät yleisesti ottaen pidä evoluutiopsykologiasta. Ja toisaalta evoluutiopsykologit eivät pidä feminismistä. Tämä saa joskus vandalistisia ulottuvuuksia, jos muistetaan vaikkapa sitä miten sosiobiologi Wilson kasteltiin ja miten evoluutiopsykoloiaa ympäröi vihapostin, maineenlokaamisen ja vandalismin harrastamista. Ja evoluutiopsykologian puolella kirjoitetaan usein kritiikkiä naistutkimusta kohtaan.<br />
<br />
Tämä on itselleni vähän hämmentävä asia, koska olen tavallaan tullut toimeen sekä feministisen puolen että evoluutiopsykologisen puolen kanssa. Tavallaan. Siis niin kuin minä nyt oikeasti olen ilman debattia ja riitaa missään. Mutta suhteellisesti sanoen olen ollut molemmissa piireissä kohtuu pienin konfliktein.<br />
<br />
Nähdäkseni perusaskeleen siihen miksi konflikti ylipäätään on on se, miten Jukka Hankamäki kuvaa kiistakysymystä. Hankamäen filosofia on fenomenologista ja siksi niinsanottua naturalismia vastaan. Hän korostaa sitä että evoluutiopsykologit, esimerkiksi suomalaiset Tammisalo ja Jussi K. Niemelä eivät tavallaan osu oikeaan. Mutta hän korostaa että feminismi on poliittista. Mutta silti hän näkee että feminismi on vahvan poliittista.<br />
<br />
Oma suhtautumiseni on tavallaan se, että feminismi puhuu pääasiassa gender -sukupuolesta kun taas naturalistit puhuvat sex -sukupuolesta. Ja jos kuvataan sosiaalista sukupuolta, (gender), se on tietenkin etiikan tapainen aihe johon liittyy politiikkaan vivahtavia taustaoletuksia tai vähintään asioita joihin reagointi on . Biologinen sukupuoliero taas voidaan ottaa ruumiillisena tosiasiana jossa on sitten biologialle tyypillisesti paljon poikkeamia jotka tekevät asioista tilastollisia.<br />
<br />
Mutta tämä perusaskel jättää osia tavallaan piiloon. Sillä jos katsoo feministejen juttuja ja keskustelee heidän kanssaan, mukaan tulee usein vahva kokemus siitä miten feminismi on sisäisesti jännitteistä tai peräti suoranaisen ristiriitaista.
<br />
<br />
Tätä tunnelmaa kuvannee esimerkiksi tilanne, jossa feministiltä ensin olettaa sitä, että hän hylkäisi ajatuksen että ihmisluonnetta voitaisiin tiivistää tieteellä saattaa sitten selittää toisissa konsepteissa että patriarkaatti olisi empiirisesti todistettu asia ja miten olisi myös on empiirisesti todistettu, että rasismi on juurtunut hyvin syvälle meihin jokaikiseen.<br />
<br />
Samaa tunnetta olen saanut kun olen jutellut erään feministisen antikvariaattorin kanssa. Hän dissaa evoluutiopsykologiaa mutta pitää evoluutiosta ja psykologiasta. Ja tässä usein on sellainen asia, että hän vaikuttaa melkein enemmän vihaavan evoluutiopsykologiaa nimenä kuin yksittäisiä sen sisällä tehtyjä tutkimuksia. Koska hän näkee että evoluutiopsykologia on sateenvarjotermi jossa on kaikenlaista tutkimusta ja jos sen tekee hyvin voi sitä siirtää normaalin psykologian puoleen. Hän näkee evoluutiopsykologian poliittisena ilmiönä jossa on vaihtelevantasoista tiedettä joka tukee tiettyä agendaa.<br />
<br />
Samoin olen törmännyt feministeihin jotka ovat toisaalta selittäneet miten ihmistä ei pidä lokeroida, mutta jotka sitten jonkinaikaisen keskustelun jälkeen voivat sanoa että esimerkiksi heidän on helppoa uskoa että olen jotenkin biologisesti virittynyt alastomiin naisiin. Tosin tässä saattaa tulla heti perään keskustelua kulttuurista, esimerkiksi siitä miten jos kulttuurissamme olisi normaalimpaa kulkea vähemmin vaattein niin olisin todennäköisesti tottunut asioihin paremmin.<br />
<br />
Ei ole tavallaan ihme, että on vaikutelma jossa intersektionaalisen skenen parissa tapahtuu valikoivaa vetoamista tieteeseen. Ja että tämä mukailee sitä normaalia kaavaa joka on itselleni tuttu esimerkiksi evoluutiokritiikistä; Ideana on juuri se, että on tavallaan tilannekohtainen mittari jossa vastapuolen teorioita moititaan säätämällä epistemologia vaihteelle jossa kuvataan miten lopullista tietoa ei voida saavuttaa. Ja tätä kautta voidaan torjua erilaisia teorioita jotka mallintavat ”miksi pojat ovat poikia ja sovinistiseksi tulkittu käytös onkin vahvasti biologista” samalla kun he hyväksyvät että ”ihmiset ovat tutkimusten mukaan kaikki rasisteja joten ’en ole rasisti’ heitto on huonoa itseymmärrystä”. Joissa on mielenkiintoisesti erilainen suhde sekä tutkimuksen lopputulokseen että siihen mitä sen varasta voidaan päätellä. Että onko jonkin asian luonnollisuus kahle joka sitoo normatiiviseen käytökseen vai onko se jokin joka nimenomaan velvoittaa kontrolloimaan käytöstä jotta se ei ajaudu siihen ”Luonnontilaan”.<br />
<br />
Tässä voisi katsoa pikaisesti muutamia yleisiä syitä sanomisten ristiriitaisuuksiin. Yksi on se, että on yksinkertaisesti cherry pickaava. Eli ”tieteenfilosofian sinänsä oikeassaolevat ja tunnetut epistemologiset ongelmat” ovat tärkeitä kun todistetaan että vastapuolen teoriat ovat ”väistämättä puutteellisia”. Ja miten sitten omien näköemysten mukaisten kohdalla ”se on tiedettä”. Itse olen suoraan sanoen ohittanut tämän totena mutta irrelevanttina koska (1) ne koskevat ihan kaikkea joten se ei ole erotuskriteeri ja (2) katson mieluummin vain sitä kumpi sitten on paremmin toimiva tutkimusohjelma tai muuten sellainen suodatintesti, että syntyy ero eri teorioiden välille; Eli toinen selviää testistä ja toinen ei. Nämä kertova laadusta. <br />
<br />
Toinen asia on tietenkin mielipiteenmuutos. Jos ihminen muuttaa mielipidettään, se voi näyttää ristiriitaiselta. Toisaalta joku voi leikitellä ajatuksilla ja ainakin oma vlogini on taatusti sisäisesti ristiriitainen videosta toiseen koska minun ideani ei ole tuottaa mitään koherenttia teoriaa kaikesta ja esitellä sitä. Sen sijaan ideani on tuottaa juttuja joiden sisäinen logiikka on jotenkin kiinnostava – joskus jopa siten että video metarakenteena kaatuu omien esittelemiensä periaatteiden mukaisesti tavalla jonka vain fiksu huomaa.
