Pieni sarkasmi : Natsismin ydin.

Kirjojen sensuroiminen on vahva symboli. Ei yhtä vahva kuin niiden polttaminen. Siksi esimerkiksi Intelligent Designin kannattajia saattaa ärsyttää se, että "Of Pandas and People" - kirja jota käsiteltiin lakituvassa nimellä "Kitzmiller vs. Dover Area School District" (aka. Doverin oikeudenkäynti) - yritettiin ID -aktiiviudella saada sensuroiduksi kirjaksi. Mutta oikeus käsittelikin vähäisissä määrin kirjan käyttämistä oppimateriaalina ja enemmän sitä saako sitä mainostaa erikseen oppitunneilla. Kirjoja ei siis esimerkiksi poistettu koulun kirjastosta. Ja siksi teos ei ole sensuroitu kielletty kirja.

Mutta onneksi heidän puolellaan on kuitenkin Hitler. Onhan aivan ilmiselvä totuus että natsit olivat darwinismin pauloissa. Tästä hyvänä todisteena toimikoot vaikka "When Books Burn" -kirja joka löytyy internetistä ja jossa on näytillä natsien ohjeet kirjarovioille. Ja vieressä englanninnokset niin että minäkin kykenen ymmärtämään. Dissauksen kohdelistausnumero 6 kertoo kaiken oleellisen. "Schriften weltanschaulichen und lebenskundlichen Charakters, deren Inhalt die falsche naturwissenschaftliche Aufklärung eines primitiven Darwinismus und Monismus ist (Häckel)." eli "Writings of a philosophical and social nature whose content deals with the false scientific enlightenment of primitive Darwinism and Monism (Häckel)." Natsit siis sensuroivat itselleen oleellisimman informaation, kenties jotta kaikki olisivat tästä aineistosta erityisen kiinnostuneita ja ottaisivat juuri siitä selvää?

Darwin selittämässä
tieteellisesti natsismin.

Mutta onneksi jäljellä on se vahvin kortti. Evoluutioteorian täytyy olla natsismin ydin koska natsismi oli moraalikatoa. Ja evoluutio ei opeta mitään etiikasta. Tämä vaatimus on aivan relevantti sillä tunnetusti tieteellisessä argumentoinnissa on oleellista selvittää sellaisia kysymyksiä kuin että miten gravitaatioteorian kannattajat oikeuttavat moraalin tämän gravitaatioteorian aksioomista. Se on aivan oleellinen asia aina ja kaikissa teorioissa. Sen sen on pakko olla.

Onko abortti evolutionistinen? Entä ateistinen?

Mikael Torppa kirjoitti kirjoituksen abortista. Hänen mukaansa evoluutioajattelu on aborttia vastaan. Ja sen lisäksi hän arvioi että "Raamattu" pitää sikiöitä elävinä. Itse otin asiaan melko kevyesti kantaa. Lähestyin asiaa lähinnä "Raamatun" kautta. Ja tämä takaa sen, että minulla ei ole oikein mitään emotionaalisia kytköksiä asiaan. Sillä mitä "Raamattu" sanoo tai ei sano, ei ole minulle oikeastaan mitään merkitystä. ; Jos "Raamattu" kieltää jotain asioita niin se lähinnä osoittaa että kyseinen teos ei sovi nykyaikaan. Ja jos myöntää niin sitten se vain näyttää että uskovaisetkin vetävät ajatuksiaan liian pitkälle eikä asia ole edes teologisesti fiksua. Kävi niin tai näin niin lopputulos on win-win. Tämän vuoksi voin tietysti keskittyä tärkeisiin asioihin. Kuten vinoiluun.

Torpan blogaus ja sen
keskustelu ovat täysin
Hadri_____sta.

Tässä tekstissä en kuitenkaan ajatellut vinoilla Torpan kustannuksella. Hänen tekstinsä on toki hyvin heikosti argumentoitu. Mutta tavallaan tämä onkin se koko pointti jonka vuoksi tätä blogausta tarvitaan. Nimittäin tuomaan esille se argumentti jota Torppa tekstissään pilaa. Se on itse asiassa ihan kohtuullisen hyvä huomio. Sitä vain voi olla vaikeaa huomata kaiken sen ryönän takaa.

Sen lisäksi haluan erikseen korottaa ja huomauttaa että minua motivoi tähän tekstiin se, että vaikka Torppa on argumentatiivisesti niin heikko että on ikään kuin pakko kyseenalaistaa hänen järjenlahjansa, niin tämä ei ole kaikki. Minun silmissäni hän on kuitenkin asenteeltaan varsin miellyttävä tyyppi, kelpo kaveri. Pidän hänestä, virheellisistä statementeistaan ja huonosta argumentaatiostaan ja puutteellisesta logiikastaan huolimatta, sillai ihmisenä. Ja siksi on hyvä vähän kompensoida sitä että ikään kuin on tarpeettoman vinoileva. Etenkin kun "Raamattu" on tässä tilanteessa aiheena siitä kenkku, että minulla ei ole mitään väliä mitä tapahtuu. Mutta Torpalla asiassa on kiinni koko maailmankuva.

Tästä tulee pitkä juttu.

Torpan ajatuksen voi tiivistää siihen että kysymys ei ole siitä uskooko Jumalaan vaan se, miten suhtautuu ihmiseen. Torppa toki muotoilee tämän varsin erikoisesti "Evoluutioaate sikiön kehitysvaiheista ihmiseksi on abortin hyväksymisen takana. Näin siitäkin huolimatta että koko sikiön kehitysvaiheet ovat täysin vääräksi todistettu." ja että Raamattu näkee asian toisin, hän esimerkiksi lainaa Raamatusta (Aamos 1:44) "Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani." Torpan tekstissä huomio saattaa tosiaan kiinnittyä huomio siihen että hän on idiootti. Silloin voidaan esimerkiksi huomata että
1: Tosiasiassa abortin kannattajat uskovat sikiön tietoisuuden syntyvän jossain vaiheessa. Jolloin Raamattu ei itse asiassa edes kerro sitä onko sikiö minkä ikäinen. Ja näin se ei toimi relevanttina tai täysin vakuuttavana perusteluna sille että sikiöllä olisi ihmisarvo hedelmöityksestä lähtien. Tietoisuushan liitetään hermostoon joka syntyy tietyssä vaiheessa.
2: Torppa sekoilee hyvin klassisella kreationistitavalla rekapitulaation kanssa. Se on näkemys joka on sitä Haeckelia johon kukaan ei ole uskonut pitkään aikaan. Ja se ei todellakaan ole kumonnut sikiönkehitystä. Sikiönkehitys on yhä aivan validi tieteenala. Itse asiassa tässä ei ole mitään järjelle ihmeellistä. Kun on hedelmöittynyt munasolu, ulos synnytyksessä tuleva vauva, ja välissä on aikaa, ja vauva ei näytä hedelmöittyneeltä munasolulta ja hedelmöittyneen munasolun esitetään kehittyneen vauvaksi, on aivan selvää että sikiö muuntautuu tässä välissä jollain tavalla. Rekapitulaatio-oppi tarkoitti näkemystä jossa sikiö toistaisi evoluutiokehityspolkunsa. Joka on siitä erikoinen oppi, että se ei ole evoluutioteorian taustan mukainen. Stephen Gould on aivan suoraan kuvannut sitä että mutaatio voi tapahtua mihin tahansa kohtaan alkionkehitystä, joten on selvää että olisi omituista jos sikiönkehitys vain toistaisi evoluutiopolkuaan ilman muutoksia. Toki Gould täsmentää että tämä ei poista sikiönkehitystä tai sitä että sikiöiden vaiheita ei voitaisi käyttää fylogenioiden rakentamisessa. Sillä näitä voidaan rakentaa mistä tahansa ominaisuuksista. Gouldin "Ontogeny and Phylogeny":n mukaan sikiönkehityksen yhteneväisyydet ovat evolutiotodiste, kun niiden pohjalta rakennetaan fylogeniapuita. Syy on sama kuin miksi aikuisiakin yksilöitä voidaan. Evoluutio ennustaa, että sikiönkehityksessä löytyy osia/jäänteitä varhemmista kantamuodoista ja näitä yhteneväisyyksiä voidaan tutkia. Torppa on sen verran idiootti että hän ei todista että on tieteellisesti aivan eri asia väittää että "joillain eliöillä on tiettyjä yhteisiä piirteitä ja että nämä piirteet liittyvät evoluutiohistoriaan", kuin väittää että näiden eliöiden sikiönkehitys "toistaisi tarkasti evoluutiohistoriansa." Mutta tässä hän on kaltaistensa seurassa. Muistan kuinka kun "Prisma" esitti Lennart Nilssonin sikiökuvia ja näytti valokuvia myös muiden lajien sikiövalokuvista, Pekka Reinikainen lähetti YLE:lle karvasta kritiikkiä. Siinä niitä rinnastettiin Haeckelin sikiökuvamanipulointeihin. Kukaan ei väittänyt että valokuvat olisivat rekapitulaatiota, ja niitä on paha pistää väärennöksiksikään.

Mutta jos näiden ei anna hämmentää voi kuitenkin huomata jotain. Torpan perusajatus siitä että aborttia vastustetaan ja kannatetaan eri syin on ihan osuva. Nähdäkseni tässä on huomattava että sikiö oletetaan ihmiseksi ja persoonaksi pro-life -puolella. Kun taas aborttia sallitaan esimerkiksi sen tyyppisillä perusteluketjuilla joita saa rakennettua neurotutkija Gazzanigan "Eettiset aivot" -kirjassa esittelemällä tavalla ; Hän korostaa että sikiön tietoisuus herää vähä vähältä sen jälkeen, kun sähköinen toiminta 13. viikolla laajenee aivorungon yläpuolelle. Tätä nuoremmalla ei siis ole tietoisuutta ja sitä ei voi pitää kärsivänä olentona tai persoonana.
1: Ja näin tätä nuoremman abortille ei välttämättä tarvitse nähdä mitään ongelmaa. Tämä ei toki sano että sikiö ei tämän jälkeen tunnustelisi ja oppisi asioita kohdussa. Sikiö voi siis "Ison Kirjan mainitsemaan tapaan" iloita kohdussa. "Raamattu" ei siis suoraan falsifioi sikiön kehitykseen keskittyvää aborttiteoriaa, mutta se toki sallii sen tulkinnan että sikiö olisi jo alusta pitäen ihmisarvoinen. Näin Torpan jakeet ja ilmaisut eivät itse asiassa erottele kumpi näkemys on oikea. (Mikä johtunee oikeastaan osittain siitä että "ikuinen totuus" on noussut "oikeaksi mielipiteeksi" laajassa mielessä vasta 1960 -luvulla.)

Torpan blogauksen kommentteja lukiessa voikin huomata miten siellä on pääasiassa (a) Torppaa tukevia kristinuskon Pyhä Kirja edellä menemää riemuhihhulointia (b) Torppaa kritisoivia joissa korostuu se, että sikiöön tulee tietoisuus joskus myöhemmin ja että siksi vaikka raiskatun on ihan hyväksyttyä ottaa abortti. Huomiossa on siis jotain oleellista. Maailmankuvaero sallimisen ja torjumisen välillä on käytännön tasolla jotakuinkin juuri siinä mihin Torppa sen määrittelee. Ja tämänlaatuinen asia ei ole koskaan tyhjä ja humpuukina ohitettava asia. Ei vaikka se tulisi minkälaisen hörhön suusta.

Siksipä siirryinkin abortin psykologiaan ; Eli onko abortti murha vai oikeasti vain tappo.