En usko että mielipiteenmuutos ja leikittely on kovin yleistä. Mutta silti avaisin vielä yhden kanavan joka saattaa selittää miksi kannanotot voivat olla ristiriitaisen oloisia.<br />
<br />
Intersektionalismi on muuten siitä hauska termi, että se esiintyy netissä lähinnä intersektionalismin kritiikkinä. Varsinkin suomeksi näkyy että aika harva feministi itse liputtaa sitä. Tästä syntyy vähän sellainen tunnelma että kun lukee kritiikkiä aiheesta, ja kritiikki sanoo että termiä on viime vuosina toistettu paljon, niin se näyttää olevan enemmän niin että intersektionalismista ovat puhuneet sen kriitikot aika kovalla innolla. Tämä on mielestäni hyvin kuvaava piirre koko asiassa. Toinen huomattava asia on se, että monet naiset ja periaatteessa feministitkin ovat korostaneet että ”uusi intersektionalistinen feminismi” ei ole hyvä. Tämä on hyvä tiedostaa koska feminismi esitetään usein jonain monoliittina joka jotenkin yksiselitteisesti on jotain jota on helppo vastustaa tai sitten se on "epämääräinen" ja tätä kautta kaikkea muuta kuin siistiin onelineriin mahtuva tiivistelmä joka kuvaa koko liikkeen.<br />
<br />
Itselläni syvin vastustus feminisissä koskee toisen aallon feminismiä. Ensimmäisen aallon feminismiä saatettaisiin tarvita nykyäänkin. Tämä on sitä Simone de Beauvoir -porukkaa joka vaati äänioikeutta ja muita vastaavia oikeuksia. Toisen aallon feminismissä taas oli Luce Irigarayn tyylisiä hahmoja jotka korostivat miten naiset ja miehet ovat oleellisesti erilaisia. – Tämä on hauska piirre koska monesti Irigaray esiintyy feminismikritiikissä ja tästä saadaan aika vahva yhteys siihen miten hän kuitenkin on tavallaan samaa mieltä tästä sukupuolisuuskysymyksestä.
Intersektionalismissa ideana on se, että on katsottava asioita monesta eri näkökulmasta. Ja tässä on selvää että ei voida rakentaa pelkän naiseuden varaan mitään yhteistä rintamaa. Ihan sen vuoksi että jos valkoinen nainen taistelee lasikattoa vastaan ja miettii miten pääsee johtotehtäviin, voi tummaihoinen nainen taistella olemassaolon oikeutuksestaan. Itse näen että aika monen valkoisen feminismin taistelu intersektionalismia vastaan johtuu siitä että he ovat tavallaan samassa asemassa kuin perinteisiä sukupuoliarvoja tukeva mies. Sillä jos valkoisen naisen euro 80 senttiä, intersektionalisti huomauttaa myös siitä että maahanmuuttajataustaisen naisen euro on vielä tätäkin pienempi joten tämä asia kohtaa naisten sisäistä konfliktia jopa enemmän kuin valkoihoisen miehen ja valkoihoisen naisen palkkakuilu. Valkoisesta naisesta tulee tällöin tavallaan ”uusi mies”. Mieleni iloitsee aina kun näen jotain tämäntapaista. Ironia viehättää.<br />
<br />
Tämä leimautui esiin aika vahvasti siten että monen muuttujan kautta ratkaisuista tulee hyvin erilaisia. Perinteinen valkoinen feministi ajattelee, että naista sorretaan sukupuolen takia, jos mies ei kättele tätä. Hän ei ajattele, millaiseen asemaan hän asettaa musliminaisen pakottaessaan tämän kättelemään miehiä, mikäli haluaa osallistua kodin ulkopuoliseen elämään, koska islamiin liittyy kättelemättömyystapoja.
Lisäksi intersektionalismi on irtautunut perinteisestä sukupuolinäkökulmasta niin että se ei tavallaan ole enää naisliike vaan laajempi ihmisoikeusliike. Tämä näkyy esimerkiksi siinä miten vaikeaa Naisasialiitto Unionin sisällä on ollut niinsanotun transkysymyksen kanssa. Jos on tottunut toisen aallon feminismin sisaruusnäkökulmaan jossa on ilmoilla joskus ihan suora sukupuolten sota tematiikka, on taatusti hankalaa jos pitää puolustaa ihmisiä jotka muuntautuvat sukupuoleltaan naisiksi tai miehiksi. Sellainen onkin sotkenut monien pasmoja. Nyt kun ei enää murreta sukupuolinormeja ja sukupuoleen sidottuja kahleita vaan hämärretään itse sukupuoltakin.<br />
<br />
Ja tämä on tavallaan se ensimmäinen puoli. Intersektionalistinen feminismi ei ole naistutkimuksen synonyymi. Intersektionaalinen feminismi on enemmänkin ihmisoikeusliike. Se on puhtaasti poliittinen suuntaus. Ja tätä kautta on tavallaan ymmärrettävää miksi feministit voivat puhkoa autonrenkaita evoluutiopsykologeilta. Heille kysymys ei ole tieteen teorioista vaan käytännön elämästä. Ja tässä haasteena on se, että molempi puolista tavallaan ajattelee että ”tosiasia” ja ”käytännössä asioiden oleminen” ovat heidän puolellaan. Tiedemies näkee että totuus on tieteen teorioissa ja vastapuoli että totuus on siinä elämässä jota eletään ja koetaan joka päivä. <br />
<br />
Tätä kautta näkisin että jos joku Niemelä olkiukottaa feminismiä kun puolustaa sex -sukupuolta tajuamatta että vastapuoli käyttää gender -keskittämistä niin tässä tulee vastaan sitten se näkökulma jossa ollaan vielä syvemmin puhumassa ihan eri asioista. Eli tässä ei vain selitetä perusteltua tiedenäkökulmaa joka ei osu lainkaan kritiikkinsä kohteeseen vaan johonkin olkiukkoon. Vaan kysymys on tavallaan siitä että ei ymmärretä kontekstoida koko asiaa laajemmin oikein. Filosofi tai loogikko voisi puhua tässä yhteydessä kategoriavirheistä päivätolkulla.