Jos katsotaan mitä sitten tein argumenttejeni kanssa, niin korostin jotain joka on havaittu psykologisissa tutkimuksissa. Kurzban on kuvannut kirjassaan "Why everyone (else) is a hypocrite" -kirjassaan sitä miten aborttikeskustelussa toistetaan usein sitä että abortti on murha. Mutta sitten tätä ei viedä konsistentisti loppuun asti, eli vaadita abortista murhatuomiota. Samaa asiaa on esille tuonut myös Jonathan Haidt. Se on hämmästyttävä uskontoon liittyvä piirre. Ihmiset todella vakaasti uskovat että abortti on murha. Mutta rankaisu on sitten hyvinkin erilaista.

Siksi nostinkin Raamatusta esiin vertailevaa aineistoa. Sen sijaan että olisin kaivanut esiin yksittäisiä jakeita annoin niiden luoda kontekstin. Niiden tarkoituksena oli tuoda esiin se, että tosiasiassa aborttikanta ei loogisesti määrity vielä sitä kautta onko ihminen persoona vai ei. Kantana on laajempi. Raamatun suhde tappamiseen. Ja tässä kohden asia ei ole niin yksioikoinen kuin, sinänsä naïvin leppoisa, Torppa esittää. Että asia on "älä tapa" ja se siitä.

Siksi nostin esiin sen, että "Raamattu" sanoo (2. Moos. 21:22-23) "Jos ihmiset tappelevat keskenään ja samalla töytäisevät raskaana olevaa naista, niin että hän saa keskenmenon mutta hänelle ei aiheudu muuta vahinkoa, lyöjä maksakoon sakkoa sen mukaan, mitä naisen aviomies vaatii tai miten asia oikeudessa ratkaistaan. Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä" Joka sanoo aivan suoraan että sikiön kuolema on rangaistuksen paikka, sakon paikka. Ei siis mikään pikkuasia. Mutta se kuitenkin kontekstoituu siihen miten vasta äidin kuolemasta tuli kuolemantuomio. Kuitenkin sen ajan lainsäädäntö antoi murhasta varsin selvän tuomion ilman mitään sakoilla leikkimistä. Näin ollen jopa Vanhan Säädöksen aikaan sikiön surmaaminen ei ollut täysikasvuisen murhan arvoista. Haidtin ja Kurzbanin tiedot nykyajasta toteutuvat siis jo noina ammoisina aikoina. Kyseessä lienee jonkinlainen Ikiaikainen Totuus. Sikiö on kenties elossa, mutta sen surmaaminen ei ole murha.
1: Torpan argumentaatio on tässä kohden hyvä ottaa esille. Hän ottaa "Vanhan Biblian" vuodelta 1776 ja kohdan jossa sanotaan samassa kohdassa (2. Moos:22-23) "Jos miehet tappelevat keskenänsä, ja loukkaavat raskaan vaimon, niin että hänen täytyy hedelmänsä kesken synnyttää; ja ei kuoleman vahinko tapahdu: niin hän pitää rahalla rangaistaman, sen jälkeen kuin vaimon mies häneltä anoo, ja se pitää annettaman arviomiesten ehdosta; Mutta jos kuoleman vahinko tulee, niin pitää hänen antaman hengen hengestä." ja esittää että kuolema on sikiön kuolemaa koskeva. Tämäkin jae voidaan katsoa nimenomaan jonain jossa vaimon kuolema on muuttuja, mutta Torppa muotoilee ja tulkitsee tätä lakia. "Jos raskaana olevalle naiselle aiheutuu vahinkoa väkivallan seurauksena, niin että hänen tulee synnyttää ennenaikaisesti ja lapselle ei tapahdu vahinkoa, eikä lapsi kuole kohtuun, niin väkivallan tekijää tulee rangaista rahalla (sakko). Jos raskaana olevan naisen kohdussa oleva lapsi kuolee väkivallan teon seurauksena, niin siinä tapauksessa väkivallan ja lapsen kuoleman aiheuttanutta rangaistiin kuolemalla. Raamattu sanoo tällaisessa tapauksessa henki hengestä." Tässä paistaa läpi niin keinotekoinen saivartelu yhdistettynä historiantajuttomuuteen että pitäisi itkettää. Aiheesta voi saada selvää vaikka tutustumalla juutalaiseen näkemykseen. "Talmud" sanoo aivan suoraan (Sanhedrin 57b) että sikiö kuolee jakeessa joka tapauksessa. Eli jae koskee nimenomaan sikiön kuolemaa, joka tuossa tapahtuu koko ajan. Äidin kuolema olisi se muuttuja joka määrää eron sakon ja kuolemanrangaistuksen välillä. Asiaa on kuitenkin mahdollista punnita Torpalle mieluisasti. Raamatullisen lain ja sikiön suhde on tässä kohden jotain jossa juutalaisten kielenkäyttö on ollut sen verran epämääräistä että siinä on koulukuntaeroja. On vaikeaa sanoa tuleeko sakko ennenaikaisesta synnytyksestä vai abortista. On vaikeaa sanoa onko "enempi vahinko" naista vai sikiötä koskeva. Itse korostan tässä kuitenkin sitä että tuolloin ei eletty lääketieteellisesti kovin kehittyneessä maailmassa. Jo normaali synnytys oli vaarallisempi, lapsivuoteelle kuoltiin usein. Ilman keskoskaappia jaottelu keskenmenon ja kuoleman välillä tuntuu liian marginaaliselta jotta siitä kannattaisi tehdä erottelu. Yleisesti ottaen fundamentalistit kiistävät vaihtoehdon mahdollisuudenkin. Ja kenties juuri tämä teologisen tulkinnan sitominen on takana siinä miksi aborttiasia on muuttunut fundamentalistien parissa niin ehdottomaksi 1960 -luvun jälkeen.

Argumenttini onkin itse asiassa siinä että esimerkiksi käsky "Älä tapa" on hyvin jännittävä. Sillä se ei todellakaan kieltänyt kaikkea tappamista vaan "asiattoman tappamisen". Siksi Vanhassa Testamentissa oli "älä tapa" -käsky mutta esimerkiksi erilaisista rikoksista teloittamiset sallittiin. Sikiönlähdetyksen kannalta tällä on se relevanssi että teloituksessa kuolee varmasti elävä ihminen jolla on sielu jolla on kohtalo, todennäköisesti Helvetti. Tappaminen on nykysuomessa vahvempi kuin alkukielessä. Ja siksi ei ole suoraan epäkristillistä kannattaa kuolemantuomiota. Tai kuten Sami Liedes, kristitty, on asian ilmaissut "Yleensäkin kuolemanrangaistuksen vastustaminen Raamatun perusteella tuntuu yleensä perustuvan joko vahvaan päätelmään kääntäjän valitsemasta sanasta ("älä tapa"; alkukielessä sana tarkoittaa nimenomaan oikeudetonta tappamista) yhdistettynä muiden raamatunkohtien huomiotta jättämiseen tai älyttömän laajentavaan tulkintaan Jeesuksen ja aviorikoksesta kohdatun naisen kertomuksesta. Minä vastustan kyllä kuolemantuomiota, mutta en parhaalla tahdollanikaan voi väittää tämän aatteen nousevan suoraan Raamatusta kuin ehkä tangentiaalisesti, lempeyteen ohjaavien periaatteiden osalta. Historiallisesti taas kuolemantuomio on minusta ollut ihan paikallaan. Miten muuten vakavista rikoksista käytännössä voisi rankaista vaikkapa jossain painentolaiskulttuurissa, jossa vankeus ei vain ole vaihtoehto (ellei sitten mennä johonkin sharia-tyylisiin käsien katkomisiin)?"

Tämä selitys on luonnollisesti tarpeen sillä Jumala komentaa ja toteuttaa tiettyjä asioita Pyhän Kirjan sivuilla (Aamos 1: 13-15) "Näin sanoo Herra: - Koska ammonilaiset ovat tehneet rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. He viilsivät auki raskaana olevat naiset, kun ryntäsivät valloittamaan Gileadia. Sen tähden minä sytytän palamaan Rabban muurit, ja tuli nielee kaupungin palatsin sotahuudon kaikuessa taistelun päivänä, pyörretuulen riehuessa myrskyn päivänä. Heidän kuninkaansa viedään vieraaseen maahan yhdessä hallitusmiestensä kanssa, sanoo Herra." Tämä muistuttaa siitä että vatsan halkaisussa kuolee kyllä myös sikiö. Teknisesti tämä ei tietysti ole mikään abortti. Mutta siinä lapsi kuitenkin kuolee kohtuun. Ja jos kyseessä on ihmisarvoinen elämä jonka kuolema on murha, on raskaana olevan naisen surmaaminen vatsa halkaisemalla tuplamurha. Tässä ei selvästi ole hajuakaan siitä Torpan sinänsä miellyttävästä ajatuksesta jossa raiskaus ei ole syy aborttiin koska isän syntien ei pidä olla lapsen ongelmana.
1: Toki "Raamatussa" on toki tarjolla (4. Moos. 5:11-31) myös testi, jossa abortti liittyy kuvioon. "Ordeal of Bitter Water" tuo tietoa googlenkin kautta englannikielentaitoisille kiinnostuneille. Tässä uskottomuudesta epäillylle naiselle juotetaan kirousliemi, ja jos nainen on ollut petollinen hän saa keskenmenon ja tulee hedelmättömäksi ja jos hän on ollut siveä ja rehti, ei tapahdu mitään. (Ja kysymys on tosiaan keskenmenosta sekä naisen tulevasta hedelmättömyydestä.) Jumalan yliluonnollinen suora vaikutus tapahtumiin on tässä mukana. Ja selvästi äidin synnit voidaan rangaista sikiölle. Kuten muuten Aadamin ja Eevan synnit niillekin jotka eivät ole Hyvän ja Pahan Tiedon Puusta ahmineet.

Tämä kaikki on tietysti tarpeen koska esimerkiksi Pat Robertson muistuttaa että kristillisen maailmankuvan mukaan ihmisen arvo ei ole ehdoton ja poisottamaton. Hänhän on selittänyt miksi Jumala Raamatussa käskee tekemään kansanmurhan. Hän puolustaa kansanmurhaa sopivana tuossa tilanteessa. Samasta asiasta on tullut kuuluisaksi myös William Lane Craig, joka tässä vastaa kritiikkiin sanomalla lähinnä että "I’ve seen those kinds of responses, too, Peter, and find them disappointing because they fail to grapple intellectually with the difficult questions raised by such stories. Emotional outbursts take the place of rational discussion, leaving us with no deeper understanding of the issues than before we began." Heille on itse asiassa helppoa nauraa. Tai järkyttyä. Mutta kun asiaa miettii hetken aikaa, voi tiedostaa että jos kannattaa kuolemanrangaistusta, tai selittää että sodan käyminen on jossain tilanteessa perusteltua, selittää että jossain tilanteissa ihminen saa kuolla. Absoluuttinen ihmisarvo on siis hieman kuten "abortin murhaluonne" fundamentalisteille. Totta kunnes pitäisi miettiä implikaatioita. Sodassa ja abortissa kuolema onkin lähempänä "surmaa" tai "tappoa" kuin kylmäveristä "murhaa. Torppa toki, reiluna miehenä, pitää Robertsonia ja Craigia kylmäsydämisinä. Hänkin on niitä ihmisiä että jos joku filosofia antaa oikeutuksen jollekin teolle, niin asiaa ei pidä katsoa "filosofisesti ja intellektuaalisesti". Se on sen pahempi sille ideologialle jos niin käy.
1: Itse asiassa minullakin on kriteerit sille että missä tilanteissa on asiallista surmata ihminen itsepuolustukseksi. (Minulla on tästä henkilökohtainen ehtokaavio oikein. En laita sitä nyt tähän kyllä.) Samaa mieltä näyttää olevan Jumala. Ihmisillä ei ole absoluuttista pelastuarvoa, koska osa ihmisistä päätyy helvettiin kitumaan ikuisesti. Tai ainakin kadotukseen ja tuhoutumiseen. On turhaa puhua absoluuttisesta arvosta ja Rakkaudesta jos siinä on ehtolause "kunhan uskot". Itse asiassa kristittyjen kannattama ajatus "Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja" korostaa sitä miten kristitty voi osallistua sotaan. Jos "murhaajia,smurhaajia" -kortti todella toimisi, niin silloinhan juoksuhautojen pitäisi olla pullollaan ateisteja.