Ihmisoikeusnäkökulmasta näen että on tavallaan helppoa ymmärtää monta asiaa. Sillä esimerkiksi uskonnottomuutta vastaan käydään hyvinkin samantapaisilla jutuilla kuin feminismiä. Jos olet uskonnoton, on ihan tavallista että joku sosiologi Martti Muukkonen tulee kertoilemaan teidän suljetuille palstoillenne miten tiede todistaa että vakain yhteiskuntajärjetys syntyy uskonnon varaan koska joku Max Weber on niin määritellyt.
<br />
<br />
Itse näen että tätä vastaan voi tietenkin puolustautua selittämällä miten Weberin teoriat eivät ole falsifioitavissa. Mutta tämä on käytännön tasolla aika triviaalia koska Muukkonenkin oli vain kuvaamassa miten hän on auktoriteetti ja tyhmempien pitää niellä hänen viisautensa ilman keskustelua. Tietona ja Totuutena. Ja tässä yhteydessä jos vastapuoli käyttäytyy epäasiallisesti, on se tavallaan mukamas voitto näille uskonnon yhteiskuntaulottuvuutta korostaville.<br />
<br />
Mutta tässä on tavallaan unohtunut se, että monelle voi tilanne olla se, että jos yhteiskunta tallaa joka päivä niin mikä onkaan se intressi ylläpitää sitä omalla kärsimyksellään? Vastaan tulee vahvat asiat utilitarismista, jossa yksi ongelma on se, että onko esimerkiksi oikein ostaa monien hyvinvointia jos se tarkoittaa joidenkin syvää sortamista ja isoa määrää kärsimyksiä. En ole oikein ymmärtänyt miksi ihmeessä pitäisi totella jotain falsifioimattomissa olevaa Weberiä jos se lopettaa uskonnonvapauden ja tuottaa omaan elämään lähinnä hirvittäviä kärsimyksiä joiden rinnalla oma itsemurha vaikuttaa äärimmäisen houkuttelevalta. Kristityt eivät ole kertoneet minulle vakuuttavaa argumenttia miksi juuri minun olisi oikein uhrautua ja uhrata ainutkertainen elämäni jotta heidän yhteiskuntansa ei mullistuisi. Että miksi tämä yhteiskunta on arvokkaampi minulle kuin minä.<br />
<br />
Tässä voisin sanoa jopa niin että intersektionaalisuus selvästi pelottaa. Ja se johtuu siitä että vaikka vähemmistöt ovat aina määritelmällisesti marginaalissa niin vähemmistöjä on yhteensä hyvinkin paljon. Intersektionaalisuuden ehkä tunnetuimmasti vähän liittyvä tunnusmerkki ja symboli - erilainen LGBT+ -lipusto jossa on paljon eri kirjaimia ja lisää niitä tuntuu aina tulevan – ei ole mikään yksittäinen monoliitti. Jokainen kirjain on tavallaan oma lobbausryhmänsä. Ja kun niitä on tarpeeksi niin valkoihoinen keski-ikäinen kristillinen heteromies huomaa että hän on tarkastimääriteltynä itse asiassa aika pieni joukko. Käsite on, ironista kyllä, tilastotieteellinen. Jos tarkastellaan vain yhtä piirrettä, se on usein sellainen että siinä on selvä enemmistö ja sitten vähemmistöjä. Mutta jos tarkastellaan useita muuttujia samanaikaisesti, on yhä harvinaisempaa ja harvinaisempaa että ei vain yksi vaan ne kaikki ovat sitä yleistä. Vanha kikka jolla kaikista saadaan yksilöitä on ottaa tarkasteluun riittävän monta muuttujaa. Jokaisella on jokin erikoinen piirre, joka tekee heistä poikkeuksellisia. Esimerkiksi minulla on maine tyyppinä jolla on pienet kädet. Valkoihoinen keski-ikäinen heteromies on helposti vähemmistöä pienikätisyyden ja uskonnottomuuden kohdalla. Jolloin havaitaan että ”Keskivertoja” on tavallaan hyvin hyvin vähän.<br />
<br />
Tässä idea tulee varmaan hyvin esiin toistetusta Niemöller -sitaatista jossa kerrotaan että ”ensin ne tulivat hakemaan sosialistit enkä sanonut mitään koska en ollut sosialisti” Ja joka päättyy siihen, että sanotaan että ”sitten he tulivat hakemaan minut eikä ollut ketään puhumaan puolestani”. Itse näen että esimerkiksi monokulttuuriasemassa olleen kristinuskon tämänhetkinen kriisi on siinä, että he kokevat olevansa laajakirjoisen hyökkäyksen kohteena eivätkä ymmärrä että he ovat itse rakentaneet koko ongelman. He ovat ärsyttäneet liian montaa eri vähemmistöä ja kuvittelevat että kiusatut jotenkin olisivat anteeksiantavia eivätkä yhtään vihaisia. Konservatiivista rationalismiaan puhkuvat saattavat yrittää henkiä jotain tyyntä joka on heille rationaalisuudenkorviketta. Kuten sanontoja siitä miten ”ei pidä korjata jotain jos se ei ole rikki”. Kuitenkin tosiasiassa jokainen vihainen vähemmistö on tavallaan juuri se signaali siitä että asia on rikki. Ja kun pieniä vikoja on riittävästi voidaan huomata että esiin nousee kysymys siitä miksi enemmistön pitäisi totella vähemmistöä – eli kaikkien muiden kuin eliittiin määrittäneen ”mukamaskeskiarvossa” olevaa tyyppiä joka ei kuvaa itseään yhdellä piirteellä vaan klimppinä ”keski-ikäinen valkoihoinen kristillinen lihaa syövä heteromies”. <br />
<br />
Tavallaan ihmisoikeus – ei siis tiedetasolla - intersektionaalisessa mallissa valkoihoinen keski-ikäinen ateisti saattaa olla kovakin vihollinen juuri siksi että heitä ei hittojakaan kiinnosta ottaa päähänsä kristillisestä pajavasarasta jonkin Weberiläisen yhteiskunnan selkärangan säilyttämisteorian vuoksi johon ei itse edes usko.<br />
<br />