Ja tästä Torpan "sen pahempi" -tilanteesta päästään jatkoasiaan.

Torppa ei tyytynyt vain selittämään että kristinusko ei pidä abortista, ja että fundamentalistit perustavat näkemyksensä tässä Raamattuun. Ja että lähtökohta on että ihmisarvo alkaa hedelmöityksestä. Tämä olisi hyvin klassista ja kliseistä. Sen sijaan hänen jatkonsa oli ottaa esille toinen klisee ja selittää että evoluutio-oppi on abortinoikeuttamisen takana. Tässä teoria näyttää nojaavan siihen että rekapitulaatio -oppi oli evoluution kannattajan tekemä näkemys. Ja että ilman rekapitulaatiota ei ole sikiönkehitystä, ja että rekapitulaatio on se mitä koulussa opetetaan kun puhutaan sikiönkehityksestä. Toinen kortti hänellä on siinä että evoluutikoista ihminen on vain kemiaa, joten ihmiselämä on tässä arvotonta.
1: Itse asiassa Torppa tekee tässä virheen. "Sikiöön ei hedelmöittymisen jälkeen lisätä yhtään mitään muuta kuin ruokaa, happea ja vettä. Täydellinen ihmisen kasvua aikuiseksi ohjaava perinnöllinen ohjelma (DNA) on olemassa hedelmöityshetkestä lähtien. Ei ole olemassa mitään muuta loogista hetkeä ihmiselämän alulle biologisin syin." on argumenttina naturalistinen. Jos siis aikuisella on elämän arvo niin olisi sikiölläkin, tällä samalla logiikalla. Mutta en jatka tästä sen enempää, koska on syytä keskittyä siihen mikä Torpalla oli hyvin.

Olen toki käsitellyt tätä "vain kemiaa" -puolta aikaisemminkin. Se on siis argumenttina melko heikko. Asiaan ei tältä osin tarvitse palata. Otan sen kuitenkin tässä kohden esiin siltä kannalta että samanlaatuinen argumentti toimisi myös Intelligent Designin kohdalla. Intelligent Design kiistää ottavansa kantaa Suunnittelijan persoonaan tai tavoitteisiin. Jopa avaruusolennot ovat heille vaihtoehto. Tämä tarkoittaa sitä että ihminen otetaan metaforana. DNA sisältää informaatiota. Soluissa on solukoneita. Tämä latistaa ihmisen koneeksi. Ja tätä kautta mukaan tulee se, että jos ateistin kohdalla on sanottu että "Ateismi ei kuitenkaan velvoita ihmistä mihinkään, vaan Jokelan Pekan ateismi on ihan yhtä lailla ateismia kuin Suomen humanistiyhdistyksen puheenjohtajan ateismi." niin on sanottava että jos joku Intelligent Designin kannattaja rikkoo (lue tappaa) ihmisiä ja eläimiä, koska esineen särkeminen on pienempi rikos kuin biologisen eläimen tappaminen, niin tämä I.D. on aivan yhtä I.D. kuin joku Leisolan Matin I.D. Että jos evoluution mukaan olemme eläimiä niin I.D:n mukaan olemme koneita. Eli I.D. olisi vielä pahempi ongelma.

Tämä paljastaa sen että argumentti ei olekaan niin vakuuttava. On selvää että siinä on jotain oleellista. Mutta siinä on heikkouksia. Ensimmäinen huomio on tietysti se, että on huomioitava teistisen evoluution mahdollisuus. Evoluutiohan on oppi siitä miten ihminen on syntynyt. Ja jos Torppa nyt olisikin oikeassa siinä että kristitty ei voisi olla evolutionisti, niin maailmassa on muitakin teismin malleja. Ne ovat kenties harhaoppia ja kerettiläisyyttä, jos Torppa on oikeassa tässä asiassa. Mutta ne ovat teismiä. Ja siis ei-ateismia. Evoluutio ei siis sinällään opeta että olisimme "vain" kemiaa. Aivan samasta syystä kuin I.D. ei automaattisesti tarkoita että olisimme "vain" robotteja ja koneita.

Tämä puute onkin tarpeen. Sillä esitin Torpalle erään fundamentalistien kohtuu usein toistaman argumentin. Sen mukaan abortti olisi nimenomaan evoluutioteorian vastaista. Syynä oli se, että evolutionisti panostaa kelpoisuuteen. On fittnessiä haittaavaa tehdä abortti. Lisääntymään pääseviä jälkeläisiähän evolutionisti perimmiltään kaipaa. Ja jopa seksi on tässä vain välineenä sille fittnessille. Tämä kulma korostaa sitä että eugeniikka oli evoluutiolle ymmärrettävä suunta koska siinä jalostettiin rotua, ja luonnonvalinta sanoi että "might make it right". Ja että vahvat menestyvät. Abortti taas nähdään tämän antiteesinä. Ja suoraan sanoen tässä argumentissakin on jotain oleellisesti oikein. Päätelmä on koherentti ja siinä on selviä tosiasioita. Evoluution sisällöstäkin on ymmärretty jotain oikein.

Koska argumentti ei selvästi ole väärin, tästä seuraa perspektiivien pluralismi ; Torpan mukaan evoluutiossa abortti on automaattisesti hyvä ajatus ja sen vasta-argumentin mukaan se on huono. Molemmissa on jotain oleellista. Miksi meillä sitten on kaksi validia päätelmää joissa on kohtuu nieltäviä premissejä, mutta keskenään ristiriitaiset johtopäätökset?

Evoluutio ja tieteellinen moraalikäsitys.

Torpan perusongelmana on se, että hän nojaa liian vahvasti naïviin objektiiviseen moraaliin. (Ei, kaikki objektiivinen moraali ei ole naïvia. Minä vain en pysty ottamaan mitään niistä kovin vakavasti.) Hän ajattelee että jos elämä on perimmiltään redusoituvissa kemiaan, niin kombinaatioista viis. Ja että tästä seuraa jonkinlaatuinen suora päätelmä siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Tässä prosessissa mukaan livahtaa piilo-oletuksia. Melko vahvojakin. Kuten esimerkiksi vahva yhteys evoluution ja ateismin välillä. Ja muita vastaavia.

Tässä kohden on kuitenkin syytä muistuttaa vaihtoehdosta. Tähän hyvänä esimerkkinä on toinen ateisti-evolutionistejä dissaava hahmo, Ossi Ojutkangas. Hänellä on hassu fiksaatio aborttiin ja hän on kieltämättä varsin vajain argumentein mellakoiva crank. Mutta häntä on vaikeaa sovittaa mihinkään kohtaan dark triadia (narsismi, machiavellismi, sosiopatia) joten pidän häntäkin ihan hauskana kaverina. (Sellaisena jonka käytös selittynee osittain hänen aspergerin syndroomallaan.) Hän kuitenkin korostaa toista puolta. Sitä että ateismi olisi arvotyhjiössä. Abortti, joka on etiikkaa, olisi siis automaattisesti jotain jonka miettimisessä se ei olisi hyvä. Siinä missä Torppa on sitä mieltä että evoluutio määrää tiettyjä asioita jotka nähdään epäeettiseksi, Ojutkangas on sitä mieltä että naturalismin etiikka on arationaalista. "Newsflash: ihmisarvo on arvo - sitä ei voi todistaa tieteelliseksi oikeaksi." Tässä mielessä hänkään tuskin lähtisi selittämään että sikiöllä on ihmisarvo koska sikiönkehityksessä siihen liittyy vain atomeita. Koska Humen giljotiinin, is-ought -ongelman, vuoksi tosiasiat ja arvot ovat erillään.

Tämä onkin sitten vakavammin otettava asia. Sillä Ojutkangas nosti esiin sen miten Dawkins on todella twiitannut siitä että abortti on paitsi jotain jonka voi tehdä, niin myös jotain joka jossain tilanteessa tulisi tehdä. Down -sikiö olisi hänestä moraalitonta jättää abortoimatta. Ajatus on tietysti suututtanut monia ateistejakin. Esimerkiksi ateistien äänitorveksi kutsuttu P. Z. Myers on blogannut siitä miten hänestä on yhtä väärin sanoa että abortti on pakko kuin että sitä ei ollenkaan saisi tehdä. Kuitenkin Dawkins on sekä ateisti ja evoluutikko, joten hänen mielipiteensä jossain määrin selvästi kuuluu tähän genreen.

Ja syy tässä lienee suunnilleen siinä minkä takia Torppa voi olla erimielinen nimekkäiden ja taitavien kristittyjen, Robertsonin ja Craigin, kanssa. Syynä on se, että moraaliasioissa tulkinta syntyy yllättävän vahvasti temperamentin ja luonteen kautta. Eksegeettisten kysymysten - ja laajemmin moraaliasioissa ylipäänsä - tulokset riippuvat paljon tunnustettua enemmän siitä, millainen yksilö tulkinnan tekijä on ; Kusipää tuottaa kusipäistä teologiaa, paskiainen tuottaa paskiaisetiikkaa. Mutta kusipääkin on ihan oikea uskovainen ja paskiainen on maailmankuvassaan ja ilmaisussaan moralisti ; Kenties humanistiliiton ja koulusurmaajan yhteys, ja ID -aggroajan ja Leisolan yhteys onkin yllättävän oleellinen muistettava. (Itse olen kusipää, ja tätä kautta luultavasti tuotan kusipäistä etiikkaa. Mutta se sanoo että juuri näin olisi asian laita.)
1: Dawkinsista voi sanoa sen verran että hänen laustuntonsa oli sen laatuinen että mieleni teki postuloida jotain sen suuntaista että "olisi epäeettistä olla lyömättä tiilellä tiettyjä evoluutiotutkijoita aatetovereineen" mutta jätin asian sitten vähemmälle. Sillä Dawkinsin kusipääetiikka saattaa syntyä siitä tosiasiasta että hän on aikamoinen kusipää. "The Spectator" näyttää että hän on esimerkiksi rahastanut itsellään luoden omituisen henkilökultin jossa statusta ja piireihinpääsyä saa riihikuivalla rahalla. Itse olen ajatellut että uskonnoista kannattaa pysyä erossa ihan sen takia että päästäisiin eroon tuonlaatuisesta toiminnasta.

Toki Ojutkangaskaan ei ole asiassaan täysin rehellinen. Tai kovin hyvä argumenteissaan. Dawkinsin kohdalla hän puhuu hieman väärin. Hänen pitäisi tietää että Dawkinsin moraali ei vetoa mihinkään empiirisyyteen. Ojutkangas on siis värittänyt Dawkinsin "tieteellisestä maailmankuvasta" olkiukon jota hän pieksee. Tämä virhe on toki yleinen. Hänen pitäisi miettiä miten objektiivinen moraali menee ateismin kohdalla. Toki hänen tulisi huomata myös se, että tosiasiassa kaikella objektiivisella moraalilla on samat vaikeudet. Ja itse asiassa humen giljotiini ei koske vain luonnontieteellisiä kysymyksiä. Se koskee kaikkea olemassaoloa. Se iskee kyntensä myös siihen että "Jos Jumala ON olemassa niin tästä seuraa eettisesti että PITÄISI OLLA X" Tämä on sitä filosofian 101:tä jonka moni amatööri unohtaa teismi-innossaan. Ajatus siitä että humen giljotiini koskisi vain luonnontieteitä mutta ei teologiaa on raivostuttavan yleinen. (Vastaavia vertailukohtia ei toki tarvitse hakea kaukaa. Skientisminvastustajilla on erikoinen taipumus nojata filosofisiin konsepteihin joiden sisältö on heille hyvin vierasta.)

Lisäksi Ojutkankaankin on hyvä huomata että hän kohtelee humen giljotiinia kovemmin kuin on kenties tarpeen. Itse asiassa jopa Hume itse korosti että humen giljotiini on näyte epätäydellisyydestä eikä siitä että asia kannattaa suoraan heittää roskiin. Hän rinnasti sen induktion onglemaan. Joka heikentää tieteen tulosten kaikkitietävyyttä ja absoluuttisuutta, mutta ei lopeta sitä että tiede on kelpo väline. Tämä mielessäpitäen voitaisiin sanoa että Dawkinsista eroavia moraalikäsityksiä löytyy muilta ateisteilta. Ja he eivät ole niin auttamattoman väärässä kuin joku tampiompi kaveri voisi "newsflashata".

Sam Harris on rakentanut "Moraalisessa maisemassaan" moraalimallin joka perustuu siihen että hän määrittelee objektiivisen moraalin ihmisen lajinmukaiseksi käytökseksi, jossa korostetaan pitkämielisyyttä, eli sitä että ei seurata spontaaneja tuntemuksia ja impulsseja vaan epikurolaisuuden tapaan tähdätään pitkälle tähtäimelle. Hänen mallissaan on toki niitä ongelmia joita teologiassakin on objektiivisen moraalin kohdalla. Eli taustaoletuksia on. Mutta Harrisin mallin kunniaksi on sanottava että JOS etiikka on hänen määrittelemäänsä ihmisten lajinmukaista käyttäytymistä ja sitä minkälaisia kokemuksia ne pitkässä aikajänteessä suuressa ihmisjoukossa herättävät, niin etiikka muuttuu empiirisesti lähestyttäväksi. Se on toki kuivaa, hieman kuin lähestyisi estetiikkaa kultaisen leikkauksen tai matalan Kolmogorov -kompleksisuuden kautta. Mutta se on mahdollista. Ja jos näin on, niin tiede voi selittää ja määrittää mikä on oikein ja mikä väärin. Is-ought -oletus toki tehdään moraalin luonteen määrittelemisen kohdalla. Mutta se ei ole yhtään vähäisempää teologien kohdalla. 

Teismin kohdalla onkin hupaisaa heittää väliin vaikka pieni vitsi. (Hikipedia, luokka:synnit) "Uskonnoissa tunnetaan synnit. Ateisteilla ei ole syntiä koska heillä ei ole minkäänlaista moraalia. Jumala on hyvyys. Ylijumala on ylihyvyys. Ilman Jumalaa on vaikeaa päättää mikä on hyvää ja mikä pahaa. Ja siksi tulee arvotyhjiö. Siksi on hyvä palvoa Jupiteria ja miettiä mitä Jupiter tekisi. Sitten sitä osaa toimia oikein ja moraalisesti. Jahdata neitsyitä höyhenpuvussa. Ampua tyyppejä salamalla. Pitää hirveitä bakkanaaleja ja jahdata lisää neitsyitä. Ilman Jupiteria sitä vain oltaisiin ateisteja ja ryvettäisiin synnissä." Maailma ei ole niin yksinkertainen. Teismi ei itsessään takaa moraalin absoluuttiutta tai osuvuutta. Tai edes takaa että käytös muuttuu mihinkään. Jupiterinpalvojan synnissä rypeminen ei muutakaan toimintasisältöään vaan ainoastaan määritteitään. Ja tätä kautta Jumalan olemassaolon lisäksi mukana livautetaan itse asiassa kaikkea muutakin. Eettiset dogmit ovatkin lähinnä mielipiteitä jotka on delegoitu Jumalalle.

Loppukaneetti

Mutta näkisin kuitenkin että tästä huolimatta Ojutkankaallakin on jotain vakavaa opetettavaa meistä jokaiselle. Virheistä huolimatta hän oli kenties hyvin oikeilla jäljillä korostaessaan intelligentsian ylikorostamista Dawkinsin kohdalla. Nimittäin on pakko huomioida se, että valtaosa ihmisistä on aivan saatanan tyhmiä. Keskivertoihmisen tapaamisen jälkeen ei voi kuin puistella päätä. Ja muistaa että puolet ihmisistä ovat keskivertoa tyhmempiä. (Sen jälkeen ei tarvitse kuin muistaa kenties sekin, että jos parametrit vain valitaan - monen mahdollisen vaihtoehdon joukosta - oikein, jokainen meistä saadaan sinne keskiverron väärälle puolelle.) Ja is-ought ja muut vastaavat mallit ovat selkeästi liian vaikeita hyvin monelle. Niiden toimintarajoja ei mietitä. Ihmiset tekevät koko ajan ja säännönmukaisesti huonoa filosofiaa. Jokainen meistä tekee joskus huonoa filosofiaa. Ja tämä ei voi olla vaikuttamatta etiikkaan.

Luonne ja maailmankuva määrittää syntyvää etiikkaa hyvinkin vahvasti. (Riittää kun katsoo sitä että evoluutikkoateistien vastustaminen yhdistää Ojutkangasta ja Torppaa. Ja miten erilaisia heidän moraalimaailmansa ovat keskenään, toisiinsa verraten. Yhteinen vihollinen ei merkitse kaikkea!) Ja moraalin kohdalla on huomattava, että moni näkee eettisyydelle eri portaita. Joista osat ovat kognitiivisesti rasittavampia ja vaativampia kuin toiset. Teismin kohdalla on hyvä muistaa että Jumala on latteimmillaan "taivaallinen kyylä" jota totellaan auktoriteettina. Fiksummat ihmiset pitävät tämänlaisia Jumalia jonain joka ei ole sofistikoitunutta teologiaa. Ja jonkalaatuisiin Dawkins ja kumppanit puuttuvat liikaakin. Ja valittavat miten helppoa tälläisiä on kumota. Mutta samalla on helppoa huomata että vaikka tämänlaisen Jumalan tottelussa on vakavia moraalieettisiä ongelmia ja auktoriteettiin vetoaminen ei missään tapauksessa muutu validiksi argumentiksi vain siksi että vedotaan seurauksiin (kuten helvettiin). Niin siltikin tampiot ihmiset eivät mieti tämänlaisia asioita. Ne ovat liian hienoja ja vaikeita heille. Joten he eivät välitä niistä.

Ja tässä mielessä ateismin ongelma onkin juuri siinä että se ei kykene tarjoamaan helppoa etiikkaa idiooteille. Ja se on kenties sen suurin heikkous, ei filosofisesti vaan ihan ideologian käytännöllisyyden kannalta. Ihan siksi että suurin osa ihmisistä on saatanan tyhmiä. Jollain toisenlaisella fiksuusrakenteella ongelmaa ei kenties ole. Mutta tällä on mentävä. Ideologia joka ei toimi ihmisillä, ei ole hyvä. Dawkins voi luoda omia mielipiteitään, mutta ne muuttuvat helposti henkilökultin tottelemiksi dogmeiksi. Tämä toki sotii Dawkinsin individualistisen etiikan kissojenpaimentamisnäkemyksiä vastaan. Mutta seuraajien huonotasoinen järjenjuoksu takaa että tällä ei ole suurtakaan merkitystä. (Eikä Dawkinskaan puutu asiaan jos saa sivutuotteena lompakontäytettä.)

Tätä kautta on ymmärrettävää että evoluution kannattamisesta huolimatta etiikassa on eroja (a) Dawkins kannattaa aborttia hyvin vahvasti, jopa niin että sen poisjättäminen on joskus epäeettistä. (b) Myers on tässä neutraalimpi, korostaen valintaa jossa abortti on enemmänkin neutraali kuin hyvä tai paha. (c) Ja miksi itse voin kannattaa evoluutiota mutta pitää pääasiana neurologiaa. Ja korostaa sitä että abortin teon ylärajaa pitäisi kenties varovaisesti jopa laskea, eli tehdä abortista nykyistä vaikeampaa. Ajatukseni on että abortti on vähän kuten fundamentalistin hakkaaminen tiiliskivellä. Kenties sitä haluaa tehdä sellaisia. Kenties se on jonkun mielessä jopa hauskaa. Ja joskus se on kenties myös ihan käytännön syistä tarpeen, vaikka itsepuolustukseksi. Mutta silti asiaa pitäisi kenties kohdella vähän kuten juutalaisilla oli tapana. Eli jotain josta sakotetaan mutta jota ei kohdella täytenä murhana. "Abortti on siis paha mutta ei murha". (d) Siltikin se fundamentalistin abortin antievolutiivisuus -argumentti on jossain määrin sekä relevantti että etenkin loogisesti aivan validi.

Tämänlaiset erot ovat odotettavia ihan sen takia että etiikka on aina jonkinlaista asenteen ja kokemusten ja maailmankuvan yhdistämistä tosiasioihin. Etiikalla on aina empiirisesti havaittava sovellus ja se perustellaan ainakin osittain empiirisesti havaittavilla seikoilla, kuten odotetuilla syy-seurauksilla. Mutta etiikan kohdalla ongelmana on se, että riippumatta siitä onko etiikka perimmiltään objektiivista vai ei, niin tässä kohden ihmisen tiedoissa on liikaa epävarmuustekijöitä. Ja näin jopa Raamatun todeksi hyväksymisellä päästään aika lyhyelle. - Ja kääntäen Raamatusta luopuminen ei poista epäeettisyyttä ja kusipäisyyttä. - Sillä perimmiltään ihminen tekee etiikkaansa oman persoonallisuutensa mukaan. Etiikka tavallaan ilmenee meidän asennevammojemme kautta.

Siksi on kenties oleellista huomata, että
1: Kristitty joka esittää että ateistilla ei väistämättä olisi moraalia tekee selvän virheen. Ongelmat eivät ole sen kummallisempia kuin teisteilläkään. Filosofisesti. Karkeasti sanoen voisi esittää että ateistit puhuvat moraalista ja uskovaiset synnistä. Se, että kristinusko ja muut uskonnot pitävät syntiä ja moraalia samana on vain hyvin kapeastimääritelty - ja moraali filosofian kannalta perimmiltään melko mielivaltainen - väite. Ja itse asiassa kaikki ateismin moraalittomuuteen tuomitsevat harjoittavatkin jotain jossa he puhuvat siitä miten ateisteilla ei ole syntiä. (Jopa silloin kun synnin sijaan puhutaan substituuttiversioista sanoista etiikka tai moraali.) No ei heillä olekaan syntiä. Mutta kysymys onkin moraalista. Ja on filosofisesti aika omituista vaatia että ateistit määrittäisivät moraalinsa kristittyjen ehdoilla mutta kristittyjen ehtoja ei sitten saisi määrittää ateistien toimesta miten mielitään.
2: Ja kun tätä kaikkea käsitejahkailua katsoo, voi samalla tiedostaa sen miten harva jaksaa tämänlaiseen tuhraamiseen uhrata aikaa. Ja tämä tuhraamisen puute johtaa siihen että kenties teismin eettisyyskannassa on jotain järkeä. Tämä ei synny sillä klassisella tavalla jossa teistit olisivat älykkäitä, koherentteja ja johdonmukaisia. Uskonnon moraaliarvoissa suurin voima on siinä että uskovaiset, kuten monet muutkin ihmiset, ovat saatanan tyhmiä ja epäfilosofisia ja ennen kaikkea älyllisesti laiskoja. Ja juuri siksi he tottelevat naurettavaa taikamiestä paremmin kuin ryhtyisivät saivartelemaan moraalifilosofialla syvemmin. Pinnallinen moraalifilosofian osaaminen kun johtaa vain kaiken suhteellisuuteen. Joka tavallaan syö moraalista sen ytimen.
3: Mutta kenties kaikista merkittävintä olisi kuitenkin iskeä suoraan asennevammoihin. Sillä jos inhimillisen toiminnan tasolla tarkasteltava moraali syntyy ja määrittyy jostain niin niistä. Siksi olisi kenties rapsutettava joskus hieman Ojutkangasta ja Torppaa. Vaikka he ovatkin kenties intellektuellilla tasolla ihan saatanan pihalla.