Tässä voidaan jopa puhua psykologisista tiloista. Ja ne ovat tavallaan tärkeä asia. Valta-asemasta on helppoa leikkiä rationaalista ja coolia. Koska aika ei mene yhteiskunnan perusrakenteiden rattaisiin murskautuessa voi esitystyyli olla rauhallinen ja moni sekoittaa tämän samaksi kuin se että asia on hyvin perusteltu. Tässä olisi otettava huomioon sekin, että jos sitten kuluttaa päivänsä vaikka siihen että joutuu mukamas oikeuttamaan omaa ei-kristillistä vakaumusta jollekin mukamas tenttioikeuden saaneellekristitylle ääliölle niissä ikiaikaisissa ja samoissa ja miljoona kertaa vastatuissa kysymyksissä, niin siinä saattaa olla huomattavasti suurempi ponnistelu jo siinä että ei traumareaktioissa ala huutamaan kurkku suorana. ; Ero lienee helposti ymmärrettävä. Sillä monin paikoin lungius on vaihtanut puolia. Jos moni ihmettelee miten ”ennen moralisteja olivat kristityt ja nykyään liberaalit” niin siinä saattaa olla totta toinen puoli. Normistossa valtaapitävä on vallassa määritelmällisesti siten että heidän arvonsa ovat yhteiskunnan normaalit arvot. Samalla huomautan myös että konservatiivit ovat innolla huutamassa sananvapaudesta ja poliittisesta epäkorrektiudesta ja leikkivät pikku kapinallisia. Ja käyttävät tässä hyvinkin niin aggressiivista kieltä että ei ole ihme että juttua pidetään ”vihapuheena”. Koska kysymys on juuri siitä emotionaalisesta stressistä mikä tulee yksinkertaisesti siitä että joka ikinen päivä koet että et kuulu joukkoon ja jossa yhteiskunnan monille näkymättömät käytänteet hierovat arvojasi hietaan joka ikinen päivä. Minä kyllä tiedän miltä tämä tuntuu. Ja se saa ärhäköitymään. Tavalla joka ”normien mukaan eläville” vaikuttaa yliampuvalta ja triviaalilta koska he eivät tavallaan edes huomaa normeja koska he ovat heille ne helpot käytänteet joiden mukaan syntyy jouheva arki heille itselleen.<br />
<br />
Tässä on kenties jopa havaittu että SJW:istä suuttumisessa on piirteitä joissa feministit ovat ensin ärsyttäneet keskenään tavallaan erillisiä piirejä kuten evoluutioteorian kannattajia, nörttimiehiä, inceleitä uusateistipiirejä ja monia muita. Koska sitten nämä ovat aikalailla painuneet yhteiseen rintamaan. Ei ehkä kannata vinoilla liian monelle vähemmistölle. Eikä kyse tavallaan ole koskaan argumenteista vaan siitä että on voimakas kokemus joka tiedetään todeksi ja tätä sitten tuetaan millä tahansa joka tukee tätä. (On esimerkiksi turhaa etsiä mitään kovin syvää tiedettä Incel -piirien pseudoevoluutiopsykologisista arugmenteista. Ja sanon näin nimenomaan tyyppinä jolla on aika paljonkin kunnioitusta moniin evoluutiopsykologisiin tutkimuksiin.)<br />
<br />
Ja tässä huomautan että ongelma saattaa oikeasti olla jossain muussa kuin siinä että ”ei hyväksy tiedettä”. Eli esimerkiksi validi tutkimus saattaa nousta poliittisessa ilmapiirissä esiin hyvin omintakeisella tavalla. Evoluutiopsykologiaa dissaava antikvariaatinpitäjäkin saattaa uskoa, että tutkimuksessa on löydetty jollekin käytöspiirteelle heritabiliteettia. Mutta hän pitää ongelmana sitä että evoluutiopsykologian parissa tästä tulee helposti vankila ihmisille. Eli syntyy esimeriksi tarina jossa ”on luonnollista että miehet ovat tälläisiä”.<br />
<br />
Samalla kuitenkin unohtuu se, että aivan tieteenfilosofiankin mukaan heritabiliteettia kuvaa sellaiset jännittävät piirteet kuin tilastollisuus ja kontekstisidonnaisuus. On nimittäin ihan tiedettyä että kelpoisuusaste on, paitsi aste eli jo sinänsä relativistinen siinä mielessä että asia on osittain ympäristöä ja osittain biologiaa, myös sellaista että kelpoisuusaste ei ole vakio vaan tietynsuuruinen tietyssä ympäristössä. On esimerkiksi tavallista että hyvissä ravinto-olosuhteissa koon ja painon ja pituuden vaihtelusta isompi osa selittyy perimällä – kaikista tulee niin pitkiä kuin geeninsä sallivat. Mutta huonoissa oloissa se kuka saa eniten ruokaa selittää populaatiossa mitatut erot eniten. Surullista on vielä sekin että tosiasiassa heritabiliteetti on tilastollinen ilmiö myös siinä mielessä että heritabilitteetti ei ole sama edes yksilöstä toiseen. Se on ennusteena vähän kuin jokin arpajaislippu jolla on kerrottu voiton odotusarvoa malliin ”joka kolmas arpa voittaa”. Mutta tosiasiassa jokin arpa voi silti 100% olla voittoarpa ja toinen 100% häviöarpa. Joten esimerkiksi homoseksuaalisuuden kelpoisuudesta saadaan aikaan hyvin mielenkiintoisia juttuja. Ja nämä usein hukkuvat kun maallikko tulkitsee evoluutiopsykologiaa ”tieteenä” ja alkaa huitomaan vaikka ideologista juttua siitä miten homoja koskeva avioliittolaki mullistuu jos homous ei olisikaan geneettistä.<br />
<br />
Tästä saa itse asiassa hauskan vilkauksen jos miettii miten viime päivinä on keskusteltu homogeenitutkimuksesta. Sen tulkinnoissa on kyllä minun silmiini viuhunut miten ”evoluutiopsykologiaa” heitetään maallikkotasolla tavoilla joissa ei ainakaan biologian ja heritabiliteetin ymmärtäminen paista. Tuomas Aivelo kirjoitti aiheesta minusta kiehtovasti ; Hänen huomionsa on nimenomaan siinä mitä tulkintoja tutkimuksesta on tehty. Ja ennen kaikkea siitä että se ei ole jäänyt tulkintoihin vaan siihen miten tutkimuksesta on viestitty ja mitä poliittisia juttuja sen pohjalta on haluttu vetää. Nämä ovat selkeästi poliittisia. Tulkinnat nähdään usein tieteellisinä vaikka tosiasiassa ne ovat jotain jotka ottavat tiedettä ja sitten soveltavat sitä johonkin jossa on mukana arvokannanottoja, sellaisia jotka eivät siinä kulloinkin viitatussa tutkimuksessa ole todistettuja. (Tai muuallakaan.)<br />
<br />