(Neo)darwinismi-evolutionismi.

"Stop following me, you fucking freaks!"
(Nykyihminen apinamaisille "puuttuville renkaille")

Phillip Johnson kirjassaan "Evoluution maailmankuva" - huomauttelevat toistuvasti siitä että evoluutikot ovat muokanneet terminsä evoluutio monimerkitykselliseksi, jotta voisivat aina kritiikin kohdalla väistää ja sanoa että ei tarkoittanut sitä määritelmää. Tämä huomautus saa ainakin minut joka kerran huvittuneeksi, kun näen "evolutionismi" -sanan.

(ID)Kreationistit kun vastustavat hyvin usein asiaa jota he kutsuvat "evolutionismiksi", joka kulkee joskus nimellä "darwinismi" ja joskus "Neo-darwinismi". Se on se, mitä he itse asiassa vastustavat. Nämä sanat ovat jotain, jotka toistuvat ja niillä on kovasti sama sisältö. Tai oikeastaan sisältöjoukko.

Griffin esittää että "neo-darwinismia" kuvaa sellainen kuvaus kuin "sensationalistic-atheistic-materialistic". Muutoin "darwinismi" esiintyy ainakin seuraavan sisältöisinä (1) Darwinin alkuperäinen teoria ja sen kannattaminen, (2) makroevoluutioteorian kannattaminen, (3) evoluutioteoriaan uskovan maallikoiden liikehdintänä (4) evoluutioteorian puolustaminen sosiaalisena vaikuttajana poliittisessa maailmassa, (5) ateistista maailmankuvaa, (6) naturalismin/materialismin kannattamista filosofisena järjestelmänä, (7) tieteen popularisoinnin antama kuva evoluutioteoriasta, eli evoluutioteoria siten kuten Prisman dokumentit ja muut mediat sen esittävät, evoluutiota sellaisena, kuin se esiintyy oppikirjoissa, evoluutiota sellaisena mitä se esiintyy maallikoille suunnatuissa kirjoissa... (8) gradualismin / adaptationismin kannattamista, jossa korostuu jokaisen yleistyneen muutoksen hyödyllisyys eliölle. (9) Sosiaalidarwinististen käsityksien kannattamista nykypäivänä.

Kaiken kaikkiaan termi vaihtaa merkitystä aina tilanteen - ja jopa saman artikkelin eri lauseiden - yhteydessä. Minua tämä termi huvittaa suunnattomasti, koska sana esiintyy ID:tä puolustavien kirjoittajien teksteissä niin paljon, että jos sitä esiintyy vähemmän kuin 5 kertaa artikkelissa, pidän sitä jo mittarina siitä että ID -artikkeli on keskimääräistä laadukkaampi. Kuitenkin eri luokitelmat voidaan jakaa kahteen päätyyppiin:
1: Esimerkiksi Griffinin mukaan darwinismi kyseessä on maailmankuvallinen järjestelmä. Tällöin puhutaan siitä minkälainen käsitys arki -ihmisillä on evoluutioteoriasta, ja miten näitä näkemyksiä kannattavat ovat järjestäytyneet sosiologisesti. Tätä kautta evolutionismiin liittyy hänen mielestään eettinen ulottuvuus nihilismiä. Universumissa ei ole tarkoitusta.
2: Evoluutiota Puolimatka taas esittää että "darwinismi" ja Gouldin kannattama "punctuated equilibrum" olisivat toistensa vaihtoehtoja. Tämä ei ole kovin erikoista, koska myös Griffin esittää että darwinismi nojaisi korostetusti gradualistiseen, vähittäin tapahtuvien adaptaatioiden näkemykseen.

Evolutionismin vastustamisen yhteydessä korostuu itse asiassa yllättävän usein sosiologinen puoli. Usein ilmiötä käsitellään ikään kuin evoluutiokysymys olisi pelkästään tiedettä. Tätä kautta argumentaatio kulkee helposti keskustelemaan teknisistä evoluution ominaisuuksista. Tämä ei toimi, koska kreationistit tarkkailevat maailmaa myös - ellei peräti etenkin - politiikka mielessä. Heitä ei itse asiassa kiinnosta evoluutioteoria kovin paljoa. Se lienee yksi perussyy sille, että he osaavat yleisesti ottaen evoluutiota aivan helvetin huonosti.
1: Esimerkiksi Kirk Cameron vaatii että esiin tuotaisiin aitoja välimuotoja, kuten "krokoankkaa", joka olisi puoliksi krokotiili ja puoliksi ankka. Mutta jo Darwinin "Lajien synnyn" 9. luku kertoo alkupuolella kerrotaan miksi tämänlainen välimuoto ei olisi evoluutioteorian mukainen eikä sen odottama. Ei ole mitään suoraa ja lineaarista "kehitysten tikasta". Itse asiassa krokotiilin ja ankan yhteinen esi -isä ei välttämättä näytä juurikaan kummaltakaan, kun sekä krokotiili että ankka ovat sen jälkeen kumpikin muuntuneet omiin suuntiinsa. Cameron näyttää miten "evolutionistien teorioiden" väitetään johtavan johonkin. Kun virhe pomppaa 150 vuotta vastauksen antamisen jälkeen tuonkaltaisessa historiankin kannalta keskeisessä teoksessa, lienee selvää että Cameron ei ole tutustunut kritiikkinsä kohteeseen. Kun väitetään mitä evoluutikot väittävät, olisi minimikeino katsoa mitä evoluutikot väittävät. Eikä tuijottaa vain sitä mitä heidän vastustajansa väittävät heidän väittävän...

Evolutionismi nähdään korostetusti sosiaalisena ilmiönä. Ingelligent Designistien päämajan, Discovery Instituten, toimintasuunnitelma "Wedge -dokumentti" kuvaa tämän "materialismin" olleen yhteiskunnalle tuhoisaa ja siksi kelpo Intelligent Designistit asettivatkin kunnioitettavaksi tavoitteekseen kieltää koko idean yhteiskunnasta. Perusideana oli se, että kun yliopitojen akateeminen darwinismi ja kouluopetus saadaan pois, koko maailmankuva kuivuu.
1: Eettisesti tarkastellen koko ajatus on varsin mielenkiintoinen. Se on aivan sama, kuin jos sanoisi että jos teologia poistetaan yliopistoista ja kirkot suljetaan, niin se tekisi miellyttäviä asioita uskonnoille. Tosin jos tälläisiä kannattaisi, niin siitä seuraisi ns. "meteliä" juuri näiden Intelligent Designin kannattajien puolelta.

Evolutionismiin korostaminen tekee ymmärrettäväksi sen, miksi Wells teki sellaisen kirjan kuin "Icons of evolution". Siinä hän moittii monenlaisia asioita joita hän pitää evolutionisteille "ikonisina". Kirja ei suinkaan ota yleisimpiä evoluutioon liittyviä väärinkäsityksiä, vaan kirjaan pääsyyn on riittänyt se, että näkemyksellä on suosiota. Mikään muu ei selitä teollisuusmelanismin ottamista käsittelyyn. Esimerkkejä ei ole siis otettu siksi että ne olisivat epätieteellisiä tai typeriä. Kriteeri on ollut selvästi se, että näkemykset ovat "yleisessä tiedossa", jolloin niiden epätieteelliseksi ja typeriksi väittäminen kirjoissa ja kansissa saa aikaan tiettyä toivottavaa sosiologista muutosta kaduntallaajien suosiossa.

Sama selittää miksi kreationistien luennoilla on tavallisesti "Miten lukionkirjat ovat väärässä" -tyyppisiä asioita. Laatu on kyseenalaista. Esimerkiksi kun eräässä vaiheessa keräsin lukionkirjoja joissa olisi aidosti esimerkiksi Haeckelin sikiönkehityskuvia ja joissa olisi aidosti rekapitulaatioteorian kannattamista, ja pyysin että antavat kirjan nimiä ja sivunumeroita, tuli ankaran kiusaavan tutkimuksen vastaukseksi vain jotain epämääräistä "muistelen että jossain oli jotain, ainakin minun lapsuudessa" -henkistä. Myös käyntini kirjakaupoissa ja kirjastoissa siellä myytävänä, hyllyissä ja varastoissa olevien lukionkirjojen parissa tuottivat vesiperän. Sitä joka paikassa pursuvaa rekapitulaatiota ei sitten löytynytkään.
1: Hyvin usein näissä kreationistien lukionkirjojen moitinnassa syytetään hieman yliampuvasti esimerkiksi "rekapitulaatioteorian seuraamisesta". Asiallinen sikiönkehityksen vertaileva kuvaaminen menee heillä sekaisin Haeckelin sikiöväärennöskuvien kanssa. Esimerkiksi Pekka Reinikainen on ansioitunut tälläkin osastolla. Kun Lennart Nilssonin sikiövalokuvia aikanaa näytettiin eräässä "Prisma" -dokumentissa, Reinikainen lähetti tästä moitteita, joissa syytti Prisma -dokumenttia epätieteellisyydestä. Reinikainen ei ollut muistanut laittaa asioita kontekstiin ; Stephen Gould kirjoitti vuonna 1977 tutkimuksen "Ontogeny and Phylogeny", siinä hän otti aiheen esille : sikiönkehityksessä olevia yhteneväisyyksiä voidaan käyttää evolutiotodisteena rakennettaessa fylogeniapuita, aivan samoin perustein, kuin aikuisiakin yksilöitä voidaan järjestää siihen; Evoluutio ennustaa, että sikiönkehityksessä löytyy osia/jäänteitä varhemmista kantamuodoista ja näitä yhteneväisyyksiä voidaan tutkia ; Näin esimerkiksi Lennart Nilssonin sikiönkehityskuvia voidaan esittää evoluutioteorian todisteena nojaamatta samalla rekapitulaatioteoriaan. Rekapitulaatio on epätiedettä, mutta se ei tee alkionkehityksen tiettyjä samankaltaisuuksia ja näiden toimintaa tukevana todisteena evoluutiosta samaksi kuin pätemättömiksi. Eli nykyisin sikiönkehitys katsotaan yhteneväisten piirteiden-ei toiston kautta. On aivan eri asia väittää että "joillain eliöillä on tiettyjä yhteisiä piirteitä ja että nämä piirteet ovat havaintoja joista voidaan päätellä jotain", kuin väittää että "jokin toistaa tarkasti kehityshistoriansa." Ikävää luomisuskovaisten kannalta on se,että koska nämä ovat eri asioita, redusoituu kreationistien sikiökritiikki muotoon "Yksilönkehitystä ei saa tutkia ollenkaan koska Haeckel teki virheen". Sikiönkehityksessä on toisin sanoen niin, että Haeckelin teoria on falsifioitu, kuopattu ja hylätty. Koska sellaiset evoluutikot kuten Haldane ovat osoittaneet sen virheet.

Evolutionismi perusteltua?

Kuitenkin pidän evolutionismi -ajatusta tietyllä tavalla hyvinkin perusteltuna. Sillä on oikeasti sosiologinen liikehdintä, joka kannattaa evoluutioteoriaa, jota se ei osaa. Sillä ei tosin ole mitään tekemistä tieteessä olevan evoluutioteorian kanssa. Maailmankuva joka olisi "nihilistinen" on lainannut etiikkaa Humen giljotiinin unohtaen. Vaikka evolutionisteilla ei olisi vääriä käsityksiä evoluutiosta, heillä on maailmankuvassaan tosiasioiden lisäksi jotakin eettisiä väittämiä, joiden kautta tosiasiat tulkitaan ja väritetään haluttaviksi tai vastustettaviksi.

Tässä mielessä kannatan Gouldia, jonka "ihmeellinen elämä" -kirjassa moititaan lujasti muutamia evoluutioteoriasta kansan pariin levinneitä popularisointeja. Yksi niistä on jonossa oleva apinasta ihmiseen -jono, joka antaa evoluutiosta liian suoraviivaisen kuvan. Popularisoinnit korostava miten "Vaikeuksien ja taistelun kautta voittoon" -tarina on voimakas narraatio, mutta se ei ole evoluutioteorian ymmärtämistä auttava. Ja miten taksonomiassa ihminen keinotekoisesti järjestää puun juuri sillä tavalla, että ihminen näyttää olevan erikoisstatuksessa, vaikka jokaisella eliöllä on takanaan yhtä pitkä evoluutiohistoria ja huipulle voitaisiin siksi laittaa vaikka rotta. Tai jokin sieni.

Gould siis moitti sitä että ikonit eivät olleet evoluutioteorian mukaisia. Mutta antoivat ihmisille kuvan kuin he ymmärtäisivät evoluutiota paremmin niiden kautta. Ja ne levittivät tehokkaasti ja laajasti näitä vääriä mielikuvia evoluutiosta. Toisin sanoen hän osasi erottaa evoluutioteorian sisällön ja sen kannattajien näkemyksen (evolutionismin) toisistaan. Valitettavasti Gould on tässä kohden tehnyt parhaan työn. Työsarkaa nimittäin olisi paljon. On nimittäin hyvin paljon sellaisia jotka katsovat olevansa fiksuja evoluutioteorian kannattajia, mutta joilta löytyy yhtä kliseistä ja typerää materiaalia kuin Kirk Cameronilta konsanaan.

Kreatinistien kohdalla isoin ongelma näyttää olevan jonkinlainen "Dawkins -mania". Koska Dawkins on gradualisti ja aktiivinen evoluutioteorian popularisoija ja ateisti, kreationistien päässä nämä asiat yhdistyvät. Toki sama yhdistyminen näyttää koskevan niitä evolutionistejakin. Mutta tästä on aika pitkä harppaus vetää sellaisia johtopäätöksiä kuin että tieteellisenä teoriana olevaa gradualistista evoluutioteoriaa tarkastellen kyseessä olisi vain "jonkin maailmankuvan teologia". Teoria ja teorian kannattajan persooja ja teoriaan liittymättömät ainekset sekoittuvat toisiinsa. Sen lisäksi heitä haittaa yleinen pahuus asenteissa. Kohteliaista sanoista huolimatta heidän kantansa darwinismiin on "se on vaihtoehtoinen, kilpaileva, uskonto ja se on murskattava ja sen ikoneja pilkattava." Samalla he vaativat reiluutta ja tasapuolista kohtelua kun kyseessä on heidän oman statuksensa parantaminen. Se, että he kaiken tämän epäeettisen PR -kikkailun lisäksi tekevät ikonoklasminsa typerästi, huonosti ja epätieteellisesti on itse asiassa vain bonus.

No wonder we call them IDiots.

---

Kirjoittaja kannattaa neutraaliteoriaa, joka ei todellakaan ole adaptationismia. Hänellä on myös siitä kummallinen näkemys, että hänestä "God is unproven, not disproved." Ja että evoluutioteoriassa ei ole Jumalamuuttujaa, joten se on tässä kohdassa yhtä jumalaton kuin gravitaatioteoria ja tätä kautta evoluutioteoriakin on ensi sijassa agnostinen. Koko evoluutio vain on niin irrelevantti Jumalatodustusten kannalta. Tosin se antaa tilaa ateistille, koska se antoi keinon sovittaa ateistinen tulkinta tosiasioihin. Ennen Paleytä luonnossa oleva toiminta oli ikään kuin uskottavammin Jumalan tarkoituksenmukaisuutta.

Darwinin holokausti

Melkoisen usein kuulee rinnastuksia siitä, että natsien vainojen takana olisi evoluutioteorian kannattaminen. Tai oikeastaan tätä kuulee vain jos keskustelee kreationistien kanssa.

Tämä on mallirinnastus jonka pohjalta esitetään että evoluutikot ovat pahoja. Luonnollisesti tätä jatketaan "natsikortilla", eli kutsumalla evoluutikkoja natseiksi ja väittämällä että jos olet evoluutikko, olet natsimyönteinen.Tästä ei ole vaikeaa löytää esimerkkejä : Näitä nimittäin pursuaa. Natsianalogia on kuuluisa herja.

Asiaa helpottaa tietysti se, että menneisyyttä on helppo kaivella, ja jos asiaa tarkastelee nykyajan maailmankuvan kautta löytyy paljon erilaista. Osa siitä on hyvinkin pimeää. Tätä kautta poimintasarkaa on aiheesta kuin aiheesta, kunhan vain jaksaa penkoa. Esimerkiksi Erkki Hartikaisen kirjoittama"Evankelisluterilaisuuden pimeä puoli" sisältää viitteitä siitä mitä luterilainen kansankirkkomme on joskus saanut aikaan. Esimerkiksi Luther, luterilaisuuden perustaja, kirjoitti mielenkiintoisia asioita juutalaisista ja heidän tuhoamisestaan. Kaikki luterilaiset ovat siis juutalaistuhomielisiä? Tämä ei ole tietenkään olisi kovinkaan asiallista, eikä edes perusteltua. Ad hominem on ad hominem aivan kuten "voi on voita vaikka ryssä paistas." (tms.)

Tosin sillä erotuksella että luterilaisten historia on totta, eikä sepitettä.
Ennen asiaan menemistä voisi varoittaa että sen teemana on kokolailla se, minkä Wesley R. Elsberry ja Mark Perakh tiivistivät erään työnsä otsikkoon :"How Intelligent Design advocates turn the sordid lessons from Soviet and nazi history upside down".

Sen sijaan Hitler oli sävyiltään hyvinkin kreationistinen. Hitler ei kannattanut rodun edistämistä, vaan kannatti rotupuhtautta. Hänellä oli esimerkiksi mallinnuksia siitä minkälainen nenä on aito arjalainen nenä, ja minkä väriset silmät tulee olla. Hitler vastusti ajatusta hybrideistä. Hän kannatti staattista ja muuttumatonta lajikäsitystä. Tämä on selvää jokaiselle "Mein Kampfin" lukeneelle. vol II kappale XI sanoo : "Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet."
1: Jani Kaaron "Kaiken Oudon ensyklopediaa" selatessa tästä saa hauskan yksityiskohdan. Saksassa rotupuhtauden vaaliminen sai paikoin erikoisia sävyjä. Arjalaisella rodulla ajateltiin olevan paranormaaleja kykyjä, jotka tulisivat esiin kun kaikki vieras rotuaines saadaan erotettua. Siksi rotu piti puhdistaa ja risteymät olivat haitaksi. Tämä ei ollut valtauskonto, mutta rotupuhtauskampanja oli olennaisilta piirteiltään juuri tähän sopiva. Se ei ollut mitään edistyksen hakemista, evoluution maksimointia, vaan paluuta "alkuperäiseen" ja "puhtaaseen". Siksi Hitler olisi ollut valtavan järkyttynyt esimerkiksi nykyhetken kananjalostuksesta, jossa elinvoimaisimmat tuotantoeläimet tuotetaan juuri puhtaita linjoja risteyttämällä.

Evoluutioteorian sijasta Hitleriä inspiroikin esimerkiksi Lanz von Liebenfels, munkki, jonka oli "Theozoology, Or The Account Of The Sodomite Apelings And The Divine Electron." Tämä oli erikoinen teos jossa ristiinnaulitsemiskertomus kirjoitettiin uusiksi ja jossa oli keskiaikaisista bestiaareista otettuja kuvia, joilla mielikuvitusta ruokittiin. "Mein Kampf" -statistiikka eli sanojen laskeminen kertoo jotain: Darwin (0), Kaikkivaltias (6) Jumala (37) Luoja(8) kertoivat että Hitlerillä oli jutuissaan uskonnollisia sävyjä, eikä kirjan sivuilla mitään Darwinia palvottu.

Natsien suhde evoluutioon olikin, ehkä hieman yllättäen, suorastaan hostiili. Kun katsoo listaa kirjoista, joita natsit komensivat kirjarovioihin poltettavaksi, huomaa että sieltä löytyy esimerkiksi Ernst Haeckelin "Schriften weltanschaulichen und lebenskundlichen Charakters, deren Inhalt die falsche naturwissenschaftliche Aufklärung eines primitiven Darwinismus und Monismus ist", joka kritisoi primitiiviseen darwinismiin ja monismiin liittyviä näkemyksiä. Nämä taas olivat, kuten yllä olemme oppineet oli natsiopille keskeisiä:
1: Tämä on sinänsä erityisen mielenkiintoinen kohta, koska Juuri Haeckel yhdistetään vahvasti natsien rotukäsitykseen kreationistien toimesta. Lisäksi aina kun olen nostanut esiin sen, että natsien toiminta oli luonteeltaan sosiaalinen, olen saanut muistutusta siitä että evoluutikot eivät yrittäneet kieltää tätä, vaan antoivat kansan puuhata teorian väärinymmärrysten kanssa. Kun samat ihmiset nyt valittavat siitä että pseudotieteitä vastaan taistellaan, tilanne näyttää kokonaisuutena melko huvittavalta. On selvää mikä ketunhäntä kainalossa tämän asian parissa on.
___1.1: Tosin Haeckelin argumentteja katsoessa on selvää että rinnastukset rasismiin ovat osittain asiallisia. Hänen mielessään eliökunnassa oli voimakas hierarkia, ja rodut olivat vahvasti eriarvoisia. Tämä ei ollut mitenkään erityistä, samantapaiset arvot saadaan käytännössä kaikille sen ajan ihmisille. Esimerkiksi Henry Morse kannatti orjuutta ja vastusti katolilaisuutta vakaasti. Tämä liittyy vahvasti siihen että "vanhat hyvät ajat" eivät olleetkaan niin eettisiä.
Eli toisin sanoen natsismi ei innostunut evoluutiosta vaan "valittu kansa" -tyyppisestä ajattelusta. Sävy oli uskonnollinen ja he tuhosivat evoluutioon liittyvää kirjallisuutta.

Kuitenkin evoluutioon perustuvaa argumentaatiota on käytetty vastaavalla tavalla.