Itselleni kiinnostavaa oli se, että tilastollinen analyysi tehtiin tavalla jossa toinen tulkintaviitekehys saattaa hyvinkin antaa eri tulokset. Ja miten kuitenkin näyttää että homous ei lähinnä ole yhden geenin juttu kuten silmien väri vaan monen eri geenin yhteisvaikutusverkosto kuten ihmisen pituus. Ja miten silti joku homo voi olla 100% geneettisesti määräytynyt ja jollekulle homolle se on ollut 100% valinta koska tässä havaitaan asiat sellaisella tavalla. Ja niin edespäin ja niin edespäin. Jopa arkijärkiseti tajuaa että jos puhutaan homoudesta, osa voi puhua siitä että tuntee vetoa samaa sukupuolta oleviin. Tai sitten siihen että on harrastanut seksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Nämä eivät ole mitenkään identtinen asia. Osa voi hillitä himonsa ja olla kaapissa. Toinen saattaa taas kokeilla homoseksiä heterona ihan vaikka kokeilu- tai haastemielessä. Ja samoin itse näkisin että jos joku harrastaa aktiivisesti ja toistuvasti seksiä on jotenkin ”vähän eri asia” jne. Asiaan on kuitenkin keskusteluissa tartuttu hyvin laajakirjoisesti ”homot on”. Eikä yksityiskohtia ole sillälailla tarkasteltu. Mikä ei tarkoita että kyseenalaistaisin tutkimuksen ja sen tuloksen. Kysymys on siitä mitä siitä voidaan sanoa. Nämä ovat metodologisia kysymyksiä. Ja ne ovat tärkeitä. Monille tärkeintä on heittää yksiselitteisiä onelinereitä ja kuvitella että se on tieteen todistamaa. Ja tässä ilmapiirissä metodologinen saivartelu saattaa vaikuttaa ”tieteen vastustamiselta”.<br />
<br />
Tämä ongelma tavallaan alleviivaa sen, että on tavallaan virhe edes olettaa että evoluutiopsykologiaa lainaava normatiivinen kaveri josta on tärkeää poliittisesti vastustaa feminismiä ja ajaa tietynlaista ”rationaalista yhteiskuntajärjestystä” olisi oikeasti halukas – tai edes kyvykäs – keskustelemaan koko tiedeasiasta. Tämä virhe on hyvin oleellinen. Ja esimerkiksi itse koen vahvasti että tein vakavan virheen kun nuorempana debatoin kreationismia ja Intelligent Designiä vastaan niiden argumenteista käsin. Koska se oli poliittis-uskonnollinen liikehdintä ei heitä saa keskusteltua pois asiavirheistään. Sen sijaan tehoja tuli siitä kun aloin kertomaan kokemuksiani siitä miten he ovat ihmisinä vastenmielisiä ja miten he vainoavat muita. Olen tehnyt pitkiä analyysejä siitä miten Puolimatkan argumentit ovat ristiriitaisia. Mutta jos pitää katsoa mikä tehoaa niin on se tosiasia että Puolimatka lähti vainoamaan Eric Piankaa ja syytti tätä aivan tuulesta temmatulla väitteellä siitä että Pianka mukamas yritti tappaa suurimman osan ihmiskunnasta ilmalevitteisellä ebolalla. Koska ihmisoikeus. vapaus ja oikeudenmukaisuusjutuissa ei ole kysymys argumenttianalyysistä vaan aseet ovat enemmän eettisiä ja sosiologisia. Eli vaikka olenkin tehnyt varmasti suomen laajipiin kuuluvan – ellei peräti suomen laajimman – ID -ajatuksia ja argumentteja kritisoivan sivuston niin kuvaan ID:tä nykyään lähinnä sosiologisesti. Esimerkiksi sitä kautta minkälaisia ammattijakaumia ja taitoja heidän eliittijengissään on tilastollisesti. <br />
<br />
Itse näen että on aika selvää että kelpoisuusasteet ja käytös ovat jotain jossa miehen seksuaalinen tuijottelu voi olla biologista tavalla jossa turtuma avoimessa pukeutumiskulttuurissa olisi silti mahdollinen – ja se muutoskin kenties osittain genetiikasta johtuva. Ja silti tärkein viesti on se että tutkimustulos ei tarkoita että ”pojat ovat poikia, antaa tuijottaa vaan” vaan se voi olla myös viesti siihen että ”koska naiset, kenties osittain biologisista ja ehkä paikoin kulttuurisista siveysopetuksellisista syistä” pitävät tämänlaista vastenmielisenä on kannattavaa vähän miettiä mihin ne silmät naulitsee. Eli vähän samanlainen juttu joka saa feminismin innostumaan jos haluaa vastustaa rasismia jota löytyy sitten erilaisissa testeissä. Jotka sitten tehdään samantapaisilla tavoilla kuin vaikkapa tuo homouden tutkimus.<br />
<br />
Toki tätä löytyy muualtakin. Jos esimerkiksi katsoo sitä miten on reagoitu tutkimuksiin joissa homouteen löytyy geneettinen komponentti, niin heritabiliteettiluonnetta on yleisesti hyväksytty. Jopa minun blogini kommenttihistoriassa on väännetty aiheesta sitä kautta, että jos homoudella on heritabiliteetti niin eheytyshoidot voivat silti olla perusteltuja koska niissä osa voi eheytyä. Tämä muistuttaa siitä että normatiivisuus astuu mukaan. ”Mitä pitää tehdä”. Ja se on selvästi jotain joka tätä kautta kykenee ilman sisäistä loogista ristiriitaisuutta rakentamaan ajatuksen jossa teoriassa vaikka ominaisuuksilla oli yhtä suuret heritabiliteettiasteet, niitä voitaisiin käsitellä hyvin eri tavalla. Yhtä käsitellä ”synnynnäisenä piirteenä jonka avulla on soveliasta heittää ihmisiä armeijaan” ja toinen olisi silti ”jokin jota pitää eheyttää jotta edes yksi pelastuisi”. Tämä on jännite. Mutta se ei ole ristiriita. Ja tätä samaa löytää varmasti feminismistäkin.<br />
<br />
Toki tämä ei tarkoita sitä, että eräitä elämänhistoriani ärsyttävimpiä keskustelujani on ollut se, kun yritin kuvata eräitä evolutiivisia käytöstutkimuksia eläimillä. Ja ne sattuivat käsittelemään seksuaalista antagoniaa. Tässä yhteydessä tutkimuksen sijaan keskusteltiin siitä ovatko vai eivätkö ole minun motiivini jotain sukupuolten välistä konfliktia leipovaa. Kun aihe nyt vaan on se, että sukupuolten erilaistuminen mahdollistaa eri geenien sammuttamisen ja aktivoimisen niin että uros voi ohjata kalsiumia sarvienkasvattamiseen ja naaras panostaa sitten imetysjärjestelmään sillä samalla kalkilla. Ja juuri siksi että uros ei joutu maitoa erittämään, se voi pukata niitä sarvia tavallaan helpommin.