Toimijana eivät kuitenkaan olleet natsit. Tämä liikehdintä oli nimittäin suosittua USA:ssa ja Britanniassa. Esimerkiksi Kelloggs -aamiaismuroista tuttu Kelloggsien veljekset kannattivat eugeniikkaa. He ovat oikeistolaisten perinteisten arvojen malliesimerkki. Murojenkin piti vähentää ihmisten masturbointia ja ajaa oikeisiin arvoihin. He ovat vain esimerkki, sillä tosiasiassa liike sai suurta suosiota. Se ei tosin harjoittanut kansanmurhaa. Siinä oli kaksi osaa (1) älykköjä ja rikkaita kannustettiin lisääntymään ja (2) yritettiin estää "huonojen ainesten" lisääntymispuuhat. Valitettavasti suositusten lisäksi tässä keinoina olivat paikoin kastroinnit. Osassa alueissa tätä tehtiin jopa ilman että asiasta informoitiin. Burroughsin "Tarzan" , tuo jokapojan lukemisto - jonka lähes jokaisen kirjan olen minäkin lukenut - sisältää itse asiassa sen ajan muodikkaan evoluutiopohjaisen perustelun sille miten valkoihoinen ylimys on älyllisesti superior verrattuna esimerkiksi mustiin. Kirja myi, koska se vastasi hyvin ajankuvaa asioista. Ei ole tavatonta tavata ihmistä joiden mielestä mustien ihmisten käännytystyö oli viime hetken pelastus jossa mustat heimot pelastettiin itseltään.
1: Tosin suuri osa tästäkään liikehdinnästä ei ollut evoluutiopohjaista. Ajatus muuttumasta lajista, ja paluusta puhtaaseen alkumuotoon oli vahvana tässäkin kampanjassa. (Ehkä siksi että se oli sosiaalinen liikehdintä, ja siihen aikaan ihmiset olivat uskonnollisempia kuin nykyään.) Esimerkiksi kuuluisa kreationisti William Tinkle, joka oli muun muassa eturintamassa perustamassa kreationistita instituuttia. Hän ehdottomasti kielsi evoluution, sen että ihmiset olisivat eläinkuntaa. Hän itse asiassa kiisti jopa luonnonvalinnan. Hän kuitenkin tuotti eugeniikkaa tukevia kirjoituksia, ja kannatti sitä muutenkin itse.

---

Tämän takana ei ole mitään suurempaa ideologista halua rinnastaa uskovaiset natseihin. Tämä on vain kyllästymistä siihen että sitä epäsäännöllisen säännöllisesti saa kuulla olevansa natsi vaikka ei ole, ja tämän jälkeen odotetaan ystävällisyyyttä ja konvertoitumista uskoon. Ihan kuin hyvät ja avoimet suhteet saisi aikaan ihmiselle olemalla häijy, ilkeä, herjaava, leimaava. Sitä voisi tietysti vastata samalla mitalla. Mutta huono argumentaatio on yksinkertaisesti liian helppoa ollakseen antoisaa.

Paha sivuraide.

Sosiaalidarwinismi on erikoinen tieteellisen puheen ruokkima poliittinen syrjäpolku. Otin sen aiheeksi, vaikka olen törmännyt aiheeseen ns. "liikaa". Tosin yritin kirjoittaa aiheesta kerrankin niin että ei tulisi oloa "ääh, ei aina sitä kreationismia". Tähän oli tietysti helppo ratkaisu. Asiaa ei lähestytä "evoluutiota vai luomista" -poteroista. Sen sijaan lähestyn asiaa sitä kautta että sosiaalidarwinismin takana ollut evoluutiokuva on nykyinen harhaluulo evoluutiosta : Evoluutioteoriahan usein on sellainen että jokainen luulee ymmärtävänsä sen. Ja kun asiaa hieman kaivelee, ei takaa löydykään evoluutioteorian asioita, vaan sosiaalidarwinismia toisella nimellä. Tavallinen ihminen ei tietenkään hyväksy eugeniikkaa, mutta sen takana oleva ajatus luonnon toiminnasta on kuitenkin yleinen. On kehitystä parempaan. Ihminen keikkuu huipulla. Evoluutio etenee suoraviivaisesti.

Sosiaalidarwinismi on kuitenkin samanaikaisesti erittäin "ei evoluutioteorian mukainen" ; se on suorastaan ristiriidassa sen nykymuotojen kanssa. (Miten monella tavalla - lue loppuun asti!) Siksi sen esiinnostaminen ja evoluutioon rinnastaminen ei sinällään kritisoi nykyistä evoluutionäkemystä, saati käsittele "evoluutikoiden moraalia". Ja sellaiseiin sen käyttö osoittaa tietenkin sekä asiantuntemattomuutta että huonoa makua. Sen kaikista epäargumentatiivisin, mutta ehkä yleisin muoto : "sosiaalidarwinismi oli evoluution kauhea seuraus joten olette väärässä" ei tietenkään sinällään ole edes mikään argumentti tosiasiaväitteiden todistamisessa.(Mutta vittumaista se on silti ; se sekä hylkää evoluutikon ihmisenä, kiistää tämän moraalisuuden täysin, sekä toimii propagandatyylisenä ideologisena aseena.)

Ymmärrän kuitenkin hieman tästä syyttäviä : Sosiaalidarwinismista löytyy merkkejä jopa evoluutiota puolustavilta erilaisilla foorumeilla. Näyttää siltä että muutama evoluutioteorian puolustaja yrittää todistaa ja levittää sosiaalidarwinismin levittämää teoriaa, tosin ei sitä täksi kutsuen. Voin vielä jotenkuten hyväksyä sen, että ideologia sokeuttaa ja sen valossa hyökätään olkiukkoja rakennellen pahan vastustajan kimppuun. Mutta vielä pahempi asia on se, että joku asian kannattaja luulee joitain näistä olkiukoista aivan oikeaksi asiaksi. Tämänkaltaiset "evoluutikot" tekevät kreationismin moittimisesta kummallista. Koska hyväksymällä olkiukon, he tavallaan ovat ihan oikeasti kritisoitavia kohteita. Näihin ihme pseudoevolutionisteihin argumentaatio itse asiassa osuu.

Toisin sanoen tässä on tärkeää työsarkaa. Ja vähintään pääsen aukomaan päätäni asiasta. (Minkä pyrin tietysti tapani mukaan tekemään jauhamalla pitkästi ja työläästi erilaisia juttuja jotka kiinnostaa yleensä vääriä ihmisiä. Lääkkeen nielevät ne jotka eivät ole alkujaankaan sairaita..)

Alustus.

Ensin on syytä alustaa. Koska sosiaalidarwinismi ei syntynyt tyhjiössä, on hyvä ottaa esille näkemys, jonka päälle sitä rakennettiin. (Eli aloitan aiheen puhumalla toisesta aiheesta. Näyttää "juuri minulta"!)

Haeckelin rekapitulaatioteorian mukaan sikiönkehitys toisti evoluutiohistorian. Evoluutio oli hänestä prosessi, jossa oli kaksi elementtiä: Ensin sikiönkehitykseen tulee lisäys, jossa vanhasta versiosta parannetaan tietynlaisella muutoksella. Tapahtuu askel "korkeammalle tasolle". Toinen tapahtuma on tiivistyminen, jossa sikiönkehityksen jotkin vaiheet nopeutuvat. Tällöin sikiönkehityksessä "alempia portaita juostaan nopeammin", ja näin sikiönkehityksessä ei mene älyttömän pitkää aikaa. Jokainen porras on kuitenkin käytävä ja takana oli luonnon systematiikka, joka oli erittäin suoraviivainen.

Haeckelin näkemys oli eräänlainen kooste aikaisemmista näkemyksistä. Näkemykse takana oli esimerkiksi Carl von Linnén "scala naturae", luonnon paremmuusjärjestys. Myös Haeckel oli sitä mieltä siitä että evoluutiolla on selvä paremmuusjärjestys. On alempia ja korkeampia, ja näiden erot ovat suoraviivaisia. Haeckel oli myös innokas lamarkisti, ja tässä esitetty ympäristön ja eliöiden suhde toisiinsa sopikin hyvin Haeckelin näkemyksiin. Sen sijaan Darwinin omaan näkemykseen, jossa keskiössä oli piirteiden ilmaantumisen satunnaisuus, se sopi aika huonosti.

Haeckelin rekapitulaatio ei ole vain evoluutioteorian "modernin synteesin" hylkäämiä asioita. Jo Karl Ernst von Baer kritisoi sitä 1826. Hänestä sikiönkehityksessä oli liikaa poikkeuksia jotta rekapitulaatio olisi uskottavaa : Haeckelin näkemys olikin rakennettu induktiivinen teoria. Sen keskiössä on voimakas analogian käyttö, ja sen todistusaineistoa rakennettiin keräämällä "sopivaa aineistoa". Se oli yleistys, jota ei testattu deduktiivisesti. Evoluutiobiologiassa deduktiivinen testaustapa on sen sijaan hyväksytty, ja sen vuoksi esimerkiksi rekapitulaatioteoria voitiinkin hylätä. Onkin jännittävää huomata, että vaikka induktiivinen aineistonkeruu tuntuu arki -ihmisistä yhä tänäkin päivänä yhtä vakuuttavilta, kuin Haeckelin aikoihin, se on oikeastaan juuri päinvastoin kuin mitä tieteessä usein tehdään. Vain pseudotieteilijä voi vakavalla naamalla väittää että luonnonilmiöiden tutkimisessa analogia olisi tärkein ja arvostetuin työkalu. Humanistisissa tieteissä sillä on enemmän käyttötapoja. Ja käytetään sitä tietysti luonnontieteidenkin puolella, mutta luonnontieteet korostavat korrelaatioita, jossa koetilanmuutoksella saadaan lopputulemassa muutoksia. Epäanalogiat, erot, ovat tässä korostettuja. Analogia taas on samankaltaisuuksista tehty induktiivinen todistelemistapa.

Nykykäsityksen mukaan sikiönkehitys ei toista lajin evoluutiohistoriaa. Syynä on se, että evoluutiolla ei ole "maalia", ja muutos voi osua mihin tahansa vaiheeseen sikiönkehitystä. Esimeriksi maineikkaan evoluutikon, Haldanen, mielestä rekapitulaatioteoria olisikin nykyisen evoluutioteorian vastainen. Stephen Gouldin "Ontogeny and Phylogeny":n mukaan sikiönkehityksen yhteneväisyydet ovat evolutiotodiste, kun niiden pohjalta rakennetaan fylogeniapuita. Syy on sama kuin miksi aikuisiakin yksilöitä voidaan. Evoluutio ennustaa, että sikiönkehityksessä löytyy osia/jäänteitä varhemmista kantamuodoista ja näitä yhteneväisyyksiä voidaan tutkia. Haldane ja Gould eivät ole lainkaan "riidoissa keskenään". On aivan eri asia väittää että "joillain eliöillä on tiettyjä yhteisiä piirteitä ja että nämä piirteet liittyvät evoluutiohistoriaan", kuin väittää että näiden eliöiden sikiönkehitys "toistaisi tarkasti evoluutiohistoriansa."

Varsinainen asia.

Sosiaalidarwinismin takana on ajatus, että luonnonvalinta karsii heikommat ja ajaa yhteiskunnan parasta. Sen aloitti Herbert Spencer. Systeemi perustui vahvasti "survival of fittest" -lauseen ympärille. Hän ei tietenkään jäänyt tähän, vaan hänen fittestillä oli aivan erilainen näkemys kuin mitä nykyevoluutikoilla. Spencerille kelpoisuus oli puhdasta voimaa, älyä ja muuta. Kun tämä yhdistettiin varhaisempaan Haeckelin näkemykseen, syntyi ajatus siitä että oli portaat, jonka huipulla oli valkoihoinen brittimies. Naiset, mustat ja tietenkin eläimet olivat alempia. Spenceristä ihmispopulaation varallisuuden muutokset johtuivat geneettisestä paremmuudesta.
Hän itse piti kelpoisimpina niitä, jotka ovat sopeutuneet hyvin yhteistyöhön perustuvaan sosiaaliseen elämään. Tästä merkkinä oli esimerkiksi myötätunto tuottaa apua "epäonnisille arvollisille". Kuitenkin myöhemmin mukaan kuvioon astui vahvasti eugeniikka, jossa esimerkiksi vammaisia steriloitiin. Sosiaalidarwinismin hengestä kehittyi sellainen, että "luonnollinen luonnonvalinta" oli hyvä, eikä sitä saanut vastustaa. Sitä pyrittiin jopa vahvistamaan steriloinnein.

Samaa mietti myös Francis Galton, joka tutki sukuaan, jossa oli muun muassa Darwin. Hän päätteli että äly olisi periytyvää, koska tiedemiehet olivat samoista suvuista. (Hänelle ei ilmeisesti tullut mieleen se, että rahalla ja vanhempien asenteella voisi olla vaikutusta.) Hän kannatti nimen omaan sen muotoista eugeniikkaa, jossa tuetaan rikkaiden ja hyväosaisten perheenlisäystä. Tässä pohjalla termin nimikin on ymmärrettävä : Eu : hyvä, genos : syntymä. Vasta myöhemmin eugeniikkaan liitettiin "heikompien karsiminen".

Idean pohjalta kehittyi myös ajatus "puhtaista roduista". Tämä on sinällään merkittävä sivujuonne. Sitä kautta saadaan "epäsuora kulttuurisosiaalinen jälki". On nimittäin totta että Adolf Hitlerin "Mein Kampf" ei mainitse evoluutiota, mutta moneen kertaan Jumalan. Kirja kiistää lajien kehityksen toisiksi, esimerkiksi sanomalla että "Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet".(Adolf Hitler, "Mein Kampf", vol ii, kappale xi) Kuitenkin ajatus puhtaasta rodusta oli peräisin sosiaalidarwinismin keskustelukentästä. Lainausta ei siksi tarvita, mutta on selvää että populismiin taipuvainen postikorteista tauluja maalannut ei ollut oppinut asiaa yliopistosta, vaan lähtökohta oli ympäröivä kulttuuri.
1: Tosin Hitlerin rotufilosofia ei ollut Darwinin ja Haeckelin värittämää, vaikka kreationistit näin mielellään väittävätkin. Sille paljon keskeisempi oli Houston Stewart Chamberlain, hänellä oli suunnaton rooli koko natsi -ideologiassa. Ja hän avoimesti halveksi evoluutiota.

Sosiaalidarwinismi ja eugeniikka ei ollut tietenkään tieteentekoa, vaan sosiaalis - poliittista aktivismia, jonka polttoaineena oli paitsi teoria, myös viktoriaaninen ihmiskuva. Ajatus evoluution portaista hiveli luonnollisesti "korkealla olevien" egoa. Spencerinkin näkemys rakentuu Linnéläiselle ja Lamarkismista peräisin olevasta ajatuksesta suoraviivaisesta kehityksestä ja paremmuudesta. Tämä taas oli tuttua jo kristillisestä perinteestä : Esimerkiksi maakeskisyyden syyt olivat egosentriset, ja sitä tuki kristillisen perinteen antroposentrinen näkemys, jossa "oikeauskoiset" olivat huipulla.
1: Erikoista kyllä, esimerkiksi muroja kehittänyt Kellogg kannatti eugeniikkaa. Hänhän kannatti "kristillistä korkeaa moraalia", ja esimerkiksi hänen murojensa takana on sellainen tarina, että niiden piti vähentää masturboimisen syntiä.

Esittelystä normi -ihmisiä haukotuttaviin asioihin.

Sosiaalidarwinismissa on muutamia keskeisiä elementtiä, ja ne on arvioitava erikseen. Syy on se, että toiset ovat aivan oikein, ja toiset aivan väärin.
1: Resursseista käydään jatkuvasti kilpailua. Tämä on aivan totta. Esimerkiksi rahaa ei ole kaikilla loputtomasti, vaan päinvastoin, sitä on äärellinen määrä. Siksi ihmiset säästävät, käyvät töissä ja kouluttautuvat. Osa pärjää paremmin kuin toiset.
2: Kilpailijoista vahvin voittaa. Tämä pitää tietysti osittain paikkaansa. Harva on varmasti sitä mieltä että älykkyys ei auttaisi kouluttautumisessa. Mutta se ei ole koko totuus, eikä sitä pidä ottaa sellaisena.
3: Spenceristä luonnonvalinta toimii lajin parhaaksi, sen vastustaminen johtaa epäeettisiin lopputuloksiin. Tässä sekoitetaan se, miten asiat ovat ja miten niiden pitää olla. Tosiasiassahan luonnollisuus ei tarkoita hyvää. (Kalkkarokäärme puree lännenmiestä jalkaan luonnostaan. Siis tämä on luonnollista, eikä tältä skenaariolta saa puolustautua ampumalla kalkkarokäärmettä keinotekoisella revolverilla?)

Spencer oli "isosti väärässä" monessa asiassa, ja ainakin minua ihmetyttää miten systeemiä kutsutaan "sosiaalidarwinismiksi" ylipäätään. Spencerhän itse asiassa vastusti kiivaasti monia Darwinin näkemyksiä, yksi olennaisimmista on se että Darwinin mukaan evoluutio ei tunne tulevia hyötyjä. Spenceristä ja hänen seuraajistaan tilanne oli aivan toinen. Samoin suunnan satunnaisuus oltiin korvattu suoraviivaisella paremmuusjärjestyksellä "kehityksen tikapuina". Molemmat olivat keskiössä myös käytännön poliittisessa puheessa. Ja poliittinen puhe on keskiössä: suurimmasta osasta sosiaalidarwinisteja ei koskaan voi tulla niin sanottuja akateemikkoja tai oppineita, sillä sellaiseksi tulo kestää monen monta vuotta. Valtaosassa tapauksista sosiaalidarwinisti ei käänny tai kasva teoreettiseen viitekehykseen, vaan ideologiaan liittyminen ja aatteen palon syveneminen liittyi nimenomaan poliittiseen sosiaalidarwinismiin.
1: Tämä taas liittyy olennaisesti siihen, onko tiedeyhteisön rooli kieltää pseudotieteet yhteiskunnasta. Mielestäni ei. Mielestäni esimerkiksi professori joka yrittää ajaa kreationismin yhteiskunnasta tekee väärää asiaa. Sen sijaan jos hän ajaa sitä että kreationismi on epätiedettä, hän ajaa oikeaa asiaa. Mielestäni tässä ei voida vaihtaa vastuurooleja sen mukaan mitä oma maailmankuva hellii.

Nykykäsityksen mukaan sosiaalidarwinismi on siis monella tavalla väärä. Ja itse asiassa menetelmiltään toimimaton. Toki jo käytöksen ja genetiikan suhde, joka tulee vastaan esimerkiksi rikollisten kastroinnissa, on monesti kyseenalainen, ja jo tämä heikentää tehokkuutta huomattavasti: Että ei karsittaisi fenotyyppiä vaan genotyyppiä. Toisaalta tässä karsittiin myös sellaista porukkaa, joka muutoinkin oli seksuaalivalinnan piirissä. Vammaiset lisääntynevät ilman sterilointejakin vähemmän kuin keskivertoihmiset. Vakavampi "ammus" tälle reagointitavallakin on löydettävissä: Jos vakava vammaisuus olisi vallitseva ominaisuus, se karsiutuisi populaatiosta nopeasti ilmankin. (Se ei pääse leviämään saati fiksoitumaan populaatioon edes geneettisen ajautumisen kautta, koska siihen kohdistuisi vahva karsiva valinta.) Siihen liittyy kuitenkin usein resessiivisiä ominaisuuksia, ja ne eivät näy päällepäin kovinkaan usein. (Ja tätä kautta ne voivat yleistyä geneettisen ajautumisen kautta.) Ja vasta "yleisiä ongelmia" ylipäätään poistettiin. Jos jollain yksilöllä oli täysin uniikki "ongelma" , sitä varten ei kannattanut lakiin kirjoittaa ohjetta. Ja jos kuvitellaan että meillä on sairas yksilö jolla on sairas muoto aa, on jokin hänen sisaristaan todennäköisesti Aa. Terveet voisivat levittää pikku -a:ta. Ja itse asiassa mielenkiintoista on se, että jos pikku a-ta on populaatiossa yhdellä 10 000, on sitä sairastavia yhdellä 100 000 000.(Kun vaaditaan kaksinkertaisena, on lasku [1/10 000] * [1/10 000]= 1/100 000 000) Toisin sanoen karsittavat edustavat todella marginaalista määrää koko joukosta. Eli jotta a saataisiin karsittua, pitäisi tappaa todella runsas määrä "ihan normaaleja ihmisiä". Ja kun ominaisuuksien määrää kasvatetaan, päästäänkin siihen että tilastollisesti käytännöllisesti jokaisella on näitä piileviä vaivoja muutamiakin kappaleita. Haluan nähdä sen yhteiskunnan, jonka "parhaaksi" kuuluu tappaa sen jäsenet.

Evoluutiosta pitäisi siis osata vähintään jotain, jotta sitä voisi kannattaa. (Toki kritisointi ilman tietoa on typerää, mutta se on sentään emotionaalisesti ymmärrettävää, psykologian ja ideologian aivoihin pakkosyöttämän hyväntahtoisen pelon kautta.)

Tärkein asia on kenties evoluution kontingentti luonne. Tämä tarkoittaa sitä että evoluutiolla ei ole yhtä päämäärää, eikä sen uusiminen toistaisi välttämättä samaa muutoshistoriaa. Stephen Jay Gouldin "Ihmeellinen elämä" kannattaa lukea, jos tämä ajatus kiinnostaa enemmän. Tästä kontingenssista seuraa tietysti myös se, että ei ole suoraviivaista kehitysketjua. Siksi ei esimerkiksi pidä löytää olentoa joka olisi "puoliksi sika ja puoliksi ihminen". Kun molemmilla on yhteinen esi -isä, se voi näyttää aivan erilaiselta. Samoin ihminen ei ole kehittynyt simpanssista vaan heillä on yhteinen kantamuoto. Erottelu ei siis ole saivartelua, vaan olennainen ja valtava ero. Samoin muutoksia voi olla erilaisia, ja vain pieni osa mahdollisuuksista on toteutunut. Kehityksen portaissa on hyvä ymmärtää ns. "juopon merimiehen kävely": Jos liikutaan sattumalta, ja jossain on seinä joka estää vaeltamisen toiselle puolelle, ennen pitkää päädytään väistämättä kauas seinästä. Tämä tarkoittaa sitä että ajan mittaan kompleksisin eläin on todennäköisesti melko mutkikas. Silti bakteerit pärjäävät "oikein hyvin". Tosin niidenkin takana on valtava määrä evoluutiota, ja olisi todella typerää - Linné-Lamarck-Haeckel-Spencer -linjan seuraamista väittää että "bakteeri on alkeellinen ja yksinkertainen". Väärin, ainakin jos evoluution kautta ajatellaan. Bakteerienkin takana on pitkä evoluutiohistoria. Siltä ei pidä odottaa alkeellisuutta ja yksinkertaisuutta. (Vain alkeelliset ja yksinkertaiset evoluutikot esittäisivät sellaista.)