Ja toisaalta; Aina sitä löytyy myös niitä feministejä joista ”naturalismi” on kauheus ja joille kritiikinkorvikkeeksi kelpaa argumentin sijaan se, että sanoo taikasanan ”reduktiivinen”. Joka tarkoittaa että ”samaa kuin väärä”. Ymmärrän toki tunteen osittain koska minullekin monesti ongelma on jos joku käsittelee ominaisuuksia ”essentiaalisesti”. En tässä yhteydessä aina jaksa toistaa sitä samaa siitä miten takana on metodinen kysymys jossa ongelma ei tule ”väärästä ideologiasta” vaan siitä että tilastollisia ominaisuuksia – kuten heritabiliteettia - käsitellään tavalla jossa keskiarvosta tulee jakaumankin korvike.<br />
<br />
Eli jos feministi vaikuttaa ristiriitaiselta, hän saattaa oikeasti ollakin tiedeignorantti asenneääliö joka valikoi faktoja sen mukaan mikä hänelle itselleen sattuu kulloinkin ideologisesti sopimaan. Tai sitten hän on muuttanut mieltään. Mutta syynä voi olla myös se, että sinulla on liian vähän muuttujia tai kritisoit olkiukkoversiota vastustajastasi. Kategoriavirheet saattavat tanssia puolellasi niin metaisesti että ristiriidat aukeaisivat jos vain osaisit purkaa omia väärinkäsityksiäsi. En usko että feminismiä voidaan kuvata yhtenä liikkeenä. Se on ennen kaikkea ihmisoikeusliike jota kuvaa se, että jopa ne LGBT+ -vähemmistöjen eri kirjaimet ovat omia pikkuliikkeitään ja ovat tavallaan vain kulkemassa yhteisellä autolla kohti samaa lopputulosta. Siksi ristiriitakokemukset eri feministien kanssa voivat johtua eri syistä. Tärkeää on oivaltaa, että kaikki on kauheaa. Ja usein tiede on jotain jota sovelletaan tai nähdään sovellettavaksi poliittisesti tavalla jossa ei ole oikeastaan paljoakaan tekemistä sen kanssa mitä se tutkimus metodinsa pohjalta tarkoittaa.
<br />
<hr />
<span style="font-size: x-small;">Viitteet:
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Yle, <span style="color: cyan;"><a href="https://yle.fi/uutiset/3-7904484">”Evoluutiopsykologin arkipäivää Turussa: vihapostia, puhkotut auton renkaat ja maine naistenvihaajana”</a></span></span><br />
<span style="font-size: x-small;">Edward O. Wilson, <span style="color: cyan;">”Naturalist”</span> (1995)
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Jussi K. Niemelä & Osmo Tammisalo, <span style="color: cyan;">”Keisarinnan uudet (v)aatteet” </span>(2006)
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Jukka Hankamäki, <span style="color: cyan;">”Filosofiset viuhahdukset”</span> (2007)
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Apu,<a href="https://www.apu.fi/artikkelit/feministinen-puolue-edustaa-uutta-feminismia-joka-joidenkin-feministien-mielesta-pettaa">”Suomeen on syntymässä Feministinen puolue. Se edustaa uudenlaista feminismiä, joka joidenkin perinteisten feministien mielestä pettää naiset. Uuden feminismin näkökulmasta taas perinteiset suomalaiset feministit edustavat itse sortajia.”</a></span><br />
<span style="font-size: x-small;">Kaiken Takana on Loinen, <a href="https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/homogeenia-ei-loytynyt-koska-sita-ei-edes-etsitty">”Homogeeniä ei löytynyt, koska sitä ei edes etsitty”</a></span><br />
<span style="font-size: x-small;">Helsingin Sanomat, <a href="https://www.hs.fi/tiede/art-2000006220869.html">”Liki puolelle miljoonalle ihmiselle tehty tutkimus: Geenit eivät ennusta, sytyttääkö sama sukupuoli – ”Se on enemmän pituuden kuin silmien värin kaltainen asia””</a></span>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3586865718418513033.post-8915921675979768092019-09-04T22:56:00.007+03:002019-09-04T22:56:46.387+03:00Rukoile ja menetä merkityksesiMenneinä vuosina Tolstoin ja Nietzschen yhdistäminen keskenään samanmielisiksi olisi monista kauhistuttava näkökulma. Lähinnä siksi, että on ollut ikään kuin oleellista alleviivata merkityksettömyyttä joka Nietzscheläinen nihilistiateisti joutuu ja torpata tätä annoksella Tolstoita. Ja niin pahat uusateistit saisivat jotenkin rikokseensa rangaistuksen. Ei se kohtaaminen ainakaan palkinto ollut. Ja kristiaanit monet näkevät että erimielisyys heidän kanssaan on rikos, jos ei muuten niin Jumalan silmissä. <br />
<br />
Nyt näitä kahta ajattelijaa on sitten tupattu yhdistelemään. Mieleni tekisi puhua Jordan Petersonista, mutta intenretkään ei näytä enää olevan kiinnostunut hänestä. Yhdistelmää on tuotu esiin myös kultturemmissa piireissä. Niin&Näinin julkaisema Lev Šestovin <span style="color: cyan;">”Tolstoin ja Nietzschen käsitys hyvästä”</span> on näyttänyt kiinnostaneen niin että se on näkynyt minunkin sosiaalisen median feedeissä.<br />
<br />
On tietenkin hauskaa muistaa miten Tolstoi kirjojensa jälkeen koki hieman huonoa omaatuntoa koska kirjoissa oleva filosofinen anti-nihilismi ei pitänyt sellaisenaan toiminnallista aspektia. Eli rikas joutilaistoi saattoi lukea teoksia ja ihailla merkityksen filosofiaa ilman että siihen kuuluisi omantunnon mukaista toimintaa. Ja tämä on tavallaan se teema jolla yhdistän sympatiatta Nietzscheä vastaan hyökkäävän kristityn, Tolstoin katumuksen ja tämän blogauksen.<br />
<br />
Tässä on takana tavallaan se, että nihilismi on filosofinen käsite joka on hyvin erilainen kuin se, miten sitä usein käsitellään. Nihilismiä käytetään terminä myös monessa eri kontekstissa ja jopa filosofinen nihilismi on monenkirjoinen idea.
<br />
<br />
Mutta kun se uusateistille kiukustunut kristitty lähtee liikkeelle, hän ei viitsi ollenkaan välttämättä tutustua uusateistin ajatuksiin ja sen sijaan voi kirjoittaa kirjan joka käsittelee ei-uusateistisia ajatuksia ja moittii esimerkiksi Nietzscheä. Kuten kävi kun Timo Eskola kertoi kirjan oman määrittelyn mukaan uusateismia käsittelevässä kirjassa joka otsikossa kertoi miten ateismi oli sietämättömän kevyttä.
Tässä oli toki hieno viittaus Milan Kunderan <span style="color: cyan;">”olemisen sietämättömään keveyteen” </span>joka sinänsä osuvasti kuvasi sitä, miten taiteilijoiden asema on muuttunut yhteiskunnan arvomaailman mukana. Olemisesta tulee sietämättömän kevyttä koska modernissa maailmassa on kysymys grindaamisesta ; Kerran tehty asia oikeastaan merkitse mitään, ja kun ihmisella on elettävänään vain yksi elämä, ei hänen teoillaan lopulta ole merkitystä tai painoarvoa. Samalla kun elämä siis on merkityksettömyydessään ”kevyttä”, ihminen ei kestä ajatusta oman elämänsä turhanpäiväisyydestä, mikä tekee elämästä sietämätöntä.<br />
<br />
Tätä on tavattu nähdä esimerkiksi sitä kautta että esimodernissa maailmassa oli paljon ulkoisia kahleita jotka tekivät elämästä sellaista että ihminen oli ratas itseään suuremmassa rattaassa. Tämä elämä oli raskasta. Kunderan vitsi oli tavallaan se, että kun kahleet irtosivat niin sama kävi perinteisille merkityksille. Ja näin elämästä voi tulla sietämättömän kevyttä.<br />
<br />
Osa sitten vain laajentaa että näiden ihmisen ulkopuolisten kahleiden mukana katoava merkitys voisi olla kaikki merkitys. Ja näin luodaan itse asiassa kritiikiksi naamioitu huomautus siitä miten rakentaa vahva argumentti sille miten nihilismi voisi olla totta ja pitää paikkaansa.
<br />
<br />
Ja tätä metafyysistä nihilismiä on sitten ajettu vastustettavana filosofiana. Ja kritiikki usein teeskentelee olevansa nimenomaan metafyysistä, syvää ja syvällistä. Mutta hyvin usein ei tarvitse olla kovinkaan taitava filosofi nähdäkseen että metafyysinen nihilismi ei ole mikään käsittelemätön ongelma. Ja vaikka olisikin niin tosiasiassa ihmiset kritisoivat jotain aivan muuta kuin metafyysistä nihilismiä.
Kun esimerkiksi joku tulee minulle kertomaan miten merkityskato minulla on jos olisin sisäisesti koherentti, ei he ole kiinnostuneita argumenteista. Heille on tärkeämpää että he voivat viitata johonkin Tolstoin auktoriteettiin joka sitten on se heidän argumenttinsa korvike. Mutta tosimaailmassa tämä nihilismi taitaa olla sitä mallia miten Gertz on kuvannut. Hänestä ihmiset eivät vastusta oikeastaan sitä mitä ihmiset vastustavat puhuessaan filosofisesta nihilismistä.<br />
<br />
Sen sijaan arkipäivässä nihilismi on jotain joka on lähempänä sitä että joku on epäkiinnostunut, tylsistynyt maailmaa kohden, tunteeton, välinpitämätön. Tämä tunneilmapiiri on toki tunne sinänsä ja esimerkiksi itse olen nähnyt että tunne kuin tunne. ; Selvästi itsellänikin on aika paljon sellaisia asenteita joita Gertz kuvaa arkijärjen nihilisminä. Se tiivistyy ajatukseen <i>”ketä kiinnostaa”</i>. Ihminen joka ei välitä eikä ajattele että muutkaan välittävät.<br />
<br />
Voitaisiinkin sanoa että monesti ihmiset ajattelevat että metafyysinen ja käytännön nihilismi olisivat yksi ja sama asia ja että metafyysiikkaa koskeva ideologia on sitten se joka määrää käytöstä. Tämä menee monesti jopa niin pitkälle että on ymmärrettävä miten Jordan Petersonkin käyttää strategisista syistään oletuksia joissa selitetään että jos ihminen toimii jollain tavalla niin se on hänen filosofiansa. Eli jos et <i>act out</i> nihilismiä niin sitten et ole nihilisti.<br />
<br />
Tätä tavallaan tarvitaan koska suuri osa filosofeista on nimenomaan tarttunut nihilismiin ja merkityksettömyyteen omilla tavoillaan ja tässä on usein välineenä se että käytännön ja metafyysinen nihilismi erotetaan hieman eri asioiksi. Harva näkee että jos kristitty ei <i>act out</i> kristillisyyttä että hän ei olisikaan oikea kristitty vaan selitetään että hän on syntinen.
<br />
<br />
Metafyysinen nihilisti voi sitten ajatella että todellisuudessa ei ole mitään normatiivisia faktoja jotka koskisivat moraalia. Jossa sitten voi olla erilaisia sävyeroja. Esimerkiksi evaluatiivinen nihilisti voisi uskoa että mikään ei ole hyvää tai pahaa ja normatiivinen nihilisti voi taas sanoa että mikään ei ole kiellettyä tai velvollisuus. Osa voi jopa ajatella että missään ei ole mitään merkitystä. Joka on hieman eri asia kuin moraalia koskevat lausumat vaikka niitä aika usein rinnastetaankin tavoilla jotka muuttuvat erikoisiksi. Pian sitä huomaa että nihilismi ja arvotyhjiöargumentit päätyvät viittaamaan aggressiivisiin, vihaisiin ja väkivaltaisiin pahuutta tekeviin nihilisteihin joista vahvimman oikeus pätee ja on todellinen normatiivinen voima, ja tätä kaikkea kutsutaan vielä asenteellisesti hedonistisuudeksi. <br /><br />On selvää että tässä konseptissa ei enää ole minkäänlaista sisäistä koherenssia ja nauraisin itseni tärviölle tämänlaisten yleisten kristillisten ajatushupsuttelujen äärellä jos minulla siis vielä olisi tunteet.
<br />
<br />
Mutta käytännön nihilismi on vain sitä miten ihmiset käyttäytyvät. Ja tässä voi tavallaan käydä niin, että voidaan nähdä että Tolstoi tekee kirjan joka vastustaa metafyysistä nihilismiä mutta sen lukeekin joku venäläinen joutilas aatelinen joka sitten ei nosta sormeakaan auttaakseen hädänalaisia koska who cares. Sama koskee monia ateismista huolestuneita kristittyjä joista on tärkeää viitata Tolstoin teoksiin ja hymistä merkityksestä. Mutta sitten jos pitää katsoa että olisikin objektiivisen moraalin ja ihmselämän absoluuttisen arvon edessä käärittävä hihat ja vastustettava jotain pahaa tekevää kristitty aatetoveria niin hiiteen uskonnollinen väkivalta, se on niin marginaalista että <i>who cares</i>.<br />
<br />
Tärkeää on että konseptit ovat hieman eri asia. Tämä on filosofille aika helppoakin tajuta koska hän voi huomata että moni metafyysistä nihilismiä puolustanut on itse asiassa ajanut ajatuksia joissa on tärkeää rakentaa oma henkilökohtainen merkityksensä. Nietzsche on näistä varmasti helpoin malliesimerkki. Mutta toisaalta Albert Camus <span style="color: cyan;">”Sisyfoksen myytissään”</span> korosti nimenomaan sitä että ihmisen merkitys syntyy siitä että hän hyväksyy universumin absurdiuden ja elää elämäänsä tavalla jonka näkee parhaaksi. On aika helppoa nähdä miten Camus ratkaisee psykologisen nihilismin kieltämisen samalla kun on torjumatta yhdenlaista metafyysistä nihilismiä.<br />
<br />
Moni pitää tätä ongelmallisena mutta tavallaan mitään ristiriitaa ei ole ihan sen takia että miksi sillä että ei-millään on väliä pitäisi olla jotain väliä ihmisen aktiivisuuden kannalta. Mikä muka muuttuu? Ja ennen kaikkea miksi tällä olisi väliä jos millään ei ole väliä? Miksi ei voisi olla aktiivinen ja tehdä itse juttuja kun ei se passiivisuuskaan ratkaisuna merkitse yhtään mitään? Jos millään ei ole väliä miksi on väliä että reagoimme siihen passiivisuudella emmekä Camu'n tyylisellä asenteella? Ja jos tällä on väliä niin miten tämä muka on nihilismin kanssa yhteensopiva vaade?<br />
<br />
Osa tarttuu tähän eroon vahvastikin, hyväksyen sen. Ja silloin Camu'n ja kumppaneiden asenne metafyysiseen nihilismiin ja tapa ratkaist siihen liittyvä psykologinen ongelma on hyväksyttävä. Mutta siitä huolimatta löytyy tilaa nostaa esiin psykologista nihilismiä ja sen ongelmia. Esimerkiksi Gertzin kirjaa teknologiasta ja nihilismistä leimaa se, että hän korostaa että hän ei argumentoi siitä miten teknologinen kehitys argumentoi ja paljastaa että normatiivisia tosiasioita ei ole olemassa. Vaan sen sijaan hän korostaa että teknologia vaikuttaa meidän käytökseemme niin että olemme käytännön elämässä psykologisesti nihilistisiä.<br />
<br />
Tässä vastustuksen kohde ei myöskään ole aktiivinen nihilismi jota esimerkiksi Nietzsche tai Sartre tai Camus edustavat. Vaan vastustuksen kohde on sama kuin Nietzschelläkin ; Passiivinen nihilismi. Passiivisessa nihilismissä ihminen ei yksilönä ota vastuuta ja päätä omaa arvojärjestelmäänsä ja lopettaa systeemiä vastaan taistelun. Ei ehkä samaa mieltä olemisen vuoksi vaan siksi että ei viitsi. Tätä kuvannee hyvin sana Apatia. Ja tämä onkin luultavasti se parempi ja osuvampi termi joka pätee tähän psykologiseen tai arkielämälliseen ”nihilismiin” tavalla joka välittää oikeat ideat sen sijaan että toisi mukaan omituisia virhekäsityksiä metafyysisestä nihilismistä.<br />
<br />
Olen itse tietysti siinä mielessä tarkka että jos allaoleva metafyysinen asenne ei ole nihilistinen niin sitten ei ehkä kannata kylvää sitä sanaa. Gertzkin on siksi enemmänkin perustelemassa miten teknologia aikaansaa apatiaa. Mutta toisaalta voi olla hauskaa ottaa tämänlainen itselle vähän vieras positio.<br />
<br />
Koska sitä kautta voi löytää omituisia asioita.<br />
<br />
Jos nimittäin katsotaan Nietzscheä, hän on puhunut askeettisesta pappeudesta. Ja tätä konseptia Gertz käyttää teoksessaan tärkeässä osassa argumentaatiotaan. Siinä on kysymys siitä että vaikka tosiasiassa maailma on täsmälleen yhtä nihilistinen riippumatta siitä onko siinä teknologiaa tai ei, niin silti tietyt olosuhteet tuottavat nihilistejä. Ja tässä korostuu helpollaolo jossa passiivista nihilismiä, tai siis minun omissa silmissäni apatiaa, tuetaan luomalla ympäristö jossa on meditatiivista itsehypnoosia, mekaanisia rutiineja ja muuta vastaaaa toimintaa jossa nautinnot ovat pieniä ja kevyitä ja jossa korostuu laumahenkisyys. Gertz näkee miten teknologia tuottaa kulttuureja jotka tekevät tästä helppoa. Missä normaali työssäkäyvä ihminen pikkuisine helppoine huvituksineen elää eräänlaisessa askeesissa. Mutta toisaalta itse en voi olla näkemättä sitä että samalla korostuu sitä miten metafyysinen nihilismin vastustaminen voi tuottaa munkkiluostarin tapaisia konteksteja joissa samat reunaehdot toteutuvat. Ja näin saadaankin kieltämättä askeettista apatiaa lähentelevä tylsyyskulttuuri. Vaikka uskonnossa puhutaankin merkityksestä, niin luostari on eräänlainen tehdas joka tuottaa passiivisia nihilistejä.
<br />
<hr />
<span style="font-size: x-small;">Lähteet:
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Lev Šestov, <span style="color: cyan;">”Dobro v utšenii gr. Tolstogo i F. Nietzsche”</span> (1900) [suom. <span style="color: cyan;">”Tolstoin ja Nietzschen käsitys hyvästä”</span>]
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Timo Eskola, <span style="color: cyan;">”Ateismin sietämätön keveys: Jumalankieltämisen heikoista perusteista”</span> (2009)
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Milan Kundera,<span style="color: cyan;"> ”Nesnesitelná lehkost byt”</span> (1984) [suom. <span style="color: cyan;">”Olemisen sietämätön keveys”</span>]
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Nolen Gertz, <span style="color: cyan;">”Nihilism and Technology”</span> (2018)
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Albert Camus, <span style="color: cyan;">”Le Mythe de Sisyphe”</span> (1942) [suom. <span style="color: cyan;">”Sisyfoksen myytti”</span>]
</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Kalle Haatanen, <span style="color: cyan;">”Ei voisi vähempää kiinnostaa. Kirjoituksia nihilismistä”</span> (2008)
</span>Tuomo "Squirrel" Hämäläinenhttp://www.blogger.com/profile/11543274707131718316noreply@blogger.com0